Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies, ärade talman! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi saamelaiskäräjistä annettua lakia ja rikoslakia. Esitys on pitkän valmistelun ja monien neuvotteluiden synnyttämä lopputulos. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että kärsivällisyydellä ja avoimella keskustelulla päästään hyvään lopputulokseen. Lakiesitys on paitsi saamelaisasioiden ministerityöryhmän ja koko hallituksen hyväksyttävissä myös saamelaiskäräjien hallituksen ja saamelaiskäräjien kokouksen hyväksyttävissä. Olenkin erittäin tyytyväinen ja iloinen siitä, että voin tuoda eduskunnan käsittelyyn tämän yhteisymmärryksessä laaditun esityksen.

Saamelaiskäräjälain tarkistamisen tavoitteena on parantaa saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä. Saamelaiskäräjien itsehallinnollista asemaa korostetaan. Saamelaiskäräjien kertomus ehdotetaan jatkossa annettavaksi suoraan eduskunnalle, ja tähän esitykseen sisältyy kaksi erityisen keskeistä säännöstä: viranomaisia koskeva neuvotteluvelvollisuus ja saamelaisten määritelmä.

Nykyistä neuvotteluvelvoitetta ehdotetaan tarkistettavaksi niin, että viranomaisten ja saamelaiskäräjien yhteistyötä painotetaan nykyistä enemmän. Tarkoituksena on korostaa sitä, että neuvottelumenettely on tavanomaista lausunto- ja kuulemismenettelyä pidemmälle menevä päätöksentekoon osallistumisen muoto. Neuvotteluiden tavoitteena olisi yhteisymmärryksen löytäminen. Kuten nykyään, neuvotteluvelvollisuus koskisi laajakantoisia ja merkittäviä hankkeita saamelaisten kotiseutualueella. Tämän lisäksi ehdotetaan, että velvoite koskisi jatkossa myös hankkeita, joiden vaikutukset ulottuvat kotiseutualueelle. Ehdotuksen mukaan maantieteellisestä ulottuvuudesta riippumatta tulisi käydä neuvotteluita myös muista erityisesti saamelaisten kieleen tai kulttuuriin taikka oikeuksiin alkuperäiskansana vaikuttavista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteitä. Tällaisia voivat olla etenkin saamen kieleen liittyvät toimenpiteet.

Värderade talman! Reformen syftar till att stärka sametingets rätt att delta i och påverka beslutsfattandet i ärenden som särskilt gäller samerna. Reformen följer den internationella utvecklingen. Internationella människorättsorgan har också gett Finland rekommendationer beträffande detta. Utvecklingen av lagstiftningen har dessutom en mycket stor betydelse för ratificeringen av ILO-konventionen.

Puhemies! Toinen ehdotukseen sisältyvä tärkeä säännös on saamelaisen määritelmä. Esityksessä ehdotetaan saamelaisen määritelmää tarkistettavaksi niin, että siinä otettaisiin nykyistä paremmin huomioon saamelaisen alkuperäiskansan kulttuurin moninaisuus. Olennaista olisi, että henkilö on omaksunut saamelaisen elämäntavan tai kulttuurin saamelaisessa yhteisössä.

Määritelmäsäännöksen ensimmäiseen kohtaan ei ehdoteta muutoksia. Toiseen kohtaan on lisätty vaatimus siitä, että henkilö on sukusiteittensä kautta omaksunut saamelaiskulttuurin ja ylläpitänyt yhteyttä siihen. Nykyiseen lakiin verrattuna perusteeksi ei siten enää riittäisi pelkästään se, että henkilö on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa, vaikka sekin edellytys on edelleen laissa.

Määritelmää on tältä osin tarpeen tarkistaa, koska siihen on kohdistunut paljon kritiikkiä. Voimassa oleva säännös on kaavamainen, ja korkein hallinto-oikeus onkin tulkinnut sitä kokonaisvaltaisen harkinnan kautta. Säännöksen kaavamaisuus on koettu ongelmalliseksi, sillä kyseisiin veroluetteloihin on merkitty myös muita kuin saamelaisia. Tämän vuoksi säännökseen ehdotetaan lisättäväksi polveutumisen lisäksi edellytys saamelaiskulttuurin omaksumisesta käytännössä perheen ja suvun piirissä ja yhteyden ylläpitäminen kulttuuriin.

Talman! Det föreslås också att samernas rätt som urfolk att själva definiera vem som är same, det vill säga så kallad gruppidentifikation, ska stärkas. Internationell rättspraxis utgår i allmänhet från att tillhörighet till ett urfolk å ena sidan förutsätter självidentifikation, det vill säga att personen upplever sig tillhöra urfolket, å andra sidan förutsätts att urfolket i fråga godkänner personen som en medlem av sitt samhälle. Detta kallas gruppidentifikation.

Kansainvälisessä oikeudessa on yleisesti hyväksytty, että alkuperäiskansaan kuuluminen edellyttää yhtäältä itseidentifikaatiota, eli henkilön täytyy itse kokea kuuluvansa alkuperäiskansaan. Toiseksi edellytetään, että kyseessä oleva alkuperäiskansa hyväksyy henkilön jäsenekseen. Tätä kutsutaan ryhmäidentifikaatioksi.

Ryhmäidentifikaatiota on laissa tarkoitus vahvistaa laajentamalla asiasta päättävän vaalilautakunnan kokoonpanoa ja edellyttämällä, että lautakunnassa ovat edustettuina saamen eri kielet ja kulttuurimuodot. Samalla muutetaan vaaliluetteloon merkitsemistä koskevan asian muutoksenhakua siten, että oikaisuvaatimus tehtäisiin saamelaiskäräjien kokoukselle eikä käräjien hallitukselle kuten nyt.

Esitykseen sisältyy myös saamelaiskäräjävaaleihin ja käytännön äänestämiseen liittyviä ehdotuksia. Seuraavat saamelaiskäräjävaalit pidetään syyskuussa 2015. On tärkeää, että uusi laki saataisiin voimaan niin, että sitä voidaan soveltaa ensi vuonna pidettävissä vaaleissa.

Lakiesitystä valmistellut työryhmä ehdotti myös niin sanottujen yhteislistojen ottamista käyttöön saamelaiskäräjävaalien yhteydessä. Saamelaiskäräjien kokous ei kannattanut ehdotusta, joten lopulliseen hallituksen esitykseen tätä ehdotusta ei ole otettu mukaan. Saamelaiskäräjävaalit ovat siten edelleen suorat henkilövaalit.

Ihan lopuksi, puhemies: Saamelaiskäräjät ehdotetaan 2. lakiehdotuksen mukaan liitettäväksi rikoslain virkarikoksia koskevaan sääntelyyn. Siten saamelaiskäräjien toimielinten jäsenet olisivat jatkossa rikosoikeudellisessa virkavastuussa toimistaan. Saamelaisasioiden ministerityöryhmä käsitteli tätä asiaa kevätkaudella, ja oikeusministeriö neuvotteli saamelaiskäräjien kanssa touko- ja kesäkuussa 2014. Neuvotteluissa päästiin yhteisymmärrykseen säännösehdotuksista ja niiden perusteluista, ja saamelaiskäräjien kokous antoi kokouksessaan 27.6.2014 tukensa ehdotuksille. — Kiitos.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa asuu Euroopan ainoa alkuperäiskansa, saamelaiset. Siksi kaikille suomalaisille mutta erityisesti kaikille meille kansanedustajille pitäisi olla kunniakysymys, että me teemme kaikkemme, kaikki ne toimet, jotka turvaavat saamen kielen, saamelaisen kulttuurin ja perinteisten elinkeinojen säilymisen Suomessa tulevaisuudessakin.

Siksi saamelaiskäräjiä koskevan lakiesityksen — esityksen, jossa on tarkoitus parantaa saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon ja saamelaiskäräjien toimintaedellytyksiä — tausta ja ajatus on lähtökohtaisesti hyvä, että näin ollaan tekemässä.

Tähän esitykseen sisältyy muutamia kohtia, jotka ovat herättäneet keskustelua, ja haluaisin kysyä arvoisalta ministeriltä, kun korostitte tuota ryhmähyväksyntää, onko olemassa jotakin kansainvälistä sopimusta tai muuta normia, jonka voitte yksilöidä, joka edellyttää, että me lähdemme tältä osin muuttamaan meidän lainsäädäntöämme.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade herr talman! Att den här propositionen kommit till riksdagen är ett historiskt steg. Det kommer att möjliggöra för Finland att ratificera ILO-konventionen, och det är ett omfattande arbete med stora svårigheter och många besvikna och kritiska röster som resultat. Men det viktigaste är att man nått fram till en kompromiss.

Behandlingen av det här ärendet i grundlagsutskottet kommer säkert att bli omfattande och vi måste skaffa oss en helhetsbild av den nu föreslagna lösningen. Men jag skulle vilja fråga justitieministern: Finns det någon som genom den här reformen kommer att förlora några rättigheter som de har i dag, eller finns det någon vars status kommer att på något sätt försämras?

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn ministeriltä: mikä minä olen?

250 vuotta kaikki minun sukujuureni ovat asuneet Lapin ja Lannan rajan Lapin puolella, ja huomattava osa heistä on merkitty lappalaisiksi papereissa aikaisemmin. Sukuni ja perheyhteyteni on harjoittanut saamelaiselinkeinoja kautta aikojen. Kieli pakkosuomalaistettiin, tosin isäni on kyllä käyttänyt saamen kieltä porotöissä lappalaisten kanssa.

Lapin puvut ovat olleet aina sukuni käytössä. Huomattava osa Siidan eli Saamelaismuseon varusteista on kuulemma meidän alueelta kotoisin.

Minä olen kasvanut lapsesta lähtien siihen, että minä olen metsälappalaisten jälkeläinen. Kysynkin sen vuoksi ministeriltä, mikä minä olen. Vastaavalla tavalla, jos on helpompi vastata, niin tuolla varsinaisella saamelaisten kotiseutualueella on useita henkilöitä, jotka sanovat samalla tavalla, mutta he eivät kuitenkaan kuulu tähän vaaliluetteloon.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Saamelaisuuden määritelmä ja saamelaisuuteen liittyvät oikeudet ovat aika arka keskustelunaihe. Kaikkien keskusteluun ja päätöksentekoon osallistuvien kannattaisi pitää pää kylmänä, liippaapa asia sitten läheltä eli kaukaa.

