Eva Biaudet /r:

Ärade talman, arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys huolestuttaa minua. Pelkään ja minulla on suuri huoli siitä, että lapsi heitetään nyt pesuveden kanssa. Päivähoidon hallintoa muuttamalla mielestäni ei voida ratkaista koettuja toiminnallisia puutteita päivähoidossa, joita ovat esimerkiksi lapsiryhmien liian suuret koot ja henkilöstön täydennyskoulutuksen puute. Mielestäni olisi tärkeätä tiedostaa ja tunnustaa se asia, että päivähoito on ja sen pitäisi olla selkeästi koko sosiaalipalvelujärjestelmän osa, koska päivähoidossa on tavoitteena koko lapsen kehitys, lapsen kokonaisvaltainen kasvu ja hänen oppimisensa tukeminen. Yhteistyössä tärkeimmät henkilöt ovat vanhemmat, perhe.

Meillä alkaa kohta olla kokemuksia esiopetuksen järjestämisestä kunnissa. Siinä kunnat ovat voineet tehdä vapaammin valintoja hallinnosta ja myös siitä, missä esiopetuksen järjestävät. Mielestäni näiden ratkaisujen ja toimintamallien arviointi on vielä edessä, ennen kuin haluamme levittää ja jatkaa tällaista vapaata päätöksentekoa hallinnosta ja siitä, missä päivähoidon pitäisi toimia. Ennen kuin tehdään se ratkaisu, pitäisi ainakin pystyä arvioimaan, miten se on toiminut esiopetuksessa. Mielestäni viimeaikaiset tiedot, joiden mukaan selvästi hyvin monessa kunnassa ei ole kannettu sitä vastuuta, jota lainsäädännössä on annettu suosituksina esimerkiksi ryhmäkoosta tai niin edelleen, ovat huolestuttavia eivätkä anna syytä suurimpiin vapauksiin.

Myös sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä on pohtinut tätä. Sille työryhmälle ovat antaneet lausuntoja myös eri asiantuntijatahot. Mielestäni erittäin painavat asiantuntijatahot, kuten terveyden- ja sosiaalihuoltoalan ammattijärjestö Tehy, Sosiaalityöntekijäin Liitto, Kunta-alan ammattiliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Lastensuojelun Keskusliitto, ovat ilmaisseet näkemyksenään, että heidän mielestään ei ole mitään perusteita tai ainakaan riittäviä perusteita päivähoidon hallinnollisen aseman muuttamiselle. Varmasti tässä on hyvin paljon myös reviiriristiriitoja. Tunnustan ja tiedän ja olen tietoinen niistä, mutta silti mielestäni ainakin näiden tahojen huolet pitäisi pistää korvan taakse, kun valiokunnassa mietitään tätä lakiehdotusta. Nykylakihan antaa itse asiassa mahdollisuuden myös kunnille sijoittaa sosiaalihuoltopalvelut kokonaisuutena valitsemansa toimielimen alaisuuteen. Tällöin voidaan kunnassa jo nyt laittaa esimerkiksi opetus ja sosiaalihuolto saman toimielimen alle mutta ei ole mahdollista irrottaa päivähoitoa erikseen ja muuttaa hallintoa.

Mielestäni kunnat voisivatkin itse asiassa järjestää hallintojaan enemmän kuin tänään tekevät, jos ne kokevat, että se on ongelma eikä jokin muu. Tänä päivänä saamme hyvin paljon tutkimustuloksia siitä, että lasten mielenterveys ja lasten hyvinvointi eivät ole paranemaan päin vaan itse asiassa kasvavalla määrällä lapsia on psykososiaalisia ongelmia. Mielestäni on erittäin keskeistä, että pystymme vielä enemmän parantamaan, mutta meillä on päivähoitojärjestelmä, joka pystyy tunnistamaan ja puuttumaan mahdollisimman varhain näihin asioihin. Tässä keskeinen yhteistyökumppani on tietenkin perhe. Sosiaalihuolto voi mielestäni myöskin luoda hyvät perhekohtaiset, perhelähtöiset tukijärjestelmät, mikä on keskeistä lapsen hyvinvoinnille ja aivan välttämätöntä. Hallinnon muuttaminen ei saa romuttaa näitä asioita.

Myös muut yhteistyökumppanit ovat tärkeitä päivähoidolle: omalääkärit, neuvolat, kotipalvelut, sosiaalityöntekijät ja perheneuvolat. On rakennettu myös erittäin voimakkaasti yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon välille. Monissa kunnissa ne on myös hallinnollisesti yhdistetty. On ihan oikein se ajatus, joka tässä ehkä kuitenkin on takana, että myös opetustoimen, päivähoidon ja sosiaalihuollon välillä olisi suurempi yhteistyö, ja olen siitä ihan samaa mieltä, eikä ole olemassa mitään sellaisia esteitä, jotka itse asiassa tekisivät tämän mahdottomaksi.

