Matti Ahde /sd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tarkastusvaliokunnan työn tarkoituksena on ollut ja on vahvistaa eduskunnan budjettivaltaa. On todella tärkeää, että eduskunnalla on tosiasialliset mahdollisuudet ja tehokkaat keinot käyttää täysimääräisesti sille perustuslaissa osoitettua budjettivaltaa hallinnon ohjaamiseksi ja valvomiseksi. Perustuslain mukaan tarkastusvaliokunnalla on velvollisuus saattaa eduskunnan tietoon merkittävät tarkastushavaintonsa. Nyt olemme ensimmäistä kertaa käyttämässä sitä mahdollisuutta, mikä tarkastusvaliokunnalla on, eli oma-aloitteisesti mietintömme kautta saatamme asian täysistunnon käsiteltäväksi. Silloin kysymykseen voivat tulla vain sellaiset valvontahavainnot, jotka ovat eduskunnan budjettivallan ja lainsäädäntövallan kannalta tärkeitä ja jotka sen vuoksi on tarpeen saattaa koko eduskunnan tietoon.

Tarkastusvaliokunnan tekemä selvitystyö on nostanut esiin perustavanlaatuisia ongelmia, joiden vuoksi sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertainen saatavuus on maassamme vaarantunut ja jotka ovat myös heikentäneet eduskunnan mahdollisuuksia ohjata tätä ei-toivottua kehitystä parempaan suuntaan. Eduskunnan tahdon toteutumisessa lakien ja sääntelyn oikea määrä ja laatu ovat usein vaikeasti ratkaistavissa. Käytännössä onkin turvauduttu moniin toisiaan täydentäviin ja osin päällekkäisiin ohjauskeinoihin, joista valiokunta on lainsäädännön ohella tarkastellut talouden ohjausta ja informaatio-ohjausta. Kaikki ohjauksen keinot ovat edelleen tarpeen ja sinänsä hyödyllisiä, mutta ne on valiokunnan mielestä saatava toimimaan yhtenä kokonaisuutena ja parempia tuloksia tuottavalla tavalla. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon toimivuus on laaja yhteiskunnallinen kokonaisuus, joka koskettaa meitä jokaista ja ulottaa vaikutuksensa koko suomalaiseen yhteiskuntaan.

Valtio ohjaa sosiaali- ja terveyspalveluita lainsäädännöllä ja resurssiohjauksella, kuten valtionosuuksilla, sekä tällä hetkellä suurimman painoarvon omaavalla informaatio-ohjauksella, jolla tarkoitan erilaisia suosituksia, tutkimuksia, arviointeja, tilastoja ja koulutusta. Informaatio-ohjauksen hyvästä periaatteesta — tieto ohjaa — huolimatta sen toteutukseen on liittynyt paljon ongelmia. Yksi merkittävimmistä ongelmista tarkastusvaliokunnan mielestä on, että tietoon ja suosituksiin perustuva ohjaus ei ole velvoittavaa. Osa kunnista on toiminut suositusten mukaisesti, osa on ottanut suositukset osittain huomioon, ja osa kunnista ei ole lainkaan ottanut suosituksia huomioon palveluita järjestäessään. Väljä puitelainsäädäntö ja informaatio-ohjaus ovat mahdollistaneet kunnille suuren liikkumavapauden palvelujen järjestämisessä. Käytännössä palvelujen saatavuus on tullut riippuvaiseksi kunnan päätöksistä, sen taloudellisesta tilanteesta ja henkilöstön saatavuudesta.

Informaatio-ohjauksen keinoin ei ole saavutettu niitä sosiaali- ja terveyspoliittisia tavoitteita, jotka palvelujen järjestämiselle on perustuslaissa asetettu. Palvelutason erot kuntien välillä ovat suuret ja erot ovat viime vuosina jopa kasvaneet. Huolestuttava seuraus on ollut alueellisten ja sosiaaliryhmien välisten terveyserojen kasvu. Eri kunnissa asuville kansalaisille ei ole kyetty tasapuolisesti turvaamaan perusoikeuksiin kuuluvia sosiaali- ja terveyspalveluja. Nykyinen tilanne ei ole perustuslain mukainen, sillä sen 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Valiokunta näkee perustuslakimme lähtevän siitä, että julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen — se sanotaan perustuslain 22 §:ssä. Näihin perusoikeuksiin kuuluvat perustuslain 19 §:n perusteella riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Ylimmät lainvalvojat, niin eduskunnan oikeusasiamies kuin valtioneuvoston oikeuskansleri, ovat peränneet velvoittavampaa ohjausta, jotta palvelujen taso ja saatavuus yhdenvertaisuuden edellyttämällä tavalla voidaan nykyistä paremmin turvata. Valtioneuvoston oikeuskanslerin mielestä kunnille voidaan antaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevan lainsäädännön sisältöä täsmentäviä säännöksiä. Vain velvoittavat säännökset mahdollistavat kuntia koskevan valvonnan tehokkaan toteuttamisen. Velvoittavuus menettää kuitenkin merkityksensä, jos säännösten noudattamista ei valvota. Valvonnan puuttuminen tarkoittaa perusoikeuksien vesittymistä käytännössä.

Herra puhemies! Tarkastusvaliokunta on käsitellyt yksityiskohtaisemmin kouluterveydenhuoltoa, vanhustenhuoltoa sekä hoitotakuun toteutumista. Kouluterveydenhuollon kohdalla tilanne on monella mittarilla hälyttävä mutta ei uusi, eduskunnallekaan, eikä monelle yllättävä. Vuonna 2002 valtiontilintarkastajat raportoivat eduskunnalle ja hallitukselle kouluterveydenhuollon henkilöstövähennyksistä, alueellisista eroista sekä siitä, että koululaisten terveyden kehitys on kääntynyt kielteiseen suuntaan ja että erilainen lasten ja nuorten oireilu on selvästi lisääntynyt. Valtiontilintarkastajat korostivat tuolloin kouluterveydenhuollon ennalta ehkäisevää ja yhteiskunnallista merkitystä, sillä mikään muu terveydenhuollon osa-alue ei enää kouluterveydenhuollon jälkeen tavoita koko ikäryhmää.

Myös Valtiontalouden tarkastusvirasto on kouluterveydenhuoltoon kohdistuneessa tarkastuksessa vuodelta 2006 havainnut laatusuositusten vaikutusten jääneen vähäiseksi. Suosituksilla ei ole ollut vaikutuksia toiminnan resursointiin, eivätkä ne ole vaikuttaneet kuntien ja kuntayhtymien päätöksentekoon. Samoin valtioneuvoston oikeuskanslerin mukaan suosituksiin perustuva ohjaus on jäänyt vaikutuksiltaan riittämättömäksi ja tarvitaan velvoittavampaa ohjausta — tämä on oikeuskanslerin kertomuksessa viime vuodelta.

Vanhustenhuollon kohdalla on käynyt ilmi, että suositukset eivät turvaa iäkkäiden henkilöiden yhdenvertaista kohtelua kunnissa. Esimerkiksi omaishoidon järjestämisessä on erityisen paljon eroja kuntien välillä. Kaikki vanhukset eivät ole tietoisia oikeuksistaan ja niistä palveluista, joita heillä olisi mahdollisuus saada. Asiakasmaksujen perusteet ovat kirjavia, ja maksujen määrä vaihtelee kunnittain. Kilpailutuksen seurauksena on vanhusten myös ollut entistä vaikeampaa hahmottaa omaa palvelukokonaisuutta ja siitä aiheutuvia maksuja. Vanhustenhuollon merkittävä ongelma on myös hoitoon osallistuvan henkilökunnan riittämättömyys. Tämä puute tulee lähivuosina vielä olennaisesti kasvamaan, kun palveluiden kysynnän kasvu edellyttää hoitohenkilökunnan tuntuvaa lisäämistä. Lääninhallitusten käsiteltäviksi tulevat vanhustenhuoltoa koskevat kantelut ovat voimakkaasti lisääntyneet, ja ne ovat hyvin monimutkaisia, ja sovellettavan lainsäädännön määrä on suuri.

Kiireettömään hoitoon pääsyä turvaava lainsäädäntö, niin sanottu hoitotakuu, ja suositus yhtenäisistä kiireettömän hoidon perusteista tulivat voimaan samanaikaisesti vuonna 2005. Valtiontalouden tarkastusviraston havaintojen mukaan hoitotakuulle annetut yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden tavoitteet ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan, mutta asiaan liittyy ongelmia. Tarkastus osoitti, että hoitotakuu ei ole nopeuttanut hoitoonpääsyä hoitoketjun alkupäässä lainkaan. Hoitoonpääsyn nopeuttamisessa olisi pitänyt panostaa välittömän yhteydenoton ohella myös terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pääsyyn, mutta näin ei ole tehty. Keväällä 2008 tehdyn hoitotakuukartoituksen mukaan ei-kiireellisissä tapauksissa odotusaika terveyskeskuslääkärin vastaanotolle on pidentynyt verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen. Myöskään tavoiteltuja kustannussäästöjä ei ole saavutettu. Yksityislääkäri- ja sairauspäivärahakorvaukset ovat jatkaneet kasvuaan, sekä yksityisten lääkäriasemien tutkimus- ja hoitokorvaukset ovat lisääntyneet.

Hoitotakuuta pyritään ohjaamaan samanaikaisesti sekä normi- että informaatio-ohjauksella. Lainsäädäntö edellyttää, että sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on yhdessä alueen kuntien ja terveyskeskusten kanssa valvottava ja seurattava kiireettömän hoidon perusteiden toteutumista alueellaan. Ne siis velvoitetaan valvomaan, että suosituksia käytetään. Suositusten käyttö ei kuitenkaan ole pakollista, eikä niiden noudattamatta jättämisestä seuraa sanktioita. Yksityislääkärien käytön kasvun taustalla saattaa olla edellä mainittujen suositusten erilainen käyttö yksityisellä ja julkisella sektorilla. Kansaneläkelaitoksen itsensä jälkikäteen tekemissä tarkastuksissa ei selvitetä sitä, noudattavatko tarpeellisiksi määritellyt hoidot ja tutkimukset yhtenäisiä kiireettömän hoidon perusteita.

Arvoisa puhemies! Kun laki on säädetty ja hyväksytty, eduskunta luottaa siihen, että laki myös toteutuu ja se pannaan täytäntöön. Näin ei kuitenkaan näytä aina tapahtuvan edes julkisen sektorin omassa toiminnassa. Valiokunnan mielestä lainsäädännön vaikutuksia on seurattava ja arvioitava, toteutuvatko lainsäätäjän tavoitteet ja tarkoitus. Lakien valmisteluarvioinnit tehdään lainvalmistelun yhteydessä vielä varsin puutteellisesti ja vähäisin tiedoin, ja lain voimaantulon jälkeinen vaikutusten seuranta ja arviointi jää usein kokonaan tekemättä. Esimerkiksi hoitotakuun ja leikkausjonojen kohdalla on tullut hyvin esille lain seurannan ja valvonnan merkitys.

Informaatio-ohjauksen tehoa ja vaikutuksia heikentää taloudellisen näkökulman puuttuminen ohjauksesta. Valtio ei ole kyennyt tuottamaan kustannustietoisuutta ja palvelujen laatua edistäviä toimintamalleja, joita voitaisiin hyödyntää paikallistasolla. Vaikka sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet ovat kasvaneet, ovat palvelutoiminnan kohonneet kustannukset ja valtion kunnille sälyttämät lisävelvoitteet heikentäneet kuntien taloudellista kantokykyä palvelujen järjestämisessä. Osa kunnista on joutunut tinkimään jopa lakisääteisistä palveluista.

Eduskunta on viiden viime vuoden aikana tehnyt ja on parhaillaan tekemässä merkittäviä lisäyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitukseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten laskennallista valtionosuutta on lisätty 2 miljardilla eurolla vuoden 2005 tilinpäätöksestä vuoden 2009 talousarvioesitykseen. Hoitotakuuseen arvioidaan käytetyn julkisia varoja noin 800 miljoonaa euroa, joista valtion osuus on ollut yli puolet. Julkisen rahoituksen lisäämisen tarkoituksena on ollut edistää perustuslaissa turvattujen oikeuksien toteutumista.

Tarkastusvaliokunnan mielestä eduskunnan on voitava ohjata lainsäädännön perusteella nykyistä paremmin palvelujen tuottamista ja rahoituksen kohdentumista. Eduskunnalle kuuluu myös arvovalintojen tekeminen esimerkiksi julkisen terveydenhuollon hoitoperusteista. Nyt arvovalintoja tehdään hallinnossa ja asiantuntijoiden antamalla informaatio-ohjauksella. Järjestelmästä puuttuvat lisäksi taloudelliset kannustimet, joilla kuntia palkittaisiin kustannustehokkaiden ja laadukkaiden palvelujen järjestämisestä.

Myös toimivan valvonnan tärkeys on miellettävä. Tarkastusvaliokunta pitää tärkeänä, että aluehallintoa uudistettaessa sosiaali- ja terveyspalvelujen valvontatehtävään tullaan kiinnittämään erityistä huomiota ja turvaamaan sille riittävät toimintaedellytykset ja voimavarat.

Herra puhemies! Edellä esitetyn perusteella tarkastusvaliokunta ehdottaa yksimielisesti eduskunnan hyväksyttäväksi kannanoton, jossa hallitukselta edellytetään toimenpiteitä kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi sosiaali- ja terveyspalveluissa, kuntatalouden ohjauksen vahvistamista rahoitusjärjestelmiä uudistamalla sekä aluehallinnon toteuttaman valvonta- ja ohjaustehtävän voimavarojen ja toimintaedellytysten turvaamista. Lisäksi eduskunta edellyttää hallituksen raportoivan eduskunnalle toimenpiteiden toteuttamisesta vuoden 2009 kevätistuntokauden aikana.

Klaus Pentti /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaiset kansalaisten peruspalvelut ja niiden yhdenvertaisuuden turvaaminen on kaiken lähtökohta. Kuntien vastuulla on käytännössä huolehtia peruspalveluista. Taloudellisesti vahva kunta pystyy tästä tehtävästä suoriutumaan. Käynnissä oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus tähtää tuottavuuden parantamiseen ja kuntien menojen hillitsemiseen. Samalla luodaan edellytyksiä kuntien järjestämien palvelujen ohjauksen kehittämiselle, jossa tarkastusvaliokunta on huomannut puutteita.

Arvoisa puhemies! Väestö ikääntyy, palvelutarve kasvaa, ja työvoima vähenee. Huomio siirtyy yhä enemmän palveluihin. Hallitus on varautunut näihin jo olemassa oleviin ja tulevaisuuden haasteisiin käynnistämällä välttämättömät rakenteelliset uudistukset. Paras-hankkeeseen sisältyy myös kuntien valtionosuusjärjestelmän uusiminen ja kokoaminen yhteen. Valtionosuudet kasvavat jo tämän vaalikauden puoliväliin mennessä enemmän kuin koko edellisellä vaalikaudella. Valtionosuusuudistus on arvioinnin paikka myös järjestelmän mahdolliseen rakenteellisempaan uudistukseen. Arviointi tulee tehdä kokonaistilanteen analyysin jälkeen. On selvää, että paluuta korvamerkittyihin valtionosuuksiin ei ole.

Matti Vanhasen toinen hallitus kantaa oman vastuunsa. Veronkevennyksistä aiheutuvat menetykset kompensoidaan kunnille täysimääräisesti, kustannustenjaon tarkistus toteutettiin tälle vuodelle ensimmäistä kertaa lain edellyttämällä tavalla, ja valtionosuuksien indeksikorotukset maksetaan täysimääräisesti.

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota tärkeään yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Monilla tavoilla mitattuna ja tarkasteltuna terveydenhuoltomme kehitys on ollut menestystarina. Tarkastusvaliokunnan tekemät havainnot on otettava huomioon. Tämän päivän ongelmat terveyspalveluissa eivät ole korjattavissa vain rahalla; nyt tarkastellaan rakenteita ja käytäntöjä syvällisesti. Syyllisten etsiminenkään ei auta, sillä terveydenhuoltojärjestelmien rakentamisessa olemme kaikki olleet mukana. Hallitus on ottanut terveydenhuollon rakenteiden uudistamisen tosissaan. Parhaillaan valmistelussa on uusi terveydenhuoltolaki. Keskeistä esityksessä on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon aiempaa tiiviimpi hallinnollinen yhdistäminen.

Keskustan eduskuntaryhmälle on tärkeää lakiuudistuksen yhteydessä varmistaa koko maassa laadukkaat ja asiakkaiden saatavilla olevat palvelut. Samalla madalletaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisiä raja-aitoja ja edistetään alueellista yhteistyötä. Lain myötä potilas pystyisi nykyistä enemmän valitsemaan terveydenhuollon palveluja yli kuntarajojen. Esityksessä korostuvat myös terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja terveysongelmien ennaltaehkäisy. Lain valmistelu on myös kiinteässä yhteistyössä Paras-hankkeen hallinnollisten uudistusten kanssa. Suurin muutos on hallinnon arvioinnin ohella se, että ehdotuksessa esitetään potilaalle vapautta valita hoitopaikka omalla alueella. Laissa on kyse yhdestä vastauksesta lisääntyneeseen palvelujen kysyntään ja toisaalta hoidon porrastukseen.

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnan keskeisin viesti on se, että voimassa olevaa valtionosuusjärjestelmää toimeenpantaessa informaatio-ohjaus ei ole taannut riittävää perustaa hyvinvointipalvelulainsäädännön toteutumiselle käytännössä. On osoitettu, että kansalaisten perusoikeudet eivät nykyisillä toimintatavoilla toteudu optimaalisesti. Me tarvitsemme nykyistä tiukempia ohjausmekanismeja. Eräänä esimerkkinä tästä on esimerkiksi kouluterveydenhuolto, jonka laatukriteeriasetusta valmistellaan. Toinen esimerkki on käsittelyssämme olevat vammaispalvelulain uudistukset. Tällä toimintatavalla tulee jatkaa harkitusti, huolellisen valmistelun pohjalta.

Keskustan eduskuntaryhmä muistuttaa, että meillä on 19.4.2007 hyväksytty hallitusohjelma ja viime keväänä hyväksytyt valtiontalouden kehykset tälle hallituskaudelle. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että tarkastusvaliokunnan mietinnön lausumat otetaan huomioon noudattaen sovittuja eduskunnan jo aiemmin hyväksyttyjä linjoja. Kuntapalvelujen ongelmat eivät kuitenkaan ratkea pelkästään lisärahalla. Keskustan eduskuntaryhmä haluaa, että toimintatapoja uudistetaan ja näin rakennetaan luottamusta kuntien ja valtion välille. Vain informaatiota jakamalla, tiedonkulkua parantamalla ja ongelmakohdat tunnistamalla päästään yhdenvertaiseen lopputulokseen.

Anne-Mari Virolainen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Terveydenhuolto on toistamiseen tällä viikolla laajan eduskuntakeskustelun teemana. Tiistaina tässä salissa käytiin väittelyä terveydenhuollosta opposition välikysymyksen johdosta. Aihe on tärkeä. Valitettavasti oppositio tarjosi lähes ainoana lääkkeenään vain rahaa. (Ed. Erkki Virtanen: Höpsis!)

Oma ja läheisten terveys ja hyvinvointi on varmasti meille kaikille elämämme tärkeimpiä asioita. Terveydenhuollon järjestäminen ja kehittäminen ovat keskeisimpiä perustehtäviä, joita yhteiskunnalla on. Mahdollisuuksia kehittämiseen meillä on runsaasti, sillä lääketiede ottaa nykymaailmassa hurjia edistysaskelia. Uusia hoitomenetelmiä ja lääkkeitä tulee palvelukseemme jatkuvasti.

Kuntakohtaisia eroja terveyspalveluiden saatavuudessa, vaikuttavuudessa ja laadussa on mietinnössä luettu liiallisessa määrin yksin informaatio-ohjauksesta johtuviksi. Tarkastusvaliokunnan tulisi jatkossa kiinnittää huomiota siihenkin, miten ja missä suhteessa sosiaali- ja terveydenhuollon eri ohjauskeinojen toimivuutta on mahdollista parantaa ja kuinka eri ohjauskeinojen vaikuttavuutta voitaisiin arvioida vertailukelpoisesti.

Tarkastusvaliokunta olisi mietinnössä voinut esitellä informaatio-ohjauksella saatuja tuloksia kansalaisten terveyden hyväksi. Yksi merkittävimmistä saavutuksista on ollut Pohjois-Karjala-projekti. Lainatakseni suomalaisen kansanlääketieteen pitkäaikaista vaikuttajaa Pekka Puskaa "projektin tehtävänä oli osoittaa ehkäisyn tavoitteet ja keinot, katalysoida ja koordinoida, kouluttaa ja viestittää sekä myös seurata kehitystä ja arvioida tuloksia". Kaikki nämä ovat informaatio-ohjaukseen liitettyjä toimintoja ja välineitä. Tulokset puhuvat puolestaan. Runsaassa vuosikymmenessä riskiryhmään kuuluneiden työikäisten 35—64-vuotiaiden miesten kuolleisuus lähes puolittui projektin johdosta. On vaikea kuvitella, että samoihin tuloksiin olisi päästy muilla keinoin, paitsi ehkä säätämällä laki voin täyskiellosta.

