Täysistunnon pöytäkirja 93/2004 vp

PTK 93/2004 vp

93. TIISTAINA 21. SYYSKUUTA 2004 kello 14 (14.09)

Tarkistettu versio 2.0

1) Työllisyyden ja hyvinvointipalveluiden turvaaminen

 

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies, ärade talman! Oppositio on tällä vaalikaudella jo pariin otteeseen halunnut keskustella hallituksen kanssa työllisyydestä. Käymme keskustelua aiheesta mielellämme, sillä työllisyyden edistäminen on määritelty jo hallituksen ohjelmassa työmme tärkeimmäksi tavoitteeksi. On hyvä, että eduskunta kokonaisuudessaan jakaa hallituksen huolen työllisyyskehityksestä.

Hallitusohjelmassa asetettiin tavoitteeksi nostaa työllisten määrää 100 000 hengellä tällä vaalikaudella. Emme luovu tästä tavoitteesta. Maalin saavuttaminen edellyttää laajaa yhteistyötä. Vastuu on kaikilla, jotka tekevät työhön ja talouteen liittyviä päätöksiä Suomessa. Vaikka tavoitteen saavuttaminen on vaikeaa, se ei ole mikään syy luopua siitä. Olennaista on päästä nopeasti kehitysuralle, joka vie päämäärään.

I regeringsprogrammet uppställdes som mål att öka antalet sysselsatta med 100 000 personer under valperioden. Vi har inte gett upp denna målsättning. För att vi ska uppnå målet krävs ett omfattande samarbete. Ansvaret vilar på alla som fattar beslut om arbete och ekonomi. Fast det är svårt att uppnå målet är det ingen orsak att ge upp. Det viktiga är att snabbt komma in på en utvecklingsbana som leder till målet.

Toivon, että tämäkin keskustelu osaltaan herättelee kaikkia yhteiskunnan toimijoita huomaamaan, että olemme ison haasteen edessä. Kyse ei ole pelkästään työttömyydestä ja ikääntyvästä Suomesta, vaan myös talouden kansainvälistymisen uudesta vaiheesta.

Globalisaation oloissa työllisyyteen vaikuttaa ratkaisevasti maan kansainvälinen kilpailukyky, joka säilyy vain parantamalla työn tuottavuutta. Tuottavuus on viime vuosikymmeninä kasvanut eniten aloilla, joilla on hyödynnetty tehokkaasti tieto- ja viestintäteknologiaa. Tietoyhteiskuntaohjelmallaan hallitus pyrkii parantamaan tuottavuutta samoin keinoin koko elinkeinoelämässä ja julkisella sektorilla.

Ydinkysymys on, miten pääsemme nopeammalle kasvu-uralle vahvistamalla kansallista kilpailukykyä. Hallituksen näkemyksen mukaan se vaatii tulo- ja veroratkaisujen taitavaa yhteensovittamista, panostusta osaamiseen ja innovaatiotoimintaan, yrittäjyyden vahvistamista, työllisyyspolitiikan tehostamista, verotuksen ja etuusjärjestelmien kehittämistä työnhakua ja työllistämistä kannustavaan suuntaan, työurien pidentämistä sekä talouden kansainvälistymisen tuomien mahdollisuuksien täysimääräistä hyödyntämistä.

Luettelin tämän koko keinovalikoiman, koska kyse työllisyydestä ja kansallisen kilpailukyvyn parantamisesta on kiinni laajasta yhteiskuntapoliittisesta keinovalikoimasta, ei yksittäisistä tempuista, jotka useimmiten työllisyyskeskusteluissa nousevat esille.

Hallitus on ongelman vakavuuden ymmärtänyt ja myös toimii sen ratkaisemiseksi. Siitä ei opposition todellakaan tarvitse hallituksen puolesta kantaa huolta.

Hallitus on toimintakautenaan toteuttanut jo useita rakenteellisia toimenpiteitä, joilla on pidemmällä aikavälillä kiistattomia työllisyysvaikutuksia. Näistä keskeisimpiä ovat olleet yritysverouudistus ja ansiotuloveronkevennykset. Ensi vuoden budjetissa työ jatkuu. Laajennamme kotitalousvähennystä, parannamme arvonlisäveron alarajan huojennusta, suurennamme yrittäjien starttirahan kohderyhmää — tässä vain muutamia esimerkkejä. Panostukset kuntatalouteen vahvistavat merkittävästi kuntien työllistämisedellytyksiä.

Hallitus on myös tehnyt periaatepäätöksen mataliin palkkoihin kohdennetun työnantajamaksujen alennuksen toteuttamisesta. Toimenpide puree suomalaisen työttömyyden yhteen perusongelmaan. Käytännön kannalta uudistus on järkevintä yhdistää vuonna 2006 käyttöön otettavaan niin sanottuun verotilijärjestelmään. Välikysymyksessä arvostellaan uudistuksen voimaantulon siirtämistä hallitusohjelman aikataulusta. Politiikkaa kuitenkin tehdään ajassa. Nyt päätetty aikataulu antaa kaikille osapuolille — erityisesti yrityksille — aikaa valmistautua uudistuksen voimaantuloon, niin että byrokratiakustannukset ehditään minimoida.

On hyvä, että kokoomuskin on herännyt kysymyksessään toden teolla matalan tuottavuuden työn ongelmaan. Puolueellanne oli kahdentoista vuoden ajan valtiovarainministerin salkku, mutta mallin valmistelu ei sinä aikana ministeriössä edennyt. (Ed. Zyskowicz: Politiikkaa tehdään ajassa!)

Yritysten ja yrittäjyyden edellytyksiä on parannettu ja parannetaan yrittäjyyden politiikkaohjelmalla. Tämän työn tulokset näkyvät. Kansainvälisissä vertailuissa olemme parantaneet sijoitustamme yrittäjyyden edellytysten parantamisessa, mutta meidän ei kannata olla tyytyväisiä vielä suomalaisten yrittäjyyshaluun. Sen virittämisessä riittää tehtävää.

Toimiva innovaatiojärjestelmä on nopealle kasvu-uralle pääsyn keskeinen tekijä. Hallitus on toteuttanut aktiivisella tiede- ja teknologiapolitiikalla useita toimenpiteitä, joiden tuloksena työllisyys, tuottavuus ja kilpailukyky tulevat merkittävästi paranemaan kautta maan. Lisäämme t&k- eli tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitusta, panostamme alkuvaiheen yritysrahoitukseen ja vahvistamme alueiden innovaatiokykyä. Koulutusta kehitetään edelleen ja sen vastaavuutta työelämän tarpeisiin parannetaan muun muassa koulutuksen ennakointia kehittämällä.

Olemme muuttaneet hallitusohjelman sanat osaamisen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan vahvistamisesta lihaksi nostamalla tuntuvasti tutkimus- ja kehitysmäärärahoja. Vuoden 2003 talousarviossa keskeiset määrärahat olivat yhteensä 1 254 miljoonaa euroa. Ensi vuoden budjetissa tutkimus- ja kehitystoiminnan määrärahat ovat 1 377 miljoonaa eli 123 miljoonaa euroa enemmän. Määrärahat kasvavat siis kahdessa vuodessa 10 prosenttia. Yliopistojen ja valtion tutkimuslaitosten määrärahat ovat nousseet 622 miljoonasta 672 miljoonaan, Suomen Akatemian ja Tekesin määrärahat 584 miljoonasta 668 miljoonaan. Nämä korotukset ovat vain osa hallituksen keväällä 2003 tekemän päätöksen mukaisesta rahoituksen lisäyksestä, joka toteutuu kokonaisuudessaan vuoteen 2007 mennessä.

Työllisyyden parantamiseksi tarvitaan välttämättä myös hyviä ja sujuvia kansainvälisiä liikenneyhteyksiä ja -järjestelmiä. Siksi hallituksen liikennepolitiikassa etusija on maan kilpailukyvyn kannalta tärkeimpien liikenneväylien pitkäjänteisellä kehittämisellä.

Työllisyyden edistämisessä kolikon toinen puoli on aktiivinen työvoimapolitiikka. Sen tehostamisessa hallitus on edennyt ripein askelin. Työvoimapalveluiden rakenneuudistuksella tähdätään siihen, että työttömät saavat moniammatillisia palveluja omien tarpeidensa ja lähtökohtiensa mukaisesti. Samanaikaisesti on parannettu työnantajien palveluja ja perustettu työvoimatoimistoihin niin sanottuja työnhakukeskuksia.

Toinen esimerkki aktiivisen työvoimapolitiikan uudistamisesta löytyy ensi vuoden budjetista. Pienten yritysten käynnistämistä tuetaan myös työvoimapoliittisin toimenpitein. Yrittäjien starttirahan kestoa pidennetään ja myöntämisperusteita tarkistetaan. Lisäksi käynnistetään kokeilu starttirahan saajien kohderyhmän laajentamiseksi. Tehokkaiksi todetuilla työvoimapoliittisilla toimilla vastataan yritystoiminnan aloittamisen haasteisiin.

Hallitus kehittää ohjelmansa mukaan myös aikuiskoulutusta parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän ehdotusten pohjalta. Kuten ensi vuoden talousarvioesitys osoittaa, aikuiskoulutuksen kehittämispolitiikkaa viedään määrätietoisesti eteenpäin. Näistä toimista työllisyystavoitteiden kannalta keskeisimpiä ovat pelkän kansa- tai peruskoulun varassa työelämässä olevalle keski-ikäiselle aikuisväestölle suunnattu viisivuotinen Noste-ohjelma sekä työelämän tutkintoihin — ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin — valmentavan lisäkoulutuksen resurssien vahvistaminen.

Hallitus on monin tavoin edistänyt myös työuran pidentämistä. Työllisyysasteen nostamisessa ja hyvinvointipalveluiden rahoittamisessa näillä toimenpiteillä on keskeinen rooli. Eläkkeelle jäämisen iän korottamiseksi tehdyt ratkaisut sekä jatkossa toimenpiteet nuorten saamiseksi nopeammin työelämään ovat perusteltuja. Hallitus painottaa sitä, että samanaikaisesti on edistettävä myös työelämässä jaksamista ja mahdollisuutta suorittaa opinnot säädetyssä ajassa.

Työelämän vetovoiman vahvistamiseksi on käynnistetty valtakunnallinen toimenpideohjelma, niin sanottu Veto-ohjelma. Siinä pyritään jatkamaan työssäoloaikaa muun muassa lisäämällä työhyvinvointia, parantamalla työoloja ja kehittämällä kuntoutusta. Edellisen tulopoliittisen sopimuksen mukaisesti toteutamme myös niin sanottua Tykes-ohjelmaa työelämän tuottavuuden ja laadun kehittämiseksi.

Arvoisa puhemies! Kaikkeen ei hallituskaan voi vaikuttaa. Maailmantalouden ja Euroopan talouden kehityskulussa meillä on vain vähäinen rooli. Hallitusohjelmaa laadittaessa kansainvälisen talouden näkymä oli varovaisen optimistinen ja talous kasvoi suunnilleen ennakoidulla tavalla. Se ei kuitenkaan painottunut meille suotuisasti, sillä Suomen viennille tärkeä Euroopan alueen kasvu ei päässyt alkuun samaan rytmiin muiden teollisuusmaiden kanssa. Apatia on paras sana kuvaamaan Euroopan talouden kehitystä viime vuosina.

Suomenkin talouskasvuluvut olivat pettymys. Viennin varassa eläneen teollisuuden kasvu on polkenut paikoillaan, ja koko teollisuustuotannon nollakasvua riitti kuluvan vuoden alkukuukausiin asti. Oman lisänsä talouden kehityskulun tuottamiin takaiskuihin ovat tuoneet myös euron kurssi ja viime aikoina öljyn hinta.

Emme kuitenkaan ole jääneet surkuttelemaan näitä ulkoisia tekijöitä ja talouden ennustettua huonompaa kehitystä vaan olemme reagoineet siihen toiminnassamme. Viime vuonna teimme ennakoitua suuremmat ansiotuloveronkevennykset, joiden avulla estimme työllisyyden toteutunutta heikomman kehityksen. Tavoitteena oli ylittää kansainvälisen suhdannetaantuman pitkittyminen panemalla vauhtia kotimaiseen kysyntään, ja onnistuimme tässä. Tästä kertoo esimerkiksi se, että kansalaisten luottamus omaan talouteensa on säilynyt vahvana.

Olemme myös tarttuneet globalisaation haasteeseen. Valtioneuvoston kansliaan asetettiin erillinen projekti pohtimaan keinoja Suomen selviämiseksi maailmantalouden murroksessa. Tämän työryhmän esitys valmistuu marraskuussa, ja johtopäätösten arviointi on edessä vielä tänä syksynä.

Suomen hallitus elää ajassa myös tulosopimuskierroksessa, jossa olimme aloitteentekijöitä. Olemme hallituksen puolesta valmiita laittamaan peliin käytettävissämme olevat keinot hyvän kokonaisuuden saavuttamiseksi. On järkevää sovittaa yhteen työmarkkinaosapuolten ja valtiovallan ratkaisut. Työllisyyden kannalta selvästi parhaan tuloksen toisi kattava, maltillinen ja pitkäaikainen työmarkkinaratkaisu yhdistettynä veronkevennyksiin. Tulos työllisyyden kannalta voi onnistuessaan olla moninkertainen verrattuna siihen, mitä puhtaasti valtion käytettävissä olevilla keinoilla voidaan saavuttaa. On selvästi todettava, että viime kädessä työllisyyden tason ratkaisevat suomalaisen työn kilpailukyky ja investoinnit.

Arvoisa puhemies! Tänä vuonna talouden kasvu on vihdoin saatu nousuun. Kansainvälinen talouskasvu on vahvistunut, ja se on heijastunut myös Suomeen. Olemme lopulta päässeet mukaan kansainvälisen talouden noususuhdanteeseen, joka jatkuu ennusteiden mukaan myös ensi vuonna. Erityisesti pk-sektorilla investointikysyntä on vahvistunut tuntuvasti vuoden aikana.

Kuukausittaisten työllisyys- ja työttömyystilastojen perusteella ei voi vielä vetää johtopäätöksiä tulevasta työllisyyden ja työttömyyden kehityksestä. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2004 tammi—elokuussa työllisiä oli keskimäärin 12 000 vähemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana. Työttömiä puolestaan oli 3 000 vähemmän kuin vuoden 2003 tammi—elokuussa. Työministeriön työnvälitystilaston mukaan vuoden aikana ovat avoimet työpaikat lisääntyneet 700:lla ja työttömien työnhakijoiden määrä on vähentynyt noin 3 000:lla.

Talouskasvu näkyy työllisyydessä aina viiveellä. Luvut kannustavat entistä määrätietoisempiin päätöksiin jo tänä syksynä. Talouspolitiikassa ei voi jäädä odottamaan nousun vahvistumista, vaan talouden palauttaminen työllisyyskasvun uralle vaatii johdonmukaista politiikkaa.

Den ekonomiska tillväxten syns alltid med försening i sysselsättningen. Siffrorna sporrar till allt mer målmedvetna beslut redan denna höst.

Talouden suuriin haasteisiin vastaaminen onnistuu vain siten, että parannamme kasvun edellytyksiä kestävällä tavalla. Se tarkoittaa kokonaisvaltaista huolehtimista kilpailukyvystä. Työllisyyslukujen ohella on huomiota kiinnitettävä erityisesti työn tuottavuuteen. Pitkällä tähtäyksellä nimenomaan tuottavuuden kasvu — eikä tuotannontekijäpanosten lisäys — on ratkaisevaa elintasomme kehitykselle. Monilla teollisuudenaloilla tuottavuutemme on maailman huippuluokkaa. Haasteenamme on ulottaa korkea tuottavuus ja sen suotuisat vaikutukset entistä laajemmalle. Erityisesti yksityisten ja julkisten palveluiden osalta meillä on paljon tehtävää ja paljon saavutettavaa.

Hyvinvointimme kannalta työn tuottavuuden kasvu tuo noin kolme neljäsosaa elintason noususta, joten sen merkitys on jopa suurempi kuin työllisyysasteen nousun merkitys. Tuottavuutta nostetaan osaamisstrategialla ja elinkeinoelämässä tehtävällä työllä. Tuottavuuden kehitys perustuu teknologisen tason kohottamiseen, liikkeenjohdolliseen osaamiseen ja motivoituneeseen ja osaavaan henkilöstöön. Selvää on, että Suomen menestys, hyvinvointi ja työllisyys tulevat jatkossa olemaan yhä enemmän kiinni siitä, että löydämme jatkuvasti uudelleen paikkamme maailman työnjaossa. Se löytyy parhaiten panostamalla osaamiseen, koulutukseen sekä tutkimukseen ja kehitystyöhön.

Arvoisa puhemies! Odotan uteliaana ja mielenkiinnolla opposition aineksia tähän keskusteluun. Enempää talousarvio- kuin muussakaan julkisessa keskustelussa oppositio ei ole esittänyt mitään sellaisia keinoja, jotka eivät olisi jo nyt käytössä tai tulossa hallituksen käyttöön. Välikysymyksessä on kuvattu aivan oikein työllisyyden haasteet, mutta omia ehdotuksia siitäkään ei löydy. Oma pohdinta ja omat esitykset odotuttavat itseään.

Pääministeri Vanhasen vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Oppositionen har under denna valperiod redan i ett par omgångar velat diskutera sysselsättningen med regeringen. Vi för gärna en diskussion i frågan eftersom främjandet av sysselsättningen redan i regeringsprogrammet har fastställts som det viktigaste målet för vårt arbete. Det är bra att riksdagen i sin helhet delar regeringens omsorg om sysselsättningsutvecklingen.

I regeringsprogrammet uppställdes som mål att öka antalet sysselsatta med 100 000 personer under valperioden. Vi har inte gett upp denna målsättning. För att vi ska uppnå målet krävs ett omfattande samarbete. Ansvaret vilar på alla som fattar beslut om arbete och ekonomi. Fast det är svårt att uppnå målet är det ingen orsak att ge upp. Det viktiga är att snabbt komma in på en utvecklingsbana som leder till målet.

Jag hoppas att också denna diskussion fungerar som en väckarklocka för alla samhälleliga aktörer och att de märker att vi står inför en stor utmaning. Det är inte bara fråga om arbetslöshet och ett åldrande Finland, utan också om en ny fas i den internationaliserade ekonomin.

I en globaliserad värld påverkas sysselsättningen på ett avgörande sätt av landets internationella konkurrenskraft, som bibehålls endast genom att arbetets produktivitet förbättras. Produktiviteten har under de senaste årtiondena ökat mest i branscher där man effektivt har utnyttjat informations- och kommunikationsteknik. Genom sitt informationssamhällsprogram strävar regeringen efter att förbättra produktiviteten på samma sätt inom hela näringslivet och inom den offentliga sektorn.

Kärnfrågan är hur vi skall uppnå en snabbare tillväxt genom att stärka vår nationella konkurrenskraft. Som regeringen ser på saken krävs ett skickligt samordnande av inkomst- och skattebeslut, satsningar på kunnande och innovationsverksamhet, starkare företagsamhet, effektivare arbetskraftspolitik, utveckling av beskattningen och förmånssystemen så att de uppmuntrar till arbetssökande och sysselsättning, längre yrkeskarriärer och ett fullödigt utnyttjande av de möjligheter som en internationaliserad ekonomi medför.

Jag nämnde här en uppsättning instrument, eftersom åtgärderna i syfte att förbättra sysselsättningen och den nationella konkurrenskraften bygger på samhällspolitiska lösningar på bred front och inte på några enstaka knep och konster, som vanligen lyfts fram i debatterna om sysselsättningen.

Regeringen har insett situationens allvar och arbetar också för att lösa problemet. Detta behöver oppositionen verkligen inte oroa sig för.

Regeringen har under sin mandattid redan genomfört flera strukturella åtgärder som på längre sikt har obestridliga sysselsättningseffekter. Till de viktigaste hör företagsskattereformen och lättnaderna i beskattningen av förvärvsinkomster.

Arbetet fortsätter i budgeten för nästa år. Hushållsavdraget utvidgas, den undre gränsen för mervärdesskatt sänks, målgruppen för startpeng för företagare breddas — dessa är bara några exempel. Satsningarna på den kommunala ekonomin stärker avsevärt kommunernas sysselsättningsförutsättningar.

Regeringen har också fattat ett principbeslut om att genomföra en riktad sänkning av arbetsgivaravgifterna i fråga om låga löner. Åtgärden sätts in mot ett av de grundläggande problemen i den finländska arbetslösheten. I praktiken är det vettigaste att kombinera reformen med det s.k. skatteredovisningssystem som tas i bruk 2006. I interpellationen kritiseras det faktum att genomförandet av reformen senareläggs i förhållande till tidtabellen i regeringsprogrammet. Politik bedrivs dock i realtid. Den tidtabell som nu fastslagits ger samtliga parter — speciellt företagen — tid att förbereda sig för reformen så att byråkratikostnaderna kan minimeras.

Det är bra att även samlingspartiet nu verkligen har vaknat och insett problemet med lågproduktivt arbete. Ert parti hade finansministerportföljen i 12 år, men arbetet med att ta fram en modell för att lösa problemet avancerade inte vid ministeriet under denna tid.

Verksamhetsbetingelserna för företag och förutsättningarna för företagsamhet har förbättrats och kommer att förbättras genom politikprogrammet för företagsamhet. Resultaten av detta arbete börjar redan synas. I internationella jämförelser har vi bättrat på vår position när det gäller att stärka förutsättningarna för företagsamhet, men ännu har vi ingen orsak att vara nöjda med finländarnas vilja till företagsamhet. Det återstår mycket arbete när det gäller att locka fram denna vilja.

Ett fungerande innovationssystem är en central faktor när det gäller att komma in på en snabb tillväxtbana. Regeringen har genom sin aktiva forsknings- och teknikpolitik genomfört flera åtgärder som kommer att leda till en avsevärt förbättrad sysselsättning, produktivitet och konkurrenskraft i hela landet. Vi ökar finansieringen för forskning och utveckling, satsar på finansiering till nystartade företag och stärker regionernas innovationsförmåga. Utbildningen vidareutvecklas och motsvarigheten mellan utbildning och arbetsliv förbättras bl.a. genom att prognostiseringen av utbildningen utvecklas.

Vi har också gått från ord till handling när det gäller att i enlighet med regeringsprogrammet stärka kunnandet, forskningen och innovationsverksamheten, genom att påtagligt höja forsknings- och utvecklingsanslagen. I budgeten för 2003 uppgick de centrala anslagen till sammanlagt 1 254 miljoner euro, i nästa års budget uppgår finansieringen till 1 377 miljoner euro, dvs. 123 miljoner euro mer. Anslagen ökar alltså med 10 procent på två år. Anslagen till universitet och statliga forskningsanstalter har stigit från 622 miljoner till 672 miljoner euro och anslagen till Finlands Akademi och Tekes har stigit från 584 miljoner till 668 miljoner euro. Dessa höjningar är bara en del av den ökade finansiering som regeringen beslutade om våren 2003 och som genomförs i sin helhet före utgången av 2007.

För att sysselsättningen skall kunna förbättras behöver vi oundvikligen också goda och smidiga internationella trafikförbindelser och trafiksystem. Därför ligger prioriteten i regeringens trafikpolitik på en långsiktig utveckling av de trafikleder som är viktigast med tanke på landets konkurrenskraft.

I främjandet av sysselsättningen utgör en aktiv arbetskraftspolitik myntets baksida. När det gäller att effektivera arbetskraftspolitiken har regeringen avancerat med raska steg. Revideringen av arbetskraftsservicens struktur syftar till att arbetslösa skall få ta del av yrkesövergripande tjänster i enlighet med sina egna behov och utgångspunkter. Samtidigt har arbetsgivarservicen förbättrats och s.k. centraler för arbetssökning inrättats vid arbetskraftsbyråerna.

Ett annat exempel på förnyandet av den aktiva arbetskraftspolitiken hänför sig till nästa års budget. Startandet av små företag stöds också med arbetskraftspolitiska åtgärder. Startpengen för företagare beviljas för längre perioder och grunderna för beviljandet revideras. Dessutom inleds ett försök i syfte att bredda målgruppen för startpengen. Genom arbetskraftspolitiska åtgärder som har visat sig vara effektiva svarar man på de utmaningar som uppstår när företagsverksamhet inleds.

I enlighet med sitt program utvecklar regeringen också vuxenutbildningen med utgångspunkt i de förslag som den parlamentariska arbetsgruppen för vuxenutbildning lagt fram. Såsom budgetpropositionen för nästa år visar drivs utvecklingspolitiken i fråga om vuxenutbildningen målmedvetet framåt. De centralaste åtgärderna med tanke på sysselsättningsmålet är det femåriga Kunskapslyftet, som riktas till den vuxna medelålders befolkningen, som i arbetslivet har enbart en folk- eller grundskoleutbildning att falla tillbaka på, samt ökade resurser för vidareutbildning som syftar till examina för arbetslivet, dvs. yrkesexamina och specialyrkesexamina.

Regeringen har på många sätt också arbetat för en förlängning av yrkeskarriären. Dessa åtgärder har en central roll i höjandet av sysselsättningsgraden och finansieringen av välfärdstjänsterna. Lösningarna för en höjning av pensionsåldern och de framtida åtgärderna för att snabbare slussa in unga i arbetslivet är motiverade. Regeringen betonar att man samtidigt måste arbeta för att människorna skall orka i arbetet och för att det skall finnas möjlighet att genomföra studier inom utsatt tid.

I syfte att göra arbetslivet mer lockande har ett riksomfattande åtgärdsprogram, det så kallade Veto-programmet, startats. I programmet strävar man efter att förlänga tiden i arbete bl.a. genom att förbättra välbefinnandet i arbetet och arbetsförhållandena samt utveckla rehabiliteringen. I enlighet med det förra inkomstpolitiska avtalet fullföljer vi också programmet för utveckling av arbetslivet.

Regeringen kan inte påverka allt. När det gäller världsekonomins och den europeiska ekonomins utveckling spelar vi endast en obetydlig roll. När regeringsprogrammet utarbetades var utsikterna för den internationella ekonomin försiktigt optimistiska och ekonomin växte ungefär på förutsett sätt. Detta kom inte till uttryck hos oss på något gynnsamt sätt, eftersom den europeiska tillväxten, som är viktig för Finlands export, inte fick samma start som i de övriga industriländerna. Apati är det ord som bäst beskriver den europeiska ekonomins utveckling de senaste åren.

Också de siffror som beskriver Finlands ekonomiska tillväxt var en besvikelse. Tillväxten i den industri som baserat sig på export stod stilla och nolltillväxten i hela den industriella produktionen höll i sig ända till de första månaderna detta år. Även eurons kurs och på senare tid oljepriset har bidragit till de bakslag som följt av den ekonomiska utvecklingen.

Vi har trots allt inte enbart uppgivet beklagat oss över de yttre faktorerna och den svaga ekonomiska utvecklingen, utan reagerat på omständigheterna i vår verksamhet. Ifjol genomförde vi större skattelättnader än beräknat på förvärvsinkomster och med hjälp av dessa hindrade vi sysselsättningen från att försvagas. Målet var att undvika en förlängning av den internationella konjunktursvackan genom att sätta fart på den inhemska efterfrågan. Vi lyckades. Detta framgår bl.a. av att medborgarnas förtroende för den egna ekonomin har förblivit stark.

Vi har också gripit tag i den utmaning som globaliseringen innebär. Vid statsrådets kansli tillsattes ett separat projekt med uppgift att dryfta med vilka metoder Finland skall klara sig i denna världsekonomins brytningstid. Arbetsgruppen lägger fram sitt förslag i november och slutsatserna skall utvärderas denna höst.

Regeringen är i dagsläget också aktiv i löneavtalsrundan, som vi tog initiativ till. Regeringen är beredd att ställa alla tillbudsstående medel till förfogande för att en bra helhet skall kunna uppnås. Det är förnuftigt att samordna de lösningar som parterna på arbetsmarknaden och statsmakten går in för. En täckande, moderat och långsiktig arbetsmarknadsuppgörelse kombinerad med skattelättnader ger det bästa resultatet med tanke på sysselsättningen. Resultatet kan, om det lyckas, för sysselsättningens del vara mångfaldigt jämfört med vad som kan åstadkommas med de metoder som enbart staten förfogar över. Det måste klart konstateras att det i sista hand är det finländska arbetets konkurrenskraft och investeringarna som bestämmer sysselsättningsnivån.

I år har den ekonomiska tillväxten äntligen fått ett uppsving. Den internationella ekonomiska tillväxten har förstärkts och även återspeglat sig på Finland. Vi har äntligen kommit med i en internationell ekonomisk konjunkturuppgång som enligt prognoserna fortsätter även nästa år. I synnerhet inom sektorn för små och medelstora företag har efterfrågan på investeringar förstärkts betydligt under det senaste året.

På basis av den sysselsättnings- och arbetslöshetsstatistik som görs varje månad kan man ännu inte dra några slutsatser om den framtida utvecklingen i fråga om sysselsättning och arbetslöshet. Enligt Statistikcentralens arbetskraftsundersökning var antalet sysselsatta personer i januari—augusti 2004 i genomsnitt 12 000 färre än vid motsvarande tidpunkt ifjol. Däremot var antalet arbetslösa 3 000 färre än i januari—augusti 2003. Enligt arbetsministeriets arbetsförmedlingsstatistik har antalet lediga arbetsplatser under detta år ökat med 700 och antalet arbetslösa arbetssökande minskat med cirka 3 000.

Den ekonomiska tillväxten syns alltid med försening i sysselsättningen. Siffrorna sporrar till allt mer målmedvetna beslut redan denna höst. I den ekonomiska politiken kan man inte vänta på att tillväxten förstärks, utan för att ekonomin på nytt skall komma in på ett sysselsättningstillväxtspår krävs en ändamålsenlig politik.

Endast genom att förbättra förutsättningarna för tillväxt på ett hållbart sätt kan vi svara på ekonomins stora utmaningar. Detta innebär att det vidtas helhetsinriktade åtgärder med tanke på konkurrenskraften.

Vid sidan om sysselsättningssiffrorna måste även produktiviteten ägnas uppmärksamhet. På lång sikt är det uttryckligen produktionstillväxten och inte en ökning av produktionsfaktorsinsatserna som är avgörande för hur vår levnadsstandard utvecklas. Inom många industribranscher är vår produktivitet av högsta världsklass. Vår utmaning ligger i att utsträcka den höga produktiviteten och dess gynnsamma verkningar allt längre. I synnerhet med tanke på de privata och de offentliga tjänsterna har vi mycket att göra och mycket att uppnå.

Ökningen av arbetets produktivitet står för cirka tre fjärdedelar av höjningen i fråga om levnadsstandarden, och därför är den av t.o.m. större betydelse än en höjning av sysselsättningsgraden. Produktivitetsökningen genomförs med hjälp av en kunskapsstrategi och arbetsinsatser inom näringslivet. Produktivitetsutvecklingen baserar sig på en höjning av teknologinivån, affärsledningskompetens och motiverade och kunniga anställda.

Det är klart att Finlands framgång, välfärd och sysselsättning framöver i allt större utsträckning kommer att vara beroende av att vi hela tiden på nytt finner vår plats när det gäller arbetsfördelningen i världen. Detta sker bäst genom satsningar på kunnande och utbildning samt forskning och utvecklingsarbete.

Jag väntar med intresse på oppositionens insats i denna diskussion. Oppositionen har varken i diskussionerna om budgetpropositionen eller i någon annan offentlig diskussion föreslagit några åtgärder som regeringen inte redan nu har vidtagit eller kommer att vidta. I interpellationen har de utmaningar som hänför sig till sysselsättningen beskrivits helt riktigt, men inte heller i den lägger oppositionen fram några egna förslag. De egna resonemangen och förslagen låter vänta på sig.

Ed. Osmo Soininvaara merkitään läsnä olevaksi.

Välikysymyksen johdosta syntyy seuraava

Keskustelu:

Jyrki  Katainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri totesi puheessaan, että opposition ei kannata olla huolissaan hallituksen työllisyyspolitiikasta.

Herra pääministeri, kun katsoo teidän työnne tuloksia, ainoastaan vastuuton poliittinen puolue ei ole huolissaan. Kyllä puhetta riittää, kyllä suunnitelmia riittää, kyllä aikomuksia riittää, mutta kun katsomme, mikä on tämän päivän tulos teidän työllisyyspolitiikastanne, ainoastaan vastuuton poliitikko ja poliittinen liike ei ole huolissaan tästä teidän työnne tuloksesta. Vetoomukset yritysten irtisanomisten lakkauttamiseksi eivät ole riittävä keino hallitukselta ylläpitää työllisyyttä. Meidän on keskityttävä niihin toimintaympäristöön vaikuttaviin tekijöihin, jotka mahdollistavat yritysten kilpailukyvyn säilyttämisen ja työllisyyden edistämisen.

Pääministeri Vanhasen hallituksen ohjelmassa todetaan, että hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite on työllisyyden lisääminen vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä. Tämän lupauksen pitämisestä oppositio on nyt siis tehnyt välikysymyksen. Emme enää usko, että hallitus kykenee pitämään työllisyyslupauksensa. Tilastokeskuksen tänään julkistaman tuoreen tilaston mukaan työllisiä oli elokuussa 7 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Samanaikaisesti kokoaikatyötä tekevien palkansaajien määrä vähentyi vielä enemmän. Jatkuvaa kokoaikatyötä tekevien palkansaajien määrä väheni 23 000:lla. Epätyypillisissä työsuhteissa, kuten osapäivätöissä, olevien määrä kasvoi elokuussa 9 000:lla. Saman tilaston mukaan työttömiä oli 7 000 enemmän kuin edellisen vuoden elokuussa. Hallituksen työllisyyslupauksen mukaisten 100 000 uuden työpaikan luominen edellyttää keskimäärin 25 000 uuden työpaikan luomista vuosittain. Hallitus on siis etääntymässä työllisyystavoitteestaan, ei saavuttamassa sitä. Nykyinen hallituspohja on toiminut puolitoista vuotta, joten on selvää, että nykytahdilla ja nykykeinoilla ei hallitus tule, eikä kykene, lunastamaan työllisyyslupaustaan.

Suomalaisessa yhteiskunnassa ollaan uhkaavasti hyväksymässä alhainen työllisyys ja korkea työttömyys. Tämä hiljainen tyytyminen ja vaarallinen kehitys, joka uhkaa hyydyttää koko hyvinvointiyhteiskunnan, on kohtalonkysymys suomalaisille palveluille, suomalaiselle työllisyydelle. Tämä luovuttamisen henki antaa hallitukselle hetkellisesti tuulensuojaa, mutta, arvoisa pääministeri, myrsky on nousemassa.

Ratkaisun avaimet ovat hallituksella. Sen on vihdoin ryhdyttävä toimiin työttömyyden vähentämiseksi ja työllisyyden parantamiseksi. Siihen, että hallitus nykypolitiikallaan onnistuisi työllisyyslupauksensa pitämisessä, ei tunnu uskovan enää juuri kukaan. Ainakaan työministeri ei enää usko hallituksen työllisyystavoitteeseen. Työministeri Tarja Filatov arvioi elokuun alussa, että hallituksen työllisyyslupaus on niin äärimmilleen mitoitettu, että suomalaisessa yhteiskunnassa ei pystytä tekemään riittävän isoja ratkaisuja tavoitteen saavuttamiseksi. Ministeri Filatov ei haastattelussaan kuitenkaan tarkemmin määritellyt, miksi työllisyyttä parantaviin merkittäviin ratkaisuihin ei olla valmiita ja kuka näitä merkittäviä ratkaisuja oikein vastustaa. Toisaalta Filatov ei myöskään kertonut, mitä nämä merkittävät ratkaisut voisivat olla ja miksi hän ei edes esitä niitä hallitukselle.

Hallituksen budjettiesitykseen liittyvässä valtiovarainministeriön taloudellisessa katsauksessa arvioidaan, että ilman uusia toimenpiteitä työllisyysaste uhkaa vakiintua tulevina vuosina 67—68 prosentin tietämille. Valtiovarainministeriö arvioi työllisten määrän lisääntyvän vain 20 000:lla vuoteen 2008 mennessä. Työllisyysasteen nostamisen tärkeydestä ollaan Suomessa yksimielisiä. Yksimielisiä on myös oltu siitä, että peruspalveluiden, kuten koulutuksen, terveyspalveluiden sekä lasten päivähoidon, turvaaminen edellyttää 75 prosentin työllisyysastetta, siis sitä, että nykyistä huomattavasti useampi työikäinen ja työkykyinen suomalainen olisi töissä. Yrittäkää edes kuvitella, millainen Suomi olisi, jos edes 75 prosenttia työikäisistä suomalaisista olisi töissä. Joidenkin arvioiden mukaan bruttokansantuote olisi noin 10 prosenttia korkeammalla tasolla kuin tällä hetkellä. Työttömyysaste olisi noin 4 prosenttia. Valtiontalouden ylijäämä olisi 6 prosenttiyksikköä korkeammalla tasolla eli ehkä noin 8—10 miljardia euroa. Yksinkertaisesti elintasomme ja hyvinvointimme olisi paljon nykyistä parempi. Mutta mitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi tekee nykyinen Vanhasen hallitus? Ei yhtään mitään. Se pyrkii selviytymään vain tästä vaalikaudesta ja sulkee silmänsä tiedossa olevilta tulevilta ongelmilta.

Tämän päivän Hufvudstadsbladetissa pääministeri Vanhanen toteaa, että kaikki on mennyt niin kuin on toivottu, suoraan talouspolitiikan oppikirjasta. Hallitus tuntuu uskovan, että mikäli nyt asiat tuntuvat sujuvan kohtuullisesti, ei ole syytä tehdä mitään. Vaikeiden ratkaisujen välttämisestä on tullut hyve.

Hallitus ei ole vastuussa vain äänestäjilleen seuraavissa eduskuntavaaleissa. Me kaikki täällä eduskunnassa olemme vastuussa seuraaville sukupolville siitä, minkälaisen Suomen me jätämme heille asuttavaksi ja elettäväksi. Jätämmekö tuleville sukupolville hyvinvointi-Suomen, jossa on koulutettu, kilpailukykyinen työvoima, joka tuottaa itselleen ja koko yhteiskunnalle hyvinvointia; yhteiskunnan, jossa kädentaitoja arvostetaan; yhteiskunnan, jossa palvelut toimivat ja jossa palvelualat työllistävät; yhteiskunnan, jossa luovuus kukoistaa, jossa on työntekoa ja yrittämistä kannustava henki? Tällaisessa Suomessa kaikille tarvitseville voidaan taata korkeat hyvinvointipalvelut. Tuloveroaste tällaisessa Suomessa on nykyistä alempi. Työttömyys on hyvin alhainen, syrjäytyneitä on hyvin vähän.

Vai jätämmekö tuleville sukupolville pahoinvointi-Suomen, josta yritykset ja työpaikat katoavat, Suomen, jossa hyvinvointipalveluiden laadusta on jouduttu tinkimään, koska rahaa niiden ylläpitämiseen ei ole? Tällaisessa Suomessa jatkuvasti joudutaan korottamaan veroja ja terveydenhuollon potilasjonot ovat erittäin pitkät. Pahoinvointi-Suomessa verojen tuotto ei korotuksista huolimatta nouse, päinvastoin. Työttömyyden noustessa ja yritysten siirtyessä muualle vähentyy se potti, josta yhteistä hyvää voidaan jakaa. Syrjäytyneiden ja pitkäaikaistyöttömien määrä on tällaisessa Suomessa suuri.

Herra pääministeri, jos työttömyys on tämän vaalikauden päättyessä nykytasolla, joudumme vääjäämättömästi pahoinvointi-Suomeen. Valinta Suomen tulevaisuudesta tehdään nyt. Tällä vaalikaudella tehtävät ratkaisut vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteemme. Nyt on harjoitettava sellaista tulevaisuuspolitiikkaa, joka aidosti luo edellytykset talouden kasvulle maassamme. Se, että nyt ei tehdä mitään, on myös ratkaisu. Se on ratkaisu kurjistuvan Suomen puolesta.

Eläkeikäisen väestön määrä kasvaa jatkossa merkittävästi. Jo vuoteen 2010 mennessä eläkeikäisten kansalaisten lukumäärän arvioidaan nousevan 250 000 henkilöllä. Kun tällä hetkellä yli 65-vuotiaita on 770 000, vuonna 2030 heitä arvioidaan olevan lähes 1,4 miljoonaa. Eläkeikäisen väestön hyvinvointipalveluiden turvaaminen on, ja sen tulee jatkossakin olla, suomalaisen yhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä. Tämän vuoksi ikärakenteen muutos lisää merkittävästi sosiaaliturvan sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannuksia. Valtiovarainministeriön tämän vuoden alussa julkaiseman arvion mukaan ikärakenteen muutos merkitsee lähes 10 miljardin euron menojen lisäystä vuodessa.

Tulevista kustannuksista voidaan selvitä ainoastaan, jos työssä käyvien osuus on riittävä. Tärkein tapa estää hyvinvointipalveluiden heikentyminen, ja päinvastoin mahdollistaa niiden kehittäminen, on työllisten määrän voimakas lisääminen. Jokaiselle työikäiselle ja työkykyiselle henkilölle on luotava mahdollisuus tehdä työtä. Emmekö voisi omaksua Suomeen periaatetta "erilaisille ihmisille erilaista työtä"? Suomalaiset ovat osaavaa ja ahkeraa väkeä. Korkea työttömyys merkitsee sitä, että suuri osa suomalaisista ei pääse hyödyntämään omia voimavarojaan. Osalle työikäisistä ja työkykyisistä ei ole siis löytynyt työtä. Osa suomalaisista tekee vastoin tahtoaan osapäivätyötä. Joillekin osapäivätyö on elämäntilanteeseen sopiva oma valinta, mutta joillekin se on olosuhteiden sanelema pakko. Moni suomalainen tekee kokopäivätyötä, jossa ei pääse hyödyntämään koko osaamiskapasiteettiaan. Tämä on suurta inhimillisten voimavarojen hukkakäyttöä. Kuinka kauan meillä on varaa tällaiseen?

Arvoisa puhemies! Hyvinvointipalveluiden rahoituksen kannalta tulevien vuosikymmenien merkittävin haaste on hidastaa työelämän ulkopuolella olevien määrän kasvua suhteessa työssä oleviin ja estää elatussuhteen heikentyminen. Kun vielä vuonna 90 jokaista työllistä kohden oli yksi työelämän ulkopuolella, niin vuonna 2010 elatussuhde kääntyy selkeästi epäedullisempaan suuntaan. Vuonna 2030 kahta työllistä kohden on kolme työelämän ulkopuolella. Nämä merkitsevät huomattavaa painetta kiristää palkansaajien ja yritysten verotusta sekä nostaa työnantajamaksuja. Tämä taas johtaisi kannattavan yritystoiminnan kiihtyvään siirtymiseen maamme rajojen ulkopuolelle, mikä edelleen vähentäisi työpaikkojen määrää ja huonontaisi elatussuhdetta. Suomi ajautuisi hyvin hankalaan kielteiseen kierteeseen.

Arvoisa puhemies! Selvityksiä keinoista nostaa työllisyysastetta on tehty useita. Ne ovat kaikki nykyhallituksen tiedossa ja kaikki nykyhallituksen käytettävissä. Valtiosihteeri Raimo Sailaksen johtaman työllisyystyöryhmän loppuraportti julkaistiin 31. maaliskuuta 2003. Työryhmä esitti muun muassa tuloverotuksen keventämistä 4 prosenttiyksiköllä kaikilla tulotasoilla vaalikauden aikana, kotitalousvähennyksen käyttömahdollisuuden laajentamista, työttömyysturvan keston muuttamista riippuvaiseksi työhistoriasta sekä työmarkkinatuen muuttamista määräaikaiseksi.

Pääministerin entisen talouspoliittisen neuvonantajan Olli Rehnin johdolla julkaistiin 22. kesäkuuta 2004 Suomi maailmantaloudessa -selvityksen väliraportti. Raportissa esitettiin muun muassa työn verotuksen keventämistä kaikilla tulotasoilla sekä osaamisen kannustavuutta heikentävien korkeiden rajaveroasteiden alentamista siten, että ylin rajaveroaste on korkeintaan 50 prosenttia. Edelleen raportissa esitettiin muun muassa tutkimus- ja kehitysmäärärahojen lisäämistä, yliopistojen kilpailukyvyn parantamista sekä työlupakäytäntöjen lieventämistä.

Selvityksiä on siis tehty jo aivan riittävästi. Nyt on aika ryhtyä toimiin, ja aloite on hallituksella. Kokoomus tarjoaa yhteistyötä hallitukselle työttömyyden vähentämiseksi ja hyvinvointipalveluiden rahoituksen turvaamiseksi. Olemme valmiit neuvottelemaan hallituksen kanssa kaikista tarvittavista toimista. Olemme valmiit täällä eduskunnassa tukemaan vaikeitakin yhdessä sovittuja esityksiä, jotka parantavat työllisyyttä.

Arvoisa pääministeri, jos te olette, niin kuin haluan uskoa, aidosti huolissanne tämän maan tulevaisuudesta, tekin kärsitte tästä todennäköisestä tulevaisuudenkuvasta, jonka mukaan maahan ei synny lupaamianne 100 000:ta uutta työpaikkaa. Tiedän, että kirjasitte lupauksen tietoisena siitä, että alhaisempi työllisyys johtaa hyvinvoinnin heikkenemiseen, palvelujen karsimiseen ja velkaantumiseen nuorten suomalaisten kustannuksella.

Arvoisa herra pääministeri, aloittakaa vihdoinkin rakentavat neuvottelut opposition kanssa työllisyyden parantamiseen tähtäävän laajan toimenpideohjelman luomiseksi. Älkää ottako sitä arvovaltatappiona. Suomeen on luotava sellaiset olosuhteet, että tänne kannattaa sijoittaa ja että täällä kannattaa työllistää.

Kansainvälinen tilintarkastusyhtiö Ernst & Young kysyi viime vuonna yli 500 yhdysvaltalaisen ja eurooppalaisen suuryrityksen johtajan mielipidettä siitä, mitä maita he pitävät sijoituksilleen kiinnostavimpina. Euroopan osalta ei ollut yllättävää, että yritysjohtajat pitivät Saksaa mielenkiintoisimpana sijoituskohteena. Lievä yllätys oli se, että seuraavina tulivat Venäjä ja Puola. Kahdenkymmenen sijoitusten kannalta mielenkiintoisimman eurooppalaisen maan joukkoon mahtuivat jopa Liettua, Viro ja Bulgaria. Suomi sen sijaan ei tähän joukkoon mahtunut, siis näiden kahdenkymmenen eurooppalaisen maan listalle, joita maailman suurimpien yritysten johtajat pitävät sijoitustensa kannalta kiinnostavimpina. Tämän tuloksen luulisi, arvoisa pääministeri, soittavan jo hälytyskelloja hallituksessakin.

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen talouskehitys on johtanut omistamisen kansainvälistymiseen. Tämä kehitys on pääosin ollut Suomen kannalta myönteistä. Viime vuosikymmenien taloudellinen kehityksemme on vahvistunut siitä, että yrityksiimme on saatu ulkomaista pääomaa. Omistajan värillä on kuitenkin väliä, kun yritys tekee päätöksiä pääkonttorinsa ja tutkimuksen sekä tuotekehitystoiminnan sijoittamisesta. Tämän vuoksi on keskeistä, että Suomessa toimivissa yhtiöissä on myös merkittävää suomalaista omistusta. Tämä edellyttää sitä, että suomalainen pääoma jatkossakin sijoittaa Suomeen.

Aivan erityisesti toivon suomalaisten työeläkeyhtiöiden lisäävän omistuksiaan suomalaisissa yrityksissä. Työeläkevarojen sijoittaminen perustuu pitkäaikaisen tuoton saamiseen. On täysin selvää, että eläkkeiden maksaminen voidaan turvata vain, jos Suomi menestyy ja mahdollisimman moni työikäinen ja työkykyinen on töissä. Työeläkeyhtiöiden oma intressi on varmistaa tämä. Työeläkeyhtiöiden tulee mielestäni pikaisesti uudelleen arvioida omaa sijoitusstrategiaansa ja tehdä päätökset Suomeen suuntautuvien sijoitusten lisäämisestä. Vain tätä kautta voidaan turvata se, että meillä on jatkossakin riittävästi yrityksiä ja palkansaajia, jotka maksavat myös tulevaisuudessa työeläkevakuutusmaksuja.

Kuten edellä totesin, kokoomus on valmis neuvottelemaan hallituksen kanssa työllisyyden parantamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Näihin neuvotteluihin tuomme omat esityksemme.

Ensinnäkin, työnantajamaksuja on alennettava porrastamalla ne palkkatason mukaan. Kokoomuksen eduskuntaryhmä jättää tällä viikolla talousarvio- sekä lakialoitteen asiasta. Työttömyyden rakenne Suomessa poikkeaa oleellisesti muihin maihin nähden. Meillä ero matalasti koulutettujen ja korkeasti koulutettujen välillä on selkeästi jyrkempi kuin muissa vertailukelpoisissa maissa. Meillä työn hinta on muodostunut matalan tuottavuuden aloilla niin korkeaksi, että se ehkäisee uusien työpaikkojen syntymistä. Siksi työn hintaa on laskettava porrastamalla työnantajien sivukulut palkkatason mukaan.

Pääministeri Vanhasen hallitusohjelmassa todetaan tältä osin, että matalapalkkaiseen työhön kohdistuvaa kysyntää pyritään lisäämään kohdennetuin välillisten työvoimakustannusten kevennyksin. Edelleen hallitusohjelmassa todetaan, että tavoitteena on, että järjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön vuoden 2004 aikana.

Vuosi sitten budjettiriihessä hallitus siirsi työnantajamaksujen alentamisesta päättämisen tämän vuoden maaliskuun kehysriiheen. Sielläkään ei asiaa kyetty päättämään, vaan päätös siirrettiin budjettiriiheen. Elokuun budjettiriihessä kyettiin vain päättämään, että asiasta päätetään ensi vuoden alussa ja että järjestelmän käyttöönotto siirretään vuoteen 2006.

Toiseksi, kotitalousvähennystä on parannettava. Tulemme tällä viikolla jättämään aloitteet kotitalousvähennyksen parantamisesta siten, että omavastuuosuutta alennetaan 100 eurosta 50 euroon. Vähennyksen ylärajaa esitämme korotettavaksi nykyisestä 1 150 eurosta 2 300 euroon.

Kolmanneksi, epäonnistuneen yritysverouudistuksen pahimmat epäkohdat on korjattava. Osinkoverotuksen kiristymistä on lievennettävä siten, että alle 5 000 euron jäävät osingot säädetään kokonaan verovapaiksi. Verolle menevästä osingosta 50 prosentin on oltava verovapaata päätetyn 30 prosentin sijaan. Matalien ansiotulo-osinkojen verotuksen kiristyminen pitää estää kokonaan. Yritysten kasvumahdollisuuksia heikentävä osinkokatto on poistettava, samoin kuin sijoitusomaisuudesta saatavien osinkojen ketjuverotus. Varallisuusverotuksesta luopumisen aikataulusta on tehtävä selkeät päätökset.

Neljänneksi, tehokkaat toimet syrjäytymisen ehkäisemiseksi on aloitettava. Osa nuorista suomalaisista on tälläkin hetkellä syrjäytymisvaarassa. Syrjäytymisvaarassa ovat erityisesti ne nuoret, jotka eivät saa peruskoulua suoritetuksi tai jotka suorittavat peruskoulun erittäin huonoin arvosanoin ja jotka eivät hakeudu ammatilliseen koulutukseen. Joissakin tapauksissa työttömyys jopa periytyy. Pitkäaikaistyöttömien lapset ovat muita suuremmassa vaarassa joutua itsekin työttömiksi. Tämä kehitys on yksinkertaisesti vain pysäytettävä.

Viime vaalikaudella aloitettiin sosiaali- ja terveysministeriön aloitteesta ja eduskunnan myöntämin määrärahoin useampivuotinen kokeilu syrjäytymisvaarassa olevien nuorten nykyistä tehokkaammaksi tukemiseksi. Kokeilu käynnistyi usealla paikkakunnalla. Ideana oli luoda toimiva viranomaisyhteistyö peruskoulun, työvoimatoimiston sekä kunnan sosiaaliviranomaisten välille siten, että syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ei peruskoulun jälkeen jätettäisi heitteille, vaan heille tarjottaisiin tukea ja tarvittaessa kuntoutustoimenpiteitä. Tarkoituksena on ollut löytää nuorille oppisopimus- tai koulutuspaikka. Kokeilu on onnistunut varsin hyvin. Esitänkin tästä syystä sen ulottamista vakinaisena kaikkialle Suomeen. Meillä ei ole varaa antaa yhdenkään nuoren suomalaisen syrjäytyä.

Viidenneksi, työvoimapoliittisen koulutuksen tasoa on selvästi parannettava. Työvoimapoliittinen koulutus on toimivaa vain silloin, kun se antaa työttömille sellaisia valmiuksia, joita tämän päivän työelämässä tarvitaan. Valitettavan pieni osa työvoimatoimistojen järjestämästä työvoimapoliittisesta koulutuksesta toteutetaan yhdessä yritysten kanssa. Tässä suhteessa erot maan eri osien välillä ovat varsin suuret. Toisissa työvoimatoimistoissa on totuttu järjestämään työttömille ammatillista koulutusta yhdessä yritysten kanssa. Toisissa tätä on vierastettu. Työministeriön tehtävä on ohjeistaa kaikki työvoimatoimistot lisäämään yhteistoimintaa yritysten kanssa.

Kuudenneksi, tuloverotuksen maltillista keventämistä on jatkettava uusien työpaikkojen luomiseksi. Tähänastisesta tuloverotuksen keventämisestä on hallitukselle annettava hyvä arvosana. Tuloverotusta on kevennetty viime vuonna ja tänä vuonna. Tällä on ollut myönteinen vaikutus suomalaisten ostovoimaan ja sitä kautta talouskasvuun ja sitä kautta työllisyyteen. (Ed. Zyskowicz: Kuten pääministeri totesi!)

Ensi vuoden veronkevennykset hallitus on puolestaan jättänyt täysin auki. Hallitus on luvannut merkittävästi keventää tuloverotusta, mikäli työmarkkinajärjestöt sopivat maltillisista, työllisyyttä tukevista palkankorotuksista. Tässä hallitus tekee mielestäni virheen. Se sitoo koko veropolitiikkansa työmarkkinaratkaisuun. Työn verotusta olisi pitänyt keventää jo budjettiriihessä 1 prosenttiyksikön kaikissa tuloluokissa. Lopullinen työn verotuksen keventämisen määrä pitää katsoa tuponeuvotteluiden jälkeen.

Kokoomuksen tavoitteena, arvoisa puhemies, ei ole minimoida verotulojen tasoa vaan optimoida verotus sellaiselle tasolle, jolla maksimoidaan palkansaajien ostovoima, talouskasvu ja työllisyys. (Ed. Zyskowicz: Juuri näin!) Hyvinvointipalveluiden rahoitus voidaan turvata vain, jos työllisten määrä nousee selkeästi ja selvästi nykyisestä.

Arvoisa puhemies! Ehdotan seuraavaa sanamuotoa perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi:

"Eduskunta toteaa, että hallitus ei tule lunastamaan hallitusohjelmassa antamaansa työllisyyslupausta ja että hallitus ei ole kyennyt — useista valmistelevista virkamiesselvityksistä huolimatta — esittämään sellaisia toimenpiteitä, jotka merkittävästi parantaisivat työllisyyttä. Tästä johtuen hallitus on vakavasti vaarantanut hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen rahoituksen eikä näin ollen nauti eduskunnan luottamusta."

Kyösti  Karjula /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen harmistunut siitä, että ed. Kataisen puheenvuoron aikana mikrofonit eivät toimineet. Se oli harmillinen asia. Muutoin ed. Kataisen sinällään arvostettavassa puheenvuorossa pääpaino oli siinä nykytilanteen ja lähitulevaisuuden analyysissä, joka on erittäin hyvin hallituspuolueiden ja hallituksen tiedossa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen työtä leimaa kaksoishaaste. Sen on nostettava työllisyysastetta ja turvattava hyvinvointivaltion rahoituspohja ikääntyvässä Suomessa. Työllisyyskehitykseen vaikuttavat kaksi toisiinsa nivoutuvaa ulkoista tekijää: globalisaatio ja heikko talouskasvu meille tärkeillä toimialoilla.

Hallitusohjelman haasteellinen työllisyystavoite on 100 000 uuden työpaikan aikaansaaminen vaalikauden aikana. Keskustan eduskuntaryhmän kanta on, että siitä on pidettävä myös kiinni. (Ed. Zyskowicz: Miten?) Se on yhteinen tehtävä koko Suomelle, kuten pääministeri Matti Vanhanen on todennut. Keskustan eduskuntaryhmä on sitoutunut hallitusohjelmaan ja sen tavoitteisiin. Mikäli tavoitteiden toteutuminen edellyttää nykyistä vahvempia toimenpiteitä, ne on toteutettava. Emme selviä suurten ikäluokkien eläkkeellelähdön tuomasta haasteesta, ellemme saa huomattavasti nykyistä suurempaa osaa työikäisistä töihin.

Hallitus onkin toiminut johdonmukaisesti työurien pidentämiseksi. Työllisyystilanne on muuttumassa myönteisempään suuntaan. Lähes kaikki ennustelaitokset ovat nostaneet ensi vuoden kasvuennusteitaan. Elinkeinoelämän keskusliiton tuoreen arvion mukaan myös teollisuuden irtisanomisaalto, joka alkoi edellisen hallituksen aikana syksyllä 2002, on päättymässä. Viimeisen vuoden aikana työllisyyttä on ylläpidetty matalan talouskasvun olosuhteissa. Hallituksen tietoinen ponnistelu palvelualojen ja kotimarkkinoiden myönteisen kehityksen ruokkimiseksi on tuottanut selvästi tuloksia.

Opposition esittämät pelkät veroratkaisut eivät riitä työllisyyden parantamiseen. (Ed. Zyskowicz: Toimiko mikrofoni noin huonosti?) Työllisyyttä edistetään vero-, yrittäjyys- ja työvoimapolitiikalla sekä niiden yhdistelmällä. Verotusta ja sosiaaliturvaa on uudistettava siten, että ne kannustavat työntekoon ja yrittämiseen.

Hallituksella on käytössään valikoima toinen toisiaan tukevia toimia, joilla Suomen kasvu ja työllisyys saadaan tavoitteiden mukaiselle nousu-uralle. Työmarkkinajärjestöt voivat tukea hallitusta omilla ratkaisuillaan, joilla vauhditetaan työllistymistä ja työllistämistä. Oppositio voi myös antaa oman rakentavan panoksensa tuomalla esiin uusia keinoja työllisyyden parantamiseksi. Hallituksen talouspolitiikan ydintehtävä on kasvun tukeminen, minkä vuoksi on tärkeää edistää vakautta luovan työmarkkinaratkaisun syntymistä sekä luoda talouteen dynamiikkaa.

Suomen talouden kehitys ei ole ollut sellaista, mitä sen arvioitiin olevan hallitusohjelmaa tehtäessä. (Ed. Zyskowicz: Ei todellakaan!) Työllisyystavoitteen saavuttaminen edellyttää lähivuosina erityisen nopeaa kokonaistuotannon kasvua. Talouden kasvuvauhti nousee ensi vuonna yli 3 prosenttiin, mikä parantaa luonnollisesti työllisyyttä. Maailmantalouden tulevaisuudennäkymät ovat kuitenkin epävarmat, joten Suomen talouskasvu voi hidastua tulevaisuudessa, mikä tekee työllisyystavoitteen saavuttamisesta entistä suuremman, yhteisen, haasteen.

Globalisaatio on aiheuttanut sen, että Suomen kilpailukyky tuotannollisen toiminnan sijaintipaikkana on heikentynyt. Perinteisen teollisuuden työllistämisedellytykset eivät ole enää samanlaiset kuin ennen. Teollisuuden vientituotteiden hintakehitys on ollut laskeva jo pitkään. Viemme määrällisesti paljon tuotteita, mutta vientitulomme laskevat.

Yritysten siirtyminen ulkomaille on siirtymistä markkinoiden läheisyyteen. Tämä muutos luo lisämarkkinoita, mutta edellyttää uusiutumiskykyä, jotta voimme säilyttää työpaikkoja ja vahvistaa omaa osaamistamme. Tässä muutosprosessissa suomalaisen omistajuuden säilyttäminen on keskeinen vahvuus. Suomen on pidettävä jatkuvasti huolta tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoiminnan kyvystä uudistua. Meidän on löydettävä aina oma paikkamme uudestaan maailmantalouden työnjaossa. Suomen tulee panostaa yrittäjyyteen, korkeaan osaamiseen ja uusiin toimintatapoihin, jotka parantavat kilpailukykyämme.

Väestön vanhetessa talouskasvun ja hyvinvoinnin edellytysten luomiseksi työn tuottavuuden nostaminen on välttämätöntä. Arvoisa puhemies! Viime vuosina Suomessa tuottavuus on noussut erityisesti teollisuudessa, mutta palvelualoilla kehitys ei ole ollut yhtä hyvä. Erityisesti julkisissa palveluissa tietotekniikan nykyistä laajemmalla soveltamisella, johtajuuden vahvistamisella ja uusilla toimintakäytännöillä voidaan tuottavuutta parantaa. Uusiutuminen, innovaatiot ja verkostoituminen ovat nousseet kasvun ja menestymisen edellytyksiksi.

Uusia työpaikkoja on syntynyt ja syntyy palvelusektorille. Ansiotuloverojen kevennyksillä on tuettu kansalaisten ostovoiman kehitystä ja työn kannustavuutta. Palvelualoilla nopeimmin ovat kasvaneet liike-elämän palvelut. Suomessa palvelusektorin osuus työllisistä on kuitenkin edelleen alhaisempi kuin muissa Oecd-maissa. Palvelualoilta löytyy mahdollisuuksia ihmisten työllistämiseen.

