Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ehdotan, että käsittelyn pohjaksi hyväksyttäisiin vastalauseen 2 mukainen ehdotus, joka pitää sisällään siis nämä kokoomuksen ryhmäaloitteet sekä kotitalousvähennyksen laajentamisesta että myös niin sanotun Holm—Vihriälä-mallin kokeilun käynnistämisestä.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa herra puhemies! Äskeisellä asialla eli tuloveroasteikon muuttamisella oli tarkoituksena lisätä kulutusta ja siten luoda työpaikkoja. Kuitenkaan hallituksen oma työllisyysastetavoite ei missään nimessä ole parantunut vaan päinvastoin karkaa käsistä koko ajan. Siksi luulisi, että kaikki keinot nimenomaan olisivat tarpeen, jotta tämä tavoite saavutettaisiin. Tästä käytiin äsken pitkä keskustelu, en paneudu siihen sen enempää.

En malta olla kuitenkaan kommentoimatta ed. Kallikselle, että ihmettelen kristillisyyttä, jos kristilliset ovat sitä mieltä, että kansanedustajan, jonka lapset ovat jo aikuisia, palkka riittää menoihin ja semmoinen kansanedustaja, joka sanoo, että tuloveroja pitää vielä kuitenkin alentaa, syö silloin liikaa. Varmasti kansanedustajan palkka riittää erittäin hyvin yhdelle ja kahdelle hengelle, mutta entäs jos samalla nettopalkalla elätetään neljä, kuusi tai kahdeksan henkeä, niin ei varmasti enää pysty syömään yli, pystyy syömään ali oikein hyvin.

Olen pettynyt, että laki yrittäjien työvoimakustannuksien alentamisesta on tällä lailla torpattu. Olen vielä enemmän pettynyt kotitalousvähennyksen noston jättämisestä tekemättä. Kun me kansanedustajat viime kesänä saimme palkankorotuksen, muistutin jo tässä aikaisemmin, että me hurskastelimme. Monet hurskastelivat iltapäivälehtien palstoilla, että nyt on varaa antaa hyväntekeväisyyteen rahaa. Valitettavasti ... (Välihuuto) — Muistan täältä ihan muutaman nimeltäkin, mutta en nyt viitsi ruveta sanomaan, ketkä täällä sellaista luettelivat. — Mielestäni ei se ole mitään, että antaa kerran elämässään vaikka 500 euroa hyväntekeväisyyteen, paljon tärkeämpää meillä Suomessa on luoda työpaikkoja. Yksi paras keino siihen on, että me kansanedustajat, jotka saamme näinkin hyviä palkkoja, tarjoamme työtä kodeissamme toisille suomalaisille ihmisille.

Hallitusohjelmaan on hienosti laitettu tämä haaste työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Tätä pääministeri Vanhanen höysti vielä elokuussa tällä, että nyt lapsentekopuuhiin vaan ja väestö lisääntymään. Miten on kenenkään pariskunnan, jolla on monta lasta, molemman aikuisen mahdollista olla töissä muuta kuin sen pakon edessä, että sitä rahaa on pakko hakea jostain? Sitä on monessa perheessä haettava jopa kahdesta työpaikasta, kun yhden työpaikan tulot eivät riitä, ja kun tekee kahta työpaikkaa, progressiivinen vero iskee yhä pahemmin.

Mutta miten se on mahdollista? Siis minä puhun omasta kokemuksestani. Kun on viisi lasta kotona, on niin suuri työmäärä pyöritettävänä siellä kotona, että jos ei apua olisi kotona, en mitenkään voisi olla tässä kansanedustajana. Se tietysti sopisi hyvin monelle täällä näin; menisi yksi nainen puhumasta täällä, päästäisiin siitäkin. Mutta siltikin olen sitä mieltä, että tässä on erittäin tärkeä asia, että meillä kotien työtä myöskin työtätekevien vanhempien jaksamisen takia helpotetaan kotitalousvähennyksellä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että minullakin nyt on joku kotona, muu kuin itse siellä, minun on mahdollista tässä yrittää saada muutosta nyt tällä kertaa tähän asiaan, mahdollisesti toisena iltana johonkin toiseen asiaan, eli minä pystyn keskittymään omaan työhöni kunnolla, kun tiedän, että meillä asiat kotona ovat hyvin. Samanlaisen tilanteen hyvin moni täällä pystyisi järjestämään. Palkka ei teille voi olla esteenä sille, pelkästään halu ja haluttomuus. (Ed. Laitinen: Mistä edustaja tietää meidän järjestelymme?) — No, en tiedäkään. Minä puhun yleisesti.

Viikkosiivous on monella varmastikin ollut semmoinen, joka odottaa, ja sen jälkeen tapellaan lauantaina, kumpi puolisoista sen tekee, samoin kylpyhuoneremontit, tietokoneen asennukset, kaikki tämmöiset hommat. Niille on helposti saatavissa tekijä, kun olemme valmiit maksamaan siitä, ja sen tekee mahdolliseksi kotitalousvähennys. Samoin väestön ikääntyminen lisää kunnissa tällä hetkellä hirveästi paineita tuottaa vanhuspalveluita, ja sitten kunnissa huomataan, että niihin rahat eivät riitä. Mutta meillä on myöskin vanhempaa väestöä, joka on itse valmis maksamaan siitä, että pystyy asumaan vähän pidempään kotonaan, kun saa vähän apua: joku tulee laittamaan ruokaa joka päivä tai käy kaupassa taikka hoitaa taloutta muuten.

Kotitalouksissa nimittäin löytyy aina tekemätöntä työtä. Sen tietävät kaikki ne, joilla on siellä vastassa muutakin kuin vaimo tai puoliso, kun menette kotiin täältä illalla. On tärkeätä meillä työpaikkojen luomisen takia, että meillä nimenomaan työntekijät ja työpaikat kohtaavat toisensa selvästi paremmin kuin nykyisin. Tämähän menee pelkästään huonompaan suuntaan. Tätä ongelmaa ei ratkaista meidän marginaalisen pienen hyvätuloisten ryhmän voimin, ja sitä varten onkin hirveän tärkeätä, että tätä kotitalousvähennyksen suuruutta saadaan laajennettua, jolloin yhä enempi osa ihmisistä pystyy käyttämään tätä, koska kaikkein eniten tätä kotitalousvähennyksen tuomaa apua kotonaan tarvitsevat esimerkiksi juuri yksinhuoltajaäidit, jotka eivät selviä niistä tehtävistä, mitä heidän on siellä yksin joka päivä ehkä kohdattava, samoin yksinhuoltajaisät, jotka saattavat olla hyvinkin poropeukaloita kotitaloustöissä.