Arvoisa puhemies! Mietinnössä on erikoisella tavalla asetettu vastakkain hoitotakuu ja Kelan yksityislääkärikäynneistä maksamat korvaukset. Tosiasia on, että Kelan maksamat korvaukset ennen hoitotakuun voimaantuloa näyttäisivät johdonmukaisesti olleen korkeammalla tasolla. Mietinnössä todetaan kahteen vertailuvuoteen viitaten, että kustannukset olisivat kasvaneet. Inflaation huomioiden Kela maksoi aiemmin näistä korvauksista miljoonia euroja enemmän. Esimerkiksi viime vuoden ja vuoden 2001 välinen ero on vuoden 2007 rahassa mitattuna yli 3 miljoonaa euroa. Mietinnön johtopäätös siitä, ettei hoitotakuu näiden kustannussäästöjen osalta olisi saavuttanut asetettua tavoitetta, on liian voimakas. Tosiasia on, että reaalisesti Kelan yksityislääkärikäynneistä maksamien korvausten määrä on laskenut 5 prosenttia 2000-luvulla. Samaan aikaan niin erikoissairaanhoidon kuin perusterveydenhuollon menot ovat kasvaneet reaalisesti vähintään 25 prosenttia.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on sitä mieltä, että Kelan yksityislääkärikäynneistä maksamien korvausten pohjana olevia taksoja olisi vihdoinkin perusteltua tarkistaa. Näinhän hyvä hallitus toimi jo Kelan hammaslääkäripalkkioista maksamien korvausten osalta. Korvausten nosto on perusteltua siitäkin näkökulmasta, että vastaavan palvelun tuottaminen kunnallisesti maksaisi yhteiskunnalle huomattavasti taksan tarkastuksesta aiheutuvia menonlisäyksiä enemmän. Samalla parannettaisiin ihmisten valinnanvapautta omaan terveyteensä liittyvissä kysymyksissä.

Arvoisa puhemies! Meitä kuntapäättäjiä ei pidä jättää yksin, sillä haasteet terveydenhuollossa ja muissa palveluissa ovat huomattavat. Palvelutarpeet kasvavat, ja monissa kunnissa on jo nyt haasteellista löytää ammattitaitoista työvoimaa. Hallitus on lisännyt kuntien saamia sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia merkittävästi tällä vaalikaudella. Valitettavasti yhtä patenttiratkaisua, jonka voisi pykäliin ja momentteihin kirjata, ei ole. Kokemukset myös osoittavat, että paluu korvamerkittyihin valtionosuuksiin ei ole toimiva vaihtoehto.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on vahvasti sitä mieltä, että tässä tilanteessa kaavamainen pakko latistaisi sitä luovuutta, jota informaatio-ohjauksella ja nyt käynnissä olevilla kehittämishankkeilla ja tulossa olevilla lakiuudistuksilla on kentällä saatu aikaiseksi. Myös toimenpiteisiin valvonnan tehostamiseksi on hallituksen toimesta ryhdytty. Ensi vuoden alussa Suomeen tulee kokonaan uusi sosiaali- ja terveysalan valvontavirasto, joka tehostaa terveyspalveluiden valvontaa yhdessä lääninhallitusten kanssa. Rakenteiden uudistaminen vaatii hallitukselta, mutta myös eduskunnalta, vahvaa kannatusta ja uskon luomista.

Tuula Väätäinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnan mietinnöstä selviää, että lainsäätäjän tahto ei ole toteutunut sosiaali- ja terveyspalveluiden tasavertaisessa saatavuudessa. Tämä ei ole sosialidemokraateille yllätys, koska arkikokemus kertoo samaa viestiä. Haluamme parantaa palveluiden rahoitusta ja vahvistaa ohjausta, jotta voimavarat päätyisivät oikeisiin kohteisiin.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen keskeisimpiä ohjausmuotoja ovat valtion normi-, resurssi- ja informaatio-ohjaus. Tarkastusvaliokunta on ottanut kantaa mietinnössään koko yhteiskunnan kannalta välttämättömään asiaan: sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ohjaavaan informaatio-ohjaukseen.

Valtionosuusjärjestelmän uudistumisen yhteydessä purettiin valtaosa suorasta normiohjauksesta ja siirryttiin laskennallisiin valtionosuuksiin. Tällöin kuntien mahdollisuus päättää palveluiden järjestämisestä kasvoi selvästi. Suomen Kuntaliiton mukaan valtionosuus on korottamisesta huolimatta jäänyt selvästi jälkeen palvelujen kysynnän ja kustannusten kasvusta; valtionosuus täyttää vain neljänneksen käyttökustannuksista. Sosialidemokraatit esittävät budjettivaihtoehdossaan reilua korotusta sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin.

Informaatio-ohjauksen vaikutukseen on luotettu. Tiedottamalla on haluttu vaikuttaa palveluiden järjestämiseen ja laatuun, ja isoihin valtakunnallisiin ohjelmiin ja hankkeisiin kohdistuva ohjaus on noussut keskeiseksi 2000-luvulla.

Lääninhallituksilla on keskeinen rooli kuntien palveluiden ohjauksessa ja valvonnassa. Läänin ydintehtävä on varmistaa kansalaisten perusoikeuksien ja oikeusturvan yhdenvertainen toteutuminen. Kantelut ovat lisääntyneet ja vievät suuren osan käytettävissä olevista voimavaroista. Ne ovat seurausta riittämättömistä ja laadultaan vaihtelevista kuntalaisten saamista palveluista. Itä-Suomen lääninhallituksen mukaan monissa kunnissa taloustilanne on heikko, työntekijöitä on liian vähän ja osaavaa henkilökuntaa on vaikea saada. Läänien työtä on vaikeuttanut sosiaali- ja terveysministeriön pitkäjänteinen sitoutumattomuus arviointien tekemiseen. Sosialidemokraattien mielestä on vahvistettava lääninhallitusten toimintaedellytyksiä.

Vaikka informaatio-ohjauksen vaikuttavuutta on vielä vaikea arvioida, voidaan sanoa, että vaikuttavuuteen ja toteutukseen liittyy runsaasti ongelmia. Suurin ongelma aiheutuu siitä, että tietoon ja suosituksiin perustuva ohjaus ei ole sitovaa. Tämä on johtanut siihen, että kunnat noudattavat suosituksia hyvin vaihtelevasti ja osa ei noudata lainkaan. Informaatio-ohjauksen puutteet ovat johtaneet suuriin eroihin kuntien välillä palveluiden saatavuudessa sekä laadussa, ja tämä asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan riippuen asuinkunnasta.

SDP:n tavoitteena on terveyserojen kaventaminen ja julkisen terveydenhuollon toimivuuden parantaminen koko maassa. Siksi kannatamme tarkastusvaliokunnan näkemystä normi- ja resurssiohjauksen vahvistamisesta. Pienissä kunnissa ei pystytä tarjoamaan juuri mitään yli lakisääteisten palveluiden. Joskus jopa lakisääteiset palvelut jäävät tarjoamatta.

Informaatio-ohjaukselle on asetettu turhia toiveita, eikä se riitä perusoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteuttamisen välineeksi. Erityisesti selkeiden tavoitteiden puute on heikentänyt kouluterveydenhuollon tasoa. Myös oikeuskansleri on kiinnittänyt huomiota informaatio-ohjauksen riittämättömyyteen. Yhdymme oikeuskanslerin näkemykseen velvoittavammasta ohjauksesta, jotta terveyspalveluiden taso ja saatavuus voidaan yhdenmukaistaa myös kouluterveydenhuollossa.

Edellisen hallituksen säätämä hoitotakuulaki on parantanut hoidon saatavuutta; kuitenkaan hoitoonpääsy ensimmäisen yhteydenoton jälkeen ei ole riittävästi nopeutunut. Kustannussäästöt ovat jääneet vähäiseksi, sillä yksityislääkäri- ja sairauspäivärahakorvaukset sekä lääkäriasemien tutkimus- ja hoitokorvaukset ovat jatkaneet kasvuaan.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä kannattaa pikaista selvitystä siitä, miten yksityislääkärit käyttävät kiireettömän hoidon perusteita.

Hoitotakuulaissa on sekä normi- että informaatio-ohjausta, joka tekee siitä liian tulkinnanvaraisen. Lain valvonnan tekee vaikeaksi se, että suositusten laiminlyönneistä ei seuraa sanktioita. Koska hoitotakuun toteutumattomuus johtuu osittain lainsäädännöstä, on lakia pikaisesti parannettava.

Tarkastusvaliokunta on käsitellyt mietinnössään laajasti informaatio-ohjauksen sopivuutta myös vanhustenhuoltoon. Selvitysten mukaan erityisesti vanhustenhuollon järjestämisessä tämä toimii huonosti.

Arvoisa puhemies! Tiedämme, millaista hyvän ja kattavan vanhustenhuollon pitää olla. Enää ei ole tarvetta selvityksille. Me tiedämme, mitä pitää tehdä, ja tavoitteet on kirjattava laiksi.

Erkki Virtanen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tarkastusvaliokunta on laatinut yksimielisen ja erinomaisen mietinnön sosiaali- ja terveydenhuollon informaatio-ohjauksesta. Se osoittaa, että valiokunta omaa edellytykset nousta aidosti merkittäväksi valiokunnaksi.

Kysymys valtiovallan ohjauksesta kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannossa ei ole aivan yksinkertainen. Erityisen hankalaa se on terveydenhuollossa. Terveys tai oikeammin terveyspalvelut on hyödyke, joka poikkeaa monin tavoin tavanomaisesta aineellisesta hyödykkeestä. Se koskettaa meitä kaikkia läheisesti: hyvä terveys on lähes välttämätön ehto kaikesta muusta nauttimiseen. Terveyspalveluiden kulutuksen valtaosasta ei päätä kuluttaja itse, vaan lääkäri. Terveyspalveluiden tuottavuutta ja vaikuttavuutta on vaikea eksaktisti mitata, ja vielä: terveyspalvelut maksavat yhteiskunnalle paljon ja jatkossa vielä enemmän.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan johtopäätökset ovat, sanoisinko, tylyt. Sosiaali- ja terveydenhuollossa vallitsevaksi noussut kuntien informaatio-ohjaus ei toimi kuten pitäisi. Kansan ja eduskunnan tahto ei toteudu. Äänestäjät kysyvät minulta Rautavaaran torilla yhä useammin, miksi te ette siellä eduskunnassa korvamerkitse niitä rahoja, että niitä täällä kunnassakin käytettäisiin oikeisiin asioihin. Tähän saakka olen vastannut, että kai te rautavaaralaiset nyt meitä edustajia paremmin tiedätte, mihin ne rahat pitäisi täällä Rautavaaralla käyttää. Tästä eteenpäin valiokunnan mietinnön luettuani joudun harkitsemaan sanojani tarkemmin.

Ajanpuutteessa nostan esiin vain yhden näkökulman. Kuntien ohjauksessa on useimmiten kysymys voimavarojen määrästä ja niiden suuntaamisesta. Eivät kunnat ilkeyttään eduskunnan tahtoa kyseenalaista. Rahasta vain on puute, ja kysymys on nimenomaan valtionosuuksien puutteesta. En toista kaksi päivää sitten käytyä keskustelua, mutta kyllä Rautavaaralla edelleenkin ihmetellään, missä ne suuret valtionosuudet luuraavat.

Mutta siihen esimerkkiin. Otan esimerkin syöpähoidoista, koska siellä ehkä selkeimmin kuvastuu, minkälaisia ongelmia toisaalta tähän ohjaukseen liittyy ja minkälaisia ohjauksen mahdollisuuksia siihen liittyy. Uudet syöpähoidot ovat kalliita. Ne jatkavat potilaan elämää muutamasta kuukaudesta vuoteen, mutta maksavat tavanomaiseen syöpähoitoon verrattuna jopa viisitoistakertaisesti. Onko yhteiskunta valmis vaihtamaan viidentoista potilaan hoidon kahteen lisäkuukauteen elämää yhdelle potilaalle? Potilaiden tai heidän omaistensa ei tarvitse tällaisiin kysymyksiin vastata. Potilaalle tulee turvata paras mahdollinen hoito ja oikeus toivoon.

Sen sijaan hoitopäätöksiä tekevät lääkärit ja rahasta päättävät poliitikot joutuvat niihin vastaamaan, koska voimavarat ovat aina rajalliset, myös terveydenhuollossa. Siksi on otettava huomioon myös taloudelliset tekijät, vaikka jotkut terveydenhuollon toimijat toisinaan ajattelevat, että terveydenhuollon etiikka edellyttää aina rajattomia voimavaroja. Päättäjien on ratkaistava, miten käytämme rajalliset voimavaramme tehokkaasti mutta samalla oikeudenmukaisesti. Se ei ole helppo tehtävä, mutta jatkossakin kirurgit leikkaavat potilaita ja poliitikot kustannuksia ja kansa vaihtaa väärin leikkaavat päättäjät. Tästä huolimatta vastuu on lääkäreilläkin. Jokaisen lääkärin tulee huolehtia rajallisten voimavarojen oikeudenmukaisesta käytöstä. Tämän pitäisi olla osa lääkärien ammattitaitoa.

Arvoisa puhemies! Vanha hokema kuuluu, ettei terveyttä voi mitata rahassa. Ehkä ei voikaan, mutta terveydenhoidon voimavaroja voi ja pitääkin mitata. Siihen tarjoaa taloustiede hyviä välineitä, esimerkiksi rajahyödyn ja vaihtoehtoiskustannukset. Uusi hoito tai lääke voi olla entistä tehokkaampi, mutta pieni lisähyöty saattaa maksaa kohtuuttomasti. Kuolemattomuuteen pyrittäessä viimeiset metrit ovat todella kalliita. Aina kun panostamme johonkin, jotain vielä tähdellisempää saattaa jäädä tekemättä.

Arvoisa puhemies! Siinä vaiheessa, kun ohjausjärjestelmämme antaa oikean vastauksen näihinkin kysymyksiin, olemme valinneet oikean ohjausjärjestelmän.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kannattaa valiokunnan päätösehdotusta ja jää mielenkiinnolla odottamaan sen toteutumista.

Erkki Pulliainen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta on tehnyt merkittävän tarkastushavainnon ja saattanut sen koko eduskunnan arvioitavaksi. Askel uudessa tarkastuskulttuurissa on historiallinen. Koko tarkastusinstituution kannalta on hyvin merkityksellistä, että jos havainnossa on jotain arvosteltavaa, niin tuo arvostelu kohdistuu perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikkiin nykyisiin eduskuntapuolueisiin ja viiteen hallitukseen. Arvioitava tuotos synnytettiin nimittäin vuonna 1993 valtionosuusuudistuksella, jolla sosiaali- ja terveyspalveluissa ohjauksen painopiste siirrettiin normi- ja resurssiohjauksesta informaatio-ohjaukseen. Mitä tämä on käytännössä merkinnyt, siitä tässä tarkastushavainnossa on nyt juuri kysymys.

Yhteiskunnallinen tilanne aikanaan suorastaan velvoitti lähtemään liikkeelle normeilla ja resursseilla. 1990-luvun alun itseaiheutetun laman oloissa jouduttiin puuttumaan kaikkeen, myös valtionosuuksiin ja rahavirroilla ohjailuun. Normiohjaus purettiin ja kustannusperusteisista valtionosuuksista siirryttiin laskennallisiin valtionosuuksiin. Kuntatasolla valta kasvoi merkittävästi, mutta samalla kasvoi myös vastuu. Vuosittain keskustelu rahojen riittävyydestä ja valtionosuudesta on hallinnut poliittista keskustelua sekä vuonna 1995 käynnistyneen pitkän noususuhdanteen aikana että viimeksi taloudellista taantumaa oirehtivassa tilanteessa.

Toteutuuko perustuslain 19 §:n 3 momentti käytännössä, eli onko informaatio-ohjaus ollut riittävä takaamaan kansalaisille riittävät ja oikeat sosiaali- ja terveyspalvelut, sitä tarkastusvaliokunnan sihteeristö on selvittänyt perusteellisesti. Merkittävää on, että sekä eduskunnan oikeusasiamies että valtioneuvoston oikeuskansleri ovat ylimpinä laillisuusvalvojina olleet samalla asialla. Havainnot ovat yhteneväiset. Merkittävä tarkastushavainto on, että nykyinen tilanne ei ole perustuslain mukainen. Julkisen vallanhan olisi turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Tarkastusvaliokunta on kokonaisuudessaan yhtynyt tähän huolestumista herättävään havaintoon.

Vihreä eduskuntaryhmä on eri yhteyksissä kiinnittänyt huomiota tähän asiakokonaisuuteen liittyviin yksityiskohtiin. Vammaispalvelulain käytäntöön soveltamisessa on kuntien välillä valtavia eroja. Kehitysvammaisten kohdalla ei tehdä edes subjektiivisista oikeuksista myönteisiä päätöksiä, apua on haettava hallinto-oikeuksista. Vanhushuollossa mättää todella pahasti. Professori Sirkka-Liisa Kivelän hätähuudot eivät ole saaneet käytännön vastinetta. Ratkaisuksi on tarjottu jopa 1800-luvun syytinkiläiskulttuuria. STM:n ministereiden sadat hankkeet eivät ole näkyneet parempina käytäntöinä palveluissa. Kouluterveydenhuoltokin on laittomassa tilassa.

Siirtyminen normi- ja resurssiohjauksesta suosituksista, tutkimuksista, arvioinneista, tilastoinneista ja koulutuksesta koostuvaan informaatio-ohjaukseen on tuottanut 15 vuodessa ei-toivotun kehityksen, suorastaan laittoman tilan. Kunnat eivät nyt turvaa perusoikeuksien toteutumista eivätkä tarjoa riittäviä ja tarkoituksenmukaisia sosiaali- ja terveyspalveluja, kuten perustuslaki edellyttää.

Perustuslain mukaiseen tilaan palaaminen on koko julkisen vallan vastuulla. Kysymys on halusta, osaamisesta ja tarkoituksenmukaisista rahavirroista. Perustavaa laatua oleva vastuu kanavoituu valtiovallalle. Tätä selventää tosiasia, että kunta ei voi tehdä konkurssia. Julkinen sektori on yksi kokonaisuus. Jos sen yksi yksikkö, yksi kunta, ajautuisi konkurssitilaan, niin koko julkisen lohkon reittausluokka laskisi, mikä heijastuisi oitis sen lainojen korkoihin niitä kohottavasti.

Kun koko maapallolla on siirrytty vastikään pitkän toipumisajan vaativaan finanssikriisiin ja kun otetaan huomioon perustuslakimme velvoitukset, on tarkastusvaliokunnan tarkastushavainto sosiaali- ja terveyspalvelujen kohennusta vaativasta tilasta otettava vakavasti arvioinnin ja perustoimien kohteeksi. Tämä tarkoittaa vihreän eduskuntaryhmän mielestä normi- ja resurssiohjauksen ainakin osittaista paluuta. Se ei tarkoita korvamerkittyyn järjestelmään palaamista. Nythän painopiste on ollut, kuten todettua, informaatio-ohjauksessa eikä se ole tuottanut lainmukaista tulosta.

Tarkastusvaliokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi neljää pontta. Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa niitä ja toivoo tarkastusvaliokunnalle hyvää menestystä ja rohkeutta myöskin tulevissa töissä.

Anna-Maja Henriksson /r(ryhmäpuheenvuoro):

Herr talman! Revisionsutskottets roll och arbete är viktigt. Att riksdagen har ett eget organ som på en allmän nivå övervakar användningen av statsfinanserna och kan påtala brister samt lyfta upp frågor till diskussion stärker riksdagens roll som det ledande statsorganet. Gällande just denna diskussion är det bara synd att såväl tidpunkt som tema sammanfaller med interpellationen vi diskuterade i tisdags.

Herra puhemies! Tarkastusvaliokunnan mietintö johtaa joka tapauksessa lausumaehdotuksiin, joiden mukaiset toimenpiteet pyrkivät tekemään informaatio-ohjauksesta entistä pakollisempaa ja täydentämään sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevaa lainsäädäntöä. Lisäksi valiokunta haluaa, että valtionosuusjärjestelmää muutetaan niin, että kuntia kannustetaan sekä laadullisesti että taloudellisesti tehokkaaseen toimintaan.

Suomi on hyvinvointivaltio. Arvokas terveydenhuolto kaikille on yksi kallisarvoisimmista perustuslaillisista oikeuksistamme. Riippumatta asuinpaikasta, iästä ja sairaudesta tulee oikeus hyvään hoitoon toteutua myös käytännössä. Hyvän hoidon saatavuutta ei turvata pelkästään lisämäärärahoilla. Meidän tulee myös huolehtia siitä, että palvelujen tuottaminen sopeutetaan meitä kohtaaviin haasteisiin.

Jo edellinen hallitus alkoi tarkastella julkisten palvelujen organisointia ja käynnisti meneillään olevan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen. Kunta- ja palvelurakenteen loogisena jatkumona hallitus valmistelee myös uutta terveydenhuoltolakia. Ehdotuksen mukaan erityissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välinen suhde lähentyy ja tulee luonnollisemmaksi. Molempien uudistusten tarkoituksena on vahvistaa palvelurakenteita yhdistämällä palveluja ja lisäämällä yhteistyötä. Uudet rakenteet mahdollistavat voimavarojen tehokkaan käytön.