Hallitus on jo toteuttanut useita rakenteellisia toimenpiteitä, joilla on edistetty yrittäjyyttä ja parannettu työllisyyttä. Työvoimavaltaisten alojen mahdollisuuksia työllistää tuetaan ottamalla käyttöön matalapalkka-alojen verotuki vuoden 2006 alusta. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että matalan tuottavuuden tuki on riittävä, ja valtion rahoitusosuuden on oltava merkittävä. Palkansaajien kotityöhön kohdistuvan vähennysoikeuden laajentamisella edistetään lisäksi palvelualojen työllisyyttä.

Yrittäjyyden ja työllisyyden politiikkaohjelmat ovat jo tuottaneet hyviä tuloksia. Yrittäjien määrä on lisääntynyt. Yrittäjyyttä edistävät muun muassa arvonlisäveron alarajan liukuman toteuttaminen ja starttirahan laajentaminen. Olemassa olevien työpaikkojen säilymistä hallitus on edistänyt huojentamalla yritysten sukupolvenvaihdosten verotusta. Nämä asiat eivät edenneet millään tavalla kahdentoista vuoden aikana kokoomuksen ja kokoomuslaisen valtiovarainministerin ollessa hallituksessa.

Hallitus on palauttanut ohjelmansa mukaisesti kuntien ja valtion suhteisiin vakautta ja pitkäjänteisyyttä, luonut luottamuksen ilmapiiriä ja lisännyt valtionosuuksia. Kuntien taloustilanteen vahvistuminen on parantanut kuntien mahdollisuuksia työllistää ja vakinaistaa määräaikaisia työsuhteita.

Hallitus on tehostanut myös työvoimapolitiikkaa ottamalla käyttöön muun muassa työvoiman palvelukeskukset sekä lisäämällä oppisopimuskoulutusta ja aikuiskoulutusta. Pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorisotyöttömyyden vähentämiseen tähdätään useilla eri toimenpiteillä. Työvoimapolitiikka vastaa nyt paremmin työnhakijan ja työnantajan yksilöllisiin tarpeisiin.

Työministeriössä on valmistelussa työmarkkinatuen muuttaminen siten, että työttömällä on velvollisuus osallistua aktiivitoimenpiteisiin tietyn työttömyysajan jälkeen. Tämä on Tanskassa johtanut hyviin tuloksiin, koska se on kannustanut työttömiä työnhakuun ja koulutukseen. Keskustan eduskuntaryhmä kiirehtii työmarkkinatuen uudistamista.

Arvoisa puhemies! Vuoden lopulla hallituksella on käytössään myös globalisaatiotyöryhmän ehdotukset uudistuksista ja toimenpiteistä, joilla suomalaista osaamispohjaa, kilpailukykyä ja työllisyyttä parannetaan. Koulutus- ja innovaatiojärjestelmien korkea taso ja niiden jatkuva kehittäminen varmistavat tulevaisuudessa kilpailukykymme. Tutkimus- ja kehitystoiminnan määrärahojen lisääminen on tarpeellista liiketoiminta- ja markkinointiosaamisen sekä palvelualojen vahvistamiseksi.

Innovaatiotoimintaa ja yrittäjyyttä on vahvistettava myös alueilla. Tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan rahoitusta on suunnattava tehokkaammin myös maakuntien kasvun tukemiseksi.

Työmarkkinajärjestöillä on suuri vastuu työllisyystavoitteen toteutumisesta. Hallituksella on onnistuneen työmarkkinaratkaisun jälkeen mahdollisuuksia jatkaa ansiotuloverojen kevennyksiä, mikä lisää talouden dynamiikkaa ja työllisyyttä.

Arvoisa puhemies! Suomen tulee rakentaa tulevaisuuttaan määrätietoisesti vahvuuksilleen. Olemme pieni, osaava, uudistumiskykyinen ja joustava kansakunta. Tarvitsemme yksituumaisuutta tarvittavien uudistusten läpiviennissä, jotta ikääntymisen ja työttömyyden kaksoishaasteesta selvitään.

Jukka Gustafsson /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen välikysymys työttömyydestä ja kansalaisten hyvinvoinnista on tärkeä. Kokoomuksen tekemää välikysymystä pitää kuitenkin arvioida poikkeuksellisen kriittisesti.

Sosialidemokraattien korviin ei ole kantautunut yhdenkään kokoomusjohtajan huoli viimeviikkoisten irtisanomisilmoitusten johdosta. Puheenjohtaja Katainen ei ole saanut suutaan auki, ei ed. Zyskowicz, ed. Sasilta ei sitä kukaan odottanutkaan. Onko joku kuullut, että kokoomus olisi vaatinut palkansaajille parempaa muutosturvaa irtisanomis- ja lomautustilanteissa? Miksi nyt irtisanotaan, kun yritysten tulokset ovat hyviä? No, syynä on lyhytaikaisen voiton tavoittelun maksimointi. Yritysjohto toimii tällöin tuomittavasti. Kokoomusta ei näytä kiinnostavan työntekijän ja toimihenkilön työpaikan säilyminen.

On vielä syytä iloita ministerien Kalliomäen ja Erkon lausunnoista, joissa kovin sanoin arvosteltiin neljännesvuositaloutta. Toiminta heikentää yrityksen kykyä toimia pitkäjänteisesti, myös omistajan edun huomioiden. Kokoomusjohto nukkuukin kuin kissa lämpöisellä uuninpankolla näkemättä ja välittämättä raa’an kapitalismin kurittaessa ihmisten elämää ja työllisyyttä. Hallitus on tehnyt paljon työttömyyden vähentämiseksi. Kokoomus ei ole tuntenut vastuutaan vaikuttaakseen yrityksiin. (Ed. Elo: Ei pienintäkään!)

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä antaa kaiken tukensa nyt ay-liikkeelle työntekijöiden muutosturvan parantamiseksi. Yrityksille kuuluu myös vastuu irtisanottavan uudelleen työllistämisestä, koulutuksesta ja myös uuden työn etsimisestä. Muutosturvassa on kyse työntekijän kohtelusta. Haluamme vedota työnantajiin, joille muutosturvan kustannukset olisivat marginaalisia. Työnantajien tulee arvostaa työntekijöitään, jotka yrityksen menestyksen ovat luoneet. Ryhmämme tukee myös työministerin aktiivista työvoimapolitiikkaa. Pidämme tärkeänä, että voimavaroja voitaisiin lisätä lähemmäksi Ruotsin ja Tanskan tasoa. Kokoomus on näitäkin rahoja supistamassa, vaikka tukityöllistäminen on tuhansille ihmisille tärkeää.

Arvoisa puhemies! Kunnallisvaaleihin liittyen en malta olla lyhyesti tähän puuttumatta: Kokoomuksella on menossa kasvojenpesuyritys. Kokoomuksen päävaaliteema on koulutus. Hyvä, mutta kun olen saanut olla seuraamassa, mitä koulutuksessa tapahtuu, ja vaikuttamassa siihen, niin tiedän, että kokoomuksen jauhot eivät ole puhtaat. Suomessa on ensinnäkin eräs maailman parhaimpia koulutusjärjestelmiä. Se on erityisesti demareiden, vasemmiston, maalaisliitto-keskustan ja osin Rkp:n ansiota. Kun peruskoululakia uudistettiin, sosialidemokraatit esittivät velvoittavaa säädöstä alimpien luokkien ryhmäkoon määrittelemiseksi. Kokoomus kaatoi esityksen. Kun pyrimme määrittelemään opinto-ohjauksen velvoittavaksi, niin kokoomus kaatoi tämänkin esityksen. Eli kokoomuksen koulutusbrändi kunnallisvaaleissa kumisee onttouttaan.

Arvoisa puhemies! Väestön ikärakenteen muutos on lähivuosina tosiasia. Väestön ikääntyminen on monessa mielessä myönteinen asia, joka mahdollistaa uudenlaista ajattelua ja toimintojen kehittämistä. On suuri lääketieteellinen ja yhteiskunnallinen saavutus, että ihmiset elävät nykyaikana pidempään, usein terveinä ja hyväkuntoisina. Ikäihmiset ovat voimavara toisilleen, läheisilleen, he harrastavat aktiivisesti ja ovat mukana kansalaistoiminnassa.

Eläkkeensaajat ovat ansainneet täyden työeläkkeen. Heidän ostovoimansa tulee tulevaisuudessa olemaan merkittävä. Ikääntyminen on enemmän mahdollisuus ja voimavara kuin uhka hyvinvointiyhteiskunnalle. Tätä eivät virkamiehet ole valtiovarainministeriössä ymmärtäneet. Monien palvelujen kysyntä tulee merkittävästi kasvamaan. Ikäihmisten toimintakyky on parantunut samaa vauhtia kuin elinvuosia on tullut lisää. Tähän toimintakyvyn ylläpitämiseen, liikuntaan ja sairauksien ennaltaehkäisyyn, kannattaa ryhmämme mielestä puuttua.

Työelämässä on edessämme aikaikkuna. On luonnollista uudistaa toimintatapoja, kun suuri osa työvoimasta siirtyy ansaitulle eläkkeelle. Koulutettujen nuorten työmarkkinat näyttävät valoisilta. Työelämän tuottavuuden parantaminen henkilöstön tarpeet huomioiden on välttämätöntä. Näin työvoimaa riittää työmarkkinoilla ja työurat pitenevät.

Kuntien palvelujen laatu on sidoksissa henkilöstön asemaan ja mitoitukseen. Kuntien työntekijät kärsivät pätkätyösuhteista ja työn raskaudesta. Kunnissa onkin vakinaistettava ... (Ed. Zyskowicz: Tehkää jotain!) — Me teemme, tulen siihen heti. — Kunnissa on vakinaistettava määräaikaisia työsuhteita ja kirkastettava kuvaa työnantajina. Kuntatyön palkkataso ja -järjestelmä on saatava kilpailukykyiseksi. Sosialidemokraattien mielestä henkilöstölisäykset kuntien sosiaali- ja terveyspalveluihin ovat olleet perusteltuja. Tampereella on, toki 0,5 veroäyripennin korotuksella, kasvatettu vakinaista henkilöstöä kolmen vuoden aikana noin 800 henkilöllä eli noin 6 prosenttia. Lisätyöntekijöitä on saatu terveystoimeen, vanhusten hoivaan ja kouluille. (Ed. Elo: Hyvä puhe!)

Arvoisa puhemies! Suomi on pärjännyt viime vuosiin asti hyvin. Kykymme yhdistää hyvinvointivaltio ja tietoyhteiskunta on saanut paljon kansainvälistä arvostusta. Nyt hyvinvointivaltion todellista puolustamista on sen rohkea uudistaminen. Suomen on haettava aktiivisesti uusia luovan talouden alueita. Professori Matti Pohjola on tullut johtopäätökseen, että talouskasvu johtuu pääasiassa teknologisesta kehityksestä. Se ei synny itsestään vaan vaatii rahaa tutkimus- ja kehitystoimintaan. Investoimalla teknologiaan nopeutetaan työn tuottavuutta ja kasvua ja siten vastataan ikärakenteen muutoksen aiheuttamiin haasteisiin. Julkiset panostukset tutkimus- ja kehitystoimintaan on pidettävä lähivuosina korkeina. Julkisella rahoituksella on lisätty yritysten omaa rahoitusta. Erityisesti perusteollisuuden tutkimusintensiteetin nostaminen, liiketoimintaosaaminen ja myös yrittäjäkoulutus ansaitsevat lisärahoitusta. (Ed. Salo: Se on kapitalismia!)

Suomessa on tietoyhteiskuntakehityksen toisessa vaiheessa huomioitava nousussa olevat kulttuuriin ja hyvinvointiin liittyvät alat. Suomi on näillä aloilla vahva. Luovuuden taloutta voidaan vahvistaa niin, että kärjiksi valtion lisäpanostuksina nostetaan kulttuuri- ja hyvinvointiala. Musiikki, ohjelmistot, design ja oppiaineistot ovat tästä esimerkkinä. Ryhmämme pitää tärkeänä lisätä julkista rahoitusta hyvinvointi- ja kulttuurialoille.

Yritysten pitäisikin irtisanomisten sijasta keskittyä kilpailukyvyn säilyttämiseen ja tuotteiden uudistamiseen. Mahdollisuudet uusien yritysten perustamiseksi ovat meillä kansainvälistä huippuluokkaa. Tietotekniikan hyväksikäytössä tuotannon eri vaiheissa on sen sijaan Suomessa vielä paljon tehtävissä lähes joka toimialalla.

Arvoisa puhemies! Kun käymme ja kun pitää käydä keskustelua työllisyydestä, hyvinvoinnista ja työelämästä, ei pidä ohittaa professori Siltalan huomioita. Siltalan mielestä murroksessa työntekijä on joutunut havaitsemaan, ettei ahkeruus ja työ takaakaan enää mitään. Suuryhtiöiden ja rahoittajien eduksi tehostettu turbokapitalismi on johtamassa motivaatiokriisiin, koska työn tuotto menee liian harvoille. Jos työntekijä saa ahkeroimalla ja osaamalla vain uusia tehtäviä entisten lisäksi, työstä katoaa mielekkyys. Tällainen kehitys on ongelmallista sekä yksittäiselle työntekijälle että myös tuottavuuskehitykselle. Väsynyt työntekijä ei innovoi. Luovuuteen ja kehitykseen perustuva teollistuminen edellyttää täysin päinvastaista toimintaa. Työn tulee olla tärkeä ja tukea antava osa ihmiselämää. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä odottaa globalisaatiotyöryhmän selvitystä. Me haluamme olla vahvasti vaikuttamassa inhimillisempään työelämä- ja globalisaatiokehitykseen. Siivittäköön tätä ajatusta ja työtä lause Non nobis solis noti sumus, emme elä yksistään itseämme varten.

Paula Risikko /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Gustafsson tuossa rökitti kokoomuksen vaaliteemoja. (Ed. Gustafsson: Pitkäaikaisella parlamentaarisella kokemuksella!) Tekisi mieli sanoa Niskavuoren vanhan emännän mukaisesti, että "hillitte ittes, Gustafsson". (Naurua) Kaiken kaikkiaan me tiedämme molemmat, hyvä ed. Gustafsson, sen, että koulutusjärjestelmä Suomessa on erittäin korkeatasoinen, mutta se ei reagoi nopeaan yhteiskuntamme muutokseen, valitettavasti. Ja niinhän se on, että se koira älähtää, johonka kalikka kalahtaa.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen välikysymyksen ydin on siinä, miten hallitus aikoo nykyisellä työllisyyskehityksellä turvata tärkeät peruspalvelut jokaisessa Suomen kunnassa. Työllisyyskehitys on kohtalonkysymys paitsi kansalaisille myös kunnille. Jos työllisten määrää ei saada nopeasti nousuun ja työttömyyttä alas, kuntien mahdollisuudet turvata peruspalvelut heikentyvät oleellisesti. (Ed. Kuoppa: Kyllä siihen veronalennuksetkin vähän vaikuttavat!)

Samalla kun hallitus odottaa työllisyyden osalta ihmettä tapahtuvaksi, vetävät eri ministeriöt tilannetta kuntien kannalta aina vain mahdottomammaksi. Tiukkaan kehykseen ahdetaan kunnille uusia tehtäviä ja valtiovarainministeriö puolestaan estää riittävän rahoituksen varaamisen. Hyvät ministerit, peruspalvelut eivät rahoita itse itseään. Palvelujen kannalta on keskeistä, että kunnat saavat verotuloja, ja verotuloja syntyy vain silloin, kun ihmiset käyvät töissä, yritykset menestyvät ja maksavat veronsa. Nyt kustannukset sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä opetustoimessa kasvavat nopeammin kuin verotulot tai valtionosuudet. Sen seurauksena kunnat velkaantuvat.

Jo Vanhasen hallituksen ohjelmassa lähdetään siitä, että hyvinvointipalvelut voidaan turvata vain hyvällä työllisyyskehityksellä eli 75 prosentin työllisyysasteen toteutumisella. Koska hallitus huomaa, että olemme kestämättömällä tiellä? Koska tulee se aika, jolloin hallitus ryhtyy toimenpiteisiin? Jotenkin on helppo ennakoida, että se aika tulee ehkä kunnallisvaalien jälkeen, jos silloinkaan, ja sitä ennen kuitenkin rohkeus puuttuu.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointipalvelujen rahoittamiseksi on pidettävä huolta taloudellisen kasvun edellytyksistä ja työllisyydestä. Yksi keino edistää työllisyyttä on ehkäistä syrjäytymistä työmarkkinoilta. Vaikka koulutusjärjestelmämme on pärjännyt hienosti erilaisissa kansainvälisissä vertailuissa, kuten ed. Gustafsson omassa puheenvuorossaan totesi, on meillä kuitenkin ongelmia erityisesti nuorten työllistymisessä. Muutama tosiseikka tässä mainittakoon:

— Joka neljäs nuori keskeyttää opintonsa.

— Ammatillisen tutkinnon suorittaneista nuorista joka viides on työttömänä.

— Useimmissa ammattikouluissa kärsitään oppilaspulasta.

— Joka viidennellä nuorella on niin vakavia oppimisvaikeuksia, ettei hän saavuta edes peruskoulun oppimisvaatimuksia.

Peruskoulun jälkeen koulutusuralta syrjäytyvät nuoret ovat juuri näitä samoja nuoria, joilla on oppimisvaikeuksia jo koulussa. Tämä merkittävä ryhmä jää kokonaan ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Kokoomus on useaan otteeseen vaatinut hallitukselta tekoja perusopetuksen laadun kohottamiseksi. Oppilashuoltoon on toki tullut uutta lainsäädäntöä ja koulut ovat ottaneet käyttöön uudet opetussuunnitelmat, mutta tavoitteena tulee lisäksi olla pienemmät opetusryhmät ja opettajille enemmän aikaa oppilasta kohden. Tämä on ollut kokoomuksen tavoitekin koko ajan.

Nyt on kyse enää siitä, miten nämä kaikki rahoitetaan. Kokoomus on tehnyt omat esityksensä perusopetukseen panostamisesta. Valtio ja hallitus ovat viime kädessä vastuussa siitä, että kaikissa Suomen kunnissa on mahdollisuus saada laadukasta opetusta turvallisessa oppimisympäristössä. Tarvitaan entistä enemmän koulutusta, joka ottaa huomioon erilaiset oppijat. Vaikeimmissa tilanteissa ovat valitettavasti väestökadosta kärsivät kunnat, joissa kouluverkkoa joudutaan ajamaan alas, sekä nopeasti kasvavat kunnat, joissa uudisrakentaminen vaatii mittavia investointeja.

On myös ongelmallista, että samaan aikaan kun työttömyysluvut pysyvät korkeina, on joillakin aloilla pulaa osaavista ammatti-ihmisistä. Esimerkiksi ammattitaitoisia rakennusmestareita, kirvesmiehiä ja muurareita ei tahdo millään löytyä.

Aloituspaikkojen lisääminen korkeakouluihin, jatkotutkintojen saaminen ammattikorkeakouluihin ja opintoaikojen rajoittaminen yliopistoissa ovat valitettavasti vieneet hallituksen huomion tärkeämmiltä koulutuspoliittisilta kysymyksiltä. Aloituspaikkojen määrän lisäämisen sijasta olisi panostettava koulutuksen laatuun ja valmistumisen edistämiseen. Tosiasia on, että koulutusjärjestelmämme reagoi liian hitaasti koulutetun työvoiman kysynnässä ja väestörakenteessa tapahtuviin muutoksiin.

Arvoisa puhemies! Kuten olemme täällä jo monesti todenneet, työllisyydellä on ratkaiseva merkitys hyvinvointipalvelujen turvaamisessa, sillä heikko työllisyys on johtanut kuntatalouden kiristymiseen. Yksi valitettava seuraus tästä on ollut, että ennalta ehkäisevästä työstä on kunnissa vähennetty voimavaroja. Esimerkiksi kouluterveydenhoitajien määrää on vähennetty samanaikaisesti, kun lasten sairauksista astma, diabetes, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sekä mielenterveysongelmat ovat viime vuosina lisääntyneet. Vaarana on, että sama meno jatkuu, sillä pelkästään hoitotakuun myötä rahat on pakko priorisoida sairauksien hoitoon eikä niiden ennaltaehkäisyyn.

Nykyiset henkilöstömitoitukset sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat niukat. Henkilöstömääriä pitäisi viipymättä lisätä, jotta voidaan varautua tulevaan ikääntyvän väestön hoivan ja hoidon tarpeen lisääntymiseen. Vanhuspalveluissa henkilöstö on valitettavasti itsekin varsin ikääntynyttä, keski-ikä on yli 45 vuotta, ja tutkimusten mukaan henkilöstö sairastaa paljon.

Tietenkään määrän lisääminen ei yksin riitä, vaan samalla on huolehdittava siitä, että henkilöstö on osaavaa. Myös rakenteissa on kehittämisen varaa. Tarvitaan oikeaa hoivan ja hoidon porrastusta. Terveyskeskusten vuodeosastoilta pitkäaikainen laitoshoito on siirrettävä kokonaan pois, sillä terveyskeskuksia tarvitaan tarjoamaan akuuttihoitoa erityisesti hoitotakuun voimaan tullessa. Pitkäaikaisen hoivan tulee olla asiakkaiden omat toiveet huomioon ottavaa, kodinomaista ja mahdollisimman pienissä yksiköissä. Pääpainon pitää olla ehdottomasti kotona asumisen tukemisessa.

Yksi iso kehitettävä asia kunnissa on juuri kotiin annettavat palvelut. Kotona asuminen riittävän avun turvin on keskeinen vanhuspolitiikan tavoite. Ohjelmia ja suosituksia, jotka tätä korostavat, on monta, mutta tosiasiassa kotiavun kattavuus suhteessa 75 vuotta täyttäneeseen väestöön on vähentynyt koko 1990-luvun ajan, vaikka tavoite on ollut täysin päinvastainen.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointi syntyy työstä. Työ, yrittäjyys ja toimeliaisuus tuovat suomalaisille vaurautta, jota voimme jakaa kaikkien kansalaisten hyväksi. Työ tuo meille verotuloja, joiden avulla voimme tarjota hyvän, ihmisarvoisen elämän myös niille, joiden mahdollisuudet itse turvata oma toimeentulonsa ovat syystä tai toisesta heikentyneet.

Itse olen vakuuttunut siitä, että tasavallan työttömyysluvut kaunistuvat vain siinä tapauksessa, että yrittäjille luodaan aidot pärjäämisen edellytykset ja yrittäjäksi ryhtymisen kynnystä alennetaan. Vaikka paljon on toki tehty, paljon on vielä tekemättä. Kiireellisin toimenpide on mielestäni yrittäjien sosiaaliturvassa olevien epäoikeudenmukaisuuksien poistaminen. Palkansaajan ja yrittäjän sosiaaliturvan eroja on poistettava kaikissa niissä asioissa, jotka eivät liity varsinaiseen yritystoiminnan luonteeseen kuuluviin riskeihin. Vaikka yrittäjyyteen liittyy aina riskinotto, esimerkiksi sairastumisesta, vanhemmuudesta tai iästä aiheutuvien riskien suhteen yrittäjän pitäisi päästä samaan asemaan kuin missä muutkin kansalaiset ovat.

Keskeinen epäkohta koskee työttömyysturvaa, jonka voi pääsääntöisesti saada vasta neljän kuukauden kuluttua yritystoiminnan lopettamisesta. Rajauksella on estetty yritystoiminnan riskin siirtymistä sosiaaliturvajärjestelmälle. Yrittäjien perheenjäsenille tämä sinänsä oikea pyrkimys aiheuttaa kuitenkin aivan kohtuuttomia tilanteita. Yrittäjäperheen jäsen, joka ei välttämättä omista pientäkään osaa yrityksestä, voi jäädä kokonaan ilman työttömyysturvaa.

Arvoisa puhemies! Valtion ja kuntien keskinäisen kustannustenjaon tarkistuksessa on käynyt ilmi, että valtion tulisi maksaa kunnille ensi ja sitä seuraavana vuonna noin puoli miljardia euroa. Hallitus kuitenkin suunnittelee siirtävänsä näiden rahojen maksun usealle vuodelle, jopa vuoteen 2008 asti, vaikka kuntien talous kaipaisi kohennusta juuri nyt. Näilläkin rahoilla voitaisiin turvata muun muassa lähikouluverkko ja ennalta ehkäisevä työ kunnissa. Lisäksi sillä voitaisiin vähentää pätkätöitä, mikä parantaisi palvelujen laatua ja henkilöstön motivaatiota.

Hallituksen kyvyttömyys tehdä työllisyyttä parantavia ratkaisuja tulee ennen pitkää suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle kalliiksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on valmis ja halukas tukemaan hallitusta vaikeissakin ratkaisuissa, joilla työllisyyttä voitaisiin parantaa. Pallo on nyt hallituksella. Korintekopaikkoja on toki jo ollut, kysymys on vain siitä, haluaako hallitus heittää korin. Vai jatkaako se pallottelua väärässä päässä kenttää?

Kokoomuksen eduskuntaryhmän nimissä kannatan kansanedustaja Jyrki Kataisen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Markus Mustajärvi /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto teki työntekijöitten muutosturvaa koskevan välikysymyksen viime helmikuussa. Jo tuolloin kävi ilmi, että opposition eri laitojen tilannearviot hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikasta ovat samankaltaiset. Mutta meidän lääkkeemme sairauteen ovat toisenlaiset kuin kokoomuksella.

Kokoomuksen välikysymyksessä työllisyyttä halutaan parantaa sosialidemokraatti Raimo Sailaksen ja keskustalaisen Olli Rehnin opeilla, ja heidän johtamiensa työryhmien esityksiä perätään toteutettavaksi. Kokoomukselle tilanne on hankala. Päähallituspuolueet, keskusta ja SDP, varastivat kokoomuksen vero-ohjelman ja soveltavat sitä puhdasoppisesti, täysimääräisesti ja etupainotteisesti käytäntöön. Talous- ja työllisyyspolitiikassakin keinot näyttävät näillä puolueilla yhteisiltä.

Matalapalkkamallissakaan ei suurta eroa keskustan, sosialidemokraattien ja kokoomuksen välillä löydy. Me vasemmistoliitossa emme hyväksy käsitteeksi matalan tuottavuuden mallia, sillä matala palkka ja matala tuottavuus ovat kaksi aivan eri asiaa. Hoitaja, kaupan kassa, siivooja ja tarjoilija tekevät hyvin tuottavaa työtä, mutta heille maksetaan hyvin huonoa palkkaa. Matalapalkkamalli syrjii vahvasti naisia.

Kokoomus halusi omassa matalapalkkamallissaan kohdentaa suoraa valtion tukea yrityksille harkinnatta ja ilman työllistämisvelvoitetta; ainoana ehtona oli se, että maksettava palkka on riittävän alhainen. Keskusta perää Holm—Vihriälän mallia, ja sosialidemokraatit hyväksynevät sivukulujen alentamisen matalapalkkaisissa töissä. Nuo samat rahat voisi osoittaa tuotekehitykseen, innovaatioihin ja liiketoimintaosaamiseen. Ne synnyttäisivät uutta työtä jaettavaksi niille, joilla työtä ei ole.

Esitetyt mallit luovat palkkarakenteen, joka estää normaalin palkanmuodostuksen ja synnyttää pysyvän työssäkäyvän köyhälistön Suomeen. Nyt Suomessa sinnittelee monta kymmentätuhatta työntekijää, jotka käyvät säännöllisesti töissä, hoitavat velvoitteensa, maksavat laskunsa, mutta elämän mittaisesta työrupeamasta ei jää mitään sukanvarteen. Kaikki valuu läpi käsien. Kuitenkin hallitus kokoomuksen tukemana haluaa lisätä näiden työntekijöitten määrää. Sosialidemokraateille asetelma lienee erityisen hankala: Työmarkkinaneuvotteluissa puhutaan palkankorotusten puolesta ja sitten eduskunnassa osoitetaan valtion tukea töihin, kunhan palkka pidetään tarpeeksi alhaisena.

Hallituspuolueet ovat ottaneet oppia kokoomukselta — voisivat ottaa muualtakin. Kokoomuslainen veteraanipoliitikko Raimo Ilaskivi kehotti jokin vuosi sitten lukemaan Karl Marxia, jotta nykyinen meno maailmantaloudessa avautuisi. Jos teille ei Marx kelpaa, kuulkaa, mitä sanoo professori Siltala: "Nykyinen markkinatalous vaatii työntekijöiltä koko elämänsä antamista työn saamiseen ja sen säilyttämiseen, mutta vapauttaa yhtiöt kaikesta vastavuoroisuudesta", siis vapauttaa yhtiöt kaikesta vastavuoroisuudesta.

Arvoisa puhemies! Välikysymystekstissä lainataan ministeri Pekkarista, jonka mukaan hallitus on keskittynyt enemmän työttömyyden kuin työllisyyden hoitoon. Valitettavasti kumpikin on jäänyt hoitamatta. Työllisyystavoite ei toteudu, ja työttömyys on pysynyt jo kolme vuotta samalla tasolla. Kaikilla sektoreilla tulee takapakkia. Teollisuuden työpaikat vähenevät Suomessa, mutta tuplaantuivat ulkomailla muutamassa vuodessa. Yritykset kyllä investoivat, mutta ulkomaille. Valtion omistajapolitiikka jää pelkkien lausuttujen toiveiden varaan, vaikka teollisuuden työpaikkojen kato heikentää elinkeinorakennetta kaikkein vaarallisimmin.

Kuntasektorilla henkilöstöstä ulosmitataan kaikki mahdollinen. Ennustamattomuus ja epävakaus jatkuvat, mikä johtaa suunnittelemattomaan henkilöstöpolitiikkaan ja hallintoon. Tilanteessa, jossa pitäisi valmistautua muutaman vuoden sisällä realisoituvaan kilpailuun työvoimasta, kunnat taistelevat päälle kaatuvien ongelmien kanssa. Epävarmuutta lisäsi muun muassa ministeri Lehtomäki, kun hän taannoin ylisti yksityistämistä, eikä ylistänyt ensimmäistä kertaa, ja hän sanoo sen myöskin keskustan varapuheenjohtajana.

Julkista sektoria ei pidä väheksyä työllistäjänä ja hyvinvoinnin tuottajana. Ilman vahvaa julkista sektoria ja sitä kautta turvattua sosiaali- ja koulutusjärjestelmää sekä infrastruktuuria ei olisi syntynyt Nokiaa eikä muitakaan menestystarinoita. Sitä virhettä ei saa tehdä, että teknologisesti kehittyneen tietoyhteiskunnan ja sosiaalisesti vastuullisen hyvinvointiyhteiskunnan yhteys murennetaan.

Yleinen veroalehuutokauppa ei työllisyysongelmaa Suomesta poista. Miljoona suomalaista ei veronalennuksesta hyödy mitään. Päinvastoin sadoillatuhansilla ihmisillä kokonaisverotus kiristyy. Veroalehuutokaupan haitat tiedetään, mutta tulokset ovat hukassa. Ministerit Kalliomäki ja Vanhanen kiittivät kilvan Erkon puhetta viime viikon talousarviokeskustelussa. Syystä voidaan kysyä: Seuraako niistä kiitoksista jotain toimintaa?

Työelämästä poistuu vuosina 2000—2015 noin miljoona henkeä. Se on lähes puolet työllisten määrästä. Käänne on dramaattinen. Aina 40-luvulta lähtien näihin päiviin saakka työmarkkinoille tulevat ikäluokat ovat ylittäneet sieltä poistuvien ikäluokkien koon. Pahimmillaan siellä, missä massatyöttömyys on runnellut yhteiskunnan rakenteita, voidaan lähivuosina kärsiä vaikeinta työvoimapulaa.

Nyt tarvitaan lisäpanostusta aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan. Voisimme ottaa oppia Ruotsista ja Tanskasta. Eilen Ruotsissa ilmoitettiin tavoitteeksi alentaa työttömyys 4 prosenttiin, siis 4 prosenttiin. Voidaan kysyä, vannovatko Ruotsin sosialidemokraatit hyvätuloisten veroalen nimiin, nähdäänkö siellä julkinen sektori viholliseksi ja söikö hyvinvointivaltio kilpailukyvyn Ruotsissa.

Suomessa suunta käännettiin päinvastaiseksi. Tilanteessa, jossa työllisyystavoite epäonnistui ja työttömyys jumiutui paikoilleen, vähennetään työhallinnon määrärahoja yli 100 miljoonaa euroa ensi vuonna. Kysynkin ihan vilpittömästi vastuuministereiltä: Mikä logiikka tässä yhtälössä toimii? Me saisimme samalla rahalla työllisyyspolitiikassa enemmän aikaan, jos päätäntävalta valutettaisiin aidosti paikalliselle tasolle, sinne, missä vastuukin viime kädessä kannetaan. Kansallinen yhden ainoan oikean vaihtoehdon työllisyyspolitiikka ei toimi, se on nähty. Momenttivapaa raha työvoimatoimistoille ja lisää paikallista harkintaa säädösten suhteen, niin tuloksetkin olisivat ihan toisenlaisia.

Arvoisa puhemies! Suomi elää kansainvälisessä ympäristössä, ja kansainvälinen vuorovaikutus on selviytymisen ehto. Se tarkoittaa myös työvoiman liikkumista Suomeen ja täältä pois. Aika usein ulkomaalainen muuttaja tuo työpaikan tullessaan. Lähtökohta hallitulle maahanmuuttopolitiikalle on se, että suomalaisten työntekijöitten asema ja työttömien sosiaalinen turvallisuus ovat kohdallaan. Riittävä turva estää muukalaisvihan eikä aiheuta uusia yhteiskunnallisia ongelmia. Suomalainen työntekijä ansaitsee paremman muutosturvan ja suomalainen työtön paremman työttömyysturvan, johon ei tämän hallituksen aikana ole tulossa sentinkään korotusta. Aktiivisella työllisyyspolitiikalla ja työmarkkinoiden asianmukaisella valvonnalla takaamme kummankin. Me emme tarvitse Suomeen kiinalaisia työmarkkinoita tai amerikkalaista, koko elämän kestävää uhrautumista työlle. Me voimme olla aidosti ylpeitä hyvinvointivaltiosta, jonka arkkitehteina aikoinaan toimivat vasemmisto ja maalaisliitto yhdessä.

Vasemmistoliitto on johdonmukaisesti vastustanut veroalehuutokauppaa. Emme hyväksy sitä, että työnantajia tuetaan julkisin varoin sillä perusteella, että maksettava palkka on riittävän pieni. Emme hyväksy myöskään julkisen sektorin alasajoa. Nämä syyt erottavat meidät sekä hallituksen että kokoomuksen linjasta.

Arvoisa puhemies! Ehdotan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että hallitus epäonnistuu työllisyystavoitteessaan vähentäen siitä huolimatta työvoimapolitiikan määrärahoja ja vaarantaen samanaikaisella veroalennuslinjallaan hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan, ja toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Osmo Soininvaara /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos työllisyyden nostamiseksi olisi olemassa keino, johon liittyy vain mukavia piirteitä, se olisi varmasti jo toteutettu. Suomessa ei asian vakavuudesta huolimatta olla vieläkään valmiita tinkimään muista hyvistä asioista työllisyyden hyväksi. Tämä vaivaa ehkä meitä kaikkia.

Kokoomuksessa kuvitellaan, että työttömyys poistuu alentamalla kokoomuksen äänestäjäkunnan veroja. Sosialidemokraatit panevat päänsä pensaaseen, jonka nimi on aktiivinen työvoimapolitiikka, vaikka aktiivinen työvoimapolitiikka on tutkimuksessa havaittu suurelta osaltaan tehottomaksi. Keskustalaiset eivät uskalla esittää mitään pelätessään hallitusyhteistyön vaarantuvan, ja vasemmistoliitossa vältytään vaikeammilta pohdinnoilta julistamalla, että hallitus ylläpitää työttömyyttä tahallaan pitääkseen palkat alhaalla.

Arvoisa puhemies! Kaikissa maissa hyvin koulutettujen on helpompi päästä töihin kuin huonosti koulutettujen, mutta Suomessa tämä ero on suurempi kuin missään muualla vanhan EU:n alueella. Vaatimustaso työpaikoilla nousi aivan liian korkeaksi 1990-luvulla, ja tästä aiheutuva työsyrjintä suurelta osin on syynä tähän työttömyyteen. Jos maassa ylipäänsä on veronalennusvaraa, se tulee käyttää tukemaan niitä, joiden on vaikea sijoittua yhä vaativammaksi käyville työmarkkinoille. On alennettava matalapalkkaisten henkilöitten verotusta, ja sitä on alennettava roimasti.

Ei tietenkään ole päämäärä, että ihmiset tekisivät matalatuottoista tai pienipalkkaista työtä. Päinvastoin tulisi pyrkiä siihen, että jokainen sijoittuu työhön, jossa voi käyttää osaamistaan täysimääräisesti ja myös kehittää sitä, ja etenee työurallaan. Mutta toisaalta niin epätasapainossa ovat työmarkkinat, että tätä vähemmän vaativaa työtä meillä tarvitaan lisää.

Usein esitetään vientiteollisuuden kilpailukyvyn parantamista keinoksi parantaa työllisyyttä. Osoite on väärä tai vanhentunut. Viemme ulkomaille selvästi enemmän kuin tuomme. Suomen talouden ongelmat ovat kotimarkkinoissa, erityisesti yksityisten palvelujen alikehittyneisyydessä.

Valtion palvelualoja sortavat toimet ovat osasyy palvelujen heikkoon tilaan. Sosiaaliturvamme rahoitus on räätälöity alentamaan teollisuuden kustannuksia, jolloin teollisuuden kustannuksia on sälytetty palvelualojen maksettavaksi. Siksi rakennemuutos kohti palveluyhteiskuntaa ei oikein etene.

Tärkein syy palvelujen alikehittymiseen on kuitenkin ostovoiman puute. Suomalaiset kuluttajat eivät ole riittävän varakkaita ostaakseen palveluja. Pitäisikö ostovoimaa tukea alentamalla verotusta, kuten kokoomus esittää välikysymyksessään?

Veronalennukset kyllä aluksi parantaisivat työllisyyttä, mutta eivät läheskään niin paljon, että valtio saisi menetetyt verotulot takaisin. Niinpä on ennen pitkää alennettava myös valtion ja kuntien menoja etuuksia karsimalla ja palveluja heikentämällä. Tämä taas tekee tyhjäksi veronalennuksen vaikutuksen työllisyyteen. Lopputuloksena olisi, että julkisesta kulutuksesta on siirtynyt rahaa yksityiseen, siis vaikkapa sairaaloista ja kouluista autoihin ja ulkomaanmatkoihin. Työllisyys ei parantuisi, vaan todennäköisesti huononisi. Me emme halua tällaista jälkireaganilaista politiikkaa tukea emmekä siksi allekirjoittaneet kokoomuksen välikysymystä. Kokoomuksen veropolitiikka eroaa George Bushin veropolitiikasta ainoastaan oikeastaan siinä, että amerikkalaisille on sentään kerrottu, mihin sellainen politiikka johtaa.

Välikysymyksessä toistetaan puheenjohtaja Kataisen puoluekokouspuheessaan esittämä vaatimus palkkaverojen alentamisesta 4 prosentilla vaalikauden aikana. Tämä vastaa määrältään sitä, että jokainen kunta alentaisi veroprosenttiaan 4 prosenttiyksiköllä. (Ed. Lindén: Missä ovat vihreiden lääkkeet?) Jokainen, joka on ollut kunnanvaltuustossa budjettia tekemässä, tietää, mitä se merkitsisi. Kokoomuslaiset ovat rientäneet kertomaan, etteivät menojen leikkaukset kohdistuisi kuntiin. Kohdistetaanko ne siis puolustusmenoihin, poliisin määrärahoihin, teiden rakentamiseen ja ylläpitoon tai kenties korkeakouluihin?

Työn verotusta kannattaa kyllä alentaa, mutta tämä on kompensoitava korottamalla esimerkiksi energia- ja ympäristöveroja sekä kiinteistöveroa. Toistan, että koko veronalennusvara kannattaa suunnata siten, että se mahdollisimman tehokkaasti tukee työllisyyttä. Veroja pitää alentaa erityisesti pienipalkkaisilta. Kokoomuksen ehdotukset ovat täysin päinvastaisia, mutta niin ovat myös hallituksen toimet. En näe suurta linjaeroa kokoomuksen ja hallituksen välillä. Jos pelivaraa on, kotimarkkinoita edistäisi paljon paremmin vihreiden esittämä palveluelvytys, jossa valtio antaisi kunnille lisärahoitusta, joilla nämä palkkaisivat lisää väkeä julkisiin palveluihin. Kyllä se opettajakin palkallaan jotakin ostaa, ja näin ostovoima nousee.

Lisää ostovoimaa ei voi ottaa velkaisen valtion kassasta. Kannattaa suunnata huomio palkkoihin. Suomessa uskotaan tiukasti, että keskitetyt tuloratkaisut auttavat kansantalouden menestystä. Miksi niistä on luovuttu muissa Pohjoismaissa? Tanskassa yleiskorotus on symbolinen ja todellisista palkankorotuksista neuvotellaan ala-, yritys- ja jopa henkilökohtaisesti.

Keskitettyjen tuloratkaisujen aikana palkkojen osuus kansantulosta on laskenut ja pääomatulojen noussut. Palkkojen pienuus on juuri sitä ostovoiman vähäisyyttä, joka pitää palvelualat alavireisinä. Pienipalkkaisilla ei ole varaa ostaa palveluja. Kasvavat pääomatulot taas virtaavat ulkomaille rahoittamaan amerikkalaisten yli varojen elämistä. Keskitetyt työehtosopimukset johtavat väistämättä palkkojen osuuden pienenemiseen. Jotta palkankorotukset eivät aiheuttaisi työttömyyttä, ne on mitoitettava heikoimpien alojen kestokyvyn mukaan, ja silloin ne jäävät keskimääräistä kestokykyä pienemmiksi.

Solidaarisella palkkapolitiikalla on tähdätty oikeudenmukaisuuteen. Tätä vihreätkin kannattavat. Kun sen varjopuolena työllisyys näyttää kehittyvän heikosti, kannattaisi samaan päämäärään pyrkiä toista kautta: painottamalla solidaarista veropolitiikkaa. Tehtäköön mahdollinen tuloveronalennus siten, että veronalennus on euromääräisesti sama kaikissa tuloluokissa. Luopuminen kaikille yhtä suurista korotuksista ei merkitsisi, että pieniä palkkoja korotettaisiin vähän ja suuria paljon. Suomen erityisongelma on, että moni pienipalkkainen — useimmiten nainen — saa pientä palkkaa, vaikka työ on vaativaa ja vastuullista. Palkka on pieni vain sen takia, että se on aina ollut pieni.

Hajautettu sopiminen ei ole Tanskassa johtanut tuloerojen kasvuun, mutta työllisyyttä se on parantanut. Tanskassa verotus on Suomea ankarampaa, mutta työllisyys on edelleen huomattavasti Suomea parempi.

Liian pienet palkat heikentävät motivaatiota pyrkiä vaativampiin tehtäviin, koska palkka ei juuri nouse, vaikka työt muuttuvat vaikeammiksi. Näin työttömille ei vapaudu työpaikkoja, joita heidän olisi realistista tavoitella. Työmarkkinoiden huono toimivuus on osasyy heikkoon työllisyyteemme.

Arvoisa puhemies! Lopuksi nuorten naisten asemasta.

Äitiydestä aiheutuu työantajalle noin 10 000 euron ylimääräiset kustannukset. Tämä on johtanut räikeään nuorten naisten syrjintään työhönotossa ja jatkuvaan pätkätöiden teettämiseen. Jos nuori nainen pääsee töihin, hän pääsee todellakin kovin usein vain pätkätöihin. Samalla hän jää työnantajan järjestämän koulutuksen ulkopuolelle. Hänen urakehityksensä ja tuleva palkkatasonsa jää pysyvästi jälkeen siitä, mikä se muuten olisi. Näin naisten työpanos Suomessa on vajaakäytössä, ei ainoastaan heidän ollessaan nuoria, vaan se jää vajaakäyttöiseksi koko työuran ajan. Tästä kärsii koko kansantalous ja julkinen sektori menetettyjen verojen muodossa.

Hallitus esittää tähän vain kosmeettista parannusta. Tuosta 10 000 eurosta esitetään korvattavaksi keskimäärin noin 500 euroa. Jäljelle jää siis noin 9 500 euron suuruinen kannustin syrjiä nuoria naisia työhönotossa. Tämä on väärin naisia kohtaan, mutta se on myös tyhmä päätös työllisyyden kannalta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavan päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodon:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, etteivät hallituksen esittämät toimet riitä asetetun työllisyystavoitteen saavuttamiseen. Eduskunta kehottaa hallitusta parantamaan vähän koulutettujen työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa suuntaamalla veronkevennykset voimakkaasti pienipalkkaisia suosiviksi

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Minun on tunnustettava, että saan joskus déjà-vu-kokemuksen, kunnes oivallan, että olen todella kokenut juuri tämän aiemmin. Ei ole kulunut montakaan kuukautta siitä, kun kävimme välikysymyskeskustelua hallituksen työllisyystavoitteista. Erona on se, että oppositio ei ole nyt yhtenäinen, kuten se tuolloin oli. (Ed. Pulliainen: Kiusaako se jollakin tavalla puhujaa?)

Hallitusohjelma kirjoitettiin varsin epävarmassa taloustilanteessa. Ennusteet olivat varovaisia, ja hallitusohjelmassa todettiin kasvun olevan hidasta ja työllisyysasteen uhkaavan heiketä. Hallitus vastasi tähän varsin edistyksellisellä ja rohkealla elvytysohjelmalla.

Se, että talous ei vieläkään ole lähtenyt vetämään euroalueella, on hämmästyttänyt useimpia markkina-analyytikkoja. Emme myöskään hallituspuolueissa odottaneet heikon taloudellisen jakson jatkuvan näihin päiviin saakka. Viime viikkoina olemme kuitenkin saaneet huomattavasti valoisampia ennusteita.

I sin interpellation varnar samlingspartiet för att Finland inte längre är ett välfärdssamhälle ifall regeringens sysselsättningsmål inte uppnås. Det är nog mera politisk retorik med stora bokstäver än fakta och sanning.

Vi är alla eniga om att den finländska sysselsättningsgraden bör stiga. Samtidigt bör antalet skattebetalare öka då de stora generationerna går i pension. Vi har en stor utmaning i att lösa detta framgångsrikt. Det betyder däremot inte att välfärdssamhället raseras samma dag som pensionsvågen slår in. Vår välfärdsmodell skall bestå. Däremot är det betänkligt att låta räkningen för de ökade pensionsutgifterna gå vidare till följande generation. Det är en ansvarsfråga som vi nu bör lösa utan att skjuta problemet på framtiden.

Talman! Interpellanterna har en lång argumentering om varför sysselsättningsläget bör förbättras. Jag tror att alla i denna sal kan enas om behovet av att stimulera sysselsättningen. Jag är säker på att varje grupp har lika många egna argument. Däremot tror jag inte att vi är eniga om hur problemet skall lösas. Samlingspartiet presenterar en rad åtgärdsförslag.

Det är skäl att påpeka, att många av de åtgärder som oppositionen lyfter fram ur olika rapporter och betänkanden har regeringen genomfört eller håller regeringen på att förverkliga. Ur statssekreterare Raimo Sailas rapport lyfter man fram inkomstskattesänkningar på 4 procent. Efter ett och ett halvt år med denna regeringsbas har regeringen redan sänkt skatten för låginkomsttagare med 2,2 procent. Då återstår ännu höstens skattebeslut. Man efterlyser en höjning och utvidgning av hushållsavdraget. Som det klart framkom under budgetdebatten förra veckan har regeringen redan fattat beslut om just detta.

I Olli Rehns globaliseringsutredning ger samlingspartiet stöd åt tanken på att öka forskningsanslagen samt att förenkla arbetstillståndsförfarandet. Regeringen har redan övergått från tanke till handling.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa kuitenkin nostaa esiin kaksi toimenpidettä, joiden osalta opposition toimenpiteet vaikuttavat sopivan yhteen meidän ajatustemme kanssa. Ensimmäinen on työnantajamaksujen alentaminen, jota hallitus nyt suunnittelee tehtäväksi. Mielestämme tämä alennus olisi pitänyt saada aikaan jo tänä vuonna. Tähän saakka valmistelussa on tuotu esiin erilaisia malleja, jotka eivät ole olleet tyydyttäviä. Perustavana virheenä on ollut lähtökohta, jonka mukaan veronalennus rahoitettaisiin järjestelmän piiristä, toisin sanoen muut työnantajat rahoittaisivat työvaltaisten alojen työnantajamaksujen alentamisen. Ainoa tapa saada aikaan uskottava paketti on lisätä budjettivaroja 200 miljoonasta 500 miljoonaan euroon.

Toinen asia koskee ylimpien marginaaliverojen alentamista. Progressiivisuuden lieventäminen suurituloisten osalta ei perustu tämän ryhmän korkeaan työttömyyteen. Jotta Suomi voisi kehittää uusia kasvualoja ja -sektoreita, tarvitsemme kaiken maassamme olevan osaamisen. Eikä tämä edes riitä. Tarvitsemme myös aivotuontia ulkomailta.

Finland har alltid stått på rätt få ben på den internationella marknaden. Under det senaste decenniet har högteknologin vid sidan av skogs- och verkstadsindustrin haft en stor roll för den finska exporten. Men vad gör vi nu? Vi måste bredda vår kompetens och utveckla nya framgångsrika tillväxtbranscher.

Trots att flera analytiker och forskare förutspår en uppgång i ekonomin är det alarmerande att investeringarna lyser med sin frånvaro. Utan investeringar skapar man inget nytt. För många finländska investerare kan förmögenhetsskatten vara ett avgörande hinder för att satsa pengarna inom den finländska industrin. Som vi tidigare redogjort, är svenska riksdagsgruppen beredd att satsa 100 miljoner euro på slopandet av detta investeringshinder.

Det är dags att erkänna, att hur vi än vänder oss — och hur vi än kräver — är det endast företagaren eller företagen som kan skapa fler jobb. Vår uppgift som beslutsfattare är att skapa de rätta förutsättningarna.

Talman! Nykyisestä suuresta työttömyydestä huolimatta tiedämme, että joidenkin vuosien kuluttua monilla toimialoilla on työvoimapulaa. Esimerkiksi sairaanhoidossa olemme tulossa käännekohtaan, jossa ensimmäiset merkit tulevasta työvoimapulasta ovat jo nähtävissä. Jotta olisimme valmiita tähän, meidän on hyvissä ajoin muokattava ammatillinen koulutuksemme vastaamaan työmarkkinoiden vaatimuksia. Selvää on, että Suomi ei tule selviämään ilman ulkopuolista apua. Tulemme lyhyen ajan kuluessa tarvitsemaan kipeästi työvoiman maahanmuuttoa. Tämä vaatii myös valmistautumista. Jotta maahanmuuttajat voisivat kokea Suomen uudeksi kotimaakseen, myönteistä markkinointia tarvitaan niin Suomen rajojen ulko- kuin sisäpuolellakin. On syytä ryhtyä miettimään, mitä meillä on tarjottavana maahanmuuttajille, eikä sitä, mitä he vievät meiltä.

Talman! Inom svenska riksdagsgruppen anser vi att regeringen har valt de medel som överhuvudtaget står till buds i den rådande situationen. Det vi främst efterlyser är starkt mod att våga fatta offensiva beslut.

Vi föreslår därför enkel övergång till dagordningen.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää maamme heikkoa työllisyystilannetta hyvin vakavana ongelmana. Yhteiskunnallinen haasteemme on saada alhainen työllisyysaste nousuun. Nykyisillä eväillä Vanhasen hallitus ei kykene saavuttamaan hallitusohjelman mukaista 100 000 uuden työpaikan tavoitetta, ja hyvinvointipalvelujen kestävä rahoitus on sen myötä vaarassa.

Työllisyysasteen nostamisen haasteeseen hallituksen budjettiesitys ei valitettavasti tuonut ratkaisuja. Hallitus tyytyy vain toteamaan, että viime vuoden ja tämän vuoden aikana menetetään yhteensä 17 000 työpaikkaa. Työllisyysastetta tavoitellaan nostettavaksi 67:stä 75 prosenttiin, mutta ensi vuonna hallitus itse arvioi, että tästä päästäisiin eteenpäin 0,3 prosenttia ja saman verran myös työttömyys vähenisi. Ministerit Filatov ja Pekkarinen ovat jopa julkisesti antautuneet suurtyöttömyyden edessä. Hallituksen työllisyyspolitiikkaa on leimannut varovaisuus ja odottelu. Rohkeus merkittäviin toimenpiteisiin on puuttunut, vaikka erilaisia vaihtoehtoja muun muassa matalapalkkaisen työn tukemisesta on pyöritelty. Niitä on olemassa.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vaatiikin edelleen, että hallitus tuo eduskunnalle pikaisesti uskottavan työllisyys- ja yrittäjyysohjelman, jolla rohkaistaan yrityksiä työllistämään ja kannustetaan yrittäjyyteen sekä edistetään julkisen sektorin mahdollisuuksia työllistämiseen.

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus on Lipposen hallitusten tavoin rakentanut työllisyyspolitiikkansa pääasiassa tuloveronkevennysten varaan. Myös tehdyillä yritysverouudistuksilla on haluttu edistää työllistämismahdollisuuksia. Yleisillä ansioveronkevennyksillä ei ole kuitenkaan merkittävästi luotu uusia, kestäviä työpaikkoja, kuten meidän tilastomme osoittavat. Niillä on kyllä ollut vaikutuksensa kotimaisen kulutuskysynnän ylläpitämiseen, mutta vielä tehokkaampi vaikutus olisi saatu aikaan muilla keinoin.

Kristillisdemokraatit ovat vuosi toisensa perään ehdottaneet, että kulutuksen ylläpitämiseen tarkoitetun veronkevennysvaran voisi jakaa sosiaalisesti oikeudenmukaisemmin lapsiperheiden, eläkeläisten, opiskelijoiden ja vähätuloisten ostovoiman tukemiseen muun muassa ruuan arvonlisäveron alentamisen kautta. Kotitalousvähennyksen myötä on työllistetty karkeidenkin arvioiden mukaan ainakin 7 000 ihmistä, joten oikeuden laajentamisen lisäksi vähennyksen ylärajaa tulisi korottaa.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä esitti omassa vaihtoehtobudjetissaan hallituksen esitykseen verrattuna 10 000 uuden työpaikan luomista hyvinvointipalveluihin. Näin vanhukset saisivat lisää hoitajia, koulujen opetusryhmiä voitaisiin pienentää, koulutuksen laatua parantaa, tukipalveluja lisätä ja päihdekuntoutukseen ja lastensuojeluun löytyisi lisää tekijöitä. Syrjäytymisen ehkäisy vähentäisi julkisen talouden menopaineita. Samalla voitaisiin nopeaan tahtiin sitouttaa koulutettua, hyvää henkilöstöä vakituisiin työsuhteisiin ja varauduttaisiin näin tulevien vuosien työvoimatarpeisiin.

Samaan aikaan sitkeän työttömyyden rinnalla eräitä avainaloja uhkaa kasvava työvoimapula. Viime kesä antoi ennakkovaroituksen hoitajapulasta. Pätevien sijaisten puute haittasi terveyspalvelujen järjestämistä. Väestön ikääntymisen seurauksena palvelujen tarve tulee kasvamaan, mutta samalla työntekijöiden määrä vähenee. Vanhustenhoidon taso ja inhimillisyys kärsivät henkilöstön alimitoituksesta. Sairaaloissamme on henkilökuntaa suhteessa potilaisiin selvästi vähemmän kuin muun muassa Norjassa ja Ruotsissa. On erittäin huolestuttavaa, että kahden vuoden sisällä valmistuneista sairaanhoitajista joka neljäs on lähtenyt ulkomaille töihin, vaikka oman maamme terveyspalveluissa olisi tuhansien hoitajien vaje. Suomessa on ongelmana myös palkkataso ja se, että suuri osa sairaanhoitajista työskentelee pätkätyösuhteissa. Me tarvitsisimme itse kipeästi kouluttamamme sairaanhoitajat tuottamaan laatua hyvinvointipalveluissamme.

Arvoisa puhemies! Katoaako työ Suomesta halpatyömaihin? Pärjääkö Suomi globaalistuvassa maailmassa kilpailukykyisenä paikkana yritystoiminnalle ja työkykyä ylläpitävänä ympäristönä työntekijöille?

Pk-yritysten mahdollisuuksia toimia sekä kansallisella että globaalilla tasolla on parannettava. Ne työllistävät 61 prosenttia työväestöstä eli yli 91 prosenttia kaikista yritysten työllistämistä ihmisistä. Pelkkien tuotteiden myynnin sijasta on kehityttävä kokonaispalvelujen tarjoajiksi, jolloin kyetään kilpailemaan halpatuontimaiden kanssa. Kokonaispalvelua ei voida tarjota, jos ei tunneta paikallisia markkinoita. Valtiovallan keinoin tätä voidaan tukea tutkimus- ja kehittämispanostuksin ja yrittäjyydenkehittämisohjelmin.

Halukkuus lähteä yrittäjäksi on EU-maista vähäisintä Suomessa. Yrittäjien sosiaaliturvan epäkohtien korjaaminen sekä yleinen myönteinen suhtautuminen yrittäjyyteen on lähtökohta sille, että saamme nykyisen ikääntyvän yrittäjäpolven tilalle uusia voimia. Pienyrityksille on saatava omat säännökset, jotta niiden toiminta ei takertuisi muun muassa paperisotaan.

Globaalistuvassa maailmassa valtion, kuntien, yritysten, ammattijärjestöjen ja työntekijöiden yhteistyöllä voidaan Suomi pitää kilpailukykyisenä ja samalla huolehtia siitä, että työntekijät jaksavat työelämässä eläkeikään asti. Järjestelmämme, jossa teetetään yhdellä kahden ihmisen työt ja samaan aikaan pidetään toisia työttöminä, on ajanut monia ihmisiä työuupumukseen, ja motivaatio on kadonnut. Tämä yhdessä työkeskeisen kulttuurin kanssa on osaltaan syynä siihen pahoinvointiin, jota maassamme tällä hetkellä koetaan. Työssä uupumista aiheuttavat myös määräaikaiset työsuhteet. Työuupumus näkyy lisääntyneinä sairauspoissaoloina ja työkyvyttömyyseläkkeinä.

Työvoiman kasvattamiseksi on vaadittu kuusivuotiaita kouluun, yliopiston koulumaistamista, varhaiseläke-etujen karsimista, ikääntyvien houkuttelemista pysymään töissä superkarttumilla ja massiivista maahanmuuttoa. Vähälle sen sijaan on jäänyt kysymys, mikä ajaa suomalaisia ennenaikaisesti eläkkeelle. Vastaus löytyy työelämästä. Siitä on tullut kilpaurheilua, jossa pärjäävät vain koulutetuimmat, liikkuvimmat ja tuottavimmat. Ikääntyvät työntekijät eivät ehkä jaksa 12 tunnin työpäiviä toisten tahdissa, mutta hyvin 6 tunnin työpäiviä omassa tahdissaan, ja hyvän kokonaisuuksien tajunsa avulla he voivat olla pakkotahtisia tuottavampia.

Arvoisa puhemies! Työttömyyden kovan ytimen muodostaa sitkeä rakennetyöttömyys, joka sisältää syrjäytymisen, mielenterveysongelmien ja päihdeongelmien sekä heikon koulutustason noidankehän.

Suurella osalla pitkäaikaistyöttömistä on joko väärin suuntautunut tai työtehtäviin nähden matala koulutustaso. Näiden ihmisten työuralle pääsy esimerkiksi matalapalkka-alan työn kautta on aina parempi vaihtoehto kuin työttömyys. Työn tekemisestä on tehtävä juuri matalapalkka-aloilla entistä kannattavampaa. Tämä voisi tarkoittaa pienten tulojen nollaveroastetta tai jopa negatiivista verotusta ja näiden alojen työnantajamaksujen alentamista. On surullista, ettei hallitus ole uskaltanut tehdä päätöksiä matalapalkka-alojen työn tukemisesta, koska malleja on kuitenkin olemassa.

Joissain palvelualojen töissä työn taloudellinen kannattavuus on alhainen, mutta työn inhimillinen merkitys suuri. Työttömien kierrättäminen työvoimapoliittisissa toimenpiteissä, selvityksissä ja tuetussa työllistämisessä on kaunistanut tilastoja vain tilapäisesti. Sen ei pitäisi olla tarkoitus. Työttömyys maksaa meille suoraan 4 miljardia euroa vuodessa. Tähän meillä ei ole varaa. Siksi kaikki mahdolliset keinot on tilanteen parantamiseksi otettava käyttöön.

Herra puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan perusteltua päiväjärjestykseen siirtymistä tarkoittavan lausuman:

"Eduskunta toteaa, että pääministeri Matti Vanhasen hallitus ei ole esittänyt sellaista talous- ja työllisyysohjelmaa, jolla helpotetaan yritysten kykyä ja julkisen sektorin edellytyksiä luoda uusia työpaikkoja, mikä merkitsee sitä, että työllisyysaste ei Suomessa nouse hallitusohjelman tavoitteen mukaisesti ja että harjoitetun politiikan seurauksena hyvinvointipalvelujen kestävä rahoitus vaarantuu eikä hallitus tämän vuoksi nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Työttömyyden valohoito jatkuu Suomessa. Työttömyyttä vastaan on hyökättävä niin, että luu paistaa. Se on otettava tosissaan. Tämänaamuisten tuoreiden tilastotietojen mukaan työttömyysaste on noussut 8,0 prosenttiin. Työllisyysaste on samanaikaisesti laskenut 68,8 prosenttiin. Hallitus pitää halinallen tavoin kiinni omista lupauksistaan, mutta tosielämä ja kylmät luvut todistavat aivan muuta. Näyttää siltä, että hallitus on nostanut työttömyyden edessä kädet pystyyn. Uusia, radikaaleja ratkaisuja ei uskalleta edes yrittää. Odotellaan tupon valmistumista ja ties mitä seuraavaksi. Hallitus laskee ilmeisesti kylmän viileästi, että työttömyydellä ei ole sen kannatukseen vaikutusta. Perin outoa on, että kaikkien valtaapitävien suosio gallupeissa näyttää vain nousevan. Menevätkö he seuraavaksi mahdollisesti katosta läpi?

