1) Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2006
jatkuu:
Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre
Arvoisa puhemies! Viime päivien uutiset työllisyyden
kehityksestä ovat olleet myönteisiä. Erityisen
positiivista on, että tuhannet yli kuusikymppiset ovat
päättäneetkin jatkaa työelämässä.
Tämän vuoden alussa voimaan tullut työeläkeuudistus
näyttää onnistuneen odotettua paremmin.
Epäilykset ovat olleet suuret, niin paljon on puhuttu työuupumuksesta
ja siitä, että ikääntyneitä ei
suomalaisessa työelämässä arvosteta. Vuosien
työ, joka on tehty kansallisen ikäohjelman, työssä jaksamisen
tutkimus- ja toimenpideohjelman ja nyt tässä hallituksessa
työelämän vetovoimaa edistävän
ohjelman avulla, kaikki tuo työ on tuottanut sitten tulosta.
En mitenkään väitä, että hallituksen
ohjelmat olisivat hyvät tulokset yksinomaan aikaansaaneet.
Suomalainen yhteiskunta vain on sellainen, että kun ongelmat
on tunnistettu, avoin keskustelu ja kansalaisten aktiivisuus informaatioyhteiskunnassa
johtavat poliittiseen paineeseen.
Meille tyypillinen yhteiskunnallinen innovaatio on kolmikantainen
tapa hoitaa asioita. Työmarkkinaosapuolet ja valtio yhdessä sopivat
keskustelujen ja neuvottelujen kautta, miten ongelmia voidaan korjata.
(Hälinää)
Puhemies:
(koputtaa)
Hyvät edustajat, täällä on aivan
mahdoton meteli. Pyydän siirtämään
palaverit salin ulkopuolelle. Täällä ei
voi keskittyä asiaan lainkaan tämmöisessä metelissä.
Ministeri jatkaa.
Työmarkkinaosapuolet ja valtio yhdessä sopivat,
neuvottelevat, miten ongelmia voidaan korjata. Kompromisseja joudutaan
tekemään, mutta ratkaisujakin suomalaisessa yhteiskunnassa
löydetään. Olen nyt havainnut EU-tasolla
suurta mielenkiintoa suomalaiseen hyvinvointimalliin, jonka on myös
todettu olevan kansainvälisestikin kilpailukyvyn luoja.
Erityisesti on ihmetelty tapaamme hoitaa työeläkejärjestelmää niin,
että kansa ei ole suurin joukoin barrikadeilla vastustanut
uudistuksia, joita järjestelmässä on
jatkuvasti tehty.
Kaikesta hyvästä kehityksestä huolimatta
sosiaaliluokkien väliset terveyserot esimerkiksi ovat maassamme
kasvaneet. Monilla lapsiperheillä on vaikeuksia toimeentulon
kanssa, päihteet aiheuttavat suuria sosiaalisia ongelmia
ja lastensuojelun tarve on kasvanut. Tässä budjetissa tehdään
parannuksia kaikkein suurimmissa vaikeuksissa olevien ihmisten elämäntilanteeseen.
Eivät
nämä toimenpiteet Suomesta köyhyyttä poista,
mutta ne puuttuvat kaikkein kriittisimmässä asemassa
olevien ihmisten elämään.
Toimeentulotuen saajista valtaosa on yksinhuoltajia tai pitkäaikaistyöttömiä;
heille asumisen omavastuun poistaminen tuo selvää rahaa
käteen. Vajaakuntoisten verovapaan työosuusrahan
korottaminen on myös apu niille mielenterveyskuntoutujille
ja kehitysvammaisille, joiden toimeentulo on aivan liian niukkaa.
Pitkäaikaistyöttömien asumistuen kolmen
kuukauden bonusraha purkaa yhtä kannustinloukkua ja helpottaa
jonkin verran pienipalkkaisen työn vastaanottamista. Päihdeongelmat
vaativat pitkäjänteistä ja osaavaa puuttumista,
etsivää työtä ja rohkeutta,
jota kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla ei vielä ole.
Pitkäaikaistyöttömien oikeus päihdekuntoutuksen
ajalta kuntoutusrahaan luo motiivia ohjata kuntoutukseen ja myös ottaa
kuntoutusta vastaan. Vapautuvien vankien sopeuttamisessa tukitoimien
kehittäminen on tärkeää. Silloinkin
isossa roolissa on päihdekuntoutus. Tähänkin
budjetissa on rahaa.
Hallituksen tavoitteena on korkea työllisyysaste. Se
tarkoittaa sitä, että mahdollisimman moni työikäinen
itse asiassa kunnostaan huolimatta olisi työssä.
Vajaakuntoisellekin siis pitäisi työelämästä löytyä tekemistä hänen
kykyjensä mukaan. Työn pitää siis
joustaa ja uuden teknologian tulla avuksi. Emme me ole tehneet läheskään
kaikkea sen eteen, että kaikilla olisi mahdollisuus kartuttaa
työeläkettään. Järjestelmää on muutettu
sellaiseksi, että eläke karttuu kaikesta työstä.
Se ei riitä. Työtä pitää olla
myös tarjolla kaikenikäisille ja kaikenlaisille
ihmisille, nuorille, vanhoille, vammaisille, maahanmuuttajille. Silloin
hyvinvoinnin tulevaisuus turvataan parhaiten.
Olemme luoneet tähän maahan lapsiperheille hyvät
tukijärjestelmät, jotta pienten lasten vanhemmat
voisivat niin halutessaan valita sekä työn että perheen.
Päivähoito-oikeus, maksuton kouluruokailu, pienten
lasten vanhempien erilaiset tuen muodot ja nykyiset perhekustannusten tasaukset
eivät näytä kuitenkaan riittävän.
Nuoret naiset ovat työelämässä stressaantuneita,
työhönotossa heitä syrjitään,
ja tarjolla on monelle vain pätkätyötä.
Samapalkkaisuus ei ole Suomessakaan toteutunut, vaikka jopa World
Economic Forum listasi pohjoismaiset naiset sentään poliittisessa
ja taloudellisessa vaikuttamisessa maailman kärkeen.
Samapalkkaohjelma on laadittu, ja eilen selvitysmies jätti
mietintönsä perhevapaakustannusten kehittämisestä.
Vanhempainvakuutus selkeyttäisi kustannusten tasaamista
eikä muuttaisi nykyistä rahoitustapaa. Nyt kerätään
työnantajilta tähän tarkoitukseen 0,15
prosenttia sairausvakuutusmaksusta. Esityksen jälkeen kerättävä summa
olisi 0,44 prosenttia, ja sen avulla korvattaisiin nykyistä laajemmin
ja enemmän kaikille työnantajille vanhemmuudesta
koituvia kustannuksia. Korvaus nousisi äitiysloman aikaisesta palkasta,
samoin kuin vanhempainvapaalla oleva isä tai äiti
saisi Kelalta korkeamman päivärahan. Korvausta
työnantajalle esitetään myös
sairaan lapsen hoidon ajalta maksetusta palkasta.
On käsittämätöntä,
että työnantajapuoli niinkin voimakkaasti torjuu
esityksen. Tässähän on kysymyksessä työnantajankin
etu. Hyvästä, sitoutuneesta työvoimasta
alkaa olla pula. Pienten lasten vanhemmat ovat motivoitunutta, sitoutunutta
työvoimaa asuntolainoineen. Työnantajahan tässä saisi
enemmän myös korvauksia. Esitetty 178 miljoonan
euron lisäys perhevapaakustannusten korvauksiin on todella
pieni asia koituviin hyötyihin verrattuna.
Minulta on kysytty, mitä tarkoitin sillä,
että sairausvakuutusmaksua voitaisiin muuten alentaa. Täällähän
on selvä esimerkki eduskunnassa käsittelyssä siitä asiasta.
Palkansaajapuoli hermostui viime talvena siitä, että lääkekorvausmenot
kasvoivat hurjaa vauhtia, ja vaati toimenpiteitä. Muuten
he olisivat torjuneet tämän sairausvakuutuksen
rahoitusuudistuksen, joka eduskunnassa on. Pienillä asioilla,
ennalta ehkäisyllä, torjumalla työtapaturmia,
vähentämällä sairauspäivärahoja,
voidaan vaikuttaa nyt tässä uudessa järjestelmässä suoraan
sairausvakuutusmaksun suuruuteen. Tämä 0,44 prosenttia,
joka nyt perhevapaakustannuksiin esitetään tässä selvitysmiehen
esityksessä, on hyttysen ininää siinä sairausvakuutusmaksun
suuruudessa, joten tämä asia täytyy kyllä kokoisuutena
meidän työmarkkinakentässämme
ymmärtää. Kaikkien etu on, että näitä perhevapaakustannuksia
tasataan.
Täällä on nyt monta hyvää asiaa
menemässä eteenpäin tämän
budjetin kautta ja muina lakeina, joilla helpotetaan sitä,
että kaikenlaiset ihmiset voivat olla työssä,
hankkia työeläkettä ja sillä tavalla
sitten myöskin olla turvaamassa hyvinvointiyhteiskunnan
tulevaisuutta.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministerin puheenvuorossa oli monia
tärkeitä asioita. Haluaisin tässä yhteydessä nostaa
keskusteluun kysymyksen vanhemmuuden kustannusten jakamisesta, johon
ministeri puheenvuoronsa päätti.
Selvitysmies esittää, että ne paranevat
etuudet äitiys- tai isyyslomalle jäävälle
rahoitetaan vyöryttämällä kustannukset
muiden yrittäjien maksettaviksi. (Ed. Biaudet: Jaettaviksi!)
Kysymys kuuluu, miksi yleensäkään työnantajien
tulisi vastata vanhemmuuden kustannuksista. Vanhemmuus yleensä ainakaan
ei ole työpaikalla sattuneesta tapahtumasta johtuva seikka
eikä myöskään mikään
työperäinen sairaus. Miksi ei esitetä,
varsinkin kun kyseessä on hyttysen ininän kokoinen
summa, että yhteisistä varoista korvataan ja tasataan
nämä vanhemmuuden kustannukset? Kokoomuksen mallissa
kolmelta ensimmäiseltä kuukaudelta tulisi kaikilla
aloilla lakisääteisesti täysi palkka,
mutta vastaavasti yhteiskunta täysimääräisesti
kompensoisi yrittäjälle tästä aiheutuvat
lisäkustannukset.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri viittasi siihen, että sairastavuudessa
on suuria sosiaalisia eroja, ja todellakin suomalaisessa terveydenhoitojärjestelmässä
tämä on
myös kansainvälisesti huomiota herättävä seikka,
eli sairastavuudessa ja kuolleisuudessa on hälyttävän
suuria sosiaalisia eroja. Ihmettelen sitä, miksi hallitus
ei ole tätä huomioinut, kun nyt köyhyys
on nostettu esiin. Esimerkkinä voidaan verrata, että suurten
firmojen työntekijöillä on työterveyshuollon
palvelut ja erikoislääkärille pääsy
helppoa, mutta sen sijaan työttömän on
selvästi vaikeampaa ja kalliimpaa saada erikoislääkärin
palveluja. Lääkekorvausuudistuksessa ei huomioitu
tätä sosiaalista puolta. Kysyn myös ministeriltä,
missä vaiheessa on tulossa tämän maksukattojärjestelmän
uudistaminen, niin että saataisiin vihdoin yhtenäinen maksukatto,
josta on annettu myös hallitusohjelmassa lupauksia.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre otti puheenvuorossaan
esille vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten jakamisen, ja itsekin
oikein ilolla luin eilen sitä esitystä, joka annettiin.
Sen sijaan olin aivan ällistynyt siitä, että niin
Suomen Yrittäjät kuin EK:kin heti suoralta kädeltä tyrmäsivät
tämän esityksen, kuten nyt myös ed. Zyskowicz
täällä. Ihmettelen kovasti sitä sen vuoksi,
että erityisesti naisvaltaiset alat ovat vuosikymmeniä kärsineet
tästä ja samalla tavalla esimerkiksi pienyrittäjille,
mikroyrittäjille, jotka usein ovat naisia ja työllistävät
muita naisia, tämä nykyjärjestelmä on
ollut aivan kohtuuton ja suoraan sanottuna törkeä sillä tavalla,
että suuret miesvaltaiset alat ovat hyötyneet
aivan kohtuuttomasti. Nyt kun vihdoinkin olisi hyvä, toteutettavissa
oleva esitys, (Puhemies koputtaa) niin on käsittämätöntä,
että sitä joku kehtaa vastustaa.
Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz täällä kritisoi
vanhemmuuden kustannusten jakamista tasan kaikkien työnantajien
kesken. Ihmettelen kyllä, mistäköhän
asioista työnantajien kuuluisi ed. Zyskowiczin mukaan kantaa
vastuuta. Ilmeisesti ei mistään.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri aivan oikein otti esille puheensa
alussa suomalaisen työeläkejärjestelmän
ja sen hyvyyden ja erinomaisuuden. Olisinkin oikeastaan kysynyt
sitä, miten nyt Suomi aikoo niin tämän
vuoden aikana kuin sitten omana puheenjohtajakautenaankin tuoda
esille sitä, minkälainen tämä meidän
järjestelmämme on. Sehän on paljon parempi
kuin se, mitä Blair yritti Englannissa esittää,
koska meillä on vakuutusyhtiöitten yhteisvastuu,
niin että ei tule Enronin ja Parmalatin kaltaisia tapauksia,
jotka Yhdysvalloissa ja Italiassa ovat olleet, että kun
firma menee nurin, niin kaikki menee. Tähän samaan
liittyy myös sitten tämä investointien
vähäisyys. Espoossa oleva Sello on työeläkejärjestelmiltä erinomainen
osoitus siitä, että sijoituskohteita Suomessa
on mahdollista saada, kun ne vaan joku tekee. Kunnissa pitäisi
tähän asiaan kiinnittää huomiota
yhteistyössä eläkeyhtiöitten
ja myös valtion asiantuntemuksen kanssa.
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Mönkäre puhui
kauniisti näistä periaatteista tässä vanhemmuuden
kustannusten tasaamisessa, mutta ihan noin yksinkertainen tuo tilanne
ei kuitenkaan ole. Niille naisvaltaisille aloille, joitten työehtosopimuksissa
ei ole tätä palkallista äitiyslomaa,
näille yrityksille, näille toimialoille, tästä tulee
kuitenkin aika isot lisäkustannukset, koska ensin näille
aloille tulisi tämä yhteinen vanhemmuusvakuutusmaksu
ja sen lisäksi vielä tuo 20 prosentin omavastuu
siitä palkan kattamisesta kolmen kuukauden ajalta. Eli
itse asiassa naisvaltaisilla aloilla, joilla tällä hetkellä tuo
järjestelmä ei toimi, tämä merkitsisi
aika isoja lisäkustannuksia työnantajalle.
Ed. Zyskowiczilta olisin kysynyt, mitä tämä kokoomuksen
malli 100 prosentin palkasta ja sen kompensaatiosta merkitsisi,
paljonko sen kustannukset ovat verrattuna (Puhemies: Aika!) tähän 178
miljoonaan.
Ed. Jere Lahti merkitään
läsnä olevaksi.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Lapintielle ja ed. Meriläiselle
ensin vastaan, että kokoomus haluaa helpottaa naisvaltaisten
alojen yrittäjien työnantajien asemaa sillä,
että he saavat täyden kompensaation lainsäädännön
nojalla kolmen kuukauden ajalta maksamastaan täydestä palkasta. Jos
sitten työehtosopimuksissa on sovittu täydestä palkasta
vielä pitemmälle ajalle, niin se on sitten sopimusosapuolten
asia sopia sen kompensaatiosta. Sen sijaan me emme vyörytä tästä seuraavaa
kustannusrasitusta muille yrittäjille vaan lähdemme
siitä, että on meidän kaikkien velvollisuus
olla tätä maksamassa.
Kun ed. Meriläinen kysyi, miksi se ei kuulu työnantajan
maksettavaksi, niin kysymys kuuluu: Miksi se kuuluisi? Onko työntekijän
jääminen äitiyslomalle jokin työpaikalla
sattunut tapahtuma tai työperäinen sairaus tai
muu peruste? Se ei ole millään tavoin työsuhteeseen
kuuluva asia. (Puhemies koputtaa)
Mitä kustannuksiin tulee, edustajalle, niin 90 miljoonaa
euroa on arvioitu tämän mallimme lisäkustannukseksi.
Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olen erittäin iloinen, että ministeri
Mönkäre mainitsi puheenvuorossaan vajaakuntoisten
tukityön. Kävin Espoon Riihilahden toimintakeskuksessa,
jossa järjestetään päivätoimintaa
kehitysvammaisille. Missään muualla en ole nähnyt
niin työstään iloisia ja nauttivia ihmisiä.
Toivon, että todella valtio ja kunnat satsaavat näihin
kaikista heikko- ja vähäosaisimpiin ja antavat
heille onnistumisen kokemuksia ja mahdollisuuksia tehdä myös
työtä. Tämä on yhteiskunnan
kannalta sikälikin tärkeää,
että nämä ihmiset olisivat näkösällä,
mukana toiminnassa, mukana meidän mielissämme,
mukana rakentamassa Suomea. Se on myös inhimillistä.
Kiitos ministerille tästä!
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nuoret naiset joutuvat pääsääntöisesti
työskentelemään pätkätöissä juuri näiden
vanhemmuudesta johtuvien kustannusten takia, ja monille naisyrittäjille
tämä on todella iso ongelma, eli tasaus pitääkin
jakaa kaikkien työnantajien kesken juuri siksi, että kaikki
työnantajat hyötyvät siitä,
että naiset ylipäätään
käyvät töissä. (Ed. Zyskowicz:
Eikö koko yhteiskunta hyödy siitä?)
Mielestäni ehdoksi pitäisi laittaa, että tässä pitäisi
olla toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, koska jos
sellaista ehtoa ei laiteta, niin se työsopimus päätetään
siihen hetkeen, kun ne tuet loppuvat. Siinä mielessä päästäisiin
paremmin irti näistä pätkätöistä sellaisissa
töissä, missä oikeasti sitä työtä on
jatkuvasti.
Kokoomus haluaa alentaa veroja, se haluaa alentaa työnantajan
sivukuluja, mutta haluaa kuitenkin valtion maksettavaksi kustannukset. Tämä yhtälö
ei
oikein toimi.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Palaan tuohon vanhemmuuden kustannusten tasaussysteemiin.
Tämä nyt näyttää siltä,
niin kuin ed. Lapintiekin äsken viittasi, että työnantajapuoli
tyrmää kokoomuksen tuella kaikki tällaiset
hankkeet.
Onko ministeriössä nyt jo olemassa jokin varastrategia,
kun tilanne on tämmöinen, jotta tämä asia
nyt jollakin tavalla saataisiin kuitenkin esille? Mielenkiintoistahan
tässä on se, että kaikki kannattavat
tätä, kokoomus on kommunistien lompakolla ja muut
kaikkien lompakolla.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tänä päivänähän
on tilanne se, että naisvaltaisilla aloilla työehtosopimuksissa
on sovittu jo nämä asiat, että äitiysloma
täydellä palkalla on kolme—neljä kuukautta.
Mutta villit ja vapaat ovat erikseen, ne työnantajat, joilla
ei ole mitään muuta kuin niin sanottu viidakon
laki.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä vanhana yrittäjänä ja
vanhana asfalttiyrittäjänä, että ei miesten
tarvitse maksaa naisvaltaisten alojen vanhemmuuden kustannuksia.
Se on valtion tehtävä, eli sitä varten
on Kela, joka hoitaa nämä maksut, ja me maksamme
sairausvakuutusmaksua sen takia, että tämä asia
hoituu. (Hälinää) Minä kannatan
sitä, että kaikille naisille annetaan täydellä palkalla
neljän kuukauden äitiysloma vähintään,
mutta Kela saa maksaa.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minusta on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota
työn edistämiseen tai työterveyden edistämiseen.
Meillä on tällä hetkellä tänäkin
päivänä 80 000 työntekijää sairauslomalla,
joka päivä on 80 000 työntekijää sairauslomalla.
Jos me pystyisimme tuota keskimääräistä 8
sairauspäivän aikaa vuodessa lyhentämään
1 päivällä, niin säästyisi
valtavasti kustannuksia.
Tietenkin on semmoisia, jotka väittävät,
että on sellaisia sairauksia, ja varmasti onkin, että työntekijä ei
voi osa-aikasairastaa eli olla työssä sairaana,
mutta on myöskin semmoisia sairauksia ja työkyvyttömyystapauksia,
jolloin voisi olla osa-aikatyössä. Sairausloma
ei saa sellainen on—off, joko on kokonaan työelämästä poissa tai
sitten on työssä, vaan on tapauksia, jolloin sairauslomalla
olevan pitäisi voida olla työssä. (Puhemies
koputtaa) Tällainen laki ja mahdollisuus on muissa Pohjoismaissa,
ja odotan sellaista Suomeenkin.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on ollut
todella avartavaa kuulla kokoomuksen perhepoliittinen todellinen
linja, muunkinlaista kirjoittelua muun muassa lehdistössä välillä näkee,
mutta kysymykseeni:
Täällä on paljon ollut keskustelua
lapsiperheiden köyhyydestä. Lapsiperheistä kaikkein
köyhimpiä ovat monilapsiset ja opiskelevat yksinhuoltajaperheet.
Päivähoitomaksun määräytymisperusteet
ovat niin iso ongelma, että ne köyhdyttävät
jopa keskituloisen yksinhuoltajaperheen. Taustalla on muun muassa
yhden kukkaron perheille epäreilu perhekoon määritelmä. Sitä on
toivottu oikaistavan, ja kysynkin, aiotaanko asiaan puuttua, sillä on
täysin eri asia, onko perheen kolmesta jäsenestä yksi
aikuinen ja kaksi lasta vai kaksi aikuista ja yksi lapsi.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri täällä otti
vammaiset ja näitten puolesta kantoi huolta. Kysyisin, onko
tässä budjetissa lasten- ja nuortenpsykiatriaan
tarkoitetut määrärahat, niin kuin on
ollut kahtena kolmena aikaisempana vuonna. Minun mielestäni
ne puuttuvat sieltä ja pitäisi nyt takaisin ne
sinne nostaa. Mielenterveysongelmia kun hoidetaan, ei niitä varmaan
hoideta niin, että yhtenä vuonna annetaan ja toisena
ei. Se on pitkäjänteistä työtä,
ja siitä pitää nyt huolta kantaa, nuorten
ja lasten tulevaisuudesta. Täällä niin kauniisti
heistä puhutaan.
Perhekustannuksista sanoisin, että kyllä ne
yhdessä pitää kolmikannassa hoitaa. Se
on työnantajan etu ja se on koko yhteiskunnan etu, että perheet
voivat hyvin. Jos perheet voivat huonosti, niin työnantajat
osaltaan maksavat sen pahoinvoinninkin.
Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ihan nyt vaan selvyyden vuoksi, että kokoomus
kannattaa vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaamista. Siitä on
hyvin yksiselitteinen linjaus. Ymmärrämme myös
niin, että jos tätä nykyistä tilannetta pidetään
jotenkin ongelmallisena, yhteiskunnallisesti ongelmallisena, niin
kaikista järkevin vaihtoehto on se, että kustannuksia
jaetaan yhteisvastuullisesti. Aivan yhtä hyvin voitaisiin väittää,
että päivähoitomaksut pitäisi
pistää työnantajan maksettaviksi, jotta
molemmat puolisot pääsevät töihin.
(Välihuutoja vasemmalta) Ymmärrän, jos
siltä puolen salia tätäkin vaaditaan, mutta
jos nyt ajatellaan työllisyyttä, ajatellaan työelämän
tasa-arvoa ja ajatellaan palvelualoja ja naisvaltaisten alojen kehittymistä,
niin kaikista paras on se, että tasaamme kustannuksia yhteisvastuullisesti,
koska silloin päästään parhaimpaan
tulokseen.
Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä vanhemmuudesta aiheutuvien
kustannusten korvaaminenhan on yksi täsmätoimi,
ja uskon, varsin tehokas parantamaan naisvaltaisten alojen työllisyyttä.
Työllisyysasteen nousuhan on tässä villakoiran
ydin. Kokoomuksen mallissa halutaan nimenomaan parantaa naisvaltaisten
alojen työllistämismahdollisuuksia ja naisvaltaisten
alojen yrittäjien asemaa.
Aivan toisesta asiasta haluaisin ministeri Mönkäreeltä kysyä:
Jo jokin aika sitten teille luovutettiin työryhmän
ehdotus, joka koski apurahan saajien, yliopistossa työskentelevien
ja apurahalla toimivien taiteilijoiden, sosiaaliturvaa, jossa on
aivan ilmeisiä epäkohtia niin työttömyys-
kuin sairausajan turvassa. Miten on tarkoitus tätä asiaa
viedä eteenpäin?
Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ihmettelen tätä kokoomuksen
kantaa. Jo tällä hetkellä sairausvakuutusmaksujärjestelmällä tasataan
työnantajien kuluja. Miksi tämä menoerä olisi
aivan erilainen kuin ne muut menoerät, joita tasataan,
eikö tämä olisi vaan mainio tapa lisätä tasa-arvoa?
En tässä nyt näe mitään
muuta kuin halua kosiskella työnantajajärjestöjen
mielipidettä. Mutta jos ajatellaan asiaa naisyrittäjien
kannalta, joista monet työskentelevät voimakkaasti
naisvaltaisilla aloilla, niin heidän kannaltaan tämä toimenpide,
että tämäkin menoerä jaettaisiin
työnantajien kesken ja hivenen nostettaisiin työnantajan
sosiaaliturvamaksuja, on aika helppo toteuttaa.
Ed. Cronberg on ottanut esiin juuri tämän Ruotsin-mallin,
ja on erinomaista, että ministeri Mönkäre
on halunnut nyt omaksua tämän asian ja viedä eteenpäin
tätä tasa-arvoa edistävää mallia.
Vielä lyhyesti haluaisin kysyä teiltä,
ministeri Mönkäre: miten on vaikeavammaisten avustajien
asia? Tämä kysymyshän näyttää unohtuneen, vaikka
hallitusohjelmassa vammaispolitiikka on usealla maininnalla höystetty.
Eva Biaudet /r(vastauspuheenvuoro):
Herr talman, arvoisa puhemies! Mielestäni kuitenkin on
hyvä muistuttaa siitä, että koska meillä on
niin segregoituneet työmarkkinat, niin silti miesvaltaiset
alat eivät joudu kantamaan näitä kustannuksia.
Vaikka tässä olisikin kysymys siitä,
että nostettaisiin ja kannettaisiin hiukan enemmän sairausvakuutusmaksua,
niin kuitenkin se varsinainen kustannus tai taakka, tai mikä se
on, on se, että työntekijät ovat poissa
vanhempainlomalla. Niin kauan kuin miehet eivät jaa puoleksi
vanhempainlomia, se on joka tapauksessa miesvaltaisilla aloilla
aika suuri etu, että he eivät jaa yhteiskunnan
kustannuksia ja vastuuta vanhempainlomista. Siinä mielestä minusta
tämä on ehkä vähän
ylidramatisoitu. Minun mielestäni tulisi ottaa tämä ehdotus
vakavasti ja tutkia, millä tavalla se voisi edistää kustannusten
tasaamista kuitenkin joltain osin. Tämä on aika
pieni asia kuitenkin.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten
tasaaminen on tärkeä tavoite suomalaisen tasa-arvon
edistämiseksi. On erittäin tärkeää,
että tämä asia nyt menee eteenpäin.
Tämä on vahvasti ollut Kansallisen Kokoomuksen
tavoite, ja olemme iloisia, että nyt on tullut selvitysmiehen
raportti. Mutta koska asia on näin tärkeä,
niin onhan meidän käytävä täällä keskustelu
siitä, miten asia viedään eteenpäin. Selvitysmiehen
esitys on vain yksi esitys. Me olemme kokoomuksessa tehneet oman
mallimme, muitakin malleja on toki näkynyt, ja nyt on katsottava
näistä malleista parhaat puolet ja vietävä asiaa
eteenpäin. Olisihan se kumma, jos tästä ei
voisi käydä keskustelua. Kyllä keskustankin
puolelta tuli kysymyksiä ja pienehköä kritiikkiä.
Ei pidä olla niin yksisilmäinen, että jos
jonkin asian mallin kyseenalaistaa, se olisi muka vastustamista.
Hieman ihmettelen ed. Meriläisen näkökulmia,
että kun asiasta käydään avointa keskustelua,
se tarkoittaisi, että sitä asiaa vastustettaisiin.
Näin ei todellakaan ole.
Kysynkin ministeri Mönkäreeltä: mitä hyviä ja
huonoja puolia näette tässä selvitysmiehen (Puhemies
koputtaa) raportissa ja oletteko täysin sitoutunut siihen
vai katseletteko (Puhemies: Aika!) avoimin silmin myöskin
kokoomuksen mallia ja muita malleja, (Puhemies koputtaa) joita täällä on
esitetty ja milloin tuotte (Puhemies: Aika!) lopullisen lakiesityksen?
Tärkeintähän on, että tämä asia
menee eteenpäin.
Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisin halunnut kysyä ed. Ulla Anttilalta,
ajatteleeko hän, että tämä kokoomuksen
nimissä esille tuotu malli ei olisi naisyrittäjien
etu, koska minä näen kyllä asian niin,
että jos me pääsemme siihen tilanteeseen, että jokainen
veronmaksaja yhteisvastuullisesti osallistuu vanhemmuudesta aiheutuvien
kustannusten jakoon, niin se on meidän kaikkien veronmaksajien
etu, koska meidän kaikkien etu on se, että meillä syntyvyys
olisi nykyistä korkeammalla tasolla ja väestö pysyisi
uusiutumistasolla.
Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan korostaa sitä, että jo tällä hetkellä Kansaneläkelaitoksen
toimintoja varten kerätään työnantajan
sosiaaliturvamaksuja. Se malli, jossa jaettaisiin tasaisemmin nämä kustannukset,
jotka liittyvät äitiyden ja vanhemmuuden aiheuttamiin
lisäkustannuksiin, olisi vain yksi pieni osa tätä kustannustaakkaa,
jos sosiaaliturvamaksuja korotettaisiin. Siinä toimenpiteessä,
että tämä kerättäisiin
esimerkiksi tuloveroista ja sitten siirrettäisiin Kelalle,
en näe järkeä vaan pikemminkin siinä,
että tällä hetkellä olevaa järjestelmää muutettaisiin
siihen suuntaan, että työnantajat maksaisivat
yhteisvastuullisemmin nämä maksut.
Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre
Arvoisa puhemies! Ihan selvästi yhteiskunnallinen ilmapiiri
on valmis paremmalle perhevapaakustannusten tasaukselle, se on tässä todettu
keskustelussa jo viimeisen vuoden aikana. Hallitusohjelmassahan
tämä asia on vahvasti sanottu, ja sen takia tässä esityksiä on
tehty, eikä se poista millään tavalla
niitten muitten aloitteitten ja mielipiteitten arvoa, joita tässä asiassa
on esitetty.
Meillä on tällä hetkellä selvä jako
näissä vanhemmuuden tukemisen kustannuksissa.
Yhteiskuntahan huolehtii suurimmalta osalta päivähoidosta,
pienten lasten vanhempien tuesta, maksuttomasta kouluruokailusta,
kaikista näistä järjestelmistä,
te tiedätte sen. Sitten tällä vakuutusperiaatteella,
että työnantajat maksavat sairausvakuutusmaksua
ja sitä maksavat myös palkansaajat ja eläkeläiset,
on meillä sovittu tietyt asiat hoidettavaksi. Nyt teillä on
täällä eduskunnassa sairausvakuutuksen
rahoitusuudistus, jossa tämä vakuutusperiaate
tulee entistä selkeämmäksi. Kun maksajat
ryhtyvät tiukemmin katsomaan, miten tälle maksulle
käy, kun se nyt on suoraan riippuvainen korvauksista, silloin
tulee myös mahdolliseksi vaikuttaa alentavasti sairausvakuutusmaksuun.
(Ed. Zyskowicz: Millä tavalla työnantaja vaikuttaa
siihen, etteivät työntekijät jää äitiyslomalle?)
Tällä hetkellä työnantajat
ovat itse hyväksyneet sen, että he maksavat sairausvakuutusmaksussa
0,15 prosenttia vanhemmuuden kustannusten tasausta, ja ei ole mitään
syytä lähteä muuttamaan tätä kaikkien
hyväksymää järjestelmää. Selvitysmies
esittää, että maksua nostettaisiin nykyisestä 0,29
prosenttia eli 0,44 prosenttia siitä koko sairausvakuutusmaksusta,
alle 0,5 prosenttiyksikköä maksettaisiin näihin
kustannuksiin tämänkin huomattavan parannuksen
jälkeen. Ei tätä järjestelmää kannata
nyt lähteä muuttamaan, kun se on meillä hyvin
toiminut ja tulee toimimaan kustannusten hillitsijänä ja myös
samalla jakamaan tätä oikeudenmukaisuutta ja lisäksi
motivoimaan ennaltaehkäisyyn esimerkiksi sairauspäivien
osalta, niin kuin täällä tuotiin hyvin
esille, että jo hyvin pienilläkin asioilla voidaan
vaikuttaa paljon suurempi säästö sairausvakuutusmaksuun
kuin tässä tulee menoa.
Haluan sanoa sen, mitä World Economic Forumin pääekonomisti
Lopez-Claros totesi, että sellainen yhteiskunta, joka jättää puolet
työvoimastaan hyödyntämättä,
ei ole viisas. Hän kehui, että pohjoismainen yhteiskunta
käyttää naisia tasavertaisesti, vaikka
naiset eivät ole tasavertaisessa asemassa. Hän
ihmetteli ja piti hyvänä pohjoismaista mallia,
joka tuo myös kilpailukykyä, koska kaikki aivot
otetaan käyttöön. Tässä sitten ihmeteltiin
selvitysmiehen esityksessä sitä, miten se vaikuttaisi
pientyönantajiin, että äitiysloma tulisi
niillekin palkalliseksi. Selvitysmies totesi, että se on
sen verran iso asia, että siinä tarvitaan tupokäsittelyä.
Mutta nämä muut asiat, joissa korvaustasoa nostettaisiin
niin työnantajalle kuin vakuutetulle eli vanhempainvapaan
käyttäjälle ja sitten sairaan lapsen
hoidosta maksettaisiin palkasta myös korvausta, ne nostettaisiin
80 prosenttiin, ne sisältyvät hänen esitykseensä, mutta
myöskin se, että kaikin mahdollisin tavoin kannustettaisiin
isiä käyttämään vanhempainvapaita.
Segregaation purkaminen on erittäin keskeinen ja olennainen
asia, mutta se on hidas tie suomalaisessakin yhteiskunnassa, valitettavasti, mutta
sehän se vasta on se lopullinen ratkaisu.
Kyllä minusta tässä nyt on aineksia
ihan kunnolliseen yhteiskuntasopuun, keskusteluun. Pitäisikö meidän
yhteisin verovaroin nyt lähteä enemmän
maksamaan vanhemmuuden kustannusten tasausta? Siis pitäisikö niitten
eläkeläistenkin, jotka maksavat veroja tänä päivänä tavallaan
uudelleen, maksaa näitä vanhemmuuden kustannuksia,
kun me lähdemme siitä, että työnantajat
maksamalla saavat takaisin rahaa nyt tässä mallissa
enemmän ja saavat hyvää työvoimaa, josta
heillä tällä hetkellä alkaa
olla jo pulaa, hyvää, koulutettua, sitoutunutta
työvoimaa? Pienten lasten vanhemmat ovat sitoutuneita tekemään
töitä, kun heillä on paljon velvoitteita
edessään.
Miten tässä edetään? Samapalkkatyöryhmä pyysi
tätä selvitystä. Se on kolmikantainen
työryhmä, siellä ovat työnantajat
mukana. He ovat saaneet selvityksen. Heidän pitää heti
alkaa käsitellä tätä, ja sieltä pitää sitten
ministerin luoda paineita sinne työryhmään
ja puristaa esityksiä ulos. Meillä kolmikanta
on toiminut hyvin.
Tästä tulenkin sitten ed. Skinnarin kysymykseen,
miten me tätä suomalaista työeläkejärjestelmää mainostamme
Euroopan unionissa. Me olemme juuri hallituksessa valmistelleet
Lissabonin strategia-asiakirjaa, jossa kerrotaan, miten Suomi on
valmistautunut muun muassa ikääntymisen haasteisiin.
Siellä kerromme meidän tunnustusta saaneesta työeläkejärjestelmästämme. Olin
myös heinäkuussa Brysselissä ikääntymisseminaarissa
kertomassa Suomen mallista, miten Suomi on ikääntymisen
haasteisiin vastannut, ja mielenkiinto oli suuri. Euroopassa haetaan
juuri sellaisia kompromissiratkaisuja, yhteishenkeä, mitä meillä on
luotu. Meidän kannattaa luottaa omiin malleihimme. Niillä on
saatu kilpailukykyisiä ja tehokkaita ratkaisuja.
Sitten ihan pariin yksittäiseen kysymykseen: Lasten-
ja nuortenpsykiatriaan ei tietääkseni tässä ole
korvamerkittyä rahaa. Se johtuu ihan siitä, mikä se
ajattelutapa on aina ollut, että kun eduskunta tähän
silloin aikanaan sen korvamerkityn rahan laittoi, ongelma oli niin
suuri, että haluttiin herättää kuntien
huomio tähän asiaan. Sen jälkeen kuntiin
on palkattu myös pysyviä psykologeja, näitä virkoja
on täytetty. Kaikkialle ei ole saatu, on myös
ostopalveluja kehitetty. Tilanne on parempi. Alun pitäenkään
ei ollut tarkoitus pysyttää korvamerkittyä määrärahaa.
Se ymmärtääkseni on tähän
selitys. Ministeri Hyssälä voi omalta osaltaan
sitten täydentää.
Apurahan saajien sosiaaliturvan osalta budjettikäsittelyssä tehtiin
kirjaus, että järjestelmä heidän
sosiaaliturvastaan tulee voimaan 2007 alusta. Se tehdään
samalla tavalla kuin yrittäjien eläkejärjestelmä,
joten valtio osallistuu tietyiltä osin sen maksamiseen,
mutta tuo apurahan saaja itse joutuu vakuuttamaan itsensä,
maksamaan tietyn summan. Mutta tässä on sitten
tarkoitus myöskin nostaa verovapaan apurahan määriä.
Eli jatkotyö on käyty, budjettikirjassa on selvä linjaus,
ja sosiaaliturva tulee voimaan vuoden 2007 alusta.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin naisyrittäjien
kannalta: Totta kai kokoomuksen malli on naisyrittäjien
kannalta parempi, koska siinä kompensoidaan täydellisesti
nämä kolmen kuukauden ajalta tulevat palkkakustannukset
ilman, että näiden naisyrittäjien työnantajamaksut
nousevat. Sen sijaan tässä, mitä selvitysmies
esittää, myös naisyrittäjien
työnantajamaksut nousevat.
Sitten ministeri Mönkäre, puhuitte hyvin tästä vakuutusperiaatteesta,
ja juuri tähän sovellettuna se vakuutusperiaate
tarkoittaa sitä, että työnantajat eivät
ole vastuussa näistä äitiyden kustannuksista,
koska eiväthän he omalla käyttäytymisellään
voi, eikä heidän pidäkään
voida, vaikuttaa siihen, kuinka paljon näitä kustannuksia
syntyy. Ei kai kukaan ajattele, että työnantaja
jotenkin järjestämällä vähemmän
pikkujouluja tai laivaristeilyjä vaikuttaisi näihin äitiyskustannusten syntymiseen.
Eli tämä vakuutusperiaate juuri tässä kohdassa
ei toimi. Kun kauniisti sanoitte, että miksi vyöryttää näitä kaikille,
niin kuten sanoin, miksi vyöryttää näitä yrittäjien
maksettaviksi? Emme myöskään, ministeri
Mönkäre, ole esittämässä,
että se 0,15, joka nyt jo on ja joka kolmikannassa on sovittu,
poistettaisiin, kyse on nyt niistä lisärasituksista,
(Puhemies koputtaa) joita tässä yrittäjille
esitetään.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun sosiaali- ja terveysministeri on
viimeistä viikkoa hoitamassa pestiään,
niin ihan julkisesti haluan kiittää häntä siitä,
että hän on monella tavoin edistänyt
veteraanien asiaa ja ollut eräänä käynnistäjänä sille tai
ainakin paimentamassa sitä, että kunnat ovat veteraanien
osalta keskittyneet ja antaneet mahdollisuuden myös avokuntoutukseen.
Muistan noin vuosi sitten käytyä keskustelua,
jossa ministeri vielä lupasi uudelleen paimentaa, ja ainakin omalla
paikkakunnallani asia on aika hyvässä kunnossa.
Mutta, arvoisa puhemies, yksi pieni kysymys tästä sotilasvammalain
6 §:stä ja siitä työkyvyttömyys-sanasta,
jota verrataan veteraaneihin, joiden keski-ikä on 84 vuotta.
Nyt kun siellä on 30 prosenttia, 25 prosenttia, 10 prosenttia
ja viestiä on tullut hyvin paljon siitä, että kun
Valtiokonttori arvioi näitä prosenttimääriä,
työkyvyttömyysprosentteja tai haitta-asteita,
mutta laki puhuu työkyvyttömyysprosenteista, niin
olisin, arvoisa herra puhemies, kysynyt ministeriltä, (Puhemies
koputtaa) jos hänellä on mahdollisuus vastata,
onko pohdittu sitä, eikö tämä sana
ole ainakin vähän väärä.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Esityksessä ehdotetaan, että kansaneläkkeeseen
tehtäisiin 5 euron suuruinen tasokorotus. Alla on ministeri
Mönkäreen nimi. Tämäkö se
on se Sinikan puumerkki, jonka te nyt jätätte
tuosta tehtävästä toisiin tärkeisiin
tehtäviin siirtyessänne? 5 euroa, mitä sillä eläkeläinen
saa? 17 senttiä päivälle, riittääkö se
todella teidän mielestänne eläkeväelle,
jonka tulot ovat ylipäätään
kehittyneet erittäin huonosti? Minä haluan nostaa
tämän kysymyksen nyt, koska listalla on myöskin
tämä kansaneläkkeen tasokorotus. Täällä on
ehkä syntynyt ed. Zyskowiczin hieman demagogisenkin esiintymisen vuoksi
semmoinen käsitys, että Hyssälä on
vastuussa vain 5 euron korotuksesta. Se on Mönkäre,
joka siitä vastaa.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Se on luonnollista, että kokoomus
haluaisi kaikki työnantajamaksut pois ja verot valtion
maksettavaksi. Semmoinen linjahan tässä on olemassa.
Erityisesti ed. Kuosmasen näkemys ihmetyttää siinä mielessä,
että naiset kantakoot vastuun, kun kerran synnyttävät. Näin
voi päätellä tämän
ajatuksen.
Ed. Zyskowiczin välihuuto jäi vielä kaivamaan
jotenkin. Kun työnantaja ei voi vaikuttaa tähän,
jotta synnyttävätkö vai eivät,
lähteekö äitiyslomalle vai ei, se kuvaa
aikamoista asennetta siinä mielessä. Mutta keskusteluahan
pitää käydä.
Itse puutun tässä semmoiseen ajatukseen — tietysti
tässä on paljon hyviä asioita, Iisakin
kirkkoakin rakennettiin ilmeisesti aika pitkään,
ja valtio ja suomalaisten hyvinvointiyhteiskuntaa rakentaa myös
pitkään — että tässä jäi
tämä työmarkkinatuen tasokorotus pois
ja sitten tämä puolisosidonnaisuuden väljentäminen
tai poistaminen kokonaan, koska on tullut ainakin taas kesän
aikana niin monessa yhteydessä esille, että se aiheuttaa
tämmöisiä teknisiä eroja liian
paljon.
Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Käytännössä kokoomus toimii
vanhemmuuden kustannusten tasaamisen jarruna. Se on tullut tässä keskustelussa
selväksi.
Arvoisa puhemies! Täällä on keskusteltu myös
lastenpsykiatriasta. Stakes ja sairaanhoitopiirit ovat esittäneet,
että lasten oikeuspsykiatrian kulut korvattaisiin valtion
varoista. Aikuisten mielentilatutkimusten osaltahan näin
jo tehdään. Tällä hetkellä meillä on
esimerkiksi Taysissa vuoden jonot näihin esitutkintaan
liittyviin tutkimuksiin, ja voidaan sanoa, että oikeusturva
ei tällä hetkellä toteudu. Aika vastaavan
tyyppinen tilanne on myös muualla maassa. Tähän
toivoisin korjausta.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Meriläisen väite oli pöyristyttävä.
Jos me olemme vaatineet jo pitempään ja vaadimme
nytkin vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaamista siten,
että nimenomaan naisvaltaisten alojen yrittäjien
tilanne tätä kautta helpottuisi, ja esitämme
oman mielestämme oikeudenmukaisen ja kohtuullisen mallimme
siitä, miten tämä toteutetaan, niin ed. Meriläinen
haluaa täällä väittää,
että me toimimme jarruna koko uudistukselle. Meidän
mallimme lähtee ensinnäkin siitä, että lakisääteisesti kaikilla
aloilla maksettaisiin täysi palkka kolmelta ensimmäiseltä kuukaudelta,
mitä juuri toissa päivänä myös
SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen asettui tukemaan. Toisaalta
on oikein, että silloin tältä kolmelta
kuukaudelta myös kompensoidaan yrittäjille tästä aiheutuvat
palkkakustannukset. Ei ole oikein vyöryttää näitä kaikkien muiden
yrittäjien maksettaviksi, vaan kuten puheenjohtaja Katainenkin
totesi, yhteisvastuullisesti, koska yhteisestä edusta tässä on
kyse.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen kyllä enemmän tämän yhteisvastuullisen
kustannusten tasauksen kannalla, jota mielestäni kokoomuksen
malli paremmin tukee, ja samalla annettaisiin hiukan enemmän
liikkumatilaa yrittäjyydelle ja työllistämiselle.
Mutta sen sijaan olen kyllä ed. Zyskowiczin kanssa eri
mieltä hänen perusteluistaan, kun hän
vetoaa siihen, että raskaus ei ole työn aiheuttama
tapahtuma. Nimittäin harvat sairaudetkaan ovat sinänsä työn
aiheuttamia, työperäisiä sairauksia tai
työtapaturmia. Toki niitäkin on olemassa, mutta
kaikenlaiset sairaudet, jotka aiheuttavat työkyvyttömyyttä,
silti kuuluvat työnantajien korvauspiiriin, joten toivoisin,
että ed. Zyskowicz ei enää tätä perustelua
käyttäisi.
Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Erilaisia malleja on katsottava monelta puolin,
ja tässä kokoomuksen mallissa näen yhtenä ongelmana
kyllä sen, että mikäli kolmen kuukauden
palkka äitiysloman alkuajalta tulisi täysin jonkun
muun tahon kuin työnantajan maksettavaksi, niin riskinä voi
olla se, että työnantaja korottaa palkkaa juuri
ennen äitiysloman alkua, koska maksajana on joku muu, toinen
taho. Tämä voidaan tehdä yhteistyössä työntekijän
kanssa sopien niin, että palkkaa lasketaan takaisin. Tiedän,
että maalailen kauhukuvia, mutta eri näkökulmat
on otettava huomioon.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Perhevapaiden kustannusten tasoittaminen
on hyvä asia, ja tämä 0,44 prosenttia
tuntuu hyvin pieneltä. Mutta soitin juuri Janne Metsämäelle,
ja hän sanoi, että myöskin kunnat joutuvat
maksamaan tämän sairausvakuutuskorvauksen lisäyksen. Kuinka
paljon se rasittaa kuntia? Näistä äideistähän
varmaan aika suuri osa on juuri nimenomaan kuntien palveluksessa,
koko terveydenhuollon henkilöstö, opettajat jne.
Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämän perhevapaan kustannuksia
koskevan keskustelun aikana slogan-tasolla kovin pehmoksi muuttunut
kokoomus paljastaa ihan selvästi oikeat karvansa. Näköjään kristilliset
noudattavat samaa lakia. Eilen nimittäin kokoomus ja kristilliset
kovin lempeästi puhuivat työttömien ja
eläkeläisten asemasta täällä, ja
tänään he ovat kuitenkin laittamassa
juuri työttömät ja eläkeläiset
muun muassa maksumiehiksi perhevapaitten kustannuksille. Samaan
aikaan kuitenkin muun muassa kokoomus on ilmoittanut, että se
kannattaa palkkojen alentamista muun muassa omilla matalapalkkamalleillaan, työnantajakustannusten
poistamista, verojen alentamista ja ylipäätänsä julkisen
sektorin alasajoa. Millä rahoilla kokoomus aikoo oman mallinsa
rahoittaa, jos samanaikaisesti valtion ja kuntien tulopohjaa kokoomuksen
omilla toimilla halutaan laskea?
Jere Lahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensi vuonna ensimmäisen kerran Suomessa
töistä lähtee pois enemmän kuin sinne
on tulossa. Me olemme silmikkäin kyllä sen vakavan
tosiasian kanssa, että kun yhden sukupolven kasvattamiseen
työikään menee 20—25 vuotta,
me joudumme nyt kaikin keinoin rohkaisemaan perheitä saamaan
lapsia. On hämmästyttävää tässä keskustelussa,
että ei voida nähdä, että tämä on
koko yhteiskunnan etu, kaikkien, myöskin eläkeläisten
etu. Summa on tässä suhteessa peanuts. Tiedän
käytännöstä, että työnantajat
varsinkin naisvaltaisilla aloilla, palvelualoilla, joita erityisesti
tullaan kysymään, käyttäytyvät
psykologisesti niin, että koetetaan katsoa, mikä riski
on ottaa sellainen nainen töihin, joka on vielä mahdollisesti
synnyttämässä lapsia. Tämmöisestä asenteesta
pitää kerta kaikkiaan päästä pois,
ja parhaiten siitä päästään
sillä pois, että kustannukset jaetaan koko yhteiskunnan
kannettavaksi. Se poikii koko yhteiskunnalle jatkossa. Se on investointi
tulevaisuuteen.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Eläkeasiaan. Eläkkeiden indeksit
ovat, erityisesti kansaneläkkeen mutta myöskin
työeläkkeen taitetut indeksit, täysin
kelvottomia, ja se johtaa siihen, että eläkkeet
jäävät jälkeen muusta esimerkiksi
palkkakehityksestä hyvin voimakkaasti. Työeläkemenot
olivat viime vuonna noin 13,8 miljardia euroa. Jos siirryttäisiin
takaisin tämmöiseen puoliväli-indeksiin,
se merkitsisi noin 140 miljoonan euron lisäkustannusta
vuodessa elikkä 0,15:tä prosenttia eläkevaroista.
Mielestäni tämä ei olisi kohtuuton korvaus,
sillä tässähän on kyse myöhennetystä palkanmaksusta,
ja eläkkeet ovat jääneet selvästi
jälkeen palkkakehityksestä, erityisesti työeläkkeet pahasti
jälkeen palkkakehityksestä viime vuosina.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Voisin nyt ed. Sirnölle sanoa,
että vasemmistoliitto vastustaa työllisyyttä,
kun vasemmistoliitto haluaa lisätä yrittäjien taakkaa,
aivan niin kuin te sanoitte, että kristillisdemokraatit
puhuvat eläkeläisten puolesta mutta ovat sitten
eläkeläisiä vastaan lisäämällä eläkeläisten
veroja, olemalla enemmän kokoomuksen kannalla. Siis kaikenlaisia
johtopäätöksiä voi vetää.
On myös muistettava, että esimerkiksi mielentilasairaustapaukset
johtuvat vain 3-prosenttisesti työpaikalla olevista työsuhteista
ja olosuhteista, siis 3 prosenttia niistä sairaustapauksista johtuu
niistä, (Puhemies: Aika!) mutta työnantaja vastaa
lähes kaikista kustannuksista. Ei sekään
ole oikein.
Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos minä olisin kokoomuksen äänestäjä,
olisin kyllä nyt hyvin huolissani kokoomuksen budjettilinjasta.
Näin vihreänä kansanedustajanakin voin
sitä tietysti olla, sillä kysymys siitä,
miten nämä menoerät katetaan, on tietenkin
olennainen. Jos katsotaan tätä vanhemmuuden kustannusten
tasausta, toki on niin, että naisyrittäjillekin
tämä maksukorotus kohdistuu, mutta kun vastakkain
ovat pieni maksukorotus ja sitten kysymys siitä, että nämä menot
ovat suuremmat tilanteessa, jossa tulee niitä äitiyden
kustannuksia yrittäjälle, niin totta kai tämä tasaaminen
on edullisempi malli. Mutta jos tämä menoerä siirretään
tuloveroihin, niin totta kai silloin tulee myös työllistämisen
esteitä. Jostakin ne rahat on saatava, ja tämä kysymys
jää tässä kokoomuksen hahmotelmassa
nyt epäselväksi.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kun kokoomus puhuu vanhemmuuden kustannuksista
ed. Sarkomaan pehmeällä äänellä,
niin kyllä siellä taustalla näkyvät
ed. Kuosmasen kovat kädet. (Naurua) Kun kuitenkin haluatte
laittaa maksettavaksi kaikille kansalaisille, niin ettekö voi
nähdä esimerkiksi yrittäjien maksamana
verona tätä, että kerätään
erityiseen vanhempainrahastoon näitä kustannuksia?
Kovasti ihmettelen tosielämän tuntemusta myös
ed. Zyskowiczin osalta, kun puhutte vain kolmen kuukauden äitiyslomapalkasta.
Eihän lapsen syntyminen ja pienen lapsen hoitaminen pelkästään
sitä ole, vaan kyllä siinä on myös
esimerkiksi raskaudenaikaisia sairauspoissaoloja, sijaisen palkkaamisesta
aiheutuvia kuluja ja pienten lasten hoidosta aiheutuvia poissaoloja. Ongelma
on ollut nimenomaan se, että äidit jäävät
kotiin eivätkä isät käytä täällä eduskunnassa säädettyjä oikeuksia
pitää pitkää isyyslomaa jäädäkseen
kotiin hoitamaan sairasta lasta. Aivan varmasti isä osaa
mitata kuumetta ja pyyhkiä peppua aivan yhtä hyvin
kuin äitikin siellä sairaan lapsen vuoteen vieressä.
(Puhemies: Aika!) Tämä eilen jätetty
selvitys antaa myös näihin eväitä,
ja ihmettelen kovasti, kuinka te voitte sitä vastustaa.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin vielä kerran:
emme vastusta vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaamista.
Ed. Lapintien logiikka on aivan päätön.
Kun yrittäjälle joka tapauksessa aiheutuu äitiydestä paljon
kustannuksia, niin teidän mielestänne oikea vastaus
siihen on antaa lisää kustannuksia yrittäjien
maksettavaksi.
Ed. Räsäsen argumentti on aika hyvä,
mutta pitää sanoa, että jo tänä päivänä esimerkiksi työnantajat
maksavat kelamaksua, vaikka kansaneläkkeellä ei
ole mitään yhteyttä työsuhteeseen.
Yrittäjä voi ja hänen tulisi voida, siis
työnantajan, vaikuttaa siihen, että työntekijät
pysyisivät mahdollisimman terveinä ja hyväkuntoisina. Sen
sijaan, niin kuin totesimme, yrittäjän ei pidä edes
yrittää vaikuttaa siihen, että työntekijät
eivät tulisi raskaiksi.
Ed. Anttila sanoi, että yrittäjän
kannalta ovat vastakkain nämä vaihtoehdot. Eivät
ne ole vastakkain. Meidän mallissamme nimenomaan ne eivät
ole vastakkain, vaan me sekä tasaamme näitä kustannuksia
että olemme vyöryttämättä näitä täten
syntyviä lisäkustannuksia muiden yrittäjien,
muun muassa naisvaltaisten yrittäjien, maksettavaksi. (Puhemies:
Aika!) Kun ed. Sirnö sitten kauhisteli, että nämä menevät
palkansaajien maksettavaksi, niin ajatelkaa, hyvätuloiset maksavat
tästä kaikkein eniten.
Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre
Arvoisa puhemies! Voisi sanoa, että tämän
keskustelun jälkeen todennäköistä on,
että kyllä se siitä toteutuu. Ihan varmasti
se toteutuu, ja jollakin aikavälillä saadaan hyväkin
lopputulos. Mutta nyt täytyy muistaa se, että työmarkkinaosapuolet
ovat hyväksyneet sairausvakuutuksen rahoitusuudistuksen
periaatteen. Perehdytte siihen täällä eduskunnassa.
Uskon, että se tuo avaimia siihen ymmärrykseen,
että tämä rahoitusjärjestelmä ei
ole huono. Siellä on se kannustin ja vipuvarsi, jolla voidaan
vaikuttaa näihin menoihin, jotka uhkaavat muuten räjähtää meidän
käsiimme. Tämä on olennainen asia, että me saamme
nuoret perheet siihen tilanteeseen, että he voivat vapaasti
valita, haluavatko työhön. Tässä on
nyt kysymys vain siitä, miten se pieni osa rahoituksesta
järjestetään. Ei se järjestelmä, että se
osittain tulee sieltä sairausvakuutusmaksun kautta ja osittain
yhteisistä verovaroista, varmaankaan käytännössä ole
kovin järkevä. Mutta perehdytään
asiaan rauhassa.
Sitten tämä lievävammaisten sotainvalidien asia,
josta on puhuttu tässä maassa kyllä ainakin viimeiset
kymmenen vuotta juuri tämän työkyvyttömyysprosenttihakumenettelyn
ikävyyden kannalta. Moni sotainvalidi vanhetessaan vaivojen
pahentuessa on halunnut vaikuttaa tuohon prosenttiin. Se käsite
on huono. Nyt on vakiintunut käytäntöön
"lievävammaiset sotainvalidit". Nythän tässä veteraanipaketissa
tehtiin asioita siinä suhteessa, ei lopullisesti sillä tavalla,
että jokainen, jolla on sotainvalidistatus, saisi kaikki
samat etuudet. Niitä prosenttiosuuksia lievennettiin etujen
kriteereinä, ja viimeiset lievennykset tulevat vuonna 2008.
Mutta kyllä minusta siinä on mahdollisuus tarkastella
asiaa nopeammin. Minusta olisi tärkeintä, että tuo
lievävammaisten sotainvalidien asema tulisi sellaiseksi, että kun
kerran on sotainvalidi, niin saa tietyt etuudet eikä prosentteja
tarvitsisi miettiä.
Sitten, ed. Tennilä, en minä kuvittele, että 5 euron
tasokorotuksella kansaneläkkeellä, pelkällä kansaneläkkeellä,
elävän ihmisen elämäntilanne
olennaisesti helpottuu. Tämä on tehty senkin takia,
että ne indeksikorotukset, joiden mataluudesta olitte täällä vihaisia,
jäivät mataliksi, ja nyt sitä kompensoidaan
tällä. Mutta yritän suhteuttaa asioita:
Jo 5 euron tasokorotus maksaa 40 miljoonaa euroa. Silloin kun aloitin
ministerin työni, ensimmäinen asia oli ottaa kaikilta,
jopa pelkällä kansaneläkkeellä eläviltä,
lapsikorotukset pois. Se oli sydäntä raastavaa,
ja se oli väärin. Mutta nyt me olemme voineet
tehdä vuoden sisällä päätökset
pelkällä kansaneläkkeellä elävien aseman
parantamisesta 12 eurolla. Onhan se nyt jotakin, ihan muuta kuin
mitä maailmassa oli kymmenen vuotta sitten. Mutta ei tämä ole
vielä ratkaisu. Minä katson, että seuraava
asia, joka pitää tehdä heti, mahdollisimman
nopeasti, on eläkkeensaajien hoitotuen järjestelmän
korjaaminen, paljon sairastavien eläkkeensaajien hoitotuen
korotus ja siellä uudenlaiset kohdentamiset, ja siihen
on jo ajatuksia ministeriössä. Sillä sektorilla
voidaan edetä.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ihan aluksi kommentti ministeri Mönkäreelle.
Toivon, että tätä eläkkeensaajien
hoitotukea tutkitaan yhdessä omaishoidon kanssa, koska
ne menevät osittain päällekkäin
ja siinä voisi olla ihan uusia mahdollisuuksia.
On ihan pakko kommentoida myöskin ed. Zyskowiczille
vielä. Kun olen tasan kymmenen ja puoli vuotta ollut eduskunnassa,
niin tästä vanhemmuuden kustannusten tasauksesta
on koko sen ajan keskusteltu. Teillä oli sosiaali- ja terveysministeri
Perho, ja hänellä oli täysi mahdollisuus
hoitaa tämä asia kuntoon kahdeksan vuoden ajan.
Viimeiset neljä vuotta ministeri Perho oli juuri sillä paikalla,
missä olisi ollut mahdollisuus esittää kokoomuksen
mallia veronmaksajien maksettavaksikin, mutta te ette sitä esittäneet sen
vuoksi, että te ette halunneet mitään
uusia kustannuksia veronmaksajien kontolle ettekä työnantajien
kontolle ettekä kenenkään kontolle. Nyt
te oppositiossa esitätte tätä asiaa täällä.
Minusta se on hurskastelua ja epäreilua myöskin. Täällä te
olette sitä mieltä, että verorahoista nämä olisi
voitu hoitaa, vaikka ette silloin, kun teillä oli täydet
mahdollisuudet hoitaa, halunneet tätä asiaa hoitaa
kuntoon.
Arvoisa puhemies! Budjettikirjan, tuon maagisen keltaisen, pitäisi
antaa ihmisille toivoa ja uskoa tulevaisuuteen. Nehän ovat
myös talouskasvun ydinsanat, eikö totta, valtiovarainministeri
Kalliomäki? Mutta kenelle tämä kirja
antaa toivoa? Eniten tulevaisuudenuskoa on annettu Suomen parillekymmenelletuhannelle
rikkaalle, jotka saavat toimeentulotukea valtiolta kaikkein eniten
per nenä varallisuusveron poiston myötä.
Minä kysyn teiltä, sosialidemokraattien budjettivastaava
Kalliomäki: tuo rikkaitten porukkako tässä maassa
eniten toivoa tarvitsee? Te neuvoitte vasemmistoliittoa viime torstain
kyselytunnilla opettelemaan talouspolitiikkaa, kun vaadimme köyhille
muutakin kuin murusia rikkaiden pöydiltä. Niinpä kysynkin
teiltä nyt: Kummalle annettu toimeentulon lisäys todennäköisimmin
menee kotimaiseen kulutuskysyntään ja siten parantaa
työllisyyttä ja talouskasvua, varallisuusveron
poisto rikkaimmilta vai työttömille annettu työmarkkinatuen
korotus, siis se, jota te ette antaneet heille? Kumpi on talouspolitiikan
ohjenuora?
Jokainen tässä salissa tietää,
että työttömien ja muiden pienituloisten
rahat menevät viimeistä euroa myöten
kotimaiseen kulutukseen, ruokaan ja muuhun välttämättömään.
Se edesauttaa talouskasvua. Mutta mihin menevät rikkaille
antamamme tukieurot? Eräs tuttavani, sijoitusneuvoja, kertoi,
että kaikista ahneimmat siirtelivät rahojaan jatkuvasti
tuottojen perässä eri rahastoihin, osa jopa päivittäin.
Niinpä pahimmassa tapauksessa rikkaille antamanne toimeentulotuki
meneekin ulkomaille tehtäviin investointeihin, jotka tekevät
Suomeen lisää työttömiä,
tai kalliiden tuontitavaroiden hankintaan. Kotimaista kysyntää olisi
voitu lisätä myös maksamalla kuntien pakkolaina
takaisin, jolloin kunnat voisivat palkata lisää vanhustenhoitajia,
sairaanhoitajia ja opettajia, joista nyt joudutaan kunnissa leikkaamaan.
Siitä saataisiin sekin hyöty, että palvelut paranisivat,
ihmisillä olisi enemmän tulevaisuudenuskoa ja
he olisivat siten onnellisempia ja terveempiä. Nyt epävarmuus
työpaikoista, lasten koulutuksesta ja vanhempien hoidosta
rassaa monia perheitä.
Tulevaisuusvaliokunnan väestöselonteon mietintö hyväksyttiin
tässä salissa yksimielisesti toukokuussa. Siinä oli
useita ehdotuksia muun muassa lapsiperheiden tulevaisuudenuskon
parantamiseksi, mutta yksikään niistä ei
ole löytänyt tietään tämän
hallituksen agendalle. Nyt olisi ollut näytön
paikka pääministeri Vanhasella. Hänhän
selonteon aiheeksi esitti väestöpolitiikkaa. Ei
kai selontekoja tehdä pelkän retoriikan ja keskustelun
takia. Eihän? Tämän hallituksen omantunnon
kysymys on siis se, miten se huolehtii köyhimmistä ihmisistä.
Hyvätuloisiahan on hellitty vuosikausia jo velkarahalla
tehdyillä veronalennuksilla, mutta miten kävi
köyhien? Annan kiitoksen 7 prosentin omavastuun poistamisesta
toimeentulotuesta. Nuo muutamat kympit ovat kullanarvoisia pienituloisille,
mutta se ei poista köyhyyden syytä, yleensä siis
työttömyyttä tai sairautta.
Tämän hallituksen häpeätahra
on kaikkein köyhimpien lapsiperheiden jättäminen
ilman ruhtinaallista 10 euron lapsilisän korotusta, eikä ministeri
Hyssälä korjannut sitä tässä köyhyyspaketissa.
Kysyä pitää, miksi hän ei sitä korjannut.
Rahastahan nyt ei ollut kysymys, koska kuitenkin oli olemassa köyhyyspaketti.
Mistä sitten oli kysymys, kun kaikkein köyhimmille
lapsiperheille, siis toimeentulotuella oleville, ei edes tätä 10
euron korotusta tullut?
Työllisyyden parantaminen on yksi lääke
köyhyyden ehkäisyyn. Olemme Kainuun hallintokokeilun
eräässä työryhmässä laskeneet,
paljonko työttömyyden suorat kustannukset ovat
Ristijärven kunnassa. Järkytyin. Summa oli vuonna 2003,
jolta tuoreimmat tilastot ovat olemassa, yli 10 000 euroa,
ed. Zyskowicz, yli 10 000 euroa per työtön.
Siihen laskettiin kaikki etuudet, työttömyysprojektit,
valtion ja kuntien työllisyysrahat, ei tosin työvoimaviranomaisen
kustannuksia. Aktiivitoimissa oli ollut alle 30 prosenttia työttömistä.
Kysyn, onko meillä varaa tällaiseen. Mielestäni
ei ole, eivätkä tässä ole edes
kaikki kulut, vain suorat, laskettavissa olevat kulut. Mutta mikä estää saman
rahan käytön järkevämmin? Väitän,
että asenteet estävät sen, rohkeuden
puute kokeilla uutta.
Onko työministeriö valmis kokeiluun, jos saamme
Ristijärven kunnan suostumaan kokeiluun poistaa työttömyys
kokonaan? Käyttäisimme samat rahat, jotka sinne
nytkin tulevat. Kysymys on vähän yli sadasta työttömästä.
Eli olisi mahdollisuus kokeilla, eikä kovin isoja vaurioita syntyisi,
jos kokeilu epäonnistuisi, mutta riittääkö rohkeutta?
Suomessa tarvitaan rakenneuudistuksia niin kunta- kuin palvelurakenteissakin
ja työllisyydessä, mutta se ei tuo nopeaa helpotusta
kuntien rahoitusahdinkoon. Siksi rakennemuutosten porkkanaksi tarvitaan
myös rahoituspaketti.
Kainuu aloitti rakennemuutoksen, kiitos nykyisen puhemiehen,
silloisen pääministeri Lipposen kannustuksella.
Kainuun hallintokokeilu uhkaa ikävä kyllä kansan
silmissä vesittyä, koska joudumme tekemään
leikkauksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Tälle vuodelle
joudumme poistamaan yli 90 henkilötyövuotta maakunnan organisaatiosta
ja nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollosta, koska rahat eivät
riitä. Toivon, että saisimme rakenteiden muutoksella
säästöjä, mutta ikävä kyllä ne
vievät vielä vuosia. Uskon, että näihin
säästöihin päästään,
mutta tällä hetkellä tilanne on vaikea
niin kuin suurimmassa osassa muitakin Suomen kuntia.
Osa palveluista Kainuun hallintokokeilussakin jäi kunnille.
Esimerkiksi Kajaanin kaupunki on tehnyt omassa budjettivalmistelussaan
linjauksen, jossa se olisi lopettamassa Kajaanin alueteatterin eli
siis vähentämässä useita teatterityöntekijöitä.
Kajaanin kaupunki ei tässä kovinkaan paljon menettäisi,
mutta koko Oulun läänin muut kunnat menettäisivät,
erityisesti ne pienet kunnat, joissa ei ole ensimmäistäkään
kulttuurin ammattilaista eikä edes henkilöä,
joka tilaisi näitä kulttuuritilaisuuksia, näiden
kuntien lapset, päiväkodit, koulut, joissa myöskin
alueteatteri on tehnyt hyvää työtä,
teatterikasvatusta. Toivon, että valtio lopultakin pääsisi
ratkaisuun ja ministeri Karpela onnistuisi tehtävässään
niin, että alueteattereille tulisi suurempi valtionosuus
ja että ne voisivat tehdä sitä työtä,
mikä niille on laissa annettu.
Kerron tämän siksi, että pelkkä rakennemuutos
ei riitä vielä korjaamaan rahoitusongelmia, vaan
tarvitaan rahoitussopimus kuntien ja valtion välille, että näitä rakennemuutoksia
myöskin tässä kuntarakenteessa myöhemmin
saataisiin. (Puhemies: 10 minuuttia!)
Ihan pari sanaa vielä: Ensin täytyy antaa
hallitukselle kiitos siitä, että yrittäjien
sairausvakuutuksen omavastuu lopultakin lyhenee. Se on arvokas asia
niille henkilöille, jotka yritystoimintaa pyörittävät.
Kannustan ministereitä perhevapaakustannusten korvausasian
eteenpäin viemiseen.
Ihan lopuksi täytyy sanoa, arvoisa puhemies, että tuosta
keltaisesta kirjasta ikävä kyllä ei löydy
vielä kaikkia niitä muutoksia, joita on tulossa. Olen
kuullut erilaisissa tilaisuuksissa muun muassa Kelasta ja Kuntaliitosta
yksityiskohtia, jotka kansanedustajille ovat tulleet täytenä yllätyksenä.
Jotenkin toivoisin, että ministerit voisivat omilta hallinnonaloiltaan
tehdä vielä yksityiskohtaisemmat listat silloin,
kun budjetti jaetaan, jos tuohon keltaiseen kirjaan niitä kaikkia
muutoksia ei ole voitu saada, että kansanedustajien ei tarvitsisi
nolona kuulla talon ulkopuolelta, mitä muutoksia budjetin
käsittelyyn on tulossa.
Pertti Salovaara /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Puolivuotiaan ja pian viisivuotiaan
tyttären isänä olen tyytyväinen
siitä, että Vanhasen hallitus on sitoutunut vakaaseen
ja ennakoitavaan lapsi- ja perhepolitiikkaan ja sen turvaamiseen.
Lapsiperheiden aseman parantaminen, vanhemmuuden tukeminen sekä lasten
ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen on määritelty
hallituskauden keskeisimmäksi tehtäväksi.
Ensi vuoden budjettiin sisältyvän lapsiasiainvaltuutetun
ohella hallitus on toteuttanut ja toteuttaa useita lapsiperheiden
hyvinvointia ja tasa-arvoisuutta lisääviä toimenpiteitä.
Vakaalla perhepolitiikalla sekä työn ja perheen
paremmalla yhteensovittamisella on suotuisa vaikutus perhemyönteisemmän yhteiskunnan
kehittymiseen ja siihen, että perheen perustamista ei tarvitsisi
siirtää taloudellisista tai työelämään
liittyvistä syistä. Hallitus on hakemassa siten
selkeästi uutta linjausta suomalaiselle perhepolitiikalle.
Suomalaista perhepoliittista järjestelmää tulee
edelleen kehittää lapsiperheiden tarpeita paremmin
huomioivaksi ja lasten turvallista kasvua takaavaksi. Tämä toteutuu
parhaiten jakamalla vanhemmuuden kustannukset kaikkien työnantajien
ja osin myös valtion kesken jaettaviksi. Eilen valmistui
selvityshenkilön raportti, ja minulla on ilo ja kunnia
odottaa sen pohjalta valmisteltujen ehdotusten sisältyvän
viimeistään ensi syksyn budjettiin.
Keskusta iloitsi jo ryhmäpuheessaan siitä,
että meille tärkeä matalan tuottavuuden
työn tuki otetaan käyttöön ensi
vuonna, mutta vain yli 54-vuotiaitten osalta. Siinä ei
tietenkään ole mitään pahaa,
että 54 vuotta täyttäneiden pysymistä työelämässä tuetaan.
Näin tietysti pitääkin olla. Mutta kaikkein
merkittävin yksittäinen syy korkeana pysyvään
rakennetyöttömyyteemme on se, että matalan
tuottavuuden työn kokonaishinta veroineen ja sivukuluineen
muodostuu työnantajalle liian korkeaksi. Korkea työn
hinta puolestaan nostaa tavaroiden ja palveluiden hintaa vastaavasti
korkeammalle tasolle, jolloin näille tuotteille ei löydy
riittävästi kysyntää. Mutta
kuten asianomaiset ministeritkin ovat kyselytunnilla todenneet,
kyseessähän on hyvä alku, ja odotamme,
että tulevissa budjeteissa tuosta tuesta pääsevät
nauttimaan myös esimerkiksi työuransa alkupäässä olevat
palvelualojen työntekijät.
Autoliiton mukaan jatkuva kiistely tiehankkeista vie pitkäjänteiseltä liikennepolitiikalta
uskottavuuden ja vahvistaa väärää kuvaa
siitä, että tieinvestoinnit ovat vuosittain päätettäviä kertamenoja.
Autoliitto on tässä osittain oikeassa. Valtio
on yrittänyt tehdä pitkäjänteistä liikennepolitiikkaa
laatimalla kolmen infrahankekorin suunnitelman. Tampereen läntisen
kehätien lisääminen ensi vuoden budjettiin
suoraan ykköskoriin oli aivan välttämätöntä,
mutta sen olisi hyöty—kustannus-lukunsa perusteella
pitänyt alun perinkin olla infratyöryhmän
ykköskorissa. Sinne se aivan oikein laitettiin, koska sinne
se kuuluu, ja niin toisaalta kuuluu yhtä lailla myös Kantatie
51. On siis helppo yhtyä siihen kuoroon, joka vaatii toteutettavaksi
myöskin niitä hankkeita, jotka ykköskorissa
alun perin olivat. Siihen nimittäin järkiperusteita
löytyy.
Koko tämän vuoden väyläkeskustelusta
jäi vähän outo maku, koska lopullisena
pidetty työryhmän esitys ei pitänyt.
Toisaalta hyöty—kustannus-lukujen kanssa kikkailu
paljasti, etteivät kaikkien hankkeiden sijoittelu ja tärkeysjärjestys olleet
tosiasiallisesti aivan perusteltuja. Toivon, että jatkossa
suuret infrahankkeet ja niiden kiireellisyysjärjestys päätettäisiin
puhtaasti aitojen faktisten hyöty—kustannus-lukujen
perusteella ilman politiikkaa. Silloin ei tässä määrin
jälkipuheita tulisi ja hankkeet maksaisivat optimaalisessa
aikataulussa itsensä takaisin ja tuottaisivat lisäksi
merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä.
Arvoisa puhemies! Perustienpitoon osoitetaan 578,4 miljoonaa
euroa. Perustieverkko ja radanpito tarvitsevat kiistatta enemmän
varoja kuin esityksessä osoitetaan. Eduskunta palaa perustienpidon
ja radanpidon sekä yksityisteiden rahoitukseen ja varmasti
korjaa sitä niin, että myös alempiasteisella
tieverkolla voidaan pitää kiinni hallitusohjelmaan
kirjatusta tavoitteesta, ettei tiestön kunto tällä vaalikaudella
alene.
Vanhasen hallituksen ohjelmassa on viittaus ympäristöystävälliseen
autoverouudistukseen: "Verotuksen rakennetta uudistetaan edistämään kestävää kehitystä.
Ekologisella verouudistuksella vähennetään
uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä,
ympäristöhaittoja ja edistetään kierrätystä sekä tuotteiden,
niiden kulutuksen ja energiankäytön, ekotehokkuutta."
Näin sanotaan hallitusohjelmassa. Suomalaiset ajavat Euroopan
vanhimmalla autokannalla. Suomalainen henkilöauto on keskimäärin
10,4 vuotta vanha. Autokannan uudistaminen säästäisi
ympäristöä sekä parantaisi liikenneturvallisuutta
ja ajomukavuutta. Saksaa on jo pitkään pidetty
eurooppalaisen autoverotuksen mallimaana. Uusien autojen hintataso
on siellä huomattavasti meidän tasoamme alempi.
Vuotuiset korkeat käyttömaksut tosin tasaavat
hankinnassa säästettyä eroa.
Euroopan unionin komissio on kehottanut jäsenmaita
siirtymään kokonaan pois auton ostamisen verottamisesta
ja siirtämään verotuksen painopistettä auton
käyttöön ja kulutukseen. Viimeksi saimme
tämän suuntaisen direktiiviehdotuksen tänä kesänä.
Verotuksessa tulisi ottaa huomioon ympäristönäkökohdat:
Vähempipäästöisiä autoja
myös verotettaisiin vähemmän. Painopiste
olisi hiilidioksidipäästöillä.
Tämä auttaisi myös saavuttamaan Kioton
sopimuksen päästörajat. Mikäli
Suomikin siirtyisi komission suositusten mukaisesti kokonaan pois
auton oston verotuksesta, tulisivat uusien autojen hinnat alenemaan
yli kolmanneksella. Ensi vuoden budjetista ei löydy viitteitä ekologiseen
verouudistukseen, vaikka hallitusohjelmassa niin lukeekin. Toisaalta
se ei todista sitä, etteikö uudistusta kuluvan
vaalikauden aikana toteutettaisi. Komission itsensä mukaan
uudistus on toteutettavissa niin, ettei sillä ole vaikutusta
vuotuiseen verokertymään. Verotuksen painopisteet
vain muuttuisivat.
Ensi vuoden budjetti sisältää muun
muassa työsuhdematkalipun toteuttamisen joukkoliikenteeseen.
Se on hyvä ja myös eräs keino antaa valmistelevaa
taustatukea ekologiselle autoverouudistukselle. Sillä nimittäin
tasataan alueellisia eroja, jotta työssäkäynti
ja välttämätön liikkuminen olisi
mahdollista myös harvaanasutuilla seuduilla. Kaikilla ei
ole varaa uuteen autoon, ei vaikka se olisi 30 prosenttia nykyistä edullisempi.
Kaikki on valmiina. Tarvittavat selvitykset on tehty. Minun mielestäni
ekologinen autoverouudistus tulisi toteuttaa mitä pikimmin,
jo tämän budjetin puitteissa.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on ensi vuoden
budjettiesitys, ja salissa on käytetty aiheesta jo mittava
määrä puheenvuoroja. Hallituspuolueiden
kansanedustajat ovat pääsääntöisesti
olleet myönteisiä ja oppositio roolinsa mukaisesti
väliin varsin ärhäkäskin. Ihan
kaikkea sanottua eivät taida allekirjoittaa sanojat itsekään,
eivät ainakaan, jos hiukan poliittista lähimenneisyyttä tarkemmin
muistelevat.
Aiheita olisi useampiakin, mutta nostan esiin eilen vastauspuheenvuorossaan
meitä sosialidemokraatteja sanallisesti moittineen ed.
Sinnemäen kommentit. Siinä hän puuttui
tärkeään asiaan: yksinhuoltajaperheiden
toimeentulo-ongelmiin. Huoli on aiheellinen. Vähävaraisimpien
aseman parantaminen on ollut sosialidemokraattisen ryhmän
keskeisimpiä tavoitteita budjettineuvotteluissa. Mukaan
tähän keskusteluun olisi pitänyt omasta
mielestänikin ottaa selkeämmin yksinhuoltajaperheet.
Mutta tässä kohtaa on hyvä muistaa,
että iso syömähammas yksinhuoltajaperheiden
toimeentuloon tehtiin viime eduskunnassa, jossa vihreät olivat
hallituksessa ja peruspalveluministerinä, jos en nyt ihan
väärin muista, oli Osmo Soininvaara. Tuolloin
nimittäin tarkistettiin päivähoitomaksujen
määräytymisperusteita, ja siinä yhteydessä taulukosta
muodostui varsin kova näille yhden kukkaron perheille.
Se tarkoittaa suomeksi sitä, että keskituloinenkin
yksinhuoltaja on vaikeuksissa, kun maksut menevät tiukimman mukaan,
mutta tuloja on sen verran, ettei lapsilisän ja sen täysin
tasoltaan jälkeen jääneen yksinhuoltajakorotuksen
lisäksi mikään muu yhteiskunnan tuki
osu kohdalle.
Päivähoitomaksuja pitäisikin tarkastella
uudelleen nimenomaan ottaen huomioon se, että on täysin
eri asia, onko kolmihenkinen perhe kaksi aikuista ja yksi lapsi
vai yksi aikuinen ja kaksi lasta. Perhekoon määritelmä on
ongelma. Toivottavasti viesti meni äsken keskustelun aikana ministerille
perille, vaikka hän ei syystä tai toisesta kysymykseeni
vastannutkaan.
Kun aloitin, niin asiasta vielä muutama sana. Selvitysten
mukaan maan kaikkein köyhimpiä ovat nimenomaan
monilapsiset ja opiskelevat yksinhuoltajat. Selkeitä toimeentulo-ongelmia on
myös pätkätyötä tekevillä yksinhuoltajilla. Harmillista
siis on, ettei budjetti puutu tämän ryhmän
asemaan ollenkaan. Yksinhuoltajien köyhyys on kuitenkin
iso yhteiskunnallinen kysymys, sillä vanhempansa kanssa
köyhyydestä kärsii myös iso
joukko pieniä lapsia. Kun vielä tiedetään,
että vähäosaisuus jopa niin sanotusti periytyy,
siirtyy siis sukupolvelta toiselle tämän päivän
Suomessa — kuten monesti työttömyyskin,
jopa kolmanteen sukupolveen — tulisi hallituksen tarttua
ripeästi toimiin köyhien yhden vanhemman perheiden
tilanteen parantamiseksi.
Budjettiesityksen painopisteenä ovat työllisyyden
hoito ja heikompiosaisten ihmisten aseman parantaminen, molemmat
hyvin tärkeitä asioita. Panostuksia tarvitaan
erityisesti köyhien lasten ja nuorten, joista monet siis
elävät näissä yksinhuoltaja-
tai työttömissä perheissä, aseman kohentamiseen,
mutta myös erityisesti pitkäaikaistyöttömien
tilanteen parantamiseen.
Myös pienellä eläkkeellä sinnittelevät
ovat hyvin tiukoilla. Budjettiin sisältyy 5 euron korotus
kansaneläkkeeseen. Summa tekee aiemman korotuksen kanssa
yhteensä 12 euron korotuksen tällä eduskuntakaudella,
mikä on pieni summa, kokoluokaltaan sama kuin viime kauden
tasokorotus, mutta kuitenkin oikean suuntainen ja liennyttää alhaisen
indeksin vaikutuksia.
Euro on kuitenkin nostanut hintoja, vaikka virallinen totuus
ei tätä väittämää tuekaan.
Välillä tuntuu, että euro on kaupoissa
kuten markka ennen, ja kuitenkin se on oikealta arvoltaan lähes
6 entistä markkaa. Tyhmä ei tietysti ole se, joka pyytää,
vaan se, joka maksaa, mutta koska emme elä enää omavaraistaloudessa,
ongelmia kassalla syntyy. Ihmettelenkin, miten viralliset selvitykset
oikein tehdään, kun niiden mukaan kaikki on samanhintaista
tai jopa edullisempaa kuin markka-aikana. Tätä taustaa
vasten pelkkä isokaan tasokorotus ei kuitenkaan auttaisi,
jos palvelut eivät pelaa ja niitä joutuu rahalla
ostamaan, rahalla, jota ei ehkä ole.
Köyhyyden ja syrjäytymisen poistoon tarvitaan
myös peruspalveluiden kehittämistä. Meneillään
olevat panostukset palveluihin, erityisesti terveydenhuoltoon, ovatkin
tärkeitä vauvasta vaariin, eivätkä nekään
ole itsestäänselviä eivätkä tule
ilmaiseksi. Pitkäaikaissairaiden ja paljon sairastavien
kohdalla saattavat lääkemenot ja muut terveydenhuoltomenot
tulla pärjäämisen esteeksi. Sairastaminen
köyhdyttää nopeasti kohtuullistakin tuloa
saavan. Siksi asiaan onkin kiinnitettävä huomiota,
kun on puhe lääkekorvauksista ja sosiaali- ja
terveydenhuollon asiakasmaksuista.
Yksi tärkeä toiveemme, asumismenojen omavastuun
poistaminen toimeentulotuesta, on mukana budjetissa. Tämä parannus
helpottaa kaikkein vähäosaisimpien arkea.
Köyhyyden ja syrjäytymisen estämiseen
tähtäävänä toimenpiteenä on
myös koulupudokkaisiin panostaminen, se on todella tärkeää.
Koulutuksen merkitys on niin iso asia nykymaailmassa, että kun
joku ei jaksa tai muuten ei pärjää, täytyy
avun tulla heti. Yhdenkin lapsen tai nuoren putoaminen yhteiskunnan
rattailta on sekä inhimillisesti että koko yhteisen
kansantaloutemme kannalta kallista ja turhaa tuhlausta.
Mainioita asioita budjettiesityksessä on monia, luettelo
olisi pitkä, mutta mainitaan vaikkapa lapsiasiavaltuutetun
virka, työmatkalippu, joka toivottavasti kannustaa joukkoliikenteen käyttöön
työmatkoilla, tai muutosturvan vahvistaminen tai budjettiesitykseen
sisältyvä työmarkkinatukiuudistus. Pitkäaikaistyöttömiin
kohdistuu myös toinen uudistus, joka on asumistuen maksamisen
jatkaminen kolmen ensimmäisen työssäolokuukauden
aikana. Uudistus ei ole lainkaan vähäinen, sillä se
poistaa osaltaan työttömyyteen liittyviä tuloloukkuja.
Harmillinen asia sen sijaan on työmarkkinatuen korotuksen
puuttuminen budjetista. Uskon, että työ korotuksen puolesta
jatkuu kuitenkin edelleen.
Liikenteestä puhuessani en ole viime vuosien kuluessa
voinut juuri kiitellä. Nyt on syytä, sillä maan
toiseksi tärkein tiehanke, Tampereen läntisen
ohikulkutien kakkosvaihe, ansaitsi jatkorahoituksensa. Toivottavasti
myös muut merkittävät valtakunnalliset
hankkeet lähtevät käyntiin mahdollisimman
jouheasti. Lahjomattomat hyöty—kustannus-luvut
kertovat kyllä tarpeen ja panostuksen hyödyn.
Väylästöinfraan satsaaminen on panostamista Suomen
kansallisomaisuuteen, ja paitsi hyvää liikennepolitiikkaa
se on myös hyvää työllisyys- ja
elinkeinopolitiikkaa. Tämän pitäisi tosin
näkyä myös muun tierahoituksen puolella.
Haluankin jälleen kerran kiinnittää vakavaa
huomiota tie- ja ratarahojen riittävyyteen. Teiden rappeutumien
on jatkunut vuosi vuoden jälkeen, ja tiestössä oleva
Suomen kansallisomaisuus menettää arvoaan nopeasti.
Huonot tiet ovat myös turvallisuusriski, jota alenevat
nopeusrajoitukset eivät riitä poistamaan. Lisäpanostuksia
pitäisi siis hallitukselta löytyä perustienpitoon.
Budjettiesityksessä oleva varallisuusveron poisto ei
nauti ymmärtämystäni. Olen kuulunut siihen
pieneen joukkoon, joka on kyseenalaistanut asian ryhmässämme.
Raha on mielestäni tärkeä paitsi kireyttään
natisevan valtion budjetin kannalta myös erityisesti siksi,
että veron poistosta hyötyvä kourallinen
maamme kaikkien rikkaimpia saa valtavat tulonsa varmasti pienemmällä veroprosentilla
kuin keskituloinen palkan- tai eläkkeensaaja jo nyt. Uskallan
nimittäin epäillä, että he mitä todennäköisimmin
ottavat tulonsa pääomaverotuksen kautta. Miksei
siis niin sanotun kateusveron sijasta puhuttaisi vaikkapa tasausverosta?
Näin varallisuusvero voisi edes vähän
tasata kaikkein suurituloisimpien panostusta heidän itsekin
käyttämänsä yhteiskunnan palvelujärjestelmän
ylläpitoon.
Näillä kannustuksen ja pienillä epäilyksen
sanoilla ryyditettynä haluan todeta, että ei siis
mikään hullumpi budjettiesitys kaiken kaikkiaan, vaikka
toki monia toiveita muun muassa joidenkin etuuksien ja niiden tason
suhteen jäi toki elämään.
Terhi Peltokorpi /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallituksen talousarvioesitys kasvattaa sosiaali- ja
terveysministeriön budjettia 12 prosenttia. Ministeriön
kansallisen terveydenhuollon hankkeen ja sosiaalialan kehittämishankkeen
osittaisella rahoituksella on käynnistynyt ja käynnistyy jatkossa
useita hankkeita, joiden tavoitteena on kehittää kunnissa
parempia malleja ja toimintatapoja tuottaa sosiaali- ja terveyspalvelut
asukkaille. Peräänkuulutan näiden lukuisten
hankkeiden tuottaman uuden tiedon ja osaamisen levittämistä myös
muille kuin hankkeen toteuttamisalueelle. Rahoituksesta saadaan
mahdollisimman suuri hyöty, kun tietotaitoa voidaan jakaa
ja hyviä käytänteitä omaksua
muutoinkin kuin yrityksen ja erehdyksen kautta.
Vähemmälle huomiolle julkisuudessa ovat tähän
asti jääneet useat merkittävät
asiat tästä budjetista.
Omaishoidosta tehdään oma laki ja omaishoitajien
asemaa parannetaan lukuisin toimin. Vajaakuntoisten verotonta työosuusrahaa
korotetaan yli 30 prosenttia. Kattavan, 24 tuntia vuorokaudessa,
sosiaalipäivystyksen piiriin on tarkoitus saada koko maa
ensi vuoden loppuun mennessä. Hallituksen tavoitteena on
sallia pitkäaikaishoidossa oleville mahdollisuus muuttaa kotikuntaansa.
Nykyisen tilanteenhan voidaan tulkita olevan jopa ristiriidassa
perustuslain suomien oikeuksienkin kanssa.
Voidaan todeta, että tämä hallitus
ei ole vain luvannut, vaan on myös tehnyt. Lapsiperheiden arkeen
on tullut taloudellista helpotusta. Haluaisin tässä muistuttaa
kuitenkin myös sosialidemokraateille, jotka ovat julkisuudessa
ja täälläkin puheenvuoroissa omimassa
päätöksiä vain omikseen, että hallituksessa
päätökset tehdään yhdessä ja
me keskustalaiset voimme olla erittäin tyytyväisiä siihen,
että yhteistyöllä olemme parantaneet
keskustan aina tärkeinä pitämiä lapsiperheiden
kysymyksiä, muun muassa lasten hoitomahdollisuuksien valinnanvaraa.
Yksityisen hoidon tuen ja kotihoidon tuen korotukset ovat tavoitteidemme
mukaisia. Tehtävää on kuitenkin vielä jäljelläkin.
Lapsiperheiden palvelujen taso eri kunnissa on kirjava, ja tukipalvelujen
puuttuminen heikentää perheiden todellisia mahdollisuuksia
hyötyä valtion toimenpiteistä. Tälläkin
hetkellä esimerkiksi Vantaalla on suunnitteilla kotihoidon tuen
kuntalisän leikkaus. Kummallisinta tässä on,
että perusteluna on tarve vähentää päivähoidon
kustannuksia. Kuitenkin kotihoidon mahdollisuuksien heikentäminen
tuo varmasti lisäpaineita huomattavasti kalliimpaan kunnalliseen päivähoitoon.
Erityisen huolissani olen siitä, että lapsiperheille
ei ole tarjolla riittävästi sosiaalihuoltolain mukaisia
kotipalveluja. Odotankin, että kunnissa olisi myös
halua ja rohkeutta arvioida perheiden palvelujen tilannetta kokonaisuutena
ja parantaa niitä. Ennaltaehkäisy tuottaa pitkällä aikavälillä huomattavan
taloudellisen hyödyn.
Arvoisa puhemies! Selvityshenkilö Metsämäki
jätti eilen ehdotuksensa perhevapaista aiheutuvien kustannusten
tasaamiseksi. Nyt on toimien aika. Täällä on
käyty laaja debatti tästäkin asiasta,
ja olen sitä mieltä, että Metsämäen
esittämät toimet ovat monin osin hyviä,
mutta toivottavasti ne ovat vain alkua. Voidaan kuitenkin mielestäni
oikeutetusti kysyä, onko työntekijän
raskaus työnantajan vika. Nuoren naisen tai miehen ei pitäisi
olla mahdollisen perheenperustamishalunsa takia taloudellinen riski
työnantajalle, koska erityisesti pienissä yrityksissä jo
pelkkä työntekijän poissaolosta selviytyminen
vaatii sopeutumista ja suunnittelua.