Herr talman! En hög kvalitet i vården innebär också att man inte gör reformer för reformernas skull, utan att man ser till fungerande enheter och helheter som erbjuder invånarna den service de behöver i praktiken. Reformer där man strävar efter stora enheter för storlekens skull eller mäter personalens antagna yrkesskicklighet i antalet ingrepp per år beaktar inte invånarnas rätt till kvalitativ vård nära hemmet i tillräckligt hög utsträckning.

Till exempel den nya hälsovårdslagen får inte bli schablonmässig och innebära att varannan förlossningsavdelning dras in. Svenska riksdagsgruppen har under hela processen med kommun- och servicestrukturreformen betonat att målet i alla lägen är att säkra en högklassig vård- och servicenivå för kommuninvånarna. Det kommer vi att göra även när det kommer till tillämpningen av den nya hälsovårdslagen.

För att hålla hög kvalitet i vården behövs det dessutom en ordentlig satsning på personalen, både på läkare, sjukskötare och annan personal. Det handlar om vidareutbildning, men också om att besätta tjänster och ha tillräckligt med personal. Det handlar om att se till att arbetstiderna är tillräckligt flexibla, så att det också går att kombinera vårdyrket med familjelivet. Alltför många läkare till exempel belastas idag av tunga jourer. Obesatta läkartjänster ökar lätt jourbördan för de övriga och gör läkararbetet på hälsocentralen mindre attraktivt.

Alltför många inom vårdsektorn vet inte heller från vecka till vecka om de har jobb eller inte. Personalen måste kunna känna trygghet och arbetsro för att i sin tur kunna ge en trygg och god vård. För att det här ska lyckas måste hälsocentralernas status höjas. Bara så kan tillgången på läkare och övrig personal inom primärvården tryggas. Det är också en förutsättning för en god skolhälsovård med regelbundna läkarundersökningar.

En viktig sak att ta fasta på för framtiden är också den förebyggande verksamheten. Genom en välfungerande förebyggande styrning kan eventuella problem i social- och hälsovården stävjas i tid utan att invånare faller genom systemet eller riskerar att bli behandlade på olika sätt beroende på boningsort.

Puhemies! Tarkastusvaliokunta on nyt erityisesti tarkastellut muun muassa vanhustenhoitoa ja kouluterveydenhuoltoa. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mukaan julkisen vallan tehtävä on auttaa juuri niissä elämäntilanteissa, joissa yksilö ei selviä omin voimin. Suomella on hyvä laissa säädetty tuki vanhuksillemme ja oppilaillemme, mutta lakiteksti ei ole paljonkaan arvoinen, ellei sitä toteuteta käytännössä.

Herr talman! Svenska riksdagsgruppen kan omfatta tanken bakom förslagen till uttalande som revisionsutskottet lägger fram. Om ett system inte fungerar tillräckligt bra måste det granskas. Även om kommunerna har självbestämmanderätt, är de mer eller mindre beroende av ekonomiskt stöd av staten. Det statliga stödet fördelas sektorsvis men staten kan inte kräva att pengarna används just till det som de är avsedda för. Den kommunala självbestämmanderätten innebär också ansvar, ansvar för att de ökade resurserna används där de behövs bäst. Erfarenheterna av denna frihet är tyvärr inte alltid de bästa. Det händer att kommuner nonchalerar uppställda mål och kvalitetskrav, vilket bidrar till att kommuninvånarna hamnar i olika ställning och att deras rättigheter inte uppfylls i lagens anda.

Den kommande översynen av statssandelssystemet borde därför vara sporrande för de kommuner som använder sina statsandelar till, så att säga "rätt" ändamål, utan att systemet för den skull behöver innebära en återgång till det gamla systemet med öronmärkning av anslag.

Päivi Räsänen /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Annan syvän kiitoksen tarkastusvaliokunnalle mietinnöstä, joka oli sisällöllisesti suorastaan lukuelämys. Mietinnössä kuvataan selkeästi, miten kohtalokkaan yhdistelmän muodostavat vahva kunnallinen autonomia, löysät puitelait ja niukka valtionrahoitusosuus sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuden kannalta. Informaation jakamiseen sekä erilaisiin kehityshankkeisiin perustuva ohjaus ei palvelujen turvaamisessa toimi. Laatusuositukset jäävät monessa kunnassa toteuttamatta resurssien puutteessa ja kehityshankkeiden vaikutus loppuu, kun projekti on ohi. Tietoon ja suosituksiin perustuva ohjaus ei ole riittävää, sillä se ei ole kuntia sitovaa. Vakavinta on se, että kansalaisten perusoikeudet riittäviin palveluihin eivät toteudu.

Ongelmat ovat suurimmat niiden ihmisryhmien kohdalla, jotka eivät itse kykene pitämään puoliaan tai taistelemaan oikeuksistaan palveluihin. Siksi oikeutta vanhus- ja vammaispalveluihin sekä heikossa asemassa olevien lasten oikeutta palveluihin tulee lainsäädännössä vahvistaa.

Hallituksen tulee vihdoin antaa vanhustenhoitoa koskeva laki, jossa turvataan vanhuksen oikeus laadukkaisiin koti- ja laitospalveluihin. Tätähän ehdotti jo viime vaalikaudella selvitysmies, professori Sirkka-Liisa Kivelä raportissaan. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on tehnyt lakialoitteen, jossa säädetään vanhuksen oikeuksista palveluihin sekä palvelujen laadusta ja henkilöstömitoituksesta.

Vanhustenhoidon laatusuositukset eivät todellakaan ole kyenneet estämään pahoja puutteita vanhuspalveluissa, mutta silti hallitus on jatkanut tällä suositusten linjalla. Mietinnössä kuvataan osuvasti, miten kentällä on väsytty tutkimus- ja kehittämisprojekteihin. Oppaita, suosituksia ja raportteja lukevat vain harvat. Miksi ihmeessä hallitus jatkaa tällä tiellä, suoltamalla toimimatonta hanketta toinen toisensa perään?

Tänään myöhemmin illalla käsitellään lakiesitystä, jossa hoivatakuun ikärajaa nostetaan. Vanhuspalveluita koskeva hoivatakuu ei edelleenkään takaa hoivaa, vaan ainoastaan sosiaalipalvelujen tarpeen arvioinnin seitsemän arkipäivän sisällä siitä, kun yli 75-vuotias on ottanut yhteyttä viranomaiseen. Tämä on pettymys, sillä esimerkiksi kokoomus viime kaudella vaati, että "seniorikansalaisten palveluiden takaamiseksi säädetään erillinen laki, joka varmistaa aidon hoito- ja hoivatakuun". Vielä muutamaa päivää ennen eduskuntavaaleja nykyinen peruspalveluministeri Paula Risikko tiedotteessaan selvensi nimenomaan tätä vaalivaatimusta: "Nykyisellään hoivatakuu ei toteudu, koska laki takaa vain pääsyn sosiaalipalveluiden tarpeen arviointiin — ei itse palveluja." Näin siis Risikko ennen vaaleja. Kyllä nyt on vihdoin aika alkaa lunastaa näitä vaalilupauksia.

Omaishoitajien oikeuksien parantaminen on haudattu kaikessa hiljaisuudessa Sata-komiteaan. Vähintään joka toinen lain ehdot täyttävä omaishoitaja työskentelee täysin korvauksetta. Omaishoidon tuen tasokin on varsin vaatimaton, ja omaishoitajat väsyvät tukipalveluiden ja kotiavun puuttuessa. Heistä 40 prosenttia on itsekin yli 65-vuotiaita. Nämä iäkkäät omaishoitajat ja toisaalta vammaista lasta hoitavat vanhemmat ovat pahimmassa uupumusriskissä. Lakisääteisiä vapaapäiviä on edelleen kolme kuukautta kohti, ja sijaisavun saaminen on näillekin päiville usein vaikeaa. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama selvitysmies Elli Aaltonen esitti jo vuonna 2004, että omaishoitajien määrä kaksinkertaistettaisiin ja tuki siirrettäisiin Kansaneläkelaitoksen hoidettavaksi. Tätäkään ei ole vieläkään toteutettu.

Pahoittelen sitä, että yksikään ministeri ei ole tässä keskustelussa mukana. Mielestäni ainakin peruspalveluministeri Paula Risikon olisi ehdottomasti tullut olla täällä mukana, käyttäväthän täällä eduskuntaryhmät myös valmistellut ryhmäpuheenvuorot. Olisi tärkeää käydä juuri hallituksen kanssa tätä keskustelua.

Hallitusohjelma, valtiontalouden kehykset ja ensi vuoden budjetti on rakennettu sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta juuri sille perustalle, jonka tarkastusvaliokunta tässä mietinnössä toteaa toimimattomaksi. Toivon todella, että hallitus ja sen ministerit edes lukevat nyt tämän mietinnön läpi, vaikka eivät ole itse täällä keskustelussa mukana. Jos mietintö otetaan vakavasti, hallitusohjelmaan tarvitaan reipasta kurssin muutosta. Toivonkin, että seuraava kehityshanke, jonka sosiaali- ja terveysministeriö esittelee, on tältä pohjalta hallitusohjelman remontti.

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä on jo nyt todettu, täällä on käsittelyssä ensimmäistä kertaa täysistunnossa valiokunnan aloitteesta mietintöasia. Yksimielisessä mietinnössä esiintuodut tarkastusvaliokunnan valvontahavainnot käsittelevät aihetta, joka ansaitsee kaikkien edustajien huomion. Kyse on suomalaisten tasa-arvoisesta mahdollisuudesta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluita. On tervetullutta, että eduskunta aiempaa ponnekkaammin vaatii hallitukselta puuttumista sosiaali- ja terveyspalveluiden laadun syöksykierteeseen.

Kuten valiokunta mietinnössään toteaa, sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen perustuu tällä hetkellä sekä informaatio-ohjaukseen, jossa ohjausta toteutetaan tietoa välittämällä, että osittain väljään puitelainsäädäntöön, mikä jättää kunnille suuren liikkumavaran. Tästä poikkeuksena on laissa säädetty vain joitakin subjektiivisia eli kuntia velvoittavia oikeuksia. Ongelmana on, että tietoon ja suosituksiin perustuva ohjaus ei ole sitovaa. On annettu erilaisia suosituksia siitä, miten palvelut pitäisi kunnissa järjestää, mutta suositusten huomioimisessa on suuria eroja kuntien välillä. Nämä erot selittyvät monilta osin hallituksen osoittamien, palveluiden tuottamiseen tarkoitettujen rahoitusosuuksien vähene misellä. Kuten valiokunta mietinnössään toteaa: "- - rahoitusosuuden väheneminen ja kuntien rahoitusosuuden kasvu ovat saattaneet erityisesti pienet kunnat vaikeaan asemaan. Tilanne näissä kunnissa on usein sellainen, että ensiksi hoidetaan lakisääteiset palvelut, jonka jälkeen katsotaan, mihin palveluihin kunnan taloudelliset voimavarat ja henkilöstöresurssit riittävät. Valitettavan usein voimavaroja on liian vähän informaatio-ohjattujen sinänsä tärkeiden palvelujen järjestämiseen ja joskus joudutaan tinkimään jopa lakisääteisten palvelujen tarjonnasta."

Arvoisa puhemies! Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksessa vuodelta 2002 löytyy lyhennelmä päätöksestä, jossa todetaan, että perustuslain lakisääteisten terveyspalveluiden turvaamisvelvoite tuleekin ottaa huomioon kunnissa talousarviopäätöksiä tehtäessä ja lakeja sovellettaessa. Talousarviosta päättävät luottamusmiehet ja asiaa valmistelevat virkamiehet rikkovat oikeusasiamiehen käsityksen mukaan perustuslain säännöksissä julkiselle vallalle asetetut velvoitteet, jos talousarvio mitoitetaan tietoisesti tiedossa olevaa tarvetta vähäisemmäksi. Näin ollen kuntapäättäjillä ja virkamiehillä on velvoite järjestää kunnissa palvelut siten, että niihin varataan riittävästi varoja, eikä rahan puutteella voi perustella palveluiden ja niiden riittävän laadun laiminlyöntejä. Toisaalta valtion on huolehdittava siitä, että kunnilla on riittävät taloudelliset voimavarat noudattaa voimassa olevia lakeja.

Arvoisa puhemies! Suomen valtiojärjestyksen kantavia periaatteita ovat ihmisoikeuksien ja ihmisarvon loukkaamattomuuden suoja. Perussuomalaiset ovat tuoneet useaan kertaan esiin perustuslakimme 6 §:n vaatimukset ihmisten yhdenvertaisesta kohtelusta. Myös riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut eli oikeus sosiaaliturvaan kuuluvat perusoikeuksien piiriin perustuslain mukaisesti. Ylimmät laillisuusvalvojat, eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri, ovat vaatineet velvoittavampaa ohjausta, jotta palveluiden taso ja saatavuus yhdenvertaisuuden edellyttämällä tavalla voidaan nykyistä paremmin turvata. Velvoittavat säännökset mahdollistavat myös kuntien valvonnan, joka onkin olennaista perusoikeuksien turvaamisessa. Informaatio-ohjausta velvoittavampaa normiohjausta tarvitaan erityisesti palveluiden minimitasojen määrittelyssä ja asettamisessa.

Arvoisa puhemies! Lakien on oltava niin sosiaali- kuin terveydenhuoltopuolellakin riittävän selkeitä ja velvoittavia, jotta lain täytäntöönpanijat ymmärtävät lakien tarkoituksen ja voivat turvata päätöksillään kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen ja että ylimmät laillisuusvalvojat voivat tarvittaessa puuttua päätöksiin, jos lakia ei ole noudatettu. Yksinomaan informaatio-ohjauksella ei pystytä takaamaan kansalaisten perusoikeuksien toteutumista

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan muutama näkökohta kuullun perusteella.

Ensinnäkin uudistan ihailuni kristillisdemokraattien suuntaan, että nokanvalkaisu sitten vuoden 1993 jälkeen on täydellinen. Nyt oli korvamerkitty ja nyt oli kaikki mahdolliset temput tehty, mitä olla voi.

Sitten toinen kommentti koskee kansallisen kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroa yhdeltä pieneltä osalta. Minun täytyy myöntää siinä suhteessa, että minun mielikuvitukseni ei olisi riittänyt, sekin on tunnustus, kaivamaan Pohjois-Karjala-projektia vertailukohdaksi siihen, millä tavalla perustuslaki toteutuu.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Yksi yksittäinen asia siihen puheenvuoroon, jossa todettiin, että tarkastusvaliokunnan ei olisi tullut pitäytyä vain informaatio-ohjauksen selvittämisessä. Itse asiassa me emme olekaan pitäytyneet pelkästään valiokunnassa vaan me olemme käsitelleet tätä kolmen ohjausjärjestelmän kokonaisuutta — informaatio-ohjaus, normiohjaus ja resurssiohjaus — ja todenneet, että näistä pitää saada toimivampi kokonaisuus, jotta niihin tavoitteisiin päästään, jotka perustuslaissakin on turvattu.

Sitten haluan todeta, että kaikki asiantuntijat, joita me kuulimme, laillisuusvalvojat, oikeuskansleri ja oikeusasiamies, tarkastusvirasto, sosiaali- ja terveysministeriö, lääninhallitukset ja kaikki kuntien asiantuntijat, joita kuulimme, olivat samaa mieltä siitä, että pelkästään informaatio-ohjauksella ja ilman, että me tehostamme näiden kolmen ohjausjärjestelmän kokonaisuutta ja saamme toimivan kokonaisuuden, me emme koskaan saavuta tätä tasavertaisten palvelujen periaatetta, joka kuitenkin Suomessa perustuslaissa kansalaisille on turvattu.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Päätökset on tehtävä ajassa. Toisaalta jokainen päätös on aikansa tuote. Meidän on tehtävä jatkuvaa arviointia siitä, miten meidän palvelujärjestelmä toimii, onko meillä riittävät resurssit, ja samanaikaisesti pyrittävä ennakoimaan tulevaa.

Tarkastusvaliokunta on paneutunut tähän työhön suurella pieteetillä, ja on kahlattu suurella tarkkuudella läpi sitä palautetta, jota meidän sosiaali- ja terveyspalvelujen toimimattomuudesta tulee. Se on ihan arkipäivää meille kansanedustajillekin. Mutta näissäkään tilanteissa emme saa unohtaa esimerkiksi toissapäiväiseen välikysymyskeskusteluun liittyen, että meillä on erittäin toimivia terveydenhuollon yksiköitä, meillä on erittäin toimivia sosiaalihuollon toimijoita ja yksiköitä.

Toisekseen, mikä tekee mielenkiintoiseksi tämän tarkastusvaliokunnan mietinnön, olen saanut vähintäänkin kaksi tulkintaa näistä tarkastusvaliokunnan lausumista. Nämä ovat aika kovaa tekstiä, ja varsinkin jos tuo neljäskin lausuma otetaan tosissaan, että on puoli vuotta aikaa valmistella nämä kolmen lausuman asiat kuntoon, niin on siinä niin oppositiolle kuin hallituksellekin töitä.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sosiaalivaliokunnan puheenjohtajalle täytyy todeta, että tässähän valiokunnan neljännessä ponnessa, lausumassa, ehdotetaan vain sitä, että hallitus kertoo eduskunnalle, mihin toimenpiteisiin se omalta osaltaan ryhtyy, jotta tämä tilanne korjaantuu. Se on tietenkin selvä, ja tämä täytyy tällä tavalla ymmärtää.

Mutta tämä on kyllä tarkastusvaliokunnan uusi piirre tässä parlamentaarisessa vuoropuhelussa eduskunnan ja hallituksen kesken, että kyllä meidän tarkoituksemme on nyt seurata, että myös eduskunnan päätökset, eduskunnan tahto, toteutuvat. Tämä on aitoa parlamentaarista vuoropuhelua eduskunnan ja hallituksen kesken. Tässä talossa on kuitenkin tämän maan poliittinen isäntä. Ja kun me vielä olemme olleet yksimielisiä, niin minä pidän tätä toivomusta enemmän kuin perusteltuna.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä talossa on tämän maan poliittinen isäntä, on ollut ja on. Siinä on vaan se pieni ero hallituksen ja opposition välillä, että hallituspuolueitten edustajat ja hallituspuolueet joutuvat kantamaan kokonaisvastuun. Esimerkiksi tämä mietintöhän on rakennettu sillä tavalla — totean uudemman kerran, minkä totesin jo edellisessä vastauspuheenvuorossani — että tässä on tehty erinomaisen huolellista työtä, ja kuka tahansa esimerkiksi edustaja, saatikka sitten kansalainen, jota nämä asiat kiinnostavat, saa erittäin hyvän kuvan siitä, minkälaisia ongelmia meillä on sosiaali- ja terveydenhuollossa. Yksi avain ongelmien ratkomiseen on se, että me tunnustamme ne ongelmat ja ryhdymme ratkomaan. Mutta sitten tulee se mutta, ja se mutta on siinä, että meillä valitettavasti on muitakin tekijöitä kuin pelkästään se, toimivatko meidän ohjausjärjestelmämme ja miten ne toimivat, saati sitten, jos luen esimerkiksi tämän ensimmäisen lausuman, niin kuin tämän voi lukea, joka tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että palattaisiin nykyistä selkeästi konkreettisempaan ohjausmekanismiin lainsäädännön kautta. Ei meillä ole paluuta näiltä osin menneeseen.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä kaikissa asiantuntijalausunnoissa tuli selväksi, että meidän on käytettävä myös normiohjausta enemmän kuin nyt käytetään. Se on minusta täysin selvä johtopäätös ihan siitä kaikesta, ja me olimme tästä kyllä valiokunnassa sulassa sovussa täysin yksimielisiä. Sen takia haluan nyt vaan sanoa, että minusta eduskunnankaan ei kannata tässä olla liian arka, vaan että kun me olemme käyttäneet satoja miljoonia euroja lisää viimeisen viiden vuoden aikana terveydenhuoltopalveluihin, (Ed. Salo: Erityisesti tämän hallituksen aikana!) — laskennallisesti — niin me olemme huomanneet, että terveyserot kuitenkin ovat kasvamassa eri kuntien ja eri sosiaaliryhmien välillä. Minusta eduskunnan tehtävänä on huolehtia myös siitä, että arvovalintoja tehdään, eduskunta valvoo sitä, että lainsäädäntö toteutuu, ja ennen kaikkea, että perustuslainsäädäntö toteutuu. Tästä on nyt kysymys.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen ei tainnut kuunnella puhettani. Nimittäin en sanallakaan maininnut korvamerkityistä rahoista enkä kannata paluuta siihen vanhaan valtionosuusjärjestelmään. Sen sijaan kannatan normiohjausta aivan siinä muodossa, missä tarkastusvaliokunta sitä tässä ehdottaa, ja nykyistä vahvempaa resursointia palveluihin. Näin voidaan varmistaa palvelut niin vanhuksille, vammaisille henkilöille kuin esimerkiksi kouluterveydenhuoltoonkin, ja kyllä laskennallisen valtionosuusjärjestelmän pohjalle voidaan hyvin rakentaa toimivat palvelut, joissa myös noudatetaan perusoikeuksia, kun vaan käytetään vahvempaa normiohjausta, esimerkiksi tuota vanhustenhoitolakia.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme varmasti kaikki samaa mieltä kolmen ohjausjärjestelmän tehostamisen tarpeesta, jotta perusoikeudet toteutuvat.