Olen iloinen siitä, että hallitus on tehnyt ponnen, jossa se haluaa kuitenkin tarkastella ja seurata tilannetta ja palata asiaan ja arvioida näiden päämäärien toteutumista. Olen huolestunut varsinkin kokonaisvaltaisen lastensuojelutyön mahdollisuuksista selviytyä myös uudenlaisissa hallintoratkaisuissa. Mielestäni tänään ei pitäisi tehdä laisser faire -politiikkaa, jossa vastuu siirretään kunnille, että tehkööt miten haluavat. Mielestäni meillä on tarpeeksi myös sellaisia esimerkkejä, joissa se ei ole aina onnistunut. Mielestäni on hyvin tärkeätä, että lapsilla kaikissa kunnissa koko Suomessa olisi hyvä päivähoitojärjestelmä, joka myös pystyy tarpeeksi ajoissa puuttumaan perheen ongelmiin.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Tässä salissa viime viikolla kerrottiin, kuinka tärkeätä on se, että hallitus noudattaa eduskunnan tahtoa, kun eduskunta esittää yksimielisen ponnen. Tässä nyt on taas yksi näistä eduskunnan hyväksymistä yksimielisistä ponsista. Me voimme tietysti hieman kysellä, mikä tämä eduskunnan yksimielisten ponsien käytäntö on, kun hyväksytään paljon sellaisia yksimielisiä ponsia, joiden suhteen loppujen lopuksi osoittautuu, etteivät ne niin yksimielisiä olekaan. Tämä on minusta eräs eduskunnan työtapoihin liittyvä seikka, jota kannattaisi hieman pohtia.

Joka tapauksessa tällä lainsäädännöllä ei siirretä päivähoitoa opetustointa johtaviin lautakuntiin vaan annetaan kunnille vapaus tehdä tätä. Minun on vaikea ymmärtää, että ne henkilöt, jotka niin voimakkaasti luottavat omiin argumentteihinsa siitä, että päivähoidon olisi hyvä olla sosiaalipuolen lautakunnissa, eivät luota tämän argumentin kantavuuteen sitten kunnallisessa päätöksenteossa vaan uskovat, että heidän argumenttinsa kunnan tasolla kuitenkin kumoutuu, vaikka se valtakunnan tasolla on niin selkeä.

Edelleen vertailusta nykyiseen esikoululainsäädäntöön ja siihen, että esikoulu on toteutunut huonommin — ja tästä olen ehdottomasti sitä mieltä, että se on toteutunut huonommin — siellä, missä se on tehty opetustoimen yhteydessä: Se ei johdu siitä, että se on tämän tai tuon lautakunnan alaisena, vaan siitä, että kun se tehdään opetustoimen yhteydessä, se on eri lainsäädännön alaista eivätkä ne normit, jotka koskevat esikoulua silloin, kun se on päivähoidon alaista, koske sitä silloin, kun se on opetustoimen alaista. Niiden pitäisi koskea sen takia, että opetustoimen normittomuus tässä asiassa on ollut huono.

Todettakoon siis, että päivähoidon järjestämistä, sen sisältöä, opetustavoitteita ja muuta koskevaa lainsäädäntöä ei olla muuttamassa vaan se lainsäädäntö pysyy edelleen samanlaisena kuin se on ja koskee kuntia, järjestävät ne tämän hallinnon sitten ihan, miten sattuvat järjestämään. Sen takia ensimmäinen pelko, joka tähän on liittynyt, on se, että päivähoidosta tulee koulu. Kun päivähoidon opetustavoitteita ei tässä muuteta, tätä kautta ei siitä pitäisi tulla koulumaisempaa.

Toinen pelko, joka on sanottu, on se, että yhteydet lastensuojeluun katkeavat. Sen takia lakiesitykseen varmuuden vuoksi vielä lisättiin pykälä, jossa korostettiin näitä yhteyksiä.

Ed. Biaudet kertoi kauniisti niistä piirteistä, joita päivähoidossa pitäisi olla sen suhteessa erilaisiin kunnan toimintoihin. Mietin, mikä näistä virkkeistä ei sopisi koulutoimeen, mikä näistä olisi semmoista, että tätä yhteyttä esimerkiksi koulutoimen ja lastensuojelun välillä ei tarvittaisi. Eikö tuolla perusteella oikeastaan, jos on sitä mieltä, että vain sosiaalilautakunnan alaisuudessa nämä yhteydet voivat toimia, se tarkoittaisi sitä, että peruskoulutkin pitäisi siirtää sosiaalilautakuntien alaisuuteen?

Voi tietysti olla, että syntyy kuntia, joissa aivan oikein tämä uhka toteutuu ja yhteydet lastensuojeluun jostakin syystä heikkenevät, mutta voi olla, että käy myös toisin päin, koska lastensuojelun yhteydet päivähoidon osalta ovat niin ilmeisiä. Jos sitten päiväkoti ja koulu ovat saman lautakunnan alaisina, voi olla, että tämä yhteys, joka on jo päiväkotivaiheessa syntynyt, säilyy kouluvaiheessa, koska yksi lastensuojelun ongelmista meillä on se, että lapsen siirtyessä päiväkodista kouluun nämä yhteydet katkeavat. Jostakin syystä en itse ole pystynyt selvittämään, johtuuko se olemassa olevasta lainsäädännöstä vai ihmisten mielikuvituksessa olevasta lainsäädännöstä — päiväkodit useinkaan eivät voi myöskään opettajille kertoa niistä lastensuojeluongelmista, joita ne ovat lapsissa havainneet, mitä itse pidän aivan käsittämättömänä ja ymmärtääkseni myös ikään kuin lakiin perustumattomana pelkona. Olen itse lakia tulkinnut sillä tavalla, että tämän kertomisen pitäisi olla mahdollista.