Itse tulin jokin aika sitten leimatuksi yhdessä muiden Lapin kansanedustajien kanssa saamelaisvihaajaksi ainoastaan siitä syystä, kun emme ole valmiit hyväksymään saamelaiskäräjälakia ja ILO-sopimuksen hyväksymistä sellaisenaan. Minulle, olipa asia mikä hyvänsä, jos sen tiimoilta tulee niiltä, joita asia koskee, hyvin ristiriitaista palautetta, niin silloin on syytä kyllä perinpohjaiseen harkintaan. Vihaaja on sellainen sana, joka rinnastuu rasismiin, ja silloin se on pahin mahdollinen loukkaus ainakin minua kohtaan. Siksi tärkeitä tasa-arvokysymykset ja perusoikeudet ovat minulle, ovat aina olleet ja tulevat olemaan. En tiedä, onko kenelläkään syytä leimata kaikki ne, jotka eivät ole täysin samaa mieltä saamelaiskäräjien enemmistön tai sen puheenjohtajan kanssa, ja koskeeko samanlainen leimaaminen myös niitä, jotka ovat saamelaisia mutta eri mieltä asiasta.

Lienee paikallaan katsoa, mitä Lapin kansanedustajat ovat tehneet saamen kielen ja kulttuurin sekä saamelaisuuteen liittyvien elinkeinojen edistämiseksi. Onneksi usein monet ministerit ja koko eduskunta ovat olleet samassa rintamassa mukana. Olemme tukeneet poroelinkeinoa monin tavoin: petokorvaukset, poronhoitajien sijaisavun vakinaistaminen ja esimerkiksi esteaitojen rakentaminen valtakunnan rajalle. Saamelaiskulttuurikeskuksen Sajoksen rakentaminen ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen tukeminen ovat olleet merkittäviä hankkeita. Saamen kielipesätoimintaan on panostettu, vaikka rahoitus onkin ollut valitettavan lyhytjänteistä ja tempoilevaa. Saamelaisilla ja koltilla on myös erityinen asema lainsäädännössä maankäyttöön, kalastukseen ja metsästykseen liittyen. Tänä aamuna me Lapin kansanedustajat tapasimme saamelaisten kansalaisjärjestöjen edustajia, ensi viikolla Inarin kunnan Nellimintien työryhmän. Lehtereilläkin on tällä hetkellä tästä asiasta erityisen kiinnostuneita kansalaisia. Paljon on tehty, mutta paljon jää vielä kesken.

Arvoisa puhemies! Suomalaisilla on myös omat kiistattomat syntinsä vähemmistöjä kohtaan, ja niiden syntien sovitus on kesken. Kaukana ei ole se aika, kun omaa äidinkieltään puhuvia saamelaislapsia ja -nuoria rangaistiin, opetettiin häpeämään omia juuriaan, kieltään ja kulttuuriaan, kun koulutusjärjestelmän ja julkisen vallan olisi pitänyt päinvastoin kannustaa olemaan omista juuristaan ylpeä.

Hallituksen esityksessä saamelaiskäräjälaiksi on kuitenkin paljon ongelmakohtia. Esitys on kompromissi, mutta eihän se sinällään tarkoita, että kansanedustajan tai eduskunnan pitäisi se siitä syystä hyväksyä. Joku asianomainen voi pitää kompromissia hyvänä, jollekin toiselle se on karmea ratkaisu. En ole koskaan hyväksynyt tai hylännyt jotain hallituksen esitystä silloinkaan, kun se on tuotu eduskuntaan kolmikantaisen neuvottelumenettelyn kautta. Ne kaikki esitykset ovat olleet kompromisseja, mutta ei kansanedustajan pidä luovuttaa vaaleissa saamaansa valtaa pois, ei tässäkään tapauksessa.

Ensinnäkin, kuka on saamelainen? Nykyisen lainsäädännön aikana on ollut tapauksia, että henkilöä ei ole hyväksytty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon — siis saamelaiseksi — mutta korkein hallinto-oikeus on kumonnut päätöksen. Hallituksen esityksen myötä otettaisiin käyttöön niin sanottu ryhmähyväksyntä. Minä ainakin asetan itselleni kysymyksen: jos ei kyetä ratkaisemaan, kuka on saamelainen, kuinka ratkaistaan se, mikä on yhteisö, joka hyväksyy saamelaiseksi? On aivan perusteltua epäillä, että tämän esityksen myötä ongelmat voivat kärjistyä. Saamelaisten tietyn osan asema vahvistuu, mutta osa voisi tulla oikeudettomaksi, eikä ole itsestään selvää sekään, kuka milläkin alueella Lapissa on ollut se ensimmäinen asukas.

Arvoisa puhemies! Ongelmia liittyy myös kuntakiintiöintiin, kansalaisjärjestöjen asemaan ja aloiteoikeuden rajaamiseen. On päivänselvää, että saamelaiset ja saamelaisuus tarvitsevat aivan erityistä tukea ja huomiota, mutta tässä hallituksen esityksessä on isoja kysymyksiä, ja ne jäävät vaille vastauksia. Ihmettelen, että tätä hallituksen esitystä ei lähetetä perustusvaliokunnan lisäksi muihin valiokuntiin. Perustusvaliokunta siitä antaa mietintönsä, mutta koska asia on niin monisyinen, vaatii hyvin perusteellisen pohdinnan tässäkin talossa, niin esitän, että tämä hallituksen esitys lähetetään lausunnolle myöskin työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan sekä maa- ja metsätalousvaliokuntaan.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä laki on merkittävä sekä Lapin, sen koko maakunnan saamelaisalueen että koko Suomen kannalta. Tässä laissa, jos se tällaisena hyväksytään, määritellään käsittääkseni lopullisesti se, ketkä Suomessa hyväksytään kuuluviksi maamme ainoaan alkuperäiskansaan. Kuuluminen tähän kansaan merkitsee Utsjoella, Inarissa, Enontekiöllä ja Lapin paliskunnan alueella, Sodankylässä sekä koko Suomessa tiettyjä erityisiä mahdollisuuksia ja oikeuksia. On todettava myönteisenä se, että alkuperäiskansakysymystä on nyt käsitelty ja ministeriössä valmisteltu tätä. Näin edistetään varmasti alkuperäiskansan asemaa Suomessa.

Lapissakin on käyty vilkasta keskustelua, ja monet sellaisetkin ihmiset, jotka eivät ole aiemmin tästä asiasta juurikaan olleet kiinnostuneita, ovat nyt kiinnostuneet. Toinen asia on se, että meillä on ollut voimakas tunne siitä, että ministeriö ei ole jaksanut eikä aina halunnutkaan todella kuunnella niitä näkemyksiä, jotka ovat poikenneet sen omista linjauksista.

Laki nivoo yhteen kaksi perustavaa asiaa. Kun sinut hyväksytään alkuperäiskansan jäseneksi, sinulla on myös oikeus äänestää saamelaiskäräjävaaleissa ja päästä näin käyttämään valtaa, jota muut noiden kuntien alueella asuvat ihmiset eivät pääse käyttämään. Tästä syystä on syytä kiinnittää huomio erityisesti kahteen lakiesityksen kohtaan, ensinnäkin siihen, miten saamelainen tai alkuperäiskansan jäsenyyden edellytykset määritellään ja mikä elin tulkitsee tätä määritelmää ja tekee päätöksen siitä, kuka voidaan hyväksyä alkuperäiskansan jäseneksi eli kenen nimi kirjoitetaan vaaliluetteloon. Kun näin on muodostettu joukko, joka käyttää valtaa, on toiseksi kiinnitettävä huomio siihen, millainen valta saamelaiskäräjille muodostuu, ja 9 §:ssä käsitellään tätä niin sanottua yhteistoimintavelvoitetta.

Ensiksi määritelmästä. Ministeri tässä toi esiin nämä 3 §:n kolme kohtaa. Vähintään perustelutekstiin on saatava selkeytystä, niin tulkinnanvaraisia kohtia tässä on. Pääongelma muodostuu siitä, että päätökset vaaliluetteloon pääsemisestä tekee saamelaiskäräjät. Tätä perustellaan niin sanotulla ryhmäidentifikaatiolla, eli alkuperäiskansan on itse saatava tämän mukaan päättää, keitä siihen luetaan. Periaate on sinänsä hyvä, mutta se on johtanut ja johtaa varmasti tulevaisuudessa jatkuviin kiistoihin siitä, ketkä saavat alkuperäiskansastatuksen.

Tämä menettely on erittäin ongelmallinen. Se tarjoaa suuren mahdollisuuden käyttää väärin sitä valtaa, joka on kuuden hengen vaalilautakunnalla, jonka saamelaiskäräjät nimeää. Missään muussa yhteisössä ei tällaista periaatetta hyväksyttäisi, siitä olen aivan varma. Niillä henkilöillä, jotka ovat päässeet vaaliluetteloon, on ratkaiseva valta päättää siitä, ketkä seuraavissa vaaleissa äänestävät, heitä itseäänkin ovat äänestämässä, saamelaiskäräjille. Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että 1962 tehty selvitys siitä, ketkä voisivat kuulua saamelaisiin, on ollut erittäin puutteellinen. Monet ihmiset, monet suvut Lapissa ovat jääneet tuolloin tehdyn selvityksen perusteella ulkopuolelle. Kukaan ei vielä edes 70-luvulla voinut ymmärtää, mihin tilanne johtaa eli millainen valtakeskittymä syntyy saamelaiskäräjien ympärille.

Tämä epäselvä lähtökohtatilanne vie edelleen uskottavuutta siltä, että Suomessa alkuperäiskansan asiaa hoidettaisiin rehellisesti ja oikeudellisesti kestävällä tavalla. Norjassa on valittu toinen linja. Siellä alkuperäiskansan jäsenyyteen hyväksytään avoimemmin ihmisiä. Niin sanotulla itseidentifikaatiolla on siellä suurempi merkitys. Meillä ratkaiseva rooli on saamelaiskäräjillä, joka, kuten totesin, ei edusta koko sitä ihmisjoukkoa, jolla aivan ilmeisesti olisi oltava jäsenyys tässä ryhmässä.

