Arto Satonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyse on lakialoitteesta, joka on tehty yhteistyössä kaikkien eduskuntaryhmien kanssa, ja niin pitääkin olla, koska kyse on veteraanien asioista ja osaltaan kunniavelan maksamisesta. Tämä on siis kaikkien eduskuntaryhmien yhteisesti jakama tavoite, ja tarkoituksena on se, että me kiitämme siitä, mitä veteraanit ovat meille tehneet. He ovat mahdollistaneet elämisen vapaassa, kehittyvässä ja hyvässä kotimaassa, ja sen vuoksi on kunnia-asia, että me huolehdimme veteraaneista heidän viimeisinä vuosinaan.

Arvoisa puhemies! Eduskuntaryhmien puheenjohtajat ja sitä kautta myöskin kaikki ryhmät ehdottavat sotainvalidien haitta-asterajan laskemista 20 prosentista 15 prosenttiin niin, että tämä ehdotus astuisi voimaan tulevana vuonna 1. heinäkuuta. Kunnan tai kuntayhtymän järjestämistä sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluista aiheutuvat kustannukset voitaisiin korvata niille vuosien 39—45 sotien johdosta vahingoittuneille tai sairastuneille, joiden sotilasvammalain mukainen työkyvyttömyysaste on nykyisen 20 prosentin sijasta vähintään 15 prosenttia.

Ehdotettu lainmuutos laajentaa korvauksen saajien piiriä ja edesauttaa ikääntyneiden sotainvalidien selviytymistä omassa kodissaan tukipalvelujen, omaishoidon tuen sekä avosairaanhoidon turvin. Tämä tarkoittaa 3 miljoonan euron lisäsatsausta veteraanien hyvinvointiin.

Tämän lakialoitteen lisäksi eduskuntaryhmän puheenjohtajat ovat myös jättäneet talousarvioaloitteen veteraanien kuntoutusmäärärahojen lisäämiseksi. Rintamaveteraanien kuntoutuksen tarkoituksena on veteraanien toimintakyvyn edistäminen ja säilyttäminen niin, että mahdollisimman pitkään he kykenevät selviytymään itsenäisesti jokapäiväisistä toiminnoistaan. Eduskuntaryhmät siis esittävät yhteisesti kuntoutuksen määrärahoihin miljoonan euron korotusta.

Tässä yhteydessä totean vielä sen, että jo aiemmin kaikki eduskuntaryhmät ovat päättäneet, että näiden veteraanien kuntoutusmäärärahojen pitäisi olla riittävällä tasolla suhteessa siihen, mitä veteraanit voivat näitä palveluita käyttää. Tämän vuoksikin oli välttämätöntä, että myös eduskuntaryhmät tähän asiaan tarttuivat, kun budjettiesitys ei sitä tavoitetta täyttänyt, vaan siellä oli vaan sitten huomioitu se, että kun veteraanien määrä on laskenut, niin myös se kuntoutusmäärärahojen määrä oli pudonnut. Mutta nyt, kun selvitimme asiaa yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön virkamiesten kanssa, niin saimme tiedon, että tällä miljoonan euron lisäyksellä pystytään merkittävästi asiaa auttamaan. Ja tietysti erittäin hyvä parannus on ollut myös se, että nyt kunnat voivat lähestyä kaikkia veteraaneja ja kutsua heitä sinne kuntoutuksen piiriin. Niistä asiaan liittyvistä tietosuojaongelmista on päästy eroon, mikä on tietysti ihan välttämätöntä, jotta mahdollisimman moni veteraani pääsisi tämän kuntoutuksen piiriin.

Kiitän kaikkia eduskuntaryhmiä siitä, että ovat olleet mukana näiden tärkeiden asioiden edistämisessä.

Johanna  Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa on hieno kaikkien ryhmien yhteisaloite. Sotilasvammalain muutos auttaa sotainvalideja selviytymään, tuo palveluja omaan kotiin myös lievästi vammautuneille veteraaneille. Lämpimästi kannatan aloitetta.

