Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Vähän harvinainen tilanne tärkeässä asiassa. Ymmärrän toisaalta, että asianomaisen ministerin varmaan pitää olla vieläkin tärkeämmässä paikassa. Harvinaista tässä on myös se, että talousvaliokunta on jo aloittanut asiantuntijoitten kuulemisen tässä asiassa, jotta päästäisiin joutuisasti eteenpäin, ja oikeastaan tässä nyt sitten opposition edustaja on esittelemässä, mitä hallituksen esitys oikein pitää sisällään.

Ensinnäkin on todettava se, että hallituksen esityshän on niin kirjoitettu, että siitä ei kovin paljon ilmene kaikkia niitä asioita, joista nyt talousvaliokunnassakin on vilkkaasti keskusteltu ja kyselty asiantuntijoilta. Tässähän hallituksen esityksessä on lähdetty siitä, että tällä talletussuojan muutoslailla lisätään luottamusta ja suomalaisten pankkien asemaa parannetaan erityisesti Ruotsiin nähden niin, että tällaista talletusten siirtymistä ei tapahtuisi. Toisaalta 1990-luku osoitti sen, että tämä ei silloinkaan juurikaan käytännössä toteutunut, ja asiantuntijoitten mukaan se, että sinä siirtäisit talletuksia esimerkiksi vaikkapa nyt sitten Nordeaan, edellyttäisi sitä, että sinulla on jonkunlainen asema myös Ruotsissa, ja ennen kaikkea sitä, että sinä sitten käyt siellä Nordean pankissa ja avaat tämän tilin. Tämä on sellainen asia, josta myös nyt pitää tarkemmin keskustella.

Mutta ensiksi nämä suuremmat puitteet. Ensinnäkin tämähän perustuu Suomessa lakiin. Suomessa on laki näitten talletuspankkien asemasta, ja meillä, päinvastoin kuin juuri missään muussa maassa, on myös talletussuojarahastoon kerätty rahaa. Tässä on ilmennyt käsittelyn aikana, että siellä on rahaa runsaat 500 miljoonaa euroa. Nyt, kun talletussuoja on nostettu 50 000 euroon tässä esityksessä, niin meidän säästöistämme pankeissa, jotka ovat lähes sata miljardia, talletussuojan piiriin tulisi aikaisempien laskelmien pohjalta arvioiden noin 50 miljardia euroa, toisin sanoen suurin piirtein puolet siitä, mitä on talletuksia, ja taas sitten talletussuojarahastossa on yksi prosentti siitä, mitä tarvitaan.

Mutta tämä järjestelmä on rakennettu niin, että nämä talletussuojaan ja talletussuojarahastoon kuuluvien talletuspankkien on myönnettävä lainaa tälle talletussuojarahastolle näitten omien velvoitteittensa täyttämiseksi. Tämä velvollisuus jakautuu talletuspankkien kesken samassa suhteessa kuin niiden korvattavat talletukset ovat kaikkien talletussuojarahastoon kuuluvien talletuspankkien yhteenlasketusta määrästä. Toisin sanoen valtiolla ei ole tässä laissa säädettyä velvollisuutta vastata talletussuojarahaston velvoitteista. Tämä on se lähtökohta, mutta mitä sitten tulevaisuus voi tuoda teoreettisella tasolla tullessaan, sitä en tässä lähde spekuloimaan.

Nythän on myös sitten Euroopan unionin piirissä päätetty, että vuoden 2009 loppuun mennessä tätä talletussuojaa korotettaisiin 100 000 euroon. Nyt on keskusteltu myös siitä, mitä merkitsee se, että talletussuojalla — nämähän ovat minimisäännöksiä, niin kuin Euroopan unionissa yleensäkin — Irlannin tavoin suojataan kaikki talletukset. Tuleeko se merkitsemään sitä, että näihin maihin sitten tavalla tai toisella, sinne matkustaen tai muuten, tullaan sijoittamaan näitä rahoja? Nyt valiokunta haluaa saada tietää, mikä tilanne on ainakin nyt edes euromaissa; mitä on tapahtunut sen jälkeen, kun nämä säännökset on tehty Euroopan unionin tasolla tai kukin maa on tehnyt sitten omat säännöksensä, kun on ylitetty tämä 50 000 euroa. Minkälainen rahaliikenne on syntynyt, ja miten sitten kussakin maassa voidaan käytännössä todella huolehtia siitä, että tallettajat tulevat saamaan nämä rahansa?