On syytä todeta, että ei ole olemassa sellaista kansainvälistä ihmisoikeussopimusta, joka oikeudellisesti velvoittaisi valtiota noudattamaan ryhmähyväksyntää. Tämä on tuotu esille ainoastaan YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevassa julistuksessa, artiklassa 33, joka ei ole oikeudellisesti Suomea sitova. Elikkä, arvoisa eduskunta, me ratkaisemme, toteutuvatko tässä asiassa Suomessa kaikkien ihmisoikeudet yhdenvertaisesti vai annammeko jollekin ryhmälle oikeuden päättää, esimerkiksi valtaperusteista lähtien, näin perustavanlaatuisessa ihmisoikeusasiassa.

Meidän ei tule hyväksyä sitä, että mielivaltaisuus tässä koko alkuperäiskansakysymyksen ydinasiassa voi jatkua. On selvää, että alkuperäiskansalla on tietty vapaus päättää ryhmänsä jäsenistä, mutta se edellyttää sitä, että perusta jäsenyydelle on kunnossa, ja lisäksi aina oikeudenmukaista ja objektiivista asian käsittelyä. On täysin kestämätön tilanne se, että Lapissa on satoja ihmisiä, jotka on torjuttu tästä jäsenyydestä kestämättömin perustein: inarinsaamelaisia, metsä-, kalastus-, tunturisaamelaisia, Inarinmaan lapinkylien edustajia ja niin edelleen.

Perustuslakivaliokunnassa on syytä myös selvittää se, voidaanko alkuperäiskansaan kuuluvalta ihmiseltä edellyttää niin sanottua pakkojäsenyyttä vaaliluettelossa. Eikö hän voi olla alkuperäiskansan jäsen, vaikka häntä ei ole merkitty vaaliluetteloon? Miksi Suomessa toteutetaan tässä kohden oikeustajulle outoa käytäntöä? Tulee mieleen, että tässä on kyse vallankäytöstä, joka ikävällä tavalla on kytketty tähän vakavaan ja tärkeään ihmisoikeuskysymykseen.

Arvoisa puhemies! Lappi ja varsinkin Ylä-Lappi tuntuu olevan täältä kaukana, ja tämä lakiesitys tuntuu varmaan monesta kansanedustajasta aika oudolta ja vieraalta. Se ei anna oikeutta meille olla välinpitämättömiä siitä, mihin tämä laki johtaa, jos se tällaisena hyväksytään. Meillä on nyt käsittääkseni viimeinen mahdollisuus saattaa tämä alkuperäiskansakeskustelu Suomessa oikealle tolalle, pois niistä vääristymistä, jotka luotiin tähän asiaan ajattelemattomasti 60-, 70- ja 90-luvuilla. Meidän on nyt tämä korjausliike tehtävä.

Arvoisa puhemies! Toisesta asiasta lyhyesti. Tämä yhteistoimintavelvoite 9 §:ssä: Kaikille on selvää, että tämä velvoite merkitsee käytännössä sitä, että saamelaisalueilla taikka sinne vaikutuksensa ulottavissa hankkeissa, vaikka ne toteutettaisiin kauempanakin, ratkaisevaksi lausunnoksi muodostuu saamelaiskäräjien lausunto. Sen pohjalta käynnistyvät neuvottelut, ja viranomaiset ja muut julkista hallintotehtävää hoitavat neuvottelevat yhteisymmärrykseen pyrkien saamelaiskäräjien kanssa. Jo nyt meillä on esimerkkejä, että ellei käräjien kannan mukaan ole toimittu, alkaa valituskierre, joka käytännössä estää esimerkiksi monien elinkeinohankkeiden toteutumisen. On jo kiinnitetty huomiota siihen, että yhteisymmärrykseen pyrkiminen on velvoite vain toisille, ei saamelaiskäräjille. Tämäkin pitäisi lainsäädännössä nyt huomioida.

Perustuslakivaliokunta joutuu siis, arvoisa puhemies, arvioimaan, mihin tällä alueella mahtuu myös kunnallinen itsehallinto: mikä on demokraattisesti valitun kunnanvaltuuston rooli verrattuna saamelaiskäräjien rooliin noilla saamelaisalueilla?

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten tuossa edellä debattipuheenvuorossa totesin, Suomessa asuu Euroopan ainoa alkuperäiskansa ja siitä syystä meille kaikille kansanedustajille erityisesti pitää olla kunniakysymys se, että me pyrimme pitämään huolta sen kulttuurin ja kielen, laajasti otettuna sen kulttuurin, säilymisestä.

Saamelaiskulttuurin määritteleminenhän on hieman haastavaa, mutta aivan keskeisenä osana siihen kuuluvat perinteiset elinkeinot ja käsityöt mutta erityisesti saamen kieli, ja siksi tämä kielen säilyminen, jonka eteen myös eduskunta ja erityisesti lappilaiset kansanedustajat ovat pyrkineet tekemään töitä, on yksi tärkeimmistä saamelaisen kulttuurin säilymisedellytyksistä.

Jos me katsomme tätä salia ja näemme näitä keltaisia kirjoja täällä, joissa on ensi vuoden valtion talousarvio, niin täytyy sanoa, että on kyllä erikoista, että tuossakin talousarviossa on kymmeniä miljoonia määrärahoja erilaiseen kulttuuritoimintaan, sinänsä tärkeään toimintaan täällä Suomessa, mutta joka vuosi me joudumme taistelemaan erikseen täällä eduskunnassa, että saisimme muutaman sadantuhannen määrärahan saamen kielen kielipesien toimintaan. Siis maassa, jossa on Euroopan ainoa alkuperäiskansa — ja sen pitäisi olla meidän tärkein kulttuurinen tekomme, että me huolehdimme sen säilyttämisestä — joudutaan joka vuosi taistelemaan siitä, että saadaan riittävät rahat sen kielen ylläpitämiseksi, siis sille välttämättömälle toiminnalle, jolla ne kolme saamen kieltä voidaan pitää elävänä, joita täällä on.

Arvoisa puhemies! Toinen merkittävä asia, jonka halusin tuossa alussa heti mainita, on perinteiset elinkeinot. Kun tuolla keskustelin hetki sitten nuorten saamelaisten kanssa, olimme samaa mieltä siitä, että on täysin selvää, että jos perinteisten elinkeinojen, muun muassa poronhoidon, edellytyksistä ei pidetä huolta, niin se uhkaa myös koko saamelaiskulttuurin säilymistä, koska niiltä perinteisiltä saamelaisalueilta joudutaan muuttamaan pois, jos eivät poronhoidon edellytykset ole kunnossa. Tähän liittyy hyvin kiinteästi myös petopolitiikka, johon en tässä sen syvemmin mene, mutta haluan sen nostaa esille, koska pidän sitä tärkeänä, että perinteiset elinkeinot ovat erittäin merkittävä osa tätä saamelaiskulttuuria.

Nyt kun meillä on hallituksen esitys saamelaiskäräjälaiksi käsittelyssä, täällä edellä puheenvuoroissa on nostettukin esiin erittäin hyvin muutamia kohtia, jotka ovat ongelmallisia, ja otan itse esiin tämän saamelaismääritelmän. Tärkeintähän on se, että ihminen itse identifioi itsensä saamelaiseksi eli pitää itseään saamelaisena henkilönä. Mutta ei tämä tietenkään riitä: eihän voi olla niin, että kaikki, jotka pitävät itseään saamelaisina, hyväksyttäisiin saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Tarvitaan objektiiviset kriteerit, joita nykyisessä laissa on ja joita tässä nyt esitetyssä laissa ollaan muuttamassa.

Mutta ihan kolmantena uutena tekijänä ollaan nostamassa — siis sellaisena uutena tekijänä, jota nykyisessä laissa ei ole — tämmöinen ryhmähyväksyntä näiden kahden edellä mainitun tekijän lisäksi. Siksi pidän kyllä tätä hieman ongelmallisena, että jos henkilö täyttää ne objektiiviset kriteerit, jotka laissa on määritelty, että hän on esimerkiksi sukutaustaltaan saamelainen ja on kieliyhteys ja niin edelleen, hän on säilyttänyt yhteydenkin saamelaiskulttuuriin ja niin edelleen, hän täyttää objektiiviset kriteerit ja hän pitää itseään saamelaisena, niin voiko olla, että häntä ei sitten hyväksyttäisikään vaaliluetteloon.

Minusta on tärkeää, että sellaista tilannetta ei päästettäisi Suomessa syntymään, että ihmiset kokisivat siinä mielessä vääryyttä, että he täyttävät objektiiviset kriteerit, kokevat itsensä saamelaisiksi, mutta siitä huolimatta heidät jätetään tämän yhteisön ulkopuolelle. Siksi on tärkeää, että perustuslakivaliokunta kuulee laajasti asiantuntijoita tämän lain kaikkien näitten esiin nostettujen ongelmakohtienkin osalta ja harkitsee, mikä on se lopullinen sisältö, jolla sitten mietintö tulee tänne saliin lopulta. Olen itse perustuslakivaliokunnan jäsen ja odotan muun muassa näistä näkökulmista erittäin suurella mielenkiinnolla tuon valiokunnan kuulemisia ja valiokunnan käsittelyä.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! En halua sanoa "ei" tai "kyllä" käsittelyssä olevaan saamelaisasiaan. Asia ei todellakaan ole mustavalkoinen. Arvostan ja kunnioitan, pidän todella tärkeänä näitä saamelaisasioita. Saamelaisuutta arvostan siis todella paljon ja haluaisin ylpeänä viedä asioita eteenpäin, ihan niin kuin kaikki me Lapin kansanedustajat olemme sitä mieltä, että me olemme valmiita tekemään paljon tämän meidän yhteisen asiamme eteenpäinviemiseksi. Mutta nyt pitää kuitenkin muistaa se, että liian moni tällä hetkelläkin häpeää omia juuriaan tämän riidan leiman vuoksi. Nyt tarvittaisiin kaikki voimavarat yhteisesti näitten asioitten eteenpäinviemiseksi, kieltä ja kulttuuria pitää kehittää kunnolla eteenpäin.

