Elisabeth Nauclér /r:

Värderade herr talman! OSSE betecknas som en regional organisation, men regionen är vidsträckt, den är transatlantisk. (Hälinää)

Vi kan historien om vad filosofin bakom organisationen var när den kom till för snart 40 år sedan här i Helsingfors. Organisationen har utsatts för mycket kritik under årens lopp och det har i stor utsträckning gällt den så viktiga valobservationen, som är en del av arbetet. Inte så att de individuella insatserna kritiseras, men organisationen som sådan, bristen på koordinering och avsaknaden av gemensamma ställningstaganden. Man har krävt omorganisering och intresset för arbetet har dalat. Det har till och med sagts att organisationen är en relikt från det kalla krigets tid.

I dag är det ingen som ser på organisationen som något som det vid 40-årsjubileet i Helsingfors är dags att begrava i stället för att fira. Under en lång tid stod Europarådet för det som kan betecknas som den mjuka säkerheten och Nato för den hårda säkerheten, men nu har OSSE åter fått stor betydelse. Det är naturligtvis inget att glädja sig åt att vi behöver konfliktlösande organisationer. Bättre hade det varit om vi sluppit, och framför allt om den OSSE-närvaro som funnits på plats i Ukraina kunnat se till att någon konflikt aldrig uppstått. Men nu är konflikten ett faktum och det handlar tyvärr åter om öst och väst, om låsta lägen, om en väpnad konflikt och om västs sanktioner mot öst. OSSE har en central roll.

Herr talman! Jag vill här passa på att ge beröm åt den parlamentariska församlingens president Ilkka Kanerva, som på ett föredömligt sätt tagit initiativ till att på alla möjliga sätt öppna för en dialog och på alla nivåer. Att ta till sanktioner som sedan i värsta fall kan cementeras för år framöver och leda till ytterligare en frusen konflikt är ingen bra idé, men har ansetts nödvändig. För att undvika denna utveckling har inte president Kanerva sparat på krafterna, utan sammanträffat med alla parter, och det är nödvändigt med sådant ordförandeskap om vi ska ha något att fira vid sessionen nästa år.

Vi har i dag haft möjlighet att här i Helsingfors lyssna till Serbiens utrikesminister, som förbereder sig inför sitt ordförandeskap. Serbien anser sig också vara en av "the founding fathers" för den här organisationen, eftersom det första uppföljningsmötet hölls i Belgrad, och man talar om presidenterna Kekkonen och Tito som två fäder.

Serbien har delat ordförandeskapet med Schweiz. Serbien kommer säkert att klara av de tekniska arrangemangen, men kommer de att klara av det svåra uppdrag som konflikten i Ukraina innebär? Serbien fick i går i den rapport som EU skrivit inför deras eventuella medlemskap i EU särskild kritik på tre punkter, och en av dessa punkter är att Serbien inte har en utrikespolitik i linje med den europeiska. Med det menas naturligtvis att de inte infört sanktionerna mot Ryssland, en partner som det sargade landet har svårigheter att klara sig utan, gasledning från Ryssland via Ukraina et cetera. Ordförandeskapet blir därför en enorm utmaning och deras roll kan innebära en öppning i kommunikationerna mellan öst och väst. De kan bli brobyggare eller det kan gå tvärtom. Dialogen kan avstanna, positionerna hårdnar, konflikten blir ytterligare en frusen konflikt, och här ser jag en stor utmaning för Finland att se till att ge över ordförandeskapet i ett sådant skick att det inte går att låta bli att fortsätta processen framåt. Om inte Ukrainakonflikten är löst måste det i alla fall finnas så många processer på gång för att lösa den att det inte bara går att stanna upp.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kysymys on vähän siitä, kykenemmekö me vastaamaan siihen haasteeseen, joka turvallisuusympäristössämme tänä päivänä vallitsee, sen mukaisesti kuin vuonna 75 Helsingissä ajateltiin: perustettiin kylmän sodan vastakkainasettelun sijaan yhteistyötä ja turvallisuutta edustava järjestö, joka on tavallaan liennytyskehityksen selkein, konkreettinen johtopäätös, joka myös käänsi historian lehteä. Kykenemmekö me tänä päivänä saamaan sellaista kehitystä aikaiseksi, joka vastaa tämän Helsingissä 1975 asetetun tavoitteen mukaista toimintaa? Saammeko syntymään success storya Etyjin ympärille olosuhteissa, jotka ovat tänä päivänä poikkeuksellisen vaativat?