Kolmanneksi on pelätty, että sosiaalitoimen asema kunnissa heikkenee ja että sosiaalitoimen tehtäväksi tulisi vain ikävien ja huonojen asioitten selvittely. Ensinnäkään en pidä vanhuutta ikävänä ja huonona asiana. Siinä mielessä se, että vanhustenhoito joka tapauksessa jää sosiaalitoimeen, ei tätä paljon muuta. En kuitenkaan ymmärrä tätä yhteyttä, koska itsekin kolmen lapsen isänä, jolla on siis ollut kolme sosiaalitoimen alaista lasta, en ole koskaan joutunut sosiaalivirastossa sen takia asioimaan, että lapset ... (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei ole todennäköistä, että ministeri Soininvaara kuuluu niihin, jotka tarvitsevat). Mutta se, että päiväkoti on sosiaalitoimen yhteydessä, ei millään tavoin kiillota sosiaalitoimistojen ovea sen takia, että eihän asianomainen palvelunkäyttäjä lainkaan tiedä, mikä lautakunta tätä asiaa hoitaa.

Sitten neljäs seikka: Minusta todistustaakka on niillä, jotka sanovat, että tämä valittu tie on turmion tie. Heidän pitäisi osoittaa, että niissä kunnissa, jotka, ihme kyllä, ovat tämän lainsäädännön jo etukäteen panneet toimeen, olisi tapahtunut jotakin sen kaltaista kehitystä, jota he epäilevät tapahtuneen. Esimerkiksi meillä on Imatralta kokemusta siitä, että tämä yhteys näyttää toimineen erittäin hyvin. On tietysti mielenkiintoista, että Imatralla on näin voitu menetellä, vaikka laki on vasta eduskunnassa, mutta siellä on osattu varmaan hyvin ennakoida tätä lainsäädäntöä.

Edelleen voi sanoa, että pienet ja erityisesti pienet kaksikieliset kunnat tarvitsevat tätä lainsäädäntöä, koska pienissä kunnissa usein on sillä tavalla, että siellä on yksi rakennus, jossa on sekä peruskoulu että päiväkoti, toisessa päässä peruskoulu ja toisessa päiväkoti. On tietysti hiukan erikoista, että tämä yksi rakennus on kahden hallintokunnan hallitsema. Jos pienessä kunnassa edelleen on vielä sekä suomen- että ruotsinkielisiä oppilaita ja suomen- ja ruotsinkielisiä päiväkotilapsia ja sitten jo lainsäädännön mukaan koulupuolella pitää olla oma elin ruotsinkieliselle koululle — hyvin monessa kunnassa on lähdetty siitä, että oma elin pitää olla myös ruotsinkieliselle päivähoidolle — kunnasta alkavat kohta loppua luottamusmiehet, jotka joutuvat jakaantumaan neljään eri päätöksentekoelimeen. Voi olla, että hoidettavia lapsia on vähemmän kuin luottamusmieselimissä olevia henkilöitä.

Olen hämmästyksekseni havainnut, että myös varsin isot kunnat ovat aikeissa käyttää tätä lainsäädäntöä. Se ei ole ollut tässä tarkoituksena, mutta toisaalta en pysty menemään esimerkiksi Vantaalle sanomaan, että tämä ei olisi heidän kannaltaan hyvä ratkaisu. Itse en usko, että maailma tästä kovin toisenlaiseksi muuttuu. Se, että tämä on herättänyt niin suurta tunnekuohua, saattaa olla enemmän virkamiesten ja oikeastaan alan ammattilaisten reviiririitaa. En usko, että lapset tässä tulevat muutosta suurestikaan havaitsemaan.

Kuitenkin se, että meillä olisi jokin elin kunnassa, joka miettii lapsuutta alusta loppuun, voi olla hyväkin asia. Se, että lapsuus katkaistaan kuudesta vuodesta ja aletaan miettiä sitä uudestaan, ei välttämättä sekään ole hyvä. Sen takia itse olen tämän esityksen — tosin kyllä vuoden harkittuani, mitään esitystä en ole näin pitkään harkinnut — antanut. Minusta on aika erikoista, että kun kunnat saavat palvelut järjestää melkein miten sattuu ja tämä eduskunta on sallinut tässä, miten sen sanoisi, aika suuria vapauksia, niin sitten hallintoa kuitenkin säädeltäisiin niin tarkkaan, että me esitämme, missä lautakunnassa mikin asia käsitellään.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Soininvaara ei ilmeisesti ole riittävän pitkään ollut laatimassa eduskunnassa ponsia, jotta hän ymmärtäisi, mitä tarkoittaa ponsi, jossa on kaksi lausetta. Ensimmäisessä osassa sanotaan: "Jotta esiopetus ei jäisi irralliseksi muusta varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta, tulee kunnilla olla joustava mahdollisuus hallinnon järjestämiseksi." Tämä on selkeä. Tästä löytyi yksimielisyys, mutta toisesta lauseesta, ministeri Soininvaara, ei löytynyt yksimielisyyttä. Siinä lukee: "Sivistysvaliokunnan mielestä johdonmukaisinta kokonaisuuden kannalta olisi antaa kunnille mahdollisuus järjestää koko päivähoidon hallinto opetustoimesta." Eli "olisi johdonmukaisinta". Tämä on huomattavasti epävarmempi kannanotto. Tämä ponsi ei ole vahingossa näin kirjoitettu. Tämän on vielä kirjoittanut sivistysvaliokunta, ja tietysti eduskunta on sen sitten hyväksynyt. Tätä on kyllä suurennuslasilla hallitusryhmien kesken viilattu, kun tämä on esitetty.