Sitten Euroopan unionin eri maissa on erilaisia käytäntöjä siinä, kuinka monta talletusta tämä 50 000 euroa käsittää. Suomessa on nyt saamiemme tietojen mukaan tilanne, jossa meillä on 93 paikkaa, johon sinä voit laittaa nämä talletukset, 93 paikkaa. Nyt kun täälläkin läsnä olevat harvalukuiset kansanedustajat kun tämän tietävät, niin ei muuta kuin keräämään vain ja hajauttamaan 93 pisteeseen näitä. (Ed. Pulliainen: Meillähän on tällaisia määriä rahaa!) — Kyllä, ehdottomasti. — Mutta kun sitten teoreettisella tasolla lasketaan se, mitä tämä merkitsee, että sinulla on 93 paikkaa ja sitten nämä vastuut, minkälaista rahaa tänne sitten tulee, koska on täysin selvää, että tavallisella suomalaisella ei ole edes yhteen pankkiin laittaa tätä 50 000:ta euroa säästöön?

Suomalaisena erikoisuutena on myös sitten se, että meillähän on oman asunnon myymisessä se tilanne, että myyntivoitto on sataan prosenttiin asti turvattu kuuden kuukauden ajan. Tämä on nyt myös selvittämättä vielä tällä hetkellä, kuinka suurta ihmismäärää tai kuinka suurta euromäärää tämä koskee. Mutta joka tapauksessa tämäkin on sellainen mielenkiintoinen kysymys, miten tästä oman asunnon myynnistä saatu voitto sitten käytännössä todella voidaan turvata.

Mitä sitten tulee näihin ulkomaisiin pankkeihin, joista nyt Islannin pankit ovat tässä olleet erityisesti esillä, niin tässä tämä Suomen talletussuojajärjestelmä lähtee siitä, että tässä korvataan pelkästään se erotus, esimerkiksi kun Islannilla on runsas 20 000 euroa se raja ollut ja Suomessa 25 000. Nyt sitten on se mielenkiintoinen selvitys, mikä on nyt sitten se tilanne, kun tämä raja on nostettu 50 000 euroon, ja mikä on näitten islantilaisten pankkien tilanne. Ensiksi täytyy sen tietysti lähteä Islannin omista rahoitustarkastusviranomaisista, ja sen jälkeen Suomi sitten astuu kuvaan mukaan pitäen huolta tietysti erityisesti niistä suomalaisista, jotka ovat näihin pankkeihin rahansa talletusmielessä laittaneet.

Kaiken kaikkiaan tämä on erittäin moninainen asia, ja talousvaliokunta on tähdännyt siihen, että tämä ensi viikolla saataisiin tänne täysistuntokäsittelyyn ja vahvistettua, mutta sitä ennen täytyy todellakin tietää, mikä on tämä Euroopan kokonaistilanne. Se on eduskunnalle tärkeä asia, ja joka tapauksessa sitten jatkoakin silmällä pitäen valtioneuvoston ja asianomaisten viranomaisten tulee pitää eduskunta ajan tasalla.

Puhemies! Me olemme talousvaliokunnassa tässä nyt oikeastaan parin vuoden ajan, kun on ollut epäiltävissä, että tällainen tilanne tulee, koettaneet sitä seurata. Yhdysvalloista, mistä tämä nyt ainakin pääosin on lähtenyt, tilanne on edennyt, mutta Suomessa nämä vaikutukset alkavat vasta nyt pikkuhiljaa näkyä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Hallitus esittää siis talletussuojan nostamista 25 000 eurosta 50 000 euroon, ja perussyy tällaiselle esitykselle on se, että ensin Irlanti poisti tämän katon kokonaan ja antoi talletussuojan kaikille pankkitalletuksille, ja moni muu maa sitten meni mukana nostamaan näitä rajoja, jolloin syntyi pelko ja joissain Euroopan maissa jo liikehdintääkin ihan todellisuudessa siihen suuntaan, että talletuksia siirrettiin niihin maihin, esimerkiksi Irlantiin, joissa tuo suoja oli tässä epävarmassa tilanteessa jo nostettu korkealle tai poistettu kokonaan raja.

Näin ollen Suomikin euroalueella ja vapaitten rahamarkkinoitten aikana joutui siihen tilanteeseen, että vaara oli, että talletuksia pakenee maasta, ja tämän ehkäisemiseksi nyt hallitus sitten esittää EU-tasolla tehdyn päätöksen, yhteisen sopimuksen, mukaisesti tämän rajan nostamista 50 000 euroon eli siihen, mikä nyt on useimmissa maissa sitten tulossa tai jo sovittuna 8.10. alkaen tuoksi suojarajaksi. Onko näin pakko tehdä, sitä emme tietysti tiedä, mutta riski toki on, että talletuksia vietäisiin maasta pois, ja se ei tietysti ole meidän järjestelmällemme miltään osin, ei pankeille eikä koko kansantaloudelle hyvä tilanne, jos tällainen hallitsematon tai vaikka pienemmässäkin mitassa tapahtuva pako syntyisi. Eli siis tavoitteena on tämän paon estäminen.