Kankeat, vanhat valtapuolueet ovat osa valtionhallintoa. Työllisyyspolitiikka on hallinnon hoitamista. Aktiivisuus ja uudet avaukset puuttuvat. Suomi on EU- ja Emu-pakkopaidassa tiukasti sidottu yleiseen EU-maiden talouspolitiikkaan. Oman valuutan ja itsenäisen korkopolitiikan Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa tilanne on paljon parempi, ja siellä todella tarpeen tullen syötetään karvaisiakin lääkkeitä työttömyyden nujertamiseksi. On käynyt niin, että EU on tullut sisälle ja Suomi-neito on lähtenyt ulos. EU:n autuaaksi tekevää hapanta hilloa syötetään Suomen kansalle kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Arvoisa puhemies! Suomi ei tulevaisuudessa pysty kilpailemaan maailmanlaajuisilla markkinoilla kuin yksilöllisellä tuotteella ja tavaran laadulla. Suuryritykset tulevat työllistämään jatkossa entistä vähemmän. Kansainvälisen suuren rahan pörssiporskuttajat eivät pääsääntöisesti ole huolissaan työttömyydestä vaan omista voitoistaan. Suomen tulevaisuus on jatkossa pienten ja keskisuurten yritysten varassa.

Meidän on suosittava kotimaista omistusta. Omistamisella on väliä, aivan kuten professori Vesa Puttonen hiljattain totesi. Valitettavasti yritysverouudistuksessa hallitus härkäpäisesti ajoi linjaa, joka ei suosinut kotimaista omistusta. Kiinnitimme täällä viime keväänä muun muassa ed. Jere Lahden kanssa, jolla on rankkaa yritysjohtokokemusta, huomiota tähän nimenomaiseen asiaan, mutta ei mennyt perille. Jos se ei nyt Soinin ja Lahden sanomana mene perille, niin eihän se sitten tietysti ollenkaan mene. Suomessa on jo vihdoinkin opittava sietämään sitä, että yrittämisellä ja työnteolla voi joku tässä maassa rikastua ja tulla toimeen. Isänmaallisia omistajia tarvitaan.

Työntekoa ja työn teettämistä voidaan suosia ja kannustaa monella tavalla. Otan yhden esimerkin, kun esimerkkejä on nyt kovin kaipailtu. Voisimme hyvin aloittaa siitä, että pk-yrityksille maksetut palkat olisivat arvonlisäverovähennyskelpoisia kuten koneet. Miksi koneita suositaan yksipuolisesti ihmisten kustannuksella? Tässä yksi esimerkki. Miksi koneet ovat arvokkaampia kuin ihmiset?

Arvoisa puhemies! Yrityksille on luotava hyvät toimintaedellytykset. Tässä kunnat ovat maapolitiikassaan ja yhteiskunta infrastruktuuripolitiikassaan avainasemassa. Kunnan ja valtion viranomaisten tehtävä on olla auttamassa näiden toimintapuitteiden luomisessa eikä toimia valvojina ja poliiseina kaikessa. Myötäkarvainen asenne luo innostavaa ilmapiiriä.

Meillä on kerta kaikkiaan koittanut aika, jolloin joutenolo ei saa eikä voi kannattaa työntekoa paremmin. Hyvinvointipalvelumme uhkaavat rapautua, mikäli terveet ja työkykyiset ihmiset ovat työvoiman ulkopuolella. Työhalukkaille ihmisille on löydettävä töitä. Ensin on katsottava läpi markkinaehtoiset mahdollisuudet, ja muiden kohdalla julkisen vallan on yksinkertaisesti otettava vastuu. Ei ole mitään järkeä siinä, että terveet ja työkykyiset ihmiset saavat vastoin omaa tahtoaan loputtomiin työttömyys-, toimeentulo- ja asumistukina lähes saman elintason kuin työtä tekemällä. Työttömyyden aiheuttamia henkisiä vammoja ja mielenterveydellisiä ongelmia ei pysty edes rahassa mittaamaan.

Arvoisa puhemies! Valohoidon aika on nyt ohi. Tarvitsemme työn kysyntää lisääviä toimia ja yritysten toimintaedellytyksiä vahvistavia ratkaisuja, mutta radikaaleimmat ratkaisut liittyvät varmasti siihen, että pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyttä ei kerta kaikkiaan enää hyväksytä.

Perussuomalaiset esittävät, että vuoden kuluttua työttömäksi jäämisestä työttömälle tulee järjestää työpaikka tai koulutuspaikka, joka johtaa työllistymiseen. Julkinen sektori ja niin sanotut kolmannen sektorin työpaikat ovat tässä avainasemassa. Suomi on täynnä tekemätöntä työtä, ja apua tarvitaan monilla eri elämänaloilla. Ihmisille on annettava mahdollisuus elättää itsensä työllä. Tämä on ihmisoikeuskysymys.

Nuorisotyöttömyyttä ei kerta kaikkiaan tule hyväksyä eikä suvaita. Syrjäytymis- ja ongelmakierre on katkaistava alkuunsa. Kun nuori on valmistunut ammattiinsa, hänelle on osoitettava vuodeksi ammatin mukainen työpaikka. Yhteiskunnallamme ei ole varaa päästää yhtään nuorta ihmistä syrjäytymisputkeen, josta versovat muut vakavat yhteiskunnalliset ongelmat. Tämä tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että mikäli markkinaehtoisesti tämä homma ei hoidu, siitä julkinen valta, valtio ja kunnat, ottaa vastuun, koska jos yhteiskunta ei ota sitä vastuuta, toinen vaihtoehto on, että kahta kättä heiluttaen vietetään aikaa ja keksitään huonompia harrastuksia. Se on kylmä totuus. Siinä ei ole muuta vaihtoehtoa, ja tätä tehdään eri puolilla maailmaa ja Eurooppaa. Siihen on meidänkin mentävä, sillä toinen mahdollisuus on sitten, että maksetaan joutenolosta.

Arvoisa puhemies! Hallitus on laiminlyönyt aktiivisen ja epäkohtiin tehokkaasti puuttuvan työllisyyspolitiikan, eikä se nauti perussuomalaisten luottamusta. (Ed. Elon välihuuto.) — Se on vakava asia, ed. Elo. Ei sosialidemokraattinen puoluekaan nauti meidän luottamustamme, mutta te henkilönä kyllä voitte nauttia luottamusta, jos haluatte.

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti sosialidemokraateilla on tässä asiassa huono omatunto, kun noin huuteluttaa, enkä yhtään ihmettele. Kyllä minullakin kankean, vanhan valtapuolueen edustajana olisi hikiset paikat, kun valtaa on mutta toimet puuttuvat. Teillä on valtaa. Te aina puhutte hyvinvointiyhteiskunnasta. Miksi te ette pistä yhteiskuntaa työllistämään pitkäaikaistyöttömiä ja nuorisotyöttömiä? Miksi ette laita? Tästä on kysymys. Ette halua. Te olette markkinoiden orja, suuren rahan ja EU:n orja. (Ed. Elo: Tietääkö ed. Soini, paljonko on nuoria pitkäaikaistyöttömiä? ) — Ed. Soini tietää ja tuntee niitä monta. (Ed. Elo: Tuhat!) — Tuhat. (Puhemies koputtaa) Arvoisa herra puhemies! Ne pitää pistää töihin. (Ed. Elo: Ehdottomasti!) — Niin, hyvä! Odotan toimenpiteitä hallitukselta.

Arvoisa herra puhemies! Tämä asia ei ole tullut hoidetuksi ja hallituksen tällä politiikalla ei hoidetuksi tule — katsotaan nyt ne kylmät luvut, ne ovat aika tuoreita — sen sosialistinen ja kapitalistinenkin tiede on tänään todennut. Työttömyys on kasvanut. Se on fakta. Se ei ole mitään fiktiota, se on kylmää faktaa. Se on vakava asia. Kyllä suuri raha tietysti oman osuutensa kantaa, mutta nimenomaan vasemmisto, poliittinen vasemmisto, miksi yhteiskunta ei ota vastuuta pitkäaikaistyöttömistä ja nuorista työttömistä? Miksi ei ota, sitä ihmettelen vaan.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi ehdotan seuraavaa perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa:

"Eduskunta katsoo, että hallitus on epäonnistunut oman ohjelmansa ja omien tavoitteidensa toteuttamisessa, työttömyys ei ole alentunut eikä työllisyysaste ole noussut. Suunta on ollut pikemminkin päinvastainen. Eduskunta toteaa näin ollen, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Toinen varapuhemies:

Tämän jälkeen jatkamme sillä tavalla, että ensin myönnän tähän keskusteluun pääministerille puheenvuoron yhteenvetoa varten ja sen jälkeen käymme tietysti nopeatahtisen debatin, jossa keskustelun alussa suosin ryhmäpuheenvuorojen käyttäjiä.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Toivon, että keskustelun aikana myös ministerit Filatov ja Pekkarinen voivat omilta sektoreiltaan puuttua tähän keskusteluun.

Ed. Soinin kuva nuorisotyöttömyyden tämänhetkisestä tilanteesta ei aivan vastaa sitä, mikä on todellisuus. Alle 25-vuotiaiden kohdalta meidän pitää vähitellen vain katkaista työttömyys, joko koulutukseen, tukityöhön tai työhön, ja näiden tehtyjen ohjelmien mukaan tullaan toimimaan.

Mutta, arvoisa puhemies, haluan kiittää hallituksen puolelta käytetyistä puheenvuoroista ja saaduista ja annetuista neuvoista. Ne tosin menevät hyvin paljon ristiin toistensa kanssa. Kun kuunteli eri oppositiopuolueiden neuvoja, niitä on äärimmäisen vaikea, tosiasiassa lähes mahdotonta, yhdistää. (Eduskunnasta: Ei siihen ole tarvetta!) — Siihen ei ehkä ole tarvettakaan, koska hallituksella on kuitenkin kokonaisnäkemys siitä, mitä hallitus aikoo tehdä.

Itse asiassa toistan sen, mikä oli puheeni pääsanoma: kansallisen kilpailukyvyn ja sitä kautta työllisyyden ja yrittäjyyden vahvistaminen. Tarvitaan toimia erittäin useilla yhteiskunnan sektoreilla, ja koko tämä koneisto on valjastettava näiden saavuttamiseen. Luettelin näitä omassa puheenvuorossani: tulo- ja veroratkaisujen taitavaa yhteensovittamista, panostusta osaamis- ja innovaatiotoimintaan, yrittäjyyden vahvistamista, työvoimapolitiikan tehostamista, verotuksen etuusjärjestelmien kehittämistä työnhakua ja työllistämistä kannustavaan suuntaan, työurien pidentämistä, infrarakentamista sekä talouden kansainvälistymisen tuomien mahdollisuuksien täysimääräistä hyödyntämistä. Haluan tämän listan lukea vain sen tähden, että annamme väärän kuvan myös kansalaisille, jos tämä meidän työllisyysaste- ja työttömyysongelmamme näyttää olevan kiinni joidenkin yksittäisten verojen tai maksujen tasosta.

Kokoomus välikysyjänä teki oman, kuuden kohdan esityksensä, josta neljä koskee erilaisten maksujen ja verojen alentamista ja samalla tietysti verotulojen alentamista. Toivottavasti olette myös laskeneet näiden kustannukset. Minä en sitä pystynyt tekemään. Mutta esimerkiksi yritysverouudistuksen kohdalla esitätte sitä, että verolle menevästä osingosta 50 prosentin olisi oltava verovapaata päätetyn 30 prosentin sijasta eli todellisuudessa mentäisiin 26 prosentin veron sijasta 13 prosenttiin. Lisäksi esitätte kaiketi tämän 90 000 euron osinkokaton poistamista, varallisuusverosta luopumista. Toki myönnän, että nämä olisivat erittäin merkittäviä päätöksiä, mutta maksaisivat myös valtion verotuloina erittäin, erittäin paljon.

Samoin näiden muiden verojenmaksuesitysten kohdalla suunta on kaikissa oikea. Hallitus on tehnyt esitykset kotitaloustyövähennysjärjestelmän selvästä parantamisesta, työnantajamaksuja ollaan alentamassa, ja tuloverotuksessa hallitus on toiminut ja tulee toimimaan, eli oikeastaan puheeni sanoma on, että teidän keinovalikoimanne on jo hallituksen ohjelmassa tai suunnitelmissa olemassa. Yritysveromuutosten osalta päätökset on tehty, ja nyt esitätte erittäin merkittäviä, kalliita lisäuudistuksia siihen liittyen.

Minusta kokoomus korosti hyvin puheenvuorossaan ikääntyvän Suomen haastetta. Kerroitte, että olette valmiita myös vaikeiden ratkaisujen tekemiseen ja niiden tukemiseen. Muistan vaan hyvin erityisesti viime syyskaudelta monet väittelyt ja keskustelut tässä salissa, joissa tätä ikääntymisen realismia käytiin lävitse, silloin ennen muuta vapaaehtoisen eläkesäästämisen verotuen saamiseksi hallittaviin puitteisiin. En muista, että silloin tässä vaikeassa asiassa, joka koski satojatuhansia suomalaisia, olisimme juurikaan saaneet tukea kokoomuksen suunnalta vaikeiden päätösten tekemisessä, tai se tuki oli lähinnä niin kuin hirttonaru hirtetyn kohdalla. Vaikeita ratkaisuja on tehty, ja saattaa olla, että niitä yhteiskunta joutuu myös jatkossa tekemään.

Ryhmäpuheenvuoroista kristillisdemokraattien, jotka olivat myös välikysymyksen tekijöinä, puheenvuoro oli ikään kuin keinovalikoimaltaan huomattavasti kattavampi. Kokoomuksen kuuden kohdan ohjelmassa ei ollut sanaakaan tuottavuuden nostamisesta, joka, kuten sanoin, on meidän hyvinvointimme nousun kannalta itse asiassa huomattavasti merkittävämpi kysymys kuin työllisyysaste. Molemmilla puolilla tarvitaan toimenpiteitä, mutta tuottavuuden nostaminen on sittenkin elintason nostamisen ja hyvinvoinnin säilyttämisen kannalta ydinkysymys Suomessa.

Kuuden kohdan ohjelmassanne ei ollut sanaakaan koulutus-, osaamis- ja innovaatiopolitiikan tarpeesta. Huomasin, että sen huomasivat monet muutkin. Tämä on aivan ydinkysymys siinä, millä tavalla tämän kaltainen korkean hyvinvoinnin ja korkean palkkatason yhteiskunta voi maailmantaloudessa pärjätä.

Siinä kuuden kohdan ohjelmassa ei ollut myöskään sanaakaan tulopolitiikan ja valtiovallan toimenpiteiden järkevästä yhteensovittamisesta, tai oli yhdeltä osin, lähinnä arvosteluna siitä, että hallitus sitoo veroratkaisunsa tuloratkaisuun. Me olemme aika moneen kertaan pyrkineet perustelemaan sen, että meidän kannattaa yhteensovittaa nämä toimet toisiinsa. Kansallisen kilpailukyvyn kannalta on aivan ratkaisevaa se, miten palkkatulot tulevat kehittymään lähimpien vuosien aikana. On järkevää, että valtiovalta omalta puoleltaan ottaa huomioon sen näkymän säätäessään veroihin liittyviä ratkaisuja. Harkitseva tekee tällä tavalla. Meidän kannattaa tämä yhteensovittamisen mahdollisuus käyttää hyväksi, jossa hallitus on itse ollut aloitteentekijä, jotta pääsisimme kattavaan, maltilliseen ja pitkäaikaiseen ratkaisuun. Myös työllisyyden kannalta — sen tästä viimeisestä tulopoliittisesta selvityksestä annettu raportti oikeastaan kertoo — selvästi paras tulos saavutetaan maltillisella, pitkäkestoisella tuloratkaisulla yhdistettynä järkeviin tuloveroratkaisuihin. Niiden merkitys, kuten puheessani sanoin, voi olla jopa moninkertainen niihin toimiin verrattuna, joita valtiovalta pystyy omilla päätöksillään tekemään. Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska palkkasumma muodostaa meidän kansantuotteistamme niin hallitsevan osan ja suomalaisen työn kilpailukyky riippuu hyvin pitkälti siitä, kuinka ennustettavaksi ja vakaaksi tämä palkkakehitys jatkossa kehittyy.

Arvoisa puhemies! Kuten sanoin, kiitos hallituksen puolelta näistä käytetyistä puheenvuoroista, otamme opiksemme.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin valitettavaa, että pääministeri, joka on tunnettu asiaorientoituneena ihmisenä, saivartelee edelleenkin sillä, että vasemmistoliiton ja kokoomuksen kaikki työllisyystavoitteet eivät ole samansuuntaisia. Voitaisiinko nyt lopettaa tämä ja mennä itse asiaan?

En voi ymmärtää, miten te kuvittelette, että me olisimme tyytyväisiä teidän hallituksenne työllisyyspolitiikan tuloksiin, tuloksiin siitä, että työttömien määrä on kasvanut ja työllisyys on alentunut ja vähintäänkin jämähtänyt paikalleen. Ette te itsekään voi olla iloinen tuloksistanne. Jokainen tietysti valitsee oman tyylilajinsa tässä keskustelussa, mutta tuomitsen kyllä hyvin vahvasti sen epärehellisyyden, mitä esimerkiksi sosialidemokraattien ryhmäpuheessa tuli esille. Ikään kuin kokoomus olisi iloinen irtisanomisista. Ei tietenkään ole. Mutta jos te kuvittelette, että yrittäjien syyllistämisellä, yrittäjien haukkumisella, nämä irtisanomiset ovat vältettävissä, niin eivätköhän hallituksen ministereitten haukkumiset ja syyllistämiset olisi jo vaikuttaneet. Minä toivon, että te aidosti huolestutte tästä työllisyyskehityksestä, koska tämä todella romuttaa hyvinvointipalveluitten rahoituspohjan, ja uskon, että olettekin ehkä jossakin määrin huolestuneet. Ainakin se, että demareitten ryhmäpuheenvuorossa suuntaa käännetään jo kunnallisvaaliteemoihin, osoittaa tämä panikoitumisen.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kataisen puheenvuoroon liittyen: Se on aivan varma asia, että kokoomuksella ja vasemmistoliitolla ei tule olemaan yhteistä työllisyysohjelmaa.

Vastauksena pääministeri Vanhaselle totean, kun hän sanoi, että joutuu kuuntelemaan niin erilaisia neuvoja, että meille riittää se, kun kuuntelette vasemmistoliiton neuvoja.

Monessa puheenvuorossa sanottiin, että työvoimapolitiikkaa tehostetaan, mutta miten tähän liittyy se, että esimerkiksi Lapissa, jossa on hyvin pitkät etäisyydet, harva asutus, ollaan lakkauttamassa 18 työvoimatoimistoa ja perustamassa 6 uutta? Kuinka työvoimapolitiikka silloin tehostuu, kuinka siitä tulee paikallista, kuinka siitä tulee semmoista, että se antaa paikalliselle aloitteelliselle työllisyys- ja elinkeinopolitiikalle elintilaa?

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymykseen siitä, kuinka paljon veronalennuksilla voidaan ikään kuin ostaa maltillisia palkkaratkaisuja, joiden sitten uskotaan olevan työllisyyden kannalta parempi vaihtoehto: Kun toisaalta tiedämme, niin kuin täällä aika monessa puheenvuorossa on tullut esille, että jatkossa menot tulevat kovasti kasvamaan väestön ikääntyessä ja niitä veroja joudutaan ilmeisesti uudestaan nostamaan, niin onko nyt ihan varmaa, että työntekijäjärjestöt pidättäytyvät ampumasta itseään jalkaan, kun heille luvataan huonompia kouluja ja heikompaa terveydenhuoltoa ja rajuja säästöjä julkiseen sektoriin? Siinä mielessä en ole varma tästä kytkennästä enkä ole tietenkään myöskään, niin kuin puheenvuorossani kävi ilmi, varma siitä, että kaikista parhaaseen työllisyyteen päästään sillä, että kaikkia palkkoja korotetaan mahdollisimman vähäsen.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen, toitte puheessanne hyvin esille, että elämme globalisaation maailmassa ja näissä olosuhteissa työllisyyteen vaikuttaa ratkaisevasti maan kansainvälinen kilpailukyky, joka säilyy vain parantamalla työn tuottavuutta. Korostitte myös, että ydinkysymys on, että pääsemme nopealle kasvu-uralle vahvistamalla kansallista kilpailukykyä. Varmasti hyviä näkökohtia. Kun me kasvamme, tässä yhteydessä näen, että globalisaation ydintavoite on köyhyyden poistaminen niin maailmasta kuin Suomesta, sen jaon, että meillä on hyvin voivia ja huonosti voivia, että näillä keinoilla päästäisiin myös siihen. Se, mitä nyt erityisesti kristillisdemokraattisessa puheenvuorossa korostimme, on että Suomi on hyvinvointi-Suomi, että Suomessa on hyvinvoivia työntekijöitä, ihmisiä, jotka saavat hyviä palveluita. Se minun kysymykseni liittyy siihen, kun eri puheissa täällä tuli esille, että vaikka meillä on erilaisia ohjelmia, kuntoutukseen, työhön, työelämään liittyviä, työvoimapoliittisia, niin siitä huolimatta ihmiset eivät jaksa. Haluaisin jotenkin selvittää vielä tämän. Miten hallitus vastaa tähän motivaation puutteeseen tai toivottomuuteen, mikä ihmisillä on?

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka nyt Pohjoismaiden yhteistyö on muuten taantunut, niin kyllä muista Pohjoismaista kannattaisi tässä työllisyydenhoidossa ottaa oppia. Talouskasvu on niissä nopeampaa ja työttömyys alhaisempaa. Etenkin teille sosialidemokraatit: Miksi te olette pelkästään kylmän markkinaehtoisuuden kannalla? Me tarvitsemme kannattavia, tuotannollisia työpaikkoja, mutta minne menee yhteiskunnallinen vastuu siitä kaikista heikompiosaisimmasta ja vaikeimmin työllistettävästä? Sillä ei ole muuta perälautaa kuin se yhteiskunnan tarjoama työpaikka. Jos meillä on varaa maksaa asumistukia, toimeentulotukia ja työttömyysturvaa, miksi me emme voi antaa niille ihmisille kunniallista mahdollisuutta elättää itsensä ja perheensä työllä? Tämä on ydinkysymys. Se on ydinkysymys.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä välikysymyskeskustelu tuo selvästi esille sen, mitenkä vaikea tilanne kokoomuksen oppositiopolitiikalla on. (Hälinää) Periaatteessa tämän kuuden kohdan ohjelman ydin on veronalennusten vauhdittaminen. Voidaan sanoa, että se työ, mitä hallitus tekee, kokoomuksen mielestä on ainoastaan ja vain vähän liian hidasta. Se hallituksen linja, mitä pääministeri Vanhanen toteuttaa, on lähtökohdiltaan täysin oikea, sen myös kokoomus hyvin selvästi hyväksyy. Sen sijaan vasemmistoliitto on hyvin kaukana hallituksesta, hyvin kaukana tästä päivästä ja ilmeisesti edennyt hyvin kauas jonnekin menneisyyteen. Tässä mielessä on, arvoisa puhemies, erittäin tärkeää se, että tämä välikysymyskeskustelu antaa kuitenkin sen näkymän, että ne ratkaisut, mitä Vanhasen hallituksessa on tehty, kulkevat oikeaan suuntaan.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin tehnyt aivan samat reunamerkinnät paperiini kuin herra pääministeri koskien kokoomuksen puhetta — tähän tämä hyvä yhteistyö on sitten johtanut. Tosiasia on nyt kuitenkin se, tuon tähän keskusteluun vielä sen, että tämä niin sanottu kuuden kohdan ohjelma, joka tässä tuotiin esille, ei sisällä mitään työllisyysvelvoiteajattelua. Tämähän on tässä nyt peruskysymys. Me demaritkin olemme valmiita hyväksymään sen, että sosiaaliturvamaksuja alennetaan, mutta me haluamme selvittää ja tietää tarkasti, että sillä on myöskin todellista työpaikkavaikutusta. Sitten mielenkiintoista oli todeta se, että hallituspuolueitten ryhmäpuheenvuoroissa korostui hyvin voimakkaasti tämä tutkimusteknologiapainotteisuus eli halusimme katsoa vähän tästä eteenpäin, jotta niitä tuottavia työpaikkoja todella saataisiin.

Mitä tulee sitten ihan tähän rehellisyyteen, mitä puheenjohtaja Katainen peräsi, niin kyllä minun mielestäni merkittävän oppositiopuolueen poliittinen johto voisi edes jossakin puheenvuorossa kriittisesti arvioida niitä yrityksiä, jotka tekevät valtavaa (Puhemies koputtaa) taloudellista tulosta ja irtisanovat väkeä. Se olisi eettinen ja moraalinen kannanotto, ja tämä on rehellistä suomalaisen miehen puhetta. Teiltä ei sitä puhetta ole tullut.

Toinen varapuhemies:

Arvoisa puhuja, yritän kohteliaasti ensin huomauttaa, kun aikaraja on selvästi ylitetty. Pyydän, että se otetaan huomioon, kun käytätte puheenvuoroa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri aloitti ottamalla taas ongelmaa siitä, että eri oppositiopuolueilta tulee erilaisia lääkkeitä hallituksen käyttöön. Mikä ihmeen ongelma se on teille, pääministeri Vanhanen? Tehkää niin kuin te oikeaksi näette ja ottakaa niistä lääkkeistä käyttöön ne, mitkä kelpaavat, kuten teille on kelvannut tällä vaalikaudella kokoomuksen vaaliohjelmassaan vaaleissa esittämä veronalennuslinja: prosenttiyksikkö kautta linjan vuodessa. Eipä se kelvannut teidän kansanedustajillenne eduskuntavaaleissa; silloin torjuttiin veronalennukset ja väitettiin, että ne tuhoavat palvelut. Nyt te osoitatte, että veronalennuksilla on voitu nimenomaan tukea työllisyyttä ja sitä kautta vahvistaa palvelujen rahoittamista, ja se on hyvä asia.

Mitä tupoon tulee, niin me olemme esittäneet, että ei pidä luopua järkevästä työllisyyttä tukevasta verolinjasta, vaan pitää ilmoittaa tulopolitiikan osapuolille, että tätä tullaan jatkamaan. Tästä olemme eri mieltä tupoon liittyen, emme suinkaan siitä, että järkevä, maltillinen tupo tukee työllisyyskehitystä. Joka tapauksessa fakta on se, että kun te nyt olette olleet hallituksessa vajaat puolitoista vuotta, niin työllisyydessä ette ole edenneet lainkaan. Tämän aamun luvut ovat ne, että työpaikkoja on 7 000 vähemmän kuin silloin kun aloititte, kun pitäisi olla eteneminen kohti 100 000:ta lisää. Edustajat Vanhanen ja Pekkarinen (Puhemies koputtaa) ollessaan oppositiossa tiesivät, mitä pitää tehdä. Miksette te nyt sitten tee sellaisia toimia, joilla työllisyys lähtisi nousuun?

Ahti  Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä pääministeri Vanhanen että ed. Karjula puolustelivat tämänhetkistä huonoa tilannetta sillä, että on ollut kaksitoista vuotta kokoomuslainen valtiovarainministeri maassa. Minä jälleen kerran huomautan, arvoisat keskustalaiset, että Suomi romahti pääministeri Esko Ahon aikana ja sen jälkeen oli 30 prosentin työttömyys, firmoja kaatui sadoittain päivässä. Asiat pantiin tämän kahdentoista vuoden aikana kuntoon ja teille katettiin pöytä, joka oli valmis vuosi sitten, mutta te olette sen pöydän kaataneet jo, arvoisat keskustapuolueen edustajat.

Kun pääministeri Vanhanen sanoi, että eurooppalainen apatia on levinnyt Suomeen ja estänyt talouskasvun ja työllisyyden kehityksen täällä, niin minä haluaisin sanoa, että ministeriaition flegmaattisuus tämän on aiheuttanut. Teidän pitäisi tehdä jotain eikä odottaa, tuleeko Amerikasta vai Euroopasta uutta lääkettä, uutta konstia hoitaa tätä tilannetta paremmaksi. Helsingin Sanomien mukaan ministerit erikseen vastasivat, että tätä tavoitetta ei tulla saavuttamaan, 100 000:aa uutta työpaikkaa. Te, pääministeri Vanhanen, ilmoititte, että te pidätte siitä kiinni. Miten te johdatte tällaista porukkaa, joka tuolla kentällä on kuin lammaslauma, vaikka täällä te kerrotte meille, että (Puhemies koputtaa) te toimitte ryhmänä? Kertokaa meille, ovatko hallituksen jäsenet, jotka näin vastaavat, vaikuttamassa kielteisesti mutkan kautta kentällä toimiessaan tämän tavoitteen saavuttamiseen. Ed. Gustafsson sanoi, että ...

Toinen varapuhemies:

(koputtaa)

Pyydän edustajaa keskeyttämään puheenvuoronsa. Minä pidän samoista säännöistä kiinni sekä opposition että hallituksen edustajille.

Puhuja:

Pyydän anteeksi.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olennaistahan on tietenkin, että kun joku tavoite asetetaan, niin tarkastellaan niitä tuloksia, mihin ollaan menossa. Ja kyllä kai teidän täytyy nyt, herra pääministeri, jo tunnustaa, että ette te ole onnistuneet tällä politiikalla, mitä te olette harjoittaneet sen puolitoista vuotta. Teillä istuu siellä hallitusaitiossakin tällä hetkellä 30 000 kadonneen teollisuustyöpaikan mies. (Hälinää) Ne ovat johonkin häipyneet tänä aikana, en tiedä mihin. Investoinnit ovat supistuneet niin, että muutos on miinus 2 prosenttia vuonna 2003. Tänä vuonna näyttää siltä, että se linja jatkuu. Kunnat ovat vähentämässä investointejaan. Te väititte, että kuntien tilanne paranee. Ei pidä paikkaansa. Sen lisäksi, arvoisa herra pääministeri, katselin osinkojen määrää. Esimerkiksi Fortum, johon ministeri Pekkarinen on hyvin tiiviisti kiinni, jakoi osinkoja 357 miljoonaa euroa, kun palkkakustannukset ovat 470 miljoonaa euroa. Kyllähän tupon yhteydessä pitäisi myös tämä keskustelu käydä, kuka nämä rahoittaa ja miten.

Erkki  Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän ihan selvää on, että välitilinpäätös työllistämispolitiikassa hallituksella on varsin heikko. Mielenkiintoista tässä pääministerin äskeisessä vastauspuheenvuorossa oli se, että hän edelleen niin kuin vaati, että me kaikki olisimme ihan samaa mieltä täällä oppositiossa.

Arvoisa pääministeri, eikö nyt juuri teidän pitäisi havaita, että kun on menetelty niin kuin nyt tämän välikysymyksen yhteydessä on menetelty, että eri puolueet ovat esittäneet omat ohjelmansa, niin teidän — siis hallituksen — ohjelmallenne on olemassa vaihtoehtoja, joita Suomen kansan edustajat pitävät relevantteina ja käyttökelpoisina? Elikkä tämähän on juuri sitä, mitä tämän politiikan täällä salissa pitäisi olla. Toisekseen, kaikkein karmeintahan teidän kannaltanne on se, että työeläkerahastot, joissa johtajat ovat teidän omaa väkeänne, pitävät riskisijoituksena Suomeen sijoittamista tällä hetkellä. Siitä kannattaisi olla todella huolissaan.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään valtiovarainvaliokunnassa kuultiin asiantuntijoita hallituksen talouspolitiikasta. Etla kysyi, mikä on finanssipolitiikan linja. Etla vastaa: finanssipolitiikan linja on epäselvä lyhyellä aikavälillä. Voin kertoa perusteet, mutta aika ei nyt salli. Sitten Etla sanoo, että finanssipolitiikan linja on epäselvä pitkällä tähtäimellä. Minäkin kysyn: Mikä on se talouspolitiikan linja, ja kun ei tiedetä veronkevennyksistä mitään, onko hallituksen talouspolitiikan linja elvyttävä vai onko se kiristävä? Kertokaa edes suunta, mikä se on.

Suunnasta: Lauantain Helsingin Sanomissa ministerit sanovat, että 100 000:ta työllistä ei saavuteta. Mutta sitten sanotaan, että suunta on oikea. Lukekaa, hyvät ihmiset, tämä työministeriön selvitys tältä päivältä, jossa todetaan (Eduskunnasta: Tilastokeskuksen!) — Tilastokeskuksen selvitys — että kokoaikatyötä tekevien palkansaajien määrä väheni 23 000:lla. Suunta on siis, että työpaikkoja menetetään. Onko suunta oikea: työpaikkoja menetetään? Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen aikana suunta oli parempi. Työpaikkoja luotiin jatkuvasti joka vuosi 300 000. (Eduskunnasta: Yhteensä!) Kun te tulitte valtaan, heti työllisyys alkoi heiketä, ja huonolta tässä suhteessa näyttää.

Arvoisa pääministeri, kun puhutaan, että meidän pitäisi vedota yrityksiin, (Puhemies koputtaa) niin meillä on Valtion pukutehdas, josta te määräätte. Onko oikein, että ne työpaikat menetetään? Vetoan teihin!

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos oppositiopuolueiden ryhmäpuheenvuoroissa oli eroja, niin kyllä oli myöskin hallituspuolueiden ryhmäpuheenvuoroissa eroja. Kyllä väittäisin ja olen melko varma, että ed. Gustafssonin puheenvuoron, vaikka se kohdistui suuryrityksiin, moni pienyrittäjäkin koki eräänlaisena hyökkäyksenä. Jos sitä vertaa esimerkiksi keskustan ryhmäpuheenvuoroon, niin oli siinä ero kuin yöllä ja päivällä. Rkp taas esitti asioita, mitä se ajaa, mutta ei saa hallituksessa läpi, (Naurua) eli kyllä te olette aika epäyhtenäinen porukka ihan niin kuin oppositiokin.

Mutta se, mikä minua eniten huolestuttaa, on se, että olette tyytyväinen siihen, että ensi vuonna syntyy vain 12 000 uutta työpaikkaa. Te olette vaatimaton, pääministeri, kun 12 000 riittää, vaikka maassamme on suuri, suuri hätä alhaisesta työllisyysasteesta.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä pääministeri kuvasi hyvin sitä toimintaympäristöä, jossa päätöksiä on jouduttu tekemään ja josta kokonaisuus muodostuu. Kyllä täällä on käynyt selväksi, että ei hallituksen peruslinjalle ole uskottavaa vaihtoehtoa, siis osaamisen vahvistamiselle, teknologiarahoituksen lisäämiselle, yrittäjyyden toimintaedellytysten parantamiselle, työelämän kehittämiselle, aktiiviselle veropolitiikalle ja vakauttavalle tuporatkaisulle. (Hälinää) Tämä on kokonaisuus, joka on uskottava. Sille ei ole esitetty täällä vaihtoehtoa.

Olisi erittäin toivottavaa, että kokoomus palaisi vaaliohjelman linjalle ja lähtisi myöskin kannattamaan osaamisen ja teknologiarahoituksen lisäämistä. Tästä kuuden kohdan ohjelmasta se oli poistunut. Ottakaa mukaan myös niitä asioita, joita ajoitte ennen vaaleja. Meillä on hyvä pohja ja hyvä perusohjelma, jota viedään eteenpäin.

Heli  Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksella mättää todella pahasti. Ed. Vielma totesi täällä selkeästi, että Suomi romahti Esko Ahon hallituksen aikana. Kokoomus varmasti unohtaa olleensa mukana samaisessa hallituksessa. Ed. Sasi totesi Lipposen ykkösen ja kakkosen aikana luodun 300 000 uutta työpaikkaa per vuosi. Jos tätä laskentamallia käytätte, niin uskon kyllä, että teidän toimenne eivät ihan ole yksi yhteen niitten toimien kanssa, mitä on käytäntö osoittanut.

Sitten täällä vaikuttaa siltä, että ikään kuin hallitus kiusallaan vaikeuttaisi omaan tavoitteeseensa pääsyä ja kiusallaan pitäisi ihmisiä työttömänä ja vaikeuttaisi työllistymistä.

Ed. Kataiselle vielä, joka syytti pääministeriä saivartelusta siitä, että oppositiolla on erilaisia näkemyksiä. Ed. Kataista varmasti voidaan syyttää samalla tavalla saivartelusta siinä, kun hän syyttää, että hallituksella on eri näkemykset kuin oppositiolla.

Maija  Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Etlan arvion mukaan 1 prosentin lisäys työllisyysasteessa merkitsee 760:tä miljoonaa tuloissa, 400:aa miljoonaa menoissa. Jos me saamme nostettua työllisyysastetta 1 prosentilla, valtio hyötyy toista miljardia euroa tästä työllisyysasteen kasvusta. Tämä silmämääränä ei pitäisi olla mahdotonta löytää sellaista keinojen yhdistelmää, jolla noin 27 000 uutta työpaikkaa tähän maahan saataisiin syntymään.

Sitten muistutan ja toivon, että te luette myös kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron. Täällä on hyvin selkeästi edellytetty tutkimus- ja kehitystyön määrärahojen nostamista. Ylipäätänsä on puhuttu koulutuksesta, ja täällä on myöskin esityksiä yrittäjien sosiaaliturvan parantamisesta.

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on moneen kertaan todettu, että hallituksen työllisyyspolitiikka on täysin epäonnistunut. Tuntuu varsin hurjalta, ettei niin pääministerillä vastauksessaan kuin keskustan ryhmäpuheenvuoron pitäjällä ed. Karjulalla ollut minkäänlaista itsekritiikkiä, ei minkäänlaista sellaista negatiivista arviota, että oltaisiin jollain tavalla vaikeuksissa, vaan valtava luettelo hyviä pyrkimyksiä, tavoitteita, kauniita kuvauksia siitä, miten hyvin asiat menevät, oikeastaan huipuksi se, jos oikein ymmärsin, että pääministerikin käytti täällä vanhoja tilastotietoja, jotka olivat kyllä parempia kuin tänään julkaistut tilastotiedot. Mutta kun on ajankohtainen välikysymyskeskustelu, suora tv-lähetys, niin kyllä pääministerin kabinetin pitäisi silloin kaivaa tänään julkaistut tilastotiedot työllisyydestä esille ja käyttää niitä.

Mitä tulee pääministerin arvioon siitä, että olemme vihdoinkin päässeet kansainvälisen suhdannenousun tielle, niin siitä on myöskin hyvin ristiriitaisia tietoja. Monet asiantuntijat toteavat, että itse asiassa kansainvälinen nousuhuippu on jo saavutettu ja siitäkään ei välttämättä apua ole.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Päinvastoin, käytin huonompia lukuja kuin tämän päivän luvut ovat. Käytin tammi—elokuun lukuja, joissa keskimäärin työllisyys on 12 000 heikompi kuin vuotta aikaisemmin. Elokuussa se oli 7 000. Nämä kuukausittaiset vaihtelut ovat erittäin suuria. Jos käytettäisiin heinäkuun lukuja, silloin oli 16 000 parempi kuin vuotta aikaisemmin. Vuoden sisällä yksittäisten kuukausien kohdalla tapahtuu valtavan suuria heilahteluita näissä tilastoissa. (Ed. Zyskowicz: Lähtöruudussa ollaan!) — Lähtöruudussa ollaan, mikä pitkän laskukauden jälkeen on aika lailla ymmärrettävää. — Minusta, kun katsotaan läntisen Euroopan työllisyyden kehitystä viimeisten kolmen vuoden aikana, meillä on käytännössä ollut tasainen viiva johtuen siitä, että talouskasvu on ollut pitkälti alle 3 prosenttiyksikön suuruista. Samana aikana muualla läntisessä Euroopassa suunta on ollut alaspäin. Kyllä nämä suhdannevaihtelut vaikuttavat työllisten määrään ja työttömien määrään. Ei taloutemme eikä järjestelmämme ole immuuni sille, emmekä me yritä väittääkään muuta. On itsestäänselvyys, että näin on.

Tämän keskustelun perusteella edelleenkin väitän, että hallituksen esittämä kokonaisuus vastaa selvästi paremmin siihen, mitä tältä korkean osaamisen yhteiskunnalta edellytetään, jotta se pärjäisi maailmantaloudessa. Tämä äsken käyty debattikierros minusta vaan vahvisti tätä käsitystä.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen lupaus 100 000 uudesta työpaikasta tarkoittaa sitä, että nykyiset hyvinvointipalvelut pystytään nykyisellä tasolla säilyttämään ja varautumaan ikääntymisen kustannuksiin — tärkeä ja kannatettava tavoite. Vaikka hallitus nyt virallisesti pitää edelleen tuosta työllisyystavoitteestaan kiinni, me tiedämme, että näillä keinoilla, joita tänään kuulimme, siihen ei päästä, ja hallituksen piiristä vaikkapa ministerit Filatov ja Pekkarinen ovat pitäneet sellaisia toivottomuutta ilmentäneitä puheenvuoroja tässä kesän aikana, että kysynkin:

Tuo tavoite ei toteudu, ja hallituksella on karkeasti kaksi vaihtoehtoa: lisätä velanottoa, mitä siis hallitus jo nyt tekee, ja siirtää laskua tuleville sukupolville, tai aloittaa leikkaukset. Kun näin kerran on, valitettavasti, eikö olisi kohtuullista, että eduskunta ja sitä kautta Suomen kansa saisi tietää, kumpaa korttia hallitus siinä tilanteessa aikoo käyttää?

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri sanoi, että mataliin palkkoihin kohdennetut työnantajamaksujen kevennykset vaikuttaisivat suomalaisen työttömyyden perusongelmaan. Olen täysin toista mieltä. Nimittäin kyse on strategisesta valinnasta. Te olette valmiita laittamaan satoja miljoonia matalapalkkaisen työn tukeen, vaikka ei ole mitään tietoa, tuoko se yhtään työpaikkaa lisää. Te olette luomassa tänne matalapalkkayhteiskuntaa. Sen sijaan jos tämä sama raha, siis satoja miljoonia, pistettäisiin tuotekehitykseen, innovaatiotoimintaan tai muuhun tämmöiseen luovaan toimintaan, niin sillä varmasti saataisiin uusia työpaikkoja ja vientiä enemmän ja normaaleja, oikeita työpaikkoja lisää. Nyt te olette luomassa matalan palkan työpaikkoja. Onko siinä mitään järkeä? Tämä on strateginen valinta. Minä kysyn nyt: Oletteko todella valitsemassa tämän matalapalkkayhteiskunnan hyvinvointiyhteiskunnan ja luovan yhteiskunnan tilalle?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä kysymyksenasettelu minusta hyvin kuvaa, kuinka monimutkaisesta asiasta on kyse. Se tuki, jota halutaan suunnata heikosti tuottavan työn kysynnän lisäämiseen, kohdistuu työntekijöihin, joiden on hyvin vaikea työllistyä korkean teknologian, innovaatiotoiminnan, tutkimustoiminnan piirissä, joita esititte tässä vaihtoehtoina. Ne kohdistuvat eri henkilöihin. Me tarvitsemme kaikkea tätä. Kyllä hallituksen politiikasta käy erittäin hyvin ilmi se, että me satsaamme vahvasti osaamiseen ja innovaatiotoimintaan. Saatte hakea Euroopasta ja maailmasta toista valtiota — ehkä niitä on — joka neljän vuoden kuluessa nostaa 20 prosentilla, viidenneksellä, jo nyt ennätyskorkealla olevaa t&k-panostusta.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri kritisoi täällä, että kokoomus ei antanut tukea viime syksynä vapaaehtoisten eläkevakuutusten verovähennysten poistamisessa. Tämä oli esimerkki siitä, kuinka kokoomus ei nyt tuekaan, vaikka lupaa, näissä, kipeissäkin, ratkaisuissa. Arvoisa puhemies! Hallituksen alainen työryhmä itse esitti tämän saman verovähennyksen laajentamista muihinkin osakesäästämisen muotoihin, ja me kokoomuksessa uskoimme asiantuntijoita.

Hallituksella riittää näitä asiantuntijoita, selvitysmiehiä, jokaiseen asiaan. Mihin hallitus itse uskoo, kun se ei missään kohdassa näytä uskovan niihin omiin työryhmiinsä, niihin selvitysmiehiinsä, jotka tekevät ehdotuksia, esimerkiksi globalisaatiotyöryhmän verovähennysehdotukset ja muut? Mihin hallitus enää uskoo?

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime vaalikaudella keskustalta aina kysyttiin, miten te rahoitatte sen ja sen. Nyt kysyn kokoomukselta: Miten te rahoitatte sen kuuden kohdan ohjelman, joka tänään on täällä esitelty, josta pääministeri aivan oikein totesi, että siinä on erittäin mittavia veronkevennyksiä tarjolla? Miten ne käytännössä rahoitetaan?

On totta, että Suomessa on tekemätöntä työtä paljon, mutta meiltä puuttuu yrittäjiä, niitä, jotka nämä työpaikat ja työn tarjoaisivat. Siinä mielessä on aivan oikein, koska nämä työpaikat ovat pitkälti juuri palvelualoilla, että hallitus etenee matalan tuottavuuden työn verosubventiossa ja kysynnän lisäämisessä. Sitä kautta tähän yhteiskuntaan syntyy kymmeniätuhansia työpaikkoja ja juuri niille aloille ja henkilöille, jotka eivät muuten työllisty.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Työttömyys- ja työllisyysongelmaa on vaikea ratkaista. Yksi esimerkki: Ihan hiljattain, vajaa kaksi viikkoa sitten, tuolla Itä-Suomessa Ikea ilmoitti, että ei enää hirveän paljon puutuotteita tilaa itäsuomalaiselta tehtaalta ja ilmeisesti lopettaa jatkossa kokonaan, ottaa tuotteet Venäjältä. Hintasuhde on se, jotta jos joku tuote maksaa 65 euroa Suomessa tehtaalla, se Venäjällä maksaa 30 euroa. Työsivukulujen alentaminen ei enää auta siinä hommassa. On kyse paljon isommasta. Sen takia tämä on yhteinen ongelma, globaali ongelma, joka pitäisi saada ratkaistua, ei pelkästään sillä tavalla, mitä kokoomus on täällä esittänyt. Odottaisi kokoomukseltakin semmoista isänmaallisuutta kyllä muissakin kuin juhlapuheissa. Nimittäin nyt näköjään isänmaallisuus jää pelkästään suomalaisen työmiehen ja -naisen niskoille.

Suvi  Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen, te latelitte listan hallituksen teoista ja aikomuksista, joilla työllisyyden pitäisi ja olisi pitänyt jo parantua, mutta näin ei ole käynyt, kuten tänään on todettu. Nyt todella olisi kaikki keinot otettava käyttöön.

Suomessa on selvästi muita maita vähemmän naisyrittäjiä suhteessa kaikkiin yrittäjiin. Missä ovat hallituksen esitykset tai suunnitelmat esimerkiksi naisyrittäjien toimintaedellytysten parantamiseksi? Naisyrittäjien suuri ongelma on, miten sovittaa perhe-elämä ja yrittäjyys. Mielestäni naisissa on suuri voimavara myös tässä. Sosiaaliturvaa ja perhettä koskevassa lainsäädännössä on paljon vielä perusteettomia eroavaisuuksia naisyrittäjien ja -työntekijöitten välillä. Milloin hallitus aikoo tehdä jonkinlaisen paketin, jolla naisyrittäjyyden ongelmat otettaisiin paremmin huomioon?

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hienoa, että pääministeri korostaa innovaatiopolitiikkaa, mutta vaikuttaa siltä, että kaikki ministerinne eivät näin tee, vaan käytännössä monissa ministeriöissä tuodaan esiin sellaista ajattelua, joka pikemminkin heikentäisi kilpailukykyä ja olisi innovaatiopolitiikan vastaista, esimerkiksi opetusministeriössä suunnitelmat akateemisen vapauden romuttamiseksi, joissa tehdään yliopistoista aluepoliittisia käsikassaroita sen sijaan, että olisi mahdollista todella kansainvälisesti profiloitua ja kilpailla. KTM:ssä ei kovin vakavasti oteta sitä mahdollisuutta, joka on uusiutuvissa energioissa, jotka todella voisivat olla tulevaisuudenala. Parhaillaan eduskunnassa käsitellään teletunnistetietojen tallennusvelvoitetta, joka olisi koko eurooppalaiselle kilpailukyvylle mahdollisesti uhka, erityisesti siis teleoperaattoreille.

Pekka  Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen kannalta pitäisi olla suurin ongelma se, että investoinnit valuvat pääasiassa ulkomaille. 15 suurimman suomalaisen yrityksen investoinnit viime vuonna olivat 22 miljardia euroa. Siitä 12,5 miljardia oli investointeja ulkomaille, eli tällä hetkellä joka neljäs teollinen työpaikka valuu Suomesta pois. Mitä hallitus aikoo tehdä? Aikooko hallitus investointeja vilkastuttaa muun muassa sillä, (Ed. Huotari: Ed. Kuosmasen pitäisi puhua kavereilleen!) että annettaisiin kolmen vuoden ajaksi vapaa poisto-oikeus?

Sitten toiseksi kysyn hallitukselta: Aikooko hallitus todella nostaa kiinteistöveron ylä- ja alarajaa?

Kolmas asia: Kun puhutaan kotitalousvähennyksestä, niin aikooko hallitus poistaa kokonaan kotitalousvähennyksen ylärajan, että porvari voisi työllistää tavallisia piikoja ja palvelijoita enemmän kuin nyt? (Välihuutoja) Tällaista politiikkaa minä toivon.

Neljänneksi sitten kysyn vielä: Kun Suomessa on 654 000 julkishallinnon työntekijää, aikooko hallitus vielä lisätä tätä julkishallinnon työntekijätaakkaa ja tappaa kilpailun Suomesta yrittäjiltä täysin?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä kokoomuksen välikysymyksessä, kepun ryhmäpuheenvuorossa ja pääministeri Vanhasen vastauksessa oli aivan samat lääkkeet työttömyyden hoitoon: veronalennukset ja matalapalkkatyön tukeminen. (Ed. Huotari: Se on vanhanaikaista!) Näitä kumpaakin konstia on käytetty. On annettu 1,1 miljardin palkkaveronalennukset. Suomessa on matalapalkkatyö jo olemassa: siivous- ja palvelualoilla noin 1 300 euroa kuukaudessa täysiaikaisessa työssä keskimäärin ja osa-aikaisessa työssä 800 euroa kuukaudessa. Suomessa nämä molemmat ovat jo ja ne eivät tuo uusia työpaikkoja.

Herra pääministeri, eikö pitäisi todella ruveta miettimään vähän uusia asioita, miten työllistetään? Eikö olisi syytä miettiä esimerkiksi valtion yritystoimintaa ja teknologian kehitystä entistä enemmän ja myöskin sitä, että veronalennuksista luovuttaisiin ja palkattaisiin yhteiskunnan tehtäviin lisää henkilöstöä?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Pariin kysymykseen yritän nopeasti vastata.

Ensinnäkin ed. Meriläisen puheenvuoroon koskien t&k-rahoitusta: Ehkä ed. Meriläinen ei ole nyt lukenut esimerkiksi budjettikirjaa ihan tarkkaan, mitä se pitää sisällään. Vuodesta 2003 — taisitte olla jossakin vaiheessa siinä hallituksen työssäkin mukana — lähtien esimerkiksi Tekesin rahat nousevat vajaasta 400 miljoonasta eurosta ensi vuodelle 448 miljoonaan euroon. Nämä luvut löytyvät suoraan budjettikirjasta. Myöskin Suomen Akatemian tutkimusvarat lisääntyvät suurin piirtein samassa kulmassa, menevät ylöspäin. Kaiken lisäksi hallitus on asettanut, pääministeri asettanut, tällaisen globalisaatioryhmän. Mitä sieltä tulee myöhemmin, se nähdään, mutta tokkopa nämä rahat alaspäin menevät. Sen, mitä se konkreettisesti on, aika näyttää.

Mitä tulee kokoomuksen suunnalta esitettyyn kysymykseen naisyrittäjyydestä, niin ensinnäkin kannattaa muistaa, että alv-huojennus on jo toteutettu. Ensi töikseen hallitus teki, ed. Lindén, ratkaisun, jota tekin olitte toivoneet, mutta ette koskaan saaneet aikaan. Oikein pienen liikevaihdon yrittäjyydeltä poistettiin kokonaan arvonlisävero ja ensi vuoden budjettiesityksessä sitä rajaa entisestään nostetaan. Sukupolvenvaihdosten tekemistä helpotetaan ja monia muita vastaavia. Lisäksi erityislainoja, nimenomaan Finnveran myöntämiä, ollaan lisäämässä, monta kertaa juuri naislainoja ja vastaavia lainatyyppejä. (Hälinää) — Jos sanoin, että sukupuolen-, pyydän kovasti anteeksi. Niitä ei ole hallituksella tarkoitus muuttaa vaan sukupolvenvaihdoksia edistää. Luulen, että en tehnyt virhettä, mutta siltä varalta, että tein, haluan sen sanoa tässä näin.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tähän naisyrittäjyyteen: Esimerkiksi starttiraha on sellainen väline, ja nyt on tullut tämä uusi kokeilu, jossa sitä voivat käyttää muutkin kuin työttömät, mikä parantaa naisten mahdollisuutta kokeilla yrittäjyyttä esimerkiksi perhevapaiden jälkeen, koska nykyisin siihen ei enää vaadita työttömyysjaksoa, että pääsee starttirahan piiriin.

Sen lisäksi työhallinnolla on ollut kokeilu, jossa on etsitty erityisjärjestelyin sijaisia pienille naisyrityksille. Siihen, kun yrittäjä itse on esimerkiksi hoitamassa sairasta lasta kotona tai perhevapaalla, on koulutettu pysyvää sijaisverkostoa työvoimapoliittisin rahoin, ja se on tuonut paljon helpotusta naisyrittäjien arkiseen aherrukseen.

Sen lisäksi en aivan allekirjoita sitä naisyrittäjien määrän analyysia, mikä ed. Lindénin puheenvuorossa oli, koska esimerkiksi Ruotsin ja Suomen suhteen nuo tilastot eivät pidä paikkaansa.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varsin vähäiselle huomiolle on jäänyt se, että tämän päivän tilastoissa on myöskin tieto siitä, että avoimien työpaikkojen määrä on kasvanut. Jokainen meistä, joka seuraa elämää vähän tämän talon ulkopuolellakin, tietää, että on toimialoja, joilla on sekä runsaasti työttömyyttä että myöskin paljon työttömiä työnhakijoita. On aloja, joille ainoastaan ulkomailta saadaan tänne työvoimaa. Yhteiskunta, jossa joudutaan ulkomailta hakemaan työvoimaa sellaisiinkin tehtäviin, joihin kotimaassa olisi tekijöitä, ei pitkässä juoksussa voi kantaa huolta kansalaistensa hyvinvoinnista.

Hyvä pääministeri, enää ei voi odotella rakenteellisia uudistuksia työnteon kannattavuuden parantamiseksi. Niitä on tehtävä nyt, jotta voidaan hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja säilyttää ja jotta se kestää myös tulevaisuuteen.

Päivi  Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositiopuolueidenkaan ei tule sortua tässä vakavassa kysymyksessä populismiin ja vastuuttomuuteen.

Ihmettelen sitä, että kokoomus edelleen vannoo tuloverokevennysten nimiin, vaikka niiden tulokset ovat olleet niin heikot. Tuloveroja on kevennetty yli miljardi euroa ja samaan aikaan menetetty 17 000 työpaikkaa. Tosiasiassa kokoomuksen ehdotukset kokonaisuutenaan ajaisivat nopeasti Suomen ei työllisyyden vaan velkaantumisen uralle. Vaihtoehtobudjetissaan kokoomus esittää satojen miljoonien eurojen lisäyksiä menoihin ja satojen miljoonien eurojen vähennyksiä valtion tuloihin. Tämän keskustelun aikana puheenjohtaja Katainen esitti 700 miljoonan euron verran vielä tuloveronkevennyksiä jo nyt ja sitten tupokierroksen jälkeen vielä lisää.

Onko siis Siilinjärvellä nykyisin se rahasampo, joka keskustan oppositiokaudella sijaitsi kokoomuksen mielestä Kannuksessa? Kokoomus ei tuolloin hyväksynyt toivottuja dynaamisia vaikutuksia kompensoimaan näitä menolisäyksiä silmänlumeeksi.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus keskittyy nyt työttömien hoitamiseen eikä keskity työllisyyden hoitamiseen. Kuitenkin vain uudet työpaikat tosiasiallisesti auttavat työttömien tilannetta. Tulee vähän sellainen olo, että hallitus haluaakin pitää työttömät työttöminä ja siten varmentaa omat äänestäjäkuntansa.

Ministeri Filatov on elokuussa sanonut, ettei yhteiskunnassamme pystytä tekemään riittävän isoja ratkaisuja työllisyystavoitteen saavuttamiseksi. Mitä te tarkoititte, ministeri Filatov? Työpaikkoja ei ole tullut lisää. Sen sijaan selityksiä on riittänyt: heikot suhdanteet, yritysten haluttomuus työllistää. Hyvä hallitus, olemme juuri nyt, tänä vuonna, suhdanteiden huipulla.

Hallituksen työllisyyspolitiikkaa voidaan kutsua ajopuuksi; isännät odottavat tulvan vievän, vaikka pitäisi sauvoa. VM:n virkamies on tuonut esille Tanskan mallin. Onko se se malli, jota hallitus aikoo viedä eteenpäin?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus täällä todisti, että hallitus on kokoomuksen linjalla mutta riittämättömästi. Toisaalta kokoomus todisti, että tämä kokoomuksen suuntainen mutta riittämätön hallituksen linja on johtanut työllisyyden heikkenemiseen. Mitähän mahtaa tapahtua tämän logiikan mukaan sitten, jos ja kun hallitus on riittävästi lupaustensa mukaan kokoomuksen linjalla veronalennusten suhteen?

Ed. Karjula täällä todisti, että vasemmistoliitto on ainoa, joka tällä hetkellä poikkeaa hallituksen linjasta, olemme kuulemma vanhanaikaisia. Olen ylpeästi vanhanaikainen tässä. Me poikkeamme hallituksen linjasta siksi, että me emme halua pelkästään veronalennuksia; me haluamme parantaa kuntien mahdollisuuksia lisätä kuntien ja julkista kysyntää, koska uskomme, että sitä kautta työllisyysvaikutuksetkin ovat parempia kuin pelkästään veronalennusten kautta.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! En usko, että suomalaisessa yhteiskunnassa on aivan valmiuksia sellaiseen malliin, joka Tanskalla on, koska se tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että kun Suomessa käytetään aktiiviseen työvoimapolitiikkaan reilut 4 000 euroa per työtön, niin Tanskassa tuo luku on 23 000 eli 5,5-kertainen. Tämä on esimerkiksi yksi väline, jota Tanskassa on käytetty. Sen sijaan Suomi on Tanskan mallia hyödyntämässä esimerkiksi siinä, että kuntien ja valtion välistä yhteistyötä ollaan kiinteyttämässä siten, että on perustettu työvoiman palvelukeskuksia, joissa rakenteellisen työttömyyden helpottamiseksi on haettu yhteistyötä sosiaalitoimen, terveydenhuollon, Kelan kuntoutuspalvelujen ja työhallinnon aktiivisen työvoimapolitiikan väliltä, koska se on se yksi systeemi, joka Tanskassa on tuonut hyvää tulosta.

Me emme voisi apinoida suoraan Tanskan mallia, ei pelkästään taloudellisten kustannusten vuoksi vaan myös sen vuoksi, että koko meidän yhteiskuntarakenteemme on hyvin erilainen. Siellä kuntien vastuu on paljon pidemmälle vietyä, ja siellä esimerkiksi kolmikantainen yhteistyö toimii kunnissa aivan toisella tavalla kuin Suomessa. Sellaista yhteistyötä ei voida hallituksen käskystä rakentaa, vaan se lähtee työmarkkinajärjestöjen yhteisestä tahdosta, ja esimerkiksi Suomessa yritysten halu tehdä yhteistyötä ei ole ollut aivan samalla tasolla.

Marja  Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on unohtunut eräs tärkeä asia, ja se on pätkätöiden ja määräaikaisten työsuhteiden problematiikka, eikä tietysti ihme, (Ed. Gustafsson: Se oli demarien ryhmäpuheenvuorossa!) koska tämä problematiikka koskettelee nimenomaan nuoria naisia, ed. Gustafsson, nimenomaan nuoria akateemisia naisia. Lisäksi vielä monilla aloilla, ed. Gustafsson, naisten euro on 80 senttiä tänä päivänä. Kun tulopoliittiset neuvottelut tässä lähenevät, olisi hyvin tärkeätä, että myös naispalkkaeriin kiinnitettäisiin huomiota.