Tässä asiassa viisautta olisi ollut se, että asiantuntijat tämän ensin tutkivat ja arvioivat, ja kuten lakiesitystä valmistelleen työryhmän esitystä hallituksen esityksessä kommentoitaessa todetaan, ensinnäkin järjestöistä suurin osa ei ole kannattanut muutosta. Kaikkein mielenkiintoisinta on se, että hallituksen esityksen valmistelutyöryhmä ei puoltanut myöskään hallinnon muuttamista nykyisestä, vaan työryhmän kannanoton mukaan pienten lasten hoitojärjestelmä on osa sosiaalihuoltoa ja osa sosiaalipalvelujärjestelmää, jonka hallinnosta vastaa nykyisin koko sosiaalihuollosta vastaava toimielin.

Kaikkein mielenkiintoisinta tässä esityksessä on se, että sosiaali- ja terveysministeriön ja Stakesin edustajien mukaan yhden keskeisen palvelujärjestelmän osan, pienten lasten hoitojärjestelmän, hallinnon irrottaminen sosiaalihuollon kokonaisuudesta ei ole tarkoituksenmukaista eikä sitä tulisi tässä vaiheessa toteuttaa. Aivan muiden tahojen kannanotot, kuten Kuntaliiton, sisä- ja opetusministeriön, ovat tässä ilmeisesti painaneet enemmän.

Kun eduskunta on ponnen hyväksynyt, ministeri Soininvaara, niin eduskunta tietysti myöskin arvioi, onko se ollut kaikin osin toteuttamiskelpoinen ponsi. On aivan turha lähteä vertaamaan tätä siihen ponteen, josta erityisen pontevasti viime viikolla täällä puhuttiin. Toivoisin, että ministeri Soininvaara osoittaisi yhtä suurta aktiivisuutta sosiaali- ja terveysvaliokunnan ponsien toteuttamiseen kuin tämän ponnen eteenpäinviemiseen. Tosin hän totesi juuri, että hän vuoden tätä asiaa harkitsi.

Erityisen tärkeää on se, että päivähoidossa kyetään havaitsemaan ne ongelmat, joita lapsilla mahdollisesti jo siinä vaiheessa on. Nyt on tehty esimerkiksi väitöskirja varusmiespalveluksen aloittaneiden nuorten keskuudessa ja selkeänä johtopäätöksenä oli, että itse asiassa ne ongelmat, jotka johtivat usein siihen, että varusmiespalvelus jouduttiin keskeyttämään, jo päivähoitoiässä olisi saatettu havaita, jos niihin olisi paneuduttu. Silloin hakemalla apua ja antamalla apua niitä olisi voitu ehkäistä.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä en halua tätä laajemmin käsitellä, vaan kuten totesin, sosiaali- ja terveysvaliokunta tämän asian tällä kertaa käsittelee, tekee tästä mietinnön, ja me asiaa tutkimme tietysti perusteellisesti.

Vielä esiopetuksesta totean, että silloin, kun sivistysvaliokunta tämän ponnen on tehnyt, käsiteltiin esiopetusta kokonaisuudessaan. Varmaankaan sivistysvaliokunta ei kuunnellut asiantuntijoita siitä, mikä on oikea paikka hallinnon järjestämiseksi päivähoidossa yleensä, ja varsinkaan kun se ei edes kuulu sivistysvaliokunnan toimialaan. Nimenomaan sosiaali- ja terveysvaliokunta ei mitenkään perusteellisesti tätä yksittäistä asiaa käsitellyt.

Margareta Pietikäinen /r:

Fru talman! För min del vill jag börja med att konstatera att det är med glädje jag tagit del av denna lagproposition. Möjligheten för kommunerna att själva välja hur dagvården administreras är efterlängtad.

Själv gjorde jag en lagmotion i ärendet redan 1999 och motiverade behovet av en ändring bland annat på följande sätt: Barndagvården borde mer än tidigare ses som en del av begreppet det livslånga lärandet. Dagvården är mera än endast vård. Dagvården tillskrivs i allt högre grad en pedagogisk funktion, vilken tydligt framgår bland annat av den förskoleundervisning som bedrivs inom dagvården.

Jag konstaterade också att som en grund för den gemensamma förvaltningen för dagvården och utbildningen ligger tanken på ett livslångt lärande och en språklig och kulturell fostran som har sin början redan före skolstarten. Man kan också konstatera att i de flesta länder i Europa ses barndagvården som en naturlig del av utbildningssektorn.

Kulturutskottet har, det vill jag säga till ledamot Stenius-Kaukonen, uttryckligen också hört sakkunniga i frågan och kulturutskottet har upprepade gånger tagit ställning för en lagändring, bland annat vid behandlingen av lagen om förskolan, då också min lagmotion togs upp till behandling.