Olen itse omana kantanani sanonut tähän lakiin seuraavalla tavalla: "Saamelaismääritelmää tulee selkeyttää. Jos henkilö kokee olevansa saamelainen sekä omaa saamelaisen suku- ja kulttuuritaustan, tulee hänelle antaa mahdollisuus kuulua vaaliluetteloon, ja päätös sitten siitä kuulumisesta tehtäisiin esimerkiksi Norjan mallin mukaisesti. Esityksessä on paljon hyviä, tarpeellisiakin muutoksia, joilla luodaan parempia edellytyksiä saamelaisten kulttuuri-itsehallinnolle. Saamelaisilla muutostarve on todellinen, mutta erityisesti saamelaismääritelmän vuoksi lakiesitys tulisi palauttaa ulkopuolisen asiantuntijaryhmän valmisteltavaksi."

Arvoisa puhemies! Tässä saamelaisasiassa tilanne on se, että jotain on tehtävä nyt. On olemassa ongelma. Sitä ei kierretä sillä, että tehdään tämäntyylinen lakiesitys kuin nyt on tällä hetkellä työn alla. Meidän on otettava oikealla lailla sitä härkää sarvista, nyt on muuten erotusten aika, joten porohärkää kunnolla sarvista kiinni, ja ratkaistava tämä ongelma. Ei tämä tilanne tällä esityksellä muutu ainakaan paremmaksi, tilanne todellakin vain heikkenee. Edessä on olemassa lisää riitelyä, lisää hallinto-oikeuden käsittelyjä. Ei kai tämä ole meidän kenenkään tavoite?

Minun mielestäni pitäisi nyt ensimmäiseksi tehdä selvitys siitä, mikä tässä asiassa oikeasti hiertää: joku sovittelija, joku vastaava henkilö, joka katsoo ja tutkii ulkopuolisena sen, mikä tässä on oikeasti se ongelma. Ei se ongelma voi niin kauhean iso olla.

Kaksi: Paljonko niitä henkilöitä on oikeasti, joita tämä asia koskettaa? Joku puhuu 100 000 henkilöstä, toiset puhuvat muutamasta henkilöstä. Minun käsitykseni mukaan tällä hetkellä kyse ei ole monesta sadasta henkilöstä missään tapauksessa, ehkä muutamasta kymmenestä henkilöstä. Mutta nyt pitäisi oikeasti ottaa esille, ketkä ja mitkä henkilöryhmät tässä oikeasti eivät olisi pääsemässä nyt sitten tähän vaaliluettelon matkaan. Jos kyse on todellakin niin pienestä asiasta kuin minulla on käsitys, tämä asia pitäisi pystyä nyt sitten kyllä ratkaisemaan ennen tämän lain lopullista käsittelyä. Miksi tämä laki pitää päättää juuri nyt? Juuri sain kuulla, että toistakymmentä vuotta sitten viimeksi on keskustan osalta vaaliohjelmaan päätetty, ettei oteta matkaan, koska ei tämä asia kuitenkaan ratkea, koska tässä vain riidellään. Ei meidän kenenkään etu ole, että tämä riitely tavallaan vain jatkuu eteenpäin.

Sitten kolmas asia, jota minun mielestäni pitäisi nyt sitten selvittää tämän asian osalta, on se, miten toimitaan Kemin Lapin alueen kanssa, elikkä varsinaisen saamelaisten kotiseutualueen eteläpuolinen alue, vanha Kemin Lapin alue, Kittilä, Sodankylä, Pelkosenniemi, Kemijärvi, Posio, Kuusamon pohjoispuolinen alue. Sillä alueella on minun kaltaisiani monia muitakin henkilöitä, joilla on vahva saamelainen tausta kulttuuriltaan sekä kaikilta muilta osiltaan, ainoastaan kieli on suomalaistettu. Mitä tehdään tämän porukan kanssa?

Voitaisiinko todellakin nimetä nyt sitten sovittelija, joka selvittäisi ensinnäkin, kenestä ja mistä tässä asiassa on kysymys saamelaisten kotiseutualueella, ja ratkaista näitten niin kutsutusti ongelmatilanteessa olevien henkilöitten rooli ja tilanne?

Todellakin toisena se, miten toimitaan tämän Kemin Lapin alueen alkuperäisen saamelais-/metsälappalaisväestön kanssa? Tulisiko sinne muodostaa erillinen laki tämän asian osalta, vai mitä tehdään? Nämä molemmat asiat tulee pystyä ratkaisemaan ennen kuin me pääsemme tässä asiassa sovinnollisesti eteenpäin.

Näin ollen kannatan edustaja Mustajärven tekemää esitystä siitä, että tämä lakiesitys vietäisiin myöskin muitten valiokuntien käsiteltäväksi elikkä pyydettäisiin lausunto myöskin maa- ja metsätalousvaliokunnalta sekä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalta.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olemme saaneet käsiteltäväksemme esityksen uudeksi saamelaiskäräjistä annetuksi laiksi. Pohjoisessa esitys on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Keskustelu on herättänyt paljon tunteita ja ollut välillä kiivastakin.

Perusongelmana lienee ristiriita saamelaisten ja kantaväestön välillä. Saamelaiskäräjillä on pelko siitä, että saamelaisiksi voisi tulla kantaväestön edustajia, jolloin vesitettäisiin alkuperäiskansa, kun taas osa niin sanotuista statuksettomista saamelaisista kokee vallitsevan tilanteen epäoikeudenmukaisena, koska heitä ei hyväksytä vaaliluetteloon ja saamelaisiksi. Molemmilla osapuolilla on kuitenkin tosiasiallisesti enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Lapset käyvät samoja päiväkoteja ja kouluja, terveys- ja hoivapalvelut ovat kaikille samat, porot polkevat samoilla palkisilla, ja kulttuuriperintö ja elinympäristö ovat samat. Nykyinen tilanne, jossa eri osapuolten välille on synnytetty jakolinja, ei ole hyvä.

Saamelaiskäräjälakia on uudistettu Paunion johdolla, ja toimikunta pääsi yksimieliseen esitykseen. Saamelaisasioiden ministerityöryhmässä on muokattu saamelaismääritelmää, ja se on tänään lähetekeskustelussa. Esityksenä on nykyinen kriteeri ja se, että on ylläpitänyt yhteyttä kulttuuriin.

Kun saamelaisista asuu nykyisin jo lähes 65 prosenttia saamelaisalueen ulkopuolella, pohdittavaksi tulee, miten osoitetaan, että yhteys kulttuuriin on säilynyt. Miten säilyttää saamelaisten elämäntapa ja kulttuuri saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella? Tämä lienee niitä ydinkysymyksiä. Poronhoitoa, kalastaja- tai metsästyskulttuuria on vaikea harjoittaa etelässä siinä määrin kuin se on mahdollista pohjoisen perukoilla. Kärjistäen voidaankin kysyä, riittääkö lausunto, että kyllä se on joskus saamelaisten kotiseutualueella käynyt tai lomilla käy siellä. Myös oikeuden päätökset ovat linjanneet uutta määritelmää.

Nykyisen esityksen mukaan hallituksen varajäsenien ei tarvitsisi olla käräjien jäseniä. Tässä on ilmeisesti haettu mallia kuntapuolelta, mutta pitäisin hyvänä, että myös varajäsenet olisivat olleet ehdolla ja tulleet valituiksi tehtäviinsä. Myös vaaleja koskien säännösten osalta on esitetty epäilyksiä, että nyt ollaan hyväksymässä vaalisäännöksiä, joiden toimivuudesta ei ole takeita.

Paljon on keskusteltu myös ILO-sopimuksen ratifioinnista. Jos saamelaismääritelmästä ja siitä, mikä alue on saamelaisten kotiseutualuetta, päästään yhteisymmärrykseen, niin silloin ratifiointia voidaan harkita. Oikeusministeri on pitänyt neuvonpitoa ILO 169 -sopimusta kirjoittaneiden kanssa siitä, mitä sopimuksen ratifiointi tarkoittaa tai ei tarkoita Suomen kannalta. Lapissa on ollut jo pitkään vallassa käsitys, että maaomistuksiin tulisi ratifioinnin myötä muutoksia. ILOn 14 artiklan nojalla maaomistusoikeuksia ei muuteta, vaan maat tulevat olemaan samassa omistuksessa kuin aikaisemmin. Saamelaisten kotiseutualueella saamelaisilla on käyttöoikeus ja saamelaiset ovat mukana päätöksenteossa, joka koskee heidän kotiseutualueitaan. Huomaa kuitenkin, että asiasta on lietsottu sekä turhia pelkoja että ylisuuria odotuksia. Tämän vuoksi tarvitaan vielä paljon keskustelua asiasta ja tiedottamista siitä, mitä ILO-sopimuksen ratifiointi tarkoittaa.

Saamelaisten kulttuuria ja perinteisten elinkeinojen harjoittamista on tuettava. Meillä Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä, joista osa on jo uhanalaisia. Tämän vuoksi olen iloinen siitä, että kielipesätoimintaa on tällä vaalikaudella resursoitu. Vuonna 2012 tähän osoitettiin 350 000 euroa, vuonna 2013 osoitettiin 500 000 euroa, tälle vuodelle on 550 000 euroa, ja ensi vuodelle tuo summa on tällä hetkellä 400 000 euroa, mutta uskon, että tähän joululahjarahojen osalta löytyy ymmärrystä tästä talosta niin, että tätä summaa saataisiin korotettua, mutta suunta on ollut oikea ja nouseva. Lasten pitäisi päästä osallistumaan kielipesätoimintaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mieluiten ennen kielen kehitystä, jolloin tulokset kielen omaksumisessa ovat parhaita.

Perustuslakivaliokunnassa käydään laaja asiantuntijakuuleminen, jossa kaikki saavat sanoa asiasta sanansa, ja valiokunnan puntaroitavaksi jää, mihin tässä esityksessä päädytään. Eduskunnan tehtävänä on löytää ratkaisu, joka tyydyttää molempia osapuolia. Itse pyrin toimimaan niin, että asiassa saavutettaisiin yhteisymmärrys ja löydettäisiin hyvä ratkaisu.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille esittelystä, ja hienoa, että lakiluonnos on myös käännetty saamen kielelle, ja tervehdys myös lehtereille saamelaiskansan edustajille.