Ilokseni huomasin, että sosiaali- ja terveysministerimme Sinikka Mönkäre toimii paraikaa meneillään olevan Naisen eurokampanjan suojelijana. Haluaisinkin kysyä tällä hetkellä pääministeriltämme: Mitä aiotaan tehdä tämän problematiikan ratkaisemiseksi, vai johtuuko haluttomuus kenties siitä, että pätkätyöt harvemmin koskettavat SAK:n miesvaltaisia aloja, joilla SAK:ssa tällä hetkellä on valta ja sitä kautta myöskin SDP:ssä, ed. Gustafsson?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Matalapalkka-alat ovat ongelma siinä suhteessa erityisesti, että käteen saatavalla palkalla ei tahdo tulla toimeen, jos työpaikka on kaukana, tai sitten näillä elinkustannuksilla, mitkä esimerkiksi täällä Pääkaupunkiseudulla on.

Hallitusohjelmassa luvattiin, että matalapalkkaiseen työhön kohdistuvaa kysyntää lisätään järjestelmää uusimalla, niin että se otettaisiin käyttöön vuonna 2004. Te, herra pääministeri, välikysymysvastauksessanne toteatte, että järjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön vuonna 2006. Selititte kyllä, että siinä on käytännön ongelmia, mutta jarruttavatko, herra pääministeri, tätä tärkeää asiaa sosialidemokraatit, ay-liike vai kuka jarruttaa? Ja oletteko sitä mieltä, että pitäisi sekä työntekijän verotusta keventää että näillä aloilla työnantajan välillisiä työvoimakustannuksia kohdennetusti alentaa? Kävisikö tämä malli? Se olisi mielestäni hyvä.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rauhala käsitteli puheenvuorossaan muun muassa hoitajapulaa. Tähän pari asiaa.

On totta, että kaikki sairaanhoitajamme käytännöllisesti katsoen ovat tällä hetkellä työllistettyjä, mutta samaan aikaan 4 000 koulutettua lähihoitajaa odottaa kortistossa töitä, siis 4 000. Perushoitajien eli nykyisten lähihoitajien virat on muutettu sairaanhoitajan viroiksi. Tämä ei voi olla järkevää työnjakoa, sillä perushoito sairaaloissa ja terveyskeskuksissa ei ole muuttunut mihinkään vuosien saatossa. Perushoitoa tekemään pitäisi palkata lähihoitajia, jotta sairaanhoitajat voisivat tehdä niitä töitä, joihin heidät on koulutettu. Ja kunnilla ja sairaanhoitopiireilläkin on nyt tässä asiassa kyllä sananvaltaa.

Sirpa  Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen ed. Paloniemen kanssa aivan samaa mieltä siitä, että terveydenhuoltoon on saatava lisää henkilöstöä. Meillä on niin alimitoitettu terveydenhuollon henkilöstö, että se ei kerta kaikkiaan jaksa tehdä sitä työtä. Me käytämme 7,2 prosenttia bkt:stä edelleen terveydenhuoltoon ja Ruotsi, josta tässä esimerkkimaana on koko ajan puhuttu, käyttää 9,2. (Välihuutoja eduskunnasta) Eli todellisuudessa meiltä puuttuu 3 miljardia euroa meidän terveydenhuollostamme, ja nyt siihen pannaan 75 miljoonaa ensi vuodeksi. Se on aika pieni rikka rokassa. Meillä on terveyskeskuslääkärimitoitus paljon, paljon huonompi kuin Ruotsissa. (Ed. Elo: Siellä on sosialidemokraattinen hallitus Ruotsissa!) Emmekö voi julkiselle puolelle myöskin työllistää näitä ihmisiä? Ne rahat tulevat takaisin ihan varmasti työttömyyskorvausten pienenemisenä.

Mikko   Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Paitsi sen, että Ruotsissa on sosialidemokraattinen hallitus, haluan todeta myös, kun oppositio on närkästynyt siitä, mitä pääministeri on todennut opposition hajanaisuudesta, että toisaalta siihen kyllä liittyi myös äskeinen ed. Räsäsen puheenvuoro. Hän näytti allekirjoittaneen tämän välikysymyksen mutta sitten kuitenkin sanoutui irti tästä kokoomuksen veronalennuslinjasta. Ed. Räsänen, se ei ollut kovin johdonmukaista.

Haluaisin todeta sen, että kokoomuksen valtteina ovat olleet koti, uskonto ja isänmaallisuus. Isänmaallisuus näyttää nyt kyllä unohtuneen. Ritva Pitkänen tutkimuksessaan osoitti, että yritykset ovat saaneet 68 miljardin euron voitot viimeisen kymmenen vuoden aikana ja vain 9 miljardia niistä voitoista on sijoitettu kotimaahan, muut ovat menneet osinkoina ja sitten ulkomaisiin investointeihin, ja kyllähän kokoomus on hyvin lähellä näitä ihmisiä. Eikö kokoomus nyt voisi vedota näihin ihmisiin?

Puhemies! Mitä tulee verohelpotusten vaikutukseen työllisyyteen, niin täällä on puhuttu Tanskan mallista, on puhuttu Irlannin mallista. Molemmissa käytetään varsin korkeaa tuloverotusta ja työttömyysprosentit ovat 4:n ja 5:n paikkeilla tällä hetkellä. (Puhemies koputtaa) Verohelpotukset eivät ole mikään työttömyysongelman "seesam, aukene".

Minna  Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on täydellisesti epäonnistunut tavoitteessaan tukea työpaikkojen syntyä yksityiselle sektorille markkinavetoisesti. Olisinkin utelias kuulemaan, löytyisikö tältä hallitukselta uskallusta palkata julkiselle sektorille lisää ihmisiä, kuten on tehty Tanskassa ja Ruotsissa; miten matalapalkkamalli tukee hallitusohjelman kirjausta edistää tasa-arvoa työelämässä; missä vaiheessa punamultahallitukselta on unohtunut, että työllä ja siitä saatavalla palkalla on tultava toimeen, ja jos perusoletuksena on, ettei työllä enää tullakaan toimeen, miten veroalet tukevat toimeentulotukien lisääntyvää tarvetta, ja missä viipyvät hallituksen esitykset toimeentulotuen korottamisesta.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ehkä tämä tuo vähän monipuolisuutta tähän kysymyksenasetteluun ja erityisesti vastauksena ed. Sirnölle siihen, että on täydellisesti epäonnistuttu työpaikkojen luomisessa yksityiselle sektorille: Yksityisissä palveluissa, erityisesti majoitus- ja ravitsemusalalla — minulla on nyt heinäkuun tilastot, kun en saanut elokuun tilastoja — oli syntynyt vuodessa 30 000 uutta työpaikkaa. Erityisesti rahoituspalveluissa ja muissa yritysten tarvitsemissa palveluissa oli syntynyt 20 000 uutta työpaikkaa, ja myös julkiselle sektorille oli luotu lähes 20 000 uutta työpaikkaa. (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä) Vastaavasti me olemme menettäneet teollisuudessa noin 30 000 työpaikkaa, rakennusalalla noin 10 000 työpaikkaa, kuljetuksessa noin 10 000 työpaikkaa, eli meillä on tapahtumassa elinkeinoelämässä ja työllisyyden rakenteessa suurta muutosta.

Ed. Esa Lahtelan puheenvuoro jonkin aikaa sitten oli tämän keskustelun kannalta erittäin arvokas. Siinä hän kuvasi tätä vaikeutta, jota on jo puutavarakaupassa, raaka-aineissa, huonekaluteollisuudessa Suomen ja Venäjän välisessä kilpailussa. Minusta tämän tyyppiset keskustelunaiheet ovat sellaisia, joita eduskunnan pitäisi erityisesti käydä.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Työpaikkojen määrä on ollut laskussa jo toista vuotta. Työllisyysaste ei nouse nykyisillä toimenpiteillä tavoiteltuun yli 70 prosenttiin. Esimerkiksi teollisuuden työpaikat vähenevät kovaa vauhtia. Ernst & Youngin mukaan Eurooppa on edelleenkin houkutteleva sijoituskohde kansainvälisten yritysten johtajien mielestä. Tosin nämä yritysjohtajat eivät mainitse Suomea ollenkaan. Eikö tästä viestistä ja irtisanomisista, joista ed. Gustafssonkin täällä kantaa kovaa huolta, tulisi päätellä, että hallituksen poliittiset ratkaisut toimivan yrityselämän takaamiseksi ja työpaikkojen luomiseksi ovat toimimattomia?

Matti  Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni työnantajat eivät työllistä työpaikoille yhtään enempää kuin on tarve tänä päivänä. Johan nyt työttömille annetaan verorahaa mukaan, kun he menevät kyselemään töitä, eivätkä he ole niille porvareille eli Kuosmasen kavereille kelvanneet, vaikka on rahaa ollut eväänä.

Pääministeri Vanhanen, eikö nyt ole aika lopettaa suurituloisia suosiva veroale ja ryhtyä työllistämään muun muassa kuntatalouteen? Siellä on paljon terveydenhuollossa ja vanhustenhuollossa tekemistä, niin kuin täällä on todettu. Mutta ihmettelen keskustan ja kokoomuksen kansanedustajia, kun he tukevat tätä voimakasta veroalea ja vaativat samalla kuntatalouteen rahaa lisää. Se ei vaan pelitä, että annetaan veronalennuksia sitten kuntatalouteen. Tietenkin hyvä tilanne, jos se olisi näin.

Täällä ovat muun muassa liikenneinvestointejakin hallituksen sisältäkin ministerit Luhtanen ja Pekkarinen (Puhemies koputtaa) voimakkaasti arvostelleet, että sinne ei saada rahaa lisää. (Puhemies: Minuutti!)

Pääministeri Vanhanen, kuunnelkaa näitä ministereitä ja tehkää viisaita päätöksiä.

Toinen varapuhemies:

Muutamia edustajapuheenvuoroja vielä ennen ministereiden repliikkejä.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! En oikein jaksa ymmärtää vasemmistoliiton logiikkaa siinä, että te vastustatte matalan tuottavuuden työn työnantajamaksujen alentamista ja samaan aikaan sanotte, että hallitus ei tee mitään yksityisen sektorin työllisyyden parantamiseksi. Tämähän on juuri se keino, jolla saadaan ne työntekijät työmarkkinoille, jotka tällä hetkellä työtä vailla ovat. (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä) Osaamiskynnys on siellä huomattavasti matalampi. Eihän tässä poljeta työntekijöiden etua ollenkaan; päinvastoin, tässä parannetaan työllistämisen edellytyksiä. Mielestäni tämä on juuri niitä rakenteellisia keinoja, joita hallitus haluaakin tällä vaalikaudella käyttää.

Puhemies! Myöskin tervehdin mielihyvällä sitä, että vihdoin viimein, kokoomus, saatiin aikaan sukupolvenvaihdosten helpottaminen, jota te ajoitte mutta ette saaneet aikaan. Nyt siitä tulee jatkuvasti kiitosta, ja tämä on juuri sitä toimintaa, jota me tarvitsemme, tällaisia konkreettisia toimenpiteitä.

Kaarina  Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siinä mielessä täytyy antaa kiitos tietysti hallitukselle, että se jatkaa kokoomuksen ohjelmaa ja haluaa panostaa osaamiseen ja innovaatioon. Koulutushan on kaiken pohja myöskin sille, että tulee uusia työpaikkoja.

Mutta haluaisin puuttua tuohon ed. Gustafssonin puheenvuoroon, joka oli todella kiihkomielinen, täytyy sanoa, (Ed. Gustafsson: Intohimoinen, ei kiihkomielinen! — Naurua — Hälinää), kun hän väitti, että kokoomus oli estämässä opinto-ohjausta ja ryhmäkokojen pienentämistä. Se nyt ei pidä paikkaansa. (Ed. Gustafsson: En minä lööperiä täällä puhu!) Olimme samassa hallituksessa, mutta en ollut silloin sivistysvaliokunnassa. Hain myöskin sen mietinnön. Te ette ole jättäneet mitään eriävää mielipidettä näistä asioista tähän mietintöön. Te olitte valmis hyväksymään sen esityksen, mikä tuli hallituksen esityksenä, tietyillä lisäyksillä, joten kyllä teidän puheenne nyt ovat aika leuhkoja, jos puhutaan tässä asiassa ihan totuus.

Tiede- ja teknologia-asiasta sikäli, että tiede- ja (Puhemies: Minuutti!) teknologianeuvostohan on antanut päämäärän, mihin he pyrkivät, mutta hallitus ei pysty päättämään, paljonko täytyy sinne panna rahaa lisää. (Puhemies: Minuutti!) Näin on asianlaita.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Välikysymyksen esittäjät esittävät huolensa työllisyydestä. Hyvä niin, mutta moititte sitä, että julkinen sektori työllistää. Se on pakko tehdä, koska yksityinen sektori ei työllistä eikä investoi, mieluummin toimii päinvastoin. Vaaditte myös tuottavuuden kasvua. Laadunko kustannuksella? (Välihuutoja) Hyvin vähän puhutte palvelujen laadusta tässä yksityistämisinnossanne. Minä vaan kysyn teiltä retorisesti, miltä teistä tuntuisi lähettää lapsenne Suomen halvimpaan kouluun, jossa on suuret opetusryhmät ja pienet ruoka-annokset, tai mennä sairaalaan leikkaukseen, jossa leikataan tuulikaapissa puuduttamatta. (Naurua)

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Drombergille aivan lyhyesti: Te ette olleet silloin päättämässä perusopetuslaista, kun siitä hallituspuolueiden kesken neuvoteltiin. Olen tätä prosessia käynyt lävitse aika tarkasti muun muassa omassa kirjassani ja silloisissa lehdistötiedotteissa. En minä tietystikään tämän tyyppisiä asioita täällä eduskunnassa sano, jolleivät ne pidä paikkaansa. Näin oli, että kokoomus kaatoi oppilaskoon ... (Ed. Dromberg: Ei täällä ole mitään eriävää mielipidettä!) — Ei tietysti. Kun me olimme hallituspuolue, niin emme me nyt silloin mitään eriävää mielipidettä laita. (Ed. Dromberg: Te hyväksyitte hallituksen esityksen!)

Mutta, arvoisa puhemies, haluaisin myöskin tässä yhteydessä todeta sen, että tässä keskustelussa on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle se, miten me saamme todella näitä investointeja Suomeen. Tätä ryhmäpuheenvuoroa silmällä pitäen kävin lävitse Tekesin laajan raportin Ylihuomisen kilpailukyky ratkaistaan tänään. Täällä on mielenkiintoista todeta, miten kansainväliset tutkimuslaitokset toteavat näin: "Laitos arvioi myös maiden houkuttelevuutta yritysten tutkimuksen- ja tuotekehityksen sijoituspaikkana. Tässä vertailussa Suomi sijoittui toiseksi. Teknologinen infrastruktuuri oli kolmanneksi paras. Suomi oli paras kestävässä kehityksessä." Kysymys on tavattoman isosta poliittis-yhteiskunnallisesta asiasta. Mikseivät yritykset tule tänne, kun kaikki perusasiat on kunnossa? Tämä on meidän yhteinen ongelmamme, opposition ja hallituksen. Tehdään tässä asiassa yhteistyötä. (Ed. Kuosmanen: Lopetetaan SAK!)

Marjo  Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Filatov äsken puhui naisyrittäjien aseman helpotuksesta, mutta mitään ei ole kuitenkaan naisyrittäjien sairauspäivärahoihin eikä myöskään äitiyteen liittyviin kustannuksiin toistaiseksi tullut. Naisten työllistymisen suurin este on tällä hetkellä nimenomaan vanhemmuuden kustannukset. Onko vanhemmuuden kustannusten jakamiseen tulossa jonkin tyyppisiä ohjelmia, jotta näihin pystytään puuttumaan ja naisten työllistymistä parantamaan?

Toinen varapuhemies:

Vielä kaksi edustajapuheenvuoroa, joiden jälkeen annan ministereille vastauspuheenvuorot. Sen jälkeen on ainakin yksi puheenvuorokierros tullut käytyä, mutta debatti jatkuu, koska useat ovat pyytäneet uusia puheenvuoroja.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisi varmaan paikallaan, että ministeri Filatov hieman muistelisi menneitä. Kun työsopimuslakia uudistettiin vuonna 2001, niin silloisessa hallituksessa kokoomuksella ei ollut minkäännäköistä myötätuntoa pätkä- ja määräaikaistyösuhteessa olevia työntekijöitä kohtaan. Erittäin vaikean prosessin jälkeen työsopimuslakia uudistettiin niin, että heidän asemaansa hieman parannettiin.

Mikä olisi sitten paras vaihtoehto? Eikö se olisi paras vaihtoehto, että vain niitten työnantajien sivukuluja alennetaan, jotka käyttävät pysyviä työsuhteita? Teiltä ei ole tullut yhtään tällaista esitystä. Jos katsoo kokoomuksen vaaliohjelmaa, niin täällä ei ole minkäänlaista mainintaa pätkä- ja määräaikaisten työsuhteiden parantamisesta.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysymys ministeri Filatoville: Missä mennään starttirahojen ja oppisopimuskoulutuksen osalta tällä hetkellä, kummatkin hyviä muotoja, voitteko täsmentää?

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Jos palataan naisten asemaan työmarkkinoilla, niin uusi tasa-arvolaki, joka tulee eduskunnan käsittelyyn piakkoin, tuo varmasti myös niitä välineitä, joilla palkkaeroihin voidaan puuttua työn arvioinnin laajentamisen kautta ja tietyin muin toimin, ja se tulee ministeri Mönkäreen kautta.

Pätkätyöproblematiikasta: Olen kyllä hyvin ilahtunut siitä, että kokoomus on huolestunut näistä asioista, koska todellakin silloin kun työsopimuslakia säädettiin, kokoomuksen taholta olisi mieluummin haluttu esimerkiksi vuokratyötilanteessa heikentää ehtoja eikä tuoda niitä työehtoja samalle tasolle kuin ne ovat vakituisissa työsuhteissa. Sekä pätkätyön käytön tiukennus että vuokratyökäytön tiukennus ja kustannusneutraalius suhteessa vakituisiin työsuhteisiin oli silloin kokoomuksen mielestä työmarkkinoita jäykistävä toimenpide ja sitä ei olisi pitänyt tehdä. Mutta muistuttaisin, että laki on siitä huolimatta kohtuullisen tiukka ja valtaosa niistä määräaikaisista työsuhteista, joita Suomessa käytetään, on laittomia, ja silloin on esimerkiksi kuntien tehtävä katsoa, ovatko niiden pätkätyöt laillisia vai laittomia, ja etsiä sitten vakinaistamismahdollisuuksia, koska siinä ei ole kyse edes rahasta.

Sivukustannusten kohdalla on tulossa ministeri Mönkäreen kautta tiettyjä esityksiä, jotka liittyvät siihen, miten tätä kustannustasausta voidaan tehdä. Niistä en tässä sano sen enempää.

Mutta ehkä tästä hoiva- ja terveyssektorin työllisyydestä sen verran, että se on noussut prosenttiyksiköllä verrattuna vuoden takaiseen. Jos katsomme kehitystä vuoden 95 jälkeen, niin Suomeen on syntynyt noin 40 000 uutta työpaikkaa julkiselle sektorille, ja sen kyllä pitäisi näkyä myös kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon puolella, mutta ongelma on, että noita työsuhteita pätkitään ja sitä kautta työstä menee tehokkuutta.

Starttirahasta jo sanoinkin, että se laajenee muihinkin kuin työttömiin.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Joudun ensinnäkin oikaisemaan ryhmätoveriani Jari Leppää. Hän totesi suurin piirtein siihen tapaan, että kokoomus ei saanut, vaikka heillä oli valtiovarainministeri, sukupolvenvaihdosuudistusta aikaiseksi. On tarpeetonta syyttää siitä kokoomusta. Minun tiedossani ei ole nimittäin, että kokoomuslainen valtiovarainministeri koskaan olisi tehnyt kunnon aloitetta edellisen hallituskauden aikaan sukupolvenvaihdosten helpottamiseksi, niin että tässä mielessä voi sanoa, että paperit ovat puhtaat.

Mitä tulee edustajien Karttusen ja Korhosen saman sisältöiseen puuttumiseen siihen, että teollisuustyöpaikat ovat vähentyneet, se pitää paikkansa. Tämä globalisaatiologiikka kerta kaikkiaan nyt toimii tällä tavalla, että teollisuudesta työpaikkoja menetetään. Kannattaa tunnistaa se totuus, että samaan aikaan palvelualoilla, nimenomaan sellaisilla palvelualoilla, jotka tekevät nyt palveluina teollisuudelle monet niistä toiminnoista, jotka aikaisemmin tehtiin teollisuusyritysten sisällä, yritysten määrä ja työpaikkojen määrä samaan aikaan lisääntyvät tuntuvasti. Modernit yritykset, globaalisti toimivat yritykset, ulkoistavat sellaisia toimintoja, jotka aikaisemmin ovat olleet teollisuutta. Ne kulkevat tällä hetkellä palveluiden nimikkeitten alla, ja kun nämä otetaan huomioon, tämä muutos ei niin kovin suuri ole.

Ed. Korhoselle vielä, kun sanoitte Fortumin osingonjaosta: Ne ovat olleet aivan normaalin linjan mukaisia, siinä ei ole tapahtunut mitään muutosta. Sen sijaan minä voin todeta teille, että taisitte olla silloin hallituksessa mukana, kun vielä hyväksyttiin sellaiset optiojärjestelyt, jotka nyt ovat realisoitumassa, joita nyt tästedespäin esimerkiksi Fortumissakaan omistaja ei enää anna tapahtua. Ne ovat aika muhkeita. En tiedä, oliko aivan oikein aikanaan niin tehdä.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Fakta, tosiasia, nyt kuitenkin on se, että työttömyys on lisääntynyt ja työllisyys on alentunut. Tästä tosiasiasta nyt vaan ei päästä valitettavasti yhtään mihinkään. Täällä on todettu tyydytyksellä sekä ed. Gustafssonin että ed. Karjulan puheenvuoroissa, että suunta on oikea. Älkää nyt, hyvät ystävät, ruvetko tyytymään tähän kehityssuuntaan. Kun punamulta tyytyy, yhteiskunta hyytyy. (Naurua)

Täällä perustellaan, että kansainvälinen toimintaympäristö on se syy, minkä takia työllisyys Suomessa tulee alenemaan maailman tappiin asti. Jos kansainvälinen toimintaympäristö todellakin kehittyy siihen suuntaan kuin valtiovarainministeriö on ennustanut, että se on erittäin haasteellinen myös lähivuosina ja että työllisyys jämähtää nykyiselle tasolle vuoteen 2008 mennessä, niin minä kysyisin nyt vaikkapa ministeri Pekkariselta, kun pääministeri ja valtiovarainministeri eivät ole paikalla, mitä te näette, mitä silloin tapahtuu, jos vielä vuonna 2008 työllisyys on nykyisellä tasolla. Koetteko, että entinen elämänmalli jatkuu ihan ilman mitään, vai koetteko, että me joudumme tekemään radikaaleja tasapainotustoimenpiteitä, alentamaan elintasoamme ja hyvinvointiamme?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen nyt yrittää kyllä pikkunäppäröintiä. Työpaikkakehitys on varmasti näin, en minä sitä kiistä. Mutta teollisuudesta on hävinnyt 30 000 työpaikkaa, kokonaistyöpaikkamäärä ei ole kasvanut. Se on se olennainen viesti.

Ja toinen itse asiassa, johon halusin puuttua, on se, että tämähän on tämmöinen paradoksi, mitä tässä toistetaan: Meidän kilpailukykymme on maailman ykkönen, (Ed. Sasi: Oli!) meidän elintasomme on maailman viidestoista, ja samanaikaisesti käydään yhteiskunnan sisällä verokeskustelua, antaako yhteiskunta verohelpotuksia yrityksille, kun yritykset jakavat jättiosinkoja. Fortum ei ole edes pahimmasta päästä tästä näkökulmasta katsottuna. Orion jakaa 249 miljoonaa euroa, kun sen palkkakustannukset ovat 185 miljoonaa euroa. Jos tämä on teidän mielestänne oikea suunta, niin minä olen täsmälleen päinvastaista mieltä. Kyllä yrityksilläkin joku vastuu pitää olla työllisyydestä, työpaikkojen luomisesta: ennen niitä kuin jättisuuria osingonjakoja. Mutta jos te olette toista mieltä, niin se teidän oikeutenne on.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisen debattikierroksen ehkä merkittävin tulos oli konsensustulos pääministerin ja ed. Zyskowiczin välillä siitä, että hallitus on työllistämispolitiikassaan lähtötasolla. Eikö se näin ollut? (Edustajat Zyskowicz ja Sasi nyökkäävät.) Se tarkoittaa silloin sitä, että kun hallitus ei ole tavoitteestaan tinkinyt, 100 000 työpaikkaa pitäisi nettomääräisesti 900 vuorokauden aikana noin suurin piirtein, tämän eduskuntakauden aikana, saada aikaiseksi elikkä 1 100 työpaikkaa per vuorokausi nettomääräisesti kausivaihdellen korjattuna, mikä on kova tavoite. Finnveran tilastojen mukaan se tarkoittaa tuotannolliseen toimintaan 111 miljoonaa euroa investointeja per vuorokausi. Ei mitään muuta kuin menestystä vaan!

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En minä kyllä ihmettele, ettei eteenpäin päästä, kun tässä niin paljon puututaan epäolennaisiin asioihin. Olennainen asia on, ihan niin kuin jotkut ovat todenneet, työllisyystilanne. Mutta me olemme myöskin unohtaneet tässä keskustelussa erään erittäin tärkeän asian, ja se on se, että Suomi on vaurastunut joka vuosi noin 7—10 miljardilla eurolla, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että noin 1 500 euroa vuodessa on tullut rahaa lisää henkeä kohti. Eli kukaan ei voi sanoa, että Suomi olisi tänään köyhä, edes pääomaköyhä. Meillä on resursseja. Meillä on resursseja, ja tulisi satsata ne resurssit niin, että se palvelee työllisyyttä, ja kyllä minä sitten omassa puheenvuorossani tulen esittämään joitakin malleja, mutta silloin ministerit ovat tietenkin hävinneet.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueet ovat tyytyväisiä hallituksen toimintaan ja hallitus luonnollisesti itsekin. Fakta on kuitenkin se, kuten viimeksi ed. Katainen tällä totesi, että kun hallitus on vajaa puolitoista vuotta istunut, se ei ole työllisyystavoitteessaan, työllisyyslupauksessaan, edennyt lainkaan. Päinvastoin, tämän aamun tilastot kertovat, että työllistettyjä on tänä päivänä vähemmän kuin oli vuosi sitten. (Ed. Gustafsson: Kuitenkin kolmen parhaan EU-maan joukossa työllisyyskehityksessä!) Samanaikaisesti on konsensus siitä, että hyvinvointipalvelujen ylläpitäminen nykytasolla, puhumattakaan niiden vahvistamisesta, edellyttää selvästi nykyistä korkeampaa työllisyysastetta. Hallitus ei ole vastannut edustajien Häkämiehen ja Kataisen kysymykseen siitä, mikä on hallituksen vastaus tähän. Onko vastaus se, että kunhan tämä vaalikausi jotenkin klaarataan, ei huolta siitä, että ongelmat ovat edessä viimeistään seuraavalla vaalikaudella?

Pääministeri Vanhanen viittasi suhdanteisiin. Mitä suhdanteista sanottiin ennen vaaleja? Silloinen puheenjohtaja Jäätteenmäki sanoi: "Omassa ohjelmassa ei luvata mitään, jota ei pystytä toteuttamaan. Se toteutuu vaikka nollakasvulla." Minä ymmärrän, että nyt kun olette saaneet hänet karkotettua tuonne Euroopan unionin parlamenttiin, ette mielellään muistele hänen puheitaan, mutta näin kansaa sumutettiin vaalien alla.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi tuossa hetki sitten, että majoitus- ja ravitsemusalalle on tullut 30 000 uutta työpaikkaa vuoden aikana. Vuonna 2002 kyseisellä alalla oli 75 000 työpaikkaa, ja vuonna 2003 niitä oli 75 700 työpaikkaa. Olisi mielenkiintoista tietää, millä konstilla on tullut 30 000 uutta työpaikkaa tämän vuoden aikana, kun alalta on lähtenyt noin 3 000 ravitsemusliikettä, jotka ovat tehneet konkurssin alkoholiveron takia.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula täällä sanoi, että jotkut edustajat elävät mennyttä aikaa, ja minä kyllä tunnustan sen, että niin teen aika ajoin, ja niin tekee esimerkiksi ed. Zyskowicz. Me elämme mennyttä aikaa silloin, kun me muistelemme, mikä oli päähallituspuolueitten verolinja ennen vaaleja ja mitä se oli heti vaalien jälkeen. Se oli suuri verohuijaus; te käänsitte 180 astetta kurssia. Kokoomus oli johdonmukainen ennen vaaleja ja niiden jälkeen, ja vasemmistoliitto oli johdonmukainen ennen vaaleja ja niiden jälkeen, vaikka meidän linjamme ovatkin päinvastaisia. Tällä veroalehuutokaupalla syödään pohja pois investointielvytykseltä.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kauan kuin äitiydestä työnantajalle koituvia kustannuksia ei tasata kaikkien työnantajien kesken, niin kauan synnytysikäiset naiset syrjäytyvät työmarkkinoilla. Ministeri Filatov ei vastannut tähän kysymykseen, ollaanko tälle asialle tekemässä jotain. Viime vuonna työmarkkinoilta poistui noin 52 000 työikäistä henkilöä ja suurin osa heistä naisia. Haluan kysyä: Onko tämä hallituksen nurmijärveläistä politiikkaa, että työllisyyttä hoidetaan siten, että naiset takaisin kotiin?

Heli  Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiura nosti pätkätyöläisten arjen täällä ansiokkaasti esiin. Mutta täytyy muistaa toki siinä kohtaa, kun julkisen sektorin pitäisi olla esimerkillinen työnantaja, että valtio on hoitanut oman osuutensa ohjeistaessaan eri toimijoita tältä osin. Kunnissa on ongelma. Kokoomuksen nuori, komea uusi puheenjohtaja kävi Turussa, kotikaupungissani, kesällä puhumassa siitä, miten kuntatyöntekijöitä tulee suosia ja heistä huolehtia. Täytyy sanoa valitettavasti vain, ed. Katainen, että pokka ei pitänyt yhdelläkään turkulaisella sen jälkeen, kun tietää, miten kokoomus on nimenomaan Turussa käyttäytynyt näissä asioissa. Kokoomus on ajanut sen asian puolesta erinäisissä lautakunnissa, että määrärahoja alennetaan, ei ole varaa palkata henkilöstöä, juuri niissä paikoissa, joissa kipeimmin tarvittaisiin, eli myös terveyspuolella.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämän punamultahallituksen linja on se, että kun ei tehdä yhtään mitään, ei tehdä virheitäkään. Kun sitten paineita on, niin ruotsalaisten demarien linja käy: perustetaan komitea ja haudataan asia komiteaan. Täytyy sanoa, että pääministeri Vanhasen vastaus, että ei voi tehdä yhtään mitään, kun kansainväliset suhdanteet ovat huonoja, ei ole mikään vastaus Suomen kansan eduskunnalle. Kyllä voidaan tehdä. Ottakaa oppia Ahon hallituksesta, ottakaa oppia Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen ohjelmasta. Silloin tehtiin todella paljon ja luotiin menestyvä Suomi. Te tuhlaatte nyt sen perinnön, mikä näitten kolmen hallituksen aikana kaiken kaikkiaan tehtiin.

On kaksi hyvää työryhmää. Sailaksen työllisyystyöryhmä: ei ensimmäistäkään ehdotusta toteutettu. On Olli Rehnin globalisaatiotyöryhmä: ei ensimmäistäkään ehdotusta toteutettu. Kaikki on vain haudattu komiteoihin. Teot tältä hallitukselta puuttuvat.

Tämän maan suurin ongelma on se, että työn verokiila on liian suuri. Tänään valtiovarainvaliokunnassa kerrottiin: sähkölampun vaihdon nettohinta on 20 euroa, mutta sille, joka sen teettää, kaiken kaikkiaan kustannukset ovat 125 euroa. (Puhemies koputtaa) Jos verokiila on tätä luokkaa, niin on selvää, että tähän maahan ei synny palveluitten työpaikkoja. Tehkää jotain!

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pyysin puheenvuoron lähinnä sen vuoksi, että ed. Katainen jo mainitsi nimeni ja sen jälkeen tuli tuolta toiseltakin reunalta ed. Mustajärven kommentti. Minä kuitenkin ottaisin esille sen näkökulman, että jos ajatellaan sitä, että tällä hetkellä meillä on noin 200 000 työtöntä, mitä tarkoittaa se, että me olemme varsin yksimielisesti kuvanneet globalisaation vaikutusta suomalaiseen teollisuustyöhön. Me olemme menettäneet kiistatta kymmeniätuhansia työpaikkoja, mutta samanaikaisesti hallituksen määrätietoisilla toimenpiteillä on vaikutettu siihen, että maahan on syntynyt kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja ja tällä tavalla on näissä erittäin vaikeissa olosuhteissa pystytty säilyttämään työllisyyden taso. Sen vuoksi, ed. Mustajärvi, se että me olisimme tässä tilanteessa nostaneet veroastetta, ei varmastikaan olisi ollut keino, jolla olisi voitu vaikuttaa myönteisesti siihen sopeutumiseen, mitä tällä hetkellä maassamme on tarvittu.

Timo   Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vietin kaksi tuntia eilen Rautavaaran kunnanjohtajan Seija Teittisen kanssa, ja hänen käytännön kokemuksensa oli aivan erinomainen tässä suhteessa, mikä työllisyydessä tulee olemaan ongelma. Keskusta, joka hallitsee Suomen kuntia lähes joka paikassa, teillä ei ollut köyhälle eikä ole tässäkään keskustelussa ollut näille pitkäaikaistyöttömille ja nuorisotyöttömille ensimmäistäkään sanaa. Ed. Rantakangaskin luetteli pitkän rimpsun, ei ensimmäistäkään sanaa. Siellä on hyvin tiedossa se, että suurin osa näistä pitkäaikaistyöttömistä tarvitsisi sitä Taipaleen mallia, jota sosialistitkaan eivät aja, eli sairaat ja työkyvyttömät eläkkeelle ja muille hommataan töitä. Tämä on totuutta tuolla laajassa vihreän kartan Suomessa, jota kepu diktatorisesti hallitsee.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Zyskowiczin työpöydän pikku laatikko on pullollaan edustajien Jäätteenmäen ja Pekkarisen sitaatteja edelliseltä kaudelta, niin minä varmuuden vuoksi aloitin 2003 tammikuussa ed. Zyskowiczin pahimpien palojen sitaattikeräyksen. Olen tähän keskusteluun nyt löytänyt sopivan osan, jonka toistan, ja sitten kysyn, pitääkö tämä kokoomuksen kantana paikkaansa. 9.1.2003 ed. Zyskowicz tuohtuneena puhui: "On eräänlainen tabu sanoa, että osa työttömistä ei halua ottaa raskaita töitä vastaan, koska yhtä hyvin tai lähes yhtä hyvin tulee taloudellisesti toimeen myös sillä työttömyysturvalla. Minä rikon tämän tabun ja sanon, että asia on näin." Aikooko nyt kokoomus vaatia hallitukselta työttömyysturvan vähimmäisturvan heikennystä, vai aikooko kokoomus todella ajaa matalapalkkojen korottamista?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä ed. Karjula kertoi, että teollisuudella menee huonosti ja se on lähtenyt ulkomaille. Ed. Karjula, te tässä viimeisessä energiaratkaisussa äänestitte sillä lailla, että tämä energiavaltainen ja sähköä paljon käyttävä suomalainen metsäteollisuus nyt lähtee Suomesta pois. Kyllä minä sanoisin niin, että olkaamme halvan energian maa ja kalliin palkan maa. Tällä työpaikkoja pidetään, mitkä ovat teollisuuden olosuhteet täällä, etteivät ne lähde täältä pois. Siinäkin on työstä kyse.

Suvi   Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Filatov epäili tietojani naisyrittäjien suhteellisesta määrästä Suomessa. Tietoni perustuvat kansainväliseen Gem-tutkimukseen, jossa tutkitaan maiden yrittäjäaktiivisuutta, ja sen mukaan Suomessa miesyrittäjiä on kaksi kertaa niin paljon kuin naisia, kun globaalisesti naisten osuus on kolmannes. Eli tässä suhteessa kyllä meillä on ongelmaa. Haluaisin vielä lisätä sen, että oletteko sitä mieltä, ministeri Filatov, että perhepolitiikka kuuluu kaikille suomalaisille. Jos olette, niin milloin hallitukselta tulee sellaisia esityksiä, joissa todellakin mahdollistetaan niin isäyrittäjille kuin äitiyrittäjille samat perhepoliittiset oikeudet kuin muilla Suomen kansalaisilla on, eli millä tavoin yrittäjäperheessä voidaan perhe-elämä ja yrittäjyys yhdistää ja yhteensovittaa? Tällä hetkellä siellä on suuria ongelmia. Nämä toimenpiteet eivät ole kalliita, eli kysymys on enemmän tahdosta kuin hinnasta. Milloin tulevat tällaiset esitykset?

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko tuohon ed. Lindénin puheenvuoroon vastata, että silloin kun kokoomus oli hallituksessa, kaksi edellistä kautta — tai olimme yhdessä hallituksessa — niin kokoomus ajoi täysin TT:n linjaa ja sen takia nämä pienyrittäjien asiat ja naisyrittäjien asiat eivät edenneet, (Ed. Lindén: Ei pidä paikkaansa!) eivät myöskään työttömyysturvan ja näitten muitten osalta, tiedän sen varsin hyvin.

Mutta vastauspuheenvuoroni pyysin sen vuoksi, että on suuri paradoksi, jos täällä samat ihmiset vaativat sekä matalapalkka-alojen tukea että naisille samapalkkaisuutta. Sehän väistämättä johtaa, tämä matalapalkan tuki, naisten palkkojen pysymiseen pieninä palvelualoilla, koska naisvaltaisia alojahan ne ovat — miehet eivät koskaan suostuisi edes työskentelemään sellaisilla aloilla — ja se johtaa palkkaerojen kasvuun naisten ja miesten välillä, niin että miettikää sitten, kun mietitte tätä, kokoomuksen naiset myöskin. Keskustahan on halunnutkin aina naiset kotiin ja loput naiset pienipalkkaisiin töihin ja sitten vielä ne, jos sinne vielä joitakin naisia jää, matalapalkkaisiksi pienyrittäjiksi yksityistämällä kuntien palvelut, niin kuin keskustan varapuheenjohtaja ministeri Lehtomäki esitti. (Puhemies koputtaa) Näin on, ikävä kyllä, naisten tuomio keskustan ja kokoomuksen kannalta. Toivon, että sosialidemokraatit eivät lankea tähän matalapalkkatukijärjestelmään.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärvi käytti täällä poikkeuksellisen rehellisen puheenvuoron. Hän totesi yksinkertaisesti sen tosiasian, että vain kaksi poliittista suurempaa ryhmää tässä salissa käyttäytyi samalla tavalla ennen eduskuntavaaleja kuin myöskin eduskuntavaalien jälkeen. Se, että jotkut muut isot puolueet ovat kääntäneet 180 astetta kuppiansa veroissa, kyllä meille sopii. Me tuemme sitä ja haluamme, että sitä jatketaan riippumatta siitä, että se kytketään hyvin vahvasti tuporatkaisuun kiinni. Pohjanmaalta soitti tänään yrittäjä, kasvuyrittäjä, jolla on 150 henkilöä töissä. Hän sanoi, että kysy niiltä hallituksen herroilta, mitä hän, tämä palkittu pohjalainen vientiyrittäjä, on saanut hallitukselta hyvää tällä kaudella. Eläkevakuutus oli ainut, mikä tuli, ja sen hän koki kovana menetyksenä omalta ja vaimon kohdalta, ja hän sai huonon yritysverouudistuksen. Hän sanoi, että tällä hetkellä myös rehellisiä yrittäjiä, jotka eivät ole irtisanoneet, (Puhemies koputtaa) syyllistetään päivittäin ministerin lausunnoissa, joissa sanotaan, että mikseivät yritykset tee niin ja näin. Samoin syyllistetään kuntaa, vaikka valtakunnassa on (Puhemies: Minuutti!) suurimpana kuntapuolella keskusta.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä, ministeri Pekkarinen, toitte esille, että kun ulkoistamista tapahtuu, niin tulee työpaikkoja. Näin varmasti on. Huoleni on kuitenkin näillä hyvinvointipalvelujen aloilla ja sosiaali- ja terveyspalvelujen alalla, joilla ulkoistaminen on vähän tietysti erilainen kysymys. Näyttää siltä, että siellä ei välttämättä niitä tarvittavia lisätyöpaikkoja sillä tavalla saada eli kysymys on siitä, miten se kaikki globaalitalouden kilpailu koskettaa meillä sosiaali- ja terveysalaa, ei pelkästään sairaanhoitajien työpaikkoja vaan myös sosiaalityöpaikkoja. Ymmärrän, että siellä pitäisi löytää ihan erilaisia keinoja, millä me pääsemme siihen tavoitteeseen, että meillä on käsiä ja jalkoja ja ihmisiä hoitamassa vanhuksia, koska siinä on myös kysymys laadusta ja kilpailuttamisella me joskus joudumme ehkä ottamaan vastaan jopa huonompaa laatua. Nämä kilpailuttamisen ongelmat (Puhemies: Minuutti!) ovat aikamoisia.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tavoite, 100 000 uutta työpaikkaa, pitää edelleen paikkansa pääministerin puheitten mukaan, vaikka todellisuus on aivan toisenlainen. Työttömien lukumäärä lisääntyy kovaa vauhtia. Todellisuus osoittaa sen, etteivät hallituksen nykytoimet ole suinkaan riittäviä. Eikö silloin hallituksen tule pysähtyä, miettiä ja valita uusi, tehokkaampi tie? Miten te tehostatte toimintaanne, arvoisat ministerit? Itsestään tässä maailmassa ei hoidu mikään muu asia kuin surutyö.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin osingonjakoon — jaha, ed. Korhonen on mennyt pois. Kyllä on aika vaikea hallituksen määrätä, miten yksityiset yritykset osinkoja jakavat.

Mitä tulee ed. Kataisen ja eräiden muidenkin edustajien kysymykseen siitä, mitä nyt sitten tapahtuu vuoteen 2008 mennessä erilaisissa vaihtoehdoissa, minä muistutan ensinnäkin sen mieleen meille kaikille, että kasvu viime vuonna oli 1,9 prosenttia, tänä vuonna sen arvioidaan olevan jo 2,6, kenties vähän enemmänkin. Siihen, mikä lukema oli viime vuonna, hallitus ei voinut kovin paljon vielä omilla toimillaan vaikuttaa. Nyt sitten tähän vuoteen ja seuraavaan ehkä jo voikin, kuitenkin niin, että kun meidän lähitoimintaympäristömme Eurooppa, niin kuin tiedetään, on varsinaisen apatian aluetta edelleenkin, kovin paljon apuja sieltä ei tule.

Mutta hallitus ei ole tyytynyt nostamaan käsiä ylös ja katsomaan, mitä Euroopasta ja muualta maailmasta tulee. Se on käynnistänyt jo monia sellaisia toimia, joita olisi pitänyt käynnistää jo paljon aikaisemminkin. Nimenomaan globalisaatiohaasteisiin se pyrkii vastaamaan sillä, että osaamisen, innovaation, teknologian resursseja on lisätty erittäin paljon, ja uskon, että globalisaatiotyöryhmän esitysten jälkeen niitä tullaan vielä entisestään lisäämään, mutten käy enemmälti sitä arvioimaan.

Toisekseen, myöskin meillä Suomessa yrittäjyyden edellytyksiä on parannettu monin eri tavoin; myös sitä pohjalaista yrittäjää on tultu vastaan niillä veroratkaisuilla, uskon näin, ja monilla muillakin ratkaisuilla. Yrittäjyyden edellytysten tasoittaminen monin eri toimin on tärkeä osa.

Kolmas tärkeä — jos kolme niistä toimista mainitsen, mitkä ovat tärkeitä — on tämä matalapalkkatyö: niille joilleka ei löydy markkinaehtoisesti normaalisti työtä, kerta kaikkiaan pitää raivata työtä näillä toimin. Niistä toimista kokoomus näyttää olevan hallituksen kanssa aika pitkälti samaa mieltä. Siinä hyvä, yhteinen käsitys.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Kysymyksiä on niin paljon, että kaikkiin ei millään ehdi vastaamaan, mutta ed. Karttuselle: Sanoin jo ed. Matikainen-Kallströmin kysyessä, että ministeri Mönkäre on tuomassa esityksen, joka liittyy sivukulujen tasausjärjestelmään, sen rahaston parempaan käyttöön. Jos katsotaan naisten työllisyyden kehittymistä, niin meillä kävi pitkään niin, että naiset pakenivat kotityöhön, ja osa siitä tulee luonnollisesti sitä kautta, että syntyvyys on noussut. Mutta jos katsomme viimeaikaista kehitystä, niin esimerkiksi elokuusta kotitaloustyön piirissä olevien naisten määrä on alentunut 20 000:lla ja vuoden takaisestakin se on alentunut. Kun samanaikaisesti ihmiset lähtevät huomattavasti enemmän opiskelemaan kuin aiemmin, naiset erityisesti, niin mielestäni se tukee hallituksen osaamiseen perustuvaa strategiaa, koska silloin kouluttaudutaan ehkä enemmän niille aloille, joilla työpaikkoja tarjoutuu.

Edelleen terveydenhuollon ja sosiaalityön problematiikasta sanoisin, että ne toimivat todellakin globaaleilla markkinoilla hieman eri tavalla, koska vaarana ei ole se, että nämä työt poistuisivat Suomesta, mutta vaarana on se, että tietyt kansainväliset ketjut valloittavat nämä markkinat, jos me emme osaa kilpailua tällä puolella oikein hoitaa. Silloin on kyse siitä, miten kunnat silloin, kun ne kilpailuttavat tiettyjä toimintojansa, osaavat asettaa laatukriteereitä myös pitkällä tähtäimellä, ei pelkästään sinä kuluvana vuonna vaan esimerkiksi ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Meillä on paljon sellaisia asioita, joita suomalaisessa kilpailujärjestelmässä ei osata hyödyntää. Esimerkiksi EY-tuomioistuimesta on tullut myönteinen päätös Ranskalle, joka koulurakentamisessa halusi käyttää kriteerinä paikallista työttömyyttä. Se ei saanut langettavaa päätöstä kilpailun vääristämisestä.

Toinen varapuhemies:

Nyt lienee vastauskeskustelu käyty kutakuinkin loppuun, ja siirrytään normaaliin puhujalistaan.

Reino  Ojala /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kun näitä eduskunnan työtapoja mietitään, kannattaisi varmaan ottaa keskusteluun sekin, että luovuttaisiin vallan näistä etukäteen varatuista puheenvuoroista ja pelattaisiin pelkästään tällä debatilla niin, että pari minuuttia esimerkiksi olisi puheenvuoro ja keskustelu eläisi koko ajan. (Ed. Pulliainen: Kanadan parlamentissa se on 5 minuuttia!) Sillä tavalla ne, jotka ovat asiasta kiinnostuneet, voisivat kaiken aikaa olla paikalla ja kommentoida asioita, ja se olisi elävää keskustelua. Me tiedämme, että eihän näillä välikysymyksillä ja näillä puheenvuoroilla sitä ongelmaa sinänsä korjata. Mutta on tärkeätä, että kansanedustajat saavat niistä puhua, on paikka puhua, ja hallitus varmasti ottaa ne kaikki, monet loistavat helmet, mitä asian korjaamiseen täällä tulee, opikseen.

Tämä kokoomuksen, kristillisten ja perussuomalaisten tekemä välikysymys koskee tällä hetkellä selvästi tärkeintä ongelmaa, mikä meillä on. Oireellista on tietysti se, että koko oppositio siihen ei ole yhtynyt. Se varmasti kertoo siitä, että ongelma on ehkä vähän vaikeampi kuin välikysymyksen tekijät tunnustavat — olen kirjoittanut tänne "ymmärtävät", mutta täytyy muuttaa se sanaksi "tunnustavat"; kyllä minä uskon, että hekin ymmärtävät tämän vaikeuden.

Kun keväällä puhuttiin työttömyydestä, ed. Irina Krohn täällä sanoi, että sosialidemokraattien mielestä on parempi, että ihmiset ovat työttömänä kuin pienipalkkaisessa työssä. Tänään ed. Vahasalo sanoi, että sosialidemokraatit ja myöskin SAK pitävät parempana työttömyyttä kuin matalapalkkaista työtä. Nämä ovat siitä huolimatta, että täällä on tärkeä keskustelu, potkuja niin alas, että voi mennä usko siihen, että me kaikki todella olemme sitä mieltä, että tämä työttömyys pitää jollain keinoin voittaa.

On kuultu kuuden kohdan ohjelma, miten ongelma korjataan, ja yksi osa sitä ongelman korjaamista oli välikysymyksen esittäjän vastauksessa. Nähtiin, että erilaisille ihmisille on oltava erilaisia töitä. Tämä on hyvä havainto. Kaikki, jotka ovat joskus työelämässä olleet taikka siellä ovat, tietävät, että näin se työelämässä on, tulee aina olemaan, kukin osaamisensa, halujensa ja kykyjensä mukaan. Se ei ole mikään loistava keksintö, millä työttömyysongelmaa paikataan.

Sen sijaan ed. Katainen vaati täällä työeläkeyhtiöitä lisäämään omistustaan suomalaisissa yhtiöissä. Minä ajattelen siitä asiasta kyllä koko lailla samalla tavalla. Varmaan siinä olisi hyvä saada käännettä, ja voi olla, että se tilanne olisikin toisennäköinen tälläkin hetkellä, ellei edellisten hallitusten, erityisesti valtiovarainministerin, ajamana olisi haluttu laajentaa tätä yhteiskunnan omistusta myöskin ulkomaisiin yhtiöihin.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten ikärakenne muuttuu seuraavien reilun 20 vuoden kuluessa ratkaisevasti. Lähes miljoona ihmistä siirtyy eläkkeelle, ja siksi hallituksen tekemät toimenpiteet kansalaisten työiän pidentämiseksi ovat erinomaisen tärkeitä. Toki tarvitaan monia toimenpiteitä myöskin siellä työpaikassa ja työelämässä, joilla on mahdollista sitä työikää pidentää. Erityisen tärkeätä sen pitäisi olla elinkeinoelämälle, jonka pitää olla huolissaan siitä, mistä työvoimaa tulevina vuosina saadaan, kun ikäluokat vähenevät ja kansa eläköityy. Silloin tuntuvat lyhytnäköisiltä viime viikkoinakin kuullut lomautukset ja lopputilit tilanteessa, jossa kuitenkin noususuhdannetta vieläkin ainakin osa meistä odottaa.

Työllisyyden parantamisen pitäisi olla kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa mukana, mutta niin sen pitää, kuten totesin, olla myöskin elinkeinoelämässä, ja se ei ole mikään temppu. Tässä kasvu ja tuottavuuden parantaminen ovat aivan keskeisiä tekijöitä, jotta tässä tavoitteessa onnistutaan. Jos vain vannotaan veronkevennysten ja loputtoman kilpailuttamisen nimiin, tulemme kohtaamaan erinomaisen suuria vaikeuksia palvelutuotannossamme. Kilpailua toki tarvitaan, ja sitä pitää lisätä silloin, kun se on järkevää, mutta kilpailu ei saa olla sitä, että pyritään kaikki tekemään aina vaan pienemmällä ja pienemmällä henkilökunnalla. Organisaation toiminnan suuntaaminen on tärkeätä, sen osaamisen käyttäminen, mikä yrityksissä ja työpaikoissa on, sen kohdistaminen oikein jne.; se on jatkuvaa työtä. Työ on nimittäin jatkuvasti kehittyvä luonnonvara. Tekniikka kehittyy. Tekijöiden tulee osata entistä enemmän jne. On tärkeätä, että Suomessakin panostetaan jatkossakin, niin kuin on nyt tehty viime vuosina, koulutukseen ja osaamiseen. Vain sillä me voimme pärjätä kansainvälisessä kovassa kilpailussa. Suvussa perityt vanhat teollisuustyöpaikat ovat kyllä historiaa, ja siihen ei ole paluuta.

Työttömyyden poistamiseen tarvitaan siis monenlaista yhteistyötä. Voi joskus miettiä, kun Suomessa työllisyys- ja työttömyysasiaakin hoitavat sekä KTM, STM että TM, onko aivan selvää, missä roolissa mitäkin tehdään ja kuinka niitä hoidetaan ja olisiko sieltä jotain sanottavaa.

Puhemies! Suomessa välikysymyskeskustelussakin kannattaa kuitenkin muistaa, että meillä kansainvälisesti vertaillen monet, monet asiat ovat sittenkin kohtuullisen hyvin, vaikkakaan koskaan eivät kaikille riittävän hyvin. On tärkeätä, että työttömyyden ongelmasta käydään jatkuvaa keskustelua, ja hyvä, kun kysyjätkin ovat siitä aidosti huolissaan. Kuitenkin kaikkein vaikeimmassa asemassa on se työtön ihminen.

Sitten, puhemies, lopuksi tästä tavoitteesta ja lupauksesta, onko hallitus antanut tavoitteen vai lupauksen. Minä asetin tavoitteeksi keväällä, että golfissa tasoitus on syksyllä alle 20. Se ei ollut lupaus, mutta se oli tavoite, eikä se ole toteutunut, mutta edelleen se on tavoite.

Jyri  Häkämies /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhanen täällä tänään puheessaan puhuessaan matalan tuottavuuden tukimallista syyllisti kokoomuksen ja kokoomuslaisen valtiovarainministerin viime vaalikaudelta, että koska edellinen hallitus ei ollut tehnyt valmistelutyötä, tämä hallitus ei ole nyt vajaassa kahdessa vuodessa saanut tuota mallia liikkeelle. Uskon, että pääministeri tulevat kaksi vuotta piiloutuu tuon selän taakse, koska epäilenpä, että sosialidemokraatit tuota mallia eivät tule hyväksymään. Okei, voi olla, että tuo hallitus ei valtiovarainministerinsä johdolla tuota valmistelutyötä tehnyt, mutta sen sijaan edellisten vaalikausien aikana valtionvelkaa lyhennettiin noin 10 miljardilla eurolla, kiistatta rakennettiin Suomeen kolmas teollinen jalka metsä- ja metalliteollisuuden rinnalle, ict-teollisuus, joka on ollut suomalaisen kasvun ja viennin moottori, alennettiin verotusta viime vaalikaudella lähes 3 miljardilla eurolla, mikä on siis noin kolme kertaa enemmän kuin mitä tämä hallitus tähän mennessä on tehnyt ja ehkä tavoittelee, ja parannettiin monia palveluita. Otan nyt vaikka esimerkiksi: käynnistettiin Kansallinen terveyshanke ja toteutettiin esikoulu-uudistus. Kyllä siinä saavutuksia riittää, ja mieluusti olemme valmiita näistä keskustelemaan.

Tämän ansiosta tämä hallitus sai aivan toisenlaiset lähtökohdat. Se saattoi aloittaa hallitustaipaleensa heti tekemällä veroratkaisut. Kokoomus tuki niitä silloin. Pidämme niitä edelleen onnistuneina. Tuloverotuksen keventäminen on ollut oikea ratkaisu. Tilastot omalta osaltaan puhuvat sen puolesta. Esimerkiksi autokauppa- ja kodinkoneala ovat tästä hyötyneet. Ihmisillä on ollut varaa kuluttaa.

Hallitus on luottanut myöskin voimakkaasti kansainvälisen talouden vipuvaikutukseen. On katseet suunnattu Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan, mutta niin kuin hyvin tiedämme, Suomen rajojen ulkopuolelta ei tule sellaista ratkaisua, että me ikään kuin voisimme väistää vastuun. Pikemminkin näyttää siltä, että kansainvälisen talouden kasvu on taittunut ja pikemminkin olemme jo menossa alaspäin.

Kaiken kaikkiaan tämänkinpäiväisen mukaan, mitä olemme kuulleet pääministerin ja muiden ministereiden suulla, hallitus on laittanut kaikki munansa tupokoriin, ja on hyvä, jos laaja, kattava maltillisen tuloratkaisun sisältävä tupo syntyy. Kokoomus varmasti tukee sitä, mutta kysymys kuuluu: Entä jos näin ei tapahdu? Mikä on hallituksen politiikka ja ratkaisu siinä tilanteessa?

Arvoisa puhemies! Hallitus luottaa hyvin voimakkaasti osaamisvetoiseen kasvuun. Monilta osin voimme siihen yhtyä. Mutta mielestäni osaamisvetoisen kasvun lisäksi pitää tukeutua palvelusektoriin ja toteuttaa myöskin työmarkkinoilla rakenteellisia uudistuksia.

Osaamisvetoisen kasvun osalta on edelleenkin jatkettava t&k-menojen kasvattamista — sille rakennetaan tulevaisuutta — taattava korkeakoulujen, erityisesti teknisten yliopistojen, resurssit entistä paremmin, kannustettava nopeampaan valmistumiseen, uudistettava Tekesiä niin, että Tekes paitsi teknologian myöskin kansainvälistymisen osalta on entistä enemmän auttamassa suomalaisia yrityksiä kasvuun ja kansainvälistymiseen, huolehdittava myös ammatillisesta koulutuksesta, jotta Suomessa riittää tekijöitä, ja hyödynnettävä myöskin Venäjän kasvu hieman paremmin kuin tänä päivänä on tapahtunut.

Tämän rinnalla on tukeuduttava myöskin palvelusektoriin laajentamalla kotitalousvähennystä, ottamalla käyttöön matalan tuottavuuden tuen malli, avaamalla julkista sektoria myös yksityiselle kilpailulle, tukemalla tuottavuuden nostamista myös julkisella sektorilla esimerkiksi Tekesin kautta ja jatkamalla tuloverotuksen alentamista tupoon kytkettynä tai sitä ilman.

Näiden lisäksi on myöskin panostettava siihen, että omalta osaltaan on tehtävä mahdolliseksi se, että suomalaisen työelämän jäykkyyksiä ja rakenteita voidaan uudistaa vaikkapa siihen malliin kuin esimerkiksi metallialalla on tehty. Se ei ole tuonut ratkaisua siihen, että suomalaista metallityötä on siirtynyt myöskin rajojen ulkopuolelle, mutta siellä on varsin joustavat työehtomekanismit käytössä, ja samaa toivoisin siirrettäväksi myös muille toimialoille.

Arvoisa puhemies! Yritin kysyä hallituksen suunnalta siitä, kun valitettavasti näyttää siltä, että nuo 100 000 uutta työpaikkaa eivät synny ja on kaksi vaihtoehtoa: lisää velkaantua tai sitten leikata. Hallituksen puolelta vastauksia tähän ei tullut. Olisi toivottavaa, että tulisi, jos kerran jo luopumisen mentaliteetti hallituksen riveistä niin selkeänä paistaa kuin se tänä päivänä paistaa.

Mikko  Immonen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Häkämiehen listaa viime hallituskaudelta voi täydentää myöskin siltä osin, että muistetaan, mitkä olivat asetelmat vuonna 95.

Arvoisa puhemies! Aamun tuoreimmat työllisyysluvut ovat korutonta kertomaa. Työttömien määrä ei suinkaan ole laskussa vaan viime vuoden elokuuhun verrattuna nousussa. Huolestuttavinta on, että jatkuvaa kokopäivätyötä tekeviä palkansaajia oli elokuussa 23 000 vähemmän kuin vuosi sitten. On selvää, että tällä menolla hallituksen asettama työllisyystavoite painuu kauas horisontin taakse. Yhtä varmaa on, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ajautuu tällä menolla ennen pitkää vakaviin rahoitusvaikeuksiin, hyvinvointi kun syntyy vain työstä. Jos sen määrä ja tuottavuus hiipuvat, edessä ovat ankeat ajat.

Teollisuudessa menetettiin viime vuonna yli 20 000 työpaikkaa, lähes 30 000 työpaikkaa. Vaikka pahin irtisanomisaalto onkin jo ohitettu, ilmoittivat useat kannattavat suuryritykset hiljan mittavista väen vähennyksistä. Kokonaisia tehtaita uhataan sulkea, ja useilta paikkakunnilta katoaa teollisia työpaikkoja. Perheitten toimeentulovaikeuksien lisäksi myös isku kuntatalouteen on kova esimerkiksi Viialassa, Parkanossa, Kuopiossa ja Järvenpäässä.

Sateenkaarihallituksen aikana kuntien työllisyys parani 1990-luvun puolivälistä lähtien lähes 40 000 henkilöllä. Työpaikkojen lisäystä on viime ja tänä vuonna tapahtunut yksityisellä palvelusektorilla, mikä toivottavasti kompensoi teollisuudessa tapahtuvia menetyksiä. Mutta karu tosiasia on, että suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan selkäranka alkaa murtua, jos siitä tippuu teollisia nikamia siihen tahtiin kuin viime aikoina on nähty. Vain ja ainoastaan vahvan teollisuuden ja viennin varassa tienaamme ne eurot, joista kerättävillä verotuloilla kykenemme palvelut rahoittamaan. Siksi hallituksen huomion pitää kiinnittyä nykyistä enemmän siihen, miten voitaisiin vauhdittaa teollista kasvua ja investointeja Suomeen. Suomen on oltava vastakin hyvä paikka tuotannon ja palvelujen sijoittua sekä palkansaajan elää ja tehdä työtä.

Lipposen hallitusten aikana, jolloin vasemmistoliitto oli hallitusvastuussa, tehtiin täällä eduskunnassa monia isoja päätöksiä, joita ilman olisimme suoranaisessa investointilamassa. Tarvittiin hallituksen ja eduskunnan vahvaa myötävaikutusta, että Olkiluodossa on käynnistynyt 3 miljardin euron ydinvoimalahanke, jonka työllisyysvaikutus on noin 30 000 henkilötyövuotta. Hankkeen myönteinen elvyttävä vaikutus tuntuu jo tänä päivänä Satakunnassa selvästi. Myös miljardin luokan Vuosaaren satamaprojekti läpäisi aikanaan tässä salissa tiensä toteutukseen varsin tiukan äänestyksen jälkeen. Öljynjalostamohanke Porvoossa vaati myös eduskunnan myötävaikutusta, samoin Lahti—Kerava-oikorata, E18-tie ja muut suuret liikennehankkeet, joista osaa vauhditti myös vuonna 2002 tehty tuporatkaisu.