Toisaalta sitten on keskusteltu siitä, pitäisikö olla rajaa ollenkaan ja luoda sellainen järjestelmä, joka houkuttelisi Suomeen talletuksia. Katsoisin, että meidän olisi syytä ehkä tehdä sellainen päätösratkaisu, joka estäisi talletuksien paon, mutta ei kuitenkaan olisi liian houkutteleva. Nimittäin me joudumme ehkä lopulta kuitenkin siihen tilanteeseen, että jos meille tulee tällaisia spekulatiivisia talletuksia paljon ja niille on annettu suoja, niin saattaa tulla myös riskiä siitä, että se suoja realisoituu, ja silloin lopulta voisi tulla se tilanne, että suomalaiset pankit ja ehkä koko suomalainen yhteiskunta joutuu sitten maksamaan sellaisia suojasummia, jotka eivät olisi meidän etujemme mukaisia, jos jossakin tulisi näitä pankkien kaatumisia ja suoja merkittävästi jouduttaisiin turvaamaan talletussuojarahastosta.

Niin kuin talousvaliokunnan puheenjohtaja totesi, tämä järjestelmä on sellainen, että meillä on tämä talletussuojarahasto, jonka jäseninä ovat kaikki Suomessa toimivat pankit, ja nämä pankit maksavat vuosittain sinne talletussuojamaksun, josta kertyy rahastoon pääoma. Tällä hetkellä siellä on, oliko se 543 miljoonaa euroa ja vastuut, jos ne kokonaan laukeaisivat, ovat noin 50 miljardia euroa, eli runsas prosentti on rahaston summa, joka on kerätty tuota riskiä varten. No, varmaan on niin, että ei sellaista katastrofia varmaan tule, että kaikki pankit menisivät kerralla nurin, ja sitten jouduttaisiin tuo 50 miljardia kaivamaan, jota ei tuosta rahastosta löydy, eli sillä pystytään hoitamaan jonkin verran. Mutta esimerkiksi ilmeisesti, niin kuin on puhetta ollut, että tämän Kaupthing-pankin suomalaiset asiakkaat saavat nyt rahansa, niin ministerit eivät ole julki sanoneet, mutta ilmeisesti tästä nyt olevasta talletussuojarahaston pääomasta ne maksetaan ja sitten saadaan takaisin pankilta, jos saadaan, tai sitten ei saada. Mutta näin ollen suomalaisten veronmaksajien varoja ei tähän käytetä. Talletussuojarahasto lainaa siihen ikään kuin islantilaisten vastuun kattamiseen rahat ja sitten saa mahdollisesti takaisin sieltä niitä joskus, jos saa, jos on realisoitavaa omaisuutta esimerkiksi.

Koko tämä rahastotilanne normaalisti pyörii todella niin, että siinä eivät veronmaksajien rahat ole mukana, vaan ensin tämän rahaston pääoma, ja sen jälkeen, jos se loppuu, sitten rahasto ottaa lainaa näiltä jäsenpankeiltaan, ja sillä maksetaan sitten tallettajien rahat suojaosuuden mukaisesti.

Tietysti voidaan kysyä, että entä sitten, jos tulee iso pankin kaatuminen tai useampi ja talletussuojarahasto lähtee etsimään rahoitusta kymmeniä miljardeja tai ainakin useita miljardeja niiltä pankeilta, jotka sen jäseninä ovat. Se näkyisi kansantaloudessa hyvin vahvasti ja vaikuttaisi monella tavalla eli olisi kyllä aikamoinen ongelma. Sitten toisaalta, jos niitä rahoja ei löytyisi, eli talletussuojarahasto ei saisikaan lainaa niin paljon kuin nämä vastuut ovat ja olisivat lauenneet, niin sen jälkeen tulee eteen se, että Valtion vakuusrahasto astuu kuvaan ja alkaa pelastaa pankkeja tai ainakin tallettajia.