On selvää, että lähestymiskulmana on luonnollisesti oltava ne linjaukset, jotka hallitustenvälisessä toiminnassa johtovaltio tänä päivänä neuvotteluihin oman linjansa perustaen, 57 jäsenvaltion yhteisellä linjauksella, tekee, eli puheenjohtajamaa Sveitsin linjaukset Ukrainan kriisissä ja sen ratkaisuyrityksissä. Ukrainan kriisiin en näe mitään sotilaallista ratkaisua. Ainoat terveet, käyttökelpoiset ratkaisut perimmiltään perustuvat diplomatian käyttämiseen, sovitteluun, neuvotteluihin ja poliittiseen dialogiin.

Itse Etyjin osalta itse näen niin, että Etyjin periaatteet, Etyjin arvot ovat sellaisia, joita ei ole syytä lähteä renovoimaan, reformoimaan, muuttamaan, sääntelemään uudeksi. Mutta sen sijaan ne mekanismit, joiden varassa Etyj tänä päivänä toimii, vaativat ilman muuta kriittistä tarkastelua, jotta se työkalupakki, jota Etyj saattaa soveltaa kansainvälisissä kriiseissä, niiden estämisessä ja niiden ratkaisemisessa, voisi olla teholtaan riittävää.

Olemme tilanteessa, jossa muiden kansainvälisten järjestöjen on Etyj-järjestöä huomattavasti vaikeampi astua näyttämölle pyrkien ratkaisemaan tilannetta kaikkien periaatteiden mukaiselta pohjalta, johon saadaan laaja, 57 jäsenvaltion sitoutuneisuus aikaiseksi. Ei ole mitään järjestöä, joka voisi korvata Etyjin tämänkaltaisessa tilanteessa.

Etyjissä ollaan kaiken kaikkiaan poikkeuksellisen huolissaan siitä, minkälaisia Etyjin periaatteiden loukkaamisia tapahtuu tänä päivänä Ukrainassa. Tiedämme kiistattomasti, että näiden arvojen ja periaatteitten loukkaaminen on Etyjin jäsenmaista valtaosan käsityksen mukaan tuomittavaa. Krimin haltuunotto ja tapahtumat Itä-Ukrainassa ovat sen kaltaisia, että niiden ei voi mitenkään katsoa soveltuvan kansainvälisen oikeuden eikä myöskään Etyjin periaatteitten noudattamiseen ja toteuttamiseen.

Meidän on katsottava asioita suoraan silmiin, löydettävä asiallisia toimivia ratkaisuja siihen, millä tavoin voisimme ensi sijassa saada pitävän tulitauon aikaiseksi Ukrainassa. Siellä on tulitauko vallinnut jo kirjallisilla tahdonilmaisuilla, mutta käytännön toimenpiteillä se on varsin rispaantuneessa tilassa. Me näemme valitettavasti asevirtoja yli maantieteellisten rajojen, joukkojen siirtoja ja toimintaa, jotka eivät ole rajavalvonnan puitteissa hyväksyttäviä.

Etyjillä on myös rajavalvontaoperaatio menossa Ukrainassa, mutta äärimmäisen pitkän, yli tuhannen kilometrin rajan mittaisella alueella on vain kaksi rajavalvontapistettä, jotka ovat hyvin ohuesti miehitettyjä. On täysin selvää, että nämä rajavalvontapisteet eivät kykene suorittamaan sellaista rajavalvontaa, joka voisi olla omiaan rauhoittamaan tilannetta.

Me tarvitsemme myöskin kansallista kehitystä Ukrainassa kansallisen dialogin ja sovinnonteon merkeissä, mihin osapuolten on keskinäisissä keskusteluissaan näköjään poikkeuksellisen vaikeaa päästä. Tulitauon, rajavalvonnan, aseiden käytön ja kansallisen dialogin merkeissä on se kriisin leviämisen estäminen nyt tänä hetkenä kaikkein olennaisimmassa roolissa, ja kaikki ne mallit, joissa turvaudutaan sotilaalliseen ratkaisuun, ovat sen kaltaisia, että ne vain syventäisivät, pahentaisivat tilannetta.