Olen siis iloinen siitä, että tämä tärkeä lakiesitys on nyt eduskunnan käsittelyssä. Tein asiasta lakialoitteen vuonna 1999. Sivistysvaliokunta, niin kuin aikaisemminkin on tullut esille, on myös useaan otteeseen ottanut kantaa tässä asiassa muun muassa mietinnössä hallituksen esityksestä esiopetusta koskevaksi lainsäädännöksi. Minä taas haluan siteerata sivistysvaliokunnan esityksen pohjalta seuraavan lausuman, jonka siis myös eduskunta on hyväksynyt: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee säännösmuutokset, jotka antavat kunnille mahdollisuuden halutessaan siirtää päivähoidon hallinto ja ohjaus sosiaalilautakunnalta opetustoimesta vastaavalle lautakunnalle." Näin on siis nyt tapahtunut, ja tämä on, korostan vielä, erittäin myönteinen asia. Kiitos tästä, ministeri Soininvaara.

Monessa kunnassa on, varsinkin sen jälkeen, kun esiopetuslaki astui voimaan, ihmetelty, miksi on ollut pakko käsitellä lasten päivähoitoasiat esimerkiksi päihdehuollon, toimeentulotuen, vanhustenhuollon ja pitkäaikaishoidon kanssa samassa kokouksessa. Heidän mielestään ja myös minun mielestäni päivähoidon luottamushenkilökäsittelyssä on tärkeää nähdä lapsuus tärkeänä kokonaisuutena ja käsitellä lasten päivähoitoa, esikoulua ja koulunkäyntiä saumattomasti ja samoilta lähtökohdilta käsin. Tietenkin kunnissa on ihmetelty sitä, että kun esiopetuslaki astui voimaan, kunnissa oli mahdollisuus, mitä tulee esiopetukseen, tehdä omia ratkaisujaan, ja sitä todella ihmeteltiin, minkä takia ei koko päivähoidon kannalta.

Itse espoolaisena — siellä ruotsinkielinen lapsiasiain- ja opetuslautakunta on vastuussa koko ruotsinkielisestä päivähoidosta ja myös opetuksesta — voin sanoa, että meillä on tästä myönteisiä kokemuksia. Ministerihän mainitsi jo, että Imatralla — ja Kerava taitaa olla toinen — on hyvin tuloksin kokeiltu tätä uutta mallia.

Mielestäni, siis korostan vielä, tämä on myönteinen asia. Tätä on kauan odotettu. Tässä mielestäni on hyvä, että nyt on kuunneltu myös kuntia. Nyt en puhu Kuntaliitosta, vaan puhun nimenomaan kuntien luottamushenkilöistä ja virkamiehistä, jotka ovat todenneet, että näin voidaan kehittää päivähoitoa ja koulua myönteiseen suuntaan. Sen takia olen iloinen, että nyt on kuunneltu sekä kuntia että myös eduskunnan enemmistöä, joka, vielä korostan, on edellyttänyt, että tämä lakimuutos pitäisi tehdä.

Lagändringen har alltså varit väntad och önskad. Ett stort antal kommuner har varit aktiva i frågan och tagit kontakt med säkert många riksdagsledamöter för att få en ändring till stånd. Nu ligger det här förslaget framför oss och jag hoppas på en snabb och positiv uskottsbehandling.

Eva Biaudet /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade talman! Det är inte det här jag är orolig för. Jag kan ju avslöja för resten av plenisalen att riksdagsledamot M. Pietikäinen har uppvaktat också mig när jag var minister och att jag uttryckligen inte gav ut den här lagen, eftersom jag hyste samma oro då som jag känner idag. Jag är också intresserad av att höra hur det faktiskt har gått i Esbo när ni nu har hållit på lite mera än ett år, ja kanske inte ens ett år ännu, men åtminstone en lite längre tid.

Olen nimenomaan huolestunut sellaisista kunnista kuin Espoo, siis vähän isommista kaupungeista. Pienimmissä kunnissa varmasti voitaisiin liittää huomattavankin paljon enemmän hallintoa yhteen ja silti kokonaisuus on helposti jotenkin käsiteltävissä.

Jag är orolig för det här kunskapsinriktade sättet att se på barn, man måste inse att det är det som är det viktiga. Vi har reda en fantastisk fostringsplan inom dagvården, där man ser på barnet som en social helhet och jag tycker att det är det viktigaste också i framtiden. Jag tror att vi alla säkert vill samma sak, men jag är trots allt inte helt trygg med att ge kommunerna full frihet.

Henrik Lax /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade fru talman! I likhet med min kollega Margareta Pietikäinen är jag också mycket glad för att lagförslaget har givits i den här formen. Jag tror att min kollega Biaudet oroar sig i onödan, men för säkerhets skull har regeringen fattat ett beslut om en kläm genom vilken den här saken skall följas upp och det är säkert bra.

Det väsentliga är väl ändå det som ledamot Stenius-Kaukonen framförde att det är viktigt att problem som ett barn har kan upptäckas i tid. Att här nu bekänna sig till en övertro på någon förvaltningsgrens förmåga att lösa det tror jag inte är befogat. Därför delar jag minister Soininvaaras uppfattning att det måste vara möjligt att lösa sådana ärenden i samförstånd mellan de olika förvaltningsgrenarna.

Margareta  Pietikäinen /r(vastauspuheenvuoro):

Fru talman! Riksdagsledamot Biaudet var bekymrad över att stora kommuner skulle ha speciellt stora problem med att sköta verksamheten enligt en sådan här modell. Jag är av absolut motsatt åsikt. Den sakkunskap som man i en stor kommun uttryckligen kan ha genom att samordna kunskap om barn och ungdom, den skall man kunna utnyttja. Det finns nog inga, tycker jag, faror där när man jämför olika kommuners storlek.