Sen jälkeen sitten tulee eduskunnan käsittelyyn Valtion vakuusrahaston piikki, niin kuin 1990-luvun alussa tuli, eli eduskunta joutui turvaamaan ei tallettajien rahoja mutta kuitenkin pankkien pystyssä pysymisen panemalla pankkitukipiikin auki, ja siinä tilanteessa ollaan sitten veronmaksajien varassa. Näin varmasti muutamissa maissa tulee olemaan, ainakin nyt Islannissa ja ehkä joissakin muissakin maissa. Siis tämä talletussuojan nostaminen ei suoraan tule missään tapauksessa veronmaksajien maksettavaksi. Se on varmuustoimenpide tässä tilanteessa, missä nyt ollaan, ja, sanoisiko, tämmöisen dominoefektin estämiseksi tarpeellinen.

Herra puhemies! Tietysti mielenkiintoinen kysymys on islantilaisten pankkien toiminta Suomessa, ja kun ne ovat keränneet suomalaisilta talletuksia ja maksaneet tässä menneinä päivinä korkeampaa korkoa kuin suomalaispankit ja saaneet tällä tavalla asiakkaita, ja sitten ovat ajautuneet siihen tilanteeseen, missä nyt ovat, eli eivät kykenekään vastaamaan talletuksista, velvoitteistaan, niin pitääkö nyt sitten talletussuojarahaston tai yleensä suomalaisen yhteiskunnan maksaa ne talletukset suomalaisille, jotka ovat rahansa antaneet islantilaisille pankeille.

Periaatteessa ihmiset, jotka ovat sinne rahojaan panneet, ovat olleet tietoisia tai heidän olisi pitänyt olla tietoisia siitä riskistä, että siellä ei täyttä suojaa ole. Mutta nyt se sitten tällä nostolla nousee 50 000 euroon asti ja se maksetaan täältä. Periaatteessa voisi lähteä siitäkin, että näin ei tehtäisi, vaan ne, jotka ovat halunneet korkeamman koron ja riskin ovat ottaneet, saisivat kantaa sen riskin. Mutta siltä osin kuin Eta-alueella toimivista pankeista on kysymys, ne ovat päässeet talletussuojarahaston jäseniksi, ja kun jäseniksi ovat päässeet, niitä ei voida syrjiä myöskään tässä talletussuojan määrässä. Näin ollen sitten nämä suomalaiset nyt ilmeisesti pelastetaan tätä kautta menettämästä Islannin pankkikriisin takia varojaan.

Herra puhemies! Lopullisen kannan tähän esitykseen otan sen jälkeen, kun talousvaliokunta on asiantuntijat kuullut ja mietintönsä tehnyt, niin näemme, missä mennään. Tärkeää on se, että turvataan suomalaisten etu, mutta ikävää on se, että tämä koko järjestelmä nyt lähti vyörymään hallitsemattomasti muualla Euroopassa. Euroopan keskuspankki teki varmasti talouspoliittisia virheitä ja siitäkin kannattaisi keskustella.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta tähän keskusteluun palauttaen mieleen sen, mitä 1990-luvun alkupuolella tapahtui itse aiheutetun pankkikriisin ja laman olosuhteissa. Vuonna 1993 ryhdyttiin näihin erityisiin toimenpiteisiin pankkikriisin jälkien jollakin tavalla hoitamiseksi. Silloin otettiin tämä talletussuojajärjestelmä käyttöön. Laki säädettiin, ja 150 000 markkaa merkittiin täksi talletussuojamääräksi. Siitä sitten syntyi 25 000 euroa noin suurin piirtein, ja nyt se sitten 50 000 euroon aiotaan korottaa, ja varmaankin se 100 000 kuulemma siellä jo ensi vuoden puolella on odottamassa. On sanottu, että se tarvitaan. Mielenkiintoista tällä puolella on se, että tässä niin kuin yhden ainoan euroalueen valtion hätä aiheuttaa välittömästi dominovaikutuksen.

Elikkä toisin sanoen, kun Irlanti, joka on ollut niin EU-vetoinen valtio kuin valtio voi olla, siis kuorinut kaiken mahdollisen amerikkalaisten yhtiöitten sillanpääasemana Euroopassa, kaiken mahdollisen hyödyn, sekä amerikkalaisen hyödyn että sitten eurooppalaisen hyödyn ja Euroopan unionin kautta kanavoituneen hyödyn, kun sille tulee hätä poskeen Amerikan rahoituskriisin seurauksena, niin se välittömästi sitten lähtee toisten kustannuksella peliin ja antaa täydellisen talletussuojan.

