Täysistunnon pöytäkirja 93/2009 vp

PTK 93/2009 vp

93. TORSTAINA 15. LOKAKUUTA 2009 kello 16.02

Tarkistettu versio 2.0

2) Yleisradio Oy:n hallintoneuvoston kertomus eduskunnalle yhtiön toiminnasta vuosilta 2007 ja 2008

 

Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Kunnioitettu puhemies! Kun kaksi vuotta sitten esittelin vastaavaa kertomusta vuosilta 2005 ja 2006, kiinnitin huomiota suomalaisten Yleisra-diota kohtaan tunteman tyytyväisyyden korkeaan tasoon, ja tänä päivänä voin sanoa, että tämä taso on säilynyt korkeana. Suomalaiset arvostavat erittäin laajasti Yleisradion julkisen palvelun tehtävää. Kokonaisuutena sitä piti vuonna 2008 vähintään melko tärkeänä 94 prosenttia suomalaisista.

Yleisradion ohjelmatarjontaan suomalaiset olivat entistä tyytyväisempiä, vuonna 2008 tämä luku oli 93 prosenttia suomalaisista. Kaikkein tyytyväisimpiä olivat yli 60-vuotiaat, mutta tyytyväisyys Ylen tarjontaan on kasvanut myös alle 30-vuotiaiden joukossa. Samalla julkisen palvelun Yleisradio tavoittaa viikoittain käytännössä koko Suomen kansan. Sekä vuonna 2007 että 2008 Yleisradio tavoitti viikoittain 96 prosenttia suomalaisista. Tärkeimmiksi arvostettuja Yleisradion tehtäviä oli ohjelmiston välittäminen kaikille suomalaisille asuinpaikasta riippumatta. Myös erityisryhmien palvelut, kuten viittomakieliset ohjelmat ja ohjelmatekstitys, olivat arvostettuja. Uusista avauksista arkistojen ylläpito ja niiden avaaminen yleisön käyttöön internetissä nousivat selkeästi tärkeydessä.

Nyt käsillä oleva kertomus kuvaa Yleisradion toimintaa entistä laajemmin ja monipuolisemmin niin radion, television kuin myös internetin ja mobiilipalveluiden alueella. Ohjelmasisällöistä katsauksen saavat ajankohtaisohjelmat, asiaohjelmat, kulttuuri, kotimainen draama, ulkomainen draama, oppiminen ja tiede, Radion sinfoniaorkesteri, uutiset, urheilu, viihde ja lasten ja nuorten ohjelmat, populaarimusiikki ja maamme kaksikielisyyteen liittyvä Svenska Ylen monipuolinen tarjonta. Tämä luettelo tarjoaa vain pikaisen silmäyksen siihen monipuolisuuteen, jota Yleisradio julkisessa palvelussaan tarjoaa.

Kotimaisen ohjelmiston tuottajana Yle on erittäin merkittävä. Kotimaisia ohjelmia oli puolet ohjelmistosta, ja vuonna 2008 riippumattomilta ohjelmantuottajilta, niin sanotuilta indieiltä, hankittiin uusista kotimaisista ohjelmista 21 prosenttia, selvästi säännöksien vaatimaa enemmän. Esimerkiksi Yleisradion haasteet tämän päivän lastenohjelmistoille tulevat nopeasti koventuneesta kilpailutilanteesta, koska tarjontaa on erityisen paljon netissä ja tv:ssä ja ohjelmistojen lisäksi aina tarjolla. Yle on silti edelleen keskeisin lastenkulttuurin toimija Suomessa suomalaisten käyttämillä kielillä, joita ovat suomi, ruotsi ja saame. Tietysti Pikku Kakkonen on se lipputuote.

Yleisradiolla on joukko lakisääteisiä erityistehtäviä, joista yhtiö on perinteisesti huolehtinut varsin hyvin. Nämä liittyvät moniarvoisuuteen ja monikulttuurisuuteen sekä tasa-arvoon, saamenkielisiin ohjelmiin, kuulo- ja näkörajoitteisten palveluihin, hartausohjelmiin ja ulkomaanpalveluihin sekä vieraskielisiin lähetyksiin. Edelleen tärkeitä ovat turvallisuus, viranomaistiedottaminen ja varautuminen poikkeusoloihin.

Saamenkielisten ohjelmien osalta Yleisradion kertomus sisältää lakisääteisen saamelaiskäräjien lausunnon kertomuksesta. Täytyy sanoa, että jos me ajattelemme saamenkielistä kulttuuria, niin tältä osin Yleisradiolla on aivan keskeinen asema. Nimittäin saamenkielistä radio-ohjelmaa lähetettiin 2 200 tuntia vuodessa, josta pohjoissaameksi noin 1 800 tuntia, koltansaameksi 100 tuntia ja inarinsaameksi noin 100 tuntia. Kun muistetaan, että niitä henkilöitä, jotka puhuvat koltansaamea tai inarinsaamea, on noin 500, niin tässä suhteessa tämä tarjonta on aivan olennaista.

Mitä tulee televisiotoimintaan, niin saamenkielistä televisiotoimintaa kehitettiin tarjoamal-la lapsiyleisölle 15 minuutin mittaista Unna Junná -lastenohjelmaa, jota lähetettiin sunnuntaiaamuisin Ylen TV2:ssa, ja ohjelmia tehtiin sekä pohjois-, inarin- että koltansaameksi. Täytyy sanoa, että mitä tulee näihin saamen kieliin, niin se, että Yle tekee näitä lastenohjelmia, on aivan välttämätöntä, jos ajatellaan, että nämä kielet säilyvät myöskin elävinä tulevaisuudessa, koska ne ovat niin uhanalaisia tänä päivänä.

Puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriö tilaa vuosittain selvityksen suomalaisen tv-tarjonnan monipuolisuudesta. Tuorein raportti on vuodelta 2007, ja siinä olivat mukana kaikki valtakunnallisesti vapaasti saatavilla olevat kanavat. Tutkimus sijoittui digisiirtymän vuoteen, jolloin tv-tarjonta lisääntyi huomattavasti. Tv-kanavista monipuolisimmat olivat vertailussa Ylen TV2 ja ruotsinkielinen FST5. Kaupallisista kanavista monipuolisin oli Mainos-tv 3, joka oli vertailussa yhtä monipuolinen kuin TV1. Mutta tiedämme kuitenkin, että TV1 ja MTV3 ovat varsin eri tavoilla monipuolisia kanavia.

Julkisen palvelun yleisradiotoiminta on kehittyvää toimintaa, ja Euroopan neuvoston kielenkäytön mukaisesti monessa maassa puhutaan jo julkisen palvelun mediasta. Kysymys on erityisesti internetpalveluista osana yleisradiotoimintaa. Tutkimustulosten mukaan 150 verkkobrändin joukossa Yle Areena sijoittuu yhdeksänneksi arvostetuimmaksi. Verkon käyttäjät arvostavat sitä, että Yleisradio toimii internetissä vahvasti ja kehittää uusia palveluita kuten Yle Areenaa, jossa esitetyt ohjelmat ovat esitysajankohdan jälkeen monipuolisesti seurattavissa.

Sääntelyn kehittämisessä tärkeitä ratkaisuja olivat seuraavat, kun ajattelemme näitä kahta vuotta. Eduskunta hyväksyi loppuvuodesta 2007 lain kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä. Lain myötä myös Yleisradion tv- ja radio-ohjelmat ja internetaineistot tullaan säilyttämään Kansallisessa audiovisuaalisessa arkistossa ja saattamaan kaikkien ja erityisesti tutkijoiden ulottuville. Valtioneuvosto hyväksyi merkittävien urheilutapahtumien listan alkuvuodesta 2007, ja tällä listalla on kahdeksan suurta kansakuntaa yhdistävää urheilutapahtumaa, joiden pitää olla televisiossa katsottavissa maksuttomasti. Tietysti tältä osin Yleisradiolla on vastuullinen ja tärkeä rooli.

Edelleen liikenne- ja viestintäministeriö asetti vuoden 2008 alussa parlamentaarisen työryhmän, niin sanotun Lintilän työryhmän, selvittämään erityisesti Yleisradion rahoituksen vaihtoehtoja. Tuo ehdotus valmistui, ja se on saanut laajan keskustelun maassamme aikaiseksi. Työryhmän ehdotusten valmistelu on nyt hallituksessa, ja on syytä toivoa, että hallituksen esitys valmistuu mahdollisimman pian ja toivottavasti hyvissä ajoin tämän syksyn aikana. Hallitushan on omalta osaltaan nuo peruslinjaukset jo tehnyt.

Arvoisa puhemies! Yleisradion toiminnassa erityisen tärkeitä arvoja ovat luotettavuus ja riippumattomuus. Hallintoneuvoston lakisääteisenä tehtävänä on muun muassa huolehtia ja valvoa, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan mukaiset tehtävät tulevat suoritetuiksi. On myöskin syytä todeta se, että eettiset arvot Yleisradiossa ovat erittäin tärkeällä sijalla.

Yleisradion hallintoneuvosto on hyväksynyt ohjelmatoiminnan säännöstön huhtikuussa vuonna 2005. Mitä tulee tähän säännöstöön, haluan todeta, että siellä on erityinen kappale koskien oikeita tietoja ja lähtökohta Yleisradiossa on: "Yleisradion ohjelmien tulee perustua totuudenmukaiseen, olennaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen. Asiatiedot on tarkistettava huolellisesti myös silloin, kun ne on jo aikaisemmin julkaistu."

Myöskin näissä ohjelmatoiminnan säännöissä kiinnitetään huomiota tasapuolisuuteen ja todetaan: "Yleisradion on mahdollisimman monipuolisesti esiteltävä ja eriteltävä ohjelmistossaan erilaisia mielipiteitä, arvostuksia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä. Kiistanalaisia aiheita käsiteltäessä asiaan vaikuttavat tosiasiat ja mielipiteet otetaan monipuolisesti huomioon."

Tietojen hankkimisesta sanotaan selvästi ohjelmatoiminnan säännöstössä seuraavaa:

"Tiedot on hankittava avoimesti. Poikkeuksellisia menetelmiä voidaan käyttää vain, jos yhteiskunnallisesti merkittäviä tietoja ei voi saada tavanomaisin keinoin.

Lähtökohtana tietolähteiden käytössä on avoimuus. Tiedot hankitaan ensisijassa tietolähteiltä, jotka voidaan tarvittaessa yksilöidä.

Tietolähdettä on suojattava hankittaessa tietoja lähteeltä, jonka henkilöllisyyden luottamuksellisena pitämisestä on sovittu tietolähteen kanssa. Nimimerkillä tai salanimellä esiintyvä henkilöä ei saa paljastaa ilman tämän suostumusta.

Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Lähdekritiikki on erityisen tärkeää kiistanalaisia kysymyksiä käsiteltäessä tai hankittaessa tietoja nimettömänä pidettävältä tietolähteeltä. Lähteen luotettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus."

Näillä periaatteilla lähtee Yleisradion sekä uutistoiminta että myöskin ajankohtaistoiminta, ja Yleisradion hallitus tietysti valvoo sitä, että näitä periaatteita noudatetaan.

Ilkka Viljanen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi, hallintoneuvoston puheenjohtaja, hyvin analyyttisesti käsitteli tätä hallintoneuvoston kertomusta, eikä siihen ole mitään lisättävää. Täytyy todeta vain, että nyt käsittelyssä oleva kertomus Ylen toiminnasta antaa hyvin kattavan ja laajan kuvan.

Kun tätä kertomusta lukee itse kukin ajatuksella läpi, niin moni asia avautuu kyllä ajan hengen mukaan avoimesti. Tämä kertomus vahvistaa Ylen merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa. Valtakunnallinen ohjelmatuotanto, paikalliset alueuutiset, maakuntaradiot, erityispalvelut ja uusmedia ovat laajuudessa ja laadussa sitä luokkaa, että ymmärrän, jos keskivertosuomalainen saa jopa mediatyydytyksensä pelkästään siitä paketista.

Sitä en aina ole ymmärtänyt, että Yle olemassa olevilla palveluilla olisi tassimassa kaikkien muiden vapaan maan vapaiden medioiden yli. Tämä keskustelu "Yle vastaan muut" on ollut aika ajoin minusta outoa 2000-luvun Suomessa. Siinä on, jos ei nyt ihan ajojahtia, niin tuollaista järjestelmällistä ja hyvin koordinoitua painamista ollut yhteen suuntaan. Olen miettinyt joskus, että asiaa voisi kysyä myöskin toisinpäin, että entäs jos Yleisradio lakkautettaisiin tänään, kuinka paljon enemmän kaupallisen median kassaan kolahtaisi rahaa esimerkiksi kuukauden päästä tämän toimenpiteen johdosta. Meillä on lainsäädäntö, niin kuin ed. Sasi sitä pohti, Ylestä ja julkisesta palvelusta, ja julkinen palvelu on osa sivistynyttä yhteiskuntaa. Julkisen palvelun rooli on säädetty lainsäädännössä, ja se erottaa myöskin Ylen monista muista medioista.

Arvoisa puhemies! Tämä hetki, en nyt tarkoita tätä iltaa, vaan ylipäätänsä tämä aika, on kuitenkin mielestäni yksi niitä oikeita hetkiä keskustella julkisen palvelun roolista, sen haasteista 2010-luvulle ja sen haasteista ja toimenkuvasta jatkuvasti muuttuvassa yhä moninaisemmassa mediamaailmassa. Olemme rahoitusratkaisujen edessä, olemme monien mediaa koskettavien hyvin eri tavalla olevien asioiden ja päätösten äärellä. Ja vaikka tämä Yleisradion hallintoneuvoston kertomus ei ole keskustelun pohja rahoitukselle, niin tilanne on kuitenkin ajankohtainen. Hallitus on tänään vahvistanut ensi vuoden maksukorotukset tv-lupamaksujen osalta, ja sen vuoksi se on yksi olennainen osa silloin, kun puhutaan Yleisradion tulevaisuudesta. Mielestäni on myöskin avoimesti voitava puhua siitä, mikä on julkisen palvelun rooli silloin, kun sitä julkisesti kansalaiset myöskin rahoittavat.

Tiedämme sen, että Yle täyttää paljon sitä aukkoa mediakentässä, mitä kaupallinen media ei tee, ja hyvä näin. Mutta kysymys kuuluu myös toisinpäin, onko Ylen roolissa tänä päivänä myös sellaista, että se täyttää sitä aukkoa, joka on perinteisesti annettu kaupalliselle medialle. Pitääkö Ylen ohjelmasuunnitelmissa käyttää mittarina kuuntelija- ja katsojatutkimuksia vai perustaa ohjelmasuunnittelu määrittelemään juuri julkista palvelua? Jos Yleisradio lähtee rakentamaan — sanon: jos lähtee rakentamaan — ohjelmapolitiikkaansa massojen tavoittelemisen hengessä, voi silloin julkisen palvelun tehtävä hämärtyä. Sen tähden tämä keskustelu on minusta tässä vaiheessa jäänyt hiukan sivustakatsojan rooliin ja se keskustelu olisi pitänyt ja pitäisi käydä minusta pohjia myöten, ennen kuin lopullisia rahoituspäätöksiä Ylen tulevaisuuden rahoituksesta tehdään.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Sasille kiitoksia siitä monipuolisesta esittelystä, minkä hän teki hallintoneuvoston puheenjohtajana. Toiseksi moitteet siitä, että hän puuttui minusta hallintoneuvoston puheenjohtajana Yleisradion ohjelmatoimintaan tavalla, joka ei hänelle kuulu. Hallintoneuvosto toki valvoo, mutta se valvoo strategioita ja se valvoo taloutta, ja ohjelmat ovat kyllä minun käsitykseni mukaan, vai olenkohan minä väärässä, ihan itsenäisesti toimitettuja, eikä poliitikkojen pidä niihin puuttua. Nythän ed. Sasi puuttui tässäkin, tosin fiksusti mutta kuitenkin, mutta lehdissä hän on vähän aikaisemmin puuttunut vähän selkeämminkin. Minusta se ei kuulu hallintoneuvostolle eikä hallintoneuvoston puheenjohtajalle.

Elikkä jos halutaan, että Yle on kansanedustajien juoksupoika, niin sitten täytyy päättää, että näin on. Minun käsitykseni mukaan tilanne muutaman vuosikymmenen, vuoden aikana on mennyt toisinpäin ja Yle on haluttu ihan samanlaiseksi tiedotusvälineeksi kuin kaikki muutkin tässä Suomen tasavallassa. (Ed. Laukkanen: Ei se ole pörssiyhtiö eikä kaupallinen yhtiö!) — Se ei ole kaupallinen yhtiö, mutta ohjelmatoiminnassa on haluttu tätä. Jos ei ole haluttu, niin sitten täytyy selkeästi sanoa, että Yleisradion ohjelmat ovat kansanedustajien peukalon alla. Eikö niin, ed. Laukkanen? — (Ed. Laukkanen: Ei, se on eri asia!) — Ei, kyllä se näin nyt on. Jos eduskunta haluaa, että se panee näppinsä Yleisradion ohjelmiin, niin se täytyy sitten selkeästi ilmaista. Eihän siellä toimittajat tiedä, mitä he saavat tehdä, milloin on joku tulossa nyrkki pystyssä eteen ja ottamassa mittaa ja ajamassa oikeuteen. Ei siinä mitään.

Yleisradion toimittajiin ja ohjelmatoimintaan sovelletaan ihan samoja sääntöjä kuin minkä tahansa lehden, minkä tahansa muun median käyttäytymiseen. Jos on tehty virhe, mennään oikeuteen ja sillä siisti, saadaan rapsut ja menetetään kunnia. (Ed. Pulliainen: Se on sitä kulttuuripolitiikkaa!) — Aivan oikein. — Jos on tehty virhe, niin se otetaan esille Julkisen sanan neuvostossa ja se otetaan esille niissä järjestelmissä, joita on perustettu sitä varten, että virheet oikaistaan. Totta kai media tekee virheitä. Ei siitä ole kysymys. Mutta minusta on vaan kysymys siitä, saako kansanedustajia arvostella ylipäätänsä tässä maassa ja saako pääministeriä arvostella. (Ed. Zyskowicz: Saavatko kansanedustajat arvostella mediaa, siitä on kyse!) — Voi se olla näinkinpäin, mutta kyllä se tässä tapauksessa nyt on toisinpäin.

Sitten puuttuisin toiseen asiaan elikkä tähän mediamaksuun. En tiedä, kuka on käynnistänyt sen valtavan kampanjan, joka meidän sähköposteihimme vyöryy, kun kuitenkin kysymys on saman tyyppisestä maksusta kuin tv-lupa, joka kuuluu jokaisen maksaa, joka ylipäätänsä televisiota katsoo. Eikö niin? Nyt maksetaan toisella nimellä ja tulevaisuudessa maksetaan hieman vähemmän sen takia, että tämän uuden järjestelmän avulla saadaan rikkurit, ne jotka salaa katselevat, nekin maksamaan. Minä epäilen, että ne, jotka meidän sähköpostejamme pommittavat, ovat nimenomaan niitä, jotka eivät tällä hetkellä maksa televisiolupaa. Käytetään sitten hyväksi suurin piirtein sellaisia argumentteja, että pitääkö sokeankin maksaa uusi Yle-maksu. Eihän tämmöisestä järjettömästä toiminnasta ole yhtään mihinkään.

Mutta yhden asian sanon myös vielä. Yle on hieno laitos. Siellä on todella hienoja asioita. Siellä on Areena, jota ei tässä maassa mikään pysty voittamaan. Kun Ylen hallintoa järjestetään uudelleen, minä todella toivon, että kansanedustajien painoarvo siinä uudessa hallintojärjestelmässä vähenee. Sen täytyy pystyä olemaan itsenäinen Yleisradio, joka tekee itsenäisesti ohjelmia, ilman että sen täytyy pelätä poliitikkoja. BBC Trust on ihan hyvä esimerkki siitä. Tämä järjestelmä sopii vallan hyvin meille. Jos siellä on kansanedustajia, niin on toivottavasti sellaisia kansanedustajia, jotka jotain ymmärtävät median päälle ja toimittamisen päälle. Mutta siellä täytyy olla myös ulkopuolisia ihmisiä, tiedotusalan asiantuntijoita, tutkijoita. En välttämättä vaadi muiden mediatalojen edustajia, mutta meillä on tässä tasavallassa erittäin hyvä tiedotusalan tutkimus Tampereella ja Helsingissä.

Puhemies:

Tämä tuntuu herättävän keskustelua. Käydään pieni debatti.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt monta tärkeää periaatetta meillä ollut Yleisradion suhteen esillä viime aikoina. Yksi mielestäni tärkeimpiä niistä on myös se, että medialla on täydellinen riippumattomuus ja oikeus toimintaan, ja näin Ylenkin pitää olla riippumaton tiedonvälittäjä.

Haluan nyt nostaa tässä sen verran kissaa pöydälle, että haluan kyllä paheksua sitä, että täällä esimerkiksi keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli silloin, kun vaikeuksia tuli, alkoi vaatia näyttävästi Yleisradion toimitusjohtajan eroa. Mielestäni se ei kerta kaikkiaan ole sopivaa, kansanedustajien ja poliittisten puolueiden, toimijoiden ei tule tällä tavoin ottaa kantaa, kun kaikkien vastuujakojen ja muiden mukaan toimitusjohtaja tästä asiasta ei ollut vastuussa. Mielestäni tämä käytös ja politisointi ja tällä tavalla puuttuminen median riippumattomaan asemaan on ala-arvoinen näyte, ja olisin halunnut kyllä, että ed. Timo Kalli itse nyt olisi osallistunut tähän keskusteluun.

