Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime aikoina on kannettu huolta suomalaisen puuta jalostavan teollisuuden puuhuollosta eli lyhyesti puuraaka-aineen saannista. Erityisesti on oltu huolissaan siitä, mitä naapurimaamme Venäjä tekee puun tuontitulleille. Tietty korotushan on jo tapahtunut ja tiettyjä korotuksia on vahvasti tuotu hyvinkin vaikuttavilta ja asiaa ratkaisevilta tahoilta esille. Me tiedämme hyvin, että Suomessa on puuta jalostava teollisuus joutunut tekemään eri syistä vaikeita ratkaisuja. Tiedämme Kemijärven, tiedämme kohteita muuallakin.

Myös omalla kotipaikkakunnallani Keuruun kaupungissa Puhos Board on lopettamassa lastulevytuotannon entisellä Tiwin tehdasalueella. Samoin UPM:n omistama Mahogany on lopettamassa maailmassa aivan ainutlaatuista vaneria tuottavan Keuruun Mahoganyn tehtaan. Vaneri on todella ainutlaatuista soitinvaneria, lentokoneitten, veneitten vaneria, jollaista ei taideta maailmassa oikeastaan tällä hetkellä muualla tehdäkään. Tällainen tuotantolaitos on kotipaikkakunnallani Keuruulla sulkeutumassa. Ehkä muilla materiaaleilla sitten jatkossa näitä tuotteitten nykyisiä käyttötarpeita joudutaan korvaamaan.

Näille menetyksille, joita puuta jalostava teollisuus on kokenut, on tietysti monia syitä. Energiakysymys, johon täällä viitattiin, on yksi, energiakustannukset, mutta ei voi välttyä siltä, ettei jo ainakin tiettyä vaikutusta nimenomaan raaka-aineen saatavuudellakin näihin asioihin olisi. Mutta ennen kaikkea on se uhka edessä päin, kuinka Suomen puuhuolto puuta jalostavan teollisuuden käyttötarpeisiin voidaan turvata.

Me kaikki tiedämme varsin hyvin, että Suomen metsät kasvavat ainutlaatuisen tehokkaasti. Suomessa on harjoitettu vuosikymmenet järkevää metsien hoitoa. Meillä on ollut lainsäädäntö tässä asiassa, mutta ennen kaikkea omatoimiset yksityismetsänomistajat, kuin myös — tunnustus on annettava — puutavarayhtiötkin ovat hoitaneet esimerkillisen hyvin metsiään. Metsäntutkimus ja metsien hoitotiede, nämä ovat olleet Suomessa maailman kärkiluokkaa. Voimme olla aidosti ylpeät.

Siksi Suomen metsät kasvavat ja onneksi kasvavat ja onneksi kasvavat vielä enemmän kuin tämänhetkinen metsien hakkuumäärä on maassamme. Hakkuumahto on niin suuri, että asiantuntijat vakuuttavat, että Suomi saa maan omista metsistä niin paljon puuta, että vaikka Venäjän tuonti ei vain ehtyisi vaan tyrehtyisi jopa, niin teollisuus voi ainakin kuutiomäärillä mitattuna saada sen raaka-aineen, mitä se tarvitsee. Voi olla, että tiettyjen puulajien osalta juuri niitten tehtaitten tuotantosuuntien määriin, mitä tehtaat nykyisillä tuotantotavoillaan tarvitsevat, voi tulla tiettyjä järjestelyjä, mutta kuutiomäärillä mitattuna nykyinen teollinen tarve pystytään tyydyttämään suomalaisista metsistä.