Tämä kotitalousvähennys on nykyisin jo osoittanut toimivuutensa työllisyyttä parantavana veroratkaisuna, ja tämmöisessä tilanteessa olisikin ollut ensiarvoisen tärkeätä, että sitä olisi siksi laajennettu. Verovuonna 2000 käytti kotitalousvähennystä 31 000 henkilöä ja rapiat päälle. Nyt uusimmat tilastot vuodelta 2001 osoittavat, että 90 000 henkilöä on käyttänyt kotitalousvähennystä, ja se tarkoittaa, että myöskin työpaikkoja on lisääntynyt huima määrä. Mikä on siinä yhtä lailla tärkeää, on se ... Kun täällä huudellaan, että mistä tiedät, onko meillä apua kotona vai eikö, niin en tiedäkään. En tiedä monestakaan. Sen sijaan tiedän hyvin monesta tapauksesta, jossa sanotaan, että kyllä meillä käy siivooja, mutta arvaa, laitanko sen verottajan tietoon. Minusta tämä on nimenomaan se suurin aspekti, minkä takia nimenomaan täytyy luoda semmoiset edellytykset tarjota työtä, että myöskin asian vieminen verottajan kautta julkiseksi hyväksi on mahdollista. En missään nimessä sano, että se olisi jotenkin puolueittain rajattu, kuka käyttää pimeää työvoimaa. Sitä varmasti käyttävät kaikki, ja sillä tarkoitan myöskin vasemmistoliiton edustajia ja kannattajia.

Saadakseen nykyisen lain mukaan 1 150 euron kotitalousvähennyksen veronmaksajan täytyy maksaa yrittäjälle laskuja 2 083 euron arvosta. Se on 2,5 viikkoa työtä. Jos yritykseltä tilaa viikkosiivousta, niin siinä ei monta viikkoa siivota, saati sitten, jos tarvitsee apua esimerkiksi lastenhoitoon iltapäivisin, mihin sen auliisti hankin. (Ed. O. Ojala: Kotiapulainen kaikille veronmaksajien rahoilla, eikö niin!) — En minä sitä sano, että se on ... Minä maksan auliisti sen hinnan, mitä tämä pyytää, taulukkopalkan ja paremmankin, koska minä haluan, että minun kotonani on mahdollisimman luotettava ihminen, ja luotettavalle, hyvälle työntekijälle jokainen meistä on valmis maksamaan hyvän palkan. (Ed. O. Ojala: Veronmaksajien rahoilla!) — Tällä hetkellä yrityksetkin saavat vähentää tuloksestansa työntekijöittensä kulut. Minä ihmettelen, miksi samaa ei voida viedä kotitalouksien puolelle, mutta saataisiin edes tätä vähennystä hieman nostettua, jotta saataisiin edes hieman samaan suuntaan kuin yrityksillä tämä työntekijän palkkaaminen.

On ehdottomasti tärkeintä tulevaisuudessa, että kotitaloudet rinnastetaankin yrityksiin, mutta tässä vaiheessa minulle riittää aivan hyvin se, että tätä kotitalousvähennyksen määrää nostetaan. Jos vasemmistoliiton ajatus on se, että tällaista ei tarvitse, tämä on hapatusta ja piikayhteiskuntaa, niin kysyisin, mikä ero on sillä ihmisellä, joka tulee minun kotiini siivoamaan, ja sillä ihmisellä, joka kunnan työntekijänä siivoaa. Työtehtävät on samat. Minä arvostan työntekijääni erittäin paljon, maksan hyvän palkan. Mitä varten se on silloin piikomista, jos se tapahtuu yksityisessä kotitaloudessa? Mitä varten lastenhoito, joka tapahtuu minun taloudessani, on piikomista ja ihmisen alistamista, kun lastenhoito, joka tapahtuu ... (Ed. Huovinen: Kuka täällä niin on sanonut?) — Täällä vihjaillaan sellaista. Jos näin ei ole sanottu, niin olen erittäin tyytyväinen, ja luotankin siihen, että kotitalousvähennystä viedään positiivisessa hengessä eteenpäin.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Kuntatalous on kääntynyt pysyvästi hallitusohjelmankin mukaan tällä hallituskaudella alijäämäiseksi, ja näyttää olevan, että ennusteiden mukaan se on noin 210—330 miljoonaa euroa alijäämäinen tällä hallituskaudella. Se on valtava määrä, ja sitä taustaa vasten tietenkin tämä kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen suuri korottaminen merkitsee sitä, että entistä enempi kunnat joutuvat taloudellisiin ongelmiin, kun indeksitarkistuksetkin tehdään kaikesta huolimatta vaan 75-prosenttisina ja 25 prosenttia jää edelleenkin kuntien kustannettavaksi. Tämän johdosta, herra puhemies, tulemme asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään ensimmäisen vastalauseen mukaisen pykäläehdotuksen.

Mitä tulee sitten tähän kotitalousvähennykseen, niin tämä työllisyysongelma näyttää olevan kokoomukselle helppo ratkaista: toinen puoli ihmisistä palkkatöihin jonnekin ja toinen puoli tulee kotiin tekemään töitä eli kotitöitä, niin ongelma on ratkaistu. Kyllä kotitalousvähennyksen vaikutus työllisyyteen on lähinnä marginaalinen. Siinä mielessä se on täysin ylimainostettu.

Sitten mitä tulee vielä tähän, että on kunnan työntekijä: Minä olen ymmärtänyt niin, että kunta palkkaa työntekijöitä ja kunnan työntekijät tulevat siivoamaan vanhuksille, sairaille ja muuten heikkokuntoisille ihmisille, jotka eivät itse pysty sitä taloudellisista syistä järjestämään. Hyvätuloiset ihmiset palkatkoot siivoojat itse.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, minkä takia ed. Hemming haluaa uskonasiat vetää tähän keskusteluun, kun hän peräänkuulutti minun kristillisyyttäni. En tiedä, kristillisyys on ainakin toivon mukaan tuohon sisäänkirjoitettu ja vaikuttaa omantunnon kautta ja oikeudenmukaisuustunteen kautta.

Mutta kun ed. Hemming totesi, että viiden lapsen kansanedustaja on tiukalla, minä en hetkeäkään epäile, etteikö näin olisi, mutta minä luulen, että ed. Hemming ymmärtää, että viiden lapsen pienituloinen yksinhuoltaja on vielä tiukemmalla. Sitten kun pitää ruveta katsomaan, kumpaa tässä autetaan, ja kun kaikkea ei voi kaikille antaa, niin me olemme tulleet siihen tulokseen, että ei anneta nyt niin suuria tuloveronkevennyksiä vaan kohdennetaan osa kevennyksistä — huom. osa niistä, alennetaan kyllä tuloveroa, mutta ei niin paljon kuin hallitus esittää — elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamiseen. Minun omatuntoni sanoo, että tämä on oikeudenmukaisempi ja sosiaalisempi ratkaisu. Siitä hyötyy yhtä paljon viiden lapsen kansanedustajaperhe kuin viiden lapsen pienituloinen perhe, yhtä lailla ne hyötyvät, mutta suhteellisesti hyötyy kyllä paljon enemmän se pienituloinen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hemming totesi kansanedustajien palkankorotuksesta ja siitä, että jotkut olivat lupailleet hyväntekeväisyyteen. En tiedä, en ole semmoisia lehtiä lukenut, mutta varmaan ovat jotkut luvanneetkin. Mutta sitä minä ihmettelinkin, ed. Hemming, miksi te sitten niin kovasti ajatte tuloveron alennusta mahdollisesti vielä lisää ja kaikenlaisia veroaleja lisää, koska sehän on se oikeudenmukaisin keino kuitenkin tehdä tulonjako. Sattuu olemaan semmoisia, jotta saattavat luvata, mutta eivät annakaan sitten. Verotus on kuitenkin semmoinen, että se on aika lahjomaton juttu Suomessa onneksi vielä, eli se vero otetaan pois ja sitä kautta voidaan niitä köyhiä auttaa, vaikka olisi vähän semmoinen itsekkäämpikin henkilö, joka ei muista tätä hyväntekeväisyyspuolta. Sen takia odottaisi, että kokoomus huomaa tämän eikä jatkuvasti ole kinuamassa lisää veroalea, koska sitten mennään aika hakoteille ja ollaan menossa sen tyyppiseen hommeliin, jossa hentomieliset tai ne, joilla on inhimillisempi ote, voivat köyhempiä auttaa, mutta osa joutuu siinä kerjuulle.