Tämän lisäksi hän otti kantaa siitä, että tulevassa (Puhemies: Minuutti on kulunut!) valinnassa eduskunnalla olisi sana sanottavana. Miten on uuden hallintomallin kanssa, jossa nimenomaan yksiselitteisesti Ylen hallitus päättää tämän?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleisradio on eduskunnan radio, ja Yleisradiolla pitää olla tämän talon luottamus. Tämä koskettaa koko Yleisradion toimintakenttää laidasta laitaan. Toimitusjohtaja Jungner ilmoitti julkisuudessa itse, että hän on valmis kantamaan vastuun siitä, jos osoittautuu, etteivät nämä TV2:n julkaisemat Silminnäkijä-ohjelman faktat perustu mihinkään, niin kuin nyt on esille tullut. Yleisen uskottavuuden kannaltakin on aivan välttämätöntä, että aikana, joka varmasti jossain vaiheessa tulee, vastuu kannetaan, muutenhan yrityksen johdolla ei ole sanan pitämistä, ja se on merkki omistajataholle päin, että hän voi puhua mitä vain. Tässä mielessä tämä on periaatteellinen kysymys, ja eduskunnan täytyy omalla tavallaan pitää huoli siitä, että sen hallinnoimat laitokset toimivat pelisääntöjen mukaan, jossa vastuunkantajia tarvittaessa löytyy.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä ed. Rantakangas syyllistyy nyt myös siihen samaan politisointiin, josta tässä ed. Viitanen äsken eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kallin osalta puhui. Minusta on täysin ylimitoitettua vaatia toimitusjohtajan eroa. Se ei sovi millään tavalla tähän nykyiseen Ylen johtamiskulttuuriin, jonka monet täällä hyvin tuntevat ja jota ovat olleet itse sitä muuten luomassa ja rakentamassa. Kyllä pidän tällaisia puheenvuoroja todellakin aivan ylimitoitettuna, ja haluan vielä korostaa sitä, että Yleisradio on julkisen palvelutehtävän tärkein äänitorvi tässä meidän maassamme ja minusta sen riippumattomuus ja rahoitus on turvattava, ja se on tämän talon vastuu.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei voi olla niin, että Yleisradio voi lähteä tällä tavalla operaatioon, jossa eduskunnan luottamuslauseäänestyksen alla lähdetään aikaistamaan ohjelmaa, joka tähtää yhteen ja vain yhteen päämäärään elikkä pääministerin vaihtamiseen, ja kun tämä operaatio epäonnistuu, niin sitten todettaisiin, että eihän tässä mitään tarvitse tehdä, että tämä vain näin kävi. Kyllä vastuunkantajia pitää löytyä jokaisesta organisaatiosta, ja toimitusjohtaja on viime kädessä se henkilö, joka kantaa huolen siitä, että hän on vastuunottaja, ja koska toimitusjohtaja Jungner on näin ilmoittanut, niin nyt vain tietysti odotetaan, milloin se realisoituu.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toimitusjohtaja Mikael Jungner ilmoitti kantavansa vastuuta sen jälkeen, kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli vaati hänen eroaan. Hän kertoi, että hänelle Yleisradion etu on tärkeämpi kuin Mikael Jungnerin ero ja hänelle kunnia merkitsee jotakin. Mietin, kun hän näitä lauseita sanoi, että niinpä niin, että toivottavasti eräillä poliitikoillakin, esimerkiksi pääministerillä, olisi vastaavia ajatuksia näistä asioista.

Mutta joka tapauksessa se, arvoisa ed. Rantakangas, mitä tässä nyt on tapahtunut, on, että teidän eduskuntaryhmänne puheenjohtaja on puuttunut riippumattoman median toimintaan vaatimalla pääjohtajan eroa. Jos tämä sama tapahtuisi esimerkiksi Sanoman osalta, vaatisiko keskustapuolue päätoimittajan eroa vai esimerkiksi Sanoman toimitusjohtajan eroa? Minun mielestäni tämä vaade on hyvin poliittinen, ja te olette politisoineet tämän asian.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitanen, Yleisradio on eduskunnan laitos, Sanoma osakeyhtiöllä on omat osakkeenomistajansa ja siellä johto varmasti toimii omistajan tahdon mukaan. Tämä teidän vertauksenne oli aivan tuulesta temmattu. Kyllä tämän talon pitää huolehtia siitä, että sen laitokset toimivat niin hyväksytyllä tavalla, että se kestää päivänvalon. Tämä operaatio, missä pääministeri yritettiin syrjäyttää todella härskillä ja häikäilemättömällä tavalla, ei voi johtaa siihen, että mikään ei muutu ja vastuunkantajaa ei löydy.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Britannian yleisradioyhtiössä BBC:ssä tämän kaltainen keskustelu olisi täysin mahdotonta. (Ed. Tennilä: Aivan mahdoton!) On aivan selvää, että poliitikoilla ei ole mitään oikeutta lähteä journalistien taikka BBC:n johdon erottamiseen. Tämä on aivan selvä yleisradioyhtiöitten ja journalismin periaate. Lähtökohtahan on selvä, jos Jungner itse toteaa, että hän haluaa erota tämmöisen luottamuspulan vuoksi, niin se on hänen asiansa. Mutta se ei ole poliitikkojen tehtävä.

Toinen seikka sitten on se, että Yleisradion oman kurinpitojärjestelmän, journalistisen kurinpitojärjestelmän, täytyy pitää huolta, täytyy pitää huolta siitä, että jos on aisan yli poljettu, niin silloin siitä on seurattava myöskin kurinpidollisia toimenpiteitä, mutta se on Yleisradion journalismin oman kurinpitojärjestelmän asia.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Osakeyhtiössä hallitus ottaa ja hallitus erottaa, se ei kuulu kenellekään muulle.

Mutta ed. Ukkola puhui myöskin mediamaksusta ja siitä massiivisesta kampanjasta sitä vastaan. Minusta pitäisi vastata asiallisesti ja todeta, mitkä ovat vaihtoehdot. Niitä on paljon. Kerätäänkö kaikilta, jokaiselta imeväiseltä, eläkeläiseltä? Se merkitsee 80 euroa jokaista Suomessa asuvaa kohti. Kun sanotaan, että budjettirahoituksella, ei kai nyt perintöveroa kaksinkertaisteta, ei kai kiinteistöveroa koroteta 50 prosentilla, vaan tarkoitetaan valtion ansiotuloja ja pääomatuloja. Olen usealta kysynyt, paljonko sitä veroa pitäisi nostaa, jotta saataisiin ne rahat kasaan, ja vastaukset ovat aivan, aivan päin honkia. Totuus on, että tätä veroa pitäisi nostaa 7 prosentilla, jotta saataisiin ne rahat kasaan, ja kun sen summan mainitsee, sen prosenttiluvun mainitsee, silloin kyllä aletaan olla mediamaksun kannalla.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli aika epämiellyttävää kuunnella ed. Rantakankaan uhoa-mista täällä. Entisenä toimittajana joudun teille toteamaan, että minä en haluaisi teidän alaisenanne olla kyllä toimittajana. Siinä oli semmoista nyrkkipelin makua.

Jos Ylessä on tehty sellainen virhe, josta te olette varmoja, ja varmaan asia on kaikella tavalla selvittelyssä, niin totta kai siitä täytyy seurata jotakin. Eihän siinä ole kahta sanaa. Mutta se asia pitää selvittää. Te heti ilmoitatte, että nyt tapahtuu näin, minä tästä erotan näitä ja näitä ja panen omiani tilalle, tai miten te nyt mahdatte ajatella tämän asian. Ei tämä näin voi olla. Teillä on nyt kokonaan väärä käsitys journalismista ja erityisesti Yleisradiosta vielä erikseen, koska se on moniarvoinen laitos. Ei siellä ole ketään semmoista pomoa, joka sanoo, että tämmöisiä ohjelmia tehdään. Sehän on Yleisradion idea, että siellä on monenlaisuutta. Mutta virheet pitää hakea esille ja niitä pitää seurata, mutta siihen on päätoimittajajärjestelmä.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tavattoman tärkeätä, että Ylen resurssit tullaan takaamaan jatkossakin, nyt tämä tilanne näyttää vähän epäselvältä, ja että Yle pystyy tekemään laadukasta ja hyvää ja puolueetonta journalismia. Senpä takia pidän erittäin vaarallisena sitä keskustelua, mikä on täällä esimerkiksi tullut esille, että eduskunnassa me poliitikot alkaisimme sitten päättää tästä pääjohtajan ja toimitusjohtajan erottamisesta tai virassa pysymisestä sen mukaan, minkälaista journalismia Yle on tuottanut. Virheet täytyy tutkia, ja niistä tietenkin vastaa sitten toimittaja- ja päätoimittajataso, mutta kyllä meidän täytyy antaa nyt Ylen hallituksellekin se lain suoma valta päättää omasta toimitusjohtajastaan, pääjohtajastaan.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä, te yritätte kääntää tämän asian päälaelleen. Yleisradiossa on toimittu tavalla, joka ei varmastikaan ole hyväksyttävää, ei ainakaan kaikilta osin, mitä liittyy tähän pääministerin jahtiin, jossa Yleisradio asetti uutiskynnyksen kaikista matalimmalle tasolle. Kun muut tiedotusvälineet eivät tätä yli vuosi sitten kaupiteltua niin sanottua tarinaa julkaisseet ja Yleisradio päätti tarttua tähän, medioitten välisen kilpailun tuloksena ilmeisesti, ja osallistua samalla häikäilemättömällä tavalla pääministerin kaatoyritykseen, niin kyllä vastuunkantajan pitää löytyä. Se ei ole uhoamista, vaan se on normaalia käytäntöä. Yleisradion johdon pitää nauttia Yleisradion hallituksen luottamusta, mutta myöskin eduskunnan ja sen valitseman toimielimen luottamusta. Näinhän tämä menee, ed. Tennilä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nimenomaisessa asiassa olen analyyttisesti täsmälleen samaa mieltä kuin ed. Salolainen oli äsken. Ihan se on juuri noin.

Mutta minä pyysin tämän vastauspuheenvuoron ed. Ukkolan äskeisen puheenvuoron johdosta. Minä kyllä syvästi hämmästyin sitä, että hän hyökkäsi sillä tavalla hallintoneuvoston puheenjohtajan erinomaista esittelypuheenvuoroa vastaan, koska juuri tuolla tavallahan pitää kuvata se, minkälainen instituutio Yleisradio on, millä tavalla se toimii, ja se oli niin neutraali ja rakentava kuin olla voi. Kun hän sitten ryhtyi pohtimaan kansanedustajan roolia, niin minulle tuli semmoinen mieleen, että hän nyt eräällä tavalla kuvasi omaa riittämättömyyttään tähän hommaan olla hallintoneuvoston jäsen. Sillehän ei sitten voi mitään.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ala kyllä ed. Pulliaisen kanssa keskustelemaan näistä asioista, me emme pääse elämän kuuna päivänä minkäänlaiseen yksimielisyyteen yhtään mistään asiasta.

Mutta se, mitä minä haluan sanoa, on tästä Silminnäkijä-ohjelmasta. Kyllä siitä totuus tulee vielä joskus ilmi, uskokaa pois. Aivan varmasti tulee, tavalla tai toisella. Mutta tämä keskustan manööveri on erittäin fiksu. Tämän lautakasan alle hautautui täysin se Silminnäkijä-ohjelman kaikkein tärkein asia, sinne hautautui se, mitä on tehty näitten säätiöitten ja nuorisosäätiöitten ja kaiken muiden avulla, mitä niiden avulla on tehty. Minusta tämä on se kaikkein oleellisin asia. On tehty, pääministeri on hyväksynyt, todennäköisesti hyväksynyt, (Puhemies: Minuutti onkin täyttynyt!) ei ole vastuuvapautta ollut hyväksyä näitä tukia. Minusta tämä on ... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Demokraattisessa yhteiskunnassa ei ole tapana, että uutisen tai ohjelman perusteella toimittajia tai mediatalon ihmisiä irtisanotaan, vaan lähtökohta on se, että uutiset arvioidaan ja sen jälkeen niitä voidaan tarvittaessa oikaista.

Mitä tulee Silminnäkijä-ohjelmaan, nyt Julkisen sanan neuvosto ottaa sen käsiteltäväkseen ja se tullaan käsittelemään siellä. Se on kaikkien kannalta erittäin hyvä ratkaisu. Yleisradio tulee tekemään kaikkensa, että asia voidaan mahdollisimman nopeasti käsitellä siellä mahdollisimman kattavan aineiston perusteella ja että ratkaisu saadaan niin nopeasti kuin suinkin mahdollista, ja toivottavasti siihen ratkaisuun sitten kaikki tyytyvät.

Mitä tulee sitten hallintoneuvoston rooliin, niin hallintoneuvosto tekee päätöksiä tärkeissä linja-asioissa. Se ei puutu uutistoimintaan, mutta lähtökohta on se, että silloin kun on ohjelmatoiminnasta kysymys, se ottaa periaatteisiin kantaa ja arvoihin. Siitä syystä hallintoneuvosto onkin hyväksynyt ohjelmatoiminnan säännöstön, jossa lähdetään siitä, että kun Yle välittää tietoja, tietojen pitää olla oikeita, niitten pitää olla tasapuolisia, ja kun tietoja hankitaan, tietojen hankkimisen pitää perustua avoimuuteen, ja nämä ovat kunnon mediatalon lähtökohdat.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yleisradiota ei voi, ed. Ukkola, verrata normaaliin mediataloon tai muihin mediataloihin, kaupallisiin mediataloihin, sen vuoksi, että Yleisradion tehtävä perustuu lakiin. Yleisradion toiminta, sen organisointi ja rahoitus on määritelty laissa. Yhteiskunta antaa ikään kuin toimeksiannon Yleisradiolle, jota se toteuttaa. Tämä on se peruslähtökohta. Tämä on 70-vuotisen pitkäaikaisen julkisen palvelun historian perusidea koko Euroopassa. Sen takia Yleisradion paras turva on vahva omistajapolitiikka, jota tähän on edustanut vahva hallintoneuvosto. Sen takia kyse onkin siitä, että tämän eduskunnan pitäisi tämä vahva sitoutumisen välttämättömyys näiden peruselementtien rahoituksen, sen yhtiön organisoinnin ja sen toimeksiannon osalta tiedostaa. Siksi tulevaisuudessa suhtaudun erittäin epäilevästi hallintoneuvoston roolin heikentämiseen. Omalta kaudeltani haluan vaan sanoa sen itsekriittisesti, että tämän päivän tietämyksellä en olisi ollut tuolloin valmis ulkoisen hallituksen perustamiseen, vaan lähtenyt siitä, että hallintoneuvosto kantaa sen vastuun. (Puhemies: Minuutti on kulunut!)

Sitten tämän rinnalla, puhemies, sanon lopuksi: Totta kai on selvää, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan idea perustuu täydelliseen toimitukselliseen itsenäisyyteen, jossa sen oman talon mekanismit hoitavat nämä asiat ja ongelmat, (Puhemies: Minuutti!) mitä tulee, ja ihmettelette nyt ... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos oikein ymmärsin ed. Ukkolaa, hän oli sitä mieltä, että kansanedustaja ei saa arvostella Yleisradion ohjelmia. Hallintoneuvoston puheenjohtajan ja ehkä hallintoneuvoston jäsentenkin osalta vielä ymmärrän tietyn pidättyvyyden vaatimuksen, mutta kyllä, ed. Ukkola, kansanedustaja saa arvostella Yleisradion ohjelmia ihan siinä missä kansanedustaja saa arvostella Helsingin Sanomia, Ilta-Sanomia, Suomen Kuvalehden ja muidenkin kirjoituksia. Onko se poliittisesti terveellistä, on sitten ihan toinen kysymys.

Mitä tulee sitten tähän, että vaaditaan eroamisia ja muita, niin siinä olen täysin ed. Salolaisen kanssa samaa mieltä, eikä siitä sen enempää.

Mitä tulee tähän Silminnäkijä-ohjelmaan, niin kun tässä Yleisradiolla oli lähteenä vain yksi nimetön lähde, niin sitä tärkeämpää olisi ollut hankkia sen väitteen tueksi muutakin näyttöä. Kun on esitetty vastanäyttöä Yleisradion väitteelle, niin kyllä olisin odottanut ohjelman tekijöiltä muutakin kuin saivartelua siitä, etteivät he ole edes väittäneet, että tämä lautakasa päätyi kansanedustaja Vanhasen taloon, vaikka toki antoivat siinä ohjelmassa erittäin selvästi juuri tämän käsityksen Suomen kansalle.

Puhemies:

Täällä on vielä joitakin vastauspuheenvuoroja pyydettynä. Nyt ei ole kait sanallakaan pitkään aikaan kosketeltu asian varsinaista aihetta, kertomusta vuosilta 2007 ja 2008.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uskoisin, että äänestäjät ovat aivan kyllästyneet tähän lautakasakeskusteluun. Sen takia ehkä herättäisin kysymyksen tästä mediamaksusta, mikä on arvoisten kollegojen mielipide siitä.

Toinen asia on sitten Ylen ulkopuolinen valvonta. Onko hallintoneuvosto hyvä jatkamaan, kuten ed. Laukkanen sanoi, vai perustammeko BBC Trust -tyyppisen elimen, joka sitten valvoisi Yleä? Ainakin se jälkimmäinen tulee kalliimmaksi kuin edellinen.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sen verran vielä tuosta tapaus Silminnäkijästä, että kyllä ed. Kallin puheenvuoron vaatimus toimitusjohtajan erosta tuli niin varhaisessa vaiheessa, että en pidä sitä kyllä ollenkaan perusteltuna. Asiat on selvitettävä ja sen jälkeen katsotaan, mikä on vastuu ja kenellä, ja ennen kaikkea se tutkitaan siellä, missä se kuuluu, eikä poliittisella puolella tuolla tavalla.

Media- tai Yle-maksun osalta totean, että kun ed. Ukkola vetosi siihen, että rikkurit jättävät maksamatta ja heidän rikoksensa tai väärinkäytöksensä takia täytyy kaikki, nekin, joilla ei ole mitään Yleisradion vastaanottimia, panna maksamaan Yle-maksu, joka on heille sataprosenttinen lisä, niin se ei kyllä ole oikea peruste. Parempia perusteita pitää löytyä, jos Yle-maksua viedään eteenpäin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään täällä on todettu, että Ylen tulee nauttia eduskunnan luottamusta ja täällä toimivien poliitikkojen luottamusta. Näin totesi ed. Rantakangas. Tosiasiassa tilanne on niin, että meidän pitäisi aivan selkeästi yksimielisesti taata Yleisradiolle toimintaedellytykset, taloudelliset toimintaedellytykset ja myöskin poliittisesti niin, että me emme sotkeudu ja sekaannu Yleisradion ohjelmapolitiikkaan, kaikkein vähiten sen uutisointiin tai ajankohtaisohjelmiin. Näin ollen tämän salin ja tämän keskustelun linjauksen pitäisi olla eteenpäin, samalla kun arvioimme Yleisradion hallintoneuvoston kertomusta, ja nimenomaan pitäisi katsoa tässä keskustelussa, mitkä ovat ne keinot, joilla me turvaamme Yleisradiolle talouden tästä eteenpäin. Siihen on kyllä hallintoneuvosto, joka nyt istuu, sitoutunut.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mittausten mukaanhan tyytyväisyys Yleisradioon ja Ylen tavoitettavuuteen ovat olleet hyvällä tasolla, ja on erittäin tärkeätä, että näin on jatkossakin, ja tässä mielessä täytyy kaikin keinoin varjella sekä Ylen riippumattomuutta että luotettavuutta. Uskon, että Yle harjoittaa tässä myös jatkuvaa itsetarkkailua ja -tutkiskelua. Mitä tähän viimeiseen tapaukseen tulee, niin tämä ei varmasti olekaan oikea käräjäsali sitä asiaa ratkomaan.

Arvoisa puhemies! Tarvitsemme jatkossakin hyvän julkisen palvelun Yleisradion, ja sille on turvattava riittävä rahoitus. Mitä tähän mediamaksuun tulee, mitä on esitetty, odotan, että sitä kohtaan esitetty kritiikki huomioidaan ennen kuin se tuodaan salikäsittelyyn.

Hallintoneuvoston roolista: Sitä mielestäni tarvitaan jatkossakin ja sitä voidaan kehittää, mutta en usko, että sellainen raskas malli kuin BBC Trust, mitä on myös esitetty, Suomeen sopii.

Kokonaisuutena, arvoisa puhemies, voi todeta, että kun tarkastellaan vuosia 2007—2008, niin kuin tässä keskustelussa pitäisi, niin Yleisradio on hoitanut tehtäväänsä kokonaisuutena arvioiden hyvin.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähinnä nyt tähän Ylen juttuun ja omistajaohjaukseen liittyen voi arvioida vain näin, että jos me ryhdymme täällä eduskunnassa käymään valtion omistajaohjausta, niin taitaa käydä sillä tavalla, että valtionyhtiöitten toimintaedellytyksiä ei enää sen jälkeen ole. Niin kuin täällä on todettu, hallitus ottaa toimitusjohtajan ja myös erottaa, ja tässä tapauksessa hallitus kantaa nyt sitten sitä vastuuta nimenomaan siitä, onko toimitusjohtajalla edellytyksiä jatkaa tässä tehtävässä. Minusta täällä on turha keskustella siitä, mikä meidän roolimme poliitikkoina tässä asiassa on.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totta kai, jos en aikaisemmassa puheenvuorossa sitä tullut sanoneeksi, haluan vielä pöytäkirjaan sen todeta, että epäselvyydet pitää selvittää. Olen niiden puhujien kanssa samaa mieltä, että nyt tämä on menossa hyvään suuntaan, kun asia tutkitaan, ja se on hyvin tärkeä asia.