Poliittisella tahdolla ja kansanedustajilla on siis vaikutusta siihen, miten tähän maahan investoidaan. Jos vihreitten ja muitten vastustajien tahtoa olisi seurattu, Suomen talous- ja työllisyysnäkymät olisivat vielä huonompia kuin ne nyt ovat. Ei siis ole yhdentekevää, ketkä istuvat päättäjien paikalla ja minkälaisia esityksiä hallitus tänne eduskuntaan tuo. Se ei voi seisoskella toimettomana. Onneksi maan julkisen talouden tila on sateenkaarihallituksen jäljiltä niin vahvassa kunnossa, että toimenpiteisiin löytyy niin haluttaessa myös oikeata pelivaraa. Vaihtotaseen vuosia jatkuneen suuren ylijäämän ansiosta Suomihan rahoittaa tosiasiassa muitten maiden kulutusta ja investointeja, kuten esimerkiksi Okopankin pääjohtaja Antti Tanskanen usein julkisuudessakin on muistuttanut. Toivottavasti hallitus ei sulje korviaan näiltä elvyttävämpää politiikkaa kaipaavilta puheenvuoroilta.

Yli kolme vuotta jatkunut vientiteollisuuden taantuma on ohi. Esimerkiksi heinäkuussa teollisuustuotanto ja -vienti kasvoivat jo ripeästi, 7—8 prosentin vauhtia. Siksi irtisanomiset tuntuvatkin niin oudoilta. Eikö työnantajienkin etu olisi pitää kiinni osaavasta työvoimasta eikä potkia sitä pihalle, kun suhdannetilanne kiistatta on paranemassa? Tässä tilanteessa ay-liikkeen vaatimukset muutosturvasta ovatkin enemmän kuin perusteltuja. Kysehän on siitä, että yritykset kantavat muutostilanteessa kovasti mainostamaansa yhteiskuntavastuuta. Maailmalla jaettavien neliväriesitteiden todellinen arvo punnitaankin nyt alkaneissa yt-neuvotteluissa esimerkiksi UPM-Kymmenellä ja Metsossa. Kun Wärtsilä kyseenalaisin perustein lopetti dieselmoottoritehtaan Turussa ja vei tuotannon kalliimpien irtisanomiskustannusten Italiaan, työntekijöiden ja toimihenkilöiden yhteinen aktiivisuus ja maanlaajuinen huomio saivat aikaan sen, että Aurajoen rannalla voitiin jopa sopia kohtuullisista muutosturvajärjestelyistä. Näin on menetelty myös eräissä muissa suuria irtisanomisia tuottaneissa yhtiöissä, kuten Pohjolassa, Elisassa ja Nokiallakin. Valtion puolella muutosturvajärjestelyt ovat parhaillaan arkipäivää Tieliikelaitokseksi ja Tiehallinnoksi muuttuneessa entisessä Tvh:ssa. Näitten hyvien käytäntöjen on oltava jatkossakin maan tapa. Yhteistoimintalakia on niin kehitettävä, että irtisanovalla yrityksellä on vastuuta työntekijöitten uudelleensijoittumisesta, koulutuksesta ja siitä, että aktiivisiin toimiin ryhdytään kyllin ajoissa eikä vasta sitten, kun mitään ei ole enää tehtävissä.

On selvää, että toimiva muutosturva työstä työhön vaatii myös työvoimaviranomaisilta ja koko te-keskukselta aktiivista mukaantuloa. Luottamushenkilöitten toimintaedellytykset ja tiedonsaanti ovat myös osa toimivaa muutosturvaa samoin kuin se, että tilaajan vastuulla varmistetaan suomalaisten työehtojen noudattaminen silloin, kun töitä ulkoistetaan, aliurakoidaan tai käytetään vuokratyövoimaa.

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu tuskin syntyy, elleivät työnantajat ole valmiita muuttamaan juhlapuheitaan yhteiskuntavastuusta käytännön teoiksi. Muutosturva ja tilaajan vastuu ovat niitä laadullisia parannuksia suomalaiseen työelämään, joita hallituksen on osaltaan myös oltava valmis edesauttamaan. On ilahduttavaa, että ministeri Filatov viikonloppuna tuki ay-liikkeen näkemyksiä tilaajavastuun toteuttamisesta. Toivottavasti linja säilyy. Palkankorotuksen taso ja profiili ovat osapuolten asia, jota hallituksen ei pidä lähteä ulkopuolelta mestaroimaan. Puolen prosentin laskelmat on syytä pitää teoreettisina harjoituksina, joihin hallituksen ei pidä itseään ja mahdollista arvovaltaansa hirttää. Yhtä selvää on toisaalta se, että veroista päätösvalta viime kädessä on hallituksella ja eduskunnalla eikä suinkaan työmarkkinajärjestöillä.

Tietenkin on tärkeää sovittaa yhteen palkat, verot ja sosiaaliturvamaksut, kuten voimassa olevan sopimuksen hyvä ostovoimakehitys, 4 prosenttia viime vuonna ja peräti 5 prosenttia tänä vuonna, todistaa. Mutta nyt olisi myös valtiovarainministeriössä syytä panna jäitä hattuun ja jättää neuvominen palkankorostusten suhteen vähemmälle.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Mustajärven ehdotusta päiväjärjestykseen siirtymisestä.

Toinen varapuhemies:

Puheenvuoronpitäjille totean tässä yhteydessä, että olemme yhteisesti päättäneet siitä, että ryhmäpuheenvuorojärjestyksessä pidettävien, etukäteen varattujen, nyt käytettävien puheenvuorojen enimmäiskesto on 5 minuuttia.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Soininvaaran tekemää ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Sitten tähän päivän tekstiin. Niin kuin täällä on jo moneen kertaan käynyt ilmi, me vihreät emme allekirjoittaneet tätä välikysymystä. Muutama näkökohta siitä, miksi emme, miksi on jostakin muusta kysymys.

Ensinnäkin, tässä kokoomuksen ym. tekemän välikysymyksen alussa moitiskellaan hyvin paljon hallitusta siitä, että sen asettamat työllisyystavoitteet eivät tule toteutumaan, ja sitten käytetään siteerauksia tämän tukemiseksi. Arvoisa puhemies! Totean, ettei tässä nyt ole mitään tavatonta, tässähän liitytään vaan hulvattomaan joukkoon entisiä hulvattomia veikkoja. Pääministeri Holkeri heitteli sellaista huulta, että sen jälkiä korjaavat vielä meidän lapsenlapsemmekin täällä Suomessa. Edelleen Esko Ahon tarinoissa ei ollut mitään totta siinä, mitä sitten toteutui. Sitten tulivat Lipposet, me olimme siinä mukana, ja mitään työttömyyden puolittumista ei tapahtunut, ei todellakaan. Kun joutuu tämän toteamaan, on hirmuisen vaikea yhtyä sellaiseen arvosteluun kuin tässä on tapahtunut, koska eivät siinä entisetkään ole onnistuneet.

Sitten toisekseen, tässä työttömyystilanteessa on todellakin tilanne vielä paljon pahempi kuin mitä tämä keskustelu on osoittanut. Otetaanpa maatalous esimerkiksi. Viime viikolla 16.9. maatalousministeriö julkisti tilastot, joiden mukaan tämä hallitus on ponnekkaasti tuhonnut maatalouden työpaikkoja: Niitä häipyy kahdeksan vuorokaudessa. Tähän mennessä on hallituksen istuessa hävinnyt jo 4 200 työpaikkaa, 7 200 on häviävä.

Erittäin suuri pompsi työttömiä syntyy 31.12.2006, kun Emotr ja muut rakennerahastokaudet päättyvät ja se pari-kolmekymmentätuhatta sinne työllistynyttä vapautuu työmarkkinoitten käytettäväksi. Nimenomaan vuoden 2007 eduskuntavaaleihin on tarjolla varmasti kansanedustajaehdokkaita, sillä siinähän on erittäin kouliintunut sananselittäjien seppojoukko, jota varmasti puolueet käyttävät hyväkseen. Mutta se tuntuu erittäin voimakkaana lisäyksenä työttömyydessä.

Se muuhan on jo täällä käyty moneen kertaan läpi. Toisin sanoen tältä osin tämä homma on kaikkea muuta kuin sillä tavalla kuin tässä on annettu ymmärtää.

Sitten Olli Rehnin työryhmän ehdotuksiin, joihin on vannottu täällä moneen kertaan. Työn verotuksen keventämistä kaikilla tulotasoilla ehdotetaan. Mitään näyttöä siitä, että tämä olisi edesauttamassa tätä hallitusta selviytymään tästä revohkastaan, niin kuin äskeisessä debatissakin kävi ilmi, ei ole olemassa.

Osaamisen kannustavuudesta totean vain sen, että osaaminen on ihan hyvä asia ja sitä tulee kannustaa, mutta siihen työttömyyteen, joka on tämänkin hallituksen listalla ongelmana, sillä ei ole juurikaan merkitystä. Siinä ainoastaan julkisen sektorin toimenpiteet auttavat, ja pitää muistaa työministeriön tilasto siitä, että jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen vaikeutuu henkilön työllistyminen yksityiselle lohkolle. Se on se karu totuus.

Edelleen täällä vedotaan tutkimus- ja kehittämismäärärahoihin, ja hyvä on, mutta niistäkin tiedetään jo, mikä niitten efektiivisyys tällä aikavälillä — huom. sillä aikavälillä, 900 vuorokautta, mitä tällä hallituksella on jäljellä aikaa — voi olla.

Sitten vedotaan yliopistojen kilpailukykyyn. No, siellähän on kaikkein suurimmat epäonnistumiset tällä hallituksella rahoituksen puolella. Siellä ei ole mitään toivoa paremmasta tällä hetkellä osoitettavissa.

Sitten työlupakäytäntöihin vedotaan. Siinä on vaan käynyt sillä tavalla, että työt tehdään, tullaan Virosta tekemään tänne eikä mitään veroja makseta yhtään mihinkään.

Astrid  Thors /r:

Värderade talman, ärade minister, kära vänner! Här noterar vi liksom regeringen att vi har fört en framgångsrik innovationspolitik. Jag tror att det är väldigt viktigt att vi för en sådan, men jag är ganska rädd för att vi är lite bekväma i det avseendet och att det för framtiden skulle behövas en kritisk utvärdering av om det faktiskt är så effektivt som man har sagt.

Eli meidän innovatiivisuuspolitiikkaamme ylistämme usein, mutta jos me katsomme julkisen sektorin osuutta tässä, niin montako työpaikkaa on todellisuudessa tullut? Ja mietin sitä, että jos otetaan suuria teollisuusyrityksiä pois, esimerkiksi meidän patenttitilastoissamme, niin onko niin suurta yrittäjyyttä t&k-panostuksissa. Muissa Pohjoismaissa ja muissa Euroopan maissa on esimerkiksi yrittäjyysleikkikouluja. Meillä on kyllä valtavan hieno musiikkileikkikoulu- ja musiikkikouluverkosto, mutta monesta esityksestä huolimatta tällaisia yrittäjyyskouluja nuorille ei ole lähtenyt käyntiin. Olen iloinen siitä, että ministeri Pekkarinen on kuuntelemassa tätä, että hän voisi pistää vähän vauhtia siihen ja että todella saisimme myöskin arvioinnin siitä, miten monta yritystä t&k-panostukset ovat tuottaneet.

Pääministeri viittasi siihen, että työllisyyskehityksessä yksi tärkeä osa on myöskin tuottavuuden lisääntyminen. Kun katsomme budjettikirjaa, niin voimme todeta, että teollisuudessa on keskimäärin viime vuosina ollut 5 prosentin tuottavuuden lisääntyminen ja alkutuotannossa jopa 7 prosentin tuottavuuden lisääntyminen, mutta yksityisissä palveluissa vain 1—3 prosenttia ja talonrakennuksessa sama määrä, 1—3 prosenttia. Tässä on ongelma, johon on panostettava. Silloin ei ole lohduttavaa kuulla, että vain esimerkiksi 20 prosenttia meidän peruskoulumme opettajista pystyy käyttämään uutta tietotekniikkaa opetuksessaan.

Bara 20 procent av lärarna använder modern datateknik i sin undervisning, vi vet att eleverna fortfarande kan den bättre. De här är siffror som kommer från minister Pekkarinens hemtrakter.

Viime päivinä olemme nähneet sen, minkä luulen, että moni meistä itsekin on kokenut lähituttavapiirissä, että korkeasti koulutetut ovat myöskin jäämässä työttömiksi enenevässä määrin tämä Pääkaupunkiseutu mukaan lukien. Valitettavasti kuulun niihin, joka uskoo, että työllisyyskoulutus ei välttämättä sovellu tälle porukalle. Siksi toivoisin, että todellakin nyt tulevassa työmarkkinaratkaisussa myöskin hallitus omalta osaltaan voisi edesauttaa uusia menetelmiä, kuten että työaikapankki tulisi, jotta työntekijä, joka haluaa tällaisessa tilanteessa kouluttautua ja valmistautua uuteen tilanteeseen ja murrokseen, saisi sen mahdollisuuden. Toivoisin myöskin, että voitaisiin harkita eräänlaista osaamistiliä, että työntekijä voisi säästää, niin että hän voi ottaa vapaata, ei eläkettä varten vaan tulevan työllisyytensä parantamiseksi. En usko, että Noste-projekti, mikä mainitaan hallituksen budjettiesityksessä, on riittävä.

Samoin on erittäin tärkeätä, että sen työryhmän, joka on istunut STM:ssä ja miettinyt tutkijoiden sosiaalista asemaa, esitykset menevät lävitse ja että hallitus ryhtyy ripeästi toimiin, koska pätkätyötä on moni tutkija tehnyt 50 vuoteen asti. Siitäkin meillä on todisteita. Todellakin STM:n esitykset stipendeillä työskentelevien tutkijoiden aseman parantamisesta ovat ihan välttämättömiä. Hehän tuskin saavat mitään työttömyysturvaa, eivät äitiyspäivärahaa eivätkä monia muita, ja ovat todella vaikeassa tilanteessa, jos heille sattuu tapaturmia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, arvoisa ministeri, ne tiedot, jotka olen täällä aikaisemmin todistanut, ja med den drucknes envishet gör jag det: voisitteko varmistaa, etteivät maksut niin sanottuihin puskurirahastoihin tule nousemaan ensi vuonna, koska sellaisia viitteitä on tullut ihmisiltä, jotka työskentelevät niiden parissa, että ne uhkaavat nousta, ja sekin on yksi työnantajan lisäkustannus, jota todellakaan emme toivo, että he joutuisivat maksamaan.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Olin ajatellut käsitellä kolmea asiaa — yrittäjyyden edistämistä, kilpailukyvyn parantamista ja myöskin työllistämisen helpottamista — mutta tulen rajoittamaan tämän oman puheenvuoroni pääasiallisesti yrittäjyyden edistämiseen, ja se johtuu kahdesta asiasta. Se johtuu ed. Gustafssonin puheenvuorosta, mutta ennen kaikkea se johtuu siitä, että klo 14.18.51 sain tekstiviestin, joka aika paljon liittyy tähän ed. Gustafssonin puheenvuoroon ja josta kerron myöhemmin.

Lyhyesti sanon, että työllisyyttä ei voida nostaa ilman huomattavaa rahasummaa. Työllistämistä pitää helpottaa, ja siihen tarvitaan rahaa varmasti miljardin verran.

Yrittäjyyden edistämiseen sen sijaan ei tarvita niinkään paljon rahaa. Minä olen vakuuttunut siitä, että tämä ed. Gustafssonin puheenvuoro kohdistui yksinomaan niihin yhtiöihin, joissa irtisanotaan ja jaetaan suuria osinkoja, mutta minä voin kuvitella, mitä tavallinen pienyrittäjä ajattelee, kun hän tämän puheenvuoron kuuli. (Ed. Gustafsson: Uskomatonta, että kristillisdemokraatit suostuvat tuollaiseen populismiin!) — Minä käytän nyt tämän puheenvuoron, ja ed. Gustafsson voi sitten ottaa vastauspuheenvuoron.

Aamulla toi lentobussi minut kentälle — kuljettaja oli työntekijä. Lentoasemalla oli työntekijöitä palvelemassa matkustajia — lentokoneessa lentoemännät olivat palkkalistalla. Täällä eduskunnassa kaikki, jotka edustajia ovat palvelleet, ovat työntekijöitä; kaikki ne henkilöt, joita kuultiin asiantuntijoina puolustusvaliokunnassa, olivat työntekijöitä; kaikki ne henkilöt, joita kuultiin verojaostossa asiantuntijoina, olivat työntekijöitä, palkkalistalla olevia henkilöitä, kuten myöskin ne asiantuntijat, joita kuultiin valtiovarainvaliokunnassa. Herää kysymys, missä ovat yrittäjät.

Ed. Gustafsson kantaa huolta työntekijän asemasta, (Ed. Gustafsson: Myöskin pienyritysten asemasta!) niin kuin myöskin minä pidän erittäin tärkeänä, että työntekijöitten asema on hyvä ja että heillä on suojaverkko: palkka tulee palkkapäivänä, ja jos sairastuu, tulee palkka sairausajalta, ja jos käy niin huonosti, että yritys kaatuu, niin yhteiskunta antaa kyllä tukea. Nyt tullaan siihen yrittäjään: Kun yrittäjä sairastuu, hän ei saa korvausta kahdelta, ei kolmelta, ei neljältä, ei viideltä, ei kuudeltakaan päivältä. Karenssiaika on aika pitkä. Jos yritys kaatuu, niin siinä menee koko omaisuus. Tämä tekstiviesti, johon viittasin, kertoi, että 24. tätä kuuta perjantaina yrittäjä, joka on 30 vuotta työllistänyt kymmeniä työntekijöitä, menettää koko omaisuutensa ja talo menee pakkohuutokaupassa. Ne työntekijät, jotka olivat hänen palkkalistallaan, menettivät työpaikan. Toivon mukaan saavat uuden. Mutta he eivät menettäneet omakotitaloa, he eivät menettäneet omaa asuntoaan ja heille maksetaan korvaus kuudennesta päivästä lähtien. Tämä on ero yrittäjän ja työntekijöitten välillä.

Ministeri Pekkarinen, jolle oikeastaan kuuluu päävastuu yrittäjyyden edistämisestä ja yrittäjän aseman parantamisesta, te varmasti tiedätte nämä epäkohdat, te tiedätte, minkälainen on yrittäjän asema meillä verrattuna palkkatyöntekijöitten asemaan. Yrittäjyyden edistäminen on äärettömän tärkeää, jotta työllisyysaste saataisiin nousemaan. Niin kuin minä mainitsin, se ei paljon maksa. Yrittäjät haluavat parempaa sosiaaliturvaa, haluavat jonkinlaisen suojaverkon ja tietenkin haluavat myöskin, että investoinnit yrittäjyyteen olisivat kannattavia.

Kun katsoo, mitä Tanskassa, Ruotsissa, muissa Oecd-maissa on tapahtunut, niin toivon todella, että Suomessa pikkuhiljaa tultaisiin yrittäjiä vastaan ja verotuksen puolella poistettaisiin se, mitä demarihallitus ensi vuonna Ruotsissa poistaa: 1.1.2005 siellä poistuu lahja- ja perintövero kokonaisuudessaan. Huomattavia veronkevennyksiä tulee myöskin varallisuusveroon.

Raimo  Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Välikysymys työllisyyden ja hyvinvointipalveluiden turvaamisesta on erittäin ajankohtainen ja perusteltu nykyisessä työllisyystilanteessa ja hallituksen toimien riittämättömyyden takia. Tämän vuoksi myös perussuomalaiset ovat yhtyneet kokoomuksen alulle panemaan välikysymykseen. Olemme tosin kysymyksessä esille otettujen ongelmien ratkaisukeinoista monilta kohdin eri mieltä, mutta asian esille saaminen eduskunnassa on mielestämme kaikkein tärkeintä.

Työllisyyden parantaminen ja työllisyysasteen nostaminen ovat olleet niin aikaisempien, Lipposen hallitusten kuin nykyisen, keskustavetoisen Vanhasen hallituksen päätavoitteita. Pääministeri Vanhanen lupasi luoda Suomeen noin 100 000 uutta työpaikkaa. Todellisuus on kuitenkin tavoitteita karumpi. Työllisyysasteemme on alentunut yli 2 prosenttia, ja työttömien määräkin on kääntynyt ainakin osassa työvoimapiirejä nousuun. Hallituksen eduskunnalle viime viikolla antama valtion ensi vuoden talousarvioesitys ei tuo muutosta nykykehitykseen, vaan tarvitaan huomattavasti järeämpiä ja vaihtoehtoisia toimenpiteitä.

Työllisyyttä on maassamme yritetty viimeisten kymmenen vuoden aikana parantaa lähes yhteen ainoaan keinoon luottaen eli verotusta alentaen. Vaikka verotusta on kevennetty kaikilta osin, on valtakunnassa tehtyjen työtuntien määrä tällä hetkellä pienempi kuin suoritettuja veronkevennyksiä edeltäneenä aikana. Mielestäni tämä ei ole mikään mullistava uutinen, sillä useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu tuloveronkevennyksiin perustuvan lisätyöpaikkojen hankkimisen tulevan erittäin kalliiksi yhteiskunnalle ja lisäksi ne muodostavat vakavan vaaran hyvinvointipalvelujen ylläpitämiselle. Tästä on ollut myös Suomessa havaittavissa monia ikäviä esimerkkejä, kuten leipäjonot, sosiaali- ja terveyspalvelujen heikkeneminen, vanhusten ja veteraanien hoidon tason huononeminen ja lapsiperheiden pahoinvoinnin lisääntyminen. On myös kansainvälisesti selvä tosiasia se, että monissa erittäin keveän veroasteen maissa on valtavat työttömien jonot.

Perussuomalaisten mielestä veronkevennykset ovat yksi keino työllisyystilanteen parantamiseen, mutta ne tulee suunnata toisin kuin tähän saakka on menetelty. Veronkevennyksistä saadaan suurin hyöty silloin, kun ne kohdistetaan kaikkein vähiten ansaitsevien kansalaisten verotukseen. Mielestämme hallituksen tulisi pikaisesti muuttaa linjaansa siten, että veronkevennysvara käytetään verovapaan tulon ylärajan tuntuvaan nostamiseen niin valtion- kuin kunnallisverotuksessakin sekä välttämättömyystarvikkeiden arvonlisäveron alentamiseen. Tällöin pienituloisimpien kansalaisten ostokyky välittömästi kasvaa ja tämä heijastuu kotimaiseen kulutuskysyntään luoden näin työpaikkoja ja välillisiä veroja valtiolle. Oma lukunsa on harmaa talous, joka rohmuaa valtion verotuloja satoja miljoonia euroja vuosittain ja omalta osaltaan heikentää työllisyyttä.

Kokoomuksen puheenjohtaja Katainen vaati puolueen kunnallisvaalikampanjan avauksessa pätkätöiden muuttamista vakituisiksi työsuhteiksi. Vaatimus on mielestäni oikea, mutta en voi olla ihmettelemättä sitä, että sama puolue käyttäessään valtaa esimerkiksi Husin päättävissä elimissä on päinvastoin valmis lisäämään pätkä- ja osapäivätöiden määrää. (Ed. Gustafsson: Tätä ihmettelevät muutkin kyllä!) — Kyllä ed. Gustafsson voisi omalta osaltaan valvoa oman puolueensa edustajaa Husin hallituksessa! — Määräaikaisuuksia on muun muassa Pääkaupunkiseudulla saatettu ketjuttaa vuosikausia ilman kunnon perusteita, mikä lisää hallintokustannuksia ja aiheuttaa monenlaista muuta hankaluutta ja ongelmia työntekijöille. Toivottavasti nyt sitten kokoomus yhdessä demareiden ja muiden valtapuolueiden kanssa on valmis vakinaistamaan näitä pätkätöitä esimerkiksi juuri terveydenhuoltoalalla.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenvuorossa esitetyt vaihtoehdot työllisyystilanteen kohentamiseen ja työllistämisasteen nostamiseen ovat huomattavasti sosiaalisempia ja kansalaisten kannalta tasa-arvoisempia kuin hallituksen ja nyt kokoomuksenkin esittämä linjaus.

Edellä olevan perusteella kannatan ed. Soinin esittämää perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuotoa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Lähinnä ed. Kalliksen ja osin ed. Thorsinkin puheenvuoron johdosta: On aivan totta, että yrittäjien — eikä vain yrittäjien itsensä, vaan yrittäjäperheen eräiden muidenkin perheenjäsenten — sosiaaliturva ei ole tällä hetkellä samalla tasolla kuin meidän palkansaajien kohdalla on asianlaita. Tänne eduskuntaan muistini mukaan on jo tullut tai on aivan näinä aikoina tulemassa yksi esitys, jolla muun muassa pyritään tätä edes vähän parantamaan. Myönnän, että vieläkään ei työttömyysturvan suhteen yrittäjä ole samassa asemassa tämän esityksen käsittelyn jälkeen, mutta askel sinnepäin, että yrittäjä ja palkansaaja ovat edes likimain tasavertaisia, tullaan ottamaan sillä hallituksen esityksellä, joka on jo joko tänne tullut tai tulee aivan näitten päivien aikana. (Välihuuto) — Se on työttömyysturvaan liittyvä uudistus. Se on esitetty sosiaali- ja terveysministeriöstä. — Tämän lisäksi tarvitaan toki monia muita toimia, joihinka ed. Kallis tässä viittasi.

Toinen asia, minkä kerkiän tässä mainita, on se, että 1. joulukuuta lähtien on tarkoitus luoda kauppa- ja teollisuusministeriön yhteyteen yhteistyössä oikeusministeriön kanssa kolmen hengen yksikkö, joka seuraa kaikkea lainsäädäntöä, jonka läpi käy kaikki lainsäädäntö, minkä hallitus antaa, ja jossa arvioidaan tuon lainsäädännön yrittäjyys- ja yritysvaikutukset. Hallitus tällä tavalla pyrkii ennalta ehkäisemään sitä, ettei hallitus omilla lainsäädäntöhankkeillaan vedä mattoa alta pois yrittäjyyden menestyksen tieltä, ja päinvastoin pyrkii vartioimaan, että eri esitykset mieluummin edistävät kuin hankaloittavat yrittäjyyden asiaa.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti ed. Vistbackalle. Hän heitti ihan ansiokkaan piikin siitä, miksei kunnissa ja kuntayhtymissä toimita tietyllä tavalla. Tässä on myöskin pieni poliittinen realiteetti, joka on yhteinen perussuomalaisilla ja kokoomuksella. Meillä on siinä mielessä onnellinen tilanne, että missään kunnassa tai kuntayhtymässä kokoomus ei käytä yksinkertaisena enemmistönä valtaa — jolloin päätöksiä pystytään tekemään — mutta esimerkiksi suurin hallituspuolue keskusta käyttää yli 200 kunnassa yksinkertaisena enemmistönä päätösvaltaa. Samanaikaisesti ministeriaitiossa kerrotaan, että kun kunnat eivät tee niin ja näin. Se tarkoittaa samalla, että omille heitetään piikki: Miksi ette toimi niin kuin me ministerit täällä haluamme? Kokoomus käyttää varmaan Husissa 25 prosentin valtaa, mutta jostakin pitää löytyä kyllä se toinen 25 prosenttia, että ne päätökset voidaan tehdä. Tietääkseni myöskään perussuomalaisilla ei ole yksinkertaista enemmistöä missään kunnassa. (Ed. Kallis: Meille tulee!) Kristillisdemokraateille kuulemma vasta näitten vaalien jälkeen on tulossa.

Bjarne  Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On ihan hyvä, että tulee parannuksia yrittäjän asemaan. Vuosikymmeniä on jo esitetty yrittäjien taholta, mitkä ovat ne kaikkein tärkeimmät, ja nyt muistutan ministeri Pekkarista siitä, että viime vuonna, kun yrittäjät informoivat kansanedustajia, yrittäjät pitivät yhtenä erittäin tärkeänä asiana sitä, että verotuksessa ei syntyisi tulkintaa siitä, toimiiko henkilö yrittäjänä vai työntekijänä eli onko tulo verotettava ansiotulona vai yrittäjätulona. Siihen tulisi saada selkeät muutokset.

Kuten puheenvuorossani mainitsin, yrittäjyyden edistäminen ei vaadi paljon rahaa. Tässä, mitä ministeri Pekkarinen esitti, minä luulen, puhutaan miljoonista, ei kovin monesta. Mutta sillä on erittäin suuri merkitys, ja jos hallitus sijoittaisi 100—150 miljoonaa, joka on murto-osa 1 prosenttiyksikön tuloveroalennuksesta, niin kyllä yrittäjyyttä voitaisiin edistää ja edistettäisiin huomattavasti.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan samoin annan kiitosta ministeri Pekkariselle tästä yrittäjyyteen liittyvästä informaatiosta niin kuin edustaja tuossa edellä.

Mutta sitten puutun asiaan, jota käsiteltiin ed. Salon, ed. Vistbackan puheenvuoroissa. Itse haluan palauttaa tämän keskustelun reaalielämän tasolle ja sanon sen, että paljon on hoito- ja hoivatyössä henkilöitä, jotka haluaisivat tehdä, nimenomaan haluaisivat tehdä, pätkä- ja osa-aikatyötä, mutta sen työttömyyskorvauksen jäykkä järjestelmä tänä päivänä ehkäisee, toisin sanoen siihen ei kannata lähteä. Näitäkin on, jotka haluavat tällaista työtä tehdä.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toivoisin, että ed. Kerola tutustuisi siihen, mitä sanoo, esimerkiksi Husin sairaalan osalta. Minä valitettavasti olen joutunut aika monen asian johdosta selvittämään sitä. Saattaa olla tietysti yksittäistapauksia, mutta nämä eivät ole yksittäistapauksia, kun ketjutetaan pätkätöitä, ja olen muun muassa eduskunnan oikeusasiamiehen läsnä ollessa täällä pyytänyt, että he lähtisivät tätä selvittämään, koska ministeriön taholta ei ole saatu mitään järkeä tähän. Minun tulkintani, arvoisa herra puhemies, on se, että tässä kierretään selvästi lakia. Minun mielestäni siihen pitäisi saada joku tolkku.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On aivan luonnollista, että varmasti löytyy esimerkiksi sellaisia pienten lasten äitejä, joilleka puolipäivätyö soveltuu hyvin, mutta luulen, että ehkä on kumminkin enemmän sellaisia, jotka haluaisivat lyhyen työaikansa muutettavan pitemmäksi, koska kysymys on kumminkin toimeentulostakin.

Ministeri Pekkariselle: Puhuimme aikaisemmin jo pohjalaisista yrityksistä. Yksi menestyviä yrityksiä Pohjanmaalla on muun muassa Luoman Puutuote, jossa olette varmasti henkilökohtaisesti käynyt paikalla katsomassa, kasvuyritys, joka tekee hyvää tulosta eikä irtisano työntekijöitä. Ainut asia, mitä he ovat tältä hallitukselta pyytäneet, on ollut investointituki heidän mittavaan energiaohjelmaansa, jonka varmasti hyvin tunnette. Tähänkin perusteltuun hakemukseen teidän ministeriönne suhtautui negatiivisesti ja antoi siihen kieltävän vastauksen. Sitä edelleen vaan Etelä-Pohjanmaalla hämmästellään, mikä on hallituksen linja niittenkin kasvuyritysten perusteltuihin energiahankkeisiin, jotka loisivat työpaikkoja ja hyvinvointia ympärilleen.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Markku Koski.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! On tärkeätä, että epäkohdat otetaan esille, jos niitä on. Mitä tulee tähän esimerkkitapaukseen energia-avustuksesta, selvitytin moneen kertaan, tekeekö laki mahdolliseksi sen, että tämä nimenomainen hanke voisi saada energiainvestointiavustusta. Omassa hallinnossani ei paikalliselta tasolta, ei ministeriötasolta eikä miltään tasolta syntynyt sellaisia edellytyksiä, että olisin lain mukaan voinut tehdä myönteisen päätöksen heidän investointihakemukseensa. En tehnyt tuolloin vastoin hallinnon valmistelukoneiston esityksiä, koska olisin toiminut lain vastaisesti, enkä aio kyllä jatkossakaan vastaavassa tilanteessa menetellä toisin.

Sanottakoon edustajille, jotka eivät tiedä tapausta, että kysymys on siitä, että tämän Luoman Puutuotteen puujätteet, sanotaan tällä tavalla, olivat mukana siinä laskelmassa, kun vieressä oleva, naapurissa oleva, energialaitos investoi, mihinkä valtio tuli investointituellaan mukaan. Nyt jos olisi valtion rahalla toinen vastaava hanke laitettu pystyyn, niin valtio tulisi tavallaan rahoittaneeksi saman raaka-aineresurssin käyttöön kahta rinnakkaista laitosta. Sellaiseen ei kerta kaikkiaan nykysäädösten mukaan valtiolla ole mahdollisuuksia. Tässä lyhyt taustaselvitys siitä, minkä takia menettely oli tunnetun tapainen.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tähän pätkätöiden problematiikkaan: Suomalainen lainsäädäntö on tältä osin aika tiukka ja säätelee tiukasti sitä, milloin pätkätöitä saa käyttää. Meiltä löytyy lakiteitse esimerkkejä siitä, että tiettyjen ammattiryhmien kohdalla, esimerkiksi kouluavustajien kohdalla, kun on saatu oikeudesta ennakkopäätös, joka on todennut, että tällainen kouluavustajan pätkätyön ketjuttaminen ikään kuin vuosi vuoden perään siten, että on työttömyyttä se kesäaika, on laiton, niin sen jälkeen kunnat ovat lähteneet perkaamaan näitä järjestelmiä pois. Usein on kyse siitä, että työntekijät eivät itse uskalla riitauttaa työehtojansa, koska he pelkäävät, että sitä seuraavaa pätkätyötä ei sitten tule, kun saa hankalan työntekijän maineen. (Ed. Kuoppa: Näin siinä käy!) Sen vuoksi tarvittaisiin kollektiivisempaa valvontaa, mutta tällä hetkellä meidän järjestelmämme perustuu siihen, että työntekijän itsensä pitää riitauttaa, joko sitten oman ammattiliittonsa tuella tai ei. Tässä toivoisi, että ammattiliitot olisivat ehkä hiukan enemmän työntekijöiden tukena kuin mitä käytännön esimerkit osoittavat.

Raimo  Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa olen ministeri Filatovin kanssa täysin samaa mieltä.

Olen näitä tapauksia selvitellyt esimerkiksi Husin osalta, jossa terveydenalan henkilökuntaa suuri joukko ketjutetaan yli kaksi, kolmekin, vuotta yhtä mittaa. Välillä yritetään, että saataisiin pieni pätkä pois, että saataisiin katkaistua se, koska lain mukaan, taikka jossakin säännöksessä, sanotaan, että kun menee yli kaksi vuotta, se tulkitaan ikään kuin pysyväksi. Mutta he tulkitsevat sitten, että on tuurannut eri henkilöitä, ja keinotekoisesti pyöritetään. Tämä minun mielestäni on niin suuri ongelma, että siinä kyllä kannattaisi yli puoluerajojen lähteä liikkeelle. Juuri niin kuin ministeri sanoi, yksittäinen henkilö ei uskalla lähteä siihen, koska sitä uutta pätkätyötä ei tule sitten enää.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä olen ollut kuuntelemassa lähetystöä, jossa henkilö on kertonut, että hän on toistakymmentä vuotta ollut pätkätyössä ja tehnyt samalle työnantajalle samanlaista työtä yli kymmenen vuotta. Mikäli minä en väärin muista, niin läsnä olivat myöskin ed. Salo ja ed. Vistbacka.

Kaikkein räikeimmät tapaukset löytyvät kyllä koulualalta. Kun äitiyslomalla olevalle palkataan sijainen, tämä tekee yhdeksän kuukautta työtä niin kuin muut opettajat, mutta kesäkuukausilta ei saa minkäänlaista palkkaa tai minkäänlaista korvausta, vaan lomalla oleva palaa kesäkuukausiksi töihin. Voi jopa käydä niin, että syksyllä hän jatkaa vanhempainlomaa. Nämä ovat asioita, mihin ennen kaikkea pitäisi puuttua.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin pyydän anteeksi, minä pyyhin vahingossa puheenvuoroni pois sieltä välistä.

Sitten tähän asiaan. Tässä moitittiin ay-liikettä siitä, ettei se puolusta jäseniään näissä pätkähommissa. Toteaisin sen verran, että siinä moni ay-mies ja -nainen on kaksilla tuolilla, toisaalta kunnallispoliitikkona, toisaalta sitten luottamusmiehenä, jolloinka roolit sekoavat, ja silloin jää hoitamatta monta asiaa, ihan poliittisista syistä.

Työministeri  Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! En halunnut sitä moitteeksi ay-liikettä kohtaan, vaan enemmänkin todeta sen, että monilla työpaikoilla ei välttämättä aina siellä käytännön tasolla ole osaamista, jolla osattaisiin tulkita tätä lainsäädännön problematiikkaa, koska tehdään juuri niin kuin aikaisemmissa puheenvuoroissa on esitetty, että sijaistetaan eri ihmisiä, jolloin ikään kuin on epäselvää se, tulkitaanko se saman työn tekemiseksi. Esimerkiksi sairaaloissa voidaan sijoittaa ihminen hieman eri osastoille, jotta se työ saadaan näyttämään erilaisemmalta. Tässä kyllä kunnat ja työnantajapuoli sahaavat itse asiassa omaa oksaansa, koska pätkätöistä pitää maksaa samat vastuut, työn tehokkuus kärsii, työyhteisö kuormittuu. Ei saada aikaan sitä säästöä, mitä kuvitellaan saatavan, koska julkisella sektorilla kuitenkin maksetaan kahta kautta näistä kustannuksista: maksetaan sitä kautta, että esimerkiksi asiakkaat eivät pääse hoitoon oikea-aikaisesti ja kustannukset kasautuvat, ja sitä kautta, että työyhteisö kuormittuu, kun siellä teetetään töitä pätkätöinä.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Oppositio on tehnyt välikysymyksen sinänsä tärkeästä asiasta eli työllisyyden hoidosta ja hyvinvointipalveluista. Opposition ja hallituksen näkemykset asioiden hoidosta ja työllisyydenhoitotavoista kuitenkin poikkeavat. Oppositio ei näe asioiden hoidossa juuri mitään hyvää. Hyvää hallitusta on kuitenkin hyvä ja helppo puolustaa.

Työpaikkojen siirtyminen ulkomaille on erittäin vakava ongelma. Analyysi tilanteesta ei ole kuitenkaan yksinkertainen. Esimerkiksi Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa, jopa Baltiassakin tulee olemaan vielä pitkään tilanne, jossa halpaa työvoimaa on lähes rajattomasti. Tämä on siis globalisaation ja vapaan kaupan tietynlainen väistämättömyys. Kyse ei ole pelkästään työttömyydestä ja ikääntyvästä Suomesta, vaan myös talouden kansainvälistymisen uudesta vaiheesta.

Ratkaisu ongelmaan ei voi täällä Suomessa olla palkkojen laskeminen samalle tasolle, emmekä voi huonontaa työntekijöiden asemaa tai rajata vaikkapa ammatillista järjestäytymistä. Mieluummin muissa maissa on vaadittava työntekijöiden oikeuksien ja toimeentulon parantamista. Tärkeintä maallemme on, pääministeri Vanhasta lainaten, kansallisen kilpailukyvyn parantaminen. Keskeistä tässä on työn tuottavuuden lisääminen. Hallituksen keskeisiä toimenpiteitä tähän ovat tulo- ja veroratkaisujen yhteensovitus, panostus osaamiseen ja innovaatiotoimintaan, yrittäjyyden edistäminen, työvoimapolitiikan tehostaminen, verotuksen ja etuusjärjestelmien kehittäminen työnhakua ja työllistämistä kannustavaan suuntaan, työurien pidentäminen sekä talouden kansainvälistymisen tuomien mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen.

Hallitus on tehnyt rakenteellisia toimenpiteitä, joilla on pitkällä aikavälillä työllisyysvaikutuksia. Näistä keskeisimpiä ovat yritysverouudistus ja ansiotuloveronuudistus. Ensi vuoden budjetissa laajennetaan kotitalousvähennystä, parannetaan arvonlisäveron alarajan huojennusta, suurennetaan yrittäjien starttirahan kohderyhmää sekä panostetaan kuntatalouteen. Näillä on merkittävä työllisyysvaikutus. Tässä oli vain joitain esimerkkejä.

Oppositiolle on myönnettävä, että työllisyyskehitys on ollut tavoiteltua huonompi. Työllisyyden hoitoon pitää keskittää ehdottomasti lisää toimia, ja toivottavasti mahdollisimman pian saamme kuulla uusista toimista tilanteen parantamiseksi. Hallituksen ei pidä luopua tavoitteestaan, 100 000 työpaikan luomisesta.

Arvoisa puhemies! Oikeisto-oppositio on ajoittanut välikysymyksensä sopivasti kunnallisvaalien alle, vaalitaktisista syistä. Opposition esittämät keinot työllisyyden lisäämiseksi ovat ristiriitaisia. Kannatan ehdottomasti nykyhallituksen määrätietoisen työn jatkamista. Kuitenkin toivon hallitukselta edelleen lisää rohkeita ja nopeita ratkaisuja työllisyyden parantamiseksi. Kaikki keinot käyttöön, kuten keskustan ryhmäpuheenvuorossa todettiin. Uskon, että myös hallituskumppanimme ovat valmiita edelleen rohkeisiin uudistuksiin työllisyyden parantamiseksi.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä päätti kesäkokouksessaan tehdä välikysymyksen työllisyydestä ja hyvinvointipalveluista. Jatkossa hyvinvointipalvelut voidaan turvata ja niitä voidaan kehittää vain, jos nykyistä huomattavasti useampi henkilö on töissä ja maksaa veroja. Jos näin ei käy, esimerkiksi perusopetuksen ja muun koulutuksen, lasten päivähoidon, sosiaalihuollon, vanhusten kotipalveluiden sekä terveydenhuollon rahoitus vaarantuu vakavasti. Tätä taustaa vasten pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelman toteamus, jonka mukaan "Hallituksen talouspolitiikan tärkein tavoite on työllisyyden lisääminen vähintään 100 000 hengellä vaalikauden loppuun mennessä", on äärimmäisen tärkeä.

Hallitus ei kuitenkaan tunnu itsekään enää uskovan oman työllisyyslupauksensa toteutumiseen. Sosialidemokraattinen työministeri Tarja Filatov arvioi elokuun alussa, että hallituksen työllisyyslupaus on niin äärimmilleen mitoitettu, että suomalaisessa yhteiskunnassa ei pystytä tekemään riittävän isoja ratkaisuja tavoitteen saavuttamiseksi. Jostain syystä ministeri Filatov ei haastattelussaan tarkemmin määritellyt, miksi työllisyyttä parantaviin merkittäviin ratkaisuihin ei olla valmiita ja kuka näitä merkittäviä ratkaisuja vastustaa. Hän ei myöskään kertonut, mitä nämä merkittävät ratkaisut voisivat olla ja miksi hän ei itse esitä niitä hallitukselle. Myös muut ministerit kuin työministeri ovat esittäneet mielenkiintoisia työllisyyspoliittisia kommentteja. Esimerkiksi keskustan kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen on julkisesti epäillyt hallituksen työllisyyspolitiikkaa. Elokuun 17. päivänä ministeri Pekkarinen totesi Turun Sanomissa, että hallitus on keskittynyt enemmän työttömyyden kuin työllisyyden hoitoon.

Tämä nyt täällä kertomani on mielestäni sellainen asia, että välikysymyksen teko hallitukselle on äärimmäisen tärkeää, suorastaan velvollisuus, eikä vähiten siksi, että tulevista kustannuksista voidaan selvitä vain, jos työssä käyvien osuus on riittävän suuri. Selvityksiä keinoista nostaa työllisyysastetta on tehty useita ja riittävästi; ne ovat kaikki hallituksen tiedossa ja käytettävissä. Tästä huolimatta hallitus ei ole kyennyt tekemään riittävästi sellaisia uusia ratkaisuja, joilla työllisyysasteen merkittävälle nousulle luotaisiin edellytyksiä. Tehdyt tuloverotuksen kevennykset ovat tukeneet työllisyyttä, mutta ratkaisuihin, joilla 100 000 uuden työpaikan tavoite, saati hyvinvointipalvelut turvaava 75 prosentin työllisyysaste, olisivat saavutettavissa, ei nykyhallituksella riitä kykyä ja rohkeutta. Tämä on hallituksen suunnalta selkeästi viestitetty. Eikö siis hallitusta pitäisi vaihtaa?

Hallitus on itse todennut: "- - työllisyystavoitteen saavuttaminen edellyttää tehokkaita ja yhteensovitettuja toimia työmarkkinoilla ja verotuksessa." Kysyn vain: Kenen vanki hallitus on? Hallitus pyrkii selviytymään vain tästä vaalikaudesta ja sulkee silmänsä tiedossa olevilta tulevilta ongelmilta. Hallitus on itse asettanut keskeiseksi haasteekseen työttömyyden vähentämisen sekä talouden pidemmän aikavälin kasvuedellytysten ja siten hyvinvointivaltion rahoituspohjan turvaamisen. Nyt näyttää siltä, että hallitus ei itse vastaa omaan haasteeseensa.

Kokoomus on oman vaihtoehtonsa esittänyt. Hallituksen budjettiesityksestä puuttuvat riittävät panostukset työllisyyteen. Työn verotusta olisi pitänyt keventää jo budjettiriihessä. Näin siksi, että työllistymisen ja lisätyön vastaanottamisen kynnystä on pienennettävä. Lisäksi työnantajamaksuja niin sanottujen matalan tuottavuuden aloilla olisi pitänyt alentaa viimeistään ensi vuoden alusta. Nyt hallitus siirsi päätöstä taas. Kotitalousvähennyksen laajentaminen on loistavaa, mutta hallitus toteutti laajennuksen liian pienenä. Työllisyyden ja palvelujen näkökulmasta hallitus on liian varovainen. Se ei kykene tekemään riittäviä uudistuksia. Koska tämä on hallituksen omastakin piiristä myönnetty, miksi sen pitäisi jatkaa?

Arvoisa herra puhemies! Juuri aamulla julkaistun Tilastokeskuksen työllisyyskatsauksen mukaan työllisten määrä elokuussa 2004 oli 7 000 alempi kuin vuotta aiemmin. Hallitus ei siis ole saavuttamassa 100 000 uuden työpaikan tavoitettaan, vaan hallitus on etääntymässä tavoitteestaan. On käymässä selväksi, että punamultahallitus on kyvytön tekemään sellaisia merkittäviä rakenteellisia ratkaisuja, jotka parantaisivat työllisyyttä ja näin loisivat edellytykset hyvinvointipalveluiden rahoitukselle jatkossa.

Työministeri  Tarja  Filatov

Arvoisa puhemies! Kun aiemmin en saanut vastauspuheenvuoroa silloin, kun tähän lehtilausuntoon on viitattu, niin on hyvä, että nyt puhemies sen antaa. Haluaisin sanoa, että haastateltavat eivät päätä siitä, mitä toimittaja lehteen kirjoittaa. Tuossa samaisessa haastattelussa esitin, että esimerkiksi meidän hyödykemarkkinoillemme pitäisi saada lisää kilpailua, koska Suomessa hintataso on noin viidenneksen kalliimpi kuin se on EU:ssa keskimäärin. Jos me saisimme kilpailun kautta tuon hintatason alenemaan, sen vaikutus kuluttajien ostovoimaan olisi suurempi kuin niiden veronkevennysten, joita viimeaikaisessa keskustelussa on esitetty. Sitä kautta sen vaikutus työllisyyteen esimerkiksi palvelupuolella olisi suuri.

Mutta nämä ovat asioita, jotka eivät ole yksin hallitusten käsissä, vaan on kyse paljon yritysten käyttäytymiskulttuurista ja siitä, solmivatko ne kohtuullisen pimeitä sopimuksia siitä, millä lailla esimerkiksi julkisen sektorin tehdessä ostoja voidaan noita tarjouksia ylihinnoitella yhdessä sopien. Silloin on kyse muustakin kuin hallituksen päätöksistä tai (Puhemies koputtaa) vaikkapa sitten siitä, että työvoimapolitiikkaa tehtäisiin Tanskan-mallin mukaisesti ja viisinkertaistettaisiin aktiivisen työvoimapolitiikan kustannukset.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Välikysymys työllisyyden hoidosta on ajankohtainen ja aiheellinen. Hallitus näyttää nukkuvan kuin entisajan alokas jalkarättiensä päällä tekemättä juuri mitään sellaisia toimia, joilla työttömyyttä todella voitaisiin alentaa. Hallitus ensi vuoden budjettiesityksessä vähentää työvoimapolitiikan työllistämiseen tarkoitettuja varoja, mikä merkitsee yhä heikompia työllistymismahdollisuuksia erityisesti pitkäaikaistyöttömille.

Kokoomuksen välikysymyksen perustelujen yhteen kohtaan on helppo yhtyä: "Jokaiselle työikäiselle ja työkykyiselle henkilölle on luotava mahdollisuus tehdä työtä." Tähän haluan lisätä, että työstä on saatava sellainen palkka, että sillä tulee toimeen ilman kunnallista toimeentulotukea. Työntekijän toimeentulosta välikysymyksen esittäjät eivät näytä olevan lainkaan huolissaan, sillä heidän keskeinen sanomansa on, että suurituloisilta verot alas ja käytännössä palkkakatto pientä palkkaa saaville työntekijöille. Tähän on vielä syytä lisätä, että heidän tavoitteenaan on myöskin heikentää työttömyysturvaa.

Välikysymyksen esittäjien mielestä valtion on palkittava ne työnantajat, jotka maksavat riittävän alhaista palkkaa alentamalla sosiaaliturvamaksuja. Palkasta, joka olisi 1 000—1 200 euroa kuukaudessa, tulisi työnantajalle suurin taloudellinen hyöty. 1 000 euroa kuukaudessa ansaitseva työntekijä saisi käteensä hieman yli 800 euroa verojen vähennysten jälkeen, ja sillä pitäisi tulla toimeen työntekijän ja myöskin perheen. Sopii epäillä, miten yksikään kansanedustaja elättäisi perheensä tällaisella tulolla. Sitä olisi välikysymyksen allekirjoittajien syytä kokeilla.

Kokoomus on työllisyysasioissa kuin pukki kaalimaan vartijana. Kokoomuslaisen työvoimaministerin aikana yhteiskunnan työllistämisvelvoite poistettiin muun muassa. Tämä laki, jota nyt suunnitellaan, toisi Suomeen lisää työssäkäyviä köyhiä, jotka eivät työnteosta huolimatta pysty itse elättämään perhettään ja itseään. Tämä on Amerikan malli, jota Suomessa ei tarvita. Amerikkalaisen toimittajan kirja Nälkäpalkalla on suorastaan järkyttävää luettavaa. Siinä hän kertoo, kuinka amerikkalaiset köyhät tulevat toimeen, ne köyhät juuri, jotka on työllistetty tällä minimipalkalla, niin sanotulla nälkäpalkalla. Tämä malli avaisi myös työnantajalle valtavat keinottelumahdollisuudet. Kokoomus osoittaa, että heiltä tämän tyyppisiin asioihin riittää kyllä mielikuvitusta. Suomeen ei uusia matalapalkka-aloja tarvita. Jo nyt monilla palvelualoilla on niin alhaiset palkat, että työnantajat saisivat sosiaaliturvamaksualennuksen edukseen eikä heidän tarvitsisi palkata yhtään uutta työntekijää.

Toisena keskeisenä kohtana välikysymyksessä työllisyydenparantamiskeinoista on verojen huomattavan suuri alentaminen kaikissa tuloryhmissä, mikä merkitsee suurituloisille suurinta hyötyä. Onko välikysymyksen allekirjoittajien mielestä suurituloisten ostovoima niin heikko, että sitä pitää lisätä? Jos verotusta alennetaan, mielestäni alennus tulisi suunnata esimerkiksi elintarvikkeitten arvonlisäveroon tai sitten nostaa pienimpiä sosiaaliturvaetuuksia, jolloin voitaisiin parantaa kaikkein köyhimmässä ja vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten toimeentuloa. Jatkuvat veronalennukset merkitsevät väistämättä, että julkisen sektorin mahdollisuus työllistää heikkenee jatkuvasti.

Tämä sama pätee myös hallitukseen, joka kiristämistä lähentelevällä tavalla pyrkii estämään palkansaajia ajamasta kunnollisia palkankorotuksia. Työnantajien on maksettava palkankorotukset, ei veronmaksajien. Ihmettelenkin, että myöskin sosialidemokraatit ovat tässä mukana.

Irtisanomissuojaa on parannettava ja irtisanomisesta on maksettava korvauksia, jotka antaisivat työntekijälle mahdollisuuden järjestää elämänsä uudelleen, kun hän on aiheettomasti menettänyt työpaikkansa. Suomalaiset suuryritykset toiminnallaan ovat osoittaneet oman vastuuttomuutensa. Ne eivät välitä työntekijöistään, siitä tärkeimmästä voimavarasta, jota juhlapuheissa mainostetaan, tipan vertaa silloin, kun on kyse siitä, voidaanko osinkovoitot ja osinkotulot maksimoida. Tähän hallituksen tulee puuttua yhdessä ay-liikkeen kanssa. Irtisanomiset on saatava Suomessa saman hintaisiksi kuin ne ovat muissa kilpailijamaissa.

Toimi  Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kannatan ed. Rauhalan tekemää lausumaehdotusta.

Kokoomuksen välikysymykseen en nimeäni pannut. Syy on oikeastaan se, että ne linjaukset, jotka kokoomus on politiikassaan vetänyt ja jotka myös löytyvät tästä välikysymyksestä, sen tekstiosasta ja kysymysosasta, kun ne tarkkaan luetaan, ovat sellaisia, etten voi yhtyä niihin enkä pidä niitä oikeudenmukaisina enkä työllisyyden parantamisen kannalta toteuttamiskelpoisina. (Ed. Kuoppa: Edustaja Kankaanniemi on oikeassa!)

Kokoomus vaatii jatkamaan sitä tuloveronkevennyslinjaa, jota ed. Kuopankin edustama puolue vielä pari kolme vuotta sitten toteutti hallituksessa, Lipposen—Niinistön linjaa, jolloin tuloveronkevennykset annettiin euromääräisesti erittäin vahvasti hyvätuloisille. Tätä linjaa edellinen hallitus jatkoi, ja kokoomus piti sitä vaaliteemanaan ja menetti lähes 50 000 ääntä ja kuusi kansanedustajan paikkaa. Keskusta ja sosialidemokraatit olivat eri linjalla mutta nyt toteuttavat sitä tässä hallituksessa. Näin elämä jatkuu. Eli veropolitiikassa mielestäni linjan tulee olla esimerkiksi ruuan arvonlisäveron alentamisessa ja yritysten, erityisesti pienyritysten, työnantajamaksujen keventämisessä eikä tuloveronkevennyksissä tässä tilanteessa.

Toinen asia, jolla kokoomus iskee, on työttömyysturvan leikkaustavoitteet. Mielestäni se on kohtuutonta, jos ajatellaan esimerkiksi vaikka Kuhmoa tai montaa keskisuomalaistakin kuntaa, joissa työttömyysaste on lähellä 20:tä tai ylikin. Siellä on aivan todellisia työttömiä. Jos heiltä leikataan turvaa, he menevät kunnan vastuulle ja sitä kautta ajautuvat yhä suurempaan ahdinkoon. Näin ei voida tehdä. Koulutukseen ja työn vastaanottamisen kannustamiseen toki pitää mennä, mutta työttömyysturvan leikkaus on kyllä kohtuutonta pääosan työttömien osalta. (Ed. Gustafsson: Hyväksyvätkö edustajat Räsänen ja Kallis nämä leikkaukset, kun allekirjoittivat välikysymyksen?) — Ed. Gustafsson voi kysyä asianomaisilta tätä asiaa.

Herra puhemies! Toinen kysymys on matalapalkka-alojen työllisyyden parantaminen. Meillähän työttömistä on huomattava osa heikosti koulutettua väkeä, ja heille usein olisi ehkä tarjolla ja työnantajilla antaa työtä näissä matalapalkka-alojen tehtävissä, mutta siellä työntekijän käteen tuleva palkan osuus on niin pieni, että sillä ei tule kunnolla toimeen.

Vähän toisin kuin ed. Kuoppa edellä, olen kyllä valmis siihen, että sekä työntekijöitten verotusta kevennetään näitten matalapalkkojen osalta että näillä aloilla toimivien työnantajien maksukevennystä myös toteutettaisiin esimerkiksi puoleksi ja puoleksi, jolloin työntekijän halu paranisi ja työnantajan kyky lisääntyisi, ja näin voitaisiin työllistää ihmisiä. Tämä uudistus pitäisi pikaisesti toteuttaa, mutta hallitus on sen lykännyt kauas tulevaisuuteen ohjelmansa vastaisesti.

Herra puhemies! Lipposen ensimmäinen hallitus leikkasi erittäin rajusti kaikkia työllisyysmäärärahoja budjetissa vuosina 96—97. Voitte tarkistaa vuoden 95 budjetin ja vuoden 98 budjetin, kaikki työllisyysmäärärahat leikattiin lähes puoliksi. Niitä ei ole palautettu eikä palauteta ensi vuonnakaan. Se on merkinnyt sitä, että vaikeilla työttömyysalueilla näitä määrärahoja ei ole käytettävissä ja se vaikeuttaa työn tarjoamista.

Herra puhemies! Vielä muutosturvasta totean sen, että siihen asiaan on syytä vakavasti paneutua. Suuryritykset, jotka siirtävät toimintojaan ulkomaille, pitäisi saada vastaamaan sen seurauksista, kun he aiheuttavat näin työttömiä, jotka jäävät kuntien ja valtion vastuulle. Tätä tapahtuu kannattavienkin yritysten osalta. Pk-yrityksille ei pidä muutosturvasta luoda mitään lisärasitteita, koska ne eivät ole siirtämässä toimintojaan ulkomaille, vaan niille, jotka siirtävät ja jotka aiheuttavat tätä työttömyyttä, mistä seuraa yhteiskunnalle rasitteita.

Näitä toimenpiteitä haluaisin, että hallitus lähtisi voimakkaasti ajamaan eteenpäin ja lopettaisi tämän pysähtyneisyyden ajan, joka nyt valitettavasti työllisyyspolitiikassa tällä hetkellä vallitsee.

Tony Halme /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia työministeri Filatoville, että on paikalla. Nimittäin tämä on teille osoitettu puhe.

Välikysymys, jossa perussuomalaiset ovat mukana, on tarpeellinen myös Pääkaupunkiseutu huomioiden. Väitetään, että Helsingissä on työvoimapula, mutta silti tilastojenkin valossa työttömyyttä on paljon, eli kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Vaikka tämä kaikki on ollut tiedossa myös ministeriössä, niin mitään konkreettista ei ole saatu aikaan. Erityisesti täällä Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi terveydenhuolto potee jatkuvaa rahapulaa, mutta silti sijoitetaan valtavia rahasummia turhuuteen. Tästä hyvinä esimerkkeinä käyvät kaavailtu musiikkitalo ja turha Vuosaaren satama. Näilläkin rahoilla olisi voitu saada esimerkiksi Kontulan ja Jakomäen lähiöt peruskorjatuiksi, elinolosuhteita parannetuksi ja työttömiä työllistetyksi. Jotta lähiöasuinalueet eivät joutuisi taantumiskierteeseen, tulee niistä huolehtia ja peruskorjata jatkuvasti, jotta ne pysyisivät kiinnostavina myös uusille asukkaille ja sekä yrityksiä että palveluita houkuttelevina. Näin saataisiin uusia työpaikkoja ja yrittäjiä niille alueille, joilla niitä kipeästi tarvitaan.

Valtiolla näyttää olevan myös löysää rahaa kulutettavaksi perusteettomien pakolaisten hyysäämiseen ja tapausten oikeuskäsittelyihin, kun todellinen perussuomalaisten esittämä pikakäännytys hylättiin uudesta ulkomaalaislaista. Nyt maksamme noin 1 000 euroa jokaisen valituksen oikeudenkäyntikuluihin. Lisäksi rahaa palaa Ulkomaalaisviraston ja poliisin toimintakuluissa sekä pakolaisten ylläpitoon sekä sosiaalikuluissa että terveydenhuoltokuluissa ja lennättämisessä lopuksi kotimaahansa. Rahaa näyttää siis olevan tähän mutta ei järkevään työllistämiseen.

Helsingissä jatkuvaa päivätyötä tekevien palkansaajien määrä vähenee koko ajan eli työttömien ja niin sanottujen pätkätyöläisten määrä kasvaa. Helsingin kaupungin ja julkishallinnon alojen tulisikin näyttää esimerkkiä muille ja vakinaistaa määräaikaiset työntekijänsä.

Herra puhemies! Toivonkin, että työministeri ottaa huolekseen sen, että työttömyyden vähentäminen ja pätkätyöläisten vähentyminen ovat ministeriön ensisijaisena tavoitteena myös Pääkaupunkiseudun osalta.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka kulkevat edellä ja saavat jotain aikaan, ja niihin, jotka kulkevat perässä ja arvostelevat." Näin totesi Seneca.