Mutta tämä toinen kysymys kotitaloustyöstä ja lisää sen verotukemisesta: Olen samaa mieltä kuin ed. Kuoppa, että kyllä tässä aika marginaalisesta ilmiöstä on kyse. Itse kun tunnen työttömiä, jotka on sitä kautta työllistetty, niin kyllä minä luulen, että aika pahasti se nainen katsoisi, kun emäntä polkisi kuntopyörää ja isäntä vaikka soutaisi siellä ja huutelisi, että hei, pitäisi nuo kaapit pestä. Kyllä minä itse olen nähnyt sillä tavalla, jotta ainakin kun vielä itse olen työkykyinen, niin haluan osallistua lauantaina mattojen piiskaukseen ja luuttuamiseen, eikä meillä koskaan kinata, niin kuin ed. Hemming totesi, että kuka tässä tekee mitäkin. Se on ilon aihe, että yhdessä osallistutaan perhetöihin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Helppo jatkaa ed. Esa Lahtelan puheenvuorosta todetessa, että on ilo ja hauska asettua yhdessä emännän kanssa perhetöihin yhteistyön merkeissä. Mielestäni siinä on se aasinsilta, mikä mielestäni liittyy tähän verotukseen: kodin merkitys verotuksen, yhteiskunnan, toimenpiteisiin ja toimeentuloon. Jos tämä asia toimii, koti tukee, koti on vahva, lapset kasvavat ja perhe voi hyvin, niin silloin tämä veron maksukaan ei ole mikään erityinen ongelma olemassa.

Tähän nähden, tässä nyt vaikka voimaantulosäännöksestä puhutaankin ja tämä mietintö koskee nimenomaan vain voimaantulosäännöstä, niin herra puhemies, en paljon poikkea aiheesta, mutta voisi todeta, että kun tämä liittyy kuitenkin hallituksen esitykseen veroasteikon alentamisesta, niin kyllähän tässä jo aikaisemmin käytyyn keskusteluun viitaten kokonaan kuntatalouden ongelmat ovat jääneet huomiotta ja näkemättä tai ainakin liian vähälle huomiolle.

Oli erittäin myönteistä kuulla ja nähdä ed. Hemmingin puheenvuoro kotitalousvähennyksestä, siinä sivussa heitetyt esitykset ja näköalat siitä, kuinka siitä pääsisivät vain hyvätuloiset osakkaiksi ja osallisiksi. Mielestäni tässä asiassa on nähtävissä sellainenkin näköala, että on ihmeellinen järjestelmä, kun samanaikaisesti tässä on nuorta vähän koulutettua väkeä harjaantumassa työelämään, hakemassa vailla työtä. Mielestäni hallitukselle olisi nopein tie työllistää tämä kansa ja väki sallimalla semmoinen mahdollisuus, että niin duunari kuin herrakin voisi palkata tämän avustajan kotiin tekemään kotitaloustöitä, ja silloin, kun äsken kuvailemaani tapaan isännän mennessä lauantaina kotiin yhteistyössä puisteltaisiin niitä avustajan vähän aikaisemmin jo putsaamia mattoja, silloin tämä perhe ja elämä voisi vasta hyvin.

Tässä on ihmeellinen näköala tämän vanhan hallituksen aatepoliittiselta linjalta, kokoomuksen ja sosialidemokraattien, ettei ole löydetty yhteistyötä ja yhteisymmärrystä näin selkeässä ja yksinkertaisessa asiassa. Tässä olisin toivonut, että olisi käyty sellainen henkinen taistelu, että tämä olisi voitu synnyttää ja tehdä. Siihen nähden ei olisi ollut mikään ongelma myöskään keskustan rintaman, mitä mielestäni lähimpänä kansaa olevat edustajat, itseni lisäksi ed. Oinonen, täällä edustavat, yhtyä tähän asiaan täysin rinnoin. Toivon mukaan joskus tulee vielä sellainen hallitus, mikä rohkenee tehdä semmoisen näköalan, että tämä nuori tekijä, nuori tyttö tai poika, hankkii elämänkokemusta ja työtä sillä perusteella, että palvelee perhettä, työnantajaa, alkaen sieltä matalammalta orrelta tehden kotitaloustyötä. Sen parempaa yhteiskunnallista kasvatusta tuskin monikaan pystyisi saamaan.

Herra puhemies! Ettei tämä nyt luistaisi ihan kokonaan kehumisen linjalle, voisin todeta, että ed. Hemming varmaan puheenvuorossaan tarkoitti enemminkin kaikkea muuta kotitaloudessa teetettävää työtä, mistä tämä vähennys voidaan tehdä. Mielestäni tähän asiaan liittyy aivan samalla lailla ed. Hemmingin kuvailema näköala siitä, että tehdään korjausta, remonttia, mitä tahansa, kun se voidaan tehdä virallisesti kuitilla vähennykset tehden, sosiaaliturva maksaen ja veronpidätykset hoitaen, se kuitenkin koostuu tämän yhteiskunnan kokonaishyödyksi.

Tämän osalta voi todeta, että kyllä tässä keskustelussa kuitenkin jotain hyvää on nähtävissä ja tätä asiaa eteenpäin viedään. Mutta valiokunnan mietintöön nähden — mietintöhän on pitkänpuoleinen, tässä on useanlaisia kannanottoja olemassa — mitä täältä lopusta katsoin, kun täällä on erinomaisen hyviä lakialoitteita, erinomaisen hyviä aloitteita, kuten ed. Zyskowiczin aloite 121/2003 laki yrittäjien työvoimakustannusten alentamisesta kokeiluluonteisesti määräaikaisena, niin onpa tämä aivan erikoinen homma, ettei tätä ole voitu hyväksyä eikä nähdä eikä viedä eteenpäin eikä edes tällä rintamalla kuulla asiantuntijoitakaan täällä mitenkään. Miten voidaan näin leväperäisesti suhtautua edustajien tekemiin hyviin aloitteisiin, joilla olisi todella työllistävä ja merkittävä merkitys ja myöskin, väittäisin, valtiontaloudellisesti tänne valtion kassaan kasvattava merkitys olemassa?