Mutta kaiken kaikkiaan, mitä tulee tähän politisointiin, mikä minusta on vastenmielinen ilmiö, että täällä on nyt tullut esille, että keskustapuolueella on selvästi haluja puuttua median sananvapauteen ja riippumattomuuteen minusta epämiellyttävällä tavalla. Tässähän on vielä tämä tulevankin toimitusjohtajan valintakysymys ikään kuin Kallin toimesta politisoitu. Nimittäin me olemme siirtyneet uuteen hallintomalliin, jossa Ylen hallituksella on suvereeni valta päättää toimitusjohtajasta, ja samaan aikaan täällä keskustan Kalli kertoo, että kyllä meillä poliitikoilla on vielä sanamme sanottavana. Eli nyt kun ensimmäistä kertaa tämä uusi hallintomalli on koetuksella, kun haluttiin, että riippumattomasti yhtiön edun kautta haetaan ammattijohtajaa sinne, niin sitten täällä ensimmäisenä keskustapuolue tulee ilmoittamaan, että meillä on muuten siitä sanamme sanottavana. Minä toivoisin, että täällä olisi nyt Kalli itse paikalla selvittämässä, aikooko keskusta nyt tämän tulevankin valinnan politisoida jo ennen kuin uutta mallia on edes kokeiltu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Käsittelyn kohteena on siis vuosien 2007—2008 kertomukset Yleisradion toiminnasta, ja aion nimenomaan siinä katsannossa käyttää tämän lyhyen puheenvuoron. Nimittäin muistutan siitä, että sen käytännön mukaan, mikä nyt on tavallaan sovittu, seuraavan vastaavan keskustelun käy 2011 keväällä valittu eduskunta, elikkä siis toisin sanoen se koskee tätä vuotta ja ensi vuotta. Minä silloin vastustin jyrkästi tätä nykyistä käytäntöä ja totean, että olisin toivonut, nyt kun olen kuunnellut tämänkin keskustelun, että olisin sen keskustelun silloin voittanut, mutta silloin sen hävisin. Muistan oikein selvästi ne edustajat, jotka ajoivat tätä en tiedä oikeastaan, mistä syystä.

Nimittäin nyt on tapahtumassa erinomaisen paljon. Nyt on Lintilän työryhmän tuotteet ja sen jälkeen käyty poliittinen keskustelu mediamaksusta ja siihen liittyvistä asioista. Onneksi valtioneuvosto on jo niihin kai jollakin tavalla kantaa ottanut. Ne ovat hyvin merkittäviä asioita. Tällä hetkellä käydään viime päivien kokemuksien perusteella voimakasta keskustelua Yleisradion julkisen palvelun tehtävän toteutumisesta, siitä, mitä se on oleva. Tämäkin keskustelu, joka juuri käytiin, osoittaa, kuinka tärkeää on analysoida sitä journalistista ympäristöä, jossa elämme, ja kun vielä otetaan huomioon se, että taloudellinen tilanne on heikentyvä tästä eteenpäin, valitettavasti, niin se vielä kiihdyttää keskustelua, ja tämä mediamaksuun reagoiminen — ehkä se on suorastaan masinoitu operaatio — kuvaa erinomaisen hyvin tätä asiaa.

Arvoisa puhemies! Olen erikoisesti kantanut huolta paitsi Yleisradiosta in corpore myös indie-tuotannosta. Hallintoneuvoston puheenjohtaja totesi, että 21 prosenttia oli tämä tuore luku. Se onkin varmaan nyt sitten oikea luku, mutta se edellinen luku oli selvästi sen suosituksen 20 prosenttia alapuolella, ja nyt viimeiset tiedot Pasilasta kertovat siitä, että tämä indie-osuus on aika voimakkaasti ollut vaakalaudalla. Tässä katsannossa kysymys on kokonaisesta kulttuuritoiminta-alasta ja sen toiminnan edellytyksistä, mihinkä ei pysty takaajana olemaan kaupallinen puoli. Elikkä siis toisin sanoen me pidämme hyvin merkittävää kulttuurintekijäinstituuttia hengissä ja voimallisena, ja siinä suhteessakin Yleisradiolla on aivan erityinen merkitys.

Minä toivon hartaasti, arvoisa puhemies, että valiokunta palauttaa tämän vuosikertomuksen käsittelytavan sellaiseksi, mikä se oli aikaisemmin, että joka vuosi tämä kertomus käsitellään.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Minulla oli vähän eri lähtökohta puheeseen kuin aikaisemmilla puhujilla. Odotin kertomuksesta merkkejä siitä, että hallintoneuvosto olisi ponnekkaasti pyrkinyt Yleisradion toiminnan saneeraukseen, mutta siitä ei näy merkkejä. Toimintakertomuksen mukaan Yle valmistautuu suomalaisen julkisen palvelun yleisradiotoiminnan arviointiin strategiansa mukaisesti tarjoamalla kaupallisesta tarjonnasta erottuvaa palvelua ja keskittymällä suomalaiseen sisällöntuotantoon. Jos Yleisradion toimintaa tarkastellaan tätä tavoitetta vasten, on paljon parantamisen varaa.

Yleisradion henkilöstömäärä on aivan liian suuri. Vakinaisen henkilöstön määrä oli viime vuoden lopussa 3 243. Jos siihen lasketaan mukaan määräaikaisten 430 työntekijän määrä, henkilöstön kokonaismäärä nousee lähes 3 700:aan. Voidaan perustellusti todeta, ettei Yleisradio ole pyrkimyksistään huolimatta pystynyt vähentämään työntekijämääräänsä suhteessa toiminnan määrään. Työntekijämäärä on valtava suhteessa palvelun tasoon ja laatuun. Muun muassa henkilöstön valtavasta määrästä johtuu, että Yleisradio tekee edelleen tappiota. Tunnustusta on annettava siitä, että tappion määrä on 4 vuodessa laskenut 60 miljoonasta eurosta vajaaseen 4 miljoonaan euroon. Lähivuosina onkin tärkeätä ryhtyä toimenpiteisiin, joilla Yleisradion talous saadaan ilman yleisradiomaksun tuottoa kuntoon. Tämä edellyttää henkilöstömäärän laskemista tuntuvasti.

Arvoisa puhemies! Koska hallitusryhmien päättämä rahoitusjärjestelmä tuo 70 miljoonaa euroa Yleisradion laariin, pitäisi yhtiön saamansa rahoituksen vastineena rajoittaa toimintamuotojaan, saneerata toimintaansa sekä kohottaa merkittävästi uutis-, ajankohtais- ja kotimaisten ohjelmien laatua. Tämä voidaan kaikki tehdä nykyistä pienemmällä työntekijämäärällä. Näin aikaansaadaan tilanne, jossa Yleisradion rahoituspohja on turvattu ilman jatkuvan velkaantumisen riskiä.

Yleisradiomaksu vahvistaa kohtuuttoman paljon Yleisradion asemaa mediakentässä kaupallisten mediayhtiöitten kustannuksella. Kun yleisradio saa 450 miljoonaa euroa kuin manu illallisen, niin kaupalliset mediayhtiöt joutuvat hakemaan rahoituksensa markkinoilta. Sen takia onkin välttämätöntä, että Yleisradio rajoittaa toimintansa vain julkiseen palvelutehtävään ja keskittyy toimintansa laadun parantamiseen.

Pertti Salolainen /kok:

Herra puhemies! Täällä jo tuli käsitellyksikin tämä asian journalistinen puoli näitten viimeaikaisten tapahtumien johdosta, joten en siihen enää puutu, koska itsekin siitä käytin puheenvuoron.

Olen ihmetellyt viime aikoina sitä, miksi esiintyy niin tavattoman paljon asenteellista Yleisradio-vastaisuutta. Olen tullut siihen tulokseen, että ei oikein ymmärretä sittenkään Yleisradion tehtävää suomalaisessa kentässä. Yleisradio on äärettömän arvokas, kansallinen instituutio ja kronikka ja kulttuurilaitos, ja meillä poliitikoilla on todella Yleisradion suhteen tehtävää. Meillä on tehtävä puolustaa Yleisradion riippumattomuutta ja taloudellisia edellytyksiä.

Muun muassa ulkomailla on käyty keskustelua, esimerkiksi BBC:ssä, siitä, millä tavalla tätä toimintaa pitäisi rahoittaa, ja on aina tultu siihen tulokseen, että sitä ei pidä rahoittaa verorahoilla, koska jos rahoitetaan verorahoilla, se johtaa siihen, että poliitikot pääsevät näpelöimään ja määräilemään ja kertomaan, että teillä on ollut niin huonoa ohjelmaa viime aikoina meidän kannaltamme, että emme me voi antaa nyt budjetissa niin paljon varoja teille. Sen takia meidän onkin kysyttävä, onko sitten paljon muita mahdollisuuksia. Jos ei verorahoilla — mitä en itse kannata missään tapauksessa, että verorahoilla maksettaisiin — niin silloin on nämä erilaiset lupamaksujärjestelmät, jotka ovat siis tässä mielessä täysin oikeutettuja.

No miksi tällä hetkellä pitää debatoida hirveästi tästä asiasta, kun tulee puoli miljoonaa uutta maksajaa, joista suuri osa — en sano suurin osa, vaan suuri osa — on sellaisia, jotka ovat väistäneet tämän velvollisuuden? Ja uskoisin, että niillä, joilla ei ole televisiota, ainakin melkein kaikilla on ainakin radio. Ja kyllä tämä on semmoinen kansallinen velvollisuus, että tässä pitää kyllä lähteä siitä, että kaikkien talouksien on tähän kansalliseen kulttuuritoimintaan panostettava. Totta kai Yleisradiossa on noudatettava taloudellista, järkevää taloudenpitoa, ja se on aivan selvä asia.

Pienenä vinkkinä näkisin vielä, että Yleisradio voisi keskittyä vielä enemmän näihin kansallisesti tärkeisiin ohjelmamuotoihin, koska meillä tulee televisiosta kyllä aivan riittävästi tätä amerikkalaista poliisisarjahömppää.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Yleisradio on tarpeellinen, ja se on hyvä perusjärjestelmä, mikä meillä on. Mutta aika muuttuu ja muutokset on otettava vastaan, emme voi niille mitään, ja se vaatii tietysti silloin myös uusia ajatuksia, uusia malleja monellakin tavalla. Yleisradio on hyvin kyllä vastannut muun muassa digitalisointiin varhaisessa vaiheessa ja moneen muuhun tarpeeseen, ja edelleen se kattaa koko valtakunnan varsin kohtuullisesti. Eli sen toimintaan voimme olla sinänsä monella tavalla tyytyväisiä. Myös ohjelmalliseen puoleen, niin kuin täällä kertomuksessa todetaan, kansalaiset ovat varsin laajasti tyytyväisiä.

Ylellä on nämä kuuluisat julkisen palvelun tehtävät, jotka tässä kertomuksessakin on jälleen kerran lueteltu. Näitä tehtäviä ei tässä maassa hoida mikään muu yhtiö tai media, ja esimerkiksi viranomaistiedotukset ovat sellaisia, että ne on saatava kansalle nopeasti silloin, kun tarve on, ja silloin tällainen yhtiö kuin Yle on siinä erinomainen.

Eli tältä puolelta katsoen Yle ansaitsee sekä kaiken tuen että myös sellaiset järjestelmät, jotka turvaavat sen toiminnan tulevaisuudessa niin hallinnollisesti kuin taloudellisestikin.

Paljon puhetta ovat aiheuttaneet viimeaikaiset tapahtumat, jotka eivät tähän kertomukseen sinänsä kuulu. Ne nostavat esille ohjelmapolitiikan ja erityisesti sen, että Ylen on oltava kriittistä journalismia harjoittava yhtiö ilman, että sen tarvitsee pelätä poliittisia päättäjiä tai muita tahoja, kun se uutisia ja ajankohtaisohjelmia ja muita ohjelmia tekee. Mutta samaan hengenvetoon on todettava, että isolla yhtiöllä, erityisesti Yleisradion tyyppisellä yhtiöllä, on myös suuri vastuu ja on tärkeää, että nyt nämä tuoreet tapahtumat hyvin tarkasti selvitetään ja katsotaan, mitä on tapahtunut, ja joku kantaa vastuun myös, mutta se ei ole poliittisen päätöksenteon asia, vaan se tehdään siellä, mihin se kuuluu.

Herra puhemies! Yleisradion tulevaisuudesta tässä yhteydessä on syytä käydä keskustelua, koska tämä Yle-maksu on tulossa ja hallinnon uudistus jälleen kerran. Yle-maksun osalta totean, että olen sitä kohtaan hyvin kriittinen. En pidä, niin kuin tuossa vastauspuheenvuorossani jo totesin, oikeana sitä, että niitä kuitenkin kymmeniätuhansia kotitalouksia, joissa ei ole televisiota, ei ole radiota — tai vaikka olisikin radio, mutta kun siitä ei mitään maksua mene ja se on monella vanhuksella esimerkiksi sellainen seura, että sen soisi olla edelleen maksuton, ja näillä monilla ei ole myöskään nettiyhteyksiä eivätkä käytä Yleisradion palveluksia — rangaistaan sillä perusteella, että on kymmeniätuhansia, ehkä satojatuhansia sellaisia — ainakin kymmeniätuhansia — joilla on televisio ja jotka eivät maksa tällä hetkellä sitä tv-maksua.

Siis ei rikoksesta voida tuomita syyttömiä. Tämä on peruslähtökohta ajattelussani, ja siksi katson, että pitää löytää malli, joka ei tällä tavalla toteudu, ja sitä odotan, että ministerin johdolla löydetään sellainen malli, että nämä ihmiset, jotka ovat palvelujen käytön ulkopuolella, ovat myös maksusta vapaita.

On kohtuutonta, että mummon, joka mökissään asuu ja ei kovin paljon näe eikä kuule ja jolla ei ole nettiä, pienestä eläkkeestä ulosottomies käy tarvittaessa ottamassa Yle-maksun. Ei näin voi oikeusvaltiossa päästä tapahtumaan. Siksi tämä asia on välttämättä nostettava esille ja ratkaistava.

Herra puhemies! Sitten on Yleisradion toiminnan laajuudesta käyty keskustelua, ja itsekin näen, että kyllä siellä varmasti on sellaisia osia, joista voitaisiin yhtiötä laihduttaa. Ed. Salolainen mainitsi amerikkalaistyyppiset sarjat ja muut, joita ohjelmia, halpoja ohjelmia ja kalliimpia ohjelmia, sieltä tulee. Niin kuin on kerrottu, että kun yhden hyvän ohjelman haluaa Amerikasta ostaa, niin siinä paketissa tulee yhdeksän huonoa ohjelmaa, ja kun ne kaikki kymmenen sitten joudutaan ostamaan, niin ne kaikki myös näytetään ja näin ollen taso laskee kaiken kaikkiaan. Eli voisi tätä niin sanottua hömppää vähentää ja näin laihduttaa sekä radio- että televisiopuolen toimintaa. Mutta esimerkiksi aluetoiminta, erilaisten vähemmistöjen ohjelmatarjonta ja sen sellaiset on syytä säilyttää, ja niitä tulee edelleen vahvistaa.

Näkisin, että hallintoneuvosto olisi syytä säilyttää. Ulkoiseen hallitukseen suhtaudun edelleen kriittisesti, niin kuin olen aina suhtautunut. Vaikka viime kaudella se sitten tuli hyväksytyksi, niin katson, että sitä tulee tarkkaan harkita, onko se sittenkään paras mahdollinen. Hallintoneuvoston kautta eduskunta on mukana Yleisradion valvonnassa talouden, toiminnan, ei ohjelmapolitiikan niinkään, mutta muun osalta, ja se on ihan hyvä.

Lopuksi, herra puhemies, totean, että ed. Salolainen tyrmäsi täysin tämän budjettirahoituksen Ylen rahoitusmallina. Kaksipuoluejärjestelmässä, joka on Britanniassa ollut tähän asti, on selvää, että tällainen malli ei ole käyttökelpoinen, mutta Suomessa se voisi hyvinkin olla, ja väittäisin, että se on jopa demokraattisempi sen tähden, että nykyisestä tv-maksusta aina hallintoneuvosto tekee esityksen valtioneuvostolle ja valtioneuvosto sen vahvistaa. Vaikka tämä on eduskunnan radioyhtiö, niin eduskunnalla ei ole mitään osuutta tässä päätöksenteossa. Mutta jos budjettirahoituksen kautta hoidetaan tämä, niin silloin eduskunta hyväksyy Yleisradion rahoituksen ja on vastuussa siitä, säilyykö Yleisradio toimintakykyisenä. Tämä on demokraattisempi malli, ja sitten se on myös taloudellisesti rasitteena, kohdistuu tietysti niillekin, jotka eivät katso tai käytä Ylen palveluja, niin joutuvat veroja maksamaan, mutta ... (Ed. Tennilä: Sama ongelmahan teillä siellä on!) — Joo, mutta se kuitenkin menee hyvätuloisille ja nämä mökin mummot, jotka eivät maksa veroja, vapautuvat siitä eikä se ulosottomies tule heiltä väkisin perimään tätä maksua. (Ed. Tennilä: Perusvähennystähän voi nostaa!)

Kyllä tässä on vaihtoehtona, ihan käyttökelpoisena vaihtoehtona, myös budjettirahoitus. Vaikka se sitten nostaa veroja, niin sen kautta taas poistuu tämä nykyinen tv-maksu, jolloin kokonaisrasitehan on kansalle sama mutta kohdistuu paljon oikeudenmukaisemmin kuin tämä kaavailtu Yle-maksu.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Mehän käsittelemme tänään siis Yleisradion hallintoneuvoston kertomusta, ja sehän avaa sen, että Yleisradiolla on suomalaisten maakuntien näkökulmasta suuri merkitys. Jos olisimme vain kaupallisten televisioyhtiöiden ja radioyhtiöiden varassa, lähinnä olemassa olisi vain Helsinki. Julkiseen palveluun kuuluu myös alueellinen kattavuus. Myös Yleisradion Areena on tärkeä tekijä. Se vastaa tänä päivänä näihin netin haasteisiin, ja se kuuluu myös sananvapauteen, että myös Ylellä on mahdollisuus avata verkon kautta ohjelmien aarteita ja osallistua tähän nykyajan nettikommunikaatioon. Ymmärrän kyllä kaupallisten yhtiöiden pelon Ylen osaamisesta tällä alueella, ja sieltähän on kovasti kritiikkiä esitetty, mutta näen, että Ylelläkin pitää olla mahdollisuus toimia netissä.

Yleisradion tehtävää ei todella ymmärretä. Mielestäni ed. Salolainen aika hyvin totesi sen, että sillä on laaja tehtävä. Koulun ja kirjaston ohella Yle on sivistys- ja kulttuuritoimija, ja Yleisradion julkiseen palveluun kuuluu nimenomaan se laaja tehtäväkenttä. Kansainväliset ja kansallisesti merkittävät urheilutapahtumat kuuluvat mielestäni edelleen Yleisradiolle, ja mielestäni myös Yleisradiolle kuuluu, vaikka tätä asiaa hyvin vähän kuulee puhuttavan edes hallintoneuvostossa, myös hyvä ja laadukas viihde, etenkin kotimainen viihde. En minä nyt sitä ulkomaistakaan viihdettä kokonaan vastustaisi.

Tiedän, että muun muassa mediamoguli Murdoch on Englannissa ollut sitä mieltä, että BBC:ltä pitää kokonaan ottaa pois nämä viihdeohjelmat ja että ne annetaan vain kaupallisille televisioyhtiöille. Mutta nimenomaan on tärkeä yleisöä houkutteleva tekijä myös, että myös julkisen palvelun televisiolla on kansainvälisiä viihdeohjelmia. Tietysti kannattaa siihen laatuun kiinnittää huomiota, ettei mitä tahansa oteta, mutta ennen kaikkea kotimaista viihdettä, koska se myös tavallaan on aikansa kuvaa, se dokumentoi aikaansa, ja kuinka arvokkaita ovat tänään ne pätkät, mitä esimerkiksi viihteestä olemme nähneet aikaisemmilta vuosilta. Sitä turhaa on jotenkin minusta jätetty, se on nonsaleerattu aika paljon tässä keskustelussa. Aika paljon tietysti puhutaan uutisista, ajankohtaisohjelmista, juuri näistä, joissa otetaan poliittisesti kantaa, mutta viihteen rooli on hyvin, hyvin tärkeä. Musiikkiohjelmia kun tehtiin aikoinaan, niin niissä kuvataan hyvin sitä aikaa myös, millä tavalla tänä päivänä sitten näkyvät nekin vuosikymmenet. (Ed. Laukkanen: Kyllä huomaa puhujasta tuon ajan kulumisen!)

Riippumattomuus, se tulee kyllä siitä, että Yleisradion rahoitus hoidetaan myös mediamaksulla, ei budjettirahoituksella. Täytyy kuunnella toki niitä korjausehdotuksia, miten mediamaksua kehitetään, tätä sosiaalista puolta, nimenomaan sitä, miten ne ihmiset, jotka todella eivät pysty mitään palveluita käyttämään Yleisradiolta, miten heidät huomioidaan, ja niin, että he eivät sitten joudu koko tätä maksua maksamaan. Miten autetaan, onko se sosiaaliturvan kautta, en osaa sanoa sitä mallia enkä siihen ottaa kantaa, mutta jotenkin se täytyy huomioida.