Mitä se on? Lehtitietojen mukaan se on 400 miljardia euroa. Mitä on 400 miljardia euroa Irlannissa? Se on kaksi kertaa valtion bkt. Siinä on otettu aikamoiset riskit. Tällä tavalla saatiin aikaiseksi se, että rahavirta Englannin sieltä Great Britain -puolelta sinne Irlannin saarelle kai vaimeni jonkin verran, ja sitten siitä seurasi, että Iso-Britannian puolella nostettiin talletussuoja 63 000 euroon, ja nyt sitten tuli seuraavassa vaiheessa 50 000 euroa tällä viime sunnuntain kontrahdilla. Näin minä olen sen ymmärtänyt, mutta sen luottamusta herättävä vaikutus on mielenkiintoinen.

Arvoisa puhemies! Mitä tämä konkreettisesti merkitsee nyt siis niin kuin pankkijärjestelmän kanssa? Ensinnäkin tämä pankkijärjestelmä ja transaktiotoiminta jatkuu, se on se keskeinen asia, elikkä että se pankkijärjestelmä ei romahda niin sanotusti. Mutta se merkitsee myöskin käytännössä ymmärtääkseni sitä, että valtioitten erilaisesta taloudellisesta tilanteesta johtuen voi käydä niin, että sitten sille Irlannille käy vielä niin sanotusti huonosti. (Eduskunnasta: Kyllä, kyllä!) — Niin. Siellä vähän hymy hyytyy uudemman kerran. — Ja mikä on se mahdollisuus tämän jälkeen sooloilla? Se on pankkisalaisuudella pelaaminen. Mitään muuta instrumenttia, kansallista instrumenttia, ei ole olemassa, ja sitähän on ajan sivu käytetty; pankkisalaisuusjärjestelmä ja veroparatiisijärjestelmät, ne ovat kaikki ihmisten, hallitusten keksintöjä alkulähtöisesti. Elikkä siis toisin sanoen täällä ollaan.

Mitä sitten tehtiin 1990-luvun alkupuolella muuta? Silloin pääomasijoituksella hoidettiin vakavaraisuutta meidän pankkilaitoksen puitteissa ja sitten romahtaneen pankin osalta hoidettiin sitten omaisuuserät Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenaliin, ja sitten sieltä kautta sitten vakuusrahaston kautta kanavoitiin se, mikä oli saatavissa, takaisin valtiolle valtion varastoon. Nettomaksu siitä Suomen valtiolle oli 5 miljardia euroa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämän päivän päiväjärjestyksen ensimmäinen osa koski innovaatio-ohjelmaa, ja kun katsoin tätä toista asiaa, talletussuojaa, niin tuli mieleeni, miten innovatiivista porukkaa on löytynyt raha- ja finanssimarkkinoilla. Jos ei olisi keksitty näitä kaikenlaisia arvopaperipaketteja — on leivottu siihen sitä, on leivottu siihen tätä, on myyty sinne, eteenpäin, ahneille meklareille, ahneille meklareille — niin meillä ei olisi tätä kriisiä. Me emme tarvitsisi mitään talletussuojaa, ei minkäänlaista talletussuojaa.

Mutta kun näin on tapahtunut, syyttömät veronmaksajat eri maissa joutuvat maksamaan. Kun sanotaan, että ei tämä tule verovelvollisten ja veronmaksajien piikkiin, niin kyllä se välillisesti tulee veronmaksajien piikkiin. Se tulee ilman muuta niitten piikkiin. Minun mielestäni tässä asiassa pitäisi hyvin paljon puhua siitä, mistä tämä kriisi johtuu, ja väitän ja olen täysin vakuuttunut siitä, että se johtuu juuri ahneista keksijöistä finanssi- ja rahamarkkinoilla. Tällaista ei kerta kaikkiaan saisi tapahtua. Tämä on keinottelun seurausta, ja nyt meidän pitäisi puuttua siihen.

Ja vaikka olen niin monta kertaa tuosta pörssiverosta puhunut, niin toistan — ja tulen tänäkin vuonna tekemään lakialoitteen siitä — että sillä ei ole ratkaisevaa vaikutusta keinotteluun, mutta se on pieni pieni viesti siihen suuntaan, että tällaista keinottelua tulisi verottaa ja tulisi myöskin mahdollisuuksien mukaan rajoittaa.

Herra puhemies! Mitä tulee sitten tähän itse suojaan ja tähän euromäärään ja siihen, että joissakin maissa on täysi suoja, ja pelkoon, että jos me täyden suojan otamme tai annamme, me ottaisimme riskin, niin pitää paikkansa: me otamme riskin, jos me olemme ahneita. Mutta jos tänne tulee paljon pääomaa ja sijoitamme sen riskittömästi, emme me silloin ota mitään riskiä ja silloin me saattaisimme siitä jopa hyötyä. Eli ne, jotka sanovat ja pelkäävät, että jos tänne tulee sijoituksia, niin me joudumme mahdollisesti maksamaan, lähtevät siitä, että me emme ole mitään oppineet, vaan rupeamme ottamaan riskejä. Sitä ei pidä tehdä, saa ottaa ja pitää ottaa tiettyjä riskejä, mutta vain sellaisia riskejä, joita voidaan hallita. Mitään muita riskejä ei pidä ottaa.