Kannatan lähtökohtaisesti tätä lakiesitystä mutta samalla kysyisin ministeriltä myös sitä, että jos lakiesitys nimenomaan sisältää jotain sellaista, mikä heikentää jonkin ryhmän oikeuksia, niin onko tätä arvioitu. Sitten toinen kysymys kuuluu, että kun saamelaisia asuu usean eri valtion alueella ja eri valtiot ovat eri tavalla olleet tätä ILO-sopimusta sitten lähestymässä, onko Suomella joitakin varaumia tähän ratifiointiin, kun tätä ollaan nyt viemässä eteenpäin.

Sitten on mitä ilmeisimmin tässä valmistelussa ollut myös tunteikkaita purkauksia ajan saatossa, mutta uskon, että tätä valiokunnassa varmaan perusteellisesti sitten käsitellään, ja haluan kyllä itsekin muutoinkin olla tukemassa saamelaiskulttuuria. Täällä on kielipesätoiminnasta puhuttu. On varmasti ollut Suomessa tilanteita, että lapsia on suorastaan kielletty puhumasta äidinkielenään saamen kieltä. Se on koskenut myös erästä toista vähemmistökieltä, nimittäin viittomakieltä: tiedän, että kuuroja lapsia on estetty viittomasta. Tämä on todella julmaa tällä tavalla viedä itseilmaisu, viedä äidinkieli, ja tämä on varmasti myös aiheuttanut tilanteen, että on ollut haasteellista säilyttää jossakin vaiheessa saame kotikielenä.

Sinänsä en nyt osaa sanoa siitä, kuinka laajasti tätä eri valiokunnissa tulisi käsitellä, mutta edustajien näkemykset ehkä myös ovat oikean suuntaisia, mitä täällä on muitten valiokuntien lausunnoista esitetty.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Mie oon Karjalan poikii ja olen ylpeä siitä. Minä uskon, että saamelaiset todellakin on, niin kuin edustaja Lohi on todennut, ainoa alkuperäiskansa, ja heitä tietojeni mukaan on lähemmäs 9 000. Lisäksi saamelaisten asema on kirjattu Suomen perustuslakiin jo vuonna 1995.

Saamelaiset viettivät kansallispäivää viimeksi helmikuun 9. päivä. Hehän viettivät sitä kotikylässäni Jyväskylässä, mistä myös olen ylpeä, että Jyväskylässä me entiset karjalaiset ja keskisuomalaiset suhtaudumme positiivisesti heidän asiaansa. Jyväskylässä esiintyi tämmöinen vasta perustettu saamelaisyhdistys Bárbmu, ja se, miksi he olivat Jyväskylässä eivätkä Tampereella, niin kuin aiemmin, johtui siitä, että Jyväskylän kaupunki antoi heille ilmaiseksi kokoontumistilat, joissa he viettivät tätä merkkipäiväänsä.

Karjalan kieli, jota olen tässä periaatteessa edustanut, vaikka en osaa puhua sanaakaan, on saanut hallituksen päätöksellä vähemmistökielen aseman, mikä oikeuttaa mahdollisen rahallisen tuen hakemiseen EU:lta karjalan kielen elvyttämiseen. Tänä iltana ystäväni, kollegat pohjoisesta, Lapista ja Pohjois-Pohjanmaalta, ovat puhuneet erittäin lämpimästi saamelaisista ja heidän puolestaan. Minä toivon, että he tutkivat, kun minä en tiedä, asiaa, onko tälle saamen kielelle mahdollisuus saada myöskin EU:lta rahnaa eli euroja heidän omaan toimintaansa.

Arvoisa puheenjohtaja! Tämmöisen viestin jätän näille asiasta lämpimästi puhuneille edustajakollegoille tänä iltana: tutkikaa se ja tehkää edelleenkin hyvää työtä saamelaisten hyväksi.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Jatkan puhettani Kemin Lapin metsäsaamelais- tai metsälappalaisasioista. Tuon sen takia tässä sen esille, koska sitä ei tunneta tai tunnisteta, mistä asiasta on kysymys. Kyse on kuitenkin todellakin isosta alueesta, joka on vanhaa lapinkylien aluetta, jolla alueella on paljon väestöä, joka on nyt uskaltautunut kertomaan omasta metsälappalaisesta, saamelaisesta taustastansa, ja heissä on useita henkilöitä, jotka ovat halukkaita liittymään tähän saamelaisrekisteriin, saamelaisten vaaliluetteloon. Mutta koska tämä on minusta asia, joka pitää myöskin selkeästi tuoda esille ja ratkaista tässä yhteydessä, mistä on kysymys ja mitä sen kanssa aletaan tekemään, niin muutamalla sanalla haluan tästä asiasta kertoa.

Ensinnäkin Kemin Lapin kieli on neljäs Lapin kielistä, neljäs saamen kielistä, joka on joutunut suomalaistuksen kohteeksi ja osittain unohdettu. Se on kuitenkin osittain ennallistettavissa. Se on inarinsaamen kielelle hyvin läheinen sukulainen, ja siitä on saatavissa aika paljonkin asioita vielä esille. Se on kieli, jota minun esi-isäni ovat puhuneet.

Ja nyt sitten vielä tästä Kemin Lapin alueen toiminnasta: Siellä on käytetty paljonkin lapinpukua eli umpitakkia ja tänä päivänäkin vielä käytetään. Minun mieheni on käyttänyt umpitakkia myöskin Linnan juhlissa. Kun on ollut tämä lapinpuku päällä, niin sen käyttämisestä on tullut paljon kommentteja. Ne kommentit ovat olleet lähes kaikki pelkästään positiivisia, ennen kaikkea positiivisia sen takia, että eri puolilta Kemin Lapin aluetta ihmiset ovat sanoneet, että meilläkin on muuten tuommoinen puku, meilläkin on käytetty, mutta me emme ole kehdanneet puhua siitä mitään, kun tänä päivänä kuulostaa siltä, että me emme olisi mitään oikeita saamelaisia, että meillä ei olisi lupaa käyttää sitä pukua. Ihmiset ovat tuoneet esille sen, että heillä ei ole lupaa olla sitä, mitä ovat, elikkä ihmisten on annettu ymmärtää, että heidän tulee kieltää oma kulttuurinsa, oma taustansa eli identifikaatio. Ihmiset eivät ole saaneet tuoda julkisuuteen sitä, että heillä on oikeasti metsälappalainen, saamelainen tausta. Elikkä ne vanhempien vaatteet on pidetty piilossa.

Vasta tänä päivänä useampi ihminen on tuonut esille, että meilläkin on ne vaatteet, kulttuuri ja tausta, ja nyt sitten on koettu se, että mekin haluamme tietyllä tavalla omat oikeutemme tuoda esille tässä asiassa. Siitä tilanteesta, että on aikoinaan joutunut suomalaistuksen kohteeksi, ei pidä lasten joutua kärsimään.

Miten sitten tätä asiaa pitäisi viedä eteenpäin? Olen omalta osaltani miettinyt sitä, pitäisikö minulla sitten olla oikeus kuulua saamelaisten vaaliluetteloon. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että ei minun tarvitse kuulua siihen, mutta jollakin tavalla tämä asia tulisi huomioida. Se olisi joku lakitason asia kuitenkin, miten tuo asia huomioitaisiin. Sen ei ole pakko olla samanlaista kuin saamelaisten kotiseutualueella, mutta jotenkin tämä Kemin Lapin alue, metsälappalaisalue, tulee kuitenkin huomioida. Sillä on niin oma selkeä kulttuuritaustansa, oma saamelainen, lappalainen kulttuuritausta ja kaikki tämmöiset olemassa, semmoinen asia, mitä ei missään nimessä saisi päästää menemään hukkaan tässä tilanteessa. Minä uskon, että se olisi tämän koko saamelaisen lakiasian eteenpäinviemisessä iso asia, jos tunnustettaisiin tämä olennainen kulttuuriosa, kulttuuri ja väestö, mikä meillä on Lapissa olemassa, heidän identifikaationsa ja identiteettinsä, mitä se asia on olemassa. En osaa tälle löytää oikeita sanoja, mutta ei niistä ole kyllä kukaan muukaan osannut oikeita sanoja löytää. Mutta toivottavasti tällä keskustelulla saadaan sitä asiaa liikkeelle sillä tavalla, että saataisiin asialle oikeat termit ja saataisiin vietyä niin, että voisimme löytää sen oikean tavan, miten asiaa viedään eteenpäin.

Toisena asiana tässä sitten toisin esille tämän ILO-sopimusasian. ILO-sopimus olisi tämän kyseisen saamelaislain hyväksymisen jälkeinen asia. Minun mielestäni tätä ILO-sopimusta ei voi ratifioida ennen kuin on oikeasti selvää, ketä tämä sopimus tarkoittaa ja mitä tämä oikeasti sisältää. Esimerkiksi alkuperäiskansaa ja sille kuuluvia oikeuksia määriteltäessä on huomioitava myös, mitä tämä tarkoittaa metsälappalaisille elikkä taas näille minun juurteni henkilöille, minun taustalleni ja minun sukulaishenkilöilleni. Meillä on muun muassa Metsähallituksen ja valtion maat ympärillä, todella isot alueet. Miten me niitten kanssa toimimme, mitkä ovat meidän oikeudet niihin? Me olemme eläneet siellä ihan samalla tavalla kuin mitä varsinaisella saamelaisalueella on elämä ja toiminta aina ollut.

Uusi saamelaislakiesitys vaikeuttaisi entisestään sopimuksen ratifiointia ja sen soveltamista käytäntöön, elikkä jos porukat todella haluavat ratifioida ILO-sopimuksen, niin minä toivon, että tätä saamelaislakiasiaa ei vielä hyväksyttäisi tässä muodossa, vaan mietittäisiin, miten sitä tulee kehittää, jotta se ILO-sopimuksen ratifiointikin menisi sitten eteenpäin. Jos sitten ILO-sopimus koskisi vain nykyistä vaaliluettelon mukaista ryhmää, olisi tiedossa pitkiä, repiviä riitoja. Hallinto-oikeustasolla olisi valtava määrä tuomareita töissä ihan vain tämän asian kanssa, eikä se ole todellakaan kenellekään hyväksi eikä etuna tämä asia.