Jag vill också betona det som finns i lagförslagets 2 § där man också i lagen uttryckligen vill kräva samarbete mellan barnskyddet och socialväsendet. Det här är en viktig paragraf som jag tycker att är en helt naturligt sak. Jag tycker också, och jag vet, att skolmyndigheterna i dag idkar samarbete med barnskyddet och socialmyndigheterna vid behov. Det här är en helt naturligt process, men det är bra att paragrafen finns här.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Ajattelin myös osallistua Rkp:n eduskuntaryhmän avoimeen ryhmäkokoukseen ja todeta, että tämähän ei pakota tekemään suuria lautakuntia, vaan vapautetaan se seikka, että päivähoidon pitää olla samassa lautakunnassa esimerkiksi vanhustenhoidon kanssa. Tämähän tekee mahdolliseksi myös sen, että päivähoitoa varten on oma lautakunta, niin kuin Helsingillä muuten oli 80-luvun alussa.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä oikeastaan on keskeisiä asioita tullut esille, ja kovasti hyviä seuraamuksia saattaisi olla siitä, että päivähoito- ja koulumaailma lähentyisivät toisiaan, mutta edelleen kannan huolta siitä, miten kolmas tukijalka eli lastenneuvolatyö ja kouluterveydenhuolto, mutta ennen kaikkea neuvolapuoli, joka on terveydenhuollon alaista toimintaa, tähän ympätään. Se on aivan yhtä oleellinen osa asiantuntijuutta ja lasten tuntemusta kuin on päivähoitopuolikin ja erityisesti niiden lasten kohdalla, joilla on nähtävissä ja ennakoitavissa ongelmia tulevassa ajassa. Itse toiminta on oleellista; on ihan sama, kuka niitä seiniä hallinnoi, ei sillä ole kunnassa ilmeisestikään kovin suurta merkitystä.

Mietin itse vielä sitä, että on monta kertaa unohtunut laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta. Äkkiseltään en löytänyt täällä jälleen kerran mitään viittausta siihen. Ehkä olen vähän ohuesti lukenut tämän, mutta kuitenkin ehkä valiokunta joutuu jälleen kuulemaan asiantuntijoita ja ministeriäkin useampaan kertaan, ennen kuin tämä kokonaisuus on taas selvillä.

Peruspalveluministeri  Osmo  Soininvaara

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tämänkin jälkeen päivähoito on sosiaalihuoltoa ja laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta koskee sitä ihan riippumatta hallintokunnasta.

Sitten pieni vihje kunnille: laittakaa neuvolatoiminta samaan lautakuntaan opetustoimen ja päivähoidon kanssa, niin saatte aikaan ihan hyvän kokonaisuuden.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin joltain on jäänyt tänne lappu, jossa lukee "pohdittavia asioita". Jos joku tuntee sen, tulkoon hakemaan.

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua kuunnellessani tuli mieleen taas kerran se, että kun puhutaan lasten hyvinvoinnista ja lasten arjesta, pitäisikö seuraavaa hallitusta perustettaessa miettiä, olisiko järkevää kokeiluluontoisesti ainakin miettiä, mitä jos hallituksessa olisikin lapsiasioiden tai perheasioiden ministeriö. Nimittäin täälläkin on tullut esimerkkejä aika paljon siitä, että tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriön ja opetusministeriön välillä tieto ei kulje. Tämä on ollut itse asiassa pikkuisen varjokeskustelua siitä. Sama näkyy olevan kuntatasolla, että sosiaalilautakunnan ja opetuslautakunnan välillä tai esittelevien virkamiesten välillä tieto ei kulje.

Saattaa olla, että pysyvänä ratkaisuna ei ole perusteltua, että yhdelle elämäntilanteelle tai ikäryhmälle olisi oma ministeriö tai ministeri, mutta mielestäni suomalaisessa yhteiskunnassa tällä hetkellä on todella monta esimerkkiä siitä, että lapsen asema hajoaa niin moneen eri hallintokuntaan, että sitä sosiaalista kokonaisuutta, josta ed. Biaudet puhui, mutta toisaalta myös sitä tosiasiaa, kuinka päivähoidossa on myös paljon pedagogista näkemystä, ei osata yhdistää sen takia, että ne on jaettu hallintokuntien välille.