On totta myös, että kouluterveydenhuolto ei toimi pelkällä informaatio-ohjauksella. Hallitus onkin tässä suhteessa valveilla ja toimii niin, että kaikki eri ohjauskeinot toimivat. Oppilashuoltoon liittyvän lainsäädännön uudistamistarpeet arvioidaan pikaisesti. Ensimmäisenä askeleena tässä työssä otetaan, että sosiaali- ja terveysministeriö antaa syksyllä asetuksen koulu- ja opiskelijaterveydenhuollosta. Asetusluonnoshan tästä on jo saatavilla. Sen lisäksi Stakesin ja Opetushallituksen yhteistyönä on valmistumassa ensi keväänä uusi oppilas- ja opiskelijahuollon opas. Tiedämme, että resurssiohjauksena oppilashuollon kehittämistä tuetaan tänä vuonna lähes sadassa kunnassa 1,2 miljoonalla eurolla valtionavustuksina. Sen lisäksi ensi vuonna oppilashuollon laadun ja palvelurakenteen kehittämiseen jaetaan 2 miljoonaa euroa.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean, että nämä esiin nousseet havainnot ovat lähtöisin aikaisemmilta valtiontilintarkastajilta, Valtiontalouden tarkastusvirastolta, oikeuskanslerilta, oikeusasiamieheltä, lääninhallituksilta, ja se teksti, mikä täällä mietinnössä on, pitäytyy näissä asiantuntijalausunnoissa. Tämä on aiheuttanut kritiikkiä täällä, ja kun ed. Virolaistakin kuunteli, niin väkisin nousi mieleen, että nyt tämä välikysymyksen ajankohta kyllä varmaan osaltaan vaikuttaa tähän keskusteluun ja tähän tarkastusvaliokunnan mietintöön suhtautumiseen. Tämmöinen mielikuva on syntynyt. Se on sinänsä mielestäni ikävää, kun ottaa huomioon, että tässä kuitenkin tarkastusvaliokunta on tehnyt perusteellista työtä ja mietintö on yksimielinen, mutta tämmöinen sävy vääjäämättä tässä täällä on.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Ahde, Rehula ja Pentti! Tämä keskustelu kuvaa itse asiassa sitä mahdollisuutta, joka tarkastusvaliokunnan työhön liittyy, että tässä avautuu tämän tarkastusnäkökulman ohella myöskin näyttämö käydä keskustelua sellaisistakin vaikeista asioista, joita normaalien lakiesitysten yhteydessä erilaisista ryhmäesteistä johtuen ei voida käydä, ja minä toivon, että tätä mahdollisuutta ei todellakaan nyt tuhota siihen, että tämä ikään kuin liitetään tällaiseksi välikysymyskeskusteludebatiksi.

Sitten toinen huomio ed. Virolaiselle vähän samalla tapaa kuin ed. Pulliainen. Pohjois-Karjala-projekti loppui kaksi vuotta aikaisemmin kuin informaatio-ohjaus tuli vallalle, ja se ei syntynyt suinkaan valtion antamasta informaatio-ohjauksesta vaan siitä, että Kuopion yliopiston kansanterveystieteilijät havaitsivat tämän ongelman ja puuttuivat siihen, jakoivat kylläkin oikeaa tietoa, ja sillä tavalla ei tarvinnut käyttää normiohjausta tämän ongelman poistamiseksi. Kaiken kaikkiaan ongelma on kyllä siinä, että ellemme käytä niissä asioissa, joihin muun muassa valiokunta on viitannut, riittävää muutakin kuin informaatio-ohjausta, niin terveyserot uhkaavat edelleen kaventua, ja se pitäisi pystyä estämään.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itse tarkastusvaliokunnan jäsenenä kyllä hämmästelin ed. Virolaisen ryhmäpuheenvuoroa — siinä minun mielestäni suorastaan halveerattiin normiohjausta. Oma käsitykseni on perustunut niihin ylimpien laillisuusvalvojien kannanottoihin, että he eivät pysty valvomaan sitä eriarvoista kohtelua, mitä eri kunnissa on, sen johdosta että lainsäädäntö ei määrittele edes alinta tasoa, millä pitää palveluja tarjota. Kun se olisi edes todettu, esimerkiksi oikeuskansleri totesi sen ihan yksioikoisesti, että silloin heillä olisi mahdollisuus puuttua, mutta kun ei ole laadun tasosta, hoidon tasosta, mainittu edes sitä minimiä, niin se tuottaa sitten ongelmia ja eriarvoisuus on lisääntynyt tällä suurella informaatio-ohjauksella.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtaosassa ryhmäpuheenvuoroista oli ymmärretty tämän tarkastusvaliokunnan mietintö aivan oikein. Tämä ei ole toinen välikysymyskeskustelu, eikä tarkastusvaliokunnan mietintö ole opposition vastalause tai opposition mielipide. Sen vuoksi onkin tärkeää, että kun tässä on informaatio-ohjauksen osalta tarkasteltu ajanjaksoa vuodesta 1993 tähän päivään, ja niin kuin täällä ed. Pulliainen aikaisemmin totesi, siinä on ollut aika monen väristä hallitusta tänä aikana painiskelemassa informaatio-ohjauksen toimivuudesta tai toimimattomuudesta ja varmasti jatkossakin tarkastusvaliokunta, kun se ottaa uusia tarkastuskohtia, tekee merkittäviä havaintoja, niin ehkä tällainen pitemmän perspektiivin tarkastelu olisi aina paikallaan, ettei syntyisi sitten ajankohtaiseen poliittiseen hallitus—oppositio-asetelmaan liittyvää painetta liikaa. Tarkastusvaliokunnan pitää asettua eräällä tavalla, vaikka ed. Rehula sanoi, että politiikkaa pitää tehdä ajassa, kuitenkin tämän päivänpoliittisen tilanteen edelle mutta silti ohjeistaa hallitusta tietenkin, koska istuva hallitus kuitenkin joutuu tekemään ratkaisuja tässä päivässä myös.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi suuri ongelma tässähän on tietenkin ollut tämä, koska tällä hetkellä arviointia on tehty pääasiassa jälkikäteisarviointina valitusten perusteella näitten palveluiden laadusta, onko niitä riittävästi vai ei. Meillähän enemmänkin olisi tarvetta lisätä sitä arviointia ja seurantaa palveluiden laatuun. Nyt on tietenkin se resurssikysymys, miten satsataan siihen puoleen. Kun yhdistetään Stakes ja Kansanterveyslaitos ja vähennetään lääninhallituksista virkamiehiä, niin miten me pystymme suoriutumaan tästä valvontatehtävästä, joka olisi mahdollista tehdä etukäteisvalvontana?

Toinen pointti. Minä en ihan allekirjoittanut sitä ajatusta, että täällä olisi viime tiistaina pelkästään oppositio halunnut lisää rahaa parantaakseen terveyspalveluita. Ymmärtääkseni täällä on käyty aika pitkä keskustelu niistä vaihtoehdoista, mitä kaikkea muuta terveyspalvelujen parantamiseksi on mahdollista tehdä.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan selvää, että muun muassa näitä kolmea ohjausmuotoa tarvitaan, joista tässä on tänään paljon puhuttu. Mutta sen lisäksi minusta tarvitaan aivan toisenlaisia asioita, joihin myöhemmässä puheenvuorossani puutun lähemmin, ja haluan ne tässä sanoa: pitäisi ottaa huomioon myöskin henkilöstön, kentällä olevien työntekijöiden, koulutus, heidän valmiutensa ja heidän työolonsa ja jopa työmoraalinsa. Nimittäin jos ne ovat kaikki kohdallaan, niin silloin tämä ohjaus on yksinkertaisempaa, on se sitten minkä nimistä tahansa, ja jos nämä mainitsemani asiat eivät ole kohdallaan, niin näistä ohjauksistakaan ei ole mitään hyötyä. Näissä ohjaustermeissä on se vaara, että niitä ei tällä hetkellä Suomen kentällä vielä tunneta.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tänään ilmestyneessä Suomen Kunta-lehdessä pääministeri Matti Vanhanen suhtautuu hyvin kriittisesti vanhustenhuoltolain säätämiseen ja myös kritisoi voimakkaasti omaishoitajien osalta lakisääteistä sääntelyä. On siis ikävää, että pääministerin ajatukset nyt kuntavaalien alla ovat aika lailla vastakkaiset sille, mitä tarkastusvaliokunta mietintönsä loppuun näihin ponsiin on kirjoittanut. Pääministeri täällä heittää vanhustenhuollon lähimmäisenrakkauden piiriin kuuluvaksi hoivan antamiseksi eli jättää sen lähimmäisten tehtäväksi ja katsoo, että kunnille sitä ei voida antaa, että se on liian ongelmallista ja liian kallista. Samalla hän myös omaishoitajien aseman jättäisi nykyiselle heikolle tasolle, mikäli tämä hänen vaaliteemansa paikkansa pitää. Tämä on ikävää, ja olisi tietysti todella tarpeellista, että pääministeri tai muut ministerit olisivat kertomassa, mitä hallitus suunnittelee tältä osin. Onneksi (Puhemies: Nyt meni minuutti!) valiokunnan mietinnön mukaan tällainen selvitys saadaan puolen vuoden kuluttua.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tarkastuslautakunta on kiinnittänyt huomiota kouluterveydenhuollon puutteisiin. Asialle on tehtävä jotain. Olisi tärkeää, että jokaisessa koulussa olisi terveydenhoitaja, jolle jokainen lapsi voisi päivittäin tarvittaessa purkaa pahaa oloaan. Tuttu terveydenhoitaja näkisi ajoissa, missä mennään. Ennalta ehkäisevä kouluterveydenhuoltojärjestelmä pitäisi palauttaa jokaiseen kouluun.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On upeaa, että täällä on varsin vahva yksimielisyys siitä, että normi- ja resurssiohjausta tulisi vahvistaa. Myös valvonta- ja ohjaustoiminnan tärkeydestä on puhuttu yksituumaisesti.

Lääninhallitusten resurssit tehdä tuota valvonta- ja ohjaustoimintaa ovat kyllä valitettavan riittämättömät rajautuen lähinnä vain kantelutapauksiin. Tässä tilanteessa onkin mielestäni kohtuutonta se, että hallitus on vielä vähentämässä nyt läänien sosiaali- ja terveysosastoilta 11 virkaa tähän perustettavaan valtakunnalliseen lupa- ja valvontavirastoon, kun suuntana pitäisi enemmänkin olla lääninhallituksen valvonta- ja ohjaustoiminnan vahvistaminen. Tuntuukin kummalta, että hallituspuolueiden edustajat tarkastusvaliokunnassa ovat sitoutuneet tämän mietinnön hyvään ajatukseen mutta tekevät toisessa valiokunnassa vähän toisentyyppisiä päätöksiä. Erityisesti kysyisin kyllä keskustan kansanedustajilta, joilla yleensä on ollut ymmärtämystä lääninhallinnon tehtäviin, kuinka tämä tilanne on mahdollinen.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuon pääministerin kannanoton takia, minkä kuulimme juuri, olisi todella ollut, ed. Kankaanniemi, hyvä, jos pääministeri olisi ollut eilen ottamassa vastaan omaishoitajien delegaatiota. Nyt täällä on paikalla ministeri Risikko, joka oli siellä, ja hän varmasti täydentää tätä huomiota, että hän totesi, että hän kutsuu eri osapuolet koolle selvittämään omaishoitoon liittyviä ongelmia. Toivon mukaan pääministeri tulee mukaan siihen joukkoon, koska ilman hänen suostumustaan tuskin omaishoitajien asema paranee. Näin ollen olisi hyvä, että hallituksella olisi yksi selkeä linja tässä yhdessä kysymyksessä, joka on kyllä erittäin tärkeä koko terveydenhoidon onnistumisen kannalta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisia lukuun ottamatta puolueilla ei olisi mitään tarvetta ottaa nokkiinsa tästä asiasta sen takia, että olemme kaikki tässä samassa veneessä niin harvinaisen syvällä kuin olla voi. Jo vuonna 2002 kouluterveydenhuollon osalta esimerkiksi Valtiontilintarkastajat kiinnittivät tähän huomiota, se todettiin täällä salissa, ja mitään suurempaa ei ole tapahtunut. Mutta mitä tapahtuu nyt? Aivan kuten ed. Virolainen äsken totesi, nyt tulee se asetus, ja sehän merkitsee käytännössä normiohjauksen asteittaista palaamista, aivan juuri niin kuin pitää tehdäkin, kun silloin kun ei toimi, niin ei toimi, silloin pitää reagoida.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on todella tekeillä nämä asetukset kouluterveydenhuoltoon, ja tästä saamme kiittää hallitusta ja erityisesti ministeri Risikkoa.

Mutta muutoin tämä keskustelu informaatio-ohjauksesta on ollut aika kriittistä täällä tänään. Kuitenkin tällä informaatio-ohjauksella ja suosituksilla voidaan saada myös hyviä asioita aikaiseksi. Ne voivat olla erinomainen keino kannustaa kuntia uudistamaan ja kehittämään palvelujaan. Ongelma onkin, kuten tarkastusvaliokunta mietinnössään toteaa, että nämä suositukset eivät välttämättä ole sitoneet päättäjiä eivätkä he myöskään välttämättä tunne niitä. Myös tästä aiheesta tulisi keskustella, miten me voisimme edistää tätä asiaa, valtio—kunta-yhteistyötä, niin että tosiaan käytännön päätöksenteossa näitä suosituksia osattaisiin myös käyttää paremmin hyödyksi, koska ministeriöt tuottavat paljon tietoa, hyviä suosituksia, mutta käytännössä, niin kuin on kuultu, ne eivät välttämättä toimi. Mutta aina ei ole myöskään kyse rahasta, vaan myös siitä, että päättäjät eivät niitä tunne eivätkä osaa niihin sitoutua, ja ne lukevat vaan siellä kuntien strategioissa mutta ne eivät sieltä etene.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja Ahde ja ed. Uotila aivan uskottavalla tavalla vetosivat eduskuntaan ja korostivat tarkastusvaliokunnan työn roolia ja merkitystä siinä, että päästäisiin päivänpolitiikan yläpuolelle, jotta saataisiin asioita eteenpäin. Me olemme kuulleet täällä kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuoron, sen jälkeen edustajien Kankaanniemen, Tiusasen, Taiveahon puheenvuorot, joissa lyödään ja tulee kovaa. Tällä tavallako noustaan päivänpolitiikan yläpuolelle, (Ed. Pulliainen: Ei se aina onnistu!) syyllistämällä välittömästi se, mitä on tehty? Tätä tarkoitan omissa puheenvuoroissani sillä, että tämä ei ole ihan niin yksinkertaista, vaikka olisi hyvää tahtoakin.

Toinen asia: Me tarvitsemme normiohjausta jatkossa lisää. Kouluterveydenhuolto on yksi esimerkki. Toinen asia on vammaispalvelulain uudistaminen, joka on lähetekeskustelussa tänään, konkreettinen esimerkki, jossa tarvitaan lisää normiohjausta, jotta asiat toimisivat paremmalla tavalla kuin ne tänä päivänä toimivat.

Kolmas kohta: Näitten minimien ja maksimien asettamisen ongelma on se, että jos asetetaan minimitaso, siitä tulee helposti se maksimi, ja se ei välttämättä ole, sekään, lainsäätäjän tahto ja toive.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Luin tuossa äskeisessä vastauspuheenvuorossani tänään ilmestynyttä Kunta-lehteä, ja se on kaikille kunnallisvaaliehdokkaille ja kaikille valtuutetuille tullut. Minulle se tuli kahtena kappaleena niin kuin monelle muullekin varmasti. Täällä on pääministerin, keskustan puheenjohtajan, haastattelu, ja sitä referoin. En ehtinyt minuutissa lukea, mutta kaikki varmasti voivat lukea sen. Täällä puhutaan nimenomaan siitä, että normiohjaus on ongelmallista, ja siihen ei myötätuntoa juuri ole, ei vanhustenhuollon eikä omaishoidon osalta.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Valitettavasti en päässyt tähän alkukeskusteluun, koska olin toisissa työtehtävissä. Mutta haluan vaan tähän sen verran sanoa, että se on kyllä kovin merkillistä, että kun te, hyvät edustajakollegat, olette siellä kunnallispolitiikassa mukana, niin te ette halua normeja, ja sitten kun te olette täällä kansanedustajina, te haluatte normeja. Koska se voitaisiin päättää, kumpaa te haluatte?

Mutta sitten itse tästä mietinnöstä totean vain sen, että harmi, että täällä ei ole niitä, mitä on jo tehty, koska tämä hallitushan on jo saanut hyvin paljon aikaiseksi ja eteenpäin tätä asiaa.

Ja sitten ihan lopuksi vielä sanon, että ponnet ovat tässä ja täältä pesee!

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan muutamia huomioita vielä tähän keskusteluun. Valiokunnan pääviesti on ihan selkeä: informaatio-ohjaus ei toimi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Mietinnöstä löytyy tämä kriittinen kokonaisarvio, ja se on se peruskanta.

Tietysti valiokunnan — itse olen saanut olla vasta vähän aikaa valiokunnan työssä mukana, ja kunnia mietinnön muokkaamisesta kuuluu kaikille muille kuin meikämannelle, mutta joka tapauksessa sen lyhyen ajankin perusteella, minkä olen valiokunnassa saanut olla, voin tämän sanoa — lähtökohta on todella, niin kuin valiokunnan tehtäviin kuuluu, tehdä merkittäviä havaintoja ja saattaa ne eduskunnan tietoon, jotta sitten pystytään pitemmällä aikavälillä saamaan myönteistä tulosta aikaan eduskunnan budjettivallan ja eduskunnan tahdon toteutumiseksi, tässä tapauksessa sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Kuten äsken debattivaiheessa totesin, on varmaan aika tärkeää, että valiokunta jatkossakin, kun tekee tällaisia merkittäviä tarkastushavaintoja, pyrkii yksimieliseen mietintöön ja todella ottaa tarkastelujaksoksi vähän pitemmän aikavälin, jolloin se koskee useampia eduskuntakausia, useampia hallituskausia. Silloin varmaan pystytään enemmän olemaan objektiivisia ja arvioimaan nimenomaan sitä sisältöä eikä ole niin paljon poliittisia intohimoja. Toki tämä on maan tärkein poliittisen keskustelun näyttämö, ja kun tällainen mietintö on täällä käsittelyssä, on täysin ymmärrettävää, että täällä myöskin sitten käytetään poliittisia puheenvuoroja niin opposition kuin hallituspuolueidenkin toimesta. Varmasti tarkastusvaliokunnan tulevissa tehtävissä tarkastellaan sitten valtion kassan hallintaa tai veroennusteiden laatimista tai jotain muuta, ja nekin tulevat kattamaan pitemmän aikavälin ja samalla periaatteella kuin tämä.

Se, mikä on merkittävää, on, että on kaksi pyhää asiaa vastakkain: kunnallinen itsehallinto ja kansalaisten perustuslaillinen oikeus saada riittävää hoitoa ja hoivaa. Tässä ministeri Risikko juuri totesi, että miten te voitte olla ihan eri mieltä kuntatasolla ja sitten eri mieltä täällä. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että tämän työn ja tämän mietinnön pohdiskelun pohjalta tulen kaipaamaan tiukempaa normiohjausta.

Otanpa esimerkin. Ed. Akaan-Penttilä ei ole paikalla, mutta te, jotka olette olleet sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, tiedätte tarkemmin kuin minä, että 1.1.2007 astui voimaan muun muassa laki liikuntavammaisten oikeudesta päivätoimintaan. Kun itse olin eräässä paneelissa Espoossa, Suomen toiseksi suurimmassa ja vauraassa kaupungissa, niin ainakin siellä paikalla olevat liikuntavammaisten edustajat totesivat, että heillä ei ole tiedossa, missä Suomen kunnassa tätä lain edellyttämää toimintaa on järjestetty, ja heidän viestinsä oli, että ei ainakaan Espoossa yhtään. Se oli tyypillinen informaatio-ohjauksen varassa toimiva laki, koskien liikuntavammaisten oikeutta saada tällaista päivätoimintaa.

Sen vuoksi, jos kunnallinen itsehallinto ja esimerkiksi pienen lapsen, pienen koululaisen, oikeus saada riittävää kouluterveydenhoitoa asettuvat vastakkain, niin minä kyllä asetun sen pienen koululaisen ja sen terveydenhoidon puolelle mieluummin kuin kunnallisen itsehallinnon pyhän periaatteen puolustajaksi.

Sitten tässä mietinnössä on tietenkin aika vakavaa asiaa myös siitä, että varsinkin informaatio-ohjauksessa valvontaresurssien pitäisi olla suhteessa paljon suuremmat kuin normiohjauksessa tai resurssiohjauksessa, koska nämä ohjausmallit sinällään jo hoitavat sitä valvontatehtävää. Ja nämä resurssit valvonnan osalta eivät ole olleet riittäviä, ja sen vuoksi tätä eriarvoistumista ja eri lailla palvelujen järjestämistä tapahtuu.

Täällä mietinnössä on viitattu myöskin siihen tosiasiaan, että vanhukset ovat myöskin, jos puhutaan vanhuspalveluista, vähän erilaisessa asemassa. Ei kaikilla vanhuksilla ole kykyä ja mahdollisuuksia tarttua tähän palvelujen kokonaistarjontaan ja pitää puoliaan byrokratian rattaissa. Sen vuoksi on tärkeätä, että myöskin mietitään tätä. Täällä puhuttiin välikysymyskeskustelussa kovalla tunteen palolla palveluseteleistä. Ei palveluseteleidenkään asianmukainen käyttäminen, hyödyntäminen, esimerkiksi joidenkin huonokuntoisten vanhusten osalta niin, että he osaavat kilpailuttaa ja etsiä sopivia palveluntarjoajia, ole välttämättä yksinkertainen ja automaattinen asia.