Jos todella haluamme nähdä syntyvyyden nostamisen
ja väestön uusiutumistason ylläpidon koko
yhteiskunnan etuna, eikö silloin siitä aiheutuvien
kustannusten maksaminenkin kuuluisi meille jokaiselle veronmaksajalle?
Totean kuitenkin sen, että selvityshenkilön ehdotustenkin toteutuminen
vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten jaossa olisi huomattava
parannus nykyiseen tilanteeseen erityisesti naisvaltaisten alojen
kannalta.
Hallituksen työllisyyspolitiikkaan on tullut uusia
elementtejä, muun muassa starttirahaa on laajennettu, ja
toivon, että kokeilun päätyttyä starttirahan
laajennus vakinaistetaan.
Positiivista on, että tässä budjetissa
toimenpiteet eivät kohdistu vain työuran loppupäässä oleviin
vaan myös alle 25-vuotiaisiin nuoriin, jotka vasta ovat
etsimässä paikkaansa työmarkkinoilla ja
kipeästi kaipaavat työkokemusta. Voimaan astuneen
nuorten yhteiskuntatakuun kanssa toimenpiteiden kirjoa voidaan nyt
laajentaa ja tehostaa.
Alle 20-vuotiaiden opiskelijoiden vanhempien tulorajojen korotuksesta
käytiin budjettineuvotteluissa vääntöä.
Toivottu tulos jäi kuitenkin saavuttamatta, ja budjettiesityksessä tulorajoihin ei
esitetä korotuksia. Tältä osin olen tyytymätön budjettiesitykseen
ja odotan, että nyt eduskuntakäsittelyssä tämä virhe
korjataan ja vanhempien tuloraja korotetaan, jolloin pienituloisista
perheistä tulevat alle kaksikymppiset opiskelijat saavat
parannuksen opintotukeensa.
Hallituksen tavoitteena on lisätä naisyrittäjien määrää.
Naisyrittäjyyttä suunnittelevista monilla on suunnitelmissaan
palvelualan yrityksen perustaminen. Uusilla yrittäjillä on
kuitenkin ollut erittäin suuria vaikeuksia saada rahoittajia
mukaan hankkeisiin, joissa ei ole suuria investointeja vaan jotka
ovat erittäin työvoimavaltaisia. Naisyrittäjälaina
on ollut hyvä ja toimiva ratkaisu pienten yritysten käynnistämiseen,
mutta se ei aina riitä, koska ehdoissa rajoitetaan lainansaajat enintään
viisi työntekijää työllistäviin
yrityksiin ja maksimilaina on vain 35 000 euroa. Sosiaali- ja
terveyspalveluja tuottavista uusista yrityksistä monet
suunnittelevat olevansa jo käynnistymishetkellä isompia.
Ei kai naisyrittäjyyslainan taustalla ole vain ajatusta
siitä, että naisille riittää pieni
puuhastelu ja vain muutaman hengen työllistäminen?
Kotitalousvähennyksen korottaminen on erittäin
merkittävä ja erityisesti useiden perheiden elämää huomattavasti
helpottava kädenojennus. Yhdessä aiempien päätösten
kanssa, eli mahdollisuuden tehdä vähennys myös
oman tai puolison vanhempien kotona tehtävästä työstä,
hallitus on luonut markkinoita erityisesti siivous-, sosiaali-
ja terveyspalveluita tuottaville yrityksille. Hallituksen työllisyyspolitiikka
on purrut. Uusia työpaikkoja on syntynyt. Tilastokeskuksen
eilisen tilaston perusteella yrittäjien määrä on kasvanut.
Nimenomaan jatkuvaa, kokoaikatyötä tekevien
palkansaajien määrä on lisääntynyt 33 000:lla.
Osa- tai määräaikaisten työsuhteiden määrä laski
32 000:lla vuotta aikaisempaan verrattuna.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kannustaa hallitusta tuomaan
eduskuntaan esityksen omakotitalojen energia-avustuksista. Ruotsissa
tästä oli erittäin hyviä tuloksia,
ja meillä rakentajien ja remontoijien kiinnostus ympäristön
kannalta kestävämpiä energiavaihtoehtoja
kohtaan on jo nyt erittäin korkealla. Valtiovallan toimin
voimmekin saada kiinnostuksen realisoitumaan käytännön
toimiin, jolloin yhä useampi koti lämpiää jatkossa
maalämmöllä tai pelleteillä.
Ed. Kirsi Ojansuu merkitään
läsnä olevaksi.
Heli Paasio /sd:
Arvoisa puhemies! Siellä on lakiesitys pöydällä,
joka on ollut useampaan otteeseen, hallituksen esitys, jossa vain
vuosiluvut ovat vaihtuneet. Vuodesta 1966 on ensimmäisen kerran
säädetty kuntien kalleusluokituksesta. Voi sanoa,
että johan se oli vasta. Kuntien kalleusluokitusjärjestelmä on
perustunut pitkälti siihen, että on haluttu kuntalaiset
yhdenvertaiseen asemaan aikanaan erilaisten elinkustannusten muodostamien
vaihtelujen takia. Tänä päivänä on
todettu useammalta taholta jo myös tässä talossa,
että järjestelmä on täysin vanhentunut.
Sosiaalietuudet ensimmäisen kalleusluokan kunnissa
ovat suuremmat kuin toisen kalleusluokan kunnissa. Tämä koskee
pääasiassa kansaneläkkeitä,
lesken perhe-eläkettä, ylimääräistä rintamalisää,
maahanmuuttajien erityistukia, sotilasvammakorvauksia, sotilasavustuksia,
toimeentulotuen perusosaa sekä eräitä maatalousyrittäjän
luopumistukia. Konkreettinen esimerkki: kansaneläkettä nauttiva
ihminen Tampereella saa noin 20 euroa enemmän kuin kansaneläkettä saava
ihminen Turussa. Turku ja Tampere eivät tänä päivänä ole
elinkustannuksiltaan ja asumiskustannuksiltaan niin erilaisia, että tällaisen
järjestelmän olemassaoloa enää voisi
missään määrin hyväksyä.
Eduskunta on saanut todella lain jatkamisen osalta vuosi toisensa
jälkeen hallitukselta esityksiä, joissa on todettu
aina sama logiikka ja sama perustelu jatkoille. Periaatteessa tuemme
sitä, että kuntien kalleusluokitusjärjestelmästä luovutaan,
mutta valtiontalous ei anna periksi. Se on joka ainut kerta ollut
syy, ja on sanottu, että pitkällä tähtäimellä tähän
tulee panostaa. Pitkä tähtäin on vähän
harvinaisen pitkä tähtäin, koska ministeri
Kalliomäki vastasi minulle keväällä kirjalliseen
kysymykseen näin, että kalleusluokituksen lopettamista
on sen ongelmallisuuden takia jouduttu odottamaan jo pitkään.
Jo vuodesta 1972 hyväksytyn kalleusluokituslain yhteydessä eduskunta
edellytti, että hallitus kiireellisesti selvittää mahdollisuudet
tämän järjestelmän poistamiseksi.
Täytyy todeta, että valtakunnan hallituksella
on ollut yhtä kiire kuin minun elinikäni on, että se
siitä.
Toisaalta voidaan miettiä, että kunnat, jotka kuuluvat
kakkoskalleusluokitusjärjestelmään, kuten
Turku ja monen monta sataa muuta, maksavat eräänlaista
alueellista veroa sitä kautta, että siellä nämä etuudet
ovat pienempiä kuin ykköskuntien kalleusluokitukseen
kuuluvissa kunnissa. Kakkoskalleusluokituskunnan kuntalaiset itsessään
siis maksavat eräänlaista veroa maksaakseen ykköskalleusluokituksessa
asuvien kuntien asukkaille korkeampia sosiaalietuuksia kuin itse saavat.
Tässä voidaan puhua myös ihan aidosti yhdenvertaisuudesta
taikka eriarvoisuudesta.
Viime kerralla vuonna 2002 hallitus toi tähän taloon
esityksen, jossa ehdotti, että kalleusluokitusjärjestelmää tulee
jatkaa vuoteen 2007 asti, mihin perustuslakivaliokunta on todennut,
että perustuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun
perustoimeentuloturvan osalta ja perustuslain 106 §:n yhdenvertaisuuden
näkökulmasta tämä laki on erittäin
ongelmallinen, minkä johdosta perustuslakivaliokunta totesi,
että tätä lainsäädännön voimassaoloa
täytyy ehdottomasti lyhentää.
Hallintovaliokunta teki yksimielisen mietinnön, että lain
voimassaoloa lyhennetään ja se tulee loppumaan
ehdottomasti vuoden 2005 loppuun mennessä elikkä tämän
vuoden loppuun mennessä. Hallitus velvoitettiin tuomaan
ne yksittäiset lakiesitykset, joilla tämä järjestelmä kumotaan.
Nyt meillä on pöydällä hallituksen
esitys, joka esittää, että tätä järjestelmää jatketaan
vielä 2006 ja 2007. Elikkä käytännössä,
kun eduskunta on hylännyt sen, että järjestelmä kestäisi
vuoteen 2007 asti, niin millä ihmeellä on hyväksyttävää, että sitä esitetään
nyt jatkettavaksi vuoteen 2008 asti? Eikä siitäkään
ole vieläkään mitään
takuita, että se on mikään viimeinen
perälauta siinä.
Uskallan vedota siihen, että tämä eduskunta tulee
pitämään tehdyistä päätöksistä kiinni.
Tätä lakiesitystä ei tulla hyväksymään
elikkä järjestelmän jatkolle ei tulla
hyväksymään tämän vuoden loputtua
enää yhtään jatkoaikaa. Ja toivon
ja uskon myös, että ministeriöissä täytyy
näiden erityislakien olla valmisteltuina sen takia, että jo edellisellä kerralla
on velvoitettu, että lait tulee valmistella ja tuoda eduskuntaan
tämän syksyn aikana. Näin on hallitus
myös luvannut tehdä. Näin on ministeri
Kalliomäki kirjallisen kysymyksen vastauksessaan sanonut,
että eduskunta tuo nämä asianomaiset
lakiesitykset eduskunnalle tämän syksyn aikana.
Niitä ei ole näkynyt vielä, mutta vielä on
aikaa tämän syksyn osalta.
Vetoan teihin ja tulen lähestymään
talousarvioaloitteen osalta siinä, että rahat
löytyvät, 130 miljoonaa euroa. Siitä summasta
on kysymys siinä, saadaanko kansalaisten yhdenvertaisuus
toteutettua kenties edes pienen määrän
paremmin kuin tänä päivänä.
Käytännössä on myös
kysymys kaikkein heikoimmassa asemassa olevien toimeentulosta, kun
puhutaan sosiaaliturvaetuuksien suuruudesta.
Jari Leppä /kesk:
Herra puhemies! Vanhasen hallituksen talouspolitiikka on onnistunutta. Siitä osoituksena
voidaan pitää EU-alueen nopeinta talouskehitystä,
mikä Suomessa on ollut ja edelleen jatkuu. Siitä ovat
osoituksena myöskin tuoreet työllisyysluvut sekä kilpailukykyvertailut.
Tarvitaan kuitenkin huolenpitoa ja mahdollisuuksien luontia myös
tulevaisuuden talouskasvua varten. Ymmärrän varsin
hyvin, että me pitäydymme tiukassa budjettipolitiikassa,
niin kuin kuuluukin, mutta myöskin on pidettävä huoli
siitä, että ne reunaehdot, joita talouskasvu tulevaisuudessa
ja yhä kiristyvässä kansainvälisessä toimintaympäristössä asettaa,
tulee turvattua, ja tässä esillä olevassa
budjettiehdotuksessa näitä esityksiä myöskin
on tehty.
Kotimainen talouskasvu koki kevätkesällä taittumisen
merkkejä metsäteollisuuden työnseisauksien
seurauksena. Tämä vaikuttaa luonnollisesti meidän
tämänvuotiseen kasvuumme, se vaikuttaa meidän
tämänvuotiseen nettovientiimme ja myöskin
osittain Suomen kuvaan maailmalla. Tässä yhteydessä haluan
kiinnittää huomiota siihen, että mielestäni
pääministeri Vanhanen on onnistunut tätä Suomen
dynaamista kuvaa kirkastamaan maailmalla vienninedistämismatkoillaan.
Viimeisenä osoituksena siitä on taannoinen Kiinan
matka, jossa hän avasi muun muassa FinChin vientikeskuksen.
Tuo idän jättiläisten vienti on Suomelle
yhä tärkeämpää Suomen
talouskasvun näkökulmasta. Niin Kiina kuin esimerkiksi
Venäjäkin ovat myös monen taloustieteilijän
huolenaiheena siinä mielessä, että osaaminen näiden
kahden maan kaupassa on heillä huolena. Se täytyy
myös hallituksen kirkkaana mielessä pitää,
että sitä osaamista riittävästi
myöskin on. Varsinkin Venäjä-osaamisen
osalta muun muassa Itä-Suomen viisaat esittivät,
että siihen täytyy entistä enemmän
panostaa ja se osaamisen pohjan luonti täytyy aloittaa
hyvin varhaisessa vaiheessa, jo hyvin nuorella iällä koulutuksessa.
Herra puhemies! Eräs mielenkiintoinen asia tähän
budjettiin on kirjattu, ja se on aluepoliittisten vaikutusten arviointi
budjetin seurauksena. Tätä tervehdin erityisellä tyydytyksellä.
Ja ehkä me tämän arvioinnin pohjalta,
kun se objektiivisesti tehdään, pääsemme
vihdoin ja viimein siihen tilanteeseen, jossa ei välttämättä tarvitse
tämän Pääkaupunkiseudun ja muun
Suomen olla aina niin kovasti, kuten ainakin aika ajoin, vastakkain,
vaan voimme soutaa samaan suuntaan. Me molemmat tiedämme
hyvin sen tuolta maakunnasta tulevina, että me tarvitsemme
vahvaa Pääkaupunkiseutua, mutta Pääkaupunkiseutu tarvitsee
myöskin vahvaa muuta Suomea.
Herra puhemies! Ensi vuonna käynnistetään oikeastaan
historiallinen rakenteellinen uudistus, matalan tuottavuuden alojen
työllisyystuki, joka tällä kertaa alkuvaiheessaan
suunnataan yli 54-vuotiaisiin palkansaajiin. Tämä on
hyvä alku uudelle järjestelmälle. Toivon,
että tätä laajennetaan hyvin pikaisesti
koskettamaan myöskin laajempia väestö-
ja työntekijäryhmiä, mutta alku on hyvä ja
sitä pitää tyydytyksellä tervehtiä.
Samoin kotitalousvähennyksen määrä kaksinkertaistuu
ja nuorten työllistämistä tuetaan monin eri
tavoin.
Samoin varallisuusvero poistuu, ja vaikka täällä on
myöskin hallituskumppanin puheenvuoroista tullut hyvinkin
negatiivista tästä asiasta, totean, että se
kuitenkin korostaa suomalaista omistusta, suomalaista pääomaa
ja sitä, että me haluamme kehittää omilla
varoillamme tätä omaa maatamme ja sitä kautta
vahvistaa työllisyyttä ja talouskehitystä.
Mielestäni se on perusteltu asia.
Hallitus haluaa tässä budjettiesityksessään edistää palveluyrittäjyyttä ja
luoda kipeästi kaivattuja parempia palveluyrittäjyyden
markkinoita. Myös uusia täsmätoimia kohdennetaan
erityisesti aloitus- ja kasvuvaiheessa olevien yritysten rahoitukseen
ja neuvontaan ja yritysten varhaisen vaiheen kehitystä tuetaan
uusimuotoisella pääomarahoituksella ja syöttörahastolla.
Ehkä tässä kohdassa voisi toivomuksen
esittää, että nämä rahoitusinstrumentit
myöskin hieman enemmän ottaisivat riskiä tässä alkuvaiheen
rahoituksessa, ja tässä tapauksessa tarkoitan
erityisesti Finnveraa ja Tekesiä.
Puhemies! Myöskin vuoden 2006 budjetti tuo tullessaan
yhteiskunnan vähävaraisimpien osaan parannusta
90 miljoonan euron toimenpidekokonaisuudella. Siellä kansaneläkkeitäkin
hiukan korotetaan, ja katsotaan nyt tämän eduskuntakäsittelyn
jälkeen, mikä se lopullinen summa siinä tulee
olemaan. Hallitus esittää viiden euron lisäystä.
Myöskin toimeentulotuesta poistetaan asumismenojen 7 prosentin
omavastuu, omaishoidon tuki nousee vähintään
300:aan ja tuki myöskin koko maassa yhtenäistetään.
Nämä ovat mielestäni hyviä osoituksia
siitä, että myöskin vähävaraisista
halutaan yhtä aikaa talouskasvusta huolehtimisen kanssa
kantaa huolta. Nämä kaksi asiaahan eivät
sulje toisiaan pois vaan päinvastoin täydentävät
toisiaan.
Puhemies! Maaseutuosiossa tulee käymään niin,
että maa- ja metsätalousministeriön rahoitusosuus
pienenee. Mutta siellä tältä vuodelta siirtyviä varoja
on sen verran runsaasti, että absoluuttisesti ensi vuoden
rahoitusosuus kuitenkin kasvaa. Näin on hallitus budjettikirjassaan
esittänyt. Tästä meidän eduskunnassa
on myöskin kiinni pidettävä. Sen on näin
myöskin tapahduttava, ja siihen ei saa sellaisia muutoksia
tulla, etteikö tämä lupaus
toteutuisi, muuten me emme voi maaseudun kehittämisessä edetä niin
kuin me yhteisesti olemme halunneet. Tätä kehitystähän me
vielä ruodimme tämän syksyn aikana tulevassa
selonteossa.
Eräs yksityiskohta, joka itseäni ihmetyttää budjetissa,
on se, että maaseutuyritysten kilpailukykyä halutaan
kohentaa ja kuitenkin neuvonnan määrärahoja
alennetaan. Tässä on mielestäni ristiriita,
ja uskonkin, että eduskunta tulee vahvasti tähän
puuttumaan ja tätä tullaan toivon mukaan muuttamaan.
Myöskin — ja kohta ministeri Pekkarinen tulee
tänne saliin — kotimaisen energian käytön laajentuminen
on ollut puheenaiheena viime aikoina aivan luonnollisista syistä,
koska energian hinnan muutokset ovat olleet niin rajuja. Tässä tarvitaan
nyt rahoitusta niin kotimaisen uusiutuvan energiatuotannon raaka-aineisiin,
alkupäähän, kuin myöskin tekniikan
kehittämiseen. Se on aivan selvä, muuten tätä ei
saada liikkeelle eikä myöskään
tavoitteita toteutettua. Suomi tietysti on Euroopan laajuisesti,
unionin laajuisesti kaiken kaikkiaan uusiutuvien energiamuotojen käytössä erittäin
korkealla tasolla. Liikennepolttoaineet on se meidän pullonkaulamme,
ja nyt on hyvä keskustella, mihin me suuntaamme näitä energiavarojamme.
Myös ajatus omakotitalojen lämmitysmuotojen muuttamisesta
fossiilisista polttoaineista kotimaisilla uusiutuvilla energialähteillä toimiviksi
on miettimisen arvoinen. Investointiavustusten myöntäminen
näille hankkeille mielestäni jonkunlaisena määräaikaisena lakina
olisi ihan perusteltua.
Puhemies! Vielä tästä maaseutuosiosta
puheessani sen verran, että eräs asia jäi
eilisestä keskustelusta hieman korviini soimaan, ja se
tuli SDP:n ryhmäpuheenvuorossa. Siinä ed. Viitanen
siinä ainoassa asiassa, josta hän esitti toiveen
toisin kuin budjettikirjassa on, tuli siihen, että pitäisi
maataloutta kovistella ympäristönäkökulmasta
ja että maatalouden ympäristötuki ei ole
toiminut niin kuin sen olisi pitänyt. Tässä hän viittasi
vesiensuojeluun. Hän jätti täysin vaille huomiota
ne muut tahot, jotka samalla tavalla kuormittavat meidän
vesistöjemme ympäristöä. Tätä kyllä ihmettelen,
ja täytyykin kysyä, onko tämä SDP:n
ainoa ympäristönsuojelunäkökulma,
jossa halutaan rajoittaa entisestään maatalouden
jo nykyisin erittäin tiukkoja ja tarkkoja ravinnemääriä.
Tätä kyllä ihmettelen suuresti, miksi
haluttiin unohtaa muun muassa nuo Pietarin jätevesien vaikutukset
meidän yhteiseen mereemme. Minusta tämä oli
käsittämätön puheenvuoro.
Puhemies! En malta olla tässä lopuksi myöskään
kokoomuksen suuntaan sanomatta yhtä asiaa. Täällä kokoomuksen
puheenjohtaja, ed. Katainen, aivan oikein painotti sitä,
että meillä täytyy olla tulevaisuudenuskoa,
ja vähän epäili, että budjettikirjassa
ei ole sitä olemassa, että hallituksella ei ole
tulevaisuudenuskoa. Samaan aikaan hän kaiveli pelkästään,
vain ja ainoastaan menneitä. Minusta tässä on
myöskin ristiriitaa. Silloin jos halutaan tulevaisuudenuskoa
luoda ja sitä ylläpitää, niin
silloin kyllä katsotaan tulevaisuuteen eikä menneisyyteen.
Pekka Nousiainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Aivan aluksi toteaisin sen, mitä ed.
Heli Paasio tuossa totesi tästä kuntien yleisestä kalleusluokituksesta
annetun lain jatkamisesta, josta hallitus oli esityksensä meille
tänne jättänyt. Viime vaalikauden perustuslakivaliokunnan
jäsenenä näen selvästi sen,
että perustuslakivaliokunta halusi rajata tämän
kalleusluokituslain olemassaolon nyt tähän kahteen
vuoteen, elikkä se olisi päättymässä vuoden
2005 lopussa. Minä uskon, että nyt tässä sekä perustuslakivaliokunta että hallintovaliokunta
tulevat pitämään näkemyksestään
kiinni. Talousvaikutuksia tällä on todella se
130 miljoonaa euroa, mutta kansalaisten tasavertaisen kohtelun näkökulmasta
tuntuu ongelmalliselta, että hallitus on vielä jatkoehdotuksen
tehnyt.
Arvoisa puhemies! Täällä eilispäivänä erityisesti
kokoomuksen taholta tuotiin huoli siitä, että nyt
käsittelyssä oleva talousarvioehdotus on alijäämäinen
600 miljoonaa euroa. Kun tuntee tietysti valtiovarainministeriön
näkökulman ja myöskin hallituksen periaatteet
siitä, että tulot arvioidaan varovaisesti ja menot
reaalisesti, niin voi hyvin kuvitella, että talouden kehitys
kulkee jotakuinkin samaa suuntaa kuin se on ollut 2004, jolloin
meillä oli myöskin alijäämäinen
budjettiehdotus. Mutta kun tarkastellaan tilinpäätöstä vuodelta
2004, niin voitiin todeta, että silloin valtiontalous oli
2,2 miljardia euroa ylijäämäinen, ja puolethan
siitä oli tullut osakekaupoista ja toinen puoli siellä oli
sitten koostunut suuremmista verotuloista ja pienemmistä menoista.
Jos oikein muistan, niin kaiken kaikkiaan menomäärärahoja
jäi noin 700 miljoonaa euroa käyttämättä,
joista kehyksen piirissä oli noin 400 miljoonaa. Elikkä voi
hyvin kuvitella, että myöskin vuodesta 2006 tulee
valtiontalouden näkökulmasta vielä ylijäämäinen,
joten liikkumavaraa on. Erityisesti eduskunnan kannalta on tärkeää,
että meillä olisi syksyn lisäbudjettikäsittely
huomioon ottaen varsin tarkka tieto siitä, miten talousarvio
toteutuu, jolloin voisi liikkumatilaa olla tarpeellisiin määrärahoihin
sitten syksyn aikana enempi.
Arvoisa puhemies! Sitten jokunen sana kuntataloudesta, kunta-asioista.
Budjetin liitteenä oleva peruspalvelubudjettitarkastelu
ja siihen liittyvä tilastointi osoittavat varsin selkeästi
kuntien taloudellisen tilan tänä päivänä.
Myönteistä siellä on se, että kuntien
menotalouden kasvu on taittumassa. Nyt näyttää siltä,
että noin prosentin alhaisemmalla menotaloudella voitaisiin
tästä jatkaa eteenpäin. Kehitys olisi
noin 4,4 prosenttia kasvua menoissa ja tuloissa noin 4,3 prosenttia, elikkä tämä selkeästi
hidastaa kuntien alijäämäkehitystä,
mutta ongelma siellä on edelleenkin yleisesti ottaen vuosikatteen
riittäminen poistoihin ja sitten se suuri kysymys, riittääkö se
ja missä määrin nettoinvestointeihin.
Pahin ongelma on juuri alle 6 000 asukkaan kunnissa, siis
pienissä kunnissa, ja siellä painottuu tuo alijäämäisyys erityisesti
alle 2 000 asukkaan kuntiin.
Tarkastelussa kuntien osalta on se, että 165 kunnalla
on taseissa alijäämiä noin 300 miljoonaa
euroa ja vuodelta 2004 alijäämäisiä kuntia
oli 138, ja noin puolet kunnista on nyt hakemassa myöskin
harkinnanvaraista rahoitusavustusta. Elikkä on selvä näkökulma
siitä, että kun meillä on tälle
vaalikaudelle rakennettu peruspalveluohjelma ja -budjetti, niin
sen keskeisistä tavoitteista pitäisi kyetä pitämään
kiinni, hakemaan riittävää rahoitusta
kuntien tehtävien hoitamiseen, saattamaan kuntien tehtävät,
vastuut ja rahoitus tasapainoon ja sitä kautta luomaan
turvaa sille, että kansalaiset saavat eri osissa maata myöskin
lakisääteiset peruspalvelut tasavertaisesti. Valtionosuudet
lisääntyvät ensi vuoden budjettiehdotuksen
mukaan 643 miljoonaa euroa, ja se tietysti parantaa joidenkin kuntien
tilannetta huomattavasti. Yhtä lailla valtionosuusuudistuksen
ensimmäinen vaihe astuu voimaan, joka tuo lohtua pienempiin
kuntiin, mutta hiukan ottaa resursseja pois sitten keskisuurista
kunnista.
Ongelmana minusta kuntataloudessa ovat edelleen vajaat indeksitarkistukset.
Siinä on toki parannusta ollut tällä vaalikaudella,
mutta nyt sitten hallitusohjelman mukaisesti tämä vaalikausi jatketaan
tällä 75 prosentin indeksitarkistustasolla ja
seuraavan vaalikauden alkaessa päästään sitten
täysiin indeksitarkistuksiin. Se, mitä kuntakenttä erityisesti
toivoo ja mikä on perusteltua ja tarpeellista, on valtion
ja kuntien välisen kustannustenjaon tasotarkistuksen loppuosan,
siis 194 miljoonan euron, maksaminen kunnille nopeutetussa aikataulussa
elikkä siirtäminen pois sieltä vuodelta
2008 toteutettavaksi jo tällä vaalikaudella, ja
se on se tavoite, jota meidän on vielä tällä vaalikaudella
pidettävä esillä.
Kun tuo kuntatalouden tiukkuus on noin ilmeisen selvä,
niin tietysti hämmästyttää myöskin
se, että harkinnanvaraisten rahoitusavustusten momenttia
on pienennetty 25 miljoonaan euroon. Tänä vuonna
se on ollut 30 miljoonaa euroa, ja 2004 se oli 48 miljoonaa euroa,
elikkä vaikka nyt lisäbudjetissa saataisiinkin
se 10 miljoonaa euroa lisää, niin siitä huolimatta
kaikki ne tarpeessa olevat, äkillisen talouden heikkenemisen
seurauksena ahdinkoon joutuneet kunnat eivät tule saamaan
myöskään harkinnanvaraista rahoitusavustusta.
Tämän johdosta nyt sitten tämä on
keskeinen kysymys myöskin.
Hallitushan on käynnistänyt kunta- ja palvelurakennehankkeen.
Asia on valmistelultaan vielä keskeneräinen. Mutta
haluaisin tässä muistuttaa siitä, että nyt
tämän kunta- ja palvelurakennehankkeen jalkoihin
ei saa jäädä peruspalveluohjelma- ja
peruspalvelubudjettitarkistelu, vaan sitä prosessia meidän
on vietävä eteenpäin ja sen kautta saatava
kuntiin riittävä rahoitus ja tehtävien
tasapaino, pidettävä kunta—valtio-suhde myönteisenä ja
saatava vakautta kuntien talouteen edelleenkin.
Arvoisa puhemies! Liikennepolitiikka on täällä ollut
keskustelussa myöskin, se suuri kysymys, jossa myöskin
ryhmäpuheenvuoroissa ryhmänjohtajat ottivat kantaa
ja olivat valmiit tekemään tarkistuksia väyläpolitiikan
osalta. Yhdyn niihin näkemyksiin, että ministeri
Luhtasen väylätyöryhmän esityksistä ensimmäinen
kori tulisi kyetä toteuttamaan tämän
vaalikauden aikana. Siihen on varsin hyvät mahdollisuudet
olemassa.
Elinkaarimalliin ei täällä valtiovarainministeriö eikä hallitus
ole tässä ehdotuksessaan ottanut kantaa, vaikka
eduskunta siitä oman tahtonsa on lausunutkin, ja siinä mielessä toivon,
että erityisesti väyläpolitiikasta nyt
valiokuntavaiheessa keskustellaan. Mutta selviä parannuksia
ja kohennuksia tarvitaan perustienpidon rahoitukseen. Nykyisen ehdotuksen
pohjaisella rahoituksella rahat eivät riitä ylläpitämään
liikenneturvallisuutta, teiden tasoa. Yhtä lailla yksityisteiden valtionosuudet
ovat pienen nousun kaipauksessa. Joukkoliikenne on tullut ongelmaksi
erityisesti maaseutualueilla, joissa linjavuorot vähenevät.
Iäkkäillä ihmisillä, joilla
ei ole autoa, on vaikeus kulkea, ja yhtä lailla koululaiskuljetukset erillisjärjestelyin
tulevat aiheuttamaan oman ongelmansa.
Arvoisa puhemies! Kun yrittäjyys- ja yrittäjäministeri
on paikalla, niin oman myönteisen näkökulmansa
minusta tuo tämä yrittäjyyden edistäminen.
Siellähän on nyt matalan tuottavuuden työvoiman
tuki, kotitalousvähennyksen korotus, varallisuusveron poisto
ja sairauspäivärahan tuleminen yrittäjille,
ja myöskin sitten koko yritysverouudistus on ollut vireillä.
Arvoisa puhemies! Yrittäjyyden edistäminen kaipaa
myöskin yrittäjien sosiaaliturvan parantamista.
Siellä on ollut työryhmä työskentelemässä ja
tehnyt hyviä ehdotuksia karenssiajan lyhentämisestä,
sairaanhoidon saamisesta työterveyshuollon piiriin ja sairastuneiden
lasten hoitopalkkioiden saamisesta verovähennysoikeuden
piiriin. Nämä ovat minusta niitä toimia,
joilla me voimme viedä yrittäjyyttä eteenpäin
ja sitä kautta myöskin edistää tässä maassa
työllisyyttä ja tuottavuuden lisäämistä,
joka meille on hyvin keskeinen kysymys, että me pääsemme
hallituksen asettamaan 100 000 uuden työpaikan tavoitteeseen
tällä vaalikaudella.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Markku Koski.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Muutamaan yksityiskohtaan, täällä jo
käydyn keskustelun tiimoilta esille nousseisiin asioihin,
haluan tässä kajota. Ihan aluksi muutama sana
yleisesti siitä, miltä tämä Suomen
talouden meno näyttää erityisesti yrittäjyyden
näkökulmasta katsoen.
Suomi on rankattu, ihan näinä aikoina kiinni ilmeisesti
rankataan, maailman kilpailukykyisemmäksi maaksi, silloin
kun tarkasteluperuste on nimenomaan yrittäjyyden, elinkeinoelämän kannalta
suotuisa toimintaympäristö niillä kriteereillä mitaten,
mitä näissä erilaisissa kansainvälisissä selvityksissä nyt
sitten ylipäänsä käytetään. Tämmöinen
asema ja ensimmäinen sija on tietysti monella tavalla erinomainen
asia, mutta se ei kyllä kuitenkaan kerro ihan kaikkea siitä,
mitä taloudessa tapahtuu tai kuinka hyvin asiat ovat. Paljon
on sellaista, missä meillä vielä on kosolti parantamisen
sijaa. Suomalaiset eivät ole elintasomittareilla mitaten
kuitenkaan maailman ykkösiä; gäppiä,
kiinni otettavaa, on vielä kosolti. Voi tietysti kysyä,
mistä se sitten oikein johtuu, jos vuodesta toiseen ollaan
kilpailukykyisin maa, mutta kuitenkaan emme kovin nopeasti saa elintasovertailuissa
muita maita kiinni. Paljossa on kysymys tuottavuudesta, tuottavuuden
kehityksestä, ja toisaalta siitä, minkälainen
on se työpanoksen määrä, minkä Suomi
käyttää siihen tuotantoonsa, jota mittaa
bruttokansantuote yhtenä keskeisenä mittarina.
Tuottavuuskehityksessä Suomen talouden koko kuva jakaantuu
oikeastaan kohtuullisen selvästi kahteen eri tasoiseen
osaan. Suomi on tavattoman kilpailukykyinen erityisesti teollisuudessa,
ja siellä tietyt ict-alat, tietyt toimialat teollisuudesta,
ovat aivan erityisiä, aivan koko maailman ehdottomia huippuja.
Suomi on niillä aloilla tuottavuudessa maailman selvä,
oikeastaan eräillä nicheillä jopa maailman
ylivoimainenkin, ykkönen. Teollisuudessa ylipäänsäkin
siis ollaan maailman huippua. Mutta sitten kun tullaan palvelupuolelle,
sekä markkinapalveluihin että julkisiin palveluihin,
ei enää ollakaan maailman huippua. Markkinapalveluissa
ollaan hivenen yli EU:n ja Oecd-maiden keskitason, mutta julkisten
palveluiden tuottavuuskehityksessä jäämme vähän
alle sekä EU:n että Oecd:n keskitason. Tässä on
sekä Oecd:n raportit että EU-raportit minulla
näiden tietojen pohjana. Jäämme vähän, siis
silloin kun puhutaan nimenomaan julkisista palveluista, niiden tuottavuuskehityksestä,
molemmissa näiden keskiarvojen alapuolelle.
Toisekseen me emme sitten kuitenkaan työllisyysasteessakaan,
siis siinä määrässä,
minkä me teemme työtä sillä tuottavuudella,
minkä äskeiset ikään kuin sijoitukset
maailmalla meillä antavat, siinä työmäärässä,
minkä me teemme, sitten kuitenkaan sijoitu ihan maailman
huipputasolle, ihan maailman ykkösten sarjaan. Ennen kaikkea rakenteellinen
työttömyys näkyy osaltaan tässä työllisyysasteessa.
No, nyt uusimman tilaston mukaan se on aika tarkkaan 69 prosenttia,
mutta se on vielä selvästi alle monien niitten
kilpailijoidemme, joiden taakse Suomi jää elintasovertailussa.
Eli äsken kerrottu kuvaa mielestäni selvästi
sen, että tällä tuottavuuskentällä tarvitaan
rajusti ponnisteluja ja kovasti ponnisteluja erityisesti palvelusektorilla.
Palvelusektori bruttokansantuotteesta on noin 70 prosenttia.
Jos otetaan vielä rakentaminen mukaan, Suomessa on lähes
80 prosenttia kaikki tämä yhteensä. Vaikka
me kuinka hyviä olisimme täällä teollisilla
aloilla, niin ellemme tätä palvelupuolta saa,
sekä siis markkinapalvelupuolta että julkista
palvelua, vielä parempaan tuottavuuskehitykseen, emme yksin
tämän teollisuuden vetämänä kerta
kaikkiaan selviä maailman mitassa elintasokilvoittelussa
niille sijoille, mihin me varmasti pohjimmiltaan Suomen haluaisimme
viedä.
Siis vielä kertaalleen: vaikka World Economic Forum
sanoo, että me olemme maailman kilpailukykyisin toimintaympäristö,
tarjoamme sellaisen siis yrityksille, elinkeinoelämälle,
siinä, että se realisoituu käytännössä meidän
tuotantomme ja myöskin elintasomme nopeaksi nousuksi, siinä on
siis tekemistä ennen kaikkea tuottavuuspuolella. Mitä ne
tekemisen osa-alueet siellä olisivat? Ehkä tässä yhteydessä jätän
sen kokonaan käsittelemättä. No, ehkä sen
verran voin sanoa, että me olemme toki aloittaneet monenlaisia
toimia, joiden tähtäyksessä on juuri
parantaa tuottavuutta myös palvelusektorilla. Ihan pari
kolme esimerkkiä siitä, mitä ne toimet
ovat:
T&k-toiminnassa, jossa vielä muutama vuosi sitten
ei juurikaan palvelusektori saanut tätä rahoitusta,
me olemme avanneet myös t&k-rahoituksessa ovet
palvelusektorille ja toivomme, että siellä saataisiin
sellaisia hankkeita aikaiseksi, jotka parantavat viime kädessä sitä tärkeätä,
sitä tuottavuutta, josta tässä puhun.
Itse asiassa mittavia ohjelmia, ei vain Tekesin kautta vaan eräiden muidenkin
instituutioiden kautta, on pantu liikkeelle tässä.
Myöskin oman pääoman ehtoisen ja
velkapääoman, julkisen sellaisen, rahoitusinstrumenttien fokus
on jonkun verran muuttunut. Otetaan esimerkki: Finnvera rahoittaa
tänään jo mittavasti myöskin
palvelusektorin yrityksiä. 10—15 vuotta sitten
se oli ääriharvinaisuus, että näin
tapahtui. Tässä on tapahtunut, ei vain tämän
hallituksen toimesta, vaan jonkun verran jo aikaisemmin, muutosta
siihen suuntaan, että ymmärretään
myöskin noitten instituutioiden, rahoitusinstrumenttien,
piirissä tämä palvelusektorin merkitys.
Hyvät kuulijat, arvoisat edustajat siis, sen ohella,
että täällä tuottavuuskehityksen
suunnalla on jonkun verran tehtävää ja
tekemistä edelleenkin, niin tietyllä tavalla saman
asian piiriin tullaan hivenen toistakin kautta. Myönteinen
kehitys on oikeastaan Suomessa tapahtunut monella sellaisella mittarilla
mitaten, jotka kertovat, että oikeaan suuntaan siis ollaan
menossa.
Vielä kertaalleen: Yrittäjien määrä Suomessa on
lisääntynyt selvästi. Tietysti tärkeää on
ja ehkä tärkeintä työllisyyden
paraneminen, mutta myös yrittäjien määrän
lisääntyminen on selvä. Jos elokuusta
elokuuhun otetaan, jos nyt haluaa näillä numeroilla
leikkiä tämän verran, niin voi todeta,
että elokuussa 2004 oli 211 000 yrittäjää ja
elokuussa 2005 224 000. Jos katsotaan 12 kuukauden keskiarvolla,
niin lisäys ei ole näin hyvä, se on huomattavasti
pienempi, mutta selvästi ylöspäin tässä kaikessa
mennään.
Myös suorilla sijoituksilla Suomeen ja Suomesta mitaten
kehityskuva on muuttunut ihan viimeisen puolentoista vuoden aikaan.
Viime vuosi, 2004, oli ensimmäinen vuosi, jolloin suorat
sijoitukset Suomeen olivat selvästi suurempia kuin sijoitukset
meiltä ulos. Edellisten 10 vuoden aikaan tässä oli
32 miljardin euron tappio Suomelle taseessa, 32 miljardin euron
tasetappio Suomelle. 2004 jo 4 miljardia oli se enemmyys, minkä verran
pääomia virtasi Suomeen suorina sijoituksina verrattuna
siihen, minkä verran niitä meni meiltä ulos.
Tämän vuoden ensimmäisen kahdeksan
kuukauden ajalta luvut ovat vajaan miljardin positiiviset Suomelle.
Heti täytyy tämän jälkeen todeta,
että näitä lukuja selittävät
jotkut yksittäiset suurten yritysten maailmanlaajuiset
rakennejärjestelmät, niin että ei ihan
näin positiivinen tämä kuva välttämättä ole,
mitä nyt näistä numeroista voisi yhtäkkiä päätellä,
mutta ne kertovat kuitenkin jonkun verran siitä, että viime
vuosien aikaan suunta tässä on kääntynyt.
Myöskin meille valuu siis suoria sijoituksia maailmalta
entistä vilkkaampaan tahtiin.
Niin, hyvät kuulijat, hallitus on omalta osaltaan pyrkinyt
tiedostamaan sen, että jos Suomi aikoo siis tuottavuuttaan
parantaa, säilyttää hyvän kilpailukykynsä ja
sitä elintasoakin nostaa, viime kädessä sitäkin,
niin Suomen tie on se, että tänne t&k-puolelle
pitää investoida, sijoittaa, ja näin
Suomi on tehnyt.
Täällä ed. Katainen eilen manasi
hallituksen maan rakoon siinä, että hallitus ei
tätä totuutta, tätä välttämättömyyttä,
olisi tässä jollakin tavalla tiedostanut. Minusta
voi hyvinkin ymmärtää, että tuo
ed. Kataisen puheenvuoro olisi ollut perusteltua muutama vuosi sitten,
jolloin t&k-investoinnit Suomessa likimain jäädyttyivät
paikalleen, mutta minun on nyt vähän vaikea ymmärtää,
millä perusteella tuo puheenvuoro oli aiheellista esittää tässä yhteydessä.
Julkiset t&k-panokset lisääntyvät
tästä vuodesta merkittävästi ensi
vuodelle, ja näyttää siltä,
että hallituksen politiikka on johtanut ja johtamassa siihen,
että vaikka on koko ajan pelätty, että yksityiset
panostukset meiltä häippäävät
ulos, niin nekin näyttävät kuitenkin
lisääntyvän, yksityiset investoinnit,
nimenomaan t&k-investoinnit. VM:n joku laskentamalli kertoo,
että ensi vuodelle nämä t&k-panostukset
lisääntyisivät jopa noin 6 prosentilla.
Hivenen toinen laskutapa kertoo hivenen vähemmästä lisäyksestä,
mutta lähes tuon suuruisista lukemista joka tapauksessa
on kysymys. Yhden yksittäisen keskeisen t&k-instituution,
Tekesin resurssit lisääntyvät ensi vuonna
tähän vuoteen verrattuna 7 prosentilla. Tätä kaikkea
taustaa vasten voi kysyä, oliko ed. Kataisella väärä puhe,
olisiko se pitänyt esittää muutama vuosi
aikaisemmin.
Yksityisten t&k-investointien osalta voi todeta, että vaikka
me todella pelkäsimme niiden kääntyvän
laskuun viime vuonna, aivan tuore tilasto kertoo, että viime
vuonna yksityinen puoli lisäsi t&k-investointeja,
hivenen jopa yllättäin, 6 prosentilla. Ennuste
tälle vuodelle on hivenen pienempi, vajaa 4 prosenttia,
mutta sekin on aika hyvä ottaen huomioon, minkälainen
imu on maailmalta nyt myös suomalaisen t&k-panostuksen tuonne
maailmalle mennä.
Arvoisa puhemies! Hallitusta on erityisesti huolestuttanut tämän
innovaatioketjun eheys. Haluan tässä yhteydessä aivan
lyhyesti siihen vaan viitata ja sanoa, että hallitus on
käynnistänyt tukun hankkeita, joiden idea, ajatus,
on varmistaa se, että panostukset innovaatioketjun eri kohtiin
tulevat tapahtumaan niin, että sellaisia aukkoja, joissa
näitten panostusten tuotto vuotaa ulos meiltä,
ei olisi. Tässä mielessä tämä Aloitusrahasto
Vera on ollut tärkeä hanke, josta eduskunta teki
taannoin päätökset.
Jos puhemies vielä sallii, tähän
jatkoksi kuitenkin heitän sen mielestäni tärkeän
ajatuksen, että tärkeää olisi,
että hallituksen ja valtiovallan ohella myöskin
yksittäiset suomalaiset institutionaaliset sijoittajat
tiedostaisivat sen tärkeyden, mikä on sijoittaa
Suomeen. Eräiden niiden suurien salkuista (Puhemies koputtaa)
tällä hetkellä yli 80 prosenttia kohdistuu
Suomen rajojen ulkopuolelle. Ne ovat siis välttäneet
"riskikeskittymää" nimeltä Suomi erinomaisella
tavalla. Olisi tavattoman suotavaa, että nekin tulisivat
sekä tähän varhaisen vaiheen sijoitustoimintaan
mukaan että kasvuyrityksen pääomahuollon
tarpeisiin sitä tyydyttämään.
Tätä kautta ne olisivat varmistamassa sen, että niitä tulevia
veronmaksajia riittää, joita ilman tämä hyvinvointi
täällä Suomessa ei voi kasvaa.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Arvoisan ministerin viimeksi mainitusta asiasta
en voi olla mitään muuta kuin täsmälleen
samaa mieltä. Tässä on aivan tuore esimerkki
siitä, että kun Teknopoliksella oli kova osakeanti,
niin siihen piti merkitsijät etsiä Englannista
ja ties luoja mistä, elikkä siis tässä suhteessa
kai KTM:llä pitäisi olla joku aivan erityinen
ohjelma nyt, semmoinen varsinainen pr-kampanjoiden pr-kampanja,
että suomalaiset uskaltaisivat Suomeen investoida. Nimittäin,
arvoisa ministeri, sehän, mitä kerroitte puheenne alkuosassa
tästä kilpailukyvystä ja tuottavuudesta,
tulee vähän outoon valoon tässä.
Jos ollaan ykkösiä, miksi ykköseen ei
sitten sijoiteta? Silloin tietysti joku hoksaa ulkomailla tämän
koko tilanteen eikä tule ulkomailtakaan investointeja Suomeen.
Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen edellä varsin
hyvin tarkasteli tätä kauppa- ja teollisuusministeriön
hallinnonalan kehittymistä. Ihan lyhyesti haluan kommentoida
juuri julkaistua alueellisen innovaatiotoiminnan raporttia, jossa kiinnitetään
pariin hyvin keskeiseen asiaan huomiota.
Suomalaisen teknologiapolitiikan tulisi ottaa mukaan laajempi
innovaatioajattelu, se, että me olemme teknologian kehittämisen
alueella edenneet hyvin, mutta sen rinnalle on rakentunut tavallaan
semmoinen osaamiskapeikko, joka meidän pitäisi
mahdollisimman nopeasti kyetä täyttämään.
Tähän liittyy keskeisesti myös havainto, että meidän
pitäisi saada palvelut innovaatiotoiminnan keskiöön,
ja tämä edellyttää myös
sitä, että me teemme määrätietoista
työtä, että innovaatiotoiminta ymmärretään
laajemmin: ei vain niin, että se on pelkkää teknologiaan
keskittyvää innovaatiotoimintaa (Puhemies koputtaa)
vaan niin, että se on myös yhteiskunnallisten
käytäntöjen ja toimintojen uudistamista.
Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen toi esille kaksi
merkittävää asiaa, joita haluaisin pikkasen
ministerin avaavan.
Ensinnäkin tämä yrittäjien
lisääntyminen vuodessa noin 11 000 kappaleella.
Teillä varmasti KTM:ssä on tilastoja siitä,
mille sektoreille, toimialoille, ja kuinka suuri osuus tästä ovat
esimerkiksi maatalouden oheen perustetut yritykset.
Toinen on se, kun kerroitte, että kansainväliset
sijoittajat ovat löytäneet Suomen ja on investointeja
Suomeen päin entistä enemmän. Myös tätä haluaisin
hiukan avata, kuinka paljon tästä on kiinteistösijoituksia,
kuinka paljon tästä on tuottavaan yritystoimintaan
liittyvää. Pikkasen näkisin siinä myös
sen toisen puolen. Meille on tullut nyt — ainakin Oulun
seudulla ostettu aika paljon pois — kasvottomia kansainvälisiä yrityksiä,
jotka ovat sitten joko lopettaneet tai vieneet toiminnan muualle,
hakeneet osaamista täältä ja lähteneet
saman tien. Onko näistä teillä KTM:ssä tarkempaa
tietoa, mihin nämä investoinnit ovat suuntautuneet?
Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kaikki ne asiat, mitkä ministeri
Pekkarinen omassa puheenvuorossaan esille nosti, olivat hyvin tärkeitä.
On tunnustettava se, että ensi vuoden talousarvioehdotuksessa
esimerkiksi t&k-panostukset ovat merkittäviä,
mikä merkitsee sitä, että me pysymme
edelleen kansainvälisesti huipulla. Tässä on
muistutettava kyllä samalla, että silloin 90-luvun
puolessavälissä otettiin erittäin rohkea
ja merkittävä askel Lipposen ykköshallituksen
aikaan, ruvettiin panostamaan tutkimukseen ja kehittämistoimintaan
ja se nosti meidät maailman huipulle.
Sijoituksista edelleen on todettava se, että liian
vähän sekä kansainvälinen pääoma
että suomalainen pääoma investoivat ja
sijoittavat Suomeen. Tässä kyllä yhtyisin
ed. Pulliaiseen, että pitää olla joku
erityinen ohjelma. En osaa sanoa, miten se rakennettaisiin, että päästäisiin
parempaan tilanteeseen.
Yritysverouudistushan, joka tehtiin, on merkinnyt sitä,
että pk-sektori on ruvennut investoimaan nyt. Sen investointikynnys
on madaltunut, ja hyvä niin.
Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kauppa- ja teollisuusministeriön
johdolla valmistellaan energia- ja ilmastostrategiaa ja selontekoa.
Siihen sisältyy erittäin paljon odotuksia niistä keinoistakin, millä Suomi
vastaa tähän ilmastomuutokseen, mutta ennen kaikkea
niistä keinoista, joilla kehitämme omaa energiantuotantoamme.
Pitäisin erittäin tärkeänä,
että tähän selontekoon kirjattaisiin
sisälle toteuttamisohjelma niistä eduskunnan hyväksymistä energiaponsista,
jotka edellinen eduskunta hyväksyi. Jo poliittisen uskottavuuden
kannalta on välttämätöntä,
että hallitus ja eduskunta lunastavat omat lupauksensa.
Tässä yhtenä yksityiskohtana haluan
korostaa turpeen merkitystä suhteessa kivihiileen. On aivan
välttämätöntä, että turpeen
asemaa parannetaan sähköntuotannossa, myös
lauhdesähkön tuotannossa, suhteessa kivihiileen,
ja hallituksen pitää tässä tehdä selkeät
ehdotukset eduskuntakäsittelyyn.
Ed. Juha Korkeaoja merkitään
läsnä olevaksi.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin ministerille painottaa ympäristöteknologian
merkitystä. Sen volyymi maapallollisesti on 550 miljardia
euroa, Euroopassa 200 miljardia euroa, ja se kasvaa 10 prosentin
vuosivauhdilla. Suomen osuus on 3,4 miljardia euroa, ja Suomessa,
ministeri Pekkarinen, ei viiteen vuoteen ole tapahtunut kasvua ollenkaan.
Tämä on ongelma ottaen huomioon, että me olemme
jäämässä siitä junasta,
joka nimenomaan hyödyntää kasvavaa ympäristöhuolta, sekä ympäristömuutoksen
ja ilmastomuutoksen hillintää että siihen
adaptoitumista. Näin ollen tämä on jäänyt
mielestäni budjetissa edelleenkin aukoksi. Demonstraatiotukea
ei siellä ole, ja referenssilaitoksiin pitäisi
saada rahoitusta, jotta suomalainen teknologia voi osoittaa, että näin "se
pelaa", kun se myy sitä ulkomaille.
Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt päätöksen
siitä, että starttirahan myöntämistä on
laajennettu myös palkkatyöstä ja opiskelusta
tai kotityöstä kokoaikaiseksi yrittäjäksi
siirtyville. Tämä on erittäin selvästi
lisännyt starttirahan suosiota ja sen käyttöä.
Tämä on kuitenkin tuonut hieman ongelmia siitä,
että eri te-keskuksilla on ollut ongelmia rahoittaa jo
valmiita ja erittäin toimivia yritysideoita.
Olisinkin kysynyt ministeri Pekkariselta, minkälaisia
toimenpiteitä KTM ja työministeriö aikovat
tehdä, että tämä epäkohta
saadaan poistettua. Lisäksi olisin kysynyt ministerin näkemystä siihen,
että kun kokeilu 2007 loppuu, niin pitäisikö starttirahan
myöntämisvaltuudet olla mieluumminkin kauppa-
ja teollisuusministeriössä kuin työministeriössä.
Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitus on myynyt Suomen kansan omaisuutta
merkittävästi, ja sehän on tietysti hyvä asia,
jos ja kun ne myöskin sitten sijoitetaan oikealla tavalla,
että ne hyödyntävät suomalaisia
ihmisiä.
Ministeri Pekkarinen ja ministeri Luhtanen, kun teillä nämä myyntituotot
ovat sitten juuri teidän alueillenne tärkeitä asioita,
miten te olette ajatelleet jakaa nämä rahat? Se
on ollut vähän semmoista salatiedettä eduskunnalle,
tietysti siinä taistelee myöskin valtionvelan
maksu, mutta miten te keskenänne ajattelette, että nämä myyntituotot
voidaan jakaa? Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä,
että Suomen valtion ei kannata pitää lannoitustehdasta
eikä välttämättä Alkoakaan,
ja kannustan hallitusta myymään sellaista omaisuutta
hyvään, tuottavaan hintaan, mitä tänä päivänäkin
on tehty.
Kalevi Olin /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä tällä hallituskaudella
ovat yrittäjän asiat lähteneet rivakasti
liikkeelle, tämä on aikaisemman hallituksen jatkoa,
ja tässä suhteessa kyllä ministeri Pekkarinen
on ollut hyvin aktiivinen ja tehokas. Monia uudistuksia on tehty.
Itse ajattelin tätä samaa, kun edustaja kysyi tästä isosta,
tärkeästä energiapaketista, jonka me käsittelimme
täällä aikanaan. Siihen liittyy oheissuosituksia,
ja tämän suhteen kysymykseni liittyy, arvoisa
puhemies, juuri tähän, mitä on odotettavissa
vielä sieltä. Sitten toisen suuntainen kysymys:
kun meillä on yrityksistä yksi kolmasosa, yksi
neljäsosa kasvuhakuisia, mikä luku on aika paljon
pienempi kuin Yhdysvalloissa, onko tähän suuntaan
tulossa, arvoisa ministeri, uutta.
Ihan lopuksi: kun yrittäjän työttömyys-
ja sosiaaliturva sekä konkurssilainsäädäntö ovat
kysymyksiä, joita pitää jatkuvasti edistää ja
vaalia, mitä kuuluu tälle puolelle nyt tämän
budjetin sisällä ja ohitse?
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Jospa tästä vaan ihan energiaan,
en käyttänyt puheenvuorossani aikaa siihen, koska
se tulee monella tavalla ajankohtaiseksi lähiaikoina.
Aivan lyhyesti sanottuna, me paraikaa laadimme tätä strategiaa,
energia- ja ilmastostrategiaa. Uskon, että kotimaisen,
uusiutuva bion käyttö tulee lisääntymään
erittäin rajusti. Se on kovassa lisäyksessä jo
tällä hetkellä. Primäärienergiassa arvio
on, että 17—20 terawattituntia on se lisäys, mikä saataisiin
aikaan vuoteen 2015 mennessä.
Mutta tietyllä tavalla pulma on se, että samanaikaisesti
turpeen kilpailukyky heikkenee, ja nyt yksi niitä asioita,
mitä pyritään ratkaisemaan tämän
strategian yhteydessä, on se kysymys, voitaisiko ainakin
se jollakin tavalla varmistaa, että ajojärjestyksessä silloin,
kun kysymys on hiilen ja turpeen välisestä kisasta,
kotimainen turve ajettaisiin nyt ennen kuitenkin kuin kivihiili. Päästöoikeuksien
hinnat ovat nousseet (Puhemies koputtaa) sille tasolle, että nyt
jo kivihiili ohittaa nimenomaan turpeen, ja se on kyllä huono
juttu. Liikenteen osalta ratkaisut on, mutta palaan niihin myöhemmin.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Juuri tämä turvekysymys oli mielessä ja
se, mitä tehdä. Sen käyttö on
romahtanut. Siihen ministeri palaa vastauksessaan.
Mutta sitten tässä puun muussakin käytössä eli puutuoteteollisuudessa
hallitus on tehnyt hyvää työtä ja
periaatepäätöksenkin. Tarvittaisiko vielä jotain
sellaista kokoamista, keskittämistä, markkinointia,
tuotekehitystä, johon satsataan paljon, lähinnä siinä tarkoituksessa,
että saataisiin sahatavaraa vähän jalostettua
ja parempaa hintaa ja kannattavuutta nostettua, koska se näyttää nyt olevan
yksi keskeinen ongelma-ala, vaikka meillä kaikki edellytykset
pitäisi olla, että tästä puutuotealasta
tulisi kasvuala? Tähän liittyy huonekaluteollisuus.
Nythän me tuomme hyvin paljon emmekä menesty markkinaehtoisessa
maailmassa sitten viennin osalta.
Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Olin toi tärkeän asian, konkurssilainsäädännön
ja sen uudistamisen tarpeen, esille, jotta yrittäjiä yhä enemmän
syntyisi tähän maahan. Olen ministeri Pekkarisen
kanssa samaa mieltä siitä, että yrittäjien
määrä on noussut hyvin ja sen eteen täytyy
ponnistella edelleenkin. Suomalaiselta yhteiskunnalta haasteet eivät
tule loppumaan, ja suurimpia haasteita varmaan on palvelurakenneuudistus.
Siellä yrittäjät täytyy huomioida.
Tuon Suomen Yrittäjien viestiä. Kun syntyy todennäköisesti
isompia kokonaisuuksia, niin jotta palvelut pystytään
hoitamaan, yrittäjät ovat varmaan keskeisessä asemassa
tässä työssä. Toivon, että ministeriössä tämä huomioidaan.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri keskittyi avauspuheenvuorossaan
nimenomaan yrityspolitiikkaan. Yritysten kilpailukyvyn kannaltahan
on äärimmäisen tärkeä asia
energian hinta, sen saatavuus ja myöskin polttoaineiden
hinta. Nyt kun näyttää kansainvälinen
energiatilanne edelleenkin jatkuvan hyvin epävakaana, se
tarkoittaa sitä, että meillä energian
hinta tulee asettumaan erittäin korkealle tasolle hyvinkin
pitkäksi aikaa. Hyvin selkeä lyhyt kysymys: aikooko
hallitus tässä asiassa tulla yrittäjiä tavalla
tai toisella vastaan?
Nyt kun ovat ministerit Pekkarinen ja Luhtanen paikalla, haluaisin
nostaa esiin myöskin kysymyksen suomalaisesta tv-tuotannosta
eli Finluxin kohtalon, eli tekikö hallitus kaikkensa pelastaakseen
televisiotuotannon Suomessa, ja onko nyt hankkeilla ja vireillä joku
toinen konsortio, jolla tämä tuotanto voitaisiin
Suomessa turvata? Ministeri Luhtanen, erityisesti teille tärkeä kysymys:
jos Finluxin tuotannossa ollutta kaapelitalouksien digi-tv:tä ei
tulla saamaan, tämähän tarkoittaa sitä,
että te joudutte uudelleenarvioimaan Suomen siirtymisen
kokonaan digiaikaan ja analogisten lähetysten lopettamisen.
Lopuksi, nyt kun omistajapolitiikka myös teleyhtiöiden
osalta on siirtynyt, (Puhemies koputtaa) arvoisa ministeri Pekkarinen,
teille, aiotteko te seurata sivusta, kun Suomen telemarkkinoita ulkomaiset
bulvaanit järjestävät uudelleen ja suomalaisomistus
pikkuhiljaa katoaa kokonaisuudessaan telemarkkinakentältä?
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Finluxiin aivan lyhyesti. Se oli todella
valitettavaa, että näin pääsi
käymään. Yritys on kuitenkin tehnyt tällä vuosikymmenellä — ehkä on parempi,
että minä en ihan tarkkoja lukuja kerro — usean
kymmenen miljoonan euron tappiot, kumuloituneet tappiot ovat kymmeniä miljoonia euroja.
Yrityksessä on paljon sellaista osaamista, jolle kuvittelisi
ja ajattelisi ihan maallikkonakin, että markkinoita pitäisi
löytyä; ei vaan ole löytynyt. Syitä on
monia. En käy niitä tässä nyt erittelemään.
Valtion rahoitusinstituutiot, sekä Finnvera että Tesi,
ovat olleet erittäin mittavasti rahoittamassa. Niin pitkälle
kuin suinkin nämä katsoivat, että heidän
premissiensä mukaan voidaan olla mukana, he ovat olleet,
jopa niin, että yhden päätöksen hallituksen
talouspoliittinen ministerivaliokunta teki yli Tesin oman hallituksen
esityksen. Se ei ollut kovin iso mutta pieni kuitenkin.
Hallitus yritti vuosien ajan tässä asiassa
tehdä kaiken voitavansa, mutta sitten kerta kaikkiaan ei näitä edellytyksiä jatkoon
enää löytynyt. (Puhemies koputtaa)
Mitä tulee vielä digibokseihin tai kaapeli-tv-digeihin:
ennen kuin nämä ratkaisut hallitus osaltaan teki
siitä, kuinka tässä nyt käy,
eivätkö suomalaiset näe televisiota tulevaisuudessa,
2007 (Puhemies koputtaa) elokuun jälkeen, voin lyhyesti
sanoa, että näkevät. Taatusti löytyy
sellaisia markkinoille tulijoita, joiden tuotteita voidaan ostaa,
niin että tämä homma järjestyy.
Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen
Arvoisa puhemies! Finluxin toiminta on toki tärkeää,
sen olemme tiedostaneet nyt erityisesti tässä vaiheessa,
kun siirrymme digiaikaan jonkun ajan päästä. Olemme
täysin tietoisia siitä, mikä Finluxin
merkitys on ollut esimerkiksi kehitystoiminnassa näitten
boksien ja laitteiden kehittämisessä. Olemme välittäneet
tämän kantamme useaan kertaan kauppa- ja teollisuusministeriölle.
Meidän kannaltamme on tilanne tietysti se, että liikenne-
ja viestintäministeriöllä ei ole sellaisia
määrärahoja, että me olisimme
voineet lähteä suoraan tukemaan tätä toimintaa,
vaan tämä toiminta ja vastuu on täysin
kauppa- ja teollisuusministeriön käsissä.
Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oli ilahduttavaa panna merkille, että eduskuntaryhmien
ryhmäpuheenvuoroissa nousi aika voimakkaasti esille ilmastonsuojelun
ja uusiutuvien energianlähteiden edistämisen tarve.
Sitäkin yllättävämpänä pidin sitä,
että arvoisa ministeri Pekkarinen ei omassa avauspuheenvuorossaan
niitä käsitellyt, vähän myöhemmin
vastauspuheenvuorossaan kyllä. Kun ministeri Kalliomäki
viime viikolla kehotti eduskuntaa pohtimaan, miten tämä budjetti
vastaa tulevaisuuden haasteisiin, niin valitettavasti ilmastonsuojelun
osalta on todettava, että eipä juuri mitenkään.
Tässä budjetissa ei ole lisäsatsauksia
ilmastonsuojelun ja kestävän energiateknologian
käyttöönottoon.
Kysymys kuuluukin, että tiedän, että ilmasto- ja
energiastrategiaan ladataan paljon odotuksia, mutta kuinka kauan
joudumme odottamaan näitä lisäsatsauksia.
Jäävätkö ne lisäbudjettiin,
menevätkö ne vuoden 2007 budjettiin, vai onko
hallituksella valmiutta tehdä näitä lisäsatsauksia ollenkaan?
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Tuohon Finlux-asiaan. Haluan vahvistaa ministeri Pekkarisen
palautteen. Asia on todella sillä tavalla, että ne
rahoituksen asiantuntijat, joita voitiin käyttää tässä yhteydessä,
olivat täysin yksimielisiä siitä, että ei
ollut muuta mahdollisuutta toimia kuin tällä tavalla
kuin nyt tehtiin. Tämä oli pitkä prosessi,
ja asiantuntijapalautetta pitkin matkaa kuunneltiin. Siihen tämä päätös
hallituksen puolella perustuu.
Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Laukkasen peruskysymys tavallaan
suuntasi tämän keskustelun hyvin tärkeälle
alueelle suomalaisen tietoyhteiskunnan tulevaisuuden näkökulmasta.
Me olemme pitkään puhuneet teknologianeutraalisuuden tärkeydestä.
Nyt kun meillä on digiratkaisu tehtynä, meillä samanaikaisesti
ollaan tietyllä tavalla tällä alueella
myös teknologian saatavuusongelmassa. Meillä on
mobiilitoiminnan osalta panostettu erittäin paljon, meidän
operaattoritoimintamme on monella tavalla kansainvälisen
kilpailun puristuksessa. Millä tavalla edeten me varmistamme,
että suomalainen yhteiskuntakehitys voi olla kansainvälisellä huipulla
myös tulevaisuudessa?
Jere Lahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen aivan oikein korostaa
palvelujen merkitystä. Sen merkittävä osuus
bkt:stäkin jo edellyttää sitä,
ja potentiaalia on siellä.
Mutta tästä Finluxista on oikeastaan houkuttelevaa
jatkaa ajattelua teollisuuden puolelle. Vuoden 2004 tasossa mitattiin
suomalainen teollinen työtunti hinnaltaan sivukuluineen
25 euroon. Se on EU-maista kolmen korkeimman tasolla, kun siirtymätaloudet,
baltit ja Venäjä tekevät noin 4 eurolla
Intiasta ja Kiinasta puhumattakaan, joissa ollaan 1—2 euron
tasossa. Siis Suomi ei millään tavalla voi menestyä,
ei edes niinkään korkean teknologian asioissa
kuin televisioissa, silloin kun se on massatuotantoa, työvoimavaltaista
tuotantoa.
Mikä keinoksi? Riittääkö tuo
sinänsä hyvä tutkimus- ja tuotekehityspanostus,
kansainvälisesti vertaillen tosin särkyvä,
koska Nokia edustaa siitä 40:tä prosenttia, vai
huolestuttaako teitä tämä asia? Millä tavalla
te tuette suomalaisen (Puhemies koputtaa) teollisuuden kehittämistä niin, että se
on kansainvälisesti kilpailukykyistä myöskin
kustannuksiltaan?
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Työtunnin hinnan osalta tuo varmaan
pitää paikkansa. Me olemme maailman huippua siinä. Mutta
teollisuuden osalta, jos katsotaan, mikä on osaamisen taso,
mikä on tuottavuuden taso, me olemme maailman huippua,
ei edes teollisuuden osalta kaikilla aloilla kolmantena maailmassa vaan
ykkösenä maailmassa. Jollakin tavalla nämä kyllä menevät
käsi kädessä. Siitä huolimatta
minä tunnustan sen, että tämä kustannusnousu on
ollut kuitenkin ihan kohtuullisessa kulmassa. Kyllä se
on tämä osaamisen, teknologian, innovaatiotyön
ja sen katkeamattoman innovaatioketjun huolto, hoito, ettei ole
näitä innovaatiovuotoja. Meillä on tällä hetkellä vissin
mittainen innovaatiovuoto kaiken aikaa. Se pitää tunnustaa,
ja sitä me tukimme näillä monilla eri
instrumenteilla, joista äsken omassa puheenvuorossani jo muutaman
esille toin.
Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen ministeri Pekkarisen kanssa samaa mieltä siinä,
että bioenergian tuottajana ja hyödyntäjänä Suomi
on mallimaa. Mutta sen sijaan liikenteen biopolttoaineiden osalta
me olemme takapajula. Näyttää vähän
siltä, että Suomessa ei ole otettu ainakaan vielä tosissaan Euroopan
unionin suositusta siitä, että vuonna 2010 biopolttoaineiden
osuuden pitäisi olla 5,75 prosenttia. Toisin näyttää olevan
Ruotsissa, siellä voidaan tänä päivänä huristella
etanoliautolla. Polttoaineen saatavuus on myös turvattu,
koska jakelujärjestelmä on kattava.
Minun mielestäni Suomella olisi todella suuri potentiaali
esimerkiksi etanolin tuottamiseen, tehdäänpä sitä sitten
puusta, viljasta taikka sokerijuurikkaasta. Tähän
budjettiin ei tältä osin liity minkäänlaisia
avauksia. Kysynkin, ministeri Pekkarinen: koska on odotettavissa
hallituksen suunnalta todellisia avauksia biopolttoaineiden tuotannon
käynnistämiseksi Suomessa?
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Hallituksen sisällä on
sovittu, että kun valmistuu energia- ja ilmastostrategia — itse
asiassa tänään on viimeinen kokous ja
sitten on vielä hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta 3.
tai 4. päivänä lokakuuta — sen
jälkeen on tarkoitus, että niiltä osin,
kuin ensi budjettivuotta koskevia tarkennuksia kenties tulee, ne
esitetään eduskunnalle sitten niin kuin viime
vaiheessa ajatellen sitä aikataulua, minkä eduskunta
on meille antanut.
Mitä tulee liikenteeseen, on totta, että Suomessa
se on käytännössä nolla. On
ajateltu, että me toimimme bioperustamme kanssa kustannustehokkaimmalla
tavalla, mutta nyt on muutettu kantaa. Hallitus on muuttanut tässä kantaa,
ja kyllä me lähdemme sille tielle, että Suomenkin pitää osallistua
yhteiseen eurooppalaiseen harrastukseen, luoda markkinat, luoda
tuotanto. Miten se tehdään? Tarvitaan kaksi toimintalinjaa: se,
millä tavalla lisätään näiden
polttoaineiden tuotantoa Suomessa, mutta se ei riitä, tarvitaan toimet,
joilla varmistetaan, että Suomessakin niitä aletaan
kuluttaa.
Tässä on esillä erilaisia vaihtoehtoja.
Kerron yhden niistä. Yksi on se, että lailla säädettäisiin, että bensiiniin
pitää sekoittaa esimerkiksi 3 prosenttia etanolia
ja että dieselpolttoaineeseen, mikä on jakelussa,
esimerkiksi 5 prosenttia. Nämä ovat niitä prosenttilukuja,
joista tiedemiehet sanovat, että niihin ne moottorit, mitkä nyt
jo ovat tuolla liikenteessä, kykenevät.
Ensimmäinen varapuhemies:
Täällä on pyydettyjä puheenvuoroja
kymmenen kappaletta, jotka myönnän. Sen jälkeen
ministeri Pekkarinen voi vastata varsinaisessa puheenvuorossa näihin
kaikkiin kysymyksiin, mitä tulee esille.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämän vastauspuheenvuoron
pyysin ed. Tulosen puheenvuoron johdosta. Se on tietysti hirmuisen
hyvä asia, että poliittiset, yhteiskunnalliset
näkemykset tulevat keskustelussa selvästi esiin,
ja äsken ed. Tulosen puheenvuorossa siitä oli
juuri kysymys: kaikki, mitä valtio omistaa, pitää myydä.
Tämä on mielenkiintoista nimittäin siinä katsannossa,
että täällä Finluxin kohdalla
jnp. kysytään, voisiko valtio tehdä nyt
jotakin. No, siis kaikki on myyty, ja puhevalta edes strategisiin
tuotantoihin ja toimintoihin menee sillä tavalla, että se
toimii sitten välikäsien kautta ja ehkä liian
myöhään.
Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen toi hyvin esille puheenvuorossaan
toimenpiteitä, mitä on tehty viennin edistämiseksi.
Minä olin eilen kulttuuri-instituuttien johtajien kokouksessa
Hanasaaressa, ja siellä he toivat esille seuraavan asian,
joka liittyy KTM:n rooteliin. Kulttuuriyritysten tuotteiden viennissä on
tullut ongelmia, että jotkut asetukset estävät
tätä vientitoimintaa. Nyt on perustettu kulttuuriministeriöön vientiyksikkö,
ja tietysti, jos asetukset ovat toiminnan esteenä, niin
toivon, että ministeri paneutuisi näihin ja niihin
tehtäisiin tarvittavat muutokset, ettei tämänkaltaisia
esteitä olisi.
Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Meillä on todella paljon tapahtunut
KTM:n sektorilla tutkimuksessa ja tuotekehityksessä, mistä paljon
kiitoksia. Nyt on sitten tärkeää, kun
eri puolilla on saatu hyviä kokemuksia ja hyviä käytäntöjä ja
sovellutuksia muun muassa palveluissa, joissa hyödynnetään
uutta teknologiaa, millä tavalla ministeriö omalta
osaltaan vastaa siihen haasteeseen, että nämä hyvät
käytännöt saadaan koko maahan käyttöön
ja sitä kautta muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon
puolella voidaan parantaa palveluita ja tehdä säästöjä yhteistyöllä.
Meillähän on Lahdessa muun muassa peruutusaikojen
käyttöönotossa saatu erittäin
hyviä kokemuksia ja monissa muissa sähköisten
palveluiden toiminnoissa, ja toivoisi todella, että niiden
avulla saataisiin koko maahan todella merkittäviä parannuksia.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kauppa- ja teollisuusministeriöllä ja
-ministerillä on hyvin ratkaiseva osuus työllistämisessä,
ja ministeri Pekkarinen on hoitanut postinsa erittäin hyvin.
Me kaikki tiedämme, että valtio, kunnat ja elinkeinoelämä ovat työllistäjät,
mutta valtio ja kunnat eivät työllistä sanottavasti
ainakaan lisää, joten työllistäminen jää elinkeinoelämän
harteille. Me emme oikein usko, että tällä vauhdilla
tavoitteisiin päästään, siitä tässä on
lähinnä kysymys ollut kokoomuksen osalta.
Minä peräänkuuluttaisin nyt yhteistyötä valtion,
kuntien ja elinkeinoelämän kesken paremmin kuin
ennen. Jos esimerkiksi siellä vaalipiirissä, mistä ministeri
Pekkarinen on, Jyväskylän kaupunki ja maalaiskunta
osaisivat liittyä yhteen, Nelostie päätettäisiin
valtiovallan toimesta rakentaa joko myydyillä osakemyyntituloilla
tai budjetin kautta ja sitten elinkeinoelämälle
tukien ym. ja heidän oman toimintansa kautta annettaisiin
mahdollisuudet, niin kehitys olisi vallan toisenlainen kuin se on
tänä päivänä. Toisin
sanoen, miten voitaisiin ajoittaa paremmin valtion, kunnan ja elinkeinoelämän
hankkeet samanaikaisiksi?
Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä on yrittäjyydestä keskusteltu
paljon, ja puheenvuoron pyytäessäni oli vielä entinen
kauppa- ja teollisuusministeri, nykyinen valtiovarainministeri ja tuleva
opetusministeri paikalla. Olisin tässä tuonut
pienen vinkin käytännön yrittäjyyden
lisäämiseen tuolta Kauhavalta, jossa on Yrittäjäopisto,
tällaisen alan koulutuksen helmi, kun meillä on
tällä hetkellä yrittäjä-merkonomin
tutkintokokeilu vuoteen 2010 käynnissä, mutta
sitä ei saatu aikuispuolelle. Minusta tämmöinen
olisi oleellista, että pienyrittäjä,
joka varmasti työnsä kautta oppii ja voisi täydentää osaamistaan,
saisi myös tutkinnon ja sitä kautta myös
jatkomahdollisuuksia paremmin.
Mutta budjettikirjaan vielä: Vaikka on yrittäjäohjelma
edennyt ja hankkeita tehtiin viime hallituskaudella paljon, saatiin
loppuun ja tehtävää vielä jäi
tällekin kaudelle paljon, niin edelleen kuulemme paljon
viestejä, että meillä on tämmöinen
EU-syndrooma täällä yritystukipuolella, että pienyritykset
kokevat muun muassa Tekesin jopa 100 000 euron rajan liian
suureksi, kun ne voisivat kuitenkin joitain innovaatioita tehdä. Sitä on
vaikea purkaa täältä budjettikirjasta
ulos, mutta, ministeri Pekkarinen, toivon, että tälle puolelle
niitä järkeviä kohdistuksia saataisiin, kuten
myös te-keskusten ihan suorat yritystukimahdollisuudet
alueella aina huutavat lisää rahaa.
Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pk-yritysten määrä on
kehittynyt suotuisasti, niin kuin ministeri totesi. Mutta aina silloin
tällöin yrittäjät vielä moittivat
vähän te-keskuksia palveluista. Nyt budjettikirjaan
on kirjoitettu, että te-keskuksissa otetaan käyttöön
strategisen asiakkuuden hoitomalli. Voisiko ministeri vähän
avata tätä ja te-keskusten toiminnan parantamista?
Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Valtion omaisuuden myynnin osalta minulle tuli ihan
samanlainen käsitys ed. Tulosen puheenvuorosta kuin ed.
Pulliaisellekin, että kokoomus ajaa voimakkaasti sitä,
että kaikki valtion omaisuus pitää myydä.
Meillä on kuitenkin strategisesti tärkeitä alueita,
joilla valtion omistaminen on välttämättömyys.
Mutta myyntituloihin. Kun kuitenkin jossain määrin
valtion omaisuutta realisoidaan, ministeri Pekkarinen, eikö niin
pitäisi olla, että enemmän valtion myyntituloja
ohjataan tutkimukseen, kehittämiseen, yritystoiminnan edellytysten
parantamiseen sekä infraan? Toivon sitä, että voimakkaammin
hallituksessa eri ministerit liittoutuvat ennen kaikkea valtiovarainministeriötä vastaan
ja vievät tätä asiaa eteenpäin.
Toinen kysymys: Milloin tulee, ministeri Pekkarinen, Tesin elikkä Suomen
Teollisuussijoituksen pääomittaminen? Tesihän
perustettiin Kalliomäen (Puhemies koputtaa) ollessa kauppa-
ja teollisuusministeri, ja sitä on pääomitettu sen
jälkeen hyvin merkittävästi. Milloin
tulee Tesin pääomittaminen? Nyt budjettikirjassa
esityksiä ei ole.
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! On totta, että tällä hallituskaudella
on yrittäjyyden edellytyksiä parannettu enemmän kuin
millään muulla hallituskaudella. Yrittäjyyden
kynnystä on madallettu, ja siitä viimeisenä esimerkkinä ovat
tässä budjettikirjassa sosiaaliturvan parannukset.
Herra puhemies! Eräs asia on jäänyt
ehkä hieman taka-alalle: se, että perusteltujen
verouudistusten jälkeen on nyt vaarana se, että verottajan arvostussäännökset
kiristyvät. Tätä ei pidä antaa tapahtua.
Tästä pitää pitää huoli,
että verottaja ei syö sitä hyötyä,
jota tämä talo yksimielisesti huojennusten osalta
on yrittäjille pystynyt järjestämään.
Puhemies! Venäjän markkinat ovat erityisen tärkeä asia.
Olisiko, ministeri Pekkarinen, tässä yksi asia,
millä Suomeen sijoituksia voitaisiin houkutella lisää:
se markkinoinnin läheisyys, valtaisan markkinoinnin ja
kasvun läheisyys, joka tuossa meidän vierellämme
on?
Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen toi esille pari
Suomen menestyksen kannalta erittäin keskeistä haastetta
eli tuottavuuden, sekä yksityisen että julkisen
puolen, vahvistamisen ja myös sen, että me pystymme
olemaan mielenkiintoinen investointi- ja sijoituskohde, koska me tiedämme
sen, että meillä on pitkään
ollut jo ongelmana riskirahan saanti ja riskiraha yritystoimintaan
yleensäkin.
Budjetin osalta tietysti voi sanoa, että Matti Vanhasen
yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallitukseksi nimitetty hallitus
jatkaa hyvällä linjallaan. Tässä on
erittäin hyviä kohtia: varallisuusveron poisto,
matalapalkkatyö, verotuki astuu voimaan. Erittäin
hyviä päätöksiä. Mikä on
erittäin suurella mielihyvällä otettu
vastaan, niin se, mitä palvelualalle tuodaan lisänä,
eli tämä kotitalousvähennyksen laajentaminen,
koska tämä palveluala on nimenomaan, kuten ministerikin
sanoi, se sektori, jolla meidän pitää pystyä täyttämään
sitä tuotantoa, joka on Suomesta ulos siirtynyt.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ensin lyhyesti vielä energiapolitiikasta.
Energian korkea hinta, epäselvyydet maailmanmarkkinoilla,
päästökaupan korkea hinta, sen seuraukset
tavallaan kotimaisille markkinoille ja ilmastotavoitteisiin sitoutuminen
tavallaan pakottavat, arvoisa ministeri, meidät ottamaan
uuden asennon energiapolitiikassa ja löytämään
energian, sähkön ja myös liikennepolttoaineiden
tuotannossa kotimaisia vaihtoehtoja. Ja siinä katsannossa,
kun täällä on korostettu, että tämä hallitus
on tehnyt kaikki suuret hankkeet, tältä osin ei
pitäisi olla vielä mitään valmista
vaan koko ajan tuoda uutta, uusia innovatiivisia, dynaamisia ehdotuksia
eduskuntaan. Ensi vuoden budjetin osalta voidaan jo sanoa, että tämä kuuluisa
niin sanottu risupaketti tarvitsee myöskin resursseja edelleenkin,
jotta se tie, mihin ollaan jo päästy kotimaisten
energiavarojen lisäämisessä, voisi edelleenkin
jatkua.
Ja lopuksi vielä totean tämän tematiikan
näistä telemarkkinoista. Kun te edustatte nyt
omistajapolitiikkaa, minusta olisi erittäin tärkeä asia, johon
myös ed. Karjula täällä viittasi,
että telemarkkinoiden uudelleenjärjestely ei tapahdu
sillä tavoin yksinomaan markkinoilla kansainvälisten
bulvaanien, sijoittajien, toimesta ja valtio katsoo sivusta. Haluaisinkin
nyt avata tämän keskustelun ja pyydän,
ministeri, teidän kommenttianne siitä, millä tavoin
valtiovalta aikoo tässä yhteydessä omistajapolitiikkaa
harjoittaa.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Tämmöistä revolverivauhtia
menisi hirveän monta kysymystä läpi.
Mitä vielä Finluxiin tulee, sanon, että näillä teknologiapanostuksilla
valtio on ollut erittäin vahvasti mukana tällä toimialalla
myös Finluxista puheen ollen — suoraan sanottuna.
Ja mitä tulee siihen, olisiko vielä pitänyt
jotain tehdä tässä vaiheessa: jos olisi
ollut näkymä siitä, että tämä muutaman
vuoden tähtäimellä johtaa sellaiseen kehitysuraan,
varmuus siitä tai edes jonkunlainen vahvempi varmuus siitä,
että tästä tulee jotain, niin minä uskon,
että valtio olisi ollut vielä valmis ottamaan
vähän pitemmän askeleen. Mutta sellaista
nyt ei ainakaan niillä premisseillä, mitkä oli
silloin käsissä, kun hallitus tätä asiaa monta,
monta kertaa tarkasteli, löytynyt, ja valitettavasti nyt
sitten ollaan siinä tilanteessa, missä ollaan.
Mitä syntyy Finluxin raunioille? Minä uskon, että jotain
syntyy, löytyy. Minä toivon, että sellainen
yksityinen rahoittaja löytyy, rahoittajaryhmä,
joka lähtee tässä liikkeelle.
Minä vaan vielä tähän totean,
että nythän olisi tämä käytännössä tarkoittanut
sitä, että valtion olisi pitänyt ryhtyä uudeksi
Finlux-yrittäjäksi, ei nyt ihan sadalla prosentilla,
mutta melkein tämmöisellä omistuspohjalla.
Sellainen nyt taitaa olla hivenen takaperoista menoa kuitenkin.
Uskotaan siihen, että yrittäjyys tässä toimii
ja vetää.
Mitä tulee ed. Pulliaisen tärkeään
kysymykseen siitä, miksi kilpailukykyisin ja miksi kumminkaan
rahaa ei ole tänne tullut — suorat sijoitukset
eikä portfolio-sijoitukset, niin kuin olisi ehkä vielä toivottu — niin
nyt on muutosta jonkin verran tapahtunut, mutta se ei vielä näy
investointeina riittävästi.
Kun on katsottu erilaisista selvityksistä, kuinka houkuttavia
eri maat ovat investointikohteina, on erittäin suuri ero
siinä, että me olemme toimintaympäristöltämme
maailmassa numero yksi, mutta me olemme investointien kiinnostuskohteissa
aika kaukana, emme edes siinä viidentoista joukossa, emme
edes EU:n keskitasossa, vaan sen heikommallakin puolella. Siinä on monta
eri tekijää. Ihan näistä selvästi
mitattavissa olevista tekijöistä siinä on
varmaan tämä tuottavuushomma, että me
emme ole siinä vielä kuitenkaan sillä uralla,
mille pitäisi päästä, mutta
sitten on paljon sellaisia henkimaailman asioita, joissa meidän
pitää petrata omaa toimintaamme.
Yksi niistä toimista on Invest in Finlandin toiminta.
Me olemme panneet aika paljon rahaa siihen, että me viemme
suomalaisia tuotteita ulos, mutta emme juurikaan tähän
asti siihen, millä tavalla houkutellaan investointia Suomessa.
Nyt me olemme uudistaneet Invest in Finlandin toiminnan, ja tässä budjetissa
tulee 0,8 miljoonaa euroa lisää rahaakin sen työn
jämeröittämiseksi.
Mitä vielä palvelusektoriin tulee, niin täällä ed.
Karjula ja monet muut siihen viittasivat. Kyllä me aika
massiivisia teknologiaohjelmia olemme käynnistäneet;
minä olen jo monta kertaa aiemminkin täällä kertonut
FinnWellin esimerkkinä. 150 miljoonaa euroa laitetaan terveyssektorin
palvelupuolen hankkeitten kehittämiseen ja teknologiatyöhön.
Sana "teknologia" vähän viittaa väärään
siihen nähden, missä tämä fokus
Tekesin toiminnassa on tällä hetkellä,
mihin suuntaan se on menossa. Tuskin nyt ehkä välttämättä kuitenkaan
nimeä tarvitsee sen takia muuttaa.
Ed. Karjulan suunnassa liikutaan kaiken aikaa. Mitä tulee
vielä palvelualan yrittäjyyden nostamiseen entistä aktiivisemmin
pinnalle, niin tarvitaan siinäkin monia toimia — aika
ei riitä kaikkeen siihen.
Kerron vain yhden esimerkin — olen ehkä kertonut
sen täällä aikaisemminkin. Tällä hetkellä,
kun ihminen valmistuu yliopistosta, vaikkapa kasvatustieteellisestä,
sosiaalitieteistä, mistä tahansa vastaavasta,
hän saa sen substanssiosaamisen siihen tieteenalaan, mutta äärimmäisen
harvoin samalla kertaa jonkunlaisen yrittäjyyden perusvalmiuksia.
Nyt me olemme käynnistämässä tämmöistä poikkitieteellisyyttä koulutusohjelmien
ja tutkintosisältöjen osalta ja sitäkin
kautta vastaamassa tavallaan uuteen tilanteeseen, siihen, että palvelusektorillakin
yhä useammin palveluntarjoajana toimii akateemisen koulutuksen saanut
ihminen, joka entistä enemmän pystyy hyödyntämään
myöskin tämän t&k-työn
tuloksia ja hedelmiä.
Ed. Kurviselle: Maatalous ei ole niissä luvuissa mukana,
mitä äsken tässä kerroitte.
Ja siitä ulkomaisesta rahasta tiesitte aivan oikein, kiinteistöt
on yksi tärkeä sen volyymin lisäyksen
kohteista.
Mitä tulee sitten myyntituloihin ja valtion omistukseen,
niin ensinnäkin valtio on myynyt aika reippaasti, mutta
valtion yritysten salkku on suurempi kuin koskaan ennen. Näin
tässä on käytännössä käynyt.
Elikkä samaan aikaan kuitenkin se arvo on kasvanut kaiken
aikaa, vaikka on aika paljon myytykin.
Mihin pitäisi näitä rahoja käyttää?
No, minä tietysti seison virallisesti sen hallituksen linjan takana,
ja se filosofia on: vuosittain 500 miljoonaa ylittävältä osalta
10 prosenttia. Mutta samalla kun sanon, että totta kai
minä viime kädessä siihen sitoudun, niin
samalla, kun tässä nyt kysytään,
minun on pakko tässäkin sanoa se, minkä puolesta
olen yrittänyt tehdä kaikkeni ja teen jatkossakin:
että tätä suhdelukua kerta kaikkiaan muutettaisiin,
niin että huomattavasti suurempi osa voitaisiin siirtää uuden
menestyksen perustamiseen. Ei valtion tarvitse olla omistajana siellä, missä markkinat
hoitavat nämä asiat. Jos jollain suurella valtionyhtiöllä on
suuri investointi, ei se tarvitse valtiota pääomittamaan
sitä yritystä, jotta se pystyy sen investoinnin
tekemään. Sehän hankkii markkinoilta
sen rahan, eikö niin?
Tästä syystä voidaan irtaantua entistä enemmän
siitä omistuksesta ja käyttää näitä rahoja
ei välttämättä budjetin velkasalkun
keventämiseksi, vaan luomalla niillä rahoilla
uutta yrittäjyyden, uutta menestyksen pohjaa, joka on ei
vain yrittäjyyden pohjaa, vaan osaamisen, tietämisen, taitamisen,
teknologian, kaiken tämän, pohjaa ja myös
liikenneinfraa, koska se on tärkeä osa siitä yleisestä reaalisesta
kilpailukyvystä. On hintakilpailukyky, on reaalinen kilpailukyky,
ja liikenneinfra on tärkeä osa nimenomaan reaalista
kilpailukykyä. Sillähän kansantalouksien
kisa sitten viime kädessä mitataan, miten reaalisen
kilpailukyvyn käy.
Mitä tulee vielä tähän energiaan,
kun siihen monta kertaa täällä on viitattu,
myös näitten demorahojen osalta ed. Tiusanen kajosi.
Minä vaan totean ensinnäkin, että se
demoraha on ollut 9,6 miljoonaa euroa. Sitä ei ole käytetty.
Nyt se lisäbudjetin yhteydessä pyritään
hoitamaan sillä tavalla, että saadaan jatkoa sille
rahalle, koska sen määräaika loppuu,
ja lähimmän kahden vuoden aikaan meillä on
lähes 10 miljoonaa euroa käytössä.
Aivan kuten ed. Laitinen sanoi, pitäisi saada hankkeita.
Yksi hanke oli erinomainen, en viitsi sanoa sitä nimeltä.
Valituksen tietä se pitkittyi niin ja niin pitkälle,
ja nyt vaikka korkein hallinto-oikeus antoi vapauttavan päätöksen,
niin investoijien osalta asia oli mennyt ohitse eikä koko
hankkeesta tullut yhtään mitään.
Valitettavasti kävi tällä tavalla. No,
minä tiedän, että nyt on tulossa kyllä hankkeita,
ja toivotaan, että nyt sitten myös tämä demoraha,
koska näitten demojen kautta me pääsemme
sille uralle, mihin ed. Tiusanen täällä kiinnitti
huomiota, siihen, että suomalainen teollisuus kykenee sellaiseen
kehitystyöhön, jolla ei vain maassa, vaan myös
maailmalla se kykenee ottamaan entistä suurempia markkinasiivuja.
Ehkä tästä vielä on syytä jatkaa
parilla sanalla energiaan liittyvissä asioissa. Ensinnäkin
kyllä uusiutuvan kotimaisen bion käyttö on
lisääntymässä tällä hetkellä erittäin
kovaa vauhtia. Mitä risupakettiin ja muihin tulee, kerron
lyhyesti, että siellähän silloin arvioitiin,
jos katsotaan esimerkiksi puun käyttöä,
puupohjaisen energiaraaka-aineen käyttöä ja
silloin puhuttiin, että 5 miljoonaa kiintokuutiota, se
on kova juttu, sitä pitäisi tavoitella ja se pitäisi
saada 2010 mennessä. Nyt näyttää siltä,
että se ylittyy jo ennen vuotta 2010 tai että 2010
ollaan sen rajan yläpuolella, mikäli ne ennusteet,
ne arviot, mitä meillä tällä hetkellä on,
pitävät paikkansa. Tietenkin täytyy myöntää, että jos
yhtäkkiä esimerkiksi öljyn ja sen mukana
kivihiilen maailmanmarkkinahinta huikeasti laskisi, niin voi olla,
että kilpailukyky muuttuisi taas toiseen suuntaan, mutta
nykytilanteessa se paranee erittäin vahvaa vauhtia. Tarkoitus
on, että valtio jatkossakin huolimatta siitä,
että uusiutuvien energiamuotojen kilpailukyky paranee näiden
maailmanmarkkinajuttujen vuoksi, on vielä vauhdittamassa
erilaisten investointi- ja teknologiahankkeitten kautta näitten
uusien investointien pystyyn panemista. Niin kuin äsken sanoin,
17—20 terawattitunnin lisäys kymmenessä vuodessa
on aika mahtava lisäys kaiken kaikkinensa primäärissä,
mutta se ongelma on turve vielä kertaalleen sanottuna,
ja hallitus nyt pyrkii löytämään
ratkaisuja siihen, että energiaomavaraisuus voitaisiin
turvata.
