Simo  Rundgren  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on siis kysymys hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi Metsähallituksesta. Lain perusteluissa todetaan, että esityksellä selkeytettäisiin Metsähallituksen myöntämien yleisten kalastus- ja metsästyslupien oikeudellista luonnetta siten, että niillä selvästi tarkoitettaisiin omistajahallintaan kuuluvia lupia hallintopäätösten asemesta.

Tässä on näköjään lähdetty sellaisesta lähtökohdasta liikkeelle, että valtio ikään kuin julistautuu näiden alueitten ja myöskin niihin liittyvien metsästys- ja kalastusoikeuksien omistajaksi. Lain valmistelijoille on kyllä annettu tieto siitä, että korkein oikeus on tehnyt päätöksiä, joilla on selkeästi vahvistettu olemassa olevat lailliset erityisperusteiset oikeudet metsästykseen, kalastukseen ja muuhun valtion alueiden käyttöön. Siellä ovat Raattaman kylän miehet saaneet tällaisen päätöksen, siellä on Utsjokea koskeva päätös vuodelta 2002, pellolaista talonpoikaa Kai Nivaa koskeva päätös vuodelta 2002, ja viime keväänä enontekiöläinen Hilkka Joki sai tällaisen päätöksen, jossa nämä lailliset erityisperusteiset oikeudet on vahvistettu.

Valtio näyttäisi nyt olevan luomassa tämän lain avulla itselleen uusia oikeuksia ja omistuksia metsästykseen, kalastukseen ja muuhun perinteiseen valtion alueen käyttöön vastoin tuomioistuimen kantaa. Tämä on nyt asia, jonka haluan tässä lähetekeskustelussa jo nostaa vakavana kysymyksenä esille. Siinä on valtiolle syntymässä eräänlainen monopoliasema myöskin ikään kuin yritysrintamalla, kun se julistautuu rasitteettomaksi valtion maiden haltijaksi. Kun tiedämme, mikä asema matkailulla Lapissa on elinkeinona ja nimenomaan pienten yritysten toteuttamana elinkeinona, niin tämä on kyllä asia, joka täytyy tarkasti valiokuntakäsittelyn yhteydessä käydä läpi, mikä vaikutus tässä laissa esitetyillä linjauksilla on yksityisyritteliäisyyteen. Siinähän nimittäin käy niin, että nämä tietyt oikeudet siirtyvät Metsähallituksen hallintaan ja tulevat ikään kuin maksullisiksi sitten toisille. Laki lähtee siitä, että Metsähallitus saa vapaasti hinnoitella kaikki palvelut ja toimet valtion maalla.

Lakiehdotuksessa lähdetään lisäksi siitä, että vain saamelaisille on lailla turvattava kulttuuriperusteisena oikeus metsästykseen, kalastukseen ja poronhoitoon. Tämä näkemys jättää kokonaan huomioimatta sen, että Lapissa on jo ainakin tuhannen vuoden ajan asunut kansa, johonka itsekin kuulun, jolla on vähintään samanlaiset oikeudet. Heillä on maan ja oikeuksien hallinnasta asiakirjanäyttö, monilla ainakin 700 vuoden ajalta. Näitä oikeuksia, joista aluksi mainitsin, on myöskin viime aikoina tuomioistuimessa vahvistettu. Mielenkiintoinen tilanne on se, että Inarissa on tälläkin hetkellä kansalaisopiston kurssi, jolle osallistuu 70 ihmistä, sekä saamelaisia että muuta väestöä, jotka selvittävät näistä asiakirjoista, kartoittavat näitä erityisperusteisia oikeuksia. Yli 150 tilallista, joissa on mukana sekä saamelaisia että myös muuta väestöä, paikallista väestöä, on jättänyt valtakirjan, jolla nimenomaan suhteessa valtioon halutaan loppuun saakka katsoa, kenellä on oikeus näihin niin sanottuihin erityisperusteisiin oikeuksiin.

