Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Talouspolitiikka on ollut vahvasti esillä, mutta kysyn maaseudun kannalta. Siellä tuntuu kuin olisi menty 1800-luvun loppuvuosiin, jolloinka suurpedot olivat ongelma. Tänäkin vuonna jälleen on todettu, että susikanta on monilla paikoilla lisääntynyt. Marjastajat metsissä pelkäävät, ja todellisuutta on edelleen se, että kunnat joutuvat maksamaan lasten koulukyytejä, koululaisten kyytejä, turvatakseen koulutien. Kysyn sitä:

Millä tavalla Suomi pääsisi suurpetopolitiikassa itsenäiseen, kansalliseen linjaan, jossa paikallisesti voitaisiin (Eduskunnasta: Erotaan EU:sta!) paikallisten asukkaitten toimesta päättää, minkä verran suurpetoja paikkakunnalle halutaan?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Puhemies! Ed. Lauri Oinosen kysymykseen totean ensinnäkin, että elokuun alussa uuden metsästyskauden alkaessa me siirsimme nimenomaan suurpetoluvista päättämisen, tiettyjen lupakiintiöiden puitteissa päättämisen, riistanhoitopiireille siitä syystä, että siellä alueilla tunnetaan parhaiten se petoeläinten tilanne. Nyt on erittäin tärkeä asia, että jätetään riittävästi niitä lupia, joilla voidaan näitä häirikköeläimiä hävittää.

Voin todeta ed. Oinoselle, että tänään viimeksi olemme osaston kanssa pohtineet tätä, kun tiedämme, että meillä on tiettyjä ongelmia, Keski-Suomessa on, Varsinais-Suomessa on, missä on nimenomaan susikannan kohdalta tiettyä uutta keskittymää. Me nyt selvitämme, miten voitaisiin jatkossa sitä asiaa ratkaista ja ohjeistaa sinne riistanhoitopiirien suuntaan, koska se valta on nyt siellä riistanhoitopiireillä.

Kysymys siitä, mikä on tässä kansallinen liikkumavara, niin Suomihan osana Euroopan unionia on laatinut petopolitiikkaan liittyvät hoitosuunnitelmat ja hoitosuunnitelmat meitä sitovat. Parhaillaan muun muassa käydään keskustelua tästä susien tilanteesta komission kanssa. Vastaamme sieltä tulleisiin kyselyihin.