Liisa Jaakonsaari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä sitä, että Suomi osallistuu Euroopan unionin johtoiseen sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon, niin sanottuun Althean Bosnian operaatioon Bosnia-Hertsegovinassa. Tämähän on siinä suhteessa historiallinen operaatio, että tämä on ensimmäinen, tai oikeastaan voi sanoa, Euroopan unionin tähän asti suurin sotilaallinen kriisinhallintaoperaatio, jossa todellakin sitten tehdään uutta yhteistyötä Euroopan unionin ja Naton kanssa. Julkisuudessa on ihan viime päivinä keskusteltu rauhanturvalain muuttamisesta ja on hyvä kerrata se, millä tavalla näihin operaatioihin osallistuminen Suomessa tapahtuu.

Asiahan on niin, että rauhanturvaamislain mukaan osallistumisesta päättää tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä ja aina ennen rauhanturvajoukon asettamista koskevan esityksen tekemistä on sitten valtioneuvoston rauhanturvaamislain mukaisesti kuultava eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa. Jos rauhanturvaamisjoukon voimankäyttösäännökset sitten ovat perinteistä rauhanturvaamista laajemmat, valtioneuvoston on ennen esitystä tehtävä rauhanturvaamislain 2 §:n mukainen selonteko eduskunnalle, jolloin sitten yksityiskohtaisesti yksilöidään operaatiota koskevien voimankäyttövaltuuksien laajuus. Nyt on kysymys nimenomaan siitä.

Kun rauhanturvalakia ollaan nyt uudistamassa ja lähtökohtana on se, että Euroopan unioninkin mandaatti riittää, niin silloin on keskusteltu myös siitä, millä tavalla tämä päätöksenteko saataisiin ketterämmäksi, riittääkö pelkästään ulkoasiainvaliokunta vai pitääkö eduskunnan olla selonteon muodossa tässä prosessissa mukana. Oma kantani on se, että ilman muuta valiokunta on nopeampi ja ketterämpi, mutta tästä ei kyllä kannata riitaa haastaa. Myös Suomen eduskunta on nopea ja eduskunnan saa nopeasti liikkeelle. Siinä suhteessa myös tämä selontekomenettely on hyvin perusteltu.

Tässä Althea-operaatiossa todellakin käytetään sekä siviilikriisihallinnan keinoja että sotilaallisia keinoja. Minusta on tärkeää se, että tällaista kokonaisvaltaista kriisinhallintaa toteutetaan, ja lähtökohtana nimenomaan on tämä kokonaisvaltainen näkemys, koska Bosnia-Hertsegovinan alue on edelleen epävakaa ja siellä on paljon yhteiskunnallisia ongelmia. Muun muassa järjestäytynyt rikollisuus on varsin laajaa, ja sen takia on hyvä, että yhdistetään sekä sotilaalliset että siviilikeinot tilanteen vakauttamiseksi.

Kuten alussa sanoin, niin tämä on siitä myös mielenkiintoinen operaatio, että tässä sovelletaan unionin ja Naton välisiä pysyviä yhteistyöjärjestelyjä, niin sanottuja Berliini plus -järjestelmiä. Se on aika monimutkainen rakennelma, ja muun muassa näissä neuvotteluissa ei ole päästy vielä käsitykseen ja sopimukseen yhteisestä komentojärjestelmästä. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy puolustusvaliokunnan lausuntoon siitä, että vielä ei ole mahdollista ikään kuin arvioida tämän yhteistyön toimivuutta, vaan vasta tämän operaation myötä kyetään todellakin arvioimaan, millä tavalla Euroopan unionin omat päätöksentekojärjestelmät ja Naton päätöksentekojärjestelmät sitten tässä toimivat. Siinä suhteessa tämä on erittäin mielenkiintoinen myös.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan saaman selvityksen mukaan turvallisuustilanne on kohtalainen tuolla alueella. Minusta on vaan syytä toivottaa menestystä tälle operaatiolle ja on tärkeätä, että Suomi on tässä mukana. Suomen tulee pyrkiä osaltaan varmistamaan, että näihin tuleviin operaatioihin osallistumista harkittaessa aina voimankäyttösäännökset on sitten huolellisesti harkittu siinä vaiheessa, kun Suomi osallistuu näihin operaatioihin. Tämä on entistä tärkeämpää, jos Euroopan unionin kriisinhallintaoperaation osalta pyritään kaavaillulla tavalla entistä lyhyempiin valmisteluaikoihin.