Mutta tämä on historiallinen mietintö, ja minusta tämä keskustelu on ollut kyllä hyvää, arvoisa puhemies.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan ed. Uotilalle, että olen samaa mieltä. Olin tuolla parvekkeella. Ja jos ymmärsin oikein teidät, niin sanoitte, että Espoossa kaikin osin informaatio-ohjaus ei ole onnistunut, esimerkiksi vaikeavammaisten tai liikuntavammaisten kuntoutuspalvelujen suhteen. Monilta muiltakaan osin se ei ole siellä onnistunut, vanhusten palveluissa on paljon puutteita. Se ei tee informaatio-ohjausta huonoksi, vaan siinä toteutuksessa on paljon kyseenalaisia seikkoja.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tarkastusvaliokunta on kyllä asemansa lunastanut tällä toisella mietinnöllään — myös tällä. Kun ajatellaan käytännön työtä kunnissa, niin sosiaali- ja terveyslautakunnat, jotka ovat aika tärkeässä päätöksentekokeskiössä — sen lisäksi muutama virkamies, kaupunginhallitus — niin ne aika tavalla suuntaavat kunnissa tapahtuvan resurssijaon siellä sosiaali- ja terveyssektorin sisällä. Kun näitä tunnettuja kehyksiä ei ole ainoastaan valtiontaloudessa vaan myös kuntataloudessa, niin niiden kehysten yli ei juuri rahoja siirretä. Tuolloin varsin lyhytnäköiset tilanteet, lyhytnäköiset ratkaisut, ovat usein niitä, jotka sitten ohjaavat niitä resursseja. Onko niitä kylliksi vai ei perustuslain näkökulmasta, sellaiseen ei juurikaan kuntatasolla jää aikaa miettiä. Siellä tehdään usein taloudellisten paineiden alla päätöksiä, jotka johtavat sitten siihen, ettei lain kirjain ja henki toteudu.

Tässä mielessä on erittäin hyvä, että normiohjaus lisääntyy, ja tämä mietintö, joka nyt meillä on käsittelyssä, toivon mukaan johtaa siihen, minkä ministeri täällä jo lupasi, että ministeriön suunnasta sitten pesee. Tämä neljän ponnen päätösehdotus on hyvä. Sen monipuolisuus on tärkeä, myös tämä tiukka aikataulu on tarpeellinen.

Sitten siitä, mitä mieltä me olemme täällä tai omissa valtuustoissamme. Omalta puoleltani olen aina ollut normiohjauksen kannalla sen suuntaisesti nimenomaan, että osoitetaan selkeästi varat sinne, missä niitä tarvitaan, eikä niin, että sosiaali- ja terveyspuoli esimerkiksi tällä hetkellä omassa kotikaupungissani on säästökohteena hyvin voimakkaasti ja siellä oppineiden aika kuluu siihen, että mietitään, miten näitä säästöjä ja niitä säästöjä tavoitetaan.

Täällä myös ed. Erkki Virtanen omasta eduskuntaryhmästäni pohti tätä, että päättäjillä on vastuu neljän vuoden välein, että heidät voidaan vaihtaa tai sitten ei heitä vaihdeta. Tässä toteaisin tästä vastuusta ja sen suhteen, miten päättäjät tekevät työnsä, niin kyllä aina niitä vaaleja edeltää kuitenkin sellainen vähintään muutaman kuukauden muistinpesujakso, sellaiset muistinpesuviikot ja -kuukaudet, jolloinka käydään niin sanottu vaalikamppailu ja käydään tällainen valkopesupyykki. Siinä kyllä kuntalainen ja kansalainen usein unohtaa, mistä onkaan ollut kysymys. Näin voidaan esimerkiksi nyt kunnallisvaalien edellä todeta tämä kuntavaalien kohdalla, kun kuunnellaan lähinnä puoluejohtajien puheenvuoroja eikä sitä, mitä kunnissa tapahtuu.

Taloustiedon, terveystalouden, tuominen sairaaloihin ja näihin yksiköihin, joilla tuotetaan palveluja, on kaksiteräistä. Meillä on esimerkiksi Helsingistä varsin huonoja Hus-kokemuksia tässä asiassa. Kaiken kaikkiaan lopuksi, puhemies, hyvä mietintö, ja todella viedään yhdessä päätösehdotukset käytäntöön.

Risto Autio /kesk:

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnan mietintö ei ole tarkoitettu kuntavaalityörukkaseksi. Sen sijaan tarkastushavainto on tärkeä väline, kun pohdimme valtio—kunta-suhdetta vallitsevassa Paras-hanke-, läänien lakkauttamis-, aluehallintouudistusten myllerryksessä sekä tulevissa valvontajärjestelmissä. Vaikka valiokunnalla on oikeus ja velvoite nostaa esiin kysymyksiä eri hallinnonaloilta, niin perustyö keskittyy valtiontalouden ja hallinnon tarkkailuun. Vuonna 2005 perustuslakiin kirjatun valiokunnan johtotehtävä on valvoa, että eduskunnan tahto toteutuu. Juuri käydyn budjettikeskustelun yhteydessä pohdittiin juuri tätä, toteutuuko eduskunnan tahto siellä, missä sen säätämiä lakeja pitäisi osata soveltaa, eli kunnissa.

Eräs tarkastusvaliokunnan mietintöön johtaneista kysymyksistä koski ikäihmisten hoivan eriarvoista toteutumista maassamme: miten on mahdollista, että kahden naapurikunnan vertailussa toisessa hoiva toimii, toisessa ei? Kuntatasolla vastauksia on helppo selittää vähäisillä resursseilla, mutta jos nämä naapurikunnat ovat toisiinsa verrattavia väkilukunsa ja kokonsa puolesta, selitys ontuu. Kuntien valtionosuuksissa ei ole edellä mainituissa olosuhteissa ratkaisevia eroja.

Tarkastusvaliokunnan mietinnöllä on syvempi viesti kuin pintapuolisesti ja perinteisesti aina ajatellaan. Valiokunnan ja valtiontalouden tarkastusviraston huoli liittyy kyllä rahaan, mutta ei resurssiongelmana, vaan kysymyksenä niin, että päätyvätkö kuntiin ohjatut valtionosuudet siten, kuin ne eräiden määrättyjen lakien kohdalla tulisi kohdentua. Toteutuvatko eduskunnassa säädetyt lait ruohonjuuritasolla ja yltävätkö ne edes sinne asti? Ymmärretäänkö niitä siten kuin on tarkoitettu? Jos ei, niin miksi ei? Missä tiedonkulku, ymmärrys, katkeaa?

Vtv havahtui näihin kysymyksiin siinä määrin jo vuodenvaihteessa, että aloitti oman selvitystyönsä lähettämällä lääninhallituksiin selvityspyynnön, miten hoiva erityisesti vanhusten osalta eri kunnissa oman läänin alueella toteutuu. Vastaukset olivat yhtä hälyttävät, ja sama kuin yleinen tietämyksemme asian tiimoilta on, kovin on kirjavaa: kahdessa vierekkäisessä kunnassa asiat saattavat olla aivan eri tolalla, kuten jo äsken totesin.

Vtv:n pikatutkimus paljasti lainsäädäntöketjussa kaksi olennaista, muista erilleen nousevaa syytä. Ensimmäinen on se, että valtion päässä informaatio-ohjaus on koordinoimaton ja valvomaton järjestelmä. Toinen syy ketjun toimimattomuuteen löytyy sen toisesta päästä, niistä kuntatason virkamiehistä, jotka pääsevät lakeja tulkitsemaan. Jos laki ymmärretään väärin, se ei toteudu.

Arvoisa puhemies! Vuodesta 1993 lähtien kunnilla on ollut itsehallinto-oikeus omiin asioihinsa. Niin eduskunnassa kuin valtionhallinnossa on ollut uskoa siihen, että tässä talossa pinnistettyjä nerokkaita säädöksiä ja lakeja noudatetaan. Ensi vuoden budjettiin on kirjattu 21,9 miljoonaa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon osalta käytettäväksi vanhustenhuollon palvelujen parantamiseen ja vaikeavammaisten henkilökohtaisen avun järjestämiseen. Kyllä tämän rahan on päädyttävä sinne minne se on tarkoitettu.

Vammaispalvelulain muutosta on yritetty saada aikaiseksi 20 vuotta. Nyt se toteutuu budjettilakina, ja sitä käsitellään tässä täysistunnossa hetken päästä. Vammaisjärjestöt ovat erittäin tyytyväisiä hallituksen esitykseen. Heidän ainoa huolensa liittyy siihen, miten lisäpalvelut kunnissa pystytään toteuttamaan siten kuin lain henki vaatii. Kysehän ei ole vaikeavammaisten subjektiivisesta oikeudesta avustajaan vaan apuun. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, mistä tässä tarkastusvaliokunnan mietinnössä on kyse. Riittääkö esimerkiksi tämän lain toteuttamiseen pelkkä informaatio, kun tiedämme, että maassamme on 70 kuntaa, jotka eivät kykene toteuttamaan vammaispalveluja?

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Se, että tarkastusvaliokunta on työnsä alkutaipaleella ottanut valvonta-aiheekseen informaatio-ohjauksen sosiaali- ja terveydenhuollossa, on minusta aivan erinomainen asia. Varmasti olette tienneet, arvoisa puheenjohtaja, valiokunnan jäsenet, että menette alueelle, jossa monet asiat ovat hyvin, mutta jossa on myöskin paljon parantamisen varaa, ja jossa on elämän aika lailla tärkeistä asioista kysymys. Tätä taustaa vasten yritän tarkastella muutamin osin tätä teidän lausuntoanne, joka on minusta hyvin kirjoitettu. Se on helppolukuinen, ja kun en valiokunnassa itse ollut mukana, niin täältä saa kyllä tarpeellisen tiedon monin tavoin.

Teillä on hyvä peruste ensinnäkin tälle. Se perustuu aikaisempiin valtion tilinpäätöskertomuksiin, se ei ole teidän oma tämmöinen hetkellinen "heureka", mutta tietysti valiokunnan kokemus puhuu puolestaan, että näin varmaan pitää menetellä. Kun jatkossa kerrotaan, mitä kaikkea materiaalia te olette joutuneet kokoamaan, niin pelkästään sen luulisi jo vähän pysähdyttävän meitä miettimään, että näinköhän me keräämme ja lähetämme joskus tätä materiaalia vähän liiankin paljon. Minusta sitä voi lähettää näin paljon, vaikka kymmenen kertaa enemmän, jos se tosiaan luettaisiin jossain, ja toteutettaisiin se, mitä siinä sitten on sisällä, riippumatta siitä, onko se nyt sitten informaatio-ohjausta tai jotain muuta normiohjausta tai resurssiohjausta tai mahdollisesti vielä jotain muuta. Tässä on ainakin 6 eri kappaletta, jotka laskin, että on tullut. Te olette keränneet kirjallista aineistoa tutkimuksista, Stakesin selvityksistä, ohjeista, suosituksista ja Kuntaliiton kannanotoista ja sitten vielä Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksista. Erittäin hyvä kokoelma, että ne, jotka näitä asioita haluavat paremmin lukea, niin tässä on nyt semmoinen tehopaketti, jonka kautta tähän asiaan voi paremmin tutustua.

Normiohjausta kun tarkastellaan vähän lähemmin, niin siellä on ihan erinomaisia esimerkkejä, kuten tämä 80 vuotta täyttäneelle oikeus kiireettömään sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointiin. Siitähän täällä aikanaan keskusteltiin, ja jo silloin ehdotettiin, että oikeus pitäisi olla 75 vuotta täyttäneelle. (Ed. Pulliainen: Nyt se tulee!) — Nyt se tulee, mutta se tulee vähän jälkijunassa. — Edelleen taitaa olla niin, että siinä ei ole mitään velvoitteita mukana, vaan tarkastetaan, mutta kun todetaan jotain, niin ei ole mitään takuuta välttämättä näiden suositusten ja ohjeiden kautta, meneekö joku asia eteenpäin.

Omaishoidon tuessa on vielä enemmän tulkinnanvaraisuuksia ja ongelmia. On hyvä, että se on otettu kohteeksi tässä. Aika hyvinhän tämän teidän selostuksenne sivulla 11 kerrotaan vanhustenhuoltoon liittyen aika tarkastikin, mitkä ongelmat siellä ovat. Ne ovat ihan suomenkielisiä asioita, kaikki ymmärtävät ne. Nämä ovat kentällä tapahtuvia seikkoja. On ihan totta, että palveluja ja etuuksia on kaikkien haettava. Onneksi tänne on myöskin sanottu ylös se, että vanhusten yksilöllisten tarpeiden riittämätön huomioon ottaminen on todellinen ongelma. Niin se on, koska ne ovat kaikki yksilöllisiä ne ongelmat, ja mitä iäkkäämmäksi ihminen tulee, sitä enemmän hän on oman persoonansa lainen kaikkine fyysisine ja henkisine ominaisuuksineen.

Tässä kohtaa itse asiassa jo hyppään siihen asiaan, jota tuossa äsken replikoinkin vähän ohimennen, joka on valiokunnan johtopäätöksistäkin kyllä jäänyt pois. Toivottavasti se johonkin voitaisiin jollain lailla laittaa, että vaikka tämä ohjaus ei ole velvoittavaa, niin tietysti laajoilla ja subjektiivisilla oikeuksilla tässä voitaisiin pelata. Mutta kaiken tämän kentän yksi keskeisimpiä asioita on minusta se, että keskimäärin sosiaali- ja terveydenhuollossa toimii henkilöitä, joilla on ihan selkeä jonkin alan ammattikoulutus. Siellä on hyvin laaja se kirjo. Terveydenhuollon puolella on professorisväkeä, jotka ovat yli 20 vuotta opiskelleet alaansa. En minä usko, että heille nyt välttämättä niin hirveästi normeja tarvitsee enää lisää tarjota tai jotakin, kun resursseja ehkä tarvitaan. Se henkisen ilmapiirin luominen loisi myöskin luottamusta kenttään. Nimittäin, jos siellä ei ole työmoraalia eikä ole mahdollista edes sanoa, miten mielestäni tämä asia on, niin eivät, kuten sanottu, nämä meidän ohjaukset mene sille kohdalleen.

Muistan itse, kun olin 30 vuotta sitten kunnanlääkärinä, ei ollut minkäänlaisia normeja esimerkiksi, kuinka usein piti kunnanlääkärin tarkistaa koululaistarkastuksia tai neuvolatarkastuksia. Mutta siinähän minä nuori ammattilainen jouduin kovan paikan eteen, minun piti se tietää, ja hyvin pärjättiin. Tasapaino näiden välillä on todennäköisesti se, mikä tässä on paras, niin rohkenisin ehkä väittää. Pelkästään byrokraattiset, korkealta tulevat ohjeet eivät riitä. Siinä mielessä päätösehdotus on erittäin hyvä, ja kun siinä neljännessä kohdassa vielä sitten pyydetään hallitukselta uutta raportointia, niin siinähän meidän ministeri Risikolla on hyvä mahdollisuus kerätä nyt niin kuin ajassa olevaa tietoa, koska tähänastinen tietohan on kerätty vuosilta 1993—2007. On erittäin tervettä katsoa, mitä historiassa on tapahtunut, ja ottaa siitä kaikesta opikseen.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomessa terveydenhuoltoa valmisteltiin ja toteutettiin aina 1990-luvun alkuun saakka valtion ja kuntien yhteistyönä. Vuonna 1993 toteutettu valtionosuusuudistus syrjäytti kuitenkin valtion suoran resurssiohjauksen. Yksityiskohtaisista normatiivisista säädöksistä ja määräyksistä siirryttiin puitesäädöksiin ja informaatiolla tapahtuvaan ohjaukseen.

Informaatio-ohjaukseen siirryttiin siis jo toistakymmentä vuotta sitten, mutta siihen nähden sitä ei ole vieläkään tutkittu tai sen todellista kehitystä ja vaikutuksia tarkasteltu kattavasti. Tarkastusvaliokunta onkin nyt ottanut mietinnössään kantaa hyvin tärkeisiin asioihin.

Informaatio-ohjaus ei ole sitovaa, mistä johtuen ohjauksen kohteena olevalla toimijalla on aina vapausasteita ja suosituksia. Kunnissa tämä on huomioitu hyvin eritasoisesti, osan toimiessa suositusten mukaisesti, osan huomioidessa suositukset vain osittain tai ei lainkaan. Kuntien väliset erot palveluvalikoimassa, palvelujen saatavuudessa ja laadussa ovat suuria ja viime vuosina jopa kasvaneet. Huolestuttava seuraus tästä on alueellisten ja sosiaaliryhmien välisten terveyserojen kasvaminen.

Arvoisa puhemies! Hoitotakuulle asetetut yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden tavoitteet ovat kehittyneet keskimääräisesti myönteiseen suuntaan. Stakesin ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen tuoreiden tilastojen mukaan hoitojonot ovat kuitenkin kehittyneet alueellisesti eri suuntiin jonojen alettua osassa sairaaloita taas pidentyä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus antoi viime perjantaina uhkasakon kolmelle sairaanhoitopiirille muuta maata huonomman kehityksen vuoksi ja lisäksi pyysi selvitystä ilman sakkouhkaa neljältä sairaanhoitopiiriltä. Esimerkiksi Pohjois-Savon terveyskeskuksissa hammashoidon jonotusajat ovat taas pidentyneet. Jonojahan on mahdoton purkaa, jos ei ole hammaslääkäreitä edes saatavilla.

Vanhustenhuollossa ongelmia ja eroja eri kuntien välillä on tullut ilmi erityisesti omaishoidon tuen myöntämisessä, kotiin annettavissa palveluissa sekä sosiaali- ja terveystoimen keskinäisessä yhteistyössä. Lisäksi palveluiden tarjonnassa ja järjestämisessä ei ole edelleenkään riittävästi huomioitu asiakaslähtöisyyttä. Kaikki vanhukset eivät ole edes tietoisia omista oikeuksistaan.

Kunnille on osoitettu 2000-luvulla merkittävästi lisärahaa lasten ja nuorten palveluiden parantamiseksi. Esimerkiksi vuoden 2002 talousarviossa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuutta korotettiin 74 miljoonalla eurolla tavoitteena lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantaminen sekä kouluterveydenhuollon ja koululaisten iltapäivähoidon järjestäminen. Stakesin tekemässä kyselyssä vain alle puolet kunnista ilmoitti ottaneensa tämän lausuman huomioon oman talousarvionsa valmistelussa. Tämä on yksi esimerkki informaatio-ohjauksesta ja sen vaikuttavuudesta. Oppaista ja suosituksista huolimatta on siis aivan toinen kysymys, käytetäänkö rahat kunnissa juuri siihen tarkoitukseen, mihin ne on valtion talousarviossa suunnattu.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveystoimi on laaja toimiala. Jotta käytettävät resurssit pystytään hyödyntämään mahdollisimman hyvin muistaen samanaikaisesti myös ihmiset näiden lukujen takana, tarvitsemme tietoa terveydenhuoltojärjestelmän ja tehtyjen linjausten sekä päätösten vaikuttavuudesta. Suomessa on monia asiantuntijatahoja ja tutkimuslaitoksia. Näistä mainittakoon Stakes, Kansanterveyslaitos ja Työterveyslaitos, jotka tuottavat tietoa ja tilastoja päätöksenteon tueksi sekä osallistuvat suositusten tekemiseen ja arviointiin.

Tässä yhteydessä herää vain kysymys, miksi tuotettua aineistoa ei kuitenkaan hyödynnetä tarpeeksi esimerkiksi kuntatasolla. Tutkimuksissa on tullut esille, että esimerkiksi paikallistason tulkinta useimmiten ratkaisee sen, millä tavoin saatua tietoa käytetään. Tiedän, että saatan saada nyt otsanrypistyksiä täällä salissakin osakseni, koska, arvon kollegat, useat teistä toimivat samanaikaisesti myös kuntapoliitikkoina. Haluan tarkentaa, että en halua missään nimessä aliarvioida yhtäkään kunnallispoliitikkoa, sillä he ja te teette tärkeää ja pyyteetöntä työtä. Teidän paikallisnäkemyksenne on äärettömän tärkeää. Päinvastoin peräänkuulutan tässä kunta- ja valtiosektorien sekä myös kuntien sisällä eri tahojen yhteistyötä ja asiantuntemuksen laaja-alaista hyödyntämistä, valtion tasolla paikallistuntemuksen hyödyntämistä ja vastaavasti kuntatasolla laatusuositusten hankeohjelmien ja tilastotietojen käyttämistä päätöksenteon pohjana. Tätä informaatio-ohjauksen kaksisuuntaisuutta on perustellusti korostanut myös tarkastusvaliokunta mietinnössään.

Arvoisa puhemies! Saanko hetken jatkaa?