Tämä hallitus on saanut aikaan muun muassa asioita, joita edellinen, kahdeksan vuotta istunut hallitus valtiovarainministeri Niinistön tuella ei edes aina viitsinyt valmistella ministeriöissään. On tehty esimerkiksi yritysverouudistus, johon liittyy arvonlisäveron alarajan liukuvuus, sukupolvenvaihdosten helpottaminen, kotitaloustyövähennystä laajennetaan samoin kuin starttirahajärjestelmää, ja nyt 2006 tulee myös matalan tuottavuuden työn sivukulujen pienentäminen.

Arvoisa puhemies! On aivan oikein, että hallitus on ohjelmassaan nimennyt talouspolitiikkansa tärkeimmäksi tavoitteeksi työllisyyden lisäämisen. Tähän on syytä edelleen pyrkiä. Hallitusohjelman osana oleva yrittäjyyden politiikkaohjelma tähtää osaltaan työllistymiseen, yrittäjän omaan ja työntekijöiden pitkäjänteiseen työllistämiseen.

Yhtenä keinona voidaan mainita yrittäjien sosiaaliturvan kehittämisideat. Järjestelmän tarkoitus on kannustaa yrittäjäuralle ryhtymistä. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut erityisen työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää yrittäjien sosiaaliturvaan liittyviä kehittämistarpeita. Tähän kuuluu muun muassa yrittäjien sosiaalivakuutusjärjestelmän mahdollinen kehittäminen. Yrittäjien sosiaalivakuutusjärjestelmän lähtökohtanahan on se, että yrittäjät itse kustantavat maksuillaan oman sosiaalivakuutuksensa. Heidän on muun muassa otettava vapaaehtoinen tapaturmavakuutus. Lakisääteinen vakuutus ei siis koske yrittäjiä.

Yrittäjien työttömyysturvaa tarkistetaan jo vuoden 2005 budjetissa siten, että siirtyminen palkansaajasta yrittäjäksi ja yrittäjästä palkansaajaksi on mahdollista ilman etuuksien menettämistä. Myös yrittäjien perheenjäsenten asemaa on tarkasteltava. Ei voida olettaa, että metallimies työllistyy vaimonsa kampaamossa. Ei myöskään sosionomin voi olettaa työllistyvän automaattisesti miehensä perunatilalla. Myös lomitusjärjestelmän kehittämishanke on vireillä sosiaali- ja terveysministeriössä.

Arvoisa puhemies! Erään tutkimuksen mukaan muun muassa äitiys pienentää naisten yrityksenperustamisaikeiden todennäköisyyttä. On ymmärrettävää, että yrittäminen ei aivan pienten lasten äideillekään kovin helppoa ole, mutta ilmiön soisi olevan vain satunnainen. Yrittämisen edellytyksiä myös tämän ryhmän osalta tulisikin helpottaa.

Parhaillaan uudistuksen alla oleva yrittäjille suunnattu starttirahajärjestelmä on sekin keino yrittäjyyden ja samalla työllisyyden edistämisessä. Starttiraha aiotaan laajentaa koskemaan työttömien lisäksi myös työttömyysuhan alaisia ja palkka- tai kotitaloustyöstä yrittäjiksi siirtyviä sekä opintonsa päättäneitä opiskelijoita, kuten ministeri Filatovkin on jo moneen kertaan todennut.

Ensi vuoden alusta voimaan tulevan uudistuksen tarkoituksena on, että yhä useammalla yrittäjäksi aikovalla on mahdollisuus starttirahaan, kunhan siihen on olennainen tarve ja yritysidea toimii eikä kilpailua vääristetä. Tulevaisuudessa starttiyrityksiä odotetaan syntyvän entistä enemmän hoiva-alalle, muihin henkilöpalveluihin, tietotuotantoon, matkailun ohjelmapalveluihin sekä liike-elämän palveluihin. Starttirahan turvin aloitetut yritykset työllistävät käynnistymisvaiheessa usein vain yrittäjän itsensä. Pitkän aikavälin työllisyysvaikutukset ovat olleet keskimäärin miltei kaksi henkilöä. Nyt tehdyn esityksen tavoitteena on tukea entistä työllistävämpiä yrityksiä. On myös huomioitava se, että palkkatyöstä yrittäjäksi siirtyneistä on arviolta puolet sellaisia, joiden tilalle työnantaja palkkaa uuden työntekijän.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen aikana on viety eteenpäin myös työvoimapalvelun rakenteellista uudistusta. On perustettu erityisiä palvelukeskuksia, joista saa samasta paikasta työvoimapalveluiden lisäksi sosiaali- ja terveystoimen palveluja sekä Kelan palveluja. On synnytetty aivan uudenlaista yhteistyötä, jonka keskeisenä tavoitteena on pitkään työttöminä olleitten ihmisten auttaminen ja työhön sijoittuminen. Moni ammatillinen palveluverkosto tarjoaa asiakkaille tukea elämänhallinnassa ja työnhaussa sekä antaa monipuolisia kuntouttavia ja aktivoivia toimenpiteitä. Tällä hetkellä vaikeimmin työllistyvien palveluja hoidetaan 29 pisteessä. Palautteen perusteella tätäkin toimintaa voidaan kehittää. Työvoimatoimistojen palvelun laatua ja yhteistyötä yrittäjien kanssa on samalla kehitettävä, jotta yrittäjät rohkaistuisivat työllistämään niin sanotusti kortistossa olevaa työvoimaa.

Ja lopuksi: Matalan tuottavuuden työn sivukulujen alentaminen on tarpeen tehdä, mutta summan on oltava riittävä, jotta sillä olisi vaikutusta työpaikkojen syntyyn.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Työllisyyden hoidossakin on ainakin yritettävä nähdä kokonaisuus ja tulevaisuus myös ensi vuotta pidemmälle. Kansainvälisen kehityksen seuraaminen ja sen huomioiminen päätöksenteossa on välttämätöntä. Kyllä eduskunnan ja hallituksen jäsenten ällin luulisi riittävän sen tosiasian toteamiseen, että jos Suomella menee kansainvälisesti hyvin, suomalaisilla menee muutenkin hyvin. Kilpailukyky on tässä avainsana.

Kansainvälisessä työnjaossa Suomi ei voi ylläpitää ja edistää elintasoaan kilpailemalla matalan tuottavuuden aloilla bulkkituotannolla globaaleilla markkinoilla. Hallituksen näkemys uuden suomalaisen työllisyyden muodostumisesta on siis epäjohdonmukainen sen kanssa, minkä muutoin katsotaan olevan Suomelle hyväksi kansainvälisessä työnjaossa. Meidän menestymisemme maailmalla on perustunut osaamisen tuottaman kilpailukyvyn kasvuun. Osaamista on parannettu investoimalla tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Hallituksen on vastattava siitä, että t&k-määrärahat käytetään nimenomaan innovointiin, ei alueellistamisen aiheuttamiin kustannuksiin. Osaajat ovat olleet avainasemassa, kun kansantulo on kasvanut nopeasti ja viennin osuus bkt:sta on noussut yli 40 prosenttiin.

Saavutetun hyvinvoinnin säilyminen edellyttää lähes 3 prosentin vuotuista bkt-kasvua. Tämän kasvun perusedellytys on kilpailukyvyn säilyminen. Siksi osaajat on saatava pysymään Suomessa ja työntekijöitä on kannustettava osaamisensa parantamiseen kaikissa työtehtävissä. Osaavampi työvoima takaa Suomelle paremman kilpailukyvyn. Näille osaaville työntekijöille on kova kysyntä ulkomaillakin, eikä meidän muita maita korkeampi tuloverotus juurikaan kannusta jäämään Suomeen. Meillä hyvätuloiset maksavat jo lähes 10 prosenttia enemmän veroa muihin maihin verrattuna. Myöskään jyrkkä veroprogressio ei kannusta osaamisen parantamiseen, koska rajaveron suuruuden vuoksi lisäpalkasta jää vaivaan verrattuna liian vähän käteen. Meillä lypsävää lehmää ei sentään tapeta; sen sijaan se ajetaan naapuriin vihreämmille niityille.

Tuloveron alentamisella on tunnetusti dynaaminen vaikutus, ja yrityksissä syntyy lisää tuottavia työpaikkoja, jos työnantajan kustannukset alenevat. Työnantajia ei saa enää rangaista työn tuottamiseen liittymättömillä kuluilla. Kotimaisten palvelujen kysyntää lisätään vain tuloverotusta edelleen keventämällä, samalla kun matalan tuottavuuden työpaikkojen muodostumista on edistettävä myös työnantajamaksujen pikaisella alentamisella ja palvelualojen alv:n pienentämisellä. Vain kaikkia näitä keinoja samanaikaisesti käyttämällä on edes pieni mahdollisuus luoda uusia työpaikkoja matalan tuottavuuden aloille.

Arvoisa puhemies! Työttömän on voitava niin halutessaan kouluttautua uuteen ammattiin ilman, että hän putoaa työmarkkinakorvauksien ulkopuolelle. Korostan: uuteen ammattiin. Työttömille suunnatut kurssit harvoin johtavat työllistymiseen. (Ed. Gustafsson: Useimmat johtavat! Edustaja ei tunne asiaa!) Niiden merkitys on lähinnä tilastojen hetkellinen paraneminen. Jos työttömän ei kannata ottaa vastaan työtä, koska elinolosuhteet siitä huononisivat, ei vika ole työttömässä vaan järjestelmässä. Hallitukselta puuttuu tässäkin rohkeutta toteuttaa omia ohjelmiaan. Puhetta tuntuu riittävän, mutta missä ovat teot? Meillä jokaisella on oma suu lähempänä kuin säkin suu, myös työttömillä. Siksi työn tekeminen on tehtävä keinolla millä hyvänsä kannattavammaksi kuin työttömyys.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Haluaisin korjata sen, etteikö työvoimapoliittinen koulutus johtaisi ammattiin, koska yhä suurempi osa tuosta koulutuksesta tehdään tutkintoon tähtäävästi ja sitä kautta on mahdollista työvoimapoliittisen koulutuksen kautta hankkia itselleen uusi ammatti. Meillä on erilaisia muuntokoulutuksia, erilaista vaihtovalmennusta, jossa pyritään tähän samaan tulokseen.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Edustajan puheenvuorossa oli paljon ihan sellaista asiaa, mitä hallitus itse asiassa toteuttaa. Jos nuo sanat olivat tukea sille, hyvä niin; jos ne olivat kritiikkiä jostakin sellaisesta, mitä itse asiassa ei ole tapahtumassa, niin sitten on syytä vähän oikaista. Pari lukemaa vaan nyt siitä, mitä on tapahtumassa.

Ensinnäkin ensi vuoden alussa tapahtuu merkittävä yritysverouudistus, joka keventää sadoilla miljoonilla euroilla yritysten ja niiden omistajien maksamaa veroa. Erityisesti pienen liikevaihdon yritysten kohdalla on tapahtunut jo veronkevennys, -huojennus, ja ensi vuonna sen huojennuksen ala vähän kasvaa entisestään.

Mitä erityisesti tulee osaamiseen, tietoon ja taitoon, niin kyllä hallitus on tunnistanut sen sauman. Meidän mahdollisuutemme menestyä on vain siinä, ei matalissa palkoissa, vaan osaamisen, innovaatioperustan ja teknologiapohjan vahvistamisessa. Näitä varoja hallitus lisää tilanteessa, jossa oikeastaan muut määrärahat eivät juurikaan lisäänny. Esimerkiksi, mainitsin jo kerran, vaikkapa Tekes: (Puhemies koputtaa) Kun kahden kolmen vuoden ajan ne rahat olivat ennallaan, nyt kahdessa vuodessa kasvu on 50 miljoonaa euroa.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nimenomaan, niin kuin ministeri Pekkarinen juuri äsken sanoi, tukeni osoitus on nimenomaan tähän tutkimuksen ja kehityksen ja innovointipolitiikan lisäämiseen ja sen tuottavuuden määrittelemiseen.

Mutta minun varoituksen sanani nimenomaan kohdistui tähän, mitä ministeri Pekkarinen aikaisemmin sanoi, että t&k-määrärahoja nimenomaan Tekesin suuntaan lisätään 40 miljoonalla eurolla. Se on hienoa näin, mutta se ei saa mennä byrokratiaan ja hallinnon siirtämiseen paikasta toiseen vaan nimenomaan innovaatiopolitiikkaan.

Vielä ministeri Filatoville: On tapauksia, joissa työtön, jos lähtee tutkintoon tähtäävään koulutukseen ja ilmoittaa sen etukäteen, menettää silloin erilaiset asumistukeen ja muihin työmarkkinatukiin liittyvät korvaukset. Tämä ei ole oikein.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Asumistuki ei ole sidoksissa työttömyysturvaan, vaan se on aivan erillinen tuen muoto, ja se on sidoksissa siihen, mikä on henkilön toimeentulotaso, minkä verran hän ansaitsee ja mikä on hänen taloudellinen tilanteensa.

Mutta on totta, että ihminen ei voi aivan itse valita koulutuspaikkaansa avoimilta koulutusmarkkinoilta silloin, jos hän on työtön ja haluaa säilyttää työttömyysturvansa. Tämä on ongelma, joka suomalaisessa järjestelmässä on, ja siihen on puututtu parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän käsittelyssä ja on käyty neuvotteluja työmarkkinajärjestöjen kanssa siitä, voitaisiinko helpommin lähteä myös siihen, että muualta kuin työvoimapoliittisena koulutuksena hankittua koulutusta voitaisiin pitää ikään kuin työvoimapoliittisena, jotta työttömyysturva säilyisi. Ikävä kyllä neuvottelut ovat olleet hyvin vaikeita, koska työnantajapuoli, joka on maksamassa ison osan työttömyysturvasta, ei halua tehdä siitä opintotuen korviketta, ja se on sinänsä ymmärrettävää. Mutta nuo neuvottelut jatkuvat, (Puhemies koputtaa) ja pyrimme etsimään ratkaisun, joka olisi työvoimapoliittisten tavoitteiden kannalta parempi kuin nykyinen.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan oikein, että panostetaan tuotekehittelyyn ja tämän alan toimintoihin. Se on pitkällä tähtäyksellä paras vaihtoehto, mutta nyt on kumminkin yli 100 000 pitkäaikaistyötöntä, ikääntynyttä. Nämä firmat, jotka heittävät heitä ulos, eivät halua heitä työllistää, vaan he jäävät yhteiskunnan vastuulle. Heille pitäisi nyt sitten työttömyyskorvausta nostaa. Toivon kokoomukseltakin, että ovat tällaisten asioiden takana, että kaikilla ihmisillä olisi perälauta ja he tulisivat toimeen, kun yhteiskunnasta ei työtä järjesty.

Matti  Kauppila /vas:

Herra puhemies! "Työllisyystavoite karkaa." "7 000 työtöntä lisää viime vuoteen verrattuna." "Matalapalkkatuella työtä työttömille." "Parannetaan työllisyyttä palvelutyöpaikoilla aluepolitiikalla."

Siinä on lehtien ja tämänkin illan otsikoita työllisyydestä ja työttömyydestä.

Sinipunahallitus aikoinaan tavoitteli työttömyyden puolittamista. Tavoite ei ollutkaan suomalainen keksintö, vaan kopio suurelta Saksanmaalta, vieläpä oikeistojohtaja Kohlilta. Näin saatiin lukea valtalehdestämme Hesarista eilen. Oikeistolaiset jäljet näkyvät selkeästi meidän työvoimapolitiikassamme. Nykyinen hallitus räpiköi samojen tavoitteiden pakottamana 100 000 uuden työpaikkansa kanssa. Maailma on kuitenkin muuttunut: on Kiina-ilmiötä, on pääomapakoa, ikääntyvää ja sairastuvaa työvoimaa. Vanhoihin ja uusiin ongelmiin eivät vanhat konstit pure. Se pitäisi hallituksenkin ja erityisesti kokoomuksenkin tajuta. Tänäänkin on kuultu hyvin oikeistolaista puhetta työttömyydestä ja sen syistä. Yksityinen sektori ei tunnusta mitään velvollisuutta työllistää väkeä yhteiskunnallisin perustein. Kaiken pitää tuottaa maksimaalisesti.

Nyt ei kilpailla työvoimasta korkeilla palkoilla, vaan siitä, miten saisi mahdollisimman paljon tukea yhteiskunnalta ottaessaan uuden työntekijän töihin. Julkinen sektori on kuitenkin pahin työvoimalla ja työvoimatuilla keinottelija; siis SDP—kokoomus—kepu-akseli toimii kunnissa juuri päinvastoin kuin täällä tänäkin iltana on puhuttu.

Ministeri Filatov viittasi ay-liikkeen rooliin. Se on todella monessa kunnassa kaksijakoinen: isojen kaupunkien pääluottamusmiehet ovat usein isojen kaupunkien valtuustoista ja sitä kautta vahtimassa omia rooteleitaan, jolloinka yksittäisen työntekijän etu monesti jää kyllä valvomatta.

Työvoimaministeriö jatkaa työttömyyden säilöntäpolitiikkaansa eikä näe, missä mennään. Merkittävin säilöntäkohderyhmä eli yli 55-vuotiaat pitkäaikaistyöttömät pitäisi päästää eläkkeelle tahtonsa mukaisesti mahdollisimman pian. Tällöin jäisi aikaa ja varoja varsinaiseen työvoimapolitiikkaan, johon kuuluisivat siten koulutus, työ, ammattitaidon kehittäminen, uusien ammattien tulo jne.

Porvarillinen puoli vaatii rakenteellisia muutoksia, joilla voidaan muuttaa palkanmuodostusta ja purkaa markkinoiden jäykkyyksiä, mitä niihin sitten halutaankaan sisällyttää. Irtisanominen on Suomessa jo nyt varsin helppoa ja halpaa, kunhan työnantajat viitsisivät lukea lakeja ja sopimuksia. Siitä pitäisi kiittää ammattiyhdistysliikettä.

Verotus on ollut aina hyväpalkkaisten ongelma. Pienistä palkoistahan menee niin vähän veroja, ettei sitä huomatakaan. En ole kuullut, että matalapalkka-alojen työntekijät olisivat pitäneet työnteon esteenä kovaa verotusta. Yleisempi ongelma näissä piireissä on ollut työpaikan puuttuminen. Työstä ja palkasta maksaisi iloisena veroja ja niitä pahamaineisia välillisiä kustannuksia, joista kokoomus huutaa kaiken pahan alkuna. Pakkoyrittäminen ja työttömien kyykyttäminen kuuluvat kokoomuslaisten arsenaaliin saada ihmiset liikkeelle vastaanottamaan työtä tai sitten pitkiä karensseja työvoimaviranomaisilta.

Työpaikkoja ei luoda tyhjästä. Uusi työpaikka vaatii aina rahaa, tilauksia tavaroista tai palveluista. Missä niitä sitten on? Kuten olemme täällä eduskunnassa monesti todenneet, emme pysty päättämään suoraan työpaikkojen syntymisestä kuin häviävän pienessä mittakaavassa. Valtion organisaatioiden työllistämisestä teoriassa voimme päättää, mutta käytännössä emme. (Puhemies koputtaa) Olennaisinta on se tahtotila, millä hallitus asiat käsittelee.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lähes kaikissa Euroopan maissa mutta erityisesti Suomessa työttömyys kohdistuu voimakkaimmin vähän koulutettuun osaan työvoimasta, kuten olemme tänä iltana moneen kertaan todenneet. Tähän kehitykseen hallitus onkin pureutunut keskittämällä muun muassa lisäkoulutusta työllisyysasteen nostamiseksi. Suunta näyttäisi kuitenkin olevan vähitellen muuttumassa, kun nyt jo korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyysprosentit kasvavat. Lisäksi suuri joukko korkeasti koulutettuja tekee koulutustaan vastaamatonta työtä. Aiempien hallitusten koulutus- ja työllisyyspolitiikassa onkin unohtunut suorittavan työn ja sen tekijän arvo. Tämä valmiiksi valittu korkeakoulutettujen tie on johtanut siihen, ettei kaikille riitä koulutustaan vastaavaa työtä. Toisaalta linjaus olla tukematta matalapalkkaista työtä on vienyt vähän koulutetulta väestöltä töitä muualle tai edistänyt niiden lakkauttamista kokonaan.

Tutkimusten mukaan matalapalkkaisen työvoiman kysyntä on erittäin herkkää työvoimakustannusten muutoksille. Prosentin kasvu työvoimakustannuksissa lisää työttömyysriskiä jopa 1,5 prosentilla. Erityisesti nuorten työllisyystilanteeseen puuttuminen tuo mielestäni myönteisen kuvan yhteiskuntamme kehittämisen päälinjoista. Nuorisotyöllisyys nimittäin reagoi ensimmäisenä suhdanteisiin. Kun vuoteen 2015 mennessä maassamme jää noin miljoona suoritustason työntekijää eläkkeelle, jää jäljelle kysymys, pystyvätkö nyt työttömänä olevat nuoret täyttämään nämä paikat. Kolmasosan sukupolvesta on nimittäin useiden raporttien mukaan todettu olevan tulevaisuudessa työelämästä syrjäytyneitä. Haasteita siis riittää. Näille joillekin jo ammattikoulutuksen saaneille vähäinenkin työkokemus olisi arvokasta pääomaa. Nykyinen työmarkkinatukijärjestelmä kuitenkin rankaisee pienin askelin työelämään siirtymistä. Työttömyystukea tulisikin joustavoittaa siten, että se mahdollistaisi lyhytaikaisenkin työssäolon ilman rangaistuksia. Siis työtä eduskunnassa riittää.

Toisaalta tietoisesti valittu palkkarakenne pitää yllä työnteon kannattamattomuutta. Nykyisellään työttömyystuki mahdollistaa korvauksia tekemättömyydestä. Matalasti palkattujen töiden merkityksen aliarvostaminen vie työttömiltä motivaation hakeutua töihin.

Työllisyys koostuu kokonaisuuksien hallinnasta. Muun muassa erilaisten yrittäjyysohjelmien kautta Vanhasen hallitus pyrkii edistämään paitsi yrittäjyysilmaston elpymistä, myös aikanaan kansantulon kasvua. Oleellista hallituksen on myös toimia siten, että aivan kuten menneinä vuosinakin esimerkiksi tienrakennushankkeet väylästön kehittämisen rinnalla ovat aina työllisyyteen positiivisesti vaikuttavia tekijöitä. Siksi kerrannaisvaikutuksiltaan positiivinen ministerityöryhmän väylälista on pantava toimeksi pikaisesti osaksi työllisyystavoitteiden parempaa saavuttamista. Tässä poikkihallinnollinen tarkastelu on tervetullutta, jos missä.

Hyvät työllistämisideat ovat kuin sienet: siinä missä löytyy yksi sieni, löytyy yleensä useampia. Siksi on välttämätöntä, että eri alueet Suomessa ovat samanarvoisia kilpailuedellytyksiltään tarkasteltaessa esimerkiksi taloudellista tukea. Sen vähempiarvoisempaa ei ole tarkastella maan sisäistä kilpailukenttää kuin Euroopan tai maailmanlaajuista kilpakenttääkään.

Ed. Matti Väistö merkitään läsnä olevaksi.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kun olen parinkymmenen vuoden aikana pyörinyt näissä työllisyysasioissa eri puolilla katselemassa ja osittain osallistumassakin siihen, miten työllisyyspolitiikkaa, elinkeinopolitiikkaa ja työvoimapolitiikkaa pitäisi järjestää, niin yhteiskunnan kehitys on ollut aika hurja ja muutos myös. Ihan selkeästi on ollut nähtävissä, että vähemmän koulutettujen — ja vaikka olisi koulutettu ja hyvä työmies, lainausmerkeissä, niin silti, jos muut edellytykset eivät täyty — työllistyminen on vaikeaa.

Voin kuvitella, että vuonna 88, kun eräs erittäin hyvä kirvesmies pääsi vankilasta muutaman vuoden vankeustuomion jälkeen, hän työllistyi parissa viikossa sen jälkeen, koska työnantajat tiesivät, että hän oli hyvä työmies, vaikka välillä erehtyi lain väärälle puolelle. Mutta tänä päivänä samantyyppisen kaverin työllistyminen olisi täysin mahdotonta juuri siitä syystä, että työnantajat eivät halua ottaa pienintäkään riskiä. Vaikka tietäisivät, että joku on hyvä työntekijä, niin jos siinä on olemassa pienikin riski ja jos on vaihtoehtoja olemassa, niin mieluummin otetaan se riskittömämpi vaihtoehto. Siinä mielessä nyt on joutunut paljon semmoisia ihmisiä tavallaan avoimien työmarkkinoiden ulkopuolelle, joilla olisi kyllä työkykyä tehdä, mutta heillä on joitakin riskitekijöitä, sairastavuutta tai jotakin sellaista tai pitkäaikaistyöttömyyttä.

Työministeriössä on erittäin hyvä työvoimavirtapaperi, joka osoittaa sen, että esimerkiksi vuonna 2003 Suomessa oli yli 800 000 työttömyysjaksoa, joista suurin osa kuitenkin päättyi, ennen kuin henkilö oli ollut kolme kuukautta työttömänä. Se kertoo myös monenlaisia asioita, joihin en käy tässä sen tarkemmin. Mutta tähän perustuen ja osittain myöskin sen vuoksi, että vedän juuri Kainuun hallintokokeilun työllisyyspoliittista valmisteluryhmää, olen päätynyt siihen ratkaisuun, että nykyinen työvoimapoliittinen järjestelmä, jossa henkilön tukitoimet tulevat aika myöhään, vasta sitten kun henkilö on ollut pitkään työttömänä, on tämän päivän väärää työvoimapolitiikkaa juuri sen vuoksi, että se riski työnantajan silmissä kasvaa koko ajan, mitä pitempään henkilö on työttömänä. Tämä on työvoiman saatavuuskysymys, ja silloin toisella puolella on sitten kysyntäpuoli: miten työvoiman kysyntää voitaisiin lisätä.

Nyt Suomessa joudutaan tekemään strateginen valinta, kun on niin voimakas painostus tähän matalapalkkayhteiskunnan luomiseen ja matalan palkan tukemiseen. Kun tiedämme, että rahaa on vähän kaiken kaikkiaan käytettävissä, niin silloin tietenkin pitäisi käydä se ideologinen keskustelu, millaisen yhteiskunnan me Suomesta tulevaisuudessa haluamme. Meillä on maailman koulutetuin työväki nyt ja tulevaisuudessakin. Tarkoitan sitä, että myös matalaa palkkaa saava työvoima on koulutetumpaa kuin suurimmassa osassa muita maita. Sen vuoksi joidenkin alojen tai ammattien tuomitsemien ikuisiksi matalapalkka-aloiksi on minusta kohtalokasta. Se on kohtalokasta senkin vuoksi, että mikäli nämä ammatit nimetään tai ne muodostuvat tässä tukijärjestelmässä, niin näiden alojen koulutukseen ei enää haluta hakeutua. Tulevaisuudessa, kun on pienemmät ikäluokat, meidän pitää miettiä, onko järkevää leimata joitakin aloja matalan tuottavuuden nimissä matalapalkka-aloiksi.

Aivan kuten ed. Mustajärvi täällä aikaisemmin ryhmäpuheenvuorossamme jo kertoi, välttämättä matala palkka ja matala tuottavuus eivät ole sama asia. Silloin pitää kysyä, mistä tässä ilmiössä oikein on kysymys. (Puhemies: 5 minuuttia!) — 5 minuuttia meni, en kerennyt kovinkaan pitkälle tässä. Täytyy pyytää uusi puheenvuoro siis.

Mika  Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymys työllisyyden ja hyvinvointipalvelujen turvaamisesta kärsii kyllä tietyllä tavalla uskottavuusongelmaa jo tekijöittensä muodossa. Niin kuin tänä päivänä on kuultu, tekijät eivät pysty osoittamaan selkeää vaihtoehtoista ohjelmaa, jolla he aidosti haastaisivat hallituksen tämänhetkistä linjaa. Voidaan kai sanoa, että tämän välikysymyksen parhaana puolena voidaan pitää sitä, että se antaa eduskunnalle hyvän tilaisuuden käydä keskustelua tästä tärkeästä asiasta eli hyvinvointipalvelujen turvaamisesta jatkossa.

Oppositio on oikeassa parissa kohdassa, ensinnäkin siinä, että valtiovarainministeriön mukaan ikärakenteen muutos merkitsee lähes 10 miljardin menojen lisäystä vuodessa, ja myös siinä kohdassa, että tulevista kustannuksista voidaan selvitä vain, jos työssäkäyvien osuus on jatkossa riittävä. Tässäkin kohdassa erityisesti kokoomuksella olisi ollut hallituksessaolovuosien aikana hyvät mahdollisuudet valmistaa yhteiskuntaa tätä erittäin voimakasta rakenteellista murrosta varten. Kokoomuksen teot vain ovat olleet hyvin vähäisiä tältä osin. Sinällänsä nämä opposition esittämät tiedot murroksen vaikutuksista eivät tuo mitään uutta tietoa hallitukselle. Nämä ovat erittäin hyvin hallituksella tiedossa.

Tämä tavoite työssäkäyvien riittävästä määrästä on hallituksen jatkuva haaste. Tämä haaste linjaa pitkälti myös hallituksen politiikkaa. Varsin laajasti vallitsee yhtäläinen mielipide siitä, että heikkenevä huoltosuhde yhdistettynä talouden globaaliin kehitykseen muodostaa sen kokonaisuuden, jota vastaan Suomen on taisteltava turvatakseen jatkossa hyvinvointipalvelujen rahoituksen. Hyvinvointipalvelujen rahoitus on mahdollista vain, mikäli maamme talouskasvu on riittävää ja maassamme on menestyvää yritystoimintaa sekä korkea työllisyysaste. Näitä toimia ja näitä tukevia toimia hallitus on lukuisia toteuttanut jo puolentoista vuoden hallituskauden jälkeen ja on myös jatkossa toteuttamassa.

Arvoisa herra puhemies! Suuri haasteemme onkin se, että kykenemme vastaamaan meneillään olevaan erittäin voimakkaaseen rakennemuutokseen niin täällä kansallisesti kuin totta kai myös kansainvälisesti. Vaikka olemmekin useissa tapauksissa suhtautuneet globalisaatioon varsin kriittisesti — niitä puheenvuoroja on käytetty myös tänään täällä — on meidän tunnustettava se totuus, että kansakuntana me olemme olleet selkeästi hyötyjä vapaasta maailmankaupasta. Nykyinen elintasomme perustuu pitkälti vientivetoiseen teollisuuteen ja sen kasvuun. Tämän nimenomaan vapaa maailmankauppa on mahdollistanut. Tähän vientikaupan tukemiseen on aikojen saatossa valjastettu yhteiskuntapolitiikkaa hyvin laajasti, esimerkiksi työmarkkinapolitiikkaa, rahapolitiikkaa jne. Tämä on erittäin ymmärrettävää, sillä sodanjälkeiselle köyhälle, teollistuvalle maalle tämä malli toimi. Me loimme hyvinvointiyhteiskuntaa tällä mallilla mutta samalla me saimme aikaan sen, että palvelusektorimme on jäänyt varsin heikoksi. Tänä päivänä me olemme tilanteessa, jossa Suomen teollisuustuotannon osuus kansantaloudesta laskee tasaisesti, ja tämä lasku meidän tulisi pystyä täyttämään nyt esimerkiksi palvelujen viennillä.

Mielestäni on täysin selvä asia, että jatkossa menestyäkseen Suomen on panostettava tulevaisuudessa osaamiseen ja innovatiivisuuteen. Mitään yksittäisiä kaikenkattavia ratkaisuja eivät nämäkään tule olemaan, sillä myös muut laskevat paljon niitten varaan ja kilpailu näillä sektoreilla tulee globaalisti myös kiristymään. Suuri etumme tässä globaalissa kilpailussa voi kuitenkin olla meidän maamme pieni koko. Olemme kansakuntana varsin pieni ja niin haluttaessa myös helposti ohjattavissa haluttuun suuntaan. Byrokratiamme ei ole, toisin kuin ehkä joskus tuntuu, esteenä uusien (Puhemies koputtaa) ja varsin nopeidenkin muutosten tekemiseen. Valttimme tulevaisuuden kilpailussa voisi olla joustavuus eri sektoreilla, joilla pikaisesti vastaamme ajassa tuleviin haasteisiin. (Puhemies koputtaa)

Hallitusohjelman haasteellisesta tavoitteesta, 100 000 uudesta työpaikasta, on pidettävä kiinni. Mikäli tavoitteiden toteuttaminen edellyttää nykyisiä vahvempia toimenpiteitä, ne on toteutettava, koska uudistuksia ja uudistumista ei tule pelätä.

Jouko  Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tulen tässä puheenvuorossani käsittelemään työllisyyden parantamista yrittäjyyttä tukemalla. — Anteeksi nyt, pikkasen sekavat lasit!

Työministeriö edellytti työpolitiikan strategiassaan toimenpiteitä, jotka turvaavat toiminnan jatkumisen ikääntyvän yrittäjän luopuessa yritystoiminnastaan. Työministeriö lupasi muun muassa tehostaa sukupolvenvaihdoksiin liittyvää julkisen ja yksityisen neuvontaorganisaation yritysneuvontaa. Suunta on oikea. Esimerkkinä mainitsen vaikka uusyrityskeskuksen neuvonnan, jonka avulla perustettiin tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla 2 350 uutta yritystä. Yhteensä 15 vuoden aikana Suomeen on saatu uusyrityskeskuksen avulla yli 40 000 yritystä ja niihin hieman alle 100 000 työpaikkaa. Merkittävää on, että työttömien osuus uusyrityskeskuksen neuvonnan asiakkaista oli noin 40 prosenttia, naisten osuus noin 46. Asiakkaista 54 prosentilla oli opisto-, korkeakoulu- tai yliopistokoulutus ja 32 prosentilla ammattikoulutasoinen koulutus.

Arvoisa puhemies! Maassa on edelleen tuhansia yrityksiä, joissa vaihtoehtona on yrityksen lopettaminen tai sukupolven- tai omistajanvaihdos. Vaikka hallituksen tarkoitus on ollut hyvä, asiaan ei ole vieläkään riittävästi paneuduttu. Siksi tarvitaan tehokkaan yritysneuvonnan lisäksi muita kouriintuntuvia toimenpiteitä. Onnistunut sukupolven- ja omistajanvaihdos on pitkähkö luopuvan ja alkavan yrittäjän oppimisprosessi, jossa luopuva yrittäjä siirtää yrityksen kannalta tärkeää tietoa ydinprosesseista, markkinoista, asiakkaista, työntekijöistä ja toimintaympäristöstä alkavalle yrittäjälle, puhumattakaan siitä, että usein uusi yrittäjä tarvitsee oppimisprosessia edeltävän yrittäjävalmennuksen. Luopuva yrittäjä puolestaan tarvitsee valmiuksia ja työkaluja omistajanvaihdokseen sekä alkavan yrittäjän ohjaamiseen ja opastamiseen. Onnistuneella sukupolven- tai omistajanvaihdoksella varmistetaan se, että yrittäjän osuus työllistää pysyy ainakin nykyisellä tasolla ja että yrityksen työntekijät pysyvät aktiivisena työvoimana. Mielestäni työministeriön sekä kauppa- ja teollisuusministeriön pitäisi panostaa vielä nykyistä enemmän pk-yritysten sukupolven- ja omistajanvaihdoksiin. Tärkeintä on sijoittaa työvoima- ja elinkeinokeskukset, työvoimatoimistot, korkeakoulut sekä yrittäjäjärjestöt tekemään tiukemmin yhteistyötä pk-yritysten sukupolven- ja omistajanvaihdosten toteuttamiseksi.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kysyntä kasvaa kiihtyvällä vauhdilla aina vuoteen 2020—2030 asti. On ennakoitavissa, että kunnat eivät pysty vastaamaan nopeasti kasvavaan kysyntään. Siksi kuntien on turvauduttava yhä enenevässä määrin ostopalveluihin eli yksityisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tämän tosiasian edessä hallituksen tulisi tehokkaasti edistää hoivayrittäjyyttä, mikä samalla osaltaan lisää työllisyyttä. Hoivayrittäjyyttä voidaan edistää avoimien hoivayrittäjävalmennusten avulla. Lisäksi korkeakoulujen ja ammattioppilaitosten sosiaali- ja terveysalan koulutukseen tulisi perustaa hoivayrittäjyyden koulutusohjelmia. Asia hoituu parhaiten opetusministeriön, työvoima- ja elinkeinokeskusten sekä edellä mainittujen oppilaitosten yhteistyönä.

Herra puhemies! Suomalainen yhteiskunta tarvitsee kipeästi uusia yrittäjiä, jotka luovat uusia työpaikkoja. Työministeriön työpolitiikan strategiassa halutaan yrittäjyyttä edistää sisällyttämällä pakollinen yrittäjyyden opintokokonaisuus opettajien koulutusohjelmiin. Sinänsä se ei ole mikään täysin hassu ajatus, (Puhemies koputtaa) mutta olisiko kuitenkin järkevämpää se, että liiketalouden asiantuntijat ja yrittäjät itse toimisivat opettajina? Opetusministeriö on tänä vuonna laatinut yrittäjäkasvatuksen linjauksen ja toimenpideohjelman. (Puhemies koputtaa) — Tarkoittaako loppua?

Ensimmäinen varapuhemies:

Käytämme 5 minuutin puheenvuoroja, ja toivon täsmällisyyttä tässä, koska asiasta on sovittu ennakkoon ja ennakkoon pyydetyt puheenvuorot ovat 5 minuutin pituisia.

Puhuja:

Noudatan sääntöjä, kiitos.

Ed. Hannu Hoskonen merkitään läsnä olevaksi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksikin ed. Lintilä täällä moitti kokoomuksen linjauksia. Toteaisin vain, että kokoomushan tukee hallituksen verolinjauksia, että silloinhan ne ovat samassa suunnassa. Ed. Lintilä kertoo, että takavuosina tuettiin vientiteollisuutta ja vientiä ja nyt se olisi vähän epämuodikasta eikä pitäisi enää niin tehdä. Kyllä se tulevaisuudessakin on niin, että viennistä se raha tulee, millä me täällä toistemme paitoja pesemme. Ei pelkkä toisten paitojen peseminen elätä, vaikka se tärkeätä onkin, että on aina puhdas paita päällä.

Työttömyyden vähentäminen on varmasti kaikkien puolueitten mielestä tärkeimpiä tehtäviämme. Keinot siihen kuitenkin vaihtelevat hyvin paljon. Hallitus näyttää epäonnistuvan pahasti tavoitteessaan vähentää työttömien määrää 100 000:lla: 7 000 on tullut lisää mutta väärään suuntaan.

Veronalennuspolitiikka ei ole toiminut. Sen työllistävä vaikutus on ollut hyvin pieni. Sen sijaan se on ajanut kuntatalouden niin ahtaalle, että kuntien mahdollisuus työllistää on kaventunut merkittävästi. Samaan aikaan kansalaiset ovat valmiita maksamaan nykyistä enemmän veroja, kunhan saavat kunnollisia palveluita. Kuntatyönantaja on jopa niin ahtaalla, että useissa kunnissa on jouduttu kyseenalaisiin toimiin työllistettäessä tarpeellisiin tehtäviin ihmisiä. Tarvittaisiin lisää terveydenhoitoon ja vanhustenhoitoon ja myös koulutoimeen. Silti nykyisetkin palkataan usein pätkätyösuhteisiin vuosi kerrallaan. Ihmisten elämänlaatua ja työllisyyttä voitaisiin parantaa merkittävästi, mikäli kunnille ohjattaisiin lisää varoja. Nyt ne päinvastoin joutuvat tehostamaan toimialoilla, joilla tehostamisen varaa enää ei ole. Lamavuodet kyllä veivät kuntataloudesta löysät pois tehokkaasti.

Kokoomuksen työllistämiskeinot ovat aivan samoja kuin punamultahallituksen. Kokoomus vain menisi hyvinvointirakenteitten romuttamisessa vielä nykyhallitustakin pitemmälle. Hyvältä kuulostava puhe työhön kannustamisesta tarkoittaisi työntekijöitten oikeuksien ja ansioitten leikkauksia. Kokoomus haluaa luoda Suomeen matalan tuottavuuden alueelle matalapalkkatöitä, jotta työllisyys paranisi. Matalapalkkatöillä ei kuitenkaan ihminen tule toimeen, ja näin työntekijät joutuisivat vielä hakemaan elämiseen avustuksia yhteiskunnalta. Kysynkin: Mitä ovat ne matalan tuottavuuden alat? Kaipaisiko oikeistosta selvitystä asiaan? Palvelualat kuulemma ovat usein niitä. Onko oikein, että suuria voittoja tahkoava kaupallinen yritys saa palkata pienipalkkaisia työntekijöitä vielä entistä halvemmalla? Mikä siinä on matalaa tuottavuutta? Helpostikin käy niin, että matalapalkkatyöntekijät vain korvataan ja uusia työpaikkoja ei kuitenkaan synny, verotulot vain laskevat sekä näitten työntekijöitten hyvinvointi. Voitot varmasti nousisivat — se tässä taitaakin olla takana eikä työllistäminen.

Arvoisa puhemies! Sata vuotta sitten taisteltiin kahdeksan tunnin työpäivän puolesta. Nyt ollaan menossa sellaiseen suuntaan, josta löytyy esimerkkejä eri puolilta maailmaa. Useassa maassa, joissa työntekoon on kannustettu huonolla tai olemattomalla perusturvalla ja matalapalkoilla, ihmiset joutuvat tekemään useaa työtä, jotta heidän varansa riittävät elämiseen. Luulisi, että meillä pidettäisiin pohjoismaista järjestelmää parempana. Ainakin tavalliset ihmiset kyselyitten mukaan sitä arvostavat. Poliitikkojen toimesta sen sijaan tuntuu siltä, että tässä nyt vaan kaivetaan viimeksi keskustan työreformissakin olleita ajatuksia esille, jopa entistä rajumpina.

Vastuuta työllisyyskehityksestä kantavat tietysti hallitus ja eduskunta. Kaikkea vastuuta ei voi kuitenkaan sälyttää päättäjien harteille; myös suomalaisilla suuryrityksillä luulisi löytyvän nykyistä enemmän vastuuta yhteiskunnastamme. Nämä yritykset ovat nousseet kannattaviksi ja menestyviksi suomalaisen yhteiskunnan korkean koulutustason ja yhteiskuntarauhan ansiosta. Nyt tilaisuuden tullessa omistajat rahastavat kaikki saatavat lyhyen tähtäimen voitot ulos yrityksistään. Tämä ei ole yritysten itsensäkään kannalta järkevää, saati sitten yhteiskunnan tai yritysten työntekijöitten.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! On valitettavaa, että vasemmistolla on näin vääristynyt kuva kokoomuksen välikysymyksestä. Matalan tuottavuuden sosiaalikulujen vähentämisessä on kyse nimenomaan sosiaalikulujen ja palkan sivutulojen vähentämisestä, ei lainkaan palkan vähentämisestä. Se on ikävää, että menee tämmöiseksi poliittiseksi retoriikaksi, millä ei ole minkäänlaista ... (Ed. Huotari: Kerro joku esimerkki siitä, minkälainen yritys tukea saisi!) — No, mikä tahansa kahvilayritys, ja sitä paitsi opettajatkin ovat valitettavasti näitä matalan tuottavuuden ihmisiä, jotka matalapalkalla elävät, mutta en puutu tähän enempää. Tämä on aivan niin kuin päätä hakkaisi seinään, kun teidän kanssanne neuvottelee.

Pääministeri Vanhanen toivoo nimittäin kokoomuksen välikysymyksen herättelevän kaikkia yhteiskunnan toimijoita huomaamaan, että työllisyystavoitteessa hallitus on ison haasteen edessä. Kaikki ovat sen varmasti jo huomanneet, ainakin mediauutisoinnista päätellen, sen verran on ollut huolenkantoa havaittavissa viime päivinä ja ministereitä on haastateltu yhteen jos toiseenkin ohjelmaan. Mielenkiintoista on ollut huomata meidän ministeriemme kommentit: usea tunnustaa, että hallitus on epäonnistunut ja tämä työllisyystavoite on epärealistinen. Yksi ministeri ei edes usko, että hallituksella on mitään keinoja puuttua koko työllisyyden hoitoon. Mitä tämä osoittaa ensinnäkin siitä yhdestä ministeristä? Että hän on muita rehellisempi, vai? Mitä tämä osoittaa niistä muista ministereistä, jotka pitävät tavoitetta saavuttamattomana? Näihinkö ministereihin meidän Suomen kansan pitäisi luottaa, kun he ovat itse antaneet tavoitteensa ja siinä ei pysytä.

Työllisyystilanne johtuu toki pääministerinkin syyttämistä taloudellisista suhdanteista, mutta yhtä paljon se johtuu täysin vääristyneestä suomalaisesta arvomaailmasta, jossa kaikki työ ei suinkaan ole arvokasta ja jossa työttömänäolo on sallittua. Miksi hallitus ei puhu tästä, ja miksi tähän ei puututa? Jos pääministeri Vanhanen puhuessaan ja vaatiessaan kaikkia yhteiskunnan toimijoita huomaamaan nykytilanne tarkoitti median sijaan sitä, että yritysten täytyy hoitaa hallituksenkin tehtävät, ollaan kyllä heikoilla jäillä. Sitähän tuntui äskeinen puhujakin vaativan, että yritykset hoitavat hallituksen tehtävät. Yrityksen tehtävä ei ole mitään muuta kuin kerätä voittoa ja niillä voitoilla tarjota työtä ja loput hoitaa veroja maksamalla. Näin se on aina ollut. Ja jos ei ole aina ollut, niin ei ollut silloin, kun patruuna Walden nimenomaan vähäisten verojen takia huolehti niin, että yrityksellä oli muutakin vastuuta kuin pelkästään työpaikan tarjoaminen. Silloin yritykset kyllä kouluttivat väkeä ja huolehtivat sairaanhoidosta, mutta silloin ei verotusta ollut siinä määrin ollenkaan kuin nykyisin.

Suomessa puhutaan totuutena, että matalapalkkatyötä ei Suomessa kannata teettää, kaikki teollisuus täältä lähtee, täytyy tyytyä uusien työpaikkojen luomiseen erityisesti teknologia-aloilla. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä samaan aikaan Ikea on päättänyt teettää Suomessa mäntypöytiä yhä edelleen kannattavaan hintaan. Mutta onko meidän ylikorostuneessa maisterihuumassamme lainkaan kysyntää vastaavasti koulutusta näille mäntypöytien tekijöille? Meillä koulutuspolitiikka ja työllisyyspolitiikka eivät kohtaa lainkaan. Vuosi sitten hyväksytyssä koulutuksen kehittämissuunnitelmassa aloituspaikkoja korkeakoulutuksen puolella oli jo yli 70 prosentille väestöstä. Samaan aikaan suorittavan työn puolelta löytyvät ne työpaikat, joihin kaivataan työntekijöitä. Työministeri itse — olin kuulemassa TuVin eräässä kuulemisessa — myönsi, että opetusministeriö ja työministeriö eivät tee yhteistyötä koulutussuunnittelussa. Eipä ihme, että koulutuspolitiikka on meillä eriytynyt pelkäksi ideologiseksi tasa-arvotaisteluksi, jossa kielletään muun kuin korkeakoulutetun työn arvo. Tämä näkyy työllisyydessä. Tämä näkyy myös koulutuspolitiikassa. Opintoja pakotetaan suorittamaan tiukennetussa aikataulussa, jotta opiskelija äkkiä valmistuisi eikä joutuisi enää ajamaan taksia tai istumaan kaupan kassalla, koska nämä eivät ole nykyhallituksen mielestä arvostettavia, oikeita töitä. Kuka nämä työt tekee tulevaisuudessa, kun hallitus tarjoaa vaihtoehdoksi työttömyystukia?

Tämä hallituksen realiteettien kiistäminen näkyy raaimmin siinä, että samaan aikaan kun työttömyys lisääntyy, lisääntyvät myös avoimet työpaikat ja se aika, joka tarvitaan avoimen työpaikan täyttämiseen, venyy. Tämä osoittaa aukottomasti koulutuspolitiikan epäonnistuneen. Työ ja työpaikat eivät kohtaa. Tämä on koko kansakunnan tulevaisuuden kannalta suuri uhka, jota ei täällä salissa juurikaan ole uskallettu käsitellä. (Ed. Gustafsson: Kaikki tämäkö on tapahtunut puolentoista vuoden aikana?) — Ei, vaan meillä on ollut sosialidemokraattisia opetusministereitä niin pitkään kuin muisti kantaa. Siinä sanon, että on vika. Nyt on 10 sekuntia aikaa minulla kiittää. Kiitän.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! En ole varmasti sanonut, että työministeriö ja opetusministeriö eivät tekisi yhteistyötä, mutta olen sen sijaan sanonut, että kun katsotaan niitä nykyisiä olemassa olevia opiskelupaikkoja ja niitä ennakointitietoja, joita työministeriön puolelta on saatu, niin se yhteentulema ei vastaa yksi yhteen ennakointitietoja, vaan siinä on sovitettu yhteen meidän olemassa olevaa järjestelmäämme ja tavallaan ennakoinnin näyttämää tulevaisuuskuvaa työmarkkinoista. Se on sinänsä aivan järkevää, että näitä sovitetaan yhteen, koska ei ole mahdollista kerralla, yhtäkkiä, yhdessä vuodessa, muuttaa kokonaan sitä koulutusjärjestelmää, mikä meillä on.

Tärkeintä on se, että me kuljemme yhteiseen suuntaan ja siihen suuntaan, missä katsotaan, mitä työmarkkinoilla tapahtuu, ja käytetään viimeaikaisinta sekä alueellista että valtakunnallista sekä lyhyen tähtäimen että pitkän tähtäimen ennakointitietoa ja yritetään sovittaa näitä asioita yhteen, koska kukaan ei voi ennakoinnin perusteella aivan varmasti (Puhemies koputtaa) sanoa, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Hemming vähän otti itseensä, kun vastuutin, että suomalaisten yritysten pitäisi kantaa enemmän työntekijöistään vastuuta. Mutta samaa asiaa vastuutti myös Aatos Erkko, lehtitietojen mukaan Suomen rikkain mies ja melkoinen työnantaja. Hän moitti, että suomalaiset yritykset eivät kanna vastuutaan työntekijöistään, vaan voittoa tuottavat yritykset lähtevät muualle. Saman perään kyseli myös arkkipiispa Paarma, joka kertoi, että rahan valta on saanut liian suuren vallan Suomessa ja sitä pitäisi rajoittaa. Jos kokoomus ei ole tällaisia linjauksia nähnyt yhteiskunnassa, niin minä ihmettelen. Teillä on kylmä linja, jos te ette kuuntele näitä tällaisia auktoriteetteja, jotka ovat tähän puuttuneet ja joiden pitäisi olla, sanoisinko, kokoomuslaisia, en tiedä, ovatko, mutta jotka ovat nähneet tällaisen ahneuden yhteiskunnassa. Tuntuu vähän omituiselta.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon, että vasemmiston edustajat kokeilisivat itse yrittämistä joskus, niin he tietäisivät, minkälaista se on. Yrittäjän tulo ei nimittäin ole lineaarista. Jos me lähdemme välillä ottamaan yrittäjältä 60 prosentin veroa ansiotuloista, se on se tulo, mikä hänelle jää käteen, millä hän maksaa aikanaan huonon suhdanteen aikana kiinnitettyä asuntoaan esimerkiksi, perheensä kotia. Silloin siinä on aivan turha vaatia mitään suurempaa yhteiskuntavastuuta yrittäjältä, kun hän kerran maksaa jo verot ja hänellä on pelkästään huoli omasta ja perheensä ruuasta. Samoin hän kantaa erittäin suuren vastuun siitä, että niille työntekijöille kaikissa heikoissa suhdanteissa myöskin palkkaa on tullut, niin että hän on jopa oman perheensä turvallisuuden lyönyt laimin siinä heikon suhdanteen aikana. Kun verot huolehtivat meillä tästä tasa-arvosta, silloin minusta ei voi enempää vaatia. Jos tähän puuttuu Aatos Erkko, hän on poikkeus, hän on niin rikas mies, (Puhemies koputtaa) joka varmasti voi vaatia jo yhtä ja toista, mutta silti ei sitä saa.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hemming sanoi varsinaisessa puheenvuorossaan, että yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa. Tietysti yrityksen tehtävä on toimia kannattavasti, mutta ei minun isäni eikä minun veljeni, joka jatkaa isäni yritystä, ja myöskään toisen veljeni yrityksen pääasiallinen tehtävä ole tuottaa voittoa. Niiden tehtävä on tuottaa laadukkaita palveluja ja laadukkaita tuotteita. Silloin kun homma hoidetaan hyvin, silloin se myöskin tuottaa sen verran voittoa, että perhe sillä pärjää.

On kysymys siitä, mitä isot yritykset tekevät ja mitä pienet yritykset tekevät. On valitettavaa se, että kokoomus viime kaudella ja edelliselläkin oli täysin TT:n, Teollisuuden ja Työnantajien, talutusnuorassa ja pienten yrittäjien asiat jäivät ihan hunningolle.

Mutta tässä täytyy puolustaa työministeriä. Kun tulevaisuusvaliokunnassa kuulimme asiantuntijoita, mihin ed. Hemming viittasi, niin minusta suurin ongelma, minkä myöskin työministeri siellä totesi, (Puhemies koputtaa) on se, että tässä nykyisessä ammatillisessa koulujärjestelmässä valtionosuudet tulevat näitten opiskelijoiden (Puhemies koputtaa) mukana ja silloin ikään kuin opiskelijat määrittävät sen, mitä koulutusta järjestetään.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hemming totesi alussa puheenvuorossaan, jotta opettajat kuuluvat tähän vähemmän tuottavan työn piiriin. Minusta siinä kyllä jotenkin aliarvioidaan opettajien ammattitaitoa kovasti, jos tämä luetaan matalan tuottavuuden työn piiriin, koska minä olen kokenut, että suomalaiset opettajat tekevät arvokasta työtä. Ja kun tänä päivänä todettiin lehdessä, että Keskisen pojan tyttöystävä joutuu elämään poliisin palkalla, niin esimerkiksi poliisin työkin on sitten matalan tuottavuuden työtä, jotta aika laajalle mennään sitten kyllä tässä hommassa.

Mutta itse tähän asiaan. Minusta tässä ollaan jotenkin uudessa tilanteessa, ja suomalaiset työnantajat ovat kyllä tavallaan sen vanhan kansallisen vastuun heittäneet syrjään. Pelkästään raha ratkaisee tänä päivänä. Mietin vaan, mitä olisi tapahtunut ennen viimeistä kahinaa, kun 40-luvulla Suomessakin vähän tapeltiin, (Puhemies koputtaa) jos tämmöinen asenne olisi ollut Suomessa yrittäjällä tai kellä hyvänsä, niin kuin tällä hetkellä on. Mennään ulkomaille ja viedään kaikki rahat välittämättä, mitä Suomessa tapahtuu.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hämmästyttävää joskus tämän keskustelun monipuolisuus ja rikkaus, vai onko se köyhyys. Ymmärrän täysin, että yrittäjällä täytyy olla vastuu siitä yrityksestä, niistä henkilöistä, jotka yrittäjällä on palveluksessaan, mutta vain niistä. Jos yrittäjä ei pysty huolehtimaan yhteiskunnalle velvoitteistaan, silloin jossain mättää. Mutta se, onko yrittäjällä yksi vai satayksitoista työntekijää, on aivan sen yrittäjän asia. Hän voi pitää vain sen määrän henkilökuntaa palveluksessaan, millä hän toimeen tulee. Eikä varmasti voi suomalaisessa yhteiskunnassa hoitaa yksityisyrittäjä meidän työllisyyttämme sillä tavalla kuin vasemmistopuolella nähdään tämä tilanne.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kyllähän täällä yrittäjiäkin suosittiin aika paljon: 500 miljoonan markan verohelpotuksia annettiin ja omaisuuden arvostuksessa annettiin etuja. Mutta täällä nyt sillä tavalla sotketaan nämä asiat, että minä puhuin suurista yrityksistä, pk-yritykset ovat vähän erikseen. Monet pienyrittäjät ovat suuryrittäjien alihankkijoita ja sillä tavalla naimisissa suuryrityksien kanssa, ja usein ovat nämä pikkuyrittäjät yhtä pahassa liemessä kuin työntekijätkin siellä. Telakkatyössä on ketjutettu kymmeniä ja satoja pienyrittäjiä. Voiko heitä edes yrittäjiksi sanoa? Tekevät valtavasti työtä ja sieltä saavat sitten jokapäiväisen leipänsä siitä välistä. Minullakin (Puhemies koputtaa) on ihan perhepiirissä yrittäjiä, niin että kyllä jokapäiväistä asiaa on nähdä, miten toimivat pienyrittäjät, kahden kolmen hengen yritykset.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ei pitäisi edes asettaa vastakkain suurempia yrityksiä ja pienempiä yrityksiä, vaan tänä päivänä, kun olemme puhuneet työllistämisestä ja työpaikoista, meidän pitää muistaa, että joka tapauksessa, kun kolme työllistäjää meillä on — valtio, kunnat, elinkeinoelämä — elinkeinoelämä on se sektori, joka tilanteen Suomessa pelastaa, ja näillä näkymin tässä tilanteessa kannattaa panostaa pieneen ja keskisuureen yritystoimintaan unohtamatta kuitenkaan suurempia yrityksiä ja luonnollisestikaan olemassa olevia yrityksiä.

Jos on kysymys kokoomuksen linjasta tässä suhteessa, niin kyllä kokoomus tukee aina yleensä yritystoimintaa. Mutta tässä tilanteessa minä haluan henkilökohtaisesti korostaa, että hallitus on tehnyt ratkaisuja, jotka edesauttavat yritystoimintaa, mutta lisää tarvitaan ja nimenomaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä ajatellen. Pitää muistaa, että jokainen itsensä työllistävä ihminen (Puhemies koputtaa) on tänä päivänä kullanarvoinen.

Kaarina Dromberg /kok:

Herra puhemies! Hyvinvointia luodaan todellakin työllisyydellä ja yrittämisellä, niin kuin tämäkin keskustelu antaa ymmärtää, joka juuri käytiin. Hyvinvointipalvelujen, kuten perusopetuksen ja muun koulutuksen, sosiaalihuollon, lasten päivähoidon, vanhusten kotipalveluiden sekä terveydenhuollon, kehittäminen ei toteudu ilman työllisyyttä.

Kuntien talous tulee selvästi kiristymään ensi vuonna, etenkin kasvukuntien. Kuntien taloutta ei takuulla paranna se, että hallitus sysää kunnille koko ajan uusia tehtäviä, mutta ei tarjoa riittävää rahoitusta. Sen me olemme täällä moneen kertaan todenneet.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on arvioinut, että 1 prosenttiyksiön kasvu työllisyysasteessa lisää vuositasolla välittömiä verotuloja 760 miljoonaa euroa ja vähentää sosiaalimenoja 400 miljoonalla eurolla. Kyse siis ei ole ihan pikkuasiasta, niin kuin täällä joskus annetaan ymmärtää. Kaikki tehdyt asiantuntijaselvitykset osoittavat, että jatkossa hyvinvointipalvelut voidaan turvata ja niitä voidaan kehittää vain, jos nykyistä huomattavasti useampi henkilö on töissä ja maksaa veroja.

Esimerkiksi perusopetuksen tilanne monessa kunnassa vaikuttaa jo nyt hyvin huolestuttavalta. Kaiken lisäksi hallitus on pettänyt lupauksensa, jonka mukaan ikäluokkien pienentyessä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen vahvistamiseen. Kun myös lupaus työllisyyden parantamisesta 100 000 hengellä näyttää osoittautuvan tyhjäksi, herääkin kysymys, mitä virkaa on hallitusohjelmalla, jos sitä ei tarvitsekaan noudattaa.

Työllisyydestä keskusteltaessa tärkeänä tekijänä on nuoriso ja sen tulevaisuus. Nykyään jo 20 prosenttia nuorista jää ilman peruskoulun jälkeistä ammattitutkintoa. Lisäksi noin 10 prosenttia keskeyttää ammatilliset opinnot. Ilman toisen asteen koulutusta jää vuodessa siis noin 12 000 nuorta. Tämä on todella huolestuttava määrä. Syrjäytymisriski alkaa olla melkoinen Suomessa. Nuoria pitkäaikaistyöttömiä toimeentulotuen asiakkaita arvioidaan olevan tällä hetkellä noin 3 prosenttia ikäluokasta. Vaadinkin tiukkoja toimenpiteitä asian korjaamiseksi. Mitä hallitus oikein tekee tässä tilanteessa ja tälle asialle?

Helsingin Sanomat kirjoitti eilen, että korkeasti koulutettujen työttömyys on nousussa Helsingissä neljättä vuotta. Tilannetta pahentavat koulutuspoliittiset syyt. Ammattikorkeakouluissa on lisätty opiskelijamääriä niin, että niistä valmistuu vuosittain yli 20 000 henkeä. Työpaikkoja ei synny kuitenkaan samaan tahtiin. Tämä on todellinen ongelma tulevaisuudessa. Koulutusalaa ja koulutustasoa vastaamattoman työn osuus on sen sijaan merkittävästi noussut. Akavan selvityksen mukaan ensimmäisten valmistumisen jälkeisten vuosien aikana epätarkoituksenmukaisesti sijoittuneiden osuus on kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut ja lähenee 15:tä prosenttia valmistuneista.