Sen vuoksi Etyjin on syytä tehdä kaikkensa, jotta poliittisen ratkaisun edellytyksiä ollaan etsimässä. Siinä suhteessa Etyj on tänä päivänä tiellä, jolla sillä on käyttökelpoisia työkaluja käytössään, ennen muuta erityinen monitorointimissio. Tällä hetkellä 250 henkilöä Etyjin jäsenmaista, eri puolilta jäsenmaita, on toteuttamassa tätä monitorointimissiota. Sen olisi hyvä välittömästi nousta 500:n suuruiseksi missiotehtäväksi, jonka mandaattia mielestäni olisi aihetta pyrkiä laventamaan, sillä pahaa pelkään, että nykyisillä valtuuksilla toimiva monitorointimissio ei kykene — valitettavan kokemuksen valossa — turvaamaan sellaista rauhantilaa ja kansallista dialogia, joka kääntäisi tämän eskalaation toisensuuntaiseksi. Sen vuoksi ei pidä sulkea pois pahimmoisimmillaan leviävän kriisin osalta myöskään YK:n tai Etyjin puitteissa toteutettavaa rauhanturvaoperaatiota tahi sen sijasta siviili- ja sotilaskriisinhallintaoperaatiota. Sitä tehdään nyt tavalla, joka ei ole yhteisessä hallinnassa sen vuoksi, että eri maiden puolelta ollaan lähettämässä sotilaallisia turvajoukkoja näiden siviilitehtävissä olevien monitorointi-ihmisten turvallisuuden takaamiseksi. Turvallisuutta ei kyetä takaamaan alkeellisestikaan itäisen Ukrainan alueella, missä tarve tämänkaltaiseen työskentelyolosuhteitten turvaamiseen on luonnollisesti kaikkein suurin.

Meidän on syytä kaikin tavoin tukea Etyjin, Ukrainan ja Venäjän kesken saavutettua yhteistä näkemystä siitä, millä tavoin asiassa olisi edettävä. Tämän Minskin kontaktiryhmänä tunnetun ryhmän linjaukset ovat niitä, joita koko Etyjin organisaatio tänä päivänä sanoo tukevansa. Siihen liittyy myöskin muun muassa parlamenttivaalien järjestäminen Ukrainassa tämän kuluvan kuun 26. päivänä, joka tulee olemaan massiivisen iso Etyjin operaatio sen hoitamiseksi, että Ukraina kykenisi luomaan itselleen parlamentin, valitsemaan itselleen vapaissa ja reiluissa vaaleissa parlamentin, joka loisi peruskiveä sille, että Ukrainan sisäinen kehitys saataisiin kansanvaltaisesti liikkeelle. Sen vuoksi on kunnioitettavaa, että Suomenkin kansanedustajista useampi on lähdössä tähän monitorointiin, vaalien monitorointitehtävään, tämän kuun loppupuolella.

Sen lisäksi meillä on käytössämme liaison group, 12 maan ryhmä, jolla on iso, keskeisin merkitys Ukrainan kriisin sisältöä ajatellen, jota koetan johtaa tavalla, jolla tuetaan näitä Ukrainan kriisin ratkaisupyrkimyksiä, joiden avulla koetetaan löytää yhteistä poliittista tahtoa, poliittista dialogia asioitten edistämiseksi.

Sen lisäksi pyrimme kaikin keinoin etsimään malleja sille, millä tavoin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön voimavaroja voitaisiin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla kehittää. Niin kuin sanoin, arvoja ei pidä lähteä muuttamaan vaan mekanismeja kehittämään. Siksi reformit ovat tarpeen. Vain kotvan aikaa takaperin järjestimme Moskovassa asiantuntijaseminaarin, think tank -seminaarin, kansainvälisten asioiden instituutin merkeissä, jossa alan akateemiset tutkijat, diplomaatit, asiantuntijat, korkean tason poliitikot yhdessä arvioivat, minkälaisia mahdollisuuksia Etyjin kehittämiseksi ajallisesti ja asiallisesti, skaalan kehittämiseksi, on olemassa. Tämä keskustelu jatkuu marraskuun puolivälissä Yhdysvalloissa samanlaisen think tank -operaation merkeissä ja kolmanneksi ensi keväänä Tukholmassa Siprin johtamana kolmantena think tank -kokoontumisena. Kaikki tämä tullaan kokoamaan yhteen Helsingissä ensi heinäkuun alussa, ja haluan tässä yhteydessä todeta myöskin Suomen eduskunnan ja sen korkeimman johdon osalta olevan erittäin huomionarvoista, että eduskunnasta, sen johdosta, löytyi vahva tuki sille, että Suomi voi isännöidä ensi kesänä Etyjin 40-vuotisjuhlallisuuksia.

Timo  Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Yhdyn täällä esitettyihin kiitoksiin Etyjin presidentti, edustaja Ilkka Kanervaa kohtaan.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjillä on iso rooli Ukrainassa, se on kiistatonta. Tällä viikolla ensimmäiset valvontalennokit ryhtyivät valvomaan tuota tulitaukoa, mutta samaan aikaan kuukauden ikäisen tulitauon on kerrottu rakoilleen erittäin pahasti erityisesti Donetskin alueella ja sen lentokentällä. On esitetty erilaisia arvioita siitä, että Itä-Ukrainasta tulisikin tässä kriisissä tietynlainen hylkiö, taloudellisesti raskas niin Ukrainalle kuin toisaalta Venäjällekin, ja tilanne voisikin olla sellainen, että Ukraina olisi valmis luopumaan Itä-Ukrainasta ja näin pystyisi lähentymään Euroopan unionia tahtomallaan tavalla.