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuuden ja laadun eriarvoisuutta ei pystytä poistamaan ainoastaan informaatio-ohjauksella, lisärahalla tai lisävalvonnalla. Uusimmassa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä Stakesin tulosaluejohtaja Olli Nylander ehdottaa, että valtakunnallisten suunnitelmien tilalle rakennettaisiin sopimuksiin perustuva suunnittelujärjestelmä laatimalla sopimukset valtion ja kuntien välillä vuoropuhelun tuloksena. Emme voi odottaa mistään suunnasta, ei siis tästäkään suunnasta, nopeita tai yksiselitteisiä ratkaisuja, mutta ennen kaikkea tarvitsemme tällä hetkellä tällaisia uusia ideoita, tutkimusta ja kehittelyä. Toimintatapamme tarvitsevat päivitystä, pitkäjänteisyyttä sekä luottamusta ja entistä tiiviimpää yhteistyötä kuntien ja valtion välille. Tarvitsemme keskustelevaa kanssakäymistä, puhumisen kulttuuria, verkostoitumista ja meiltä kaikilta inhimillisiä arvoja kaikissa toimissamme. Nämä seikat tulee ottaa huomioon viimeistään nyt, kun olemme rakentamassa ja uudistamassa terveydenhuoltomme rakenteita, toteuttamassa aluehallintouudistusta ja uudet virastot sekä laitokset aloittavat työtään.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Kiitos tarkastusvaliokunnalle hyvästä työstä. Haluan ihan alkuun todeta sen, että on hienoa, että tarkastusvaliokunnan mietintö kaikkine kannanottoineen on yksimielinen. Ja kun katsoin tästä valiokunnassa käsittelyyn osallistuneita, niin tämä ei ainakaan ole pelkästään opposition, vaan siellä on 5 ja 5, hallituspuolueista 5 ja oppositiosta 5, ja olen ymmärtämässä, että tässä on todella pyritty hyvään tahtoon yhteisesti, että on haluttu löytää tahtotila, jolla siihen ongelmaan puututaan, että meillä nämä ohjausjärjestelmät, mitä meillä nyt on ollut, informaatio-ohjaus jne., eivät ole riittäviä tai ne eivät toimi tai, sanoisiko, että jos ne eivät ole riittäviä tai toimi, niin ehkä sitten vahvasti voisi vielä siihen liittää, että niitten toimintaa, vaikuttavuutta ei seurata, valvota riittävästi, että varmasti ne ovat käytössä.

Mutta sitten tarkastusvaliokunta on todennut tai hyvin seikkaperäisesti, yksityiskohtaisesti ottanut kantaa siihen, miten niitä sitten valvotaan, ja sitten siihen, että kun niissä todetaan puutteita, niin mitkä ovat ne välineet, millä voidaan valvonnasta tehdä seuraavia johtopäätöksiä. Ehkä sitäkin tässä mietin, miten valiokunta mahdollisesti oli etsimässä sitä seuraavaa vaihetta, että kun tämän järjestelmän valvontaa ja lakien valvontaa tiukennetaan, niin millä välineillä niitä tiukennetaan. Ymmärsin, kun täällä peräänkuulutettiin, että tässä nyt ovat nämä neljä vahvaa kannanottoa ja pidän niitä erittäin hyvinä kannanottoina.

Tästä debatista: Kuinka tällä aikataululla pystytään sitten löytämään jotakin vahvempaa vastausta seuraavaan vaiheeseen. Pidän todella tärkeänä, että nämä on nyt kirjattu ja senkin puheenvuoron, minkä tässä keskustelussa ministeri Risikko sanoi, haluan kirjatuksi — se on tietysti kirjaantunutkin täällä jo — että "täältä pesee". Eli ymmärsin sen asiallisena lauseena myös, että kyllä tarkoitus on näihin lausumiin, kannanottoihin, puuttua ja katsoa, mitä toimenpiteitä nämä sitten edellyttävät, ei pelkästään, että nyt tehdään tämmöinen raportti. Tässä nyt itse esimerkiksi peräänkuulutan toimenpiteitä, koska valiokunta on hyvin vahvasti ottanut kantaa määrättyihin yksityiskohtiin, ja ne ovat erityisesti nyt esimerkiksi vanhustenhuoltoa koskettavia ja sitten kouluterveydenhuoltoa, vanhustenhuoltoa erityisesti. Kouluterveydenhuollosta täällä on jo mainittu, että uusia asetuksia on tulossa, jotta velvoittavampiin suosituksiin päästäisiin kouluterveydenhuollon lääkärin ja terveydenhoitajan laajempiin tarkastuksiin jne. Siihen on jo ehkä jotain tulossakin.

Mutta huoleni erityisesti on, koska täällä on hyvin seikkaperäisesti nostettu esille tämä vanhustenhuolto, miten voitaisiin todella tässä tulevan vuoden 2009 kevätistuntokauteen mennessä saada arvio siitä, mitä vanhustenhuoltolaki käytännössä tarkoittaa. Me olemme sitä peräänkuuluttaneet. Ja miksi? Siksi että se löytäisi perustelut siihen, miksi niitä osioita, mitä siellä vanhustenhoitolaissa — tai -huoltolaissa, kumpaa käytetäänkin — eri puolueet ovat esittäneet — eivät pelkästään kristillisdemokraatit, meillä se on esityksenä — mitkä ovat ne syyt, että ei voida mennä, niihin sitovampiin lakipykäliin, koska se on vastoin meidän perustuslakiamme, että meillä vanhuksista ei huolehdita. Kiitos tarkastusvaliokunnan, että olette nostattaneet esiin sen nimenomaan, että nyt perusoikeudet, perustuslaki, eivät toteudu. Ja jos peräänkuulutetaan, niin kuin täällä on valiokunta hyvin sanonut, lain vaikutuksia, kun me olemme kerta lakia säätäviä täällä, niin me olemme myös velvoitettuja. Meillä ei ole pelkästään oikeus laatia näitä lakeja, vaan myös velvollisuus seurata niitä.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, haluan kanssa tässä vielä nostattaa esiin sen, että olen todella otettu siitä, jos meidän pääministerimme toteaa, että pitää käydä syvä keskustelu, ennen kuin voidaan lakia mennä laatimaan lähimmäisvastuusta tässä yhteiskunnassa. Erityisesti niitä omaishoitajia ajatellen, jotka todella rakkaudella hoitavat vanhuksiansa ja lapsiansa, tämä on jopa loukkaavaa. Meidän pitää antaa arvo kaikelle sille lähimmäisrakkaudelle, mitä nyt jo tehdään.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää lämpimästi tarkastusvaliokuntaa tämän todella tärkeän asian, informaatio-ohjauksen, toimivuuden tai pitäisikö sanoa toimimattomuuden esiinotosta ja käsittelystä sekä hyvästä mietinnöstä siihen liittyen.

Olen täsmälleen samaa mieltä mietinnön kanssa siitä, että normi- ja resurssiohjausta tulee kiristää. Nykyinen informaatio-ohjaus ei ole riittänyt turvaamaan ihmisten perusoikeuksia sosiaali- ja terveyspalveluissa. On todella väärin, että ihmiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa palveluiden laadun ja saannin suhteen eri puolilla maatamme. Aina valtion ohjaamaa lisärahoitusta ei ole käytetty kunnissa siihen, mihin se on tarkoitettu ja erilaiset suositukset ja oppaat, ohjelma- ja hankeohjaus ja läänien suorittama peruspalvelun arviointi eivät ole riittävästi parantaneet palveluja, koska ne eivät sido kuntia.

Esimerkiksi vanhustenhuollon laatusuositukset ovat saaneet myönteistä kehitystä liikkeelle, mutta eivät ole turvanneet riittävällä tavalla ja kaikkialla ihmisarvoista elämää ikäihmisillemme. Meillä on kohtuuttomia puutteita yhteiskuntamme rakentaneiden ikäihmisten palveluissa. Lääninhallitusten mahdollisuudet tehdä valvonta- ja ohjaustoimintaa ovat rajoittuneet lähinnä kantelutapauksiin. Lääninhallitusten niukat resurssit sosiaali- ja terveysosastoilla eivät mahdollista riittävää valvontaa, saati ennakkovalvontaa ja muuta ohjaustoimintaa. Näitä kaikkia tulisikin vahvistaa valtion toimesta, jotta oikeasti lakien hyvä tarkoitus astuisi aidosti käytäntöön. Tärkeää on tietysti se, että ihan oikeasti uusia tehtäviä säädettäessä kunnille ohjattaisiin myös niihin kuuluva rahoitus.

Monella sektorilla tarvitaan myös nykyistä tiukempaa normiohjausta. Esimerkiksi vanhustenhoivan osalta tulisi säätää tuo erillinen vanhustenhoivalaki, joka varmistaisi kaikille ikäihmisillemme riittävät ja laadukkaat palvelut.

Itselläni on aikoinaan ollut mahdollisuus käydä läpi vanhustenhuollon kanteluita Etelä-Suomen lääninhallituksessa ja silloin erityisesti esillä oli vanhainkotien ja ympärivuorokautista hoivaa antavien palveluasuntojen asiat. Valituksista ja kanteluista suuri osa keskittyi henkilökunnan riittämättömään määrään, jonkin verran epäsopiviin toimitiloihin, vanhustenhoidossa tapahtuneisiin laiminlyönteihin, kuten liikaan lääkitykseen, märkiin vaippoihin, ravitsemuksen ongelmiin, yksin makuuttamiseen jne., ja siihen, että hoivapaikka ei ollut asiakkaan hoitotarvetta parhaiten vastaava. Näitä samoja asioita myös tarkastusvaliokunta tässä mietinnössään ottaa esiin.

Kanteluissa tuli myös esiin joitakin äärimmäisen järkyttäviä tapauksia. Muistuu mieleeni muun muassa sellainen, jossa vanhus oli löydetty vaatteitta, verissäpäin, roikkumasta sänkyyn sidottuna, pyörähtäneenä sängyn alle, tai sellainen, jossa vanhuksen ovi oli sidottu öiksi köydellä kiinni.

Vanhustenhoivamme puutteet ovat vanhusten ihmisoikeuksien rikkomuksia. Tämän päivän kokemuksia liiasta lääkityksestä, märistä vaipoista, ikäihmisten aliravitsemuksesta, yksin makuuttamisesta, vessassakäyntien korvaamisesta vaipoilla, laitosmaisista ympäristöistä koteina tai epänormaaleista vuorokausirytmeistä, näitä ei tule katsoa läpi sormien. Kyse on ikäihmisten perusoikeuksien laiminlyönneistä. Myös kotipalvelun saannin osalta on puutteita erityisesti kotipalvelun tukipalveluiden saannin osalta. Näitä tulisi myös tiukemmin ohjata.

Koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon osalta tarvitaan tiukempaa normiohjausta, kuten mietinnössä todetaan. Se ei liene viimeaikaisten tapahtumienkaan yhteydessä jäänyt epäselväksi, että koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa on suuria puutteita. Valmisteilla oleva asetus ei riitä, koska siinä säädetään vain terveystarkastuksista eikä esimerkiksi henkilöstömitoituksesta, jolla on keskeisin merkitys palveluiden riittävyyden turvaamisessa.

Opiskelijaterveydenhuollon osalta suuri joukko kansanedustajia allekirjoitti lakialoitteeni, jossa suositukset nostettaisiin lain tasolle ja niihin tehtäisiin muutamia tarvittavia parannuksia ja jossa myös valmisteilla olevan asetuksen sisältö tuotaisiin lain tasolle muutaman täsmennyksen ja parannuksen kera. Toivottavasti tämä vaikuttaa hallituksen toimiin, että se toteutetaan sellaisenaan tai osana tätä laajempaa oppilashuoltolakia, mikä tarvittaisiin.

Myös luokka- ja ryhmäkoot ovat esimerkki sellaisesta asiasta, jota tulisi säädellä nykyistä tiukemmin. Näitä tiukempia normeja kokoomus on ainakin aiemmin vastustanut, mutta toivottavasti tämä mietintö omalta osaltaan voisi avata silmiä myös tämän osalta.

Lisäksi toivoisin, että normi- ja resurssiohjausta kohdennettaisiin ennalta ehkäiseviin palveluihin aivan erityisesti ja kannustettaisiin kuntia esimerkiksi valtionosuuksia suuntaamalla palveluiden painopisteen kääntöön ennalta ehkäiseviin ja toimintakykyä ylläpitäviin palveluihin vahvemmin.

Arvoisa puhemies! Olen niin tyytyväinen tästä tarkastusvaliokunnan mietinnöstä. Toivon todella, että tämä johtaa myös toimiin sekä informaatio- että normi- ja resurssiohjauksen vahvistamisessa.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Taiveaho tuossa sanoi vahvasti, pelkästään tämä normiohjaus ei riitä, tarvitaan voimavaroja ja tarvitaan resursseja ja tarvitaan ennen kaikkea rahaa. Mutta se, mitä todella tarvitaan, on kuntien toimiminen avainasemassa tässä koko systeemissä. Siis me emme voi aikuisia ihmisiä pakottaa tekemään minkään valtakunnan laeilla töitään hyvin tai huonosti, vaan meidän on nyt kaikkien pidettävä huoli siitä, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja näiden peruspalveluiden suunnitteleminen ja tekeminen kunnissa todella toteutuu ja että pystytään tekemään kuntasuunnitelmat ja erikseen läpi kaikkien hallintorajojen ja hallintoalueiden yhteiset toimintasuunnitelmat resursseineen siitä, miten näitä palveluja kunnissa toteutetaan. Kansalaisten eriarvoistuminen on tietenkin yksi asia, mutta kannattaa miettiä myöskin sitä, että ainoa ikäryhmä, joka kokonaan tavoitetaan, ovat lapset. Kouluterveydenhuollon resursointiin ja nimenomaan tarkempaan valvontaan hallitus jo puuttuukin. Mutta nimenomaan palvelusuunnitelmien lisäksi kuntien hyvinvointi ja yleensäkin tämä talousosaaminen ja seuranta ja mittarit on kyllä syytä panna kuntoon. Millään rahoilla ei niiden nykyistä puutetta korvata.

Ihan viimeiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön pitääkin varmaan lähteä siitä, että aikaistetaan kaikki nämä kuntakyselyt sillä lailla, että kunnat todella joutuvat niiden kyselylomakkeiden täyttämisen yhteydessä ottamaan samalla kantaa siihen, miten ne nämä palvelut aikovat tulevaisuudessa tuottaa.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on hyvin tullut esille tarkastusvaliokunnan uusi, vahva rooli siitä alusta, milloin tarkastusvaliokunta on perustettu, itselleni ainakin hyvin konkreettinen näkemys tässä sosiaali- ja terveystoimen akuutin tilanteen esille nostamisessa. Ehkä tästä eteenpäin tarkastusvaliokunnalla on tietenkin sitten paineita nostaa myöskin muita uusia aihealueita, mitenkä valtionhallinnossa oikeasti ohjataan näitä asioita.

Esimerkkejä siitä, mitenkä eri ohjausjärjestelmät toimivat tai eivät toimi, on täällä jo jonkun verran käyty läpi. Itse olen työskennellyt sosiaali- ja terveystoimen puolella surullisenkuuluisaa Kansanterveys 2015 -ohjelmaa selviteltäessä olikohan puolet alalla toimineista — saatikka että olisi puhuttu luottamushenkilöistä — ei ollut mitenkään tietoinen Kansanterveys 2015 -ohjelman tavoitteistakaan, saatikka siitä, mitä se olisi tarkoittanut käytännössä.

Monesti asioiden tullessa tähän saliin tulee tehdyksi joskus jopa, voisin sanoa, hätiköityjä väliaikaisia päätöksiä, kun joku akuutti aihe nousee, kuten joitakin vuosia sitten ollut lastenpsykiatrian rahojen hetkittäinen nosto, joka ainakin joillakin alueilla aiheutti sen tilanteen, että hankerahoituksella käynnistettiin toimia, jotka kahden vuoden päästä ajettiin alas. Jos näistä päästään sillä, että ohjataan vahvemmin normeilla eikä pelkästään informaatiolla eikä pelkästään resursseilla, niin olen hyvin tyytyväinen siihen, että on päästy eteenpäin.

Sitten meillä on vielä toisenlaisia lainsäädäntöjä, jotka tässä informaatio-ohjauksessa ovat jääneet aivan taka-alalle ja jotka olisi tarpeellista nostaa ylös, muun muassa vaikka päihde- ja raittiusasioiden puolella, jossa lainsäädäntö on kyllä olemassa ja kunnilta riittää vastaukseksi siihen, että kyllä se jollekin meille täällä kuuluu. Mutta mitään konkreettista muuta toimintaa ei tarvitse olla olemassa.

Täällä oli äsken puhetta valtionosuusuudistuksesta, joka olisi yksi keino tähän. Valitettavasti se on asia, joka on varmaan ollut niin monessa hallitusohjelmassa kuin kukakin täällä muistaa. Se asia on aina otettu esille ja mitenkä se uudistetaan. Mutta tähän tarpeeseen valtionosuusuudistus ei ole kyllä riittävä ratkaisu. Enkä myöskään jaa sitä huolta, kun joku ministeri on kantanut huolta, että kunnat eivät käytä rahoja niihin tarkoituksiin, mihin ne tulevat. Kyllä meillä enemmän on huolta siitä, että ne rahat yleisesti ottaen riittävät, ja siitä, mikä on se peruspalvelu ja se kriteeri, minkälaisia niitten palveluiden tulee olla.

En tietenkään halua semmoista jäykkää järjestelmää, jossa kunnan itsemääräämisoikeutta rajoitettaisiin niin, että hyviä, uudistavia, erilaisia menetelmiä, muun muassa lastensuojelun tai terveydenhuollon osalta, ei voitaisi kuntakohtaisesti kehittää. Meillä on hyviä uudenlaisia menetelmiä muun muassa nopeasta puuttumisesta ja tukipalveluista, jotka ovat vähentäneet muun muassa lastensuojelun tarvetta. Ei voi kuitenkaan olla sanomatta sitä, että jos me teemme tässä salissa velvoittavaa lainsäädäntöä, kuten tänään myöhemmin käsittelyssä oleva vammaisten avustajakysymys, niin se vaatii myöskin resursseja. Ja kun katselee tuota kuntatalouden kokonaisuutta, ei voi olla niin, että ne kaikki kaatuvat sinne kuntien rahoitusvastuulle pelkästään. Siinä kohtaa vammaispalvelulaki on aika riski, vaikka sen lain puolesta haluan puhua. Samoin haluaisin ajatella, että vanhustenhuoltolaki tulisi olemaan samanlainen, että saisimme säädettyä ne peruspalvelut, peruskriteerit, miten meillä vanhusten kanssa tulee palvelut järjestää, mutta niin, että siihen myöskin yhteisesti mietitään ne satsaukset.

Sitten tietenkin tämä valtionhallinnon puolelta tuleva arviointi, seuranta ja laadun tarkastaminen ovat asioita, joihin varmaankin joudumme palaamaan, nyt kun Kansanterveyslaitos ja Stakes on yhdistetty ja läänien roolit tulevat tässä aluehallinnon muutoksessa muuttumaan. Mistä löytyy se resurssi ja se osaaminen ja tietotaito siihen seurantaan ja etukäteisarviointiin eikä vasta näitten valitettavien valitusten perusteella?

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että terveydenhuolto jälleen puhuttaa meitä täällä eduskunnassa. Tässä tarkastusvaliokunnan mietinnössä on erityisesti paneuduttu kipukohtiin yhteiskunnassamme, kuten kouluterveydenhuollon ongelmiin, vanhustenhuoltoon, omaishoitoon. Kuten kaikki tiedämme, kouluterveydenhuolto toimii suuressa osassa kuntia alle suositusten, näin siitä huolimatta, että viime vuosinakin rahaa kouluterveydenhuollon kehittämiseksi on nimenomaan ohjattu aika merkittäviäkin summia. Omaishoidossa alueelliset erot ovat suuria. Tämä valtiovarainvaliokunnan mietintö ei kuitenkaan nyt ota huomioon jo tekeillä olevaa uudistustyötä itse asiassa molempien näidenkin edellä mainittujen asioiden korjaamiseksi. Kouluterveydenhuoltoon on tulossa asetukset, ja molemmat ministerit, Risikko ja Sarkomaa, ovat hyvin tiedostaneet sen, että myös resursseja näiden kehittämiseksi tullaan tarvitsemaan. Omaishoidon tuen kehittämistä selvitetään parhaillaan Sata-komiteassa.

Informaatio-ohjausta on käsitelty melko negatiivisesti täällä tänään, ja kuitenkin tämä informaatio-ohjaus voi olla myös erinomainen keino kannustaa palvelujen kehittämiseen. Ongelma on, että kuntapäättäjät eivät välttämättä todellakaan tunne suosituksia, eivät ainakaan oikea-aikaisesti, silloin kun strategiatyötä kunnissa tehdään, ja tästä syystä toteutus kunnissa ontuu. Tätä yhteistyötä, tiedottamista kuntien suuntaan, tai mikä se keino onkaan, tulisi pohtia enemmän.

Kuntien sitoutumista suositusten käyttöönottamiseksi tulisi myös kannustaa jonkunlaisella järjestelmällä, koska kannustamiseksi kuntapäättäjille ei todellakaan riitä se, että tulevaisuudessa säästöjä syntyy, kun nyt maltetaan palveluja kehittää. Tämä ei kuitenkaan käytännön työssä tunnu aina toteutuvan.