Minä olen melko varma, että kun seuraavat vaalit käydään 2,5 vuoden kuluttua, silloin kansa tulee nostamaan arvoon niitä vanhoja juntteja, sellaisia, jotka ymmärsivät, mihin tämmöinen keinottelu ja riskien ottaminen voi johtaa. Silloin, viimeistään vuoden kahden kuluttua, Suomen kansa ymmärtää, että pääomaa ja hyvinvointia voidaan hankkia työllä, säästäväisyydellä ja oikeilla innovaatioilla. Mutta kaiken, mikä liittyy keinotteluun, loppupäästä löytyy aina häviäjä ja se häviäjä on aina syytön henkilö.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Jatkoksi ed. Kalliksen puheenvuoroon joutuu tietysti kysymään, mistä se ahneus on peräisin. Onko se peräisin yksittäisten ihmisten sisältä vai kuuluuko se ikään kuin annettuna tähän järjestelmään, markkinatalouteen, jonka voiton me olemme yhteisesti julistaneet? Ja nyt sitten sen voiton seurauksena, joka on varmasti tuottanut laajalti hyvinvointia, syntyykin tilanteita, joissa, aivan samalla tavalla kuin ed. Kallis arvioi, minäkin arvioin osan ihmisistä joutuvan Suomessakin maksumiehiksi ja kärsimään.

On aika mielenkiintoista, että kun pankit ja tietenkin sen myötä myöskin pankkeihin tallettaneet yksittäiset ihmiset ovat joutuneet vaikeuksiin tai uhanalaisiksi, niin, kuten tässäkin nyt on käymässä, me onnistumme viikossa täällä säätämään lain, joka nyt suojaa tallettajia ja jota voi pitää ihan hyväksyttävänäkin. Toisaalta me olemme valmiit menemään mukaan myöskin vaikkapa viikossa järjestelmiin, joilla turvataan pankkien hyvinvointi, pääoman hyvinvointi maailmalla.

Sen sijaan kun mietimme, kuinka kauan kesti esimerkiksi tässä salissa saada aikaiseksi lakeja, jotka olisivat pelastaneet viime laman uhrit, syntyy toisenlaisia mielikuvia. Se on kestänyt paljon pitempään, se on ollut paljon hankalampaa. Ja kyllä nyt joutuu kysymään, millä tavalla nämä nyt uhkaamassa olevat riskit realisoituvat, keihin ne kohdistuvat ja millä tavalla me huolehdimme siitä, kun ne kohdistuvat, (Puhemies: 2 minuuttia!) miten heistä pidetään sitten aivan oikeasti huolta.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on esitetty erilaisia käsityksiä siitä, mistä kaikki alkoi. Ehkä kuitenkin harvemmin tulee mainituksi se yhdysvaltalainen periaate, joka 1990-luvun aikana sai yleisen hyväksynnän yhdysvaltalaisessa pankkijärjestelmässä: Myös niille ihmisille, joiden kyky maksaa velka ei ollut välttämättä paras mahdollinen, tuli pankkien myöntää asuntolainoja. Se todella rakentui sellaiselle lainajärjestelmälle, jossa 80 prosenttia asunnon hinnasta saatiin kyseistä asuntoa vastaan ja 20 prosenttia sitten erillisenä lainana, jonka maksuaikataulu ja korko oli erilainen. Näin näistä jälkilainoista sitten rakennettiin korkeampituottoisia, mutta riskejä sisältäviä paketteja, kuten täällä on todettu. Mutta alkuperäinen syy oli sinänsä ihan hyvä, tarjota ihmisille mahdollisuus saada oma asunto, ja kun Yhdysvalloissa asuntojen hinnat olivat nousseet pitkään ja tasaisesti, arvioitiin tuon kehityksen mahdollistavan myös lainojen takaisinmaksun ainakin niitä myymällä.

Nyt kyseessä oleva talletussuoja alun perin käsitykseni mukaan on rakennettu sitä tilannetta varten, jossa yksittäinen pankki joutuu erilaisten ongelmien myötä siihen tilanteeseen, ettei se pysty enää palauttamaan tallettajilta saamaansa varallisuutta. Ikävä kyllä, nyt ei ole oikeastaan siitä asiasta enää kysymys, vaan siitä, että mikään pankki ei pysty tietyssä tilanteessa suoriutumaan vastaavasta tehtävästä, eli kysymys on järjestelmän luonteesta, kokonaisvaltaisesta riskistä.