Venäjän toiminnassa on hyvin paljon havaittavissa samanlaisia piirteitä kuin Tšetšeniassa ennen Tšetšenian sotaa. Venäjän ulkoministeri Lavrov on toivonut, että Etyj, YK ja Euroopan neuvosto tekisivät puolueetonta selvitystä tilanteesta. En tiedä, johtaisiko se mihinkään. Edustaja Kanerva, Etyjin presidenttinä te järjestelitte Etyjin Ukraina-kokousta Geneveen, mutta se peruuntui ainakin toistaiseksi. Kysyisin teiltä: millä tavalla tällä tiellä ollaan etenemässä? Neuvottelutiessä ja sen tien raivaajana ja auraajana Etyj on nimenomaan parhaimmillaan, ja annan teille täyden tuen ja kannustan tässä työssä jatkamaan.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten edustaja Heinonen tässä totesi, ajatus oli viime viikonvaihteessa Genevessä koota tämä mainitsemani 12 maan ryhmä arvioimaan etenemismahdollisuuksia, mutta Ukrainan valtuuskunnan pyynnöstä tätä ei peruttu, vaan se siirrettiin aikataulussa eteenpäin. Heillä on erittäin delikaatti, herkkä vaalitaistelu menossa, ja Ukrainan parlamentin johdon pyyntö oli se, että tätä asiaa ei asetettaisi vaalitaistelun riidanalaiseksi kohteeksi, sitä mitä tuossa tapaamisessa tulisi esille ja mitä siellä eri tahojen suunnasta esitettäisiin. Sen vuoksi katsoimme yhdessä olevan viisaampaa siirtää tätä neuvottelutapaamista ajassa eteenpäin, mutta ajatuksen toteuttamisen suhteen ei ole mitään pyrkimyksiä siitä luopumiseen.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Etyj on todellakin maailman laajin turvallisuuspoliittinen organisaatio 57 maalla, ja on todella hienoa, että olemme saaneet suomalaisen Ilkka Kanervan tähän parlamentaarisen yleiskokouksen johtoon. Mutta on totta, kuten täällä on todettu aiemmin, että Etyj on kadottanut hiukan fokusta 40 vuoden toimintansa aikana. Siitä ovat osoituksena muun muassa jäätyneet konfliktit ja se, että hallitustenvälisen sektorin ja parlamentaarisen yleiskokouksen välinen yhteistyö ei ole toiminut aivan hyvällä tavalla. Monta kertaa ne julistukset, mitä parlamentaarisessa yleiskokouksessa tehdään, eivät sitten johda käytännön toimiin.

Perustamisen jälkeen noin 40 vuotta sitten sovittiin myöskin eräänlaisista asevalvontaan liittyvistä sopimuksista, joiden tarkoituksena oli vähentää hyökkäyskaluston määrää Euroopassa, ja siinä on aika hyvin onnistuttu tässä matkan varrella. Mutta kuten muun muassa Ukrainan kriisi on osoittanut, turvallisuusuhat ovat hiukan muuttuneet tässä vuosikymmenten aikana: on tullut informaatiosotaa, kybersotaa perinteisen sodankäynnin rinnalle. Tietysti meidän tulee myöskin Etyjin puitteissa pohtia, mikä on sitten sopiva tapa tehdä näitä sopimuksia jatkossa, että rauha saadaan pidettyä Euroopassa.

Toisaalta voi todeta myöskin sen, että Ukraina on nostanut Etyjin merkityksen aivan uudelle tasolle. Siinä ovat mukana Ukrainan lisäksi sekä Euroopan unioni että Yhdysvallat eli kaikki tämän Ukrainan kriisin osapuolet, ja se tietenkin korostaa Etyjin toiminnan tärkeyttä tässä yhteydessä. On myös huomattavaa, että YK maailman suurimpana turvallisuusjärjestönä ei ole luokitellut Ukrainaa maailman viiden suurimman kriisin joukkoon vielä tässä vaiheessa, ja se tietenkin korostaa Etyjin toiminnan merkitystä.

On erinomaista, että Etyj lähettää useita satoja henkilöitä tarkkailemaan näitä ennenaikaisia parlamenttivaaleja Ukrainaan. Toivon, että saamme myös Suomesta hyvän delegaation. Mutta Etyj, kuten monet muutkin organisaatiot, kärsii resurssipulasta, ja supistuneet määrärahat uhkaavat myöskin tätä vaalitarkkailutoimintaa. Toivon tietenkin, että budjetissa otetaan tämä huomioon.