Kaiken kaikkiaan tarkastusvaliokunnan mietintö käsittelee kuitenkin aika rajatusti tätä informaatio-ohjauksen toimivuutta, koska olen varma, että myös positiivisia malleja tästä (Puhemies: 2 minuuttia!) ohjauksen toimivuudesta olisi löytynyt tähänkin mietintöön.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aina kun on jotain uutta, niin sen uuden täytäntöönpaneminen vie oman aikansa, ja kun tulee jotain uutta, niin ne toimivat käytännöt ja toimintatavat hakevat aikaa myöten sen oman toimintatapansa. Tarkastusvaliokunta on eduskunnassa uusi toimija, sellaisessa roolissa kuin millaiseksi se puheenjohtajansa Ahteen johdolla haluaa oman asemansa ja oman tilansa tässä meidän järjestelmässämme asemoida. Nyt sitten kysymys kuuluu, kun tarkastusvaliokunta on tehnyt hyvää työtä, perusteellista, syvällistä, nostanut esiin asioita, joissa on toimenpiteisiin varaa, ja jopa vaatimuksia ja edellytyksiä, onko meillä kypsyyttä käydä — niin kuin täällä puheenjohtaja Ahde ja muutamat muut valiokunnan jäsenet ovat tämän keskustelun aikana toivoneet — aitoa keskustelua, niin että asiat myös menisivät eteenpäin.

Tämä on aika kova mietintö. Tämä kertoo siitä totuudesta ja siitä elämästä, jota suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollon arjessa eletään. Tämä kertoo yhden näkökulman. Ja aivan niin kuin täällä ed. Toivakka edellisessä puheenvuorossa totesi, meidän pitää kaikesta huolimatta ja kaikista ongelmista huolimatta muistaa, että meillä on hyvin toimivia kuntia, meillä on hyvin toimivia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Ja toisinpäin: meillä on ongelmia, jotka odottavat ratkaisuaan, ja tietysti on meidän tehtävämme täällä eduskunnassakin koettaa miettiä, mitkä ovat ne keinot, joilla ratkaisuja haetaan.

Mutta erityisesti perään, kun olemme uudessa tilanteessa, sitä mitä puheenjohtaja toivoi, että keskustelukulttuuriakin voitaisiin siihen suuntaan ohjeistaa, että meillä olisi kypsyyttä puhua hieman ylemmällä tasolla ilman hallitus—oppositio-rajaa. Tätä taustaa vasten esimerkiksi henkilökohtaisesti ymmärrän nämä lausumat, joita valiokunta on tänne neljä kappaletta tehnyt, ymmärrän näitten lausumien sisällön ja luonteen hieman paremmin. Mutta sitten tulee se "mutta". Ja se "mutta" tulee siinä, että edustajien puheenvuorot valitettavasti pääosaltaan ovat olleet sen kaltaisia, että tämä tavoitetaso, jonka tarkastusvaliokunta on asettanut, ei meiltä meinaa onnistua. Se on valitettavaa. On niin paljon helpompi hyökätä, arvostella ja kritisoida.

Tämä tarkastusvaliokunnan mietintö on perusteellinen arvio tilanteesta, joka maamme kunnissa eri alueilla on. Silloin kun lähtökohta jo on se, että tarkastusvaliokunta joutuu nostamaan perustuslain yhdenvertaisuuspykälän esiin, niin silloinhan puhutaan hyvin vakavasta asiasta ja vakavasta tilanteesta: toteutuuko ihmisarvoinen elämä Suomessa, ja mitkä ovat ne keinot, joilla tämä ihmisarvoinen elämä voi kaikkialla Suomessa, alueesta riippumatta, toteutua? Mutta samanaikaisesti kysyn: Mitkä ovat sitten ne keinot, joilla meidän tahtomme voi toteutua, mikä on se keino, jolla eduskunnan tahto voi toteutua, että Hangosta Utsjoelle ja Vaasasta Ilomantsiin palvelut voisivat olla yhdenvertaisia?

Valiokunta on ymmärrettävästi todennut — ja on helppo olla samaa mieltä tästä mietinnöstä siltä osin — että informaatio-ohjaus ei kaikin osin riitä. Mutta mikä on se tapa, jolla saisimme oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman järjestelmän, se ei ole aivan yksinkertainen asia. Tässähän valiokunta heittää pallon maan hallitukselle, ja se, mikä minusta tekee erityisen mielenkiintoiseksi tämän mietinnön, on se, että tässä annetaan noin puoli vuotta aikaa kertoa, miten nämä asiat on tarkoitus hoitaa. Minusta se tekee tämän erittäin mielenkiintoiseksi.

Toisekseen tämän keskustelun kuluessa on puhuttu eduskunnan tahdon toteutumisesta, ja se tässä mietinnössäkin korostuu. Puheenjohtaja Ahde puheenvuoroissaan tätä korosti. Otan omakohtaisesti yhden esimerkin eduskunnan tahdon toteutumattomuudesta. Viime vaalikaudella teimme lain omaishoidon tuesta. Laitoimme sinne useamman kymmenen miljoonaa euroa ihan selvää uutta rahaa. Laki valmistui, meni kaksi viikkoa, ja maakuntalehdet kirkuivat kahdeksan palstaa leveillä otsikoilla, kuinka varsinkin suurissa kaupungeissa omaishoidon tuen taso laski. Se oli sitä päätöksentekoa, jota mielestäni ja mielestämme emme täällä eduskunnassa tehneet, mutta käytäntö toimi näin. Tässä yksi vastaus niille, jotka olette toivomassa vanhustenhuoltoon lakia, lakia joka korjaa meidän vanhustenhuollon ongelmat. Me etenimme, meillä oli rahaa omaishoidon tukeen, omaishoidon tuen lainsäädäntöä parannettiin, ja olimme tilanteessa, että maakuntalehdet kirkuivat niin kuin kirkuivat.

Me tarvitsemme korvamerkittyjäkin valtionosuuksia, mutta paluuta menneeseen ei näiltä osin mielestäni ole. Vaatii suurta harkintaa löytää ne keinot, joilla kyettäisiin sitten arvioimaan ja hakemaan täältäkin se yhteinen tahto siihen, keitä ovat ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, joitten puolesta (Puhemies: 5 minuuttia!) joutuisimme näitä normeja säätämään. Tämä ei ole yksinkertainen asia, semminkin kun esimerkiksi minimeistä saattaa tulla, ja useissa tapauksissa tulee, maksimeja. Se on haaste meille päättäjille.

Matti  Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyt kommentti vielä kerran ed. Rehulalle. Ensinnäkin, ei tarkastusvaliokunta ole nostanut tätä perustuslain kansalaisille lupaamaa tasavertaisten palveluiden periaatetta esille, vaan me olemme keränneet perustuslaissa meille annetun tehtävän mukaisesti korkeimpien laillisuusvalvojien kannanotot — ne on eduskunnalle toimitettu — joissa on yksiselitteisesti todettu, että meidän perustuslakimme ei näiltä osin toimi ja että informaatio-ohjaus ei riitä täyttämään ja toteuttamaan tätä tasavertaisuuden periaatetta. Me olemme tarkastusviraston kertomuksen perusteella saaneet tämän saman havainnon, jonka tarkastusvirasto omissa kertomuksissaan on tehnyt. Meille ovat kertoneet tämän sosiaali- ja terveysministeriön johtavat virkamiehet, kunnan johtavat virkamiehet, kaikki lääninhallitukset. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Tämän halusin vain todeta, että tämä ei ole mikään meidän keksintömme, vaan me olemme tuoneet tämän asian näkyviin.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En ole ainakaan tarkoittanut sanoa, että kyse on tarkastusvaliokunnan keksinnöstä, vaan kyse on tarkastusvaliokunnan mietinnöstä, jossa te olette tuoneet esille sen, että perustuslain yhdenvertaisuuspykälä ei toteudu. Silloin kun tulkitaan perustuslakia tilanteessa, jossa nämä viestit niin sanotusti kentältä ovat, että perustuslaki ei toteudu, niin tämä on aika vakava asia, ja minusta se on suurempi asia silloin kuin se, että täällä hallitus ja oppositio kinastelevat.

Omalla puheenvuorollani esimerkiksi äsken pyrin siihen, että voisimme maltillisesti toinen toisiamme puukottamatta edetä asiassa. Mutta valitettavasti tämä viimeinenkin puolitoista tuntia joittenkin edustajien kohdalla on ollut semmoinen, että on hankala keskustella, jos lähtökohta on se, että hallitus on väärässä ja pääministeri on väärässä ja me olemme oikeassa. Ei se hiihto näin etene.

Matti Ahde /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta tämä keskustelu on ollut hyvä ja rakentava. Tässä suhteessa en oikeastaan ymmärrä, kun olen kuunnellut koko keskustelun, ed. Rehulan kannanottoa. Tietenkin aina joku saattaa vähän sykkyräisemmin esittää asiansa, mutta minusta tämä on ollut rakentava, hyvä, yksituumainen ja yhdensuuntainen.

Se, mikä minusta on tärkeää kuitenkin, on, että eduskunta uskaltaa asettua myös heikomman puolelle vahvasti. Siitähän tässä on nyt kysymys, ei mistään oppositiosta eikä hallituksesta. Ja kun me olemme kaikki, sitaateissa, rikosvastuussa, poliittisessa rikosvastuussa, tämän vuoden 1993 jälkeisestä elämästä, niin ei tässä pitäisi nyt kenenkään hermostua, vaan suhtautua tähän myönteisesti ja positiivisesti, niin kuin ministeri Risikko, jonka tueksi olemme siis asettuneet, lupasi, että hän käärii hihat ja lahkeet ja keväällä kuullaan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun itselläni on ollut tilaisuus istua tarkastusvaliokunnan kokouksissa koko sen olemassaolon ajan, pois lukien viimeiset kolme viikkoa, ja osallistua myöskin tämän mietinnön käsittelyyn, asiantuntijakuulemisiin siellä, tätä loppua lukuun ottamatta, niin kun yritän muistella, niin en muista, että siinä käsittelyssä kertaakaan olisi syytetty hallitusta mistään tai syytetty oppositiotakaan mistään tai entisiä oppositioita tai entisiä hallituksia.

Sen vuoksi se keskustelu oli minusta äärimmäisen hedelmällistä, ja se oli hedelmällistä siksikin ... Siis tämähän ei ole ainoa asia, mitä siellä on käsitelty. Siellä on käsitelty muitakin kipeitä asioita, esimerkiksi tätä kuuluisaa tuottavuusohjelmaa. Siitäkin pystyttiin keskustelemaan ja kirjoittamaan yhteinen mietintö. Sen takia minä olen asettanut aika suuria toiveita siihen, että tarkastusvaliokunnasta ihan aidosti ja oikeasti voisi tulla sellaisen keskustelun herättäjä, johon sekä oppositiolla että myöskin, jos en aivan väärin ole tulkinnut, hallituspuolueitten edustajilla on sisäistä tarvetta.

Tavallaan minä ymmärrän ed. Rehulaa oikein hyvin siinä, että ei ole hallituspuolueen edustajana hauska kuunnella, kun vakavaksi tarkoitetussa keskustelussa — olkoonkin, että tämä on suomalaisen poliittisen keskustelun keskeinen sali — kaivetaan päivän lehdet esiin ja etsitään sieltä hallitusta kompromentoivia lausuntoja etsimällä. Siinä mielessä en ollut erityisen ilahtunut ed. Kankaanniemen lehdenluvusta.

Mutta toivon, että tämä hallitus—oppositio-asetelma ei tuhoaisi sitä mahdollisuutta, joka tämän valiokunnan synnyn myötä on myöskin tänne eduskuntaan syntynyt, mahdollisuutta käydä usein aika hedelmättömän hallitus—oppositio-asetelman ylitse keskustelua niistä asioista, jotka ovat aidosti kipeitä, esimerkiksi juuri siitä, että terveydenhuollossa terveyserot kasvavat, vaikka me kaikki taatusti yhdessä pyrimme niitten pienentämiseen, ja siitä, miten sitä voitaisiin estää. Siinä mielessä minustakin tämä keskustelu on ollut kyllä tänään ehkä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hyvää ja hedelmällistä.

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää tässä lopuksi huomiota yhteen asiaan, joka minun mielestäni on selkeä este myöskin tämän eduskunnan tahdon ja valtiollisen ohjauksen toteutumiselle kunnissa. Itse asiassa se sama syy on myöskin este täällä päässä, ja se on tämä kehys- ja raamibudjetointi erityisesti terveydenhuollossa. Minusta tätä julkista terveydenhuoltojärjestelmää jäytää kohtuullisen kallis vaiva, ja se on tämä raamibudjettisyndrooma. Pahimmillaan se amputoi hoidon taloushallinnoksi, kun se näkee vain yhden vuoden kustannukset ja niiden leikkaustarpeen mutta ei halua ymmärtää, että samat kustannukset ovat itse asiassa investointi ihmisten terveyteen tulevina vuosina. Samalla se tietysti vapauttaa päättäjät heille kuuluvasta vastuusta. Kun raamibudjetit tulevat päättäjän eteen virkamiesten valmiiksi pureskelemina, ei hän juuri koskaan pääse eikä joudu laittamaan asioita oikeasti tärkeysjärjestykseen. Ikävät päätökset tekee silloin lääkäri, valtaa käyttää kamreeri, eikä kukaan kanna vastuuta kokonaisuudesta. Minun mielestäni näin ei voi jatkua, ja jos tarkastusvaliokunta onnistuu tähänkin saamaan muutoksen, niin hyvä on.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Näin ihan lopuksi lyhyesti: Tarkastusvaliokunta joutui kovan paikan eteen yrittäessään luoda sellaisen kulttuurin, joka asettuu hallitus—oppositio-asetelman yläpuolelle tarkastelemaan asioita niin suuressa määrin objektiivisesti kuin se yleensä poliittisissa asioissa voi olla mahdollista, ja se on siinä kollektiivisesti onnistunut täydellisesti. Vaikka kokoonpanossa on pieniä muutoksia tapahtunut, niin uudetkin jäsenet ovat oitis päässeet siihen peliin samalla tavalla mukaan kuin traditio on jo ollut.

Jännittävää oli tämä ilta täällä eduskunnassa tämän asian tiimoilta. Mitenkä tämä sama onnistuu täällä isommalla kokoonpanolla? Arvolause on 10-, ja se on erittäin korkea professorin antamaksi. Kiitokset valiokunnan puheenjohtajalle myöskin hyvin vedetystä työstä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun itsekin teen vielä käytännön työtä lääkärinä, niin on pakko hiukan tällaisen konsensuksen yläpuolelle nousta siinä mielessä, ettei todellisuutta, joka on tämänkin talon seinien ulkopuolella, pidä unohtaa, ja siihen todellisuuteen kuuluu kyllä myös politiikka.

Se, että ed. Kankaanniemi sattui lukemaan Kuntalehden ja siteerasi sitä ja pääministerin puheenvuoroa, mielestäni ei anna ed. Rehulalle aihetta ollenkaan mitätöidä jotenkin tätä keskustelua. Aivan asiallista on todeta, jos pääministerin kanta on toisenlainen kuin mitä olivat ne puheet eilen tuolla portailla, missä ministeri Risikko oli mukana, kun paikalla oli omaishoitajia ympäri eteläisen Suomen. Emme me voi sanoa, ettei tällaista saa puhua täällä, että se on jotenkin epälojaalia tähän tarkastusvaliokunnan mietintöön nähden.

Tarkastusvaliokunnan mietintö sinänsä on ihan hyvä, se että me nostamme ne asiat ulkopuolelle sen oppositio—hallitus-asenteen. Täällä talossahan eivät puheet muutu koskaan. Täällä oppositiopuolella, olkoon se oppositio oikealla, keskellä tai vasemmalla, oppositio sanoo aina saman tyyppisesti, ja sitten puheet ministeriaitiossa ovat myöskin saman tyyppiset vuodesta ja hallituksesta toiseen; puhuvat päät vain muuttuvat. Se on se ongelma. Selitellään ja selitellään ja selitellään. Tämä tarkastusvaliokunta, niin kuin täällä joku totesi, pystyy nousemaan tämän vastakkaisuuden yläpuolelle. Mutta se ei sulje pois sitä, ettei tässä käsittelyssä, kun täysistunto käsittelee asiaa, voida viitata myös tämän päivän tapahtumiin.

Ed. Erkki Virtanen puhui hiukan priorisoinnista. Kuuntelin työhuoneessani hänen puheenvuoroaan, lähinnä sitä, miten esimerkiksi sytostaateilla tai muilla syöpälääkkeillä, uusimmilla niistä, voidaan hankkia jatkoelinaikaa, oliko se, kaksi kuukautta vai kuinka pitkään ja onko se sitten arvokkaampaa kuin hoitaa 15:tä muuta ihmistä. Tässä kuitenkin lääketieteen näkökulmasta tilanne on tietysti se, että aina ne uudet innovaatiot, uudet lääkkeet tai leikkaus- tai muut menetelmät, ovat aina hankalan kalliita. Kuitenkin ne ovat juuri niitä, jotka vievät kehitystä eteenpäin. Eli meidän tulee myös arvostaa sitä ja nähdä, että se on tärkeätä. Sitten ihmisen elämässä on kyllä aika vaikea laittaa hinta päivälle, viikolle, kuukaudelle tai vuodelle. Tässä mielessä tämä priorisointikeskustelu ei ole oikein hyvää ja paikallaan.

Mutta lopuksi totean edelleen saman, mitä niin usein on tänään kuultu, että valiokunta on tehnyt hyvää työtä ja tästä vaan sitten eteenpäin.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut mielenkiintoinen ilta ja historiallinen ilta, koska ensimmäistä kertaa tarkastusvaliokunnan tarkastushavainto perustuslain mahdollistamalla tavalla on tuotu eduskunnan tietoon. Herkällä korvalla tarkastusvaliokunnan jäsenenäkin olen tätä kuunnellut, ja minusta keskustelu on ollut pääosin hyvää. Minä ymmärrän, että ajankohta, jolloin samasta aihepiiristä on välikysymys käsittelyssä, on jonkun verran värittänyt varmaan tätä tilannetta ja se on näkynyt jonkinmoisena herkkyytenä ehkä sitten ryhmien kannanotoissa, mutta ainakin itse olen kokenut, että tarkastusvaliokunnassa keskustelua on käyty hyvässä hengessä ja siinä keskustelussa ei tämä hallitus—oppositio-asetelma ole tullut esiin.

Kyllä tarkastusvaliokunnan työn kannalta on tärkeää, että jatkossa pystytään tässä hengessä tarkastusvaliokunnassa toimimaan. Kyllä minusta tämä keskustelu, mikä täällä on tänään käyty, antaa siihen mahdollisuudet. Joitakin ehkä kovia puheenvuoroja on kuultu, mutta toivottavasti eduskunta kuitenkin ymmärtää tämän mahdollisuuden, minkä tarkastusvaliokunnan havaintojen tuominen eduskunnan käsittelyyn antaa eduskuntatyölle ja mahdollisuuksille käydä tällaista keskustelua, jossa tärkeitä asioita nostetaan yleiseen keskusteluun mahdollisimman kiihkottomasti.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jokainenhan meistä vastaa omista puheistaan, muun muassa ed. Tiusanen siitä, että hän nosti itse itsensä meidän muiden yläpuolelle, vaikka onkin lääkäri. Ei minulla ole mitään mahdollisuutta mennä sanomaan, mitä kenenkin pitää sanoa tai jättää sanomatta. Ainoa, joka tässä salissa voi sen tehdä, on puhemies.

Toisekseen, minun on helppo yhtyä kaikkiin niihin puheenvuoroihin, joissa on todettu se, että tämä keskustelu on ollut sen kaltainen kuin 5,3-miljoonainen kansa ansaitsee tämmöisestä vakavasta asiasta, jossa puhutaan ihmisten yhdenvertaisuudesta Suomi-nimisessä maassa. Tämä on se paikka, missä näistä asioista pitää puhua ja pitää pystyä analysoimaan ja pitää pystyä arvioimaan. Minusta aivan keskeistä on se, että päästäisiin sen päivänpolitiikan ulkopuolelle, päästäisiin ihan aidosti keskustelemaan. Onko se mahdollista, se on sitten toinen juttu.

Sitten, arvoisa puhemies, muuan asia, ettei vaan kenellekään jää mitään epäselväksi, kun äskeinen puheenvuoroni jäi hieman kesken: me tarvitsemme ohjauksen lisäämistä. Se on aivan selvä. Me tarvitsemme lakeja, me tarvitsemme asetuksia, mutta me tulemme jatkossa myös tarvitsemaan informaatio-ohjausta. Ei sen aika ole ohi, sitäkin tarvitaan. Se on erittäin suuren kypsyyden ja viisauden paikka, ja kysymys kuuluu, onko meillä sitä eduskunnassa, niin että me pystymme sitten priorisoimaan, ketkä ovat ne väestöryhmät, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa, joitten oikeuksien turvaaminen edellyttää esimerkiksi lainsäädännön mukaan tuomista.

Otan yhden esimerkin: Säädimme lain omaishoidon tuesta. Olimme tekevinämme hyvää. Tuli lisää rahaakin. Meni muutama viikko, ja käytännössä tapahtui jotain ihan muuta. Eli me tarvitsemme koko tämän repertoaarin, kun me haluamme viedä Suomi-nimistä maata eteenpäin niin, että kunkin ihmisen oikeudet toteutuisivat riippumatta siitä, missä asutaan, riippumatta siitä, kuinka varakas on.