Koskahan opetusministeriössä havahdutaan siihen, että korkeakoulujen aloituspaikkamääriä on pakko tarkastella? (Ed. Huotari: Pitäisikö koulutuksen tasoa laskea?) — Ei tarvitse koulutustasoa laskea, vaan täytyy oikeat henkilöt löytää oikeille paikoille myös koulutuspaikoissa. — Hallitusohjelmassakin luvataan parantaa koulutuksen ennakointia. Ainakaan koulutusmäärissä ennakointi ei todellakaan näy. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2003—2008 yliopistojen aloituspaikkoja laskettiin. Vähennystä ei kuitenkaan tapahtunut siinä määrin kuin lausuntokierroksella olleessa kesu-luonnoksessa aiottiin tehdä. 1 600 paikan vähennys kutistui 700 paikkaan. Monet lausunnonantajat korostivat paikkojen vähentämisen tärkeyttä, joten on kummallista, että se jäi aiottua pienemmäksi, ja tämä viesti on tullut myöskin yliopistotaholta.

Koulutuksen ja koulutusmäärien ennakoinnin on tapahduttava työelämän todellisten tarpeiden pohjalta, kuten täällä on jo aikaisemminkin sanottu. Tämän tulee näkyä niin korkea-asteen kuin toisenkin asteen koulutusmäärissä ripeällä aikataululla. Toiselle asteelle tarvitaan tänä päivänä enemmän koulutuspaikkoja, ja alueellisestikin niitä täytyisi tarkastella uudelleen. Pelkkä aloituspaikkamäärien tarkistaminen ei siis riitä. On myös panostettava koulutuksen laatuun ja valmistumisen edistämiseen. Valmistumisen edistämisellä en suinkaan tarkoita opintoaikojen rajauksia.

Työllisyysasteen nostaminen on tärkeää. Siitä lienemme yksimielisiä. Hallitus ei kuitenkaan ole kyennyt tekemään sellaisia uusia ratkaisuja, joilla työllisyysasteen merkittävälle nousulle luotaisiin edellytyksiä. Tehdyt tuloverotuksen (Puhemies koputtaa) kevennykset ovat tukeneet työllisyyttä, mutta sellaisiin ratkaisuihin, joilla 100 000 uuden työpaikan tavoite, saati hyvinvointipalvelut turvaava 75 prosentin työllisyysaste, olisi saavutettavissa, ei nykyhallituksella riitä kykyä. Hallituksen on nyt aika lopettaa jahkailu ja ottaa rohkeasti ja ennakkoluulottomasti käyttöön toimenpiteitä työllisyyden kasvattamiseksi. (Puhemies koputtaa) Yhdeksän uuden poliittisen valtiosihteerin palkkaaminen ei työttömyyttä ratkaise.

Ed. Ilkka Taipale merkitään läsnä olevaksi.

Reijo  Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän aamun työllisyystilastot synkistävät edelleen maamme suurinta ongelmaa, työttömyyttä. Kysymyksessä on vakava ongelma, joka aiheuttaa jatkuvasti murheellisia ihmiskohtaloita ja kansantaloudellisia vaikeuksia, puhumattakaan tulevaisuuteen heijastuvista ongelmista. Tästä on puhuttava ja ennen kaikkea uusia toimintamalleja on haettava niin kauan, kunnes tapahtuu jotakin muutosta parempaan. Muunlaiset puheet ovat vastuuttomia.

Ongelma ei ole pelkästään se, että ei tiedettäisi, mitä tulee tehdä. Lääkkeet työllisyyden parantamiseksi ovat monien tiedossa. Ongelmana tuntuu olevan uskalluksen puute. Hallituksella ei vielä ole riittävää rohkeutta toimia globaalissa, muuttuneessa yhteiskunnassa. Eri osapuolet hakevat ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi äärimmäisen kapeasta näkökulmasta. Järjestelmä toimii hivenen karrikoiden kuin entisajan kolhoosin konehuoltamo: Jos zetori yskii ja tehot vähenevät, lisätään koneeseen öljyä niin kauan, että taas vähän aikaa ajellaan. Itse ongelmaan ei haluta puuttua. Reilut koneremontit tai investoinnit moderniin kalustoon ovat poissuljettuja vaihtoehtoja.

Luutuneista käsityksistä on päästävä eroon. Ei ole oikein, että ideologisten kysymysten johdosta pidetään isoa osaa työikäisistä poissa työmarkkinoilta. On väärin, että työtä tekevien saavutettujen etujen yksisilmäinen puolustaminen johtaa rakenteellisen työttömyyden jatkumiseen. Emme ole näiden ongelmien kanssa yksin. Täsmälleen samankaltaisia rakenteellisia muutoksia on käyty ja käydään läpi useissa Oecd-maissa. Taloudelliset rakenteet ja muutoksen aiheuttamat ongelmat ovat likipitäen samanlaisia.

Ainoa etu suomalaisesta muutosvastarinnasta on, että voimme arvioida muualla tehtyjä ratkaisuja, erilaisia uudistuksia ja valita niistä meille sopivimmat. Muutoin aika ei pelaa pussiimme. Omien ja muiden kokemukset lähivuosikymmenien muutoksista ovat opettaneet selkeästi sen, että mitä kauemmin viivyttelemme väistämättömien rakenteellisten ongelmien ratkaisuissa, sitä vaikeampia ne tulevat jatkossa olemaan. Hallittu, mutta määrätietoinen muutos on pakon edessä tehtyjä hätäratkaisuja parempi.

Totean yksinkertaisesti, että kaiken työn pitää olla arvokasta. Solidaarista ja sosiaalisesti tasaista yhteiskuntaamme on rakennettu pitkälti palkka- ja työmarkkinapolitiikan avulla. Tulokset ovat olleet toimivia menneinä vuosikymmeninä vaan eivät ole enää. Eikö ole nykytilaa järkevämpää vapauttaa työmarkkinoita, jotta mahdollisimman moni voisi osallistua yhteiskunnan rakentamiseen, sosiaalisen eriarvoisuuden tasoittamiseen kun on muitakin työkaluja? Järjestelmän uudistaminen ei tarkoita periaatteista luopumista, ainoastaan tähän aikaan sopivien keinojen käyttämistä.

Toinen avain ongelmaan on yrittäjyys. Yrittämisen parempi salliminen on merkittävä tekijä. Sanon "salliminen", en "tukeminen". Terveen yritystoiminnan syntymistä ei tarvitse läheskään aina rahallisesti tukea.

Kuten ed. Risikko aikaisemmin päivällä ryhmäpuheessamme toi esiin, yhteiskunnan työllistämiseen liittyvien pelisääntöjen tulee olla yhteismitalliset palkkatyön ja sen sosiaaliturvan osalta itsensä työllistämiseen nähden. Pienyrittäminen ja siten itsensä sekä lähipiirin työllistäminen ovat maamme tulevaisuus. Varsinkin kaupunkien ja kasvukeskusten ulkopuolella tämä on suorastaan elinehto. Tällä hetkellä uuden yritystoiminnan luomista vain ei ole tehty helpoksi. Moni nuori tai uutta harkitseva, jolla voisi olla kiinnostusta yrittäjäksi ryhtymiseen, harkitsee pitkään, onko kohtuuttoman riskin ja ympäripyöreiden työpäivien niskoilleen ottaminen sen arvoista. Sen täytyy olla.

Miksi yhteiskunnan turvaverkkojen sosiaaliset etuudet on suunniteltu siten, että tarjotaan yhteiskunnan puolesta huomattavasti turvatumpaa ja parempaa elämää palkkatyössä käyvälle kuin itsensä ja usein muitakin työllistäneelle? Eduskunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä on luoda lainsäädännöllä parempia edellytyksiä yrittämiselle, jotta uutta tuottavaa yritystoimintaa voi syntyä tähän maahan. Ilman sitä hyvinvointiyhteiskuntamme rahoitusperusta natisee liitoksissaan.

Arvoisa puhemies! Kaikki tunnustavat (Puhemies koputtaa) ongelman. Lääkkeitä riittää omasta takaa, ja hyviä esimerkkejä on otettavissa ulkomailta. Tarvitaan poliittista tahtoa ja uskallusta niiden käyttämiseen.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy antaa kiitokset ed. Paajaselle. Olen pitkälti hänen kanssaan samaa mieltä hänen esittämistään ajatuksista ja ennen kaikkea siitä, että suorat yritystuet epäilyttävät, esimerkiksi matalan palkan tuki. En tiedä, mitä ed. Paajanen ajattelee tästä, mutta yksikään esimerkiksi palvelualan yrittäjä ei ole tullut missään vaiheessa minulle sanomaan, että heille pitäisi maksaa tukea siitä, että he maksavat matalaa palkkaa. Sen sijaan heillä on ollut toiveita arvonlisäveron alentamisesta esimerkiksi palvelualoilla ja muista nyt esillä olleista asioista, eikä kukaan ole sanonut sitä, että he vaatisivat nimenomaan matalan palkan tukea.

Jotenkin tuntuu, että osa täällä puhuu nimenomaan tuntematta sitä asiaa riittävän hyvin. Kukaan ei ole täällä oikeastaan vielä kertonutkaan, mitä ammatteja tämä koskisi, minkälaisia yrityksiä tämä tuki koskisi. Kertokaa nyt vähän, jotka kannatatte tätä järjestelmää, mitkä yritykset (Puhemies koputtaa) saisivat tätä. — Ed. Paajaselle kiitokset.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen tekemästä välikysymyksestä huokuu syvä huoli maamme tulevaisuudesta. Väestön nopea ikääntyminen yhdistettynä korkeaan rakenteelliseen työttömyyteen on yhtälö, joka ajaa hyvinvointiyhteiskunnan kuilun partaalle ja kuiluunkin, jos rakenteellisia uudistuksia ei kyetä tekemään.

Jokainen aikaansa seuraava ihminen näkee edessään suomalaisen työvoimapolitiikan nurjat puolet. Pääkaupunkiseudulle haetaan bussikuskeja ulkomailta, vaikka samaan aikaan maassa on suuri joukko työttömiä autonkuljettajia. Olemme luoneet järjestelmän, jossa maaseudulla työttömäksi jäävälle bussinkuljettajalle ei muutto Pääkaupunkiseudulle kannata, mutta virolaiselle bussikuskille osa-aikainen asuminen ja työnteko Suomessa kannattaa. Tämä esimerkki ei ole ainoa laatuaan. (Ed. Huotari: Kainuusta on muuttanut 20 000 kymmenen vuoden aikana!) — Jos Kainuussa on asiat hoidettu paremmin, se on hieno asia. — Tämä esimerkki ei ole ainoa laatuaan. Voisin luetella useita aloja, joilla meillä on samaan aikaan sekä massatyöttömyyttä että työvoimapulaa. Tämä tilanne ei ole vain surkuhupaisa vaan myös kansantalouden kannalta kohtalokas.

Työllisyyden edistäminen parantamalla työttömien valmiuksia koulutuksen avulla on periaatteessa järkevää. Valitettavasti käytännön tulokset ovat jääneet heikoiksi. Toki on niitäkin yritysten kanssa räätälöityjä kursseja, joista lähes kaikille kurssin läpäisseille on avautunut työpaikka ja uusi ura, mutta jokainen meistä on kuullut lukuisia tarinoita ihmisistä, joita kurssitetaan kurssi toisensa jälkeen ilman että työpaikka edes näkyy horisontissa. Itse en ole pelkästään kuullut vaan myös nähnyt, sillä olen aikaisemmin toiminut opettajana työllisyyskoulutuksessa.

Kurssitukseen tosin valtion rahaakin tarvitaan, mutta ei lainkaan näin paljon. Kokoomuksen esitys 100 miljoonan euron siirtämisestä aktiivisesta työvoimapolitiikasta palvelualojen työllistämisen edistämiseen on mitä järkevin esitys. Kun kursseille valitaan väkeä tarkemmalla kammalla, niin tämän määrärahansiirron jälkeenkin sinne pääsevät ne, joille kurssin käymisestä on työllistymisen kannalta hyötyä, ja muiden sinne ei tarvitsekaan päästä. Sananmukaisesti työllisyyskoulutuksessa on kyse kouluttautumisesta työelämään, ei mistään muusta. Työttömien toimeentulosta huolehtiminen on kokonaan eri asia, asia, joka toki pitää hoitaa, mutta keinotekoista kurssittamista siihen ei tarvita.

Me vannomme täällä voimakkaasti osaamisen nimiin. Osaamista on monenlaista. Kaikki osaaminen ei ole sitä, mitä tehdään korvien välissä tietokoneen avulla; osaamista vaaditaan myös kädentaitajilta. Aina tulee olemaan myös töitä, joissa ei tarvita erityisosaamista vaan pitkäjänteisyyttä, sisua ja palvelualttiutta. Suomesta on onnistuttu luomaan maailman pisimmälle mennyt itsepalveluyhteiskunta. Kun amerikkalainen ajattelee, että on ajan hukkaa, että professori vaihtaa itse autonrenkaansa tai siivoaa asuntonsa, niin meillä Suomessa ollaan vasta nyt, kiitos kotitalousvähennyksen, edes hieman siirtymässä siihen, että kotiinkin voidaan ostaa palveluita. Tulee muistaa, että jokainen kotiinsa rakennusmiehen tai siivoojan palkkaava ihminen samalla työllistää jonkun toisen.

Vaikka taloutemme menestys luodaankin ulkomaille myytävillä teollisuustuotteilla ja palveluilla, niin työllisyyden kannalta yhtä merkittäviä ovat sisämarkkinat. Tekemätöntä työtä niin vanhentuvan kansakunnan suomalaisissa kodeissa kuin meitä ympäröivässä luonnossakin riittää. Kyse on vain siitä, miten voimme luoda järjestelmän, jossa esimerkiksi henkilökohtaiset palvelut ovat tekijöilleen taloudellisesti kannattavia ja samalla ostajalle riittävän edullisia, jotta kauppa syntyy. Palvelualojen kehittymisen kannalta kohdistettu työn sivukulujen alentaminen on oikea keino edistää työllisyyttä. Se ei toki yksin riitä; työnteon taloudellista kannattavuutta on myös lisättävä tuloveroja alentamalla ja ansiosidonnaista työttömyysturvaa ikähistorian mukaan porrastamalla.

Arvoisa puhemies! Jos tämä välikysymys saa aikaan sen, että hallitus ymmärtää entisten keinojen riittämättömyyden ja ottaa oikeasti askeleen eteenpäin rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi, niin tämä välikysymys on täyttänyt tehtävänsä. Hallitus voisi ottaa mallia vaikka niistä maista, joissa on onnistuttu työllisyysaste nostamaan 75 prosenttiin ja työttömyys painamaan 5 prosentin tasolle, kuten esimerkiksi Isossa-Britanniassa. Toteuttamalla valtiosihteeri Sailaksen ja komissaari Rehnin esitykset päästäisiin hyvin pitkälle oikeaan suuntaan. Keinot rakenteellisen työttömyyden alentamiseksi ovat tiedossa, vain päätökset puuttuvat.

On aikamoinen paradoksi, että Matti Vanhanen, joka aikoinaan loi nimeä Suomen työmarkkinauudistajana, on nyt sen hallituksen pääministeri, jolla ei ole rohkeutta tehdä mitään rakenteellisia uudistuksia Suomen työmarkkinoilla. Tämän päättämättömyyden hinnan saamme me nuoremmat sukupolvet myöhemmin maksaa.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Hyvinvointipalvelujen säilyttäminen edes nykytasolla edellyttää työllisyysasteen nousua noin 70 prosenttiin. Nykyinen 65 prosentin työllisyysaste ei mitenkään riitä turvaamaan peruspalveluja väestön yhä nopeammin tulevina vuosina ikääntyessä.

Jos työttömien määrään lasketaan mukaan työttömyyseläkkeellä olevat ja työvoimahallinnon tukitoimin työllistetyt, nousee tällä tavoin määritelty laaja työttömyys jopa 16 prosenttiin. Lisäksi työvoimatutkimuksen mukaan meillä on yli 100 000 piilotyötöntä, opiskelijaa ja kotityötä tekevää. Nykyisellä työllisten määrällä hyvinvointipalvelumme ovatkin vakavasti uhattuina.

Työllisyys saadaan nousuun vain siten, että työn tekeminen saadaan kaikkia muita vaihtoehtoja houkuttelevammaksi. Lipposen toisen hallituksen aikana työnteon kannattavuutta matalapalkka-aloilla lisättiin valtionverotuksen ansiotuloveron alarajaa korottamalla ja verokiilaa kaventamalla. Nämä toimenpiteet vaatisivat kuitenkin nyt jatkoa, jota olemme odottaneet Vanhasen hallitukselta. Erityisesti osa-aikaisissa töissä ja matalapalkka-aloilla yleensäkin saattaa työn vastaanottaminen vähentää käytettävissä olevan rahan määrää, kun palkkatulo vaikuttaa esimerkiksi lasten päivähoitomaksuja korottavasti ja toisaalta esimerkiksi asumistukia alentavasti.

Lähivuosina noin 60 000 yrityksessä ollaan toteuttamassa sukupolvenvaihdosta. Nykyisin yrittäjyys ei kuitenkaan ole riittävän houkutteleva vaihtoehto, kun toisessa vaakakupissa monesti on palkkatyömahdollisuus. Yrittämisen kynnys pitääkin saada mahdollisimman matalaksi, jotta useammat nykynuoret valitsisivat yrittäjän elämänuran. Hallitusohjelmassa on luvattu vuoden 2004 aikana toteuttaa työnantajamaksujen palkkatason mukainen porrastus. Budjettiriihessä kuitenkin hallitus päätti siirtää tämän matalapalkka-alojen tukiratkaisun vuoteen 2006. Mitään konkreettista mallia, saati sen rahoitusta, ei siis vielä ole olemassa.

Herra puhemies! Hallituksen yritysveroratkaisun jälkeen merkittäviä suomalaisia vakavaraisia perheyrityksiä on siirtynyt ja siirtämässä toimintojaan ulkomaille. Erityisesti pörssiyhtiöitä on jo myyty kokonaan ulkomaiseen omistukseen. Hallituksen kyvyttömyys tai haluttomuus kotimaisen työllisyyden tukemiseen näkyy esimerkiksi siinä, miten puolustusministeriön alainen Puolustusvoimat tekee materiaalihankintojaan sieltä, mistä halvimmalla saa, yhtään välittämättä hankintojen työllistävästä vaikutuksesta.

Tällä hallituskaudella ulkomailla tuotetut tuore-elintarvikkeet ovat huolestuttavasti lisääntyneet kuluttajien pöydissä. Samaan aikaan, kun meillä on täällä työttömiä elintarvikealan osaajia, pullapitkotkin letitetään paljolti Latviassa. Etelä-Suomen viljantuottajien keskuudessa tulevaisuudenusko on viimesyksyisen 141-ratkaisun epäonnistumisen ja esimerkiksi kuivatustuen tasatukimalliin kytkemisen myötä horjunut ja sukupolvenvaihdosten sijaan yhä useampi viljelijä päättää maatalousuudistuksen myötä luopua tuotannosta. Jos elintarviketeollisuuden raaka-ainetuotanto hiipuu, sillä on huomattava merkitys koko maaseudun työllistymiseen.

Ensimmäinen varapuhemies:

Ed. Lindénin puheenvuoron jälkeen puheitten suosituspituus on 10 minuuttia.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen työllisyystavoite on loitontumassa jo pakkasen puolelle, mutta hallitus ei ole kuitenkaan tehnyt mitään konkreettista suunnan kääntämiseksi. Ministeri Filatov totesi jo kesällä, ettei hallituksella ole konkreettisia eväitä rakenteellisiin muutoksiin, ja pääministeri Vanhanen totesi täällä tänään, että lähtöruudussa ollaan. Helsingin Sanomien kyselyssä hallituksen ministerit kiertelivät ja kaartelivat, kun heiltä kysyttiin, uskovatko he, että hallitus pääsee tavoitteeseensa.

Hallitus pääministerin johdolla odottaa taloudellisten suhdanteiden muutosta, ja Suomen työllisyyden kasvu lasketaan kansainvälisen elpymisen varaan. Kuitenkin talouskasvu on jo ensi vuonna taas ennusteiden mukaan heikkenemässä. Korkea öljyn hinta ja Yhdysvaltojen korkotason heikko nousu luhistaa maailman bruttokansantuotteen kasvun 3,3 prosenttiin ensi vuonna ja 3 prosenttiin 2006. Hallituksen parempien aikojen odottelu ei siis tule riittämään. Jos hallitus ei ota aktiivisempaa otetta kaikkien mahdollisten toimenpiteiden käyttöön ottamiseksi eikä itsekään usko työllisyyden lisäämiseen, miten kansa sitten voi uskoa? Onko hallitus antamassa periksi rakenteelliselle työttömyydelle?

Kuten tässä salissa on tänään jo useaan kertaan todettu, Etlan arvion mukaan vain 1 prosenttiyksikön lisäys työllisyysasteessa lisäisi välittömiä verotuloja sen 760 miljoonaa euroa ja vähentäisi toisaalta sosiaalimenoja 400 miljoonaa euroa. Työllisyyttä on lisättävä; akuutisti tarvittavia toimenpiteitä ei ole pohdittu riittävästi. Kokoomuksen budjettialoitteita on moitittu, vaadittu selvitystä, millä ne ehdotukset sitten rahoitettaisiin. Me uskomme, että meidän toimenpide-ehdotuksillamme työllisyysaste nousee ja saamme valtion kassaan Etlan arvioimia verotuloja ja sosiaalimenojen säästöjä.

Täällä keskustelussa iltapäivällä jo nostin esille sen, että suomalaisessa yrityselämässä piilee resurssi, jota ei ole riittävästi hyödynnetty. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu naisten yhtäläisiin mahdollisuuksiin työelämässä, mutta miesten yrittäjyysaktiivisuus on Suomessa yli kaksinkertainen naisten aktiivisuuteen verrattuna. Globaalisti ottaen naisten aktiivisuus on noin kolmanneksen alhaisempi kuin miesten. Tämä perustuu niin sanottuun Gem-tutkimukseen, jossa vertaillaan 31 maan yrittäjäaktiivisuutta.

Arvoisa puhemies! Naisyrittäjyys voi olla merkittävä käyttämätön voimavara, jonka vahvistumisella olisi vaikutuksia myös työllisyyteen. Kun arvioidaan, millä keinoin Afrikassa ja arabimaissa demokratiakehitystä saataisiin eteenpäin, vastaus on aina: naisten roolin vahvistamisella yhteiskunnassa. Uskon vakaasti siihen, että uusien työpaikkojen luomisessa naisyrittäjillä voisi olla hyvinkin vahva rooli. Naisissa olisi enemmän voimaa, jos tietyt olosuhteet saataisiin yhteiskunnassa kuntoon.

Arvoisa puhemies! Naisyrittäjyyttä tulee tukea perhe-elämän ja yrittäjyyden mahdollistavilla toimenpiteillä. Oikeus perheen perustamiseen, vanhemmuuteen ja lasten hyvinvointiin tulee olla kaikilla kansalaisilla riippumatta siitä, ovatko he yrittäjiä vai työsuhteessa. Sosiaaliturvaa ja perhettä koskevassa lainsäädännössä on tänäkin päivänä perusteettomia eroja yrittäjänä toimivan tai työntekijänä työskentelevän äidin tai isän välillä. Edelleen on olemassa erotteluja, jotka vaikeuttavat samassa perheyrityksessä työskentelevän miehen ja naisen lasten hoitamista ja perheen perustamista ylipäätään. Havaitut epäkohdat eivät kannusta yrittäjäksi ryhtymiseen eivätkä uusien veronmaksajien kasvattamiseen.

Vaikka Suomessa tarvitaan ja toivotaan lisää lapsia, yrittäjyys ja perhevapaiden pitäminen on tällä hetkellä mahdoton yhtälö. Perhepolitiikalla luotujen perhesosiaalisten etuisuuksien tulee kuitenkin kuulua ja olla mahdolliset niin yrittäjä-äidille kuin yrittäjäisällekin. Yrittäjänainen tarvitsee sijaisjärjestelmän äitiysloman ja raskausajan mahdollisten komplikaatioiden varalle. Yrittäjäperheiden tulee saada sairaan lapsen hoitokulujen verovähennysoikeus ja sairausajan karenssia on madallettava, muun muassa.

Arvoisa puhemies! Hallitus vastauksessaan osoitti, että mitään uutta ei ole odotettavissa työllisyyden parantamiseksi. Vaikkakaan en presidentti Kekkosen diktaattorimaisia otteita hyväksynyt aikoinaan, toivoisin, että löytyisi joku taho tässä maassa, joka löisi nyrkkiä pöytään ja vaatisi, että hallitus odottelun sijaan siirtyisi töihin. Liian selvästi on lähimuistissa vielä se tuska, jota eduskunta koki, kun joutui talouden 90-luvulla romahtaessa leikkaamaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan palveluja. Näin tulee käymään, jos mitään ei tapahdu ja lähtöruudussa ollaan työllisyyden parantamisessa vielä silloin, kun tämä hallitus päättää kautensa.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Jari  Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tässä ed. Lindén edellä halusi semmoista henkilöä tai tahoa, joka löisi nyrkkiä pöytään hallitukselle ryhtyä toimiin. Luulenpa, että hallituksella sellainen on olemassa ja se tulee ihan hallituksen toimintatavan sisäpuolelta, niin tiukka ja kova se tavoite työllisyyden parantamisesta on. Luulenpa vain, että kyllä piiskaa tuolla ministeriaitiossa ihan riittävästi on. Meidän täytyy vain yhdessä löytää ne keinot, ja niitä on tässä tullut kosolti niin opposition kuin hallituspuolueidenkin taholta. Niin kuin pääministeri täällä totesi, ne kaikki tarkastellaan ja katsotaan sitten, kun hallitusohjelman välitarkastelua tehdään, ja niin kuin on jo kerrottu, siinä myös arvioidaan, ovatko nykyiset keinot riittäviä vai tarvitaanko uusia. Siinä vaiheessa sitten tulee uudet linjaukset tehdä, ja se varmasti tulee myöskin tapahtumaan.

Herra puhemies! Kuitenkin työllisyydestä, yrittäjyydestä, talouden kilpailukyvystä ja myös palveluista puhuttaessa on yleensä puhuttava niistä yhtaikaa, jos aiotaan kokonaisuudesta pitää huolta ja saada jotain näkyvää aikaan. Tällä hetkellä työn tarjonnan ja kysynnän täytyy kohdata nykyistä paremmin. Myöskin useissa puheenvuoroissa on todettu, että samaan aikaan yhtäällä on työvoimapula, avoimia työpaikkoja, ja samaan aikaan on myös työttömiä. Tämä yhtälö on erityisen hankala.

Tässä täytyy tunnustusta antaa heti samaan hengenvetoon työministerille siitä, että sillä puolella on selvästi laajemmin ryhdytty ajattelemaan työllisyysrahojen käyttöä, niiden tehoa. Starttirahauudistus oli yksi näkyvä asia, joka on nyt saatu aikaan. Täällä taustalla tietysti on hallituksen politiikkaohjelma, ajattelutapa, joka myöskin erityisesti yrittäjyyden politiikkaohjelman osalta tarvitsee tällaista tukea, mitä työministeriöstä on tullut, ja toivon, että tätä tulee yhä lisää ja uusille alueille.

Puhemies! Täällä on jo moneen kertaan lueteltu niitä keinoja ja myöskin rakenteellisia uudistuksia, joita on tämän hallituksen aikana aikaiseksi saatu. Sukupolvenvaihdosten helpottaminen oli yksi merkittävä sellainen. Se luo uudenlaisen otteen jatkajia hakeville pk-sektorin yrittäjille ja maatiloille. Tämä oli erittäin tervetullut uudistus, jota pitkään, pitkään olimme kaikki halunneet, jota eivät aikaisemmat hallitukset vaan olleet aikaansaaneet. Nyt se on tehty, ja sitä täytyy tyydytyksellä tervehtiä.

Yritysverouudistuksen osalta kuitenkaan 500 miljoonan euron potti elinkeinoelämälle ei voi olla toteutumatta niin, ettei se jälkiä jättäisi myöskin työllisyyden parantamisen näkökulmasta. Se ottaa vain oman aikansa, ennen kuin tulokset näkyvät, mutta niitä varmasti tulee. Sama koskee arvonlisäveron alarajoja ja kotitalousvähennyksiä, jotka ehkä kaikkein nopeimmin näkyvät työllisyyden parantumisessa.

Nyt ministeri Pekkarinen on myöskin tullut tuonne ministeriaitioon; hän välittömästi vastasi siihen tarpeeseen, mikä erityisesti pk-sektorilta tuli investointien suhteen, ja toi hallituksen piiriin ja nyt sitten jo meillekin lisäbudjetin muodossa Finnveran sekä lainojen että takauksien myöntövaltuuksien kasvattamisen. Se on tarpeeseen vastaamista, ja se on juuri sitä politiikkaa, jota tehdään ajassa eikä missään historiassa, tehdään niiden tarpeiden mukaan, joita meillä on.

Puhemies! Vielä kerran matalan tuottavuuden työstä ja siihen liittyvästä problematiikasta ja periaatekeskustelusta, jota on käyty. Kun täällä vaadittiin, että pitää joku esimerkki kertoa asiasta, niin kerron sen omalta kohdaltani: Kun itse työnantajana mietin, palkkaanko työntekijän vai en, niin kyllä minä tarkasti lasken sen, tuottaako tämän työntekijän työpanos vähintään sen kustannuksen, joka hänen palkastaan ja sivukuluista aiheutuu. Tämähän se logiikka on. Jollei se sitä tuota, niin tuskinpa vain itse teen tai kukaan muukaan tekee tällaista työllistämistä, ja tähän saumaan matalan tuottavuuden työn työnantajamaksujen alennus juuri oikealla tavalla osuu. Siksi olisin toivonut tietysti itse, että se olisi toteutettu aikaisemmin kuin vuoden 2006 alusta, mutta nyt on päädytty siihen. Hyvä näin, että se silloin tulee yhtä aikaa verotilijärjestelmän toteuttamisen kanssa, joka myöskin pienen ja keskisuuren yritystoiminnan byrokratiaa selkeästi helpottaa.

Täällä erityisesti ed. Laxell kiinnitti huomiota yrittäjyyskasvatukseen ja analysoi asiaa erinomaisella tavalla. Sen osaamispohjan vahvistaminen meillä on todella tarpeen. Otan vain yhden asian esille, ja se on pienen yritystoiminnan johtamisen kouluttaminen. Se on entistä tärkeämpää, ja sitä vaaditaan entistä näkyvämmin hoidettavaksi. Siihen panostaminen on varmasti paikallaan. Kun on varmuutta johtamisen osalta — sen ei tarvitse olla mitään yltiöpäistä johtamista, vaan aivan asiallista — se myöskin omalta osaltaan hälventää niitä ongelmia, joita nuorella on lähtiessään miettimään yrittäjän uraa elämäntehtävänään, ja lieventää niitä pelkoja, joita siihen selkeästi, se on myönnettävä, sisältyy. Epäonnistumisen pelko on yksi, mutta mitä varmemmin johdat sitä yritystäsi, sen paremmin varmasti siinä onnistut.

Puhemies! Ministeri Pekkariselta oikeastaan yhden asian haluaisin kuulla: Onko mietitty millään tavalla vientitakuiden uudelleenarviointia? Ainakin ne tahot, jotka ovat kauppaa tehneet ja tekemässä itäisen naapurimme kanssa, ovat arvioineet, että jäävät jälkeen investointien ja yritystoiminnan ja tuotteiden viemisessä Venäjälle, koska osa esimerkiksi Euroopan unionin sisällä olevista valtioista hyvin voimakkaasti vientitakuilla ja muilla järjestelyillä tukee yritystoimintaa. Kun meillä ei tunnetusti ole investointisuojasopimusta venäläisestä tahosta johtuen voimassa, niin onko mietitty joitakin uusia keinoja tämän suuntaiselle tilanteelle?

Puhemies! Suunta on ihan oikea siinä mielessä, että rohkeita uudistuksia ja rakenteellisia uudistuksia on tehty ja niitä tehdään edelleenkin. Uskon, että tehtävillä linjauksilla ja hallitusohjelman välitarkastelulla saamme lisää vauhtia myöskin työllisyyden parantumiseen ja kehittymiseen.

Ed. Lasse Hautala merkitään läsnä olevaksi.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Muutama sana täältä korokkeelta täällä käytettyjen puheenvuorojen johdosta, enemmänkin, ja kommentteja osin vastauksena niihin kysymyksiinkin, joita tässä keskustelun aikaan on esille noussut.

Aivan lyhyesti ihan päivänkohtaisesta tilanteesta haluaisin todeta kuitenkin, että kyllä totuus varmasti on se täällä iltapäivällä jo kertaalleen todettu: Hallitus on työllisyyden suhteen lähtöruudussa. Talous kasvoi viime vuonna vain 1,9 prosenttia, tänä vuonna kasvaa 2,6, kenties vähän enemmänkin. Näillä lukemilla perinteisenkään kaavan mukaan työttömyyttä ei juuri voiteta. Eri toimien yhteisvaikutuksena kuitenkaan työttömyys ei liioin ole oikeastaan kasvanutkaan. On jämähdetty toistaiseksi paikalleen.

Rohkenen kuitenkin arvioida ja väittääkin suorastaan, että ensinnäkin paljon on tehty sellaista, jonka vaikutus työllisyyteen ei näy välittömästi sillä hetkellä, kun päätökset ja ratkaisut on tehty. Osa noista päätöksistä, noista ratkaisuista, alkaa vaikuttaa vasta tämän vuoden loppupuolella ja eräät niistä päätöksistä vasta oikeastaan ensi vuoden puolella. Sitä kautta toivon mukaan sitten jo ensi vuoden aikaan ja ehkä loppusyksystäkin vähän parempi työllisyysnäkymä olisi silmien edessä. Jossakin määrin tämäntapaiseen näkymään luottamiselle lisärohkaisua antaa se, että eurooppalainenkin, laajempikin eurooppalainen, talouskehitys on nyt hivenen parempi kuin tässä menneitten aikojen kuluessa on ollut.

Meidän eurooppalaisten erityinen roolihan on maailmantaloudessa ollut viimeisen kahden kolmen, oikeastaan kohta neljänkin, vuoden ajan se, että kun oikeastaan useimmilla suurilla talousalueilla talouskasvu on ollut menneitten vuosien aikaan tavattoman nopeata — koko maailmankin taloudessa kun on ollut hivenen yli neljän prosentin kasvu, niin Euroopan unionin alueella on rämmitty tuolla prosentin ja ehkä vähän yli prosentin tuntumilla — niin huomataan ero, että todellakin perinteisellä kaavalla maailman edistyneimpien talousalueitten joukkoon kuuluvassa euro-Euroopassa kasvu on ollut kerta kaikkiaan heikko. Näiden heikkouksien kanssa monet Euroopan maat, oikeastaan koko EU, elää vielä pitkään. Eurooppa on suurten ponnistusten, rakenteellisten uudistusten, edessä, jos se meinaa ja aikoo saada jalansijaa maailman merkittävien talousalueitten välisessä kisassa.

Valmistava tuotanto monista unionin maista, koko unionin alueelta asteittain, siirtyy halvempien työvoimakustannusten maihin. Jos nämä maat vielä sattuvat olemaan sellaisia, joissa samalla tarjolla, joko niissä maissa itsessään tai niiden lähialueilla, on laajat markkinat, on aika luonnollistakin, että tällainen valmistava tuotanto hakeutuu noille alueille. Aivan erityisesti sitä imua vielä lisää se, jos näissä maissa satsataan tällä hetkellä hyvin voimakkaasti osaamiseen, koulutukseen ja jopa tämmöiseen innovaatioperustaan. Tällaiset maat ovat imukykyisiä, ja niitten kanssa, niin kuin vanha sana kuuluu, ollaan kyllä vielä helisemässä.

Tämäntapaisten haasteitten edessä, joita kutsutaan tämmöisiksi globalisaatiohaasteiksi tai Kiina-ilmiöksi, tai mikä milloinkin niitten nimi on, kuitenkaan hallitus ei ole mielestäni jäänyt ikään kuin tumput suorina seisomaan eikä toimettomaksi vaan on todella tehnyt monia ratkaisuja, joista täällä tämän iltapäivän aikaan on käytetty jo monta puheenvuoroa. En ala niitä erityisesti tässä yhteydessä luettelemaan. Sanon kuitenkin pari kolme asiaa: Ensinnäkin välitön vaikuttaminen nimenomaan omaan suomalaiseen kulutuskysyntään veronalennuksin, se on meille kaikille tuttu juttu. Yritysverouudistuksesta uskon, että sekin kumminkin auttaa. Siinä on ongelmakohtiakin, mutta uskon kyllä, että myöskin se auttaa vähitellen asiaa. Ennen kaikkea jo tehty panostaminen osaamiseen, koulutukseen, innovaatiojärjestelmään, sekin jatkossa heijastaa sitä, luo pohjaa sille, että meillä tuottavuus entisestään paranisi. Ja jos tuottavuus paranee, se antaa edellytyksiä olla entistä kilpailukykyisempi, ja se kilpailukykyisempänä oleminen on se edellytys, millä me vain pärjäämme sekä näiden globaalien haasteitten kanssa että myöskin sitten täällä lähimaastossa uuden EU:n, tämän kymmenikön, kanssa, joka halvoilla tuotantokustannuksillaan haastaa meidät erittäin vankasti.

Haluan kuitenkin vielä kiinnittää huomiota siihen, että näiden tässä sanottujen ja päivän aikaan täällä lueteltujen toimien ohella hallitus on kyllä panostanut myöskin sellaisiin välittömiin elinkeinopoliittisiin toimiin, joissa on pyritty ikään kuin suomalaista työllisyyttä auttamaan siellä, missä on voitu, hallituksen laillisilla, EU:n hyväksymillä toimilla auttaa parempaan työllisyyteen. Tämä hallitus on mennyt nimenomaan telakkateollisuuden tueksi tavalla, jonka mittaa historiasta saadaan hakea. Tuskin koskaan niin on käynyt siinä mitassa. Hallitus on puoltanut runsaan miljardin euron suuruisten takauksien antamista niille loistoristeilijöiden rakennushankkeille, joita Kvaerner Masa-Yards ja nyt tämä uusi yhtiö ovat sitten tehneet jo tilaajien kanssa.

Tämä on erittäin merkittävää. Tämän lisäksi laivanrakennuksessa on tehty muitakin vastaavia. Kaiken kaikkinensa noin neljän miljardin euron — tämä osin vastauksena ed. Lepän kysymykseen — suuruisista takausvastuista, mitä Finnveralla on, ihan tarkkaan sanottuna 49 prosenttia on erilaisia telakka- ja varustamoteollisuuteen liittyviä takauksia. Niistä erittäin merkittävä osa on tehty näiden muutamien kuukausien aikaan, minkä tämä hallitus on tässä istunut.

Niin ikään hallitus sitten näiden telakkatakausvaltuuksien ratkaisujen lisäksi on lisännyt merkittävästi Finnveran kotimaassa myöntämiä takausvaltuuksia ja lisäksi 80 miljoonalla tulee myös lisänneeksi näitä. Lisäksi luotonantovolyymia, liikkuma-alaa, siellä se tulee lisänneeksi, kun eduskunta hyväksyy esitykset, 40 miljoonalla eurolla tämän vuoden aikaan.

Arvoisa puhemies! Minä yritän näillä osoittaa, missä on ollut tavallaan investointikysyntää, ja se on nyt näitä laiva- ja telakkaratkaisuja lukuun ottamatta, se kaikki muu kysyntä, täällä pk-sektorilla. Suomessa melkein yhteen käteen sopivat ne yksityiset suuret firmat, jotka investoivat, mutta sen sijaan meillä on pk-sektorilla investointikysyntä, joka on noin 20 prosenttia korkeammalla tasolla kuin vuosi sitten ensimmäisen puolivuotiskauden aikaan. Hallitus on siis omalta osaltaan kumartanut tälle investointikysynnälle ja pyrkii mahdollistamaan näitten investointien liikkeellelähdön niin nopeasti kuin suinkin.

Uskon, arvoisa puhemies, viime sanoissani, että tämän tyyppiset ratkaisut, viimeksikin tässä kertomani, telakkateollisuuden osalta ensinnäkin turvaavat sen työllisyyden, mikä siellä on, ja panevat vähän paremmaksikin, ja sitten nimenomaan pk-sektorin investointikysynnän osalta uskon, että se heijastuu parempana työllisyytenä sitten ensi vuoden aikaan.

Esko  Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun olin viikonloppuna kotipuolessa Evijärvellä ja Järviseudulla, niin mietin silloin tällöin tätä välikysymyskeskustelua ja sitä, kuinka lähestyn tätä asiaa. Tuolloin, herra puhemies, ajattelin, että pohdin kysymystä, miksi yrittäjyyden vahvistaminen on tärkeää Suomen kannalta. Tässä mietiskelyssäni pyrin löytämään vastauksen asettamaani kysymykseen sekä tekemään lopuksi yhteenvedon vertaamalla toteutuneita asioita hallitusohjelmaan.

Yrittäjyyden vaje on keskeinen osa suomalaista ristiriitaa, joka ilmenee yhteiskunnallisten ja taloudellisten voimavarojen mittavana hukkakäyttönä. Maamme kansainvälinen kilpailukyky on parhaimmillaan ollut huipputasoa, ja samaan aikaan meillä on ollut tosiasiassa yli 10 prosentin työttömyys. Suurtyöttömyyden rinnalla kärsimme kuitenkin mittavasta yrittäjyysvajeesta. Yleinen asenne yrittäjyyteen on kyllä hyvin myönteinen, mutta halukkuus itse ryhtyä yrittäjäksi on miltei vähäisintä Euroopassa. Olemme jälleen uudessa tilanteessa, jossa talouden globalisaation ja tietoteknisen murroksen seurauksena yrittäjyyden merkitys korostuu kansakunnan menestystekijänä. Näin ollen yritystoiminnan kilpailukyvyn ja yrittäjyyden edellytysten, asenteellisten ja aineellisten, vahvistaminen voidaan nähdä sodanjälkeisen taloushistoriamme yhtenä merkittävimpänä kansallisena projektina. Se on avain korkeaan työllisyyteen ja hyvinvointivaltion rahoituspohjan turvaamiseen.

Valtion suoran yritystoiminnan sijaan nyt kaivataan pikemminkin vahvaa yrittäjyyttä ja kasvukykyisiä yrityksiä, joita julkinen valta tukee osaamista, innovatiivisuutta, verkottumista edistävällä elinkeinopolitiikalla. Tästä on kyse tänään, kun määrittelemme yrittäjyyspolitiikan suomalaista suuntaa 2000-luvulla. Voimme laskea yritysten synnyn ja kasvun työllisyysvaikutuksia tähdäten vuoteen 2010. Yksi yrittäjä työllistää keskimäärin kolmesta neljään työntekijää. Jotta työllisyys paranisi 100 000 hengellä, tarvitaan noin 30 000 uutta yritystä. Nyt Suomessa on 224 000 yritystä. Työllisyystavoitteen saavuttamiseksi olisi yritysten määrän siten noustava noin 255 000 yritykseen, mikä vastaa yli 10 prosentin kasvua. On myös syytä muistaa, että tämän vuosikymmenen aikana noin 60 000 yrityksellä on edessään sukupolven- tai omistajanvaihdos. Siksi tavoitteeksi on asetettava kaikkiaan 90 000 suomalaisen ryhtyminen yrittäjäksi kuluvan vuosikymmenen aikana eli vuoteen 2010 mennessä.

Vaikka yleiset asenteet ovat muuttuneet kaikkialla, on Euroopassa yhä liian vähän yrittäjiä ja yrittäjäksi aikovia. Eurooppakin kärsii yrittäjyysvajeesta. Eurobarometrin mukaan amerikkalaiset osallistuvat kolme kertaa niin usein uusiin yrityksiin kuin eurooppalaiset. Lisäksi eurooppalaiset ovat riskiä karttavaa väkeä. Kun eurobarometrissä 11/2002 kysyttiin, kannattaako aloittaa yritys, jos siihen sisältyy epäonnistumisen riski, puolet eurooppalaisista vastasi, että ei kannata, mutta vain neljännes amerikkalaisista. Kyse onkin pitkälle siitä, kuinka hyvin yrittäjyyden esteitä raivataan ja luodaan yrittämiselle suotuisaa toimintaympäristöä. Nimenomaan siinä olemme samassa veneessä muiden eurooppalaisten kanssa; yhteisiin ongelmiin on haettava yhteisiä ratkaisuja. Useissa maissa konkurssilakeja on uudistettu ja yrityksen perustamiseen vaadittavaa byrokratiaa kevennetty. Yhden luukun periaate on muodostunut koko Euroopan laajuiseksi käytännöksi yritysten vero- ja hallintoasioiden hoidossa. Suomessa kärsitään samankaltaisista ongelmista: yrittämisen riski on liian suuri, epäonnistuminen liian rankaisevaa. Siksi meillä on syytä avoimin silmin ja mielin hyödyntää näitä eurooppalaisia kokemuksia myös Suomen yrittäjyysohjelman valmistelussa, esimerkiksi yrittäjän oikeusturvan osalta.

Yrittäjyyden politiikkaohjelman keskeiset elementit ovat yritysverotus ja yritysten maksut, varsinkin pk-yritysten osaamis- ja teknologiaperustan vahvistaminen sekä palveluyrittäjyyden käyttämättömät mahdollisuudet. Suhdannetilanteesta johtuen ja myös rakennesyistä on ollut perusteltua heti hallituskauden aluksi merkittävästi keventää henkilöverotusta ja siten ylläpitää kotimarkkinoiden kulutuskysyntää ja työllisyyttä. Yritysverotuksen uudistus ja työnantajamaksujen keventäminen ovat olleet hallituksen työlistalla, ja niihin hallitus on sitoutunut. Yritysverotuksen keskeiset ratkaisut on jo tehty: hallitus toteutti suuren yritysveroratkaisun ja pienen liikevaihdon yritysten alv-huojennuksen; sukupolvenvaihdoksia koskeva verotuksen huojennus on myös tehty ja sen on päätetty astuvan voimaan takautuvasti tämän vuoden alusta. Veropolitiikassa on yleensäkin korostettava yritysten kilpailukyvyn ja työllisyyden merkitystä. Työllisyyden kannalta vaikeimmat ongelmat liittyvät matalan tuottavuuden matalapalkkaiseen työhön. Verotuksen kevennysvaraa kohdennettiinkin juuri näiden rakenteellisten ongelmien lievittämiseen. Tämä koskettaa varsinkin palveluyrityksiä, jotka ovat työllisyyden paranemisen kannalta avainasemassa.

Arvoisa herra puhemies! Yhteenvetona totean: Matti Vanhasen hallituksen työllisyystavoitteen, 100 000 uutta työpaikkaa, saavuttaminen edellyttää voimakasta satsausta yrittäjyyteen ja yritysten toimintaedellytyksien parantamiseen. Tästä johtuen hallituksen yritysverouudistuksen keskeiset tavoitteet ovat sen dynaamiset ja kilpailukykyä parantavat sekä yrittäjyyttä vahvistavat vaikutukset. Yritysverouudistuksen yksi keskeinen elementti on kannustin yrittäjyyteen ja investointeihin, jotka sitten luovat talouskasvua. Riskinottoja ja työllistämistä, yrittäjyyttä, tulee palkita. Selviytyäkseen yhä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa Suomi tarvitsee yrittäjiä ja yrityksiä, sekä olemassa olevia että uusia yrittäjiä ja yrityksiä. Keskeisin instrumentti tavoitteen saavuttamiseksi on veropolitiikka, jossa Vanhasen hallitus on ollut ja tulee olemaan edelleenkin aktiivinen. Hallitus päätti nopeasti ja määrätietoisesti uudesta yritysveroratkaisusta. Uudistus on hallitusohjelman tavoitteiden mukainen. Se keventää yritysten verotusta, tukee kasvua ja työllisyyttä sekä vastaa kansainväliseen verokilpailuun. Yritysverouudistuksen tavoitteena on varmistaa hyvinvointiyhteiskunnan vahva rahoituspohja globaalissa kilpailussa ja pyrkiä osaltaan vastaamaan väestön vanhenemisesta syntyviin haasteisiin.

Arvoisa herra puhemies! Korostan jälleen kerran yksinkertaista tosiasiaa: Ilman työnantajia meillä ei ole työtä ja työpaikkoja, ilman työpaikkoja meillä ei ole palkkatyötä, ilman palkkatyötä meillä ei ole verotuloja, ilman verotuloja meillä ei ole palveluita, ja ilman palveluita meillä ei ole hyvinvointivaltiota. Näin yksinkertaisesti tämä mekanismi toimii katkeamattomana ketjuna.

Esa  Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutamiin asioihin tämmöisiä hajahuomioita.

Ensinnäkin lähden matalan tuottavuuden töistä, kun täällä on puhuttu semmoista mallia tuotavan tänne eduskuntaan meidän päätettäväksemme. Täällä on puhuttu siivoustyöstä — tosin monta muutakin on vilahtanut. Minusta on kaikkein pöljin homma, jos siivoustyöhön sallitaan se, jotta työnantajat voisivat vähentää tämän työn sivukulut. Meillä tällä hetkellä on kuitenkin siivoojia aika paljon. Itse olen tämän alan ammattilainen siinä mielessä, että työllisyyskurssin käytyäni nousin tämmöiseen arvokkaaseen ammattiin kuin siivooja, jopa kuljetin lakaisinkonetta — "lakaisinlakaisinkoneenkuljettaja" on tämä kaikkien pienien poikien toiveammatti. Jos kuvitellaan sitten, mitä se voisi työllistää uutta, niin se määrä on todennäköisesti kuitenkin suhteessa aika pieni, mutta me antaisimme ison veroedun sokeasti siinä mielessä, niin kuin hassusti, koska niitä lattioita, niitä kaiteita ei voi siirtää Hollantiin siivottavaksi. Eduskunnankaan lattioita ja näitä pulpetteja ei viedä johonkin ulkomaille siivottavaksi, vaan nämä on pakko siivota täällä Suomessa. Silloin sehän tarkoittaa sitä, jotta jotenkin muuten ja kohdennetummin pitää ne rahat sijoittaa, ei sillä tavalla, jotta tehdään semmoisia pöljiä ratkaisuja, jotta annetaan jo toimiviin työpaikkoihin, heitetään rahaa tyhjään. (Ed. Huotari: Ilman minkäännäköistä työllistämisvelvoitetta!) — Ilman mitään tämmöistä työllistämisvelvoitetta, se niin kuin annetaan lahjaksi. Tämä liittyy moniin muihinkin näihin tukimuotoihin. Tässä on puhuttu veroalesta tai sotualesta. Jos annetaan sokeasti, niin se ei vaan mene työllisyyteen se raha, se menee johonkin muuhun.

Täällä edustajat kokoomuksesta ovat hyvin edustettuina jo todenneet, jotta työnantajan vastuu ei ole työllistää, vaan ne yrittäjät työllistävät juuri sen verran kuin tarvitsevat siinä firmassaan. Jossakin tilanteessa, jos on oikein raju juttu — sotumaksut ovat kuitenkin suhteellisen pienet — jos pudotettaisiin sotumaksut kokonaan pois, voisi olla, että se ihan pikkasen työllistää. Kun on sata ihmistä töissä siellä, niin saattaa olla, että yhden tai kaksi voisi työllistää, jos tuommoista vajetta on. Mutta hyvää hyvyyttään ei työllistetä yhtään. Se nähtiin tuossa, kun tuolla Pohjois-Suomessa on tämä kokeilu. Siinähän te-keskuksen edustaja työelämävaliokunnassa totesi, jotta välttämättä se sotumaksujen kokeilu nyt ei vaikuta heidän firmassaan yhtään mitään, koska se on niin pieni. Se ei anna yhtään uutta työpaikkaa. Ne työpaikat syntyvät muutenkin.

Sen takia minusta nämä ovat ihan huuhaa-puheita nämä hommat, ja toivon mukaan vastuulliset tahot hallituksessa nyt kuitenkin katsoisivat järkevällä tavalla tämän asian, koska rahaa ei ole heittämällä heittää näihin juttuihin. Me tiedämme ihan tarkkaan. Jos meillä on työttömiä ihmisiä, niin heidän työllistymisensä kai tässä on kaikkein tärkeintä. Silloin kannattaa kohdentaa sillä tavalla, jotta palkitaan sitä työnantajaa, joka ottaa semmoisen työttömän ihmisen töihin, pysyvään työsuhteeseen vielä. Tällä hetkellä on ihan riittävästi kaikkia työharjoittelujuttuja olemassa ja näitä tukityömahdollisuuksia, niin että saa ihan ilmaisia orjia, muun muassa vaikka yhdistelmätuella saa. Siinä ei ole enää tätä toistaiseksi voimassa olevaa juttua myöskään yrityspuolen osalta, jolloin siinäkin siitä ihmisestä voi sanoa, että hän on ainakin sen vuoden ajan ihan orjana siellä työpaikalla ja työnantaja saa sen panoksen. Eihän niin isoa tukea ole olemassakaan, mutta siitä huolimatta nämä ihmiset eivät näköjään vaan kelpaa tuonne työnantajille. Meillä on semmoinen asennevamma olemassa työnantajilla kanssa. Pidetään, että kun on työtön, on pitkäaikaistyötön, on jotenkin huonompi, hänellä on jotakin vikaa kyllä siinä hommassa, kun ei ole sijoittunut. Näin ajatellaan, vaikka todellisuudessa siellä on hirveän hyviä ihmisiä valtaosa. Osin se aines heikkenee varmasti: kun tarpeeksi pitkään on kortistossa ja ei mitään ole saanut, niin kyllä siinä varmasti alkaa jokainen pikkuhiljaa väsyä siihen asiaan.

Sitten koko tästä ongelmatiikasta. Ensinnäkin kokoomukselle voisi todeta sen, jotta kyllä minä olen huolissani noista kokoomuksen asenteista, kun kuuntelen. Minä olen pitänyt aina kokoomusta tämmöisenä hyvin vastuullisena ja talousasioista perillä olevana, tarkkana siinä, jotta kaikki hommat hoidetaan viimeisen päälle eikä ajeta juttuja karille, ei oman talouden eikä tietysti yhteiskunnan. Mutta kyllä viimeaikaiset opposition puheet — kuuluu tietysti opposition asetelmaan, että pitää aina arvostella hallitusta — ovat menneet niin yli, jotta minusta alkaa tuntua siltä, että tämä kokoomusoppositio on nyt hairahtanut kyllä taloudenhoidossa ihan perusteellisesti. Se ei osaa laskea enää ihan perinteisesti yhteen- ja vähennyslaskua. Minä olen aina kunnioittanut, pienestä pitäen, sitä, jotta kokoomuslaiset ovat tuolla kunnallispolitiikassa tämmöisiä herrasmiehiä ja hyvin jämptejä. Se on antanut sen kuvan, jotta kokoomus on tämmöinen oikein viimeisen päälle asioiden hoitaja, mutta nyt se käy kyllä horjumaan. Toivon mukaan nyt itsekin huomaatte ja tämmöiset höpöpuheet heitätte kokonaan pois. Tämä on tämmöisen vanhemman tutkijan neuvo tässä.

Kuitenkin minä odottaisin, jotta Suomessa tämmöistä kansallista itsekkyyttä olisi olemassa vielä jonkun verran. Nimittäin minusta oli hyvä esimerkki Espanjassa — ed. Paajanen oli mukana siellä, kun käytiin tutustumassa maa- ja metsätalousvaliokunnan puitteissa — se yrittäjien asenne, kun sanoivat, jotta jo 1200-luvulla meidän esi-isämme tämän perustivat ja me pyörittelemme tätä. Meillähän tehdään toisinpäin. Kun meillä keksitään hyvä idea, jossa olisi hirveän hyvä kehittämisen mahdollisuus, niin meillä tehdään niin päin, jotta kun saadaan mahdollisimman nopeasti vain näyttämään se hyvältä, niin myydään se ulos ja vähät välitetään sitten, mitä tapahtuu Suomessa tai mitä tapahtuu siinä lähipiirissä; heti rahastetaan helpon rahan toivossa. Semmoista kansallista ylpeyttä ei ole olemassa siinä, jotta me suomalaisina olemme hyviä ja emmehän me anna koskaan noille ulkolaisille tätä tuotetta kehitettäväksi. Me olemme myyneet hirveän paljon semmoisia ja vieneet ulos. Meidän tämä systeemimme on siinä vino, että ei arvosteta, ei haluta kehittää semmoisia hyviä asioita. Tämä koskee puunjalostuspuolta, elintarviketeollisuudessa on näitä tapauksia, ja on monta, monta juttua joitakin energiapuolen asioita. Ne on myyty kaikki ulos vaan. (Eduskunnasta: Pohjanmaalta löytyy vähän vielä semmoista kansallista ylpeyttä!) — Pohjanmaalla on onneksi vielä vanhaa jurtikkaa, joka pitää vähän kiinni siitä.

Sen verran vielä — en hirveän pitkään enää puhu tässä, vähän aikaa vielä — että sitten toisaalta meidän pitää kyllä miettiä ja saada aikaan täällä, myös hallituksen puolella, semmoista pohdintaa siitä ja toimenpiteitä. Hyvä esimerkki on armeijan sukkatilaus. Sama hinta sukilla, ja tilattiin Virosta. Kyse on siitä, jotta Nurmeksen tehdas Tesema-Neule Oy on vielä meidän kriisiajan tehtaamme, tuotantolaitos, jonka Puolustusvoimat on nimennyt, että tämä on meidän kriisiajan tuotantolaitoksemme. Ne ilmeisesti odottaisivat, Puolustusvoimat ja ilmeisesti ministeri odottaisivat, jotta se vaan sitten toimii kriisiaikana, koska sama hinta tuotteella, mitään laadussa ei ole vikaa ja on toimitettu aikaisemminkin, mutta tilattiin Virosta ne sukat. Nyt tosin kävi onnellisesti sillä tavalla, että virolainen toimittaja ei pystynyt toimittamaan niitä kuin puolet — 60 000 paria sieltä tilattiin — ja 30 000 tilauksesta tuli Nurmekseen. Ne tekevät nyt ne sukat siellä Nurmeksessa, virolaisille alihankkijana. Pitäisi näissä joku järki olla. Meillä pitäisi olla rohkeutta puolustaa, niin että vaikka se hinta olisi ollut 5 senttiä kalliimpi, sitten olisi sanottu, että perusteltu — jos joku olisi valittanut, että tämä on meidän kriisiajan tehtaamme — että meillä pidetään tuotantoa Suomessa, että se sukkatuotanto ei häviä pois. Mutta on tämä nyt jotenkin liian puhdasoppista markkinataloutta ja, korostan, itsekkyyttä pitää sen verran olla Suomessa, että pidetään omistamme vähän huolta.

Tesema-Neuleen päällikkö soitti minulle, jotta mistähän Natoon niitä sukkatilauksia saisi aikaan, jotta he voisivat tehdä tarjouksen. Tämä vihjeenä vaan, että kannattaa nyt tutkia myös Suomen hallituksen toimesta, ovatkohan nyt nämä Nato-sukkatoimitukset mahdollisesti suomalaisten yrittäjien tavoitettavissa, joista voisi tehdä tarjouksen, koska siinä voisi olla vaikka yksi pieni työllisyysidea.

Seppo  Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen välikysymys osuu vakaviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin — työttömyyteen, työllisyyteen, ikääntymiseen ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen — niin kuin täällä on monissa puheissa ansiokkaasti selostettu ja käyty näitä läpi. Välikysymyksen tehoa laimentaa kuitenkin se seikka, ettei mikään välikysymyksen teemoista ole uusi, ei ole syntynyt nyt istuvan hallituksen aikana tai sen toimien tuloksena. Opposition puheenvuoroissa on toistettu sanontoja "liian pieni", "liian hidas", "liian vähän". Odotin kuitenkin, että välikysymyksen pohjana olisi joukko haastavia vaihtoehtoja. Täytyy myöntää, että on täällä hyviäkin puheenvuoroja käytetty. Erityisesti mielessä ovat nyt edustajat Paajanen ja Satonen.

Toisaalta on myönnettävä, että vaikka politiikan suunta ja täällä monesti toistettu keinovalikoima myös opposition mukaan on oikea, on muutoksen tahti minunkin mielestäni liian hidas. Poliittinen syy hitauteen tuli esiin kahden suurimman hallitusryhmän puheenvuoroista; hyviä puheita molemmat, mutta katse oli kyllä käännetty eri suuntiin. Tämä ero on yhteiskunnallinen tosiasia. Sen kanssa on vain elettävä, on keskusteltava, neuvoteltava, sovittava ja soviteltava. Päästään vain niin pitkälle kuin on poliittisesti mahdollista. Toivottavasti todellisuus sopeutuu tähän vauhtiin.

Kommentoin vain paria asiaa. Täällä on sanottu, että maassamme vallitsee luovuttamisen henki. Olin viime viikolla kotiseudullani sadonkorjuussa mukana ja sanon kyllä mielihyvin, että siellä ei ollut luovuttamisen henkeä. Alkuviikosta sain olla mukana Uudellamaalla perinteisessä tupaillassa. Mukana oli yrittäjiä ja keskeisessä asemassa yrityksessä toimivia työntekijöitä. Siellä ei ollut luovuttamisen henkeä. Siellä oltiin valmiita laittamaan kaikki peliin.

En pidä oikeaan osuneena saatikka kohtuullisena sitä kritiikkiä, joka viime viikkoina, jopa aivan ministeritasoa myöten, on suunnattu yrittäjiin. Täällä on juuri käyty keskustelua tästä aiheesta. Voidaanko sanoa näin, että yrittäjän velvollisuutena on työllistää? Me ymmärrämme kyllä kaikki, mikä yhteiskunnallinen ongelma siellä alla on. Mutta jos niin sanotaan, niin kyllä minun mielestäni silloin ovat puurot ja vellit sekaisin. Ei yrittäjä ole epäisänmaallinen, jos hän toimii markkinatalouden pelisääntöjen mukaan, mutta meiltä poliitikoilta pitää kysyä samaa asiaa. Luommeko me poliittisilla päätöksillä sellaiset pelisäännöt, että yritystoiminta kannattaa, on tuloksellista ja sitä kautta syntyy jaettavaa hyvinvointiyhteiskunnan tarpeisiin? Yrittäminen ei ole yhdistystoimintaa. Se ei ole myöskään hallinnointia, niin kuin kaikki hyvin tietävät.