Täällä puhuttiin neuvoloista ja oppilashuollosta. Olen selvittänyt eri kuntien tilanteen oppilashuollon osalta, miten niitä vanhan ajan kouluterveydenhuoltajia eri kunnissa on. Tilanne on lähestulkoon säätelemätön. Se kuuluu sosiaali- ja terveyspuolelle. Joka koululla pitää olla jonkin sortin kouluterveydenhuolto, mutta käytännössä kunnissa se vaihtelee hirvittävän paljon. Se on yhä useammin niin, että joku terveyskeskuksen terveydenhoitajista ja yksi lääkäreistä on nimetty siksi henkilöksi ja silloin tällöin hänet on jopa koululla nähty. Tilanne on aivan erilainen kuin se, mikä oli muun muassa 70-luvulla, kun minä kävin peruskoulua, ja 80-luvun alussa, jolloin terveydenhoitaja, jopa meille tuttu lääkäri, oli osa kouluyhteisöä. He olivat merkittävä osa arkea silloin, jos lapsilla tai nuorilla oli kriisi tai halua puhua jollekin luotettavalle.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, että tällä hetkellä tuntuu, että kun lasten ongelmia katsotaan, ei katsota kokonaisuutta. Toinen esimerkki on se, että vaikka nyt on yli kaksi vuotta puhuttu tässä salissa rintaäänellä vaikka kuinka pitkään iltapäiväkerhoista, lasten yksinäisistä illoista, yhä yhteiskunnan osalta on jätetty erilaisten vapaaehtoisjärjestelmien ja kunnallisen paikallisen kekseliäisyyden varaan, miten ykkös- ja kakkosluokkalaisten yksinäiset iltapäivät täytetään. Jälleen kerran minusta tuntuu, että asia ei oikein kunnolla kuulu kummallekaan ministeriölle, ei sosiaali- ja terveysministeriölle eikä opetusministeriölle. Monesti kuntatasolla on sama asia.

Kun täällä puhutaan siitä, niin kuin ministeri Soininvaarakin hyvin puhui, että täytyyhän asian olla niin, että myös koulupuolella pitää päteä samojen kriteerien, joista ed. Biaudet puhui perustellessaan sitä, että päivähoito on sosiaalitoimen yhteydessä, niin mielestäni ministeri Soininvaara osui naulan kantaan. Niinhän sen täytyisi olla. Mutta onko nykyisessä koulukeskustelussa, esimerkiksi viime keväänä käydyssä keskustelussa tuntijaosta, missään vaiheessa oikeasti keskitytty siihen, onko koulussa aikuisia ihmisiä, jotka hoitaisivat oppilashuoltoa ja näitä ongelmia? Sen takia mielestäni nyt käyty keskustelu siitä, saako kunnissa järjestää eri lautakuntiin näitä asioita, oikeastaan onkin enemmän varjokeskustelua sille, että harvassa kunnassa näitä asioita lähestytään kokonaisvaltaisesti perheen lähtökohdasta.

Tässä tilanteessa minusta tuntuu, että viisasta on se, mitä ministeri esittää, siis että kunnissa harkittakoon. Mutta toivottavasti se tarkoittaa sitä, että kunnissa lähdetään hakemaan semmoisia lautakuntakokonaisuuksia, joissa lapsen koko arki on samassa lautakunnassa, jolloin siis myös koululaisten elämässä on sosiaalipoliittista osaamista, tukirakenteita, ja vastaavasti päivähoidossa jo pedagogista ongelmanhallintaa.

Lopetan tämän pohdinnan vielä erillisestä lapsinäkökulmasta niin kuntatason lautakunnissa kuin ministeriötasolla kertomalla esimerkin siitä, että olen yrittänyt selvittää, mitä tapahtuu, jos neuvolassa lapsen tietoihin liitetään semmoinen tieto, että lapsi on motorisesti hiukan — tämä on hankala sana — kömpelö. Kömpelöksi ei kuulemma enää saa sanoa, mutta joka tapauksessa kaikki asiat ovat muuten hyvin, mutta motorisesti on ongelmia. Miten se tieto siirtyy sitten kouluun ja minkälaista apua lapsi saa?

Jos lapsi on kielellisesti kömpelö ja tarvitsisi puheterapiaa, tieto pääsääntöisesti kuulemma siirtyy. Mutta jos hän onkin jaloistaan tai käsistään, yleismotoriikaltaan, kömpelö, niin nykyisin se tieto ei siirry millään tavalla. Kukaan ei missään ajattele sitä, miten lapsi siirtyy päivähoidosta kouluun. Kaikki näkevät, että tämä on ongelma, mutta neuvola, oppilashuolto, päiväkoti ja koulu eivät siirrä keskenään tietoa, eivät puhu. Minusta tässä on osittain kyse siitä, että opetusministeriön ja STM:n välillä ei yhteistyö toimi.

Lopetan siihen, arvoisa puhemies, että minusta tässä keskustelussa olisi ollut todella paljon hedelmällisempää olla läsnä, jos myös opetusministeri olisi ollut läsnä. Silloin olisimme oikeasti voineet puhua siitä, mitkä ovat tämän päivän koulun näkökulmasta ne asiat, mitkä liittyvät sosiaalikysymyksiin, ja päinvastoin.

Markku  Markkula  /kok:

Arvoisa puhemies! Ministeri Soininvaaran toteamus, että päivähoito myös tämän lakimuutoksen jälkeen on sosiaalihuoltoa, todella pysäytti miettimään, mistä tässä kaiken kaikkiaan on kyse. Toki juridisesti varmasti näin on, mutta kyllä asian käsittelyt sekä viime eduskuntakaudella että tällä kaudella, joita sivistysvaliokunta omalta osaltaan pienten, alle kouluikäisten, lasten kasvatuksen ja kehittymisen osalta on käynyt, korostavat nimenomaan sitä, että päivähoito ensisijaisesti on varhaiskasvatusta, siis lapsen henkisen kasvun ja virikkeisen kehityksen perustan vankistamista.

Tässä mielessä oli kyllä jopa aika järkyttävää, että ed. Stenius-Kaukonen näinkin rajusti hyökkäsi lakiesitystä vastaan epäillen, että sivistysvaliokunta vähän puolihuolimattomasti nuo lausumat eduskunnan täysistuntoon pari vuotta sitten olisi valmistellut. Kiistatta näin ei ole, vaan tämä on tehty hyvin huolellisen ja moneen kertaan käsitellyn valmistelun ja asiantuntijakuulemisen perusteella.