Matti Ahde /sd:

Arvoisa puhemies! Ehkä ihan tässä siunatuksi lopuksi, kun ed. Akaan-Penttilä palasi saliin, kaksi kommenttia hänen hyvään puheenvuoroonsa.

Ensinnä tästä resurssiohjauksesta. En muista kyllä kenenkään valiokunnan keskustelussa ajatelleen, että me palaisimme tiukasti siihen vanhaan valtionosuusjärjestelmään, jossa kaikki rahat ovat korvamerkittyjä jotakin tarkoitusta varten. Mutta on muitakin resurssiohjauksen muotoja, ja se, mitä me kovasti kaipasimme ja mistä tulimme jo vakuuttuneiksi, oli se, että on niitä resurssiohjauksen keinoja, jotka ovat pehmeämpiä esimerkiksi siten, että saataisiin kannustavuutta: jos sinä hoidat kustannustehokkaasti ja laadukkaasti palveluja. Tällaisia resurssiohjauksen keinoja pitäisi koko ajan etsiä.

Pitäisi palkita niitä, jotka hoitavat hyvin, koska sen me olemme huomanneet, että vain lisäämällä ja lisäämällä varoja, jos meillä ei ole oikeita ohjauksen välineitä, me emme pääse siihen toivottuun lopputulokseen. Me kaikki ymmärrämme, että me tarvitsemme lisää myös resursseja, siitäkin on kysymys, mutta ainoastaan se ei ratkaise ongelmaa kokonaan, jos me emme käytä muita ohjauksen keinoja, ja totta kai me tarvitsemme informaatio-ohjausta myös tulevaisuudessa. Tieto ohjaa, kun se hyvin annetaan.

Ed. Akaan-Penttilälle haluan sen myös todeta tästä informaatio-ohjauksesta, että kun me kuulimme eräitten pienten kuntien pieniä virkamiehiä sosiaali- ja terveydenhoidon sektorilta, niin he olivat jotenkin aika loppuun uupuneita tämän informaatio-ohjauksen aikana. He totesivat, että heille tulee koko ajan informaatiota: lääninhallituksista tulee, ministeriöistä tulee, Stakesista tulee, eri paikoista. He lukevat niitä illalla sitten kotona ja käyvät sitten kunnanhallitukselle kertomassa, että tämmöisiä suosituksia on tullut. (Ed. Akaan-Penttilä: Tätä minä pelkäsin!) Mutta kun niissä ei ole mitään velvoittavuutta, niin joissakin kunnissa niille viitataan kintaalla, ja joissakin kunnissa ne otetaan vakavasti. Sen takia informaatio-ohjaus ei yksinään riitä turvaamaan meidän tärkeitä peruspalveluja kansalaisille. Siksi valiokunta on halunnut käsitellä kaikkia näitä kolmea eri ohjauksen muotoa ja peräänkuuluttaa sitä, että näiden kokonaisuus pitää saada paremmin toimivaksi.

Sitten vielä haluan sanoa, että tarkastusvaliokunta ei ole sosiaali- ja terveysasioihin millään tavalla erikoistunut tai niissä asiantunteva valiokunta. Siis meidän tehtäviimme ei kuulu yrittää ratkaista, miten päästäisiin parempiin lopputuloksiin. Muutenkaan eduskunta ei ole lakeja valmisteleva elin, vaan hallitus on lakeja valmisteleva ja eduskunta on sitten niitä säätävä elin. Sen takia nämä terveiset hallitukselle on haluttu lähettää, että hallitus sitten kertoo meille, miten hallitus ratkaisee tai haluaa ratkaista tai on aikonut ratkaista meidän terveys- ja sosiaalipalvelujen järjestelmässä niitä tiettyjä epäkohtia, jotka tähän mietintöön on yksimielisesti kirjattu esiin. Tämä on minusta tärkeä yksityiskohta.

Sitten ihan viimeisenä asiana tilastoista. Tuli selville asiantuntijakuulemisessa, että erittäin monet valtion Tilastokeskuksen ja muitten tuottamat tilastot ovat maksullisia ja että monet kunnat ainakin kokivat ongelmaksi tilastoissa sen, että ei ole helposti saatavissa vertailevaa tilastotietoa joistakin vastaavanlaisista kunnista kuin missä itse viranhaltija kulloinkin toimii. Toisaalta tämä maksullisuus ja tilastojen vertailukelpoisuuden puuttuminen koettiin suurena ongelmana. Minusta tuntuu, että tämä onkin asia, johon kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota, miten me voisimme paremmin saada tilastot päätöksentekijöitten käyttöön — muuten suoraan sanottuna halvemmalla ellei peräti tietyissä tapauksissa ilmaiseksi — koska tilastotiedon puuttuminen on myös monella tavalla jonkinlainen informaatio-ohjauksen hyvän toiminnan este.

Vielä kerran, herra puhemies, kiitos eduskunnalle tästä keskustelusta. Minusta tämä on ollut hyvä keskustelu ja rohkaiseva keskustelu ja osoittaa sen, että eduskunnassa voidaan käsitellä asioita myös oppositio—hallitus-rajan yli vakavassa tarkoituksessa. Tarkoitus on, että päästään tässä asiassa eteenpäin, parempiin lopputuloksiin ja mieluummin vielä pienemmällä rahalla. Mutta tämä edellyttää kyllä sitten sitä, että me löydämme tietyissä poliittisestikin vaikeissa kysymyksissä tämän talon yhteisen tahdon, joka sitten saatetaan myös hallituksen tietoon. Kiitoksia ministeri Risikolle, että hän on kuitenkin tullut kehiin mukaan taas tänäänkin, niin kuin välikysymyskeskustelussa, niin että nämä terveiset ovat menneet kyllä lyhentämättöminä suoraan hänen tietoonsa.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen seurannut täällä tarkastusvaliokunnan informaatio-ohjauskeskustelua ja olen havainnut, että tämä asiahan on erittäin hyvä, että tarkastusvaliokunta kiinnittää tähän huomiota ja tuo tänne keskusteltavaksi. Tästä asiastahan on kunnissa keskusteltu monta monta vuotta, ainakin kymmenen viimeisen vuoden ajan, pitääkö ohjata tarkemmin, pitääkö olla korvamerkittyä vai eikö pidä, ja toivottavasti tämä pystytään pitämään erillään politikoinnista, jota täällä kyllä oli havaittavissa, mutta tämähän onkin poliittinen areena. Kyllä kuulija varmaan osaa erottaa tämän politikoinnin.

Mutta jos ihan tähän asiaan syvennytään, niin varmasti on tarpeellista pohtia, toimiiko nykyinen informaatio-ohjaus ja tarvitaanko normiohjausta ja kuinka pitkälle menevää, jos tarvitaan. Selvää on se, että myös määrättyjen palvelujen tarjoamisessa, muun muassa vammaispalvelujen osalta, kunnissa on laiminlyöntejä ja toisaalta sitten näihin puuttuminen on äärettömän vaikeaa aina jonkun valituksen tai kanteluiden kautta. Toisaalta tämä tiukka normi- tai informaatio-ohjaus aiheuttaa sen, että jos niitä tulee liikaa, niin viranomaiset ja poliittiset päättäjät ovat niiden kanssa kovin ymmällään, mitä tulee tehdä. Kaiken kaikkiaan toivon mukaan tämä käynnistää ministeriössä ja hallituksessa pohdinnan siitä, onko joitakin asioita selkeämmin ohjattava ja mitä ne ovat ja millä tavalla tämä ohjaus tulee tehdä. Olennaista on se, että kuntapäättäjät tekevät sellaisia päätöksiä, jotka ovat laissa tai muissa asetuksissa määrättyjä ja joihin kuntalaisilla on oikeus. Jos tämä käännetään politiikaksi, niin kyllä löytyy raskaan sarjan tietoa sekä vasemmistojohtoisista (Puhemies: 2 minuuttia!) että muista kunnista, joissa on kovastikin toivomisen varaa, ja siihen ei minun mielestäni ole tässä varmaan aihetta mennä.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Ed. Rehulalle vielä: Jos syntyi käsitys siitä, että nostan itseni yläpuolelle ammattini vuoksi, niin pyydän anteeksi; se on väärä tulkinta, ja olen sitten käyttäytynyt väärin, siinä mielessä en ole sitä mieltä. Totesin vaan niin, että kun tulee tehtyä kuitenkin viikoittain sitä lääkärintyötäkin, niin näkee, että se todellisuus on toinen kuin useimmiten tämän salin puheista voisi luulla. Tämä ei mitenkään liity mihinkään hallitus—oppositio-politiikkaan. Se voi olla sitä, että poliklinikkajonot ovat yllättävän pitkiä, hoitotakuu ei takaa sitä, miten nopeasti pääsee erikoissairaanhoitoon. Se takaa ainoastaan sen, kuinka nopeasti eli noin kahden viikon sisään siitä, kun lähete on saapunut erikoissairaanhoidon poliklinikalle, hoidon tarpeen määrittely tulee aloittaa, mutta ei sanota, milloin se tulee lopettaa. Nämä ovat ihan käytännön kysymyksiä usean hallituksen ajalta. Myöskin erilaisia suosituksia, mitä on, esimerkiksi hoitajamäärät per hoidettavat, alitetaan ihan kevyesti monessa monessa kunnassa. Sillä, mikä sen kunnan poliittinen rakenne on, ei ole sen kanssa tekemistä. Tämä on pitkä kehitys. Tämän tyyppisen toiminnan pitäisi vain loppua. Tässä mielessä juuri nyt käsiteltävä mietintö antaa siihen mahdollisuuksia.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Mielelläni käytän nyt poikkeuksellisesti toisen puheenvuoron samasta asiasta sen takia, että koen tämän keskustelun hyvin poikkeuksellisesti hyvään suuntaan meneväksi. Täällä on sanottu, että tämä on historiallinen tilaisuus, ja voi aivan hyvin olla niin, että eduskunnan seinien sisällä tämä on sitä. Joka tapauksessa tarkastusvaliokunta on erinomaisen aiheen ottanut esille, kuten sanottu, toteuttanut sen myöskin sillä lailla, että on käynnistänyt täällä keskustelun, jossa on ollut paljon muitakin elementtejä kuin politiikkaa. Politiikka tänne nyt kuuluu aina, se on aivan selvä asia. Pitkästä aikaa koen niin, että tässä on ollut semmoista analyyttistä yritysajatusta myöskin mukana katsoa, miten tämä kaikki tällä kentällä toimii.

On vähän vaikea sanoa, mitä loppujen lopuksi tästä kaikesta ajattelen, mutta en mitään mahda sille, että tuntuu aina välillä, että infoähkyä tässä yhteiskunnassa on ihan tarpeeksi jo nyt. Se tulee eräässä mielessä tästä esille. Te ette tätä termiä käytä, mutta hyvin kerrotte, mitä kaikkea tässä tarvitaan. On ihan selvä, että se, joka rahoittaa kuluja, tässä tapauksessa Suomen valtio, haluaa tietenkin laittaa siihen reunaehtoja tai määräyksiä tai ohjeita, millä nimellä tahansa niitä sanotaankin. Mutta aivan varmasti kaikki olette sitä mieltä, että jossain on yläraja, mihin asti niitä neuvoja annetaan ja minkä nimisiä ne kaikki ovat, miten paljon paperia työstetään, koska se varsinainen työ tehdään kentällä.

Esimerkiksi nämä vanhustenhoidot, omaishoidot, mikä tahansa kunnan toiminta on sen laatuista, että sitä aina suorittaa ammattitaitoinen henkilö. Ei sinne oteta ketä tahansa henkilöä töihin. On jotkut ammattipätevyydet. Täytyyhän siinä olla joku ammattivastuu silloin tästä kaikesta mukana, joka automaattisesti hyppää niihin saappaisiin, ja sitä kautta pystyy sitä työtä tekemään ilman, että viimeinen käskykirje keskusvirastosta on luettu.

Puheenjohtaja Ahde otti aika hyvän esimerkin, jos sen oikein ymmärsin, juuri tähän asiaan liittyen pienistä kunnista, joissa muuten monissa työympäristöt toimivat hyvin, virat ovat täynnä, ihmiset pärjäävät siellä, kaikki tuntevat toisensa. Ne ovat elementtejä, joilla on hyvin suuri merkitys myös tässä rinnalla. Kyllä minä rohkenen väittää, että kun puhutaan joko sosiaali- tai terveystoimesta, niin jos siellä on sopivalla tavalla informaatiota, niin että voidaan turvata, että se myöskin luetaan ja ymmärretään, ja sitten jos siellä on ne resurssit, jotka paikallinen kunnanvaltuusto on antanut, niin on se aika merkillistä, jos sitten sitä työtä suorittaa asianomaisen koulutuksen saanut ihminen, että nämä asiat eivät muka hoituisi. Jos siellä vielä henkilöstöpolitiikka on kohdallaan, esimies—alais-suhteet ovat kunnossa, joiden pitäisi olla kunnossa mutta joissa monta kertaa Suomessa on hyvin paljon parantamisen varaa, niin kyllähän sen pitäisi mennä ilman raskaita ohjeita, tavallisen poliklinikan hoidon tai vanhustyön suorittamisen, kotikäyntien ja muiden vastaavien.

Meillä on semmoinen vaara minusta Suomessa edelleen, me olemme sen verran nuori kulttuuri, että me tarvitsemme tämmöistä keskusjohtoista toimintaa myös asioihin, joissa sitä ei tarvita. Tässä on paljon vastuunsiirtoa, paljon juridisia ongelmia, kaikkea mukana. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koin, että näistä elementeistä tässä nyt varmaan on jollain lailla mahdollisuus puhua, ja puheenjohtajan kanssa olen näistä etukäteen kahden keskenkin jonkun verran keskustellut ja siksi tulin tänne nyt vielä uudestaan kertomaan. Annan teille yhden esimerkin.

Ei tarvitse vastata, mutta kysyn teiltä jokaiselta, jotka olette olleet esimerkiksi vaikka kymmenen vuotta tässä talossa, kuinka usein te olette lukeneet Valtiontilintarkastajain kertomuksen, joka käsittelee aina yhtä kertomusvuotta. (Ed. Pulliainen: Tietenkin!) Minä en ensimmäisenä vuonna edes tiennyt, että tämmöinen kirja on niin merkityksellinen, vaikka se jaettiin. Toiset sanoivat "tietenkin", suurin osa ei varmasti ole kerinnyt tätä lukea. Täällä on erittäin hyviä kirjoituksia vaikka kuinka paljon. Minä heräsin tähän kunnolla, kun vuonna 2005 täällä käsiteltiin muun muassa tilaaja—tuottaja-mallin tuloa Suomeen, siis vuonna 2005 kerrottiin, miten se oli tullut. Se oli syntynyt 1980-luvun puolivälissä Englannissa, tullut sieltä Eurooppaan, mennyt Ruotsiin, lopulta tuli Suomeen, ja tässä kerrotaan valtiontilintarkastajien ja ammattitaitoisten virkamiesten kautta, että ainoa tulos koko tällä laajalla alueella oli se, että hallintokulut lisääntyivät eikä mitään taloudellisia säästöjä saatu itse toiminnoissa aikaan. Tämän tietohippusen olisi luullut kiinnostavan kaikkia kunnallisia päättäjiä. Tiedän omasta peruskunnastani, että se ei siellä kiinnostanut. Järjestin oikein seminaarin. Tähän tietoon ei tutustuttu, koska oltiin jostain syystä jo eri mieltä. Meillä on tämmöinen valmis asetelma kaikkiin tilaisuuksiin, Suomen kansassa istuu, ja silloin sen muuttaminen ja tiedon hankkiminen on vaikeaa.

Semmoinen pelko minulla näissä on, että yhä enemmän meillä tulee lakeja, niin kuin ed. Rehula sanoi. Sitä minä en kannata tässä asiassa ollenkaan, että tulisi välttämättä uusia lakeja, ei suosituksia eikä ohjeita. Voimassa olevat ehkä pitää päivittää uudestaan mutta hyvin paljon enemmän satsata siihen, että henkilöstön kanssa tehdään sen suuntaista yhteistyötä, jossa, puhemies, se varsinainen kohderyhmä ei ole henkilöstö eikä ole se valtion keskusvirasto, vaan mikä se on? (Puhemies: 5 minuuttia!) — Se ei ole 5 minuuttia vaan se on asiakkaat, se on potilaat, se kohderyhmä on siellä. — Tässä on nyt siihen loistava mahdollisuus, ja toivottavasti tarkastusvaliokunta pystyy jatkamaan tällä tiellä eteenpäin.

Sen verran ehkä ylitän vielä tätä sanomalla toisen asian, joka minusta kulkee nimellä toiminnan tarkastelu, meinasin sen unohtaa. Aikanani olin Husin, tämän kuuluisan keskussairaalan, liittohallituksessa mukana ja siellä sain melkein aikaan sen, että isot toimialat, esimerkiksi sisätauti- ja kirurginen yksikkö olisivat lähteneet niin sanottuun toiminnan tarkasteluun, joka olisi tarkoittanut kerran vuodessa tapahtuvaa sanallista informaatiota johtavien viranhaltijoiden toimesta siitä, mikä meni hyvin ja mikä meni huonosti viime vuonna, ja se olisi käsitelty yhdessä talousarvion ja tilinpäätösten kanssa erillisenä asiana. Siinä ei olisi saanut olla mitään rahallisia eikä mitään numeerisia lukuja eikä mitään muutakaan. Nämä toimialajohtajat innostuivat ja sanoivat, että se on erittäin vaikea paperi tehdä, mutta sitten asiat muuttuivat ja he siirtyivät toisiin tehtäviin. Tämä ei ole toteutunut siellä, en ole saanut tätä läpi Espoossa enkä missään, ja se on yksi syy siihen, minkä takia meillä luottamusmiehillä, näin koen itse, on erittäin vaikea mitään varsinaista toimintaa pitää, saada siitä oikeanlaista kuvaa, mitä kaikkea se pitää sisällään. Meille ei kerrota, miten toiminta meni tänä tai viime vuonna. Luullaan, että se pelkkä ohjaus keskusvirastosta ratkaisee kaiken. Se on apu, sen pitää olla oikeanlaista, ei liian monimutkaista, mutta kyllä tässä ruohonjuuritasollakin tarvitaan monenlaista kehittämistä.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Aika rientää, mutta kun valiokunnan puheenjohtaja on vielä läsnä, niin kysyisin: Kun 2009 kevätistuntokausi oli teillä takaraja tälle jatkoselvitykselle, niin ajattelitteko niin, että silloin meillä olisi jo, sanotaanko, valmiutta vuoden 2010 budjetin käsittelyssä ja kehyskeskustelussa huomioida myös tämä todellinen tilanne, että budjettiohjaus on yksi väline? Tällä hetkellä tiedämme, että kuntien talous on, sanotaanko, ainakin talousnäkymät ovat synkentymässä. On vaara, että nyt sitten lähdetään lipsumaan jälleen takapakkia sinne suuntaan, minne ette halua meidän enää joutuvan. Voisitteko vielä vastata tähän?

Matti Ahde /sd:

Puhemies! Ensinnäkin me teimme sen neljännen ponnen, että eduskunta edellyttää, että hallitus tulee kertomaan meille, mitä toimenpiteitä aiotaan tehdä, jotta tämä tärkeä tavoite saavutetaan. Suoraan sanottuna alun perin oli tarkoitus, että se annettaisiin tilinpäätöskertomuksessa, tai se oli alkuperäinen ehdotus, että se olisi annettu tilinpäätöskertomuksen yhteydessä vuoden 2009 tilinpäätöksestä, mutta valiokunnan jäsenet halusivat, että nopeutetaan tätä aikataulua niin, että se tulee kevätistuntokaudelle. Tässäkin nämä toiveet tulivat erityisen voimakkaasti hallituspuolueittenkin suunnalta, että tämä sillä tavalla. Tämä valiokunta haluaa nyt myös seurata, mitä näille asioille alkaa tapahtua. Minä luulen, että me emme jätä tätä tähän mietintöön pölyttymään, vaan tarkoitus on nyt seurata, että tämä toteutuu, koska tämän valiokunnan tärkein tehtävä on seurata, että eduskunnan päätökset toteutuvat.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on varmasti illan aikana käyty hyvää keskustelua. Minä kuitenkin katsoisin vähän eteenpäin vielä. Siis tämä eduskunnan päätösten seuraaminen, arviointi, on kauttaaltaan minusta se olennainen kysymys, ja olen muutamassa yhteydessä antanut tarkastusvaliokunnalle myönteisen palautteen noin lähtökohtaisesti mutta olen pohtinut viime aikoina sitä, kun eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on toiminut nyt jo toistakymmentä vuotta, aluksi epävirallisena ja nyt jo virallisenakin tovin aikaa, millä tavalla tulevaisuusvaliokunta, valtiovarainvaliokunta, siis budjettivaltaa käyttävänä elimenä, lakia säätävät valiokunnat lainsäädäntötyössään tavallaan tulevat sitten tarkastusvaliokunnan vaikuttavuuden arviointiin. Minä jollakin tavalla ajattelen sitä, että tätä kysymystä olisi hyvä nyt jatkossa pohtia, koska me elämme nyt aikaa, jolloinka tämmöisen ennakointitiedon, ennakointiosaamisen merkitys tulee korostumaan ja tarvitaan myös nopeampaa reaktiota ja reagointikykyä eduskunnan päätöksenteossa, joka tietysti konkretisoituu sitten budjettipäätöksinä ja lainsäädäntöhankkeina.