Suomessa elettiin kohtalon hetkiä reilu 70 vuotta sitten. Ne, jotka silloin uhrasivat nuoruutensa ja terveytensä, ovat vain hetken enää joukossamme. Olemme paljosta velkaa, isänmaasta, kaikesta. Kiitos. Isoisäni oli Suomen kohtalon hetkien taisteluissa Karjalankannaksella. Suomelle kävi lopulta hyvin, saimme pitää vapaan maan. Myös isoisälleni kävi hyvin, sillä hän palasi kotiin perheensä luokse. Kaikki eivät palanneet, ja jotkut, jotka palasivat, kärsivät vammoista lopun ikänsä. Meillä on vielä joukossamme sotaveteraaneja, osa heistä myös sotainvalideja. Ikääntyessä sotavammat vaivaavat yhä enemmän ja heikentävät arjessa jaksamista.

Veteraanin invaliditeetin aste on kohdellut epäreilusti palveluiden osalta niitä, joiden sotavamma on määritelty 10—15 prosentin suuruusluokkaan. Heidän ei ole mahdollista saada samanlaisia ruokapalveluita, pyykinpesua, siivouspalveluita kuin niiden sotainvaliditovereiden, joilla on korkeampi invaliditeettiaste. Sotilasvammalaki turvaa sotainvalideille varsin kattavan palvelukokonaisuuden, mutta alle 20 prosentin haitta-asteen invalideilla ei ole ollut sotilasvammalain nojalla oikeutta kotiin vietäviin palveluihin.

Nyt tällä ryhmien yhteisaloitteella korjataan tilannetta laskemalla haitta-asteen raja 15 prosenttiin. Tähän epäkohtaan on kauan vaadittu muutosta. Viime vuoden budjettikäsittelyssä valtionvarainvaliokunnassa saatiin tieto, että sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee kaikkia sotainvalideja tasavertaisesti kohtelevan sotilasvammalain, joka voi astua voimaan vuonna 2015. Asia jäikin eduskunnan hoidettavaksi, mutta mehän hoidamme asian kuntoon.

On valitettavaa, että edelleen 10 prosentin invaliditeettiluokkaan kuuluvat sotainvalidit jätettiin ryhmien lakimuutosesityksen ja siten parempien palvelujen ulkopuolelle. Toivon, että eduskuntakäsittelyssä lakiehdotusta vielä tältä osin korjataan paremmaksi.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Joka vuosi tämä sama savotta käydään läpi täällä eduskunnassa. Ensin kuntoutusmäärärahoja tiukennetaan. Sen jälkeen veteraanijärjestöt ottavat yhteyttä ja muistuttavat olemassaolostaan. Sen jälkeen kutsutaan kaikki eduskuntaryhmät koolle ja tehdään yhteinen päätös, tullaan vähän vastaan. Taas tällä kertaa on tapahtunut tämä sama tilanne.

Se on positiivista, että tämä sotavammahaitta-aste lasketaan 15:een, mutta eihän se riitä. Tämän haitta-asteprosentin olisi pitänyt olla jo kauan sitten 0. Veteraanit ovat yli 90-vuotiaita, yli 100-vuotiaita. Minkä takia pitää olla vielä haitta-asteprosentti? He kaikki tarvitsevat jo jonkinnäköistä apua ja suurin osa erittäin paljon ja varsinkin näitä kotiin vietäviä palveluita. He ovat sen varmaan ansainneet, ja olen sataprosenttisen varma, että koko Suomi olisi tämän takana. Elikkä tämä sotavammaprosenttimäärä pitäisi poistaa kokonaan, aivan kuten myös edustaja Karimäki tässä edellä otti asian esille.

Olin käymässä viikko sitten Laitilan veljeskodissa. Siellä hoitohenkilökunta sanoi, että heillä on vähän vaikeuksia, kun tämä prosenttimäärä on vielä olemassa, ja he sanoivat, että se olisi pitänyt poistaa jo kauan sitten.

Veteraaneja on jäljellä enää 26 000—27 000, ja poistuma on todella nopeaa. Eikö meidän maassamme ja varsinkin eduskunnassa ole tahtoa, että vielä kerran harkitsisimme ja poistaisimme tämän haitta-asteen kokonaan?