Minä nyt jo pyydän eduskunnalta, toivon, että täällä kaikki
tahot, kaikki poliittiset ryhmät, ymmärtäisivät,
että me joudumme ajamaan tulevien vuosienkin aikaan sähköntuotannossa
tietyn määrän tuotannossa lauhteella
ja kova kysymys tulee olemaan, miten me sen teemme, teemmekö me
sen niin, että annamme kivihiilen tulla ja napata koko
sen lauhdesiivun, joka lähivuosien aikaan edessä on,
vai toimimmeko kansallisesti niin, että turvaamme kaikissa
oloissa kansallisen energiaresurssin hyödyntämisen
Suomessa eikä tuolta maailmalta kaivetun kivihiilen varassa
niitä viimeisiä häntiä hoideta.
Jos me tämän hoidamme, meidän on
pakko ottaa käyttöön sellaisia instrumentteja,
mitkä EU hyväksyy. Suorat tuet eivät
käy. Meidän on pakko ottaa käyttöön
sellaisia sertifikaattijärjestelmiä, joilla me
varmistamme sen, että turvetta ajetaan kuitenkin ennen
kuin kivihiiltä. Minä toivon, että eduskunta
sitten siinä vaiheessa, kun tämän asian
käsittely tulee täällä ajankohtaiseksi, ymmärtää tämän
kansallisesti tärkeän punktin, mikä tähän
juttuun liittyy.
Arvoisa puhemies! Vielä puuteollisuuden osalta. Meillähän
on tällainen erillinen ohjelma. En siitä sen enempää.
Minä uskon siihen, (Puhemies koputtaa) että puun
käyttö tulee lisääntymään
merkittävästi myös huonekaluteollisuudessa.
On suuri paradoksi, että Suomi on huonekalujen nettotuoja. — Yritän
olla kuuliainen nyt puhemiehelle, minulta jää moni
asia vastaamatta. Ehkä minä sen voin vielä sanoa,
että t&k-resurssien lisäys ei alkanut,
ed. Laitinen, vain jossakin Lipposen hallituksen aikaan. Esko Ahon
hallituksen aikaan, jolloin kaikesta (Puhemies koputtaa) jouduttiin
leikkaamaan, lisättiin t&k-varoja huikealla tavalla
huikeita määriä ei vain suhteellisesti
vaan myöskin absoluuttisesti. Ja toinen asia. Tesi perustettiin
edellisen hallituksen aikaan. Minä olin silloin sen ministerivaliokunnan puheenjohtaja,
jonka johdolla tämä asia valmisteltiin. Haluan
tämän tässä sanoa pöytäkirjaan.
Aulis Ranta-Muotio /kesk:
Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen kolmas talousarvioesitys
on jatkoa talouskasvua ja kotimaista kysyntää edistävälle
sekä yrittäjyyttä kannustavalle politiikalle.
Yritysverokantaa on alennettu, yritysten sukupolvenvaihdosten verotusta
on kevennetty, kotitalousvähennystä on laajennettu, t&k-panostuksia
on lisätty, ja tulokset ovat selvästi näkyvissä:
työpaikkoja tulee koko ajan lisää, ja
vaalikauden alussa asetettua työllisyystavoitetta selvästi
lähestytään, vaikka se tavoite aluksi
näytti jo karkaavan käsistäkin.
Työllisyyttä edistäviä toimia
jatketaan myös ensi vuonna. Tuloratkaisuun liittyvä veronkevennys
pitää yllä kotimaista kysyntää,
kotitalousvähennystä edelleen laajennetaan etenkin
hoiva-alalle suunnattuna, mikä koituu esimerkiksi kotona
asuvien vanhusten hyväksi. Uutena satsauksena on niin sanotun
matalan tuottavuuden työn työnantajamaksujen tuntuva
keventäminen kohdistettuna ikääntyneempien,
vielä hyvässä työiässä olevien
ihmisten työllistämiseksi.
Nuorten tilanne ja mahdollisuudet työhön ja opiskeluun
ovat viime vuosina parantuneet niistä pahimmista vuosista,
mutta toki niissäkin ikäryhmissä on vielä paljon
tehtävää. Esimerkiksi Noste-ohjelman
tapaisilla ja vastaavilla toimenpiteillä nuorten tilannetta
täytyy jatkuvasti vaalia.
Vanhasen hallituksen toimenpiteet ovat tähdänneet
myös sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan politiikkaan. Alimpia
sairaus- ja äitiyspäivärahoja korotettiin
heti hallituskauden alkupuolella. Nyt korotetaan omaishoidon tukea,
ja se saatetaan oman lain piiriin. Vaikka korotus on vielä melko
pieni, suunta on oikea, ja se on hyvänä lisänä monien
kuntien tavoitteille tukea esimerkiksi vanhusten ja vammaisten kotona
asumista ja avopalveluita. Kuntien vanhussuunnitelmissahan yleensä päädytään
toteamukseen, että avohoidon kehittäminen on se
tie, joka alentaa merkittävästi kustannuksia.
Kansaneläkkeitäkin jo toistamiseen jonkin verran
korotetaan. Korotus ei toki ole suuri, mutta huomioiden hoito- ja
hoivatakuu sekä omaishoidon kehittäminen ei voida
puhua sen väestöryhmän pilkkaamisesta,
kuten täällä joissakin oppositiopuheenvuoroissa
on esitetty.
Koska hallituksen veroratkaisut ovat kohdistuneet työllisyyden
nopeaan parantamiseen, ei elintarvikkeiden arvonlisäveron
alentaminen ole vielä tähän mennessä mahtunut
keinovalikoimaan. Mielestäni se pitäisi sinne
kuitenkin tulevina vuosina saada helpottamaan pienituloisten ja
lapsiperheiden taloudellista tilannetta. Mutta kun se ei hallitusohjelmaan
kuulu ja tämä työllisyysvaikutus on ensisijainen
tavoite, niin toistaiseksi sitä ei ole voitu ottaa käyttöön,
mutta se täytyy pitää koko ajan myös
keskustelussa esillä.
Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätaloudesta puhuttaessa
täytyy eteläpohjalaisena ensinnäkin osoittaa
tunnustus ministeri Korkeaojalle Maaseutuviraston alueellistamisesityksestä.
Toivottavasti, niin kuin uskon, hallitus vahvistaa tämän ministeri
Korkeaojan esityksen ja virasto sijoitetaan Seinäjoelle
vahvan elintarvikemaakunnan keskukseen. Tämä nyt
ei ole budjettikysymys, mutta sopii mielestäni hyvin tässä yhteydessä mainita.
Itse maatalouselinkeino on kovassa Wto- ja EU-politiikan puristuksessa.
Ensi vuonna meillä toteutetaan uusi tilatukijärjestelmä.
Siihen sisällytetään pääosa
EU:n kokonaan maksamista tuista. Budjettiesityksen mukaan tukijärjestelmien rahoitus
voidaan juuri ja juuri hoitaa, koska kansallista tukea arvioidaan
siirtyvän tältä vuodelta ensi vuodelle
noin 7 miljoonaa euroa.
Maatalouden ongelma on kuitenkin jatkuvasti heikkenevä kannattavuus.
Tämä on todettu myös valtion tilinpäätöskertomuksessa
viime vuodelta. Voin siitä lukea yhden pätkän.
Kertomuksessa todetaan: "Maataloustulo aleni 4 prosenttia. Kasvavat
tuetkaan eivät riittäneet kompensoimaan alenevia
myyntituottoja ja voimakkaasti nousevia tuotantokustannuksia. Esimerkiksi polttoainekustannukset
kohosivat peräti 13 prosenttia ja koneiden ja rakentamisen
hinnat selvästi yleistä inflaatiovauhtia nopeammin."
No, hallitushan päätti maaliskuussa — puhuttiin maataloustuposta — että polttoaineen
hinnannousua korvataan, mutta se on byrokratian rattaissa vielä jumissa
eikä mitään tähän päivään mennessä ole
tapahtunut.
Maa- ja metsätalouspääluokassa yksi
keskeinen ongelma on Makera eli Maatilatalouden kehittämisrahasto
ja sen rahoitusmahdollisuuksien riittämättömyys
investointeihin. Toinen ongelma on vesistörakentamisen
rahojen väheneminen edellisestä vuodesta. Kolmantena
ottaisin maatalousneuvonnan määrärahat,
kun tilatukijärjestelmään siirryttäessäkin
entistä enemmän tarvittaisiin tiloilla tällaista
tilakohtaista neuvontapalvelua. Näihin kysymyksiin on budjetin
käsittelyssä puututtava. Varmasti maatalousjaostossa asiantuntijakuulemisissa
niihin pyritäänkin saamaan parempia ratkaisuja.
Ottaisin esille myös maatalouteen liittyen ympäristöasiat,
jotka täällä eräässä puheenvuorossa,
ed. Lepän puheenvuorossa, nousivat esille. Hallituskumppani
sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa kritisoitiin voimakkaasti
maatalouden ympäristökäyttäytymistä.
Nythän on ollut pitkään hyvin laajalti
puheenaiheena, että maatalous pilaa Suomenlahden. Tämä on
sikäli käsittämätöntä,
että koko EU-aikana on todella voimakkaasti maatalouden
ympäristönsuojeluun kiinnitetty huomiota.
Minulla on tilasto ravinteiden käytöstä.
80-luvun lopulla typpeä käytettiin noin 100 kiloa
hehtaarille, kun se on nyt noin 72; fosforia oli 30, ja se on pudonnut
8,9:ään; kali 60:stä 25:een. Eli tilastot
näyttävät, että ravinteita käytetään
selvästi vähemmän. EU edellyttää ympäristöohjelmissa tarkennettua
lannoitusta. On suojakaistat, on eloperäisten lannoitteiden
levitysajoista tiukat määräykset. Todella
meillä on tilat tiukassa kontrollissa. Maitotankin pesuvedet
täytyy koota erikseen.
On käsittämätöntä,
että Suomenlahti näiden toimenpiteiden jälkeen
voisi maatalouden toimien takia pilaantua. Epäilen, että siellä on
sitä vanhaa sakkaa maataloudenkin puolelta, mutta toki Pietarin
ja muiden jätevesi on kuormittanut meren niin pahaan tilaan,
että kuormitus ruokkii jo itse itseään.
Tästä todisteena on se, että Pohjanlahden
rannalla ei koeta mitään vastaavia ongelmia. Pohjanlahteen
virtaavat Oulusta Poriin asti suurten viljelyslakeuksien joet, eikä siellä ole
mitään vastaavia ongelmia. Mielestäni
tätä maatalouden saaastuttamiskysymystä pitäisi
kyllä tutkia vielä tarkemmin. Yleinen mielipide
on kääntynyt liian jyrkästi maataloutta
vastaan, mikä sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossakin tuotiin
julki.
Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä haluan
lopuksi vielä todeta myönteisenä asiana
kehitysapurahojen pitämisen kasvu-uralla. Esityksen mukaan
kehitysyhteistyöhön suunnataan ensi vuonna 0,42
prosenttia bkt:sta. Tässä hallituksen esityksessä on
jonkin verran lisäystä siihen, mitä silloin
kehyskeskustelussa oli esillä.
Ed. Timo Seppälä merkitään
läsnä olevaksi.
Tero Rönni /sd:
Puhemies! Budjettia taas tavalliseen tyyliin käsitellään.
Pari kolme päivää puhutaan täällä raskaasti,
ja mikään ei valitettavasti muutu. Toivottavasti
sitten tuolla valiokunnassa joku asia voi muuttua, mutta näitten
puheitten perusteella uskallan sanoa, että mikään
ei valitettavasti muutu, mutta täytyypä ne omat huomionsa
tuolta kerätä.
Pidän budjettia kuitenkin kohtuullisen hyvänä.
Siellä on paljon hyvääkin siinä linjassa,
ja talous on saatu aika hyvälle mallille. Toki täytyy sanoa,
että ei ehkä ihan sillä tavalla ja niillä toimilla,
mitä itse olisin toivonut, mutta näin kuitenkin
tässä ainakin tällä hetkellä edetään.
Pari huomiota: Äsken käydystä keskustelusta voisin
sanoa, että en kyllä ymmärrä ed.
Tulosen linjausta siitä, että kaikki pitää myydä.
En olisi kyllä myymässä Alkoa esimerkiksi.
Tuottavaa yritystä ei kannata myydä. (Ed. Hemmilä:
Eikä Kemiraa!) Nyt, kun täällä on
keskustalaisia paikalla, voisi sanoa, että lypsävää lehmääkään
ei kannata myydä eikä yhtä kanaa vähempää yleensä kannata
pitää. (Ed. Hemmilä: Kemirakin on hyvin
lypsävä!)
Iso ongelma, mikä tässä varmasti
tulee ja mihin joudutaan ensi vuonnakin paneutumaan ja mitä ei
ole huomioitu budjetissa, on varmasti kuntien talous. Ensinnäkin
tämä uudistus, pikku-uudistus, mikä sanottiin,
on täysin epäonnistunut, ja se pitäisikin
mielestäni jäädyttää ja
mennä sillä vanhalla valtionosuusjärjestelmällä ensi vuosi,
ja tehdään sitten kunnon remontti eikä tämmöisiä rääpimisiä,
joissa siirretään maakunnasta toiseen vaan rahoja
ja saadaan maan eri osat katkerina toistensa kimppuun.
Samoin olisin toivonut, että vanhat velat valtio olisi
maksanut kunnille pois ensi vuonna ilman muuta kaikki. Vain niillä eväillä olisi
mahdollisuutta kunnilla edes jotenkin tulla toimeen. Se, missä on
kaikista suurimmat puutteet, joista ministeri Pekkarinenkin äsken
sanoi, on se, että julkisen talouden tuottavuudessa on
ongelmia, ja minä olen kyllä alleviivaamassa sitä täysin
ja erityisesti sen kohdalta, että terveydenhuolto pitäisi saada
kokonaan uusiin puihin. Mielestäni tällä systeemillä me
emme kauan voi jatkaa. Lääkärit valitettavasti
rahastavat koko järjestelmän aivan piloille.
Esimerkkejä siitä on tässä päivittäin
kuullut. Eilenkin puhuin sairaanhoitopiirin hallituksessa olevan
henkilön kanssa, joka kertoi, että kun hoitojonoja
purettiin, niin pyyntö oli nelinkertainen palkka normaaliin
palkkaan nähden, että suostuivat tulemaan tekemään,
niin että ei ihan mitään pikkujuttuja.
Samaten meillä on paisunut ongelmaksi se, että eräät
lääkärit eivät tee päivän
mittaan yhtään mitään. Jos kuusi
potilasta otetaan työpäivän aikana vastaan,
niin ei kyllä ole mistään tuottavuudesta
kyse, vaan kyllä on täysin kiukuttelusta ja siitä,
että halutaan järjestelmä murentaa. Kyllä tässä olisi
kauppa- ja teollisuusministeriön innovaatioilla töitä ja
ekonomeilla töitä. Mielestäni kaikki
lääkärit pitäisi näistä hallinnoista
pudottaa pois ja laittaa sinne ekonomit hoitamaan asioita, niin
ne voitaisiin saada oikeille linjoille.
Sitten ehkä oikeusministeriön alalta muutama sana.
Ministeri Pekkarinen sanoi tuossa, että tutkimukseen ja
tuotekehitykseen lisätään 7 prosenttia,
ja sitten vankeinhoidon alalla kymmeniätuhansia euroja
joudutaan paimentamaan joka vuosi ja jätetään
asioita tekemättä sen takia, että ei
ole rahaa. Jos sinne tutkimukseen ja tuotekehitykseen sysätään
kymmeniä miljoonia ja toiset kymmeniätuhansia
säästävät, niin ei tämä nyt ihan
tasapuolisesti mene. Kyllä minä sen ymmärrän,
ettei vankeinhoito ole mikään mediaseksikäs
eikä muutenkaan erityisen kiihottava alue, mutta kyllä ne
ihmiset on kuitenkin hoidettava. Jos se asia hoidettaisiin paremmin,
niin kenties asia voisi olla niin, että he eivät
sinne palaisikaan, ainakaan niin suurelta osin.
Myöskin tässä oikeusjärjestelmän
toimivuudessa on selviä ongelmia, joihin näillä eväillä ei korjausta
saada.
Täällä on paljon puhuttu perustienhoidosta,
ja olen samaa mieltä, että perustienpitoon pitää saada
valiokuntakäsittelyssä lisää rahaa.
Tiet eivät suorastaan murene, mutta ne kyllä menevät
pinnoitteiden ja muiden osalta luvattoman huonoon kuntoon, jos tätä tasoa
ei nosteta, eikä parannuksia ainakaan saada aikaan.
Sitten joukkoliikenteen tuki on toinen asia, mikä on
sydäntä lähellä. Haja-asutusalueella
asuvana tiedän, että sieltä pitäisi
saada näihin lähiliikenteen vuoroihin tukea edes
tämänvuotinen määrä,
ettei niitä jouduttaisi lopettamaan. Pitäisi myöskin
miettiä sitä, voitaisiinko näihin linja-autoliikenteen
vakiovuoroihin ulottaa järjestelmä, joka meillä on
jossain vaiheessa ollut, jossa ajettujen kilometrien mukaan on palautettu
veroa hakemuksesta. Kilometrit ovat erittäin helppoja todentaa.
Nykyisillä polttoainehinnoilla se voisi olla järjestelmä,
joka toisi siihen vähän lisää mahdollisuuksia.
Puolustusministeriön hallinnonalalta: Olen tässä vuosien
varrella monta kertaa puhunut siitä asiasta, että me
emme käytä kotimaisia tuotteita. Meillä on
puolustusministeriön pyynnöstä taikka
käskystä eräissä tuotantolaitoksissa
koneita odottamassa kriisiaikaa, ja sitten näistä tuotantolaitoksista
ei kuitenkaan osteta. Tiedän kyllä nykyiset kilpailusäännökset
ja kaikki muut, mutta kyllä virkamiehiltäkin osaisi
olettaa, että heilläkin on jonkinlaista aloitteellisuutta
ja katsantokantaa, että voidaan katsoa vähän
sormien läpikin ja voidaan vähän räätälöidysti
tilauksia tehdä, koska se on kuitenkin työllisyyteen
aika iso panostus. Väitän, että vaikka
se tuotteen hinta voisi olla hetken aikaa sillä hetkellä halvempi, kokonaistaloudellisesti
siitä voisi maalle jäädä myöskin
hyötyä, kun ne veroeurot saataisiin kotimaahan
jäämään.
Köyhyyspaketti on minun mielestäni täysin riittämätön.
Eläkeläiset lähinnä nauravat
ja pilkkaavat meikäläisiä tuolla. Nyt
tätä pilkkaa on saanut jo kokea vaikka kuinka
pitkään näillä 5 euron korotuksilla.
Se ei ole kyllä mistään kotoisin. Sen
olisi pitänyt olla aivan joku toisenlainen. Minä toivoisin,
että sitä vielä mietittäisiin
ja edes aikaistettaisiin sen voimaantuloa.
Asumistuen omavastuuosuuden poisto oli kyllä ihan positiivinen.
Sitäkin voisi miettiä, voisiko se tulla kesällä taikka
maaliskuussa voimaan. Työmarkkinatukeen siellä ei
ollut mitään. Sitä me odotimme, valitettavasti
ei.
On turha puhua, etteikö meillä ole rahaa,
mitä voisi köyhillekin antaa. Meillä on
varaa pistää johonkin oopperaankin joka vuosi
ainakin 30 miljoonaa euroa, ja se talo seisoo suurimman osan vuotta
tuossa tyhjillään, ja sitten me rupeamme rakentamaan
jotain musiikkitaloakin. (Ed. Hurskainen: Ei pidä paikkaansa!) — No,
oopperan säätiölle lukee budjettikirjassa,
että 30 500 000 euroa, näkyy
lukevan, ed. Hurskainen. — Ja musiikkitaloon nyt lähes
konkurssissa oleva Yleisradio satsaa ja valtio. Minusta siinä on
yksi niitä typerimpiä asioita, mitä tämä maa
ja tämä eduskunta ovat voineet päättää,
että sinne laitetaan, johonkin musiikkitaloon. Siinä on
kaksi rakennusta nyt jo tyhjillään, niin että menkööt
pillipiiparit sinne soittelemaan ja vinguttelemaan jompaankumpaan,
joko Oopperataloon taikka Finlandia-taloon. Sieltä varmasti
aikaa löytyy.
Jos meillä on varaa vielä kaiken huipuksi
ottaa kaikista rikkaimmilta ihmisiltä, joilla on niin paljon
rahaa, etteivät he edes tiedä, paljonko heillä on
omaisuutta, varallisuusvero pois, lähes 100 miljoonaa euroa
vuodessa, niin älkää tulko puhumaan minulle,
että meillä ei ole rahaa. Siis kyse on puhtaasta
arvomaailmasta eikä mistään muusta. Jos
me haluamme lahjoittaa semmoisille ihmisille rahat, niin kyllä ei
tarvitse puhua tästä eteenpäin, etteikö meillä olisi
rahaa käyttää hyviin tarkoituksiin.
Puhemies! Tässä kevyet eväät.
Ed. Jari Koskinen merkitään
läsnä olevaksi.
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarvioesitys sisältää tärkeitä sosiaalipoliittisia
parannuksia. Vähävaraisempien asiat on budjetissa
valittu painopisteeksi. Kaikkein vähävaraisimpien
toimeentulotuen saajien asemaan tuleva parannus, 7 prosentin asumismenojen
omavastuuosuuden poistaminen toimeentulotuesta, on mielestäni
ehdottomasti kipeimmin tarvittu parannus. Me sosiaalialan ihmiset
vastustimme alun alkaenkin tämän omavastuun asettamista.
Tuntuu hyvältä, kun se nyt vihdoinkin poistuu.
Itsekin olen tämän eteen toiminut aktiivisesti.
Tämän omavastuun lisäksi monissa kunnissa
useat asiakkaat maksavat todellisuudessa vielä toisenkin
omavastuun, sillä hyvin monella vuokran suuruus ylittää kunnassa
asetetun maksimivuokran suuruuden, mikä on usein hyvin
alimitoitettu vapaana olevien asuntojen vuokratasoon nähden.
Tämän ylimenevänkin vuokran asiakas joutuu
siis nipistämään ruokaan ja muuhun välttämättömään
varatuista minimituloista, joten tämä 7 prosenttia
on ollut aivan kohtuuton ja huutava vääryys.
Erinomaisia ovat myös tulevat parannukset toiseen karkeaan
vääryyteen, nimittäin työttömän
vastaanottaessa työtä ei asumistuki onneksi jatkossa
enää katkea, vaan asiakas saa niin sanotun kolmen
kuukauden bonusrahan. Tämä tuo helpotusta nykytilanteeseen,
jossa joskus pienituloisen vastaanottaessa työtä perheen
taloudellinen tilanne on keikahtanut ylösalaisin, kun maksussa
ei ole palkka eikä työttömyysturvakaan. Tästä on
seurannut myös turhaa byrokratiaa, kun toimeentulotuella
ja sen takaisinperinnällä on varmistettu tällaisissa
tilanteissa ihmisten selviytyminen. Olisin toivonut, että bonusraha
olisi kohdistunut myös työttömyysturvaan,
mutta on sentään hyvä, että nyt
siis todella asumistukeen saadaan tämä etu. Byrokratialoukkuja
tulee purkaa myös jatkossa ja kiinnittää huomiota
etuuksien yhteensovittamiseen ja siihen, ettei etuuksien maksatus
viivy kohtuuttomasti.
Hyvä, että myös kansaneläkkeeseen
tulee edes pieni korotus, vaikka hyvin pieneksi se valitettavasti
jää, mutta paikkaa se sentään
indeksien jälkeenjääneisyyttä.
Tärkeitä parannuksia ovat myös omaishoitajien
pienimmän hoitopalkkion korotus ja saattohoitovaiheen palkkion
600 euron tason varmistaminen. Lisäksi vankilasta vapautuvien
tukitoimien kehittäminen, työttömien
päihdekuntoutukseen pääsyn helpottaminen
sekä kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien työosuusrahan
korotus ovat tarpeellisia ja oikean suuntaisia parannuksia.
Koulupudokkaiden ja peruskoulun opintonsa päättävien
tilanteeseen haetaan myös ratkaisuja muun muassa Omakympin
ja opetuksen tukitoimien kehittämisen kautta. Myös
nuorten yhteiskuntatakuun toteutumista vahvistetaan lisäresurssein,
ja myös nuorten työpajatoimintaan ohjautuu lisäresursseja.
Näin satsataan oikean suuntaisesti nuorten syrjäytymisen
estämiseen ja ehkäisyyn. Myös nuorisotyötä tekevien
järjestöjen resurssien lisäykset ovat
osa tätä oikean suuntaista politiikkaa, vaikka
myös kuntien nuorisotoimen resursseja tulisi parantaa jatkossakin.
Työllisyys on parasta köyhyyden ehkäisyä. On
erinomaista, että työllisyystoimiin ohjataan jälleen
lisäresursseja. Ikääntyvälle
työväestölle kohdennettu työnantajamaksujen
kevennys on oikein, koska ikääntyvän
työväestön on irtisanomistilanteissa
vaikea työllistyä uudelleen, ja tämä tukee
myös työurien pidentymistä. Myös aktivointiastetta
työllisyystoimissa nostetaan muun muassa työmarkkinatukiuudistuksen
kautta. Tässä yhteydessä todettakoon
myös se, että työmarkkinatuki olisi todella
kaivannut korotusta, mutta siihen ei hallituksessa valitettavasti
nyt löytynyt mahdollisuutta. Muidenkin vähimmäisetuuksien
tasoa on tärkeä nostaa jatkossa.
Kotitalousvähennyksen laajennus on työllisyyden
edistämisen kannalta tärkeää.
Koska työelämän rakennemuutos on ollut
suurta, on oikein myös se, että tuporatkaisun
yhteydessä sovitut muutosturvaa parantavat toimet toteutuvat.
On tärkeää, että irtisanomistilanteissa
henkilön uudelleen työllistymiseen on käytettävissä entistä tehokkaampia
keinoja.
Tietysti voidaan aina keskustella siitä, kuinka riittämättömiä ovat
kulloinkin toteutettavat toimet, sillä millään
tämänkään vuoden budjettiin
ei ole saatu kaikkia vähävaraisimpien asemaan
tarvittavia parannuksia, mutta pitkästä aikaa
viedään kuitenkin vähävaraisiin
kohdentuvia parannuksia nyt eteenpäin.
Tuloerothan ovat kasvaneet ja eriarvoisuus syventynyt viime
vuosina, joten oli todella aikakin köyhimpien asioiden
painottamiselle. Toki olisi hyvä, että parannukset
voitaisiin toteuttaa vuoden alusta, sillä lykkääntyminen
syksylle tuntuu kohtuuttomalta, kun kyseessä ovat todella
apua tarvitsevat henkilöt ja heidän asemaansa
tarvittavat parannukset. Tämän köyhyyspaketin
kokonaissumma on myös suhteellisen vähäinen,
jos sitä vertaa esimerkiksi veronkevennyksiin, mutta oikeaan
suuntaan nyt siis mennään.
Hyvä, että sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet
kasvavat 270 miljoonaa euroa sosiaalialan kehittämishankkeiden
sekä terveydenhuollon hankkeen mukaisiin toimiin. Tämä tarkoittaa muun
muassa ikäihmisten hoivatakuun toteuttamista ikäihmisten
palveluissa. Vihdoinkin siis nyt 2000-luvulla vahvistetaan ikäihmisten
sosiaalisia oikeuksia.
Budjettikeskustelussa on puhuttu varsin paljon vähävaraisista
ja heikossa asemassa olevista lapsiperheistä, mikä onkin
aiheellista, sillä lapsiperheiden, erityisesti yksinhuoltajaperheiden sekä monilapsisten
perheiden, taloudellinen asema on jäänyt jälkeen.
Jatkossa tarvitaan tämän ryhmän asemaan
parannuksia niin palvelupuolelle kuin sosiaaliturvankin saralle.
Toimeentulotuen varassa eläville lapsiperheille sentään
toteutettava toimeentulotuen asumismenojen 7 prosentin omavastuuosuuden
poisto tuo erityistä helpotusta, koska etenkin monilapsisten
perheiden kohdalla se saattaa merkitä jo tuntuvaakin parannusta
nykytilanteeseen. Kyse on kuitenkin myös palveluista, sosiaalityön
tukipalveluista sekä sosiaalityön resursseista
kunnissa eli siitä, kuinka tällaisia perheitä pystytään
tukemaan ja auttamaan niin taloudellisesti kuin palveluinkin.
Arvoisa puhemies! Muista asioista haluan nostaa hyvänä uudistuksena
työsuhdematkalipun toteuttamisen, mikä todella
on niin työntekijän kuin ympäristönkin
kannalta myönteistä. Valitettavana asiana sen
sijaan on se, että joukkoliikenteen määräraha
pienenee budjetissa, kun siihen olisi ennemminkin korotuspaineita.
Joukkoliikenteen kehittäminen ja turvaaminen olisi paitsi
ympäristön myös sosiaalisen tasa-arvoisuuden kannalta
tärkeää. Myös muita ilmastonmuutosta torjuvia
toimia tarvitaan ripeästi. Esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden
tuen tasoa olisi syytä korottaa. Ilmastonmuutoksen ehkäisyyn
olisi satsattava reippaasti nyt, kun siihen vielä on mahdollisuus.
Ilmastonmuutoksen hillintä on maapallon tulevaisuuden kannalta
ensiarvoista, eikä sen laiminlyöntiin ole mahdollisuutta,
ja aikaa odotteluun toimissa ei ole.
Myös maatalouden ympäristötukea tulisi
kehittää Itämeren ja muiden vesistöjen
suojelua tukevampaan suuntaan. Täällä muun
muassa ed. Leppä kyseli, miksi sosialidemokraatit ovat
nostaneet maatalouden ympäristötuen kehittämisen erityisesti
esiin. Vastaus on yksinkertainen: sen vuoksi, että maatalouden
päästöt ovat kokonaispäästöistä suurimmat
vesistöjä kuormittavat seikat. Tämän
vuoksi tähän on satsattava, ja ilman muuta myös
muut toimet, esimerkiksi Pietarin jätevedenpuhdistamo,
mihin lähiyhteistyömäärärahoilla
on panostettukin, ovat tärkeitä, mutta myös
maatalouden ympäristötuen ehtojen kehittäminen
on ehdottomasti välttämätöntä ja
tärkeää vesistöjen suojelemisessa.
Lisäksi alle 20-vuotiaiden opiskelijoiden vanhempien
tulojen vaikutusta opintoetuuksiin tulisi lieventää tai
poistaa tämä vaikutus kokonaan. On todella väärin,
että korkeakoulussa opiskelevien osalta vanhempien tulot
eivät vaikuta opintoetuuksiin silloin, kun opiskelija asuu
itsenäisesti, mutta toisen asteen opiskelijoilla puolestaan
vaikuttavat. Toivottavasti tähän asiaan saataisiin
jatkossa tasa-arvoa lisäävä muutos.
Arvoisa puhemies! Punamultahallituksen budjetti on onnistunut.
Ensimmäisen kauden kansanedustajana tuntuu hyvältä se,
kuinka paljon tärkeitä parannuksia jokaiseen budjettiin
on saatu mahtumaan myös tänä vuonna.
Painopiste on nyt ollut ainakin minun arvopohjani mukaan oikea,
kun vähävaraisimpien asemaa parannetaan. Tämä antaa
myös uskoa politiikan oikeudenmukaisuuteen ja siihen, että on
paljon ihmisiä, jotka oikeasti haluavat panostaa näiden
ryhmien elämän helpottamiseen.
Tämä antaa uskoa tulevaisuuteen, hyvät
kollegat. Toivottavasti tämä suunta jatkuu myös
tulevaisuudessa.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen ensi vuoden budjettiesitys
on selkeästi alijäämäinen. Ennustettu
talouskasvu ensi vuodelle on noin kolme prosenttia. Tuntuu siksi
hämmästyttävältä se,
että tällaisen nousukauden aikana valtio velkaantuu
lisää. Herää kysymys, milloinkahan
se valtion velkojen takaisinmaksun aika sitten koittaa ja minkälaisessa
taloudellisessa tilanteessa maa silloin makaa.
Herra puhemies! Kuntien tilinpäätökset
viime vuodelta kertovat, että kuntatalous on kääntynyt huolestuttavasti
heikompaan suuntaan. Negatiivisen vuosikatteen kuntien määrä yli
kaksinkertaistui siten, että yhteensä 137 kunnalla
tulos oli pakkasen puolella vuonna 2004. Kuntien toimintakulut kasvavat
huomattavasti verotuloja nopeammin. Terveydenhuoltomenot lisääntyvät
nopeasti tietysti johtuen väestön ikääntymisestä. Tämän
lisäksi hallitus siirtää kuntien hoidettavaksi
aina vaan uusia ja uusia tehtäviä ja palveluita.
Nykyinen hallituksemme ei ole kuitenkaan ollut valmis antamaan kunnille
näistä lisätehtävistä selviämiseen
tarvittavia varoja. Mikäli tällainen meno jatkuu,
tuplaantuu kuntien lainakanta vuoteen 2010 mennessä, tämä on
Kuntaliiton arvio. Tuolloin kuntien yhteenlaskettu vuosikate laskee
kolmasosaan vuoden 2007 tasosta. Silloin onkin jo pakko tehdä rajuja
muutoksia nykyisiin palveluihin ja niitten palvelujen tuotantotapoihin,
jotta edes peruspalvelut voitaisiin kansalaisille turvata.
Eduskunta onkin huolestuneena seurannut tilannetta, mutta ei
ole vain tyytynyt seuraamaan. Nimittäin eduskunnan hallintovaliokunta
pyysi perustuslakiin vedoten hallitukselta selvityksen "kuntien
taloudellisista mahdollisuuksista huolehtia asianmukaisesti tehtävistään
ja velvoitteistaan". Eduskunnan viime keväänä saaman
selvityksen mukaan vuodesta 1999 alkaen valtion toimenpiteiden vaikutus
kuntatalouteen oli keskimäärin positiivinen aina
vuoteen 2003 saakka. Tällöin tapahtui jyrkkä käänne
huonompaan suuntaan, ikään kuin vastatuuleen.
Kuten niin monet kunnan päättäjät
hyvin tietävät, syynä ahdinkoon ovat
edellä mainitut kuntien lisääntyneet
tehtävät sekä tietenkin valtionosuus-
ja verouudistukset. Välittämättä siitä,
että yhä useamman kunnan toiminta on tappiollista, hallitus
kuitenkin viime vuoden lopulla päätti ottaa pakkolainaa
kunnilta yli 300 miljoonaa euroa valtion budjetin tasapainottamiseksi,
ja tuota pakkolainaa ei todellakaan ensi vuonnakaan ole merkittävässä määrin
aikomus maksaa takaisin.
Herra puhemies! Hallitus suunnittelee pienten koulujen lakkauttamista.
Se toteutettaisiin kajoamalla opetustoimen valtionosuuksiin. Tällä hetkellä niille
kunnille, joissa on pieniä, alle 80 oppilaan kouluja, maksetaan
erityistä pienten koulujen lisäosaa. Tämän
lisäosan poistamista opetusministeriössä nyt
kaavaillaan. Uudistus on kohtuuton varsinkin sellaisissa kunnissa,
joissa kouluverkon supistuksesta ei selvitä sillä,
että lapset kuljetetaan muihin kouluihin. Monissa kunnissa
yhdenkin koulun ovien sulkeminen edellyttää lisätilojen
rakentamista jäljelle jääviin kouluihin.
Jos hallitus kuitenkin aikoo toteuttaa leikkauksen opetustoimen
valtionosuuksiin erityistilanteissa, joissa koulun sulkemisesta
aiheutuu lisärakennustarvetta, valtion tulee mielestäni varata
määrärahat näihin laajennusinvestointeihin
ja kohdistaa ne näille kunnille. Muussa tapauksessa kunnassa
joudutaan kaapimaan uudistuksen toteuttamiseen tarvittavat rahat
muusta opetuksesta tai muilta sektoreilta.
Erityisopetuksen määrärahoja ollaan
leikkaamassa tämän budjetin mukaan siten, että mahdollisuudet
hyvään erityisopetukseen monessa kunnassa heikentyvät
jopa radikaalisti. Jatkuvat säästöt lasten
koulutukseen ja muihin lapsen oikeuksiin kuuluviin asioihin liittyen
tulevat vielä kostautumaan isoina konkreettisina laskuina muutamien
vuosien kuluttua.
Arvoisa puhemies! Maatalouden kehittämisrahaston tilanne
on huolestuttava. Edellisen hallituksen aikana tehtiin perusteellinen
selvitys erilaisista ratkaisuvaihtoehdoista. Makeran tilanne on
edelleen ratkaisematta, ja hallitus ei ole kyennyt turvaamaan sen
toimintaedellytyksiä. Viimevuotinen alijäämäinen
kehitys näyttää jatkuvan edelleen, ja
uusissa kehyksissä ei ole varauduttu Makeran toimintaedellytysten
turvaamiseen, vaikka ministeri Korkeaoja on vielä tänä kesänäkin
julkisuudessa vakuutellut hallituksen sitoutuneen huolehtimaan Makeran
riittävästä rahoituksesta. Makeran pääoma
on nyt painunut alle sen tason, jolla voitaisiin turvata maatalouden
tulevaisuuden investointeja. Seuraava hallitus joutuukin vääjäämättä panostamaan
huomattavasti Makeran peruspääoman saattamiseen
sille tasolle, jolla rahasto voi turvata maatalouden investointien
jatkumisen.
Herra puhemies! Tieliikenteeltä kerätään
vuosittain veroina ja maksuina reilusti yli 4 miljardia euroa. Tuosta
summasta teiden kunnossapitoon käytetään
kuitenkin vain vajaa neljännes. Viime talvi karmealla tavalla
osoitti sen, että teiden kunnolla ja kunnossapidolla sekä onnettomuuksien
määrällä ja vakavuudella on
selkeä yhteys. Tiestömme kärsii jatkuvasta
kunnossapitorahojen puutteesta. Varsinais-Suomessa, josta tulen,
koko tieverkon kunto päätiet mukaan lukien on
nyt kaikkein huonoimmassa jamassa kahteen vuosikymmeneen. Pääteitämme
rasittavat suuret automäärät kuitenkin
tasaisesti ympäri vuoden. Tierahojen alueellisessa kohdentamisessa
tulisi nykyistä enemmän näkyäkin
tämä ympärivuotinen rasitus. Lisäksi
päällystystöiden laatuun tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Tienpidon määrärahoihin ei näytä kuitenkaan
tässä budjetissa olevan tulossa korotuksia. Päätietkään
eivät enää kaikilta osin täytä liikenneturvallisuuden
vaatimuksia.
Paikallistiet ovat heikommassa kunnossa kuin aikoihin. Edellisellä hallituskaudella
erityisesti keskustalaiset edustajat tässä salissa
moittivat moneen otteeseen paikallisteiden ja yksityisteiden tukien
pienuutta. Siksi tuntuukin käsittämättömältä,
että yksityisteiden tukia nyt ollaan leikkaamassa tämän
budjettiesityksen mukaan.
Lipposen toinen hallitus laati vuoden 2001 keväällä maaseutupoliittisen
periaateohjelman, johon se sisällytti yksityisteiden tukemisen,
tavoitteenaan myös maaseudulla asuvien ihmisen tasavertainen
kohtelu. Nyt budjetissa yksityisteille varatuilla varoilla jäädään
kauas tuosta Lipposen hallituksen 2001 keväällä asettamasta
tavoitteesta.
Herra puhemies! Suomella on hyvät raaka-aine-, tekniset
ym. mahdollisuudet biokaasun, vilja- tai juurikasetanolin tai biodieselin
tuotantoon. Nykyisillä edellytyksillä EU:n asettamiin tavoitteisiin
biopolttoaineiden käyttömääristä ei tulla
pääsemään eikä näin
ollen saavuteta biopolttoaineiden tuotannosta tulevaa hyötyä.
EU-direktiivissä annetaan mahdollisuus jäsenvaltioille
biopolttoaineen valmisteveron alentamiseen tai siitä kokonaan
vapauttamiseen käytettäessä biopolttoaineita
erityisesti kokeiluhankkeissa. Nyt tarvitaan selkeitä,
suoraviivaisia toimenpiteitä. Biopolttoaineiden valmistevero
on poistettava. On suunnattava investointitukia bioenergiakohteisiin.
On tuettava biopolttoaineiden tuloa laajemmille markkinoille. On
kohdennettava lisää rahaa tutkimustyölle,
jotta biopolttoaineiden käytön esteet voidaan
voittaa. Biopolttoainemarkkinoilla tulee säilyttää myös
mahdollisuus hajautettuun tuotantoon, joka palvelisi rajattua asiakaskuntaa
ja jonka etuna ovat lyhyet kuljetusmatkat. Sekä liikenteessä käytettävien
polttoaineiden että lämmityksessä käytettävien polttoainevaihtoehtojen
suhteen meidän tulisi olla paljon nykyistä avarakatseisempia
ja ennakkoluulottomampia. Näin voidaan kohottaa omavaraisuutta
sekä pienentää kotitalouksien ja teollisuuden
riippuvuutta tuontienergiasta.
Herra puhemies! Poliisi on uusien haasteiden edessä järjestäytyneen
rikollisuuden kasvaessa ja raa’istuessa. Liikenneonnettomuuksien
ja niissä menehtyneiden määrä on
lähtenyt uudelleen nousuun. Talousrikokset ovat entistä monimutkaisempia,
ja siten niiden tutkinta ja selvittäminen sitoo yhä enemmän
resursseja. Tilastollisesti yhä harvempi rikos kuitenkin
voidaan selvittää. Poliisilla ei ole kerta kaikkiaan
riittävästi voimavaroja rikosten selvittämiseen,
saati ennalta ehkäisevän työn tekemiseen.
Herra puhemies! Vuosikymmenien ajan, siis vuosikymmenien ajan,
on poliisikoulutukseen ollut hakijoita kymmenkertaisesti enemmän
kuin on voitu hyväksyä sisään.
Nyt tilanne on selkeästi muuttunut. Pääsykriteereitä on
jouduttu jopa lieventämään, jotta saadaan
edes sen verran uusia opiskelijoita, että poliisikoulutus
voisi jatkua nykyisessä laajuudessa. Tämä on
selkeä viesti siitä, että nuoret eivät
enää halua poliisiksi.
Kalevi Olin /sd:
Arvoisa puhemies! Kun tämä budjetti hallituksen
esityksenä julkistettiin, niin sitä seurannut
keskustelu kävi ehkä kaikkein vilkkaimmin siinä,
millä tavalla liikenneinfraa tässä maassa
edistetään. Lähinnä siihen liittyy myöskin
menettelytapakysymyksiä, miten eduskunta oli ilmaissut
tahtonsa asiasta aikaisemmin ja sitten miten valtioneuvoston tai
hallituksen sisällä asiassa edettiin. Me tiedämme
nyt budjettiin liittyvän liikennepoliittisen ratkaisun.
Väylien ja teiden osalta totean tässä sen,
arvoisa puhemies, että oikeastaan pisimmälle näissä tietoliikenne-,
vesi-, maa- ja raideliikenneasioissa edettiin viime vaalikauden
lopussa tulevaisuusvaliokunnassa, jossa reagoitiin hallituksen selontekoon
koskien tasapainoista alueellista kehitystä. Siellä valiokunnassa
oli sosialidemokraatteja, joiden ryhmän vastaavana olin
itse mukana, ja meidän sekä kokoomuksen, keskustan
ja myöskin vasemmistoliiton ja kaikkien muidenkin ryhmien
taholta syntyi ratkaisu, jossa olisi kirjattu ja oli jo tekstin
muodossa se, että esimerkiksi muun muassa täältä Helsingistä Jyväskylän kautta
Ouluun ja siitä eteenpäin olisi tähän
niin sanottuun Nelostie-ratkaisuun otettu pitkällä aikavälillä kantaa
jopa niin, että tie olisi ollut Lusista Jyväskylään
moottoritietasoinen. Mutta onnettomuudeksi tuo valmis teksti sitten
kaatui Espoon kunnallispoliittisiin, lähinnä maapolitiikkaan
liittyviin ratkaisuihin, kun tuossa paketissa oli myöskin
mukana se, että Helsingistä Espooseen vedetään
metro. Tarkoitan, puhemies, sitä, että tämä yhtälö on
kyettävä ratkaisemaan, millä tavalla
tämä etelä—pohjoinen—pohjoinen—etelä-liikkuminen
myös maanteitse tapahtuu, etenkin tuo Lusi—Jyväskylä,
siitä Ouluun väli, joka on Jyväskylä—Lusi-osuudelta
maan vilkkaiten liikennöity raskaan liikenteen väli.
Puhemies! Haluan myös kuitenkin kiittää hallitusta.
Tässä budjetissa satsataan koulutukseen, teknologiaan
ja tieteeseen muun muassa ja sitä kautta suomalaisen osaamisjärjestelmän
edistämiseen. Budjetista huokuu selvästi hallituksen tahto,
Vanhanen—Kalliomäki-hallituksen tahto rakentaa
Suomea tietovaraisen yhteiskunnan kautta siten, että tiedon
ja osaamisen määrä kasvaa ja kasvaa siten,
että se ei tapahdu samoin kuin tämä informaation
kaaosmainen kasvaminen. Tulkoon mainittua, että digitekniikka
ja Internet-teknologia ovat luoneet tilanteen, että vuonna
2000 arvioitiin kaiken tähän nettimaailmaan liittyvän
tiedon tai informaation käsittävän 250
kirjan kirjaston per maailman asukas. Sellaisesta infomäärästähän
ei kukaan oikeastaan saa selvää.
Toinen tärkeä alue, arvoisa puhemies, on työllisyys,
johon hallitus on selkeästi panostanut. Tämän
päivän iloinen uutinen on se, että tuo
näköpiirissä oleva valtaisa työikäisen
väestön osuuden supistuminen olisi jonkin verran
taittumassa, koska 63 vuotta täyttäneet näyttävät
jatkavan enemmän työelämässä kuin
aikaisemmin. Myös tärkeä on se tieto,
joka tuli muistini mukaan eilen ja johon ministeri Pekkarinen aivan
oikein viittasi, nimittäin että työllisyysaste
on nyt Tilastokeskuksen laskelmien mukaan 69 prosentin tasossa. Tältä osin
Vanhasen hallituksen asettama tavoite, että vaalikauden
loppuun kyettäisiin työllisyys nostamaan 75 prosenttiin,
on kyllä erittäin hyvin perusteltu. Me olemme
tilanteessa, jossa 15 vuoden kuluessa ja tästä eteenpäin
puolet nykyisestä työvoimasta näyttää siirtyvän
eläkkeelle. Yksinkertaisemmallakin matematiikalla se tarkoittaa
sitä, että Suomi lähestyy uhkaavaa työvoimapulaa,
jota voidaan ratkaista vain siten, että kaikille nuorille
ja kaiken ikäisille koulutuksen, ammatillisen koulutuksen
kautta tai muutoin luodaan valmiudet työelämässä toimimiseen,
ja siten, että työpaikka on niin turvallinen,
että työkykyinen ihminen haluaa ottaa sen vastaan,
ja siten, että työpaikat ovat miesten ja naisten
välillä yhdenvertaisesti saavutettavissa, ja siten,
että palkkakehitys ja työelämän
ilmasto kohtelevat miehiä ja naisia yhdenvertaisesti, ja
siten, että työelämässä jaksaminen
voidaan hoitaa paremmin kuin nykyisin on hoidettu.
Työllisyys on siis kohentunut erityisesti vuoden 2004
loppupuolella ja vuoden 2005 aikana, mutta yhä budjettikirja
osoittaa Suomen kamppailevan rakenteellisen työllisyysongelman kanssa.
Työttömyys ei siis taitu siinä tahdissa, kuin
on arveltu ja arvioitu, ja pitkäaikaistyöttömyys
on yhä se ratkaisematon ongelma, johon pitää tarttua.
Budjetti sisältää kuitenkin myönteisenä matalapalkkaisen
työvoiman kysynnän tukemisen, johon hallitus esittää 100
miljoonan euron panostusta työnantajille suunnattuna juuri matalapalkkatukeen
ja siten myöskin, että tuettaisiin 55 vuotta täyttäneiden
osalta tietyin budjetin menetelmin työssä pysymistä.
Täällä on useassa puheenvuorossa
korostettu kotitalousvähennyksen uudistamista. Se, että vähennyksen
enimmäismäärää kaksinkertaistetaan kotitalous-,
hoiva- ja hoitotöissä, on kiistatta pääministerin
hallituksen osalta oikean suuntainen toimenpide. Samoin tuo paljon
eduskuntaa puhuttanut työmarkkinatuen uudistaminen, jossa heijastuu
yhteiskuntatakuu myöskin tämän väestönosan
osalta, on oikea toimenpide.
Puhemies! Tässä käytiin muutama tovi
sitten vilkas keskustelu ministeri Pekkarisen läsnäollessa
KTM:n toimialaan kuuluvasta yrittäjyyspolitiikasta. Se
keskustelu varmasti on hyvä pitää mielessä myöskin,
kun laaditaan seuraavaa budjettia vuodelle 2007, koska se tosiasia,
että työpaikat syntyvät yritystoiminnan
kautta, on välttämättömän
tärkeä myöskin talouspolitiikan ja pitkäjänteisen
työllisyyspolitiikan edistämiseksi. Meillähän
on, kuten keskustelussa kävi ilmi, noin 230 000
yritystä tässä maassa, mutta se seikka,
joka liian usein unohtuu, on se, että näistä yrityksistä noin
221 000 on alle 10 työntekijän yrityksiä.
Se merkitsee sitä, että mikäli pk-yritystoiminnan
menestymisen edellytyksiä kyetään oikean
suuntaisesti vahvistamaan, pelkästään luomalla
joka toiseen tai joka kolmanteen yritykseen yksi työpaikka
voidaan ratkaista merkittävällä tavalla
työttömyyden ongelmaa ja edistää työllisyyden
kysymyksiä.
Arvoisa puhemies! Tässä budjetissa myöskin annetaan
signaali sille tärkeälle edessä olevalle, eduskuntaankin
tulevalle asialle, millä tavalla suomalaiselle ja Suomessa
asuvalle kansalaiselle turvataan palvelut, palvelut siten, että valtio—kunta-suhde
kyetään määrittelemään
tulevaisuuden vaatimusten mukaisesti, ja siten, että julkisen
ja yksityisen sektorin työnjako myöskin määritellään
tämän päivän ja etenkin tulevaisuuden tarpeiden
mukaan. Tähän yhtälöön
liittyy paljon uutta yrittäjyyttä, paljon myöskin
tehostamista kokonaisjärjestelmän osalta ja paljon
sellaista, missä tarvitaan uudella tavalla julkisen sektorin osuutta,
mutta missä myös voidaan vähentää julkisen
sektorin osuutta, arvoisa puhemies.
Ed. Sirkka-Liisa Anttila merkitään
läsnä olevaksi.
Tatja Karvonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva valtion
talousarvio ensi vuodelle sisältää monia
erittäin hyviä asioita. Vanhasen hallitus on muun
muassa laajentanut kotitalousvähennystä monella
eri tavalla. Vähennykseen oikeuttaa verovelvollisen kotona
tai vapaa-ajan asunnossa tehty tavanomainen kotitalous- sekä hoito-
ja hoivatyö. Myös verovelvollisen omassa käytössä olevan
asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja parannustyöt
oikeuttavat vähennykseen. Tämän vuoden
alusta vähennyksen on voinut saada myös työstä,
joka on tehty verovelvollisen, hänen puolisonsa tai edesmenneen
puolison vanhempien käyttämässä asunnossa.
Ensi vuoden alussa kotitalousvähennys kaksinkertaistuu
hoito- ja hoivatyön osalta. Tätä on syytä pitää erinomaisena
toimena. Kotitalousvähennyksen suuntaaminen voimakkaammin
hoito- ja hoivatyöhön on oikea panostus työllistämisessä,
kuten täällä on monessa puheenvuorossa todistettu.
Uudistuksella parannetaan oleellisesti ikäihmisten ja vammaisten
mahdollisuuksia erilaisiin palveluihin ja lisätään
heidän valinnanvapauttaan. On kuitenkin ymmärrettävää,
ettei laajennettu kotitalousvähennys koske tältä osin
remonttityötä, sillä remontti- ja rakentamistyössä markkinat
ovat jo olleet hyvinkin ylikuumentuneita ja työllisyystilanne
on hyvä. Hoito-, hoiva- sekä kotitaloustyöntekijöitä sen
sijaan on riittävästi saatavilla.
Kotitalousvähennyksen käyttöönotto
näkyy myös työvoimatoimistoon tulleissa
starttirahahakemuksissa. Eri puolilla maata on perustettu lukuisia
yrityksiä muun muassa LVI- ja remonttialalle. Starttirahan
hakijoiden työmahdollisuudet ovat lisääntyneet
huomattavasti kotitalousvähennyksen ansiosta. Kotitalousvähennyksen
ansiosta syntyneet työpaikat ovat pysyviä ja markkinaehtoisia.
Ne eivät vie työpaikkoja muilta työllisiltä.
Kotitalousvähennykseen kuuluvat työpaikat eivät
myöskään ole käyttäneet
hallinto- tai neuvontaresursseja eivätkä muita
kustannuksiltaan kalliiksi tulevia työllisyyttä tukevia toimenpiteitä.
Varsinkin remonttityössä välilliset työllisyysvaikutukset
ovat suuret siitä syystä, että remonteissa
käytetään pääasiallisesti
kotimaisia raaka-aineita ja tarvikkeita. Lisäksi kotitalousvähennys
on vähentänyt huomattavasti pimeästi
tehtävää työtä. On
arvioitu, että tällä hetkellä harmaassa
työvoimassa työskentelee noin 2 000 työntekijää vähemmän
kuin ennen kotitalousvähennyksen käyttöönottoa
ja sen laajentamista.
Arvoisa puhemies! Hallitus antaa eduskunnalle talousarvioesitykseen
liittyvän lakiesityksen erääksi muutokseksi
verolainsäädäntöön.
Ensi vuonna ehdotetaan otettavaksi käyttöön
uusi valtionverotuksen ansiovähennys siten, että aiemmin
kunnallisverotuksen ansiovähennyksen avulla pieni- ja keskituloisille
suunnatut veronkevennykset kohdistuvat pelkästään
valtion rasitukseksi. Tämän arvioidaan vähentävän
valtion verotuloja noin 300 miljoonaa euroa. Tämä on hyvä asia
kuntien taloudellisen hyvinvoinnin ja kehittymisen kannalta; kunnat
saavat lisää käyttövaroja. Tämä on
myös yksi osoitus siitä, että Vanhasen
hallitus kantaa omalta osaltaan vastuunsa kuntien taloudellisesta
tilanteesta.
Lapin alueen ja saaristokuntien työmaksukokeilu on
päättymässä. On erittäin
valitettavaa, että hallitus budjettiriihessä ei
saanut tehtyä päätöstä maksukokeilun
jatkoajasta. Erittäin huolestuneena luin sosiaali- ja terveysministeriön
momentilta Sairausvakuutus-luvun osalta, että Lapin alueen
ja saaristokuntien kokeilun päättyminen on otettu
huomioon muiden työnantajien sairausvakuutusmaksujen mitoituksessa.
Tässä olisinkin halunnut kysyä, minkä vuoksi sosialidemokraatit
vastustivat ministeri Mannisen esitystä sotumaksukokeilun
jatkosta. Uskon kuitenkin, että eduskunta palaa tähän
asiaan budjettikäsittelyn aikana ja tekee tarvittavat muutokset,
että sotumaksukokeilu jatkuu Lapissa ainakin sellaisenaan,
mitä se on siellä ollut. On esitetty syyksi siihen,
miksi kokeilua ei kannattaisi jatkaa, että sillä ei
ole ollut minkäänlaisia työllisyysvaikutuksia.
Tähän voi sanoa, että kokeiluaika on
ollut erittäin lyhyt ja sen vuoksi tämmöiset pitkälle
menevät johtopäätökset ovat
tässä vaiheessa hieman hankalia ja kenties vähän
arveluttavia. Sen vuoksi on tärkeää,
että kokeilua jatketaan ja voidaan rauhassa katsoa, millä tavalla
se vaikuttaa Lapin työllisyyteen.
Arvoisa puhemies! Näin lopuksi vielä yhdestä asiasta,
josta olen täällä puhunut jo, en muista, monennenko
kerran, mutta tässäkin talossa näyttää olevan
se käytäntö, että toistoa, toistoa,
ja kertaus on kenties opintojen äiti. Nykyisessä ja käsittelyssä olevassa
kuntien valtionosuusjärjestelmässä huomioidaan
erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetusjärjestely
erityisopetukseen sidotulla korotuksella. Tällaista tukimuotoa
ei ole valtion harjoittelukouluissa. Opetusharjoittelua järjestävien
normaalikoulujen olisi taattava opettajiksi opiskeleville mahdollisuus
oppia rakentamaan järkeviä oppimisympäristöjä myös erityistä tukea
tarvitseville oppilaille. Kasvatuksellisten erityistarpeiden yleistyminen
lisää kaikkien opettajien erityispedagogisen osaamisen vaatimuksia.
Tämän vuoksi opettajaksi opiskelevilla pitää olla
mahdollisuus jo opetusharjoittelujen yhteydessä päästä soveltamaan
erityispedagogisia tietoja ja taitoja käytännössä.
Nykyinen maksatusjärjestelmä ei tue harjoittelukouluja
ottamaan erityistä tukea tarvitsevia oppilaita opetukseen.
Tämän vuoksi harjoittelukoulujen määrärahoihin
on tehtävä tarvittava määrärahaesitys, että ensi
vuoden syksystä harjoittelukoulut ottavat riittävästi
erityisoppilaita omaan opetukseen ja opettajaksi opiskelevien harjoittelumahdollisuudet
paranevat.
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyyn tullut valtion
talousarvioesitys vuodelle 2006 ajoittuu erittäin mielenkiintoiseen
aikaan. Öljyn hinnan nousu markkinoilla USA:n myrskyn jälkeen
on tuonut epävarmuutta sekä kansainväliseen
taloustoimintaan että myös Suomeen. Nyt USA:n
taloutta ja samalla koko maailmantaloutta on uhkaamassa uusi myrskytilanne
Yhdysvalloissa, joka saa mahdollisesti aikaan uusia häiriöitä markkinoille.
Saksan vaalien jälkeinen tilanne Saksanmaalla, eräänlainen
pattitilanne, on myöskin haaste. Se vaikuttaa meille suoraan
ulkomaankaupan kautta, koska Saksa on Suomen suurin vientimaa ja
sillä on merkitystä nimenomaan esimerkiksi suomalaiseen
työllisyyteen. Se vaikuttaa samalla myös koko
Euroopan unionin tilanteeseen, onhan Saksa Euroopan unionin maksajamaista kaikkein
suurin.
Työttömyyden lasku kuluvana vuonna on ollut
erittäin rohkaisevaa, ja samalla se on ollut merkki pääministeri
Matti Vanhasen järkevän talouspolitiikan onnistumisesta,
ja koko hallitukselle siitä täytyy antaa tunnustus.
Suuret veroratkaisut on tehty tämän hallituskauden
aikana, ja niiden vaikutukset kotimaisen kysynnän vahvistamisessa
alkavat vähitellen näkyä. Viennistä on koko
ajan odotettu vahvaa vetoapua Suomen taloudelle, toivottavasti tulevana
vuonna tavoite toteutuu. Uhkakuvia toki kuitenkin on. Viime kevään
metsäteollisuuden sopimuskiistat leikkasivat bruttokansantuotteen
kasvua, mikä osoittaa meidän taloutemme herkkää riippuvuutta
viennistä ja kertoo myös metsäteollisuuden
osuudesta koko kansantaloudessa. Pitää muistaa
myös, että työllisyyskehitys riippuu
aika pitkälti myös siitä, mikä on
metsäteollisuuden menestyminen maailmanmarkkinoilla.
Ensi vuoden talousarviovalmistelussa ja budjettiriihessä saivat
suurta julkisuutta aikaan tie- ja väylähankkeet.
Jo aiemmin sovittua niin sanottua infrapakettia toteutetaan tämän
hallituskauden aikana määrätietoisesti
loppuun saakka, ja näin varmistetaan taloutemme moottorien
toimivuus. Mutta hallituksen on pidettävä huoli
myös alemman tieverkon kunnosta. Perustienpitoon tulee
saada lisää määrärahoja,
jotta suurinta osaa Suomesta peittävä alempi tieverkko
saadaan kohennettua vihdoin hyvään kuntoon. Tähän
työhön meillä ei ole aikaa enää kovin
pitkälti varattu, koska tiestön kunto on todella
huolestuttava. Onhan merkillinen tilanne, että varsinkin
Itä- ja Pohjois-Suomessa on jo teitä, joilla muun
muassa puutavarankuljetusta suorittavat urakoitsijat kieltäytyvät
käyttämästä jotakin tienosaa
kaluston rikkoutumisen pelossa. Pitää muistaa
se, että kuorma-autourakoitsijoiden jo polttoaineista johtuvat
kustannukset ovat niin suuret, että huonoon tienpitoon
meillä ei yksinkertaisesti ole kansantaloutena enää varaa.
Tällainen tilanne on kestämätön
niin metsätalouden kuin koko suomalaisen metsänkäytön kannalta.
Jos haluamme edistää bioenergian käyttöä,
tätä tavoitetta palvelee parhaiten hyvä, kunnossa
oleva tieverkko, jota voi myös raskas kuljetuskalusto turvallisesti
käyttää. Pitää muistaa
myös, että kaikessa yritystoiminnassa, joka ruokkii
sitten myös rataverkon käyttöä tässä maassa,
alempi tieverkko on erittäin tärkeä.
Ilman toimivaa alempaa tieverkkoa esimerkiksi rautatiekuljetusten
ja satamakuljetusten toimivuus on vaarannettu. Kyse on kansalaisten
tasa-arvosta ennen kaikkea. Turvallinen liikenne on kaikkien suomalaisten
etu myös Ruuhka-Suomen ulkopuolella.
Arvoisa herra puhemies! Yksityisteitä on Suomessa noin
280 000 kilometriä. Tätä tieverkkoa käyttävät
kaikki suomalaiset. Yksityisteiden hoidossa ja kunnostuksessa tulee
päästä viime vuosikymmenen hyviin aikoihin,
jolloin valtion talousarvion kautta tuettiin tätä tärkeää tieverkkoa noin
25 miljoonalla eurolla. Tämän vuoden määrärahaan,
13,9 miljoonaa euroa, pitää saada lisäystä ainakin
3 miljoonaa euroa ja tulevissa talousarvioissa siirtyä kohti
viime vuosikymmenen hyvää tasoa. Niin metsätalouden
kuin muunkin yritystoiminnan kannattavuus ja elpyminen ja uusien
työpaikkojen syntyminen vaativat hyvän tieverkon
koko maassa.
Tässä yhteydessä pitää muistaa
myös tietoverkot. Ei se, että jossakin suurkaupungissa
on hyvä tietoverkko, laajakaistayhteydet joka paikkaan, riitä vielä esimerkiksi
Itä-Suomeen, Pohjois-Suomeen tai jonnekin keskiseen Suomeen.
On oikeus, että voi käyttää esimerkiksi
laajempaa tietoverkkoa hyväkseen, koska nykyiset tietopalveluthan
ovat saatavilla koko maahan, kunhan vain verkko on kunnossa.
Pääratojen huono kunto on tiedostettu ja siihen
ollaan panostamassa lisää rahaa. Jotta koko maan
tarpeellinen junaliikenne voidaan turvata, on niin sanotuille vähäliikenteisille
radoille saatava korjausrahat. Nämä radat tukevat
nimenomaan metsäteollisuuden kuljetuksia ja varmistavat
toimivan puuhuollon. Perinteiset metsäteollisuusyhtiöt
ovat jo nyt kansainvälisessä omistuksessa. Pitää muistaa,
että kolmesta suurimmasta metsäteollisuusyhtiöstä kaksi
on jo ulkolaisten omistajien hallussa elikkä päätöksenteko perustuu
aivan muihin lähtökohtiin kuin suomalaiseen, kansalliseen
etuun. Kysymys on puhtaasti kansainvälisestä sijoitustoiminnasta.
Meidän on pidettävä huoli siitä,
että metsäteollisuuden toimintaympäristö säilyy
hyvänä, ja tässä yhteydessä esimerkiksi
toimiva rataverkko on erittäin tärkeä,
samoin kuin alemman tieverkon ja myös yksityisteiden kunto.
Jos ajatellaan kehitettävän suomalaista metsätaloutta,
niin sitä tilannetta ei koskaan saa päästä syntymään,
että meillä on metsätalouden kannalta
kartalla valkoisia alueita, jotka eivät puun ostajia kiinnosta.
Siinähän menee vuosikymmenien työ ihan
hukkaan, kun pitkällinen investointi jää hyödyntämättä.
Tähän tilanteeseen älkäämme
koskaan joutuko. Tähän eduskunta pystyy nyt esimerkiksi
tässä budjetissa tai seuraavissa budjeteissa varautumaan.
Ensimmäisiä varoittavia ääniä on
tällaisesta metsätalouden mahdollisuuksien leikkaamisesta kuulunut
jo monella puolen Suomea rajoittuen pääasiassa
Itä-Suomeen, Kainuuseen ja Lappiin. Totta kai metsätalous
on kannattava ja tärkeä elinkeino joka puolella
Suomea. Lapista on lisäksi kuulunut ja näistä Itä-Suomen
ja Kainuun kunnista ja teollisuuspaikoilta on tullut huolestuttavia
tietoja siitä, että tiettyjen teollisuuslaitosten kehitys
on vaarassa. Sehän tarkoittaa pitkässä juoksussa
sitä, jos tämä teollisuus vaarantuu,
sehän johtaa siihen, että ulkomaiset omistajat
tekevät päätöksiä tehtaiden
jatkosta ja pahimmillaan moni sellukattila kylmenee ja moni paperitehdas menee
kiinni.
Bioenergian lisääminen tulee ottaa Suomessa paljon
nykyistä vakavammin. Talousarvioesitykseen merkitty leikkaus
metsänparannusvaroihin on varmaan pikku virhe, jonka muuttaminen eduskunnassa
oikealle tolalle onnistuu nyt alkaneen käsittelyn aikana.
Bioenergian kasvumahdollisuudet ovat meillä erittäin
hyvät. Samalla uusiutuvien energiamuotojen lisäkäyttö hyödyntäisi
suomalaista huippuosaamista edustavien voimaloiden ja logistiikkajärjestelmien
vientiä. Tämä toisi koko ajan uusia työmahdollisuuksia koko
maan alueelle. Pitää muistaa, että esimerkiksi
metalliteollisuuden ja kemian teollisuuden puolella tällä uudella
toimintamuodolla on erittäin lupaava tulevaisuus. Esimerkiksi
suomalainen kattilateollisuus, joka valmistaa erilaisia polttokattiloita
bioenergialle, on maailman huipputasoa tälläkin
hetkellä.
Korkealla käynyt öljyn maailmanmarkkinahinta
on vain varoitus tulevasta. Tähän tulee meidän
kaikkien suhtautua vakavasti.
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonala on vaativan
tehtävän edessä. Hallitusohjelman mukainen
riittävä palvelujen tarjoaminen kaikille suomalaisille
kohtuullisella maksurasituksella tulee pitää koko
ajan mielessä hallitusohjelman lupauksen mukaan, ja tehtävä ei
mielestäni ole mahdoton, vaan se on haasteellinen. Pieniin
eläkkeisiin saatu korotus on kieltämättä vaatimaton, mutta
suunta on otettu nyt oikein ja sillä tiellä tulee
jatkaa niin tämän talousarvion käsittelyn
aikana kuin seuraavissa talousarvioissa ja myös seuraavissa
hallitusohjelmaneuvotteluissa. Tässä yhteydessä viittaan
eilen käytyyn peruspalvelukeskusteluun, johon ministeri
Liisa Hyssälä toi vahvan osuutensa ja esitti sitä vahvaa
osaa, joka peruspalveluministerillä ja koko sosiaali- ja
terveysministeriöllä tässä vaativassa
hankkeessa on. Toivokaamme kaikkien puolesta, että nämä hyvät
tarkoitukset ja tavoitteet onnistuvat.
Tässä yhteydessä tulee mainita myös,
että elinkeinojen kehittämistä ei budjetin
laadinnan yhteydessä saa missään nimessä unohtaa.
Tässä on helppo viitata esimerkiksi kauppa- ja
teollisuusministeri Mauri Pekkarisen viestiin, jossa hän
totesi, että teknologian kehittämiseen, uusiin innovaatioihin,
hallitus sijoittaa tänä vuonna 7 prosenttia enemmän
kuin edellisessä talousarviossa. Mutta onko se riittävä määrä,
sehän ratkeaa markkinoilla. Se tulee meidän pitää mielessä, että kehityksen
kulussa on pysyttävä mukana ja Suomen huipputeknologiaa
tulee hyödyntää myös tulevina
vuosina. Tulevaisuuden työpaikat tehdään
tutkimuksella ja koulutuksella.
Arvoisa puhemies! Toivokaamme budjettikäsittelystä sopuisaa,
ja toivokaamme ennen kaikkea sitä, että saadaan
edelleen eduskunnan tahto toteutumaan budjettiesitykseen nähden.
Sisäasiainministeri Kari Rajamäki
Herra puhemies! Muutamia näkökohtia sisäasiainministeriön,
sisäisen turvallisuuden ministeriön, pääluokkaan
ja budjettiesitykseen liittyen.
Ensinnäkin keskeisen toimijan poliisin voimavarojen
osalta linjaukseni mukaisesti vahvuus tullaan säilyttämään
vuoden 2002 tasolla. Se koskee siis myöskin liikenneturvallisuuden
ja liikennevalvonnan tasoa. Poliisin toimintamäärärahat kasvavat
3,5 prosenttia ensi vuonna, ja kun parhaillaan käymme alueellistamis-
ja määrärahojen kohdentamiskeskustelua
ministeriön johdossa läpi, niin on selvää,
että erityisesti biometriikkaan ja myöskin EU:n
puheenjohtajuuskauteen liittyvät lisäratkaisut
tulevat aikaansaamaan muun muassa paikallispoliisiin liittyviä lisäysmahdollisuuksia
myös tarpeen mukaisesti ensi vuoden alkupuolella. Tällä hetkellä tehdään
tietysti nykyisessä tilanteessa ratkaisu.
Poliisin sisäisessä resurssienjaossa korostuu panostus
liikenteen valvontaan, erityisesti raskaan liikenteen valvontaan.
Tältä osin jatketaan monitahoisia toimia raskaan
liikenteen turvallisuuden parantamiseksi.
Hallituksen vuoden 2006 budjettiesitys varmistaa tehostetun
talousrikostorjunnan jatkumisen, kun talousrikostorjunnan ehkäisyyn
esitetään lisättäväksi
1,5 miljoonaa euroa. Se työ, jota sisäasiainministeriön
johdolla hallituksen ratkaisulla on tehty ja jota on kiitoksen ansaiten
myös eduskunta vahvasti mukana ollen tukenut, on merkinnyt
lyhyessä ajassa monia toimenpiteitä. Viime vuonna
perustettiin krp:n yhteyteen pimeän ulkomaisen työvoiman
väärinkäytön valvonta- ja tutkintayksikkö,
jota on vahvistettu. Viime vuonna kehitettiin talousrikostutkijoiden
palkkausta, kun 10 prosenttia viroista oli täyttämättä. Viime
vuonna perustettiin 12 uutta talousrikostutkijan virkaa. Tänä vuonna
perustettiin 15 talousrikostutkijan virkaa lisää.
Tänä vuonna perustettiin rahanpesun selvittelykeskuksen
toimintaan kaksi lisävirkaa. Talousrikostorjuntaan on osoitettu
tehostamisrahaa muun muassa välineistön hankintaan.
On luotu talousrikostutkinnan yleinen prosessimalli tutkintatavan
tehostamiseksi. Tänä vuonna on käynnistetty
talousrikosten esikäsittelytoiminta Pääkaupunkiseudulle. Pyrimme
myös aktiivisti vaikuttamaan muiden hallinnonalojen valmisteluvastuulle
kuuluvien talousrikostorjuntaa tehostavien lainsäädäntömuutosten
etenemiseen. Tämä 1,5 miljoonaa euroa tulee vahvistamaan
sekä ulkomaisen laittoman työvoiman valvonnan
että talousrikostutkinnan tilannetta, myös Pääkaupunkiseudun
puolta. Tämä työhän on ulottunut
myös alueille. Muun muassa Oulussa on tullut kolme talousrikostutkijan
vakanssia lisää tämän toimintamme
johdosta.
Tämä on kaikki perusteltua hyvinvointivaltion
rahoitusperustan ja koko yhteiskunnan moraalisen perustan kannalta,
myöskin koko työmarkkinoiden ja yritysjärjestelmän
terveydenkin varmistamiseksi, puhumattakaan siitä, että valtio saatuna
rikoshyötynä kyllä nämä panostukset moninkertaisesti
saa takaisin. Viime vuonna se nousi 35 miljoonaan euroon, ja nyt
kesäkuulle mennessä jo tänä vuonna
olemme saaneet nämä takaisin. Selvittämättömien
talousrikosten määrä on vähentynyt,
ja takaisin saadun rikoshyödyn määrän
ohella päästään myöskin
reaaliaikaisesti tekemään tätä työtä.
Olemme erityisesti talousrikosten jutturuuhkaa todella näiden
toimenpiteiden johdosta kyenneet purkamaan erityisesti Pääkaupunkiseudulla.
Hyvät edustajat! Hallitus sopi talousarvioneuvotteluissa
24.8. valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa
koskevan eduskunnan lausuman mukaisesti, että sisäasiainministeriö selvittää yhdessä
ulkoasiainministeriön ja
valtiovarainministeriön kanssa mahdollisuudet vahvistaa
siviilikriisinhallinnan kansallisia voimavaroja. Selvitystyö on
aloitettu, ja se tehdään siten, että sen
edellyttämiä toimenpiteitä voidaan tarkastella
seuraavan kehyspäätöksen yhteydessä.
Sisäasiainministeriön vuoden 2006 tavoitteisiin
kuuluu edelleen siviilikriisinhallinnan kotimaan valmiuksien kehittäminen
ja ylläpitäminen vastaamaan lainsäädännössä asetettuja
vaatimuksia. Ensi vuoden aikana perustetaan siviilikriisinhallintakoulutusta
antava koulutuskeskus Kuopioon Pelastusopiston yhteyteen. Siviilikriisinhallinnan
koulutusjärjestelmän perustamisella parannetaan
ulkomaille lähetettävän henkilöstön
kykyä vastata entistä paremmin siviilikriisinhallintatehtävien
kansainvälisiin haasteisiin.
Sisäasiainministeriön tavoitteena on myös
jatkaa ulkomaalaishallinnon tehostamista. Ulkomaalaisvirasto on
käynnistänyt hankkeen, jonka tarkoituksena on
sähköistää kaikki ulkomaalaisprosessit:
maahanmuutto, turvapaikka ja kansalaisuus. Tavoitteena on luoda
kaikkien ulkomaalaisprosesseihin osallistuvien viranomaisten, yhteensä noin
14 000 käyttäjän, yhteinen tietojärjestelmä.
Sähköistäminen ja toimintojen kehittäminen
tuovat merkittäviä säästöjä kaikkiin hakemusprosesseihin.
Järjestelmän hankintakustannuksiin on tarkoitus
hakea lisärahoitusta tämän vuoden talousarviossa
olevasta tuottavuusmäärärahasta. Tavoitetilassa
2012 kaikkien viranomaisten saavuttamat säästöt
selvitettyjen prosessien osalta arvioidaan lähes 16 miljoonaksi
euroksi. Turvapaikkaprosessissa valtaosa säästöistä syntyy
hakijan maassaoleskelukustannusten alenemisesta työministeriön
hallinnonalalla.
Hallitus sopi talousarvioneuvotteluissaan elokuussa myös,
että sisäasiainministeriö selvittää biometriahankkeen
kustannusvaikutukset kokonaisuudessaan siten, että ne voidaan
ottaa huomioon ensi vuoden ensimmäisessä lisätalousarvioesityksessä.
Biometrian avulla voidaan automatisoida monia valtion keskeisiä turvallisuustoimintoja.
Näihinhän kansainväliset, myös
EU:n, säädökset edellyttävät
meidän ryhtyvän. Tämä tuottaa
huomattavia kustannussäästöjä ja mahdollistaa
kevyemmän organisaation. Tästä on jo
esimerkkejä. Turvapaikanhakijoiden Dublin-menettely on
automatisoitu biometrian avulla. Se tuottaa Suomelle vähintään
10 miljoonan euron vuotuiset säästöt
tällä hetkellä Ulkomaalaisviraston nopeutetun
käsittelyn kanssa. Säästöt leviävät
monelle eri hallinnonalalle. Esimerkiksi poliisin ja Ulkomaalaisviraston
investoinnit biometriaan turvapaikkahakemusten käsittelyssä tuottivat
suurimmat säästöt työministeriölle.
Tältä osin on syytä myöskin
korostaa sitä, että kansainvälinen tietojenvaihto
käsittää myös muun muassa terrorismista
tai muista rikoksista epäiltyjen biometriset tunnisteet.
Niiden avulla epäillyt voidaan tunnistaa ja pidättää jo
rajalla; kansallisen ja arjen turvallisuutta siis sekin.
Suuri tehostamishanke sisäasiainhallinnossa on myös
koko hallinnonalan yhteisen talous- ja henkilöstöhallinnon
palvelukeskuksen perustaminen. Toiminta alkaa Joensuussa ensi vuoden alusta,
Kajaanissa on merkittävä sivupiste, 30 työpaikkaa.
Pelastustoimessa painopiste on ensi vuonna pelastustoimen alueiden
palvelutasopäätösten toteuttamisessa.
Hätäkeskusjärjestelmä on siirtynyt
valtion vastuulle koko maassa, ja hätäkeskusten
toimintaedellytysten turvaamiseksi olemme saaneet aikaiseksi puolen
miljoonan euron lisämäärärahan
neuvotteluissa.
Sisäasiainministeriö panostaa ensi vuonna myös
rajaturvallisuuden ylläpitämiseen ja vilkastuvan
rajaliikenteen sujuvuuden turvaamiseen. Uudistetun Rajavartiolaitosta
koskevan lainsäädännön toimeenpanoa
jatketaan. Rajavartiolaitokselle esitetään lähes
2 miljoonan euron määrärahalisäystä uuteen
palkkausjärjestelmään siirtymisen johdosta.
Lisäksi toimintamenoja esitetään lisättäväksi
2,1 miljoonalla eurolla. Eduskunnan aikaisemmasta linjauksesta 1,3
miljoonaa euroa tältä osin jäi vajaaksi,
mutta olen varsin tyytyväinen jälleen valtiovarainministerin ja
valtiovarainministeriön kanssa käytyyn vastuulliseen,
turvallisuutta palvelevaan budjettivalmisteluun.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitokset poikkeuksellisen
terävästä ja lyhyestä esittelystä.
Ministeri Rajamäki ansaitsee erityisen kiitoksen siitä aktiivisuudesta,
jolla hän on toiminut harmaan ja mustan talouden kuriin
saattamiseksi. Se on syytä todeta niin monta kertaa, että se varmasti
jokaiselle tulee tiedostetuksi.
Kun nytkin tällä kertaa, kun arvoisa ministeri esitteli
tätä, mitä on saatu aikaiseksi viime
aikoina, miettii eduskunnan kannalta, niin, arvoisa ministeri, olisiko
mitenkään mahdollista se, että eduskuntaan
saataisiin ensi valtiopäivillä selonteko, jotta
eduskunta voisi käydä tästä asiasta keskustelun?
On tämä niin valtavan tärkeä asia kokonaisuuden
kannalta.
Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Korvaani miellytti etenkin ministerin
linja näissä turvapaikka-asioissa. Se on ollut
selkeä ja hyvä.
Mutta, arvoisa puhemies, kysyisin hieman tästä raskaan
liikenteen valvonnasta, josta ministeri myöskin mainitsi.
Etenkin tuolla itäsuunnalla on tapahtunut paljon vakavia
onnettomuuksia ja ylikuormat ja muu kalusto ovat suuria. Nyt kun
olen ymmärtänyt, että liikkuvan poliisinkin
määrärahat ovat aika tiukat, niin jos
tätä tehostetaan, niin kuin pitäisi,
mistä se raha sitten otetaan, vai onko luvassa lisäresursseja,
ettei muun liikenteen valvonta tästä kärsisi?
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ministeri Rajamäki teki hyvin selkoa
hallinnonalan asioista ja erityisesti kansalaisten kannalta tärkeästä turvallisuudesta.
Tähän liittyy osaltaan myös tuo ulkomaalaishallinto.
Sen osaltahan valtioneuvoston piirissä on paljon tapahtunut
kehittymistä ja asioiden käsittelyn nopeutumista,
mutta toisaalta vielä hallinnon osalta ehkä tulisi
varautua, niin kuin ministerikin toi esille, myös hallinnon
tarpeellisiin muutoksiin. Joko valtioneuvoston piirissä tätä asiaa
on valmisteltu, niin että kyettäisiin edelleen
tehostamaan ja saamaan tällä tavoin nopeutta asioiden käsittelyyn
ja myös taloudellisuutta?
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Rajamäki aivan oikein korosti
tätä sisäisen turvallisuuden ministeriöksi.
Pystytäänkö tällä budjetilla
takaamaan kansalaisille sisäinen turvallisuus ja sisäisen
turvallisuuden tunne? Kokoomus sitä epäilee ja
sen takia on ollut esittämässä sinne
lisää rahaa.
Sitten toinen kysymys koskee, niin kuin ed. Soinikin täällä kysyi,
venäläistä rekkaliikennettä ja
yleensä venäläisten autojen turvallisuutta. Onko
siihen panostettu tarpeeksi ja mitä tullaan tekemään?
Ja viimeinen kysymys: kun oli kesällä kova kiista
rajavartijoitten palkasta — meille kyllä kävi
selväksi, että niissä on tarkistamisen
varaa — ovatko tulevat toimenpiteet riittäviä,
että tilanne rajoilla rauhoittuu?
Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ed. Pulliaisen tapaan annan ministeri Rajamäelle
täyden tunnustuksen siitä, että hän
on kyennyt saamaan lisää voimavaroja talousrikostutkintaan
ja harmaan talouden torjuntaan. Tämä on todella
tärkeä asia, ja tällä on myöskin
ennalta ehkäisevää vaikutusta. Tämä toiminta
on osoittautunut myös erittäin kustannustehokkaaksi,
kuten ministeri totesi, eli takaisin saatu rikoshyöty on
noussut erittäin voimakkaasti jo vuodesta 2003 vuoteen
2004 mennessä, ja näyttää siltä, että tänä vuonna
tämä nousuvauhti on vieläkin nopeampaa.
Olen joskus miettinyt sitä, mahtaisiko samantapainen malli
toimia tuolla liikennevalvonnan puolellakin, että jollakin
tavalla resursseja lisäämällä ja
uudelleen kohdentamalla saataisiin siellä paitsi tietysti
liikennekuri paremmaksi myöskin tuottojen kautta takaisin
ne uhratut kustannukset.
Jos muuten ymmärsin ministeri Rajamäen puheenvuoron
oikein, niin ensi vuonna poliisin määrärahat
ovat kestävällä pohjalla eikä tarvita mitään
keskusteluja lomautuksista ja tämäntapaisista
asioista.
Ja vielä jos saan kysyä yhden kysymyksen: nyt
kun mietitään kuntien ja valtion välistä tehtäväjakoa,
(Puhemies koputtaa) onko ministeriössä millään
tavalla ollut esillä se, että palo- ja pelastustoimen
tehtävät siirrettäisiin valtion hoidettaviksi?
Maija-Liisa Lindqvist /kesk (vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Rikostutkinta on erittäin tärkeää myös
kansainvälisessä yhteistyössä,
ja olemme saaneet erittäin hyviä esimerkkejä eri
viranomaisten yhteistyön toimivuudesta. Haluaisinkin tiedustella,
onko meillä riittävästi voimavaroja tähän
toimintaan nyt tulevaisuudessa, nimenomaan taloudellisia resursseja.
Lisäksi sitten paikallispoliisien tilanteesta haluaisin
kysyä, koska se on semmoinen, josta kansalaiset kysyvät
varsin usein, että poliisia ei juuri näy tietyillä paikkakunnilla.
Toinen on vielä tämä eduskunnan tahto
Rajavartioston osalta. Määräraha on jäänyt
pienemmäksi kuin eduskunnan lisäys oli, joka oli
tarkoitettu myös tällekin vuodelle. Onko tässä sitten
tulos se, että siellä joudutaan tekemään
saneerauksia myös henkilöstön suhteen,
vai tullaanko tällä todella toimeen?
Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomalaiset ovat tänä vuonna
iloinneet siitä, että presidentti Ahtisaari on
onnistunut neuvottelemaan Acehiin rauhan. Suomi on sitoutunut siviilikriisinhallinnan
kehittämiseen EU:ssa erittäin voimakkaasti. On
valitettavaa ja kerrassaan hämmästyttävää,
että hallitus ei kuitenkaan esitä siviilikriisinhallinnan
koulutukseen määrärahoja. Ministeri puheenvuorossaan mainitsi,
että suunnitelmia on Kuopion suunnalla, mutta määrärahaa
ei ole budjettiesitykseen myönnetty. Ihmettelen tätä suuresti
ja toivon saavani tähän asiaan vastauksen arvoisalta
ministeriltä, koska on hyvin tärkeää,
että siviilikriisinhallinnan koulutusta, jossa otetaan
huomioon esimerkiksi siviilien asema, naisten ja lasten asema, konflikteissa,
kehitetään määrätietoisesti
ja pitkäjänteisesti, niin että on valmius
lähettää monipuolisen ammattitaidon omaavaa
henkilöstöä tehtäviin eri puolille
maailmaa.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kiitokset vaan ministerille monesta
ripeästä toiminnasta menneinä aikoina,
erityisesti viime aikoina näissä turvapaikanhakijoiden
ongelmissa. Keväällähän työelämävaliokunta
otti kantaa siihen, mitä pitäisi tehdä tässä,
ja hyvin laajaa kannatusta meillä valiokunnassa oli sen
suhteen, miksei näitä turvapaikka-asioita voisi
keskittää sisäministeriöön.
Onko siitä miten paljon ollut keskustelua, jotta tämmöinen
tehtäisiin? Koska nyt kun tämä on hajautettu malli,
niin tämä on sillä tavalla aika tehoton
malli, vaikka eteenpäinkin on menty, mutta kuitenkin se
on jotenkin vähän semmoinen hösselö malli.
Mutta sitten yksi asia, joka tässä on itseäni
viime päivinä kummastuttanut, kun ihmiset taas ovat
ottaneet yhteyttä tuolta Ylä-Karjalan suunnasta,
on tämä laiton metsästysasia. Siellä syksy kun
alkaa pimetä, niin nyt yhä edelleen siellä yhä enemmän
kuulemma salakaadetaan hirviä. Lailliset metsästäjät,
jotka siellä ovat, ovat huolissaan siitä, jotta
siellä (Puhemies koputtaa) kuulemma viranomaisvaroja ei
ole riittävästi käytössä.
Onko tähän nyt sitten tulossa jotain uutta, mikä voisi
estää tämän laittoman metsästyksen?
Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ministeri Rajamäki todellakin, kuten
täällä on monta kertaa jo aiemmin lausuttu,
ansaitsee kiitoksen siitä, että hän on
sisäisen turvallisuuden asioita kovasti pitänyt
esillä ja varmasti siellä hallituksen piirissä myöskin
puolustanut määrärahoja.
Nyt taas budjettiesityksessä kuitenkin on semmoinen
puute, että tämä ei vastaa hallitusohjelman
luonnehdintaa sisäisen turvallisuuden osalta. Nimittäin
hallitusohjelmassa luvataan näin: "Poliisipalvelujen saatavuutta
kaikkialla Suomessa parannetaan Kosken työryhmän (9.1.2001)
pohjalta. Poliisien laajan eläköitymisen johdosta
poliisien koulutusmääriä nostetaan. Poliisitoiminnan
kehittämisen painopisteenä on rikostutkinnan ja
rikostorjuntatyön tehostaminen. Poliisille turvataan ammattitaitoinen
henkilöstö."
Herra puhemies! Ministeri Rajamäki on täällä monta
kertaa meille kansanedustajille todistanut, että (Puhemies
koputtaa) tämä hallitusohjelman kirjaus toteutetaan,
mutta käytännössä tuolta kihlakunnista
kuullaan kuitenkin viestiä, että määrärahojen
puutteen takia ei virkoja voida täyttää.
Tietääkö arvoisa ministeri tämän
tilanteen kihlakunnissa?
Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia sisäministeri Rajamäelle
erinomaisesta esityksestä. Oli lohduttavaa kuulla, että poliisin
toimintamahdollisuudet tulevana vuonna parantuvat määrärahalisäyksen
myötä. Mutta tulee mieleen väkisin sellainen
asia, että kun rajaturvallisuuden ja nimenomaan sisäisen
turvallisuuden kannalta poliisin, tullin ja rajan yhteistyö on
erittäin tärkeää ja sillä alalla
ministeri on tehnyt ansiokasta työtä, olisin kysynyt
lyhyesti, onko tällä ptr-yhteistyöpuolella
nyt ensi vuonna odotettavissa joitakin edistysaskeleita.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Menee ehkä toistoksi, jos totean,
millä tavoin ministeri on käsitellyt turvapaikanhakijoiden
asioita ja yrittänyt tuoda siihen jotakin järkeä.
Tietysti toivoisin tulevaisuudessa myöskin sitä,
että se käsittelyaika, joka tällä hetkellä on,
saataisiin vielä lyhyemmäksi, koska se maksaa
veronmaksajille erittäin paljon.
Arvoisa puhemies! Sitten tunnustuksena myös ministerille
se, että Seinäjoelle saadaan uusi virastotalo,
määrärahat on suunnitteluun, mutta toivoisin,
että ministeri huolehtisi nyt tavalla taikka toisella,
että jo mahdollisesti tämän vuoden lisäbudjettiin
saataisiin myös Pietarsaaren osalta suunnittelurahoja,
koska 40 prosenttia työntekijöistä on
sairastunut homeongelmista johtuen ja on hajasijoitettu nyt eri
puolille kaupunkia, osittain toiseenkin kaupunkiin, ja se aiheuttaa
myös valtiolle hyvin paljon lisäkustannuksia.
Toivoisin, että ministeri omalta osaltaan pystyisi huolehtimaan
siitä. (Puhemies koputtaa) Arvoisa puhemies! Aika loppuu.
Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Rajamäki ansaitsee minusta
kiitoksen, hän on uudistanut erittäin ahkerasti
oman hallinnonalansa asioita. Erityisesti tietysti haluan kiittää tässä yhteydessä
ministeriä myös
siitä, että rajajääkärikoulutus säilyy
Imatralla. Se on meille erittäin merkittävä hanke,
koska olemme rajan läheisyydessä.
Toinen asia, minkä vieressä istuva edustaja, Ulla
Anttila, otti esille, on erittäin merkittävä,
siviilikriisinhallinta. Se nousee myös tuolla rajan läheisyydessä erityisen
vahvasti esille. Toivoisinkin, että tähän
paneuduttaisiin entistä enemmän, koska uhkat,
joita on tälläkin hetkellä nähtävissä,
ansaitsevat kyllä sen, että me varaudumme
uhkiin ja että rahoitus on varattu myös budjetissa.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan yhtyä niihin tunnustuksen
sanoihin, joita ministerille on kohdistettu talousrikostutkintaan
ja -torjuntaan osoitetuista lisäresursseista. Tämähän
on hyvin merkittävä ja vaikuttava asia. Me varmaan
saamme odottaa entistä parempia tuloksia.
Nyt näyttää olevan niin, että pitkän
aikaa on ollut maan tapa teettää monia asioita
niin sanotusti pimeänä. Haluan kysyä ministeriltä,
mikä on mielestänne tilaajan vastuu näissä asioissa. Moraalinen
vastuuhan siinä on aika iso, mutta mikä on juridinen,
ja miten tätä vastuuta voitaisiin realisoida,
ja mitä tässä voitaisiin lainsäädäntömielessä tehdä?
Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Voin yhtyä hyvin mielellään
niihin kiitoksiin, mitä on osoitettu ministeri Rajamäelle.
Hän on toiminut erittäin esimerkillisesti ja uudistanut
sisäasiainministeriön toimintaa. Tässä yhteydessä myöskin
kiitos tästä Seinäjoen kihlakunnanviraston
suunnittelun käynnistämisestä. Kaksi
kokoomuslaista sisäministeriä sitä on
yrittänyt, mutta ei ole onnistunut. Te onnistuitte siinä.