Vielä sanoisin sen verran tuosta, kun täällä kiisteltiin nyt kovasti tästä yhdestä ohjelmasta, missä pääministeri joutui kovaan turbulenssiin. Itse käytin sen puheenvuoron myös meillä keskustan ryhmässä, että ei tällaisten hetken turbulenssien pidä antaa vaikuttaa siihen, mikä on Yleisradion tehtävä ja riippumattomuus tulevaisuudessa, eikä myöskään siihen, miten Yleisradio rahoitetaan. Ja me emme lähde Yleisradiota iskemään vatsaan sen takia, jos siellä yhden ohjelman tekijät ovat katteettomasti tehneet ja lähteneet syyttämään pääministeriä. Se asia ratkaistaan sitten Yleisradion sisällä. Yleisradiossahan on matriisirakenne tällä hetkellä, eli siellä on päätoimittaja, kanavajohtaja, joka vastaa tietysti näistä virheistä, jos siellä virheitä on tehty. Mutta näinhän kävikin myös, elikkä niin sanottu kvartettipuoluejohtajien päätöshän oli se — ajatelkaa, samalla viikolla kuitenkin tehtiin näin rehti ja reilu päätös — että asetuttiin mediamaksun taakse kuitenkin. Tämä oli minusta hieno kannanotto myös meiltä keskustalaisilta sen suuntaan, että halusimme turvata Yleisradion rahoituksen tulevaisuudessakin.

Olen itse ollut Englannissa muun muassa seuraamassa tilannetta, jossa Blairin hallitus painosti BBC:tä uutisoimaan Ison-Britannian Irakin-sotaan osallistumista siitä näkökulmasta, mikä hallitukselle ja Yhdysvalloille olisi ollut edullinen, ja oli varsin kiusallista katsoa sitä asiaa läheltä. Siinähän kävi niin, että pääministeri joutui sitten erottamaan oman spin doctorinsa Campbellin — joku piti uhrata siinä tilanteessa — ja siellä oli kaikenlaista kohua, ihan todella vakava kriisi. En haluaisi nähdä, että vaikka millaisia virheitä tehtäisiin Yleisradiossa, niin tulisi tällaisia tilanteita, joissa selkeästi hallitus lähtee painostamaan riippumatonta tiedotusvälinettä. Myös Hollannin esimerkki osoittaa sen, että on vaara, jos budjettirahoitukseen mennään, että julkisen palvelun television tai radion kohtalona on surkastuminen. Kyllä lähtisin siitä, että täytyy turvata tämä riippumattomuus.

Mitä tulee itse hallintoneuvostoon, niin minusta se olisi ihan riittävän laaja kansan valitsema elin valvomaan myös Yleisradiota. Toki sitä voitaisiin täydentää esimerkiksi kulttuuri-ihmisillä, miksei jopa joillakin yrityspuolen ihmisillä, mutta ei niin, että siellä kilpailijat olisivat sanelemassa Yleisradion tehtäviä. Itse en ole hahmottanut tätä hallituksen tehtävää millään tavalla. En näe sitä, mikä sen rooli tässä on, kun hallintoneuvosto pystyy kuitenkin aika pitkälle ne asiat käsittelemään ja hallintoneuvoston puheenjohtajat ja näin edelleen. Mutta joka tapauksessa en kyllä kannata näitä BBC:n tyyppisiä säätiöitä, mitään trust-organisaatiota, kyllä hallintoneuvostoa voidaan ehkä täydentämällä ajanmukaistaa. Ja niin kuin sanottu, niin hetken turbulenssien takia ei pidä nyt tätä pääasiaa unohtaa elikkä julkisen palvelun tehtävää suorittavaa Yleisradiota.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Johannes Koskinen.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eurooppalaisella yleisradiotoiminnallahan, julkisella palvelulla, on aika pitkä kunniakas historia, ja huolimatta kaikesta siitä teknologiamurroksesta me olemme siirtyneet digitaaliseen maailmaan. Voin vaan sanoa, että me tarvitsemme edelleenkin vahvaa julkisen yleisradiopalvelun toimintaa kaikissa maissa. Tätä keskustelua, mitä me käymme täällä, käydään myöskin kaikissa eurooppalaisissa maissa, ja lähtökohtana on ollut se, Amsterdamin protokollan lähtökohtana, että jokainen maa itse järjestää julkisen palvelun organisoinnin, sen tehtäväksiannon ja sen rahoituksen, ja tässä tilanteessa me nyt olemme.

Se, mistä kannan nyt kaikkein eniten huolta, on se tietynlainen sitoutumisen rapautuminen tähän julkisen yleisradiopalvelun tehtävänantoon, mikä yhteiskunnassa on tällä hetkellä meneillään. Tämä rahoituskeskustelu antaa siitä oivallisen viitteen. Siksi on aivan selvää, että, niin kuin täällä hallintoneuvoston puheenjohtaja kuvasi, Yleisradio on tehnyt nyt tarkastelukohteena olevana aikana erittäin merkittäviä ratkaisuja edelleenkin menemällä uusien mediapalvelujen alueelle. Ei voida ajatella näin, että me tekisimme käänteisen lain, jossa me määrittelisimme, että Yleisradio ei saa olla täällä. Yleisradion toiminta perustuu kokonaan lakiin, siellä annetaan sen toimeksianto, ja Yleisradio on tämmöinen toteuttava organisaatio, joka käyttää sen rahan, minkä se saa, sen tehtävän toteuttamiseen, minkä eduskunta laissa antaa.

Miksi me sitten aliarvioimme sitä, että eduskunnan nimittämä hallintoneuvosto olisi huono elin käyttämään omistajatahtoa? Sehän on paras siihen, koska eduskunta on aikanaan jo Lex Jahvetista alkaen tätä traditiota noudattanut, että eduskunta valitsee hallintoneuvoston. Sen takia meidän täällä pitää puolustaa vahvaa hallintoneuvostoa ja sen kykyä huolehtia myöskin Yleisradion olemassaolon perusedellytyksistä. Sen kautta tulee se paras sitoutuminen yhtiön tulevaisuuden toiminnan edellytysten turvaamiseen, ja sen kautta luodaan myöskin edellytykset sille, että Suomessa on kaupallisen median rinnalla sitten vahva julkisen yleisradiopalvelun toiminta. Me tarvitsemme vahvaa omistajapolitiikkaa.

Se, että olen ollut 23 vuotta Yleisradiossa toimittajana ja 12 vuotta hallintoneuvoston puheenjohtajana, antaa minulle mielestäni oikeuden myös itsekriittisesti tarkastella asioita, ja tänä päivänä olen valmis kyllä pohtimaan, arvoisa ministeri, oliko se oikea ratkaisu perustaa mitään ulkoista hallitusta siihen yhtiöön. Olisi pitänyt luottaa siihen, että se omistajatahto kyllä toteutuu vahvan, osaavan hallintoneuvoston kautta.

Puhemies! Luottamus yhtiöön rakentuu vahvan omistajapolitiikan ja onnistuneen ohjelmapolitiikan kautta. Tässä on hyvä nyt kuitenkin meidän muistaa koko ajan, että nämä kaksi asiaa ovat todellakin erikseen olevia asioita. Eduskunnan kautta toteutetaan yhtiöpolitiikkaa, joka määritellään laissa, ja aina eurooppalaisen yleisradiotoiminnan historiaan on kuulunut täydellinen toimituksellinen itsenäisyys. Ohjelmaneuvostot kävivät 1970-luvulla poliittista keskustelua ohjelmista, ja siihen ei ole enää paluuta. Siksi tuntuu oudolta täällä, että ed. Ukkola täällä sanoi, että ei pidä puhua Ylen ohjelmista, ja aloittaa itse kuitenkin sen keskustelun. Eli se ohjelmapoliittinen keskustelu kuuluu, totta kai, sinne Yleisradion sisälle. Siellä on vastuutusorganisaatiojärjestelmä sitä varten. Tähän liittyen hieman hämmästelenkin sitä, että Yleisradion hallitus ei ole toiminut tässä nyt keskustelun kohteena olevassa Silminnäkijä-ohjelmassa, vaikka sen, toimitusjohtajan rinnalla tietenkin, täytyy olla niitä käynnistäviä voimia sen yhtiön oman asiaa koskevan selvityksen aikaansaamiseksi. Eihän tämmöinen asia voi jäädä asian merkityksen kannalta yhteiskunnassa vellomaan, ja siksi luotan siihen ja katson, että vaikka se olisi jo pitänyt tehdä, tämä liikkeellelähtö, niin sen pitää näin juuri mennä ja näin se toteuttaa.

Toinen vaihtoehto on se, että me löydämme jonkun ulkopuolisen sovitteluhenkilön, jota käytettiin myöskin BBC:ssä täällä äsken ed. Alatalon mainitseman esimerkin ratkaisussa. Meiltä löytyy varmasti tämän alan sananvapausasiantuntijoita, media-alan ammattimaisia juristeja, jotka ymmärtävät lähdesuojan päälle jne. Kuten esimerkiksi tohtori Tiilikka tai vaikkapa Yleisradion entinen johtava lakimies Jussi Tunturi voisivat olla tällaisia yhden henkilön sovittelijoita, joille pitäisi nämä asiakirjat, tässä tapauksessa riidan kohteena olevat asiakirjat, antaa ja joiden ratkaisuun molemmat osapuolet ovat sitten valmiit sitoutumaan. Tässä voisi olla yksi malli hakea tällaista sovitteluratkaisua asiaan, joka on tänä päivänä rapauttamassa sitä luottamuspääomaa, minkä yhtiö on pystynyt uskottavalla ja hyvällä ohjelmapolitiikalla vuosikymmenien aikana rakentamaan. Ja sen kautta, arvon kollegat, syntyy tavallaan se legitiimiys Yleisradion olemassaololle, ja sen kautta syntyy valmius ja halukkuus myöskin kansalaisille maksaa Yleisradion palveluista, mediamaksu tai tv-maksu, mikä se nyt sitten tulevaisuudessa onkaan.

Mutta nyt kun te, arvoisa ministeri Lindén, olette paikalla, minusta on paikallaan muutama sana nyt vielä käydä keskustelua tästä Yleisradion rahoituksen turvaamisesta, koska se ratkaisu, joka nyt hallitukselta tuli, jätti mielestäni auki eräitä asioita. Tavoitteena ymmärtääkseni oli, että se tulee 2012 voimaan, ja hyvä näin. Jos näin on, niin tietysti esityksen täytyy tulla aika nopeasti. Mutta se jätti auki tason, ja sitten se jätti auki myöskin tämän niin sanotun sosiaalisen kompensaatiomallin, onko se sitten vaikkapa tämän suuruinen vähennys perustuloon. (Ed. Tennilä: Perusvähennys!) — Esimerkiksi perusvähennys, joka olisi sen suuruinen. — Tai vieläkö katsotaan, että tämä kuuluu sitten toimeentulotuen piiriin kuuluviin vähennysoikeuksiin. Mutta täytyyhän meidän myös ymmärtää se kansalaispohdinta, joka liittyy juuri siihen, että jos näitä palveluja sitten ei käytetä, niin silloin meidän täytyy argumentoida näin, että mediamaksu on sitten vähän laajempi kuin vain yleisradiomaksu. Tämä on minusta hyvin olennaista, että silloin sitä ei pidä yksinomaan ankkuroida yleisradiomaksuksi, vaan puhua mediamaksusta ja kukaties sitten voidaan sen käyttöalaa myöhemmin pohtia vähän laveamminkin.

Olennaista on vaan se, että me löydämme pitkäjänteisyyttä tähän Yleisradion toiminnan turvaamiseen sen rahoituksen turvaamisen kautta, emme lähde supistamaan tällä hetkellä sen laissa määrättyä toimenkuvaa. Edelleenkin me tarvitsemme Yleisradiota muun muassa täällä esitettyjen hallintoneuvoston puheenjohtajan kuvaamien hyvin merkittävien asioiden, kuten lastenohjelmien, vähemmistöille suunnattujen ohjelmien, kielivähemmistöohjelmien, tuotantoa. Me tarvitsemme edelleenkin säätä merenkulkijoille ja aamu- ja iltahartausohjelmia, kaikkea sitä laajaa kirjoa, jolla ei ole kaupallista kysyntää. Me tarvitsemme vahvaa alueellista toimintaa. Kukaan muu sitä ei tee tässä maassa kuin Yleisradio. Sen takia nyt ei pidä tällaisen yhden ohjelman kohdalla sattuneen konfliktin antaa tavallaan niin kuin tätä tosiasiaa hämärtää, tätä pitkää yleisradiolinjaa hämärtää. On selvitettävä tällaiset ylilyönnit, mitä mahdollisesti ohjelmapolitiikan osalta on tapahtunut. Ne eivät saa jäädä kaivertamaan myöskään sitä yhtiön kokemaa suurta luottamusta myöskin ohjelmapoliittisesti. Mutta se on tärkeätä, että nämä asiat kulkevat omaa tietään ja tämä talo tuntee sen vastuunsa yhtiöpolitiikasta, mutta luottaa siihen itse valitsemaansa hallintoneuvostoon niin paljon, että katsoo, että se on paras turva sitten myöskin yhtiön tulevaisuuden rakentamiselle.

Lopuksi vaan, herra puhemies, sanon vielä sen, että itse minulla oli tilaisuus valmistella tästä julkisen palvelun rahoituskysymyksestä raportti Euroopan neuvostolle viime kesäkuun yleiskokoukseen ja aivan samanlaisia kysymyksiä esitetään nyt kaikkialla. Siksi sellainen malli, että me menisimme vaikkapa mainosmarkkinoille Suomessa, on minusta taaksepäin menoa. Ei pidä mennä sotkemaan näitä kahta rahoitusmallia. Annetaan kaupallisten, mainosperusteisten yhtiöiden toimia siellä. Siksi kaupallisten yhtiöiden kritiikki Yleä kohtaan tuntuu vähän omituiselta, koska me olemme niitä harvoja maita, jotka emme ole heidän bisnesrahaansa ottamassa tähän yleisradiotoimintaan. Me olemme tehneet tämmöisen hyvän duomallin Suomeen, jolla on pitkä historia, kuten ministeri muistaa. Pidetään tästä kiinni ja rahoitetaan toiminta näillä nyt esillä olevilla rahoitusmalleilla ja annetaan kaupallisten toimia omillaan, ja nämä mallit täydentävät toinen toisiaan. Tietysti Yleisradion täytyy itse olla entistä skarpimpi myöskin siinä, kun se itse toteuttaa käytännössä sitä, mikä on julkista palvelua. Silloin pitää hyvin kriittisesti myöskin pohtia sitä, onko kaikki siellä hömppä- ja viihdepuolella sitä julkista palvelua, joka sen alkuperäinen tehtävä on, tai onko journalistiseen kulttuuriin uinut iltapäivälehdistä sellaista kulttuuria, joka sekään ei välttämättä julkisen palvelun perusfilosofiaan enää tänä päivänä kuulu.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Lienee syytä, huolimatta siitä, että tänään keskustellaan Ylen hallintoneuvoston toimintakertomuksesta, kuitenkin hieman valottaa sitä, missä tällä hetkellä mennään tämän parlamentaarisen työryhmän esitysten valmistelussa. Erityisesti ed. Kankaanniemelle haluaisin nyt vielä aukaista ja selventää tämän työryhmän ajatuksia siltä osin, mikä tämän rahoitusjärjestelmän syvin filosofia on, koska tässä on lähdetty uudelle ajattelupohjalle.

Kaiken kaikkiaan Ylen rahoituksen muuttamiselle on selkeä tarve. Nykyinen järjestelmä pohjaa television omistamiseen tai televisiosignaalin vastaanottamiseen. Tänä päivänä kuitenkaan Yleisradion sisältöjä ei voida sitoa enää televisiovastaanottimeen, vaan Yleisradion tuottamia sisältöjä voidaan katsoa millä tahansa päätelaitteella mukaan lukien tietokone tai kännykkä. Ja ennen kaikkea Ylen merkittävä palvelumuoto on radiopalvelut. Myös julkisen palvelun sisältötarjonta verkossa kasvaa koko ajan. Näin ollen olisi kovin vaikea kuvitella, että nykyjärjestelmä rahoitusjärjestelmänä kykenisi vastaamaan tämän toimintaympäristön muutokseen.

Jos lähtisimme siitä, että nykyjärjestelmää olisimme vaan kehittäneet eteenpäin ilman radikaalia uudistusta, niin lähtökohta olisi ollut sen tyyppinen, että ilman muuta Yleisradion kaikki sisällöt ja niiden vastaanottaminen olisi pitänyt ottaa rahoituksen piiriin, mikä olisi tarkoittanut sitten valvonta- ja kontrollijärjestelmän näkökulmasta aika hankalaa tilannetta. Tarkastajille tulisi antaa huomattavasti enemmän valtuuksia tarkastaa, onko ihmisillä kännyköitä — tänä päivänä jokaisessa kännykässä alkaa olla radiovastaanotin — tai onko tietokonetta tai televisiovastaanotinta tai mitä tahansa muuta laitetta, jolla voi sisältöjä vastaanottaa. Eli kyllä tässä hyvin vahva logiikka on, että järjestelmän uudistuksen tarve on ollut suuri, ja työryhmä yksimielisesti päätyi esittämään tätä niin sanottua mediamaksua. Itse tulen esittämään sitä yleisradiomaksuna. Siinä mielessä ed. Laukkasen kanssa olen eri mieltä, että nyt kun tämä rahoitus tullaan sitomaan Yleisradion toimintaan, niin on ihan selvää puhua, että maksu pohjaa Yleisradion sisältöihin, ja jos jonain päivänä julkisen palvelun tehtävän toteuttamiseksi voidaan rahoittaa muittenkin toimijoitten sisältöjä, niin silloin varmasti myös maksujärjestelmän nimi voi olla joku toinen.

Tässä kannattaa myös, ed. Kankaanniemi, muistaa se, että Yleisradiolla on tehtävä saattaa kaikkien saataville julkisen palvelun sisällöt. Eli kysymys ei ole ainoastaan siitä, vastaanottavatko ihmiset, vaan myös siitä, että on kriisitilanteita, jolloin on määritelty, että Yleisradion tehtävä on saattaa kaikkien tietoisuuteen nämä kriisitiedotteet, ja silloin lähtökohta on, että kaikki suomalaiset vastaanottavat. Myös hallintoneuvoston puheenjohtaja kuvasi kertomuksen kautta, miten laajasti suomalaiset tänä päivänä vastaanottavat Yleisradion sisältöjä, eli tälläkin logiikalla päädytään siihen, että kaikki ovat Yleisradion sisältöjen piirissä jossain muodossa, joko kotona, työpaikalla taikka sitten jossain julkisella paikalla. Näin ollen maksuperuste syntyy sille.

Kvartetti, eli hallituspuolueiden puheenjohtajat, pari viikkoa sitten hyväksyi tietyt linjaukset, joitten pohjalta tätä sisältövalmistelua viedään nyt eteenpäin. Se perusta on tietysti tämän parlamentaarisen työryhmän yksimielisessä mietinnössä, joka lähtee tästä mediamaksusta rahoitusjärjestelmänä. On sovittu, että kehysriiheen mennessä ministerit Hyssälä ja Risikko tuovat pohdintoja siitä, millä tavoin pienituloisten asemaa voitaisiin kompensoida. Mutta kannattaa muistaa se, että se ei sisälly tämän järjestelmän piiriin, koska tässä järjestelmässä ei ole kontrollia ja valvontaa, ja jos olisi sellainen tilanne, että ryhmiä sieltä poistettaisiin tai jollakin tavalla todistamalla siitä maksusta pääsisi eroon, niin silloin meidän täytyisi rakentaa taas uudenlainen kontrolli- ja valvontajärjestelmä. Eli kun pienituloisten asemaa halutaan edesauttaa, niin silloin sen täytyy tapahtua erilaisten olemassa olevien tukimuotojen kautta. Tässä tietysti kannattaa muistaa myös se, että tällä hetkellä suurin osa suomalaisista kuitenkin Yleisradion palveluja vastaanottaa ja maksaa televisiomaksua ja ehkä se suurin kompensaatio tulee juuri sen maksun alenemisen kautta, joka tulee olemaan kuitenkin kymmeniä euroja.

Haluaisin myös ed. Laukkaselle näihin tiettyihin kysymyksiin vastata. Hallitus on halunnut pitää kiinni tämän parlamentaarisen työryhmän esityksestä rahoituksen tason osalta ja lähtee siitä, että vuonna 2011 yleisradiorahaston kertymä olisi tuo tavoiteltu 450 miljoonaa euroa. Siihen pohjaa nyt sitten ensi ja seuraavan vuoden televisiomaksun korotukset, joilla sitten on laskettu saavutettavan tämä 450 miljoonan euron taso. Myös tälle tasolle hallituksen esitys tullaan tekemään lähtien siitä, että kun laki astuu voimaan 2012 ja tämä nykyinen eduskunta käsittelee kuitenkin tämän hallituksen esityksen, niin uusi hallitus vuonna 2011 syksyllä sitten määrittelee vuoden 2012 tason ja sen, millä tämä uusi malli sitten lähtee liikkeelle. Mutta hallituksen esitys tulee olemaan kuitenkin sen tyyppinen, mitä tämä parlamentaarinen työryhmä esitti. Kun nyt sitten olosuhteista johtuen tämä on täysin mahdoton saada 2011 voimaan, niin se varsinainen tason määrittely on seuraavan hallituksen asia. Mutta sekin tietysti lähtee siitä, että on puhuttu tästä 175 eurosta, jolloin 450 miljoonaa rahastoon kerrytettäisiin, että 2012 se taso on sitten vähintään se 175 euroa. Se voi olla yli sen, mutta se on sitten sen seuraavan hallituksen ratkaisun paikka.

Arvoisa puhemies! Sen verran hallinnosta ja julkisen palvelun tehtävästä, että siltä osin meillä on valmistelu ministeriössä täysillä käynnissä ja liikenne- ja viestintäpoliittiseen ministeriryhmään pyrimme tietysti mahdollisimman pian tuomaan niitä linjauksia, jotka liittyvät Yleisradion hallintoon ja valvontaan ja julkisen palvelun tehtävään. Siltäkin osin pyrimme tekemään huolellista työtä ja arvioimaan sitten ne mahdolliset muutostarpeet, jotka tämän päivän toimintaympäristöön liittyvät ja koetaan tarpeellisiksi.