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Onni onnettomuudessa, että meillä on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö eli tuo Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen ja -konferenssin perillinen, järjestö, joka todellakin on laajuudessaan aivan vertaansa vailla oleva rauhanjärjestö Vladivostokista Vancouveriin. Sillä on merkitystä, ja sen merkitys, voi sanoa, järjestön keski-iän myötä näyttää vain korostuvan. Kun 1975 tuo järjestö perustettiin, niin tokkopa kukaan tiesi silloin, millainen Eurooppa, millainen maapallo, millainen maailma meillä on edessä. Kylmä sota oli taustalla, joka osaltaan lähti myös Etyjin myötä, silloisen Etykin myötä, lientymään, ja se on johtanut tietysti Euroopassa siihen, että on tapahtunut hyvin monia muutoksia: on syntynyt uusia valtioita, entisiä on poistunut. Mutta yhtä kaikki, samanlaista rauhan tunnetta tarvitaan, ja siihen vaaditaan tekijöitä.

Valtiot eivät näytä pärjäävän vielä keskenään eivätkä yksinään. Tässä suhteessa on hienoa, että Etyj järjestönä on pystynyt säilyttämään sen luottamuksen eri puolilla niin, että kun tarvitaan sitten todella konfliktiin jollakin lailla sovittelijaa, väliintulijaakin noin rauhanomaisessa mielessä tai jopa auttamaan ratkaisussa, niin on olemassa organisaatio, joka on valmis siihen tehtävään ja johon luotetaan. Nyt noita muita järjestöjä ei oikeastaan juurikaan ole.

On harmillista, että eräin osin, muun muassa Euroopan neuvoston puitteissa ja eräissä muissakin järjestöissä, on katsottu, että pikemminkin haetaan eri konflikteihin syyllisiä ja rajoitetaan toimintaa ja sitä kautta myös samalla sen järjestön toimintamahdollisuuksia. Tässä suhteessa Etyj on kulkenut hyvällä tapaa, joskin tietysti ne samat ongelmat ovat tuolla Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen keskusteluissakin esillä.

Mutta on äärimmäisen tärkeää, arvoisa herra puhemies, kuten täällä aiemmassa kyselytunninkin keskustelussa todettiin, että asioista keskustellaan. Se on toteutunut juuri Etyjin puitteissa. Olin aiemmin myös Pohjoismaiden neuvoston jäsen, 90-luvun alussa, ja tällöin eräs toimittaja kysyi, kun täällä oli Pohjoismaiden neuvoston kokous, että mitä ihmettä tuolla salissa keskustellaan. Sanoin silloin, että no onko sillä nyt niin väliä, mitä siellä keskustellaan, kunhan keskustellaan. Ja tämä on aika tärkeää, ihan maailmanlaajuisestikin ajatella, että saatetaan eri osapuolet yhteen. Kyllä siitä jotakin syntyy. Yleensä se on ihan myönteistä, ja tässä mielessä tuo toiminta näyttää kulkevan ihan samaa latua.

Ukrainan vaalit ovat tietysti tärkeä asia, eivät yksistään Ukrainalle vaan koko Euroopalle. Koko Eurooppa ja tietyllä lailla koko maailma on Ukrainan kriisin — siis Krimin, Ukrainan, Venäjän, kaikkien osapuolten — myötä tullut siihen tilanteeseen, että poliittinen tilanne on kiristynyt. On luotu pakotteita, sitä kautta vastapakotteita, ja se näkyy myös suomalaisessa taloudessa, erityisesti niillä alueilla, jotka ensimmäisenä näistä Venäjän asettamista vastapakotteista kärsivät, kuten maatalous- ja elintarvikesektorilla ja monilla muilla ihan samalla lailla. Eli me olemme kaikki tietyllä lailla välillisesti osallisia tässä kokonaisuudessa — jos nyt ei ihan osallisia, niin ainakin niin, että me joudumme noista seurauksista sitten kärsimään. Tässä mielessä on myös koko Suomen etu, että meillä on kykyä vastata näihin ongelmiin ja tuoda näihin haasteisiin omia vastauksia. On hyvä, että Suomi omalta osaltaan on valmis sekä panostamaan Etyjiin enemmän taloudellisia resursseja että antamaan sitten sitä henkistä ja poliittista tukea, mitä tuo organisaatio myös tarvitsee.