Samoin myöskin tässä asiassa, vaikka ed. Esa Lahtela poistuikin salista, on ed. Esa Lahtelan toimenpidealoite 31/2003, missä tulonhankkimisvähennyksen perusteita muutettaisiin siten, että työhön liittyvän asunnon kustannukset olisivat verovähennyskelpoisia samoin kuin työpaikan ja asunnon väliset matkakustannukset ovat verovähennyskelpoisia. Tässäkin asiassa voisi olla, että kun tätä asiaa katsoo näin Etelä-Suomesta, Kaakkois-Suomesta, Pohjois-Karjalaan, jos sieltä Kiteeltä tämä kansalainen tulee tänne Helsinkiin töihin, onhan se maailman ihme, ettei tätä asumiskustannusta voi vetää ja hoitaa ja kannustaa sitä kautta tätä karjalaista kansaa hankkiutumaan tänne Helsingin korkeudelle parempien ansioitten pariin.

Erityisesti vielä voisi tässä todeta, että yksi merkittävä aloite, mikä täällä on olemassa, on ed. Oinosen toimenpidealoite 39/2003 puukaupan verotuksen hoitamisesta ja toteuttamisesta silloin, kun pinta-alaverotuksen siirtymäkausi päättyy. Tässä mietinnönkin johdannossa on otettu erinomaisen hyvin tämä sisältö huomioon, mitä tämä merkitsisi ja kuinka se parantaisi elämää, loisi teollisuudelle kilpailukykyä, jatkuvuutta ja uskottavuutta. Tällaiset asiat päältä katsoen näitten monien muittenkin aika hyvien asioitten lisäksi ovat jättäneet lukijan suuren ihmetyksen valtaan, että näitä ei ole kuultu eikä nähty, ja kun katsoo tätä asiantuntijalistaa, ei edes kuultu semmoisia asiantuntijoita, jotka olisivat tästä asiasta jotakin ymmärtäneet.

Kyllä valiokunta on tehnyt hyvän mietinnön, mutta siinä, että on suhtauduttu yliolkaisesti näihin edustajien aloitteisiin kuulematta edes asiantuntijoita siltä rintamalta, olisivatko ne toteuttamiskelpoisia ja kuinka hyvin ne voisivat tätä yhteiskuntaa kehittää, on tapahtunut ehkä harkitsematon virhe. On menty kovin nopeasti eteenpäin eikä ole ajateltu sitä hyvää, mitä yhteiskunta näistä olisi saanut, jos näitä olisi pohdittu ja otettu huomioon. Mutta toivon, että myöhempinä aikoina näihin voidaan vielä palata ja vuoden kuluttua keskustelussa todetaan, että parannusta on tapahtunut. Haluan olla läsnä kuulemassa, kuka sen parannuksen todellinen aiheuttaja sitten on olemassa, uusi vaiko vanha hallitus. (Ed. Laitinen: Kyllä asiantuntijoita kuultiin!)

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustajakollega Seppo Lahtelan erinomaisen hyvän puheen jälkeen haluan vielä muutaman sanan tässä käyttää. Aivan tekee mieli yhtyä niihin ajatuksiin, mitä ed. Seppo Lahtela toi esille. Kuntatalouden kysymykset kaipaisivat huomiota tässäkin yhteydessä paljon enemmän, (Ed. O. Ojala: Eivät ne kiinnostaneet välikysymyksen aikana! — Ed. Kallis: Viime perjantaina äänestettiin!) koska kuntatalous on maassa edelleenkin suurissa vaikeuksissa. Me tiedämme kunnat, jotka joutuvat korottamaan veroprosenttiaan, noin nelisenkymmentä kuntaa. Me tiedämme, että kunnat velkaantuvat, kunnat tekevät yhä enemmän negatiivisia vuosikatteita ja kuntien palvelutarjonta heikkenee.

Mutta sitten menen tähän ed. Seppo Lahtelan esiin nostamaan aloitteeseeni, joka liittyy juuri tähän metsäverokysymykseen. Minusta on perin outoa, että meillä ei poliittisella tasolla tajuta, mihinkä tilanteeseen olemme menossa, kun pinta-alaverotus nykyisten lakien mukaan on päättymässä. 2006 on vain tämä puun myyntituloihin perustuva metsäverotus, joka tuli aikanaan, ja siihen jäi rinnalle tuo 13 vuoden pinta-alaveropohjainen verojärjestelmä.

Mielestäni pinta-alaveropohjainen järjestelmä sisälsi monia hyviä periaatteita. Se oli metsänhoitoon kannustava, puuhuollon turvaava ja monessa suhteessa myös helppo ja yksinkertainen toteuttaa ennen kaikkea verovelvolliselle mutta myöskin verottajalle. Vastoin kaikkia asiantuntijoita aikanaan tuli tämä puun myyntituloihin perustuva verotus. Mielestäni pinta-alaverotusta olisi voitu kehittää ja pitää sitä metsäverotuksen pohjana.

Nyt kun on päättymässä tämä siirtymäkausi, on ennakoitavissa suuria ongelmia puumarkkinoille ennen ja jälkeen. Ennen siirtymäkauden päättymistä on ennakoitavissa puun hinnan laskua, josta ensimmäiset merkit on osaltaan saatu jo tänä syksynä. Minä pelkään, että tämä kehitys jatkuu. Jos ei löydetä selkeitä lainsäädännöllisiä korjauksia tilanteeseen, kun vuosi 2006 koittaa, pelkään, että sitten tulee puusta pula. Pinta-alaverovelvolliset hädissään verotuksellisista syistä joutuvat aukkohakkaamaan metsiä, ja näin ollen sitten puuta ei välttämättä olekaan tarjolla, kun tämä verojärjestelmä päättyy. Minusta hyvin nopeasti olisi selvitettävä joustavia säännöksiä lainsäädäntöön, millä tämä verojärjestelmän muutos voisi tapahtua niin, että ongelmia ei tulisi valtakunnan puuhuoltoon, ja perusasia, joka koskettaa metsänomistajia, tulisi myös korjata, että samasta vero-objektista ei menisi kaksinkertaista veroa. Kun on maksettu vuosikymmeniä pinta-alaveroa ja kun sitten päälle tulee puun myyntituloverotus, niin kiistatta samasta verokohteesta maksetaan kaksinkertainen tulovero. Tämä on kysymys, jota ei ole tajuttu riittävästi.

Olen tehnyt asiasta kirjallisia kysymyksiä myös eduskunnassa, ja on sanottu, että velvollisuushan ei ole myydä. Se on aivan totta, mutta jos ajatellaan, että talous pyörii, niin on aivan järkevää, että myöskin metsää joskus myydään, ja minusta sen tulisi tapahtua metsänhoidollisista näkökohdista ennen muuta eikä verotuksellisista syistä. (Ed. Hemmilä: Oikein!)

Metsänhoidollisuus on minusta se ykkösnäkökohta. Se edustaa pitkäjänteisyyttä, ja järkevät metsänomistajat haluavat toimiakin sen mukaan. Nyt kun pinta-alavero päättyy, joudutaan tilanteeseen, mistä eräs kokenut metsäteknikko sanoi, että joudutaan hakkaamaan keskenkasvuisia metsiä, ja se on vähän niin kuin porsaita tappaisi. (Ed. S. Lahtela: Hyvä vertaus!) Tämä ei ole millään tavalla järkevää eikä metsänhoitoon kannustavaa.