Toinen varapuhemies:

Tässä on keskusteltu nyt aika paljon Yleisradion toiminnan tulevaisuudesta 2012 asti ja pidemmälle, mutta varsinaisesti keskustelun kohteena ovat 2007 ja 2008. Sallin nyt tämmöisen lyhyen debatin näistä kysymyksistä.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin vielä tähän itse maksuun. Kysehän on myöskin, arvoisa ministeri, siitä, millä tavalla me ikään kuin myymme tämän kansalaisille. En tiedä, täällä on jo mainittu, että aikamoinen organisoitu, tätä maksua vastaan synnytetty kampanja on nyt yhteiskunnassa meneillään, eli ei oikein ole onnistuttu ehkä siinä. Siksi haluan vielä sanoakin teille, että hallituksen kannattaa nyt vähän panostaa siihen, mitä tällä maksulla oikein sitten saa. Tuskin yksikään suomalainen on asemassa, jossa ei käytetä jotain Yleisradion palveluista, kuunnellaan nyt vähintään vaikka autoradiota, joka sekin on Yleisradion palvelu. Sen takia minä haluaisin korostaa sitä, että pitää nähdä tämä laaja-alaisena mediamaksuna, koska Yleisradion palvelujen saatavuuden jo nyt myös tarkasteluaikana ja myöskin tulevaisuudessa täytyy olla teknologianeutraalia, jakelutieneutraalia. Kaikkialla siellä, missä ylipäätään voidaan mediatuotteita jaella, pitää olla julkisen palvelun tuotteet saatavilla. Se on minusta selvää.

Puhemies! Lopuksi vaan sanon sen, että se suuri haastehan on teillä nyt se, millä aikataululla te tulette tuomaan tämän lakiesityksen tänne, jotta saadaan varmuus siitä, milloin tämä tulee voimaan, minkä suuruisena ja millä tavalla sitten tämä sosiaalinen kompensaatio, joka on välttämätön osa, tullaan sisällöllisesti ratkaisemaan.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eikö yleensä ole linja ollut tässä viime aikoina se, jotta palvelun mukaan hinnoitellaan nämä asiat, ja tässä kyse on mediamaksusta, mistä on puhuttu, ja Ylestä. Minusta Yle on sen tyyppinen juttu, että kun sillä on tämmöinen julkisen palvelun velvoite olemassa, niin eikö se pidä rahoittaa verovaroin. Sitten muut pitää kerätä sen käytön mukaan. Tässä vaan tulee se yhtymäkohta semmoiseen ajatteluun, jotta jos tätä laajennetaan näin, niin kohtahan sitten autonkäyttömaksu peritään kaikilta, vaikka ei olisi autoa nähnytkään, tai ei ainakaan omaa autoa olisi, onhan sen nähnyt tietysti tänä päivänä. Ja vesivessamaksun voi laittaa esimerkiksi, vaikka olisi kuivakäymälä. Tämä kuvaa vähän sitä. Tuolla jossakin syrjäseudulla on vielä ihmisiä, joilla ei ole edes vesiklosettia olemassa. Heillehän varmaan hallitus kohta laittaa vesiklosettimaksun sen takia, kun tämmöinen ylellisyys joillakin on olemassa. Sen takia minä jo viime keväänä, (Puhemies: Minuutti!) kun kuulin tämän, otin heti selkeän kannan, että eihän tämmöistä maksua voi laittaa, tämä on epäoikeudenmukainen.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Totesin puheenvuorossani, että uusi aika on alkanut eikä voida vanhoilla malleilla enää mennä.

Mutta mitä tulee kännykkään, niin harva katsoo elokuvaa tai jotakin pitempää ohjelmaa kännykästä, ei se tule valtaamaan kotitelevisioita. Mutta jos ei ole ihmisellä televisiota, ei radiota eikä nettiä — tällaisia ihmisiä meillä on paljon — niin eivät he myöskään voi hätäviestejä vastaanottaa. Millä he vastaanottavat? Ei pelkillä korvilla sitä kuule, vaikka hyvätkin olisivat.

Tämä vastaantulo on pienituloisille hyvä. Jos ministerit löytävät hyvän mallin siihen, niin se auttaa paljon tässä asiassa.

Mutta kyllä minä edelleen totean, että budjettirahoitus on hallinnollisesti äärimmäisen helppo. Verotuksen yhteydessä kerätään varoja valtiolle, siitä tietty potti eduskunnan päätöksellä Ylelle. Se on halpa, se on oikeudenmukainen ja vahvistaa eduskunnan asemaa tässä tärkeässä tehtävässä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun kahteen seikkaan tässä hallituksen tulevassa Yle-maksuesityksessä.

Ensinnäkin siinähän on se hyvä puoli, että se tulee kestävästi ratkaisemaan Yleisradion rahoitusta. Se ei ole semmoinen päivänperho, että taas pitäisi uusiksi koko homma laittaa. Se on se vahva puoli. Se on myös riippumaton sillä lailla, että se ei tule riipuksiin kulloisenkin poliittisen päättäjän kulloisestakin tahdosta. (Ed. Kallis: Kyllä se on nytkin riippumaton!) Ajatelkaa, että jos ed. Rantakangas olisi nyt valtiovarainministerinä ja budjetista tulisi rahat, niin miten kävisi. Täällä ei olisi kovin hääppöinen tunnelma varmaan, ainakaan Yleä tärkeänä pitävien joukossa.

Mutta siinä pitää saada pienituloisille nämä vastaantulot, ja se on sosiaalipolitiikkaa. Minä ymmärrän hyvin sen. Niitä pitää nyt tulla. Siellä on tosi köyhiäkin, joilla on ongelma maksaa niitä. Siellä on niitä, jotka eivät vaan maksa, ja se on ihan eri porukkaa. Ne ovat kaksi eri ryhmää. Pienituloiset yleensä kyllä maksavat. Tässä vastaantulossa on perusvähennyksen nosto ja toimeentulotukilain muuttaminen siten, että tämä tuleva Yle-maksu vähennetään käytettävissä olevista tuloista, jolloin se oikeasti tulee näitä kaikkein pienituloisimpia vastaan, jollei sitten verolla pystytä menemään. Näitä on kaksi tämmöistä ehdotusta Kelan asiantuntijoilta saatu, ja niitä me tulemme esittelemään. Sen pitää tapahtua siinä samalla, jotta ei se kaikkein köyhin porukka jää sitten paitsi.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ed. Laukkasen kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että tässä julkisessa keskustelussa olisi voitu hieman ehkä ponnekkaammin hallituksenkin taholta tuoda ilmi, että kyseessä ei ole mikään uusi maksu tai vero, joka lätkäistään näitten edellisten päälle. Kyllä tässä mielessä hallituksella tässä tiedottamisessa ja julkisen palvelun tehtävien korostamisessa olisi vielä aika paljon tekemistä. Lisäksi pidän kyllä vähän sellaisena kikkailuna sitä, että tätä maksun suuruutta nyt venytetään ja vanutetaan tulevan hallituksen ratkaistavaksi. Minä en näe tätä logiikkaa, ministeri, samalla tavalla kuin te äsken sen täältä esittelitte. Minulle tämä näyttäytyy liian vaikeana poliittisena kysymyksenä tämän hallituksen ratkaistavaksi. Olisin toivonut, että jos on jotain teknisiä ongelmia, niin ainakin olisi voitu todeta ääneen se taso, jonka te nyt täällä kyllä äskeisessä puheenvuorossanne totesitte, mutta että olisi tuotu selkeästi sitten jokin linjaus myös tämän maksun tasosta siinä vaiheessa, kun tätä koko asiaa esiteltiin.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Helppo yhtyä edelliseen puhujaan. Ministeri monta kertaa toisti, että tässä on logiikka. No totta kai tässä on logiikka. Tämä on samaa tasaverotuksen lisäämistä, mitä tämä hallitus ajaa koko ajan. Eli aivan kuin ed. Kankaanniemi totesi, budjettirahoitus on helppo, oikeudenmukainen ja demokraattinen. (Ed. Kallis: Oikeudenmukainen?) — Oikeudenmukainen, totta kai. Ei tässä nyt tarvitse olla tasa-arvoisia sen mukaan, kuka ... — Jos me menemme semmoiseen tasa-arvoon, niin tehdään niin kuin nyt hallitus, että vähemmän energiaa kuluttavat talot vapautuvat kiinteistöverosta. Kenellä on varaa niihin semmoisiin taloihin? Samalla lailla voidaan tv-maksusta vähentää niitten mediamaksua, jotka hankkivat semmoisia televisioita, jotka kuluttavat vähemmän. Niitähän on, ne ovat kaikista kalliimpia. Sehän on tämä logiikka, mitä tämä hallitus harjoittaa. Tämähän on ihan vastenmielinen laki tässä muodossa, ja mediamaksu on epädemokraattinen ja täysin tämän hallituksen linjassa. Siinä olen samaa mieltä ministerin kanssa.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mediamaksun osalta, tai onko se sitten tv-maksu, yleisradiomaksu, lupamaksu, mikä tahansa, minusta on hyvä, että kansalaiskeskustelu nyt käydään. Ei voi olla sillä tavalla, että vaikka Lintilän työryhmän ehdotukset ja näkemykset ovat yksimielisiä parlamentaarisen työryhmän ehdotuksia, ettei tätä keskustelua oteta huomioon silloin, kun tehdään päätöksiä tämän maksun tasosta. Kyllähän tässä sillä tavalla käy, niin edustajat Laukkanen ja Huovinen ovat todenneet, että se varsinainen tason määrittely jää seuraavalle eduskunnalle, ja myöskin se, millä tavalla otetaan tämmöiset sosiaaliset asiat huomioon, jotka on välttämätöntä joka tapauksessa tässä huomioida, kun tätä maksua määritellään.

Hallintomallin osalta kyllä tässäkin asiassa voi yhtyä Yleisradion hallintoneuvoston entisen puheenjohtajan ed. Laukkasen näkemykseen, että ehkä tässä nyt on menty vähän liian pitkälle. Kyllä olisi tärkeätä nyt, että hallintoneuvostolla, tai mikä se elin nyt onkaan tämän uuden mallin mukaan, säilyy hyvin keskeinen rooli siltä osin, mikä tällä hetkellä (Puhemies: Minuutti!) Yleisradion hallintoneuvostolla on. Se, että toimitusjohtajan valinta on alistettu hallitukselle, minusta on vähän kyseenalaista näin jälkeenpäin ajatellen, eikä Yleisradiota missään tapauksessa tule samalla tavalla käsitellä hallinnon osalta (Puhemies: Repliikkiaika päättynyt!) kuin jotain teollista yritystä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yle on kansallisomaisuutta, ja se on arvokas kulttuuri-instituutio. On hyvä, että ministeri on tullut Lintilän toimikunnan ehdotusten taakse. Myöskin on hyvä, että todella tämä kvartetti soitti nyt kerrankin hyvin ja hyväksyi esitykset, tosin sillä tavalla, että olisi ehkä hallintoneuvoston linjan mukaisesti pitänyt 4 prosentilla nostaa lupamaksua.

Mutta sitten tämä pitkäjännitteisyys. Kyllä tämän vaalikauden aikana pitäisi myös pystyä näkemään eteenpäin ja tekemään sellaisia päätöksiä, jotka antavat Ylen tulevaisuudelle kantavuutta siihen, että jatkuu tämä ajatus pitää yllä Yleä, toimivaa, tehokasta ja arvokasta kulttuuri-instituutiota. Silloin tämän maksun todellinen taso tulee myös avoimesti sanoa. Se lupamaksun taso ei ole vain se 175 euroa, vaan se tulee olemaan tietysti suurempi. (Puhemies: Minuutti!) Joka tapauksessa tämän linjan pitäisi jatkua ja se jo nyt linjata.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minun on pakko toistaa, mitä ed. Tennilä äsken sanoi, koska se oli niin kuvaavaa, mikä on budjettirahoituksen ongelma. Se on juuri se, että sitten Yle tulisi poliitikoista riippuvaiseksi, ja voin todellakin kuvitella, mitä tapahtuisi, jos ed. Rantakangas olisi se valtiovarainministeri. Minusta tämä kuvaa yhdellä lauseella sen, mikä tämä riski sitten on.

Yhdyn täysin siihen, mitä ed. Huovinen täällä sanoi, että olisi hyvin olennaista, että sitä tietoa ihmisille tulisi, mistä tässä on kysymys. Hyvin harva tietää todellakaan juuri sitä, että tämä esitetty maksu tulisi olemaan pienituloiselle, uskolliselle tämän hetken tv-luvan maksajalle helpotus tämän päivän tilanteeseen, eli 40—50 euroa vähemmän vuodessa tämä ihminen joutuisi maksamaan. Ihmiset eivät miellä tänä päivänä todellakaan edes sitä, että tämä tulisi tv-lupamaksun sijaan, vaan he kuvittelevat, että sen päälle tulee uusi vero. Eli kyllä myös tämä tiedotuksellinen puoli täytyy tässä ottaa hyvin vakavasti kaikkinensa.

Minun mielestäni, puhemies, meidän on vaan pystyttävä (Puhemies: Minuutti!) myös se turvaamaan, että myös köyhällä ihmisellä on oikeus tietoyhteiskuntaan, ja siksi myös nämä sosiaaliset asiat, mitä tässä nyt mietitään, ovat äärimmäisen tärkeitä.

Bjarne  Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta suurin virhe tehtiin, kun mediamaksua valmisteltiin suljetussa piirissä. Olisi pitänyt saada eduskuntaryhmät mukaan siihen valmisteluun. Se tavallaan syötettiin sitten eduskuntaryhmille sellaisenaan.

Olen täysin eri mieltä ed. Kankaanniemen kanssa — ja me voimme, vaikka meillä on näin erilainen käsitys, kuulua hyvinkin samaan ryhmään — tuosta oikeudenmukaisuudesta, että verotus olisi se oikeudenmukaisin vaihtoehto. En ollenkaan voi sitä hyväksyä. Voin ajatella sellaista perhettä, jossa on useita tulonsaajia, jotka eivät periaatteellisista syistä pidä televisiota. Heille saattaisi tulla, ed. Kankaanniemi, jopa tuhansien, no ei ehkä tuhansien, mutta toistatuhannen, suuruinen mediamaksu, ja voi kysyä, onko se oikeudenmukaista. Tai vuodeosastolla makaava vanhus, jolla on joitain vuokratuloja, ja siitä joutuisi maksamaan. Mutta meidän pitäisi markkinoida tätä ja esittää, mitkä ovat ne vaihtoehdot. Ja tähän hallituksen esitykseen, niin kyllä pitää vapauttaa ne, jotka eivät todella mitään palveluja käytä.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä mediamaksusta on totisesti noussut aikamoinen kansalaiskeskustelu, ja siinä on huomauttamista hallitukselle, että tiedotuspolitiikka on hiukkasen ontunut, koska tämä televisiolupamaksun poistuminen on näköjään jäänyt ihmisiltä ymmärtämättä. Olisin myös sitä mieltä, kun mietitään näitä uusia Ylen rahoitusmalleja, että täytyisi pystyä myös päättämään siitä tasosta, koska nyt on vaarana se, että nämä resurssit hupenevat ja Ylestä tulee vuosi vuodelta riutuva julkisen palvelun laitos.

Ed. Kankaanniemelle vaan haluaisin kertoa, että noin 99 prosenttia kansalaisista käyttää jotakin Ylen palvelua, tv:tä, radiota tai nettiä. Mutta olen myös samaa mieltä kuin ed. Tennilä, että pienituloisten kohdalla mediamaksu voi olla iso rasite, ja heitä on tultava sitten vastaan tavalla tai toisella.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että Ylen toiminta on turvattava, ja tässä on keskusteltu siitä, tulisiko sen olla budjettirahoitusta vai tämä erityyppinen maksu. Tuossa alkuun käytiin keskustelua siitä, että jos poliitikot pääsevät ohjailemaan, mitä sillä voi olla vaikutuksia. Ylellä on lakisääteinen tehtävä, ja sen toiminta on turvattava. Mutta olen aivan samaa mieltä, mitä täällä ovat muutamat muutkin puhujat olleet viestinnästä, elikkä ymmärtääkseni ihmisillä on semmoinen tieto nyt tällä hetkellä, että tämä on joku lisämaksu kaiken muun päälle. Hallituksella olisi kumminkin ollut tässä nyt aikataulullisesti mahdollisuus kiihdyttää toimintaansa ja tuoda tämä esitys hyvissä ajoin, eikä vyöryttää sitä tuonne tuleville hallituksille.

Sitten haluaisin semmoisen varmistuksen, mitä tarkoititte, minulle ei oikein avautunut, kun sanoitte, että "olosuhteista johtuen". Mitkä ovat ne olosuhteet, mitkä tätä viitoittivat?

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Täällä on kyselty sitä, onko viestintäministeriöllä ja -ministerillä ollut tiedotusongelma. Kyllä on ollut. Jätän sen sitten teidän mietittäväksenne, mistä se johtuu. Kyllä me olemme koko sen ajan, kun tätä keskustelua on käyty, tiedottaneet erilaisista päätöksistä ja ratkaisuista alkaen parlamentaarisen työryhmän työn tuloksista, mutta jostain kumman syystä suomalainen muu tiedotusvälineistö ei ole halunnut kertoa tämän esityksen sisältöjä. En tiedä, olisiko pitänyt sitten lähteä sille linjalle, kuin aikoinaan Holkerin hallitus lähti lähettäessään joka kotitalouteen kirjeen, että verot kevenee.

Me tietysti toivomme sitä, että jossakin vaiheessa myös pääsemme aitoon tiedotusympäristöön siltä osin ja aitoon keskusteluun tämän uudistuksen hyvistä puolista, joka viimeistään tapahtuu silloin, kun esitys tuodaan eduskuntaan ja siitä käydään laaja keskustelu. Emme ole halunneet lähteä maksettujen ilmoitusten tielle tässä asiassa, mutta olemme varmasti jokaisessa tiedotteessa ja tiedotustilaisuudessa tarkkaan kertoneet tämän esityksen hyvät ja huonot puolet ja korostaneet sitä, että kuitenkin työtä on tehnyt parlamentaarinen työryhmä, joka on yksimielisesti päätynyt esittämään, ja oletan, kun työryhmä istui yli vuoden, että he ovat syvällisesti näihin eri vaihtoehtoihin perehtyneet. Kysyn vaan sitä, olisiko syntynyt jonkinlainen uusi tilanne tai konflikti, jos hallitus olisi putsannut pöydän ja lähtenyt siitä, että ei ole olemassa parlamentaarisen työryhmän esitystä, vaan olisimme lähteneet pisteestä a pohtimaan tätä asiaa. Olemme luottaneet parlamentaarisen työryhmän työhön.

Sitten haluaisin nostaa esille nyt keskustelun tästä tasosta ja miksi vuonna 2012. Syy tähän siirtoon on ensinnäkin ihan puhtaasti tietotekniikka. Sen verran monimutkaisen tietojärjestelmän uudistuksen tämä vaatii, että jo kesällä olisi pitänyt viestintäviraston voida tehdä tiettyjä tilauksia liittyen tämän järjestelmän uudistukseen. Kun tämä keskustelu kuitenkin on ollut sen verran herkkää, en tiedä, kuka olisi halunnut ottaa vastuun siitä, että tilataan järjestelmä ennen kuin asiasta on päätöksiä. Eli syy on ihan puhtaasti tekninen. Tavoite on ollut koko ajan se, että se olisi 2011 mahdollinen.

Kun kysymyksessä on veroluonteinen maksu, laki tullaan rakentamaan siten, että tuodaan haarukka, jonka sisällä tämän maksun pitää olla. Tälläkään hetkellä laissa ei määritellä televisiomaksun tasoa, vaan se vahvistetaan vuosittain valtioneuvostossa. Tässä uudessa rahoitusjärjestelmässä veroluonteisen maksun täytyy olla aika kapean haarukan sisällä, ja se haarukka tulee olemaan sen 175—185 euroa, tai joku tämmöinen kuitenkin, 10—15 euron haarukka. Tämän tarkempaa tämä hallitus ei voi taata. Mutta ihmettelen seuraavaa hallitusta, jos se lähtisi tätä haarukkaa alentamaan. Uusi hallitushan voi tuoda uusia esityksiä, vaikka tämä eduskunta päättäisi minkä tason tahansa. Mutta lähtökohta on se, että me emme voi euron tarkkuudella hallituksen esitystä tuoda, vaan se tuodaan tietyllä haarukkatasolla, joka kulkee sillä linjalla, mitä parlamentaarinen työryhmä on esittänyt. Eli ei tämä hallitus pakene vastuuta. Budjettiteknisesti emme voi verolakeja säätää kuin tietyillä tavoilla, siitä on olemassa vahvat määräykset, ja näin ollen tämä laki tullaan tällä tavoin rakentamaan.

Mutta tämä keskustelu, arvoisa puhemies, on ollut erinomaista lähetekeskustelua tähän työhön, jota me teemme. Aikataulu on sen sorttinen, että asap, as soon as possible, eli tehdään koko ajan töitä. Nyt kun meillä on hallitusryhmien puheenjohtajien tuki takana, olemme voineet tätä maksujärjestelmäosiota viedä eteenpäin ja itse näiden hallintoon ja julkisen palvelun tehtävään liittyvien pykälien säätäminen ensi keväänä ei ole mikään ongelma ajallisesti niin, että se saadaan 2012 voimaan. Meillä on ainoastaan pitänyt olla ratkaisuja, joilla voidaan sitten tämä tietojärjestelmähankinta laittaa liikkeelle.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä kertomus on varsin positiivinen, osoittaa, että Yleisradio on toiminut todellakin kulttuurilaitoksena, arvokkaana toimijana, jota on täälläkin aiheellisesti verrattu Suomen kirjastolaitokseen tai koulujärjestelmään. Tämä toiminnan uskottavuus ja sen hyväksyntä kansalaisten näkökulmasta näkyy myös tämän kertomuksen sivuilla. Tyytyväisyys on vahvaa ja tavoittavuus samoin.