Täällä on viitattu siihen, että eräät EU:n jäsenvaltiot, ja heti varhaisessa vaiheessa Kreikka ensimmäisenä, antoivat talletussuojan koko talletussummalle, mutta kun Kreikan pankkien luoton myöntämistä varten hankittu rahoitus oli jo erittäin korkeahintaista, on toisaalta ymmärrettävää, että siellä tämä päätös tehtiin.

Hyvä kysymys on oikeastaan se, pitäisikö itse asiassa antaakin sellainen talletussuoja tässä tilanteessa, jossa järjestelmään sisältyvä luottamus on osittain menetetty, että kaikki tallettajat saisivat kaikissa tilanteissa varansa takaisin, ja sitä ei todellakaan voi mikään muu antaa kuin valtio. Kysymys on kuitenkin niin laaja, että viime kädessä, jos tässä kriisissä syntyy, kuten voisi olettaa, enemmän tai vähemmän vahinkoja, niin valtio välillisesti kantaa ja kustantaa sitten veronmaksajille tämän kriisin.

Olennaista toisin sanoen olisi, että pankkijärjestelmän sisäinen luottamus saataisiin nopeasti palautettua, ja kun tässä ehdotuksessa itse asiassa puhutaan vain yksityishenkilöiden talletussuojasta, on muistettava, että valtaosa euromääräisistä talletuksista saattaa hyvinkin olla yritysten talletuksia. Jos yritykset menettävät uskonsa likviditeetin turvaamiseen, on niillä oikeastaan ainoana vaihtoehtona vain nostaa talletuksia. Tällaista ei ole vielä tapahtunut, ja jos se tapahtuu, niin silloin tietysti tilanne on tykkänään vielä hankalampi kuin nyt.

Olennaista näin ollen olisi itse asiassa mielestäni ylimitoittaa kaikki ne toimenpiteet, jotka pyrkivät tämän vakautuksen aikaansaamiseen, koska sitä kautta myös on todennäköisempää, että mitään niitä talletussuojaan liittyviä maksuja ei koskaan tarvitsisi suorittaa. Asia on yllättävän monimutkainen, eikä tässä voi oikeastaan syyttää ketään. Loppujen lopuksi näyttää siltä, että tällaista järjestelmäriskiä yksikään teoreetikkokaan ei ole tullut riittävästi ottaneeksi huomioon tai ainakaan saaneeksi sitä lainsäädäntöön. Tämä koskee monia pankkien välisiä operaatioita.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lehti on oikeassa siinä, että kriisi lähti Amerikasta ja asuntojen luotoista, mutta se varsinainen ongelma ja kriisi syntyi, kun juuri pankeissa, finanssi-instituutioissa, ruvettiin paketoimaan nämä luotot suuremmiksi paketeiksi, joihin ei liittynyt minkäänlaista vakuutta tai liittyi hyvin huono vakuus.

Minä muistan, että kun 1990-luvulla oli tulossa pankkikriisi, niin samanaikaisesti oltiin erään rahalaitoksen pankin johtokunnassa esittämässä johdolle optioita. Tämä herätti erittäin paljon pahennusta, ja kun elimme kriisin kynnyksellä, niin silloinen valtiovarainministeri puuttui siihen hyvin voimakkaasti ja äänekkäästi, mikä johti siihen, että tämän pankin johtokunta perui tuon bonus- ja optiojärjestelmän.

Olen seurannut, mitä on tapahtunut Amerikassa ja myöskin Saksassa. Kun nyt on annettu tämä suoja näille rahalaitoksille, niin samanaikaisesti on puututtu myöskin finanssi- ja pankkilaitosten bonus- ja optio-, no ei optio-, koska niitä ei juuri enää ole, mutta näihin bonusjärjestelmiin ja myöskin kultaisiin kädenpuristuksiin. Siis ilman johdon hyväksyntää tällaisia lainapaketteja, rahoituspaketteja, ei olisi lähdetty levittämään ympäri maailmaa, ja ilman niitä katteettomia lupauksia, mitä on annettu, tällaista kriisiä ei olisi syntynyt.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän ahneus tässä on taustalla, ja sen kitkeminen pois ihmisistä ja ihmiskunnasta onkin aika paljon suurempi tehtävä, mikä tälläkään lailla ei nyt kyllä paljoa etene.