Puuhuollon turvaamisesta on käyty tässä eduskuntasalissa keskustelua eri yhteyksissä. On todettu, että tarpeen on saattaa Suomen tieverkko kuntoon, niin paikalliset maantiet kuin yksityistiet kuin myös radat, jo liikenteeltä lopetetut tai muutoin vähäliikenteiset radat halutaan ottaa käyttöön. Muun muassa Stora Enson metsäjohtaja totesi jo puoli vuotta sitten, että jos Haapamäki—Parkano—Pori-rata, jolla ei ole ollut yhtenäistä liikennettä pitkään aikaan, olisi nyt käytössä, niin nyt sitä todella tarvittaisiin. Samoin VR:n taholta on todettu, että jos tuo rata olisi liikenteessä, se olisi Länsi-Suomen vilkkain puutavararata.

Mutta perussyy, millä voidaan taata, että Suomen metsistä saadaan puuta markkinoille, kohdistuu siihen, että tehtäisiin lakialoitteeni 126/2007 vp ehdottama ratkaisu metsän myyntiveron alentamisesta. Puu, jota myydään nyt tukkipuuna, on pääosin kasvanut pinta-alaverokauden aikana, jolloin on maksettu pinta-alaverojärjestelmän mukainen, keskimääräiseen puun tuottoon perustuva pinta-alavero metsästä, jossa puut ovat kasvaneet.

1990-luvun puolivälissä tuli käyttöön myöskin vaihtoehtona myyntivero. Jotka tuolloin 1994 alusta menivät myyntiveroon, niiltä silloin ei enää pinta-alaveroa mennyt, mutta vuonna 2005 vielä pinta-alaverojärjestelmän valinneet maksoivat pinta-alaveron, ja näin ollen, olipa nyt ollut kumpi verojärjestelmä tuona kolmentoista vuoden aikana, niin tukkipuu on pääosin kasvanut pinta-alaverokauden aikana. Jos on ollut pinta-alavero vuoden 2005 loppuun, niin vasta 2006 ja 2007 kasvu on tapahtunut aikana, jolloin tuota veroa ei ole mennyt.

Ainakin minun oikeustajuni mukaan olisi selkeä tarve korjata kaksinkertaisen verotuksen olemassaolo nyt kauppaan tulevasta puusta. Metsänomistajat, jotka varsinkin nyt ovat olleet pinta-alaverojärjestelmän parissa vuoden 2005 loppuun saakka, tietävät ja muistavat erittäin hyvin, että vero on jo kertaalleen mennyt. Kun nyt sitten ryhtyy myymään puuta, niin menee myyntivero 28 prosenttia kauppahinnasta. Tämä ei todellakaan kannusta puun myyntiin.

Haluankin aloitteellani luoda järjestelmän, jolla Suomen puuhuolto turvataan riippumatta siitä, mitä naapurimaamme Venäjä täysin itsenäisesti ja suvereenisti puun vientitulleille tekee. Venäjällä on täysi oikeus tehdä omat itsenäiset ratkaisunsa ja pitää niistä kiinni. Suomesta voidaan saada puu markkinoille omasta maasta siten, että se työllistää ihmisiä, työllistää koneyrittäjiä, kuljetusyrittäjiä, ja sikäli kuin on päätehakkuista kyse, niin myös metsän uudistamistyössä mukana olevia. Ja silloin, kun näin tapahtuu, niin todella rahavirrat liikkuvat maaseudulla ja niistä yhteiskunta saa verotuloina takaisin sen, mitä se menettäisi, jos myyntiveroa alennettaisiin.

Myös muita keinoja voi olla, joilla kannustetaan positiivisesti veronalennuksin metsän ja puun myyntiin, mutta silloin kun tämä veronalennus kohdistuisi juuri myyntiveroon, niin sen kansa, metsänomistajat, niin naiset kuin miehet, niin kaupungeissa kuin maaseudulla, selkeimmin tajuavat. Usein on tuotu esille, että uudistamisvähennyksiä voidaan myöskin korottaa. Se on yksi tapa, mutta selitäpä kaupunkilaismetsänomistajalle, ehkäpä naispuoliselle, arvokas asia, että on metsänomistaja ja pitää metsistään huolta, selitäpä hänelle, että kohonneitten metsänuudistuskustannusten lisärasituksesta voisi saada muutaman prosentin alennuksen. Kun hän tätä puhetta kuuntelee, niin hän päättää, että hän ei varmasti myy metsää, kun tulevat nuo kohonneet uudistuskustannuksetkin vielä.