Meille on äärimmäisen tärkeää myös se, että kun ensi kesänä heinäkuussa Suomessa vietetään Etyjin 40-vuotisjuhlaa tuon parlamentaarisen yleiskokouksen puitteissa ja käydään myös arkilistaa läpi, niin Suomi omalta osaltaan voi jälleen antaa sitä panosta, mitä myös silloin 1975 aivan erilaisen Euroopan näkökulman ollessa edessä. Tässä mielessä tämä on myös Suomelle mahdollisuus antaa oma panoksensa tähän eurooppalaiseen kehitykseen ja sitä kautta sitten olla vaikuttamassa niin tuon alueen konfliktiin kuin omien asioidemmekin myönteiseen edistymiseen. Parlamentaarisella yleiskokouksella on todellakin se suuri merkitys, että tavalliset kansanedustajat, ne, jotka ovat sitten eri valtuuskunnissa, pääsevät myös keskusteluun mukaan ja antamaan sen panoksen. Sitä ei tule koskaan väheksyä.

Arvoisa herra puhemies! Tässäkin mielessä myös tämän kansainvälisen toiminnan, joka liittyy kansanedustajien toimintaan, on oltava sellainen asia, että se on jatkossakin yksi tärkeä osa myös suomalaista ulkopolitiikkaa.

Seppo  Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Kolme lyhyttä näkökohtaa:

Ensinnäkin, on arvokas asia, että Etyj elää, ja ensi kesänä sitten pidetään näissä merkeissä myös juhla täällä Helsingissä. Etyjin toimintakyky voi nojata ainoastaan siihen, että vallitsee aika laajaa luottamusta Euroopan sisällä ja sitten valtameren yli, jolloinka syntyy riittävän laaja toimintapohja ja toimintakyky käsitellä todella vaikeita asioita, jollainen Ukraina tällä hetkellä on. Edustaja Kanervan roolia täällä on jo tuotu esille erittäin myönteisessä valossa, ja tähän arvioon kyllä on erittäin mieluisaa yhtyä. Siis luottamus antaa toimintakyvyn Etyjille.

Sitten kohta 2 on se, että Etyj on arvokas foorumi ja mahdollisuus myös ajatellen vähän pitemmän päälle maailman vastakkainasettelun, idän ja lännen välisen vastakkainasettelun, kärjistyksen, liennyttämistä. Sekin aika tulee, jolloin sitä liennytystä täytyy yrittää. Koko ajanhan sitä tehdään tietyllä tavalla, kun kriisiä pyritään hallitsemaan ja purkamaan, mutta tulee varmaan myös se aika, jolloinka pyritään todella laajamittaiseen liennytyspolitiikkaan. Siinä Etyjillä voi olla roolia. Muistutan tässäkin, että Etyj on transatlanttinen yhteisö, ja siinähän on myös tämmöinen aasialainen elementti mukana — siinäkin suhteessa erikoinen ja mielenkiintoinen yhteisö. Mutta yli valtameren, se on aika tärkeä asia silloin, kun lähdetään kärjistyksiä purkamaan.

Kolmas kommenttini liittyy parlamenttivaaleihin lokakuun viimeisenä pyhänä Ukrainassa. Olisi hyvä, että myös Etyj-toiminnan ansiosta parlamenttivaalit voisivat onnistua, koska ne vaalit antavat sitten tuleville vallanpitäjille onnistuessaan tietyn legitimiteetin. Se vallankäytön legitimiteetti on kuitenkin perusta sille, että voidaan ryhtyä Ukrainaa rakentamaan ylöspäin, koska se tulee olemaan pitkä tie. Ilman sitä legitimiteettiä Ukrainan nostaminen ei tule onnistumaan.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen pitää olla aktiivisesti hakemassa vahvempaa elämänlankaa Etyjille, sekä hallitustenväliselle järjestölle että parlamentaariselle yleiskokoukselle. Tämä parlamentaarinen puolihan on nuorempi. Se käynnistettiin vasta 90-luvulla, ja se on nyt sitten toisen kerran Ilkan johdossa, Ilkka Suomisen aikoinaan ja Ilkka Kanervan nyt.

Tässä onkin se ongelma, että parlamentaarisen kokouksen ja hallitustenvälisen puolen yhteistoiminta saisi olla olennaisesti tiiviimpi. Esimerkiksi tämä Ilkka Kanervan käynnistämä hanke Ukraina-yhteysryhmän, kontaktiryhmän, ra-kentamiseksi on vienyt jo kolme kuukautta. Tavallaan parlamenttipuolella ei ole valmiutta lähteä tämmöisiin uusiin, rakentaviin toimintamuotoihin, ja se olisi keskeinen kehittämissuunta, mitä pitäisi viedä eteenpäin, että tämä parlamenttikokous tekisi muutakin kuin että on ne keskusteluseurat. Ne ovat tärkeitä, niin kuin edustaja Rossi viittasi, muodolliset kokoukset, ja siellä voidaan avointa keskustelua käydä, mutta toki olisi hyvä, että olisi myös tämmöistä pitkäjänteisempää rauhaa, turvallisuutta ja yhteistyötä edistävää työtä, jossa parlamentaarikot voivat olla merkittävä osatekijä, on kysymyksessä sitten rauhan välittäminen, yhteiskunnallisten ongel-mien, sisäisten ongelmien, voittaminen, erilaiset sisäiset prosessit, joissa toisen maan parlamentaarikoista voisi olla apua, tai sitten kriisinhallintaan liittyvät erilaiset fact-finding missionit ja niin edelleen. Voidaan hyvin kuvitella iso joukko sellaisia tehtäviä, joissa tämän perinteisen vaalitarkkailun ohella Etyjin parlamentaarikoilla voisi olla tätä suurta organisaatiokokonaisuutta, sen työtä edesauttava merkitys.