Samoin näen, että tässä on vaarana myös, että tietyt luontoarvot kärsivät. Se, että hädissään nyt joudutaan hakkaamaan pinta-alaverokauden päättyessä metsiä aukoiksi, jotta vältetään kaksinkertainen verotus samasta verokohteesta, ei ikävä kyllä parhaimmalla tavalla kunnioita myöskään pehmeitä metsänhoidollisia käsittelymenetelmiä eikä myöskään luontoarvoja. Toivoisin, että nyt yhdennellätoista hetkellä, joka on koittamassa ja itse asiassa menossa, tähän asiaan löydettäisiin terve järki ja metsäverotuksessa tämän siirtymäkauden loppuessa voitaisiin löytää ratkaisut, joilla vältettäisiin pahimpia ongelmia.

Eräs sellainen olisi, että pinta-alaverotusta jatkettaisiin. Se olisi hyvin yksinkertainen. En näe siinä mitään väärää myyntiveron valinneitten osalta, niin kuin kirjalliseen kysymykseen annetussa vastauksessa on sanottu. Näen, että se joustavoittaisi tilannetta. Tai sitten pitäisi löytää joitakin muita puukauppatilanteeseen liittyviä verotusratkaisuja siten, että puukauppa voitaisiin solmia vaikka tuon siirtymäkauden aikana, mutta itse puutoimitus voisi tapahtua vaikka viiden vuoden kuluttua tästä. Tämä loisi tasaista työllisyyttä maaseudulle niin metsätyön tekijöille kuin koneurakoitsijoille ja kuljetusurakoitsijoille ja vältettäisiin puukaupan ruuhkautuminen, joka on nyt edessä, ja toisaalta vältettäisiin selvästi edessä oleva puupula.

Kuusitukkeja sahaavat sahat ovat valittaneet sitä, että ne eivät kerta kaikkiaan tule vuoden 2006 jälkeen saamaan kuusitukkeja. Tämä ei ole pikkujuttu ollenkaan. Jos suomalaisella mekaanisella puunjalostusteollisuudella ei ole kuusilautaa, -lankkua, kuusipuuta tarjolla jalostettuna, menetämme maailmanmarkkinoita. Me tiedämme, että kilpailu maailmanmarkkinoilla on kova ja takaisin valtaaminen on vakava asia. Minä toivon, että tähän metsäverokysymykseen voidaan kiinnittää erityisen vakavaa huomiota.

Ed. Seppo Lahtela viittasi täällä myöskin muihin hyviin aloitteisiin, edustajakollega Esa Lahtelan työstä johtuvaan asuntovähennykseen ja työmatkakulujen vähennyksiin liittyviin aloitteisiin. Ne ovat ihan aiheellisia.

Ed. Hemmingin erinomaisessa puheenvuorossa tuotiin esille kotona tapahtuvan työn verovähennys. Minusta meillä yhteiskunnassa on kateutta väärällä tavalla, jos me kadehdimme niin sanottuja rikkaita. Minusta jos rikas ja omistava, hyvätuloinen ihminen tahtoo palkata toisen töihin, olkoon se oikeus. Silloin jos on tällainen hyvätuloinen, joka voi palkata jonkun töihin, se auttaa sitten, että joku toinen saa työtä. Paljon onnettomampi tilanne on, että ihminen jää työttömäksi eikä hänellä ole tuloja. Se on onneton tilanne. Enkä minä sitä käy kadehtimaan, jos se, joka toiselle työtä tarjoaa, sitten ajan käyttää omaan tarkoitukseensa, se olkoon hänen asiansa. Pääasia on, että työtön ihminen saa työtä ja, mikäli mahdollista, tekemättömät työt tulevat tehdyiksi. Ennen kaikkea, jos tässä löydettäisiin hyvin toimivat ja järkevät lainsäädännöt, samalla edesautettaisiin sitä, että harmaata taloutta poistuisi ja työntekijät voisivat saada sitten myös sosiaaliturvan ja eläketurvankin paremmin tekemästään työstä.

Mikä parasta, kotona tehtävä työ on siitä yksinkertainen asia, että työpaikat ovat olemassa valmiina. Ei tarvita kalliita EU-projekteja, ei kalliita projektipäälliköitä ja projektisihteereitä eikä toimistoja. Työpaikat ovat valmiina, työ odottaa tekijöitään, ja yleensä ne työvälineetkin ovat olemassa. (Ed. Kallis: Työvaatteetkin ovat olemassa!) Ne eivät kovin kummoisia ole. Näen, että tässä on semmoinen mahdollisuus, millä voidaan luoda työpaikkoja nopeasti ja tasapuolisesti aika pitkälti kautta maan. Samalla se palvelisi myöskin vanhuksia. Monet tekemättömät työt, jotka nyt jäävät tekemättä, tulisivat tehdyiksi. Ajattelen talojen remonttia ja kunnostamista. Tuommoisilla pienillä kunnostustöillä moni talo säilyttäisi arvonsa. Sillä olisi kaikella tapaa myönteiset vaikutukset.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että juuri tuohon metsäverokysymykseen voitaisiin aivan erityisesti paneutua lähitulevaisuudessa ja välttää uhkaavat, suuret ongelmat, jotka tällä hetkellä vain valistuneimmat näkevät, mutta jos ei tapahdu niiden korjaamista, me kaikki niihin joudumme.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska ed. Oinonen on kiinnittänyt aivan oikein huomiota metsäverotukseen ja ansiokkaasti puolusti aloitettaan äskeisessä puheenvuorossaan, niin haluan kiinnittää huomiota myöskin tähän. Luulen, että on aika vaikea nyt kahden vuoden aikana tai itse asiassa noin vuoden kuluessa saada aikaiseksi sellaista lainsäädäntöuudistusta, mitä ed. Oinonen tuossa sinänsä hyvässä aloitteessaan esittää. Mutta sen sijaan voitaisiin minusta varsin perustellusti lainsäädäntöä muuttaa siltä osin, mikä koskee tätä siirtymävaihetta, vuosien 2006—2007 vuodenvaihdetta. (Ed. S. Lahtela: Se sisältyy siihen aloitteeseen!) Ongelmahan on se, että tuolloin niistä kaupoista, mitkä on tehty edellisen vuoden eli tämän nykyisen järjestelmän ja lainsäädännön aikana, tulevat metsätulot verotetaan sitten sen uuden verojärjestelmän mukaan. Tähän pitäisi saada joku vuoden taikka parin siirtymälaki.

Outi  Ojala  /vas:

Arvoisa puhemies! Niin mielenkiintoista kuin voisi ollakin käydä metsäverokeskustelua, haluan kuitenkin mennä sen mukaisesti kuin päiväjärjestys edellyttää, eli keskustelemme tuloverolain muutoksista.

Aluksi haluaisin todeta sen, että ihmettelen kyllä suuresti, että sekä sosialidemokraatit että keskusta ovat valinneet niin kylmäkiskoisen linjan. Varmasti tähän punamullan paluuseen asetettiin aika suuria toiveita nimenomaan pienituloisten ihmisten osalta. He varmasti ajattelivat, että nyt on luvassa ehkä vähän erilaista politiikkaa kuin aikaisemmin. Mutta hallitus valitsi kylmäkiskoisen linjan ja lähti siitä, että velkarahalla nyt ollaan valmiita tekemään verohelpotuksia, ja tätä meille sitten perustellaan sillä, että näin parannetaan työllisyyttä, kun saadaan kotimaista kulutusta lisättyä. No, näinhän tietenkin voi toivoa käyvän, mutta kun tiedämme, että euromääräisesti kaikkein hyvätuloisimmat elikkä ne, joilla sitä kulutuskykyä on muutoinkin, hyötyvät näistä veronalennuksista eniten, niin en ihan ole valmis tätä allekirjoittamaan.

