Klaus Bremer /r:

Arvoisa puhemies! Kesän 2000 aikana etsittiin kahdesti Itämerellä veneitä sen vuoksi, että maissa olevat omaiset olivat huolestuneet, koska veneessä olijoiden matkapuhelimet olivat suljettuina. Nämä molemmat etsinnät tulivat maksamaan toista miljoonaa markkaa ja osoittautuivat täysin turhiksi. Etsityt olivat turvallisesti satamassa, heillä ei ollut mitään hätää, he jopa soittivat sieltä matkapuhelimella, vaan eivät kotiin kertoakseen, että kaikki oli hyvin.

Kun ryhdyin asiaa selvittämään, osoittautui, että sekä poliisiviranomainen, joka vastaa etsinnöistä maan kamaralla maamme rajoja pitkin, että myös rajavartiosto, joka vastaa etsinnöistä merialueilla, kumpikin viranomainen oli täysin turhautunut turhista etsinnöistä.

Poliisi kertoi, että vuoden 2000 alusta 14. päivään syyskuuta mennessä oli suoritettu 600—700 etsintää, joista kaksi kolmasosaa eli noin 400—500 etsintää oli turhia. Poliisi totesi, että kyllä todellakin poliisilla hupenevilla resursseillaan on tärkeämpääkin tehtävää kuin hukata henkilöstövoimia ja materiaalia turhiin etsintöihin.

Rajavartioston esikunnasta kerrottiin samaan aikaan, että kaiken kaikkiaan 21. päivään syyskuuta mennessä vuonna 2000 oli suoritettu 187 etsintää, joista luokkaan epäselvä, ikivaltainen tai muu tilastoitiin 91 eli puolet, 50 prosenttia. Kun tähän lisätään, että etsinnöissä varsinkin merialueilla usein on liikkeellä helikopteri tai kaksi, on lentokone tai lentokoneita, on valvontaveneitä, on partioveneitä, ja kun tiedetään, että esimerkiksi keskiraskas helikopteri maksaa noin 55 000 markkaa tunnissa, kevyt kaksimoottorinen helikopteri noin 15 000 tunnissa, lentokone noin 8 000—9 000 markkaa tunnissa, valvontavene 6 000 markkaa tunnissa, partiovene 2 000 markkaa tunnissa, ei kovin kauan tarvitse etsiä, kun kustannukset ovat toisella miljoonalla. Sen lisäksi tietysti etsinnöissä käytetään hyvin paljon muita viranomaisvoimia samoin kuin vapaaehtoisia meripelastusvoimia jne., jotka tietysti myöskin ovat menopuolella yhteiskunnalle.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä teki edellä esitetyn johdosta lakialoitteen n:o 93/2000, joka nyt toteutuu hallituksen esityksen muodossa. Asiassa on kuitenkin huomautettavaa tavasta, jolla lakialoite n:o 93 eteni tähän toiseen käsittelyyn ja toteutumiseen.

Ruotsalaisen ryhmän tekemä lakialoite näet lähetettiin liikennevaliokuntaan, samalla kun ministeriöstä tuli vihreää valoa asian puolesta. Kun sitten asia tuli hallituksen esityksenä eduskunnan käsiteltäväksi, se lähetettiin hallintovaliokunnan käsiteltäväksi ilman koordinaatiota liikennevaliokunnassa olevan rinnakkaisen lakialoitteen kanssa. Näin alkuperäinen hallituksen esityksen pohjana oleva lakialoite muhii edelleen liikennevaliokunnassa ja kuoleentuu sinne. Tällainen ei voi olla hyväksyttävää lainsäädäntökäytäntöä.

Lopputulos on kuitenkin hyvä tässä asiassa, ja ruotsalainen eduskuntaryhmä iloitsee siitä, että sen aloite tuo lisää turvallisuutta merialueille ja samalla tietysti koko Suomeen etsintöjen osalta ja lisäksi säästää miljoonia kansantaloudelle sekä rahassa että turhassa työssä.