Suomi pyrkii aktiivisesti koko Etyj-rakenteen kehittämiseen nykymaailman tarpeisiin vastaavaksi tällä Helsinki+40-prosessilla. Tärkeätä on pitää yllä samalla toista haaraa, myös tämän parlamenttikokouksen kehittämistä siihen suuntaan, että yhdessä ja yhteen samaan suuntaan toimien tällä kokonaisuudella on entistä vahvempi merkitys ja se palaisi tavallaan sille tiennäyttäjän uralle, jota tuo 70-luku osoitti. Etyj oli keskeisesti toteuttamassa demokratiaa ja ihmisoikeuksia isossa osassa Eurooppaa ja nyt on viemässä niitä Euroopan itäpuolelle Keski-Aasian, Kaukasuksen suuntaan. Se tarvitsee meidän lisäpanostuksiamme, ja se tarvitsee toimivaa yhteistyörakennetta.

Ismo Soukola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tätäkin keskustelua Ukraina hallitsee, ja se on hyvin luonnollista, varsinkin sen takia, että Etyj-järjestön merkitys on Ukrainan tapahtumien myötä vahvistunut hyvin paljon, merkittävästi viime vuosiin nähden. Myöskin edustaja Kanervan nimitys yleiskokouksen presidentiksi on ainakin minun tekemieni havaintojen mukaan jollain tavalla näkynyt myöskin käytävillä siellä. Viimeksi Genevessä muutaman kerran törmäsin tilanteeseen, jossa myös suomalaisen valtuuskunnan jäsenen mielipidettä kuunneltiin hyvinkin vakavasti, ja tämä on tietysti aina mukavaa, kun tuntee itsensä merkittäväksi henkilöksi eikä niinkään seinätapetiksi — kevennys sallittakoon.

Pikkasen näistä presidentinvaaleista keväällä Ukrainassa: Itse vaalithan kuitenkin onnistuivat sinänsä aika hyvin, varsinaista vaalivilppiä ei juurikaan näkynyt äänestyspaikoilla. Ongelma oli tietysti enemmän siinä vaalitaistelussa ja ehdokasasettelussa, ja siihen nämä pitkäaikaiset vaalitarkkailijat varmasti ovat kiinnittäneet huomionsa. Minä veikkaan, että samanlainen innostus lokakuun lopun vaaleissa on vaalipaikoilla kuin keväälläkin. Siltä se ainakin minun silmääni vaikutti, että siellä pyrittiin tekemään oikein hyvät vaalit.

Kun tässä kysymyksessä asialistalla on viimevuotisesta toiminnasta tämä kertomus, niin veikkaanpa näin, että vuoden 2014 kertomus, jonka käsittelee sitten seuraava eduskunta — tai ehkä lähetekeskustelu vielä onnistuu tämän eduskunnan puitteissa — tulee olemaan pikkuisen raflaavampi kuin tämä vuoden 13 kertomus.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kanervan toiminnalle täällä annettuihin tunnustuksen sanoihin on erittäin helppo yhtyä. Muistan hyvin helmikuussa, kun monet täällä vielä juhlivat helmikuun vallananastusta Kiovassa jonkinlaisena eurooppalaisen ajattelun ja eurooppalaisten arvojen esiinmarssina. Jo tuolloin edustaja Kanerva nosti esille Etyjin mahdollisuudet ja oikeastaan totesi, että ainoastaan Etyjillä voi olla tässä konfliktissa aktiivisen välittäjän rooli ja valtakirjakin. Jo tuossa vaiheessa oli ja on selvää, että niin Yhdysvallat, Nato kuin Euroopan unionikin ovat tuon kriisin osapuolia.