Haluan nimenomaan muistuttaa siitä, että miljoona aikuista suomalaista jää näiden verohelpotusten ulkopuolelle eli runsas viidesosa, yli viidesosa, Suomen aikuisväestöstä, ei saa euron euroa, ei sentin senttiä veronalennuksena, ei tänä vuonna eikä ensi vuonna. Tämä minusta on hyvä muistaa, ja tämä on ruvennut valkenemaan myöskin kansalaisille yhä enemmän. Eläkeläisryhmiä tavatessani ja muualla he ovat todellakin nyt hämmennyksissä, mistä on kyse, kun heille sitten selvittää, että kun he eivät tule saamaan kunnallisverotuksessa tehtävää vähennystä ollenkaan ja kun pienituloiset eivät maksa valtionveroa, niin he eivät hyödy tästä. Kuitenkin juuri tämä joukko olisi se, jolla olisi sitä kulutuskysyntätarvetta, jos heillä olisi siihen rahaa, ja niin muodoin juuri he olisivat se ryhmä, joka parhaiten varmaankin lisäisi sitä kulutuskysyntää kotimaassa ja edesauttaisi työllisyyttä ja talouden nousua. Mutta näin ei siis tule tapahtumaan, ja tästä syystä olen varsin pettynyt tähän hallitukseen.

Se on eri asia sitten, että kokoomuksen osalta olen erityisen hämmentynyt, kun olen kuullut tämän päivän keskustelua. Oikeastaan olen ryhtynyt miettimään viime aikojen keskusteluja, että jos aikoinaan sanottiin, vähän leikillisesti, vasemmiston joukoissa "ja sitten verot valtion maksettavaksi", niin minulle on tullut sellainen tunne, että kokoomus on sitä mieltä, että verot valtion maksettavaksi, kun tuntuu, että valtion pussi tai kassa on pohjaton ja sieltä voidaan koko ajan olla ottamassa pois mahdollisia tuloja. Eli tuntuu siltä, että tulopuolesta ei olla ollenkaan kiinnostuneita. Tämä on hyvin erikoista, jos me ajattelemme, että kaikki täällä salissa jatkuvasti suureen ääneen vakuuttavat olevansa jos ei hyvinvointivaltion niin ainakin hyvinvointiyhteiskunnan puolella, haluavansa turvata kansalaisille, kaikille väestöryhmille, hyvät palvelut, toteuttavansa Kansallisen terveysohjelman jne., jne., jne. Mutta ne voidaan turvata vain, jos meillä on riittävä tulopohja valtiolle turvattu, ja silloin ei voida koko ajan olla vain esittämässä lisää verohelpotuksia, lisää verohelpotuksia toisensa jälkeen.

Eli tämä matematiikka ei kerta kaikkiaan vaan toimi, vaan myöskin se tulopuoli on hoidettava. Jos nyt katsotaan, niin on tulossa mittavat tuloverohelpotukset, on tulossa mittavat yritysverohelpotukset ja on tulossa myöskin muun muassa mittavat alkoholiveronalennukset, jotka myöskin ovat pois valtion tulopuolelta. Eli minusta ne, jotka täällä vaativat suuria veronalennuksia, ovat myöskin sitten vastuullisia vastaamaan kansalaisille siitä, miksi rahaa ei riitä riittävästi kunnille, miksi rahaa ei riitä riittävästi esimerkiksi Kansallisen terveysohjelman toteuttamiseen jne. Eli täytyy nyt olla sillä tavalla edes rehellinen, että katsoo asioita laajemmin kuin ainoastaan aina yksi asia kerrallaan. Tässä suhteessa on aivan selvää tietenkin, että kokoomuksella on ideologinen linja ja se on tämä veronkevennyslinja, ja se on myös yksityistämislinja, jota ei kuitenkaan suoraan kehdata sanoa, mutta se näkyy juuri siinä, että halutaan palveluseteleitä ja kotitalousvähennyksiä, kaikkia näitä tämän tyyppisiä, jotka ovat pois jostain muualta. Se on hyvä, jos heillä tämä valinta on, mutta tässäkin olisi rehellisempää sanoa se ääneen.

Ed. Hemmingille sanoisin vielä sen, että me emme ole täällä vasemmistoliiton puolella puhuneet mitään piikayhteiskunnasta emmekä ole myöskään, kuten tästä valiokunnan mietinnöstä käy ilmi, sitä vastaan, että kunnan myöntämän palvelusetelin verottomuus otetaan käyttöön. Meillä ei ole siihen mitään huomautettavaa. Sen me olemme valmiit hyväksymään.

Mutta nämä massiiviset verohelpotukset: Me katsomme, että kun me puhumme palvelujen puolesta, niin me emme voi samanaikaisesti olla ajamassa massiivisia verohelpotuksia, niin mukavaa kuin tietysti olisikin kansalaisille kertoa, että kaikkea tätä hyvää me ajamme. Kyllä se hallituskokemus meille sen verran opetti, että emme nyt lähde ihan mahdottomia esittämään täällä näin. Pitäydymme realiteeteissa, teemme oman vaihtoehtobudjetin, joka on todella todellinen vaihtoehto: ei euron euroakaan kustannukset lisääntyisi siitä, mitä on hallituksen esitys, mutta ne varat käytettäisiin toisella tavalla. Tämä on meidän vaihtoehtomme, mutta näyttää siltä, että samanaikaisesti kun esimerkiksi kunnissa nostetaan monia maksuja, muun muassa sähkön hintaa, jätemaksuja ja monia muita maksuja, hinnat kallistuvat moneltakin osin, niin pienituloisille ei ole kuitenkaan tulossa lisää ostovoimaa, jolla he voisivat nämä nousevat maksut maksaa. Otetaan vaikka Helsingissä esimerkiksi liikennemaksu, jota nostetaan vahvasti sen takia, että talous on huonossa kunnossa. Mutta juuri tämä, että minusta, jos ajaa palveluja tai haluaa, että palvelut ovat kunnossa, niin samanaikaisesti ei voi ajaa verohelpotuksia.

Vihreät ovat tehneet oman vaihtoehtomallinsa, mutta siihenkin meidän mielestämme sisältyy monia ongelmia. Meidän mielestämme ympäristöveron ajatuksen pitäisi olla nimenomaan se, että se tuottaa jotakin pysyvää hyötyä, mutta nyt tässä on käymässä niin, että jos ne esitykset, mitä vihreät tekevät, ohjaavat kysyntää oikeaan suuntaan, niin silloin sitä tuloa ei tulekaan. Eli silloin täytyy löytyä taas jokin uusi malli, millä sitä voidaan löytää, jokin uusi rahanlähde. (Välihuuto) — Aivan oikein, kulutus ehkä menee oikeaan suuntaan, mutta rahanlähdehän silloin ehtyy.