Se seutukunta lisää väkeänsä jo
tämänkin puolen vuoden aikana 500:lla, eli siellä kyllä tarvetta
riittää.
Viime päivien uutisetkin ovat kertoneet suurista huumausainetakavarikoista,
mutta budjettikirjassa ennustetaan, että törkeiden
huumausainerikosten määrä laskisi tämänvuotisesta.
Olisinkin kysynyt, mihin tämä arvio perustuu,
kun tälle vuodelle on arvioitu 860 kappaletta törkeitä huumerikoksia
ja ensi vuodelle arvioidaan 770 kappaletta.
Sisäasiainministeri Kari Rajamäki
Herra puhemies! Aluksi nöyrästi kiitokset
palautteesta ja hyvästä yhteistyöstä,
joka toivottavasti myös jatkuu sisäisen turvallisuuden
asioissa, jotka nyt eivät ole kaikkinensa kovin helppoja
ja helposti hallittavia ja eteenpäin vietävissäkään,
kuten teidän moninaisesta palautteestannekin saattaa päätellä.
Ensinnäkin siviilikriisinhallinnasta: Olen täysin
samaa mieltä, se on ja pysyy sisäasiainministeriön
selkeänä ykkösasiana nyt esimerkiksi
lähiaikoihin liittyvissä ratkaisuissa. Me saimme
esitykseni mukaisesti kehysriihessä nimenomaan kirjauksen
siitä, että sisäasiainministeriön
johdolla ulkoasiainministeriön ja valtiovarainministeriön
kanssa valmistellaan siviilikriisinhallinnan valmiudet varmistava
kokonaisesitys kehysratkaisuun mennessä ja sisäministeriö pitää kiinni
siviilikriisinhallinnan koulutuskeskuksen toiminnan aloittamisesta.
Tähän liittyen käydään
nyt sitten myöskin eräitä muita keskusteluja
siitä, että voimme ennen kehysratkaisua myös
nämä toimenpiteet suorittaa. Sisäasiainministeriö on
ilman mitään budjettilisärahaa hoitanut
koulutus-, koordinaattori- ym. järjestelyt, ja tulemme
tähän vakavasti paneutumaan. Itse asiassa valtioneuvoston
turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ja kaikki yhteiset
hallituksen ja eduskunnan linjaukset pitävät tätä perusteltuna.
Se 1,5 miljoonaa euroa, joka oli budjettineuvotteluissa, ei ole
iso raha niihin uhkiin ja haasteisiin nähden, mihin joudumme
yhtäkkiä kenties vastaamaan. Hallituksen budjettiriihessä laajempi
yhteisvastuu kuin vain sisäministeriön ikään
kuin oman tontin hoitamisen vastuu tunnustettiin, ja olen iloinen
siitä.
Kansliapäällikkö Ritva Viljasen johdolla kansliapäällikkötasoinen
ryhmä on aloittanut kehotuksestani työt, ja tämä etenee
hyvin rivakasti niin, että haluan sen työn etenevän
sillä tavalla, että kun eduskunta käsittelee
myös budjettia, eduskunta ja sen valiokunnat saavat tästä mahdollisimman
hyvät rakennuspuut tehdä myöskin mahdollisesti
johtopäätöksiä yhteistyössä hallituksen
ja sisäasiainministeriön kanssa.
Edustajien Pulliainen ja Kallio puheenvuoroihin on helppo yhtyä.
Tämä on laaja yhteinen vääntö.
Minua kovasti kiehtoo vastata myöntävästi
ed. Pulliaiselle siinä, että pitää löytää tapa, jossa
tämä selkeä uusi vaihe talousrikollisuuden ja
harmaan talouden vastaisessa työssämme saataisiin
laajemmin myöskin arvioitavaksi. Hallitus on pitänyt
kaksi iltakoulua ja neuvottelua, mikä on erittäin
merkittävä asia, tähän aikaan
jo tämän kysymyksen parissa. Seuraava vaihe edellyttää paitsi
talousrikostutkijoita myöskin täällä esille
tuotuja tilaaja- ja rakennusalaan liittyviä rekisteri-
ym. monia lainsäädäntökysymyksiä. Nyt
pitäisi yhdessä katsoa, missä on oikeat
painopisteet, millä tässä mennään
eteenpäin, muun muassa liiketoimintakieltoihin liittyvät
pohdinnat. Meillä on tällä hetkellä poliisin
arvion mukaan yli 600 henkeä liiketoimintakiellon valvottavia
tämän vuoden lopulla. (Ed. Pulliainen: Ne kikkailevat
Viron kanssa!)
Nämä Viron kysymykset, joista Viron sisäministerin,
paitsi Margus Leivon myös Kalle Laanetin, kanssa olemme
jo keskustelleet ja lähiaikoina Viron vierailulla jatkamme,
ovat erittäin tärkeä asia. Meillä on
tällä hetkellä liiketoimintakiellon valvojien
kirjavahvuus noin 20 henkilöä. Monessa yksikössä valvottavien
määrä on kohonnut yli 50:n, jopa 80:n,
ja silloin olisi syytä miettiä, olisiko liiketoimintakiellon
valvonnan oltava päätoimista. Tässä oli
isoja myöskin meidän sisäisiä pohdintatarpeitamme.
Yhdyn kovasti ajatukseen siitä, että etsitään
tapaa, jolla tästä asiasta kansanvaltaisesti myöskin
voidaan laajasti yhteiskunnassa keskustella. Tämä on
todella iso kysymys.
Sisäisen turvallisuuden tunne: Teemme parhaamme, että entisestään,
huolimatta uudenlaisista uhista ympäristössämme
ja myöskin keskuudessamme, arjen turvallisuuden tunne vahvistuu.
Ymmärrän, että oppositio ei voi tunnustaa
koskaan, että sillä turvallisuuden tunne vahvistuisi,
vaan totta kai on esitettävä rahaa, kun budjettia
käsitellään. Mutta siinä on
vaan pieni vaara inflaatiosta ja uskottavuudesta, jos esittää rahaa,
jota oikeasti ei juuri sillä kohdalla tarvita, että kannattaa
pikkusen nyt paneutua, eikä yksityiskohtia muisteta vaan
syksyn 2003 keskustelua, jossa kokoomus erityisesti vaati sellaisia
rahoja, jotka me löysimme kyllä sitten jo tarkistuslaskennassakin
sisäministeriön poliisimomentilta.
Joka tapauksessa se on kiistatta selvää, että poliisien
määrän säilyttäminen
vuoden 2002 tasolla ja poliisien määrän
turvaaminen on selvä poliittinen linja ja siitä on
pidetty kiinni. Se edellytti juuri siksi syksyllä 2003
päätöstäni siitä, että Tampereen
poliisikoulun aloittavien oppilaiden määrä on
nostettava 360:stä 408:aan, jotta meillä on ihan
oikein peräänkuulutettu ammattitaitoinen poliisi
ja ikääntymisen johdosta voidaan ylipäänsä poliisinvirat
täyttää. Kun eräät
edustajat ovat tehneet kirjallisia kysymyksiä, että on
muutama kurssilta vapautunut poliisi vielä ilman työpaikkaa,
niin mikä olisi tilanne, jos olisi 48 vähemmän
aloittanut kurssinsa? Tässä kirjallinen kysymys
kohdistuisi toisella tavalla. Nämä ovat tärkeitä asioita.
Nyt haluan erityisesti korostaa, että tämä biometriaraha
ynnä monet muut tulevat olemaan niitä asioita,
joissa meidän on käytävä läpi
myös paikallispoliisin rahaperusteita. Marraskuussa linjatulla
tavalla jaetaan tietyillä kriteereillä nyt rahaa,
mutta on myöskin ulkomaalais- ym. uusien tehtävien
mukaisesti tarkistettava alueellista jakoa. Nyt nimenomaan lisäpelivara
suunnataan paikallispoliisin toimintaedellytysten varmistamiseen.
Liikkuvan poliisin osalta me pidämme vahvuuden nykyisellään.
Palaan siihen kohta tarkemmin.
Rajaturvallisuusasioissa me olemme totta kai vaikeassa uuteen
palkkausjärjestelmään liittyvässä lakonjälkeisessä tilanteessa,
jossa on nyt rakennettava, ja omalta osaltani teen parhaani, että Rajavartiolaitoksen
johdon ja kentän suhteet ja yhteistyö paranevat.
Olen tavannut henkilökohtaisesti Rajavartioliiton molemmat
puheenjohtajat kolmeen pekkaan pitkän illan merkeissä, eikä meillä ainakaan
ongelmia ole. Me paneuduimme yhdessä haasteisiin ja pyrimme
sisäisen turvallisuuden keskeisen voimavaran, Rajavartiolaitoksen,
kanssa vastaamaan kovasti kasvaviin haasteisiin, mitä sillä puolella
meillä on.
Käytän tilaisuutta hyväkseni ed.
Hurskaisen kiitokset kuitata sillä tavalla, että kun
eduskunta jäi lomalle juuri silloin, kun tein tämän
ratkaisun rajajääkärikoulutuksen ja rajajääkärikoulutuspaikkojen
osalta, se ratkaisuhan oli sillä tavalla hankala, koska
ikäluokkien pienenemisen yhteydessä oli linjattu
myöskin, että Rajavartiolaitoksen vahvuus pitää suhteuttaa
Puolustusvoimien vahvuuteen ja koulutukseen. Oli kaavamaisesti lähdetty
siitä, että kaksi neljästä rajajääkärikoulutuspaikasta
lakkautetaan. En halunnut mennä Rajavartiolaitoksen esikunnan
selän taakse vaan otin itselleni tämän
alkuvuodesta valmisteltavaksi ja myöskin vastuun kannettavaksi.
Erilaisten valmisteluvaiheiden jälkeen minusta oli keskeistä tunnustaa
se, että koko pitkä rajamme, vihreä raja
mukaan lukien, edellyttää erityisolosuhteiden,
myös kriisiaikaan liittyvien erityisvalmiuksien takia Tunturi-Lapin
erityiskoulutuksen varmistamista.
Toinen näkökulma oli se, että me
tarvitsemme 160 uutta rajajääkäriä Kaakkois-Suomeen,
joka on painopistealue meillä, turvallisten, sujuvien rajanylitysten
varmistamiseksi myös Venäjän Pietarin
suunnan takia. Silloin oli selvää, että ei voi
kuvitella, että sitten sen alueen koulutus lopetetaan,
ja sen jälkeen mitoittamalla tätä asiaa
Ivalon osalta katsoin, että ilman muuta Onttola, Pohjois-Karjala,
on se, jolla on perustelut.
Kajaanissa tehdään hyvää koulutustyötä,
Kainuussakin olisi tarvittu koulutusta, mutta kun yhtälö on
tämä, niin silloin päädyttiin
tähän ja päädyin tähän
ja myöskin sen takia, että Kainuun Prikaati on
tässä tapauksessa rauhanajan suurin joukkoyksikkö.
Tämä oli vaikea yhtälö, mutta yhtälö ei
ollut kaksi neljästä vaan kaksi plus yksi, oikeastaan
kolme. Lopputulos kuitenkin, uskon, on kokonaismaanpuolustuksellisesti
myöskin toimiva. Esimerkiksi Ivalon osalta ei sisäministerillä olisi
ollut kompensaatiolähestymistapoja lainkaan.
Minä olen jo keskustellut Ulkomaalaisviraston ylijohtajan
kanssa Kuhmon Ulkomaalaisviraston yksikön jatkovahvistuksesta.
Sen lisäksi — ehkä se oli vähän
tietoista ennakointia, vaikkei sitä silloin ääneen
voinut sanoa, mihin olin päätymässä rajajääkärikoulutusasiassa — halusin
siirtää ja myöskin tukea Kajaanin sivuyksikköä tässä hallintopalveluyksikössä Joensuun
ratkaisun yhteydessä. No, tämä on joka
tapauksessa se tilanne.
Täällä ed. Kallio kysyi pelastustoimeen
liittyvistä asioista. Se on osana Paras-hanketta, tietysti
sisäministeriön vastuulla ja valmisteltavana. Me
lähdemme siitä, että pelastustoiminnan
toimintaedellytysten pitää olla joka tilanteessa
aina lähtökohtana tässäkin valmistelussa.
Myöskin eläköitymiseen liittyvä,
pelastustoimen ikääntymiseen liittyvä erillisselvitys
on nyt meneillään, se on käynnistetty
jo aikaisemmin.
Herra puhemies! Huomaan kellon käyvän, mutta
kysymyksiä tuli niin paljon, että toivon, että voisin
kuitenkin nyt vastata.
Ensinnäkin raskaan liikenteen valvonta on painopistealue,
jolla tarvitaan useiden toimijoiden, liikenne- ja viestintäministeriön
ym. yhteistyötä. Siellä on tiettyjä lainsäädäntöhankkeita, kuten
tiedämme. Meidän osaltamme liikkuvan poliisin
vahvuus siis säilytetään mutta painopistettä siirretään
raskaan liikenteen puolelle. Sen lisäksi Rajavartiolaitoksen
uusia valtuuksia raja-asemilla raskaan liikenteen valvonnassa lisätään.
Kysymyshän ei ole vain venäläisen, ulkomaisen
kaluston, kansallisen intressin ja yhteisen turvallisuuden näkökulmasta,
vaan kyllä täällä Helsingin
satamissakin ulkomaisia rekkoja ym. on. Lisäksi on tarkoitus,
että selvitetään krp:n laittoman työvoiman
valvontayksikön kytkennät sekä Rajan
että lp:n toimintaan muun muassa myöskin harmaan
kuljetustalouden mukaan ottamiseksi tähän turvallisuusarviointiin.
On tärkeää myöskin varmistaa,
että raskaan liikenteen koulutus- ja tarkastustehtävät
kiinnostavat, ja on myöskin kannustavuus tältä osin
jatkossa varmasti myös muistettava.
Puhemies! Ulkomaalaishallinnon osalta haluan todeta, että tämä on
asia, johon on kiinnitetty eri yhteyksissä Valtiontilintarkastajia
myöten huomiota, tähän hajanaiseen hallintoon,
hallintovaliokunta ja työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunta viimeksi
alkukesästä. Tämä on kysymys,
josta on pakko keskustella. Meillä esimerkiksi turvapaikan
käsittely, kun ajasta kaksi kolmasosaa muodostuu esimerkiksi
maassa oleskelusta ja maasta poistamisesta, on erittäin
kallista ja epätarkoituksenmukaista. Kun meillä on
yhtenäinen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka, Dublinin
ym. järjestelmä, niin sitä täytyy
myöskin yhtenäisesti pyrkiä käyttämään.
Tältä osin auttaisi — ja me pohdimme
sitä nyt eri tavoin — ulkomaalaislain epäkohtiin
puuttuminen ja yhteinen korjaus. Kuten ulkomaalaislain käsittelyssä huomautin,
meillä on myöskin ilmennyt epäkohtia,
joita on syytä käydä kriittisesti läpi.
Tämä liittyy myöskin turvapaikkajärjestelmän
ja toimeentulotuen maksatus- ym. käytänteidenkin
mahdollisiin vaikutuksiin. Mutta ehkä yksi tapa voisi olla,
että Ulkomaalaisviraston työntekijä olisi
vastaanottokeskuksissa nopeuttamassa rekisteröintiä ja
myöskin asioiden täytäntöönpanoa.
Kyseessä ovat isot kysymykset kuitenkin. Me tarkennamme
sisäministeriössä omilta osiltamme koko
ajan tietysti ulkomaalaislain tehokkaan täytäntöönpanon
edellytyksiä, ja tätä työtä tehostetaan
tältä osin.
Puhemies! Täällä oli, anteeksi, vielä muutama kysymys,
joihin on vastattava.
Poliisin rahojen osalta työ on siis positiivisesti,
myönteisesti etenemässä. Laittoman metsästyksen
osalta olemme tässä yhteistyössä eri
viranomaisten kanssa tehostaneet toimintaa ja osoittaneet siihen
myös määrärahoja. Meillä on tässä Itä-Suomessa
todella myös tarvetta.
Ed. Wallinille ja ed. Vistbackalle pääsee
kuittaamaan myönteisesti, että Seinäjoki
hoidettiin valtiovarainministerin kanssa hyvin budjettiriihessä.
Nyt on sisäministeriön esitys sitten, että lisäbudjetissa
myöskin Seinäjoen jälkeen nyt Pietarsaari
saataisiin sitten myönteisesti kuntoon.
Kihlakuntavirastopuolen asiat ovat sinänsä myönteisesti
nyt etenemässä, mutta poliisitalojen rakentamisen
puolella meillä on sisäministeriössä valmistelu
meneillään. Meidän täytyy nyt katsoa,
missä määrin poliisitalojen osalta päästäisiin
eteenpäin. Siinä kieltämättä ovat
olleet vähän ongelmana vuosiin 1999—2003
liittyneisiin poliisitalojen rakentamisiin liittyvät hankintamenettelyt,
jotka ovat olleet kalliita veronmaksajille ja joissa on ollut moitittavuutta,
kuten Valtiontilintarkastajat, Valtiontalouden tarkastusvirasto ja
sisäasiainministeriön sisäinen tarkastus
ovat huomanneet, mutta yritämme jatkaa. Nykyistä ministeriötä ja
hallitusta on kai väärin tuomita niistä kalliista
toteuttamistavoista, mitä edellisellä kaudella
kenties kannattavuuden ja poliisin itsensä kannalta tehtiin.
Harry Wallin /sd:
Arvoisa herra puhemies! Toimivat liikenneväylät
ovat keskeinen tekijä niin elinkeinoelämän
menestymiselle kuin kansalaisten liikkumisellekin. Lamanaikaisista
laiminlyönneistä johtuen liikenneväylät
ovat päässeet luvattoman huonoon kuntoon, ja tilanteen korjaaminen
vaatisikin mittavia investointeja.
Toukokuun lopulla 2003 hallitus asettikin ministerityöryhmän
valmistelemaan liikenneinvestointiohjelmaa, jossa tuli muun muassa
tehdä ehdotus liikenneinfrastruktuurin ylläpitämisen
ja kehittämisen yleisistä linjauksista seuraavien kymmenen
vuoden aikana sekä väylätoiminnan tarkemmista
painotuksista alkaneen hallituskauden aikana. Ministerityöryhmä jätti
mietintönsä helmikuussa 2004. Siinä oli
listattu tärkeimmät väylähankkeet
ja asetettu ne tärkeysjärjestykseen. Myös
tarvittava rahoitus oli arvioitu ja etsitty uusia rahoitusmalleja,
joista ehkä eniten on keskusteltu niin sanotusta elinkaarimallista.
Ensi vuoden budjettia koskevissa neuvotteluissa koettiin aluksi
kuitenkin ikävä yllätys, kun valtiovarainministeriö ei
ollutkaan ottanut huomioon ministerityöryhmän
ja liikenneministeriön esittämiä hankkeita.
Muun muassa kaikki ratahankkeet oli tiputettu esityksestä pois.
Onneksi tilanne kuitenkin muuttui valtiovarainministeri Antti
Kalliomäen ja pääministeri Matti Vanhasen
välisissä neuvotteluissa. Niissä sovittiin
muun muassa, että Ilmalan ratapihan uudistus otetaan mukaan
vuoden 2006 budjettiesitykseen. Tervetuloa 4.10. tutustumaan tähän hankkeeseen,
kun eduskunnan rautatieystävät sinne matkaavat.
Tämä on erittäin tärkeä päätös, koska
Ilmalasta on muodostunut tulppa koko eteläisen Suomen junaliikenteelle.
Myös käytössä oleva laitteisto
on vanhentunutta ja kipeästi uusimisen tarpeessa.
Vuonna 2007 sovittiin aloitettavaksi rataosuuksien Seinäjoki—Oulu
sekä Lahti—Luumäki parantaminen. Nämä ovat
merkittäviä osuuksia rautateiden kilpailukyvyn
kannalta. Jotta ympäristöystävällisestä rautatieliikenteestä tulisi varteenotettava
kilpailija lentoliikenteelle Helsingistä Ouluun, on ratojen
oltava siinä kunnossa, että nopeita junia päästään
hyödyntämään. Suunnitelmissa
oleva nopea junayhteys Helsingistä Pietariin taas edellyttää sitä,
että nykyiset liikenteen pullonkaulat saadaan poistettua.
Nämä hankkeet on tarkoitus rahoittaa osaksi valtionyhtiöiden
myyntituloillakin, koska budjettikehyksiä ei haluta ylittää.
Harkinnan arvoinen ratkaisu olisi myös se, että pantaisiin
liikenneväylät kuntoon nykyistä nopeammallakin
aikataululla. Näin varmistettaisiin teollisuutemme hyvä kilpailukyky.
Liikenneväyliin sijoitetut rahat eivät mene hukkaan,
vaan ne lisäävät kansallista varallisuutta.
Hyvät liikenneyhteydet parantavat myös elinkeinoelämän
toimintaedellytyksiä. Liikenneyhteyksillä on myös
aluepoliittista merkitystä, koska ne ohjaavat yritysten
sijoittumista maassamme. Unohtaa ei pidä myöskään
tavallisten kansalaisten liikkumismahdollisuuksia. Liikennepoliittisilla
ratkaisuilla joko edistetään tai vähennetään
kansalaisten välistä tasa-arvoa.
Huolestuttavaa on tämä joukkoliikennemäärärahojen
pienentyminen. Junaliikenteen osalta käytetään
tänä vuonna ostoliikenteeseen 39,7 miljoonaa euroa,
ja tässä budjettiesityksessä siihen on
varattu vain 36 miljoonaa euroa. Se tarkoittaisi joukkoliikenneostojen
vähentymistä junaliikenteessä peräti
kymmenellä prosentilla. Mitä taas tulee bussipuoleen,
voi todeta, että valtiovarainministeriön määrittelemät
joukkoliikenteen määrärahakehykset ovat
pienentyneet bussipuolella tasolle, joka uhkaa romuttaa joukkoliikenteen
palveluverkoston. Valtiovarainministeriön esittämä budjettileikkaus
3,8 miljoonaa euroa merkitsisi kokonaisuudessaan noin 1 400 päivittäisen
bussivuoron lakkauttamista ja vaikuttaisi kymmenientuhansien ihmisten
liikkumistapoihin. Paitsi että vuorojen raju karsiminen vähentäisi
kuntakeskusten välisiä tärkeitä yhteyksiä,
myös 400 työpaikkaa häviäisi
maaseudulta, sieltä, missä työtilaisuuksia
on muutenkin enää vähän jäljellä.
Mitä tulee vielä tähän sisäministeriön
pääluokkaan, niin haluan vielä täältä puhujakorokkeeltakin
kiittää ministeri Rajamäkeä Seinäjoen kihlakunnanviraston
suunnittelun käynnistämisestä. Ollessani
kaupunginhallituksen puheenjohtajana esittelimme asiaa sisäministeri
Häkämiehelle. Hän lupasi asian hoitaa.
Sen jälkeen tuli sisäministeriksi ministeri Itälä.
Hän lupasi asian hoitaa. Aina valtiovarainministeri Niinistö tämän
tyrmäsi. Nyt tämä suunnittelu käynnistyy tämän
budjetin mukaan ensi vuonna, ja kuten ed. Vistbacka jo aikaisemmin
totesikin ja ministeri siihen yhtyi, tilanne Pietarsaaressa on hyvin
kaoottinen. Toivottavasti se tulee sitten ratkaisuun lisäbudjetin
yhteydessä.
Maija Rask /sd:
Arvoisa herra puhemies! On ainakin kaksi tapaa kansanedustajilla
lähestyä talousarvioesitystä: joko niin,
että vedetään suuret poliittiset linjat,
tai sitten keskitytään johonkin yksityiskohtaan.
Minulla on tarkoitus keskittyä vain yhteen asiaan, terveyteen.
Tämä kansanterveyshanke, mikä nyt
on menossa, on erittäin hyvä asia, ja on erinomaista, että siihen
on myös lisätty määrärahoja.
Mutta hanke ei pelkästään riitä,
ja ongelmia on kyllä toisaalla. Ongelmana on esimerkiksi
se, että erikoissairaanhoitolain mukaista valtionosuutta
yliopistosairaaloille lääkärikoulutukseen
on jälleen kerran pienennetty. Korvaukset laskevat samanaikaisesti,
kun uusia opiskelijoita — ainakin budjettikirjan mukaan — arvioidaan
otettavan sisään. Ja on selvä, että kun
määrärahat pienenevät ja opetettavien
määrä lisääntyy, niin
on pelättävissä, että koulutuksen
laatu laskee. Erikoissairaanhoitolain mukainen tutkimusraha kylläkin nousee,
mutta siinä tämä 8 miljoonan euron nousu
on täsmälleen saman suuruinen kuin koulutusrahoista
tuleva vähennys. Tässä on käymässä niin,
että otetaan yhdestä taskusta rahaa ja siirretään
toiseen taskuun. Ongelma lääkärikoulutuksessa
yliopistosairaaloissa on rahan vähyys, johon pitäisi
kyllä puuttua.
Arvoisa puhemies! Muutenkin haluan sanoa muutaman sanan lääkärikoulutuksesta.
Puutun kahteen asiaan. Me itse asiassa tarvitsisimme sellaisia lääkäreitä,
jotka erityisesti kiinnittäisivät huomion myös
ihmisessä olevaan terveyteen eivätkä vain
siihen sen hetkisen sairauden hoitamiseen. Me tarvitsemme terveyslähtöisesti
ajattelevia lääkäreitä. Käytännössä tämä tarkoittaa
esimerkiksi sitä, että lääkärin
tulisi aina puuttua asiakkaan, potilaan, tupakanpolttoon ja sanoa,
että se kannattaa lopettaa, koska se on sinulle vaarallista.
On tutkittu, että näin eivät lääkärit
tee, vaikka potilaat sitä itse asiassa odottavat. Kansanterveyshanke,
niin kuin sanoin, on hyvä asia, mutta sekin on pitkälle
sairauskeskeistä.
Mutta toinen tulevaisuudessa todella tärkeä asia
liittyen lääkärikoulutukseen on se, että me tarvitsemme
lisää geriatreja elikkä niitä lääkäreitä,
jotka ovat erikoistuneet ikääntyvän ihmisen hoitamiseen.
Meillä on tällä hetkellä tilanne,
joka johtuu siitä, että suomalainen terveydenhuolto
on erittäin korkeatasoista, lääketiede
ja hoitotiede on korkeatasoista, hyvinvointi maassamme on hyvä:
ihmiset elävät pidempään. On
aivan selvä, mitä pidempään
eletään, niin sitä todennäköisempää on,
että myös sairastutaan. Nyt jos koska pitäisi
tähän asiaan puuttua, koska kaikki nämä väestöennusteet
osoittavat, että ikääntyvän
väestön määrä yhteiskunnassamme
lisääntyy.
Minusta on tärkeä todeta — palaan
nyt tähän terveysajatteluun — että meillä on
vähän vaikeat ja huonot asenteet suhtautumisessa.
Arvoisa puhemies! Minä haastattelin vasta lääkärinkoulutuksen
aloittaneita opiskelijoita noin vuosi sitten. Kysyin nuorelta, 18-vuotiaalta
lääketieteen opiskelijalta, mikä sinun
mielestäsi on pahin terveysuhka Suomessa. Vanhuus, vastasi
lääketieteen opiskelija. Me emme pääse
iästä, emme sukupuolesta emmekä perimästä eroon.
Minusta on tärkeää, että puhumme
näistä asioista ja yritämme vaikuttaa
siihen, että lääketieteessä otetaan terveys
lähtökohdaksi, myös vanhenevien ihmisten
terveys. Minä ainakin itse haluan vanheta niin kuin entisaikainen
kirjoituskone Remington, täysin toimintakykyisenä,
vaikka vähän iän myötä löystyvänä.
Edustajat Matti Saarinen ja Jukka Vihriälä merkitään
läsnä oleviksi.
Jutta Urpilainen /sd:
Arvoisa puhemies! Vuoden 2006 valtion tulo- ja menoarvion laadinnassa
sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä painotti erityisesti
lapsiperheiden ja yksinhuoltajien sekä eläkeläisten
ja pitkäaikaistyöttömien aseman parantamista.
Asetetut tavoitteet pääsääntöisesti
saavutettiin ja budjettiesitystä voidaankin pitää tasapainoisena
ja yhteisvastuullisena kokonaisuutena.
Keskeisenä tavoitteena sosialidemokraateilla oli toimeentulotuen
asumismenojen 7 prosentin omavastuuosuuden poistaminen. Tämä muutos tulee
auttamaan suoraan kaikkia maamme 400 000:ta toimeentulotuensaajaa.
Muutos tulee olemaan konkreettinen, sillä toimeentuloasiakkaan
käteen jäävä tulo tulee omavastuuosuuden poistamisen
myötä nousemaan noin 30 euroa kuukaudessa. Erityisesti
muutos tulee helpottamaan niiden 70 000 kotitalouden asemaa,
jotka ovat pysyvästi toimeentulotuen varassa. Asumiskulujen
omavastuuosuus on joissain tapauksissa aiheuttanut vuokrarästien
kertymistä ja asuntojen irtisanomisia. Näiden
uskon muutoksen myötä vähenevän.
Arvoisa puhemies! Yhteiskuntamme viime vuosien vaikein ongelma,
korkea työttömyysaste, on hallituksen määrätietoisella
ja tavoitteellisella toiminnalla saatu selkeään
laskusuuntaan. Tämän todistavat myös
tuoreimmat tilastot tältä kuluvalta viikolta.
Ennusteiden mukaan suotuisa kehitys jatkuu edelleen. Silti meillä on
edelleen suuri joukko pitkäaikaistyöttömiä,
joiden asema vaatii parannuksia. Pidän onnistuneena ratkaisuna
pitkäaikaistyöttömien työhönpaluun
tukemista asumistuen muutoksen avulla. Meillä on edelleen
sellaisia tulonsiirtoihin liittyviä loukkuja, jotka eivät
välttämättä tee mielekkääksi
ottaa vastaan ainakaan lyhytaikaista tai pienipalkkaista työtä.
Yli vuoden työttömänä olleen
henkilön tilannetta pyritäänkin nyt parantamaan
pitämällä asumistuen määrä muuttumattomana
kolmen ensimmäisen työssäolokuukauden
ajan. Muutoksella paitsi tuetaan työllistymistä,
myös estetään niiden valitettavien tilanteiden
syntymistä, joissa liikaa maksettua asumistukea peritään
takaisin. Uudistus tulee koskemaan noin 3 000—5 000:ta
maamme kansalaista, ja heidän osalleen tuleva rahallinen
hyöty tulee olemaan noin 200 euroa kuukaudessa.
Ikääntyneiden työllisyys on hallituksen
toimien avulla maassamme parantunut. Esimerkiksi 55—64-vuotiaiden
työllisyysaste on 10 prosenttia korkeampi kuin vuosituhannen
alussa. Ikääntyneiden ihmisten on kuitenkin edelleen
vaikeampaa löytää uutta työtä.
Tästä syystä työnantajamaksun
alennuksen suuntaaminen yli 54-vuotiaisiin on mielestäni
oikea ratkaisu. Tärkeää on myös
se, että uudistus astuu voimaan eli työnantaja
saa alennuksen vain silloin, kun työntekijän tekemät
työtunnit riittävät säädyllisen
toimeentulon saamiseen.
Arvoisa puhemies! Nuorten syrjäytymisen ehkäisy
on yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Jos nuori 25-vuotiaana kokonaan syrjäytyy yhteiskunnasta
ja elää 40 vuotta erilaisten tukien varassa, on
siitä syntyvä lasku jopa miljoonan euron luokkaa.
Pidänkin erittäin tärkeänä,
että hallitus panostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin.
Tästä esimerkkinä ovat muun muassa nuorten
yhteiskuntatakuuseen satsaaminen, nuorten työpajojen vakinaistaminen sekä koulupudokkaiden
tukeminen.
Budjettiin on tulossa yli 23,5 miljoonan euron lisäpanostus
nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen. Lisäksi 1,5 miljoonaa
euroa suunnataan nuorten työpajoihin, joiden toiminta ollaan
myös vakinaistamassa. Yhteiskuntatakuuseen tulee myös
muutoksia siltä osin, että jatkossa alle 25-vuotiaille
ja vastavalmistuneille tehdään viimeistään
kuukauden kuluttua työttömyyden alusta suunnitelma,
jonka avulla pyritään helpottamaan nuorten työllistymistä avoimille
työmarkkinoille. Koulupudokkaille taas perustetaan opetusministeriössä erillinen
hanke, jolla jo peruskoulun yläkoulussa pyritään
tukemaan kouluvaikeuksia potevia lapsia. Onkin erittäin
tärkeää, että kouluissa on riittävän
pienet oppilasryhmät ja erilaisia tukitoimia oppilaiden
hyvinvoinnin takaamiseksi ja opettajien työn tukemiseksi.
Arvoisa puhemies! Yliopistojen merkitys kansallisessa ja alueellisessa
innovaatiojärjestelmässä sekä kulttuurin,
kilpailukykymme ja hyvinvointimme kehittämisessä on
suuri. Kuuden yliopistokeskuksen perustaminen vuoden 2004 alusta
lähtien on ollut tärkeää niiden
alueiden kehittymiselle, joilla ei ole omaa tiedeyliopistoa. Yliopistokeskusten
toiminnan turvaaminen on myös kirjattu hallitusohjelmaan.
Kuluvan vuoden budjetissa keskusten toimintaan on suunnattu 3 miljoonaa
euroa. Vuoden 2006 tulo- ja menoarviossa määräraha
olisi vain 2,5 miljoonaa euroa. Toivonkin, että eduskunta
nostaa yliopistokeskuksille esitetyn määrärahan
vähintään 3 miljoonaan euroon vuodessa,
jotta yliopistokeskusten toiminta voidaan turvata myös
tulevaisuudessa.
Vaikka budjettiesitys on hyvä, on siinä kuitenkin
muutamia puutteita. Yliopistokeskusten rahoituksen ohella toivon,
että eduskunta lisäisi myös perustienpitoon
osoitettuja määrärahoja. Tiet ovat kansallista
omaisuutta, joihin on sidottu paljon rahaa ja joiden kunto on merkityksellinen
tekijä asukkaiden viihtyvyyden, turvallisuuden ja alueiden
toimivuuden kannalta. Pidän tärkeänä,
että myös harvaanasutulla alueella tieverkko on
hyvässä kunnossa. Se on myös yksi tapa
turvata esimerkiksi elinkeinoelämän edellytysten
paranemista maaseudulla.
Korjausta vaatii myös alle 20-vuotiaiden opiskelijoiden
asema, johon hallitus ei ole budjettiesityksessään
puuttunut. Toivon, että eduskunta voisi poistaa opintotuen
yhteydessä alle 20-vuotiaiden opiskelijoiden
vanhempien tulorajat. Asia on erityisen tärkeä jo
opiskelijoiden tasa-arvoisen lähtökohdan ja näkökulmankin
takia.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin nostaa esille omalla alueellani
erittäin tärkeäksi nousseen Pietarsaaren
poliisitalohankkeen, johon täällä on
jo aikaisemminkin viitattu. Viime kesään saakka
Pietarsaaren poliisi toimi sellaisissa tiloissa, jotka työterveyden
näkökulmasta katsottuna olivat täysin
ala-arvoiset. Sisäilmaongelmien seurauksena noin 40 prosenttia
henkilökunnasta oireili ja useat sairastuivat vakavasti.
Viime kesänä poliisi muutti uusiin tiloihin, jotka kuitenkaan
eivät ole toiminnan kannalta mitenkään
asianmukaiset. Pietarsaareen tarvitaankin mitä pikimmin
uusi poliisitalo. Ensi vuoden budjettiin ei esitystä kuitenkaan
ole saatu mahtumaan, ja toivon, että asia hoidetaan lisätalousarvion
yhteydessä. Iloitsen erityisen paljon siitä, että sisäministeri
Kari Rajamäki on asiassa ollut erittäin aktiivinen,
ja luotan siihen, että asia lisätalousarvion yhteydessä hoidetaan.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies
Paavo Lipponen.
Tuula Väätäinen /sd:
Arvoisa puhemies! Olemme kuulleet satoja puheenvuoroja, joissa
on laajasti käsitelty tulevan vuoden talousarvioesitystä.
Jokainen puheenvuoron käyttäjä on tarkastellut
asiaa omasta viiteryhmästään ja kiinnostuksestaan
käsin, ja epäilemättä myös
tämä oma puheenvuoroni kulkee samaa rataa.
On selvää, että monin paikoin olisi
tarvittu suunniteltua enemmän taloudellista lisäystä vähävaraisten
ihmisten asioiden parantamiseksi ja olosuhteiden ikään
kuin uudelleenjärjestämiseksi. Toisaalta on syytä sanoa,
että tilanteeseen on kuitenkin tartuttu, ja yhtenä tärkeänä toimenpiteenä on
asumistuen omavastuun poistaminen toimeentulotuesta. On selvää,
että omavastuun poistaminen jo vuoden alusta olisi ollut
toivottavaa ja tarpeellista. Työmarkkinatuen korotuksen poisjääminen
esityksestä on selvä vaje, ja korotuksen toteutumiseksi
on tehtävä edelleen työtä.
Erityinen vähävaraisuus tutkimusten mukaan johtuu
pääsääntöisesti pitkäaikaistyöttömyydestä,
joka näyttää siirtyvän sukupolvesta
toiseen ja näin erityisesti vaarantaa lasten ja nuorten
tulevaisuutta ja ikään kuin väistämättä ohjaa
heidän elämänvalintojaan heille itselleen
ja yhteiskunnalle kielteiseen suuntaan. Aikuisten voimavaroja lasten
hoitamisessa ja huoltamisessa on monin eri keinoin tuettava. Lasten
ja nuorten hyvinvoinnin seuranta ja erityisesti varhainen puuttuminen häiriötilanteissa
on hyvin merkityksellistä.
Tässä työssä päiväkodit,
koulut, neuvolat, oppilashuolto ja kouluterveydenhuolto ovat avainasemassa,
minkä vuoksi niiden toimintamahdollisuuksista on pidettävä huolta
jatkossakin. Aikuisten jaksamista vanhemmuudessa, perheessä ja
työelämässä on tuettava. Työterveyshuolto
on merkittävä organisaatio työhyvinvoinnin
vahvistamisessa. Työtehtävät ovat monimutkaistuneet ja
osaamisen vaatimukset kasvaneet. Toimintaympäristö muuttuu
jatkuvasti, joten työpaikkojen ja työntekijöiden
on kyettävä uudistumaan kaiken aikaa.
Hallituksen tavoitteena on työuran pidentyminen 2—3
vuodella, mihin uusi eläkejärjestelmä antaa
myös mahdollisuuden. Tämä vaatii kuitenkin
monenlaisia uudistuksia työoloissa ja suvaitsevaisuutta
yleisessä ilmapiirissä. Työkyvyttömyyden
yleisimpiä syitä ovat mielenterveyshäiriöt
sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Mielenterveysongelmien
yleisyys on mielestäni ilmiö, johon ei ole riittävästi
kiinnitetty huomiota. Valtakuntaan on perustettu mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta,
joka aloittaa työnsä tänä syksynä,
ja on perusteltua odottaa, että erityisesti tämä neuvottelukunta
alkaa aktiivisesti tuoda esille asiaan liittyviä ongelmia,
mutta myös uusia aloitteita asioiden korjaamiseksi.
Työterveyshuollon tehtäväkenttä on
laajentunut ja painottunut yhä enemmän työssäjaksamisen
ja työhyvinvoinnin varmistamiseen. Näin ollen
työterveydessä työskentelevien osaamisen varmistaminen
on suuri haaste ja välttämätön, jotta
se voisi tukea pidempää työssäoloaikaa
sekä työntekijöiden selviytymistä työssä ja
yksityiselämässään. Ajattelen,
että ihmisen elämä on kokonaisuus, jota
ei voi keinotekoisesti pilkkoa työn ja perheen kesken,
vaan ne ovat elämässä limittäin
ja molempien on ymmärrettävä toisiaan.
Arvoisa puhemies! Budjettikirjan kohdassa 33.14 käsitellään
valtion mielisairaaloita. Näiden sairaaloiden, Vanhan Vaasan
sairaalan ja Niuvanniemen sairaalan Kuopiossa, tehtävä on tuottaa
valtakunnallisia oikeuspsykiatrian erikoisalan hoito- ja tutkimuspalveluja.
Sairaaloissa hoidetaan mielentilan vuoksi rangaistukseen tuomitsematta
jätettyjä henkilöitä ja muita
mielenterveyden häiriöitä potevia, joiden
hoitaminen on erityisen vaikeaa tai vaarallista. Niuvanniemessä on
lisäksi alaikäisten potilaiden hoitoyksikkö,
joka on osoittautunut erityisen tarpeelliseksi itselleen ja ympäristölleen
sairautensa vuoksi vaarallisten alaikäisten hoitamisessa.
Tulevaisuus näyttää siltä,
että tällaisen hoidon tarve pysyy vähintään
ennallaan ja hoitoon ja mielentilan tutkimukseen määrätyt
henkilöt ovat yhä useammin huumeiden käyttäjiä.
On kyse monella tavalla vaativasta potilasryhmästä,
ja ehdoton edellytys on, että heidän tutkimuksensa
ja hoitonsa edelleen järjestetään ja
tuotetaan valtion omana toimintana. Stakesista lähteneet
ajatukset siitä, että näiden sairaaloiden
toiminta voitaisiin muuttaa säätiöpohjaiseksi,
ovat mielestäni täysin käsittämättömiä.
Pidän hyvin tärkeänä, että valtion
mielisairaaloiden toimintaedellytykset tulevaisuudessakin turvataan,
jotta voidaan rikoskierre katkaista ja ennalta ehkäistä uusintarikollisuus
juuri näiden potilaiden kohdalla.
Kuntien vastuulla oleva sosiaalityö on monin paikoin
riittämätöntä. Noin 10 prosentissa
kunnista ei ole päteviä sosiaalityöntekijöitä,
mikä asettaa kuntalaiset sosiaalityön osalta eriarvoiseen
asemaan. Talousarvioesityksessä sanotaan, että vuonna
2006 valmistellaan tarvittavia säädösmuutoksia
oikeudesta päästä palvelujen tarpeen
arviointiin kunnallisessa sosiaalityössä. Nämä säädösmuutokset
ovat aivan varmasti tarpeen ja vieläpä pikaisesti
päätettäviksi saatettavia. Luulen, että tämä tulee
olemaan vielä vaativampi työ kuin maaliskuussa
voimaan astunut hoitoon pääsyn varmistava laki.
Hyvin toimiva sosiaalihuolto on merkittävä tekijä syrjäytymisen
ehkäisemisessä ja erityisesti toimivan lastensuojelun
toteuttajana. Jotta sosiaali- ja terveysministeriö ja sosiaali-
ja terveysvaliokunta voisivat onnistua myös tämän
lain säätämisessä, tarvitaan
valmiutta taloudelliseen lisäpanostukseen myös
tulevina vuosina.
Arvoisa puhemies! Tämänkin talousarvioesityksen
jälkeen työtä ja tavoitetta näyttää riittävän
niin oppositiolla kuin hallituksella, eli olemme tässä suhteessa
samassa veneessä. Kunpa muistaisimme joskus edes pienen
pätkän soutaa samaan suuntaan.
Minna Lintonen /sd:
Arvoisa puhemies! Kuluvan hallituskauden aikana Suomen talous on
kehittynyt hyvin. Työllisyys on kasvussa, ja valtiontalouskin
on lähellä tasapainoa. Vahva pohja tulee tarpeeseen,
jotta julkinen sektori selviäisi tulevien vuosien haasteista.
Erityinen ongelma on kuntatalouden nopea kasvu, ja valmisteilla
oleva kuntarakenneuudistus on saatava voimaan nopeasti uudistuksen
kunnianhimon tasosta tinkimättä.
Talouden tyydyttävän tilanteen ei tulisi antaa aihetta
nyt hallitukselle itsetyytyväisyyteen. Hyvät tulokset
on saatu aikaan määrätietoisella taloudenpidolla
ja siihen liittyvällä poliittisen riskin ottamisella.
Vielä tärkeämpää on
kuitenkin oivaltaa, että tulevien vuosien talouspolitiikassa tarvitaan
vielä huomattavasti vahvempia otteita. Valtiontalouden
joustovara ei riitä alkuunkaan, jos julkisen sektorin menokehitys
pääsee karkaamaan ja talouden kasvu hidastuu.
Kumpi tahansa riski voi tulevaisuudessa toteutua.
Talouskasvun ylläpitämisessä riittää haasteita.
Väestön ikääntyminen vähentää työvoiman tarjontaa,
mitä puolestaan on paikattava työllisyysasteen
nostamisella sekä työuria pidentämällä että työttömyyttä alentamalla.
Pitkällä tähtäyksellä vielä tärkeämpää on,
että tuottavuuden kasvu-ura nostetaan riittävän
korkealle. Tämä puolestaan edellyttää sekä osaamistason
nousua että yritysten investointien kasvua. Etenkin viime mainittuun
kasvun edellytykseen on syytä kiinnittää huomiota.
Vaikka tietotaidon lisääntyminen on kasvun tekijänä välttämätön,
se ei ole sellaiseksi riittävä. Tarvitaan muutakin.
Valtiontalouden varsinaiset ongelmavuodet saattavat tulla kuitenkin
vasta ensi vuoden jälkeen, erityisesti ensi vaalikaudella.
Varsinaiset lykätyt menot ovat kohtuulliset ja hallittavissa. Tänä syksynä päätetyt
liikenneinfrahankkeet kasvattavat menoja vuosina 2007 ja 2008 joillakin
kymmenillä miljoonilla, ja lisäksi kuntien valtionosuustarkistuksista
erääntyy valtiolle maksettavaa yhteensä lähes
200 miljoonaa, mutta luulen, että aika monet meistä ovat
sitä mieltä kuitenkin, että nämä liikenneinfraratkaisut
olivat oikea-aikaisia, ja kiitokset vaan Kakkostiestä.
Edellä lueteltuja suuremmat ongelmat koituvat menopaineista,
jotka ovat syntyneet ja syntymässä istuvan hallituksen
politiikasta huolimatta. Suomen osuus EU-rahoituksesta vuonna 2007 alkavalla
kehyskaudella on vielä ratkaisematta, mutta on paikallaan
varautua useiden satojen miljoonien eurojen lisämenoon.
Kehitysyhteistyössä meidän on valmistauduttava
kansainvälisten velvoitteiden kantamiseen eli avun nostamiseen
0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Se on nyt ehdottomasti hoidettava. Sekin
maksaa yli 400 miljoonaa euroa vuodessa, elikkä pähkinää riittää purtavaksi.
Hiukan pienemmistä menopaineista käy esimerkiksi
kuntien kalleusluokituksen poisto. Se lisää menoja
130 miljoonan euron verran.
Valtiontaloutta hoitaessaan nykyinen hallitus on ottanut lähtökohdakseen
vastuun kantamisen koko julkisesta taloudesta, vaikka jotain muuta täällä on
tänään saatettu väittää.
Valtion menojen säästöä ei ole
saatu aikaan kuntatalouden kustannuksella. Veronkevennykset on korvattu
kunnille kutakuinkin viimeistä euroa myöten ja
valtionosuuksien indeksitarkistukset on tehty aiempaa korkeammalla
tasolla ja hoito- ja hoivamenoihin on suunnattu enemmän
valtion rahaa.
Näin rehellisyyden nimissä ja lyhyelläkin
matematiikalla on uskallettava todeta, että kuntien talousahdinkoa
ei voi ratkaista lisäämällä valtion rahoitusta
tai vain siirtämällä tehtäviä kunnilta valtiolle.
Kuntien menokasvu oli 90-luvulla noin prosentin vuodessa, ja se
kiihtyy 2000-luvulla 5,5 prosenttiin. Samaan aikaan kuntien tulot
kasvoivat vain 3,5 prosenttia vuodessa. Elikkä jos laskee
lyhyellä matikalla, niin rahat eivät kunnissa
nyt riitä. Osa kasvusta on rahoitettu velalla. Joku merkitys
on kai silläkin, että kuntien valtionosuuksia
on 2000-luvulla kasvatettu 8,5 prosentin vuosivauhdilla.
Onneksi on käynnistetty kuntarakenneuudistus, joka
hakee ratkaisua kuntien menokasvuun. Sitä on haukuttu laatikkoleikiksi
ja arvosteltu kovastikin opposition toimesta, mutta luulen, että me
löydämme jossain vaiheessa yhteisen sävelen,
kunhan hallituspuolueet sen löytävät
ensiksi.
Uudistettavan kuntarakenteen merkitystä suomalaiselle
hyvinvointimallille ei voi yliarvioida. Neljä viidestä julkisen
sektorin työntekijästä on kuntaorganisaation
palveluksessa, ja julkisissa hyvinvointipalveluissa kuntien merkitys
on vielä suurempi. Kuntien ja valtion työnjaossa
kunnat vastaavat toimeenpanosta ja valtio valvoo ja katsoo päältä.
Kuntarakenneuudistuksessa tavoite on asetettu korkealle. Toisaalta
pohja, jolta tavoitteeseen ponnistetaan, on aika hatara, näin
ainakin tavanomaisen hallitustyöskentelyn näkökulmasta,
sillä kuntarakenteen uudistusta ei ole kirjattu hallitusohjelmaan.
Arvoisa puhemies! Yksi tärkeistä tulevaisuuden
kysymyksistä on opetusministeriön esiin nostama
koulupudokkaiden tilanne. On myönteistä, että ensi
vuoden budjettiin on saatu lisää määrärahoja
koulupudokkaiden auttamiseksi. Hallituksen budjettiriihessä sopima
lisäys opetusministeriön kehyksiin on hyvä alku
tukemaan koulun keskeyttämisvaarassa olevia nuoria jo varhaisessa
vaiheessa, mutta tämä on vain projekti. Meidän
nuoremme eivät saa olla projekteja eivätkä hankkeita.
Heidän tulevaisuuttaan ei niin kehitetä. Todellinen
määrärahojen tarve lasten ja nuorten
syrjäytymisen ehkäisemiseksi on kuitenkin moninkertainen
nyt saatuun miljoonaan euroon verrattuna. Arvioiden mukaan nyt saadulla miljoonalla
pystytään auttamaan noin 200:aa peruskoulun keskeyttämisvaarassa
olevaa oppilasta, kun todellinen tarve on vähintään
3 000 oppilasta. Se on todella paljon, ja se on kasvanut
vuosi vuodelta.
Opetusministeriön aktiivinen puuttuminen asiaan ansaitsee
kuitenkin tunnustusta. Nuoria on autettava heti, kun putoaminen
peruskoulupolulta alkaa näyttää ilmeiseltä.
Ongelmamme nykyään on se, että me osaamme
ennalta ehkäistä ja me osaamme havaita ongelmia,
mutta sitten siinä, miten esimerkiksi se koulupudokas nostetaan jaloilleen,
keinovalikoimamme on aika hatara ja ohut. Me emme osaa ohjata koulupudokkaita
uudelleen sille peruskoulupolulle. Koulupudokkaiden tukemisen tulee
myös tapahtua tavalla, joka ei aja opetustyön
kuormittamia opettajia umpikujaan. Oikea tapa lähestyä asiaa
on etsiä palkattavaksi erityisopetuksen moniammatillista
henkilökuntaa. Samalla tulee huomata, että koulupudokkaat
eivät ole varsinaisesti erityisopetukseen siirrettyjä lapsia,
vaikka valtaosa heistä saakin erityisopetuspäätöksen.
Peruskoululuokkien sisällä tapahtuvalla pienryhmätoiminnalla
on saavutettu hyviä tuloksia. Nimenomaan tätä toimintalinjaa
on syytä soveltaa koulupudokkaiden auttamisessa.
Koulupudokkaiden auttaminen ei myöskään saa
jumiutua hallintorajoihin. Opetusministeriön tehtyä osansa
kouluaikaisten tukitoimien järjestämiseksi on
myös sosiaali- ja terveysministeriön sekä työministeriön
omilla toimillaan ehkäistävä nuorten
syrjäytymistä. Koulun keskeyttämisen
taustalla olevat ongelmat johtuvat usein kodin ja kasvuympäristön
sosiaalisista ongelmista eivätkä pelkistä oppimisvaikeuksista.
Työllisyyden politiikkaohjelmassa on pitkäaikaisen
työttömyyden luonnetta hahmoteltu ansiokkaalla
tavalla. Yhtäältä työministeriö pyrkii toimillaan
työllistämään pitkäaikaistyöttömiä,
ja toisaalta on estettävä ihmisten joutumista
pitkäaikaistyöttömyyden kierteeseen.
Siinäpä on aikamoinen tehtävä.
Tulevaisuudessa meillä ei ole varaa tuhlata ainuttakaan
nuorta.
Matti Väistö /kesk:
Herra puhemies! Käsittelyssä oleva talousarvioesitys
pohjautuu viime keväänä päätettyihin
budjettikehyksiin. Talousarvio vahvistaa talouden kehitystä,
osaamista, yrittäjyyttä ja vakautta. Samalla se
toteuttaa monia uudistuksia ja edistää yhteisvastuuta
ja huolenpitoa. Väestön ikääntymiseen
on varauduttava, samoin siihen, miten selviydymme globaalien haasteiden
keskellä. Jatkossa keskeinen huolenaihe liittyy myös
osaavan työvoiman riittävyyteen muun muassa metalliteollisuuden
alalla samaan aikaan, kun meillä on edelleenkin mittavasti
työtä vailla olevia. Tämä kysymys
nousi esille alkuviikosta Pohjois-Karjalan kansanedustajienkin evästystilaisuudessa.
Koulutuksen kohdentamiseen ja jatkuvaan kehittämiseen sekä eri tahojen
yhteistyöhön onkin erityisesti kiinnitettävä huomiota,
samoin tulevien osaamistarpeiden ennakointiin.
Arvoisa puhemies! Alueellisen kehittämisen perustana
ovat toimivat liikenneyhteydet, samoin tietoliikenneyhteydet tähän
liitettyinä. Sekä teiden että rautateiden
kunnossapidon ja rakentamisen rahoitusta on lisättävä.
Tämä viesti nousee vakavana huolena esille myös
täällä eduskunnassa käytävässä keskustelussa.
Muussa tapauksessa perusrakenteet heikkenevät ja elämisen
ja yrittämisen edellytykset vaikeutuvat. Myös
yksityisteiden valtion rahoitusta tulee lisätä.
Samoin on huolehdittava siitä, että toimivat ja kohtuuhintaiset
tietoliikenneyhteydet ovat kaikkien ulottuvilla.
Vähäliikenteisten rautateiden osalta tehtiin taannoin
selvitys. Pohjois-Karjalassa sekä Ilomantsin että Lieksa—Vuokatti-rataosuuksien osalta
odotetaan kunnostusrahaa. Esimerkiksi Ilomantsi-radan kuljetusten
ennakoidaan jatkossa lisääntyvän kenties
merkittävästikin mahdollisen kaivostoiminnan avautumisen
myötä.
Vesiliikenteen kehittämistä puoltavat monet seikat.
Niistä merkittävimpiä ovat energia- ja ympäristökysymykset.
Yritystoiminnan ja yhtä lailla julkisen sektorin kuten
kuntien, tutkimuslaitosten, yliopiston ja muiden koulutusyksiköiden
osalta myös maakuntiin toimivat lentoyhteydet ovat keskeinen
osa alueellista kehittämistä.
Herra puhemies! Hallitus asetti vaalikauden aluksi tavoitteekseen
100 000 uuden työpaikan luomisen vaalikauden aikana.
Tällä tiellä on edetty kohtuullisen hyvin.
Näin siitä huolimatta, että hallituksen
alkuaikoina tilanne näyttikin karkaavan ulottumattomiin.
Nyt työllistyminen ja työpaikkojen synty ovat
edenneet tasaisen varmasti. Tämänhetkisen arvion
mukaan ensi vuoden talouskasvu on nopeutumassa jopa runsaaseen 3
prosenttiin. Kasvun myötä työttömyyden arvioidaan
alenevan koko maassa alle 7 prosentin tason. Tämä on
toteutuessaan lama-ajan jälkeen alhaisin lukema ja kuvaa
pitkäjänteisen työn onnistumista.
Työttömyydessä on toki ongelmallisia
alueellisia ja tietysti myös väestökohtaisia
eroja. Niinpä tasapainoisemman alueellisen kehityksen toteutuminen
vaatii jatkuvasti erityistoimia. Niitä on jatkettava myös
pitkäaikaistyöttömyyden samoin kuin nuorisotyöttömyyden
osalta.
Yrittäjyyden edistäminen on kaikkinensa tässä keskeisellä sijalla,
ja kuten aiemmin päivällä käydyssä keskustelussa
voitiin todeta, pääministeri Matti Vanhasen hallitus
yrittäjyyden ja yhteisvastuun hallitukseksi nimettynä on
ollut tätä myös käytännössä.
Nyt voidaan sanoa, että yrittäjyyden edistämisessä ja
tukemisessa nykyinen hallitus on tehnyt mittavan työn.
Tutkimukseen ja tuotekehitykseen kohdennettujen varojen lisääminen
sekä panostaminen osaamiseen on ollut hallituksen keskeinen
pitkäjänteinen toimintaperiaate. Tällä on
haluttu vastata kilpailukykyhaasteeseemme maailmanlaajuisessa kilpailussa.
Ensi vuoden talousarviossa laajennetaan kotitalousvähennystä ja
edistetään näin palveluyrittäjyyttä.
Tämä on erittäin hyvä asia.
Ensi vuonna käynnistetään myös
historiallinen matalan tuottavuuden alojen työllistämistuki.
Herra puhemies! Uusia toimenpiteitä tarvitaan myös
aloitus- ja kasvuvaiheessa olevien yritysten rahoitukseen ja neuvontaan.
On myönteistä, että yrittäjien
sosiaaliturvaan ollaan myös yrittäjyysohjelman
myötä saamassa kohennusta. Ensi vuonna toteutuvat
yrittäjille maksettavat sairauspäivärahat
ja myös työterveyshuoltoa kehitetään.
Työllisyyden parantaminen ja yritystoiminnan vahvistuminen
luovat edellytyksiä myös sekä lapsiperheiden
että eläkeläisten ja muiden ryhmien toimeentuloedellytysten
parantamiseen, ja myös pienituloisten asema laajasti ottaen
on osana jo ensi vuodenkin talousarviota.
Miapetra Kumpula-Natri /sd:
Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan sosialidemokraattina voin
olla suuriin linjoihin tyytyväinen ja ylpeäkin
siitä, mitä olemme budjettineuvottelujen kokonaisuudessa
saaneet aikaiseksi. Helpoin vastaus, jonka monella torilla löytää,
on juuri se, että tämä budjetti antaa
kaikkein köyhimmille jotain, ja siitä voi vähän
varakkaampikin olla tyytyväinen. Vähävaraisimpien
aseman parantaminen on ollut meidän ryhmämme keskeisimpiä tavoitteita
pitkään (Ed. Kallis: Viime vuonna te äänestitte
sitä vastaan!) ja teemme budjettia pitkäjänteisesti
vuosi vuodelta.
Köyhyystutkijoiden mukaan lisätukea on tarvittu
erityisesti pitkäaikaistyöttömien sekä köyhien
lasten ja nuorten aseman parantamiseksi. Kun köyhyystutkijat
ovat tutkineet keinoja, millä tuki menee perille, niin
yksimielinen osoitus on siitä, että asumisen omavastuun
poistaminen toimeentulotuesta on se kaikkein paras keino, ja sen
olemme saaneet nyt mukaan budjettiin.
Juuri äsken huoneessani luin sähköpostia,
jossa tulee vihaista kysymystä siitä, pitääkö vielä kurjuuden
jatkua 8 kuukautta näiden 8 vuoden jälkeen. Kiitin
vihaista miestä viestistä, hän osoittaa
sillä sen, että tuki menee juuri oikeaan kohtaan
ja oikeaan paikkaan, valitettavasti ehkä sitten vasta ensi
vuoden syyskuun alusta. (Ed. Kallis: Olisi pitänyt korjata
viime vuonna!) — Tai 8 vuotta sitten, ed. Kallis, tämä päätös
on ehkä ollut semmoinen, jossa olemme oikeaan suuntaan
menemässä nyt yhdessä teidän
kristillistenkin kanssa.
Suurempi osa työttömistä tulee myös
pääsemään aktiivitoimien piiriin.
Yrittäjiltä kuulemme, että työnhakijoita
ei aina löydy, ja työttömiltä kuulemme,
että he eivät löydä töitä.
Työministeriön ansiokkaat ja reippaat otteet työvoiman palvelukeskusten
perustamisessa antavat ehkä tähän apuja.
Oikeiston kritiikistä huolimatta uskomme, että omaan
suomalaiseen työvoimaan tulee panostaa ja ihmisiä ottaa
aktiivitukien piiriin. Valitettavasti olemme edelleen lisätyistä määrärahoista
huolimatta esimerkiksi naapuriamme Ruotsia jäljessä.
Aivan toiseen asiaan: Euroopan unionin pohjoinen ulottuvuus
on Suomen alulle panema yhteistyö, joka välittömästi
parantaa meidän omaa elinympäristöämme
muun muassa ympäristö- ja sosiaali- ja terveyskumppanuuksien
kautta. Lähialueemme tarjoaa lisäksi lukuisia
mahdollisuuksia talouskasvulle ja hyvinvoinnin edistämiselle, joista
Suomi voi hyötyä sekä suoraan että välillisesti.
Keväällä teimme eduskunnassa suuren työn
eri valiokunnissa, kun perehdyimme pohjoiseen ulottuvuuteen ja ideoimme
lisääkin työmahdollisuuksia.
Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuudelle
on järjestynyt yhteensä 2 miljardin euron rahoitus,
josta reilu 225 miljoonaa tuli lahjoituksina. Suomen panos on ollut
yhteensä 12 miljoonaa euroa, josta 10 sijoitettiin Pietarin
vedenpuhdistamoon. Tämä sana "sijoitettiin" onkin tässä todella
oikeaan osuva ja mielenkiintoinen, koska hankkeen moninkertainen
kannattavuus ilmenee myös niin, että juuri suomalainen
osaaminen ja yritykset sitä kautta ovat olleet hankkeessa
monella lailla voittopuolella sen lisäksi, että yhteinen
Itämeremme ei kuormittuisi niin paljon. Ruotsi on sijoittanut
ympäristöhankkeeseen 16 miljoonaa euroa, Ranska
jopa 40 miljoonaa euroa. Suomen osuudesta voisi olla enemmän
ylpeä, jos voisimme tähän enemmän
laittaa.
Suuri valiokunta omassa lausunnossaan pohjoisesta ulottuvuudesta
kesäkuussa totesi, että Suomen rahallinenkin panostus
pohjoisen ulottuvuuden kumppanuuksiin vaikuttaa myös neuvottelijoidemme
vakuuttavuuteen muiden jäsenvaltioiden silmissä,
ja sen takia olisi yhteistyöhön osoitettua määrärahaa
lisättävä. Suuri valiokunta lisäksi
ehdotti, että pohjoisen ulottuvuuden hankkeiden määrärahaotsikkoon
voisi lisätä nimen pohjoisen ulottuvuuden määräraha.
Lausunnosta myös voin lukea, että valtioneuvoston
tulee toimia määrätietoisesti pohjoisen
ulottuvuuden edistämiseksi.
Tulen jättämään talousarvioaloitteen,
jossa toivon pohjoisen ulottuvuuden kumppanuushankkeisiin osoitettavan
määrärahaa. Voisimme olla enemmänkin
hankkeen puolesta silloin puhumassa. Toivon tähän
euromääriä lisää ja
myös tukea eduskunnalta. Jatketaan sitä työtä,
mitä keväällä tehtiin.
On mahdollista saada Suomeen tilanne, jossa meillä olisi
nolla työtöntä nuorta. Uskon tähän tosissani,
että kukaan suomalainen nuori ei jäisi tyhjän
päälle yli kolmeksi kuukaudeksi. Nuoren itsenäisen
elämän ei pidä alkaa työttömyyteen
totuttelulla. Nuorten yhteiskuntatakuu on lupaus nuorelle, joka
on ollut kolme kuukautta työttömänä,
että hänelle tarjotaan aktiivisia työllistämistoimia,
paikka opiskella tai mahdollisuus osallistua työpajatoimintaan.
Näin on ollut tämän vuoden alusta, ja
uskon, että tuleva budjetti antaa vielä lisätyökaluja
päästä nuorisotyöttömyydestä aivan
kokonaan eroon.
Työvoimatoimistojen asiakkaana on koko Suomessa kuukausittain
noin 2 000 alle 20-vuotiasta ja noin 10 000 yli
20-vuotiasta nuorta, jotka ovat olleet työttömiä yhtäjaksoisesti
yli kolme kuukautta. Oman vaalipiirini Vaasan luku on noin 3 000
nuorta. Tehokkaalla eri tahojen yhteistyöllä saadaan
jokaiselle muutamassa kuukaudessa järjestettyä paikka,
jossa edetä kohti omaa työpaikkaa. Suomalaiset
suuret ikäluokat ovat lähtemässä eläkkeelle,
ja pienille ikäluokille riittää kyllä tulevaisuudessa
töitä, mutta jokaisen on oltava polulla kohti
oikeaa määränpäätä.
Nuorten työttömyyden ennaltaehkäisyn
kannalta yhteistyö eri toimijoiden välillä on
keskeistä. Esimerkiksi on tärkeää tehostaa
oppilaitosten ja työvoimatoimistojen yhteistyötä opintojen loppuvaiheessa
olevien nuorten tukemisessa. On hyvä, että hallitus
esittää oman budjetin Omakymppi-toiminnan toteuttamiselle.
Kymppiluokkaa voidaan kehittää niin, että jatko
opintoihin ja töihin onnistuu sujuvammin ja jokaiselle
nuorelle suomalaiselle löytyy polku kohti omaa työpaikkaa.
Nuorten yhteiskuntatakuun toimeenpanoon liittyy läheisesti
myös nuorten työpajatoiminta, jota toteutetaankin
jo yli 200 kunnassa. Työpajatoiminta nousee asiakaslähtöisesti
alueellisesta ja paikallisesta tarpeesta, ja se kykenee tarjoamaan yksilöllistä ja
yhteisöllistä tukea työpaja-asiakkaalle.
Nyt työpajatoiminnan rahoitusmalli mahdollistaa työpajatoiminnan
vakinaistamisen. Osan työpajatoiminnan rahoituspohjasta
muodostaa valtionavustuksena myönnettävä valtion tuki,
ja myös työvoimapalveluja on mahdollisuus työpajoista
ostaa.
Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi ennen paikallisia terveisiä yksi
yleinen asia, joka on ehkä pieni, mutta suurta huolta herättävä ja
osuu minusta kipeästi väärään
paikkaan.
Veikkausvoittomäärärahojen myötä on
tulossa kaiken kaikkiaan huomattavia lisärahapanostuksia
kulttuuriin ja liikuntaan, mutta huoleni on se, että lausunnoista
ja toiveista huolimatta tätä ei juurikaan saada
kanavoitua kuntiin ja paikallistasolle. Huolestuneita yhteydenottoja
tulee yleisen kulttuuritoiminnan vetäjiltä eli
eri kuntien kulttuurisihteereiltä. Opetusministeriön
esittämä 1,65 miljoonan euron leikkaus tarkoittaa
33,4 prosenttia vähemmän rahaa yleiseen kulttuuritoimeen.
Kaiken kaikkiaan kulttuurimäärärahat
lisääntyvät, mutta juuri tämä vapaasti
kuntien käytettävä rahamäärä leikkautuu,
ja tämä logiikka ei minusta ole hyvä enkä ole
sitä kannattamassa. Kun tällä hetkellä tuki
on 4,2 euroa per kuntalainen, se on laskemassa 3,5 euroon per asukas.
Tässä on ilmeisesti ollut vielä, näin
olen saanut tietää, monivuotinen hanke vähentää tätä tukea
kuntien yleisestä kulttuuritoimesta. Tämä on
harmi juuri sen takia, että pienikin kunnan resurssi kulttuuritoimeen
tarkoittaa suurten resurssien käyttöä. Siellä on
vapaaehtoistyötä, on taiteilijoita, on järjestöjä,
jotka toimivat, mutta se kulttuurin henkilö, viranomainen,
on se mahdollistaja ja fasilitaattori. Esimerkiksi taiteiden yön
tapaiset toiminnat, joissa on satoja ammattilaisia, satoja harrastajia
liikenteessä, poistuisivat kokonaan, mikäli näitä varoja
vedetään liian tiukille.
Paikallisista hankkeista nostan kärkeen muutaman.
Merenkurkun liikenteen turvaaminen on hallituksen esityksessä hoidettu
hyvin, 500 miljoonaa euroa vuodelle 2006. Se on puolet vähemmän
kuin tähän asti on saatu, mutta meillä on myös
paikallinen ymmärrys siitä, että tämä oli siirtymävaiheen
tukea, jota tarvittiin kahden valtion välisen yhteyden
ylläpitämiseksi, että Suomesta pääsee
myös keskikohdalta Ruotsiin. Nyt lehtitietojen ja viranomaispalaverien
kautta olen kuullut, että sille ollaan esittämässä jotain
vastikkeellisuusehtoa, että tuki voisikin olla vain puolet
siitä, mitä muualta tulee. Me panostamme kyllä alueellisesti
tähän, mutta näin jälkikäteen
yhtäkkiä yllättäen vastikkeellisuuden
esittäminen on mielestäni jopa pelisääntöjen
vastaista. Kun budjettikirjassa on merkitä vain kahdella
rivillä ja siellä ei ehtoja 50 prosentin tukikatosta
tai muuta esitetä, niin en myöskään
pidä siitä, että virkamiehet näitä vaatimuksia
siinä vaiheessa esittävät. Tämä on
valtion liikenneongelma siinä missä alueenkin,
ja kaikkien tulee siihen panostaa.
Sepänkylän ohitustie on osa E8:aa. Matkaa Vaasasta
pohjoiseen ... (Puhemies: 10 minuuttia!) — Arvoisa puhemies,
lopetan, sanon tämän lauseen vain loppuun. — Tämä on
ainoa kehittämishanke koko Suomessa, joka uhkaa vanhentua kaavaa
myöten. Uuden kaavan tekeminen vie vuosia ja maksaa miljoonia
turhaan, ilman että tietä saadaan kuntoon. Se
tulee hoitaa aikaisemmin kuntoon.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Budjettia lukiessani tarkastelin sitä useammalta näkökulmalta,
ensinnäkin isompia asioita ja pienempiä asioita
ja sitä, miten se vastaa omaa käsitystäni
siitä, miten asioita pitäisi hoitaa.
Ensinnäkin meillä on tiedossa toistamattakin, että väestön
keski-iän noustessa sosiaali- ja terveyspuolen menot tulevat
kasvamaan ja se tarkoittaa, jos nykyinen palveluvarustus ja toimet hoidetaan,
että me tarvitsemme sinne lisää rahoitusta.
Siinä mielessä voisi todeta, jotta tässä budjetissa
on myönteistä se, jotta sinne on yleistä valtionosuutta
lisätty siltä osin, jotta kunnat paremmin voisivat
hoitaa sen tehtävän.
Toinen kysymys on se, jotta miten turvataan työvoiman
riittävyys tulevaisuudessa. Itse juuri kävin Messukeskuksessa,
pistäydyin huonekalumessuilla, ja siellä tuli
esille sama viesti, minkä ed. Väistö kuvasi
Pohjois-Karjalan kansanedustajien evästystilaisuudessa
maanantaina tulleen esille. Pohjois-Karjalassa puhuttiin siitä,
että siellä ei löydy enää metallin
perustyöntekijöitä riittävästi,
siellä ei hakeudu kouluihin nuoria, joista tulisi metalliammattilaisia.
Huonekalumessuilla puhuttiin ja minulta heti kysyttiin sitä, jotta
miten muuttaa koulutusjärjestelmiä ja turvata
tulevaisuudessa puuosaajien riittävyys Suomessa. Tänä päivänä on
jo hyvistä puusepistä puutetta, mutta ennen kaikkea,
kun katsoo niitä aloittavia linjoja, joista tulee näitä peruspuuduunareita,
niin sinne on kovin vähän hakeutujia.
Se kuvastaa osin sitä tilannetta, mitkä arvot meillä yhteiskunnassa
vallitsevat, ja tietysti se kuvastaa vanhempien asenteita. Se ei
pelkästään kuvasta nuorten ja lasten
asenteita, jotka ovat koulutukseen hakeutumassa ja ammattia valitsemassa,
vaan jokainenhan yhteiskunnassa tietysti miettii lastensa osalta
ja perheissä sitä, miten lapset saisivat paremman
oksan kuin missä itse on ollut. Sitten kouluissa on tietysti
ne koulutusmekanismit ja järjestelmät, mitkä on
luotu, ja siellä pyritään turvaamaan
ne ajattelut, mitkä tällä hetkellä on
olemassa.
Sen takia minusta yhteiskunnan toimin pitäisi muuttaa
sitä järjestelmää ja pyrkiä kasvattamaan myös
siihen, että käsillä tehtävä työ on
hyvin arvokasta eikä kaikkien tarvitse olla korkeakoulututkinnon
suorittaneita. Tämä ongelma ei tietysti ole pelkästään
vain Suomen ongelma, vaan samaa podetaan monissa muissa maissa,
missä olen viime aikoina käynyt. Mutta se on Suomessa myös
vahvuus, jos me osaamme tämän homman ratkaista
niin, että kaikki ei perustu siihen, että me odotetaan
ja tuudittaudutaan pelkästään siihen,
että me saamme ulkolaista työvoimaa tähän ongelman
ratkaisuun.
Sitten tässä budjetissa on isoja periaatteellisia linjakysymyksiä kohdistuen
työttömiin ja niihin toimenpiteisiin. Yksi siinä on
työmarkkinatuen muuttaminen siten, jotta se heitetään
sitten kunnille. Kun ihminen on 500 päivää ollut
työttömänä, niin kunnat joutuvat
sitten jatkossa maksamaan puolet työmarkkinatuesta. No,
siellä on joitakin porkkanoita sitten olemassa, että toimeentulotukipuolella
valtio osallistuu vähän isommalla summalla kuin
nykyisin näihin toimeentulotukikustannuksiin.
Mutta ongelma tulee minusta siinä, jotta nythän
odotetaan, että kunnat järjestäisivät
näitä aktiivitoimia, koulutusta, kuntoutusta,
kuntouttavaa työtoimintaa, tukityötä,
kaikkea tämän lajista, mutta samanaikaisesti siellä on
jouduttu ottamaan jo käyttöön muutosturvalaki,
joka on hirveän hyvä asia. Se on osoittanut kyntensä siinä,
kun monet ovat hakeutuneet muutosturvan piiriin, joka tarkoittaa,
että siinä työttömyyden alkuvaiheessa
on jo kaiken näköisiä toimia, millä tämä ihminen
mahdollisesti sijoittuisi työelämään mahdollisimman
nopeasti. Mutta käykö tässä sillä tavalla,
kun molemmissa näitä aktiivitoimia tarvitaan paljon,
että tässä jää semmoinen
väliporukka, jolla työttömyys oikeasti
pitkittyykin, joka ei pääse muutosturvan piiriin,
mutta ei ole ollut vielä 500 päivää työmarkkinatuella?
Jääkö sinne semmoinen porukka ihmisiä,
joihin kukaan ei satsaa? Sen takia minä odotan, että nyt valiokuntakäsittelyssä tähän
ongelmaan paneuduttaisiin ja katsottaisiin, mitkä ratkaisut
tähän saadaan aikaiseksi, että ei tehdä tietämättä semmoista,
että tähän jää tämmöinen
aukko, joka mahdollisesti aiheuttaa syrjäytymistä ja
pitkäaikaistyöttömyyttä lisää.
Sitten yksi asia, joka on tullut tässä esille.
Mehän teimme hyvän lain sinällään
eläketuesta, mutta siinä on selkeästi
nähtävissä, että siinä ennen
vuotta 47 syntyneiden ikäluokat eivät riitä tähän,
vaan tätä syntymäaikaa pitäisi
muuttaa johonkin vuoteen 50, mahdollisesti kaikkiin, ketkä ovat
syntyneet 40-luvulla esimerkiksi, koska siellä on kuitenkin
jo hyvin pitkään työelämässä olleita
ihmisiä, jotka ovat joutuneet työttömiksi laman
syövereissä, mutta siitä huolimatta he
eivät sijoitu mihinkään.
Eilen minulle soitti kaveri, joka on 55-vuotias, eikä hän
pääse tähän eläketuen
piiriin, vaikka on ollut yli neljä vuotta työttömänä.
Nyt se hänen tiensä tulee olemaan semmoinen, että hän
ei pääse työttömyyseläkeputkeen,
koska työttömyyseläke hänen
ikäiseltään on nyt poistunut, mutta hän
ei pääse eläketuellekaan, ja hänen
tulevaisuutensa on se, jotta kunta mahdollisesti järjestää aktiivitoimia,
kursseja, hän käy puistossa lakaisemassa hiekkoja
silloin tällöin aina tukityöllistettynä.
Mutta niin kuin hän sanoi, hän ei näe
mitään mahdollisuutta, että hänelle
mistään yksityiseltä sektorilta löytyy
oikeata työtä, koska hän on niin pitkään
ollut työttömänä. Hän
on pyrkinyt omin toimin hakemaan työtä, mutta
sitä ei vain löydy mistään.
Minusta tässä pitäisi pystyä tarkentamaan
tätä eläketukijärjestelmää hyvin
nopeassa aikataulussa, jopa ensi vuoden puolella siten, jotta tätä ikärajaa
muutetaan johonkin sinne, jotta kaikki 40-luvulla syntyneet pääsevät
tähän systeemiin mukaan.
Sitten yksi asia, mikä täällä on
tullut esiin, ja siihen minä lopetankin, on kysymys liikenneinfrasta.
Tässä minulla on tullut semmoinen ajatus mieleen — en
tiedä, onko muilla tullut mieleen, kun yleensähän
hallitus tekee taitavasti budjettiesitykset — onko tässä taas
heitetty tämmöinen koukku ja luu eduskunnan kaluttavaksi,
kun siellä on yksityistieavustuksia karsittu, esitys on
pienempi kuin tänä vuonna. Kun hyvin tiedetään, miten
eduskunta on edellisinä vuosina lausunut yksityistieavustuksista
esimerkiksi tai tierahoista, niin onko tässä tehty
vähän keljuillessaan semmoinen ratkaisu, että heitetään
luu kaluttavaksi eduskuntaan, että sen voimavarat uhrautuvat
jonkun tämmöisen asian puimiseen ja muut isommat
asiat jäävätkin taka-alalle? En tiedä, onko
hallitus näin häijy ollut ajatuksissaan, mutta
aina joskus tulee mieleen. Menneinä vuosina joka vuoden
budjetissa oli tämä kuljetustukikysymys, jota
jauhettiin, ja se oli niin kuin viimeisen päälle
tärkeä kysymys. Nyt onneksi se on saatu ratkaistua,
että se nyt ollut rauhassa jo useamman vuoden.
Mutta tähän liittyen minä odotan,
että tämä luu pitää ottaa
kyllä kaluttavaksi täällä, jos
se on meille heitetty. Eduskuntahan jättää aina
omat sormenjälkensä ja peukalonjälkensä näihin
budjetteihin. Tässä tapauksessa minusta yksityistieavustuksen
pitää olla sillä linjalla, mitä eduskunta
on aikaisemmin lausunut, jo edelliset eduskunnat. Nimittäin
se lausui sillä tavalla, että sopiva taso, silloin
markka-aikaan, on enemmän kuin 100 miljoonaa, elikkä nyt
varmaan on 20—25 miljoonaa euroa semmoinen sopiva, jolla
voitaisiin hoitaa nämä yksityistiet kuntoon.
Sitten näiden tierahojen osalta yleisesti ottaen tuossa
budjetissahan on perustienpidon rahoitusta pienennetty — mahtaakohan
olla noin 10 miljoonaa euroa — ja se tarkoittaa tuolla
meidän alueellamme Savo—Karjalan tiepiirin osalta noin
miljoonaa euroa. Sillä just ja just, kun kysyin sieltä tiepiirin
johtajalta, tämä kunnossapito hoidetaan hyvin
nuukasti, mutta ei sillä muuta hoidetakaan. Siellä joudutaan
sen lisäksi kuorimaan pinnoitteita pois. Minusta on se
aikamoinen hyvinvointiyhteiskunta, jos samanaikaisesti puhutaan,
että meillä on kaikki hyvin ja on rahaa käytössä moniin
tarkoituksiin, mutta hevosvetoisena aikana rakennettiin nämä tiet,
tehtiin pinnoitteet sinne, ja nyt sitten hyvinvointiaikana, jolloin
on koneet, kaikki värkit käytössä,
me emme pysty pitämään huolta noista
syrjäisempien alueiden teistä. Ne on kuitenkin
tärkeitä raaka-aineiden kuljetuksessa, ja siellä asuu
vielä ihmisiä, jotka meidän pitäisi,
heidänkin olosuhteensa, ottaa huomioon. Sen takia toivon,
että valiokuntakäsittelyssä näihin äsken
mainittuihin asioihin paneudutaan kussakin valiokunnassa, mihin
tämä menee.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden budjetti on pääosiltaan
hyvää luettavaa. Budjetin loppusumma on hallitusti kasvanut,
ja rahaa on löytynyt myös kaikkein pienituloisimpien
tilanteen kohentamiseen. Eilisessä sosialidemokraattien
ryhmäpuheessa ed. Viitanen esitteli ansiokkaasti pienempituloisille suunnattuja
toimia, joihin ryhmän jäsenenä olen erittäin
tyytyväinen. Sosialidemokraattien painopisteet budjettiesityksessä ovat
työllisyyden sekä heikompiosaisten ihmisten elämäntilanteen
parantamisessa. Kaikkeen rahaa ei kuitenkaan riittänyt,
vaan tasapainoa on haettu työllisyyttä ja talouskasvua
tukevien toimien ja toisaalta riittävien palvelujen ja
tulonsiirtojen välillä.
Nostaisin esiin pari asiaa, joita ei ole huomioitu ensi vuoden
budjetissa mutta jotka minua vaivaavat tässä sinänsä oivallisessa
kokonaisuudessa.
Ensinnäkin työmarkkinatuen nostamisella olisi
saatu ihmisiä pois säännöllisen
toimeentulotuen piiristä. Työmarkkinatuen tasokorotus
mahdollistaisi entistä paremmin palvelurakenteiden kehittämisen
myös sosiaalipalveluiden parissa. Olen ennenkin puhunut
tästä, mutta toistan taas, että työmarkkinatason
nostamisella saavutettaisiin pitkällä tähtäimellä säästöä ja
tehokkuutta, kun sosiaalityöntekijöiden voimavarat
saataisiin paremmin heidän koulutustaan vastaavaan käyttöön
ja todelliseen oikean sosiaalityön tekemiseen. Myös
ihmisen kannalta tärkeä asia on, että työmarkkinatuella
voisi tulla toimeen ilman toimeentulotukeen turvautumista. Toimeentulotuen
tulisi olla aina viimesijainen ja väliaikainen.
Toinen asia, jonka olisin toivonut näkeväni budjetissa,
on alle 20-vuotiaiden keskiasteen opiskelijoiden opintotukiaseman
parantaminen. Toivoisin, että näiden opiskelijoiden
arjessa tällä hetkellä vallitsevan epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseen
vielä löydetään tarvittavat
rahat.
Arvoisa puhemies! Työvoiman kysyntä on kääntynyt
viimein nousuun. Työllisyysasteen arvioidaan ensi vuonna
nousevan 68,2 prosenttiin, ja työvoiman tarjonnan kasvun
pysähtyessä työttömyysaste alenee
7,5 prosenttiin. Tämä on erittäin hyvä kehityssuunta,
joka tukee edelleen kotimaisen kysynnän hyvää tasoa
ja siten myös talouskasvua. Työmarkkinoilla on
kuitenkin rakenteellisia ongelmia, jotka heikentävät
markkinoiden toimivuutta. Pitkäaikaistyöttömien
määrä on pysynyt viime vuosina talouden suhdanteista
huolimatta melko tasaisena, mikä on yksi osoitus työttömyyden
rakenteellisuudesta.
Kohtaanto-ongelman yksi puoli on, etteivät työttömien
työnhakijoiden osaaminen ja avoimien työpaikkojen
vaatimukset vastaa toisiaan. Myös asuntojen puute muun
muassa kasvukeskuksissa haittaa työpaikkojen täyttöä.
On hyvä, että näihin ongelmiin on entistä voimakkaammin
puututtu myös ensi vuoden budjetissa.
Työmarkkinauudistus on meille suuri haaste, mutta myös
mahdollisuus. Työmarkkinatuen muuttaminen passiivisesta
aktiiviseksi on yksi keino saada pitkäaikaistyöttömyyden
kierrettä katkaistua. Tavoitteena on yhteiskuntatakuun avulla
saattaa 500 päivää työmarkkinatukea
saaneet aktiivitoimien piiriin tai töihin niin, että aktivointiaste
nostettaisiin puolitoistakertaiseksi. Olennaista aktivoinnissa on,
että aktiivitoimia ei jäädä odottamaan
500:aa päivää, vaan tavoitteena on tukea
ja aktivoida ihmisiä ennen työttömyyden
pitkittymistä.
Pitäisin tärkeänä, että valtion
ja kuntien aktivointitoimien lisäksi myös kolmannen
sektorin toimijat huomioitaisiin. Aktiivi toiminta vaikka ystävätoiminnassa,
kansanterveysjärjestöissä sekä urheiluseuroissa
työntekijöinä, joka olisi kylläkin
suunnitelmallista ja tavoitteellista, voitaisiin myös katsoa
työmarkkinatuen jatkumiseen oikeuttavaksi toiminnaksi.
Tärkeintä on ihmisen oma aktiivisuus ja työkykyä ylläpitävät toimintamuodot.
Me emme saisi lainsäädännöllä tukahduttaa
ihmisten omaa luonnollista aktiivisuutta työelämässä ja
yhteiskunnassa. Tällä on oma vaikutuksensa myös
syrjäytymisen ehkäisyyn. Peräänkuuluttaisin
aktivoinnissa ylipäätään joustavuutta
ja luovuutta. Lähtökohtana tulisi olla työttömän
henkilökohtainen elämäntilanne.
Työvoimakoulutuksen asema nousee entistä tärkeämmäksi.
Se on keskeinen osa sekä muutosturvan toimintamallia että edellä mainittua
työmarkkinatuen aktivointia. Toukokuussa kaikista työttömistä noin
42 prosenttia oli edelleen vailla ammatillista tutkintoa. Tästä syystä erityyppisillä
työvoimakoulutuksilla
on erittäin suuri merkitys niin pitkäaikaistyöttömien
kuin muidenkin työttömien mahdollisuuteen työllistyä uudelleen.
Osaamisen merkitys on kasvanut ja kasvaa edelleen niin kansallisen
kuin kansainvälisenkin kilpailukyvyn edellytyksenä.
Pidän entistä tärkeämpänä,
että työvoimakoulutuksen laatua pidetään
korkeana. Vaikka työvoimakoulutuksen palaute pääsääntöisesti
onkin hyvää, ei pidä unohtaa, että yksikin
huonosti järjestetty kurssi tai koulutus, josta palataan
turhautuneena työttömyyteen, on liikaa. Työvoimakoulutuksen
lisäksi myös ammatilliseen aikuiskoulutukseen
ja Noste-ohjelmaan suunnatuilta lisäresursseilta on syytä odottaa
paljon.
Myös työnantajamaksujen alentaminen 55 vuotta
täyttäneiden työllistämiseksi
matalapalkkaisiin töihin on tervetullut uudistus edesauttamaan
ikääntyvien työllistymistä.
On erittäin tärkeää, että tuki
on suunnattu vain kokoaikaisiin työsuhteisiin. Tavoitteena
on oltava, että työstä saatavalla palkalla
saa kohtuullisen toimeentulon. Paljon kritiikkiä on esitetty
tämän työllistämiskeinon ympärillä ja
pelätty työssäkäyvien köyhien
luokan rantautuvan lopullisesti Suomeenkin. Mielestäni
kuitenkin nyt esitetty tukimalli vaikuttaa hyvältä kompromissilta,
ja jään kiinnostuneena odottamaan asian käsittelyä eduskunnassa
sekä lain vaikutuksia työllistymiseen sitten käytännössä.
Budjetissa esitetään useita työllisyyttä edistäviä toimia,
ja mainittujen lisäksi myös kotitalousvähennyksen
laajentaminen sekä nuorisotakuun laajentaminen ovat toimia,
joiden vaikutukset varmasti näkyvät yhteiskunnassamme
positiivisesti. Voimakas panostaminen, noin 100 miljoonan euron
lisäys, koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen
on olennainen satsaus tulevaisuuteen ja työllisyyteen.
Lisäksi muutosturvan vahvistaminen sekä työsuhdematkalipun
käyttöönottaminen ovat mielestäni
erittäin myönteisiä poimintoja budjetista.
Petri Neittaanmäki /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä budjetissa on paljon
hyvää. Tämähän on käynyt
ilmi jo täällä käytetyistä puheenvuoroista.
Itse olen kuitenkin tyytymätön liikenne- ja viestintäministeriön
hallinnonalan esityksiin. Nehän ovat vastoin sitä,
mitä talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa on aiemmin
hyväksytty kiireellisyysjärjestykseksi, ja myöskin
tämä esitys on vastoin sitä, mitä täällä eduskunnassa 22.
kesäkuuta päätettiin. Tuolloinhan eduskunta piti
välttämättömänä,
että elinkaarimallin kehystulkintaa muutetaan, ja ehdottoman
tärkeänä, että kaikista ministerityöryhmän
esittämistä ensimmäiseen koriin kuuluvista
hankkeista tehdään aloituspäätökset
vielä kuluvan vaalikauden aikana. Nyt kun valtiovarainministeri
on täällä paikalla, niin kysynkin: miksei
tältä osin noudateta eduskunnan tahtoa?
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä ensi vuoden talousarvion
lähetekeskustelussa haluan keskittyä ikääntymiseen
terminä ja siihen tapaan, miten talousarviossa tätä asiaa
käsitellään. Siinä yhteydessä kerron,
että lähinnä lainaan yleisperustelujen
sivuilta 23, 24 ja 25 hallituksen tekstiä ja siitä sitten
teen muutamia omia huomioitanikin.
Tässä aivan oikein tarkastellaan sitä,
että Suomen väestö ikääntyy,
työvoiman määrä kääntyy laskuun
ja työikäinen väestö supistuu
vuoteen 2030 mennessä noin 315 000 henkilöllä — kaikki
selviä, epidemilogisia, väestöpyramidiin
perustuvia tietoja ja jokainen näistä tiedoista
sinänsä huolestuttava tieto taloudellisessa mielessä. Näin
tietysti budjettikirjassa tämä asia pitää kertoakin.
Samanaikaisesti asia etenee niin, että todetaan, että seniori-ikäisten
lukumäärä kasvaa jyrkästi ja
tuohon mainittuun vuoteen 2030 mennessä 65 vuotta täyttäneitä tässä maassa
on 590 000 enemmän kuin nyt. Siis varsin huomattava
muutos verrattuna siihen tapaan, miten ihmiset nykyään
ovat työelämässä ja tuottavat
ja rakentavat bruttokansantuotetta tai ovat sitten siitä sivussa.
Tämän jälkeen todetaan vielä,
että vaikka meillä ikäännytään
nopeinta vauhtia, niin meillä on varauduttu useimpia muita
maita paremmin näihin asioihin, luetellaan varautumisen keinot.
Velkaantuneisuuteen on varauduttu ja se otettu huomioon, työeläkkeiden
rahastointi mainitaan, talouden rahoituspohja mainitaan ja tehdyt
eläkeuudistukset mainitaan. Nämä ovat
tietysti kaikki aivan oikeita asioita.
Mutta se, mitä tässä erityisesti
haluaisin nyt korostaa, on se, joka täällä jää sanomatta
kokonaan, mutta johon onneksi pikkuhiljaa on toisenlainen asenne
tullut. Vielä vuosi sitten hyvin yleisesti puhuttiin siitä,
että ikääntyminen on Suomessa ongelma.
Onneksi esimerkiksi ministeri Mönkäre eilen sanoi,
että se on haaste. Itse asiassa minä sanoisin
vielä pitemmälle. Koska ikääntyneet
ihmiset elävät aivan samalla lailla normaalia
elämää kuin nuoret tai keski-ikäiset ihmiset,
se on elämän yksi kohta, luonnollinen ilmiö jos
mikäkin. Mutta mitä vanhemmasta ihmisestä on
kysymys, niin samanaikaisesti on sitä kokeneemmasta ihmisestä kysymys.
Siellä on aika paljon resurssia erittäin monilla
tavoilla jäljellä.