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Elomaa toi esille juuri niitä kriittisiä seikkoja. Siis tämä itse asia, tämä lakialoite, on äärimmäisen hyvä ja tervetullut. Siellä on myös oma nimeni alla, ja se tietysti kertoo siitä, miten tähän on suhtauduttu meidän ryhmässä. Vaikka näitten veteraanien määrä putoaa, niin ei sitä voi ihan laskennallisesti sanoa, että kustannukset putoavat samassa suhteessa, koska näitten veteraanien keski-ikä on varmaan jossain 90 vuoden huitteilla ja kyllä nämä heidän terveydentilansa ja ongelmansakin ovat hyvin vaativia hoitaa.

Ja itse asiassa aivan tämä sama itseäni häiritsee. Kun olin tätä heidän lähetystöään täällä vastaanottamassa ja heidän viestiään, niin kerroin siinä, että tämä menettelytapa on semmoinen, mikä häiritsee. Eihän tämä nyt voi olla näin. Eikö tätä millään voi hoitaa mitenkään muuten kuin sillä lailla, että he tulevat tänne joka ikinen vuosi pyytämään rahaa? Kyllä heille pitäisi se velka maksaa ilman muuta, ja jos sanotaan, että on vaikea arvioida, kuinka paljon sitä rahaa menee, niin minä väitän, että se on kyllä puppua. Jos sinne laitetaan liikaa, niin se on kyllä varmaan helppo ottaa pois, mieluummin niinpäin. Tämä pitäisi hoitaa ihan toisella tavalla ja tuo haitta-aste ilman muuta laskea nollaan. Tässä kohtaa on aivan turha puhua mistään säästöistä. Me voimme tässä yhteiskunnassa säästää monesta paikasta, mutta näitten ihmisten kohdalla säästöistä ei kannata edes keskustella. Sieltä ei voida säästää.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Myös sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ja valtiovarainvaliokunnan sosialidemokraattisen ryhmän vastaavana haluan myönteisenä todeta sen, että eduskunnassa on yhteistä tahtotilaa nimenomaan veteraanien asioissa. Se on myöskin sillä tavalla poikkeuksellista, että kun valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmät nyt parhaillaan vasta käsittelevät ensi vuoden talousarvioesitystä, niin oltiin myöskin valtiovarainvaliokunnan vastaavissa ryhmien johdon kanssa samaa mieltä, että tätä asiaa ei tarvitse jättää makaamaan ja odottamaan joulukuun budjettikäsittelyä, vaan on tärkeätä, että nämä veteraanien osalta myönteiset askeleet otetaan tietoisesti jo välittömästi. Ne tullaan ottamaan sitten valtiovarainvaliokunnan budjettimietinnössä joulukuussa tietysti huomioon eli ne ensi vuodelle tulevat 4 miljoonan euron lisäykset, joista 3 miljoonaa euroa tulee tähän haitta-asteen alentamiseen ja miljoona euroa veteraanien kuntoutukseen.

Olen kyllä myös henkilökohtaisesti sitä mieltä, että veteraanien ja sotainvalidien jaksamisen ja omaehtoisen elämän ja avopalveluiden osalta tämä haitta-asteen aleneminen ei ole mitään salamasotaa kyllä ollut. 2003 alennettiin 25 prosenttiin, ja 2007 tuli jaksottainen laitoshoito ja 2013:n alusta pysyvä laitoshoidon korvaaminen 20 prosentin sotainvalideille. Tältä osin esillä on ollut monesti valtiovarainvaliokunnan budjettikäsittelyn yhteydessä, että sen 15 prosenttiin alentamisen olisi pitänyt tapahtua jo aikaisemmin. Valitettavasti siinä ei nyt sitten ennen tätä edetty. Ja voin sanoa, että veteraanien oma ja järjestöjen aktiivisuus on kunnioitettavaa, ja he ovat itse onneksi myös luoneet riittävää painetta, jotta poliittinen yhteisymmärrys tässä asiassa huolimatta budjetin miljoonien vähyydestä on löytynyt.

Haluan kuitenkin tässä yhteydessä kiinnittää siihen huomiota, että laajemminkin rintamaveteraanien kuntoutuksessa pitäisi edetä. Pitää olla omaishoitoa ja nimenomaan omaehtoista pärjäämistä tukevia kotipalveluja, henkilökohtaista huolenpitoa ja tukemista enemmän niin ateria-, vaatehuolto- kuin kuljetus-, saattaja- ja sosiaalisen kanssakäymisen palveluissa. Veteraanijärjestöt ja -veljet tukevat toisiaan tavattoman vahvasti, mutta myöskin muita turvaverkkoja ja nuorempien valmiutta osallistua heidän järjestöään tukeviin toimiin tarvitaan.