Toisaalta me kyllä näemme, että esimerkiksi juuri sähkön hinnan nosto on nimenomaan pienituloisille kaikkein suurin ongelma, koska todellakin se maksetaan euroissa ja siinä eivät prosentit paljon paina. Jos ajatellaan, niin 10 euron korotus esimerkiksi pienituloiselle saattaa olla ihan todellinenkin ongelma. Otin tämän 10 euroa vain esimerkkinä, mutta tässä suhteessa toivoisin, että vihreiden kanssa voisimme käydä vähän pidempääkin debattia siitä, onko tämä ympäristöverolinjaus oikea pitkän päälle ja kuinka kestävä se on.

Hanna-Leena Hemming  /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäiseksi kannatan ed. Jari Koskisen tekemää ehdotusta, että käsittelyn pohjaksi otetaan kuitenkin vastalause 2. Sitten muutama huomio.

Ed. Ojala äsken puhui siitä, kuinka kokoomuksen linja näyttää olevan, että verot valtion maksettavaksi. Näin ei todellakaan ole. Tuloja syntyy ainoastaan luomalla työpaikkoja. Jos kansa on työttömänä, ei voi olla tuloja. Juuri siksi täytyy työpaikkojen luomisesta huolehtia erityisen tärkeästi.

Tästä oikeastaan päästäänkin siihen, että kun jatkuvasti joudutaan keskustelemaan siitä, pitäisikö kotitalousvähennystä nostaa, niin siksi pitäisikin loppujen lopuksi lopettaa tämä keskustelu ja siirtyä siihen, mikä olisi oikeasti se kaikkein tärkein asia, eli että perhe rinnastettaisiin työnantajaksi aivan siinä kuin mikä tahansa yritys ainakin ja myöskin työnantajan verotuskohtelu olisi samanlainen kuin missä tahansa yrityksessä. Silloin voisimme lopettaa keskustelun siitä, ketä se suosii ja ketä se ei suosi, onko kyseessä verohelpotus vai ei.

Ed. Laitiselle: Hän epäili, että kotitalousvähennyksen nostamisella on marginaalinen vaikutus työllistämiseen. Jos 20 000 työpaikan luominen tällä kotitalousvähennyksellä, mitä tähän mennessä on luotu, on marginaalista, niin mikäpäs minä olen sitä kiistämään. Minulle 20 000 työpaikkaa on viidesosa 100 000:sta. Minusta on erittäin tärkeää, että tämän verran pystytään luomaan, tämän verran pystytään ylläpitämään. Mahdollisesti pystyttäisiin nostamaan tämä 30 000:een eli pystyttäisiin luomaan 10 000 uutta työpaikkaa tällä sektorilla, luotaisiin yrityksiä, jotka tarjoavat palveluita. (Ed. E. Lahtela: Kokopäiväisiä!) — Jos käyttäjiä on 90 000 ja tätä oltaisiin valmiit lisäämään, niin silloin varmasti työpaikkojen määrä nousisi jopa 30 000:een.

Ed. Kallikselle: Olen samaa mieltä kanssanne, että on valitettavaa, että ruuan arvonlisäverokeskustelua ei täällä edes listalla ole. Mielestäni se onkin jatkossa tutkittava, sillä EU-käytännöt arvonlisäverohelpotuksissa eivät suinkaan ole kaikissa maissa yhteneväisiä. Muun muassa Englannissa ei arvonlisäveroa oteta lastenvaatteista ollenkaan. Siitä näkee, että jokainen maa voi arvottaa sen asian, (Ed. Kallis: Ei voi! Ei voi!) mistä halutaan arvonlisäveroa vähentää, ja ruoka olisi minusta erinomainen sellainen kohde.

Ed. Seppo Lahtela piti hallituspuolueen edustajana hienon puheen. On hauska kuulla, että hän kannattaa näitä kokoomuksen tekemiä linjauksia. Toivon kuitenkin, että vuoden kuluttua, kun hän on niitä valmis viemään eteenpäin ja kannattamaan, ei maassa ole sellaista määrää työttömiä ihmisiä ja inhimillistä kärsimystä, että nämä tulevat liian myöhään.

Täällä arvosteltiin, että olen huolissani rikkaiden ihmisten mahdollisuudesta ottaa lastenhoitajia ja muuta siivousväkeä koteihinsa. Näin ei ole, tämä ei pidä paikkaansa. On poliitikkomaista nostaa puheesta muutamia yksityiskohtia jättäen toisia asioita huomioimatta. Kannan nimittäin erityistä huolta juuri yksinhuoltajista, jotka pitkän työpäivän jälkeen tällä hetkellä joutuvat selviytymään yksin kaikista kotitöistään, oli kyseessä remontti, sähkötyöt, tietokoneen asentaminen tai mikä hyvänsä. Yksinhuoltajalla on helposti taloudellinen pakko tehdä tämä yksin, vaikka ei olisi taitoa, vaikka siihen menisi enemmän aikaa kuin siten, että palkkaisi toisen ihmisen, ja siitäkin huolimatta, että palkkaisi toisen ihmisen, myöskin antaisi työpaikan toiselle.

Tästä meillä on kyse, ja toivonkin, että keskustelua kotitalousvähennyksistä myös tulevaisuudessa tullaan jatkamaan asialliselta pohjalta.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on hyvin valmisteltu, ja valiokunta on mietintönsä hyvin perusteellisen asiantuntijakuulemisen kautta tehnyt, ja mietintö on sisällöllisesti hyvä.

Kyllä se vaan, ed. Hemming, on sillä tavalla, että kotitalousvähennys on yksi yritystukimuoto ja sillä tavalla täydentää tietenkin meidän keinovalikoimaamme, millä kannustetaan yrittäjyyteen, ja se on hyväksyttävä juttu, olen sen julkisuudessa sanonut.

Varsin moni on minulta kysynyt — jos ed. Hemming kuuntelisi, olisi ihan hyvä juttu — eikä kaikkein vähiten kokoomuslaiset, että eikö tälläkin yritystukimuodolla vääristetä kilpailua, kun valtio tulee tällä tavalla subventoimaan yritystoimintaa. Olen heille sanonut sen, että ei ole siitä kysymys ollenkaan. Tämä sopii tähän meidän keinovalikoimaamme erinomaisen hyvin, ja minä en ole tyrmäämässä kotitalousvähennystä. Itse asiassa olen ollut tekemässä työtä sen puolesta. Mutta tosiasia on, ed. Hemming, se, että tällä kotitalousvähennyksellä on kuitenkin marginaalinen vaikutus työllisyyteen. Se on juuri näin: marginaalinen vaikutus. Mutta jos se vähentää harmaata taloutta, pimeätä työtä, niin hyvä niin, silloin sillä on jo saatu aikaan se, mitä tavoitellaankin. Se luo uutta yrittäjyyttä, ja se on hyvä asia, mutta ei kannata hurskastella tämänkään asian osalta sillä tavalla, että tällä muka poistettaisiin Suomessa työttömyys. Ei, tämä on yksi monista tukimuodoista, yritystukimuodoista, ja me sosialidemokraatit hyväksymme, että sitä käytetään. Itse asiassa me olemme tämän aikaansaaneet.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aivan varmuuden varalta tulin tänne korokkeelle, koska luulen, etten pysy 2 minuutissa, sen verran monta asiaa on tässä keskustelussa tullut, joita haluan kommentoida.