Tätä on näiden viimeisten kahden
päivän aikana, kun olen budjettikirjaan perehtynyt
entistä enemmän, arvoisa valtiovarainministeri,
ruvennut miettimään, mistä meihin suomalaisiin
on tarttunut tyyli, että tietyn iän jälkeen
ei valtiolle ole mitään väliä sillä,
että huomattava resurssi heitetään hukkaan,
vai onko tosiaan niin, että valmistelevista virkamiehistä aika
monet eivät tiedä sitä, että suurin
osa ihmisistä, jotka elävät kolmatta
ikää, siis ikää vuodesta 65
vuoteen 80, ovat täysin toimintakykyisiä. Heillä on
kaksi tai kolme kroonista sairautta, jotka eivät mitenkään oleellisesti
laske heidän työkykyään eikä toimintakykyään,
eikä mihinkään katoa se kokemus, mitä heillä on
työelämässä ollut siihen mennessä.
Varsinaiset terveydenhuoltoa rasittavat vaikeudet alkavat vasta
Suomessa keskimäärin 80-vuotiailla ihmisillä.
Samaten tällä luokalla, kolmannessa iässä olevilla,
jotka saavat eläkettä, se eläke on väliaikaisesti,
sehän kiertää takaisin yhteiskuntaan.
Eläkeläiset ovat mitä maan mainioimpia
kuluttajia meidän yhteiskunnassamme hyvin monilla eri tavoilla.
Itse asiassa taitaa olla vähän suhtautumiskysymys,
miten ajatellaan siitä, kenen ne eläkerahat loppujen
lopuksi ovat. Ne ovat tienattua palkkaa, jotka on rahastoitu ja
tulevat tietyn järjestelmän mukaan aikanaan käytettäviksi,
mutta nykyinen työeläkelainsäädäntö pitää kyllä siitä huolen,
että vähitellen se osa, joka kuluttaa aika paljon,
jolla on mahdollisuus säännöllisen työelämän
jälkeen olla muuallakin, saa vähemmän ja
vähemmän rahaa käteensä. Pidetään
huolta itse asiassa siitä, että heidän
ostovoimansa alenee. Sen tilastot osoittavat. Näin on tapahtunut
jo monta vuotta, ja siitä asiasta on täälläkin
pitkään keskusteltu.
Kun työeläkelainsäädäntöä viimeksi
muutettiin, silloin annettiin meille kyllä kuva, että työeläkelainsäädäntö ei
muunlaista järjestelmää kestä.
Nyt itse olen kyllä tästä toista mieltä,
sen verran olen niitä asioita itsekin selvittänyt.
Tyypillisin esimerkki on niin sanotun taitetun indeksin kohtalo,
kun itsepäisesti meillä pidetään
kiinni tästä 80/20-säännöstä,
jossa kulutusindeksiä huomioidaan enemmän kuin
palkkaa.
Mutta miksi näissä ei yritetä, kun
talouskirjaa, budjettia, käsitellään,
olla enemmän taloudellisessa mielessä ajan tasalla,
pistää raha kiertämään,
pistää eläkeläisten raha kiertämään?
Miksi valtioneuvosto ei esimerkiksi kerran hallituskaudessa tarkistele
näitä eläkeindeksejä ja katso, jos
jonkinlainen muu indeksijärjestelmä olisi mahdollinen?
Sveitsissä on esimerkiksi järjestelmä,
jossa kahden tai kolmen vuoden välein on lain mukaan pakko
tarkastella nämä asiat uudestaan ja sen perusteella
päätellä, millä indeksillä muun
muassa eläkeläisten ostovoimaa nostetaan.
Meillä on, arvoisa puhemies, jumiutunut asenne eläkeläisiin,
ja terminologisesti haluaisinkin heitä mieluummin kutsua
kokeneiksi ihmisiksi, jolloin tulisi ilmi se, mikä resurssi
heissä on. Ei Suomen kansantaloudella ole varaa heittää tämmöisiä määriä ihmisiä täysin
sivuun työelämästä, kuten hallitus
sivuilla Y 23 ja 24 kertoo. Tämä itse asiassa
oli se, mitä halusin analysoida tässä vaiheessa
keskustelua.
Klaus Pentti /kesk:
Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarviota käsitellään
nyt melko suotuisissa olosuhteissa, koska talouskasvun arvioidaan
olevan yli 3 prosenttia ensi vuonna. Tämän hallituksen
aikaisemmat budjetit ovat pysyneet budjetoitua paremmin tasapainossa,
ja myös ensi vuoden osalta näin voi uskoa olevan.
Ensi vuoden budjetti sisältää monia oikean
suuntaisia uudistuksia. Työllisten määrän
kasvu tämän vuoden kolmen ensimmäisen
vuosineljänneksen aikana on ollut 32 000 henkeä ja
työttömyys on alentunut 8 prosentista 7,2 prosenttiin.
Hallituksen toimet ovat selvästi olleet oikeaan osuneita, ja
hallitus on saavuttamassa asettamiaan tavoitteita työllisyyden
parantamisessa.
Veronkevennyksillä on vahvistettu kotimaista kysyntää ja
myös vienti on saatu kasvu-uralle tietoisesti panostamalla
osaamiseen, tutkimukseen, tuotekehitykseen ja innovatiivisuuteen.
Budjettiin on tehty yli 800 miljoonan euron veronkevennykset, ja
on aivan oikein, että ne painottuvat pieni- ja keskituloisiin.
Elintarvikkeiden alv:n alentaminen ei ole hallitusohjelmassa,
mutta haluan jälleen korostaa sen tärkeyttä ja
merkitystä nimenomaan pienituloisten ihmisten ostovoimassa
ja taloudessa sekä yrittämisessä.
Kuten ed. Kalli totesi täällä, on
tämä hallitus meidän kautta aikojen yrittäjämyönteisin
hallituksemme, ja tähän on helppo yhtyä.
Yrittäjyyden edellytyksiä on parannettu ja sen
myötä tämän hallituksen aikana
on perustettu noin 8 000 uutta yritystä. Parhaillaan menossa
oleva starttirahauudistuskokeilu luo toivottavasti uutta nuorten
yrittäjyyttä tulevaisuudessa ja sitä kautta
on pienentämässä nuorisotyöttömyyttä.
Suomen ongelmahan on tällä hetkellä yrittäjien
ikääntyminen. Myös kotitalousvähennyksen
laajentaminen tukee osaltaan yrittäjyyttä.
Eläkeläisiä on muistettu tällä hallituskaudella ensin
7:n ja tässä talousarviossa 5 euron korotuksin
eläkkeisiin. Vaikka nämä korotukset ovat
valtiontaloudessa tuntuvia ja oikean suuntaisia, on kentältä saatu
palaute ollut oikeutettua, kun korotus suhteutetaan veronkevennyksiin
ja vaikkapa meidän kansanedustajien palkankorotuksiin,
joihin niitä mielellään on kentällä verrattu.
Kansaneläke on vaatimaton, ja pientä eläkettä saavat
elävät köyhyysrajoilla. Silti hyvänä asiana
voidaan pitää kaikkia niitä palveluja,
joiden saantiin on vaikutettu positiivisesti, kuten terveydenhoito, omaishoidon
tuki jne.
Lapsiperheiden asemaan on kiinnitetty huomiota tämän
hallituksen aikana ja myös tässä budjetissa
lisäämällä ennalta ehkäiseviä terveyspalveluja
lapsille ja nuorille. Parannuksia on tehty, mutta silti monilapsisten
perheiden taloudellinen tilanne on ja voi olla kohtuuton.
Perustienpidon ja -radanpidon sekä yksityisteiden rahoitukseen
on saatava korjausta eduskuntakäsittelyn aikana, sillä teiden
ja ratojen rakenteiden fyysinen rapautuminen tulee maalle kalliiksi
tulevaisuudessa. Keskustan eduskuntaryhmä linjasikin kesäkokouksessaan
tavoitteeksi tie- ja ratarahojen sekä yksityisteiden rahoituksen
lisäämisen.
Hallitus ansaitsee tunnustusta myös Tampereen läntisen
kehätien ottamisesta ensi vuoden budjettiin. Alkuperäinen
ykköskorihankkeiden rakentamisjärjestys olikin
selvästi virheellinen, koska Tampereen läntisen
kehätien hyötykustannussuhde oli syystä tai
toisesta merkitty vain murto-osaksi todellisesta. Pirkanmaan ja
naapurimaakuntien kansanedustajat ovat kiitettävästi puhaltaneet
yhteen hiileen asian korjaamiseksi. Jokainen Tampereen ohi ajanut
on voinut todeta, kuinka paljon yhteiskunnalle on maksanut lisääntyneenä polttoaineen
kulutuksena ja menetettyinä työtunteina pitkissä jonoissa
mateleminen. Lisäksi hankkeen siirtyminen olisi maksanut
uudelleen tehtävän suunnittelun muodossa, sillä suunnitelmat
vanhenevat ensi vuonna. Nyt tehdyllä ratkaisulla yhteiskunnan
panostuksiin tulee varmasti korkea kustannushyötysuhde.
Bioenergia- ja energiaomavaraisuus on nostettava entistä tärkeämmäksi,
koska päästöoikeuksien hinta on kohonnut
oletettua 10:tä euroa huomattavasti korkeammaksi, tällä hetkellä jo
25 euroon. Sähkön hinnannoususta on tulossa uhka Suomen
vientiteollisuudelle ja talouskasvulle. Öljyn hinnan nousu
nostaa koko energiapolitiikkamme tärkeyttä. Kotimaisen
energian hyödyntämistä on pikaisesti
lisättävä. Sitä kautta pystytään
parantamaan sekä työllisyyttä että toimeentuloa
maakunnissa. Energian hinta on syömässä paitsi
kuljetusyrittäjien myös viljelijöiden
tuloja. Kuljetusyrittäjien pitäisi periaatteessa
saada polttoaineen hintojen nousu siirtymään hintoihin, mutta
maataloudessa vastaava ei tule onnistumaan, vaan asiassa tarvitaan
valtion toimia.
Suomalainen maatalous ja koko elintarviketaloutemme on kovassa
rakennemuutoksessa ja mukana kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa.
Kaupan sekä elintarviketeollisuuden ja -jalostuksen markkina-alue
on laajenemassa Itämeren alueelle. Puola ja useat muut
entisen Itä-Euroopan maat ovat ostamassa maatalouteen ja
maaseudun kehittämiseen liittyvää neuvontaosaamista
Suomesta. Jos haluamme säilyttää oman elintarviketaloutemme
kilpailukyvyn ja osaltamme menestyä kasvavilla Itämeren
alueen markkinoilla, ei ole järkevää lähteä nyt
leikkaamaan lisää maatalouden ja maaseudun kehittämisen määrärahoista.
Kuitenkin hallitus on jälleen esittämässä rajua
leikkausta maaseudun kehittämisen määrärahoista.
Momentille 30.10.50 hallitus esittää yhteensä 10 370 000:ta
euroa, jossa on vähennystä edelliseen esitykseen
yli 1,5 miljoonaa euroa. Jo 90-luvun laman jälkeen neuvonnan määrärahat
puolitettiin ja nyt loputkin ollaan vähitellen puolittamassa.
Vertailun vuoksi on todettava, että nyt koko maatalouden
ja muun maaseudun elinkeinojen kehittämiseen esitetty määräraha
7,45 miljoonaa euroa on jäämässä pienemmäksi
kuin esimerkiksi sinänsä tärkeänä pitämäni
hevoskasvatuksen ja raviurheilun esitetty määräraha.
Maaseudun kehittämisessä toimivissa organisaatioissa
toimii vielä kaikkiaan noin 1 500 asiantuntijaa.
Asiakasrahoituksen osuus näissä palveluissa on
jatkuvasti kasvanut valtionosuuden pienentyessä. Neuvonta
on pelkästään jo henkilöstölle
maksamillaan noin 40 miljoonan euron palkoilla mahdollistanut yhteiskunnalle
neuvonnan valtionapua vastaavat verotulot. Nyt esitetyt säästöt
johtaisivat neuvontahenkilöstön vähennyksiin
ja olisivat suoraan pois yhteiskunnan saamista verotuloista. Jo
Alma-rahoituksen päättyminen tietää noin
70 henkilötyövuoden vähentymistä neuvontahenkilöstöstä.
Tulen jättämään usean muunkin
edustajan allekirjoittamana neuvonnan määrärahoihin
liittyvän talousarvioaloitteen. Myös esitys Makeran
rahoituksen osalta kaipaa korjausta.
Vesitalouden määrärahojen leikkaus
on esityksen mukaan noin 2 miljoonan euron luokkaa. Kuitenkin maakunnissa
on lukuisia tärkeitä vesihuoltohankkeita, joiden
käynnistäminen ja toteuttaminen odottavat valtion
avustuspäätöstä. Esityksestä ja
tulevasta lisätalousarviosta on muun muassa karsittu Lounais-
ja Luoteis-Pirkanmaan vesihuoltohankkeen avustus. Toivottavasti
eduskuntakäsittelyn aikana saadaan korjausta näihin
vesitalouden määrärahoihin.
Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan talousarvio luo edellytykset
työllisyyden edelleen parantumiselle, uusien yrittäjien
aloittamiselle ja työpaikkojen syntymiselle ja talouskasvulle.
Panostamalla osaamiseen panostamme parempaan huomiseen.
Sinikka Hurskainen /sd:
Arvoisa puhemies! Kokonaisuudessaan voi sanoa, että budjetti
on kohtuullisen hyvä ja valtiovarainministeri on onnistunut
budjetin kasaamisessa. Puheenvuorossani puutun ainoastaan pariin
kohtaan: koulutuspolitiikkaan ja kuntien palvelurakenneuudistukseen.
Suomen koulutuspolitiikka on saanut kiitosta usealla taholla
eikä vähiten Pisa-tutkimustulosten myötä.
Koulutuspolitiikkamme ansaitsee kiitosta myös sen vuoksi,
että olemme pystyneet vastaamaan jo globalisaation myötä tulleisiin haasteisiin
ammattitaidolla ja myös korkealla teknologialla, joka on
myös osaksi koulutuksen tulosta. Koulutus ja sen taso on
olennainen osa kilpailukykyämme myös tulevaisuudessa.
Niinpä opetusministeriön esityksessä on
painopisteeksi asetettu koulutuksen laatu ja sen tehokkuus.
Budjetissa lisätään yliopistojen
toimintamenojen rahoitusta 37 miljoonalla eurolla. Suuntaus on hyvä,
mutta rahoituksen turvaamiseksi käydään
keskusteluja usealla tasolla ja useasta eri kohteesta.
Ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksut olivat viime kesänä uutisköyhän
kesän otsikoissa. Useimmissa Euroopan maissa oleva lukukausimaksukäytäntö on
luonut myös Suomelle painetta ottaa kantaa asiaan. Ministeri
Haatainen asetti työryhmän pohtimaan EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta
tulevien tutkinto-opiskelijoiden mahdollisia lukukausimaksuja. Minä en
pidä maksua huonona ajatuksena, mutta asia luonnollisesti
tulee valmistella perin pohjin ja huolella. Kehitysyhteistyövaroilla
ja elinkeinoelämän rahoittamilla stipendirahastoilla
voitaisiin turvata köyhimmille ulkomaisille opiskelijoille
mahdollisuus opintoihin Suomessa.
Ammattikorkeakoulujen omistuksen uudelleenjärjestämisestä keskustellaan
tämän syksyn aikana varmaan paljon täällä eduskunnassa.
Yhtenä mahdollisuutena on tullut esille nykyisin suurimmaksi
osaksi kunnallisten ammattikorkeakoulujen valtiollistaminen. Tässä vaihtoehdossa
on useita hyviä puolia ammattikorkeakoulun omistuksen ja
rahoituksen tarkoituksenmukaiseksi ratkaisemiseksi, sillä valtiollistaminen vähentäisi
kuntien välistä keskinäistä kilpailua
ja toisi ammattikorkeakoulujen toimintaan suunnitelmallisuutta ja
tehokkuutta sekä mahdollistaisi nykyistä kokonaisvaltaisemman
tavoitteiden asettelun.
Opetusministeriön toimenpitein rakennetaan edelleen
tulevaisuuden hyvinvointivaltiota. Opetusministeriön esityksessä on
syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn lisätty
rahaa. Yleissivistävän koulutuksen tietoyhteiskunta-
ja hyvinvointihankkeisiin ehdotetaan valtionavustuksia 2,7 miljoonaa
euroa ja lisäksi 3 miljoonaa euroa tietoliikenneyhteyksien
parantamiseen. Koulupudokkaiden tukemiseksi perustetaan kouluihin erityisiä pienryhmiä.
Ryhmätoiminnan tavoitteena on ennaltaehkäistä peruskoulun
keskeyttämistä ja syrjäytymiskehitystä sekä parantaa
nuorten hakeutumista jatko-opintoihin. Syrjäytymisuhan allahan
on noin 3 000 nuorta kustakin ikäluokasta.
Opetusministeriön hallinnonalan budjettiesityksessä herättää huolta
kuntien kulttuuritoimen tila tulevana vuonna. Esityksessä ehdotettu
arvio on huomattavasti pienempi kuin tämän vuoden talousarvion
määrärahat. Muutos merkitsisi 1 650 000
euron vähennystä kuntien kulttuuritoimelle ensi
vuonna. Valtionosuuksien ja -avustuksien vähenemisen luonnollisena
seurauksena olisi, että kuntien omaan harkintaan nojaavat kulttuuritoimen
palvelut joutuisivat nykyistä uhatummiksi, mikä puolestaan
vaikuttaisi suoraan kuntalaisten, niin vanhusten, työikäisten kuin
lastenkin, yleiseen hyvinvointiin.
Arvoisa puhemies! Kuntien palvelurakenneuudistus on välttämätön,
jotta kuntien korkeatasoiset palvelut voidaan turvata. Palvelurakenneuudistuksen
yhteydessä on nostettu esille kuntien määrän
pudottaminen 20:een ja aluekuntamallin toteuttaminen. En näe
kovinkaan hedelmällisenä uudistuksena lisätä aluehallintoa
ja mahdollisia veronkantoportaitakaan. En hyväksy ollenkaan ratkaisuja,
joissa päätöksenteko viedään
kauas kuntalaisista ja kavennetaan näin demokratiaa. Olisi
mielestäni tärkeää, että viimeinkin
keskityttäisiin korkeatasoisten ja laadukkaiden palvelujen
tuottamiseen. Luonnollisesti näen seudullisen ja alueellisen
yhteistyön tässä erittäin merkittävänä,
mutta kuntien palvelurakenneuudistuksessa ja rakenneuudistuksessa
näkisin, että puolueeni puheenjohtajan Heinäluoman
ehdotus on erittäin kehityskelpoinen malli, kun sitä pohditaan
eteenpäin.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Talouskasvun ennustetaan jatkuvan ensi vuonna vahvana.
Tämä mahdollistaa osaltaan hyvän työllisyyskehityksen
toteutumisen. Hallitusohjelman työllisyystavoite on edelleen
voimassa, eivätkä positiiviseen työllisyyskehitykseen
ole vähiten vaikuttaneet hallituksen omat toimet. Näistä keskeisiä ovat
ansiotulon verotuksen mittavat kevennykset ja onnistunut yritys-
ja pääomatulojen verouudistus. Ensi vuoden budjetissa
ovat tulossa tulopoliittisen sopimuksen mukaiset ansiotulon verotuksen
lisäkevennykset, matalatuottoisen työn kysyntää tukeva
ratkaisu ja kotitalousvähennyksen laajentaminen. Nuorten työllisyyttä tuetaan
erillisellä määrärahalla.
Matalatuottoisen työn kysyntää edistävää ratkaisua
vastustaneet tahot pelottelivat lain valmistelun aikana byrokratian
paisumisella. Valittu toteuttamismalli on hyvin käytännöllinen
eikä aiheuta työnantajille juurikaan vaivaa tai
lisäkustannuksia. Työnantajahan laskee itse hänelle kuuluvan
työllistämistuen ja vähentää sen
palkan veron ennakonpidätyksestä. Matalatuottoisen
työn kysyntää vahvistetaan 100 miljoonan euron
määrärahalla, joka kohdistetaan 55 vuotta täyttäneiden
työllistymismahdollisuuksien parantamiseen. Keskustassa
olisi mielellään nähty tämän
Holmin ja Vihriälän nimeä edelleen kantavan
mallin mukaisen työllistämistuen kohdistuvan jo
tässä vaiheessa myös alle 30-vuotiaisiin tai
ainakin alle 25-vuotiaisiin työntekijöihin. Kun
käyttöön otettu malli arvioni mukaan
osoittautuu hyvin toimivaksi ja hallinnollisesti tehokkaaksi, tulee
se viipymättä säätää koskemaan myös
nuoria työntekijöitä. Näin tuettaisiin
nuorten työllistymistä, joka useimmiten tapahtuu
yksityissektorilla.
Kotitalousvähennyksen laajentaminen tässä vaiheessa
vain kotitalous-, hoiva- ja hoitotyön osalta on suhdannetilanne
huomioon ottaen oikea ratkaisu. Rakennusalan suhdannetilanteen aikanaan
heiketessä voisi aivan hyvin harkita kotitalousvähennyksen
suurentamista myös remonttitöiden osalta.
Arvoisa puhemies! Hallitukselta on odotettavissa parin kolmen
lähiviikon kuluessa budjettiin kiinteästi liittyvä esitys
varallisuusverolain kumoamisesta ja tähän liittyen
esitys laiksi varojen arvostamisesta verotuksessa. Suomessa luovutaan
varallisuusverosta vuodesta 2006 alkaen. Kun varallisuusverolaki
kumotaan, mikä sinänsä on myönteinen
asia, vero-oikeuteen syntyy uusi ongelma. Tämä johtuu
siitä, että varallisuusverolaki sisältää varojen
arvostamissäännöksiä, jotka ovat
tarpeen monen muun veron määräämisen yhteydessä.
Vastaavat säännökset tarvitaan jatkossakin.
Veromuotoja, joissa käytetään suoraan varallisuusverolain
varojen arvostamista koskevia säännöksiä,
ovat perintö- ja lahjaverotus, kiinteistöverotus
ja tuloverotus. Perintö- ja lahjaverotuksessa on kysymys
maa- ja metsätalouden sekä muun yritystoiminnan
jatkajaan kohdistuvasta verotuksesta. Tuloverotuksessa taas on kyse
esimerkiksi maatalouden tulon tai muun yritystulon pääomatulo-osuuden
määrittämisestä nettovarallisuuden
perusteella.
Mielestäni itsestäänselvää pitäisi
olla, että varallisuusverolakiin sisältyvät
arvostamissäännökset siirretään
uuteen arvostamislakiin sellaisinaan niitä asiallisesti
tai tasollisesti muuttamatta. Tämän sisältöinen
oli käsitykseni mukaan myös päätöksenteon
hiljainen henki, kun hallitus tulopoliittisen ratkaisun yhteydessä 30.
marraskuuta 2004 ilmoitti varallisuusverosta luopumisesta, vaikkei
muusta kuin varallisuusveron poistamisesta nimenomaista päätöstä tuolloin
tehtykään.
Arvoisa puhemies! Edellä esittämäni
pohjustus liittyy siihen, ettei valtiovarainministeriön virkamiesvalmistelussa
ole kaikilta osin haluttu ottaa huomioon mainitsemieni poliittisten
realiteettien muodostamia valmistelun reunaehtoja. Hallituksen esitys
oli laajalla lausuntokierroksella heinä—elokuussa.
Erityisesti osuuskunta yritysmuotona näyttää olevan
valtiovarainministeriön vero-osaston hampaissa. Osuuskunnista
eri puolilta maata on kantautunut minullekin huolestuneita viestejä.
Eikö valtiovarainministeriössä pidetä osuuskuntamuodossa
harjoitettua toimintaa yritystoimintana ollenkaan?
Maatalouden nettovarallisuutta laskettaessa ei tule poiketa
nykyisestä osuuskunnan osuuden arvostamisperusteesta. Osuuden
arvostamisperusteen tulee jatkossakin olla sama kuin osakkeen. Tämä siis
on asianlaita nykyisin. Osuutta arvostettaessa tulee ottaa huomioon
koko osuuskuntaan ehkä jopa sadan vuoden kuluessa tai ainakin vuosien
kuluessa kumuloitunut nettovarallisuus eikä vain osuusmaksun
määrää, kuten valtiovarainministeriö hallituksen
esityksen luonnokseen on kirjoittanut.
Jos esitys tulisi eduskuntaan valtiovarainministeriön
kaavailemassa muodossa, kysymyksessä olisi muutos nykysäännökseen.
Tällaisesta ei tiettävästi ole poliittisesti
sovittu. Muutos kiristäisi nimenomaan tuotantoaan EU:n
puristuksessa vahvasti kehittäneiden maataloudenharjoittajien
verotusta. Varallisuusverolain kumoaminen ei saa sivutuotteena johtaa
myöskään maatilan sukupolvenvaihdoksen
perintö- ja lahjaverotuksen kiristymiseen. Tämä ei
voi olla myöskään hallituksen tarkoitus,
etenkin kun se itse juuri on ollut aktiivinen yritystoiminnan, kuten
maa- ja metsätalouden, jatkajan verokohtelun huojentamisessa.
Eduskunta hyväksyi viime vuonna yksimielisesti perintö-
ja lahjaverolain muutoksen, jolla sukupolvenvaihdosten verotusta
tuntuvasti kevennettiin. Nyt metsän arvostus maa- ja metsätilan
sukupolvenvaihdoksessa uhkaa välittömästi kiristyä,
jos valtiovarainministeriö saa tahtonsa läpi.
Arvoisa puhemies! Maatalousbudjetin ongelmakohtia ovat maatalouden
rakennekehityksen vaatimien määrärahojen
riittämättömyys, metsänparannusvarojen
määrän perusteeton vähentäminen
ja neuvonnan niukat määrärahat. Maatilatalouden
kehittämisrahaston pääomien riittävyydestä on
pidettävä huolta pitkällä tähtäyksellä.
Vuotuisissa budjettiratkaisuissa on muistettava, että EU:n
komissio vaatii Suomelta investointitukien täysimääräistä käyttöä.
Metsänomistajia tulisi kannustaa pitkäjänteiseen,
koko yhteiskuntaa hyödyttävään
toimintaan takaamalla metsänparannusvarojen riittävyys.
Tämä tukisi myös työllisyystavoitetta
ja Kansallisen metsäohjelman toteutumista. Eduskunnan on
mielestäni tehtävä tarpeellinen lisäys puuntuotannon
kestävyyden turvaamista koskevaan määrärahaan.
Arvoisa puhemies! Liikenneverkon pitäminen ajanmukaisella
tasolla on tärkeää ennen kaikkea liikenneturvallisuuden
kannalta. Perustienpitoon kaivataankin pikaisesti lisärahoitusta. Tiestön
kunnossapitotoimilla turvataan päivittäinen liikennöitävyys
ja olemassa olevan päällystetyn tiestön,
siltojen sekä rakenteiden ja laitteiden ylläpitotoimet.
Perustienpitoon valtion talousarviossa osoitettavaa kokonaisrahoitusta
on lisättävä. Nyt hallituksen budjettiesityksessä valittu
suunta on valitettavasti päinvastainen. Samaa koskee yksityisteiden
valtionapua.
Ed. Tuija Brax merkitään
läsnä olevaksi.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Toista vuorokautta keskustelua, jossa
roolit ovat tulleet selviksi: hallitus—oppositio. Ed. Zyskowicz
on jälleen kerran omalla tyylillään esiintynyt
vanhojen sanomalehtien aikakausi- ja päivittäiskatsauksen
tekijänä ja muistanut muistuttaa menneistä ja
osoittanut syyttävällä sormella keskustaa
kohti, joissakin osin varmaan jopa onnistuen, mutta sitten oli väittämiä esimerkiksi
puheenjohtaja
Kataisen suulla eilen siitä, mitä kaikkea keskusta
oppositiossa ollessaan vastustikaan. Ihan kaikki ei pidä paikkaansa,
ja tässä yhteydessä totean, että esimerkiksi
eläkeuudistuksen osalta päälinjoista
keskusta oli tuon suuren uudistuksen osalta tuolloin tehdyn esityksen kanssa
samaa mieltä, samoin kuin olemme vieneet hanketta tällä vaalikaudella
eteenpäin, niin kuin yhteisesti on sovittu.
Tämähän ei ole sinänsä mitään
uutta. Tämä kuuluu tietysti keskusteluun, jota
eduskunnassa tulee käydä, mutta minusta on ollut
tämän keskustelun osalta mielenkiintoista, että kokoomuksen
sosiaalinen omatunto ja sosiaalipoliittinen omatunto on kokenut
jonkinlaisen herätyksen oppositiotaipaleen kestettyä 2,5
vuotta. Täällä on saanut kuulla hyviä ja
ansiokkaita puheenvuoroja siitä, miten eläkeläisten
asema on heikentynyt tai lapsiperheiden elämäntilanne
on vaikea.
Hallitus tarttui niin sanottuun köyhyyspakettiin tavalla,
joka valmisteltiin hyvin, ja lopputuloksena tehtiin ratkaisu, jossa
vuositasolla panostetaan 90 miljoonaa euroa pienituloisten kansalaisten
toimeentulon parantamiseen. Tämän kun liittää tällä hallituskaudella
vuositasolla jo kohdistettuun 160 miljoonaan euroon, päästään
vuositasolla 270 miljoonaan euroon, jota ei voi ihan vähäisenä muutoksena
kuitenkaan pitää verrattuna siihen tilanteeseen,
jossa oltiin siinä vaiheessa, kun vaalikausi alkoi.
Toinen asia: Tuon ratkaisun pääkohdat ovat asumistuen
omavastuun 7 prosentin poistaminen ja kansaneläkkeisiin
tehtävä 5 euron tasokorotus. Ne ovat ne valinnat,
jotka on tässä kuluneen kesän ja alkusyksyn
aikana tehty, ja ainakin omalta osaltani laitan ne kiitollisuudella
merkille. On totta, että palautetta tuosta 5 euron tasokorotuksen
määrästä on tullut. Tähän
yhteyteen voi liittää tällä vaalikaudella
tehdyn 7 euron korotuksen kansaneläkkeisiin, joka tekee
kuitenkin 12 euroa, ja niille väittämille, ettei
olisi mitään tehty ja tehtäisiin pilkkaa,
annettakoon oma arvonsa. 12 euroa on kuitenkin enemmän
kuin nolla euroa.
Mitä tulee nyt tehdyn ratkaisun ja eduskunnan käsittelyssä olevan
ja lopullisen sisältönsä tämän syksyn
aikana saavan paketin ja sovun sosiaalipoliittiseen ulottuvuuteen,
siitä voitaisiin keskustella ja tuleekin keskustella. Omalla
kohdallani ja henkilökohtaisena mielipiteenäni
olisin nähnyt, että yksinhuoltajien asema olisi
noussut tässä vaiheessa esille merkittävämmin,
mutta ymmärrän sen, että nyt käsittelyssä oleva
ratkaisu on tehty ja tämän osalta eteenpäin
mennään. Meidän tulee hallitusryhmien
sisällä ja kesken nähdä ja kuunnella
ne viestit, jotka alan asiantuntijoilta tulevat, ja viimeisten viikkojen
viestit ovat olleet sen tyyppisiä, että lapsiperheiden
ja ennen kaikkea yksinhuoltajien aseman tarkastelua tulisi voida
tehdä. Tältä osin nostan esiin esimerkiksi
tilanteen, missä me nostimme lapsilisiä ensimmäisen
lapsen osalta 10 euroa kuukausitasolla. Tämähän
ei kohtaantunut yksinhuoltajalapsiperheiden osalle niiden perheiden
osalta, jotka toimeentulotukea saavat, koska toimeentulotukilaskelmassa
tämä lapsilisä ei ole etuoikeutettu. Esimerkkinä mallista,
jolla tilanteeseen voitaisiin puuttua, mielestäni olisi
toimeentulotukilain avaaminen näiltä osin. Mutta
se sitten aikanaan.
Olemme kuulleet useita puheenvuoroja siitä, kuinka
huono ja kuinka vaatimaton budjettiesitys sosiaalipolitiikan osalta
on. Siellä on monien isojen asioiden sisällä kaksi
asiakokonaisuutta, jotka haluan nostaa esiin. Ne koskevat jokaista suomalaista,
niillä on vaikutus jokaisen kansalaisen arkipäivään.
Sairausvakuutuksen rahoituksen ja näiltä osin
myös lain osittainen uudistaminen, rahoituksen kokonaisuudistus,
on iso, merkittävä asia, jossa on päästy
hyvän valmistelun jälkeen lopputulokseen, jolla
pyritään luomaan tilanne, missä rahoitus
sairausvakuutuksen osalta saadaan kuntoon. Meillähän
on ollut vuosikausia tilanne, missä Kelan maksuvalmiudessa
on ollut ongelmia, ja toivottavasti, ja tiedänkin, että tätä kautta
ratkaisu asiaan saadaan.
Toinen hyvinkin ajankohtainen asia valiokuntakäsittelyyn
liittyen on lääkekorvauslaki ja siihen liittyvät
asiat. Sillä haetaan ensinnäkin lääkekorvausten
kasvun taittamista ja toisekseen pyritään etsimään
ratkaisua, jolla päästäisiin näiltäkin
osin kestävälle uralle. Kaksi asiaa, jotka vaikuttavat
jokaisen kansalaisen arkipäivään.
Vaikka tässä ollaan käsittelemässä vuoden 2006
budjettia, niin näihin vaateisiin siitä, että enemmän
olisi pitänyt saada, aivan listanomaisesti: lapsilisiä on
kuitenkin tällä vaalikaudella korotettu, yksinhuoltajien
tukeen on tullut korotus, kotihoidontukea on korotettu, alimpia äitiys- ja
vanhempainpäivärahoja on nostettu, eräs
periaatteellisesti iso asia, jossa päästiin eteenpäin,
on perättäisten synnytysten vaikutus äitiyspäivärahaan
jne.
Ed. Akaan-Penttilä omassa ansiokkaassa puheenvuorossaan
keskittyi varttuneemman senioriväen elämäntilanteeseen
jatkossa. Budjetti pitää sisällään
ensiksikin erityisen lain omaishoidosta, joka on iso periaatteellinen
kysymys, ja toisekseen hoitopalkkion korotus olisi tietysti voinut
olla suurempi, mutta on kuitenkin sitä suuruusluokkaa,
että sillä on merkitystä. Samoin lainsäädäntö hoivatakuusta — eli
meillähän on lapsille subjektiivinen päivähoito-oikeus
ja me olemme terveydenhuoltoon saaneet hoitotakuun — ikääntyvien
ihmisten kohdalla on merkittävä asia, ja kotitalousvähennyksen
laajennus, jonka malleista, laajuudesta ja määrästä on
peistä taitettu moneen kertaan, on iso askel eteenpäin,
kun sitä laajennetaan hoito- ja hoivatyöhön.
Tässä joitakin esimerkkejä.
Herra puhemies! Aivan lopuksi: Omalta osaltani harvoin puhun
teistä ja tienpätkistä, mutta muutama
sana siitä, että kuulun niiden joukkoon, jotka
ihmettelevät loppukesän ja alkusyksyn ratkaisuja.
Sovituista asioista pidetään tästä eteenpäinkin
kiinni, mutta pidettiinkö niistä tuolla matkan
varrella? Yksittäinen edustaja jää vääjäämättä tätä kysymään.
Tiedän, että sovun syntyminen ei ollut välttämättä aivan
yksinkertainen ratkaisu, mutta siitä huolimatta meillä oli olemassa
prioriteetti ja on ollut maakunnissa, niin omassa kuin naapurimaakunnissakin,
helppo kulkea ja puhua, kun on pystynyt sanomaan, että on
prioriteetti ja on kokonaisuus, jota eteenpäin yhteisvoimin
viedään. No, nyt meillä on syntynyt uusi
tilanne, ja nyt me puhumme siitä, että tämä on
se ratkaisu, jolla eteenpäin mennään.
Hyväksyn sen, mutta toivon, että vielä voitaisiin
hallituksen taholla ja tietysti ensi kädessä nyt
eduskunnassa kuluvan syksyn aikana, mutta viimeistään
hallituksen tasolla vuoden 2007 budjettia valmisteltaessa, tarkastella
tätä prioriteettia ja ne hankkeet, jotka on luvattu,
ainakin itse koen ja toistan, on luvattu, pystyttäisiin
saamaan tällä vaalikaudella eteenpäin.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Tietysti itse mielelläni käsittelen
pääluokkaa 35, joka on ympäristö,
kun ympäristöministerikin on täällä salissa,
mutta ehkä kuitenkin näistä kaikista
nopeasti jotakin.
Rakennussuojelu on ympäristöpääluokassa,
ja se on ehkä kaikkein vähiten turvattu osa ympäristö-
ja luonnonsuojelua, siihen ei juurikaan ole taloudellisia tukipilareita
silloin, kun joudutaan rakennussuojeluun turvautumaan. Sehän
tapahtuu kahta kautta, toisaalta rakennussuojelulain kautta, jolloinka
valtiolla on taloudellinen velvoite, ja toisaalta kuntien toiminnan
kautta eli maankäyttö- ja rakennuslain kautta.
Tähän pitäisi saada lisää rahoitusta.
Toinen on ympäristötyöt, joita vähennetään viime
vuoden budjettitasolta 1 900 000 eurolla, eli
1,9 miljoonaa on aika paljon. Ympäristötyöt ovat
koko maan alueella työllistäviä, ne ovat
ympäristön kannalta tärkeitä.
Ne ovat usein runkoviemäreitä, ja ne ovat siis
ympäristöä ja haja-asutusalueita tukevia,
nimenomaan hajapäästöjä vähentäviä.
Kun puhumme Itämeren rehevöitymisestä,
tiedämme, että lähde rehevöitymiselle
on usein haja-asutusalue ja sen puutteellinen viemäröinti.
Edelleen ympäristöjärjestöt,
jotka tekevät Itämeren alueen puolesta Itämeren
rehevöitymistä estävää työtä,
tarvitsisivat lisää määrärahoja. Myös
maatalouden hajapäästöt tarvitsisivat
tarkkaa rahoitusta, että Itämeren rehevöityminen
ei etenisi.
Ympäristön kannalta myös demonstraatiolaitosten
puute, esimerkiksi siksi, että meillä ei ole kauppa-
ja teollisuusministeriön pääluokassa kylliksi
resursseja, on huomioitava. Lisäbudjeteilla on demonstraatiolaitoksia
pyritty rahoittamaan. Tässähän on ollut
tunnetusti ongelmia myös täällä Pääkaupunkiseudulla,
mutta se ei vähennä sitä tarvetta, että me
tarvitsemme tätä rahoitusta jatkossa muun muassa
ilmastonmuutoksen hallinnoimisessa ja hillitsemisessä.
Julkisen liikenteen tuki heikkenee. Ostotoiminnan, mitä valtiovalta
suorittaa muun muassa VR Osakeyhtiöltä, määräraha
vähenee. Tämä on ongelma, koska ympäristön
kannalta nimenomaan kaikki liikenne, joka kulkee kiskoilla sen sijaan,
että se olisi kumipyörillä, on edullista. Tässä on
siis myös kysymys asiasta, jolla on ympäristönäkökohta.
Kunnat ovat tietysti tärkeä ympäristötoimija, niiden
hankintojen pitäisi olla sen suuntaisia, että ne
tukevat hyvää ympäristöä,
kestävää kulutusta. Tässä mielessä kunnat
tarvitsevat neuvontaa, ohjausta, miten tarjouspyynnöt laaditaan,
jotta ne pystyisivät tekemään oikean
tyyppisiä pyyntöjä, jotka kestävät
myös kritiikin. Tässä mielessä on tärkeätä tukea
kuntia.
Ympäristöpuolelta haluaisin vielä tuoda
muutaman huomion, kun huomaan, että arvoisa ympäristöministeri
on paikalla. Suomen ympäristökeskuksen toimintamenot
ovat tällainen kapeikko-, pullonkaulakysymys. Olemme viime
vuosina lukuisten lainsäädäntötoimien
yhteydessä ohjanneet lisää tehtäviä alueellisille
ympäristökeskuksille, mainittakoon vaikkapa Pirkanmaan ympäristökeskus,
ja myös Suomen ympäristökeskukselle.
Tarvittava lisärahoitus olisi aina ja on aina tässä kohdin
varmistettava, muuten meidän hyvät pyrkimyksemme
eivät saavuta tulosta. On myös pidettävä mielessä yhteistyö metsäsektorin
ja ympäristösektorin välillä.
Toinen asia vielä, joka liittyy ympäristöpääluokka
35:een, on ympäristönsuojelun yleinen edistäminen.
Tässä kohdassa voimme todeta, kun katsomme budjettikirjaa,
että on tapahtunut päämomentilla ympäristönsuojelu
merkittävä 33 prosentin vähenemä.
Tähän tietysti on syynsä siinäkin,
että voi olla budjettikirjan sisäisiä siirtoja. Mutta
kaiken kaikkiaan tämän ympäristökysymyksen
pitäisi olla vahvana esillä, ja vielä niin, että kun
ympäristö ei ole saavuttanut sellaista taloudellista
tukea, joka olisi riittävä, niin voisi sanoa,
että tietynlainen tekstituki pitäisi siellä olla. Ja
se, mikä sieltä puuttuu koko kirjasta, on kokoava
kappale siitä, miten Suomi tulee budjettirahoituksensa
kautta ensi vuonna, mutta myös tulevaisuudessa, valmistautumaan
ilmastonmuutoksen torjuntaan ja myöskin tarvittaessa muutokseen
sopeutumiseen. Tämä olisi aivan oman kappaleen
väärti ja varmaankin kuuluisi budjettikirjan alkuosaan,
jossa on yleisperustelut. Sieltä tällainen oma
kappale ilmastomuutoksesta puuttui. Se mielestäni, puhemies,
olisi syytä saada jo vuoden 2007 budjettikirjaan.
Lopuksi totean aivan lyhyesti sen, että kuntien tilanne
on ongelmallinen ja se vaatii toimenpiteitä valtiovallalta.
Pääministeri Vanhanen täällä patisti
omassa puheenvuorossaan eduskuntaa hoitamaan kotityöt hyvin
ja sanoi, että meidän suomalaisten pitäisi
hoitaa ne yleisesti ottaen hyvin. Mielestäni hallitus ei
ole omia kotitöitään kunnolla suorittanut,
koska kunnat edelleenkin kamppailevat budjettialijäämässään
ja budjettiongelmat ovat jokapäiväistä todellisuutta.
Muun muassa kotikaupungissani vähennettiin kaksi terveydenhoitajan
virkaa kesken alkusyksyn ja saatiin 20 000 euron "säästö",
kun neuvolasta lopetettiin kahden terveydenhoitajan toiminta. Kaikki
ymmärrämme, että tämä ei
voi olla viisasta politiikkaa. Se ei johdu nyt eduskunnasta, se
oli kotkalainen virhe. Mutta taustalla on tämä yleinen
riittämätön budjettirahoitus.
Verotuksen kohdalla on huomioitava, että miljoona suomalaista
veronmaksajaa ei ole päässyt mukaan veroaleen,
ja he ovat ennen muuta eläkeläisiä, pienituloisia
ja työttömiä, ja kun täällä edellinen
puheenvuoron käyttäjä viittasi siihen, että tuo
eläkeläisten 5 euron eläkkeennousu ensi vuoden
syyskuun alusta ei olisi pilkkaa, niin on vaan todettava, että tämä on
pilkaksi koettu laajalti eläkeläisten keskuudessa,
ovatko he sitten väärässä vai
eivät. Itse ymmärrän kyllä heidän kantansa.
Edelleenkin taitettu indeksi on olemassa, ja kansaneläkkeen
perusosan palauttamisesta ei ainakaan hallituksen puolelta puhuta
sanaakaan. Mielestäni myös se pitäisi
pitää mielessä.
Tony Halme /ps:
Arvoisa puhemies! Olen aikaisemmissa puheenvuoroissani käsitellyt
ensi vuoden talousarvioesitystä ottamalla kantaa muutamiin
budjetissa minun mielestäni painaviin asioihin. Haluan
kuitenkin vielä palata tuohon hallituksen esitykseen, jossa
esitetään eduskunnalle hallituksen esityksenä sotilasvammalain
6 §:n muuttamista. Esityksessähän esitetään sotainvalidien
laitoshuoltoon pääsyn työkyvyttömyysrajan
alentamista 30 prosentista 25 prosenttiin.
Minun mielestäni hallituksen olisi kyllä pitänyt
linjauksissaan poistaa ainakin sotainvalideilta kaikki maininta
mihinkään työkyvyttömyysprosenttiin.
Itse en ainakaan voi ymmärtää, että keski-iältään
84-vuotiaiden henkilöiden kohdalla puhutaan työkyvyttömyysprosenteista.
Jotenkin tuntuu siltä, että hallitus katsoo vain
hamaan tulevaisuuteen ja ikään kuin odottaa, että asia hoituu
itsestään. Näin varmasti tapahtuukin
aikanaan. Mutta kyllä meidän pitäisi
hoitaa kunnialla maamme kunniakansalaiset eli itsenäisyytemme lunastaneet
sotaveteraanit ja kotirintamanaiset niin kauan kuin he ovat vielä keskuudessamme.
Puheissa
heitä kyllä kiitellään, mutta
kun on muistamisen aika, niin sitten asia näyttää unohtuvan.
Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni ministeri
Mönkäre totesi täällä aikaisemmin
aivan oikein, että meidän pitäisi päästä siihen,
että sotainvalidien kohdalla ei enää puhuttaisi
mistään prosenteista, kun on kyse heidän
hoitoonpääsystään. Meillä on
varmasti niin paljon rahaa, että he ja kaikki muutkin itsenäisyytemme
lunastaneet voisivat saada kunnon hoidon. Toivon, että kun
valiokunta käsittelee nyt sotilasvammalain muutosta, niin
siellä ainakin harkittaisiin luopumista noista ikävistä prosenteista,
koska niistä tulee vain sanomista, kun hoitava lääkäri on
prosenteista toista mieltä kuin se lopullisesti päättävä taho.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Muutamassa minuutissa ei ehdi käymään syvällisesti
läpi niinkin isoa asiaa kuin valtion talousarvioesitys,
ja kun tämmöiset yleispuheenvuorot on jo pidetty,
niin minä keskityn ihan muutamaan pienempään,
mutta hyvin tärkeään seikkaan.
Haluan kuitenkin muistuttaa siitä hallituksen suuresta
linjasta, joka on päinvastainen kuin näillä päähallituspuolueilla,
keskustalla ja sosialidemokraateilla, oli vielä ennen viime
eduskuntavaaleja. Nyt on päätökset ylisuurista,
etupainotteisista ja varakkaimmille keskittyvistä veronalennuksista
tehty jo kolminkertaisina siihen nähden, mitä oli
hallitusohjelman minimitaso, ja tämä 3 miljardin
lasku tulee ennen pitkää maksettavaksi. Ei tarvitse
hakea kaukaa syytä siihen, miksi tiestö rappeutuu,
työttömyysturvaan ei tule parannusta koko hallituskauden
aikana, köyhyyspaketti jää onnettoman
pieneksi ja vielä talousarvioesitys on pahasti alijäämäinen.
Suurimpana heikkoutena ja peikkona kummittelee kuitenkin kuntatalous.
Se on saanut sekä SDP:n puheenjohtajan Heinäluoman
että ministeri Mannisen nakkelemaan julkisuuteen milloin minkäkinlaisia
esityksiä, ja niitä esityksiä ei ole kyllä ehditty
pohtia sen enempää. Kuitenkin kumpikin päähallituspuolueitten
keskeinen vaikuttaja haluaa unohtaa sen seikan, että on
aivan sama, mikä malli kunta- ja palvelurakenteeseen valitaan,
kun kunnat eivät tule päällekaatuvista velvoitteistaan
selviämään ilman lisärahoitusta.
Täällä aiemmissa puheenvuoroissa
keskustan ryhmäpuhuja Kalli puhui systemaattisesti matalan
tuottavuuden tukimallista, joka otetaan ensi vuonna käyttöön,
ja myöskin muut keskustalaiset ovat puhuneet matalan tuottavuuden
mallista, mutta sellaista mallia ei tuolta budjettikirjasta kyllä löydy.
Kyse on matalapalkkatuesta, ja siihen on varattu se 100 miljoonaa
euroa. Tämä ero on tärkeä tehdä senkin
vuoksi, että matalalla palkalla ja matalalla tuottavuudella
ei ole mitään tekemistä keskenään.
Pienellä palkalla sinnittelevä työntekijä saattaa
tehdä hyvinkin tuottavaa työtä, ja tämmöisiä työntekijöitä,
sekä miehiä että naisia — aika
useasti naisia — on Suomessa paljon ja lisää tulee,
jos tämä hallituksen tavoite toteutuu.
Sinällään kohderyhmä elikkä ikääntyneet
pitkäaikaistyöttömät tai työntekijät
on ihan oikea, mutta tämä tukimekanismi täysin
väärä. Matalapalkkatyössä työnantaja
saa välillisten työvoimakulujensa maksualennuksen
sillä perusteella, että maksettava palkka on riittävän
alhainen. Tämmöinen ajattelutapa ja mekanismi
varmaan sopii hyvin keskustalaiseen työreformiin, mutta
kuinka se sopii sitten sosialidemokraattiseen arvomaailmaan?
Arvoisa puhemies! Hallituksen toinen työmarkkinoita
koskeva keskeinen esitys on työmarkkinatuen määräaikaistaminen.
Tätä muutosta markkinoidaan pitkäaikaistyöttömän
yhteiskuntatakuuna, mutta siinä on vaan se ikävä puoli,
että tässä yhteiskuntatakuussa ei taata
yhtään mitään, viimeksi se työpaikka.
Työmarkkinatuen saajia on noin puolet työttömistä eli
135 000 henkilöä, ja tähän
pitkäkestoisen työttömyyden riskiryhmään
kuuluu arviolta 100 000 työtöntä. Nyt
tämä vaikeasti työllistyvien henkilöitten
aktivointiaste halutaan nostaa puolitoistakertaiseksi, 20 000:sta
30 000 työttömään.
Miten sitten tämä työmarkkinatuki
muuttuu? Olennainen kohta on tämä 500 päivän
laskennallinen raja. Kun työtön on saanut mainitun
ajan työmarkkinatukea, hänelle tehdään
aktivointitarjous. Sitä, mikä sen sisältö on,
ei tiedä vielä kukaan, ja jos työtön
kieltäytyy, evätään etuus määräämättömäksi
ajaksi. Tämä oikeus työmarkkinatukeen
palautuu viiden kuukauden aktiivijakson jälkeen. Kunnat
joutuvat osallistumaan 500 päivän jälkeen
työmarkkinatuen rahoitukseen puolittain valtion kanssa,
mikäli aktivointitarjousta ei ole tehty. Jos on ja työtön
kieltäytyy, toimeentulotuki jää hänelle
ainoaksi mahdollisuudeksi. Tällöin kunnan rahoitusvastuu
vääjäämättömästi
kasvaa, eikä sitä ole huomioitu mitenkään
kunnille luvatuissa kompensaatioissa.
Valtion talousarvioesityksessä ilmoitetaan aktiivitoimiin
suunnattavan 100 miljoonan euron lisäpanos, mutta itse
asiassa käy niin, että passiivisen tuen puolelta
siirretään 64 miljoonaa ja ainoastaan yksi kolmasosa
on tätä lisäpanostusta seuraavan vuoden
aikana. Yksinkertainen esimerkki tästä panostuksesta:
Otetaan aktivoitavien määrä, keskimäärin
3 000 henkeä vuoden 2006 aikana. Kohderyhmä on
nämä vaikeimmin työllistyvät.
Rahaa on käytettävissä vähän
yli 10 miljoonaa euroa, ja jos aktiivipäiviä viikossa
on 5, niin niitä on vuodessa noin 258. Eli 13 euron 95 sentin
päiväkohtaisella panostuksella ajatellaan aktivoitavan
tämä vaikeimmin työllistyvien ryhmä,
ja sillä pitäisi sitten puuttua oleellisella tavalla
rakenteellisen työttömyyden ongelmaan. Minä siihen
en usko, että tämä malli toimii.
Arvoisa puhemies! Työvoimatoimistojen johtajille tehdyn
haastattelun perusteella arvioidaan, että eläketukiratkaisu
koskee vain kymmenesosaa siitä, mikä on tosiasiallinen
kohderyhmä. Eläketuen piiriin arvioidaan pääsevän 3 000—4 000
henkilöä vuodessa, mutta kysymys kuuluu, mitä tapahtuu
niille, jotka eivät aktivoidu, mutta eivät pääse
eläkkeellekään.
Voidaan esittää myös filosofinen,
mutta ajankohtainen kysymys siitä, miksi työttömyyden
eri vaiheissa eläviä aktivoidaan täysin
päinvastaisin keinoin. Heinäkuun alussa astui
voimaan muutosturva. Siinä työelämässä pidempään
ollut henkilö saa työsuhteen päättyessä oikeuden
hakea palkallisena aikana uutta työpaikkaa ja saa esimerkiksi
lisäkoulutuksen aikana huomattavan taloudellisen porkkanan.
Tässä mallissa panostetaan aitoon kannustavuuteen,
ja tämä malli on ihan oikea. Mutta sitten pitkään
työttömänä ollut henkilö:
häntä kannustetaan sillä, että häneltä uhataan
evätä työmarkkinatuki kokonaan ja määräämättömäksi
ajaksi. Kun ajattelee, mikä on näiden vaikeimmin
työllistyvien työttömien tilanne, niin
tätä hallituksen työllisyyspolitiikkaa voi
kyllä luonnehtia sanoilla "työmarkkinatuen määräaikaistaminen — aktivointia
elävänä tai kuolleena".
Anne Holmlund /kok:
Arvoisa puhemies! Riittävän vahva talouskasvu
ja korkea työllisyysaste ovat hyvinvointivaltion perusedellytykset. Etlan
laskelmien mukaan 1 prosenttiyksikön lisäys työllisyysasteeseen
vahvistaa julkista taloutta yhteensä 1,5 miljardilla eurolla.
25 000 uuden työpaikan luominen työmarkkinoille
lisää yhteiskunnan kassaan välittömiä verotuloja
noin 760 miljoonaa euroa ja välillisiä noin 420
miljoonaa, kun taas sosiaalimenojen vähennys samanaikaisesti
on noin 400 miljoonan euron luokkaa. Puhumme siis merkittävästä asiasta
paitsi työttömien itsensä kannalta myös
kansantaloudellisesti.
Hallitusohjelman keskeisin tavoite on 100 000 uuden
työpaikan luominen hallituskauden loppuun mennessä.
Tavoite on tärkeä, mutta valitettavasti epärealistinen.
Viimeisimpien työllisyyslukujen mukaan työllisten
määrä on kahdessa vuodessa noussut vain
13 000:lla. Määrä oli viime
kuussa 2 437 000 ja vastaava luku kaksi vuotta
sitten elokuussa eli Vanhasen hallituksen aloittaessa toimintansa
2 424 000 työllistä. Tavoitteesta
uupuu siis "vain" 87 000 työpaikkaa. Hallitus
saa ottaa todella tehokkaan loppukirin, mikäli se aikoo
päästä edes lähelle itse asettamaansa
työllisyystavoitetta.
Pitkän jahkailun tuloksena hallitus on vihdoin esittämässä matalapalkkaisen
työn tukimallia, jossa tuki on rajattu vain yli 54-vuotiaisiin.
On myönteistä, että joku ratkaisu on
sentään saatu aikaiseksi, mutta valitettavasti
tällaisena malli on torso eikä tule merkittävästi
auttamaan uusien työpaikkojen luomisessa. Esitetty malli
luo myös osittain epätervettä kehitystä työmarkkinoille.
Se tuo mukanaan sellaiset työpaikat, jotka ovat taloudellisesti
kannattavia vain silloin, kun työntekijä on ylittänyt
tietyn ikäpylvään. Tämä sulkee tarjolla
olevan työpaikan monen sitä kipeästi
tarvitsevan nuoren tai nuoren aikuisen työttömän ulottumattomiin.
Ikäraja on täysin perusteeton ja epäoikeudenmukainen,
jopa syrjivä.
Oikea, järkevä tapa olisi ollut ulottaa tukimalli
kaikkeen matalapalkkaiseen työhön, kuten kokoomus
on esittänyt. Rajattu matalapalkkatuki on monimutkainen
järjestelmä, joka koskee vain pientä ryhmää.
Näin ollen myös hallinnollisten kustannusten hinta
henkilöä kohden nousee korkeaksi. Jotta todella
onnistuisimme luomaan lisää työpaikkoja,
on tuki ulotettava kaikkeen matalapalkkaiseen työhön.
Arvoisa puhemies! Eräs tehokkaaksi havaittu tapa lisätä yrittäjyyttä ja
alentaa kynnystä yrittäjäksi ryhtymiseen
on starttiraha. Starttiraha on mahdollistanut lukuisten uusien yritysten
syntymisen. Sen tarkoitus on omaehtoisen työllistymisen
tukeminen sekä uuden yritystoiminnan käynnistymisen
helpottaminen. Merkittävää on, että starttirahalla
perustetut yritykset pysyvät varsin hyvin pystyssä.
Viiden vuoden päästä 80 prosenttia starttirahalla
perustetuista yrityksistä on yhä toiminnassa,
kun yleensä yrityksillä vastaava prosentti on
57.
Starttirahan myöntämisedellytyksiä laajennettiin
määräaikaisena kokeiluna vuoden 2005
alusta siten, että sitä voidaan myöntää myös
sellaisten palkkatyöstä tai työmarkkinoiden
ulkopuolelta yrittäjäksi siirtyvien henkilöiden
toimeentulon turvaamiseksi, jotka eivät ole työttömiä työnhakijoita.
Lakimuutos on otettu myönteisesti ja innostuneesti vastaan,
ja näyttää siltä, että starttirahat
ovat tältä vuodelta loppumassa. Tämä tarkoittaa
monen starttirahapäätöksen saaneen kohdalla
sitä, että luvattujen kymmenen kuukauden sijasta
rahaa ei käytännössä ole riittänyt
kuin ensimmäiselle kuuden kuukauden jaksolle. Rahoituksen
epääminen on tällaisissa tilanteissa
erittäin arveluttavaa. Moni alkava yrittäjä on
laskenut alkuajan toimeentulonsa nimenomaan starttirahan varaan.
Kun ottaa huomioon, että hallituksen yrittäjyyden
politiikkaohjelman tavoitteisiin on kirjattu starttirahakokeilun
saaminen pysyväksi, on todella epäjohdonmukaista,
että hallitus esittää 3 miljoonan leikkausta
starttirahaan verrattuna viime vuoden tasoon. Vuodelle 2006 starttirahaan on
esitetty varattavaksi 22 miljoonaa euroa, mikä on 3 miljoonaa
vähemmän kuin tämän vuoden määräraha.
Tämä epäkohta on syytä korjata
budjettiin ja samalla lisätä starttirahaan kohdentuvaa määrärahaa
30 miljoonaan euroon. Rahoitus tähän löytyy
kivuttomasti saman momentin sisältä.
Arvoisa puhemies! Työllisyyspolitiikkaan ja erityisesti
työvoimakoulutuksen tehokkuuteen tulee kiinnittää entistä enemmän
huomiota. Tehottomista ja turhista työllisyyskursseista
tulee siirtää painopistettä selkeästi
niihin toimiin, jotka todennäköisimmin johtavat
työllistymiseen, kuten starttirahaan, yritysten tarpeiden
mukaan räätälöityihin koulutuksiin
ja erityisesti oppisopimuskoulutukseen.
Myönteistä budjetissa on muun muassa se, että hallituspuolueet
ovat jälleen kerran omien vaalitavoitteidensa vastaisesti
uskaltautuneet keventämään verotusta.
Tämä on selkeästi kokoomuksen linjausten
mukaista talouspolitiikkaa, ja siitä jälleen kerran
kiitokset "rohkealle" hallitukselle.
Hallitus ei valitettavasti ole tohtinut esittää muutoksia
perintö- ja lahjaveroon. Perintö- ja lahjaverotuksen
uudistaminen on kuitenkin aloitettava pikaisesti, jotta pystymme
varautumaan edessä oleviin yritysten sukupolvenvaihdoksiin. Perintö-
ja lahjaveron asteittainen poistaminen tulisi aloittaa poistamalla
vero yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdostilanteessa.
Tärkeää on varmistaa yrittäjätoiminnan keskeytyksetön
jatkuminen ja sitä kautta turvata työpaikkojen
säilyminen. Kannattavan yritystoiminnan jatkamisen tulee
olla mielekästä ilman, että jatkajalle
sälytetään kohtuuton vero- ja velkataakka.
Myönteistä on myös varallisuusveron poisto.
Erityisen ilahduttavaa tämä on siksi, että esityksen
tekee demarivaltiovarainministeri. Järkevän veropolitiikan
aika ei siis onneksi ole ohi, vaikka omat tässä asiassa
ministeri Kalliomäkeä ovatkin ampuneet.
Suomessa työn verotus on edelleen kireää ja verokiila
kohtuuttoman suuri. Tänä vuonna työnantajan
palkkakustannuksista kuluu keskituloisen kohdalla 54,7 prosenttia
verokiilaan. Verokiila on se osa työkustannuksesta, joka
menee yhteiskunnalle erilaisina veroina ja veronluonteisina maksuina.
Veronmaksajain Keskusliiton selvityksen mukaan verokiila on kaventunut
5,6 prosenttiyksikköä vuodesta 95, jolloin palkkaverotus
Suomessa oli kireimmillään ja verokiila jopa yli
60 prosenttia. Seuraavien kahden vuoden aikana verokiila on kaventumassa
yhteensä vajaalla prosenttiyksiköllä.
Mitä sitten verokiila käytännössä tarkoittaa?
Kun keskituloisen työntekijän palkka nousee, työvoimakustannusten kasvusta
verokiilaan menee peräti 63,7 prosenttia. Käytännössä tämä tarkoittaa
sitä, että taatakseen työntekijälleen
esimerkiksi 50 euron nousun nettona työnantajan on maksettava
138 euroa enemmän työvoimakustannuksia kuin aikaisemmin.
Kun salissa suurin elein halutaan vyöryttää kaikki
vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset työnantajan kannettaviksi,
olisi syytä pitää mielessä,
millaista Suomea oikeastaan haluamme rakentaa. Selvitysmies Janne
Metsämäen raportissa esitetään,
että yrittäjälle säädetään
uusi vanhempainvakuutusmaksu, joka olisi 0,29 prosenttia yrittäjän
työntekijöilleen maksamasta palkasta. Tämä hallituksen
piirissä kaavailtu ratkaisu tarkoittaisi työnantajan
sivukulujen nostamista 178 miljoonalla eurolla vuosittain.
Vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset ovat erityisesti naisvaltaisilla
aloilla kohtuuttoman suuret ja vaikeuttavat yritysten toimintaa
ja heikentävät kannattavuutta. Samalla tämä kustannuserä on
aiheuttanut sen, että synnytysikäiset ja erityisesti
nuoret naiset ovat joutuneet työmarkkinoilla epäoikeudenmukaiseen
ja epätasa-arvoiseen asemaan. On välttämätöntä,
että tähän tilanteeseen saadaan parannus.
Kustannusten vyörytyksestä ei kuitenkaan ole syytä tehdä mitään
nais- ja miesvaltaisten alojen tukkanuottakilpaa, vaan rahoitus
tulee hoitaa yhteisvastuullisesti siten, että työnantajan
sivukuluja ei nosteta. Syntyvyyden nostaminen ja perheiden hyvinvointi
on koko yhteiskunnan asia, siksi sen rahoitustakaan ei tule kohdentaa
pelkästään työnantajan vastuulle.
Arvoisa puhemies! Budjetin myönteisiin kohtiin kuuluu
myös kotitalousvähennyksen parantaminen. Kotitalousvähennyksen
enimmäismäärän kaksinkertaistaminen
2 300 euroon on hyvä ja kannatettava esitys ja vastaa kokoomuksen
linjaa. Kotitalousvähennys on osoittautunut varsin toimivaksi
ja tehokkaaksi tavaksi tukea uusien työpaikkojen ja yritysten
syntymistä. Samalla on saatu tehokkaasti karsittua harmaata
taloutta. On ilo huomata, että puheet piikayhteiskunnasta ovat
vähitellen vaimentuneet ja samalla on ymmärretty
tämän mallin kiistattomat hyödyt. Miinuksena
on pidettävä kuitenkin sitä, että vähennyksen
enimmäisrajan nosto koskee vain kotitalous-, hoito- ja
hoivatyötä. Erityisesti harmaan työn
kitkemiseksi olisi järkevää, että samat
ehdot koskisivat kaikkea kotona teetettävää työtä, myös
remonttityötä. Samoin tulisi ensi vuonna sallia
vähennyksen hyödyntäminen myös
silloin, kun vanhemmat ostavat kotipalveluita lastensa perheille.
Tällä tuetaan ennen kaikkea perheiden jaksamista
ja arjessa selviytymistä.
Kun yksityishenkilö teettää töitä tai
ostaa palveluyritykseltä työsuorituksia, tähän
kohdistuu kaksinkertainen verokiila. Palvelut joudutaan ostamaan
jo kertaalleen maksettujen verovarojen jälkeisellä nettopalkalla,
ja itse palvelun hintaan sisältyy taas sen työvoimakustannuksen
verokiila. Leveä kaksinkertainen verokiila rasittaa sekä työn
suorittajan että palvelun ostajan ostovoimaa. Erityisen
kaltoin se kohtelee työvaltaisia palvelualoja. Tätä kaksinkertaista
verokiilaa on pystytty kotitalousvähennyksellä kaventamaan, ja
sitä on syytä edelleenkin jatkaa.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle
2006 ei sinällään yllättänyt.
Esitys vastaa hallituksen aikaisempia talouspoliittisia linjauksia.
Budjettipolitiikka jatkuu vakaana, ja linjan ydintä voi
myös muiden ilmaisujen lisäksi kuvata tasapainoiluksi
menojen kurissapitämisen sekä aktiivisen uudistuspolitiikan
välillä. Vaikka esitys on kouluarvosanalla kuvattuna
hyvä, niin siihen on jäänyt vielä tarkennettavaa
ja lisättävää. Eilen pitämässäni
puheessa käsittelin esityksen myönteisiä asioita.
Nyt tarkastelen näitä korjattavia kohtia, paria
korjattavaa kohtaa.
Puheenvuorot täällä salissa tämän
lähetekeskustelun aikana ovat osoittaneet, että muun
muassa tiemäärärahat, köyhyyspaketti
ja maataloustuki tulevat aiheuttamaan valiokunnissa ainakin keskusteltavaa.
Työllisyyden hoidon ohella liikennehankkeet ovat budjettiesityksen
tärkeimpiä osa-alueita. Esityksessä on
rahaa luvassa teiden ja rautateiden peruskunnostukseen. Tästä huolimatta
liikenteeseen tarvitaan yhä lisäinvestointeja
tasapuolisesti ympäri maata. Edelleen on käynnistämättä useita
tiehankkeita. Näiden rahoittaminen voitaisiin toteuttaa
esimerkiksi valtionyhtiöistä saaduilla myyntivoitoilla.
Perustienpidon ja yksityisteiden rahoitus on oikeutetusti synnyttänyt
keskustelua. Budjettiesityksessä yksityisteiden rahoitusta
esitetään pienennettäväksi.
Samoin perustienpidosta esitetään vähennettäväksi.
Toteutuessaan nämä vähennykset tulevat
koskettamaan kipeimmin maakuntia ja maaseutukuntia.
Yksityistiet muodostavat koko tieverkostomme eräänlaisen
hiussuoniston. Yksityisteiden määrä on
arviolta noin 350 000 kilometriä. Kysymys ei ole
mistään vähäpätöisestä asiasta,
vaan hyvin merkittävästä, monia ihmisiä ja
ammattiryhmiä koskettavasta tieverkosta. Maassamme on tällä hetkellä pysyvän
asutuksen käyttämiä yksityisteitä noin
100 000 kilometriä. Yksityisteiden varressa maaseudulla
asuu edelleen puoli miljoonaa ihmistä. Lisäksi
yllättävän moni kaupunkien ja taajamien
asemakaava-alueiden omakotitalokin on katumaisen yksityistien varrella. Valtaosa
maamme 400 000 kesäasunnosta sijaitsee yksityisteiden
varressa ja niiden vaikutuspiirissä.
Peruselinkeinoelämällemme yksityistieverkostolla
on erittäin suuri merkitys. Puutavarasta yli 90 prosenttia
lähtee yksityisteiden varrelta kuorma-autoilla joko suoraan
tehtaisiin tai rautateiden varteen. Myös energiaksi tarvittavan
turpeen tai hakkeen kuljetukset tapahtuvat pääsääntöisesti
yksityisteitä pitkin. Maatalouden kannalta yksityisteiden
kunnolla on tärkeä merkitys. Maidon kuljetus ja
muut elintarviketeollisuuteen liittyvät kuljetukset käyttävät
päivittäin yksityisteitä. Unohtaa ei
sovi koulukuljetuksia, kirjastoautoja, kauppa-autoja, palo- ja pelastusautoja sekä
lukemattomia
muita kuljetuksia ja palveluita, joita yksityisteiden varrella asuvat
ihmiset päivittäin tarvitsevat.
Arvoisa herra puhemies! Maatalous ja lähinnä maatalouden
tilatukimalli tulee myös puhuttamaan, ennen kuin talousarvio
on hyväksytty tässä isossa salissa. Esityksessä ollaan
koko hallinnonalalta leikkaamassa nettomääräisesti
24 miljoonaa euroa. Maatalouden osalta on muistettava ja lunastettava
ne sitoumukset, jotka on tehty tuottajajärjestöjen
kanssa.
Suomen maaseutu on muuttunut rajusti viimeisen vuosikymmenen
aikana. Keskusteluun maaseudun kohtalosta on tullut kohtalokkaan synkeitä sävyjä.
Maaseutu sai tuntea äkkimuutoksen 1990-luvulla. Lakkautetut
koulut ja tyhjät kyläkauppojen ikkunat ovat tuttu
näky maaseutukunnissa. Koko maan kattavan sosiaalisen tasa-arvon
ihanne sai parantumattomat kolhunsa. Euroopan unioniin liittyminen
oli monelle maatalouden ammattilaiselle shokki, josta ei vieläkään täysin
ole toivuttu. Usein kysytään, missä aurinko,
joka valaisisi niemet, notkot ja saarelmat.
On paikallaan esittää kysymys, miten maaseutu
sitten on muuttunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Numerot puhuvat
karua kieltään. Suomesta on vuosien 90—98
aikana hävinnyt tuhansia maatiloja ja tämän
myötä yli 80 000 työpaikkaa.
Tämä tarkoittaa lähes puolta alan työpaikoista.
Viljelijöiden osuus työllisistä on nykyään
4,7 prosenttia, kun se vielä vuonna 1993 oli yli 7 prosenttia.
Varsinaisista maatalousammateista hävinneisiin paikkoihin
täytyy vielä lisäksi laskea erilaiset
kerrannaisvaikutukset. Näitä ovat esimerkiksi
maatalouden liitännäiselinkeinojen sekä tukipalveluiden
tarpeen väheneminen sekä elintarviketeollisuuden
keskittymisestä seuranneet muutokset. Muutos ei missään
tapauksessa ole vielä ohi, sillä maatiloilla työskentelevän
väestön keski-ikä nousee eikä tiloille
tahdo löytyä helposti jatkajia. Muutoksen suuruutta
on vaikea käsittää. Kymmenessä vuodessa
on siirrytty kansallisesta maatalouspolitiikasta eurooppalaiseen maatalouspolitiikkaan
ja sopeutettu kansallinen aluepolitiikka EU:n aluepolitiikan kanssa
yhteensopivaksi.
Maataloustuotannon uudelleen käynnistäminen,
jos se kerran on lopetettu, on työlästä ja
vaatii runsaasti aikaa, koska maatalous on biologinen tuotantoprosessi.
Toimiakseen elintarvikeketju vaatii lisäksi erikoistunutta
teollisuutta ja palveluita.
Arvoisa herra puhemies! Oman kotimaisen maatalouden alasajolla
olisi dramaattiset vaikutukset maaseudun elämään
sekä koko maan talouselämään.
Elintarvikeketjun osuus bkt:sta on meillä noin 10—12
prosenttia. Lisäksi se työllistää arviolta
250 000 ihmistä, eli saman verran syntyisi siis
uusia työttömiä. Tämä johtaisi
paheneviin sosiaalisiin ongelmiin ja siitä aiheutuviin lisäkustannuksiin.
Lopullinen johtopäätös tästä kaikesta
on se, että kansantaloutemme kannalta ajateltuna halvat
elintarvikkeet eivät olisikaan todellisuudessa halpoja.
Huolen elävästä maaseudusta ja sen ihmisten
jaksamisesta ja tulevaisuudesta, koko haja-asutusalueen elinvoimasta,
on oltava aito ja yhteinen. Elävä maaseutu on
yhteinen asiamme. Yhteinen on myös huoli ruuan turvallisuudesta
ja eettisistä tuotantotavoista, hyvästä ympäristöstä,
metsien kestävästä käytöstä ja
hoidosta. Kotimainen elintarviketuotanto on mahdollista vain, jos
maataloustuotanto on kannattavaa.
Lopuksi totean, että maan tasapuolinen kehittäminen,
työllisyyden edistäminen ja köyhyyspaketti
on pidettävä kirkkaasti mielessä talousarviota
puitaessa.
Tapani Tölli /kesk:
Herra puhemies! Aluksi haluan kommentoida lyhyesti ed. Holmlundin puheenvuoroa
niiltä osin, kuin hän lopussa käsitteli
kotitalousvähennystä ja sen laajentamista. Olen
hänen kanssaan siitä asiasta hyvin samaa mieltä.
Se laajennus oli hyvin merkittävä, ja uskon, että sillä on
myös merkittäviä vaikutuksia. Olen myös
siinä samaa mieltä kuin hän, että sen laajennuksen
olisi voinut ulottaa myös remonttityöhön.
Silläkin on merkittävä vaikutus, vaikka rakennusala
onkin työllistetty, mutta tämä laajennus
vaikuttaa myös harmaan talouden vähentämiseen.
Aivan liian paljon on nimenomaan tämän tyyppisissä töissä pimeää työtä.
Samoin se liittyy osittain hoivatyöhön. Aika paljon
näistä asuntojen remonteista on juuri vanhusten
asuntojen kunnostamisia, jolloin remontin jälkeen pystytään
sitten paljon pidempään asumaan kotona.
Herra puhemies! Tässä budjetin lähetekeskustelussa
monissa puheenvuoroissa on sivuttu kuntien tilannetta ja ajankohtaista
kunta- ja palvelurakenneuudistusta. On paljon otettu kantaa näihin
eri malleihin. Minusta sekä keskustelu täällä että myös
muualla on liikaa painottunut hallintorakennekeskusteluun, keskusteluun
kuntien oikeasta lukumäärästä ja
keskusteluun kuntien rajoista. Keskustelu siitä, onko oikea
lukumäärä kuntia 20, 80 vai 120 vai 400,
vie kärjen pois ydinasiasta, joka on kuntalainen ja kuntalaisen tarvitsemat
palvelut ja näiden palveluiden tuottaminen mahdollisimman
tehokkaasti, taloudellisesti ja tasavertaisesti. (Ed. Dromberg:
Ja laadukkaasti!) — Laadukkaasti, juuri niin. — Elinvoimainen
kuntarakenne on erittäin hyvä käsite,
ja sitä on syytä pitää yllä,
mutta huomattavasti tärkeämpi asia ja käsite
on elinvoimainen kuntalainen.
Mutta jos me ajattelemme tätä käsitettä "elinvoimainen
kuntarakenne", niin kun näen ed. Drombergin tuossa edessä,
tekee mieli kysyä, onko Pääkaupunkiseudulla
nyt elinvoimainen kuntarakenne. Ja jos se rakenne takaa elinvoimaisen
kunnan, niin Vantaan talouden pitäisi olla erinomaisessa
kunnossa. Asukasluku riittäisi. Eli tällöin
joutuu toteamaan sen, että on kysymys myös muusta.
On kysymys palvelurakenteista, on kysymys palveluiden sisällöstä.
On kysymys kuntien tehtävistä ja kuntien ja valtion
välisestä tehtäväjaosta. Eli
pelkästään hallintorakennemuutos ei riitä ratkaisuksi.
Sekin tarvitaan, ja siksi tämän keskustelun kärkeä tulisi
suunnata palveluiden sisältöön. Meidän
on tarkasteltava kuntien ja valtion välistä tehtäväjakoa.
Meidän on tarkasteltava kuntien tehtäviä sinänsä.
Me joudumme tarkastelemaan myös normiohjausta, ja me joudumme tarkastelemaan
myös ihmisten omaa vastuuta suhteessa yhteiseen vastuuseen.
Meillä on erittäin paljon tietoa käytettävissä tällä hetkellä siitä,
missä ihmiset ovat, mikä on väestörakenne,
elinkeinorakenne, ja analysoitua tietoa on eri puolilla, ja nyt
kannattaa käyttää tämä aika,
kun keskustellaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, myös
siihen, että näitä asioita analysoidaan.
Nyt ei kannata väitellä liikaa näistä malleista.
Kyllä se malli tämän keskustelun jälkeen
löytyy, ja tämän keskustelun yksi positiivisimpia,
merkittävimpiä asioita on se, että on
yleisesti ja yhteisesti hyväksytty se, että muutos
on välttämätön. Nykyisellä mallilla
ja sisällöllä me emme pysty jatkamaan,
koska kuntien toimintamenojen kasvun on taituttava. Kuntien toimintamenojen
kasvu on runsaasti yli 5 prosenttia ollut vuosina 2000—2004,
ja samanaikaisesti tulot ovat kasvaneet huomattavasti vähemmän.
Sama kehitys on näköpiirissä, jollei
tätä kasvua taiteta. Tästä vallitsee
aika suuri yhteisymmärrys, ja se on jo jotakin sekin. Eli
uskon, että tässä asiassa on löydettävissä ratkaisuja,
niin että sekä hallintorakenne eli kuntarakenne
että palvelurakenne ja palveluiden sisältö ovat
sillä tavalla yhteisesti hyväksyttäviä.
Välillä on väitelty sitten kuntaliitoksista
ja niiden merkittävyydestä. Olen sitä mieltä,
että kuntaliitoksia tulee ja niitä on syytä rohkaista,
mutta jos ei siihen kuntaliitokseen sisälly muita muutoksia,
se ei tuo sinällään ratkaisuja. Niitä on
tehtävä ja niitä on syytä tehdä,
mutta on puolueista riippumatta mielenkiintoinen ilmiö se,
että kun kuntaliitoksen kohteeksi joutuu tai tulisi oma kunta,
niin siihen suhtaudutaan aika mielenkiintoisesti. En halua mitenkään
liikaa sormella osoittaa, mutta kysyin ed. Jyrki Kataiselta, kun hän
esitti tätä, oliko se nyt sadan kunnan mallia, että jos
hän on sitä mieltä, niin joko hän
on valmistellut esityksen Siilinjärven liittämisestä Kuopioon,
koska se kuuluu tähän. Mutta ei hän ollut
vielä valmistellut, ei myöskään äsken
puhunut ed. Anne Holmlund, joka on Ulvilan kunnanvaltuuston puheenjohtajana,
aikonut ainakaan lähitulevaisuudessa eikä senkään
jälkeen tehdä esitystä Ulvilan liittämisestä Poriin,
mikä saattaisi olla hyvin järkevä ratkaisu.
(Ed. Vielma: Entäs keskustajohtoiset Keski-Suomen kunnat?) — Siellä on
varmasti hyvin monia, joita tulisi harkita liitettäväksi. — Minä haluan
vaan tällä osoittaa sen, että puolueista
riippumatta tämä asia näyttää olevan
tällainen. Siksi on syytä rohkaista siihen, että muutos
alkaa meistä siitä, mitä jokainen omalta
osaltaan tekee eikä niin, että siellä jossakin.
Se on vähän sama tilanne kuin se, kun olemme jokainen
olleet pikkupoikia. Silloin jos jotakin oli tapahtunut, me sanoimme,
että en minä vaan nuo pojat, tässä on
sama suhtautuminen. Kyllä tämän kuntaliitokseen
suhtautumisen jokainen omalta osaltaan katsoo, mikä on
järkevää ja mitä tulisi tehdä.
Herra puhemies! Vielä yhden asian osittain tähän
liittyen haluan ottaa esille. Se on terveyden edistäminen,
joka kansanterveyslain muutoksen yhteydessä tulee täsmennetyksi.
Se on keskeinen osa kuntien tehtävää,
sen vaikuttavuus on todella suuri. Se on tietysti määräraha-
ja resurssikysymys, mutta ennen kaikkea se on asennekysymys. Se
on varsin laaja-alainen asia, se ei kuulu vain sosiaali- ja terveyslautakunnalle
tai terveyskeskukselle, se on yhtä voimakkaasti teknisen
toimen asia. Mielihyvin olen pannut merkille, että esimerkiksi
kun tehdään asemakaavoja, niin monessa kunnassa
siihen sisältyy nykyään sosiaali- ja
terveysvaikutusten arviointi. Jokaisella on oma vastuunsa tässä mielessä terveyden
edistämisestä.
On seurattu, millä alueilla meillä on terveimpiä ihmisiä Suomessa,
ja yksi alue, joka on kiinnittänyt huomiota, on ruotsinkielinen
Pohjanmaa. Mistä se johtuu? Sitäkin on varmasti
selvitetty, mutta ei se ainakaan keskeisesti johdu palvelurakenteesta,
vaan ehkä se johtuu elintavoista, varmaan geeniperinnöstä,
ehkä yhteisöllisyydestä. Mutta näihin
asioihin meidän on syytä yhteisestikin kiinnittää huomiota.
Hyvinvointi, terveyden edistäminen ja pahoinvointi
liittyvät toisiinsa. Jos ja kun me pystymme vähentämään
pahoinvointia, joka kohdistuu perheisiin ja kohdistuu yksinäisiin,
se vaikuttaa myös voimakkaasti meidän yhteiskuntamme taloudelliseen
tilanteeseen, se vaikuttaa resursointiin ja vaikuttaa sillä tavalla
koko yhteiskunnan hyvinvointiin.
Kaarina Dromberg /kok:
Herra puhemies! Ed. Tölli haastoi nyt minut kyllä kuntarakennekeskusteluun,
jonka ajattelin jättää syrjään.
Mutta kun hän mainitsi nimenomaan Vantaan myös tässä,
niin olen samaa mieltä, että kuntarakennetta tulee
tiivistää, tehostaa palvelurakennetta, myös
samalla saada parempaan kuntoon ja taata se laatu, mutta myös
täytyy katsoa tätä maata kokonaisuutena.
Meillä on valtavasti pieniä kuntia, jopa tuhannen
asukkaan kuntia. Lähdetään ensin sieltä päin,
ennen kuin aletaan sortteerata tätä Pääkaupunkiseutua.
Täällä on miltei miljoona ihmistä näissä Pääkaupunkiseudun
kunnissa. Katsotteko te, ed. Tölli, että se on
se rakenne, jolla parhaiten palvellaan asukkaita ja lähidemokratiaa?
Minä katson, että ei. Siinä mielessä nämä itsenäiset
kunnat kyllä pystyvät myöskin itse toimimaan
tekemällä yhteistyötä, yhä enemmän
tänä päivänä sitä tehdään.
Ja kun ajatellaan, että se hallintorakenne, jota te ajatte,
on kolmiportainen, niin kyllä sillä hallintorakenteella
on myös tulevaisuudessa merkitystä siinä mielessä,
että mitä monimutkaisempi tai kerroksellisempi
se on, sitä kauemmas jää se tavallinen
ihminen, jota palvellaan. Kun minä ajattelen Vantaan kaupunkia, niin
jos me saisimme ne kaikki omat verorahat, mitä meidän
asukkaamme maksavat, ettei siinä olisi sitä tasoitusta,
tasausjärjestelmää, niin me pärjäisimme
erinomaisen hyvin.
Nyt haluan varsinaisesti puuttua sivistykseen ja koulutukseen.
Missä ovat tämän talousarvioesityksen
panostukset koulutukseen? On todella paheksuttavaa, että hallitus
ei vieläkään lunasta lupaustaan siitä, että ikäluokkien
pienentyessä vapautuvat resurssit käytetään
koulutuksen vahvistamiseen. Ensi vuonna tuo summa on 23 miljoonaa
euroa, ja koulupuolella sille rahalle todellakin on käyttöä. Tulevan
opetusministerin Kalliomäen olisi kannattanut käydä viime
viikolla eduskuntatalon portailla tapaamassa mieltään
osoittaneita opettajia, Pääkaupunkiseudun opettajia.
Heidän huolensa opetuksen resursseista oli aito ja oikeutettu.
Toivonkin, että nyt kun ministeri Kalliomäki lähtee
tähän arvokkaaseen työhön, niin
hän hoitaa tämän asian kuntoon.
Valtiontalouden kehyksiin vuosille 2005 ja 2008 ei sisälly
opetustoimen valtionosuuksien kasvattamista muuten kuin vajaan indeksin
kautta. Lisäksi valtion kunnilta ottamaa pakkolainaa on
maksamatta vuoden 2006 lopussa vielä yhteensä noin
280 miljoonaa euroa, josta opetustoimen ja kirjaston osuus on noin
73 miljoonaa euroa. Tästä on helposti vedettävissä se
johtopäätös, että perusopetus
ei todellakaan ole punamultahallituksen prioriteettilistalla.
Lukioissa ja perusopetuksessa otetaan käyttöön
uusia opetussuunnitelmia ja muun muassa opinto-ohjausta on aikomus
tehostaa. Jotta opetussuunnitelmien uudistaminen toteutuisi ja kohottaisi
opetuksen laatua, tarvitaan kouluissa uutta oppimateriaalia ja opettajille
täydennyskoulutusta. Velvoitteet ovat kasvaneet, mutta
lisää rahaa ei ole näkynyt. Sen sijaan
opetusministeriössä näperrellään
joidenkin pikkuhankkeiden parissa. Omakymppi-hankkeen tavoite koulupudokkaiden
määrän vähentämisestä sinänsä on hyvä ja
kannustettava. Tehokkaimmin se tapahtuisi kuitenkin turvaamalla
laadukas perusopetus riittävän perusrahoituksen
kautta eikä suuntaamalla rahoitusta erilaisiin hyviin mutta
pieniin hankkeisiin, niin kuin tänä päivänä tapahtuu.
Yliopistojen osalta haluan huomauttaa, että yliopistorahoituksen
lisäys ei kata jatkuvasti lisääntyneitä tehtäviä.
Toimintamenorahoitus kasvaa budjettiesityksen mukaan 37 miljoonalla
eurolla. Tästä 20 miljoonaa perustuu korkeakoulujen
kehittämislakiin, jonka me säädimme täällä. 17
miljoonaa euroa ei riitä kattamaan yliopistojen eikä varsinkaan
opetus- ja tutkimushenkilöstön uusia tehtäviä.
Herra puhemies! Taiteen ja kulttuurin määrärahoihin
on tulossa lisäystä, mikä on sinänsä hyvä asia.
Olen kuitenkin hyvin huolissani kuntien yleisestä kulttuuritoiminnasta.
Hallitus esittää 1,65 miljoonan euron vähennystä kuntien
yleiseen kulttuuritoiminnan tukemiseen. Valtionosuuden laskentaperusteen
yksikköhinta on monta vuotta ollut 4,20 euroa/asukas,
eikä siihen ole tehty minkäänlaisia indeksitarkistuksia.
Tästä valtion osuus on ollut 37 prosenttia ja
kunnan osuus 63 prosenttia. Nyt ministeriö esittää laskentaperusteen
yksikköhinnaksi 3,50:tä euroa/asukas.
Kun tähän vielä tulee valtionosuusuudistuksen
mukanaan tuoma muutos prosenttijakoon, siis valtio 29,7 prosenttia
ja kunta 70,3 prosenttia, on vähennys siis vielä suurempi.
Esitetty määrärahan leikkaus tarkoittaa
tuen vähentämistä nimenomaan ruohonjuuritason kulttuuritoiminnasta
ja on samalla hyvin huolestuttava viesti asukkaita lähellä olevan
kulttuuritoiminnan arvostuksen puutteesta. Mielestäni opetusministeriössä toteutettu
linjanveto on hämmästyttävä,
varsinkin kun samassa talousarvioesityksessä on kirjattu
ministeriön toiminnan tavoitteeksi taiteen ja kulttuurin
saatavuuden parantaminen. Kun tähän vielä lisää tämän
hetken taloudellisen tilanteen kunnissa, niin on todella huolestuttavaa,
miten kulttuuri kunnissa tulee järjestettyä. Kun
ajatellaan, että kuntapäättäjätkin
tässä tilanteessa ovat valmiita tinkimään
erityisesti kulttuurimäärärahoista, niin
huoleni on todella syvä.
Herra puhemies! Kirjastot ovat kansalaisten ainoita julkisia
maksuttomia palveluja ja tiloja. Kirjastot ovat luovuuden tiloja,
vapaita vyöhykkeitä, joihin kaikilla kansalaisilla
on avoin pääsy. Kirjastot tarjoavat turvallisen
ja virikkeellisen ympäristön kaiken ikäisille.
Kirjastoautot puolestaan tuovat kirjasto- ja kulttuuripalvelut myös
taajamien ulkopuolelle. Kirjastojen perustaminen ja ylläpito
on yhteiskunnalle edullinen tapa edistää kansalaisten
hyvinvointia, ehkäistä ennakolta syrjäytymistä ja
tukea kaiken ikäisten oppimista ja harrastuksia.
On hyvin huolestuttavaa, että budjettiesityksessä on
valtuus kirjastojen tulevien vuosien perustamishankkeisiin pyyhitty
kokonaan pois. Perustamishankkeita ovat uudet tai saneerattavat kirjastotilat
ja kirjastoautot. Vuonna 2006 saa valtionosuuden myöntämispäätöksiä perustamishankkeille
tehdä enintään 4 miljoonalla eurolla. Se
riittää ainoastaan rakenteilla olevaa Turun kaupunginkirjaston
uudisrakennukseen ja kahden kirjastoauton tai yhden pienemmän
kirjaston perustamiseen. Vuoden 2006 jälkeisille vuosille laajuuksia
perustamishankkeille ei ole vahvistettu lainkaan. Todellinen tarve
vuosittain on 10 miljoonaa euroa. Valtio on myöntänyt
tähän saakka vuosittain noin 5 miljoonaa euroa,
mikä on riittänyt vain puolelle kaikista hankkeista. Valtion
tulo- ja menoarvioon tähän asti sisältynyt
erillinen valtionosuus kirjastojen perustamishankkeisiin on välttämätön
kirjastorakennusten ja kirjastoautojen uusimiseksi. Kunnilla ei
yksin ole mahdollisuutta rahoittaa hankkeita.
Herra puhemies! Opetusministeriön Kirjastostrategia
2010:n mukaan kirjasto on perusopetuksen ohella julkishallinnon
tärkein tapa toteuttaa tietoyhteiskunnan kansalaisuuden
perusedellytykset. Siksi on tärkeää yleisten
kirjastojen teknisen infrastruktuurin parantaminen ja asiakkaiden
opastuksen turvaaminen etenkin pienissä kunnissa ja taajamien
reuna-alueilla. Pieniä panostuksia on saatu kirjastojen
asiakaspäätteisiin ja laajakaistayhteyksiin, mutta
lisärahaa tarvitaan. Pelkät tietokoneet eivät
luo kansalaisen tietoyhteiskuntaa, vaan asiakkaille tarvitaan lisää käyttötukea.
Kuten sivistysvaliokunnassakin olemme todenneet, nämä toimenpiteet
ovat tietoyhteiskunnan tehokkain keino estää alueellista, tiedollista
ja sosiaalista syrjäytymistä. Julkisen hallinnon
sähköisen asioinnin saaminen kansalaisten arkipäiväiseksi
toiminnaksi onnistuu parhaiten kirjastojen ja yhteispalvelupisteiden
kautta. (Puhemies: 10 minuuttia!)
Koska ministeri Luhtanen on paikalla, niin ehkä esitän
tämän toiveen hänelle tiehankkeesta: Kehä kolmonen
Hämeenlinnan risteyksen kohdalla on todella ruuhkainen,
ja toivon, että liikenneministeriössä tämä on
niiden kiireisimpien hankkeiden kohdalla, kun seuraavia ratkaisuja tehdään.
Siitä hyötyy koko Suomi.
Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen
Arvoisa herra puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön
osalta voidaan sanoa, että valtion ensi vuoden talousarvio
näyttää kokonaisuutena hyvältä,
vaikka tiettyjä kipukohtia siitä tietysti löytyykin.
Merkittävimpänä asiana pidän suurten
liikenneinvestointien eteenpäinmenoa. Nythän tässä budjettiesityksessä esitetään
viiden uuden hankkeen aloittamista sekä vuonna 2006 että myös
vuonna 2007. Voin sanoa näin, että tämä esitys
on historiallinen, vai muistaako joku, onko koskaan tehty kerralla
päätöstä näin monen hankkeen
aloittamisesta? Lisäksi päätettiin, että myös
niiden infraministerityöryhmän esittämien ykköskorin
hankkeiden, joista ei vielä ole tehty rahoituspäätöksiä,
valmistelua jatketaan, eli koko ykköskorista on siis tehty
tavalla tai toisella päätökset ja kannanotot.