Ylen julkisen palvelun tehtävät on määritelty myös tämän kertomuksen sivuilla, ja ne eivät todella ole kapeat. On hyvin tärkeätä, että Yle on myös väline, jota kuunnellaan ja katsotaan, jotta tämä julkisen palvelun tehtävä muun muassa hätätilanteissa hätätiedottamisen yhteydessä toimii. Tv-maksun vastineena ihmiset saavat siis huomattavasti palveluita. On toki toivottavaa, että viime aikoina vellonut keskustelu ei vähennä tv-maksun maksuvalmiutta vaan edelleenkin päinvastoin toiveena on, että myös maksuvalmius näinä seuraavina vuosina mieluummin kasvaisi.

Ajankohtaisohjelmista, asiaohjelmista, on todettava, että ne ovat hyvätasoisia, korkeatasoisia, ja Yle on pystynyt kertomusvuosien aikana toimimaan ilman poliittista painostusta taikka pyrkimyksiä vaikuttaa eduskunnasta esimerkiksi sen toimintaan. Myöskään hallintoneuvostossa ei ole sellaista keskustelua, ainakaan en ole havainnut, joka olisi sen suuntaista, että sillä pyrittäisiin poliittisesti vaikuttamaan Ylen toimintaan. On painotettu alueellisen toiminnan merkitystä, ja sen tyyppistä on toki ollut, joka on eri asia.

Kulttuurin puolelta, kotimaisen draaman puolelta myöskin riippumattomien tuottajien näkökulmasta Yle on tehnyt hyvää työtä näiden toimintavuosien aikana. Ja niin paljon tässä joutuu kollega Laxellin puheenvuoroa kommentoimaan, että siinä mainittu valtaisa henkilöstö ja huono tuotannon taso, näihin kumpaankaan käsitykseen ei voi päästä, ei lukemalla myöskään tätä Yleisradion hallintoneuvoston kertomusta. Se osoittaa aivan toista. Ihmisten käsitykset ovat toiset, ja tuotannon määrä versus henkilöstö on aivan linjakas.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan Yleisradio on siis arvokas, voisi sanoa, ei mikään kruunun kalleus mutta tasavallan arvokas omaisuus, jota on syytä edelleenkin vaalia. Se palvelee suomalaisia hyvin, ja sen toimintaa myös tulevaisuudessa, uudessa muuttuneessa digitaalimaailmassa ja mediamaailmassa on syytä puolustaa. Näin ollen itse näen, että myös hallintoneuvosto nykyisen kaltaisena on hyvä linkki eduskunnan ja Yleisradion välillä.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Tästä kertomuksesta selviää, että Yleisradion toiminta on tavattoman laajaa. Täällä oli kokoomuksen kansanedustaja Laxell jo sanomassa, että aivan liian laajaa, eikö niin. Te lähditte siitä, että ei näin laajaa toimintaa tarvita. Laajaa se on, ja sellaista sen pitää ollakin, kun julkisesta palvelusta puhutaan. Kuka sen menee sanomaan, mikä on jonkun tarvitsemaa julkista palvelua ja mikä ei? Tämä on se ison luokan kysymys, josta tietenkin aina näissä asioissa väännetään, ja on olemassa kaksi koulukuntaa, kyllä, laajan julkisen palvelun kannattajat ja sen kapean. Kaikkein kapeimmillaan se on vain joitain viranomaistoimituksia joillekin, tämä julkinen palvelu.

Mutta kuka menee esimerkiksi sanomaan, että olympialaiset kuuluvat tai eivät kuulu laajaan palveluun, noin ihan suoralta kädeltä? Joku ei katso urheilua ollenkaan tai seuraa sitä radiosta, ja toisille se on elintärkeä. Tai vaikkapa vähän vaikeampi asia: balettiesitykset, joita Yle Teemalla on. Toiset inhoavat niitä, pitävät niitä tarpeettomina, ja toisille ne ovat erittäin tärkeitä. Kyllä Yleisradion laajan palvelun pitää lähteä siitä, että palvellaan kaikkia. Ei siellä pohjalla voi muuta filosofiaa olla, jos se ihan mennään oikeasti läpi, tämä laajuuden käsite. Kun kaikki maksavat, niin kaikkia pitää palvella. Tämä on minusta ainoa oikea, ainoa mahdollinenkin lähestymistapa.

Jos lähdetään siitä ajattelusta, että Yle on semmoinen kapea julkisen palvelun toimija, niin miten kapeaksi se sitten voidaankin viedä? Onhan niitä semmoisiakin maita, joissa tämä julkinen palvelu on supistunut pelkäksi viranomaistiedotusten lähettämiseksi. Joskus tätä suomalaista keskustelua kun on katsonut ainakin lehdistön kautta, niin ajattelisi, että joillakin on tämmöinen haave tai toive, pyrkimys suorastaan, että Yle mahdollisimman kapeaksi. Minusta sillä ei ole mitään tekemistä suomalaisen kokonaisedun ja tarpeen kanssa.

Yle tällä hetkellä tuottaa suomenkielisistä tv-ohjelmista 70 prosenttia. Niin iso osa on Ylen varassa. Radiossa se osuus on vielä isompi. Siis me olemme tekemisissä ääritärkeän kansallisen median ja kulttuurin välittäjän ja myös kulttuurin tuottajan kanssa. Ei sitä voi korvata mikään, ja tuntuisi, että Suomessa pitäisi löytyä konsensus myös kokonaiskenttään tällä median puolella eli saada myös kaupallinen puoli ymmärtämään tämä. Ehkä siellä ovat nämä välittömät ongelmat nyt todellisesti vaikuttamassa tähän Ylen vastaiseen kirjoitteluun. Se on kai tämä netti, joka ei tuota sanomalehdille rahaa ja jonne Ylen on pitänyt minusta ilman muuta ajassaan kulkevana myös mennä. Tämä kai se siellä jurraa, tämä kai se kivi on siellä kengässä. Aikaisemmin oli aika iso konsensus, että molempia tarvitaan, laajaa Yleä ja kaupallista toimijaa siinä rinnalla. Toivon mukaan tähän konsensukseen päästään takaisin.

Ylen tuleva rahoitus on ääritärkeä kysymys juuri tällaiselle laitokselle. Sen pitää olla kestävää eli pysyväisluontoista, ja sen pitää olla riittävää. Nämä kaksi ehtoa siinä on ensinnäkin, ja kolmanneksi pitää antaa Yleisradiolle riippumattomuus. Minä näen, että tässä Yle-maksu-mallissa on nyt kestävät pohjat, se on minun oma kantani, josta pitää tietenkin mennä vielä eteenkinpäin, täsmentää niitä lähtökohtia tietyiltä osiltaan. Mutta kyllä minä tosiaan pelkäämällä pelkään toimittajataustaltanikin, että budjetissa päätettäisiin joka elokuussa, tai milloin se budjettiriihi onkaan, lopullisesti, mikä on Ylen seuraavan vuoden rahoitus. Se olisi aivan liian lyhytjänteistä, ja toisaalta se veisi Yleisradion täysin poliitikkojen käsiin. Sellaista kaulapantaa ei Ylelle yksinkertaisesti saa laittaa, eikä sitä kyllä ole länsimaissa laitettukaan. Kaikkialla on suurin piirtein tämä meidän mallimme. Siinä on joka puolella ongelmia. Huomasin, kun oltiin BBC:n vieraina, hallintoneuvosto, että siellä kiinnostaa tämä Suomessa innovoitu, kehitetty, malli, koska sitä maksamatonta porukkaa on nyt paljon, kun ei ole valvonta kunnossa. Tällä pohjalla voidaan mennä ja pitää mennä, mutta siihen pitää nämä sosiaaliset vastaantulot rakentaa, ja ne on rakennettavissa, kun vaan siihen tahto löytyy. Pienituloisia vastaan pitää mennä.

Lopuksi vielä tästä hallintomallista: Hallintoneuvosto on ollut paineen alla. Tässä viitataan tähän BBC Trust -malliin, että siellä on toisenlainen malli. Minä kysyin tuolla Lontoossa, kukas sen trustin valitsee, joka näyttää aika semmoiselta monimuotoiselta. Britannian hallitus! Voin varmuudella sanoa, että tämä BBC:tä nyt hallinnoiva hallintoneuvosto tai trusti on labourin puoluetoimistossa tehty. Emmehän me semmoiseen malliin voida mennä. Minusta hallintoneuvostoon voi hyvin valita monenlaista ja tarvittavaa asiantuntemusta, eihän sitä estä mikään. Onhan siellä nytkin toimittajia, monia toimittajataustaisia ihmisiä, runoilijoita ja tietäjiä. Tätä osuuttahan voi lisätä, mutta kyllä sen eduskunnan käsissä pitää olla.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oli oikein hyvä, että ed. Tennilä toi keskusteluun mukaan myöskin sen organisointitavan, miten muualla Euroopassa tätä on hoidettu. Ei siellä napanuoraa eduskuntaan ja poliitikkoihin ole katkaistu. Siksi olen alleviivannut, että paras turva Ylelle on eduskunta, tietenkin. Ranskassa sikäläisen yleisradion pääjohtajan valitsee presidentti. Eli kyllä näitä malleja löytyy, eikä se silti tarkoita sitä, ettemmekö me ymmärrä ja hallintoneuvosto ymmärrä, että yhtiöpolitiikka on toinen asia kuin ohjelmapolitiikka. Ohjelmapolitiikassa pitää yhtiöllä olla itsenäisyys, se pitää turvata, mutta rahoituksen, organisoinnin ja tehtävänkuvauksen pitää tulla täältä. Siksi tuntuisi aivan kummalliselta, että me antaisimme sen aivan jonkun ulkopuolisen elimen hoitoon. Me annamme tehtävät, turvaamme rahoituksen, selitämme kansalle, miksi tämmöinen pitää olla. Ei Yleä voi johtaa kuin pörssiyhtiötä. Tämä on nyt se suuri huoli mielestäni, mikä tässä yhteiskunnassa on meneillään, joka lähtee siitä, että Yle ajetaan nurkkaan, siltä otetaan pois tämä täyden palvelun tehtävä: samalla rahalla kaikille, asuu sitten missä tahansa. Sitä pitää nyt eduskunnan (Puhemies: Minuutti!) ryhtyä puolustamaan vakavasti, kun uusia ratkaisuja ja valintoja ollaan tekemässä.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella, olen vähän yllättynyt siitä, että tämä mediamaksu saa näinkin suuren kannatuksen tässä salissa. Pidän kyllä kohtuuttomana sitä, että todella sama maksu lähtökohtaisesti nyt sitten oltaisiin osoittamassa kaikille. (Ed. Kallis: Nythän se on niin!) Meillä on 700 000 köyhää ihmistä, ja sen lisäksi vielä, jos ajatellaan, mistä kansaneläkeläinen, joka saa 580 euroa, mistä se maksaa tuon rahan, tai peruspäivärahalla oleva, kun peruspäivärahalla 550 niin sanotusti saa käteen, mutta verojen jälkeen saakin 450 euroa. (Ed. Kallis: Mistä hän maksaa nyt?) Mielestäni kyllä ehdottomasti budjettiperusteisuus pitää olla tässä, jolloin se on tasapuolinen (Ed. Kallis: Ei ole!) ja kohdistuu sentään ... Jos ajatellaan valtion budjettia, kuitenkin siinä jonkinlainen progressio on tällä hetkellä, (Puhemies: Minuutti!) vaikka hallitus on tehnyt kaikkensa, että tuo progressio on vähenemään päin.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meillä on tänä päivänä, arvoisa edellinen puhuja siellä, tv-maksu, joka on useita kymmeniä euroja kalliimpi kuin tämä suunniteltu mediamaksu, ja se on sidottu laiteomistukseen ja jopa vielä niin, että jos sitä ei maksa, laite haetaan valtiolle. Eli suunniteltu malli on edullisempi myöskin pienituloisille eläkeläisille.

Toinen asia: Tämä budjettirahoitus on tutkittu monissa maissa. Vain yksi maa otti sen käyttöön, Hollanti. Mitä siellä tapahtui? Julkisen palvelun yhtiön toiminta ajettiin kokonaan alas käytännössä. (Ed. Tennilä: Syöksyi!) Se oli se sen tie. Eli minä en usko tähän, että se, ed. Tennilä, toisi mitään sen kummempaa poliittista kaulapantaa Yleisradiossa, se budjettirahoitus, mutta sen tie on juuri tämä, että se tulisi yleiseen valtion tilinpitoon, ja se vaan johtaa siihen pienenemiseen, ja sen kautta siitä tulee aivan rajallinen nurkkapalvelu, mihin meidän ei pidä mennä johtuen siitä perinteestä, joka meillä on yleisradiotoiminnassa aina ollut: täyden palvelun ohjelmisto kaikille samalla hinnalla koko maassa asuinpaikasta riippumatta.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On totta, että on monta vaihtoehtoa periä tätä, ja ed. Jääskeläinen on sitä mieltä, että kaikkein paras ratkaisu olisi verorahoilla. Mutta olen monelta kysynyt, mitä veroja korotetaan, ja aina tulee tämä vastaus: jotta progressiivisuus purisi, niin se on valtion ansiotulo- ja pääomatulovero. Onko se sitten oikeudenmukaisempaa, jos perhe, jolla ei ole televisiota mutta paljon tulonsaajia, joutuisi maksamaan, sanotaan nyt, 1 500 euroa veroa. Voitteko te pitää sitä oikeudenmukaisena? Minusta teidän täytyy myöskin kertoa niille eläkeläisille, jotka tänä päivänä maksavat 223 euroa, että jos tämä tulee voimaan, niin se laskee noin 25 prosentilla. Minä luulen, että he ilahtuisivat, kun saisivat tämän kuulla. Mutta teillä on tietenkin täysi oikeus pitää omaa vaihtoehtoa kaikkein oikeudenmukaisimpana (Puhemies: Minuutti!) ja parhaana, ja arvostan sitä, että puolustatte sitä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen ollut meidän puolueen näissä erilaisissa toimikunnissa monet monet vuodet, missä on haettu sitä oikeudenmukaista mallia. Tämä veromalli pyörii nyt aika usein vaihtoehtona. Minäpä kerron, ed. Jääskeläinen, mihin johtaa, jos mennään tämä 450 miljoonaa hakemaan tuloverolla. Olen pyytänyt Verohallituksen sen laskemaan. Jos vaimon tulo on 1 500 euroa kuukaudessa, mies saa 2 000 euroa kuukaudessa, siis hyvin pienet tulot, niin sen talouden Yle-maksu on 350 euroa vuodessa, siis reilusti 150 euroa korkeampi kuin mikä tulee olemaan tämä Yle-maksu. Se on tämmöistä, kun veroilla lähdetään toimimaan. Näin se menisi.

Mielenkiintoinen tämä ed. Jääskeläisen puheenvuoro sikäli, kun hän sanoi, että ihmettelee tätä laajuutta. Parlamentaarinen työryhmä oli tietääkseni yksimielinen, ja yksi nimi siellä näyttää olevan Vistbacka. Oletteko te tehnyt vallankumouksen heti tänne eduskuntaan tultuanne, vai eikö se ryhmäjohtaja meinaa mitään?

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä edustan kansaa mahdollisimman pitkälti.

Miten te luulette, että tämän mediamaksun saatte oikeudenmukaiseksi? Miten te luulette sen? Se on aivan mahdoton järjestelmä. (Ed. Kallis: Miten niin mahdoton?) Kerta kaikkiaan, kuulkaa 700 000 köyhää ihmistä, eri tavoin köyhää ihmistä, toimeentulotuella olevia ihmisiä. (Ed. Kallis: Niin ovat nytkin ja maksavat 225 euroa!) — Niin, jos maksavat. Nyt näyttää, että tämä järjestelmä vuotaa. — Jatkuvasti nostetaan eri tyyppisiä. Kiinteistövero muun muassa on nousemassa, ja juuri ne teidän mökinmummot maksavat kiinteistöveroja. Nyt ne maksavat myöskin tätä aivan eri tavalla.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Yleisradio Oy:n hallintoneuvoston kertomus eduskunnalle vuosien 2007 ja 2008 toiminnasta ja yleisösuhde ja julkisen palvelun arvostus: Ainakin tämän perusteella näyttäisi olevan, että kansalaisilla on hyvinkin vahva arvostus tällä hetkellä Yleisradiota kohtaan. Yli 15-vuotiaista Ylen tv:n-, radion- ja internetin käyttäjistä 88 prosenttia oli vähintään melko tyytyväisiä Ylen mediatarjontaan, ja ikäryhmistä tyytyväisimpiä olivat yli 60-vuotiaat. Nuorimman eli alle 30-vuotiaiden ikäryhmän tyytyväisyys kasvoi vuodesta 2007 vuoteen 2008 samalle tasolle kuin muissa ikäryhmissä. Elikkä tämänpäiväinen viesti, mitä me olemme saaneet nauttia, on ristiriidassa kyllä tämän hallintoneuvoston selvityksen kanssa, johon minä todellakin luotan tällä hetkellä. Myös meidät kansanedustajat on syyllistetty, vaikka emme ole vielä päässeet varsinaisesti tätä asiaa edes käsittelemään.

Ministerin selvitys omassa puheenvuorossaan toi jonkun verran lisätietoa nyt tämänhetkisestä tilanteesta, mutta kyllä olisi voinut olettaa, että hallitus olisi toiminut tässä nyt huomattavasti ripeämmin ja olisi tuonut tämän esityksen eduskunnalle, että olisimme päässeet siitä keskustelemaan. Kansalaiset pidetään epävarmuudessa turhaan. Mielestäni hallituksen pitäisi nyt ottaa hyvin jämäkästi otteeseensa tämä asia ja valmistella loppuun saakka.

Myös mielestäni maksussa tulee ottaa huomioon tiettyjen väestöryhmien taloudelliset mahdollisuudet selviytyä siitä maksusta, elikkä täällä hyvin monessa puheenvuorossa on myös tämä tullut. Pietari Jääskeläinen peräsi tätä verotuksen kautta hoidettavaksi, mutta onko se sitten loppujen lopuksi edullinen? Se ainakin Tennilän laskelmien mukaan näytti siltä, että se on huomattavasti kalliimpi, tai hänen pyytämiensä verotoimiston laskelmien mukaan.

Mutta jotta tämä ratkaisu olisi kestävä, niin samalla on turvattava Yleisradion toiminta ja varmistettava, että sillä on terve kehittämisen mahdollisuus toimintansa suhteen. Myös hallintomallista voisi sanoa, että tällä hetkellä se on todella hyvä ja toimiva suomalaisessa yhteiskunnassa. On hallitus ja on hallintoneuvosto, jossa on sitten poliittisesti valittuja henkilöitä. He katsovat sitten sen toiminnan perään.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä on täällä Suomessa todella syytä olla ylpeitä Yleisradiosta, julkisen palvelun korkeasta laadusta. Maailmalla tullaan ottamaan oppia Ylestä ja sen toiminnasta.

Minusta on erittäin tärkeätä, että Ylellä on erittäin vahvat tulevaisuuden visiot. Tietoteknologia vain ottaa lisää tilaa ja media muuttuu. Yle haluaa olla mukana tässä muutoksessa ja jopa ohjata muutosta. Yle näkyy kaikkialla, niin näillä mainostauluilla, mitkä ovat olleet julkisuudessa keskustelussa, kuin sitten netissä. Tämä uusi mahdollistajastrategia on todella hieno avaus. Kun vain huolehdimme Ylen rahoituksesta myös tulevaisuudessa, niin laatujournalismi tulee elämään Suomessa vahvana.

Nyt on kuitenkin alustavia tietoja siitä, että Ylen resursseja tullaan ajamaan alas. Se merkitsee huomattavaa työvoiman vähennystä ja indie-tuotannon ostojen lopettamista. Sillä on isot työllisyysvaikutukset Suomessa.

Täällä on otettu salikeskustelussa kantaa Ylen hallintoneuvoston tulevaisuuteen. Näkisin, että Ylessä pitää olla jatkossakin kansanedustajista koostuva hallintoneuvosto. Rahalla pitää olla isäntä Ylessä. Mutta hallintoneuvoston tehtävä voisi olla vielä tarkemmin määritelty ja vastuut jaettu.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluan palata vielä äsken käytyyn debattiin tästä, milloin tehdään ratkaisuja maksun tasosta jne. Kyllä nyt todellakin toivoisin, että tässä asiassa nykyinen hallitus kantaisi vastuuta ja voisi tätä asiaa ratkaista eikä piiloutua näiden teknisten syiden taakse. Varmasti jotakin kannanottoa tässä asiassa myös tämä hallitus voisi tehdä, muuten pidän tätä toimintaa, jos ei näin menetellä, vastuun pakoiluna, että ei uskalleta tehdä tässä kiistanalaisessa ja kansalaisia kuohuttavassa asiassa oikeita ratkaisuja.