Valitettavasti tässä yhteydessä on otettava esille se asia, johon kiinnitin näkyvästi viime kesänä muun muassa Helsingin Sanomien kirjoituksessa huomiota. On täysin kestämätöntä ihmisen turvan ja suojan osalta, että meillä piiloudutaan ihmistä koskevassa tiedonvälittämisessä viranomaisten kesken tietosuojalainsäädännön taakse. Tämä on ala-arvoista ja hävettävää. Meillä on riittävästi järkyttäviä tapauksia lastensuojelusta lähtien, niin että luulisi jo vihdoin silmien aukeavan. Mitä tulee veteraanien kuntoutukseen, niin tässä on yksi esimerkki: Viime vuonna jäi käyttämättä 1,5 miljoonaa euroa veteraanien kuntoutusmäärärahoja — 1,5 miljoonaa euroa. Miksi? Koska Kansaneläkelaitos ei antanut kunnalle ja veteraanijärjestöille tietoa ja tieto ei kulkenut eli tietoa kuntoutusta tarvitsevista veteraaneista ei saatu toimitettua kunnan ja Kelan välisellä tiedonvaihdolla. 1,5 miljoonaa jäi saamatta ja hoitamatta veteraanien ja rintamamiesten kuntoutuspalveluja. Paikallinen rintamamiesveteraaniaktiivi ja rintamamiesveteraanien hallituksessa oleva Aaro Monthan Varkaudessa kertoi, että hänen piti kaupungilla kerätä näiden veteraanien kirjekuoret ja kantaa ne Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoon, jotta voitiin hakea ja löytää ne veteraanit. Kaupungilla ei ollut mahdollisuutta saada näitten veteraanien yhteystietoja, jotta olisi voitu kuntoutustietoa ja -tukea järjestää. Kyllä tämä on hävettävää.

Itse asiassa Kansaneläkelaitoksen valtuutetuissa keväällä edellytin Kansaneläkelaitokselta selvitystä siitä, mitä sosiaalietuuslakeja pitää muuttaa, jotta varmistetaan, että muutoinkin sosiaalietuuksien antamisessa varmistetaan viranomaisten yhteistyö ja tuen saanti sille, joka tukea tarvitsee ja suojaa tarvitsee. Nyt kesän jälkeen Kansaneläkelaitoksen puolella oli tehty hyvä valmistelu. Minä peräsin silloin, että joka lakiin pitää kirjoittaa pykälä, että järkeä saa ja pitää käyttää. No, nyt Kansaneläkelaitoksesta löytyy vastaava melkein samaa tarkoittava pykäläehdotus jokaiseen sosiaalietuuksia koskevaan lakiin. Onhan tämä uskomatonta. Täytyy sanoa, että tämähän on ollut jo tahallista ihmisten turvallisuuden ja oikeuksien vaarantamista, koko tämä lain tulkinta ja käytäntö. On turha syyllistää niitä yksittäisiä viranomaisia, jos tällä tavalla lainsäädäntöä muun muassa tietosuoja- ja muussa puolessa tulkitaan.

Mutta nyt on tärkeätä ja sosialidemokraatit edellyttävät, että nämä lainmuutokset, mitä Kansaneläkelaitoksessa olemme käyneet läpi, on hyvin nopeasti, pikaisesti nyt hallituksen taholta tuotava lakeihin, jotta esimerkiksi tällaista 1,5 miljoonan euron veteraanien kuntoutusrahan käyttämättä jättämistä niin kuin vuonna 2013 ei enää ikinä nähdä ja että kukaan lapsi tai turvaa tarvitseva ei jää sen takia ilman, että viranomainen ei voi — kokee, ettei ole oikeutta — kertoa siitä toiselle velvolliselle viranomaiselle. Sen pitää olla velvollisuus kertoa, jos joku tarvitsee turvaa, apua ja oikeutta.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Nyt keskustellaan erityisen tärkeästä lakialoitteesta, ja sen tärkeydestä kertoo tietysti myös se, että kaikki eduskuntaryhmät ovat tässä lakialoitteessa mukana. Toisaalta en malta olla ihmettelemättä sitä, mikä myös tässä salikeskustelussa on jo tullut esiin, että kun on yhteinen tavoite, yhteinen näkemys siitä, että sotilasvammalain haitta-astetta pitää alentaa, niin miksi asiaa ei saatu toteutettua STM:ssä nyttenkään. Asian olisi voinut hoitaa ilman tätä lakialoitetta varaamalla ihan reilusti ensi vuoden budjettiin tarvittavat eurot. Mielestäni veteraanit eivät ole ansainneet tätä poukkoilevaa politiikkaa, jota tässä salissa ja tässäkin asiassa tehdään.