Pidän erittäin tärkeänä, että todella lapsen koko kehitystä ihan pienestä, todella ensimmäisistä elinkuukausista alkaen, kouluun ja sen jälkeenkin arvioidaan ja nähdään nimenomaan kokonaisuutena, korostetaan lapsen herkkyyskausia ja sitä henkistä kehitystä, johon jokainen myös tähän kenttään vaikuttava kunnan toimenpide omalta osaltaan antaa panostusta. Tässä mielessä on hyvä, että lakiesitys on nyt täällä käsittelyssä. Toivon todella, että kunnille annetaan nyt selkeä kokonaisvastuu, korostetaan kunnan roolia omalta osaltaan perheen lisäksi vaikuttaa lapsen myönteiseen kehitykseen. Kunnan vastuuseen kuuluu kiistatta myös se, että kunnalla on harkinta siitä, miten hallinnollisesti lasten päivähoito on tarkoituksenmukaista järjestää.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen edellisen puhujan, kuten aiemminkin puheenvuoron käyttäneiden, kanssa samaa mieltä siitä, että päivähoito on varhaiskasvatusta, se on sen olennainen sisältö. Päivähoito ei voi olla mitään lasten "säilyttämistä". Mutta tämä yhteinen näkemys ei poista sitä, että sivistysvaliokunta katsoo asioita tietysti vähän toiselta näkökannalta kuin sosiaali- ja terveysvaliokunta, joka taas katsoo myöskin sitä kokonaisuutta, mitä roolia sosiaali- ja terveyspalvelut lapsen ja hänen perheensä tukemisessa näyttelevät.

Yhtä kaikki tätä asiaa on nyt syytä vielä valiokunnissa arvioida, mutta nyt nimenomaan perustyön tekee sosiaali- ja terveysvaliokunta ja sivistysvaliokunta antaa lausunnon. Mutta niin kuin sanoin, kun ne kaksi lausetta siinä olivat, ei ollut vahingossa sillä tavalla, että toiseen osioon oli otettu selkeä kanta ja toiseen vähemmän selkeä. Kyllä näistä on selvästi erimielisyyttä, ja se näkyy myös lausunnoista. Mielestäni ei pidä vähätellä sitä, että nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset, jotka työkseen ovat lasten kanssa tekemisissä, arvioivat asian niin, että tämä tulisi säilyttää sosiaalipuolella.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Stenius-Kaukonen viittasi sosiaalialan ja päivähoidon ammattilaisiin, niin käsittääkseni heidänkin kaikkien pääviesti koskee voimassa olevia resursseja ja päivähoidon sisältöä. Kyllä minun mielestäni kaikkein oleellisinta silloin on, jos vetoamme heihin, kuunnella sitä, että ryhmäkoot ovat joka tapauksessa tällä hetkellä monilla paikkakunnilla aivan liian suuria, erityisresursseja erityisapua tarvitseville lapsille ei ole. Tämä kysymys on joka tapauksessa aivan eri mittaluokkaa kuin se, missä valiokunnassa tai lautakunnassa näistä asioista kuntatasolla päätetään.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Haluan aivan sen takia ottaa puheenvuoron vielä, vaikka varmasti jo kaikki se, mitä lähetekeskustelussa on tarve tuoda esille, on tuotu esille, että kun käydään keskustelua lasten ja nuorten kasvuun liittyen, kovasti vahvistaisin sitä ajatusta, että kunnille annetaan nyt se vapaus, koska meillä on erilaisia kuntia, erilaisia käytäntöjä nyt jo kunnissa. Itse ainakin tiedän omasta maakunnastani, sekä omasta kunnastani että muista kunnista, että yhdessä kunnassa opetustoimella on enemmän vastuuta, osaamista ja tahtoa nimenomaan kantaa päävastuu lasten päivähoidon järjestelyistä ja käytännöistä, toisessa kunnassa taas sosiaalitoimen puolella.

Painottaisin kovasti sitä, että meillä täytyy olla neuvolatoiminnan, oppilashuollon ja sosiaalitoimen, terveystoimen ja opetustoimen yhteistyötä, mitä ed. Braxkin täällä toi esille. Ennen kaikkea myöskin tulee paneutua sisällöllisiin ongelmiin, ryhmäkokokysymykseen ja siihen, millä tavalla annamme vanhemmille mahdollisuutta olla mukana päivähoidon kehittämisessä, millä tavalla otetaan perheet mukaan.

Margareta Pietikäinen /r:

Herra puhemies! Haluaisin myöskin lopuksi vielä todeta, että tämä esityshän todella tarkoittaa sitä, että annetaan mahdollisuus kunnille valita, minkä monijäsenisen toimielimen hoidettavaksi päivähoito annetaan. Tämähän on myönteinen asia, ja se korostaa nimenomaan kunnan vastuuta, mutta myöskin vanhempien roolia. Tässä haluan vielä korostaa, että hyvin moni vanhempainkokous on nostanut tämän asian esille. Niissä nähdään, että tällainen vaihtoehto pitäisi olla olemassa. Uskonkin, että vanhempien tuki on olemassa tälle lakiesitykselle.