Totean sen, että tässä on erinomaisen
hyvänä asiana ensi askeleen ottaminen yhden vuoden
tähtäyksestä pitkäjänteisyyden
suuntaan. Nimenomaan pitkäjänteisyyden puolesta
olen puhunut useasti eri yhteyksissä, varmasti täälläkin
joka ikisessä puheessani. Tämä budjettiesitys
luokin erinomaisen pohjan väylähankkeiden järkevälle
suunnittelulle, mikä tuo myös — ja tätä haluan
erityisesti korostaa — kustannussäästöjä valtiontalouteen.
Vuoden 2007 budjetin laadinnan yhteydessä on tietenkin
viisasta katsoa jälleen hieman enemmän eteenpäin,
jotta pitkäjänteisyys jatkuu. Mutta nämä asiat
jäävät sitten uuden liikenne- ja viestintäministerin
harkintaan.
Pitkäjänteisyyden ulottaminen suurten hankkeiden
käynnistämiseen tarkoittaa kansantalouden kannalta
ennustettavuuden paranemista, kun yritykset ja kansalaiset tietävät
valtion toimista usean vuoden päähän
tehdessään omia päätöksiään.
Tietysti voi sanoa näinkin, että myös
tähän liittyvien investointien antama kasvusysäys taloudelle
on merkittävä niin rakentamisvaiheessa kuin sen
jälkeenkin. Toistan vielä senkin, mikä on
mielestäni huomionarvoista, että Valtion taloudellinen
tutkimuskeskus on siis arvioinut, että väyläinvestoinnit
tuovat panostukset 2,5-kertaisena takaisin.
Talousarvioesityksen valmistelun yhteydessä sovittiin,
että elinkaarimallihankkeiden budjetointitapa selvitetään
ja mahdollisesti muutetaan vastaamaan perinteisellä budjettirahoituksella toteutettavia
hankkeita. Henkilökohtaisesti näkisin erittäin
tärkeänä, että budjetointitapa
muutettaisiin jo ennen seuraavaa kehysriihtä. Eduskuntahan
on edellyttänyt elinkaarihankkeiden budjetointitavan muutosta.
Liikenne- ja viestintäministeriön pääluokan selvitysosan
mukaan "tehdään päätös
teiden ja ratojen runkoverkosta sekä valmistellaan vuonna
2005 tehtyjen selvitysten pohjalta ehdotus rataverkon laajuudesta
ja yleisen ja yksityisen tien rajapinnasta". Liikennejärjestelmän
kokonaistehokkuuden parantamiseksi tällä päätöksellä tulee
olemaan tärkeä merkitys. Tässä on
ikään kuin tällainen kokonaisuus nyt
kaiken kaikkiaan käsittelyn pohjana, ja tämä on
mielestäni se merkittävä seikka.
Merkittävä rahoitusta koskeva uudistus on
se, että nyt on annettu kunnille mahdollisuus aikaistaa
toteutuslistoilla olevia hankkeita, kuten Oulun ja Kiimingin kunta
tekivät Kuusamontien tapauksessa lainaamalla valtiolle
korotonta rahaa siihen saakka, kunnes valtiokin olisi ollut valmis ottamaan
hankkeen toteutukseen. Tästä toteaisin sen, että olen
ollut erittäin avoin ja ajamassa erilaisia uusia rahoitusmalleja
kalliisiin, pitkäjänteisiin investointeihin ja
tässä nyt sitten tavallaan tällä budjetilla
ikään kuin otettiin käyttöön
konkreettisesti tämän kaltainen rahoitusmalli
eli lainoitusmalli. Se on hyvä sikäli, että meillähän
ministeriössä pohtii parhaillaan työryhmä myös
erilaisia muita rahoitusmalleja siltä pohjalta, että niitä voitaisiin
lähteä toteuttamaan ja tätä kautta vielä ikään
kuin pitkäjänteistää väylästöhankkeita
ja niihin liittyviä investointeja järkevältä pohjalta.
Perusväylänpidosta on tietysti todettava se, että perusväylänpitoon
tuli kehyksiin verrattuna lisää, tosin niin vähän,
että kustannustason nousu huomioon ottaen reaalista nousua
ei käytännössä tullut. Tässä voisi
näin todeta, että perustienpidon määrärahojen
kanssa vielä jotakuinkin niukin naukin voisi elää,
mutta varsinkin perusradanpidossa on todella vaikeuksia.
Perusradanpidon rahoitus on talousarvioesityksessä myös
uudelleen kohdennettu. Ratahallintokeskuksen johtokunta on kiinnittänyt
huomiota esitykseen ja todennut, että esimerkiksi kiinteistöjen
hoito ei ole mahdollista esitetyllä rahoituksella ja että Seinäjoki—Oulu-
ja Lahti—Luumäki-ratojen suunnittelu ei etenisi
niin, että hankkeet todella voitaisiin aloittaa vuonna
2007. Siis toisin sanoen aloituspäätökset
on tehty mutta budjetin sisäisiä momentteja on
nyt muuteltu siellä sisällä, ja tämä tulee
aiheuttamaan käytännössä nyt
siis näitä suunnittelu- ja mahdollisia aloitushankaluuksia.
Ratahallintokeskus onkin esittänyt liikenne- ja viestintäministeriölle
tulostavoitteiden tarkistamista, ja liikenne- ja viestintäministeriö tuleekin
neuvottelemaan, näin myös uskon seuraajani kohdalta,
tästä asiasta Ratahallintokeskuksen kanssa. Lisäksi
korvausinvestointien esitetty määrä tarkoittaisi,
että yli-ikäisten ratojen korjaaminen etenisi
hyvin hitaasti ja ratojen käytölle asetettuja
rajoituksia ei voitaisi poistaa niin nopeasti kuin olisimme toivoneet.
Arvoisa herra puhemies! Suurten infrahankkeiden eteenpäinmenon
lisäksi toinen suuri ilonaiheeni on budjettiesitykseen
sisältyvä työsuhdematkalipun käyttöönotto.
Tästä asiasta on täällä eduskunnassa
ollut paljon keskustelua, ja pidän tätä erittäin
merkittävänä uutena avauksena nimenomaan
joukkoliikenteen edistämiseksi. Nyt tietysti on ehkä arvioitava
sitä, että tämän uudistuksen
vaikutukset kokonaisuudessaan tulevat näkymään
vasta noin kahden kolmen vuoden kuluessa. Tästä voin
sen vaan todeta, että tämä työsuhdematkalippu
on työnantajan kokonaan tai osittain kustantama joukkoliikenteen
kausilippu, josta työntekijä maksaa veroa lipun
ostohinnan perusteella. Periaatteena tässä tietysti
on se, että työsuhdematkalippu alentaa kynnystä joukkoliikenteen
käyttämiseen ja toivottavasti lisää matkustajamääriä.
Tietysti tässä sellaisen toiveen voi esittää,
että työnantajat nyt sitten ottaisivat tämän
lipun käyttöön, koska todella niitä keinoja, joilla
joukkoliikennettä voidaan parantaa, ei ole mitenkään
mittavasti ja tämä on minusta nyt yksi merkittävä ja
käyttökelpoinen keino. Tämä asia tulee
nyt sitten budjettilakina käsittelyyn.
Mutta sen sijaan joukkoliikennerahoja on vuodelle 2006 esitetty
kaikkiaan 74,6 miljoonaa euroa, eli itse asiassa tämä on
huono asia sikäli, että tämä on
noin 10 prosenttia vähemmän kuin kuluvana vuonna.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että junaliikenteen
ostoissa tulisi tällä rahoituspohjalla tapahtumaan
hyvin isoja muutoksia, ja täällä eduskunta
on käynyt jo paljon keskustelua siitä, mitä esimerkiksi
junaliikenteen ostoon liittyvä joukkoliikenteen määräraha
tarkoittaa, esimerkiksi nyt vaikka tämä uusi Kerava—Lahti-oikorata
ja tähän liittyvä taajamaliikenne. Mutta nyt
on tilanne se, että näitä lähiliikenteen
ostoja tai tätä rahoitustilannetta selvitetään
parhaillaan tämän vuoden loppuun mennessä erityisessä joukkoliikenteen
rahoitustyöryhmässä, ja minä odotan,
että sieltä saadaan tietysti järkeviä ratkaisuja.
Lentoliikenteen ostoista voisin todeta sen, että niihin
on varattu nyt 1 miljoonaa euroa, ja tällä rahalla
voidaan taata nyt sitten Varkauden, Mikkelin ja Savonlinnan ostoliikenne
yhdessä näiden kuntien kanssa.
Mutta ihan tästä joukkoliikenteestä yhteenvetona
voisin sanoa vain se, että kyllä näen
erittäin suurena huolena tämän joukkoliikenteen
tason turvaamisen työsuhdematkalipun toteutumisesta huolimatta.
Arvoisa herra puhemies! Tähän budjettiesitykseen
sisältyy kahden uuden viraston perustaminen. Uuden rautatieviraston
perustaminen liittyy Euroopan unionin toiseen rautatiepakettiin, missä jäsenvaltioiden
on perustettava riippumaton ja itsenäinen rautatiealan
turvallisuusviranomainen. Tämän viraston tulee
aloittaa työnsä 1.9.2006, ja sen valmistelu on
käynnissä; sen perustamiseen liittyvät
määrärahat sisältyvät
budjettiesitykseen.
Budjettiin liittyy myös erittäin mittava koko ilmailun
hallintouudistus. Nykyisestä Ilmailulaitoksesta siirretään
(Puhemies: 10 minuuttia!) norminantoon liittyvät tehtävät
ja lähes kaikki julkiset hallintotehtävät
uudelle virastolle eli Ilmailuhallinnolle. Tässä tietysti
kootaan nyt tämä Ilmailuhallinnon henkilöstö pääasiassa
Ilmailulaitoksen lentoturvallisuushallinnon ja lentoliikennehallinnon
nykyisistä työntekijöistä. Tässä vaan
totean sen, että kun uuden Ilmailuhallinnon tärkein
tehtävä, ja tätä haluan korostaa,
on huolehtia lentoturvallisuudesta, se tarvitsee kunnon resurssit,
jotka on varmistettava talousarviokäsittelyssä.
Puhemies:
Hyvät edustajat, nyt on 25 minuuttia aikaa debattiin.
Pyydän, että painatte V-painiketta pyytäessänne
vastauspuheenvuoroa, ja toivon, että pysytte siinä 1
minuutin ajassa, koska tähän aikaan täytyy
sisältyä myös ministerin mahdollinen
vastaus. Ministeri Filatov on vuorossa kello 18.15, aikataulu on
tiukka.
Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On ihan hyvä, että on positiivisia
asioita liikenneministeriön hankkeissa, joita ministeri
esitteli. Tietysti työsuhdematkalipun saaminen vihdoinkin
budjettiin on hyvä asia, mutta kyllä se tietysti
korvalle lyö sitä, että joukkoliikennerahoja
on leikattu aika paljon. Sehän, niin kuin ministeri tietää,
lisää työttömyyttä,
ja se on todella ikävä asia. Myöskin
yritystoimintaa joudutaan ajamaan alas. Alan yrittäjät
ovat ottaneet yhteyttä, ja ne luvut ovat aika isoja, joihin tämä asia
nyt sitten päätyy.
Mutta mistä rahat sitten kaiken kaikkiaan tulevaisuudessa?
Se on tietysti tuhannen taalan kysymys. Ministeri Pekkariselta täällä aiemmin
kysyin, minkä tähden hallitus ei tee selkeää päätöstä valtion
omaisuuden myyntitulojen voitoista, mihin ne käytetään.
Se on semmoista salatiedettä, että ymmärtää,
että velkoja joudutaan maksamaan, mutta kun valtion, Suomen
kansan, omaisuutta myydään, eikö olisi
järkevää (Puhemies: Aika!) todella sijoittaa
enemmän kuin se 10 prosenttia infraan, kun sekin on suomalaisten
omaisuutta?
Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Luhtanen kuvaili hyvin tässä budjetissa
joukkoliikenteelle tarjottavaa hyvin niukkaa leipää.
Joukkoliikennemäärärahat kutistuvat nykyisestä,
ja ratojen kunnossapidossa vallitsee edelleen aika ankara niukkuus.
Ihmettelenkin, miten ministeri voi kuvata ja kertoa olevansa kokonaisuutena
kuitenkin tyytyväinen tähän oman hallinnonalansa
budjettiin. Kertooko se siitä, kuinka vähän
joukkoliikennettä arvostetaan?
Mutta tähän myönteiseen asiaan budjetissa
eli joukkoliikenteen työsuhdematkalippuun. Siitä on
huolena esitetty, että työnantajat eivät
välttämättä ottaisi sitä omakseen
ja sen takia tämä uudistus voisi jäädä vähän
torsoksi. Onko ministeriössä valmistauduttu siihen,
että jos joukkoliikenteen työsuhdematkalippu ei
ota tuulta siipiensä alle, mitä sitten tehdään
ja mitkä ovat jatkotoimenpiteet?
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Näyttää siltä, että te,
ministeri Luhtanen, nyt esittelette tässä roolissa
viimeistä kertaa tällä vaalikaudella
budjettia eduskunnalle. Minä arvostan sitä paljon, että sitoudutte
voimakkaasti tähän eduskunnan edellyttämään
kehysmenettelyn uudistamiseen, ja harmittaa kovasti, että ette
onnistuneet selättämään valtiovarainministeriä tässä.
Olisin nyt vielä kysynyt, mihin tämä nyt
oikein kaatui, koska se kehysmenettelyn uudistaminen olisi antanut meille
tarvittavaa pelivaraa niihin välttämättömiin
uusinvestointeihin, mitä me olisimme infrapuolella tarvinneet.
Olisin pitänyt myös parempana, että olisi
pysytty siinä pitkässä listassa, joka
perustuu Tiehallinnon eri tahojen ja ministeriön asiantuntevaan käsittelyyn.
Haluttiin päästä sellaisesta sattumanvaraisesta
päätösmenettelystä, jota aikaisempina
vuosina muun muassa eduskunnassa tehtiin. Nyt valtiovarainministeriö meni
pistämään listan uusiksi.
Mutta lopuksi vielä, arvoisa ministeri: Mihin perustuu
tämä junaturvallisuusvirastoon liittyvä sijoituspaikkaongelma
ja siihen liittyvä laskelma? Mikä tekee Kouvolan
kalliimmaksi? Minulle on kerrottu, että laskelmien taustalla
on joku muutosturvalupaus Ratahallintokeskuksen virkamiehille, että heidän
ei tarvitse siirtyä mihinkään (Puhemies:
Aika!) toiselle paikkakunnalle, ja siitä syntyy lisäkustannus.
Pitääkö tämä, arvoisa ministeri,
paikkansa?
Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Todella haluan omalta osaltani kiittää ministeri
Luhtasta siitä, että hän on hoitanut
tehtävänsä hyvällä asiantuntemuksella,
määrätietoisesti, päättävästi
ja kunnioittanut eduskunnan tahtoa. Uskon niin, että tämä sali
hyvin laajasti tähän näkemykseeni yhtyy.
Liikennehankkeiden osalta pitkäjänteisyys, turvallisuustekijät,
yritystoiminnan kehittäminen, investointien käynnistäminen
edellyttävät sitä, että niin
sanotun ykköskorin hankkeet toteutetaan ja niistä päätös
tehdään vuoden 2006 budjetin käsittelyn
yhteydessä siten, että valtiovarainvaliokunnan
liikennejaosto valmistelee eduskunnalle asiat ja eduskunta tekee
päätökset. Eduskunnalla on budjettivalta
näissä asioissa.
Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettiriihestä kuuluneen
metelin perusteella voisi luulla, että siellä lisättiin
kyseisen pääluokan määrärahoja merkittävällä tavalla,
kun valtiovarainministeri Kalliomäki omilla hankkeilla
ajeli jo päätettyjen listojen ohi. On hyvä nyt
muistaa kuitenkin se, että siellähän
päätettiin aloitusrahoista. Rahoitusvastuuthan
on pitkälti siirretty tuleville vuosille.
Mutta mitä sitten tulee perustienpitoon ja perusradanpitoon,
niin, niin kuin ministeri totesi, niissähän on
aleneva trendi, ja ymmärrän erittäin hyvin,
että täälläkin hallituspuolueiden
edustajat ovat tätä trendiä kritisoineet.
Meidän liikenneturvallisuutemme ja valtion omaisuuden,
teiden ja ratojen kunto heikkenevät. On siis syytä tehdä jotain.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tehnyt sekä perusradanpitoon
että perustienpitoon määräraha-aloitteita,
ja odotamme teiltä, erityisesti keskustan kansanedustajilta,
sitten tukea tässä työssä.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Itsekin totean, että ministeri
Luhtanen on hoitanut tehtävänsä kyllä niin,
että hän on pitänyt kiinni käsityksistään mahdollisimman
pitkälti ja varmasti aina luonnollisesti loppuun saakka
sen suhteen, miten esimerkiksi ratoja pitäisi ylläpitää.
Tämä alueellisen liikenteen palvelujen oston heikentyminen, joka
nyt on budjetissa, merkitsee joukkoliikenteen heikentymistä kiskoilla.
Se on tietysti myöskin ympäristöllisesti
heikko asia ja myös alueen taloudelle monesti. Kysyisin,
kun viittasitte tuohon tutkimukseen ja selvitykseen, onko siinä vielä mitään
tuloksia, kun käsitykseni mukaan Kotka—Kouvola—Kotka-rataosuus
olisi näitä kaikkein edullisimpia kokonaistaloudellisesti,
siis henkilöjunaliikenteen ylläpitäminen
valtion tuella.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Laitisen tapaan on varmasti helppo
yhtyä niihin kiitoksiin liikenneministerille siitä,
mitä jäntevyyttä ja täsmällisyyttä hän
on toimessaan osoittanut. Mutta elämä jatkuu eri
tehtävissä. Nyt on kysymys näistä teiden
eri rahoitusmalleista. Katsoisin, että tällä näkymällä kuntien
talousnäkymät ovat sen verran negatiiviset, huonompaan
suuntaan menossa, että ei voisi edellyttää sitä,
että kaikki kunnat pystyisivät tasa-arvoisesti
osallistumaan esimerkiksi teiden rakentamisen rahoitukseen. Katsoisin
kuitenkin, että erilaisia rahoitusmalleja on syytä kehitellä.
Mutta miten pelastaa nämä kunnat, jotka eivät
itse pysty vastaamaan tähän isoon haasteeseen?
Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ensinnäkin yhdyn ministeri Luhtasen
huoleen, joka koski perustienpidon ja perusradanpidon määrärahatasoja,
jotka ovat laskevilla käyrillä. Perusongelmat
ovat niillä suunnilla, investointeja tulee ja niitä menee.
Totean, että talouspoliittinen ministerivaliokunta on helmikuussa
2004 kuitannut tämän ministerityöryhmän
mietinnön sellaisenaan lisäten kaksi hanketta,
Pasilan ja Ilmalan ratapihahankkeen. Ei voida väittää,
että se olisi jotenkin ylipainoinen. Se on ollut alipainoinen,
sinne on lisätty tavaraa.
Kysyn, kun hallitus on tuporatkaisun yhteydessä päättänyt,
että liikenneinfran kehittämistä jatketaan
ministerityöryhmän esittämän
etusijaisjärjestyksen pohjalta: Onko tämä päätös
voimassa? Onko hallituksen tarkoitus edetä tällä tavalla?
Yhdyn niihin kiitoksiin myöskin, joita ministeri Luhtaselle
on esitetty. Hän on tehnyt työtä tarmolla
ja sydämellä. Kiitos liikennejaoston puolesta
erinomaisen hyvästä yhteistyöstä.
Timo Seppälä /kok:
Arvoisa puhemies! Yhdyn murheisiin perustienpidon ongelmista
ja laskevista määrärahoista. Aivan euromääräisesti
tai markkamääräisesti 90-luvun alusta
lähtien ollaan nyt noin 20 prosenttia alhaisemmalla tasolla,
ja jos otetaan vielä indeksikorjaus huomioon, niin selvästi
alemmalla. Tuntuu siltä, että hallitus haluaa
rangaista yksityisautoilua tai yleensä liikennöintiä,
koska perittyjen verojen määrä on ollut
huikeassa kasvussa viimeisen 15 vuoden aikana. Ja sitten tienpito,
joka tietysti vaatisi enemmän rahaa, kun on enemmän
kulutusta, on selkeästi laskussa.
Arvoisa ministeri! Oletteko tietoisia siitä, että vuonna
90 (Puhemies: Aika!) tästä verosta käytettiin
tienpitoon 47 prosenttia, vuonna 95 31 prosenttia, vuonna 2000 19
prosenttia ja vuonna 2005 (Puhemies: Edustaja, aika!) 17 prosenttia?
Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Julkisen liikenteen matkustajamäärät
ovat jo valmiiksi olleet laskussa, ja nyt esimerkiksi paikallisen
liikenteen valtionapujen pienentäminen tarkoittanee noin
1 400 päivittäisen bussivuoron lakkauttamista.
Jos ei edes ympäristö kiinnosta, niin, arvoisa
puhemies, toivoisin, että hallituksessa muistettaisiin, että Suomessa
asuu ihmisiä, jotka eivät ikänsä, kuntonsa
tai taloudellisen tilanteensa puolesta voi hoitaa päivittäisiä asioitaan
omalla autolla.
Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ministeri totesi äsken, että väylähankkeisiin
sijoitetut rahat tulevat yhteiskunnassa takaisin 2,5-kertaisina.
Muistuttaisinkin siitä, että jos väylästöä,
tieyhteyksiä, ratayhteyksiä ja myös lentoyhteyksiä parannetaan
nykyisestään, niin tämä 2,5-kertainen
tuottohan on parempi kuin useimmissa muissa sijoituksissa. Näin
ollen, oletteko, arvoisat ministerit, keskenänne, te, jotka
nyt istuttu siellä aitiossa, vakavasti miettineet, mitä valtion
omaisuutta nyt voitaisiin vaihtaa toiseen valtion omaisuuteen? Ja oletteko
esimerkiksi ottaneet esille sen mahdollisuuden, että nämä paljon
puhutut alueellistamishankkeet asetettaisiin ikään
kuin vastakkain väylästön rakentamishankkeiden
kanssa?
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Ilkka Kanerva.
Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin kiitoksiin, joita täällä on
esitetty ministeri Luhtaselle. Olette hoitanut tehtävänne
hyvin ryhdikkäästi. Aivan erityisesti pidän
suuressa arvossa sitä, että liikenneväyläpolitiikan
linjauksia vuosille 2004—2013 valmistelleen ministerityöryhmän puheenjohtajana
olette laatinut erinomaisen paperin, jota toivon, että myöskin
seuraava hallituskin voisi noudattaa. Siinä yksi oleellisimpia
asioita on se, että liikenneväylien pitoa tulee
suunnitella pitkäjänteisesti hallituskausittain
ja pidemmäksi aikajänteeksi laadittavien strategioiden
ja investointiohjelmien pohjalta. Eli tämmöinen
pitkäjänteisyys saadaan tällä ohjelmalla.
Toivotaan nyt, että vuoden 2007 budjettia tehtäessä sitä kunnioitetaan,
ettei käy niin kuin nyt tässä kävi,
että suunnitelmia muutettiin. Perustienpitoon ja yksityisteiden
valtionapuun on eduskunnassa saatava lisää rahaa
tämän budjetin käsittelyn yhteydessä.
On täysin kohtuutonta verrattuna siihen, mitä eduskunta
on lausunut, se taso, missä nyt ollaan. Tarve on huomattavasti
suurempi, ja kiitos Valtatie 2:n saamasta peruskorjausrahoituksesta.
Se tuli tarpeeseen, ja sen eteen on tehty erittäin pitkään
töitä.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Henkilökohtaiset kiitokset myöskin
ministeri Luhtaselle nyt tässä vaiheessa! Ministeri
Luhtanen, sanoitte, että liikenne- ja viestintäministeriön
kannalta katsottuna talousarvio on kokonaisuutena hyvä.
Minä sanon keskisuomalaisin silmin katsottuna, että talousarvio on
todella huono. Se johtuu nyt siitä, että meillä ei
näitä pääasioita ole saatu vielä ratkaistua.
Sanoitte, arvoisa ministeri, että ministeriössä pohditaan
rahoitusmalleja. Kysyisin, onko yhtenä mallina se, että omaisuuden
myyntituloista 500 miljoonan markan ylittävältä osalta
käytettäisiin enemmän kuin 10 prosenttia,
vai tuleeko teille saneluratkaisu valtiovarainministeriöstä. Minä toivoisin,
että sitä nostettaisiin, aivan samalla tavalla
kuin ed. Tulonen toivoi, ja käytettäisiin teiden
rakentamiseen ja nimenomaan tässä tapauksessa
Valtatie 4:n rakentamiseen.
Perusradanpidosta sanoisin, että ei ole ihme, että VR:n
rautatieliikenteen matkustajamäärät vähenevät,
koska esimerkiksi Jyväskylän junat ovat jatkuvasti
tunnin myöhässä. Ei ole matkustajilla
varaa odotella semmoisia aikoja.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vain yhteen asiaan. Yksityistierahat
tässä alenevat, ja kun miettii sitä mennyttä aikaa
silloin aikanaan vuonna 95, niin silloin oli tarkoitus leikata kokonaan
pois. Eduskunta kuitenkin säilytti lain voimassa, ja pikkuhiljaa
on lisätty sinne puolelle varoja. Sitten on asetettu tavoitteita
siihen, mitä se pitäisi olla. Muistan hyvin ne
liikennevaliokunnan ja eduskunnan kannanotot. Tällä hetkellä sen
tasonhan pitäisi olla joku 20—25 miljoonaa euroa,
ja sekään ei vielä olisi realistisella
tasolla, mitä se oli 90-luvun alussa. Onko tässä heitetty
kapula — tai luu, niin kuin minä äsken
totesin puheenvuorossani — taas eduskunnalle kaluttavaksi,
jotta pienestä asiasta saa ison asian, koska eduskunta todennäköisesti
tulee palauttamaan kuitenkin vähintään
samalle tasolle tämän yksityistieavustuksen kuin
millä se tänä vuonna on? Tämä tuntuu vaan
ihan tosi pieneltä, mutta yhdyn niihin kiitoksiin muuten
ministeri Luhtasen toiminnasta. Tämä vähäinen
juttu ei kiitoksia vähennä yhtään.
Petri Neittaanmäki /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nämä jäljellä olevat ykköskorin
hankkeethan maksaisivat yhteensä 371 miljoonaa euroa eli
lähes täsmälleen sen verran kuin tämän
Lohja—Muurla-hankkeen uudelleenbudjetoinnista vapautuisi
varoja. Kun eduskunta todellakin viimeksi 22. kesäkuuta
piti välttämättömänä,
että elinkaarimallin kehystulkintaa muutetaan, ja ehdottoman
tärkeänä, että ensimmäiseen
koriin kuuluvista hankkeista tehdään aloituspäätökset
vielä tällä vaalikaudella, niin kyllä tämä valtiovarainministeriön
linja ihmetyttää. Miksi te niskuroitte, kun budjettivalta on
eduskunnalla, niin kuin ed. Laitinen täällä totesi?
Ongelmaan olisi ratkaisu. Miksi tässä esityksessä sitä ei
ole ratkaistu?
Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen ilahtunut siitä, että ministeri
Luhtanen on huomioinut myöskin Uudenmaan ja Pääkaupunkiseudun
hankkeet. Niitähän ei ole vuosikausiin otettu
siinä mielessä huomioon, kun ajatellaan, mitkä liikennevirtaukset
täällä on. Siinä mielessä minä toivoisin,
että Kehä kolmonen, joka on ihan valtaväylä,
jäisi niihin hankkeisiin ja seuraava ministeri veisi niitä eteenpäin.
Mutta semmoinen pieni yksityiskohta, että liikenteen
joustavuuden ja turvallisuuden kannalta olisi erittäin
tärkeätä, että asuntoautojen
nopeusrajoitukset saataisiin samalle tasolle kuin muualla Euroopassa.
Suomessa ja Albaniassa on ainoastaan 80 kilometrivauhti, ja kaikkialla
muualla on aivan toisenlaiset lukemat. Se olisi erittäin
tärkeätä myöskin liikenneturvallisuuden
kannalta. Siitä taas johtuu, että tulee näitä kolareita,
ja se sitten on yhteiskunnalle kyllä kallista.
Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yhdyn näihin kiitoksiin ministerille.
Hän on erinomaiselle tavalla myös kehittänyt
näitä erilaisia malleja ja työryhmien
kautta tuonut uusia näkökulmia niin talouden näkökulmasta
kuin turvallisuuden näkökulmasta. Sen tähden
kun täällä on useissakin edustajien puheenvuoroissa
tullut esille, että meillä kerta kaikkiaan on
liian pieni liikennepuolen budjetti, se koskee sekä rataverkostoa
että tieverkostoa. Jos ajatellaan Suomen olosuhteita, muuttuvia
ilmasto-olosuhteita, niin se kyllä edellyttää ihan
toisenlaista menoa koko budjettikehykseen näiltä osin.
Se varmasti tulee myös sieltä talouden, toimeliaisuuden
ja turvallisuuden kautta takaisin.
Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan myöskin kiittää ministeri
Luhtasta. On hyvä, että näitä uusia
hankkeita aloitetaan, mutta vielä tärkeämpää on
se, että ne hankkeet, jotka on jo aloitettu, saatetaan loppuun.
Tässä viittaan läntisen kehätien
jatkorahoitukseen ja kiitän siitä valtiovarainministeriä.
Kuten täällä puheenvuoroissa on nostettu
esille, surullista todella on se, että perustienpidon määrärahoja
karsitaan. Tämän vuoden talousarvioon verrattuna
määrä on 11 miljoonaa euroa. Myös
yksityisteiden valtionavustukset tulevat pienenemään.
Tosiasia on se, että näihin tarkoituksiin on saatava
lisää rahaa. Se, mitä ed. Lindqvist täällä nosti
esille, että tämän puolen budjetti on
liian pieni, on aivan totta, mutta eikö keskustapuolue
ole tällä hetkellä hallituksessa, eli siltä osin
tähän asiaan varmasti pystytään
vaikuttamaan? Epäoikeudenmukaista on todella se, että liikenteessä kerätään
vuosi vuodelta enemmän varoja monenlaisten maksujen ja
verojen muodossa ja kuitenkaan se ei kohdennu takaisin, esimerkiksi
perustienpidon kunnossapitoon. Muistan, kuinka Konginkankaan turman
jälkeen yksi sun toinen nosti esille myöskin ministeritasolla sitä,
(Puhemies: Minuutti!) että perustienpidon kunnossapitoon
rahoitusta on lisättävä. Tältäkin osin
viittaan siihen, että toivon, että perustienpidon
kunnostamiseen löytyy lisää rahaa.
Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kiitän myöskin menneistä vuosista.
Kanssanne on ollut helppo ja miellyttävä asioida.
Ed. Drombergin puheeseen on myöskin helppo yhtyä.
Asia on pieni mutta tärkeä, niinpä viittaankin
tekemääni toimenpidealoitteeseen tämän
asian tiimoilta.
Oletus: Sisältyyhän tähän
ensi vuoden budjettiin myöskin tämä ekologinen
verouudistus sen osalta, että toimimme juuri niin kuin
komissio on edellyttänyt eli poistamme auton ostoverotuksen ja
siirrymme kohti käytön ja kulutuksen verottamista.
Tämähän voidaan tehdä sillä tavalla,
että sillä ei budjettivaikutuksia ole. Siksi se
varmaankaan ei siellä budjettikirjojen välissä ole
vaan ihan jo listoissa olevina toimenpiteinä.
Toinen pieni asia, ei niinkään pieni, on tämä Tampereen
läntinen kehätie ja sen kakkosvaihe. Olen hieman
ihmetyksellä seurannut tätä keskustelua,
mikä siitä on ollut. Aiotaanko tulevaisuudessa
päättää näistä suurista
väylähankkeista faktisten hyöty—kustannus-lukujen
perusteella? Jos niin olisi tehty, olisi ollut infratyöryhmällekin heti
selvää, että tämä Tampereen
läntisen kehätien kakkosvaihe olisi alun perinkin
ollut siellä ykköshankekorissa, ja tätä koko
episodia ei olisi tarvinnut tehdä.
Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri mainitsi puheenvuorossaan, että Lahti—Luumäki-rata
ei etenisikään siinä aikataulussa kuin
sen rakentamissuunnitelmat ovat. Toivon, että ministeri
tarkentaisi, mistä johtuu, että tätä hanketta
ei voitaisikaan aloittaa vuoden 2007 alussa.
Vielä haluaisin nostaa esille tämän
jatkon tästä eli rataosuuden Luumäki—Imatra.
Se on yksi maan kuormitetuimpia rataosuuksia. Nyt tämän ratakapasiteetin
puutteessa joudumme siirtämään paljon
kuljetuksia maanteille, eli hanke olisi myös erittäin
merkittävä tältä osin. Jos tämä Lahti—Luumäki-rata
viivästyy, silloin oletettavasti myös viivästyy
Luumäki—Imatra-rataosuus. Toivon näihin
vastausta.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minulle ei ollut mikään
yllätys se, että meillä on hyvä liikenneministeri
Luhtanen. Hän on erittäin hyvin hoitanut tehtävänsä.
Koska talousvaliokunnassa kahdeksan vuotta olin, tulin siihen tulokseen,
että hän oikea henkilö on. Samoin ed.
Susanna Huovinen oli talousvaliokunnassa, ja uskon, että hän pystyy
tässä tehtävässä erittäin
hyvin selviytymään. Tämä on
vähän naisten asia.
Arvoisa puhemies! Liikenneväylähankkeisiin me
kaikki kansanedustajat täällä haluamme
lisää rahaa, mutta katsotaanpa nyt sitten, miten
hallituspuolueitten edustajat äänestyksissä käyttäytyvät
sitten, kun todella päätetään
lisärahasta. Uskon, että ne puheet ja teot eivät
täällä kohtaa. Minä haluaisin
liikenne- ja viestintäministeriön budjettikirjaa
sillä tavalla muuttaa, että liikennehankkeitten
investoinnit, väylähankkeet, olisivat omana könttänään
ja omana könttänään olisi kunnossapito.
Nythän ne ovat yhteisenä könttänä.
Silloin kunnossapito ei söisi näitä investointihankkeita.
Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Jäin pohtimaan ed. Lahtelan
puhetta siitä, kun hän kysyi niistä yksityistierahoista.
Tässä puheenvuorossa ovat nousseet esille myös
alempi tieverkko ja sitten nämä niin sanotut vähäliikenteiset
radat. Ministeri Luhtanen on tehnyt erinomaista työtä,
ja hänen äskeiset painotuksensa puheenvuorossa
lämmittivät mieltä. Siksi olisin tarkennuksena
halunnut vain kysyä, onko näille ed. Esa Lahtelan
esittämille yksityisteille ja samoin myös alemmalle tieverkolle
ja alemmalle rataverkolle tulossa todella lisää rahaa,
kun ymmärrän, että eduskunnan tahto tässä asiassa
on erittäin yksiselitteinen.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aion yhtyä niihin vähäisiin kiitoksiin,
jotka on valtiovarainministeriön suuntaan täältä lähetetty.
On itsestäänselvää, ettei teitä voida
joka paikkaan rakentaa, ainakaan kaikkia hankkeita yhtenä vuonna.
Oli erittäin tärkeää se, että tämä arvojärjestys
palautettiin niin, että tätä hyöty—kustannus-lukua
seurattiin. Ei tästä muuten mitään
tule.
Yksi kysymys olisi vielä ministeri Luhtasen suuntaan.
Nyt on käynyt niin, että kun näitä isoja hankkeita
lähtee liikkeelle, samoin teemahankkeita lähtee
liikkeelle, niiden pienempien hankkeiden, jotka menevät
tiepiirirahoista, määräraha on vähennetty
puoleen, ja ymmärrän sen, että sitä rahaa
on osittain siirretty muualle. Mutta onko tämä painotus
oikea, koska nyt siellä uhkaa tulla näitä väliinputoajahankkeita,
jotka eivät saa rahoitusta mistään, koska
tiepiireillä ei ole niihin varaa ja ne ovat liian pieniä teemahankkeiksi?
Toinen varapuhemies:
Vielä ed. Laukkanen, jonka jälkeen ministerin
puheenvuoro niin, että ministeri Filatov kykenee aloittamaan kello 18.15.
Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
vähän semmoinen haikeiden jäähyväisten
tunnelma, niin kuin, ministeri Luhtanen, huomaatte tästä kiitostulvasta.
Toivon, että evästäisitte myöskin
seuraajanne siitä, miten valiokuntien kanssa tullaan hyvin
toimeen.
Kumma, että ministeri Kalliomäkeä on
täällä kiitelty niin vähän.
Hänkin jättää tehtävänsä ymmärtääkseni
ylihuomenna. Ainakin se, mistä Anttia pitää kiittää,
on johdonmukaisuus. Johdonmukaisuuslinja on pitänyt, näin
on asia.
Mutta, arvoisa ministeri Luhtanen, vielä evästys
seuraajallenne. Hän tekee matkan Moskovaan ensi viikonloppuna,
hyvin nopeasti. Evästäkää nyt
ihmeessä seuraajaanne siitä, että liikenne-
ja viestintäministeriön Venäjä-strategia
on koko Suomen kannalta elintärkeä. Kaikki ne hankkeet,
mitä me joudumme kehittämään
ja pitää kehittää Suomen transitomaa-aseman
säilyttämiseksi niin maalla, merellä kuin
junaliikenteessäkin, ovat Suomen kilpailukyvyn kannalta äärimmäisen
tärkeitä hankkeita: nopea ratayhteys Pietariin,
Kotkan—Haminan satamien kehittäminen ja ennen
muuta sitten maantieväylien kuntoon saattaminen nopealla
aikataululla. Muuten Suomi menettää sen asemansa
logistisena solmukohtana EU:n ja Venäjän välisellä alueella.
Kyllä Baltian maiden satamat ja liikenneyhteydet ovat valmiit
kilpailemaan meidän kanssamme ja kuljetukset menevät
sinne, ellei tätä oteta vakavasti. Tämä on
hyvin tärkeä viesti seuraajallenne.
Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen
Arvoisa puhemies! Heti aluksi haluan todeta sen, että kiitokset
lämmittivät, ja omasta puolestani voin todeta,
että yhteistyö valiokunnan kanssa on ollut erinomaista,
kiitokset siitä, ja niin myös valtiovarojen liikennejaoston
ja liikenne- ja viestintävaliokunnan kanssa. Ilman yhteistyötähän
asiat eivät sujuisi. Se on ollut perusedellytys sille,
että asiat ovat edenneet.
Muutama kokonaisuus. Ensinnäkin ed. Hurskainen otti
esille tämän Lahti—Luumäki-radan. Totesin
näin — ja tähän pitää nyt
edustajien kiinnittää huomiota — että perusradanpidon
rahoitusmomentteja siellä, sisäisiä momentteja,
joihinka liittyvät kaikki tällaiset asiat kuin
suunnittelu, kiinteistönhoito, sellaisia pienempiä asioita,
on muutettu. Se investointiraha on ilman muuta Lahti—Luumäki
2007, mutta jos momentit on siellä sotkettu ja nyt Ratahallintokeskus
on kertonut, että se vaikeuttaa näitä suunnitteluja,
silloin tietysti koko homma vaikeutuu. Minusta nyt pitää valiokunnan
arvioida tätä tilannetta. Minä en ymmärrä,
miksi sitä momentointia oli muutettu. Minä sanon
sen nyt ihan suoraan tässä.
Joukkoliikenteestä. Minä sanon näin — puheessa
en ehtinyt kaikkea sanoa — että meillä oli joukkoliikenteessä,
johon minä olen erittäin perusteellisesti paneutunut,
kolme työryhmää, jotka käsittelivät
asiaa joka ikisestä joukkoliikenteen kulmasta, rahoituksesta,
sujuvuudesta, työsuhdematkalipusta jne. Työsuhdematkalippu meni
näin, mutta rahoituksesta toteaisin sen, minkä takia
tässä ei nyt ihan vielä hiuksia revitä: joukkoliikennerahoituksen
rakenneuudistusta, mikä on erittäin tärkeä,
valmistellaan vielä työryhmissä. Se työ valmistuu
vasta vuoden 2006 alusta. Tästä syystä ei
voinut kaikkia asioita ruveta repimään tähän
budjettiin, koska tätä rakenneuudistustyöryhmän
työtä on järkevä odottaa, ja jos
minä saisin päättää,
minä tietysti laittaisin heti välittömästi
lisätalousarvioon sen edellyttämät rahat.
Se on erittäin hyvä työryhmä.
Se työskentelee. Minä olen seurannut sen työtä.
Rahoitusasioista joitakin esiin tuotuja asioita. Meillä ei
harrasteta korvamerkintää, valtiovarainministeri
tietää sen, että meillä ei ole
korvamerkintää olemassa. Se on valitettavaa. Monet muut
maat käyttävät korvamerkintää,
eli kun liikenteeltä peritään maksuja,
ne laitetaan joko rahastoihin tai suoraan budjetin kautta liikenteen hyväksi.
Meillä ei sitä ole. Olen täysin tietoinen tästä kehityksestä,
kun joku esitti näitä trendejä — ed.
Seppälä. Tämä oli yksi syy siihen,
kun havaitsin, että monessa Euroopan maassa käytetään
korvamerkintöjä ja on olemassa rahastoja, että asetin
tämän työryhmän. Haalin mielestäni kaikki
asiantuntijat siihen työryhmään pohtimaan
näitä erilaisia vaihtoehtoja erikseen mainiten
vielä, että pitää saada selvitys
ja kunnon selvitys siitä, olisiko Suomeen mahdollista saada esimerkiksi
tällainen tierahasto, mihin kerättäisiin,
rahastoitaisiin ja sijoitettaisiin, ja kun sitten tulisi sellaisia
hetkiä, taantumia tai muita, niin rahastosta kaivettaisiin
rahaa. Tätä selvitystä tehdään.
Tietysti harmittaa, että se jää kesken,
mutta kyllä minun seuraajani varmasti näitä vahtii. Tämä on
erittäin merkittävä työ ja semmoinen perusasia
kaikkeen tähän rahoitukseen nähden.
Ed. Drombergille välillä, että tämä matka-autoasian
nopeuskysymys on valmisteilla ja siinä on sellainen ikään
kuin pieni jarrutus ollut, koska näitä direktiivejä on
vatvottu nyt kissojen ja koirien kanssa. Mutta minun näkemykseni
on, että se tulee. Toivon, että se tulisi jo ensi
kesäksi niin, että ed. Dromberg pääsisi
ajelemaan tuolla teillä, mutta todella se on valmisteilla.
(Ed. Dromberg: Kiitos!)
Tästä rautatievirastoasiasta, minkä ed.
Laukkanen otti esille, minä haluaisin vain todeta sen seikan,
että ... (Eduskunnasta: Tämä ei ole oikea paikka!) — Tämä ei
ole oikea paikka, mutta se on puhtaasti rahasta kiinni. Jopa Helsingin
perustamismääräraha olisi edellyttänyt
muistaakseni 1,2 miljoonaa euroa. Sitäkään
ei tullut. Perustamisraha on yksi miljoonaa euroa. Siinä on
tarkat laskelmat olemassa. Eduskunta voi perehtyä siihen asiaan,
ja tältä pohjalta asia etenee. Minä olen
todennut, että niukin naukin niiden laskelmien perusteella,
mitä nyt tässä budjetissa on tarjottu,
se virasto pykätään jollakin tavalla
tänne Helsinkiin, mutta eduskunta nyt sitten katsoo näitä asioita.
(Ed. Laukkanen: Onko annettu Rhk:n työntekijöille
joku muutosturva?) — Kyllä siellä on tehty
ihan perusteelliset laskelmat näistä asioista.
Täällä kysyttiin myös siitä,
pitääkö hankkeiden tärkeysjärjestys
paikkansa. Siihen väliin tuli tämä Tampere
ja Oulu—Kuusamo, ja itse asiassa infratyöryhmän
erilliskysymyksenä käsitelty Ilmalan ratapiha
tuli myös siihen väliin. Tämä nyt
on sellainen tapaus, että tämän kanssa
on elettävä.
Samaan syssyyn toteaisin, että minä en ole vastustanut
missään yhteydessä Tampereen ohikulkutietä,
tulkoon vielä historiankirjojen takia mainittua. Se ei
ole mistään pudonnut. Se ensimmäisen
kerran ylipäätään nostettiin
hallituksen tasoiseen asiakirjaan meidän kakkoskoriin ja
nyt sitä aikaistettiin. Eiköhän nyt pitäisi
olla tyytyväisiä, että se siellä on
ja vielä tuli lisukkeetkin päälle eli
infratyöryhmän esitys.
Mitä tulee siihen johdonmukaisuuteen, pitäisikö Suomessa
rakentaa tiet aina valmiiksi, totta ihmeessä pitäisi,
mutta Suomi on pitkä maa. Meillä oli keskeneräisiä teitä tämä maa
täynnä jo ennen minua, tulee olemaan minun jälkeeni.
Jos ajatellaan ed. Vielman puhetta, että totesin, että kokonaisuutena
esitys on hyvä, mutta Keski-Suomi ei saanut mitään.
Minä puhun Suomen kokonaisuudesta. Voin sanoa näin,
että kyllä se Nelostiekin siellä on saanut
osansa, koska kohta vihitään tämä Lahti—Lusi-pätkä Nelostietä.
Siinä on yksi pätkä valmiina. Nyt, ed.
Vielma, pitää kiinnittää huomiota
siihen, mitä totesin tämän pitkäjänteisyyden
puolesta: minusta on äärimmäisen tärkeätä nyt,
että siinä budjetin liikenne- ja viestintäministeriön
hallinnonalan yleistekstissä todetaan budjettiriihen päätös
2006 hankkeista, 2007 hankkeista, mutta lisäksi suuren taistelun
jälkeen on se lause, että myös muiden ykköskorissa
mainittujen hankkeiden valmistelua jatketaan. Siellä on
se ed. Vielman ja muiden täällä ansiokkaasti
Nelostien puolesta puhuneiden Nelostie myös siinä ykköskorissa.
Tässä on nyt se pitkäjänteisyys.
Minä toivoisin näin, että tämä nyt
miellettäisiin. Minä sanon, että tämä on ikään
kuin tämän infratyöryhmän paras
aikaansaannos. Meillä on ensimmäisen kerran kirjattu ulos
pitkäjänteiset asiat, päätökset,
seuraavan vuoden päätökset ja sitten
pitkäjänteisyydestä tämä lause.
Minä olisin sydämestäni toivonut,
että olisi mennyt läpi se laskentatapa kehyksistä elinkaarimallihankkeiden
kohdalla. Mutta niin kuin totesin, se on jo tietysti aika paljon,
että todetaan, että valmistellaan tämä seuraavaa
hallitusta varten. Se ei tullut budjettikirjaan, mutta se oli budjettiriihen
päätös. Se on tavallaan jo ikään
kuin tunnustus siitä, että tätä menettelytapaa
täytyy uudistaa, vai mitä? Minä lähden
siitä, että se pitää mahdollisimman
nopeasti käsitellä, perata ihan perinjuurin, jos
aiomme ja niin kuin pitää ottaa käyttöön
erilaisia hankkeita ja malleja tässä tilanteessa,
missä me nyt olemme. Meillä on määrätty
rahapotti. Osa pannaan investointeihin. Siinä pitäisi
olla erilaisia rahoitusmalleja, sujuvia rahoitusmalleja, ja sitten
budjettirahoja.
Totta kai budjettirahoitus säilyy aina ja siitä sitten
otetaan perustienpitoon, perusväylänpitoon, ja
vielä se, mikä on nyt jäänyt
keskustelematta, mutta mitä pidän myös
infratyöryhmän ansiona, kun vielä menettelytapoja
selkiytetään, on tämä teemapakettiasia.
Kun täällä todettiin eräästä hankkeesta,
että se on liian pieni (Puhemies koputtaa) eikä tule
teemahankkeeksi ja on liian iso sitten tällaiseksi muuksi
hankkeeksi, näitä pitää juuri
selvitellä, mikä on sellainen hanke, kuuluuko
se johonkin teemastoon se rahamäärä,
ja sitä kautta lähteä näitä viemään.
Teemahankkeet ovat ylipäätään
tietysti huomattavasti pienempiä kuin isot investoinnit
ja niitä on siellä nipussa monia, monia. Minä uskon,
että eduskunta, sen valiokunta ja jaosto ovat erittäin hyvin
tästä perillä, niin että näitten
kanssa pärjätään.
Toinen varapuhemies:
Tämän jälkeen "vaihdamme kanavaa"
ja pyydämme ministeri Filatovin puheenvuoroa.
Työministeri Tarja Filatov
Arvoisa puhemies! Suunnilleen samalla kanavalla, arvoisat kollegat.
Budjetti on kokonaisuudessaan selvästi elvyttävä,
ja siellä sisällä on paljon sellaisia
rakenteita, jotka vielä tukevat sitä. Vaikkapa
esimerkkinä voisi sanoa sen, että kun korkomenoihin
käytetään yli 200 miljoonaa euroa vähemmän,
niin se raha voidaan käyttää järkevämmin täällä budjetin
sisällä. Veroratkaisut, sekä niiden määrä että ne
rakenteelliset muutokset, mitä siellä on tehty
niin kotitalousvähennyksen sisällä kuin
sitten esimerkiksi valtionverotuksessa, jossa tulee ansiotulovähennys
myös sille puolelle, tukevat työllisyyttä samaten
kuin ikääntyneiden työntekijöiden
veroluonteinen tukimaksu, jota joku kutsuu matalan tuottavuuden
tueksi, joku matalapalkkatueksi. Sillä on monta nimeä,
mutta yhtä kaikki se lisää ikääntyneen
työvoiman kysyntää. Sen lisäksi
monet muut toimet tukevat sitä, ennen muuta tutkimus- ja
tuotekehityspanostukset, että meillä syntyisi
työpaikkoja tähän maahan, ja siihen sarjaan
kuuluvat myös nämä infralisäykset,
joista tässä puhuttiin.
Mutta keskityn nyt tässä siihen, mitä tapahtuu työvoimapolitiikan
sisällä, ja ehkä keskeisimpiä uudistuksia
siinä on työhallinnon rakenteellinen muutos, joka
tarkoittaa sitä, että meillä hallinnon palvelut
jakautuvat työvoiman palvelukeskuksiin, jotka ovat pitkäaikaistyöttömille
ja moniammatillista osaamista tarvitseville työttömille suunnattuja
palveluita, joita tehdään yhdessä kuntien,
Kelan ja muiden toimijoiden kanssa. Tämä on eduskunnalle
tutumpaa asiaa varmasti, koska nämä uudistukset
ovat olleet liikkeellä jo pitkän aikaa.
Mutta uudempana ovat tulleet työnhakukeskukset, joilla
pyritään siihen, että työnantajia voitaisiin
palvella paremmin kuin nykyisin ja myös niitä ihmisiä,
jotka eivät välttämättä ole työttömiä työnhakijoita
vaan jotka ehkä haluavat vaihtaa työpaikkaa, haluavat
vaihtaa ammattia tai muutoin hakevat uutta työtä itsellensä.
Näitä työnhakukeskuksia on tarkoitus
perustaa kaikkiin suurimpiin työvoimatoimistoihin ja keskisuuriin
toimistoihin. Ajatus on se, että ne olisivat keskeisillä paikoilla,
että niissä voi helposti pistäytyä,
käyttää sähköisiä palvelujärjestelmiä mutta
myös saada henkilökohtaista neuvontaa ja apua
ilman jonotusta, ilman ajanvarausta, jotta ne toimisivat tällaisina
matalan kynnyksen työhallinnon palveluina.
Sen lisäksi, kun meillä ilmiselvästi
näkyy se, että tietyillä aloilla työvoimakapeikot
ovat vaikeutuneet, on tarkoitus parantaa palveluprosesseja ja kehittää niitä eteenpäin.
Yhtenä esimerkkinä voisi mainita sen, että tämmöisiä räätälöityjä työnhakuosoituksia
tullaan jatkossa tekemään enemmän. Tähän
asti niitä on joidenkin te-keskusten alueella tehty voimakkaasti
ja määrällisesti paljon ja ne ovat tuottaneet
hyvää tulosta ja jossakin taas niitä on
tehty vähemmän, mutta pyrimme valtakunnalliseen
linjaukseen siitä, että työnantaja voisi
olla varma, että jos hänelle työntekijä osoitetaan,
niin työntekijällä on se ammattitaito,
jota työnantaja tarvitsee, ja jos taas työntekijä osoitetaan
hakemaan jotakin tehtävää, niin hänellä on
myös aito mahdollisuus tuohon työpaikkaan työllistyä.
Viime kädessähän on tietenkin työnantajan
valinta, kenet hän työntekijäkseen ottaa.
Nuorten yhteiskuntatakuu on lähtenyt tänä vuonna
jo hyvin liikkeelle, ja on varmasti sen ansiota osittain, että nuorisotyöttömyys
on laskenut voimakkaasti tämän alkuvuoden aikana.
Se lasku on ollut viimevuotisesta noin 10—13 prosenttia
hiukan vaihdellen kuukausittain. Mutta nyt tälle puolelle
panostetaan lisää. Budjetissa on 25 miljoonaa
euroa lisää nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen.
Siitä 1,5 miljoonaa euroa menee opetusministeriön
puolelle työpajojen toiminnan kehittämiseen, ja
loppu on sitten työhallinnon puolella erilaisia aktivointitoimia.
Lähtökohta on se, että tähän
mukaan tulisivat paitsi alle 25-vuotiaat, myös vastavalmistuneet
jatkossa. Kyse on siitä, että ensimmäisen
työttömyyskuukauden aikana tehtäisiin
suunnitelma siitä, miten työllistymistä parannetaan,
ja jos nuori ei ole kolmen kuukauden sisällä työllistynyt
tai löytänyt itselleen opiskelupaikkaa, niin sen
jälkeen työhallinnon velvollisuus on joko tarjota
hänelle koulutusta, tukityötä, työpajapaikkaa
tai sitten ohjata hänet sosiaali- tai terveyspalvelujen
piiriin, jos sieltä uskotaan löytyvän
se ensisijainen ratkaisu. Tämä on ennen muuta
sitä varhaisen puuttumisen periaatteen vahvistamista.
Sen lisäksi muutosturvaan ensi vuonna tulee lähes
50 miljoonaa euroa rahaa tai hallitus on varautunut siihen. Me toki
toivomme, että muutosturvatapauksia tulisi maahan mahdollisimman vähän.
Nyt niitä on sieltä tupon voimaantuloajasta, keväältä helmi-maaliskuulta,
tähän mennessä tullut noin 2 500
henkeä, elikkä ollaan suunnilleen niissä arvioissa,
joita aiemmin on vuosivolyymeiksi esitetty. Mutta toisaalta toivomme myös,
että niistä ihmisistä, jotka sitten menettävät
työpaikkansa tuotannollisista ja taloudellisista syistä,
mahdollisimman moni lähtisi parantamaan aktiivisesti ammattitaitoansa
tai täydentämään sitä,
jos siihen on tarvetta, ja tähän tätä koulutusresurssia
on työministeriön puolella varattu, ja sosiaali-
ja terveysministeriön puolella ovat sitten ne rahat, jotka
tulevat näinä korotettuina työttömyysturva-
tai koulutusrahoitusosuuksina.
Työmarkkinatukiuudistus on ehkä kaikkein keskeisin,
mitä tässä budjetissa työhallinnon puolella
on, ja siinähän on kyse siitä, että rakenteelliseen
työttömyyteen pyritään puuttumaan nykyistä tehokkaammin.
Ilman työvoiman palvelukeskuksia tätä uudistusta
ei voitaisi toteuttaa. Se olisi käytännössä lähes
mahdotonta.
En käy nyt sen yksityiskohtia täältä rahoituspuolelta
tarkemmin läpi, koska hyvin pian se koko lakiesityspaketti
tulee eduskunnalle, mutta ne perusperiaatteet ovat ne, että passiivinen
raha muuttuu tulevaisuudessa aina aktiivikäyttöön
silloin, jos ihminen on ollut pitkään työmarkkinatuella,
ja lisää panostusta tänne aktiivitoimiin
tulee 36 miljoonaa euroa, ja täältä passiivisen
rahan muutoksesta tulee reilusti toinen mokoma, elikkä se
kokonaisvolyymi, jota aktiivipuolelle tulee tällä järjestelyllä,
on 100 miljoonaa euroa.
Kyse on siitä, että ihmisille tarjotaan toimenpiteitä jo
huomattavasti ennen kuin tämä työmarkkinatuen
500 päivää täyttyy, koko prosessi pyrkii
tähän ennaltaehkäisyyn, että meillä olisi mahdollisimman
vähän niitä ihmisiä, joilla
tämä 500 päivää passiivista
työmarkkinatukea täyttyy.
Voisi sanoa, että tämä on laki, joka
näyttää toimivan jo, ennen kuin sitä on
edes säädetty, koska tähän asti
on ollut niin, että vaikka työttömyys
sinänsä on laskenut, niin pitkään
työmarkkinatuella olleiden ihmisten määrä ei
ole vähentynyt, päinvastoin se on noussut, ja
siitä päivästä, kun hallitus
talouspoliittisessa ministerityöryhmässänsä päätti,
että tämä uudistus tehdään,
ja päätettiin myös sen rahoitusjärjestelyistä,
niin sen jälkeen yllätys, yllätys, yli
500 päivää työmarkkinatuella
olleiden ihmisten määrä on radikaalisti
pudonnut. Se on pudonnut yli 15 000 henkeä viime
keväästä, ja tähän
ei kerta kaikkiaan löydy muuta selitystä kuin
se, että sekä työvoimatoimistoissa, kunnissa
että alueilla on ryhdytty varautumaan siihen, että tämä laki
tuo rahoitusmuutoksia, ja pyritty perkaamaan nimenomaan pitkään
työttömänä ollutta joukkoa aktiivitoimien
piiriin.
Ainoita selittäviä tekijöitä,
mitkä tätä määrän alennusta
voivat selittää, on se, että on tehty
eläkeratkaisu pitkään työttömänä olleille,
mutta se ei ole voimassa vielä täysimääräisesti
ja senkin volyymi maksimissansa on alle 4 000 henkeä, mutta
valtaosa näistä ratkaisuista on vasta tulossa
voimaan. Siellä ovat hakuprosessit käynnissä, mutta
päätöksiä ei ole ja ne ihmiset
eivät ole eläkkeelle siirtyneet. Ei myöskään
meidän yleinen eläkelainsäädännön
muutos vaikuta tähän, koska tässä joukossa
ei ole juurikaan yli 60-vuotiaita. He ovat toisenlaisten järjestelyjen
piirissä sen vuoksi, että heillä useimmiten
on ollut pitkä työhistoria ja he ovat työttömyyseläkeputkessa tai
muualla. Tässä kohderyhmässä keski-ikä on alle
45 vuotta, ja se kertoo tämän uudistuksen tärkeydestä.
Tähän rinnalle kuuluu palkkatukiuudistus, joka
liittyy siihen, miten työllistämistukia jatkossa
käytetään.
Kun täällä oltiin huolissaan siitä,
että starttirahaan on ensi vuonna budjetoitu vähemmän
kuin tänä vuonna, niin yksi syy siihen on nimenomaan
järjestelmämuutos. Tähän asti
esimerkiksi starttiraha on aina maksettu työllistämistukivaroista,
isolta momentilta, mutta jatkossa silloin kun ihminen on työmarkkinatuella,
tuki maksetaan passiivisesta työttömyysturvasta.
Näin toimitaan kaikissa työllistämistuissa
silloin, kun ihminen on työmarkkinatuella, ja vasta siihen
päälle tulee sitten isolta budjetissa olevalta
momentilta tuki, on kyse sitten kouluttautumisesta tai pidempään
työttömänä olleen palkkaperusteisesta lisätuesta.
Tämä tukee työmarkkinatukiuudistusta
kokonaisuutenansa.
Ehkä mainittava asia on se, että kun tähän mennessä työmarkkinatuki
on voitu siirtää työnantajan palkkatueksi
silloin, kun ihminen on ollut 200 päivää työmarkkinatuella,
niin jatkossa voidaan siirtää jo 130 päivän
jälkeen. Elikkä kun noin puolen vuoden jälkeen
ihmisen todennäköisyys joutua pitkäaikaistyöttömäksi
kasvaa huomattavasti, tällä pyritään
vaikuttamaan siihen käännetilanteeseen, että näin
ei kävisi.
Starttirahasta voisi sen verran vielä todeta, koska
se useammassa puheenvuorossa on tullut esiin, että se on
todellakin lähtenyt hyvin liikkeelle ja siinä on
ollut voimakkaasti kysyntää. Viime viikolla te-keskukset
ovat saaneet lisää rahaa ja osa on pyytänyt
sitä muun muassa starttirahan käyttöön.
Mutta pitää muistaa nyt, että meillä on
yksi yhteinen iso momentti. Kun aikaisemmin piti päättää eduskunnan
kautta, voidaanko kuntien tukityöllistämisrahaa
muuttaa vaikkapa työvoiman koulutusrahaksi tai starttirahaksi,
niin enää ei tarvitse, vaan se voidaan ihan työvoimatoimistotasolla
tehdä sen ison momentin sisällä, kunhan
siitä vain neuvotellaan ja on yhteisymmärrys siitä,
mihin se raha suuntautuu.
Ainoastaan valtion tukityöllistämisessä on kiintiö,
koska siinä valtio maksaa 100-prosenttisesti kustannukset
(Puhemies koputtaa) ja sitä rahaahan menisi loputtomasti,
jos ei sen käyttöä jollakin tavalla pyrittäisi
kontrolloimaan.
Toinen varapuhemies:
Tämän jälkeen käymme vastauspuheenvuorotyyppisen
keskustelun, joka tapahtuu kansanedustajien hyvin tuntemalla tavalla,
juuri näin. Ajatus on, että kun tämä debatti
on käyty, niin ministerillä on vielä kommentointimahdollisuus
sillä tavoin ajoituksellisesti, että seuraava
ministeri aloittaa oman esityksensä kello 19 tuntumassa.
Mennään keskusteluun, ed. Elo.
Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! On ilahduttavaa todeta, että työttömyys
todella on alentunut, niin kuin se on tehnyt viime aikoina. Kuitenkin
varmaan edelleen suomalaisia hämmentää se,
että meillä on kahdenlaisia tilastoja. Meillä on
Tilastokeskuksen koko maata käsittävät
tilastot, ja toisaalta meillä on työministeriön
tilastot, jotka esimerkiksi koskevat kuntia ja työvoimapiirejä.
Niin kuin ministeri Filatov tietää, tässä on
suurin piirtein 100 000 ihmisen ero tällä hetkellä.
En tiedä, pystytäänkö tätä tilastointia
koskaan tekemään sen tarkemmaksi kuin se nyt on,
mutta joka tapauksessa työministeriön tilastoissa
on paljon enemmän ihmisiä kuin Tilastokeskuksen
tilastoissa.
Puhemies! Sen lisäksi haluan todeta, että varmaan
talouspolitiikalla on ollut keskeinen rooli siinä, että työttömyys
on alentunut. Verohelpotukset ja muut ovat tuoneet lisää ostovoimaa
ihmisille, ja on pystytty palveluihin työllistämään entistä enemmän.
Tässä yhteydessä ottaisin erityisesti
esille ne, sanotaan, vaikeasti työllistettävät
(Puhemies koputtaa) ja myöskin eräät
paikkakunnat, joihin esimerkiksi Pori kuuluu, siellä pitkäaikaistyöttömien
määrä on suuri ja työttömyys
on ollut yli 15 prosenttia noin 15 vuoden ajan. Pyytäisin
ministeriä kommentoimaan, mitä tällaiselle
alueelle pitäisi tehdä, mitä erityistoimenpiteitä voitaisiin tehdä esimerkiksi
Porin tapaiselle alueelle, (Puhemies koputtaa) jolla siis 15 vuoden
ajan on ollut 15 prosentin työttömyys?
Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin huomiota lähinnä tähän
hallituksen esitykseen matalapalkkatukimallista. Olen erittäin
pettynyt siitä, että alkuperäiseen nähden
esitys on jäänyt näin torsoksi. Eli käytännössä nyt
kun rajataan tämä tuki siihen, että kyseinen
henkilö on 55 vuotta täyttänyt, niin
eikö ole erittäin suuri vaara siinä,
että nyt luomme sellaisia työmarkkinoita, joille
syntyy työpaikkoja, jotka pelkästään
käyvät ikääntyneemmälle
väestölle? Käytännössä jätämme
esimerkiksi työtä tarvitsevat nuoret ja nuoret
aikuiset näiden työpaikkojen ulkopuolelle.
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Työministeriöstä on
tullut vuoden alussa ulos päätös, jonka
mukaan perhehoitajat eivät voi jäädä päätyöstään
osa-aikalisälle tai vuorotteluvapaalle. Tällaisia
kieltäviä päätöksiä on
tehty muun muassa Varsinais-Suomessa ja minuun on otettu aiheesta
yhteyttä.
On varsin erikoinen tulkinta, että perhehoitajat eivät
voi käyttää tätä mahdollisuutta,
mitä muutkin ihmiset voivat käyttää,
ensinnäkin sen vuoksi että lastensuojelun kannalta
tämä ajattelu ei tietenkään
toimi. Moni perhehoitaja voisi tarvita tätä mahdollisuutta
sijoitusten alussa, silloin kun lapset tulevat perheeseen, tai sairauden
sattuessa. Sitä paitsi Suomi on täynnä ihmisiä,
jotka varmasti voisivat tätä vuorotteluvapaata
paikata, semmoisia ihmisiä, joilla olisi mahdollisuus myös
tehdä tätä työtä. Miksi
tällainen tulkinta ja mihin se perustuu?
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kysymykseni perustuu 30 vuoden kokemukseen
työvoimaviranomaisten kanssa, ja aloitan kiitoksella, ettei
kysymystäni käsitettäisi väärin.
Ministeriö ja ministeri ovat tehneet hyvää työtä ja
työvoimatoimistot ja viranomaiset hyvää työtä,
mutta aseet ovat käytännössä puuttuneet
itse pääasian hoitamiseen eli keskeisesti työllistämiseen.
Henkilökohtaisesti olisin sitä mieltä,
että pitäisi harkita ministeriöitten
yhdistämistä, jotta työvoimaviranomaisilla
ja työvoimaministerillä olisi enemmän
mahdollisuuksia toimia, jopa vaikka niin, että jos yhdistetään
pari ministeriötä, niin olisi vaikka kaksi ministeriäkin,
kuten on valtiovarainministeriössä, ei mikään
mahdottomuus, mutta saataisiin tämä vaikea organisaatio
toimimaan. Tällä hetkellä ihmiset tekevät
ihan läkähdyksiin työtä, mutta
kuten sanoin, itse pääasia ei kyllä voi
hyvin. Oletteko mahdollisesti keskustelleet tällaisesta
organisaatiouudistuksesta?
Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Puutun tässä yhteydessä vain yhteen
asiaan eli tähän starttirahaan. Minusta oli erinomainen
asia, että starttirahan myöntämisperusteita
muutettiin. Sehän on merkinnyt sitä, että jo
tämän vuoden ensimmäisen seitsemän
kuukauden aikana starttirahan turvin on perustettu yli 4 200 yritystä,
ja näissä yrityksissä oli palkkatyössä olevia
1 500 henkilöä. Viime vuonna seitsemän
kuukauden aikana perustettiin starttirahan turvin noin 2 800
yritystä. Selvitysten mukaan, kun on selvitetty, miten
nämä yritykset ovat sitten jatkaneet toimintaansa,
niin viiden vuoden kuluttua perustamisesta noin 80 prosenttia yrityksistä edelleen
on toiminnassa ja kehittäneet toimintaansa. Juuri tämä starttiraha
on todella yhteiskunnalle, valtiolle, edullinen järjestelmä luoda
uutta yrittäjyyttä, ja tässä suhteessa
kannustan ministeriä edelleenkin kehittämään
myöskin tätä asiaa.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kuten äsken ministerin puheenvuorosta
kuulimme, niin työllistämismahdollisuuksia on
lukuisia. Mutta kysyisin sitä, kun eri työvoimaviranomaisten
kesken on vielä edelleen tulkintaerimielisyyksiä erinäisten työllistämisrahojen
saannista tai työllistämistoimista yleensä,
niin auttaako enää koulutus tähän yhdenmukaistamiseen
vai onko otettava käyttöön jotain ikään
kuin vankempia aseita. Onko ministerin korviin näitä asioita
kuulunut kentältä?
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministerille tiedoksi: kuntia jonkin verran
edelleen huolestuttavat työmarkkinatukiuudistuksen rahoitusseuraukset
niille itselleen. Kun luen budjettia, niin en nyt ihan vakuuttunut
myöskään ole, miten mahtaa käydä.
Itse asiassa kysyn kysymyksen, joka pitäisi oikeastaan
esittää valtiovarainministerille, mutta ministeri
vastannee nyt oman kokemuksensa perusteella. Kun tunnetusti olemme
kehyksissä niin päättäneet,
että jokaisen kahden poistuvan tilalle valtionhallintoon
palkataan tulevaisuudessa yksi henkilö, niin miten esimerkiksi
työministeriö selviää tästä vaatimuksesta?
Riittääkö esimerkiksi 5—10 vuoden
kuluttua vain puolet ministeriön työntekijöistä hoitamaan
nämä näköjään
vain kasvavat velvoitteet?
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mitä tämän matalan
tuottavuuden mallin esittämiseen tulee, niin siinähän kävi
niin, että sosialidemokraatit saivat siinä suhteessa
tahtonsa läpi, koska on koko ajan oltu sitä kohtaan
epäileviä ja keskustan voima ei riittänyt muuhun
kuin tähän laihaan kompromissiin, vaikka sitä täältä oppositiosta
koetettiin tukea.
Haluaisin kysyä myös liittyen työvoiman
kapeikkoihin. Meillä on jo hyvin paljon näitä erilaisia
aktivointitoimia niin nuorille kuin pitkäaikaistyöttömille.
Niitä saa toki olla, mutta en usko, että se asia
enää pelkästään sitä kautta
ratkeaa, niin että kysyn: kuinka nopealla aikataululla hallituksen
on tarkoitus tuoda näitä Rauno Saaren työryhmän
esityksiä liittyen työperusteiseen maahanmuuttoon
tänne eduskunnan käsiteltäväksi?
Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minun kysymykseni liittyy ed. Laitisen
asiaan välillisesti ja suoraankin. Kysyisin tästä työvoimapoliittisesta koulutuksesta.
Olen ymmärtänyt, että yrittäjyyspolitiikka
otetaan siihen vankasti mukaan. Onko se itsenäistä koulutusta
vai kaikessa työvoimapoliittisessa koulutuksessa osana?
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kysyn eilisen puhelinsoittajan kysymyksen.
Hän on syntynyt vuonna 1950, ja hänellä täyttyisivät
nämä eläketuen muut edellytykset, mutta
hän on syntynyt kolme vuotta liian myöhään.
Elikkä 2 500 työmarkkinatukipäivää jäljellä.
Miten ministeri luulee näiden aktivointitoimien vaikuttavan
tähän henkilöön, kun tälläkään
hetkellä hän ei ole työllistynyt ja asuu
semmoisessa paikassa, jotta sillä kunnalla ei ole mahdollisuutta
järjestää tukityötä eikä mitään.
Onko tässä muuta tulevaisuutta hänellä, kun
hän ei pääse työttömyyseläkkeelle,
kuin että hän nyt sitten 62 ikävuoteen
asti sitten tässä seilailee ja käy kursseja,
jotta kestää jotenkin leivän syrjässä kiinni,
ja kunta vielä maksaa tietysti osan, jos ei pysty järjestämään
mitään, puolet siitä työmarkkinatuesta?
Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Starttirahan myöntämisperusteiden
muutos on ollut todella hyvä ja myönteinen toimenpide,
joka on varmasti ollut osaltaan auttamassa monia niitä,
jotka ovat olleet työttömyysuhan alla, ja on jäänyt
se sellainen työttömyyteen joutumisen masennus pois.
Minulla on tiedossa muutama sellainen henkilö, jotka ovat
tämän starttirahan saaneet siinä tilanteessa,
ja ovat sanoneet, että se on ollut todella kuin uuden elämän
alku ja erinomainen asia.
Nyt haluaisin tiedustella, mitä työministeriön puolelta
tehdään Lahden alueen hyväksi, kun meillähän
on tämä ikävä tilanne siellä,
että 700 henkilöä menettää työpaikkansa
Foxconnin Hollolan tehtaan lopettamisen takia, mikä vaikuttaa koko
Lahden talousalueeseen, ja Lahdessa on edelleen noin 15 prosentin
työttömyys.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Onko työministeriö selvittänyt
sitä, miksi teollisuuden investoinnit ovat viime vuosina
siirtyneet ulkomaille, kun viime vuonna esimerkiksi 60 miljardia
olivat teollisuuden investoinnit ulkomaille ja kotimaahan vain 30
miljardia. Onko syy korkeissa työvoimakustannuksissa vai
onko työn tuottavuudessa, vai missä on syy? Jatkossa
jos ajatellaan Suomen valtiontaloutta ja kansantaloutta, niin tämä on
hirvittävä epäkohta, jos ei suuntaa saada
vaihdettua tänne kotimaan suuntaan investoinneissa.
Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen erittäin ilahtunut siitä,
että ministeri toi esille, että starttirahatarpeisiin
on vastattu ja eri te-keskuksille lisärahaa on nyt tulossa.
Olen kantanut usein tästä asiasta huolta. Olisin
nyt halunnut ministeriltä kysyä, arvioiko hän,
että tämä ensi vuodelle esitetty määräraha
tulee riittämään. Edelleen, starttirahan
laajennuskokeiluhan tulee päättymään
ensi vuoden lopussa. Tuleeko ministeri sitten esittämään,
että kokeilu vakinaistetaan ja starttirahan saajien joukko
näin laajenee? Tämähän on ollut
loistava juttu.
Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Edelleen tämä suuri
pääasia eli työttömyyden ja
työllisyyden kehitys tässä maassa ei
ole tyydyttävällä tasolla. Hallitusohjelman
mukaanhan hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite
on nimenomaan uusien työpaikkojen luominen vähintään
100 000 hengelle tämän vaalikauden loppuun
mennessä.
Te, ministeri Filatov, kerroitte joskus 1.8.2004 lehtihaastattelussa,
että te ette usko, että tämä hallituksen
työllisyystavoite toteutuu, sen tähden, että suomalaisessa
yhteiskunnassa ei pystytä tekemään riittävän
isoja ratkaisuja. Onko nyt sitten näköpiirissä hallituskauden
loppukaudella sellaisia isoja ratkaisuja, joilla tähän
keskeiseen tavoitteeseen päästään?
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitokset ministerille tästä starttirahaa
selventäneestä puheenvuorosta.
Ed. Satosen lievään kritiikkiin matalan tuottavuuden
työn tukemisesta voi vain todeta, että kiitos
siitä tuesta ja on hyvä, että keskustan
voima riitti tämmöisen päänavauksen
saamiseen. Kokoomuksella ei valitettavasti riittänyt viimeksi voima
edes pään avaamiseen.
Olisin kysynyt ministeriltä vielä: Kun nyt
työmarkkinatukea uudistetaan ja aktivoidaan, onko mahdollista
ajatella, että kaikkein vaikeimmin työllistyvän
joukon työskentely kolmannella sektorilla, järjestöjen
toiminnassa aktiivisesti mukana olo, voitaisiin lukea aktiivisuuden
osoitukseksi ja tällä tavalla madaltaa kynnystä ja
ensimmäistä askelta pitkään
työttöminä olleilla päästä takaisin
yhteiskunnan osallisuuteen? Voidaanko (Puhemies koputtaa) tätä aktivointitoimenpiteiden
kirjoa siis laajentaa järjestötoimintaan osallistumisen
suuntaan?
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Meille on jaettu Valtiontalouden tarkastusviraston
kertomus vuodelta 2004, jossa sanotaan työministeriön
hallinnonalasta seuraavaa, ja kysymykseni on, onko tähän
puututtu nyt tässä budjetissa vai onko se jätetty
huomiotta. Tarkastusvirasto toteaa: "Ministeriö ei ole
asettanut toiminnalleen taloudellisuustavoitteita tai näitä korvaavia
kustannuksia koskevia tavoitteita eikä sen tilinpäätöksen
katsottu sisältävän oikeita ja riittäviä taloudellisuutta
koskevia tietoja." Onko tämä asia korjattu nyt tässä uudessa
budjetissa?
Työministeri Tarja Filatov
Arvoisa puhemies! Ero työministeriön ja Tilastokeskuksen
luvuissa tulee siitä, että Tilastokeskus tekee
kyselynä, tämmöisenä gallupina,
omat tilastonsa. Niissä usein nuoret, jotka ovat koulutuksessa mutta
etsivät töitä, kirjautuvat työttömiksi
ja sitten taas ne pitkäaikaistyöttömät,
jotka ovat pettyneet ja luopuneet työnhausta, eivät
kirjaudu työttömiksi. Tämä on
se suurin syy, miksi näitä eroja on. Itse uskon,
että työministeriön luvut kertovat enemmän
työttömien määrästä kuin
Tilastokeskuksen, koska Tilastokeskuksessa on hieman tätä gallupin
mukanaan tuomaa harhaa, kun kysytään, oletko hakenut
työtä, ei kysytä, oletko työtön,
vaan kysytään, oletko hakenut työtä.
Myös moni sellainen ihminen, joka saattaa olla pätkätöissä,
voi silti kokea itsensä identiteetiltänsä työttömäksi,
elikkä nämä tilanteet vaihtelevat.
Porin erityistilanteessa tietenkin on käytetty niitä työvoimapolitiikan
välineitä, joita meillä on, ja uskon,
että esimerkiksi tämä palvelukeskusuudistus
ja työmarkkinatukiuudistus ovat sellaisia välineitä,
jotka voivat tuoda tähän erityisluonteeseen, pitkään
ja ikääntyneeseen työttömyyteen,
siellä helpotusta, samaten kuin ne eläkeratkaisut,
joita tässä on tehty. Mutta sinänsähän
koko Satakunnan te-keskuksen alueella työttömyys
on alentunut muistaakseni nopeiten maassamme. Satakunta ja Varsinais-Suomi
olivat niitä kärkialueita nyt viimeisissä tilastoissa. (Ed.
Elo: Pitää paikkansa!)
Tämä niin sanottu matalapalkkatuki on sinänsä valtiovarainministeriön
valmistelussa, mutta mielestäni on perusteltua, että se
on suunnattu ikääntyneeseen työvoimaan,
koska nimenomaan ikääntyneellä työvoimalla
on vaikeuksia päästä työhön
sen jälkeen, kun se on joutunut työttömäksi.
Meidän yhteiskunnassamme on yhä edelleen asenteita,
jotka syrjivät ikääntynyttä työvoimaa,
ja tällaisella positiivisella diskriminaatiolla, jota käytetään
hyvin monessa maassa, voidaan saada tavallaan käänteistä vaikutusta
aikaiseksi. Mutta pitää muistaa, että kyllä meillä silti ovat
voimassa ne työelämän pelisäännöt,
jotka säätelevät työntekijöiden
valintaa, työntekijöiden esimerkiksi osa-aikaistamista
tai työntekijöiden palkkausta, eivät
ne minnekään häviä. Kun tämän
"matalapalkkatuen" yhteydessä aina joskus on puhuttu, että siitä tulee
tällainen palkkakynnys tai loukku tai muuta, niin meillä on
kuitenkin yleissitova työehtosopimus, joka pyrkii turvaamaan
sen, että näin ei kävisi. Mutta näitä lieveilmiöitä on
varmasti syytä tarkkaan seurata.
Perhehoitajien kohdalla ei ole mitään erityistä,
ministeriöstä lähtenyttä säännöstä,
joka sen sinänsä estäisi, mutta vuorotteluvapaa
kokonaisuudessansa ei ole subjektiivinen oikeus vaan on aina kyse
siitä, että siitä pitää työnantajan
kanssa sopia. Voi olla, että joillakin alueilla paikallisesti on
etsitty tällaisia ratkaisuja, mutta meillä on
käsittääkseni tulossa ainakin virkamiestasolla
sellaiset treffit, joissa tätä asiaa puitaisiin
hieman perusteellisemmin. Siinä yhteydessä voidaan varmaan
siihen palata.
Yhdistäminen ministeriöiden välillä tai
ministeriöiden yhdistäminen ei automaattisesti
tuota lisähyötyä, ja itse kysyisin, mihin
työministeriö sitten pitäisi yhdistää:
mahdollisesti sosiaali- ja terveysministeriöön
rakennetyöttömyyden purkamiseksi, mahdollisesti
opetusministeriöön, jotta koulutusasiat saataisiin
paremmin hoidettua, tai mahdollisesti kauppa- ja teollisuusministeriöön,
jotta elinkeinoelämän puolelta löytyisi synergiaetua. Äkkiseltään
löytyy jo kolme ministeriötä, joiden
kanssa on kiinteän yhteistyön tarve, plus sitten
tietenkin paikallistasolla kuntien kanssa tehtävä yhteistyö.
Itse uskon siihen, että laatikkoleikit ovat aina hitaita
ja tuottavat hallinnossa muutosvastarintaa. Pitää vain
ylittää ne rajat, joita ministeriöiden
välillä on. Tätä on hyvin opeteltu
erilaisten politiikkaohjelmien kautta, mutta tuo työ on
vielä selvästi kesken. Vieläkin meidän
hallintomme on liian sektoroitunutta niin valtiotasolla kuin paikallisella
tasolla kunnissakin. Tätä työtä pitää vaan
skarpata.
Starttiyritykset elävät hyvin, ja yksi osa
sitä, että ne elävät hyvin,
on varmasti se, että siihen kuuluu kiinteästi
yrittäjyyskoulutusta. Yrittäjyyskoulutusta työvoimapoliittisessa
koulutuksessa on lisätty, mutta se ei kulje sillä tavalla
kaikessa koulutuksessa sisällä, koska osa meidän koulutuksestamme
on enemmänkin valmentavaa, voisi sanoa hyvin lähellä sosiaalityötä olevaa,
ja toisaalta osa koulutuksesta on esimerkiksi hygieniapassin hankintaa,
jotta voi työskennellä ravintola- tai keittiöalalla,
ja tämän tyyppisiä koulutusmuotoja, joissa
se ei sinänsä ole tarpeen. Mutta tätä ajattelua
pitää varmasti viedä kaikkeen koulutukseen,
ja sehän on opetusministeriönkin puolella yksi
tällainen läpäisyperiaateasia.
Siinä, miten yhdenmukaisia päätöksiä työvoimatoimistoissa
tehdään, on tavallaan se tasapainottelun ongelma,
että jos tehdään tiukat säännöt ja
sanotaan, että sinä ja sinä päivänä pitää tapahtua
tätä ja tätä ja sen jälkeen
näin ja näin ja tätä tukea saa
käyttää tiukasti vain tähän
tarkoitukseen, niin se herkästi jäykistää.
Sitten taas, kun on paikallista päätäntävaltaa,
mitä työhallinnossa on hyvin paljon niin te-keskustasolla
kuin toimistotasollakin, törmätään
siihen, että ihmiset saavat erilaisia vastauksia eri työvoimatoimistoista
ja tavallaan ihmisen näkökulmasta oikeusturva
ei ole paras mahdollinen, koska vastaukset riippuvat hieman siitä,
mistä kysyy. Tämän vuoksi me pyrimme
etsimään ratkaisua työvoimatoimistojen
tehostetusta ohjauksesta te-keskusten kanssa yhdessä, jotta
ne isot muutosprosessit, joita hallinnossa on käynnissä,
menisivät oikeasti eteenpäin eivätkä jäisi
vain paperille ja joiksikin kirjauksiksi budjettikirjaan tai lakeihin, vaan
toimisivat myös todellisuudessa.
Kuntien rahoitus työmarkkinatuessa tulee kuntakohtaisesti
kompensoiduksi. Tässä on kolmen vuoden siirtymäaika,
jonka jälkeen sitten seuraava hallitus varmasti arvioi
sitä, mikä se aktivointiaste on ollut ja mikä on
sitten se jatkotoimenpide, tarvitaanko siellä joitakin
rahoitusjärjestelyjä vielä vai toimiiko
se sillä pohjalla, mille se nyt on rakennettu. Itse asiassa
en ole enää tätä rahoituskritiikkiä kunnista
kuullut. Esimerkiksi Helsingin kaupunginjohtajan kanssa keskustelimme,
ja hän totesi, että kompensaatio on täysimääräinen,
ja tämän saman vastauksen olen kuullut useaa kautta.
Mutta ehkä niissä kunnissa se pelko on ollut vielä olemassa,
joissa ei ole huomattu, että ei ole kyse pelkästään
yleisestä valtionosuudesta, joka on kompensaationa, vaan se
tulee myös sinne kuntakohtaisiin, erityisesti on laskettu
sen mukaan, mikä se työmarkkinatuki-ihmisten määrä siellä on.
Mutta tämä aktivointiasteen nousuhan on se, joka
pitkässä juoksussa sitten ratkaisee, miten tämä systeemi
toimii.
Siihen, riittävätkö työhallinnossa
resurssit, jos valtiolta henkilöstöä poistuu,
totean, että jos me onnistumme rakennetyöttömyyden
purkamisessa, niin toivottavasti sieltä vapautuu resursseja, joita
voidaan sitten käyttää tulevaisuudessa
varmasti pahenevien työvoimakapeikkojen hoitamiseen. Tämähän
on ajateltu tällaiseksi pitkän aikavälin
prosessiksi, että kun eläköitymistä tapahtuu,
niin voitaisiin etsiä uusia toimintamuotoja ja myös
suunnata resursseja toisin, tai muutoin me olemme tilanteessa, jossa
lähestulkoon joka toinen lukiolainen työskentelee
valtionhallinnossa, ja sellainen maailma kai ei ole mahdollinen.
Työperusteista maahanmuuttoa koskevan työryhmän,
jota Rauno Saari on vetänyt, raportti on parhaillaan lausuntokierroksella.
Tämän syksyn aikana siitä ministerityöryhmä tekee
oman esityksensä, ja sen jälkeen osa niistä toimenpiteistä varmasti
tulee myös lainsäädäntönä eduskunnan käsittelyyn.
Näistä kolmesta vuodesta, jotka eläkeratkaisusta
puuttuvat, totean, että on varmaan aika monta ihmistä,
jotka ovat sitä mieltä, että muuten täyttäisin
eläkekriteerit, mutta puuttuu muutama vuosi, niin että en
pääse eläkkeelle. Tämän kyseisen
henkilön tilannetta en sen paremmin tunne, mutta jos hänellä on
asioita, jotka vaikeuttavat hänen työntekoansa,
esimerkiksi terveydellisiä syitä, niin silloinhan
tämän eläkkeen Elma-malli on se, jonka
piiriin hänet pitäisi ohjata. Jos taas niitä ongelmia
ei ole, niin silloin tietenkin on kyse siitä, miten paikallisesti
tai kohtuumatkan päässä on työtä tarjolla.
Ja jos sitä ei ole, niin silloin saattaa olla edessä sellainen
tilanne, jossa sitten nämä toimet, jotka työttömyyttä katkaisevat,
mutta eivät tuo pysyvää ratkaisua, ovat
se ratkaisu.
Lahdessa ja Hollolassa on tilanne, jossa Foxconn irtisanoo mittavan
määrän ihmisiä ja on suoraan
sanoen käyttäytynyt muutenkin hieman kummallisesti,
koska sitten heti suunnilleen hetken päästä onkin
tarvittu lisää työvoimaa ja sitä on
hoidettu vuokratyön kautta. Lahteen on tulossa tai tullut
selkeästi lisää rahaa tässä meidän
jaossamme sillä tavalla, että te-keskus on arvioinut
sen riittäväksi. Lahden työvoimatoimistoon on
tullut kaksi virkaa, jotka ovat nimenomaan siitä paketista,
joka on tullut isoihin työvoimatoimistoihin ja jolla on
ollut tarkoitus tätä muutosturvaa toimeenpanna.
Projektirahalla yritetään katsoa erityistarpeita.
Sen lisäksi olen ollut yhteydessä esimerkiksi
luottamushenkilöihin ja heidän toiveisiinsa ja
on käyty läpi niitä mahdollisuuksia,
mitä työhallinnolla on tulla henkilöstöä vastaan.
Sinne on perustettu jo palvelupisteet näihin firmoihin,
mutta ihmiset ovat itse asiassa mieluummin tulleet asioimaan työvoimatoimistoon
kuin hoitaneet näitä asioita siellä työpaikalla,
ja se ehkä kertoo tilanteen tulehtuneisuudesta.
Teollisuuden investoinnit ja niiden selvittäminen kuuluvat
kauppa- ja teollisuusministeriön toimialaan, ja siellä sitä selvitystä on
tehty. Työn tuottavuus tai korkeat kustannukset Oecd-maavertailun
mukaan Suomessa eivät ole se este. Kyllä yhä edelleen
suurin syy on se, että yritykset hakevat markkinoita, mutta
toki koko ajan hintakilpailu on kiristynyt.
Valtion tilintarkastuslausunnosta voin sanoa, että meillä on
tapana käydä se läpi ja puuttua niihin
asioihin, mitä siellä tulee esiin, ja etsiä niihin ratkaisuja.
Näitä saman tyyppisiä huomautuksia saavat
hyvin monenlaiset hallinnot, ja on kyse siitä, että koko
ajan pitää parantaa niitä toimintatapoja
ja informaatiota, joita on budjetissa sekä sitten siinä jälkihoidossa.
Toinen varapuhemies:
Koska ministeri Karpela aloittaa kello 19:n jälkeen,
tässä on ehkä yhdelle pyydetylle puheenvuorolle
tilaa, ennen kuin ministeri esittelee oman pääluokkansa.
Pekka Kuosmanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Työllisyyden parantaminen ja
uusien työpaikkojen luominen on ollut nykyhallituksen keskeinen
tavoite. Tästä tavoitteesta on jääty
hyvänkin talouskasvun aikana tuntuvasti, eikä nyt käsittelyssä oleva
budjettiesitys anna eväitä asian korjaamiseksi.
Syntyneet työpaikat ovat puolestaan pitkälti punamultahallituksen
omaksuman kokoomukselaisen veropolitiikan aikaansaamaa tulosta.
Työllisyyden parantumisesta on riippuvainen meidän
kaikkien hyvinvointimme. Työllisten määrän
lisääminen on myös edellytys hyvinvointipalvelujen
säilymiselle. Maltillisilla veronkevennyksillä saadaan
paljon hyvää aikaan, ja työn verotuksen
keventäminen on rakennepolitiikkaa parhaimmillaan. Sillä lisätään
suomalaisten ostovoimaa ja samalla vauhditetaan talouskasvua. Hallituksen
olisi syytä myös ottaa tosissaan työnantajamaksujen
alentaminen porrastamalla ne palkkatason mukaan sekä edelleen
parantamalla kotitalousvähennystä.
Arvoisa puhemies! Talouden kohentumiseen ja työpaikkojen
lisääntymiseen liittyy olennaisena osana myös
yrittäjyyden edellytysten parantaminen sekä koulutukseen
panostaminen. Keskustan ryhmäpuheenvuorossa kehuskeltiin
vuolain sanoin hallituksen yrityspolitiikkaa. Nykyisessä Suomen
työllisyys- tai pikemminkin työttömyystilanteessa
arvio on silti vähintään kyseenalainen.
Sitä ei käy kieltäminen, etteikö hallitus
olisi saanut aikaan parannuksia yrittäjien asemaan, mutta
tulevaisuus tällä sektorilla tarvitsee kipeästi
lisätoimia. Nimenomaan yrittäjyyttä tarvitaan
menestyvän talouden kilpailukyvyn säilyttämiseksi
ja työpaikkojen lisäämiseksi. Tällä hetkellä uusien,
varsinkaan kasvuyritysten määrä ei Suomessa
kuitenkaan vastaa riittävää tasoa. Enemmistö yrittäjistä ei
usko toiminnan kasvattamisen hyödyttävän
yritystä tai yrittäjää, minkä vuoksi
kasvusta ei myöskään olla kiinnostuneita.
Yrittäjyys uravaihtoehtona ei Suomessa todellakaan
ole kovassa huudossa, ja siksi yrittäjyysasenteiden parantamiseen
tarvitaan erityistoimia. Erityisesti nyt elämme kriisivaiheita,
kun lähitulevaisuudessa sukupolvenvaihdos on edessä jopa
80 000 yrityksellä. Nämä yritykset
on voitava säilyttää toimintakykyisinä tulevaisuudessakin,
siksi peräänkuulutan pikaista perintö-
ja lahjaveron poistamista näissä tapauksissa.
Mielestäni myös yrittäjäksi
ryhtymistä on helpotettava edelleen. Lisäksi yrittäjän
epäonnistuminen tulisi yhteiskunnassa hyväksyä yleisesti.
Olen myös sitä mieltä, että kasvuun
liittyviin riskeihin tarvittaisiin enemmän julkista panostusta.