Ulkoasiainvaliokunnan mietintöön voi yhtyä myös siltä osin, että siinä korostetaan Etyjin ja Euroopan neuvoston yhteistyötä vaalitarkkailussa ja vaalien onnistumisen arvioinnissa ja oikeusvaltioperiaatteiden noudattamisen edistämisessä. Sen takia onkin huolestuttavaa kuulla Ukrainan vaalien alla, että Ukrainan laillinen kommunistinen puolue, sen parlamenttiryhmä, on hajotettu, sen puheenjohtajaan on kohdistettu neljä murhayritystä, hänen kotinsa on poltettu ja oikeudenkäynti puolueen kieltämiseksi on käynnissä. Ensimmäinen oikeudenkäynti meni niin sanotusti hulinaksi, toisessa istunnossa katkaistiin sähköt ja käsittely siirrettiin joulukuuhun. Tämä antaa kyllä todella huonon kuvan Kiovan hallinnon otteesta ja tavoista. Minusta on tärkeää, että myöskään Etyjissä Kiovan hallinnon laittomia toimia ei katsota läpi sormien.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minulle on jäänyt epäselväksi se, kun pääministeri Stubb hyvin usein ja hyvin monelle taholle on todennut, että come on, tulkaa pois seitsemänkymmentäluvulta — tai seitkytluvulta, kuten hän sen sanoo. Nyt on 2000-luku. 1970-luvulla perustettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous, -konferenssi, tämä nykyinen Etyj-järjestö. Jokaisella asialla on oma historiansa. Kyllä 70-luvulla tehtiin sen ajan olosuhteissa Suomen kannalta ja kansainvälisesti erittäin merkittävää politiikkaa. On vaikea ymmärtää, että come on, tulkaa pois seitkytluvulta. 2014 on vuosi, missä elämme, senhän me kaikki toki tiedämme. Mutta haluan tämän kyllä todeta, että kyllä historia pitää nähdä nähdäkseen myös sitten tulevaisuuteen.

Minun on hirveän helppo yhtyä — aiemminkin olen sen tehnyt — siihen näkökulmaan, että on Suomen edun mukaista, että meillä on tällä hetkellä parlamentaarisen yleiskokouksen presidenttinä meidän oma kansanedustajamme Ilkka Kanerva, jonka omat kansainväliset suhteet ovat edesauttaneet ensinnäkin tuon tehtävän hoitamisessa, siihen pääsemisessä ja samalla koko Etyj-järjestön eteenpäinviemisessä. Jossakin muussa tilanteessa voisi olla niin, että Etyjin toimintakyky ei olisikaan ihan yhtä hyvä kuin se on tällä hetkellä. Tässä mielessä on ollut hienoa koko meidän Etyjin ryhmässä se, että me olemme voineet yksimielisesti toimia niin näiden henkilötavoitteiden kuin myös tietyllä lailla Etyjin poliittisten tavoitteiden puolesta. Tämä on suuri arvo, ja se on syytä kirjata myös eduskunnan pöytäkirjoihin, että Suomen eduskunnan jäsenet ovat yksimielisesti olleet tukemassa tätä toimintalinjaa, joka perustuu siis sekä kansainvälisen politiikan edistämiseen, Ukrainan rauhan saavuttamiseen, että sitä kautta myös siihen, että totta kai varjelemme ja katsomme, mitkä ovat Suomen kansalliset edut.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Sanomattakin on selvää, että Ukrainassa on vakava tilanne, suorastaan räjähdysaltis, ja tilanne vaatii todellista neuvottelutaitoa ja hyvää tahtoa.

Etyjin rooli viime vuosikymmeninä on ollut melko varovaista taka-alalla oloa. Nyt on oikea paikka nostaa profiilia. Ilkka Kanervan aseman ja osaamisen myötä Suomen ja Etyjin merkitys rauhan edistämisessä on merkittävä. Myös Helsingin ensi vuoden isännyys Etyjin kokouksessa on tärkeä askel eteenpäin.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Vielä haluaisin puuttua kysymykseen, jonka edustaja Kanerva nosti esille, elikkä asevirtojen seurantaan ja hallintaan niin tässä Ukrainan kriisissä kuin muissakin konfliktikeskuksissa.

Meille on tunnettua tietysti se keskustelu ja informaatio, joka koskee Venäjän toimittamia aseita, mutta vähemmän on keskusteltu siitä, että Nato-maat, muun muassa Unkari, ovat vieneet Ukrainaan suuria määriä T-72-taisteluvaunuja. Erittäin mielenkiintoiseksi asian myös meidän kannaltamme tekee se, että kansainvälisessä mediassa, unkarilaisessa mediassa, on esiintynyt tietoja, että nämä panssarivaunut ovat peräisin myös Suomesta. Suomihan on näitä panssareita paitsi hävittänyt Suomessa myöskin myynyt Tšekkiin ja Unkariin. Tästä asiasta ja näiden panssarien jäljistä olen pyytänyt puolustusministeriöstä selvityksiä.