Mutta minusta tässä on nyt yksi sellainen yleismaailmallisesti ottaen huono tilanne, kun näitä rahoja syydetään ympäriinsä, että nyt moni sellainen pankki, jonka oikeastaan ei pitäisi jatkaa, ja ne henkilöt, joiden ei pitäisi jatkaa, pääsevät jatkamaan. Tämä ei nyt koske Suomea, mitä sanon, vaan koskee kyllä Eurooppaa ja koskee erityisesti Yhdysvaltoja. Kun olin tammikuussa 2005 Yhdysvalloissa, niin New Yorkissa sanottiin, että näin tulee käymään kuin on käynyt, mutta tämä kyseinen asuntoluottopaketointi siirsi sitä ongelmaa, ja nyt ollaan vielä pahemmassa tilanteessa kuin silloin näytti. Ylivelkaantunut Yhdysvallat ja ylivelkaantuneet amerikkalaiset näyttivät ja toivat tämän mallin sitten tänne Eurooppaankin.

Mutta minusta on nyt tärkeätä se, että suomalaisten edut turvataan, ja se on minusta nyt talousvaliokunnankin ja koko eduskunnan tärkein tehtävä, että me katsomme, mikä tässä on suomalaisten etu, koska on selvästi ollut nähtävissä, että jokainen kansakunta katsoo nyt siinä mielessä omien kansalaistensa etuja. Tämä on minusta nyt se asia.

Toinen on sitten se, että Euroopan unionin kyllä pitäisi laittaa viimein täytäntöön niitä muutoksia tähän järjestelmään. Valvonta pitäisi saada edes euromaat kattavaksi. Pankki- ja finanssivalvonnassa, jota Suomessa nyt tällä hetkellä ollaan toteuttamassa, koko euroalueella ihan samalla tavoin kuin Euroopan keskuspankkijärjestelmässä pitäisi myös tässä valvontapuolella olla koko Euroopan kattava järjestelmä. Se jonkin verran auttaisi, vaikkei se sitä kokonaisuudessaan ratkaise, mutta tärkeintä tässä vaiheessa on suomalaisten etu.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämä on pienehkö osa tätä menossa olevaa rahoitus- ja pankkikriisiä, joka on laaja ja iso ja moniulotteinen, ja tässä on kuultu muutamia, valitettavan vähän, mutta kuitenkin erittäin korkeatasoisia puheenvuoroja tästä asiasta. Sikäli kun on näin valtavan tärkeä asia ja kriisi päällä, joka ei todellakaan vielä ole mihinkään suuntaan ratkennut, on ehkä pieni suvantovaihe, niin olisin toivonut, että täällä olisi ollut asioista vastaava ministeri paikalla. Tiedän, että pääministeri on Brysselissä, mutta joku muu ministeri. Tuossa viikonlopun aikana mietin tätä asiaa, kenen vastuulla meillä ovat nämä rahamarkkinakysymykset, ja ne ovat ministeri Kiviniemen vastuulla. Häntä ei täällä näy. Ei näy valtiovarainministeriä. Osittain on ehkä kysymys asioista, jotka ovat ministeri Pekkarista lähellä.

Vetoankin tässä, että jopa pääministeri voisi harkita, että nämä ajankohtaiset, todella tärkeät ja valtavan suuret rahamarkkina-asiat keskitettäisiin nyt yhdelle ministerille. Olen itse ajatellut, että äsken puhunut ed. Eero Lehti voisi olla erinomainen ministeri hoitamaan näitä rahamarkkina-asioita Suomessa, etteivät ne olisi jonkun kunta- ja hallintoministerin käsilaukun sivutaskussa, niin kuin ne tällä hetkellä valitettavasti ovat.

Erkki Virtanen /vas:

Puhemies! Urho Kekkonen taisi joskus 1960-luvulla sanoa neuvostoliittolaisille isännilleen, että vaikka koko muu maailma siirtyisi sosialismiin, niin Suomi säilyy kuitenkin kapitalistisena. Nyt tässä viime aikoina on tämä valtiomonopolistinen sosialismi levinnyt laajalti erityisesti tänne länteen. USA:ssakin pankkisektorista kohta puolet kai alkaa olla valtion hallussa, ja Euroopassakin on siitä merkkejä. Oikeastaan pitää toivoa, että nimenomaan tähän asiaan heijastettuna presidentti Kekkosen näkemys pitäisi edelleenkin. Olisi toivottavaa, että Suomi ei joutuisi soveltamaan tämän valtiomonopolistisen liituraitasosialismin niitä keinoja, joita vastaan tässä nyt varaudutaan.