Arvoisa herra puhemies! Myös koulutus ja osaavat työntekijät
ovat avainasemassa näissä tulevaisuuden ja talouden
haasteissa. Jos Suomessa yrittäjyyttä kohtaan
on asenneongelmia, on niitä myös perinteisiä ammatteja
kohtaan, joiden taitajista kuitenkin nyt on jo pula ja jatkossa
jopa huutava pula. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä,
että ammattiopistoista ei enää riittävästi
valmistu tavallisia kirvesmiehiä, muurareita, rappareita,
maalareita jne. Heitä puuttuu tänä päivänä työmailtamme,
ja tuloksena työvoimaa tuodaan ulkomailta, esimerkiksi
Virosta. Suuntaus on tältä osin hyvin huolestuttava,
enkä nyt tarkoita sitä, että työvoimaa
tulee muualta, vaan sitä, että suomalaiset eivät
enää ole kiinnostuneita perusammateista. Tärkeät
ja arvostettavat duunarihommat eivät kiinnosta tällä hetkellä oikein ketään.
Arvoisa puhemies! Toivoisin todella, että edes kerran
voisin kiittää hallitusta hyvästä esityksestä tie-
ja rataverkon parantamiseksi. Mutta ei, se päivä ei
ole tänäänkään, niin
kuin täällä eduskunnassa on kaikissa
kansanedustajien puheenvuoroissa kuultu. Hallituksen liikenneväyläpolitiikka
on erittäin lyhytnäköistä, epäloogista
ja alueellisesti epäoikeudenmukaista. Hallituksen kuukauden
takaisen väyläinvestointisotkun jätän
kokonaan kommentoimatta, mutta muistuttamista Suomen tie- ja rataverkon
todellisesta tilasta en yksinkertaisesti voi unohtaa.
Suomen tie- ja rataverkon heikko nykytila on meidän
kaikkien kansanedustajien tiedossa. Eduskunta on jo monena vuonna
edellyttänyt riittävää rahoitusta
tie- ja rataverkkojen pitkäjänteiseen parantamiseen.
Hallituksen esittämän määrärahatason
arvioivat sekä Tiehallinto että Ratahallintokeskus
johtavan väyläverkoston kunnon ja arvon heikentymiseen.
Edes nykyistä tasoa ei siis voida ylläpitää tällä rahakehyksellä. Jos
hallitus todella ottaisi todesta puheet liikenneväylien
ylläpidosta, kehittämisestä ja liikenneturvallisuudesta
huolehtimisesta, se hyväksi havaittuaan hyväksyisi
kokoomuksen esittämät määrärahaesitykset
sekä perustienpidon että perusradanpidon osalta.
Väylähankkeet ovat investointeja, jotka parantavat
Suomen kilpailukykyä, tukevat elinkeinoelämää,
lisäävät turvallisuutta liikenteessä sekä luovat
uusia työpaikkoja. Sen vuoksi näihin tulisikin
panostaa erityisesti ja hoitaa hankkeitten rahoitusta yhä enemmän
myös elinkaarimallia käyttäen.
Kulttuuriministeri Tanja Karpela
Arvoisa herra puhemies! Esitellessäni sekä vuonna 2003
että 2004 eduskunnassa näitä kulttuurin
ja liikunnan sekä nuorisotoimen rahoitusnäkymiä minulla
oli tuolloin varsin miellyttävä tilaisuus esitellä kumpanakin
vuonna hyvää kasvua näille toimialoille,
ja vuoden 2006 budjettiesitystä näin esitellessäni
voin esitellä erittäin hyvää kasvua, sillä kaikkiaan
kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan kolmeen budjettilukuun
sisältyy määrärahavarauksia
yhteensä 495 miljoonaa euroa, mikä siis tarkoittaa
6,5 prosentin kasvua vuoden 2005 talousarvioon verrattuna.
Kulttuurin, liikunnan ja nuorisotoimen budjetissa merkittävä osuus
on veikkausvoittovaroilla, ja niitä arvioidaan kertyvän
387,4 miljoonaa euroa, joista rakentamiseen käytettyjen
lainojen, korkojen ja lyhennysten tuloutuksen on arvioitu olevan
0,2 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi yhtiön
käyttörahastoa on voitu purkaa 4 miljoonalla eurolla,
joten veikkausvoittovarojen yhteissummaksi ensi vuodelle muodostuu
näin 391,4 miljoonaa euroa. Yhtiön tulouttamistavoitteen
määrittelyssä on noudatettu edelleen
maltillista 1,5 prosentin kasvun linjaa.
Käsitellessään vuoden 2005 talousarviota eduskunta
edellytti, että hallitus esittelee niin sanotun jakosuhdelain
nopeuttamista koskevan lain. Ja valtioneuvosto on talousarvion antamisen
yhteydessä antanut lakiesityksen jakosuhdelain 2 §:n
muuttamisesta siten, että kirjastojen valtionosuuksien
siirto yleisiin budjettivaroihin tapahtuu kokonaisuudessaan vuoteen
2010 mennessä. Tästä seuraa, että ensi
vuonna kirjastojen valtionosuuksista rahoitetaan veikkausvoittovaroista
enää 44 prosenttia, kun vastaava prosenttiosuus
kuluvana vuonna on 54,2 prosenttia. Taiteen ja kulttuurin toimialan
budjetti kasvaa ensi vuonna kuluvaan vuoteen verrattuna 10,9 miljoonalla
eurolla kokonaismäärärahan ollessa 359,7
miljoonaa euroa, ja siitä rahoitetaan veikkausvoittovaroin
siis 51,8 prosenttia.
Lisämäärärahoja voidaan
osoittaa useisiin veikkausvoittovaroista rahoitettaviin kohteisiin. Lisäyksistä merkittävä
osuus
osoitetaan kotimaisen elokuvan edistämiseen, ja budjetissa
merkittäviä lisämäärärahan
kohteita ovat myös alueellisen kulttuuritoiminnan ja lastenkulttuurin
edistäminen. Lisämäärärahoja
on voitu osoittaa myös kulttuuriviennin edistämiseen,
eri taiteenalojen valtionavustuksiin sekä keskeisten kansallisten kulttuuri-
ja taidelaitostemme toimintaedellytyksiin turvaamalla niille kustannuskehityksen
edellyttämä tuen kasvu.
Eduskunnan käsiteltävänä oleva
valtionosuusuudistus koskee myös kulttuuria, ja kirjastojen osalta
ensi vuodelle kirjastojen yksikköhinnat nousevat 2,7 prosentilla.
Museoiden, teattereiden ja orkestereiden laskennallista henkilötyövuotta
kohden määrättyjen yksikköhintojen
määräytymistapaa muutettaisiin, ja teattereiden,
museoiden ja orkestereiden valtionosuuden perustana olevat yksikköhinnat
laskettaisiin kunkin laitosmuodon käyttökustannusten
pohjalta joka neljäs vuosi. Myös teattereiden
yksikköhintoihin tehtäisiin vastaisuudessa kustannustasosta
ja valtion toimenpiteistä johtuvat muutokset.
Kulttuuripalvelujen alueellista saatavuutta on edistetty tukemalla
eri puolilla maata toimivia taide- ja kulttuurilaitoksia, muun muassa
lisäämällä henkilötyövuosia
museoille kaikkiaan 30, teattereille 10 ja orkestereille 6. Yhteensä näiden taidelaitosten
henkilötyövuosien määrä lisääntyy
vuosina 2004, 2005 ja 2006 näin ollen 184 henkilötyövuodella,
mikä on varsin merkittävä määrä.
Lisäksi teattereiden valtionosuuden määrään
on nyt saatu lisättyä teatteritoimialan pitkään
toivoma indeksikorotus, joka lisää vuonna 2006
valtionosuutta 0,55 miljoonalla eurolla. Tanssin aluekeskusten toimintaan
on lisätty ensi vuodelle määrärahoja,
jotta kuluvana vuonna aloitettu toiminta saadaan vakiinnutettua,
ja myös alueellisten taidetoimikuntien määrärahoja
sekä valtakunnallisten kulttuuritapahtumien määrärahoja
on voitu lisätä. Lastenkulttuuriin osoitettuja
määrärahoja on nyt voitu lisätä käytettäviksi
sekä lastenkulttuurikeskusten toimintaan että lastenkulttuurin
tukemiseen. Lisäksi hallituksen mediaväkivaltaohjelmaan
ja mediakasvatukseen on osoitettu lisämäärärahoja.
Yksikköhinnan laskeminen toteutuneiden kustannusten
pohjalta lisäisi vuodesta 2008 alkaen valtionosuutta lakiehdotuksen
siirtymäsäännöksen nojalla vuodesta
2008 aina vuoteen 2010 jaksotettuna teattereille yhteensä 11,7
miljoonaa euroa, orkestereille yhteensä 5,1 miljoonaa euroa
ja museoille yhteensä 13,1 miljoona euroa. Teattereiden,
orkestereiden ja museoiden yksikköhintojen laskemisessa
otettaisiin käyttöön nettouttaminen vuodesta
2008 alkaen, jolloin valtionavustukset otettaisiin huomioon yksikköhintojen
perusteena käytettävissä kustannuksissa.
Aleksanterin teatteria koskeva vuokrakiista on saatu ratkaistua.
Senaatille maksettavia vuokria varten osoitetaan määräraha
vuoden 2006 talousarviossa, ja vuoden 2005 vuokraa varten on myönnetty
avustus veikkausvoittovaroista aiempina vuosina kertyneistä säästöistä.
Hallituksen käynnistämistä neljästä poikkihallinnollisesta
politiikkaohjelmasta kulttuurin, liikunnan ja nuorisopolitiikan
toimialaa koskettavat erityisesti tietoyhteiskuntapolitiikkaohjelma ja
kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma, ja tietoyhteiskuntapolitiikkaohjelman
toimeenpanon kannalta on erityisen ratkaisevaa resursointi. Kuluvana
vuonna osa tarvittavista julkisen hallinnon asiakaspäätteistä saatiin
rahoitettua ohjelman avulla yleisiin kirjastoihin. Tarkoitus on
jatkaa asiakaspäätteiden rahoittamista myös
ensi vuonna. Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma tuo myös
lisää määrärahoja ensi
vuodeksi.
Aivan lyhyeksi lopuksi vielä: Nuoriso- sekä liikunta-alalla
ja niin ikään nuorisopolitiikassa on selkeät
painopistealueet ja lisää määrärahan korotusta
ensi vuoden budjetissa. Kuntien valtionosuutta on muun muassa lisätty
edellisestä vuodesta 15,6 prosenttia, ja kunnille suuntautuvia
nuorten työpajatoiminnan määrärahoja
on opetusministeriön osalta kaksinkertaistettu, kuten myös
ehkäisevän päihde- ja huumetyön
tukea on lisätty 1 miljoonaan euroon.
Liikuntatoimen osalta on hyvä muistaa, että terveysliikunta
on edelleen vahva painopistealue, mutta myös huippu-urheilun
kansainvälisen ja eettisesti kestävän
menestyksen parantamiseksi vahvistetaan valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen
perusteita ja osaamista, ja myös liikuntapaikkarakentaminen
saa talousarvioesityksessä lisää voimavaroja.
Näin lyhyesti.
Kaiken kaikkiaan budjetti kasvaa merkittävästi,
ja nämä budjettilisäykset tullaan kohdentamaan
niiden painopisteiden mukaisesti, joita on ministeriössä sekä eduskunnassa
linjattu.
Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun nyt ministeri näin voimakkaasti
kehui sitä, miten budjetti on kasvanut — se on
varmastikin kasvanut, näinhän se on — miksi
sitten tässä erittäin hyvässä tilanteessa
tämä kuntien kulttuurieuro on kuitenkin laskemassa?
Se on tällä hetkellä ollut euroissa noin
4,20, ja nyt se tiputetaan 3,50:een. Se on todella huolestuttava
tilanne sitä taustaa vasten, että kuntien taloudellinen
tilanne on heikentynyt ja juuri kulttuuripuolella sielläkin
tingitään. Mitä te olette valmis tekemään
tämän asian hyväksi, että se
palautetaan, koska siinä ei ollut mitään
indeksikorotuksiakaan? Eli se on sitä kuntien peruskulttuurityötä,
mitä siellä tehdään, ja erittäin tärkeää.
Toinen asia, mihin haluaisin puuttua, on kuitenkin kirjastot.
Kuntien taloudellisessa tilanteessa nämä kirjastot
ja pienet kirjastot, jotka palvelevat juuri sitä asiakaskuntaa,
joka muuten sivistyksellisesti tarvitsee näitä kirjastopalveluja, ja
siellä on tavaton puute. Toitte esille nämä kirjastojen
asiakaspäätteet, laajakaistayhteydet, sanoitte,
että niitä lisätään.
(Puhemies koputtaa) Se vaade oli aikanaan 4 miljoonaa, ja nyt siellä on
3 miljoonan vaje. Mitä tulette tekemään
sille, että nämä päätteet
saadaan sinne eli se 3 miljoonan lisäys, mikä siellä tarvitaan?
Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! On erinomainen asia, että lopultakin
on tapahtumassa tämä, että meillä tiede,
taide, liikunta ja nuoriso saavat niitä määrärahoja,
joita on alun pitäen ollutkin. Nämä ovat
olleet vuosien laina tässä välillä.
Haluaisin kuitenkin tiedustella, millä tavoin muun
muassa ... Meillähän on yksi ongelmakohta seuratoiminta
ihan ruohonjuuritasolla, millä tavalla jaksavat lasten
ja nuorten osalta nämä, jotka todella vuodesta
toiseen siellä talkoovoimin vetävät näitä nuoria,
ja sitten osa sieltä pääsee huipulle.
Se vaihe on todella raskas näille seuroille. Toivoisin,
että ministeri paneutuisi kovasti siihen pulmaan, joka
juuri liittyy ... Sitten kun he pääsevät
sinne huipun tuntumaan, niin silloin yleensä löytyy
sponsoreita ja kaikkialla rahaa. Meillä on paljon varmasti
sellaisia nuoria, jotka hyytyvät juuri siihen tilanteeseen
tällä hetkellä.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On ollut hienoa huomata, niin kuin edellinenkin
puheenvuoron käyttäjä sanoi, että monia
hyviä, tärkeitä asioita ollaan viemässä eteenpäin,
muun muassa nuorisotyöhön ja liikuntaan panostetaan
ehkä enemmän kuin vuosiin. Mutta kaksi asiaa,
jotka minua huolestuttavat, ovat vähän eri alueelta.
Toinen, joka täällä mainittiin, on
kulttuurimäärärahojen vähentäminen.
Samanaikaisesti toivoisi, kun joka tapauksessa nuorisotyöhön
ja liikuntaan panostetaan, että tässä yhteydessä kulttuurinkin
rooli nousisi kokonaisuutena tärkeäksi osa-alueeksi.
Toinen asia liittyy sitten alle 20-vuotiaiden toisen asteen
opiskelijoiden opintorahajärjestelmään
ja opintotukilainsäädännön kehittämiseen. Tiedän,
että siihen ei ole tällä hetkellä varattu budjettiin
määrärahoja, mutta kysyisin, kuinka valmistelu
etenee ja millä tavalla se mahdollisesti tulevaisuudessa
tulee sitten huomioitua.
Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On positiivinen ja hyvä asia, että ministeri
noudattaa eduskunnan tahtoa. Nyt on tässä teatteriasiassa
hyvä, että indeksiin on sidottu nämä yksikköhinnat
vihdoinkin, kun eduskunta jo viidennen kerran siitä lausui.
Tietysti on hyvä asia, että nämä kymmenen
henkilötyövuotta on saatu nyt sitten lisää.
Se on tietysti hyvä alku sille positiivisuudelle, mikä todenmukaisesti
sitten nyt lähtee uuden järjestelmänkin
myötä, mitä ministeri esitteli, mikä voidaan
ilolla todeta. Mutta minne ministeriö on aikonut esittää nämä henkilötyövuodet,
onko mahdollisesti uusia teattereita tulossa vai vanhoilleko jaetaan?
Mutta sitten tästä kulttuurieurosta. Täällä ovat ministerit
tänä päivänä todistelleet,
että tämä hallitus on tuottavuuden parantamisen
hallitus. Se on muodostunut jo mantraksi. Sitä taustaa
vasten oikeastaan ihmettelen, kun kunnilla on todella, kaikillakin
kunnilla, hyvin paljon kulttuuriasioita esillä, onko tämä leikkaus
nyt ristiriidassa. Kuntien kulttuuripalveluihinhan tämä tulee
vaikuttamaan merkittävästi.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Anneli Kiljunen otti esille täällä toisen
asteen opiskelijoitten aseman. Kysymys on aiheellinen, ja toivonkin,
että ministeri sitten puolestaan voisi suunnata kysymystä myös
toiseen hallituspuolueeseen. Minä nimittäin tarkentaisin
sillä tavalla tätä kysymystä,
että eikö ministerillä ollutkin määrärahat
varattuna jo tähänkin hankkeeseen ja kuinka sitten
kävikään, että tämä asia
ei tavoitteeseensa asti päässyt. Se on varmasti
syytä selvittää tässä asiakohdassa.
Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että kotimaiseen
elokuvaan panostetaan, kuten myöskin lastenkulttuuriin.
Kaiken kaikkiaan on hyvä, että tällä sektorilla
budjetti kasvoi. Mutta kuten monessa muussakin puheenvuorossa on
kiinnitetty huomio, niin omasta puolestani myöskin haluan tähän
kulttuurieuroon kiinnittää huomiota siltä osin,
että tosiasia on se, että se tulee laskemaan. Ministeri
Karpela, sanoitte omassa puheenvuorossanne, että tilanne
paranisi siitä, että alueelliset taidetoimikunnat
saavat rahoitusta, mutta tosiasia on kuitenkin se, että tilanne
ei tältä osin tule paranemaan, koska nämä rahat
menevät aika pitkälti ammattitaiteelle. Tosiasia
on se, että jos tämä kulttuurieuron aleneminen
tässä mielessä tulee toteutumaan, niin
kyllä kuntien panostus kulttuuriin tulee laskemaan.
Toinen asia, jonka haluaisin nostaa esille, on se, onko mietitty
panostuksia opiskelijoiden opintososiaalisiin etuuksiin ensi vuoden
budjetin osalta, esimerkiksi vapaan tulonrajan nostamisen osalta.
Mielestäni hyvin tärkeätä olisi
se, että jos tätä vapaan tulonrajaa nostettaisiin,
siinä huomioitaisiin myöskin eritoten nämä perheelliset opiskelijat.
Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jatkan vielä toisen asteen opiskelijoitten
asiasta. Nimittäin ed. Rask syytti tässä salissa
eilen ministeri, teitä, nimenomaan teitä, siitä että tämä kipeä uudistus
toisen asteen opiskelijoitten aseman parantamisesta ei mennyt budjettiriihessä läpi.
Haluaisinkin nyt tietää, mikä oli ed.
Raskin oman puolueen, sosialidemokraattien, rooli siinä,
ettei tämä erittäin kipeästi
odotettu ja toivottu ja valmisteltu uudistus sitten onnistunutkaan.
Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Länsi-Suomessa olemme kehittämässä ja
kehittäneetkin jo hyvin merkittävää elokuvatuotantoklusteria,
jonka keskeisenä toimijana on Länsi-Suomen tv-
ja elokuvakeskus Villilä, joka on myös satakuntalainen
erittäin tärkeä kärkihanke.
Hanke on hyvässä tuulessa ja menossa, mutta lisärahoitusta
toki tarvitaan ja lisäpanostukset ovat erittäin
kaivattavia. Pidänkin erittäin hyvänä sitä,
että elokuvatuotantoon on saatavissa lisää määrärahoja,
ja erityisen myönteisenä näen sen, että alueellisiin
av-tuotantokeskuksiin on budjetissa määrärahaa.
Nyt kun kuitenkin katson tätä määrärahaa,
tämä 187 000 euroa vaikuttaa kovin pieneltä.
Kysyisinkin ministeri Karpelalta, miten tämä on
tarkoitus jakaa, ja jos määräraha jaetaan
kovin monien toimijoiden kesken, niin eikö nyt ole vaarana
se, että kaikille jää jaettavaksi pelkkiä pieniä sirpaleita?
Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vanhasen hallituksen yksi sivistyspoliittinen
linjaus on myös kulttuurivienti ja kulttuurin ympärille
muodostunut elämä ja myöskin yritystoiminta.
Otan ilolla vastaan sen, että kulttuurivientiin panostetaan
tämän hallituksen aikana.
Mutta kysyisin nuorisolain toimeenpanosta sen verran, että kun
meillä on valtakunnallisia nuorisojärjestöjä,
jotka toimivat hyvin aktiivisesti — ja luonnollisesti on
heidän asiansa, miten toimintansa järjestää — miten
on jatkossa tarkoitus turvata alueellinen ja paikkakuntakohtainen vapaaehtoinen
nuorisotyö. Nämä määrärahat
nyt onneksi nousivat 2,5 miljoonaa euroa, mutta miten se jyvitetään
niin sanotusti kentälle?
Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni ei ollenkaan
paranna hallituksen uskottavuutta se, että niin tässä salissa
päähallituspuolue kysyy kuin myös tuolla
lehtien palstoilla riidellään jo siitä, kuka
on onnistunut pilaamaan sen, että toisen asteen opiskelijoiden
asema ei tässä budjetissa parantunut. Meille oppositiossa
hallituksen toimenpiteet ovat kumminkin aina kokonaisuus, emmekä pidä siitä,
että täällä kaadetaan nyt toisen
hallituspuolueen niskaan jatkuvasti asioita.
Mutta se asia, mistä ajattelin käyttää puheenvuoron:
Etelä-Pohjanmaan liitto on lähestynyt pohjalaisia
kansanedustajia hyvin vakavasti kulttuuritoimintaan varatun valtionosuuden
yksikköhinnan pudottamisesta. Se tarkoittaa noin 1,5 miljoonan
euron vähennystä. Etelä-Pohjanmaan liiton
mielestä tämä tarkoittaa sitä,
että kun laskuun lisätään vielä valtionosuusjärjestelmän muutoksen
vaikutukset, se saattaa pienemmissä kunnissa viedä jopa
30 prosenttia nykyisiä voimavaroja. Vähennys tuntuu
erityisesti ruohonjuuritason toiminnassa, ja kuntien myöntämät avustukset
museoille, yhdistyksille ja lasten ja nuorten kulttuuritoimintaan
edelleen pienenevät. Näin keskustajohtoinen Etelä-Pohjanmaan liitto
lähestyy meitä pohjalaisia kansanedustajia, ja
sen varmasti myöskin mielellään kansanedustaja
Susanna Haapoja vahvistaa.
Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on kyllä minun
kysymykseni asia syöty jo. Nimittäin tarkoitukseni
oli tarkentaa tätä toisen asteen opiskelijoiden
asemaa. Sehän on epäoikeudenmukainen suhteessa
esimerkiksi yliopisto-opiskelijoihin. Olisin kysynyt ministeriltä,
kuinka suurista rahoista tässä tarkkaan ottaen
olisi ollut kysymys, jos tämä hanke olisi voitu
toteuttaa.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministerin on varmaan hyvä tiedostaa,
kun tässä ollaan ikään kuin
voittotunnelmissa, että rahaa on tälle sektorille
saatu lisää, se, että kuntien tilanne
on todella hyvin vakava. Se tietää sitä,
että on äärimmäisen vaikea näillä asioilla
itse meidän kunkin kuntatasolla saada tukea, että nämä siellä säilyvät.
Kysyisin lisäksi sellaisesta asiasta, että täällä budjetissa
on 560 000 euroa osoitettu tappiontakuisiin. Sen lisäksi
menee samasta rahasta myöskin arvokilpailumatkoihin ja
Euro-cup-kilpailumatkoihin. Kun meillä oli nämä yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut,
joita paikalla oleva varapuhemies oli keskeisesti järjestämässä, niin
kun tällaisia tapahtumia Suomeen haetaan tai vähän
pienemmänkin mittaluokan tapahtumia, niin eivät
nämä liitot pysty niitä hakemaan, jos
ei tämä tappion takuusumma ole olennaisesti suurempi.
Eikö tällaisiin tapahtumiin kannattaisi enemmän
panostaa, koska ne kuitenkin jättävät sitten
aivan toisen mittaluokan rahoja, kun tänne tulee tuhansia
turisteja?
Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Opintososiaaliset asiat ovat edistyneet tällä vaalikaudella
ihan kiitettävästi. Aikajärjestyksessä siellä on
ateriakorvauksen nostaminen, sitten asumistuen vuokratason kohottaminen,
ja viimeisenä tuli tuo opintolainan tulo sinne muun opintotuen
ohelle lisäämään opiskelijoiden
käytettävissä olevaa tuloa. Pahin epäkohta
on tämä toisen asteen opiskelijoiden vanhempien
tulotason rajaus. Millä tavalla tästä pattitilanteesta,
joka budjettiriihessä tuli, päästään
eteenpäin, ja mitä muita asioita on, joilla voidaan
opintososiaalisia asioita edelleen kehittää?
Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oikein ilolla panin merkille sen, että taiteeseen,
liikuntaan ja nuorisolle tulee ensi vuodelle 18,1 miljoonaa lisää rahaa.
Se raha varmasti tulee tarpeeseen.
Toinen mukava asia on ollut se, että ministeri ja koko
hallitus on nähnyt sen, että kulttuurilla on myös
työllistävää vaikutusta, ja
ministeri on omalla päätöksellään
kulttuurivientiyksiköstä halunnut lisätä sitä työllisyyttä Suomessa.
Olisin kysynyt yhtä asiaa kirjastoista. Tässä kun
budjettikirjaa lukee, niin saneerauksiin 2006 vuodelle ei ole laitettu
yhtään kappaletta eikä yhtään
hyötyneliömetriä. Olisin halunnut tiedustella
ministeriltä, ollaanko nyt lopettamassa kirjastojen saneeraukset
ensi vuodelta, ja minkä takia tällaiseen päätökseen
on tultu.
Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valitettavasti en ole koko keskustelussa ollut
läsnä, mutta tiedän, että viestiä on
tullut, ja haluan myös omalta osaltani mielipiteitäni
ilmoittaa ja samalla ministeriltä kysyä tätä ongelmaa,
joka ei lausunnoissa nyt näytä etenevän
eteenpäin toimeenpanoon asti, ja toivottavasti tämä toimii
myös evästyksenä. Kyse on liikunnan ja
kulttuurin lisääntyvistä määrärahoista
ja siitä toiveesta, että myös paikallistason
liikuntaan saadaan lisämäärärahoja. Mutta
silti kuulen valtion liikuntaneuvoston liikuntapoliittisen jaoston
jäsenenä, että se raha, ulkomuistista
noin 10,4 euroa per kuntalainen, ei ole kasvanut noin kymmeneen
vuoteen eikä ole kasvamassa vieläkään.
Viime vuoden jälkeen koetin sitä seurata ja virkamiesten
kautta saada sitä lukua irti, kun se ei tule eduskunnan
päätöksistä, vaan vasta ministeriön
sisältä. Se ei pelkästään riitä,
että liikuntapaikkarakentamisen kautta saadaan paikallistasolle
toimintaa.
Kulttuurin puolella tämä näkyy hyvin
selvästi myös niin, että se suuri leikkaus
kohdistuu juuri siihen vapaaseen kulttuuritoimintaan, kuntien yleiseen
kulttuuritoimintaan. Siellä pieni resurssi mahdollistaa
suuren määrän vapaaehtoistoimijoita,
(Puhemies koputtaa) järjestöjen toimijoita, muun
muassa Taiteiden yön tapaisiin järjestelyihin
osallistumaan, ja he toimivat fasilitaattoreina, ja näin
eteenpäin se kulttuurin saatavuus tulee kaikkien ulottuville.
(Puhemies koputtaa)
Olin pahoillani tästä, mitä luin
lehdistöstä, että opetusministeriössä oli
henkeä, että ei haluta antaa sitä sinne
vapaasti, vaan ministeriö pitäisi kontrollin sillä,
että sitä ohjataan valtakunnallisesti niin, että se
menee teattereihin ja laitoksiin, ja sen takia leikattaisiin tätä kulttuuripuolen
yleisen toiminnan rahaa kuntien osalta.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tämän tuotonjakolain nopeutuminen
vihdoinkin, sen voimaansaattamisen nopeuttaminen, on erittäin
hyvä asia. Sehän silloin säädettiin.
(Ed. Dromberg: Eduskunta teki hyvän päätöksen!)
Me teimme aikanaan hyvän lakiehdotuksen arpajaislain yhteydessä,
ja nyt sitä sitten pikkuhiljaa on kyetty vahvistamaan.
Liikuntahan on erittäin tärkeä väestön
hyvinvoinnin kannalta, terveyden kannalta, ja se on sitä paitsi
meidän aikuisten, niin eritoten myös lasten ja
nuorten kannalta. Seuratoiminta tässä on hyvin
tärkeällä sijalla ja sen rahoitus, vaikkakin
vapaaehtoistoiminta tietysti on se keskeinen tekijä siellä.
Mutta sitten koulupuoli: Onko nyt jollain tapaa tuolla koulussakin
arvioitavissa uudelleen liikunnan osuutta koko koulupäivän
osalta, niin että saataisiin tällaista jatkuvaa
kestävyyttä ja voimaa kasvattavaa liikuntaa lapsille
ja nuorille? Näyttää siltä,
että se puoli meillä on jäämässä noin
tulevaisuutta ajatellen vähän hunningolle.
Maija Rask /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Todella kiitokset ministerille siitä,
että jakosuhdelaki on nyt eduskunnalle annettu. Se on erinomainen
asia.
Mutta haluaisin kysyä sitä, kun tämä valtionosuus
ja -avustus kuntien kulttuuritoimintaan nyt kuitenkin sitten samanaikaisesti
puree kunnalliseen teatteritoimintaan. Kun tämä avustus
valtioneuvostolta tänä vuonna on asukasta kohden
4,2 euroa, niin se nyt tässä budjetissa on 3,5
euroa. Se laskee 4,2:sta 3,5 euroon asukasta kohden, ja tämä tuntuu
aika hankalalta asialta siinä mielessä, että Veikkauksen
kautta kyllä tuetaan nyt teatteritoimintaa huomattavasti
suuremmalla summalla, mutta toisaalla tätä leikataan.
Kulttuuriministeri Tanja Karpela
Arvoisa puhemies! Aloitan tästä valtionosuudesta
kuntien kulttuuritoimeen. On esitetty paljon laskelmia. Esimerkiksi
Kuntaliitto on esittänyt huolensa siitä, miten
tämä laskennallinen yksikköhinta laskee.
Ensinnäkin palaisin hieman tähän
taustaan. Kun neuvottelin valtiovarainministeri Antti Kalliomäen
kanssa tulevista kehyksistä, niin kaikki ministerit, koko
hallitus, velvoitettiin tietynlaisiin kehyspäätöksiin,
joihin myös hallituspuolueet ja koko eduskunta on sitoutunut.
Omalta osaltani tämä leikkauspäätös,
joka on niin kehysten yhteydessä kuin budjettiriihen yhteydessä hallituksessa
käyty läpi, tarkoittaa käytännössä sitä, että tämä valtionosuuden
leikkaus kuntien kulttuuritoimeen todellisuudessa on 0,32 euroa
henkilöä kohden per vuosi. Ei ole kysymys, niin
kuin ed. Salo täällä antoi ymmärtää,
30 prosentin leikkauksesta, ei suinkaan, vaan siis 0,32 euroa per henkilö.
Tämä eroavaisuus johtuu yksinkertaisesti siitä,
että on esitetty laskennallisen yksikköhinnan
perusteella tämä 4,2 ja siitä 3,5:een,
kun me laskemme todellisten eurojen perusteella, mitä se
todellinen leikkaus on. Budjettimenoissa tämä on
1,65 miljoonan euron säästö, ja syy, miksi
tämä leikkaus on kohdistettu juuri tähän kohtaan,
on se, että tämä on niin sanotusti sellaista
rahaa, josta emme voi olla täysin varmoja, millä tavalla
se kohdistetaan, ja kun on jostakin pakko hakea nämä leikkauskohteet,
niin ministeriössä katsoimme, että tällainen
korvamerkitsemätön raha, jonka kunta voi käyttää sitten
miten haluaa, on ainut, jolla me emme rokota niitä toimijoita,
joille meiltä lähtee korvamerkittyä rahaa.
Kuntien saama kulttuuritoimen valtionosuus on täysin
siis laskennallinen osuus opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusjärjestelmää.
Tämä laskennallinen yksikköhinta on siis
tämä 4,2, ja se laskee 3,5 euroon, mutta kunnan
saama osuus, todellinen osuus, tästä yksikköhinnasta
laskee 1,28 eurosta 0,96 euroon, eli ratkaisevaa on maksettu raha,
ja se vähenee 0,32 eurolla per henkilö. Kuntien
saamista kulttuuritoimen valtionosuuksista kyseinen valtionosuus,
ed. Salo, on 4 prosenttia. Tämä valtionosuus on
siis 4 prosenttia, ja ensi vuoden budjetissa kirjastoille, orkestereille, teattereille
ja museoille osoitetut valtionosuudet kasvavat, joten kunnat saavat
kulttuuripalveluihin entistä enemmän rahaa valtiolta.
Valtionosuuksien kokonaismäärä on ensi
vuonna 170,2 miljoonaa euroa, kun tänä vuonna
vastaava summa on 162,7 miljoonaa euroa, eli kasvu on 7,5 miljoonaa
euroa. Elikkä yhteenvetona voidaan todeta, että kunnallisten
kulttuuripalveluiden käy hyvin niin ensi vuonna kuin jatkossakin
ja valtionosuusuudistus, kuten edellä jo kerroinkin, tuo teattereille
nämä erittäin kauan kaivatut indeksikorotukset,
ja tämä lakimuutos korjaa sitten vuodesta 2008
lähtien teattereiden, museoiden ja orkestereiden valtionosuuden
perustana olevan yksikköhinnan vastaamaan näitä todellisia
kustannuksia ja tuo myös lakiin neljän vuoden
välein tapahtuvan yksikköhinnan tarkistamisen.
Tämä muutos tuo kulttuurisektorille vuoteen 2010 mennessä 30
miljoonan euron lisäyksen.
Eli kuten aina, leikkauspäätökset
ovat vaikeita. Ei hyviä kohteita olekaan. Toki mielelläni kuuntelen,
mikä olisi tuo parempi kohde, mutta kuten olen aikaisemmin
sanonut, olemme kaikki kehyspäätökseen
sitoutuneet. Kun valtiovarainministeri Kalliomäen kanssa
kävimme tämän läpi, niin tämä nyt
oli sitten se kohde, jolla yritimme varmistaa sen, että näiltä toimijoilta,
joille meiltä lähtee tätä korvamerkittyä rahaa,
ei tätä rahaa poistettaisi. Mutta, haluan siis
korostaa, tämä oikea leikkaus, euromääräinen
leikkaus, on siis 0,32 euroa per henkilö.
Sitten minulta kysyttiin teattereiden tilanteesta. Teattereiden
tilanne, kuten edellä on tullut jo ilmi, on myös
ensi vuoden budjettia katsottaessa varsin hyvä. Vuoden
2006 osalta teatterit saavat siis 2,4 prosentin indeksikorotuksen,
mikä tarkoittaa 700 000 euroa lisää,
ja tämän lisäksi vielä kehittämisrahaa
300 000 euroa.
Kirjastojen osalta mainittakoon, että kasvua tulee
olemaan siis 2,7 prosenttia. Se merkitsee valtionosuuksista sellaista
2,5—3 miljoonan euron kasvua. Tähän liittyen
asiakaspäätteistä, joista kysyttiin.
Asiakaspäätteethän olivat hanke, joka
koskee koko julkista hallintoa, mutta yhteisestä päätöksestä päätettiin,
että opetusministeriö on se taho, joka vie tätä esitystä eteenpäin. Näin
ollen, koska tämä koskee koko julkista hallintoa,
on varsin kohtuullista ja loogista, että tietoyhteiskuntapolitiikkaohjelman
saralla on asiakaspäätehanketta viety eteenpäin,
ja sitä tullaan myös viemään
ensi vuonna eteenpäin. Myös tätä kautta
ovat nämä tarvittavat määräraharesurssit tulleet.
Seuraavaksi vastaisin kirjastojen kysymykseen. Ed. Karvonen
kysyi kirjastojen perustamishankkeiden määrärahasta.
Kirjastojen perustamishankkeiden määräraha
on edelleen entisellään, tuo 6 miljoonaa
euroa, mutta uusien hankkeiden rahoitusvaltuus on todellakin tuo
4 miljoonaa euroa, joka siis on 1 miljoonaa euroa vähemmän
kuin kuluvana vuonna. Se, mitä pidän erityisen
ongelmallisena ja vakavana tilanteena, on se, että laajuuksien
vahvistamisvaltuus on jäänyt kokonaan pois talousarviosta.
Tästä kävimme budjettiriihessä hyvin
pitkän keskustelun ja myöskin valtiovarainministeriön
kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että tähän
kysymykseen hallitus tulee palaamaan seuraavan kehysneuvottelun
yhteydessä.
Uskon, että tästä pitää löytyä kirjastojen
kohdalla hyvä ratkaisu, koska kuten tiedämme,
nyt kun eduskunnassa on käsittelyssä vos-uudistus, sen
lähtökohtahan oli nimenomaisesti se, että kirjastojen
järjestelmä pysyy samankaltaisena. Näin ollen
kirjastojen roolia mielestäni pitää vahvistaa
seuraavassa kehysneuvottelussa, jotta tämä tarvittava
määräraha saadaan ja jotta kirjastojen perustamiskustannuksiin,
rakentamiseen, saadaan edelleen tämä tarvittava
määräraha.
Sitten minulta kysyttiin elokuvatuesta. Elokuvatukeen on varsin
mittava lisäys, se on 2,3 miljoonaa euroa. Tämän
lisäksi haluaisin mainita, että kun meillä menee
tähän audiovisuaalisen taiteen tukemiseen hyvin
monelta riviltä tukea, niin myös hallituksen mediaväkivaltaohjelma
on saanut aivan oman rivinsä. Se tulee saamaan 155 000
euroa lisää, eli ensi vuonna tähän
ohjelmaan tullaan osoittamaan 455 000 euroa. Eli lyhyesti
sanottuna elokuvatuki tulee monelta riviltä ja tavoitteena
ilman muuta se, että kotimaista elokuvatuotantoa tuetaan
entistä voimallisemmin. Tavoitteeksi olen asettanut, että tämän
vaalikauden aikana kotimaisen elokuvan tuotantotukeen, valtion tukeen,
pitää kasvaa tuon 5 miljoonaa euroa, ja siihen
tulemme pääsemään.
Sitten minulta kysyttiin vielä liittyen liikuntaan
ja siihen, millä tavalla liikunnan määrärahoja
suunnataan. Liikunnan määrärahoista pitää muistaa,
että valtion liikuntabudjetti edelleen lähtee
siitä painopisteestä, että 90 prosenttia
menee kansalaisten liikuttamiseen, matti ja maija meikäläisen
liikuttamiseen, ja se 10 prosenttia huippu-urheiluun. Erinomaisen
tärkeänä pidän sitä,
että nimenomaan liikuntaseurojen toimintaa tuetaan entistä vahvemmin,
jotta voimme vaikuttaa omalta osaltamme siihen, että lapset
ja nuoret ja kaikenikäiset liikkuisivat terveytensä kannalta riittävästi.
Tässä teemme poikkihallinnollista yhteistyötä.
Vielä lopuksi kulttuurivientiin. Kulttuurivientiin
on osoitettu aivan uusi määräraha, kuin myöskin
ministeriössä on aloittanut uusi kulttuurivientiyksikkö.
Se tulee saamaan myös määrärahat
tähän toimintaansa, ja toki tässä suhteessa teemme
sitten yhteistyötä kauppa- ja teollisuusministeriön
sekä ulkoasiainministeriön kanssa, jotta voimme
kulttuurivientiä edistää.
Viimeiseksi vielä kysymys toisen asteen opintotuesta.
Tästä kysymyksestä emme valitettavasti
päässeet poliittiseen yhteisymmärrykseen. Tätä toisen
asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajojen tarkistamista esitin,
mutta tämä ei mennyt eteenpäin. Tämä on
siinä mielessä valitettava tilanne, että katson,
että tämä on seuraava. Kun opintososiaalista
asemaa lähdemme parantamaan, tämän pitää olla
ehdottomasti kiireellisin toimenpide seuraavaksi. Tämä olisi
tarkoittanut, siis määrärahassa 15 prosentin
korotus olisi tarkoittanut, 5 miljoonan euron lisämäärärahan tarvetta.
Tämä olisi ollut mahdollista budjettiriihen aikana
kehysten puitteissa hoitaa, mutta kuten sanoin, valitettavasti toisen
neuvotteluosapuolen kanssa emme vielä päässeet
tästä poliittiseen yhteisymmärrykseen.
Olen valmis asiaa eteenpäin viemään,
jos budjettisopu tästä huolimatta säilyy.
Irja Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri puolusteli kovasti, että kuntaeuro
loppujen lopuksi on pieni vähennys kuntien kulttuurirahoitukseen.
Mutta tietysti täytyy ministeriössä ja
koko hallituksen ajatella kokonaisuutta, kun tiedetään,
että kuntarahat ovat todella tiukassa. Jos valtionosuusuudistus tämmöisenä tulee,
niin esimerkiksi Pirkanmaan kunnista suurin osa häviää tässä.
Jos ajatellaan Tampereen kaupunkia, jossa verotulojen tasausjärjestelmä,
hallituksen esittämä uusi malli, leikkaa myöskin
pienimmiltä kunnilta, mitä tämä tarkoittaa?
Tämä tarkoittaa sitä, että hoitotakuun myötä joudutaan
siirtämään rahoja kunnissa muualle, koska
valtionosuuksia tulee liian vähän. Mistä ne
otetaan? Meillä ei ole kuin yksi ainoa asia, mistä ne
voidaan ottaa. Ne otetaan kulttuurista. Sen tähden on epäviisasta
todella esittää, että kulttuurieuroa
nyt vähennetään. Mistä muusta
tahansa, (Puhemies koputtaa) mutta se on liian helppo tie kunnille
ja vaikea tie kunnille. Näin tulee, ministeri, tapahtumaan.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että kävi
ilmi tämä toisen asteen opiskelijoiden aseman
kohtelu. Toteankin vaan tähän lopuksi, että ihan
kuten ed. Salo omassa puheenvuorossaan viittasi, niin toivon, että me
voimme hallitusrintamassa yhteisesti viedä näitä yhteisiä tärkeitä tavoitteita eteenpäin,
että saamme sitten opiskelijoiden asemaa parannetuksi tasa-arvoisempaan
suuntaan.
Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minä lainasin omassa puheenvuorossani
ainoastaan sitä, mitä Etelä-Pohjanmaan
liiton kulttuuriasiantuntijat meille kertoivat. Pyrin vielä vahvistamaan
ed. Haapojan nimellä, että tämä oli
tietoa, mitä meidän kulttuurihenkilömme
saavat esimerkiksi opetusministeriön virkamiehiltä.
Mutta yritin nyt käyttää tässä kalkulaattoria
tämän teidän puheenne aikana ja laskea
kertomalla tällä 0,28 sentillä Suomen
asukaslukua. Kuinka ollakaan, niin sieltä tulee sitten
1 650 000 kumminkin luvuksi, joka on miinuksena myöskin
täällä budjettikirjassa, eli nämä ovat
ihan yksi yhteen. Minun kotikunnassani asuu 5 000 asukasta, se on
1 promille. Se tarkoittaa Ala-Härmän
kunnassa, että meidän kulttuuritoimestamme vähenee
1 650 euroa, joka on se sama määrä, mitä Ala-Härmän
kunta antaa museoille, yhdistyksille sekä lasten ja nuorten
kulttuuritoimintaan.
Lopputulos on, ministeri Karpela, kuitenkin aivan sama. Vaikka
puhutaan sentin kymmenyksistä ja muusta, vähennys
on 1 650 000 euroa, ja se vaikuttaa myöskin
laskennallisesti kuntiin asukasluvun perusteella samalla tavalla.
En ymmärrä, miten tästä säästöpäätöksestä yhtäkkiä tulikin
hyvä päätös.
Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minua jäi ministerin puheenvuorossa
kovasti vaivaamaan tämä, että on seuraavaksi
kiireellisin asia tämä toisen asteen opiskelijoiden
kohtelu, kun neuvottelukumppani ei tähän lähtenyt
mukaan. Jos se sormi osoittaa SDP:n ministeriryhmään,
niin se on minusta aika outoa, kun itse johdannossa ministeri sanoi,
että tämä olisi ollut mahdollista toteuttaa kehysten
puitteissa, 5 miljardin euron juttu, mutta hän luokitteli
tämän seuraavaksi kiireellisimmäksi asioissa.
Toivottavasti — anteeksi, tuli väärä lukukin
siihen — tämä vaikka eduskunnassa jo
hoidetaan yhteisellä hallitusrintamalla, kun ministeri
priorisoi toisia asioita ministerikehyksen sisällä toisin.
Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri sanoi, että liikunnan määrärahoja
pyritään entistä enemmän suuntaamaan
seurojen tukemiseen. Olen nyt viisi vuotta ollut Mikkelin Hiihtäjien
puheenjohtajana mutta en yhtään penniä ole
nähnyt tällaista rahaa, en ohjaaja-avustuksena
enkä minään muunakaan. Millä tavalla
se tulee seuroille, kun ei se tule mistään? Itse
ne rahat on kerättävä, joka penni, ja
niitä on sentään kymmeniätuhansia
euroja vuodessa, mitkä kerätään,
jopa 100 000 euroa.
Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Karpelaa vastauksesta,
mutta minulle jäi edelleen hänen vastauksensa
perusteella epäselväksi se, miten käytännössä tämä alueellisiin
av-tuotantokeskuksiin käytettävä määräraha
on tarkoitus jakaa ja kuinka monen toimijan kesken? Ymmärsinkö nyt
oikein sen, että käytännössä alueellisiin
av-tuotantokeskuksiin määrärahaa löytyisi
myös joltakin toiselta momentilta?
Kulttuuriministeri Tanja Karpela
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin alueelliset av-keskukset
etenevät samalla tavalla kuin aikanaan ja nykyään
etenevät tanssin aluekeskukset. Tällä tarkoitan
sitä, että pyrimme siihen, että koko
valtakunta tulisi katetuksi yhteistyötä lisäämällä. Meillä on
nyt olemassa tuo raha, jolla me pääsemme alkuun.
Ed. Kumpula-Natrille haluaisin korjata. Kysymys ei missään
tapauksessa ole priorisoinnista, vaan kysymys oli siitä,
että kun kävimme budjettiriihessä neuvotteluja,
niin toki minulle tarjottiin tuota 5:tä miljoonaa yleisen
katteen puolelle ja tähän suostuin. Kun esitin
tätä 5:tä miljoonaa toisen asteen opiskelijoille,
niin valitettavasti toinen neuvottelukumppani veti tarjouksensa
takaisin ja lopputulemana päädyimme sitten siihen, että tätä Veikkauksen
rahastoa lähdimme purkamaan. Tätä Veikkauksen
rahaston purkuesitystä niin ikään esitin
jo alussa. Tämä on tilanne, eikä se muuksi
muutu. Kuten sanoin, niin toivon, että tässä päästään
eteenpäin. Se on kaikkien yhteinen intressi. Siitä olen
aivan varma. Turha meidän on täällä riidellä siitä,
millä tavalla tämä asia eteni. Olin itse
paikalla ja tiedän täsmälleen, kuinka
tämä asia eteni. Näin tämä asia
on, kuten edellä sanoin. Mistään priorisoinnista
ei siis ole kysymys vaan ainoastaan siitä, että emme
neuvotteluissa nyt tällä kertaa vielä päässeet
eteenpäin. Toivottavasti tämä asia vielä hoituu.
Toiseksi minulta kysyttiin alueellisista taidetoimikunnista
ja niistä saadusta infosta. Alueelliset taidetoimikunnat
tulevat ensinnäkin saamaan lisärahoitusta, ja
kun minulta kysyttiin jälleen kerran valtionosuutta kulttuuritoimeen
ja sitä, millä tavalla se tulee vaikuttamaan kuntien
kulttuuritoimintaan, ed. Salo, nyt teidän pitää ymmärtää,
että kulttuuribudjetti rakentuu sekä yleisestä katteesta
että veikkausvoittovaroista. Tästä johtuen,
kun veikkausvoittovarat lisääntyvät, kulttuuribudjetti
kasvaa merkittävästi veikkausvoittovarojen suhteen,
yli 10 miljoonaa euroa, ja kuten edellä mainitsin, niin
ratkaisevaa on, että tämä valtionosuus
kuntien kulttuuritoimeen, tämä maksettu raha,
vähenee 0,32 eurolla, ei 0,82:lla, kuten te sanoitte, vaan
0,32 eurolla. Tämä tarkoittaa, että valtionosuuksien
kokonaismäärä on ensi vuonna 170,2 miljoonaa
euroa, kun se tänä vuonna on 162,7 miljoonaa euroa,
eli kasvua on siltäkin osin 7,5 miljoonaa euroa. Tämä on
budjettitekniikkaa, ja se selviää, kun luette
tätä keltaista kirjaa.
Aivan lopuksi vielä liikunnan puolelta sanoisin, että opetusministeriön
lähtökohta on nimenomaisesti ollut se, että kansalaisten
liikuntamahdollisuuksia edistetään. Syy, miksi
näin ei, ed. Nepponen, kenties aikaisemmin ole ollut, johtuu todennäköisesti
siitä, että aikaisemmin urheilubudjetti ei ole
kasvanut. Mutta nyt, kun se kasvaa, niin meillä tähän
mahdollisuuksia on.
Jaana Ylä-Mononen /kesk:
Herra puhemies! Ikään kuin saatteeksi ministeri
Karpelalle tähän jatkoksi: Toisen asteen opiskelijoiden
kannustaminen ja sen vaihtoehdon korostaminen tulevaisuudessa on
erittäin tärkeää. Täällä usea edustaja
kiinnitti puheenvuorossaan huomiota siihen, että meillä ei
ole ammattiosaajia moneenkaan alaan, ei kirvesmiehiksi, ei putkimiehiksi jne.
Jos me emme myöskään arvosta itse päättäjinä toisen
asteen koulutusta niin, että myöskin opintososiaalisia
etuuksia kehitetään riittävästi, niin
vaikea sitä on nuorelle perustella, että lähde tuohon
kouluun mutta pärjää omillasi. Pidän
tärkeänä, että valtiovarainvaliokunnassa
myöskin tähän asiaan paneudutaan ja katsotaan,
kuinka tärkeään asemaan se nostetaan.
Toisen asteen opiskelijoiden aseman parantaminen on tärkeätä siksi,
että meillä myöskin hallitusohjelmassa
lukee erittäin painokkaasti se, että on saatava
nuoret aikaisemmin työelämään. Meidän
hyvinvointiyhteiskuntamme ei jaksa kovin hyvin, jos näin
ei tapahdu. Iloitaan siitä, mitä ministeri Mönkäre
aamulla puheessaan mainitsi, että nyt uusi eläkelainsäädäntö on
alkanut toimia niin, että ihmiset jaksavat ja jatkavat
työelämässä hieman pidempään
kuin aikaisemmin. Toivotaan, että ne uudistukset, jotka
ministeri Karpelan alueelle myöskin kuuluvat, esimerkiksi
ensi vuonna toimivat jo niin, että me voimme todeta, että nuoret
innolla opiskelevat ja opintoajat ovat lyhentyneet. Toivotaan, että vuoden
päästä on tällainen viesti täällä eduskunnassa.
Tällaisessa keskustelussa, mitä tänään
on käyty, haluan omalta osaltani korostaa työmarkkinatukiuudistuksen
merkitystä. Kentältä kuuluu palaute siitä,
että työttömälle on todella
merkityksellistä se, että aktiivitoimesta maksetaan
ja siitä, että syntyy kuluja, kun lähtee
kotoa työllistämistöihin tai koulutukseen,
saa myöskin käteensä enemmän
rahaa ja se toimii, ja hyvä niin.
Palvelurakenneuudistus pyörii teoreettisen keskustelun
merkeissä tällä hetkellä, ja
tämäkin vaihe on ilmeisesti käytävä läpi.
Kuitenkin kaiken tämän keskustelun tiimoilta lienee
syytä muistaa se, että ihmiset ovat varsin tyytyväisiä suurimmalta
osin saamiinsa palveluihin tänä päivänä.
Mikään maailmanlopun meno ei kunnissa kuitenkaan
ole menossa.
Keskusteluissa täällä kiinnitettiin
huomiota myös erääseen momenttiin, joka
ainakin vielä viime vuonna budjettiin valtiovarainvaliokunnan
toimesta lisättiin koskien lasten ja nuorten hyvinvointia
ja heidän kuntoutumistaan, nimenomaan psykiatrista kuntoutumistaan.
Se momentti ja rahat siltä osin myöskin puuttuvat
tänä vuonna, mutta varmasti jaosto katsoo tarkkaan tämänkin
asian. Se, mikä erityisesti on noussut esiin, koskee lasten
ja nuorten oikeuspsykiatrisia tutkimuksia siltä osin kuin
ne koskevat virka-apua, joka annetaan poliiseille tutkintavaiheessa. Tältä osin
tuntuu varsin selkeältä, että pyrittäisiin
nämä kustannukset siirtämään
valtiolle korvattaviksi sen sijaan, että ne ovat ikään
kuin hoitoa ja siihen varattua resurssia syömässä tällä hetkellä.
Arvelen, että valiokunta paneutuu myöskin tähän
asiaan.
Reijo Laitinen /sd:
Herra puhemies! Vuoden 2006 talousarvioesitys tukee hyvin meneillään
olevaa talouden kasvuvaihetta. Näkymät ovat muuttuneet
tämän vuoden kuluessa myönteiseen suuntaan,
hyvä niin.
Hallituksen keskeisenä tavoitteena on työllisyysasteen
nosto ja työttömyyden alentaminen sekä alueellisten
työttömyyserojen kaventaminen, mikä edellyttää jatkossakin
vahvaa kasvua ja selviä päätöksiä rakenteellisen
työttömyyden vähentämiseksi
ja työllisyysasteen nostamiseksi. Talousarvioesitys antaa
kohtalaisen hyvät eväät tämän
työn jatkamiseksi. Sitä voidaan hyvällä syyllä kutsua
yhteisvastuun, työllisyyden ja yleisen luottamuksen talousarvioksi.
Talousarvioon sisältyvillä työllisyyttä edistävillä toimilla
pyritään toisaalta vahvistamaan yleisiä kasvun
edellytyksiä ja toisaalta puututaan sitkeään
rakennetyöttömyyteen. Tutkimuksen ja kehittämisen
satsaukset ovat merkittäviä, kasvua tähän
vuoteen nähden jopa 5—6 prosenttia. Olemme johtava
maa maailmassa tällä alueella. 90-luvun satsaukset
Lipposen hallitusten aikaan nostivat Suomen kehitykseen.
Ansiotuloverotuksen kevennystä jatketaan. Näin
veroratkaisuilla tuetaan vuosille 2005—2007 sovitun tulopoliittisen
sopimuksen tavoitteita vahvistaa palkansaajakotitalouksien ostovoiman
kehitystä sekä tehdä työnteko
aiempaa kannattavammaksi. Hallituksen pidemmän aikavälin
veropoliittinen linja on jopa minunkin epäilyksistäni
huolimatta osoittautunut lähes onnistuneeksi. Samalla kun
on vahvistettu tuloksellisesti työllistävää kotimaista
kysyntää, on kyetty huolehtimaan valtiontalouden
vakaudesta ja tasapainosta. On toteutettu erityisesti pk-yrityksiä tukeva
yritysverouudistus, joka merkitsi sitä, että noin
600 miljoonaa euroa yrittäjäverotus keveni. Tämä näkyy
nyt tänä päivänä yritysten
kohentuneina investointeina pk-sektorilla.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki on valtion kirstun
vartijana osoittanut kykynsä ohjata valtiontaloutta suuntaan,
joka on mahdollistanut, että julkinen talous on monesta
Euroopan maasta poiketen terveellä pohjalla. Hän
on nimenomaan toteuttanut politiikkaa, joka on mahdollistanut työllisyyttä tukevan
talouspolitiikan toteutumisen.
Palaan vielä veropolitiikkaan. Hallituksen esitykseen
sisältyy varallisuusveron poistaminen, mikä merkitsee
sitä, että valtio menettää verotuloja
noin 100 miljoonaa euroa. Minä en tätä esitystä ymmärrä,
vaikka kuinka sitä perustellaan sillä, että se
on osa tulopoliittista kokonaisratkaisua, tai sillä, että keinotellaan,
jottei tarvitse varallisuusveroa periä. Minusta tärkeätä on
se, että perintö- ja lahjaveroa uudistetaan. En
esitä sitä enkä ole esittänyt,
että se poistetaan, vaan että sitä uudistetaan.
Siellä on asioita, jotka eivät ole nykypäivän
tilanteen mukaisia, ja tästä johtuen olen allekirjoittanut
ed. Kalliksen tätä koskevan aloitteen.
Pienituloisten toimeentuloa voidaan kehittää nostamalla
verovapauden alarajaa valtionverotuksessa. Lipposen hallituksen
aikaan useampaankin otteeseen näin meneteltiin. Tätä tietä on jatkettava.
Liikennemäärärahoista on puhuttu
viime aikoina runsaasti. Esillä on ollut lähinnä eräiden yksittäisten
hankkeiden vertailu ja niiden tarpeellisuus. Vähemmälle
huomiolle on sen sijaan jäänyt se tosiasia, että esimerkiksi
tienpidon määrärahat ovat pienentyneet
monen vuoden aikana. Samanaikaisesti liikenne on kasvanut ja ympäristö-
sekä turvallisuusvaatimukset kiristyneet.
Maa- ja vesirakentamisella on ollut myös tärkeä merkitys
koko rakennusalan työllistäjänä viime
vuosina. Ilman uusia päätöksiä uusista
hankkeista maa- ja vesirakentaminen olisi kääntynyt tämän
vuoden jälkeen laskuun. Samalla alan työllisyys
olisi heikentynyt, mikä ei olisi ollut hallituksen työllisyystavoitteiden
mukaista politiikkaa.
On välttämätöntä,
että niin sanotun ykköskorin infra-, väylähankkeet
toteutetaan, niin kuin eduskunta on useammissa lausumissaan todennut.
On käsittämätöntä,
että eduskunnan vastaisesti hallitus lähti muuttamaan
tätä linjausta. Sen takia on välttämätöntä,
että hallitus palautetaan ruotuun ja eduskunnassa päätetään,
miten ykköskoriin sijoitetut väylähankkeet
toteutetaan vielä tämän vaalikauden aikana.
(Ed. Laukkanen: Voiko tähän luottaa?) — Kyllä näin
on, tästä on lähdettävä. — Käytännössä se
tarkoittaa sitä, että silloin toteutetaan myöskin
Heinolan—Lusin ja Jyväskylän—Vaajakosken
väliset osuudet, jotka ovat liikenneturvallisuuden kannalta
erittäin ongelmallisia: tie on kapea, mäkinen
ja mutkainen, se pohjautuu 50-luvun rakentamiseen. Siellä tapahtuu
erittäin paljon kuolonkolareita. Kyllä niin on,
että eduskunnan arvo ja budjettivalta edellyttävät,
että pidämme kiinni kannastamme käynnistää nämä ykköskorin
hakkeet tällä vaalikaudella. Samaten pitää lisätä määrärahoja
perustienpidon ja ratojen kunnostamiseen. Ja käytettäköön
näitten hankkeitten rahoittamiseen enenevässä määrin
valtion myyntituloja. Puretaan se 10 prosentin katto.
Arvoisa puhemies! Rakennetyöttömyyden vähentäminen
on osoittautunut hyvin haasteelliseksi tehtäväksi.
Tällä hetkellä vaikeasti työllistyvien
määrä on noin 160 000 henkilöä.
Aivan viime aikoina vaikeasti työllistyvien määrä ei
tosin ole enää kasvanut, mutta tilanne vaatii
silti tehokkaita ja pitkäjänteisiä toimia.
Rakenteellisen työttömyyden vähentämistä on
vaikeuttanut se tosiseikka, että sopivia työpaikkoja
on ollut tarjolla kovin vähän. Nyt tähän
ongelmaan puututaan määräaikaisella työnantajan
matalapalkkatuella, jonka avulla yritykset voivat työllistää 55
vuotta täyttäneen henkilön kokopäivätoimisesti.
Samalla kotitalousvähennystä korotetaan matalapalkkaisen
työvoiman kysynnän vahvistamiseksi kotitalous-,
hoiva- ja hoitotyössä. Työnantajien on nyt
tartuttava tähän mahdollisuuteen ja tarjottava
riittävästi työnsaantimahdollisuuksia.
Työmarkkinoilla on tapahtunut myös muuta positiivista
kehitystä yleisen työttömyysasteen laskun
ohella. Ikääntyneiden työllisyys on kohentunut
nopeasti muun muassa eläkejärjestelyjen muutoksen
vuoksi. Nuorisotyöttömyys on laskenut voimakkaasti
muun muassa nuorten koulutus- ja yhteiskuntatakuun toteutuksen seurauksena.
Nyt nuorten yhteiskuntatakuuta laajennetaan myös vastavalmistuneisiin.
Pitkäaikaistyöttömien työmarkkinavalmiuksia
parannetaan yksilöllisin aktiivitoimin ja yli 500 päivää työmarkkinatukea
passiivitukena saaneille toteutetaan yhteiskuntatakuu työn
tai aktiivitoimenpiteiden muodossa.
Tämän vuoden heinäkuussa voimaan
astunut irtisanomistilanteiden muutosturva vakiinnutetaan ensi vuonna.
Järjestelmä on osoittautunut jo nyt lyhyestä voimassaoloajasta
huolimattakin tarpeelliseksi ja toimivaksi uudelleensijoittautumiskeinoksi.
Muutosturvaa on edelleen vahvistettava.
Köyhyyden vähentämiseen on vuonna
2006 budjetoitu noin 33,5 miljoonaa euroa ja seuraavina vuosina
noin 90 miljoonaa euroa. Alku on hyvä, mutta ongelmaan
nähden aivan liian köyhä. Köyhyys
on lisääntynyt, tuloerot ja varallisuuserot kasvaneet.
Näin on käynyt. Varallisuusveron poistamisen myötä jää noin
100 miljoonaa euroa verotuloja pois, mikä on suuri tulonmenetys
valtiolle. Varallisuusveroa ei siis pidä poistaa. Siitä tulevat
tulot voitaisiin ohjata köyhien ihmisten elinolojen parantamiseen
eikä rikkaiden rikastumiseen.
Kansaneläkkeen 5 euron korotus ei voi olla mikään
tasokorotus. Pienten eläkkeiden ostovoima suhteessa palkkoihin
on vuosien saatossa reippaasti alentunut. Osittain se johtuu indeksijärjestelmistä
ja
tietyissä eläketuloissa ansiotuloja korkeammasta
verotuksesta. Pieniin kansaneläkkeisiin tulisi tehdä todellinen
tasokorotus, mikä parantaisi myös pienellä työeläkkeellä olevien
asemaa. Minusta on täysin käsittämätön
se asia, että työmarkkinatukeen ei ole tulossa
tasokorotusta, vaikka tiedämme, että juuri työmarkkinatuella
elävät ihmiset ovat köyhimpien suuri joukko.
Minä toivon, että tämä Nelostie-kysymys
etenisi sillä tavalla nyt budjettikäsittelyssä kuin äsken
esitin. Näin ollen tulisi Etelä-Savon maakuntaliiton,
Keski-Pohjanmaan liiton, Pohjois-Savon liiton, Satakunnan liiton,
Etelä-Pohjanmaan liiton, Hämeen liiton, Keski-Suomen
liiton, Lapin liiton, Pohjanmaan liiton, Pohjois-Pohjanmaan liiton
sekä Päijät-Hämeen liiton toive toteutettua.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Kun lähes joka toinen euro siitä,
mitä suomalaiset tienaavat, käytetään
yhteiskunnan toimesta ja siitä määrästä merkittävä osa
on valtion budjetissa, on valtion budjetti keskeinen keino ohjata
tulevaisuuden kehitystä. Olen pyrkinyt tässä omassa
puheessani katsomaan asioita hiukan pidemmältä perspektiiviltä ja
sopeuttamaan tätä budjettiesitystä siitä näkökulmasta.
Hätkähdyttäviä tietoja löytyy,
kun katsoo tuossa budjettikirjassa esimerkiksi kohtaa "Julkisen
talouden kestävyys pitkällä aikavälillä".
Työikäisen väestön määrä supistuu
viimeistään vuonna 2010, todennäköisesti
jo aikaisemmin. Vuonna 2030 on työikäisiä 315 000
vähemmän kuin nyt ja vastaavasti eläkeläisiä 590 000
enemmän kuin nyt. Koen asian varsin läheiseksi,
koska vuonna 2030 olen itse, jos Luoja niin suo ja kansantalous
kestää, jäämässä eläkkeelle.
On mielenkiintoista seurata, minkälaisia keskusteluja silloin
tässä salissa tullaan käymään,
kun eläkeläisten poliittinen painoarvo on paljon
nykyistä suurempi aktiiviväestöön
verrattuna. Väestökehitykseen on toki mahdollista
vaikuttaa 25 vuoden aikana panostamalla perhe-etuisuuksiin, perheen
ja työn yhteensovittamiseen sekä edistämällä työperusteista
maahanmuuttoa. Silti minua, vuoden 2030 eläkeläistä,
hirvittää nykymeno, jossa eletään
kuin viimeistä päivää ja velkaantuvat
sekä kotitaloudet että valtio.
Asuntojen hintakehitys on ollut huolestuttavaa. Yhä useampi
suomalainen on mitoittanut asuntolainansa kymmeniksi vuosiksi henkilökohtaisen
taloudellisen kantokykynsä ylärajoille, osa jopa
diskontannut olettamansa tulevat palkankorotukset. Lähes
kaikkea ostetaan osamaksulla, kohta jopa kännyköitä,
kun kytkytkauppalaki saa eduskunnan hyväksynnän.
Osittain maksimaalinen kulutus johtuu siitä, että asuminen suurten
keskusten läheisyydessä on useimmille lapsiperheille
sietämättömän kallista. Kauempaa käymistä,
pidempää työmatkaa syö taas
kohonnut polttoaineiden hinta, mihin hallitukselta ei ole tullut
vastaantuloa. Vähintään pitäisi
korottaa työmatkavähennyksen ylärajaa
ja suhteuttaa se polttoaineen hinnannousuun, kuten Niinistön valtiovarainministerikaudella
tehtiin, jotta työnteko säilyisi kannattavana
hieman pidemmänkin matkan päästä.
Se ei ole oikein, että ihmistä rangaistaan siitä,
että työtä tekee.
Tuloveroja alentamalla voidaan lisätä työnteon
kannattavuutta ja siten parantaa työllisyysastetta sekä lisätä kotitalouksien
käytettävissä olevia tuloja. Se ei silti
tarkoita sitä, että kaikki pitää kuluttaa.
Säästämiselläkin on yhä yhteiskunnassa
arvonsa, ja parhaat asunto- ja autokaupat tehdään
silloin, kun ostajia on vähän ja myyjiä paljon.
Hallitus on johdonmukaisesti ja hallitusti alentanut tuloveroa.
Haluankin tässä yhteydessä kiittää valtiovarainministeriä,
vaikka hän ei olekaan paikalla, siitä, että hän
on ryhdikkäästi seisonut kokoomuslaisten verolinjausten
takana. Työn arvoa vähentää jonkun
verran se, että valtiovarainministeri yrittää täällä eduskuntasalissa selittää valkeaa
mustaksi ja nähdä jonkinlaista linjaeroa tekemiensä veronalennusten
ja kokoomuksen linjan välillä. Lienee kuitenkin
niin, että hänen ärhentelynsä ei
ole niinkään puhumista kokoomuksen joukoille,
vaan omille joukoille, joissa suuri osa ei edelleenkään
ymmärrä veronalennusten hyvinvoinnin edistämisen
ideologiaa.
Arvoisa puhemies! Vuoden 2030 eläkeläinen on
huolissaan siitä, miten julkiset palvelut silloin kyetään
järjestämään. Ikääntymisen
haasteeseen on tartuttava jo nyt. Kuntien kokoa pitää laajentaa,
palvelutuotantoa kehittää ja julkisen sektorin
hallinnon työpaikkojen määrää hallitusti
ja valikoiden vähentää. Vuoden 2030 eläkeläinen
ei saa eläkkeitään, jos Suomi ei menesty
kansainvälisessä kilpailussa. Se edellyttää panostamista koulutukseen
ja erityisesti sen laatuun joka tasolla. Laadukkuus ei ole samaa
kuin kaikkien kyläkoulujen säilyttäminen
tai kaikkien ammattikorkeakoulun tai yliopiston linjojen ylläpitäminen. On
tehostettava yksiköitä, sopeutettava palvelurakennetta
kysynnän suhteessa ja menestyttävä kansainvälisesti
teknisessä kilpailussa ja tuotteiden myynnissä.
Työnteon ja yrittämisen on kannatettava. Syrjäytymisuhan
alla olevat nuoret on saatava takaisin yhteiskuntaan, mikä on
sekä heidän itsensä että koko
kansakunnan kannalta välttämätöntä.
Yhä pienemmistä ikäluokista yhä useamman
on oltava töissä.
Vuoden 2030 eläkeläinen saa osittain eläkkeensä ja
palvelunsa myös maahanmuuttajien tekemästä työstä.
Kansainvälistyminen on nyt tulossa juhlapuheista lähipubeihin
myös maaseudulla. Rauno Saaren työryhmän
raportti työperusteisen maahanmuuton edistämiseksi
on hyvä päänavaus, joka ei tule ainakaan
liian myöhään. Toivoa sopii, että sen
keskeiset kohdat etenevät eduskunnassa nopeasti. Jatkossa
menestyvät ne kansakunnat, jotka onnistuvat houkuttelemaan maahansa
osaajia ja ahkeria työntekijöitä.
Arvoisa puhemies! Vuoden 2030 eläkeläisen on
hyvin vaikea käsittää, miksi nyt vielä väestöltään
nuorekkaan kansakunnan kannattaa hyvän talouskasvun aikana
velkaantua 600 miljoonaa euroa. Eikö nyt pitäisi
tehdä ylijäämäisiä budjetteja,
jotta varautuisimme ikääntymiseen? Eikö nyt
pitäisi toteuttaa uudistuksia, joilla työllisyyttä parannettaisiin,
työllistymisastetta kohotettaisiin ja harmaata taloutta
saataisiin kuriin? Tiedän, että alijäämäisen
budjetin muuttaminen ylijäämäiseksi ei
ole helppoa ja suosittua, mutta vielä on silti paljon,
mitä voisimme tehdä. Onko teitä rakennettava
joka paikkaan vai vain sinne, missä hyötykustannussuhde
on parhain? Onko viisasta rakentaa musiikkitalosta uutta menoautomaattia,
kun oopperakin on jo liian kallis tälle kansakunnalle?
Onko viisasta antaa oikeuslaitosten ruuhkautua toistuvilla valituksilla
ja pitkittää tärkeitä rakennusinvestointeja,
ja miten terveydenhuollossa meidän jokaisen omavastuuta
voidaan lisätä siten, että kaikki saavat
tarvitsemansa hoidon myös tulevaisuudessa?
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kun tätä talouspolitiikan
suurta linjaa koettaa tässä vaiheessa vaalikautta
arvioida, niin muihin EU-maihin nähdenhän Suomen
talouspolitiikka on ollut aikamoista menestystarinaa. Tässä mielessähän
opposition haukku on osunut aika tavalla pahasti harhaan, varsinkin,
kun ei ole ollut kuitenkaan esittää mitään
semmoista todellista perusvaihtoehtoa tähän isoon
linjaan. (Ed. Jari Koskinen: Ed. Laukkanen ei ole kuunnellut!) — Kyllä on
kuunnellut ja todennut, että kokoomuksen puolelta on tullut
enemmän retoriikkaa kuin todellista substanssia. Siinä ovat
viestintäkonsultit tehneet kyllä puheenjohtajanne
suhteen töitä, mutta semmoista todellista dynaamista,
innovatiivista vaihtoehtoa ei ole ollut.
Suomen taitohan jatkossakin mitataan siinä, miten taiteillaan
tässä muun Euroopan apatiaa tuottavan talouden
ja Aasian ja toisaalta myöskin Venäjän
talouskasvun välissä. Tämä on
hyvä tavoite ja antaa meille todella paljon mahdollisuuksia.
Myöskin Venäjän jatkuva talouskasvu antaa
meille paljon mahdollisuuksia.
Tänään täällä kiiteltiin
lähtevää liikenne- ja viestintäministeriä hyvästä yhteistyöstä.
Lähtevän valtiovarainministerin ansioksi varmaan
voidaan sanoa se, että hän jos joku on ollut sen
tietynlaisen jatkuvuuden takuumies. Hänen kohdallaan tietysti
olisi voinut odottaa hieman mielikuvituksellisempia ratkaisuja esimerkiksi
tässä nyt paljon esillä olleessa infrastruktuurihankkeiden kehysbudjetointimenettelyssä.
Siinä olisi minusta ollut nyt paikka valtiovarainministeriön
ottaa uusi asento ja arvioida sitä asiaa eduskunnan linjaamalla,
eduskunnan tahdon mukaisella tavalla.
Työllisyys ja yrittäjyys ovat Suomessa kehittyneet
suopeasti, hyvään suuntaan, mutta on hyvä muistaa,
kun katsellaan työllisyyslukuja, että talouspolitiikan
keinoin voidaan kuitenkin työllisyyteen vaikuttaa vain
rajallisesti. Siihen vaikuttavat toki monet muutkin seikat ja yhä enemmän
myöskin eurooppalaisen ja globaalin talouden kehitys.
Korkokannan alhaalla säilyminen on tavattoman suuri
kysymys, miten kauan se tulee jatkumaan. Arviot viittaavat siihen,
että tämän vaalikauden loppuun mennessä tulee
varmasti nousupaineita korkokantaan. Siitä taas seuraa
myöskin kotimarkkinoille aika paljon epävarmuustekijöitä esimerkiksi
asuntomarkkinoilla, koska kansalaisten asuntolainojen kasvu on ollut
aikamoista varsinkin Pääkaupunkiseudulla. Nuoret
parit ottavat huimia asuntolainoja, isoja vastuita, jotka eivät
salli juurikaan takaisinmaksuohjelmassa korkokannan muutoksia.
Eli minusta on hyvin huolestuttavaa, jos mennään
sellaiseen amerikkalaiseen lainoitusmalliin, että otetaan
40:n, jopa 50 vuoden lainoja eikä ideana ole enää edes
maksaa niitä takaisin. Mehän kuulumme siihen sukupolveen,
joka otti lainaa sillä mielellä, että se
maksetaan joskus takaisin. Näiden lainojen ideahan on,
että ne siirtyvät joskus seuraaville sukupolville
sen omaisuusmassan kanssa. Minusta tässä saattaa
olla aikamoinenkin miina koko talous- ja työllisyyspoliittiselle
tavoitteelle vielä tässä vaalikauden
loppukaudella.
Sen takia kaikki keinot Pääkaupunkiseudulla, jotka
liittyvät tonttitarjonnan lisäämiseen,
täytyy ottaa käyttöön, tarvitaan
keppiä ja porkkanaa. Pääministeri ja
valtiovarainministeri ovat esitelleet erilaisia vaihtoehtoja, ja
kaikkia niitä kannatan ja pidän välttämättöminä.
(Ed. Vielma: Ei mitään merkitystä!) Julkinen
tuki kunnallistekniikkaankaan kehyskunnissa ei ole riittänyt
tonttitarjonnan riittävään lisäämiseen.
Eli tarvitaan uusia avauksia, ja jos valtiovarainministeri täällä sanoo,
että tavallaan isot hankkeet on tällä kaudella
tehty, haluan siltä osin vaan todeta, että silloin
kun on vaalikautta, hallituskautta, vielä puolitoista vuotta
jäljellä, niin ei ole mitään
syytä sanoa niin, vaan politiikkaa täytyy tehdä ajassa.
Maailmantalouden muutospaineet ovat kovia, Suomen talouden täytyy
elää mukana, ja sen takia on selvää,
että hallituksen täytyy valmistella ja tuoda eduskunnalle
kaiken aikaa uusia avauksia.
Eräs tällainen uuden avauksen ja uuden innovatiivisen
politiikan paikka on energiapolitiikassa. Kun lasketaan yhteen ne
epävarmuustekijät, mitkä maailman energiatilanteessa
tällä hetkellä vaikuttavat ilmeisestikin
hyvin pitkään — korkealle jäävä energianhinta,
toisaalta päästötavoitteet, Kioton sopimukseen
sitoutuminen ja toisaalta päästökauppa,
joka tuo sekin suomalaiselle yrityselämälle, elinkeinoelämälle
erittäin paljon lisärasitetta — kaikki
tämä vaan tarkoittaa sitä, että nyt
on aktiivisesti etsittävä keinoja ja mietittävä,
missä vaiheessa energian hinta ja polttoaineiden hinta
alkaa olla sellainen tekijä, joka vaarantaa suomalaisen
yrityselämän ja elinkeinojen kilpailukykyä.
Sitä täytyy kaiken aikaa hyvin herkällä korvalla
kuunnella ja olla valmis myös herkällä tavalla sitten
mahdollisimman nopeasti siihen reagoimaan ja samaan aikaan valmistella
massiivisia energiantuotantomuotoja niin sähkön
energiantuotantoon, yhteistuotantoon, kuin sitten polttoainetuotantoon,
jossa maksimaalisesti hyödynnetään vaikkapa
kotimaisia biopolttoaineita. Biodieseltuotannon osaltahan Neste
on tehnyt investointipäätöksen, mutta
siltäkin osin sopii kysyä, pitäisikö siinä pyrkiä käyttämään
vaikkapa suomalaista rypsiä, ja ottaa käyttöön
sellaisia porkkanoita, mitä esimerkiksi Ruotsissa on. Monessa Euroopan
maassa maakaasuauton käyttöä tuetaan
eri keinoin, esimerkiksi myöntämällä vapautuksia
pysäköintimaksuista, oikeuksia ajaa joukkoliikennekaistoilla,
alennuksia tietulleihin, työsuhdeautoille myönnetään
veroetuuksia Ruotsissa jne.
Eli käyttämällä ympäristöystävällisyysperusteita — porrastamalla
auton hankintaveroa, antamalla työsuhdematkalipulle nimellistä arvoa
alhaisempi verotusarvo, tukemalla erilaisia liikenneratkaisuja,
joissa otetaan ympäristöystävällisyys
huomioon — me pystymme etenemään myöskin
energiapoliittisissa, mutta myös ympäristöpoliittisissa
tavoitteissa, mikä on hyvin tärkeä kysymys,
ja samalla pystymme viemään myöskin suomalaiseen
biopolttoaineeseen perustuvia ratkaisuja, jotka perustuivat perusvoimaratkaisuun,
-pakettiin, voimakkaasti eteenpäin.
Puhemies! Muutama sana sitten näistä infraratkaisuista.
Minusta se eduskunnan päätös, joka tehtiin
täällä kesäkuussa, jossa haluttiin
muutosta tähän kehysmenettelyyn, olisi pitänyt
nyt kyetä toteuttamaan. On aivan selvää,
että olisi pitänyt voida suosia näitä uusia
elinkaarimalleja, etsiä niitä aktiivisesti, ottaa
niitä nyt jo nopeasti käyttöön.
On valitettavaa, että tavallaan sitä kehystä kiristetään
vielä tällä nykyisellä kehysmenettelyllä,
jossa lasketaan usean vuoden projektin kaikki menot samalle vuodelle.
Näinhän ei voi olla. Ei kukaan kuntakaan näin
budjetoi, eivät yksityiset taloudet eivätkä yritykset
näin toimi. Sen takia tässä olisi pitänyt
ehdottomasti omaksua uusi menettelytapa. Budjettitekniikka suosii
perinteistä toteutustapaa tämän kehittyneemmän
elinkaarimallin kustannuksella. Näin tavanomaisten hankkeiden
osalta budjetissa mainitaan rakentamiskulut eli kokonaisvaltuutus
ja arvio vuotuisesta rahankäytöstä. Tässä asiassa pitäisi
voida voimakkaasti edetä.
Täällä on, totta kai, jokaisella
vaalipiirillä ja edustajalla omat suosikkinsa. Voidaan
maailman tappiin saakka kiistellä, mikä hanke
on järkevä, mikä on mielekästä.
Sen takia mielestäni olisi pitänyt pysyä siinä alkuperäisessä ministerityöryhmän
pitkässä listassa. Se tehtiin hyvin huolella Tiehallinnon
ja ministeriön asiantuntijatyönä, ja
sillä haluttiin päästä eroon
sellaisesta poukkoilevasta investointiratkaisusta ja päätösmenettelystä,
mikä aikanaan vallitsi, kun viimeisinä budjettiöinä sitten
sovittiin, mitä hankkeita ensi vuonna aloitetaan. On ikävää,
että valtiovarainministeriö sitten on juuri se,
joka haluaa rikkoa tämän pitkäjänteisyyteen
tähtäävän toimintatavan.
Siinä pystyttiin ottamaan huomioon myöskin ne
suuret haasteet, jotka liittyvät Anne Brunilan johtaman
globalisaatiotyöryhmän huomioon siitä,
että se, mihin Suomen täytyy nyt erityisesti infrastruktuurissa
investoida, ovat kansainväliset tieyhteydet, ennen muuta
Venäjän-kauppaa palvelevat liikennehankkeet, niin
rautatie- kuin meri- ja maantiehankkeet juuri siksi, että Suomi on
saavuttanut viime vuosina merkittävän logistisen
aseman Venäjän ja toisaalta Aasian sekä Euroopan
unionin välisenä logistisena transitoliikenteen
solmukohtana. Jos me emme nyt tätä ikkunaa, joka
on tällä hetkellä auki, käytä hyväksi, on
aivan selvää, että Baltian maat ja Venäjä itse tulevat
hoitamaan omien satamiensa ja omien liikenneyhteyksiensä kautta
nämä transitokuljetukset ja nekin työpaikat,
joita esimerkiksi Kaakkois-Suomessa on toistakymmentätuhatta,
sijoittuvat varmasti sellaisiin maihin, joissa on halukuutta ja
valmiutta investoida.
Sen takia on tavattoman tärkeää,
että eduskunta, niin kuin täällä nyt
monet puhujat ovat korostaneet, todellakin käyttäisi
sille kuuluvaa budjettivaltaa ja palauttaisi tämän
infrastruktuurin investointimallin alkuperäiselle uralle
eli toteuttamaan sitä ministerityöryhmän
pitkän linjan listaa ja että olisi kykyä objektiivisesti
arvioida liikenneturvallisuusnäkökohdat sekä sitten
tämän globaalin kilpailukyvyn, Suomen kansainvälisen
kilpailukyvyn, kannalta keskeiset hankkeet. Jos Suomi ei nyt tätä tee,
me menetämme sen optimitilaisuuden, mahdollisuuden, olla
siinä kansainvälisessä transitoliikenteessä vahva
toimija.
Arvoisa puhemies! Huomaan, että aika rientää.
Muutama sana tekisi vielä mieli puhua telemarkkinoista,
Rautatievirastosta, tietoyhteiskunnasta, mutta niistä sitten
tuonnempana.
Marja Tiura /kok:
Arvoisa puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen
punamultahallituksella on nyt viimeisen näytön
paikka. Ymmärrän hyvin valtiovarainministeri Kalliomäen
uhon kansanedustajia kohtaan. Oecd:n arvio Suomen talouskasvusta
on hyytymässä vain 1,5 prosenttiin seuraavien
viiden vuoden aikana. Samaan hengenvetoon ministeri Kalliomäki
kuitenkin toteaa, että Suomen henkivakuutus on
talouden kasvu ja työllisyys. Tästä me
olemme samaa mieltä. Mitkä ovat siis tämän
budjetin konkreettiset toimenpiteet, jotta vakuutus on voimassa? Täytyy
valitettavasti todeta, että vähäiseksi jäivät.
Arvoisa puhemies! Hallituksen ainoa konkreettinen lupaus tämän
hallituskauden osalta on ollut lupaus 100 000 uudesta työpaikasta.
Tämäkin laskettiin nopeasti 60 000:een,
kun huomattiin, että punamullan lääkkeet
eivät työttömyyteen pure. Aika nopeasti
siis heitettiin pyyhe kehään työllisyyden
osalta. Realistisen tavoitteen on oltava työllisyysasteen
nostaminen tasolle, joka tulevaisuudessa mahdollistaa peruspalveluiden
rahoituksen. Tämä on kaiken pohja. Tässä budjettiesityksessä on
sisällä vain muutama vesitetty esitys työllisyyden
kohentamiseksi. Rakenteellisen työttömyyden osalta
onneksi on parannusehdotuksia olemassa, ja kotitalousvähennyksen
korotus on erittäin hyvä. Tosin hoivatyötä ei olisi
pitänyt rajata erikseen, vaan tämä potti
olisi pitänyt kohdentaa sillä tavalla, että kaikkeen kohdentuu
tämä sama vähennysraja.
Etlan laskelmien mukaan 1 prosenttiyksikön lisäys
työllisyysasteeseen eli 25 000 henkilöä vahvistaisi
julkista taloutta yli 1,5 miljardilla eurolla. Työllisyysasteen
kasvattamisessa ei ole siis kyse mistään näpertelystä vaan
suurista summista. Työllisyysasteen kasvattamisen pitäisikin
olla hallituksen ensisijainen tavoite. Siten saadaan varoja jaettavaksi
muihin kohteisiin, joita nyky-Suomessa kyllä riittää.
Positiivisesti tervehdin budjettiehdotuksessa olevia veronkevennyksiä,
jotka ovat oikean suuntaisia, ja niitä tulee jatkaa kaikissa
tuloluokissa kohti eurooppalaista tasoa. Olisin kuitenkin kaivannut
myös yritystoiminnan edistämiseen tähtääviä veroratkaisuja,
perintö- ja lahjaveron poistamista asteittain, ensin yritysvarallisuudelta
sekä yrittäjän sairaan lapsen hoidosta
aiheutuvien kustannusten verovähennysoikeutta. Uusien yrittäjien
starttirahan leikkaus 3 miljoonalla eurolla tämän
vuoden tasoon verrattuna on virhe. Se on ristiriidassa kauniiden
yrittäjyyteen kannustavien puheiden kanssa.
Arvoisa puhemies! Missä ovat riittävät
panostukset koulutukseen ja riittävät panostukset osaamiseen?
Korkeatasoinen koulutus ja osaaminen ovat yhteiskuntamme kivijalka.
Lisärahoitusta kaivataan kautta linjan perusopetuksesta huippututkimukseen
ja tuotekehitykseen. Hallituksen kehyspäätöksen
mukaan valtionhallinnosta tullaan vuoteen 2011 mennessä vähentämään
17 500 työntekijää. Jos tämä kehyspäätös toteutuu
yliopistoissa, tarkoittaa se yliopistoissamme 6 000 viran vähennystä.
Tämä on ristiriidassa valtioneuvoston tuoreen
periaatepäätöksen kanssa, jonka mukaan
yliopistojen tulisi jatkossa panostaa tutkimuksen laatuun ja kansainvälisesti
korkeatasoiseen tutkijakuntaan. Myös tänä keväänä päätetty
yliopistolain muutos toi tullessaan lisää velvoitteita
yliopistoille opintojen nopeuttamisen ja opinnonohjauksen tehostamisen
myötä.
Yliopistojen tilanne ei tule tulevaisuudessa olemaan häävi.
Sisään otettavien opiskelijoiden määrää joudutaan
rajoittamaan ja laitoksia sulkemaan. Hallintoa, tieto-, kirjasto-
ja muita tukipalveluita joudutaan karsimaan. Perusopetuksen laatu
kärsii ja määrä vähenee.
(Ed. Kerolan välihuuto) Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston puheenjohtajan
mukaan maailman huippuyliopistoissa on noin 13 opiskelijaa per opettaja, kun
Suomessa luku on jo 20—30. — Ed. Kerola, toivon,
että kuuntelette tämän tarkkaan. — Elinkeinoelämämme
on syystäkin tästäkin syystä juuri
huolissaan. Näillä panostuksilla ei huipputekijöitä eikä huippututkimusta
tulevaisuudessa voida pitää yllä.
Arvoisa puhemies! Miten käy kulttuuripalveluiden? Opetusministeriön
talousarvioesityksessä ensi vuodelle todetaan: "Koulutuksellista
ja kulttuurista tasa-arvoa edistetään - -." Muun
muassa kulttuuri-, taide-, liikunta- ja nuorisopalvelujen saatavuutta
ja tarjontaa vahvistetaan koko maassa. Tosiasia on kuitenkin se,
että palvelujen saatavuutta ei voida vahvistaa, sillä tätä tukea tullaan
pienentämään jo entisestäänkin
kolmanneksella. Tuki kuntien kulttuuritoimintaan on, kuten äskeisessä debatissa
ilmi kävi, 4,20 euroa, ja se ollaan pudottamassa 3,50 euroon.
Ministeri Karpela täällä kyllä totesi,
että todellinen pudotus tulee olemaan 0,32 euroa, ja toivonkin,
että todella näin on ja että tämä ei
tule vaurioittamaan kuntien kulttuuripuolta ja kulttuuripuolen tarjontaa.
Mitä sitten kuuluu peruspalveluiden tuottajille eli
kunnille? Tämän hallituksen aloittaessa negatiivisen
vuosikatteen kuntia oli 67. Nyt niitä on tällä hetkellä noin
137, ja arvioiden mukaan lähitulevaisuudessa niitä tule
olemaan yli 200. Kun tähän vielä lisätään
tämän hallituksen pakkolaina kunnilta, joka vielä kaiken
kukkuraksi jaksotettiin ensimmäistä kertaa historiassa
neljälle vuodelle, niin hännät tulevat
vasta ensi hallituskaudella vuonna 2008. On sanomattakin selvää, että nykyisenlainen
kuntarakenne on tullut päätepisteeseensä.
Itse myöskin kannatan lämpimästi kuntarakenneremonttia,
ja on hyvä, että tässä asiassa
ollaan vihdosta viimein liikkeellä.
Arvoisa puhemies! Kunnat on ajettu taloudelliseen ahdinkoon.
Surku on niitä valtuutettuja, joiden ainoa tehtävä tänä päivänä on
päättää kunnissa lisälainan
otosta ja alijäämän määrästä. Mitä demokratiaa
tämä oikeasti enää on?
Nyt kaavailtu valtionosuusuudistus on myöskin kuntien
osalta erittäin epäoikeudenmukainen. Ennakkolaskelmien
mukaan maakunnista Pirkanmaa on menettämässä bruttomääräisesti eniten
eli noin 7,4 miljoonaa euroa vuodessa. Suuri voittaja olisi bruttomääräisesti
Uusimaa, joka saa noin 11 miljoonaa euroa lisää.
Meillä Pirkanmaalla vaikutus on miinus 16 euroa per asukas.
Pirkanmaan osalta tämä tarkoittaa, arvoisat edustajat,
toteutuessaan 300 henkilön vuosittaista työpanosta.
Jos valtionosuuden vähennykset siirretään
kuntien tuloveroilla rahoitettaviksi, yli 20 kuntaa joutuu korottamaan
tuloveroprosenttiaan keskimäärin 0,5 prosenttiyksikköä. Nyt,
kun kunta- ja palvelurakenneuudistus on parasta aikaa menossa, eikö olisi
järkevää odottaa ja katsoa kokonaisuus,
koska tätä lakia joudutaan joka tapauksessa tulevaisuudessa
vähän ajan kuluttua muuttamaan?
Toinen ongelma on se, että Pirkanmaallakin on rakennemuutoksista
kärsiviä niin sanottuja kriisialueita. Nimi löytyy
kyllä toden teolla, mutta budjetissa rahoitusta näille
alueille ei ole osoitettu. Toivottavasti edes Länsi-Suomen
vankilahanke kohdistuisi nyt aluepoliittisesti Kylmäkoskelle.
Voidaan todeta, että Tampereen läntisen kehätien
jatkorahoitus on Pirkanmaan ainoa valopilkku tässä budjetissa.
Muuta korvamerkittyä rahaa Pirkanmaalle ei ole tulossa.
Surullisinta lopuksi on vielä se, että perustienpidon
määrärahoja karsitaan. Tämän
vuoden talousarvioon verrattuna tienpidon määrärahat
laskevat liki 11 miljoonaa euroa. Myös yksityisteiden valtionavustukset
tulevat pienenemään. On epäoikeudenmukaista,
että liikenteeltä kerätään vuosi
vuodelta enemmän ja enemmän veroja monenlaisten
maksujen muodossa, mutta näitä rahoja ei palauteta
tienpitoon. Siitä syystä kannatankin lämpimästi
ministeri Luhtasen täällä tekemää ehdotusta
siitä, että muodostettaisiin erillinen rahasto
koskien näitä tiemäärärahoja.