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on moneen kertaan todettu, yleisradiotoiminta on tapa turvata kaikkien kansalaisten osallisuus tästä yhteiskunnasta. Tämä on mielestäni oleellinen osa tätä julkisen palvelun tehtävää. Uskon, että Yleisradion toiminnan arvostus sinällään on kansalaisten keskuudessa kohdallaan, mutta harvoin tulee ajatelleeksi sitä, miten laajasti me itse asiassa käytämme Yleisradion palveluita. Yhtenä esimerkkinä voisi todeta, että niiden uutisten, joita me katsomme oikeastaan miltä tahansa kanavalta, tekemiseen käytetään varmasti sellaista historiallista tietoa, materiaalia ja taustoja, joita Yle on vuosien ja vuosikymmenten aikana koonnut. Täällä käytettiin monia hyviä puheenvuoroja, joissa kuvattiin tätä laajaa toimintaa.

Itse haluan nostaa esille erityisryhmät, erityisesti tekstityksen aseman, ja toivoisin kyllä, että tässä myöskin viestintäministeri vähän patistelisi myös kaupallisia kanavia hoitamaan tätä rootelia hieman paremmin, koska tämä tekstitys ei ole pelkästään erityisryhmäkysymys. Kun väestömme ikääntyy, niin yhä useammat ihmiset tarvitsevat tekstitystä myös muista kuin tästä erityisryhmänäkökulmasta lähtien.

Sitten haluan jälleen kerran kehua suurin kirjaimin yleisradioyhtiömme lastenohjelmatuotantoa. Kun olen kahden pienen pojan äiti, niin voin kyllä sanoa, että erityisesti se, mitä on tehty yleisradioyhtiön toimesta verkkosivuille suunnattua palvelua myöskin lapsille, on häkellyttävän hienoa työtä ja sellaista, joka rohkaisee ja opettaa lasta siinä samalla ja on kuitenkin turvallista. Se on minusta aivan keskeinen asia.

Tästä, arvoisa puhemies, oikeastaan pääsen sellaiseen toiveeseen, jonka haluan esittää tässä Yleisradion hallintoneuvostolle. Nimittäin pohdiskelin hieman sitä, kuinka yleisradioyhtiössä ja hallintoneuvostossa arvioidaan erilaisia laatuasioita. Tämä tuli mieleeni siitä, että aika usein kansalaiset ottavat yhteyttä, kuinka ollakaan, pienten lasten vanhemmat tällaiseen toiseen pienten lasten vanhempaan, ja kertovat, että erilaisten tv-ohjelmien puffausta eli mainostamista, jossa on aika rajujakin kohtauksia, tapahtuu kaikilla kanavilla, myöskin Yleisradion kanavilla, sellaiseen aikaan, jolloin myöskin vielä kotitalouksien pieni väki saattaa olla tv-vastaanottimien ääressä. Ajattelin, että noinkohan löytyy tästä hallintoneuvoston hienosta kertomuksesta jotain, ja löysin täältä sisällysluettelosta kohdan, jossa mainittiin sana "turvallisuus", mutta sen alta ei ainakaan löytynyt näitä asioita vaan vähän toiseen asiaan liittyvää tietoa. Voisi olla paikallaan hieman arvioida myös hallintoneuvoston toimesta sitä, onko joitakin ongelmakohtia tämän tyyppisissä asioissa. Meillähän on tietoa siitä, että tv:n katselu on ainakin joiltakin osin lasten osalta kovastikin viime vuosikymmeninä ollut kasvussa, ja tavallaan tämänkin puolen arvioiminen mielestäni kyllä kuuluisi yleisradioyhtiöllemme ja sen hallintoneuvostolle.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean vielä tähän käytyyn rahoituskeskusteluun sen, että kun täällä on esitetty budjetin kautta rahoittamista, niin olen kyllä suhtautunut itse siihen aika skeptisesti. En näe sitä niinkään tällaisena puolueettomuuskysymyksenä, riippumattomuuskysymyksenä, joka täällä on myös noussut esiin, vaan erityisesti yhtiön pitkäjänteisen kehittämisen kysymyksenä. Pelkään kyllä, että mikäli valittaisiin tämä budjetin kautta tapahtuva rahoitus, siinä todellakin voisi olla edessä tällainen hiljainen, pikkuhiljaa tapahtuva näivettymiskehitys. Esimerkiksi tällaisena taloudellisesti hankalana aikana juustohöyläperiaate kyllä varmasti ei jättäisi myöskään yleisradiotoimintaa rauhaan. Sen vuoksi, nimenomaan tämän pitkäjänteisen kehittämisen kannalta, pidän budjettirahoituksen valintaa erittäin ongelmallisena. Tosin siinä on myös tämä riippumattomuusnäkökulma, mutta en pidä sitä niin ratkaisevana. Uskon, että esimerkiksi sellaisia palveluja kuin Yle Areenaa tuskinpa olisi lähdetty kehittämään, ellei olisi tiedetty, että sille toiminnalle aivan oikeasti on tulevaisuudessa myöskin resursseja ja varoja.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Aion selviytyä paikaltani puheenvuorostani.

Yleisradion hallintoneuvoston kertomus eduskunnalle on mielestäni hyvä. Pieniä puutteita siinä varmasti on, mutta täällä on kuvattu hyvin sitä, mikä on Ylen palvelutehtävä, ja miten Yle on sitä sitten myöskin lain pohjalta toteuttanut hyvin kattavasti. Yleisradion toimintaa ylipäätään voidaan olla äärimmäisen tyytyväisiä ja meidän suomalaisten pitää olla siitä ylpeitä, niin kuin täällä ed. Lipponen totesi.

Yleähän on yritetty nyt tässä niin sanotun lautakasakysymyksen osalta ja tämän kyseisen ohjelman suhteen mollata sillä tavalla, että se on kyllä vähän hirvittänyt. On asetettu ikään kuin tämmöiselle poliittiselle alttarille Ylen tulevaisuus, ja näin ei voi tietenkään olla. Meillä on selkeästi olemassa säännöt, ohjeet ja lait siitä, miten Yle toimii. Tässä suhteessa keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan vaatimus siitä, että Ylen toimitusjohtaja-pääjohtaja pitäisi erottaa, niin kuin on todettu, niin hallitus tekee omalta osaltaan päätöksiä ja toimitusjohtaja omalta osaltaan.

Hallinnon suhteen olen samaa mieltä kuin ed. Lipponen, että kyllä tässä uudessa mallissa tulee turvata se, että Ylen hallintoneuvoston rooli tulee korostumaan, ja että Ylen hallintoneuvostoon valittaisiin kansanedustajia. Silloin tämä suora yhteys eduskuntaan valvonnan elimenä pysyisi.

Olen pohdiskellut myöskin tätä mediamaksua, Yle-maksua, tv-maksua, ja tullut vähän samanlaiseen johtopäätökseen kuin ed. Huovinen, että kyllä se niin taitaa olla, jos mennään budjettirahoitukseen, että silloin Yle on samalla tavalla, kuin vähän kaikki muutkin menokohdat, kriittisen tarkastelun alla varsinkin tämmöisen taantuman, laman, kourissa. Pelkona on se, että silloin ei turvata Ylen pitkäjänteistä, monipuolista kansalaistiedon ja informaation saamista. Ylellä tässä suhteessa on merkittävä tehtävä. (Puhemies: 2 minuuttia mennyt!) Siinä mielessä rahoituksen turvaaminen pitkällä aikavälillä on äärettömän tärkeä asia.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Kun täällä kertomuksessa hallintoneuvoston jäsenten kohdalla kd:n edustus päättyi huhtikuulle 2007, niin muutama sellainen kuitenkin tulevaisuuteen katsova näkökulma tämän kertomuksen pohjalta.

Ed. Huovinen nosti äsken ansiokkaasti esille erään yksityiskohdan erityispalveluiden osalta eli tekstittämisen. Kun kansakuntamme väki vanhenee, huonokuuloisuus tulee varmastikin lisääntymään. Tällä hetkellä arvioidaan, että noin 700 000 ihmistä kärsii kuulemisen vaikeudesta ja tekstittämisen osuus on kotimaisten ohjelmien osalta 30 prosenttia. Tähän toivottavasti tulevat polvet hallintoneuvostoissa ja Ylen johdossa kiinnittävät erityistä huomiota. Ihan yksityiskohtaisena piirteenä tähän taloon liittyen poliittisia ja ajankohtaisia kotimaisia ohjelmia ei tekstitetä ollenkaan. Ajatellaanpa nyt vaikkapa vaalikeskusteluja, minkälainen porukka, noin 700 000 kuulee meidän vaalikeskusteluistamme vain joitakin ääniä ja osia, ei välttämättä koko ohjelmaa. (Ed. Heinonen: Suoria lähetyksiä!) — No, ne voi jälkitekstittää Areenalle aina. Tämä yhtenä kohtana.

Toinen asia, johon olen opintomatkoilla muiden televisioyhtiöiden nettisivustoilla törmännyt, on erityisesti Englannissa BBC:n sivuilla erittäin ansiokkaat ja monimuotoiset kielenopetusohjelmat erityisesti henkilöille, jotka eivät osaa maan kieltä. Tästä minusta myös evästys Yleen. Suomi on harvaanasuttu maa, meillä esimerkiksi maahanmuuttajat asuvat laajalla alueella. Yle voisi olla tässä edeltäkävijä tuomalla ei pelkästään siis koululaisille ja opiskelijoille, vaan suomea tai myös ruotsia vieraana kielenä opiskelevalle maahanmuuttajalle esimerkiksi. Tämäkään palvelu ei ole pelkästään sitten taas ei-suomenkielisille ihmisille, vaan siellä voi aina huoltaa ja tarkentaa kieltään myös ihan syntyperäiset.

Kolmas näkökulma, jota haluan kulttuurin ystävänä korostaa Ylen tehtävissä, on kotimaisen kulttuurin, myös muun kuin viihdekulttuurin, tallentaminen ja säilyttäminen. Tässä Yle on tehnyt viime vuosina varsin uraauurtavaa ja tärkeää työtä.

Sitten ihan lopuksi kommentti täällä paljonkin keskustelua herättäneeseen tällä hetkellä Yle-maksuna kulkevaan uuteen maksutapaan. Täällä on kritisoitu budjetin kautta tapahtuvan rahoituksen mahdollisuuksia ja tuotu esiin sitä, että säästöt tulisivat varmasti huonoina aikoina puremaan Ylen rahoitukseen. Jos mietitään esimerkiksi tällä hetkellä eduskunnassa käsittelyssä olevaa budjettia, me elämme puheittemme mukaan erittäin tiukkaa aikaa. Rokotammeko me kulttuuripalveluita, oopperaa, taidetta, teatteria, musiikkia jne., niin muistini mukaan me enemmänkin panostamme kulttuuripalveluihin. Tällä kohdin minusta tämä juustohöylän pelko Ylen kohdalla ei ole tässä perusteltu. Itse kannan kovasti huolta pienituloisten ja erityyppisten kotitalouksien, kuten yhden hengen kotitalouksien, asemasta. Minun mielestäni tätä Yle-maksu-asiasta ei voi sanoa vielä, että tämä olisi ihan yhtenä palana nielaistava asia.

Vielä ihan kyllä provosoiduin siitä, että tuon maksun taso jätettäisiin seuraavalle eduskunnalle. Näen näin, että tässä oikein syötetään nyt vaaleihin semmoista huutokaupan aihetta, kuka pistää halvimmalla Yle-maksulla vaaleissa. Kyllä tässä kohdassa näen, että tällä hetkellä työn alla oleva työ pitää saattaa tällä vaalikaudella loppuun.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Olen julkisesti ollut Yle-kriittinen, ja vaikka ei aina olekaan järkevää kritisoida Yleä, uskallan sen nyt kuitenkin tässäkin tehdä. Edustan ehkä sitä sukupolvea, joka ajattelee tästä asiasta hieman toisella tavalla kuin moni tässä salissa. Sen takia lähestyn asiaa ehkä hieman erilaisesta kulmasta. Olen kuitenkin, arvoisa puhemies, sitä mieltä, että Ylen toiminta on ehdottomasti turvattava, sitä ei missään tapauksessa pidä vaarantaa. Yleä tarvitaan vastaamaan sen tärkeimmistä tehtävistä, ja nämä tehtävät tulisi minun mielestäni nyt kuitenkin käydä läpi ja terävöittää tuota Ylen keskeistä roolia. Minusta tilanne ei voi olla sellainen, että Yle paisuu kuin pullataikina vuosi vuodelta.

Tv-maksua on Suomessa maksettu ja kerätty jo 1950-luvulta lähtien. Nykyään tuo ohjelmatarjonta on laajentunut niin, että enää ei puhuta pelkästään televisiosta eikä pelkästään radiosta, vaan nykyisin hyvin paljon näistä palveluista on siirtynyt myös internetiin ja erilaisiin muihin uusiin laitteisiin. Tämän myötä tuo vanha logiikka siitä, että jos omistat tv-vastaanottimen, niin myös maksat, on vanhentunut. Olen siitä ehdottomasti samaa mieltä, ja se vaatii uudistamista. Ylen tehtävä on Ylen omien kotisivujen mukaan tuottaa julkisen palvelun ohjelmistot mahdollisimman tehokkaasti. Ylen tehtävä ei ole tuottaa taloudellista voittoa, näin Yle itse toteaa.

Arvoisa puhemies! Minusta ei Ylen tehtävä voi olla se, että se tulee koko ajan, joka päivä ja joka hetki, aina, kaikille mahdollisille uusille viestinnän saroille, kun jotain uutta viestinnän maailmassa tapahtuu. Ylen tehtävä, julkisen palvelun määrittely, jää ehkä edelleenkin hieman ylimalkaiseksi. Täälläkin on puhuttu täyden palvelun mediatalosta. Itse en sellaista niin laajaa ajattelua kovinkaan helpolla olisi alleviivaamassa. Itse näen niin, että Ylen tehtävä on vastata muun muassa erityisryhmien ohjelmatarjonnasta, joka täällä on noussut esille, puhutaan sitten tekstityksestä, jonka äsken ed. Palm nosti ansiokkaasti esille taikka sitten pienempien väestöryhmien ohjelmatarjonnasta, joka on ihan keskeinen tehtävä Ylelle. Ylen on myös vastattava suomalaisesta kulttuurista ja draamasta, osaltaan myös urheilusta ja ennen muuta ajankohtaisohjelmista, laadukkaasta uutispalvelusta ja sitten näistä lastenohjelmista, jotka ed. Huovinen muun muassa omassa puheenvuorossaan varsin laajasti esille nosti. Tässä on minun mielestäni niitä keskeisiä tehtäviä, joihin Ylen pitäisi tulevaisuudessa entistä vahvemmin keskittyä.

Ehkä suurin linjamuutos tapahtui Ylessä silloin, kun Yle luopui Suomen Tietotoimiston palveluista ja päätti perustaa oman uutistoimistonsa. Tämän myötä Yle nakertaa STT:n toimintaedellytyksiä ja kilpailee uutistarjonnan hinnalla. Siitä yhtenä esimerkkinä voi jo mainita nuo kauppakeskusten valotaululla pyörivät Ylen verkkouutiset, jotka Yle antaa sinne tällä hetkellä ilmaiseksi. Ylen tällainen laajentumishaluinen politiikka minun mielestäni voi jopa vaarantaa Suomen Tietotoimiston tulevaisuuden ja sitä kautta uhata ja kaventaa monipuolista ja moniarvoista tiedonvälitystäkin myös Suomessa.

Ylen tarjonnan laajentaminen on minun mielestäni ongelma myös siksi, että sen liiketoimintalogiikka poikkeaa riippumattomista viestimistä. Ylen rahoitushan on varma, niin kuin täällä on jo tuotu esille, ja se tulee tämän uuden mediamaksun myötä entistä varmemmaksi. Yhtiö voi tarjota palvelujaan jopa mielivaltaisella hinnalla, vaikkapa ilmaiseksi, niin kuin tässä esimerkissäni kuvasin. Nämä muut viestimet joutuvat miettimään joka kerta, miten ne saavat tuon oman palvelunsa toimimaan niin, että se on kannattavaa ja että ne ylipäätään voivat tuon palvelun tarjota.

Arvoisa puhemies! Nostan toisen esimerkin, missä minun mielestäni Yle on sellaisella alueella, jolla sen keskeisen tehtävän perusteella sen ei minun mielestäni tulisi olla. Voi kysyä, onko amerikkalaisten tv-sarjojen esittäminen Ylen keskeistä perustehtävää. Ylehän teki nyt uuden sopimuksen HBO-yhtiön suosikkisarjoista omille kanavilleen. Silloin kun tuo ensimmäinen sopimus tehtiin, niin puhuttiin miljoonasopimuksesta. Nyt uuden sopimuksen hintaa ei enää edes haluttu meille suomalaisille kertoa. Näitä ohjelmia, joita nyt esitetään, ovat muun muassa Sopranos ja The Pacific -ohjelmasarjat. Ne ovat sellaisia ohjelmia, jotka suomalaiset ovat nähneet jo aiemminkin Nelosella ja osin MTV3:lla. Voi kysyä minun mielestäni ihan perustellusti, mitä lisää suomalainen katsoja saa siitä, että Yle ostaa näitä ja kilpailee isolla rahalla näistä ohjelmista, jotka jo muutenkin Suomessa näkyivät. (Ed. Pertti Virtanen: Oppii, kuinka mafia toimii!)

Voi kysyä myös sitä, onko oikein, että Yle on kilpaillut vuosien aikana esimerkiksi erilaisten urheilusarjojen kovista tv-oikeuksista, kun kerran tosiasia on kuitenkin, hyvät edustajat, se, että suomalainen tv:n katsoja lopulta maksaa tuon sisäisen kilpailun, sen kilpailun, jota käyvät mainosrahoitteiset kanavat ja Yleisradio, joka saa rahansa toisella tavalla. Näin suomalainen kilpailu nostaa näitä lisenssimaksuja, ja aina suomalainen tv:n katsoja on maksaja, on sitten kyse siitä, voittaako Yle vai voittaako joku toinen, joka tapauksessa suomalainen tv:n katsoja on se maksaja.

Arvoisa puhemies! Voisi aivan perustellusti kysyä, ovatko suomalaiset sanomalehdet ja Yle kilpailijoita vai yhteistyökumppaneita, mitä niiden pitäisi olla. Sitä voi hyvin myös pohtia. Kuinka paljon Ylen tulee esimerkiksi näkyä ja kuulua internetissä, sitäkin voisi monta kertaa miettiä.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on tuo Yle-maksu, mediamaksu, ollut varsin paljon esillä. Itse kannatan sitä, että tällaisella maksulla tuo Ylen rahoitus tulevaisuudessakin tullaan keräämään. Niin kuin ministeri Lindén totesi, tällainen haarukka-ajattelu on tulossa, ja se on minun mielestäni ihan oikea. Mutta näillä aiemmin esittämilläni esimerkeillä halusin nostaa keskusteluun sitä, mihin tuon haarukan sitten tulevaisuudessa pitäisi asettua, missä kokoluokassa mediamaksun pitäisi olla. Haluammeko me olla kilpailemassa näillä mediamaksuilla näistä edellä mainitsemistani tv-ohjelmista, siitä minun mielestäni olisi aiheellista myös keskustella.

Arvoisa puhemies! Voisi ihan perustellusti myös miettiä sitä, voisiko osan näistä Ylen toiminnoista rahoittaa jollain muullakin tavalla kuin mediamaksulla. Nämä ovat sellaisia asioita, joihin varmasti tulevaisuudessa tulee entistä tarkemmin puuttua.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Heinonen oli sitä mieltä, että Ylen toimintalaajuutta pitäisi rajoittaa. Minun mielestäni Ylellä pitää olla laajat toimintavaltuudet, toimintamahdollisuudet. Siinä mielessä en kannata sitä, että Ylen toimintakenttää rajoitetaan, sen pitää palvella koko kansaa.

Minä ihmettelen sitä, että täällä mediamaksusta on puhuttu niin paljon. Ei kukaan aseta kyseenalaiseksi sitä, että kun kaupalliset televisioyhtiöt mainostavat, siellä mainostetaan margariinia, siellä mainostetaan leipää, siellä mainostetaan maitoa, siellä mainostetaan jukurttia, kaikkea, niin jokaisesta purkista me joudumme maksamaan näille kaupallisille tv-yhtiöille, kun ne maksavat näille näistä mainoksista. Tästä ei purnata lainkaan, tämä on ikään kuin selvyys. Minun mielestäni pitäisi tähän puuttua. Minkä tähden meidän pitää maksaa näistä? Näistä maksavat myöskin köyhät ihmiset ja pienituloiset eivätkä vain suurituloiset. Tämä on täysin järjetön systeemi, mikä tällä hetkellä on. Jokaisesta purkista, mitä mainostetaan, aina pitää maksaa näille yhtiöille ja ennen kaikkea niitten omistajille voittoa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt ed. Heinonen ei ole oikein sisäistänyt julkisen palvelun tehtävää ja sitä, millä tavalla julkisen palvelun tehtävän pitää olla siinä määrin kaikkia kansalaisryhmiä palvelevaa, että he seuraavat, että he ovat meidän yhytettävissämme. Kysymyshän on eduskunnan välineestä, eduskunnan ja sen enemmistön tukea nauttivan hallituksen kanavasta. Sillä tavalla karsien kuin te äsken teitte, se tavoite ei toteudu. Sitten toisekseen, pitää elää ajassa mukana. Se on tärkeää.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinosen puheesta yhden yksityiskohdan huomasin, missä hän mainitsi, että on ostettu Yleisradiolle ohjelmia, jotka jo aiemmin ovat muut yhtiöt ostaneet, ja niitä esitetään. On luonnollista, että se on jo aikamoista törsäystä tai huolimattomuutta.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä nimenomaan elän ajassa, ja sen takia haluan herättää tällaista keskustelua siitä, miten Yle tulevaisuudessa tulisi toimimaan.