Perustuslakivaliokunta on lausunut kantanaan oikeustieteen tohtori Juhani Wirilanderin selvitysten perusteella, että ei ole mahdollista ratkoa elinkeino-oikeudellisia kysymyksiä muuten kuin tarkan tieteellisen selvityksen pohjalta. Tämä on perustuslakivaliokunnan mietintö 6/2002. Tällä hetkellä näistä asioista on myös meneillään tutkimus oikeusministeriön toimesta.

Kun tätä lakiesitystä Metsähallituslaista nyt on luettu, tuli sellainen tunne, että tässä mahdollisesti pyritään menemään jo edelle tätäkin oikeusministeriön selvitystä. Tietyt linjaukset tässä ovat sen suuntaisia. Tällaisena tämä lakiesitys on, ja sehän onkin tulossa perustuslakivaliokuntaan lausunnolle, monilta olennaisilta osilta kyllä huolellisesti tutkittava nimenomaan perustuslain näkökulmasta.

Ihan pieni yksityiskohta: Metsähallituksen hallituksessa on syytä edelleenkin olla lappilainen jäsen, ovathan pääosin nämä alueet nimenomaan Lapin alueella.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on ollut varmaan tuskallisen ponnistuksen tulos, sillä tässä on niin valtavan monta asiaa, jotka hallituksen ja valmistelijoitten on pitänyt ratkaista. Yksi niistä asioista oli juuri ed. Rundgrenin puheenvuorossaan mainitsema Lappia koskeva erityiskysymys. Siihen varmasti valiokunta joutuu ottamaan myöskin kantaa ja siihen vapaahinnoittelun asiaan, minkä ed. Rundgren toi esille. Minä olen sitä mieltä, että sellainen pitää ohjeistaa jo mietinnössä eduskunnassa.

Arvoisa puhemies! Se, minkä takia minä tämän puheenvuoron pyysin, on hallituksen esityksen 11 §, joka koskee erävalvontaa. Nythän oli niin, että tämä pykälä oli jäämässä kokonaan pois, elikkä siis toisin sanoen käytännössä erävalvonta olisi loppunut valtion mailla, koska sieltä ne viimeiset kahdeksan erävalvojaa olisi otettu pois. Jos ei ole mitään valtuuksia, niin turha siellä on mitään valvoa.

Jälleen kerran pitää antaa sisäministeri Kari Rajamäelle tunnustus. Hän piti huolen siitä, että edes sen verran valvontaoikeuksia tuli mukaan kuin 11 §:ään on sisällytetty esitutkintaan liittyen.

Mutta se, mikä täältä puuttuu, on sakotusoikeus. Minä toivon, että eduskunta voisi olla niin valistunut, että se antaisi tähän erävalvontaan sellaiset välineet, että edes ne kahdeksan valvojaa olisivat sellaisilla oikeuksilla, että siitä valvonnasta ylipäätään voisi jotakin tulla. Tällä hetkellä Itä- ja Pohjois-Suomessa valtion mailla on täydellinen villi länsi ilman minkäänlaista kontrollia, ja viimeinen oljenkorsi siinä on tämä 11 § ja sen sisältö.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen otti tuossa erittäin tärkeän asian esille. Kun tiedämme nämä metsästysrikokset, joita viime aikoina on tapahtunut — niiden tutkintaan ja myöskin ehkä tuomioihin liittyy erilaisia näkökulmia ja ongelmia — niin tämä asia on mitä tärkein.

Kaiken kaikkiaan on hyvä, että tämä menee maa- ja metsätalousvaliokuntaan, joka on asiantuntijavaliokunta tässä asiassa. Sehän aiottiin alun pitäen suunnata valtiovarainvaliokuntaan, jonne ainoastaan olisi tullut lausunnot ympäristö- ja maa- ja metsätalousvaliokunnalta.