Mutta jos aloitteeni mukaan tehtäisiin, että puun myyntiverosta tehtäisiin aloitteeni määrittelemät vähennykset, niin silloin se olisi selkeä kehotus harkita myönteisesti metsäkaupan tekoa. Väitän, että tämä olisi todella toimiva systeemi. Silloin me voimme kunnioittaa Venäjän itsenäisiä ratkaisuja, jotka se omassa kauppapolitiikassaan ja tullipolitiikassaan tekee. Meillä on omat mahdollisuudet, ottakaamme ne käyttöön, työllistäkäämme maaseudun ihmiset, koneyrittäjät. Antakaamme rahan liikkua maaseudulla ja samalla pitäkäämme huoli, että puuhuolto on turvattuna. Myöskin se bioenergia, joka tulee metsäteollisuuden tuotannon yhteydessä, saa silloin raaka-aineensa.

Suomalaiset vientimarkkinat voidaan säilyttää, ja toivon, että lakialoitteeni synnyttäisi hallituksen parissa niin paljon huomiota ja myönteistä mielenkiintoa, että lakialoitteeni ajatus voisi tulla mahdollisimman pikaisesti hallituksen esityksenä tänne eduskuntaan ja turvaamaan Suomen teollisuuden puuhuollon.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ed. Lauri Oinonen kiitteli ministeri Pekkarista. Nyt on aika kiittää ed. Oinosta tästä lakialoitteesta, jolla hän nostaa hyvin tärkeän asian esille. Nyt todella tarvitaan tehokkaita toimenpiteitä puheiden sijaan taikka lisäksi sen varmistamiseksi, että jatkossakin meillä puuhuolto teollisuudelle on toimimassa. Tiedämme, että asteittain tämä Venäjän puutullipäätös tulee vaikeuttamaan suomalaista puunhuoltoa teollisuudelle, ja tällä menettelyllä voidaan yhdeltä osin tätä tilannetta korjata.

Ed. Oinonen esittää tätä voimaan ensi vuoden alusta. No, se ei ole tietysti teknisestikään mahdollista, mutta jos tämä saataisiin 1.1.2009 voimaan, niin silloin se osuisi vielä hyvin kohdalle tämän Venäjän puutullien voimakkaan kiristymisen kanssa, ja on sikäli perusteltua odottaa hallitukselta toimenpiteitä. Oikeudenmukaisuussyyt todella puolustavat tätä. Meillä on osittain puulla kaksinkertainen verotus tällä hetkellä, ja sitä voitaisiin tällä tavalla hieman keventää ja samalla ratkaista näitä edessä olevia ongelmia.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitän keskisuomalaista kansanedustajaa Toimi Kankaanniemeä hänen aloitteestani käyttämästään puheenvuorosta. Todellakin tämä on maaseudun ja Keski-Suomenkin kannalta tärkeä kysymys, mutta koko valtakunnan ja myös meidän vientimarkkinoittemme kannalta. Jos tapahtuu niin, että menetetään osuutta vientimarkkinoilta, niitten takaisin saaminen on ellei mahdotonta, niin ainakin mahdollisimman vaikeaa. Sen takia kysymys on hyvin vakava, miten myönteisellä veronalennuskeinolla voitaisiin kotimainen puu saada liikkeelle. Ja korostan, että tämä synnyttäisi niin paljon positiivista talouskehitystä maaseudulla, että valtio saisi korkojen kanssa takaisin, mitä tässä näin ensi vaiheessa veron menetystä tulisi. Se tulisi muuna tulona takaisin, ja uhkakuvat poistuisivat.