Saamelaisuus on todellakin arvokas asia, ja se tarvitsee laajan tuen, jotta kulttuuri kokonaisuudessaan kehittyisi eteenpäin. Yritämme viedä yhdessä tätä asiaa eteenpäin. Saahan sitä pikkuisen riidelläkin ynnä muuta, mutta yritetään kuitenkin yhteisymmärryksessä, että saisimme kaikki voimavarat käyttöön. Me tarvitsemme kaikki voimavarat tämän asian eteenpäinviemiseksi.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri tuossa edellä kertoi esittelypuheenvuorossaan, tämä saamelaismääritelmä, esitetyn lain 3 §, on kompromissi, joka on tehty ministeriön ja saamelaiskäräjien kesken. Ja nyt meiltä, varsinkin Lapin edustajilta, on kysytty monesti, että miksi tämä kompromissi ei kelpaa teille. Olen joutunut vastaamaan siihen ja haluan tuoda sen tässä myös esille. Nimittäin olen ajattelemassa niin, että eihän se riitä takaamaan sitä, että se sisältö on oikeudenmukainen kaikille, vaikka kyseessä olisi kompromissi. On tärkeää, että eduskunnassa ja perustuslakivaliokunnassakin tarkkaan selvitetään se, onko tämä määritelmä oikeudenmukainen.

On huolehdittava myös siitä, että niiden saamelaisryhmien, jotka eivät olleet mukana tekemässä tätä kompromissia, näkemystä ja oikeuksia ei ainakaan sivuuteta. Haluan sen takia täsmentää myös edellä käyttämääni puheenvuoroa siltä osin, että kun puhutaan saamelaisuudesta ja siitä, kenellä on oikeus kuulua saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, niin välttämättä ne tässä hallituksen esityksessä esitetyt objektiiviset kriteeritkään eivät ole ihan kohdallaan. Niitäkin pitää tutkia ja selvittää, ovatko ne oikeat kriteerit ja oikeudenmukaiset kriteerit. Sen takia todellakin näen, että tässä on vielä — totta kai, kuten täällä on käynyt ilmi myös aikaisemmissa puheenvuoroissa, on muutama muukin kohta, joita pitää kriittisesti tarkastella — syytä katsoa tarkkaan tämä kokonaisuus, jotta tämän jälkeen, kun tämä laki hyväksyttäisiin eduskunnassa, mieluumminkin se veisi asiaa eteenpäin siellä pohjoisella saamelaisalueella kuin aiheuttaisi lisää ongelmia.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa puhemies! Monesti tätä ILOn sopimuksen ratifiointia perustellaan kansainvälisellä paineella, ikään kuin Suomi näyttäisi paremmalta muun maailman silmissä, jos tämä sopimus tulisi ratifioitavaksi. Kysynkin ministeriltä, kun olette nyt käynyt neuvonpitoa tämän sopimuksen kirjoittajien kanssa ja sitä vuoropuhelua, mitä tämä Suomen kannalta tarkoittaisi: mitä lisäarvoa teidän käsityksenne mukaan tämän sopimuksen ratifiointi tuo saamelaisille, ja onko siitä lisäarvoa tai hyötyä kantaväestölle, ja mikä on se konkretia, mitä se tuo?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tästä, kiitos myös erittäin hyvästä keskustelusta. On ymmärrettävää, että tämä lakiesitys jonkin verran herättää tunteita, mutta kuitenkaan en voi olla huomioimatta, että varsinkin oppositiopuolue keskustalle tämä vaikuttaa olevan vaikea pala, enkä sitä oikein ymmärrä, koska tässä nyt on kyseessä se, että me haluamme saada aikaiseksi paremman lainsäädännön kuin se, mikä meillä on tänä päivänä, ja me haluamme myös seurata sitä kansainvälistä lainsäädäntöä ja sitä käytäntöä, mikä nyt maailmalla on.

Elikkä kun tässä on tullut kysymyksiä myös tästä kansainvälisyydestä ja siitä, mistä tämä ryhmäidentifikaatioasia tulee, niin voidaan todeta, että muun muassa YK:n rotusyrjintäkomitea on vuonna 2012 nostanut esiin saamelaisten ryhmähyväksynnän merkityksen, ja tässä esityksessä nimenomaan halutaan painottaa sekä itseidentifikaatiota että ryhmäidentifikaatiota. Se on tärkeätä. Elikkä uusi määritelmä on lähtökohdiltaan sama kuin nykyinen, mutta siinä on kuitenkin täsmennetty, että henkilön on oltava saamelaista sukua siinä mielessä, että hän on oman sukunsa, sukuyhteisönsä piirissä kasvanut saamelaiseen kulttuuriin. Lisäksi — sukujuurien lisäksi — henkilön tulee olla myös omassa elämässään saamelaiskulttuuriin yhteydessä.

Tässä on myös kysytty sitä, miten tätä asiaa pitää sitten käsitellä: onko niin, että ainoastaan, jos itse on poronhoitaja tai elää saamelaisten kotiseutualueella, on mahdollista tulla hyväksytyksi? Näin ei ole, vaan varsinkin tässä esityksessä on tuotu esille se, että saamelainen kulttuuri on miellettävä laajasti, ja se ei edellytä esimerkiksi kotiseutualueella asumista, vaan myös kaupungissa elävä saamelainen voi olla elävässä yhteydessä saamelaiskulttuuriin. Näin ollen määritelmä ei varsinaisesti ole kaventunut, vaan sitä on tässä esityksessä täsmennetty.

I det här sammanhanget vill jag också svara på ledamot Nauclérs fråga. Den här lagen utesluter inga personer som i dag är upptagna i vallängden i sametinget, det vill säga den tryggar allas rättigheter så som de är i dag, men den gör lagen tydligare i framtiden angående vilka som ytterligare kan komma att bli godkända i vallängden.

Elikkä kun tässä, oliko se, edustaja Mattila kysyi myös tästä, sisältyykö tähän esitykseen jokin heikentävä kohta siinä mielessä, että joku, joka on tänä päivänä hyväksytty saamelaisten vaaliluetteloon, ei olisi sitä nyt tämän uuden lain perusteella, niin sellaista ei ole. Kaikki ne, jotka ovat nyt hyväksyttyjä, tulevat olemaan hyväksyttyjä myös tulevaisuudessa. Mutta tämä laki edelleen täsmentää nykyistä lainsäädäntöä, ja siinä on keskeisessä osassa tämä itseidentifikaatio plus se kulttuurikriteeri, elikkä on pitänyt ylläpitää sitä kulttuuria ja yhteydenpitoa siihen saamelaiseen kulttuuriin. Sitten, sen lisäksi, meillä on tämä ryhmähyväksyntä.

Kun puhutaan ryhmähyväksynnästä, niin tietenkin on niin, että saamelaiskäräjillä on nyt suuri vastuu siinä, että uusia säännöksiä sovelletaan niiden tarkoituksen mukaisesti niin, että päätökset koetaan saamelaisten keskuudessa oikeudenmukaisina. Näin tätä esitystä pitää lukea, ja näin se pitää mieltää. Mielestäni tässä on saavutettu erittäin hyvä tasapaino näinkin vaikeassa asiassa.

Sitten tässä on esitetty myös kannanottoja tästä neuvotteluvelvollisuudesta. Ennen kuin lähden siihen, totean vielä, että jos olisi niin, että tämä lautakunta ei hyväksy sellaista henkilöä saamelaiseksi, joka itse kokee, että hän täyttää kaikki kriteerit, niin hän tietysti voi valittaa siitä, ja viimeinen valitusinstanssi on korkein hallinto-oikeus. Näin ollen oikeusturva tulee myös toteutumaan.

Sitten tästä neuvotteluvelvollisuudesta.

Sekin tulee myös tästä kansainvälisestä kehityksestä. Elikkä velvoite neuvotella alkuperäiskansojen kanssa heitä erityisesti koskevista toimenpiteistä tulee muun muassa ILO-sopimuksesta, joka Suomen on hallitusohjelman mukaan tarkoitus ratifioida, mutta myös YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista painottaa neuvotteluiden käymistä. Kyllähän meillä tässä meidän hyvässä maassamme ja yhteiskunnassamme on muutenkin tämmöinen neuvotteluperiaate — yleensä meillä on tapana keskustella niitten kanssa, joita päätökset erityisesti koskevat.

Minun mielestäni on ilman muuta selvä asia, että myös näissä saamelaisia koskevissa asioissa pitää tätä neuvottelujärjestelmää voida kehittää. Siitähän tässä on kysymys, ja pyrkimyksestä yhteisymmärrykseen. Se ei tarkoita sitä, että annetaan jollekin taholle veto-oikeus. Sellaista ei ole tähän lakiin sisällytetty. Tämä on tärkeätä myös pitää mielessä. Mutta aitoon neuvottelutilanteeseen, jossa pyritään yhteisymmärrykseen, siihen tämä laki tähtää.

Sitten voidaan myös vielä kerran painottaa sitä, että kun on kyse vaaliluetteloon hyväksytyksi tulemisesta, niin kysehän on siitä, että saa oikeuden äänestää saamelaiskäräjien vaaleissa ja saa oikeuden osallistua saamelaiskäräjien toimintaan. Kyse on siis poliittisista oikeuksista. Siitä on kyse. Nyt ei puhuta jostain omistusoikeudesta tai poronhoidosta tai oikeudesta kieleen. Meillä kaikilla on oikeus kieleen ja omaan kulttuuriimme, ja on erittäin hyvä asia, että meillä on saamelaisten kielipesätoimintaa, ja sitä pitää pitää yllä, mutta se ei nyt suoranaisesti liity tähän saamelaiskäräjälakiin, eivätkä ne omistusoikeusasiat myöskään liity tähän. Eli tässä olisi hyvä muistaa se, että tämä on nimenomaan saamelaiskäräjistä eikä tästä muusta toiminnasta säätävä laki. Meillä on erillinen poronhoitolaki ja meillä on Metsähallitus-laki ja muu lainsäädäntö, joissa nämä asiat tulevat julki.