Ed. Gustafsson teki täällä hyvän kysymyksen keskustelun alussa. Hän kysyi, miksi yritykset eivät tule tänne, vaikka maassamme perusasiat ovat hyvässä kunnossa. Minä uskon vakaasti, että mikäli tähän ed. Gustafssonin hyvään kysymykseen vastataan olemassa olevan todellisuuden pohjalta ja tehdään tämän mukaiset korjausliikkeet, tämä tilanne muuttuu. (Ed. Huotari: Kertokaa, mitä ne ovat!)

Anne  Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä on jatkoa edelliselle puheenvuorolle. Myönnän, että helppoa ratkaisua ei ole tähän rakennemuutosongelmaan, joka on tapahtunut työelämässä ja yrityselämässä ja maailmankaupassa viimeisen 15—20 vuoden aikana. Mutta jotain on kuitenkin tehtävä, ja sen vuoksi sen strategisen valinnan arvo tulee olemaan vielä suurempi.

Mutta palaan vielä edellisen puhujan ja eräiden muidenkin henkilöiden täällä esittämään, että jotain olisi tehtävä, on tehtävä tai on haettava uusia ratkaisuja, mutta hyvin epämääräisesti esittämään. Ei kerrota, mitä ne oikeasti ovat, ketä ja millaisia tahoja ne koskevat. Minusta olisi rehellistä, että puhuttaisiin ihan suoraan eli sanottaisiin myöskin ne vaihtoehdot, mitä ne ovat. Eli Suomi on nyt strategisen valinnan edessä: mihin se käyttää ne vähät rahansa, minkälaisella tuella tai ympäristön muodostamisella me pystymme saamaan tänne uusia työpaikkoja lisää.

Olen pettynyt siihen, että hallitus on valitsemassa matalapalkkayhteiskunnan sen sijaan, että se valitsisi innovatiivisuuteen ja koulutukseen perustuvan hyvinvointiyhteiskunnan. Tämä muutoshan ei tapahdu vielä ensi vuonna eikä seuraavanakaan vuonna tai 2006, jos tämä matalapalkkatukijärjestelmä tulee voimaan. Se on pitkän tähtäimen ratkaisu, niin kuin nyt elämme niitten ratkaisujen tuloksia, mitä 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella on itse tehty ja mitä maailmassa on tapahtunut.

Ongelma on erityisesti se, että hallitus ei aseta mitään työllisyysvelvoitetta matalapalkkatuelle. Se ei myöskään aseta tarveharkintaa yrityksen tulokseen tai osingonjakoon nähden. Sen sijaan työttömälle tällainen tarveharkinta on, mikäli hän on perusturvan varassa, eli työmarkkinatuki on puolison tuloihin ja myöskin omiin tuloihin, jopa luottamushenkilöpalkkioihin verrattuna tarveharkintainen, eli työttömiä ei kyllä ainakaan toivota kunnalliseen päätöksentekoon, ainakaan ellei haluta maksaa siitä palkkiota. Minun mielestäni matalapalkkatukijärjestelmä on rahan hukkaan heittämistä, ja täytyy sanoa, että Niinistöä tulee ikävä.

Vasemmistoliitto ei kannata matalapalkkayhteiskuntaa, sillä sellaisen yhteiskunnan tulokset ovat nähtävissä. Ne ovat nähtävissä USA:ssa. Eli satojen miljoonien eurojen uhraaminen on suuri riski sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Se on suuri ongelma naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla. Nimittäin se tulee tuomitsemaan nämä osaavat naiset ikuiseen matalapalkkatyöhön, sillä yrityksille syntyy kannustinloukku nostaa palkkaa. Matalapalkkayhteiskunnassa ihmiset joutuvat tekemään kahta tai jopa kolmea työtä tullakseen toimeen, erityisesti täällä Pääkaupunkiseudulla ja muilla kalliiden kustannusten paikkakunnilla. Tällaisenko Suomen keskusta ja kokoomus haluavat? Minusta on käsittämätöntä, että myös sosialidemokraatit ja vihreätkin ovat sen hyväksymässä.

Täällä valtiovarainministeri Kalliomäki on luvannut vahtia jokaista euroa tarkkaan. Siinä mielessä odotan kyllä sitten myöskin, että ministeri Kalliomäki vahtii näitä euroja, sillä tarvitsisimme nämä rahat tuotekehitys- ja tutkimustoimintaan sekä liiketoimintaosaamisen lisäämiseen ja pienten ja keskisuurten vientiyritysten tukijärjestelmiin, niin että nämä yritykset voisivat viedä rauhassa esimerkiksi Ranskaan, jossa jopa puoli vuotta on maksuaika niiden kaupoilla, ja pienille yrityksille se on iso asia. Mutta tällaiset asiat eivät näytä järjestyvän. Sen sijaan ollaan antamassa Stockmannille ja muutamille muille isoille yrityksille täysin ilmaista rahaa ilman minkäännäköistä vastikkeellisuutta. Minun mielestäni Suomi pärjää paremminkin laadulla ja luotettavuudella ja innovatiivisuudella.

Kun olen kuunnellut näitä keskusteluja täällä tänään ja aikaisemminkin, alkaa helposti masentaa, kun tuntuu siltä, että mitään sellaisia ratkaisuja ei ole, mitä haluttaisiin tehdä. Mutta onneksi Kajaanissa on nuorten yrittäjien Into-talo. Siellä ei ruikuteta. Siellä tehdään asioita. Siellä saa tällainen naiskansanedustajakin virtaa, kun käy katsomassa, miten innokkaasti nuoret ihmiset tekevät työtä, opiskelevat ja innostavat toisiakin nuoria tekemään uusia asioita.

Täällä on ihmetelty sitä, minkä vuoksi Suomessa ei ole riittävästi yrittäjiä. Minä en yhtään sitä ihmettele, minkä vuoksi meillä ei ole. Jokaisessa perheessä on tieto joko sukulaisesta tai ainakin tuttavasta, joka kärsi 1990-luvulla konkurssin. Se tieto, mitä näille ihmisille on tapahtunut, miten heidän kunniaansa ei ole koskaan palautettu, on kyllä aika hyvä ehkäisemään uuden yritystoiminnan aloittamista.

Mutta palataan vielä tähän matalapalkkatukeen. Olen tehnyt vaihtoehtoisen esityksen hallituksen matalapalkkatukimallille. Siinä uudistetaan työvoimapolitiikkaa tai otetaan työvoimapolitiikan keinoja uudelleen käyttöön siten, että työvoimatoimisto voisi huomattavasti nykyistä joustavammin antaa työllistämistukea lyhyemmän työttömyysjakson jälkeen. Nykyisinhän tuki oikeastaan käytännössä on muodostunut pääsääntöisesti yhdistelmätueksi, joka annetaan kahden vuoden työttömyyden jälkeen.

Niin kuin aikaisemmassa puheenvuorossani totesin, avoimille työmarkkinoille näinkään suurella tuella, lähes 1 000 euroa kuukaudessa maksettavalla tuella, eivät näytä nämä ihmiset työllistyvän yrityksiin, eli tällä matalapalkkatuella ei ole tarkoituskaan näitä pitkäaikaistyöttömiä ihmisiä työllistää. Sen vuoksi on haettava ratkaisua siitä, että käytetään näitä työvoimapolitiikan rahoja kahdessa eri osassa. Toinen osa käytetään sosiaaliseen työllistämiseen, pitkäaikaistyöttömille syrjäytymisen ehkäisyyn, ja toinen osa tehdään joustavaksi malliksi, jossa työvoimatoimisto voi antaa myöskin yritykselle lyhyemmän tai pitemmän aikaa työllistämistukea tasoittaakseen työttömyyden aiheuttamaa tuottavuusongelmaa, mikä alkuvaiheessa on. Mielestäni tämä tuki olisi järkevämpi siinä mielessä, että se olisi aina vastikkeellista. Henkilö poistuu silloin työttömyydestä, hän rupeaa maksamaan veroja, ja sitä kautta hän maksaa myös tämän oman tukensa takaisin käytännössä. Se olisi kustannusneutraalimpi malli kuin matalapalkkatuki yrityksille, jossa meillä ei ole mitään varmuutta siitä, työllistävätkö nämä yritykset yhtään ihmistä, ja — yllätys, yllätys — minun mallissani tuki ei määräydy palkan pienuuden tai suuruuden mukaan vaan sen mukaan, miten yritys ottaa uusia työntekijöitä.

Tiedän sen, että yritys palkkaa uutta työvoimaa, jos se saa tuotteensa tai palvelunsa myytyä, ei siksi, että yhteiskunta rupeaa jakelemaan joitakin ylimääräisiä tukiaisia. Mielenkiintoista tässä on myös se, että tällä esityksellä on myös aluepoliittisia vaikutuksia. Yksi aluepoliittinen vaikutus on se, että esimerkiksi Kainuussa ei todennäköisesti ole yhtään niin isoa yritystä, joka hyötyisi niin paljon tästä matalan palkan tuesta, että se pystyisi sillä tukimäärällä työllistämään yhtään uutta ihmistä. Mutta kasvukeskuksissa näitä isoja yrityksiä on, eli käytännössä tämä voi pahimmassa tapauksessa lisätä muuttovirtaa.

Kysynnän kasvamiseen voi vaikuttaa myös ostovoimaa lisäämällä, ja hallitus on lisännyt vain hyvätuloisten ostovoimaa, eikä ole lainkaan varmaa, käyttävätkö hyvätuloiset rahat kotimaiseen kulutukseen. Sen sijaan hallitus on jättänyt miljoona pienituloisinta aikuista vaille veroalea. Heidän rahansa menisivät varmasti jokaista euroa myöten kulutukseen ja siten lisäisivät kysyntää. Arvovalintoja myös tämän hallituksen aikana on tehty, ja mielestäni ne arvovalinnat ovat olleet vääriä. Toivon, että nyt suunta oikeaa.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa varmaan pitäisi antaa ministereille Filatov ja Pekkarinen urhoollisuusmitali, kun jaksavat kuunnella näitä jorinoita; työn sankarin mitali voisi olla paikallaan. Monenlaisia keinoja tässä on esitetty eri suunnista, ja osa on jättänyt asiat leijumaan ilmaan, suurin osa, eikä mitään patenttiratkaisua varmasti tähän asiaan ole olemassakaan. En usko, että minäkään napsautan, että näin se asia tehdään.

Tilanne on tosi vaikea, vaikka meillä, ed. Särkiniemi, ei minun mielestäni olekaan mikään luovuttamisen henki menossa. Osaltaan sanoisin kyllä, että semmoinen henki on menossa, että suuryritykset ovat menneet kokoomuksen myötä oppositioon. Ne toimivat täysin kuten oppositio toimisi: näytetään meille, miten tässä maassa mennään ja mistä kana kusee. Valitettavasti näin tehdään. Tilanne on se, että on tullut aivan semmoinen henki, että koska oppositio ei pysty räksyttämisellään saamaan mitään aikaan, yritykset alkavat tehdä tätä samaa työtä ja pistävät väen kävelytehtaalle, josko tällä tavalla saataisiin politiikkaa muuttumaan.

Sitten itse asioihin, mistä tässä on puhuttu. En myöskään kannata matalapalkka-alan alennuksia, sosiaaliturva-alennuksia. Viime kaudella puhuttiin Holmin—Vihriälän mallista, sanottiin, että se on 27 000 euroa per työpaikka. Lupasin silloin palkata heti tuhat ihmistä; niin nytkin, välittömästi palkkaan tuhat ihmistä. Näin kunnallisvaalien alla on helppo juttu palkata. Löytyy mukavaa työtä kaikille. Jos minulle maksetaan 27 000 markkaa per työntekijä, tuhat otan heti, ja löytyy myöskin päteviä työntekijöitä, ei ihan Mäntästä niin paljoa mutta lähitienoolta löytyy. Varmasti kaikki tulevat mielellään, niin hyvän palkan pystyy maksamaan 27 000 markalla vuodessa. (Ed. Gustafsson: Eikö se ollut euroa?) — Anteeksi, anteeksi nyt, ed. Gustafsson, onneksi korjasitte, euroa nimenomaan, 27 000 euroa. Kyllä. 27 000 euroa per vuosi. Sillä pystyy maksamaan ihan kohtuupalkan ihmisille.

Jos mitään velvoitteita ei ole, kuten ed. Huotari sanoi, minun mielestäni rahat menevät kyllä hukkaan. Otetaan huomioon se, kuten ed. Esa Lahtelakin totesi, että tällä hetkellä meillä on lähes ilmaisia ja ilmaisia työntekijöitä vaikka kuinka paljon saatavilla. Pitäisi olla vaan töitä, mitä tehdä. Minä en usko, että yksikään työnantaja ja yrittäjä ottaa ihmisiä pyörimään sinne työpaikalle jaloissa, vaikka ilmaiseksi saisi. Sitten pitää miettiä, mitä ne työt olisivat.

Kuinka moni tässä salissa muuttaa käytäntöä siitä, jos te saatte esimerkiksi veronalennuksilla 100 euroa kuukaudessa lisää? Ei yksikään. Minä uskon, että kun on kaksi polttoainetankkia, joista toisessa on letkun jatke ja toisessa ei ole, tankkaatte itse; jos siinä on 10 senttiä, tai vaikka ei ole 10:tä senttiä, ero, vaan pari kolme senttiä ero, niin halvemmasta joka ainoa menee laskemaan tankkiinsa. Miten tämän käytännön muutatte tässä maassa? Minä en usko, että se on helppo juttu ollenkaan. Me emme ole tottuneet käyttämään niitä palveluita, vaan me olemme tottuneet tekemään itse, joka ainoa. (Ed. Seppo Lahtela: Pitää kouluttaa!) — Niinpä, mutta se ei tule ihan äkkiä. Jos me hyväpalkkaiset ihmiset emme sitä osaa tehdä, miten ne ihmiset, jotka ovat pienemmällä palkalla? Ei. Sitten ne ihmiset, joilla on tosi paljon rahaa — kuten ed. Lahtelallakin — metsiä huojuu tuolla vaikka kuinka paljon, vielä tinkaavat siitä viimeisestäkin sentistä ja jättävät jemmaan. (Ed. Huotari: Ed. Seppo Lahtela!) — Niin, ed. Seppo Lahtela nimenomaan. — Siis kyllä tässä aitoja töitä pitäisi löytyä, ja se ei ole hokkuspokkushommaa, vaan siinä tarvitaan varmasti näitä keinoja, mistä on puhuttu, koulutuksen ja innovaation keinoja, mihin on panostettu.

Uskon, että hallitus on tehnyt kuitenkin kaiken mahdollisen, mitä tässä tilanteessa voi tehdä. En ollenkaan käy haukkumaan sitä. Tunnustan, että on todella vaikea tilanne. Maailmantalous on mennyt siihen malliin, että me etenemme neljän kuukauden jaksoissa globaalissa maailmantaloudessa. Tästäkään salista ei löydy rohkeutta pistää poikki sitä hommaa ja sanoa, että lopetetaan peli ja ruvetaan rahastamaan niitä rahavirtoja ja tekemään niin, että yritykset pysyvät täällä. Hetken aikaa huuto käy, kuten esimerkiksi tämän päivän Demarissa Antti Piippo kirjoitti ja hän oli haukkunut presidenttiä myöten kaiken, että nämä tämmöiset ovat menneestä maailmasta ja nyt eletään globaalissa maailmantaloudessa. Mutta eletään pelkän rahan voimalla ja rahan ehdoilla. Kaikki kumartavat, kukaan ei uskalla pistää poikki. Mistä löytyy se rohkeus?

Arvoisa puhemies! Tällä porukalla ei varmaan pystytä sitä tekemään, on liian vähän tässä salissa, enkä usko, että tällä kokoonpanollakaan ihan helposti. Mutta jonkun pitäisi uskaltaa tehdä se, pistää yritykset polvilleen ja katsoa, että tässä maailmassa eletään ihmisten ehdoilla, ei rahan eikä yritysten ehdoilla.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monella tavalla arvostamani ed. Rönni vielä tässä välikysymyskeskustelun loppumetreillä käytti tämmöisen hyvin mielenkiintoisen puheenvuoron tästä kansainvälistymisestä ja avoimen talouden olemuksesta. En malttanut kuitenkaan olla pyytämättä vastauspuheenvuoroa siinä mielessä, miten tärkeää on se, että kyllähän nämä pelisäännöt ovat kuitenkin viime kädessä meidän poliitikkojen luomia, synnyttämiä. Jos ajatellaan sitä avoimen talouden olemusta, niin me olemme tehneet suurelta osin ne päätökset, joilla luodaan edellytykset sille, että pääomat voivat vapaasti liikkua, tavarat voivat vapaasti liikkua, työvoima voi vapaasti liikkua. Tässä mielessä minusta on väärin, jos me syyllistämme yrityksiä ja yritysjohtajia.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin koen niin, että ed. Rönni on hyväsydäminen mies, ja jos olisi keinoja vaikuttaa ja toimia niin kuin hän ajattelee, minä kyllä lähtisin mukaan tuohon malliin. Mutta niitä keinoja minä en kerta kaikkiaan keksi. Nimittäin kyllä työn hinta näkyy tuotteiden hinnassa. Jos tuotteitten hinnat laskevat, Suomi käy kauppaa. Mutta se on tietysti totta, että jossakin on kohtuus, enkä minäkään kaipaa tänne mitään amerikkalaista matalapalkkayhteiskuntaa.

Toinen on se, että tässä puhuttiin kansainvälisten pääomavirtojen ohjaamisesta. Minä vain ihmettelen, mikä olisi se keino tässä maassa, jolla me puhaltaisimme pelin poikki. Jos se keino olisi, minä tulen pillin taakse, ed. Rönni, minä tulen heti. Mutta minä en kerta kaikkiaan keksi, mikä se olisi, niin että se toimisi niin, että ei tarvitsisi lyödä lappuja luukulle.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ne edustajista, jotka näkevät tässä merkkejä siirtymisestä suurin piirtein 1800-luvun olosuhteisiin, ovat aivan oikeassa. Niitä merkkejä ilmoilla on vaikka kuinka paljon. Mutta siinä, että otetaan huomioon myöskin toimeentulo ja toimeentulomahdollisuudet, jolloin yhteiskunta tulee siihen kuvaan mukaan, tulee juuri eduskunnan rooli. Olkoon se mikä globalisoitunut maailma tahansa, siinä tulee tämän yhteiskunnan yhteisvastuun rooli. Jos halutaan, niin kuin ymmärsin, että ed. Karjula on sitä mieltä, että se on tässä jonninjoutavaa, siinä me olemme hyvin erimielisiä.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen puheenvuoro osui juuri naulan kantaan. Nimittäin eilen kuulustelin tyttäreltäni historian läksyä ja hänellä oli ensimmäisen maailmansodan synty esillä. Siellä puhuttiin imperialismista ja tämmöisestä valtataistelusta, kuka pystyy hallitsemaan eniten siirtomaita. Siellä sitten tulivat nämä kisailut. Mehän olemme luoneet nyt Euroopan unionin tänne sitä varten, että tämmöisiä ikäviä kisoja ei tarvitsisi enää käydä, niin kuin silloin on käyty. Mutta tavallaan elämme samantyyppistä imperialismia nyt, isot yritykset vain tekevät sitä, eivät kansallisvaltiot niinkään enää, vaan isot yritykset menevät aina sinne, mistä pystyvät riistämään parhaiten sekä työvoimaa että raaka-aineita. Sitten kun maa on kynitty loppuun, siirrytään seuraavaan maahan. Politiikan tehtävä nimenomaan on miettiä sitä, (Puhemies koputtaa) millä tavalla näitä joko veroilla, Tobinin verolla, tai muilla ratkaisuilla tehdään. Käykää, hyvät ihmiset, katsomassa ihmisiä hyvinvointivaltioissa, niin siinä on hyvää historianopetusta tulevaisuutta varten.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti. Minusta ed. Huotari otti varsin oivallisen näkökulman, että kyllähän tässä globalisaatiossa on kysymys siitä, millä tavalla asioita hallitaan globaaliyritysten ja millä tavalla kansallisvaltioiden toimesta. Omalla puheenvuorollani en tarkoittanut sitä, että politiikan rooli ja merkitys kadotetaan, vaan enemmänkin sitä, että erityistä viisautta on nyt tunnistaa se, millä tavalla tällainen talouselämän vahvuus ja oikeudenmukainen kansalaisyhteiskunta voidaan yhteensovittaa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Globalisaatiosta ja sen toiminnan lainalaisuuksista. Yksittäiset yritykset, jotka toimivat globaalisti, toimivat tietysti niillä ehdoilla, mitkä niiden toiminnalle maailma tarjoaa. Nyt vain on niin, että on maita — ja sitä on aika vaikea mennä moralisoimaan — joihin nämä yritykset menevät ja esimerkiksi ostavat sieltä työn paljon pienemmällä hinnalla kuin ne tekevät saman jossakin kehittyneessä maassa. Kun asianomaiset maat ovat siihen valmiita, siinä on aika lailla varmasti avuton sen tyyppinenkin yhteisö kuin Euroopan unioni on. Mutta siitä huolimatta kuitenkin jos halutaan, niin kuin toivottavaa on, saada vähän kohtuullisempia pelisääntöjä, yksi maa ei kovin paljon pysty yksin. Silloin täytyy pyrkiä yhdessä esimerkiksi EU:n puitteissa saamaan aikaan ratkaisuja, jotka tässä mielessä tekisivät oikeudenmukaisuutta sille vietnamilaiselle työntekijälle, jonka maahan se läntinen suuri yritys menee, että hän saa työtä, mutta jotka tekisivät samalla oikeutta ... (Puhemies koputtaa) — Minä keskeytän.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän kokoomuksen tekemän välikysymyksen johdosta käydyssä keskustelussa on ollut havaittavissa, kuinka hallitus kehuu tekemisiään, kaikkia tekemiään ratkaisuja, eikä tiedosta kuitenkaan tosiasiallista tilannetta maassamme. Ed. Rönnin puheenvuoro oli tästä oivallinen kielteinen esimerkki.

On ollut suorastaan järkyttävää havaita, kuinka sokeasti hallituksen edustajat luottavat tavoitteisiinsa, vaikka juuri tänään olemme saaneet koko maata kattavan tiedon siitä, että työttömyys on kääntynyt kasvuun ja työpaikat vähenevät. Tämä on tämän päivän tosiasia, joka teidän, arvoisien hallituksen edustajienkin, tulisi tiedostaa.

Kun ed. Esa Lahtela arvosteli kokoomuksen yhteen- ja vähennyslaskutaitoa, niin haluan huomauttaa ed. Lahtelalle, että tuo ynnälasku taitaa pettää nimenomaan hallituksen puolen edustajilla. Jos kehitys jatkuu sellaisena, mikä linja nyt on maassamme menossa, meillä on vaalikauden lopussa vähemmän työpaikkoja ja enemmän työttömiä kuin vaalikauden alussa siitäkin huolimatta, että edellytykset viime vuoden keväällä muodostetulla hallituksella olivat paremmat kuin parilla aikaisemmalla hallituksella. Miten te, hallituksen edustajat, silloin tilanteen selitätte? Aiotteko vielä tuolloinkin kertoa kansalaisille, että syy on kokoomuksen, jolla oli valtiovarainministeri vaikeina aikoina kaksitoista vuotta, niin kuin täällä tänä päivänä on useammalla suulla selitetty? Muun muassa pääministeri Matti Vanhanen ja ed. Karjula syyllistivät tällä tavalla tilanteesta kokoomuksen. Arvoisat hallituksen edustajat, olisi kohtuullista ja reilua, että vastaisitte teoistanne niin täällä kuin kaikkialla. Minä esimerkiksi kuulen Keski-Suomessa monta erilaista tarinaa, täällä salissa toisenlaisen tarinan, riippuen siitä, milloin missäkin on ja kenenkä hallituksen edustajan kuulee puhuvan.

Ehkä tässä yhteydessä on syytä kerrata, mitä viimeisten viidentoista vuoden aikana on tapahtunut: 1980-luvun lopulla elettiin ylikuumentunutta aikaa. Me muistamme, kun valtiovarainministerinä oli Erkki Liikanen ja pantiin pellit auki ja annettiin investointiavustuksia kuntiin. Tuli ylikuumentunut tilanne aikana, jolloin työttömyys Suomessa oli 6—7 prosenttia, siis 6—7 prosenttia. Kun romahdus 1990-luvun alussa tapahtui, oli Suomessa merkittäviäkin paikkakuntia, joilla työttömyys hipoi 30:a prosenttia; enemmän kuin Itä-Saksassa, kun Berliinin muuri kaatui, oli Suomessa tällaisia paikkakuntia. 1990-luvun puolestavälistä lähtien tilannetta on Paavo Lipposen hallitusten aikana korjattu tositoimin. On maksettu valtionvelkaa ja luotu tähän maahan 300 000 uutta työpaikkaa. Kaikki nämä, mitä kerroin, ovat totta, jokainen sana.

Nyt olemme uuden tilanteen edessä. Työttömyys on kääntynyt kasvuun ja työpaikat vähenevät. Kerrattakoon se nyt vielä, että sen kaikki ymmärtävät. Puolueemme puheenjohtaja teki rakentavan ehdotuksen siitä, että hakisimme yhdessä ratkaisua tilanteeseen, ja sitä meiltä kansalaiset odottavat. Eivät he odota todellakaan tällaista nokkapokka-asetelmaa lapsellisista asioista lapsellisella tyylillä, vaan he odottavat työpaikkoja silloin kun he ovat työttömyyskortistossa vuosikausia olleet. Tilanne ei yksinkertaisesti voi jatkua tällaisena, eli että puheet ovat suuret, mutta teot ovat vähäiset, arvoisat hallituksen edustajat. Toki siellä on myöskin hyviä ratkaisuja, täytyy myöntää.

Yhteiskunnan pyörä on pantava pyörimään oikein päin. Koska tekemätöntä työtä on valtavasti, pannaan työttömät töihin, sidotaan rahan jakaminen työhön, mistä viitteitä pääministeri Vanhanen antoi jo omassa puheenvuorossaan. Tällöin verotulot kasvavat ja sosiaalimenot pienenevät ja pystymme vastaamaan kansalaisten peruspalveluista. Tästä on kokoomuksen välikysymyksessä kysymys. (Ed. Gustafssonin välihuuto) Jos linja jatkuu, ed. Gustafsson, tällaisena kuin se nyt on, tulot pienevät, sosiaalimenot kasvavat ja peruspalvelujen antaminen kansalaisille vaarantuu. Sitä tarkoitamme.

Ed. Huotarin esittämä yrittäjien toiminnan rinnastus imperialismiin oli kyllä minusta vanhojen sosialismin luurankojen kaivamista tähän saliin, jotka minun ymmärtääkseni on kyllä jo jokainen puolue tavalla tai toisella romuttanut. Kun me haemme sitten syntipukkia aina Kiinasta ja Intiasta saakka, ministeriaitio mukaan lukien, niin me verhoamme tämän asian sellaisilla selityksillä, jotka eivät kelpaa ja joiden ei tarvitse kelvata työttömille Suomen kansalaisille. Kiinassa on 1,2 miljardia ihmistä. Suomalainen yhteiskunta yhtenä maailman vapaista maista on ollut kannattamassa ja tukemassa sitä, että sen järjestelmä muuttuu markkinatalousmaaksi. Onko nyt sitten Kiinan syytä, että meillä on työttömyys näin suuri kuin on ja meillä menee huonosti? Pitäisi tunnustaa tosiasiat, että siellä suuret kansat kehittyvät siihen suuntaan kuin ne ovat menossa. Jos me, viiden miljoonan kansa, alamme miljardien kansan kanssa kilpailemaan, niin siinä me emme pärjää.

Suomalaisen pitää hakea paikkansa, niin kuin ministeri Pekkarinen on täällä puheenvuorossaan korostanut, maailmalla luomalla suomalaiselle työnteolle, suomalaiselle yrittämiselle, sellaiset edellytykset, että se vastakin pärjää myöskin Kiinassa ja Intiassa tai Kiteellä tai Kittilässä tai Helsingissä, että se pärjää sillä lailla, että suomalainen ihminen pystytään työllistämään. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että paljon railakkaammin ottein, paljon nopeampaa vauhtia pitäisi tehdä niitä parannuksia, joita meille hallitus lupaa. Puolitoista vuotta minä olen kuunnellut näitä lupauksia, mutta lupausten lunastamisen aika on, arvoisat hallitukset jäsenet, juuri nyt. Kaksi ja puoli vuotta on enää aikaa tällä eduskuntakaudella ja istuvalla hallituksella. Jos te vielä seuraavan vuoden vaan sieltä aitiosta lupaatte meille, mutta ei tapahdu riittäviä ratkaisuja, niin tilanne ei kun pahenee.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan jännittävää olla kuuntelemassa ensi vapun esileikkikilpailua edustajien Gustafssonin ja Vielman välillä. Minusta tuntuu, että peli on suurin piirtein tasan tällä hetkellä.

Ed. Vielma, on hienoa tuommoinen mahtipontinen puhe, mutta teillä tämä parlamentarismi vähän klikkaa. Kyllä minä kuitenkin kunnioittaisin parlamentarismia sillä tavalla, että hallitus hallitsee ja oppositio arvioi ja arvostelee ja sitten yrittää kaataa ja rupeaa itse hallitsemaan. Jos kaikki ovat hallituksessa, niin ei siitäkään tule yhtään mitään. Se menee niin kuin ihan poskelleen.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ed. Pulliainen, minähän en noin äsken puhunut. (Naurua) Minä puhuin demokraattisesti opposition edustajana tuolta korokkeelta siitä, mikä on minun näkemykseni, miten tässä tilanteessa pitäisi toimia. Olen seurannut parlamentarismia 35 vuotta virkani puolesta, ravannut tässäkin talossa 30 vuotta, ja tiedän, miten se toimii, mutta väitän edelleen, että tänä päivänä se ei toimi hallituksen puolelta.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin täytyy kiittää ed. Vielmaa siitä rehevästä ja rehellisestä puheenvuorosta, minkä hän tässä käytti kertoessaan, mitä tämä parlamentarismi tarkoittaa, kuinka sitä viedään eteenpäin ja kuinka se on paremmin hoidettavissa, ja kiittää ed. Vielmaa siitä, että puheenvuoro oli suurin piirtein totuudenmukainen, mutta vähän siitä jäi joitakin sävyjä kertomatta.

Muistan erinomaisen hyvin, kun joskus vuonna 89 suurin piirtein valtiovarainministeri Sundqvist oli Lappeenrannassa Etelä-Karjalan yrittäjäjuhlassa puhumassa, kuinka maa on rapaan menossa ja kuinka pitää elää ja toimia niin, että ensin säästetään ja sitten kulutetaan, eikä tehdä niin, että ensin kulutetaan ja sitten yritetään säästää. Minä ymmärrän niin, että tältä osin ed. Vielma muisti tämän asian erinomaisen hyvin ja oikein ja näin tapahtui. Mutta, ed. Vielma, teiltä jäi kertomatta, kuka oli silloin pääministeri. (Ed. Vielma: Esko Aho!) — Se oli Holkerin hallitus, ja tämä Holkeri oli pääministeri. — Tältä osin voi sanoa, että sen onnettoman koalition, mikä tämän maan on yleensä tuhoon ajanut, tämän sosialidemokraattien ja kokoomuksen koalition, linja ei ole hallitseva linja eikä sillä ole tulevaisuutta ollut olemassa. Mutta tietenkin täytyy sanoa, että ed. Sundqvist, valtiovarainministeri Sundqvist silloin, näki paremmat linjat ja lähti Brysseliin ja jätti tämän kaatuvan maan (Hälinää) Esko Ahon selvitettäväksi. (Hälinää — Ed. Pulliainen: Olisiko ollut Erkki Liikanen?) — Anteeksi, voihan se näinkin olla, Liikanenhan oli olemassa. Ed. Pulliainen, teillä on aivan oikea havainto tässä hommassa. (Hälinää) Mutta haitanneeko tämä nyt mitään, pieleen silloin kuitenkin tämä asia meni.

Tämän osalta voi ajatella, että niin, täytyy sanoa, aina ennenkin on käynyt: emme niistä paljon opi, ja nämä asiat unohtuvat ja tulevat esille, ja jos ei samassa tilanteessa olla nyt, niin ollaan vähän myöhemmässä vaiheessa. Sen osalta oli hyvä kuunnella ed. Huotarin puheenvuoroa tässä asiassa, missä todettiin, että vika on oikeastaan työnantajien ja hallituksen, ja mitä muuta siinä lienee ollutkin, ja sen pohjalta ei siinä nyt kuitenkaan mitään uutta esitetty. (Ed. Väistön välihuuto) — Voisi siltä osin todeta, että kansakin on ehkä ollut oikeassa, mutta ehkä väärässäkin.

Tähän voisi ottaa suoran lainauksen pääministeri Vanhasen puheenvuorosta tänään. Siinä todetaan: "Toivon, että tämäkin keskustelu osaltaan herättelee kaikkia yhteiskunnan toimijoita huomaamaan, että olemme ison haasteen edessä. Kyse ei ole pelkästään työttömyydestä ja ikääntyvästä Suomesta, vaan myös talouden kansainvälistymisen uudesta vaiheesta." Tässä mielestäni on tämän ongelman erityinen ydin: Suomi on kiinni tässä globalisoituvassa maailmassa, tässä kansainvälisessä kehityksessä ja kansainvälisessä kilpailukyvyssä, ja niinpä me emme oikeastaan yksin tässä asiassa pärjää emmekä voi toimia. Tähän voisi todeta, että tietenkin seuraavassa vaiheessa joku toteaa, että ellemme olisi Euroopan unionin jäseniä, meillä menisi vieläkin huonommin, mutta täytyy sanoa, että itse kyllä uskon, että Ruotsilla ja Norjalla, joista Norja on unionin ja molemmat Emun ulkopuolella, ei niin kovin huonosti mene, ja luulen, että ne ennustajat, jotka ovat väittäneet, että ellei Suomi olisi mukana, niin sillä menisi todella huonosti, ovat ehkä olleet väärässäkin.

Tässä kaiken kaikkiaan sanotaan niin, että yritykset ovat isänmaattomia eivätkä halua toimia Suomessa. Tämä on kyllä sellainen asia, että yritykset elävät ja toimivat markkinatalouden lakien mukaan siellä, missä parhaiten pärjätään, ja ovat siellä, missä kilpailukyky parhaimmillaan on olemassa. Sen osalta voisi kyllä sanoa, ettei tämä hallituksenkaan yritysverouudistus tätä asiaa ole tukenut ja yritysten investointi ja sijoittaminen tapahtuvat enemmän jonnekin muualle kuin Suomeen. Sillä lailla katsottuna tässä asiassa voisi arvella, että ehkä se on tämän ajan maailmaan liittyvä yritysjohdon oikea tapa toimia, että katsotaan vain pörssikurssien kehitystä ja sitä arvostusta siellä, mutta se ei kuitenkaan voi olla Suomessa kestävällä pohjalla oleva toimintatapa. Tässä täytyy koulutuksen, toiminnan ja myöskin näitten osakeomistajien kurssin ja mielialan muuttua, jolloin pääsisimme vähän parempaan kehitykseen. Jos tämä vanha, ed. Huotari, teidän katsantokannastanne katsottuna vanha, tämmöinen patruunajohtaminen tulisi ja palaisi edelleenkin, jolloin patruuna piti huolta työntekijöistä ja työväestä ja myöskin yrityksen menestymisestä, ja sitä arvostettaisiin ja kunnioitettaisiin, niin silloin tässä olisi jotain parempaa nähtävissä.

Mutta, herra puhemies, tietysti kysytään, onko mitään korjattavaa ja miten tämä asia voitaisiin oikaista. Kun olen tätä asiaa yrittänyt miettiä, en hallituksen roolissa, vaan sen kannalta, kuinka tämä maailma voisi paremmin olla ja paremmin hoidettavissa, niin kyllä joku neuvo tähän löytyy. (Ed. Huotari: Pitäisi pysyä siinä hallituksen roolissa!) — Tämän osalta, ed. Huotari, minä sanoisin teille aivan ainutlaatuisen neuvon: kun ryhdytte tämän asian puolesta puhumaan, niin koko maa tulee kerralla kuntoon.

Hallitus on budjetissaan esittänyt tämän kotitalousvähennyksen laajentamista ja parantamista. Jos hallitus aikoo pärjätä sillä, että tämä 100 000 uutta työpaikkaa, työmahdollisuutta, toteutuu, niin tämä peli voisi onnistua sillä tavalla, että tämän kotitalousvähennyksen käyttömahdollisuus laajennetaan kaikkeen mahdolliseen toimintaan, missä joku pystyy palkan maksamaan ja siitä maksetun veron vähentämään näistä omista verotettavista tuloistansa. Niin tämä asia tulee kertaheitolla kuntoon ja järjestykseen. Vaatii vain rohkeutta ja uskallusta ottaa sellainen linjamuutos, linjamuutos, millä tämä asia tulee kuntoon ja järjestykseen. Luulen niin, että ehkä se tälle johtavalle hallituskumppani sosialidemokraateille on vähän vaikea kysymys, mutta näin katsottuna tämä asia tulisi nyt kuntoon ja järjestykseen, koska kansalainen hoitaessaan pienenkin maksun ja hoidon, millä se voi omaa verotustansa vähentää, on valmis tämän asian tekemään, jopa kikkaillen ja tehden.

Mutta, olen aivan varma myöskin siitä asiasta, että näin tehden se kansalainen, joka palkkatulon kautta ansaitsee elantonsa ja toimeentulonsa, on yhteiskunnalle halvempi elätettävä ja työllistettävä kuin se, joka sosiaaliturvan ja työllistämistuen kautta, erinäköisten muotojen kautta, on elämässä ja elättämässä itsensä yhteiskunnan suurella tuella ja kukkarolla. Jos tällaisia avauksia uskallettaisiin tehdä ja miettiä ja ottaa käyttöön, niin olen varma, että tämä hallituksen tavoite toteutuisi ja kävisi. (Ed. Gustafssonin välihuuto) — Tätä asiaa, ed. Gustafsson, keskustan eduskuntaryhmä ei ole pohtinut. Puhun edustajana ja esitän ajatuksia ja katson, että ed. Gustafsson taitaa hallituspuolueen edustajana olla suurin tyrmääjä ja vastustaja, ennen kuin tämä asia on edes pidemmälle mennytkään. (Ed. Gustafsson: Tulee ed. Aittoniemi mieleen!)

Jos tässä asiassa katsotaan, kuinka tätä maailmaa on hoidettu ja tehty, niin nyt on tullut jostakin ajan ja muodin ilmiö, että pääministeri Vanhasen hallitus on sortunut tämmöiseen helppoon menoon ja toimintaan. Kyllä tämä sama toiminta on ollut edellisten hallitusten aikana, Lipposen molempien hallitusten aikana, että on luvattu niitä ja näitä ja uskottu, että maailma kääntyy kerralla kohdallensa. Kansa on uskonut siihen, mutta tästä eteenpäin pitää löytää parempia asioita. Kukaan ei näihin tule uskomaan. Hallituksen pitää ryhtyä toimenpiteisiin, ja jos ed. Gustafsson ei tätä omaa ajatusmaailmaani vastusta, niin luulen, että parempaan suuntaan ollaan menossa ja pääsemässä.

Herra puhemies! Tähän kauniiksi lopuksi voisi todeta, että kun ed. Huotari niin kauniisti kuitenkin kansan tulevaisuudesta on puhunut ja sitä pohtinut, vuodelta 2003 keskustan Kainuun piiri on todennut: "Sateenkaarihallitus on epäonnistunut työllisyystavoitteessaan. Tästä kärsivät erityisesti Kainuu, Lappi sekä Itä-Suomen maakunnat. Vaihtoehdottomalla muutaman aluekeskuksen kehittämiseen tähtäävällä politiikalla on saatu aikaan ennennäkemätön muuttoliike sekä alueellinen eriarvoistuminen." Näin on käynyt. Näin on käynyt ja toteutunut, ja hallituksen osalta, jos tämä keskustalainen vahva näkemys tulisi siellä vähän paremmin esille, voisi parempaa tulla ja käydä.

Sen verran voisin sanoa tasapuolisuuden nimessä, että Etelä-Karjalasta, Karjalan piiristä, erään pitäjän sivuilta löysin myöskin sellaisen aivan päivitetyn uuden tiedon, missä lukee: "- - keskustan tärkeimpiä tavoitteita on nykyisen hyvän palvelutason turvaaminen. Keskusta on ollut mukana rakentamassa sitä vuosikymmenien ajan. Valtiovallan taholta tähän on turha odottaa apua." Ja sitten oleellinen, mitä sanotaan: "Maaseutukuntia näivettävä keskittämispolitiikka jatkuu niin kauan kuin nykyinen hallitus istuu." Tässä on nyt vähän joku tämmöinen virhe käynyt, ja teksti on vanhaa, mutta se on tämän päivän tekstiä, aitoa ja oikeata.

Herra puhemies! Toivon, että näitä asioita kun katsotaan, niin katsotaan enempi rehellisyyden ja kokonaisuuden linjalta ja tämmöinen, miten sanoisin, pilkun noukkiminen, mitä tässä itsekin tein, jätettäisiin vähän vähemmälle ja siltä osin yhdessä hoidettaisiin tätä isänmaata parempaan suuntaan.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela totesi tämän vanhan viisauden eli verot valtion maksettavaksi, niin kyllä se siitä. Eli kotitalousvähennys on tyypillinen sellainen, en vastusta sitä, mutta tyypillinen sellainen, että se ei luo mitään sellaista uutta tuotantoa, joka helpottaisi tilannetta. Se ehkä vähän tuo työpaikkoja kuitenkin, mutta jotenkin sitä pääomaa myöskin pitää saada tähän maahan, josta sitten näitä veroja kertyy.

Olimme äsken pääsemässä asian ytimeen eli globalisaatiokeskusteluun ja sen hallitsemiseen politiikan avulla. Se on minusta se olennainen kysymys. Täällä tänään ei ole keskusteltu ollenkaan siitä, minkälaista politiikkaa Suomi ja EU noudattaa Wto:ssa eli Maailman kauppajärjestössä, jossa juuri pitäisi tehdä näitä sopimuksia, miten ja millä pelisäännöillä tätä kauppaa käydään. Kaksi muuta olennaista ovat Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto. En tiedä, seuraako kukaan näiden toimintaa edes hallituksessa, sitä miten Suomen edustajat ja virkamiehet siellä toimivat, ovatko he tekemässä samanlaista riistopolitiikkaa kuin jotkut haluavat siellä harjoittaa esimerkiksi kehitysmaita kohtaan ja juuri niitä maita kohtaan, joissa halpaa työvoimaa ja raaka-ainetta käytetään hyväksi.

Eli välineitä globalisaation hallintaan myöskin jonkin verran olisi olemassa, jos vaan löytyy maailmasta riittävästi tahtoa. Mutta EU:kaan ei yksin pysty siihen, puhumattakaan sitten kansallisvaltioista, niin kuin ministeri Pekkarinen aivan oikein jo aiemmin totesi. Tästä varmaan olemme yhtä mieltä. Mutta sellainen kotiläksy, minkä voisimme tehdä, on se, miten me toimimme esimerkiksi Wto-neuvotteluissa ja -organisaatiossa.

Esko  Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin aiemmin esittämäni niin sanotun välikysymyksen pääpuheenvuoron lisäksi vielä lausua muutaman ajatuksen, jotka haluan tuoda julki tämän keskustelun kuluessa. Tämä on siis tavallaan jatkopuheenvuoro aiemmin esittämääni.

Vaikka oppositio yrittää laittaa kapuloita rattaisiin ja väittää toisin, niin siitäkin huolimatta Vanhasen hallituksen tavoitteena on osaamisen ja yrittämisen yhteiskunta, joka synnyttää kestäviä työpaikkoja siihen tahtiin, että hallitusohjelman tavoite voi toteutua. Aiemmin esittämieni ajatusten lisäksi tämä edellyttää osaltaan myös yritysten osaamisen ja teknologiaperustan vahvistamista. Tulevaisuudessa suomalaisten yritysten on entistä vaikeampi menestyä niin koti- kuin vientimarkkinoillakin alhaiseen jalostusasteeseen ja vaatimattomaan osaamiseen perustuvalla ajattelulla. Suomen talouden pysyminen maailman kilpailukykyisempien talouksien kärkijoukossa edellyttää, että teknologiarahoitusta edelleen lisätään. Hallitusohjelman mukaisesti tutkimus-, teknologia- ja tuotekehitysrahoitusta lisätään vuoteen 2007 mennessä.

Samalla on kyettävä ratkaisevasti parantamaan erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osaamisperustaa. Jatkossa on huolehdittava siitä, että perinteisen teknologiarahoituksen rinnalla yritysten kansainvälistymiseen ja tuotteiden kaupallistamiseen sekä yritysten perustamiseen suuntautuva tuki on riittävää. Tässä te-keskukset, Finnvera ja Finpro muodostavat osaavan toteuttajaverkon, jonka kautta yritystuki voidaan mielekkäästi kanavoida. Osaamisen ja innovaatioperustan parantamisen on kuljettava käsi kädessä alueiden omien vahvuuksien ja ominaispiirteiden hyödyntämisen kanssa. Teknologiaperustan vahvistaminen ei tietysti ole mikään itsetarkoitus. Päinvastoin, sen tavoitteena tulee olla nostaa lupaavat innovaatiot kasvaviksi ja kansainvälistyviksi yrityksiksi. Meillä on liian vähän kasvuyrityksiä.

Arvoisa puhemies! Työllistävien yritysten kaipuussa katseet kääntyvät palveluyritysten puoleen. Suomen ripeästi kasvanut tietotekninen teollisuus, kruununjalokivemme ja leipähampaamme, on keskittynyt Etelä-Suomeen sekä Oulun ja Tampereen seuduille. Sen rinnalla palvelusektorimme on korostuneen alikehittynyt. Alikehittynyt palvelusektorimme edellyttää nykyistä voimakkaampia kehittämistoimia jo siitäkin syystä, että innovaatioista 60—70 prosentin on arvioitu syntyvän palvelusektoreilla tuote- tai prosessi-innovaatioina. Kansainvälisesti verrattuna Suomella on mahdollisuuksia merkittävään kasvuun palvelualoilla. Jos palvelusektorimme olisi yhtä vahva kuin muissa eurooppalaisissa kehittyneissä maissa, Palvelutyönantajien ekonomistit ovat arvioineet, että Suomeen voisi syntyä 50 000—100 000 uutta työpaikkaa.

Palvelusektorin kehittymisellä on vahva yhteytensä myös kansalaisten peruspalveluihin ja kuntatalouteen. Kunta on meille suomalaisille paitsi itsehallinnon väline myös tärkeimpien peruspalveluiden, kuten terveydenhuollon, tuottaja. Kuntien palvelutuotannon kehittäminen kaipaakin ennakkoluulotonta keskustelua. On luotava tilaa sellaiselle palveluyrittäjyydelle, joka takaa palvelujen korkean laadun ja pystyy luomaan uusia työtilaisuuksia. Kunnilla tulee jatkossakin olla palveluiden järjestämisvastuu, tilaajavastuu. Kuntien rinnalle on muun muassa hoito- ja hoiva-aloilla, talouden ja hallinnon sekä kunnallistekniikan palveluissa saatava muita palveluiden tarjoajia.

Lopuksi muutama ajatus lakien yritysvaikutuksista, joita on jatkossa arvioitava järjestelmällisesti, varsinkin pienten yritysten näkökulmasta. Kauppa- ja teollisuusministeri on käynnistänyt pysyvän yrityspaneelin, jonka tarkoituksena on kartoittaa yritysten näkemyksiä uusiin lakiluonnoksiin. Tavoitteena on pitää huoli siitä, että uudet lakiesitykset eivät lisää vaan vähentävät byrokratiaa ja että niiden valmistelussa muutenkin otetaan huomioon yritysten kilpailukyky. Yrittäjyydestä on tehtävä kannustava ja houkutteleva vaihtoehto, jotta kykenemme saavuttamaan aiemmin mainitsemani 90 000 uuden yrittäjän tavoitteen tällä vuosikymmenellä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On se tavallaan sääli, että ed. Seppo Lahtela jo pääsi luiskahtamaan täältä ulos. Olisin vaan kehottanut häntä pikaisesti hankkimaan jokaiselle työttömälle ja rahapulassa olevalle pienen henkilökohtaisen setelipainokoneen, jolla voisi muutaman satasen päivässä pyörittää rahaa, niin että nämä hommat hoitaantuisivat pois kuljeksimasta.

Arvoisa puhemies! Olen yrittänyt aika tarkkaan kuunnella tämän välikysymyskeskustelun aikana käytetyt puheenvuorot. Jos jätetään nämä huulenheitot puolella ja toisella ulkopuolelle, niin ei näihin puheenvuoroihin voi sanoa mitään muuta kuin että edustajat ovat vilpittömästi yrittäneet löytää omasta tietogalleriastaan sellaisia ratkaisumalleja, joilla näitä asioita voitaisiin hoitaa, asioita edistää, työttömyyttä lieventää, työllisyysastetta kohottaa jnp. Mutta samanaikaisesti kun antaa tälle eräällä tavalla aivan selvän siunauksen, rupeaa miettimään sitä, kuinkahan nopeasti nämä tarjotut toimenpiteet vaikuttavat, kuinka paljon näillä toimenpiteillä, joita yleisesti nyt tarjoillaan, pystytään vaikuttamaan siihen rakenteelliseen, vaikeimpaan, työttömyyteen, joka koskee ehkä noin 300 000:ta kansalaista, työikäistä ihmistä.

Minä pahoin pelkään, että ei paljon ollenkaan, mikä tarkoittaa silloin sitä, että julkisen sektorin merkitys korostuu aivan erityisesti. Se nousee niin arvoon arvaamattomaan, että jos ei sillä puolella toimita, jos ei sillä puolella mielletä tätä vastuuta, niin yksityisestä lohkosta ei ole tämän akuutin tilanteen pelastajaksi. Sen sijaan vähän pitemmällä aikavälillä varmasti niillä toimenpiteillä, joita ministeri Pekkarinen on tässä useampaan otteeseen esitellyt, toivottavasti pystytään asioita parantamaan, työllisyyttä lisäämään, kansainvälisillä kilpailukentillä pärjäämään jnp. Mutta kyllä se sillä tavalla on, että julkisen lohkon, niin valtion, kuntien kuin seurakuntienkin jopa, vastuulla on se, että vaikeimmin työllistettävät työllistetään ja nimenomaan työllistetään sellaiseen toimeliaisuuteen, että tästä elämästä jollakin tavalla henkisesti suurin piirtein pärjäävänä sitten siirtyy ajasta ikuisuuteen.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron oikeastaan ed. Seppo Lahtelan puheenvuoron innoittamana, ja kun tässä varsinaisen puheenvuoron sain, ajattelin tässä kolme yksittäistä huomiota ottaa esiin.

Ensinnäkin ed. Vielman puheenvuorossa pikkuisen — toivottavasti tulkitsin väärin — haiskahti tämä vanha työttömien syyllistäminen työhaluttomuudesta. Kyllä se niin on, että tänäkin päivänä työttömän mukaan tulee sen verran rahaa, että kyllä uskoisin, että jos olisi työllistettävissä, niin kyllä olisi työllistetty. Varmasti molemmat tunnemme ja kaikki tunnemme sellaisia työttömiä, joita ei vaivaa mikään muu kuin työpaikan puute, elikkä ovat työkykyisiä, työhaluisia ja kaikkea muuta vastaavaa. Eli vähän sieltä työnantajapuoleltakin sitä ymmärtämystä kaivattaisiin.

Toinen asia on tämä pörssiyhtiöiden johdon mulle—mulle-politiikka, joka tuntuu kyllä hurjalta. Toteankin tässä, että koulutettu työvoima kelpaa, yhteiskuntarauha kelpaa, palvelut kelpaavat, vaan ei kelpaa Suomenmaa enää tälle joukolle. Murheellista on, ja mitä sille sitten on tehtävissä?

Mutta oikeastaan pyysin puheenvuoron kotitalousvähennyksen laajentumisesta, kun ed. Seppo Lahtela piti puheenvuoron, aika villiin omaan tyyliinsä. Nyt kun paikalla on — äsken oli vielä ministeri Pekkarinenkin paikalla — ministeri Filatov — on erittäin miellyttävä asia, että ministerit näin myöhään illalla vielä ovat täällä istuntosalissa kuuntelemassa tätä keskustelua, kiitos teille — niin oikeastaan haluaisin sanoa vaan sen, että tästä kotitalousvähennyksestä on otettu yhteyttä ja toivoisinkin, että jatkossa, kun tätä asiaa käsitellään, huomioidaan se tosiasia, että kun vähennys tulee valtionverosta ja sitä eivät kaikki maksa, heillä ei ole mahdollisuutta saada tätä kotitalousvähennystä ja siellä kuitenkin olisi tarvetta tälle vähennykselle. Olisi hyvä, jos luotaisiin järjestelmä, jolla myös se joukko, joka ei ole valtionveron piirissä, pääsisi osalliseksi tästä kotitalousvähennyksestä.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ihan vaan muistin virkistykseksi — kun tässä keskustelussa on moneen otteeseen sanottu, että mitään ei ole tehty — mitä tämän hallituskauden aikana on työllisyyden eteen tehty. Kaikki eivät tule suoraan työministeriön toimialaan, vaan ne ovat sitä kokonaisvaltaista työllisyyspolitiikkaa, jota tarvitaan, koska työministeriön tehtävä on enemmänkin huolehtia siitä, että meillä on työvoimaa ja että työttömien työkyky säilyy.

Meillä on alennettu ansiotulojen verotusta, mitä kautta on saatu kotimarkkinoille kysyntää. Arvonlisäveroa on muutettu pienten yritysten eduksi. Yhteisö- ja pääomaverotusta on uudistettu. Sosiaaliturvamaksuja on uudistettu. Työllisyyttä on edistetty infrastruktuurihankkeilla. Kuntien palvelutuotantoon on lisätty tuntuvasti rahaa. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen on suunnattu huomattavia panostuksia. Asuntorahoitusta on uudistettu samaten kuin asumistukijärjestelmää, joka helpottaa pienten työtulojen saamistilanteessa sitä, että asumistuki ei leikkaannu kokonaan pois. Sosiaaliset yritykset ovat yksi, ei kokonainen, mutta yksi pieni, vastaus siihen huoleen, minkä ed. Pulliainen toi aivan aiheellisesti esiin, että pelkkä työvoiman kysyntä ei meidän rakenteellista työttömyyttämme poista, vaan siellä tarvitaan tätä yhteisvastuullista otetta. Ikääntyneiden työllistämisen suhteen on päästy työmarkkinajärjestöjen kanssa ratkaisuun siitä, että työnantajamaksuja voidaan tasoittaa siten, että ne eivät ole enää niin ikäsidonnaisia ja pienten ja suurten yritysten välillä saadaan lisää neutraliteettia.

Työvoimapalvelujen puolella ollaan uudistamassa työvoimahallinnon rakennetta siten, että pystyttäisiin paremmin palvelemaan yritysasiakkaita ja toisaalta paremmin palvelemaan niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat työhallinnon, sosiaalitoimen ja Kelan yhteistä palvelukonseptia, elikkä ollaan rakentamassa työvoiman palvelukeskuksia ja entisistä työvoimatoimistoista työnhakukeskuksia. Yritysyhteistyötä on lisätty työpaikkakäynneillä näillä työnhakukeskuksilla, yhteiskoulutuksella, ja kun täällä esimerkiksi kokoomuksen puheenjohtaja väitti, että eri puolilla toimitaan eri tavoin tässä yritysyhteistyössä, niin kyllä työhallinto on aina valmis yhteistyössä tekemään koulutusta yritysten kanssa. Ongelma on vain se, että kaikki yritykset eivät ole tähän halukkaita, ja me emme tietenkään voi yrityksiä pakottaa vaan ainoastaan houkutella niillä välineillä, joita meillä on käytössä.

Sen lisäksi ollaan tekemässä työmarkkinatukiuudistusta, joka myös ed. Kataisen puheenvuorossa tuli esiin. Hän olisi ilmeisesti siirtämässä työmarkkinatuen kustannukset suoraan kuntien maksettaviksi, koska hän vaati sitä, että tiettynä päivänä pitäisi lopettaa työmarkkinatuen maksu. Mutta näin yksinkertaisena hallitus ei tätä problematiikkaa näe, vaan pyrkii kytkemään tähän työmarkkinatuen maksun loppuun palvelukonseptia, jolloin ihmisellä on aidosti vaihtoehtoja valita niitä palveluja, joita hän siinä tilanteessa tarvitsee. Ne voivat olla kuntien sosiaalitoimen palveluja tai Kelan palveluja tai työhallinnon käytössä olevia välineitä, mutta niin yksinkertaista tämä problematiikka ei ole, että vain kuntien piikkiin siirtämällä työttömyyttä voitaisiin helpottaa.

Pätkätyöproblematiikka nousi täällä hyvin moneen otteeseen esiin. Siitä vain sanoisin uudelleen, että meillä on tiukennettu lainsäädäntöä. Ongelma on se, että joskus työnantajat toimivat lyhytnäköisesti; onneksi eivät kaikki työnantajat, mutta osa työnantajista laskee ainoastaan tämän hetken kustannuksia eikä mieti pitkällä aikavälillä sitä, minkälainen työvoiman saatavuus tietyillä sektoreilla on. Osa-aikaisuudesta, sen lisääntymisestä ja muutostrendeistä voisi sanoa sen, että tilastot ovat antaneet kuukausittain hyvin erilaisia viestejä siitä, mihin suuntaan osa-aikaisuus kehittyy. Tämä erisuuntainen viestitys tulee hyvin pitkälle sieltä, että esimerkiksi kaupan alalla, jolla kysyntää on syntynyt, osa-aikaisuudesta on siirrytty kokoaikaiseen työhön enemmän kuin aiemmin. Mutta esimerkiksi ravintola- ja majoitusalalla taas on kokoaikaisia työsuhteita muutettu osa-aikaiseen suuntaan, koska kysyntää noille palveluille ei ole niin kovin paljon ollut.

Jos ajattelemme sitä isoa vastausta, joka hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen rahoittamiseksi meidän on yhdessä etsittävä, se ei ole yksinkertaisesti pelkissä luvuissa. Esimerkiksi työllisyysasteen nostaminen on yksi ehdoton edellytys sille, että hyvinvointipalveluja voidaan rahoittaa. Mutta kun meidän ensisijainen tavoitteemme on se, että hyvinvointipalveluja voidaan rahoittaa ja ihmisten hyvinvointia lisätä, niin eihän silloin ole järkeä tavoitella tuota ensisijaista tavoitetta välineillä, jotka lisäävät ihmisten epävarmuutta ja pahoinvointia, esimerkiksi sillä, että tehtäisiin hyvin riskipitoisia, varomattomia veronkevennyksiä tässä ja nyt, ilman että meillä olisi minkäänlaista vipuvääntöä ja houkutinta tulopoliittiselle työmarkkinaratkaisulle, joka syntyisi jollakin lailla kasvua tukevasti. Jos me käytämme kaikki pelinappulat tässä ja nyt, niin kuin oppositio oikealta laidalta on vaatinut, niin miten te kuvittelette, että hallitus voi houkutella vakautta, työllisyyttä ja ennustettavuutta tukevaa työmarkkinaratkaisua tähän maahan, jos se ensin sanoo, että tässä on kaikki hyvä ja olkaa sitten kilttejä ja tehkää jotakin? Sen vuoksi hallituksella on työmarkkinaratkaisun suhteen aktiivinen ote ja se on hakenut niitä välineitä, joilla voidaan tukea sellaista kokonaisuutta, joka tukee työllisyyttä, tukee kasvua ja pitkällä aikavälillä Suomen hyvinvointipalvelujen rahoittamista.

Sitten yhden kummallisuuden haluaisin korjata, kun ed. Hemmilä sanoi, että maassa on 100 000 piilotyötöntä, jotka ovat opiskelemassa ja kotitaloustyössä. Kyllä nuo kotitaloustyössä olevat ihmiset ovat valtaosaltaan naisia, jotka ovat perhevapailla, ja taas opiskelijat ovat ihan aitoja opiskelijoita. Ne piilotyöttömät, joita tilastossa on, tulevat sitä kautta, että Tilastokeskuksen luvuissa pitkään työttöminä olleet ihmiset eivät välttämättä aktiivisesti sano hakevansa töitä, mutta nuo työttömät sen sijaan näkyvät työministeriön tilastoissa, koska siellä työttömyyden taso on korkeampi kuin Tilastokeskuksen luvuissa.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Täältä paikalta ihan lyhyesti. Kiitoksia ensinnäkin ministeri Filatoville, että hän on täällä loppuun saakka ollut meidän kanssamme. Mutta ay-liikkeelle tavallaan on vuoden 2005 budjetti tarjous. Se on neuvottelutarjous. Se ei ole Suomen itsenäisen hallituksen kannanotto vuoden 2005 tuloista ja menoista, vaan neuvottelutarjous ay-liikkeelle, ja tämän päivän hallituksessa istuu ay-liike näkymättömänä yhtiömiehenä. Siitä tässä on kaiken kaikkiaan kysymys, kun ministeri Filatov heitti puheenvuorossaan tänne kokoomuksen suuntaan. Minusta olisi reilua, että hallitus tekee omat ratkaisut ja niistä sitten neuvotellaan ay-liikkeen kanssa. Monet sosialidemokraattiset huipputason asiantuntijat ovat myöskin samaa mieltä, että tällainen viivyttely, neuvottelujen venkoilu, ei ole maan edun mukaista.

Keskustelu päättyy.