Mutta sitten itse tästä asiasta: se, että edesautamme ikääntyneiden sotainvalidien selviytymistä omassa kodissaan tukipalveluiden, omaishoidon tuen sekä avosairaanhoidon turvin, on yksinkertaisesti meidän velvollisuutemme. Suomen sotien veteraanien keski-ikä on lähes 90 vuotta, ja valtion on mielestäni kyllä huolehdittava siitä, että sotainvalidi- ja veteraanietuuksiin oikeutetut ryhmät saavat etuudet ja palvelut niin kauan kuin saamme heidät keskuudessamme pitää.

Veteraanipoliittisen ohjelman yhtenä painopisteenä on kunnallisten avopalveluiden haitta-asterajojen asteittainen alentaminen määrärahojen puitteissa. Nyt tässä yhteydessä on helppo vedota kaikkiin tässä salissa ja tässä talossa, tätä eduskuntatyötä kun teemme: määrärahat on syytä löytyä niin kauan kuin näihin on tarvetta.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa ovat nousseet esiin myös veteraanien kuntoutuksen määrärahat, ja on totta, että koko kunniavelka on maksettava sotaveteraaneille, se on meidän velvollisuutemme. Eduskuntaryhmät ovat tässä kyllä toimineetkin hyvässä yhteisymmärryksessä, ja yhteisaloittein on kuntoutusmäärärahoja lisätty. Haluan myös kiittää veteraanijärjestöjä siitä, että he ovat toimineet tässä kiitettävän aktiivisesti.

Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaostossa on myös kiinnitetty huomiota siihen, että on todella huolestuttavaa, että kaikkia apua tarvitsevia veteraaneja ei ole tavoitettu tietosuojaongelmien vuoksi. Kiirehdin myös Kelan lainmuutoksia, jotta aivan varmasti jokainen apua tarvitseva veteraani haetaan, etsitään, tavoitetaan ja annetaan hänelle apua.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelu on ollut hyvää, ja se tekee olon vähän hiljaiseksi, kun jää miettimään niitä sotavuosia ja niitä miehiä, jotka siellä olivat taistelemassa meidän isänmaamme puolesta, miten he riutuneina, väsyneinä, loukkaantuneina, palasivat kotiin ja monet myös jäivät sinne taistelukentille.

Tämä on kyllä ihan hieno asia, että me täällä eduskunnassa, kaikki eduskuntaryhmät, voimme nytten tehdä yhdessä työtä sen eteen, että meidän sotaveteraanit saavat kotiin palveluita, saavat kuntoutusta, heistä pidetään huolta ja sen kautta myös viestitään sitä arvostusta, jota tunnetaan heitä kohtaan.

Me olemme Tuusulassa hyvin paljon tehneet sen eteen työtä, että veteraaneilla olisi hyvä olla ja elää Tuusulassa. Monesta kunnasta poiketen meillä on ollut niin, että he ovat saaneet silmälasit ja hammashuollon ja myös sitten kotiin siivouspalvelut ja ilman muuta myös kuntoutusta.

Toivon, että mahdollisuuksien mukaan myös kunnat lisäävät kotiin vietäviä palveluita, ihan vanhuspalvelulain mukaisestikin. Me emme voi tehdä liikaa heidän hyväkseen, meidän täytyy kaikki mahdollinen palvelu antaa, mitä he tarvitsevat, ja vastata siihen. Meillä on taloudellisesti siihen mahdollisuuksia, meillä on osaavaa, ammattitaitoista henkilökuntaa. Se vaatii vain sitä yhteistä tahtoa.