Sitten, mikä liittyy vielä tähän ympäristöpuoleen: Kansallispuistot ovat Metsähallituksen alaisia. Nyt kuitenkin ollaan luomassa aika vahva palomuuri tänne kansallispuistopuolen, siis luonnonsuojelupuolen, ja sitten tämän Metsähallituksen liiketalouden väliin. Pelkäänpä, että siitä saattaa kehittyä myös vetoketju sillä tavalla, että se sitten avataankin sitä myöten joskus ja erotetaan ne ehkä mielessä tämän liiketalouden puolen myynti. Näin ollen se hyvä synergia, mikä nyt on ollut tällä luonnonsuojelun ja toisaalta myös tämän toteuttavan talouspuolen, metsien talouskäytön, välillä, on nyt häviämässä. Näitä synergiaetuja on pystytty käyttämään hyväksi myös kansallispuistojen ylläpidon suhteen, ja nyt ehkä tilanne vaikeutuu. Tosin toivon nyt sitä, että me täällä eduskunnassa pystymme tähänkin asiaan kiinnittämään huomiota.

Juhani  Sjöblom  /kok:

Arvoisa puhemies! Metsähallitus on valtion liikelaitos, jonka hallinnassa on reilut 12 miljoonaa hehtaaria valtion omistamia maa- ja vesialueita. Metsähallituksen perustehtäviä ovat ympäristö- ja asiakaslähtöisen metsätalouden harjoittaminen sekä luonnonsuojelu. Eri liiketoimintoja on eriytetty omiksi tulosalueiksi. Liiketoiminnan tulosalueita ovat talousmetsänhoidosta ja käytöstä huolehtiva metsätalous, joka tuottaa yli 90 prosenttia Metsähallituksen tuloista, luontomatkailusta huolehtiva Villi Pohjola, tontti- ja metsäkiinteistökauppaa tekevä Laatumaa sekä maa-aineskauppaa hoitava Morenia. Nämä ovat siis pelkkiä aputoiminimiä, eivät mitään yhtiöitä tai tytäryhtiöitä.

Metsähallituksen itsenäinen tulosyksikkö maa-ainesliiketoiminnassa on Morenia. Se on maan kattava maa-ainestoimittaja, jonka kokonaispalveluun kuuluvat hiekan, soran, murskeen ja jalostetun maa-aineksen tuotantoon ja toimitukseen kuuluvat työt ja tuotteet. Se saa ottaa kiviaineksia Metsähallituksen hallinnassa olevilta alueilta tarpeen mukaan hinnalla, joka ei ole useinkaan markkinaehtoinen tai kilpailutettu, vaikka laki julkisista hankinnoista (23.12.1992/1505) näin vaatisi. Morenia ei myöskään maksa sen paremmin osinkoja kuin veroja tuloksestaan toisin kuin yksityiset yritykset. Osan voitoistaan se tulouttaa valtiolle Metsähallituksen välityksellä, mutta läpinäkyvyyden puutteessa jää epäselväksi, onko näytetty voitto todellinen ja sillä tasolla, että se toteutuisi kilpailuympäristössä.

Monet kunnat myös myöntävät valtion yksikölle maa-ainesten ottoluvat vakuutta vaatimatta, kun taas yksityiset joutuvat aina vakuuden asettamaan. Jos tämä lakiesitys hyväksytään, tilanne vääristyisi entisestään.

Esityksessä sanotaan Metsähallituksen tarjoavan työmahdollisuuksia Itä- ja Pohjois-Suomessa, joissa muutoin on vähän työpaikkoja. Mutta ainakaan Etelä-Suomessa tämä ei päde.

Morenian nykymuotoinen toiminta tulee aiheuttamaan markkinahäiriöitä alalla, eikä tämä voi olla toiminnan tarkoitus. Edellä mainitut syyt asettavat sen kuitenkin täysin eri asemaan kuin yksityiset yritykset. Morenian pitää olla yhtiö. Sen yhtiöittämisellä tultaisiin periaatteessa samalle viivalle yksityisten toimijoiden kanssa ja näin varmistettaisiin kilpailuneutraliteetti ja lisättäisiin läpinäkyvyyttä. Tämäkin esityksen osa on ongelmallinen, eivät pelkästään ed. Rundgrenin toteamat puutteet.