Kaiken kaikkiaan on hyvä, että päästään rauhanturvalain uudistamiseen. Tähänkin saakka kyllä eduskunnan puolesta on tämä päätöksentekojärjestelmä kyllä toiminut hyvin, mutta aina on hyvä lisätä joustavuutta ja erityisesti nyt tämän uuden tilanteen, kun unionissa on syntymässä kriisinhallintajoukkoja, edellyttämien säännösten kirjaaminen ja korjaaminen on erityisen tärkeää.

Tarja  Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Althea on ensimmäinen kokonaisvaltainen kriisinhallintaoperaatio, jossa käytetään sekä siviilihallinnan että sotilaallisen hallinnan keinoja. Se on myös suurin EU:n operaatio. Voimankäytön säännöt tällä hetkellä eivät ole tiedossa. Ne hyväksytään vasta parin viikon kuluttua. Sekä puolustusvaliokunta että ulkoasiainvaliokunta ovat saaneet asiantuntijoilta vakuutukset siitä, että voimankäytön säännöissä tullaan seuraamaan EU:n vuonna 2002 hyväksymää voimankäytön konseptia ja että ne tulevat olemaan saman kaltaiset kuin Sfor-joukkojen voimankäytön säännöt, joihin joukkoihin Suomi osallistuu. Näin ollen tässä konkreettisessa tilanteessa en ole ehdottamassa mitään muutoksia.

Kuitenkaan tulevaisuuden kannalta ei ole ongelmatonta, että voimankäytön säännöt eivät ole tiedossa silloin, kun päätöksiä tehdään ja operaatio hyväksytään. Näin ollen näkisinkin, että tulevaisuudessa tulee tarkoin miettiä, miten nämä voimankäytön säännöt valmistellaan siten, että ne voivat olla käytössä silloin, kun operaatio käynnistyy ja siitä on tehtävä päätökset. Kysymys on riippumaton siitä, onko päätöksentekijä ulkoasiainvaliokunta vai eduskunta. Kyseessähän on nimenomaan tarve nopeaan toimintaan. Yleensä tällaiset kriisit eivät odottele päätöksentekoa, joten valmiudet nopean käytännön luomiseen ovat tärkeitä kuitenkin siten, että suomalainen demokratia pystyy osallistumaan prosessiin.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Tyydyn täältä paikaltani vaan lyhyesti toteamaan, että todella tässä on Euroopan unionilla näytön paikka, koska se on ensimmäinen suuri unionin johtama sotilaallinen kriisinhallintaoperaatio ja jossa myöskin kokeillaan Euroopan unionin ja Naton pysyvien yhteistyöjärjestelyjen mukaisia toimenpiteitä. Siinä mielessä tämä tarjoaa hyvän kokemuksen.

Täällä tuli esiin rauhanturvalain muutos. Jo Ranta-Muotion työryhmän työskentelyn aikana vahvasti olimme sitä mieltä ja jo aikaisemminkin eräässä puheenvuorossa, ainakin itse henkilökohtaisesti, että meidän on saatava laki muuttumaan niin, että myöskin voimme nopeassa tahdissa vastata Euroopan unionin pyyntöön lähteä kriisinhallintaoperaatioon. On toivottavaa, että perjantaina julkistettava selonteko sisältää ainakin maininnan siitä, että rauhanturvalain muutosesitys tulee eduskuntaan.