Ed. Kuoppa nosti esille, että kukaan ei puhu mainosrahoitteisista kanavista, siitä, miten ne rahoitetaan. Minähän nimenomaan puhuin tästä, eli nostin esille sen, että kun näistä lisensseistä kilpaillaan, maksetaan entistä kovemmat hinnat esimerkiksi näistä HBO:n tv-sarjoista. Voittaa ne sitten Yle tai mainosrahoitteiset kanavat, niin kummassakin tapauksessa, niin kuin puheenvuorossani totesin, maksaja on suomalainen tv:n katsoja.

En myöskään esittänyt sitä, että Yle ei palvelisi koko kansaa, vaan nimenomaan halusin lähestyä tästä samasta kulmasta, jota täällä muutamat muutkin ovat esille tuoneet, että mikä on se Ylen keskeisin tehtävä. Ed. Pulliaisen näkemys siitä, että se tarjoaa kaikille kaikkea mahdollista, on tietysti yksi lähestymiskulma tähän.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On vähän surullista, että ed. Heinonen liittyy niihin harvoihin Ylen syöjiin, joita täällä tänä iltana on ollut äänessä, enkä usko, että se johtuu hänen nuoruudestaan. Kyllä siinä on jokin muu syy.

Mutta ihan tuohon äskeiseen: Esimerkiksi MTV3:n, Mainostelevision, olemassaolonhan maksavat kuluttajat. Eikä se ole mikään vapaaehtoinen maksu, leipää on syötävä ja maitoa juotava ja joskus jukurttiakin otettava, ja hinnat nousevat aina sen mukaan, mitä enemmän mainostuloja sinnepäin, siis televisiolle, menee.

Mutta, arvoisa puhemies, pyysin puheenvuoron nimenomaan ed. Palmin ja ed. Huovisenkin puheenvuorojen pohjalta. Todella tuo tekstitysvaatimus, suuremmat tekstit ja enemmän tekstityksiä, on aikaisemmin useamman vuoden aikana ollut esillä, vähän huonosti on menestytty. Ja myöskin viittomien käyttö Yleisradiossa, tuon kielen käyttö, joka oikeastaan perustuslaissa on säädetty ja jonka käyttö olisi tarpeellista, sen esiintyminen, on hyvin, hyvin harvinaista.

Lopuksi, puhemies, todella on tärkeä asia se, mikä tänään on tullut esille tässä mediamaksukysymyksessä Ylen rahoituksessa, että tämä sosiaalinen kompensaatio tapahtuu tehokkaalla tavalla, sitä on painotettava. Sitä on useissa puheenvuoroissa painotettu, ja haluan vielä alleviivata sitä kysymystä ja myös kysymystä siitä ryhmästä ihmisiä, jotka ovat todellakin tämän audiovisuaalisen tiedonvälityksen ulkopuolella.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Harvalukuinen kollegaisto! Aloitanpa taas nuoruuteni gurun Marshall McLuhanin vanhalla huonosti käännetyllä The medium is the message -jutulla siinä mielessä, että nykyään ei ainoastaan väline, vaan tosiaan, kun Ylestä puhutaan täällä, niin se, joka välinettä käyttää, on viesti. Se, joka omistaa. Kuten ed. Pulliainen sanoi, aivan oikein minunkin mielestäni, yltiövapauden ja kaiken näköisen oikeistolaisuuden hurmaamia nuoria aina riivaa joku semmoinen, että jos joku on demokraattista tai yleisesti, julkisesti, omistettua, niin sitten se on jotenkin huonoa. Sen ymmärtää vasta sitten myöhempään, miten nämä asiat oikeastaan lisäävät vapautta, koska kun puhutaan julkisesta palveluksesta, niin Ylen kohdalla minä puhuisin jopa yksilöllisestä palveluksesta. Nämä kanavat, jotka tarjoavat näitä maksullisia parempia televisioita, niin sehän on vanha amerikkalainen mediatotuus ja tutkimustulos, että täytyy aina tavallaan yksinkertaisemman ja, voisiko sanoa, vähän niin kuin tyhmemmänkin mukaan rakentaa tietyt ohjelmapaketit, jotta saataisiin maksimaalinen hyöty — tai ei se nyt välttämättä tyhmimmän mukaan ole, anteeksi vaan yksinkertaisimmille, jotka eivät tajunneet — vaan sen mukaan, millä rajoilla siellä ikään kuin liikutaan, että voidaan sitten täysipainoisesti rahastaa.

Hyvänä esimerkkinä on vaan se, kun aikoinaan mainostettiin varsinkin maksullisia kanavia siten, että ne saatiin tällä interaktiivisuudella. Mitä on interaktiivisuus nykyään? Esimerkiksi, jos vertaa Ylen ohjelmia, lastenohjelmat nyt on kehuttu jo, mutta jos otetaan Ylen tietokilpailu ja tv-kakkosen, katsokaapa joskus sinne, jos olette heränneet, niin siellä on sentään järkeviä kysymyksiä, että ihan kuin meidän koulustamme tai jostain opiskelusta olisi ollut hyötyä. Mutta kun, arvoisa puhemies, mennään tänne Nelosen tai Kolmosen tai vielä pahempaan suohon sinne subbeihin ja muihin, niin kysymykset ovat suunnilleen tällaisia: "Kuka on eduskunnan puhemies?" Alkaa: "Än, ii, ii", ja sitten puuttuu kirjain, ja sitten on "öistö" suunnilleen. Ja sitten: "Soittakaa nyt heti, odotamme täällä seitsemään asti, ja voitat varmaan jotain."

Eli tätä on interaktiivisuus koko ajan, koko ajan, paitsi tietysti jotain tämmöisiä saman kaltaisia pelejä, paljon huonompitasoisia maksuttomampia, jatkuvaa tavallaan tämmöistä peliformaatin pyörittämistä, mitä näillä sitten myös radiokanavilla harrastetaan, jotka kaapattiin siitä ideasta, kun julkisen palvelun idea kaupallisena piti levitä silleen, että sitten maakunnat saavat omaa palvelua. Sitten nämä isot firmat, jotka rahastavat näillä samoilla maksullisilla paremmilla televisioilla, kaappasivat nekin ja pistivät sinne pyörimään aina samat jutut ja mainoksia väliin. Eli siis mainoksia väliin, se on se ainoa palvelumuoto oikeastaan. Joskus mainokset ovat Suomessakin aika korkeatasoisia.

Mutta tähän alkuun sanon heti sen — ed. Alatalo sanoi kauniisti, että hän hienosti ja rehellisesti on mediamaksun puolella — että minun mielestäni mediamaksu on täysin hanurista, jos käyttäisi jotain suomalaista vanhaa perinteistä ilmaisua. Eli nykyhallituksen ainoa logiikka, kuten ministerillekin sanoin, on se, että tasavero joka paikkaan, tasavero joka paikkaan, on ihminen köyhempi, opiskelijampi, mikä tahansa, niin tasavero, tasavero, tasavero. Tässä puhutaan jo niin isosta maksusta, jota siis ei ole vielä määritelty, että tämä selkeästi vaikuttaa siihen, että jälleen kerran isommat saavat tästä avun. Vertasin tosiaan sitä siihen, että kun me menemme eteenpäin siinä, mitä oikein tässä ajetaan takaa, niin voitaisiin niin kuin porrastaa, aivan kuten ministeri Vapaavuori tänään ja eilen televisiossa ja tänään lehdistössä todisti, että kun tulee uusi tämmöinen kiinteistövero, niin sitten suoraan sanottuna se on sitä, että ökyrikkaat kun rakentavat semmoisia taloja, joihin saa kaikki mukavuudet, niin niistä ei tarvitse maksaa veroja. Samalla lailla voidaan hankkia sen kaltaiset tietokoneet ja televisiot, jotka eivät kuluta mitään, niin kuin todistaa sitten edustajakin siinä sen, että tämä ei kuluta mitään, niin siitä saa sitten verohelpotuksen. Jokainen tajuaa tämän vanhan huonon, tai ei välttämättä huonon mutta vanhempi-ikäisen auton logiikan tässä, että köyhille, opiskelijoille, huonompituloisille, työttömille jää aina vaan enemmän maksettavaa tässä yhteiskunnassa. Ja tämä on sillä logiikalla olemassa tämä juttu.

Itse Ylestä. Ylen puolustajana sanoisin, että Ylen pitäisi ottaa tämmöinen berlusconiasenne täydellisesti Suomen puolustajana, suomalaisen, itämerensuomalaisen kulttuurin puolustajana. Jos joku sattui katsomaan vähän aikaa sitten, kun pari päivää sitten tuli sunnuntaina Viron television tuottama ohjelma — nimi ehkä oli "Missi ja ydinsota" tai jotain sen kaltaista — niin siinä oikeastaan sanottiin aivan kuin Lennart Meri myöhemmin sitten, kun sanoi minulle vähän aikaisempaan, oli veljeskansamme presidenttinä, että Suomen televisio pelasti Viron. — Pelasti Viron.

Samalla lailla Ylellä mielestäni on se vastuu, henkinen ja sivistyksellinen vastuu, että suomen kieli ja suomalainen kulttuuri pidetään yllä kaiken sen paineen keskellä, jota Rkp:n kaltaiset puolueet tässä maassa törkeimmin harrastavat. Tänäkin päivänä, aivan kuten ministeri Pekkarinen sanoi minulle, kun menin kulttuuritilaisuuteen tuossa ja kun puhuttiin näistä teollisista tekijänoikeuksista, että tämän hallituksen aikana siihen ei voi kajota, koska tämä neljän vuoden juttu on lyöty kiinni. Tänä päivänä Ilta-Sanomien vanha päätoimittaja Pietilä kirjoitti tamperelaisessa mediassa siitä, missä on maahanmuuttokeskustelu.

Täällä ed. Zyskowicz todisti, että ministeri Thors pannaan koville, mutta ilmeisesti se on sovittu niin selkeästi, että Rkp saa tuoda tänne niin paljon kuin haluaa tai sielu sietää sen mukaan, mitä on sovittu, ja kaikki tavallaan Ylen palvelu, mitä täällä vaaditaan, viittaa sinne päin, että niillä palveltaisiinkin sitten näitä maahanmuuttajia kaikkia, huonompikielitaitoisia, tai ei siis huonompikielitaitoisia vaan peräti niitä, jotka eivät edes välitä osata suomea. Eli tavallaan ollaan enemmän ja enemmän rkp:läisellä linjalla, joka justiin tänään Hesarissa todisti sitä, että he halua-vat tänne enemmän maahanmuuttajia, mutta eivät omiin kuntiinsa.

Eli tämä on kaikki tällä yksinkertaisella logiikalla. Jollei Ylen kaltainen valtava koneisto — meillä on todistettu television ja muun vastaavan median enempi ja enempi oleva mahti tähän yhteiskuntaan — jollei Ylen hallintoneuvosto rupea aidommin demokraattiseksi, pistä kovemmille näitä oikeuksia, mitä kaupalliset televisiokanavat ja vastaavat saavat, niin Suomi vajoaa enemmän ja enemmän tähän lapselliseen suohon, jota eräät edustajatkin täällä yltiövapauden nimissä meille markkinoivat.

Kilpailu tässä asiassa on tavallaan ... Viime kerralla, kun olin eduskunnassa, arvoisa puhemies, puhuin, että tällä alueella kilpailutetaan asioita, joihin ei kilpailu sovi. On jopa naurettavaa puhua siitä, että Yle saisi jostain jotain kilpailuetua. Yle tarvitsee kaiken edun ja meidät kaikki puolustamaan suomalaisen kulttuurin, suomalaisen mielen, suomalaisen miehen ja naisen, naisen tasa-arvon ja kaikkien näitten oikeuksien julistamista jatkuvasti jokaiselle maahanmuuttajalle. Jokaiselle rkp:läiselle täytyy muistuttaa — nyt en puhu siis ruotsinkielisistä, joita arvostan monin tavoin, mutta Rkp:n kaltaiselle tietynlaiselle puolueklikille — sitä, että he ovat saaneet sen kaiken sen takia, kun Suomessa on ollut parlamentarismi ja demokratia niin voimissaan. Sen takia he ovat saaneet Yleltäkin tilaa, eikä pitäisi sen takia käyttäytyä öykkärimäisesti niin, että aivan kuin syöpänä leviää ja myrkyttää kaiken sen mielen tässä, mistä olikaan kyse. Kiitollisuus on unohdettu kokonaan.

Väitän, että tässä virolaisten ohjelmassa oltiin äärimmäisen kiitollisia siitä, että he saivat Suomen kautta katsoa jopa Dallasia, aivan, ed. Heinoselle, todella amerikkalaista tv-ohjelmaa. Koska mitä näillä kaupallisilla jutuilla tulee, nehän ovat ... Menkää Anttilaan katsomaan. Pari kolme vuotta jäljessä pyöritetään Nelosella, Subtv:llä ja, mikä tämä yksi oli, Kolmosella amerikkalaisia sarjafilmejä, jotka tällä paremmalla televisiolla ovat suunnilleen ajassa. Mutta sitten kun ne ovat olleet siellä ajassa — huomatkaa, nämä paremmat televisiot ovat hyvin maksullisia — niistä nämä porukat nyt täällä huutavat siitä, että ei se olisi oikeudenmukaista, jos rikkaammat joutuisivat budjettirahoituksella maksamaan vähän enemmän veroa siitä, kun varaa on ostaa kuitenkin kanavapaketteja ja kun tulee 500 jalkapallo-ottelua vuodessa eräältäkin ja ehtii katsoa niistä kymmenkunta. Miksi ette laske niin päin, kuinka älyttömästi heitän rahaa hukkaan sillä, että hankin kanavia, joita en ehdi katsoa? Päinvastoin siitähän saa hirvittävän stressin, kun on maksanut komeat kanavapaketit ja on tämmöisessä työpaikassa, jossa täytyy iltaa myöten istua eikä pääse katsomaan niitä maksettuja juttuja, paitsi tietysti lapset ja vaimo voivat nauttia kyseisistä jalkopallo-otteluista. Tämä on nyt tämmöinen ääriesimerkki. (Puhemies: 10 minuuttia!) — Aha, aika kuluu, kun on lupsakkaa kertomista. (Ed. Pulliainen: Yllätyksiä täynnä!) — No, tämä on kyllä tosiaan.

Mutta tosiaan tämmöisiä tasaverojuttuja en missään nimessä, arvoisa puhemies, enää halua kuulla enkä nähdä muuta kuin siinä mielessä, että hallitus paljastaa kovan sisäisen, vastenmielisen luonteensa. Siinä mielessä ihmettelen vihreitten mukaanmenoa tähän, koska kyllä jos puhutaan nyt joistain näistä salamatkustajista tai joistain, jotka — vaikka opiskelijat — voisivat päästä vähän helpommallakin, kun eivät käytä näitä tiettyjä palveluja, niin kyllä nyt pientä anarkiaa pitää yhteiskunnassa olla varsinkin, jos on hallituksessa puolue, joka edustaa tämmöisiä aidosti vapaampia ja, voisiko sanoa, suomalais-pohjoismaiselta demokratialta pohjaavia unelmia siitä, että ihminen myös ollessaan demokraattinen ja yhteisöllinen voi säilyttää jonkin asteisen itsetuntonsa vapaana oliona. (Puhemies: Minuutin loppulause!)

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty pitkä keskustelu tästä aiheesta jo, joten ei enää kovin paljon tähän lisättävää ole. Mutta osaltani haluaisin kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että tämän hallintoneuvoston kertomuksen yksi keskeinen huomio on, että radio-ohjelmat ja radiotoiminta jäävät kyllä tämän muun varjoon. Se, mitä tässä ovat edellä puhujat tuoneet esiin, että televisiotoiminta ja nykyisin myös internettoiminta painottuvat kovin paljon, ehkä hieman huolestuttaa itseäni, kun olen radion suurkuluttaja. Koen, että tämä radiotoiminta kannattaisi pitää kyllä täällä hyvin esillä.

Haluaisin Ylelle antaa kiitoksia tästä alueellisesta toiminnasta erityisesti, ja tämä radion puolella on siinä mielessä huomionarvoinen asia, että meillä ei esimerkiksi Uudellamaalla ole lehdistöä Helsingin Sanomien lisäksi, joka kattaisi koko Uudenmaan alueen, mutta radion puolelta Uudenmaan uutiset ja Uudenmaan aluetoimitus toimivat hyvin ja kattavasti, tuovat sitä informaatiota, mitä tarvitaan, ja toimivat myöskin alueellista yhteistyötä edistävänä voimana.

Toinen asia on tämä puheradio. Sen osalta haluaisin myös esittää kiitokset. Tämä sisältö ehkä osin kilpailee Radio Ykkösen kanssa eli Ylen Ykkösen kanssa, ja siinä osin ehkä kannattaa miettiä, miten paljon siinä sotketaan sitten näitä sisältöjä.

Tosiaan vielä lopuksi haluaisin kiinnittää tähän nettiviestintään huomiota, onko nettiviestintä ja missä laajuudessa Ylen julkisen palvelun tehtävään kuuluvaa ja miltä osin se on olennaista. On toki nämä Areenat ja muut tärkeät tiedonlähteet, mutta esimerkiksi näihin Päiväkontakti- ja muihin osioihin liittyen kuinka tärkeää on se, että siellä netissä jatkuvasti on ikään kuin kilpailevaa toimintaa muun nettitoiminnan ohella?

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni on ihmeellistä, että kyseenalaistetaan ne tarkoitusperät, jos joku haluaa keskustella Ylen tehtävistä ja siitä laajuudesta, jonka Yle on ottanut ja saanut suomalaisessa yhteiskunnassa. Minun mielestäni se on jotenkin vastenmielistä, että heti heitetään tällainen varjo tarkoitusperien päälle, miksi joku haluaa puhua Ylestä myös ehkä välillä hieman kriittiseenkin sävyyn.

Niin kuin omassa puheenvuorossani toin esille, itse haluan turvata Ylen tulevaisuuden mutta haluan terävöittää sen tehtävää. Niin kuin ed. Outi Mäkelä aivan oikein tässä esille toi, hän puhui alueuutisista ja alueellisista toimituksista, jotka ovat erittäin tärkeitä monelle toimijalle, mutta ansiokkaasti myös otti esille sen, tarvitseeko Ylen toimia netissä tuolla laajuudella kuin se tällä hetkellä toimii.

Tässä nousivat esille myös nuo maksulliset tv-kanavapaketit. Ei minun mielestäni siinäkään ole mitään väärää, että yhä isompi joukko uusista nuorista sukupolvista haluaa tehdä valintoja tätä kautta ja valita niitä tv-kanavia, joita katsoo. En ymmärrä, miksi ed. Pertti Virtasen tarvitsee heidän valintojaan arvostella. Se ei liity tähän oikeastaan millään tavalla. He haluavat maksaa näistä kanavista, ja he haluavat nähdä niitä ohjelmia. Minun mielestäni se on ihan oikein.

On myös, ed. Virtanen, kummallista, että pidätte mielipiteitäni lapsellisina, jos kyseenalaistan jonkun vanhan. Tänä syksynä on "maan tapa" kyseenalaistettu muissakin yhteyksissä, ja minun mielestäni tuo vanha maan tapa on ihan aiheellista kyseenalaistaa myös välillä Ylenkin kohdalla.

Pertti  Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Huomaa, että ed. Heinonen on omaksunut ainakin maan tavan siinä mielessä, että hän kääntää tai kärjistää toisen sanonnat aivan suomalaisen politiikan tapaisesti eli tavallaan tekee toisesta tyhmän tai häntä loukkaavan tai jotain. Tätä aikoinaan ollessani viime kerrallakin täällä nimitin suomalaiseksi poliittiseksi metodiksi, että näytellään tuohtunutta tai loukkaantunutta ja ymmärretään muka väärin. Nimitin sitä mammametodiksi, koska Rkp:läiset varsinkin tätä metodia käyttävät, koska heillä on kielivaikeuksia mukamas.

Mutta tosiaan: Ylellähän on nyt tämän hallituksen hallintoneuvosto, tämä sama poppoo, mikä siellä on. Logiikalla, jota meidän ministerimme peräänkuulutti, asia on siis se, että Yleä on ajettu alas, Ylen sisältöjä on heikennetty ja samaan aikaan on koko ajan mainostettu enemmän ja enemmän "parempi tv, parempi tv, parempi tv". Sanon teille kaikille, mitä se parempi tv näitten muitten interaktiivisten juttujen lisäksi on: Elokuvia on tehty rajallinen määrä. Kaikki me olemme nähneet jo oikeastaan kaikki hyvät vanhat elokuvat, jotka pyörivät koko ajan, ja uusia kun yrittää tehdä hyviä, niin niitä voi tulla yksi vuodessa. Tämä on siis parempi tv. Muuten se pyörittää amerikkalaisia sarjoja tai sitä, mitä on sanottu, mikä pilasi Nhl:n ja monta muuta. Älyttömällä rahalla ostettuja, tavallaan aika pitkälle näyteltyjä, jatkuvasti urheilujuttuja, jotka jokainen osaa.

Tietysti kunnioitus sille, että joku jännitys on oltava. Kyllä jotkut nuoret aivan oikein, ed. Heinonen, haluavatkin katsoa sitä. Mutta ajatelkaapa itsekin, mitä on katsoa kallista formula ykköstä tänä päivänä. Kuka kehtaa tunnustaa, että jännitys on huipussaan oikein, ja katsoo? Parempi, että se on siellä paremmalla tv:llä, ettei tosiaan ... Moni on sanonut sen, että heistä on hieno juttu, kun tuli nämä maksulliset kanavat, niin ei enää tarvitse katsella sitä roskaa ja vapautuu.

Tässä on Ylen ja, vielä kerran, suomalaisen kulttuurin, meidän pohjoismaisen demokratian ainutkertainen puolustaminen siinä, että olemme maailman huipulla fiksumpia ja filmaattisempia monessa asiassa kuin muut tässä maailmassa.

Keskustelu päättyi.