Liikenneturvallisuus on heikentynyt. Tämän on
todennut muun muassa liikkuva poliisi, jonka määrärahoja
muutoin myöskin ollaan kaventamassa.
Lopuksi, arvoisa puhemies, kaiken kaikkiaan tästä budjetista
voi todeta, että asioihin ei ole tartuttu tarpeeksi jämäkällä otteella.
Suuret ongelmat, kuten työttömyys ja kuntien surkea
tilanne, saavat odottaa edelleen ratkaisuaan.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Markku Koski.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa herra puhemies! Minä haluan aluksi esittää kiitokset
puhemiesneuvostolle talousarvioistunnon hyvästä organisoinnista.
Tämä on ollut todella suuri parannus, että me
tiedämme, milloin ministerit ovat paikalla, ja osaamme
ohjelmoida oman työmme.
Sitten toiseksi haluaisin sanoa sen, että kun minä olen
kuunnellut talousarviokeskustelun yhteydessä hallituksen
sisäisiä ristiriitoja keskustapuolueen ja sosialidemokraattien
välillä, niin minä toteaisin, että lopetetaan
ne ristiriidat ja tehdään porvarimaahan porvarihallitus,
enkä olisi ollenkaan yllättynyt, vaikka presidentinvaalien jälkeen
näin kävisikin.
Mutta sitten, arvoisa puhemies, itse asiaan. Eilen käytin
jo yleisemmän puheenvuoron ja nyt puhun hiukan asuntoasioista
ja kaavoituskysymyksistä sekä kunta-asioista.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki esitti kesällä idean,
että kunnat olisi pakotettava lailla kaavoittamaan asuntoja
nykyistä nopeammin. Kuten me muistamme, kesälomilta
palannut pääministeri Matti Vanhanen antoi ajatukselle
tukensa, mutta hiukan eri sanankääntein kuin valtiovarainministeri.
Olin tuolloin hämmästynyt noista ajatuksista.
On syytä muistella sosialidemokraattien maapoliittisia
periaatteita menneiltä vuosilta. Juuri sosialidemokraatit
ajoivat maassamme 70-luvulla läpi linjan, että kuntien
tulee kaavoittaa vain yhteiskunnan omistamaa maata. Samoihin aikoihin
runnottiin maahamme asuntojen vuokrasäännöstely,
jolla hävitettiin suuri osa vapaarahoitteisesta vuokra-asuntokannasta. Edellä mainittua
kaavoitusperiaatetta noudatettiin lähinnä vasemmistoenemmistöisissä kunnissa
yksisilmäisesti parin vuosikymmenen ajan ja monet taajama-alueet
maassamme hajaantuivat tai ränsistyivät pahoin
sen seurauksena. Vasta 80-luvun puolivälissä saatiin
aikaan kaavoitussopimuksia yksityisten maille ja linja muuttui monessa
kunnassa perusteellisesti. Asuntojen vuokrasäännöstely
purettiin 1990-luvulla.
On tietysti tervehdittävä tyydytyksellä sitä, että johtavat
ministeripoliitikot kantavat huolta asuntotuotannosta ja kaavoituksesta
maassamme. Asuntotuotannon onnistuminen riippuu kuitenkin paljon
muistakin tekijöistä kuin kaavoittamisesta. Se
on monen eri toimenpiteen yhteistulos, ja niiden kaikkien tulee
onnistua. Ratkaisuun vaikuttaa valtiovalta muun muassa lainoituksen
ja lainsäädännön osalta sekä maanomistajana,
kunnat huolehtivat alueiden kaavoituksesta, rakennuttajat ja rakentajat
itse kohteen toteuttamisesta ja rahalaitokset rahoittamisesta, ja
mikä tärkeintä, lopullisen päätöksen
asunnon hankinnasta tekee aina yksityinen ihminen. Hän
tekee ratkaisunsa lopputuloksen perusteella eli ostaa oikeasta paikasta
oikeaan aikaan ja mieluummin kohtuuhintaisen asunnon. Pääministerin
ja valtiovarainministerin ja koko hallituksen tulisi mielestäni
käydä huolellisesti läpi nuo kaikki vaiheet
riittävän asuntotuotannon turvaamiseksi ja tehdä kokonaisehdotus
sen jälkeen. Tuo kaikki on vielä mahdollista tehdä,
ennen kuin vuoden 2006 talousarvio hyväksytään
täällä eduskunnassa.
Arvoisa puhemies! Hallitus näyttää valinneen menneitten
punamultahallitusten periaatteitten mukaiset pakkokeinot kaavoituksen
nopeuttamiseksi. Kokemuksesta tiedän, että valittu
tie on virheellinen. Helsingin seudun ongelmia ei ratkaista korotetun
kiinteistöveron avulla. Sillä vain nostetaan asumiskustannuksia.
Helsingin seudun ongelmiin pitäisi uskaltaa puuttua tarkastelemalla
ennakkoluulottomasti kuntarajoja. Pääkaupunki
tarvitsee lisää alueita kaikkea rakentamista varten.
Varsinkin asuntotuotantoa rajoittavat täälläkin
kuntarajat, toisen kunnan alueelle kun ei ole järkevää eikä oikeastaan
lainkaan mukaista rakentaa. Tämä pätee
myös asetelmassa Jyväskylän kaupunki
ja maalaiskunta. Kuntajaon muuttaminen on monilla alueilla aivan
keskeinen lähtökohta järkevälle
kaavoitukselle. Suurimmat summat tuhlataan maassamme virheellisestä yhdyskuntasuunnittelusta
seuraavaan vääriin paikkoihin rakentamiseen ja
virheinvestointeihin ja niitä seuraaviin kalliisiin käyttökustannuksiin.
Valtion, kuntien ja elinkeinoelämän tulevaisuuden
suunnittelu ja keskeiset investoinnit tulisi tehdä yhteistyössä ja
niiden ajoituksen tulisi olla mahdollisimman samanaikainen. Näin
autettaisiin monta aluetta, varsinkin kasvukeskuksia, kehittymään
ja kasvamaan. Jos esimerkiksi Jyväskylän kaupunki
ja maalaiskunta päättäisivät yhdistyä ja
samaan aikaan valtio päättäisi aloittaa
Nelostien parantamisen ja yritykset uskaltaisivat tehdä investointeja,
syntyisi todella kova kehitystrendi koko Keski-Suomen alueelle. Tämä olisi
oikea porkkanatapa valtiovallalta, jolloin myös jälkeä syntyisi.
Toisin sanoen sanon lyhyesti: jos valtiovalta ilmoittaa, että me
käynnistämme Nelostien, jos hoidatte Jyväskylän kaupungin
ja maalaiskunnan kuntaliitoksen, niin se olisi todella suuren luokan
kehityspäätös.
Pieniä positiivisia askeleitakin hallituksen esityksessä toki
on. Valitusmahdollisuuksia rajoittamalla ja hallinto-oikeuksien
resursseja lisäämällä voidaan
muutamissa tapauksissa kaavoitusprosessia nopeuttaa. Täällä esimerkiksi
Vuosaaren sataman osalta on ollut kysymys erittäin merkittävästä asiasta
Helsingin seudun osalta. Positiivista on myös se, että valtion
maa-alueita yritetään saada asuntotuotantoon nykyistä nopeammin,
valtio kun on ollut monta kertaa omien kokemuksienikin mukaan se
vaikein neuvotteluosapuoli, joskus jopa hankalampi kuin yksityinen
maanomistaja. Käytännössä tulee
vain huolehtia siitä, että tämä viesti
menee perille valtion omistajaorganisaatioissa. Tarkoitan sillä sitä,
että siellä olevat johtajat suhtautuvat myönteisesti kuntien
asuntotuotantotarpeisiin.
Arvoisa puhemies! Aivan keskeinen osa kaavoitus- ja asuntotuotantoprosessia
on oikea maapolitiikka. Sen onnistuminen riippuu asenteista yksityisiin
omistajiin, ja nuo asenteethan ovat riippuneet puoluepoliittisesta
kannasta, lähinnä välillä oikeisto—vasemmisto,
niin kuin alussa kerroin. Aina tulee muistaa, että pakkokeinot ovat
hätäkeinoja, joita käytetään
ainoastaan viimeisenä mahdollisuutena silloin, kun kaikki muut
keinot ovat epäonnistuneet. Kunnissa tulee olla henkilöitä,
jotka käyvät kauppaa ennakkoluulottomasti ja rohkeasti
yksityisten maanomistajien kanssa. Kokemuksesta tiedän,
että kauppoja syntyy, jos asenteet ovat oikeat. Väärässä paikassa
pihistäminen saattaa myös pysäyttää koko keskustelun.
Kuuluisa vasemmistolainen kateuspykälä tulee näissä neuvotteluissa
aina kokonaan unohtaa. Kun maanomistajia kohdellaan oikeudenmukaisesti,
on kauppoja ja sopimuksia aikaansaatavissa. Kunnat saavat aina omistamistaan
maista niin sanotusti omansa pois, jos osaavat kaavoittaa alueitaan
oikein ja oikeaan aikaan.
Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi todeta, että en usko
hallituksen esittämin keinoin hitaan kaavoitusprosessin
kovinkaan paljon nopeutuvan. Tarvitsemme välittömästi
edellä esittämiäni muita toimenpiteitä ja
selvityksiä.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kuulijat! Tulevan vuoden
budjettia on tavanomaista miellyttävämpää tarkastella
tällä kertaa, joskin parantamista aina löytyy.
Suotuisat talousnäkymät ja ennen kaikkea harvinaisen
myönteinen työllisyyden kehitys ovat olleet antamassa
hyviä eväitä budjetin tekoon. Samalla ne
ovat kertomassa kannustavaa viestiä siitä, että suuntamme
on oikea. Nyt on huolehdittava siitä, että myönteinen
kehitys turvataan tasapuolisesti koko maan alueella. Erityisesti
kansanosat, jotka eivät kykene itse pitämään
puoliaan, eli vanhukset, vammaiset ja lapset, on kutsuttava yhteisen kakun
jakoon. Pieniä kädenojennuksia onkin suunnattu
näille ryhmille. Hyvän päänavauksen hallitus
on tehnyt muun muassa kotitalousvähennyksen laajentamisessa,
jonka soisi jatkuvan ja laajentuvan vielä entisestään.
Oleellisin viesti hyvän taloussuunnan linjasta on työllisyysasteen
kehitys. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla työttömien
osuus työvoimasta laski vuoden takaiseen verrattuna 3 prosenttia
11,6 prosenttiin. Se on hyvin rohkaiseva luku, vaikkakin koko maan
10,3 prosentin työttömyyteen verrattuna tilanne
on hiukan huonompi. Huolestuttavampi asia on Pohjois-Pohjanmaan
pitkäaikaistyöttömyyden kohoaminen reilulla
3 prosentilla samaan aikaan, kun koko maan pitkäaikaistyöttömyys
laski 1,6 prosenttia. Parempaa on kuitenkin luvassa näidenkin
lukujen suhteen omalla alueellani, sillä kauan odotettuja
infrainvestointeja ollaan käynnistämässä jo
ensi vuonna.
Perustienpitoon negatiivisesti vaikuttavat budjettiluvut pienentävät
työllisyyslukuja, ja siksi on välttämätöntä,
että tiemäärärahoja lisätään paitsi
perustienpitoon myös yksityisteihin. Lusi—Vaajakoski-tiehanke
on otettava listoille ensi tilassa, sillä sen pullonkaula
säätelee muunkin maan liikennettä.
Nostan budjetista esille kolme asiakokonaisuutta.
Ensimmäiseksi haluan ilmaista täyden tukeni etenemässä olevalle
hankkeelle, vaihtoehtoisten energialähteiden muuntoavustusten
laajentamiselle koskemaan myös yksittäisiä kotitalouksia. Tämä on
tehokas käytännön toimi ilmasto- ja energiapolitiikan
saralla. Tästä ei liene kenelläkään
epäselvyyttä. Suomessa kaikesta tuotetusta energiasta
teollisuus käyttää noin puolet, lämmitykseen
käytetään noin neljäsosa ja
liikenne käyttää siitä noin
16 prosenttia. Lämmitykseen käytetyn energian
osuus on siis varsin huomattava, samalla kun energian kulutus ja
hiilidioksidipäästöt kasvavat koko ajan.
Kysymys kuuluukin, mistä rahat muuntoavustuksiin. Vastaan,
että Asuntorahaston tulouttamiseen tarvittavalla lisäämisellä,
kuten ministeri Enestam on ansiokkaasti ehdottanut omassa budjettiesityksessään.
Toinen iso kokonaisuus on ympäristötyöt.
Niiden lisämäärärahan tarve
on välttämätön muun muassa siksi,
että vesihuoltohankkeet, kuten esimerkiksi siirtoviemärityöt,
saadaan tasapuolisesti toteutettua valtion 50 prosentin avustuksella, kuten
menneinä vuosina on tapahtunut. Tässä budjetissahan
useimmat hankkeet saavat 40 prosentin avustuksen.
Toiseksi puutun toisen asteen opiskelijoiden opintorahaan, jonka
maksuperusteet pitäisi viimeinkin saada tasapuolisiksi
ja tasa-arvoisiksi. Vanhempien tulojen perusteella tapahtuva tuen epääminen
saattaa esimerkiksi monilapsisen perheen opiskelevan jälkikasvun
eriarvoiseen asemaan, kun verrataan häntä samassa
oppilaitoksessa opiskelevaan perheen ainokaiseen lapseen. Tähän
toivon muutosta budjetista, ja hyvää näyttääkin
olevan luvassa, sillä tässä asiassa viittaan äsken
käytyyn keskusteluun. Tiedän, että keskustalle
tämä asia on pläkkiselvä jopa
rahoitusta myöten. Sen sijaan odotan toiselta hallituskumppaniltamme
myötäotetta tähän asiaan.
Kolmantena ja viimeisenä asiana peräänkuulutan
kotihoidon tukeen panostamista entisten hyvien avausten lisäksi.
Tämän todellisen mahdollisuuden lasten hoitamiseen
kotona voisi hyvin luontevasti sisällyttää laajemmin
kotitalousvähennyksen piiriin. Se on seuraava tärkeä askel sille,
että kotona tapahtuva ja kotitalouksien tarjoama arvokas
työ alkaa pikkuhiljaa saada asiaankuuluvaa arvostusta myös
rahallisessa mielessä.
Arvoisa puhemies! Tässä muutama avaus, ja uskon,
että kun budjettikäsittely etenee joulun alla,
niin sitten puutumme pienempiin yksityiskohtiin.
Susanna Haapoja /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kerolan puheenvuoro oli kyllä sangen
tyhjentävä, joten tässä omassani
linjaan vain hieman lisää. Allekirjoitan hänen
ajatuksensa kyllä täysin.
Vanhasen hallitus on linjannut Suomen tulevaisuutta monin uudenlaisin
politiikkaohjelmapainotuksin. Hallitus on tehnyt esityksiä,
jotka nimenomaan luovat uskoa tulevaisuuteen, vaikka täällä kokoomus,
jonka rivit ovat nyt tällä kertaa tyhjinä,
on toisin väittänyt.
Yrittäjyyden politiikkaohjelma saa tukea tästä budjettiesityksestä.
Suomi tarvitsee lisää yrittäjiä ja
ennen kaikkea yrittäjähenkisyyttä. Varallisuusveron
poisto, matalapalkka-alan verotuen voimaansaattaminen sekä erityisesti
kotitalousvähennyksen laajentaminen ovat keinovalikoimaa,
josta yrittäjyydelle löytyy tukea. Lisäksi
ne ilmaisevat tahtotilan ja linjan, mistä jatkaa. Varallisuusveron
poisto tukee meidän omaamme, sinivalkoista omistamistamme,
ja toisaalta varallisuudesta on jo aikaisemmin tulojen kautta verot
maksettu. Matalapalkka-alan tuki kohdistuu alkuvaiheessa yli 54-vuotiaisiin
työntekijöihin. Tiedämme, että kokeneemmalla
iällä työllistyminen on hankalaa, ja
siksi tämä tuki on paikallaan. Jatkossa tietenkin
päämääränä tulee
olla ikähaitarin laajennus. Alle 2 000 euron palkasta työnantaja
voi saada tällä matalapalkka-avulla jopa 220 euron
tuen. Kotitalousvähennyksen laajennus ja kaksinkertaistaminen
on mitä parhain sosiaalipolitiikankin osa. Olemme tottumassa palvelujen
ostamiseen kotiimme. Tulevaisuudessa suorastaan tarvitsemme monenlaisia
hoivapalveluja tarpeen ja määränkin kasvaessa.
Lisätoimia tarvitaan lähinnä yrittäjien
sosiaaliturvaan. Ministeri Mönkäre otti vastikään
vastaan työryhmän mietinnön asioista,
joista tässä salissa on paljon puhuttu. Toivon
näille työryhmän esityksille onnea jatkossa.
Yrittäjäksi ryhtymisen pitää olla
houkuttelevampaa, myös sillä saamme lisää työpaikkoja
Suomeen. Yrittäjyys ja työnteko kasvattavat verotuloja,
elämisen meiningistä puhumattakaan.
Puhemies! Ministeri Luhtanen on linjannut pitkälle
suomalaista liikennepolitiikkaa Vanhasen hallituksen myötävaikutuksella.
Myös maa- ja metsätalouden osalta on valtava määrä uudistuksia
ja paineita, jotka kohtaantuvat Euroopan unionin ja kotimaan maatalouspolitiikan
hallinnon ja kehitystyön kautta aina tiloille saakka. Politiikan
tavoitteena on perheviljelmien toimintaedellytysten sekä puhtaan
ruoan turvaaminen. Maatalouspolitiikan pitkälinjaisuus
ja sen toteuttaminen on kuitenkin vaikeaa. Kysymys suomalaisen alkutuotannon
tulevaisuudesta riippuu kuitenkin monista asioista, niin verotuksesta
kuin selkeiden maataloustukien suuntaamisesta. Suomalaisten tuotteiden
kulutus on avainasemassa. Viljelijöiden pitää voida
luottaa tulevaisuuteen, kuluttajan kohtuuhintaiseen, turvalliseen
ruokaan.
Hyvät kuulijat! Suomi on tullut tienhaaraan. Meidän
on valittava keinojen tie, jolla järjestämme tarvittavat
toiminnot koko maassa jokaiselle. Suomi koostuu monenlaisista alueista.
Omaamme vahvoja maaseutualueita ja alati laajentuvia kaupunkeja.
Tasapainoinen Suomi tarvitsee hyvää aluepolitiikkaa
ja varojen sekä toimintojen suuntaamista laajalle pohjalle.
Yhdistelmä ei ole helppo. Uusia kuvioita, kuten aluekehitysseurantaa,
tarvitaan.
Suomi tukeutuu koulutukseen ja kehittämistyöhön.
Yliopistojen ohella maakuntakeskusten yliopistokeskuksilla on keskeinen
rooli oppimisen ja tutkimuksen verkostoissa. Toiminnan vakinaistamisen
edellytyksenä on valtion rahoituksen vakaus oman alueellisen
rahoituksen ohella. Lisärahoitus on välttämätöntä toiminnan
jatkon kannalta.
Arvoisa puhemies! Ihminen, meistä jokainen, tarvitsee
hoivaa. Useimmiten lähisukulainen tai ystävä koetaan
omana hoitajana lämpimäksi vaihtoehdoksi. Omaishoito
on kaikin tavoin tärkeää toimintaa. Vanhasen
hallitus haluaa tukea omaishoitoa korottamalla palkkion vähimmäismäärää 300
euroon kuukaudessa, ja tällä esityksellä tätä nousua
tulee peräti 67 euroa. Mikäli hoitaja
on lyhytaikaisesti estynyt omasta työstään
hoitaakseen omaistaan, palkkio olisi vähintään
600 euroa. Inhimillisyyden lisäksi omaishoidon
avulla vähennetään kuntien kuluja.
Vaikka niukkuuttakin jaetaan, tämä budjetti kuitenkin
osoittaa, että senkin jakamisessa on onnistuttu kohtuullisesti.
Valtion, niin kuin meidän yksityistenkin, lompsa vaatii
aina täytettä, ja sitten vasta on sitä jakamista.
Sijoittamista voidaan harjoittaa myös tulevaisuus silmissä.
Jari Koskinen /kok:
Herra puhemies! Heti alkuun terveisiä Turusta päin.
Siellä kokoontui eilen ja tänään
Etelä-Suomen maakuntien liitto, on pitämässä siellä kymmenvuotisjuhlakokoustaan.
Siellä myös tehtiin tänään
eräänlainen julkilausuma, jossa oli kaksi keskeistä asiaa.
Toinen liittyi kuntien palvelu- ja rakenneuudistukseen. Esityksessä toivottiin,
että syntyy hyviä ja järkeviä ehdotuksia
hallitukselta, jotta voidaan turvata kaikkien suomalaisten tärkeät
peruspalvelut. Toinen viesti sieltä kokouksesta oli se,
että vaikka on paljon hyviä infrahankkeita liikkeellä,
on myös paljon vielä niitä, joita pitäisi
saada liikkeelle. Toivottavasti nämä terveiset
hallitus ottaa sitten vastaan ja aikanaan myös tekee sopivia päätöksiä.
Päivällä oli kuulemma erittäin
hyvä keskustelu kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen
johdolla täällä. Hän kuulemma
sai paljon kehuja. Voi varmaan todeta, että on helppo olla hyvä ministeri,
kun on erittäin hyvä erityisavustaja, niin kuin
hänelläkin on.
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäki sanoi
perjantaina täällä eduskunnassa, että meidän
pitää kiinnittää huomiota tulevaisuuteen. Se
on viisaasti sanottu. Me kaikki tiedämme ne haasteet, joita
meillä on edessä, niitä on turha tässä luetella.
Mutta ehkä Kalliomäen tokaisussa, että kiinnitämme
huomiota tulevaisuuteen, oli myös jotain muuta. Ehkä Kalliomäki
halusi osittain unohtaa sen, että ensi vuoden budjetti
on yli 600 miljoonaa euroa alijäämäinen.
Se ei ole kyllä ollenkaan hyvä asia. Siksikö pitäisi
puhua vuosien 2007 tai 2008 asioista ja unohtaa se, että ensi vuonna
valtio velkaantuu reippaat 3,5 miljardia markkaa, jos käytetään
vanhoja rahoja, tai sitten se yli 600 miljoonaa euroa, jos puhutaan
tästä nykyrahasta? Se kertoo siitä, että hallitusohjelman tavoite,
että valtiontalous olisi tasapainossa normaalin talouskasvun
oloissa, ei toteudu tällä hallituskaudella. Ensi
vuoden budjetti pohjautuu vähän yli kolmen prosentin
talouskasvuun, ja sitä voidaan pitää pikemminkin
hieman yli normaalitason suorituksena kuin edes normaalitasoisena. Eli
tulevaisuudessa, keitä sitten hallituksessa istuukin, hallitus
joutuu kyllä varmasti tekemään monenlaisia
ikäviäkin päätöksiä,
koska nykytahti ei kyllä hyvältä näytä.
Herra puhemies! Millä me siihen sitten voisimme vaikuttaa?
Olennaistahan on se, miten meidän työllisyytemme
kehittyy. Työllisyydestä on täällä paljon
puhuttu, ja se on kuitenkin keskeinen tässä asiassa.
Jotain kuitenkin on ehkä pielessä, koska työvoiman
kysynnän ja tarjonnan epätasapaino on koko ajan
olemassa. Kun tapaa yrittäjiä eri puolilla Suomea
ja kysyy, miten heillä tällä hetkellä menee,
mikä on tilanne heidän yrityksessään,
niin aika usein saa vastaukseksi, että ihan kohtuullisen
hyvin menee, mutta ongelmia on ammattitaitoisen työvoiman
saannissa. Se on kyllä huono viesti, kun tiedetään, että työttömiä on
nyt sitten mitattuna millä tavalla tahansa joka tapauksessa
noin 200 000 ihmistä.
Budjettikirjassa todetaan, että ensi vuoden aikana
työvoimapoliittisissa toimenpiteissä on osallisena
yli 90 000 kansalaista. Jos kerran niin paljon käytetään
rahaa erilaiseen työvoimapoliittiseen toimintaan, niin
luulisi että siitä syntyisi myös tuloksia
eli syntyisi sellaista koulutusta, että ihmiset löytäisivät
ihan oikeasti työpaikkoja ja tämmöistä pelkkää työvoimapoliittista
toimintaa ei tarvitsisi tehdä. Onkohan kaikki rahat nyt sitten
suunnattu ihan oikeaan paikkaan, ja osataankohan niitä kaikkia
rahoja ihan oikealla tavalla käyttää?
Monet tutkimukset tukevat sitä, että työvoimapoliittisessa
koulutuksessa on myös paljon huonoa koulutusta. Se ei ole
ollenkaan laadultaan tai tavoitteiltaan sitä, mitä sen
pitäisi olla.
Herra puhemies! Sitten muutama sana verotuksesta. Kokoomuksessa
olemme tyytyväisiä siitä, että hallitus
on jatkanut tuloveronalennuksia. Se on ihan okei. Samalla tavalla
varallisuusveron poistaminen ensi vuoden alusta on loistava toimenpide,
sitä on jo kauan aikaa odotettukin. Seuraavaksi pitäisi
liikkua sitten perintö- ja lahjaverotuksessa. Tiedetään,
että on tulossa kymmeniätuhansia yrityksiä,
joissa tapahtuu sukupolvenvaihdos lähivuosien aikana. Sukupolvenvaihdos
on erittäin tärkeä tilanne yrityksen jatkamisen
kannalta. Nyt olisi siis syytä lähteä liikkeelle
siinä mielessä, että ainakin perintö-
ja lahjaverotuksessa yritysvarallisuus jätettäisiin sen
ulkopuolelle koskien niin yrityksiä kuin maa- tai metsätalouttakin.
Voi sanoa, että muutaman vuoden tähtäimellä ylipäätään
koko perintö- ja lahjaverotuksesta pitäisi luopua
samalla tavalla kuin jo aika monessa muussakin Euroopan maassa on
tehty.
Yksi asia, mikä liittyy reilu vuosi sitten hyväksyttyyn
yritysverouudistukseen: Sinne jäi edelleen muutamia ongelmakohtia,
joista kyllä täällä eduskunnassa
hallitusta moneen kertaan muistutettiin, mutta hallitus ei niitä asioita
halunnut kyllä paljon kuunnella. Jos halutaan kannustaa
suomalaiseen omistajuuteen, osinkotuloja ja osuuspääoman korkoja
pitäisi kohdella hieman eri tavalla kuin tällä hetkellä.
Pitäisi säätää esimerkiksi
noin 5 000 euron vapaa raja, elikkä 5 000:een
euroon asti voisivat olla niin osingot kuin osuuspääoman
korotkin verovapaita. Samoin yritysverouudistukseen jäi
edelleen voimaan tuo niin sanottu 90 000 euron osinkokatto, joka
sekin on vähän tämmöiseen kateuteen
viittaava rajoitus. Ongelmia on myös sellaisilla yrityksillä,
joilla on erittäin vähän nettovarallisuutta,
jolloin osinkoja ei pystytä nostamaankaan, vaan ainoastaan
pystytään nostamaan palkkaa, ja se ei kaikissa
yrityksissä ole ihan mahdollistakaan.
Herra puhemies! Tähän liittyy myös
kotitalousvähennyksen laajentaminen, siitä on
lakiesitys annettu. Minun mielestäni on huonoa verokäytäntöä se,
että nyt eriytetään kotitalousvähennyksessä erikseen
hoivatyö ja erikseen muu työ, mitä kotitalouksissa
tehdään. Olisi ollut paljon selkeämpää ja
yksinkertaisempaa verotuksen toimittamisen kannalta ja kansalaisten
kannalta, että he tietäisivät tasan yhden
rajan. Kun tiedetään, että edelleenkin
meillä on olemassa harmaita markkinoita, monia töitä kotitaloudessakin tehdään
edelleen pimeästi, niin laajentamalla kotitalousvähennystä myös
remonttitöissä samalla tavalla kuin tehdään
muissa töissä varmasti harmaa talouskin vähenisi
ja valtio saisi lisää verotuloja. Tähän
on varmaan syytä puuttua vielä tämän
syksyn aikana, kun tämä lakiesitys täällä varsinaisesti
tullaan hyväksymään.
Herra puhemies! Lopuksi pari sanaa maaseutuasioista.
On hyvä, että hallitus tekee ohjelmia, hallitus on
tehnyt muun muassa maaseutupoliittisen ohjelman, mutta sinänsä on
ihmeellistä, että hallitus ei noudata näitä omia
ohjelmiaan. Maaseutupoliittisessa ohjelmassa haluttiin panostaa
esimerkiksi yksityisteiden valtionavustuksiin. Nyt ei olla lähelläkään
sitä tasoa, mitä maaseutupoliittiseen ohjelmaan
on kirjattu. Joukkoliikenteen tukemisen supistaminen aikaansaa ongelmia
maaseudulla. Paljon tulee linja-autovuoroja jäämään
pois. Kahdeksan uutisista kuulin ohimennen, että taidettiin
sanoa, että oliko se nyt Itä-Suomessa ensi vuoden
aikana peräti 170 linja-autovuoroa lakkaa sen takia, että joukkoliikennettä supistetaan.
Se ei ole missään nimessä hyvä asia.
Herra puhemies, lopuksi: Jokainen on huolissaan siitä,
mitä tulee tapahtumaan EU:n maatalouspolitiikassa, erityisesti
sokerijuurikasreformissa. Toivottavasti hallitus on linjakas ja
puolustaa suomalaista sokerijuurikastuotantoa viimeiseen mieheen
ja naiseen asti.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen elämä on
selvästi yli puolenvälin. Hallituksen elämää on
synkästi hallinnut sosialidemokraattinen valtiovarainministeri
ja sosialidemokraattinen voima, vaikka voisi sanoakin, että se
on rakentunut yksin valtiovarainministerin varaan. Näin
katsottuna ei tämä budjetti lupaa sellaista hyvää,
mitä kansa odottaa ja mitä kansalle on luvattu.
Näyttää vähän siltä,
että ennen vaaleja on ollut paljon lupauksia, hallitusohjelmassa
on paljon luvattu, mutta sitten sitä sisältöä ei
kuitenkaan tähänkään talousarvioesitykseen
ole löytynyt eikä syntynyt.
Tietenkin täytyy katsoa tilannetta myöskin
siltä silmältä, että olemme
paljolti globalisoituvassa maailmassa, yleiseurooppalaisessa ilmapiirissä matkassa.
Kun ed. Jari Koskinen puhui puheenvuoronsa lopussa sokeritehtaitten,
sokerijuurikkaan viljelijöiden tulevaisuudesta, niin tässäkin
olemme, voisi sanoa, yleismaailmallisessa, ainakin yleiseurooppalaisessa
juoksussa matkassa, ja ne uhkatekijät, joita sen asian
ympärille on Suomessa rakennettu, ovat todella synkät
ja vaikeat. Itse tulen alueelta, missä sokerijuurikkaan
viljelyllä ei ole suurta sijaa tulonmuodostuksessa, mutta
kun katsomme tästä tuonne länteen päin
aina tätä viljavaa Varsinais-Suomea ja Pohjanmaata
myöten, siellä sille elämälle
on todellinen merkitys. Tässä asiassa ymmärrän, että hallitus
on yrittänyt parhaansa, mitä on kyennyt tekemään,
mutta täytyy sanoa, että alkuunkaan ei riittävästi
ole tehty. Olisi pitänyt tehdä enemmän,
näkyvämmin ja vahvemmin. Täytyy vain
odottaa, että siinä pitkässä odotuksessa
suomalaiset pärjäävät jotenkin,
toivottavasti niin, että selviämme ilman supistuksia,
mutta joka tapauksessa, että juurikkaan viljelijöitten
asema täällä Suomenmaassa turvataan.
Ed. Koskisen puheenvuorosta jäi mieleen myöskin
erinomaisen hyvin se, että edustaja puheenvuorossaan näki
myönteisenä tuloveron alentamisen, mutta erittäin
tärkeänä asiana näki myöskin
tämän asian, että perintö- ja
lahjaverotuksen uudistamiseen ei ole nähty tarvetta, ei mahdollisuuksia.
Väitän, että ei ole nähty halujakaan.
Kun Suomessa lähiaikoina jopa 80 000 yritystä odottaa
uutta sukupolvenvaihdosta, uutta jatkajaa, tätä ajatellen
olisi ollut äärettömän tärkeätä,
että se olisi jo nyt ollut olemassa täällä ja olisi
nähtävissä semmoinen signaali, että tämän osalta
asiat voisivat kevyemmin toteutua ja käydä.
Niiden edustajien taholta, jotka ymmärtävät asioita,
on erittäin monessa puheenvuorossa tuotu julki se, kuinka
tärkeä tämä olisi ollut olemassa
nimenomaan niiden, miten sanoisin, säästeliäiden
ja vähän irtonaista rahaa omaavien kansalaisten
osalta, joilla erityisesti on kuitenkin sen säästämisen
ansiosta syntynyt omaisuutta, kuinka tärkeätä se
olisi ollut näitten leskien ja lasten aseman turvaamisessa,
että perintö- ja lahjaverouudistus olisi jo nyt
aloitettu. Hallituksella jos olisi vähänkin ollut
tähän asiaan hyvää tahtoa, hyvää tahtoa
ja ymmärtämystä, olisi sitä jotenkin
voinut tänne tuoda, aloittaa sen korjaustyön, kun
näyttää nyt kuitenkin, että tosiasiat
ovat sen tyyppiset, että kokonaan siitä ei voida
luopua, vaikka siitä pitäisikin luopua. Tässä nimenomaan
olisi toivottu uutta signaalia siihen parempaan elämään.
Muutamassa puheenvuorossa on myöskin muistutettu siitä asiasta,
josta ainakin itse muistan puhuneeni voimakkaasti ennen vaaleja,
että ruuan arvonlisäverotuksen alentaminen on
nyt tehtävä, hoidettava ja toteutettava. Kyllä oikeastaan
olen ollut tämän koko vaalikauden alkupuolen sitä mieltä,
että vielä siinä joskus järjen
valo paistaa tähänkin asiaan, jolloin pientä ja
köyhää syöjää muistettaisiin
ja avustettaisiin tämänkin verotuksen osalta.
Mutta näyttää niin, että kyyti on
kylmää. Mitään lämmintä kättä ei
ole tähän nähtävissä,
ei edes sympatiaa.
Tästä tietenkin on helppo jatkaa myöskin
siihen, että ennen budjettiriihen neuvotteluja useassa
eri yhteydessä kerrottiin — muistan, että itsekin
olin todistamassa sitä — että pienen
ja köyhän kansan asemaa, köyhän
asemaa, erityisesti korostetaan ja korjataan eräänlaisella
tukipaketilla, missä nämä asiat tulevat
järjestykseen. Mutta kun olen lukenut ja miettinyt, niin
näyttää siltä, että ainut
uudistus, mitä tähän noin konkreettisesti
kansalle selitettävänä jää käteen,
on tämä 5 euron kansaneläkkeen tasokorotus,
mikä nyt sitten tämän budjettikauden
jälkeen ikään kuin tulee järjestykseen
ja kuntoon. Se on kuitenkin selvästi riittämätön,
ja sillä ei ole mitään tekemistä tämän
köyhyyspaketin kanssa. Se keskustelu, mitä köyhyyspaketista
käytiin, ne puheet, täytyy tarkasti peruuttaa.
Nämä, mitä perheeseen, huoltajuuteen
ja vastaaviin tulee tässä talousarviossa lisää,
ovat vain marginaaliosaa siitä, mitä luvattiin,
mitä ainakin toivottiin.
Herra puhemies! Jos voidaan sitten katsoa tätä maailmaa
eteenpäin, niin mielestäni tämän
talousarvioesityksen oikein todelliset heikkoudet liittyvät
näihin liikenneväyliin ja väyläinvestointeihin.
Tämä tietenkin on tätä koko
keskustelua hallinnut, jo ennen julkituloa sovitut ja julkaistut tämän
kehyksen, taikka sanotaan niin, että sen suunnitelman,
ulkopuolella olevat investoinnit, mukaan lukien Tampereen läntinen
ohikulkutie ja Oulun tiet, mitkä sinänsä ovat
tärkeitä ja oleellisia olleet toteuttaa. Mutta
siitä paketista sitten, mitä jatkoa syntyi ja
tuli — tämäkin, korostan vielä erityisesti,
syntyi sosialidemokraattisen komennon alta, missä tämän
hallituksen ydinjoukot sitten sopivat, että näin
tehdään ja mennään — syntyi
sellainen vaikutelma, että kaakkoiseen Suomeen, missä on
vahvimmat liikennevirtojen kasvut erityisesti raskaan liikenteen
osalta, ei ropoakaan liiennyt. Tämä osoittaa sitä kylmää,
syvää tunteettomuutta, mitä tämän
valtiovarainministerin kautta näihin liikennehankkeisiin
nähdään ja toteutetaan.
Täällä on useassa puheenvuorossa
niin hallituksen kuin oppositionkin taholta todettu, että tämä kokonaisrahoituksen,
elinkaarirahoituksen, kautta pitäisi löytää ja
toteuttaa ja hoitaa paremmaksi. Näin näyttää vaan,
että mitään ei tapahdu, mitään
ei synny. Toivottavasti tulee kansan osalta vielä joskus
sellainen tuomio, missä tämä kerrotaan
niin, että näitä asioita on alettava panna
kuntoon. Erityisesti perustienpitoon liittyvälle rahoitukselle
ei ole nähty minkään näköistä valoa.
Niin kuin kaakkoissuomalainen viljelijämies sanoi, kyllä herrat
laskevat, että sen verran tiessä on aukkoa, että sieltä autolla
pääsee, ja keväällä lumi
sulaa pois, eikä nyt kaikkina liukkaina päivinä ole
niin nuuka liikkuakaan. Tähän tämä peli
ilmeisesti on laskettu, että näin pärjätään,
näin tehdään. Mutta katsoen siihen, mitä se yhteiskunnalle
maksaa aiheutuneina onnettomuuksina, aiheutuneina hukka-ajoina ja
kaikkina muina, tämä voitaisiin tehokkaammin ja
paremminkin hoitaa.
Jos maailmaa katsotaan sitten eräästä tärkeästä maaseudun
lähtökohdasta, yksityisteiden avustuksista, niin
tässä se on oikein tämä maalaisnäkemys
tänne tullut viimeisen päälle nurinkurisena.
Yksityistiet ovat tärkeä väylä,
väylä, millä teollisuus saa puutavaransa
ja raaka-aineensa tuolta maakunnasta, väylä, millä kansalaiset
matkustavat asutustaajamiin, muun muassa tänne Helsinkiin.
Se alkaa aina suurin piirtein siitä yksityistien päästä.
Se on väylä, millä nämä helsinkiläiset
ja muutkin oppineet pääkaupunkilaiset, suurten
taajamien asukkaat, matkustavat sinne kesäasunnoillensa
ja muuhun vapaa-ajanviettoon, marjastus, sienestys mukaan lukien. Näille
kehdataan esittää tässä talousarviossa,
kun viime vuonna eli vuodelle 2005 oli 13,9 miljoonaa euroa, alenevaa
summaa, 12:ta miljoonaa, kun tarve olisi selvästi vastaavasti
ainakin saman verran suurempi. Tämä on sellainen
summa, semmoinen suuntaus, mitä ei kukaan järjellä ajatteleva
tienkäyttäjä voi ymmärtää,
nähdä eikä toteuttaa.
Herra puhemies! Tämä tässä ensimmäisessä tämmöisessä lievemmässä,
kohentavassa puheenvuorossani esille. Ehkä myöhemmin
illalla jatkan lisää.
Pekka Vilkuna /kesk:
Herra puhemies! Esitin valtiontilintarkastajan ominaisuudessa,
kun teimme valvontakäynnin valtiovarainministeriöön,
kysymyksen, onko valtiovarainministeriön huolehdittava
myös kansantaloudesta vai riittäkö se,
että se ministeriö huolehtii vain valtiontaloudesta.
En saanut siihen selvää vastausta, mutta minulla
on vakaasti se käsitys, että valtiovarainministeriön
päätehtävä olisi huolehtia kansantaloudesta
ja siinä ohessa sitten valtiontaloudesta. Tarkoitan tällä kysymyksellä sitä,
että ei tässä nykyisessä budjetissa,
ei tämänvuotisessa eikä nyt esitetyssä,
riittävästi huolehdita kansantaloudesta. Juuri
nämä tiemäärärahat
on se, millä se on kaikkein helpoin osoittaa.
Nämä tiet, väylät ja muu
infra on pystytty rakentamaan Suomeen silloin, kun meillä oli
köyhä aika, ja nyt elämme historiamme
rikkainta aikaa, ja nyt meillä ei ole varaa pitää näitä edes kunnossa.
Kansallisomaisuus rapistuu käsiin. Se on silloin erittäin
huonoa kansantalouden hoitoa, koska se tieverkosto on kuitenkin
se hiussuonisto, millä kansantalouden rattaat lähtevät
pyörimään, mistä se bruttokansantuotteen
kertymä lähtee kasvamaan. Alempi tieverkosto saa
ehdottomasti liian vähän rahaa, ja suuretkin väylät,
kuten Nelostie, jonka Lusi—Vaajakoski-välin korjausta
siirretään vuodesta toiseen, ja se on kuitenkin
tämän valtakunnan pääsuoni.
Oulu on kiistatta valtakunnan kasvukeskuksia, ja tällä menolla se
on jäämässä saareen, eikä se
näin voi toimia.
Ed. Seppo Lahtela tuossa äsken aivan oikein yksityistiemäärärahojen
vähenemisestä huomautti. Se on käsittämätön
asia, että valtio kerää yksityistiekunnilta
arvonlisäveroa kolme kertaa enemmän kuin antaa
yksityistieavustuksina rahaa. Minusta tässä tapauksessa
on vähän väärä sana
puhua mistään avustuksesta. Koska nämä yksityistiet
ovat jokamiehenoikeuden kautta kaiken kansan käytettävissä,
niin kyllä niiden hoitamisestakin pitää kaiken
kansan maksaa. Elikkä eivät ne ole muuta kuin
suuren yleisön yksikkömaksuja, mutta niitäkään
ei suostuta pitämään yllä.
Tästä ed. Lahtelan mainitsemasta ruuan arvonlisäveroasiasta
minä olen ollut koko ajan eri mieltä. (Ed. S.
Lahtela: Se on kaalinkasvattajien näkemys!) — No,
kyllä se on kokemus asiasta, että jos tuommoinen
homma ruvetaan sieltä laskemaan, niin tämmöisessä maassa
sen ottavat välikädet. Se ei tule kuluttajan eteen
koskaan. Meillä on liian monta porrasta siinä välissä:
on kuljetusta, on jalostusta, on tukkua, on pakkausta, on taas kuljetusta
ja on kauppaa. Johonkin näihin väleihin se raha
jää. — Jos todella halutaan ruuan kautta
vähäosaisia auttaa, niin parempi olisi, että arvonlisävero
nostettaisiin 22 prosenttiin ja näin laskennallisesti saatu
lisätulo kanavoitaisiin esimerkiksi pienimpien eläkkeitten
korottamiseen tai peruspäivärahan korottamiseen.
Silloin se menisi oikeaan osoitteeseen.
Täällä veropuolella kuitenkin hallitus
teki aivan oikean päätöksen tämän
perintöveron poistamisesta. Veljemme ja sisaremme vasemmalla ovat
kyllä tätäkin arvostelleet kateussyistä huomaamatta
kuitenkaan, minkälaisesta asiasta siinä on kysymys.
Todella ne rikkaat, joita tässä maassa ehkä muutamia
tuhansia voi olla, ei ainakaan enempää, eivät
tästä nykyisestä käytännöstä ole
piitanneet mitään. He ovat pystyneet pörssin
kautta pyöräyttämään
omaisuuttaan, Tukholman pörssin kautta, ja antamalla sen
sillä lailla verottomana eteenpäin. Mutta tästä nykyisestä käytännöstä,
perintöverosta, on nimenomaan kärsinyt se kansanosa,
joka on työllään ja tarkalla taloudenpidollaan
sen pienen omaisuuden, omakotitalon tai jotain tämmöistä,
sanotaan muutaman sadantuhannen euron luokan omaisuuden, kiinteäksi
tänne maahan hankkinut. Tämä väestön
osa on siitä kärsinyt. Eikä se ole minusta
oikein, että siltä, joka on tarkalla taloudenpidolla,
tiukalla, kovalla työnteolla, veron maksetulla rahalla
sen omaisuutensa saanut, se taas perintövaiheessa pitää uudelleen
ulosmitata.
Työvoimahallinto on tässä maassa
ollut jo pitkään systeemi, joka näyttää olevan
itseään varten. Kyllä nämä Työvoimahallinnon
toimenpiteet ovat temppuilua. Tosin työllisyystilannehan on
nyt parantunut viime vuosien aikana, mutta minä sanon,
että Työvoimahallinnosta huolimatta se on parantunut.
Jos siellä todella haluttaisiin väkeä työhön
ja tuloksia aikaan, niin sieltä perattaisiin suoraan ulos
ne, jotka ovat jo sosiaalisesti työrajoitteisia. Tämmöisillä henkilöillähän
kiusataan sekä työnantajaa että tätä henkilöä itseään,
että heitä yritetään sieltä syrjäytymisraiteilta
takaisin vetää, kun ei se enää kuitenkaan
onnistu.
Toinen asia, mikä on minusta aivan väärin,
on se, että nuorille annetaan vastikkeetonta rahaa. Kyllä tässä maassa
on semmoisia töitä, aputöitä ja
muita juttuja, että alle 25-vuotiaan pitäisi käydä vaikka
vain tunti päivässä tekemässä jotain yhteiskunnan
eteen, että se nuori ymmärtäisi sen, että yhteiskunnan
rattaat pyörivät työnteon kautta ja yhteiskunnalla
on oma aikataulunsa. Se on täysin yhteiskunnan rahoittamaa
syrjäytymiskehitystä, jos nuoren annetaan jäädä makaamaan minimitoimeentulon
varassa ja ottaa elämäänsä väärä vuorokausirytmi
ja väärät elintavat. Jos tämmöinen
ihminen ei sitten muutaman tämmöisen vapaan vuoden
jälkeen enää uskalla töihin lähteä,
niin ei se ole sen yksilön vika. Se on yhteiskunnan vika,
että se on opettanut sen yksilön tämmöisille
tavoille.
Lopuksi haluan puuttua sosialistien ryhmäpuheenvuoroon,
jonka ed. Viitanen piti. Muuten hallituspuolueelta aivan odotettu
puhe, mutta se viimeinen kappale, missä ryhmäpuheenvuoron pitäjä hyökkäsi
maataloutta vastaan Itämeren saastuttajana, se on vanhaa
tietoa. Se on väärää tietoa,
eikä se perustu tämän päivän
tutkimukseen eikä tämän päivän
tietoon.
Ensinnäkin maatalouden piikkiin pannaan kaikki haja-asutusalueelta
tuleva kuorma, kaikki teiltä ojiin valuvat typpi- ja muut
saasteet luokitellaan maatalouden saasteeksi. Tänä päivänä jo kolmena
neljänä vuotena Suomen pelloille on levitetty
typpeä ja fosforia vähemmän kuin sieltä on
sadon mukana otettu pois. On siis matemaattinen mahdottomuus, että tämän
päivän viljelijä olisi enää syyllinen
noihin Itämereen meneviin typpi- ja fosforipäästöihin.
Sen tunnustankin, että sieltä tulee vielä jotakin,
mutta ne ovat 50- ja 60-luvun perintöä. Maan rakenne
on semmoinen, että se hitaasti luovuttaa ylimääräisen
pois, mutta sitten, kun se sen tasapainon saavuttaa, niin sitten
asia on ohi. Nämä toimenpiteet, joita nyt on tehty
ympäristön eteen maataloudessa, ovat aivan oikeita,
ja näin on pitänytkin tehdä, mutta näin
suuressa systeemissä, mistä nyt on kysymys, sille
pitää heittää aikaa, että se
voi näyttää tämän voimansa.
Minä en ainakaan ole vielä missään
nähnyt oikein todellista puolueetonta tutkimusta, jossa tämä asia
pystyttäisiin tämän päivän
viljelijän syyksi panemaan. Siinä mielessä pidin
tätä aika sopimattomana hyökkäyksenä suomalaista
talonpoikaa kohtaan.
Seppo Särkiniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Katsellessani tässä istuntosaliin
ja vähän tuota puhujalistaakin tulee mieleeni
vain, että eivät kai edustajat epäile
sitä, että illalla pidetyillä puheilla
ei olisi vaikutusta. Kyllä tietenkin on, ja luotan siihen,
että puhumalla asiat selviävät ja siksi
olemme tänään täällä.
Mutta asiaan.
Ministeri Kalliomäki totesi perjantaisessa budjetin
esittelypuheessaan, että lähetekeskustelussa pitäisi
nähdä metsä puilta. Pitäisi
kysyä, mitkä ovat tämän maan
vahvuuksia, mitkä ovat heikkouksia ja tulevaisuuden suuria
haasteita ja pohtia sitten sitä, miten hallituksen budjettiesitys vastaa
näihin tuleviin haasteisiin. Minusta tämä pyyntö oli
oikeutettu ja kohtuullinen, ja niin meidän pitäisi
täällä nyt yrittää tehdä.
Ongelmana on se, että tuollainen keskustelu on vaikea.
Se on vaikea siksi, että numeerinen asioiden tarkastelu
antaa helposti sellaisen mielikuvan, että puhutaan aina
faktoista eikä katsomuksista ja poliittisista linjoista.
Esimerkiksi sopii se debatti, joka täällä käytiin
ministeri Mönkäreen puheenvuoron jälkeen.
Heti, kun siirryttiin luvuista miettimään vakuutusperiaatteen suhdetta
verorahoitteiseen malliin, siirryttiin kovin hankalalle alueelle,
mutta juuri sitä meidän pitäisi täällä miettiä.
Ed. Zyskowicz teki ihan oikein haastaessaan voimassa olevan mallin
toisella. Se on eri asia, olenko hänen kanssaan samaa mieltä,
mutta näin piti tehdäkin.
Oikein teki myös ministeri Kalliomäki siinä, että hän
vaati Suomessa käytävään poliittiseen keskusteluun
kriisitietoisuutta. Se oli minusta hyvin sanottu, koska taloudessamme
vallitsee skitsofreeninen jännite. Meidän pitäisi
olla samanaikaisesti tyytyväisiä ja huolissamme
kehityksen suunnasta. Asia liittyy muun muassa siihen, että emme
oikein pysty politiikassa nostamaan esille kysymystä yksilön
ja perheen vastuusta suhteessa julkisiin palveluihin. Pääministeri
puhui keskustelun alkupuolella Euroopan apatiasta. Ed. Viitanen
otti kunnian SDP:lle Euroopan hyvinvointimallin kehittämisestä ja
rakentamisesta. Nyt tietenkin pitäisi kysyä, onko apatialla
ja tällä mallilla jokin yhteys keskenään?
Sitä miettiessämme muutamia positiivisia asioita
budjetista.
Kasvuennusteet ensi vuodelle lupaavat tuollaista 3—4
prosentin mukavaa kasvua, mikä on lähes kaksinkertainen
moniin Länsi-Euroopan maihin verrattuna. Maahan on syntynyt
lähes 40 000 uutta työpaikkaa, työllisyysaste
on lähellä 7:ää prosenttia,
kansalaisten ostovoima kasvaa, korot ovat historiallisen alhaalla.
Kansainvälisessä vertailussa niin koulutuksen
laadun kuin kansakunnan kilpailukyvyn osalta tai järjestelmän
korruptoimattomuuden osalta Suomi menestyy erinomaisesti. Ministeri
Pekkarisen uusimmat tiedot Suomen menestyksestä vain vahvistivat
tätä.
Sosiaalipolitiikan käsittein palveluita on pystytty
parantamaan ja pitkästä aikaa myös keskustan
poliittisten tavoitteiden mukaisesti kaikkien pienituloisimpien
tulonsiirtoja on voitu lisätä. Poliittinen ajattelu
on tässä muuttunut verrattuna 90-luvun kovaan
oikeistolaiseen linjaan. Sanon nimenomaan oikeistolaiseen, sillä ed.
Huotari oli aivan oikeassa todetessaan täällä sen
säännön, että tulonsiirtojen
lisääminen niille kansalaisryhmille, joilla on
vähän rahaa ja paljon tyydyttämättömiä tarpeita,
siirtää rahan suoraan kotimaiseen kysyntään.
Nyt kasvu on ennen muuta kotimaisen kysynnän varassa, niin
kuin budjettiasiakirjoista käy ilmi. Ei oikeistolaiseen
politiikkaan tietenkään koskaan liity tarvetta
lisätä tulonsiirtoja. Tässä on
ehdottomasti rakenteellinen seikka, johon nyt pitäisi kiinnittää huomiota.
Mikä on siis verotuksen ja verovähennysten dynaaminen vaikutus
kuluttamiseen, mutta myös yrittämiseen ja toimeliaisuuteen?
Samalla asialla on kaksi puolta, ja meidän on muuttuneessa
ympäristössä kysyttävä,
onko meillä nyt kirkko keskellä kylää eli
painotus oikeassa paikassa. Minusta ei aivan ole.
Ajattelen niitä lukuisia työvaltaisten alojen pienyrittäjiä,
myös naisyrittäjiä, joiden asemasta täällä salissa
on parin päivän aikana hyvin puhuttu, siis niitä yrittäjiä,
jotka ovat jo nyt laittaneet kaikkensa peliin ja tuntevat itsensä voimattomiksi
harmaata taloutta vastaan käydyssä taistelussa,
juuri siinä, mistä ed. Pulliainen on täällä usein ansiokkaasti
puhunut. Ed. Viitanen totesi SDP:n ryhmäpuheenvuorossa,
että valvontaa tulee kiristää. Se voi
kyllä toimia joissakin tapauksissa, mutta ongelmaa se ei
poista. Seurauksena on useimmiten lainkuuliaisten yrittäjien
paperisodan kiristyminen, kun varsinaisiin koijareihin ei saada
mitään otetta. Verotuksen muutoksilla vaikutus
olisi tehokkaampi. Taloudessa kannattaa mieluummin luottaa itsekkyyden
pysyvään olotilaan ja voimaan kuin ailahtelevaan
hyväntahtoisuuteen. Tämä on vähän
kovasti sanottu taustaani peilaten, mutta näin se kuitenkin
on. Kotitalousvähennysten kaksinkertaistaminen on terveellinen
suunta, vaikka se olisi minun mielestäni pitänyt
ulottaa myös remonttitöihin ja myös lastenhoitoon.
Vasemmisto on täällä ahkerasti arvostellut
veronalennuksia. Minusta kritiikillä on hiukan kantoa.
Suomen veroaste on ylipäätään
korkea, mutta toimivatko veronalennukset sellaisina kiihokkeina,
jotka lisäävät investointeja Suomeen?
En ole aivan varma. Suomi on jo pitkään keikkunut kansainvälisten
kilpailutilastojen kärjessä, mutta se ei ole näkynyt
investointeina. Voisi perustella niinkin, että veronalennusmiljoonilla
olisi kannattanut parantaa erityisesti Pääkaupunkiseudun liikenneinfraa,
koska Pääkaupunkiseutu tulee joka tapauksessa
olemaan vahvaa väestönkasvun aluetta. Ja jollei
se ole myös vireää elinkeinoelämän
kasvun aluetta, meidän maamme perii hukka.
Samoin on realistista kysyä, olisiko kotimaisen kysynnän
kasvun kautta saatu elinkeinoelämään
suurempi piristysruiske sillä, että veronalennukset
olisi kohdennettu vaikkapa lapsivähennyksenä monilapsisiin
perheisiin. Joka sentti menisi suoraan kotimaisen kysynnän
kasvattamiseen, ja mikä tärkeintä, vaikutettaisiin suoraan
yhteiskuntapolitiikkamme suurimpaan haasteeseen eli väestön
ikääntymiseen. Tällä kohdalla
minulla on kyllä hiukan epätoivoinen olo. Budjetti
on kyllä oikean suuntainen, niin kuin edellä sanoin,
mutta ongelman suuruuden kannalta kuitenkin kosmeettinen. Alla on
kysymys jälleen rakenteista eli siitä, mistä valtiovarainministeri
kehotti meitä puhumaan. Nykyinen tulonsiirtojen ja palveluiden
malli tekee lapsiperheiden elämän niin raskaaksi,
erityisesti naisten kannalta, että väestön
kääntyminen kasvulinjalle ei toteudu. Tämä on
poliittinen valinta.
Asian tekee erityisen haastavaksi se, että talousarvioesitys
on 617 miljoonaa alijäämäinen. Taloudellisen
kasvun aikana ja tietenkin muutoinkin on suuri ongelma siirtää vanhoillisilla
rakenteilla tuotettu palvelupaketti tulevien sukupolvien maksettavaksi.
Tämä olisi jotenkin hyväksyttävissä,
jos meillä ei olisi vaihtoehtoja, mutta niitä on.
Tämä todetaan selväsanaisesti muun muassa
edustajille jaetussa budjettikatsauksessa. Siellä käsitellään
kuntataloutta ja sanotaan näin: "Ongelman ydin ei ole niinkään
riittämättömissä resursseissa,
vaan rakenteissa, toimintaperiaatteissa, organisaatioissa ja työtavoissa."
Tämä olisi hyvä muistaa, kun valmistellaan vuosisadan
suurinta remonttia eli kuntien palvelurakenteissa tapahtuvaa muutosta.
Toivon, että näillä ajatuksilla voisimme
vauhdittaa sitä tervejärkistä linjaa,
jonka valtiovarainministeri alussa otti esille.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Kuten jo edellisessä puheenvuorossa
sanoin, niin ensi vuoden talousarvio on monelta osin hyvä,
mutta puutun nyt muutamaan osioon, jotka liittyvät lähinnä sosiaali-
ja terveydenhuoltoon.
Koko sosiaaliala elää voimakasta uudistumisen
ja kehityksen aikaa niin työelämässä kuin koulutuksessakin.
Yhteisesti voidaan todeta, että tämän
päivän ja tulevaisuuden haasteet ovat niin vaativia,
että sosiaalityön sisältöihin
ja resursseihin on pakko panostaa, jotta selviäisimme niistä edes
jossakin määrin. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon
hankkeisiin annetaan 55 miljoonaa euroa, joista 25 miljoonaa euroa
ohjautuu sosiaalialan kehittämishankkeisiin ja alkoholiohjelman
hankkeisiin. Valiokuntakäsittelyn yhteydessä todettiin,
etteivät kunnat ole osanneet tarvittavissa määrin
hakea sosiaalialan hankerahoitusta. Uskon, että tämä asia
korjaantuu, kun tieto kunnille tästä menee. Sosiaalialan
täydennyskoulutukseen halutaan myös panostaa lisää lähes
10 miljoonaa euroa. Tähän liittyy oleellisesti
sosiaalialan työntekijöiden osaamisen turvaaminen
ja työssäjaksaminen.
Arvoisa puhemies! On tärkeää, että kehittämishankkeen
onnistumista turvataan riittävillä määrärahoilla.
Sen sijaan en voi ymmärtää sosiaalialan
osaamiskeskusten toimintaan osoitetun valtionavustuksen supistamista.
Viimeksi valtiovarainvaliokunta nimenomaan esitti perusrahoituksen
vahvistamista, jotta systemaattinen ja pitkäjänteinen
kehittämistyö olisi mahdollista lyhytaikaisen
hallinnoinnin voimavaroja syövän hankerahoituksen
sijaan. Osaamiskeskuksilla on keskeinen alueellinen rooli sosiaalialan
kehittämisessä, koulutuksessa ja tutkimuksessa
sekä uudistusten toteuttamisessa ja hankkeissa kehitettyjen
hyvien käytäntöjen levittämisessä ja
juurruttamisessa.
Kaakkois-Suomen osaamiskeskuksessa esimerkiksi yhtenä hankkeena
viisi kuntaa kehittävät seudullista omaishoidon
palvelukokonaisuutta ja yhtenäistä palvelusetelijärjestelmää.
Toisessa hankkeessa kolme kuntaa yhteistyössä kehittävät
lastensuojelun palveluprosesseja. Seudullisena käynnistyy
myös päihdepalvelujen hanke, jossa kehitetään
sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyönä varhaisen
puuttumisen, mini-intervention, katkaisuhoidon ja päihdekuntoutuksen palveluja
seudullisina kokonaisuuksina. Osaamiskeskuksissa tehdään
aivan olennaista työtä myös kunta- ja
palvelurakenneuudistusta ajatellen. Vähintäänkin
osaamiskeskuksiin syntyy huomattavaa asiantuntemusta palveluiden
järkeväksi järjestämiseksi.
Nyt kun osaamiskeskusten tehtävät ovat vakiintuneet,
kattavuus ja vaikuttavuus ovat kasvaneet, olisi syytä myös
turvata niiden tulevaisuus riittävällä rahoituksella.
Arvoisa puhemies! Yksi myönteisimmistä asioista
ensi vuoden budjetissa on omaishoidon uudistaminen. Tätä uudistusta
on pitkään odotettu niin omaishoidon arjessa kuin
monien kansanedustajienkin keskuudessa. Nyt tehtävät
parannukset ovat päänavaus järjestelmän
kehittämiseksi. Haluan tässä yhteydessä korostaa,
että tämä on alku uuden lain kehittämiselle
ja toteuttamiselle. Suurin periaatteellinen uudistus, mikä tässä on,
on lain säätäminen omaishoitoon. Siirtyminen
asetuksista lain tasolle parantaa perustuslain mukaisten oikeuksien
toteuttamista. Laki myös selkeyttää omaishoidon
kokonaisuutta ja helpottaa säännösten
tulkintaa. Vaikka subjektiivista oikeutta omaishoidon tukeen ei
tule, tuen myöntämiskriteerit täsmennetään
laissa. Uudistuksen tavoitteena on parantaa myös omaishoidon
ja tuen alueellista saantia, kun jatkossa kaikkien kuntien on varauduttava
tuen maksamiseen omaishoidon kriteerien täyttyessä.
Budjetissa valtionosuuksiin on lisätty 3,8 miljoonaa euroa kuntien
lisääntyviin omaishoitokuluihin.
Omaishoito on usein lähiyhteisön kannalta
inhimillisin tapa ja toisaalta yhteiskunnan kannalta yksi taloudellisimmista
tavoista järjestää ikääntyvien
tai vammaisten läheisten hoito. Omaishoidon piirissä suurin
osa on iäkkäitä vanhuksia, ja hoitajana
on iäkäs puoliso tai työssäkäyvä omainen.
Molemmissa tapauksissa erilaisten palveluiden saatavuuden merkitys
omaishoidon tukimuotona korostuu. Jos omaishoitajana on iäkäs puoliso,
joka itsekin tarvitsisi apua, ja hän hoitaa itseään
sairaampaa puolisoa, jää omaishoitaja herkästi
ilman tarvittavaa huomiota ja tukea. Hoito ja hoidon tarve keskittyy
helposti ainoastaan hoidettavaan. Jos omaishoitaja käy
töissä, hoito- ja palvelujärjestelmän
täytyy olla joustava, riittävä ja monipuolinen.
Työnantajien ymmärrys omaishoitoa kohtaan ei aina
ole suopea. Tästä syystä työssäkäyvien
omaishoitajien tilannetta ja jaksamista täytyy myös
tukea kuntien erilaisina palvelumuotoina. Omaishoitajien arki on sidottu
erittäin vahvasti hoidettavaan. Omaishoitajille tulee antaa
oikeus myös omaan elämään ja omiin
tarpeisiin, ei ainoastaan kaksi vapaapäivää kuukaudessa.
Arvoisa puhemies! Jakosuhdelain myötä liikunnan
määrärahoihin on esitetty 5,1 miljoonan euron
lisäystä, jolla parannetaan liikuntajärjestöjen
toimintaedellytyksiä, tuetaan liikuntapaikkojen rakentamista
ja väestön terveyttä edistävää liikuntaa.
Uskon, että nämä rahasatsaukset saadaan
moninkertaisesti takaisin ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin lisääntymisenä.
Huoleni on kuitenkin, kuinka kohdennamme rahat ja resurssit siten,
että tavoittaisimme ne ihmiset, jotka eivät tänä päivänä syystä tai
toisesta liiku riittävästi. Tämä tarkoittaisi
mielestäni valtion, kuntien ja eri järjestöjen
entistä parempaa yhteistyötä, tahtotilaa
panostaa päiväkoteihin, kouluihin, iltapäivätoimintaan,
työelämään laajasti, niin ikääntyviin
ihmisiin kuin monella tavalla liikuntarajoitteisiinkin ihmisiin.
Terveysliikunnan edistämistä ei voi kyllin korostaa.
Meidän tulisi luoda luonnollisia olosuhteita, jotka houkuttelevat
ihmiset liikkumaan. Tämä ei ole ainoastaan liikuntaihmisten
asia.
Arvoisa puhemies! Tiedämme, millaisia säästöjä kansanterveys
tuottaa. Kuitenkin terveyden edistämisen rahat ovat jääneet
ensi vuoden osalta ennalleen eikä tarvittavia lisämäärärahoja
ole ensi vuoteen kohdennettu. Muun muassa sosiaali- ja terveysvaliokunta
on ottanut kantaa, että se näkee ehkäisevän
terveydenhuollon ja terveyden edistämisen laajan ja monipuolisen
merkittävyyden kansanterveyden näkökulmasta,
ja on esittänyt, että tämä näkyisi
myös ensi vuoden talousarviossa.
Kansanterveyteen voidaan vaikuttaa monella tavalla. Samoin erilaisia
tutkimuksia kansanterveydestä on tehty paljon. Viimeisin
tutkimus oli esillä eilen. Siinä todettiin, että vyötärölihavuudella
on suora yhteys sydän- ja verisuonitauteihin ja kakkostyypin
diabetekseen. Lihavuus on suomalainen kansansairaus. Sydänliiton
arvion mukaan nykymenolla kakkostyypin diabetes lisääntyy
kymmenessä vuodessa peräti 70 prosentilla. Vastaavasti
tiedetään, että elämäntapamuutoksilla
sitä pystytään vähentämään
60 prosenttia. Yhtälö on aika selkeä.
Kakkostyypin diabetes ei sinänsä insuliinihoitoineen
ole kovin kallis sairaus yhteiskunnallisesti, mutta siitä seuraavat vaikeat
verisuonitaudit moninkertaistavat kustannukset. Tällä edellä mainitulla
esimerkillä olisi myös terveyden edistämiselle
suuri merkitys.
Arvoisa puhemies! Toivoisin, että ehkäisevälle
terveydenhuollolle ja terveyttä edistäville hankkeille
annettaisiin se merkitys, joka niillä on kansanterveyden
ja taloudenkin näkökulmasta. Toivoisin, että tämä näkyisi
myös tulevan vuoden ja tulevien vuosien budjeteissa.
Anne Holmlund /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Haapoja totesi omassa puheenvuorossaan, että Suomessa
tarvitaan yrittäjähenkisyyttä. Henkisyyttä toki
tarvitaan, mutta on todettava, että ei yrittäjäkään
pelkällä hengellä sentään
elä. Suomi tarvitsee uusia yrittäjiä,
ja tästä olen ed. Haapojan kanssa tismalleen samaa
mieltä.
Jotta aidosti kannustaisimme yrittäjyyteen, tarvitaan
myös niitä toimia, joilla yrittäjän
sosiaaliturva saadaan edes hieman lähemmäksi palkansaajan
vastaavia etuuksia. Hallitus esittääkin, että yrittäjän
sairauspäivärahan karenssiaika lyhennetään
neljään päivään. Tämä on
askel oikeaan suuntaan, vaikkakin rahoitus käytännössä tapahtuu
yrittäjän sosiaaliturvamaksua korottamalla.
Lapsen sairastuessa yrittäjä ei ole oikeutettu vähentämään
verotuksessaan hoitajan palkkaa tai saamaan korvausta ansionmenetyksestä,
jos hoitajaa ei järjesty. Palkansaaja voi tarvittaessa
jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta,
ja työnantajan maksama sairaan lapsen hoito on työntekijälle veroton
etu. Yrittäjävanhemmat ovat tässä tilanteessa
erittäin epätasa-arvoisessa asemassa verrattuna
palkansaajavanhempiin. Tämä vaikeuttaa olennaisesti
yrittäjyyden ja perhe-elämän yhteensovittamisen
mahdollisuuksia. Lienee sanomattakin selvää, että ongelma
koskee erityisesti naisyrittäjiä. Valitettavan
monissa kohdissa kaikkein heikoimmassa asemassa ovat nimenomaan
naisyrittäjät.
Eräs tärkeä uudistus, josta olen
lukuisia kertoja tässäkin salissa puhunut, on
osa-aikaisen sairausloman mahdollisuus. Aion mainita siitä jälleen kerran.
Osa-aikaisuutta tulisi harkita myös palkansaajan kohdalla,
mutta erityisen tärkeänä pidän
sitä, että yrittäjällä olisi
mahdollisuus pitää sairauslomansa osa-aikaisena.
Nykyinen järjestelmä, jossa sairauspäivärahan
myöntäminen edellyttää täydellistä työkyvyttömyyttä,
on ongelmallinen yrittäjille erityisesti silloin, kun kyse on
pidempiaikaisesta sairauslomasta. Käytännössä toipuminen
tapaturmasta, leikkauksesta tai pitkäaikaisesta sairaudesta
on asteittaista. Työntekijällä toimeentulo
ja työn jatkuminen on turvattu sairaudesta riippumatta,
mutta yrittäjän kannalta tilanne on toinen. Vaikka
sairauspäiväraha korvaakin yrittäjän
oman toimeentulon, pitkäaikainen sairausloma on usein riski
yritystoiminnan jatkuvuudelle. Tämä on ongelmana
erityisesti pienissä yrityksissä, joissa yrittäjän
oma osaaminen, tietotaito ja työpanos ovat yrityksen toiminnan
kannalta aivan keskeisessä roolissa. Asiantuntevaa sijaista
yrittäjän tilalle on lähes mahdotonta
saada.
Moni työtehtävä on mahdollista hoitaa
myös sairausloman aikana, vaikka vakuutettu sairausvakuutuslain
määritelmän mukaisesti olisikin työkyvytön.
Toipilas ei ehkä jaksa täyttä työpäivää mutta
pystyy työskentelemään osittaisesti. Työkyvyn
vähitellen palautuessa kuntoutumista edistäisi
oikeus osa-aikaiseen työskentelyyn sairausloman aikana
sekä mahdollisuus palata työhön asteittain.
Nykyinen sairausvakuutusjärjestelmä ei kuitenkaan
tunne osapäivärahan mahdollisuutta, eikä voimassa
oleva lainsäädäntö tunne mahdollisuutta
osa-aikaiseen sairauslomaan tai osittaiseen työhön
paluuseen sairausloman aikana. Yrittäjälle pitkä sairausloma
voi pahimmillaan olla myös suuri stressi ja paranemista
hidastava tekijä, ja huoli yrityksen toiminnasta voi osaltaan
jopa vaikeuttaa toipumista. Toisaalta myös liian
nopea palaaminen kokopäiväiseen työhön
voi vaarantaa henkilön terveydentilan.
Osa-aikainen sairausloma tulisi myöntää vain hakemuksen
perusteella. Lääkärin tulisi arvioida henkilön
työkyky sekä valmiudet osa-aikaiseen työntekoon.
Tällöin sairauspäiväraha voitaisiin myöntää osapäivärahana
tai sitä soviteltaisiin lääkärin
tekemän työkykyarvion mukaisesti. Omaan työhön
palaaminen asteittain olisi monessa tapauksessa myös hyvää kuntoutusta
sekä fyysisesti että psyykkisesti. Hallituksen
olisi syytä pikaisesti muuttaa sairausvakuutuslain mukaisen
päivärahan myöntämisen edellytyksiä siten, että se
voitaisiin myöntää yrittäjän
hakemuksesta myös osittaisena. Näin voitaisiin
tukea yrittäjän tasapainoista työhönpaluuta
ja tätä kautta edistää hänen
työ- ja toimintakykynsä palautumista. Samalla
voitaisiin vähentää sitä riskiä, jonka
yrittäjän pitkäaikainen sairausloma yritystoiminnan
jatkuvuudelle pahimmillaan aiheuttaa.
Arvoisa puhemies! Muutama sana köyhyyspaketista. Köyhyyspakettiin
sisältyvä kansaneläkkeen 5 euron tasokorotus
on monien eläkeläisten mielestä lähinnä huonoa
pilkantekoa. Sellaiselta se valitettavasti näyttää,
varsinkin kun muistelee ministeri Hyssälän kovaäänisiä omia
vaatimuksia kansaneläkkeen nostamisesta 300 eurolla. Tasokorotuksen
perimmäinen tarkoitus lienee kuitenkin hyvä, mutta
kansaneläkkeen varassa elävien taloudellinen tilanne
ei valitettavasti tällä tasokorotuksella kohene.
Myönteistä on toimeentulotuen saajien asumismenojen
7 prosentin omavastuuosuuden poistaminen. Toisaalta on syytä pitää huolta
siitä, että pienipalkkaista työtä tekevät
eivät joudu epätasa-arvoiseen asemaan niiden kanssa,
jotka rahoittavat asumisensa täysin toimeentulotuella.
Hallituksen köyhyyspaketista unohtuivat valitettavasti
tyystin yksinhuoltajat ja lapsiperheet. Kokoomuksen mielestä lapsilisän
yksinhuoltajakorotus tulisi nostaa 45 euroon osana köyhyyspakettia.
Myös lapsilisien sitominen indeksiin jää valitettavasti
edelleen toteutumatta.
Perustienpidon osalta budjetti on valitettavasti jälleen
kerran surullista luettavaa. Perustienpidon rahoitus on kerrassaan
riittämätöntä. Ennestäänkin
riittämättömät määrärahat
ovat joutuneet höylän, vaan ei maantiehöylän
alle. Sama koskee perusradanpitoa. Rapautuvat liikenneyhteydet ovat
paitsi liikenneturvallisuuden kannalta arveluttavia, myös
eräs tekijä, joka heikentää seutujen
elinmahdollisuuksia ja tasapainoista kehittymistä. On tärkeää,
että eduskunta puuttuu tähän hallituksen
esityksen epäkohtaan budjetin käsittelyn yhteydessä ja
nostaa rahoituksen edes osittain kestävälle tasolle.
Kiitoksen hallitukselle voi antaa siitä, että Satakunnan
iäisyyshanke Valtatie 2:n parantaminen välillä Pori—Vihti
on vihdoin saatu mahtumaan budjettiin. Hanketta on moni yrittänyt
lukea omiin nimiinsä, mutta taustalta taitaa löytyä myös
useampi sopankeittäjä. Joka tapauksessa Valtatie
2:n rahoituksen eteen on tehty paljon määrätietoista
työtä yli puolue- ja maakuntarajojen, puhumattakaan
siitä panoksesta, jonka alueiden toimijat ovat hankkeen
eteen tehneet. Satakunnassa tärkeää työtä ovat
poliitikkojen ohella tehneet muun muassa elinkeinoelämän
keskeisimmät vaikuttajat, Rauman ja Satakunnan kauppakamarit.
Yksituumaisuus on osoitus hankkeen suuresta merkityksestä koko
maakunnalle tai pitäisi varmaan sanoa: maakunnille.
Sen sijaan tyylipisteitä hallitukselle ja sen poukkoileville
ministereille ei voi parhaallakaan tahdolla antaa tiemäärärahan
vähintäänkin oudosta käsittelystä.
Erityisen ikävää on ollut se, että valtiovarainministeri
Kalliomäki käveli täysin tietoisesti
eduskunnan tahdon yli ja siten osoitti ylimielisen asenteensa sekä välinpitämättömyytensä
yhteisesti
sovituista tiehankkeista.
Arvoisa puhemies! Talousarvioesityksen puutteena pidän
myös sitä, että yliopistokeskusten kehittämiseen
varattu määräraha on pudotettu kuluvan
vuoden 3 miljoonasta eurosta 2,5 miljoonaan euroon. Tällainen
valtiovallan näkökulmasta pieni tai oikeastaan
olematon leikkaus on hämmästyttävä.
Onko tämä eduskunnan itse vuoden 2004 talousarvioon
tekemä lisäys jäänyt jollekin
hampaankoloon? Mitään järkiperustetta
en tälle leikkaukselle ole löytänyt.
Määräraha on jaettu tasan kuuden yliopistokeskuksen
kesken. Yliopistokeskukset ovat alueidensa merkittäviä kehittäjiä ja
toteuttavat mitä parhaiten yliopistojen kolmatta lakisääteistä tehtävää eli
alueellisen vaikuttamisen tehtävää. Toivon,
että eduskunta korjaa tämän epäkohdan
ja vähintäänkin palauttaa budjettiin
tämän leikatun määrän.
Järkevintä olisi samalla nostaa määrärahan
taso 3,6 miljoonaan euroon. Asiaa koskevalle talousarvioaloitteelle
toivon eduskunnassa myötäsukaista käsittelyä.
On myönteistä, että talousarviossa
on osoitettu määräraha alueellisiin av-tuotantokeskuksiin, audiovisuaalisiin
tuotantokeskuksiin siis. Valitettavasti summa on kovin vaatimaton,
187 000 euroa, ja vaarana onkin, että selkeiden
panosten sijasta on tyydyttävä pelkkiin rippeisiin.
Satakunnassa merkittävä elokuvataiteen ja teollisuuden
keskittymä on Villilän tv- ja elokuvakeskus Nakkilassa.
Länsi-Suomessa elokuvatuotannosta on tarkoitus kehittää monipuolinen,
toimiva kokonaisuus, ja kaikki mahdollisuudet alueellisesti, kansallisesti
ja kansainvälisestikin varteenotettavalle tuotantohaaralle
ovat olemassa. Tällä sektorilla on näkyvissä myös
erittäin merkittävät työllistymisen
ja työllistämisen mahdollisuudet.
Rauno Kettunen /kesk:
Arvoisa puhemies! Maatalousyrittäjien tulokehitys on
kymmenen viime vuoden aikana ollut heikompi kuin minkään
muun ammattiryhmän. Maa- ja metsätalousministeriön
hallinnonalan menot vuoden 2006 budjettiesityksessä ovat
yhteensä 2,7 miljardia euroa. Esityksen mukaan loppusumma pienenee
kuluvaan vuoteen verrattuna 24 miljoonalla eurolla. Ministeriön
mukaan huolimatta budjetin loppusumman pienenemisestä rahaa
olisi käytettävissä noin 44 miljoonaa
euroa tämänvuotista enemmän johtuen siirtyvästä määrärahasta.
Maatalouden tukiin varataan budjetissa 1,902 miljardia euroa. EU:n
osuus tuista on 42 prosenttia. EU:n jäsenmaksuista palautusta saamme
merkittävimmin oman maataloutemme avulla.
Myös budjettikirjassa myönnetään,
että viljelijöiden tulokehitys Suomessa on EU:n
aikana ollut aleneva. Vuonna 2004 yhteenlaskettu maataloustulo oli
reaalisesti noin 68 prosenttia vuoden 1994 tasosta, vaikka maataloustuotannon määrä
ei
ole supistunut. Myös viljelijäkohtainen maataloustulo
on ollut aleneva. Koko isänmaamme edun kannalta meidän
olisi ymmärrettävä pitää entistä parempaa
huolta viljelijäväestön elinoloista.
Euroopan unionin yhteisten päätösten
mukana on tulossa uusia hankalia ratkaisuja. Muun muassa sokerijuurikkaan
viljely on Suomessa vaakalaudalla ja toinen tehtaista mahdollisesti joudutaan
sulkemaan. Varmuutta ei ole toisenkaan tehtaan säilymisestä.
Tällä on sekä suora että periaatteellinen
vaikutus maatalouden harjoittamisen perusteisiin. Tässä asiassa
ei pidä antaa periksi. Suomella on oltava oikeus ja mahdollisuus
tuottaa suomalaisten tarvitsemia elintarvikkeita.
Maatalouden lomitusjärjestelmään
ei budjettiesityksessä ole esitetty toivottavia ja tarvittavia muutoksia.
Viljelijät ovat kasvavan työpaineen alaisia, ja
avioerot sekä loppuun palamiset yleisen väsymisen
takia ovat yhä yleisempiä. Lisälomapäiville
on todellinen tarve. Makeran eli Maatilatalouden kehittämisrahaston
pääomahuolto kaipaa myös suuremman korotuksen
kuin esitetty 1,3 miljoonaa euroa. Lisärahan tarpeeksi
arvioidaan yhteensä 9,3 miljoonaa euroa.
Perustienpidon kustannukset liittyvät läheisesti
maatalouden harjoittamiseen. Perustieverkon ja yksityisteiden kunto
kaipaa välttämättä lisärahoitusta.
Hallituspuolueiden sisällä näyttäisi salissa
puhutun perusteella olevan yksituumaisuutta määrärahojen
lisäämiseen perustienpitoon, mutta myös
yksityisteille tarvitaan lisäpanostusta.
Bioenergia on tulevaisuutta ja tukee elävää maaseutua.
Kotimaisen energiatuotannon lisäämiseksi tarvitaan
hallituksen toimenpiteitä. Meillä on mahdollisuus
nousta energiateknologiassa myös merkittäväksi
viejämaaksi, mikäli kehitämme omaa uusiutuvan
energian tuotantoa.
Arvoisa puhemies! Maatalous on kokenut erittäin kovia
viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Viljelijät ovat
onneksi vahvasti eteenpäin katsovia ja ammatistaan ylpeitä ihmisiä. Valtiovallan
pitää tukea maaseudun ihmisten ponnisteluja jatkossakin,
sen he todella ovat ansainneet.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Minulla on tässä vähän
pidempikin, arvokas, kirjoitettu puheenvuoro, mutta en sitä nyt käy
lukemaan tässä, koska nämä oleelliset
kohdat ehkä voinee käsitellä tässä vähän
kevyemminkin. (Ed. Zyskowicz: Ne voi liittää suoraan pöytäkirjoihin!) — Niin,
ed. Zyskowicz, minä kyllä ymmärtäisin
niin, että tämän voisi liittää aivan
suoraan pöytäkirjaan ja siltä osin tämä olisi varsin
kohtuullinen paikka.
Jos tässä asiassa näin voisi ajatella,
niin täällä eilen sosiaali- ja terveysministeri,
luopuva sosiaali- ja terveysministeri, esitti ajatuksia perhevapaiden
toteuttamisesta ja hoitamisesta niin, että ne kohdistuisivat
enempi kaikille työnantajille ja enempi myöskin
sen suuntaisina, että miestyönantajat voisivat
enempi pitää vanhempainlomia. Ihmettelen kyllä niitä perusteita
tässä esityksessä, mitä ministeri
esitteli, mitä eilen esiteltiin muutenkin, annettiin ja
tehtiin.
Kun hallituksen kaikissa puheissa on todettu, että työnantajamaksujen
osuutta ollaan keventämässä tai pyritään
keventämään tai aiotaan keventää tai
että ainakin pienempien työnantajien työn
sivukulujen osuutta kevennetään, niin tämä sattui
erinomaisen huonosti myöskin tähän, sattuu
erittäin huonosti sellaiseenkin ajatusmaailmaan, että yleensäkin
näitä perhekustannuksia ollaan työnantajan
pussilta lisää niin kuin viemässä.
Siltä osin tämä selvitys on oikein,
että tällä kertaa kulut ehdottomasti
kohdistuvat erittäin voimakkaasti sellaisille aloille,
missä on nuoria naisia töissä, ja siinä työryhmän
selvitysmiehen esitys on kyllä paikallaan, että työnantaja
jos joutuu valitsemaan nuorista miehistä taikka nuorista
naisista, niin kyllä kai hän valitsee ilman muuta
niitä nuorempia miehiä.
Mutta tätä asiaa miettiessä itsellekin
joskus jotain työntekijää palkatessa
tulee mieleen kuitenkin, että se nuori nainen on ahkerampi,
tunnollisempi ja rehellisempi työntekijä kuin
ehkä se nuori mies. Tämä saattaa olla
vain jokin tunne, mutta on minulla aika varmojakin käsityksiä,
että näin on olemassa. Sitten tietysti, jos niitä naisia on
paljon, saattaa olla, että keskinäinen kisa ja kiista
ja kateus tekee sen, että työpanos menee suurin
piirtein sille tasolle kuin se miehillä on, mutta yleensä ottaen
naiset ovat ahkerampia ja tunnollisempia olemassa.
Kun tätä peliä katsotaan ja ajatellaan
sitten, että ollaan siirtämässä eräällä lailla
yhden veron lailla kaikille työnantajille näitä maksettavaksi, niin
täytyypä vaan ihmetellä, mistä tämmöinenkin
ajatus lähtee ja syntyy. Ymmärrän erinomaisen
hyvin sitä työnantajapuolen nopeata reagointia
tähän asiaan ja kommentointia, että on
täysin mahdoton ja toteuttamiskelvoton ajatus.
Jos ajatellaan raskasta metalliteollisuutta, missä oikeastaan
naisten osuus on vaan marginaalisen pientä tai oikeastaan
olematonta, niin miten se kestää tällaisen
lisäkulun sinne palkkakuluihin, jota tässä ollaan
esittämässä, kun on aivan yksiselitteisen
selvä lähtökohta olemassa, että valtion
tulee korvata ne kustannukset ja korvata ne myöskin täysimääräisinä työnantajille
vanhempainlomien osalta, se mitä syntyy ja tulee. Ymmärrän
erinomaisen hyvin, että vanhempainvapaat ja -lomat ovat
tärkeitä, tärkeitä nimenomaan
pienten lasten hoidon osalta, kohdistuivatpa ne sitten äitiin
tai isään. Mutta en ymmärrä sitä,
että näissä selvityksissä kannetaan
erityistä huolta siitä, että miehet eivät
pidä näitä vanhempainlomia. En käsitä vieläkään,
mistä tämä voi johtua ja mikä voi
olla perusteena sille, että tämä on niitä suurimpia
huolia olemassa.
Kun ajatellaan ja katsotaan, niin valtion tulee yksiselitteisesti
maksaa ja hoitaa nämä. Täällä hallituspuolueitten
puolustuksen rivit näyttävät harvoilta,
puolustus jää melkein itseni varaan, niin että kun
itse esitän, itse vastaan. Siinä se aidoimmillaan
ehkä tuleekin, mutta en kuitenkaan ryhdy niin tekemään,
mutta vähän siihen suuntaan kuitenkin viittaan,
kun esitän, että nämä tulee
valtion maksaa. Ne tulee ehdottomasti maksaa.
Valtion tulee jostakin tulonsa saada. Se saa ne tulonsa verotuksen
kautta, ja tässä näin voisi sanoa, että on
vähän kiero esitystapa, mutta esitän sen
kuitenkin: Kun yritysverotuksen osalta olisi selvästi keventämisen
tarvetta olemassa ja tulisi keventää, niin jos
valtio kokonaisuutena hoitaisi nämä vanhempainkustannukset,
mitä syntyy, niin en olisi vaatimassa niin suuria kevennyksiä kuin
tällä kertaa tulee mieleen. Tätä kautta
se olisi hoidettavissa ja korvattavissa, ja luulen, että kaikki
osapuolet olisivat tähän todella tyytyväisiä,
myöskin työnantajat. Näin katsottuna,
jos vähänkin valtiovarainministeriössä ja
sosiaali- ja terveysministeriössä katsottaisiin
eteenpäin ja ajateltaisiin, kuinka kansa ja yrittäjät
tämän näkevät, ottaisivat tästäkin
puheenvuorosta vähän opikseen, kun tämän
halvalla kuitenkin saavat.
Herra puhemies! Yksi aihe, mikä jäi aikaisemmassa
puheenvuorossa käsittelemättä, on tietenkin
tämä sisäasiainministeriön hallinnonala,
mistä voi todeta, että kaiken kaikkiaan se on
aika hyvinkin turvallisuuden osalta, joskin voidaan sanoa, että tuolla
perimmillä maakylillä turvallisuudesta ei ole
tietoa. Se perustuu lähinnä oman pihan valvontaan,
ja siinä se turvallisuus on olemassa.
Mutta yksi oleellinen aihe, mikä tässä on
olemassa, on liikenteen turvallisuus. Siitä perimmiltään
on helppo vetää aasinsilta siihen, että se
liikenneturvallisuus on erinomaisen paljon siitä kiinni,
ovatko tiet kunnossa, onko ne aurattu, hiekoitettu, ja ovatko ne
yleensäkin semmoisessa kunnossa, että auto niillä pysyy.
Mutta nyt tuli tämä sisäasiainministerin
viimeinen hanke ja ulostulo ja julistus, että raskaan liikenteen
valvontaan panostetaan toinen puoli lisää, ikään kuin
sillä nämä asiat tulisivat järjestykseen.
On tietenkin hyvä, että raskasta liikennettä valvotaan
ja hoidetaan, mutta näin katsottuna, itse kun katson tätä vähän
rahvaan, maalaisisännän, näkökulmasta,
jää sellainen tuntuma, onko tämä raskas
liikenne nyt sitten kokonaan niin retuperällä, että siellä tapahtuvien
suurten väärinkäytösten poiston
kautta tämä asia tulisi hoidettua ja tehtyä,
jolloin syyllistetään sellainen toimiala, mikä on
maan elinkeinoelämälle ja kuljetuksille elintärkeä,
sen luonteiseksi, että siellä se aukko ja vääryys
on olemassa.
Tätä se ei mielestäni kuitenkaan
suinkaan ole, ei missään muodossa. Jos ajatellaan
vaikkapa sitä, että itse yritän tarkalla
silmällä katsoa ja nähdä näitä naapurimaan
autoja, venäläisiä raskaan kuljetuksen
autoja, niin niissäkin nykyään jo valot
palavat. Takavuosina ei ollut valoja oikein ollenkaan: edessä jos
paloi yksi lamppu, takana jos yhtään, niin se
oli jo aika hyvin nähty. Nyt nämäkin
asiat ovat kunnossa. En tiedä niiden jarruista, mutta tuossa
kuitenkin Haminan ja Kotkan välillä olen nähnyt
vakituiseen, että siinä on joku vaaka taikka jarrudynamometri
taikka joku muu, miten tätä asiaa hoidetaan ja
tehdään.
Näin katsottuna on hyvä, että valvotaan,
mutta ulostulo tässäkin asiassa on ollut vähän
sen tyyppinen, että ei ole hyväksi sille alalle
eikä alan yrittäjille, kun syyllistetään
mielestäni aiheetta kotimaisia, arvokasta työtä tekeviä,
pientä korvausta, huonoa yrittäjätulosta
saavia kuljetusyrittäjiä.
Herra puhemies! Yksi tärkeä aihe, mikä on olemassa,
on puolustus ja puolustushallintoon liittyvät määrärahat.
Tulen esittämään talousarvioaloitteen
sellaisesta aiheesta, joka ei liity suoraan puolustukseen, mutta
se siirtyy liikennerahoihin: että niille alueille, missä Puolustusvoimat
vakituisesti, toistuvasti yksityisillä teillä harjoittelevat,
olisi joku sellainen Tiehallinnon jakama raha, ylimääräinen
avustus yksityisille teille, joita Puolustusvoimat vakituisissa
harjoituksissaan toistuvasti taikka jatkuvasti käyttävät.
Tähän tietenkin seuraava vastaus hallituksen taholta
on, että Puolustusvoimat korjaa kaikki tiet, niin kuin
se korjaakin.
Mutta muun muassa johtuen palvelukseenastumisajoista kaakkoisen
Suomen alueella, mikä on Suomen painopistealuetta pahimman
varalta torjuttaessa, toistuvasti keväällä joudutaan
touko—kesäkuun vaihteessa niin kuin syksylläkin marras—joulukuun
vaihteessa pitämään pääsotaharjoituksia,
loppusotaharjoituksia, ennen kotiuttamista, ja ne jäljet
korjataan. Mutta sitä kuran mukana roiskuvaa soraa, mikä sieltä yksityiseltä tieltä
metsään
menee, ja sitä, minkä se pohja painuu, sitä ei
kukaan korvaa eikä yritäkään
korvata, eikä se ole tarpeenkaan, jolloin tällaista
asiaa ja ulottuvuutta pitäisi nähdä ja
hoitaa vähän paremmin. Se, minkä takia
tätä ei ole syytä esittää puolustushallinnon
rahoista, johtuu siitä, että se raha on kuitenkin
riittämätön ja Puolustusvoimat aiheetta
syyllistettäisiin tässä asiassa sellaisenaan,
vaikka raha on riittämätön, että sotaväki
ei maksa ja hoida.
Herra puhemies! Esimerkkinä voisi sanoa, että Rajalla
oli vastaavanlaisia ongelmia aikaisemmin, Rajavartioston ajoista
aina oltiin valittamassa. Nykyisin se asia on ratkaistu niin, että Rajavartiolaitoksella
on omien ajomääriensä mukainen yksikköosuus
yksityisillä teillä, ja se toimii erinomaisen
hyvin. Toivon, että tämä asia myöskin
voitaisiin ottaa koko sotaväen leiriin, myöskin
sisämaahan, kautta maan.
Ensimmäinen
varapuhemies:
Asian käsittely keskeytetään.