Suomi on saanut kiitosta monella tavalla. Tämä on myöskin jälleen kerran Suomelle näytön paikka. Me olemme kehysvaltiona eräässä osassa ja onneksi samassa osassa Bosnia-Hertsegovinaa, missä aikaisemmin suomalaiset ovat toimineet, joten siinä mielessä mennään osittain tutuille alueille. Ei tosin varmasti kovin montaa rauhanturvaajaa ole samoja, mutta uskoisin, että myöskin heitä löytyy. Suomi on saanut kiitosta, ja me asetamme sinne kenraalitason komentajan, joka pystyy varmasti tehtävästä suoriutumaan, sillä ilmeistä on myöskin niin, että hänellä on jo kokemusta aikaisemmista rauhanturvaoperaatioista. Siinä mielessä näyttävät kulut suurilta, mutta kun kehysvaltion puitteissa sitten menot jaetaan, niin todelliset kulut Suomen osallistumisesta tulevat olemaan nyt alustavia kustannuslaskelmia merkittävästi alemmat, koska kustannukset jaetaan operaatioon osallistuvien maiden kesken.

Kaiken kaikkiaan on hienoa, että Suomi on mukana, ja tuolla alueella tarvitaan edelleen operaatiota.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jo lähetekeskustelun yhteydessä käytin puheenvuoron, jossa voimakkaasti pyrin tukemaan sitä, että rauhanturvaamislain 2 §:n 2 momentin mukainen selontekomenettely säilytettäisiin. Nyt, kun lukee tätä mietintöä, joka on käsittelyn pohjana, tämä osoittaa ... siis tässä on monta asiaa, on voimankäyttösäännöt, on taloudelliset kysymykset, on kaikki itse prosessiin liittyvät kuvaukset. Kaikki asiat ovat sellaisia, etteivät nämä ole yksin UaV:n asioita ja puolustusvaliokunnan lausunnon asioita, vaan ne ovat ison salin asioita. On erittäin hyvä, jos pystytään lähtemään siitä yksimielisesti, että nykyinen menettely säilyy myöskin jatkossa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Nepponen ainakin kahdesti totesi, että Suomi on saanut kiitosta. Näin minäkin olen kuullut. Olemme saaneet kiitosta siitä, että me operaatioihin osallistumme, ja niistä kiitoksista me maksamme kyllä aika kovan hinnan, aivan kuten me maksamme kovan hinnan siitä, ettei meitä moitita. Kun miinakeskustelu on käyty, niin on sanottu, että ei meitä moitita siitä, että me emme ole Ottawa-sopimukseen yhtyneet, ja sen takia meidän pitäisi niitä miinoja poistaa, ettei meitä moitittaisi, ja hinta on 200—300 miljoonaa. 100 miljoonaa vuodessa menee näihin kansainvälisiin rauhanturvatoimiin, ja siitä sitten saamme tosin kyllä kiitoksia.

Mutta katsoin tilastoja ja huomasin, että Suomi osallistuu kaikista EU-maista suhteellisesti eniten tällaisiin operaatioihin, ja Pohjoismaista esimerkiksi Ruotsin osuus on suhteellisesti ottaen vain puolet siitä, mitä Suomi näihin operaatioihin sijoittaa. 100 miljoonaa vuodessa — se on kaksi eduskunnan lisärakennusta joka vuosi. Niin usein puhutaan rahasta, ja raha ei ole tietenkään elämässä se kaikkein tärkein, mutta valtiovarainministeri tietää kyllä, miten tuskallista on silloin, kun raha ei tahdo riittää. Tämän minä nyt halusin tässä tuoda esille.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! On todella näin, että kyllä siitä maksetaankin. Minä haluaisin nostaa esiin seuraavan asian, kun sattumoisin valtiovarainministerikin tuli paikalle: Kun joka vuosi me joudumme lisäbudjeteilla rakentamaan rauhanturvaoperaatioiden kustannukset ja kun me tiedämme jo ennakolta, että määrärahat eivät tule riittämään, ja kun budjetti pitäisi rakentaa niin, että siinä on tarvittavat määrärahat, niin tämän halusin nostaa esiin, että voitaisiin katsoa jatkossa niin, että kun on selvillä, että ne ovat vajavaiset, niin budjettiin varattaisiin niitä riittävästi. Jos sitten tulee jotakin yllättävää, niin sitten se hoidettaisiin lisäbudjeteissa. Tämä on ihan rakentava ehdotus, koska nyt on jouduttu toistuvasti lisäbudjeteissa näin rakentamaan. Tämä tuli tänään esiin, kun kuultiin asiantuntijoita turvallisuus- ja puolustusjaostossa.