Sitten edustaja Maijala myös kannatti jonkun ulkopuolisen henkilön asettamista. Tilanne on kyllä se, että tämä eduskunta on se päättävä elin tässä asiassa. Se on myös meidän velvollisuutemme. Nyt meillä on sen verran hyvä tilanne, että hallituksessa ja hallituksen saamelaisasioiden ministerityöryhmässä on päästy yhteisymmärrykseen. Siinä myös edelliset hallituspuolueet, vasemmistoliitto ja vihreät, ottivat aktiivisesti — sen verran kuin olivat hallituksessa — osaa tähän, ja tämän perusteella tilanne on tietysti se, että nyt on perustuslakivaliokunnan aika miettiä, täyttääkö tämä lainsäädäntö nyt ne vaatimukset, mitä meidän perustuslaissamme on. Se on nimenomaan perustuslakivaliokunnan tehtävä, mutta me olemme pyrkineet ottamaan kaikki näkökohdat huomioon. Me olemme kuulleet kaikkia tahoja.

Meidän on myös sanottava se, että eihän tämä helppo prosessi ole ollut, mutta juuri sen takia olen iloinen siitä, että olemme nyt päässeet näin pitkälle. Toivoisin, että nyt, kun menemme eteenpäin keskusteluissa, katsoisimme, mitä tämä laki todella pitää sisällään ja mitä se ei pidä sisällään, emmekä mene sitten arvioimaan sitä niin, että nyt tulee enemmänkin poissulkevia sääntöjä, koska näin ei ole.

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa haluan kiittää tähänastisesta keskustelusta ja toivon myös, että perustuslakivaliokunta ottaa sen ajan, minkä perustuslakivaliokunta tarvitsee tämän tärkeän lain eteenpäinviemiseksi.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näin yleisenä huomiona haluaisin muistuttaa siitä, minkä olen nähnyt aika monen muunkin lain yhteydessä, että jos pykälät on kirjoitettu huonosti, niin silloin alkavat ongelmat. Työnjako ei voi olla niin, että kovin suurelta osin eduskunnassa hoidetaan niitä pykälämuutosasioita, jotka olisi pitänyt jo lain valmisteluaikana hoitaa. Totta kai viimekätinen päätäntävalta on tässä talossa, ja niin pitää olla.

Mutta sitten pykälien ja lain perustelujen keskinäisestä suhteesta. Vaikka en olekaan juristi, niin muistan kyllä hyvin sen — ja olen paljon miettinyt — että esimerkiksi vuonna 1981, kun UK-puistolaki päätettiin, siellä oli selvänä valtion velvoitteena lain perusteluosassa, että Savukosken Yläperäntie kunnostetaan puiston rajalle asti korvauksena menetetyistä työpaikoista. Nyt vielä, yli 30 vuoden päästä, se velvoite on täyttämättä, ja on teetetty maksettuja selvityksiä siitä juristeilla, jotka toteavat, että lain perusteluosan huomautukset eivät ole juridisesti millään lailla sitovia.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on aloittanut jo asiantuntijakuulemiset, ja varmasti ministerin toivomalla tavalla käymme huolellisesti ne läpi eri tahoja kuunnellen.

Yksi kysymys tässä on tietysti tämä aikataulu: kun saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ilmoittautuminen alkaisi normaalisti jo marraskuun puolivälissä, niin jos tämä huolellinen käsittely venyy sitten sinne marraskuun puolelle, onko sitten vaihtoehtona se, että tämä vaaliluetteloon ilmoittautuminen menisi vielä nykyisten normien mukaan ja tämä uusi laki tulisi voimaan sitten vasta ensi vuoden puolella, vai onko ministeriöllä sitten valmius tätä vaalien valmisteluaikataulua entrata, jos tosiaan tässä ikään kuin ihanneaikataulussa ei pysytä?

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, nostitte esille puheenvuorossanne asian, että tämä olisi jotenkin oppositio—hallitus-asetelma tai puoluepolitiikkaa, kun totesitte, että oppositiosta keskustan edustajat tätä ovat vastustaneet. Haluan korostaa, että tässä ei ole kysymys hallitus—oppositio-politiikasta ja vielä vähemmän puoluepolitiikasta. En nyt tietenkään voi puhua niiden lappilaisten edustajien puolesta, jotka eivät tässä ole paikalla, mutta olemme tästä asiasta olleet aikaisemmin hyvin yksituumaisia, mikä tässä olisi oikea ratkaisu. Yli puoluerajojen olemme nähneet samalla tavalla nämä asiat, niin kuin tässäkin salissa tänään olemme nähneet.

Haluan varmistaa vielä: Kun kysyin sitä, onko olemassa joku kansainvälisen oikeuden Suomea sitova normi tai kansainvälisoikeudellinen sopimus, joka edellyttää meiltä, että laissa on tässä määritelmässä 3 §:ssä nyt siihen 2 momenttiin lisätty ryhmäidentifikaatio, niin ette yksilöinyt vastauspuheenvuorossanne mitään tällaista normia. Ymmärsinkö oikein, että tämmöistä sitovaa normia sinänsä ei ole olemassa, mikä tarkoittanee sitä, että tässä on kysymys poliittisesta valinnasta, otetaanko se 2 momentti sinne vai ei?

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn ministeriltä ihan tarkennuksen vuoksi, että sanoitteko, että saamelaislaki ja saamelaiskäräjät eivät vaikuta alueen elinkeinojen harjoittamiseen elikkä niillä ei ole mitään merkitystä alueen elinkeinojen harjoittamiselle, sillä minulla on kyllä mielikuva siitä, että tällä on lausuntojen antamisineen ja kaikkine muineen erittäin suurikin merkitys alueen elinkeinojen harjoittamiselle.

Toiseksi kysyn, kolmannen kerran tälle päivälle, tästä Kemin Lapin alueen saamelaisväestön, metsälappalaisväestön roolista: mikä se teidän mielestänne tulisi jatkossa olemaan, ja miten se asia tulisi ratkaista?

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi, että tässä on kysymys poliittisten oikeuksien saamisesta. Juuri näin, tästä on kysymys. Mutta toisaalta on kysymys siitä, kuka kuuluu alkuperäiskansaan. Puheenvuorossani problematisoin sen, että meillä on tällainen käytäntö, että alkuperäiskansaan voi kuulua vain kuulumalla tähän vaalikäräjäluetteloon, jonka nykyisin vallassa oleva saamelaiskäräjät muokkaa käytännössä. Siinä on valitusoikeus, mutta ymmärrämme, että se on selvä asia, että vaalilautakunta ja saamelaiskäräjät valitsevat, täydentävät tätä joukkoa. Tämä on mielestäni erittäin iso perustuslakikysymys ja tulee valiokunnassa kyllä tarkkaan tutkia.

Toinen asia, yhteistoimintavelvoite. Nyt pitää kyllä ministerinkin miettiä tätä asiaa. Toivon, että ministeri miettii tätä vähän pitemmälle, nimittäin kun tätä neuvottelumandaattia vahvennetaan, tai oikeutta ja velvoitetta, joka tässä on viranomaisilla — ja toisaalta sitten näkisin, että oikeutena saamelaiskäräjillä — niin onhan se päivänselvää, että se tulee vaikuttamaan erittäin paljon nimenomaan maankäyttökysymyksiin.

On kysyttävä tässä yhteydessä, mikä tässä on suhde kunnalliseen itsehallintoon. Kunnillahan on monopoli muun muassa kaavoituksessa, mutta näillä alueilla tämä kunnan valta suhteutettuna tähän saamelaiskäräjien valtaan ja sitten tähän yhteistoimintavelvoitteeseen kyllä muuttaa mielestäni tätä perusasiaa aika isosti. Tämä on iso kysymys mielestäni perustuslakivaliokunnan toiminnassa.

Totesitte, ettei tässä ole veto-oikeutta. Ei kylläkään ole, mutta käytännössä tulee olemaan. Jo nyt, vaikka tämä neuvotteluvelvoite on kevyempi nykyisessä laissa, kyllähän me tiedämme, mistä on kysymys saamelaisalueella monien elinkeinohankkeitten kohdalla. Jos saamelaiskäräjät ottaa siihen kielteisen kannan syystä tai toisesta, niin kyllä se hankkeen toteuttaminen valitusprosessien kautta menee niin pitkäksi, että yleensä ne raukeavat.

Suhde Metsähallitus-lakiin on myös mielenkiintoinen ja erittäin keskeinen tässä, koska Metsähallitushan nämä maat omistaa. Nyt tämä yhteistoimintavelvoite myös siinä muuttaa nykytilannetta niin, että saamelaiskäräjien vaikutusmahdollisuus kasvaa merkittävästi.

Minusta tässä ei kenenkään pitäisi panna päätä pensaaseen ja todeta, että ei tällä ole tällaisia seurausvaikutuksia. Aivan näihin olennaisiin kysymyksiin, jotka ihmiset kyllä siellä tiedostavat, tällä on seuraukset.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä lyhyesti tuohon saamelaismääritelmään siltä osin, että kun te, arvoisa ministeri, puheessanne totesitte ihan, niin kuin laissa on, että siinä on tämä itseidentifikaatio ja objektiiviset kriteerit ja sitten sen lisäksi on tämä ryhmäidentifikaatio, niin jos tässä on joku ristiriita keskenään niin, että jostain syystä tätä ryhmäidentifikaatiota, ryhmähyväksyntää, ei tule, niin miten näette, mikä teidän mielestänne pitäisi tässä sitten kantavoittaa? Onko se niin, että tämä ryhmäidentifikaatio on se viimeinen, joka tarvitaan joka tapauksessa aina, ilman sitä ei pääse, ja jos näin on, niin onko tämä pykälä sitten muotoiltu liian avoimeksi tässä, koska sehän ei ihan suoraan sano näin, että se 2 momentti siitä on ehdoton?

Toinen, johon haluan sitten mennä, on tämä neuvotteluvelvoite. Nykyisessä laissahan ei tämäntyyppistä ole suoraan. Se on enemmän tämmöinen kuulemisvelvoite. Nyt tässä on vielä kirjattu tämä pyrkimys tähän yhteisymmärrykseen, joka on ymmärrettävä, ja totta kai se on aina tavoiteltava. Mutta miten näette oikeusministerinä: jos käy sitten niin, että huolimatta siitä, että on nämä neuvottelut käyty ja pyritty yhteisymmärrykseen, ei päästä jostain syystä ja syntyy toisenlaisia ratkaisuja, niin näettekö tässä valitusprosessissa ongelmana sen, että tämä on aika semmoinen tulkinnanvarainen kysymys, onko neuvoteltu tarpeeksi, onko pyritty riittävästi yhteisymmärrykseen ja niin edelleen? Näettekö tässä määritelmässä ongelmia?

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuossa pitemmässä puheenvuorossani totesin sen, että tämä kokemus näiden kolmen pohjoisen pitäjän alueella ja myös Sodankylässä on tämän prosessin aikana ollut sellainen, että ministeriö ei ole oikein tahtonut aidosti kuulla niitten viestiä, jotka ovat edustaneet erilaisia tulkintoja kuin saamelaiskäräjien enemmistön näkemys. Tämä on vakava asia. Siltäkään ei pidä sulkea silmiään, miltään asialta ei pidä sulkea silmiään tässä. Nyt pitää kaikki nähdä realistisesti. Mutta erityisesti se on nähtävä, että saamelaisväestön sisällä on jyrkkiä ristiriitoja, voimakkaita ristiriitoja, ja ne tulevat näkymään. Minusta tällä ei ratkaista näitä. Tämä ryhmäidentifikaatiokohta on juuri se, joka minun näkemykseni mukaan estää tämän ongelman ratkaisun. Pitäisi olla joku objektiivisempi, ulkopuolinen valintamenettely tähän alkuperäiskansan joukkoon.

Mutta tämä ei ole ainoa kasvamassa oleva ristiriita noilla pohjoisilla alueilla, vaan oikeasti niiden kesken, jotka kuuluvat tähän saamelaiseen alkuperäiskansaan, ja sitten niiden pitäjäläisten kesken, jotka samoilla alueilla, esimerkiksi Enontekiöllä, harjoittavat poronhoitoa, on kypsymässä erittäin vakavia ristiriitoja. Ne liittyvät tähän prosessiin, mikä meillä on ollut tässä menossa. Minun täytyy sanoa, että olen ihmetellyt, että ministeriössä ei ole haluttu näihin vakavasti suhtautua. Siellähän on meneillään esimerkiksi Näkkälän paliskunnan jakoprosessi. Siinä on kysymys juuri näihin saamelaisasioihin liittyvistä asioista.

Puhemies! Riittää kyllä, kun tähän nyt tällä kertaa lopetan. Totean vain sen, että toivon, että ministeriö olisi paljon paremmin nämä ristiriitojen syvyydet tiedostanut tätä prosessia johtaessaan.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Ensi viikolla olen menossa Lappiin, Inariin, muun muassa kuuntelemaan, mitä mieltä siellä ollaan muun muassa ILO-sopimuksesta, ja kuten tiedätte, tällä hetkellä meillä on oikeusministeriön ja saamelaiskäräjien välillä käynnissä neuvottelut tästä ILO-sopimuksen ratifioinnista. Se prosessi on kesken. Haluan käydä Lapissa kuuntelemassa, mitä mieltä siellä ollaan, ja haluan käydä siellä myös sen takia, että on hyvä itse paikan päällä pystyä kertomaan, mitä ILO-sopimuksen ratifiointi tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita, koska myös sen osalta on olemassa paljon väärinkäsityksiä ja paljon huhuja, jotka herättävät sitten pelkoja ja jotka ovat vahingollisia tähän yhteiseen ilmapiiriin nähden.

Ihan lyhyesti, puhemies, näistä kysymyksistä vielä.

Todettakoon vielä, että näissä YK:n sopimuksissa ei ole sellaista velvoitetta tähän ryhmäidentifikaatioon, mutta Suomi näkee sen tarpeelliseksi, koska me haluamme noudattaa kansainvälistä oikeuskäytäntöä ja me haluamme myös olla edistyksellinen maa tässä suhteessa. On kyllä äärimmäisen tärkeätä, että alkuperäiskansa itse pystyy olemaan mukana päättämässä, kuka kuuluu siihen alkuperäiskansaan ja kuka ei. Minä en haluaisi, että minä voisin päättää, että minä ryhdyn nyt saamelaiseksi, eikä alkuperäiskansa itse voisi siitä olla mitään mieltä. Juuri sen takia tähän lakiin on nyt otettu tämä määritelmä niin, että siinä on yhdistetty sekä tämä itseidentifikaatio että ryhmäidentifikaatio.

Edustaja Maijala, kun kysyitte, mitä te olette: Se on asia, jota teidän itse pitää miettiä, ja jos tilanne on se, että koette, että itse olette saamelainen, ja jos tilanne on se, että te myös koette, että ryhmässä voidaan hyväksyä ja että te olette ylläpitänyt sukusiteittenne kautta sitä saamelaista kulttuuria, teillä on sitten mahdollisuuksia tämän uuden lainsäädännön mukaan ehkä tulla hyväksytyksi saamelaisten vaaliluetteloon. Elikkä näissä nämä yhdistyvät, ja se viimeinen taho, joka tämän ratkaisee, on Suomen korkein hallinto-oikeus. Tätä määritelmää on mietitty hyvin tarkkaan, ja minun mielestäni siinä on juuri ne ainesosat, jotka siinä pitääkin olla. Elikkä se ei ole poissulkeva, se on tämän hetken määritelmää täsmällisempi ja siinä mielessä myös parempi.

Sitten tästä neuvotteluvelvollisuudesta: Tässä ei kajota kuntien itsemääräämisoikeuteen, tässä puhutaan vain siitä, että on neuvotteluvelvollisuus, eikä tulla pitämään selkoa siitä, kuinka nämä neuvottelut nyt ovat käytännössä menneet. Minä toivon, että kaikki meidän viranomaiset toimivat niin, että rehellisyyden nimissä pyritään yhteisymmärrykseen. Meillä on hyvä hallinto Suomessa, ja minä uskon, että meidän viranomaiset myös haluavat tätä ja että yhdessä saamelaiskäräjien kanssa halutaan pystyä sitten pääsemään yhteisymmärrykseen niissä asioissa, jotka ovat laajakantoisia ja jotka koskettavat saamelaisia erityisen paljon. Tässä suhteessa luottaisin myös suomalaisiin virkamiehiin.

Sitten vielä tästä suhteesta esimerkiksi Metsähallitus-lakiin ja muihin lakeihin: Totta kai nämä liittyvät toisiinsa, mutta nimenomaan tämä saamelaiskäräjälaki on laki, joka säätää sitä, millä tavalla saamelaiskäräjiin valitaan henkilöt, miten käräjät itse toimii, minkälainen toimintakertomus heidän pitää tehdä ja niin edelleen ja niin edelleen. Sitä minä tarkoitin siinä edellisessä puheenvuorossani. Meillä on eri poronhoitolaki ja eri kalastuslaki ja niin edelleen. Elikkä tämä laki on siinä mielessä poliittisen päätöksenteon laki, kun on kyse saamelaisten poliittisista oikeuksista.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, aikataulusta: Edustaja Koskinen, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, kysyi tästä aikataulusta. On tietysti niin, että meidän pitää nyt yrittää vain sopeutua siihen: jos tässä talossa menee enemmän aikaa, niin meidän pitää katsoa, miten se voidaan järjestää. Minulla ei ole vastausta siihen nyt tässä seistessäni, mutta olemme tietenkin avoimia sille, että halutaan löytää ratkaisuja. Tämä on ylipäänsäkin sellainen asia, että tässä ollaan koko ajan oltu sillä tiellä, että halutaan ratkaisuja, jotta päästäisiin hyvässä yhteisymmärryksessä eteenpäin. Se on meidän kaikkien etu. Se on saamelaisten etu, se on suomalaisten etu, se on meidän kaikkien etu. — Kiitos, puhemies.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos olisi selkeä yksimielisyys ja yhteisymmärrys siitä, että tämä nykyinen vaaliluettelo on syntynyt ja laadittu oikeudenmukaisesti ja oikeilla perusteilla, silloin voitaisiin mielestäni tämä ryhmäidentifikaatio kyllä tänne lakiin kirjoittaa. Mutta tässä laissa nyt siunataan tämä nykytilanne tällä lisäyksellä, joka tähän 3 §:ään on laitettu. Siunataan siis se tilanne, josta kerroin, että 60-luvulta lähtien on varsin sattumanvaraisesti muodostunut tämä nykyinen vaaliluettelo. Tätä minun on erittäin vaikea ymmärtää, koska ministeriölle on kyllä saatettu tietoon se, että siellä on laaja epäluottamus siihen, että tämä nykyinen vaaliluettelo ei vastaa sitä todellisuutta. Kun sanon, että ministeriö ei ole kuullut, niin tätä viestiä ministeriö ei ole ottanut todesta eikä kuullut, vaikka sen olen esimerkiksi tällä toimenpidealoitteella sinne kyllä saattanut tietoon, että tämä olosuhdeanalyysi pitäisi tehdä syvällisesti. Siis meillä ei näyttänyt olevan siihen aikaa ministeriössä, vaikka tässä monta vuotta tätä valmisteltiin, että olisi asiantuntijajoukolla tehty analyysi esimerkiksi tästä, vastaako tämä nykyinen vaaliluettelo sitä todellisuutta, mikä siellä saamelaisalueella on ja Suomessa yleisestikin on. Tämä on se, joka jättää varjon tähän toimintaan nyt, ja sitä ei saa enää pois, jos kerran aikaa ei ole tehdä tätä perusteellista selvitystä.

Perustuslakivaliokunta joutuu tämän vakavasti kyllä mielestäni miettimään, hyväksyykö se tämän lähtökohdan. Jos se sen tekee, niin se on kyllä erittäin kova päätös. Kun puhuttiin tästä suomalaisesta hallinnosta, siitä, minkälainen usko ministerillä oli siihen, että suomalainen hallinto kyllä pystyy neuvottelemaan niin, että lopputuloksesta ollaan yksimielisiä yhteisymmärryksessä, niin tässä asiassa ei ole sitä.

Kun kerroin, että siellä alueella on erittäin syvät ristiriidat ja ne ovat vakavia — en sano tässä ääneen, miten vakavia ne ovat, mutta ne ovat erittäin vakavia ja näkyvät siinä elinkeinon harjoittamisessa esimerkiksi siellä porometsällä — silloin on ehkä pakko todeta, että tällä kohtaa on laitettu valitettavasti pää pensaaseen. En voi muuta kuin olla huolestunut tulevaisuudesta tältä osin, kun tuon saamelaisalueen tulevaisuutta ajattelen.