Aloitan tuosta ed. Ojalan äsken käyttämästä puheenvuorosta, jossa hän syvästi paheksui näitä verohelpotuksia, joita nyt ollaan tekemässä. Haluaisin muistuttaa ed. Ojalaa ja vasemmistoliittoa siitä, että nimenomaan tässä nyt tehtävässä ratkaisussa painotus pieni- ja keskituloisiin on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi viime kaudella tehdyissä budjeteissa, joita myös vasemmistoliitto oli tässä salissa hyväksymässä.

Mihin tällä sitten pyritään? Ei varmaan meille sosialidemokraateille ainakaan verotus ole mikään itseisarvo, vaan se on väline. Se on väline siihen, että me saisimme yhteiskunnassa aikaiseksi mahdollisimman paljon uutta työtä, uusia työpaikkoja, tätä kautta verotuloja, joilla verotuloilla me voimme sitten huolehtia niistä kaikkein heikoimmassa asemassa yhteiskunnassamme olevista tehokkaiden, laadukkaiden julkisten palvelujen kautta. Ei tämä ole mikään itsetarkoitus, että nyt niin kuin kilpalauletaan verotusta mahdollisimman alas, vaan sillä on selkeä tarkoitus, jotta me voimme todella pitää huolta hyvinvointiyhteiskunnan palveluista myös jatkossa. Tämä on se pitkä linja, johon tämä nyt tehtävä ratkaisu täytyy sijoittaa.

Jos ajatellaan jo tehtyjä verohelpotuksia, niin kyllä kai, jos katselee aivan viimeaikaisia tilastoja, voidaan vasemmistoliitossakin myöntää se, että tehdyt ratkaisut ovat osaltaan pitäneet yllä sitä kotimaista kulutuskysyntää, jonka varassa tällä hetkellä Suomen työllisyys monelta osin on. Vaikka saammekin näitä valitettavia ilmoituksia irtisanomisista ja työpaikkojen menetyksistä, niin voi kyllä kysyä, minkälaisissa lukemissa olisimme, mikäli olisimme vaan tumput suorana jääneet odottelemaan, että kylläpä se vienti siitä varmaan itsekseen sitten pikkuhiljaa käynnistyy. Kyllä tässä täytyy olla rohkeutta myös tehdä ratkaisuja muistaen kuitenkin sen, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja on turvattava. Nämä eivät siis poissulje toisiaan.

Arvoisa puhemies! Sitten menen tähän kotitalousvähennykseen, joka on herättänyt tässä keskustelua. Minä sosialidemokraattina hyväksyn tämän vähennyksen oikein hyvin, ja aivan kuten ed. Laitinen äsken totesi, me olemme olleet tätä kannattamassa. Juuri siitä syystä en pidä sellaisesta stereotyyppisestä ajattelutavasta, jota ed. Hemming puheenvuorossaan toi esiin, eli hyvin mustavalkoisesti ajatellaan, että aina kun puhe tulee salin tältä laidalta, niin sen täytyy olla joku tällainen julkisen puolen puolustuspuheenvuoro.

Minä luotan siihen, että meillä julkiset palvelut ovat ne ensisijaiset. Olen valmis poliittisena päätöksentekijänä todellakin tekemään kaikkeni, että nimenomaan se julkinen on se ykkönen ja julkisen sektorin palvelujen kautta me pidämme suurimmasta osasta kansalaisia huolta emmekä luo rinnalle mitään kovin suurta kilpailevaa vaihtoehtoa. Tätä ajattelutapaa, että on vain nämä kaksi vastakkain eikä kumpikin vaihtoehto, minä en todellakaan ymmärrä. Sillä on varmaan tämmöinen ideologinen väritys, mutta jos toisen kauden kansanedustajana saa opastaa ensimmäisen kauden kansanedustajaa, niin tämän neuvon annan, että kovin mustavalkoisin lasein ei mielestäni kannata näitä asioita katsoa.

Miksi muuten te kuvittelette, että me olisimme hyväksymässä tämän kotitalousvähennyksen? Ihan tuosta noin vaan hyvää hyvyyttämmekö? Ei, vaan siksi, että se meidänkin mielestämme on merkityksellinen tietylle osalle suomalaisia. Se tuo uusia työpaikkoja aivan varmasti, mutta ei mitenkään massamittaisessa määrässä, niin kuin täällä annettiin ymmärtää. Se saattaa varmasti sellaista yritystoimintaa verotuksen piiriin, joka muuten ehkä tehtäisiin harmaana tai pimeänä. Nämä tavoitteet hyväksymme. Itse hyväksyn erittäin hyvin sen perustelun, että väestömme ikääntyy. Meillä on varmasti tarpeita, joita me voimme täydentää näillä palveluilla, kun julkinen sektori ei varmastikaan aivan kaikkeen siihen kysyntään vastaa tulevaisuudessa.

Mutta kuitenkin tästä kaikesta huolimatta on huomattava, että vaikka me laittaisimme minkälaiset vähennysoikeudet kotitaloustyölle, niin kaikilla ei kuitenkaan ole siihen varaa, kun ei ole riittävää työtuloa, jotta sen palvelun voi ulkopuolelta yksityiseltä palveluntuottajalta ostaa. Kaikilla ei siihen ole varaa. Meillä on siihen varaa, ja minä olisin aivan valmis hyvätuloisena kansanedustajana maksamaan ilman tätä vähennystäkin kotiini tulevaa siivousapua. En edellytä, että valtio minua siinä erityisesti, niin kuin kokoomuslaiset tykkäävät sanoa, "holhoaa" tai "paapoo". Minä ihan itse osaan mennä ostamaan sen palvelun yrittäjältä enkä välttämättä kaipaisi tätä verovähennystä siihen. Mutta kun olemme yhteisesti sen saaneet täällä aikaiseksi ja todenneet nämä hyvät tavoitteet, kuten harmaan työn ja -talouden kitkeminen, uudet työpaikat jne., niin olen ollut valmis tähän järjestelmään. Mutta se ei ole järjestelmä kaikille, ja se meidän pitää pitää mielessä.

Lisäksi haluan tuoda sen näkemyksen, joka verojaostolle on tuotu tietoon, että tämmöiset erilliset vähennysjärjestelmät tekevät koko ajan tästä meidän verotuksestamme kuitenkin yhä monimutkaisempaa. Verohallituksen kanta on se, että mitä yksinkertaisempana pystymme tämän järjestelmämme pitämään, sen parempi. Kovin paljon näihin vähennyksiin ei pidä mennä, ainakaan mihinkään Amerikan-malliin, jossa on sitten yksityisen kansalaisen lähestulkoon pakko palkata jonkin tason juristi tekemään oma veroilmoituksensakin, kun pelkkiä vähennysoikeuksia on yli 200 eri kohdassa.

Elintarvikkeiden alv:n alentamisesta, jota kristillisdemokraatit ovat muun muassa täällä esitelleet, sanon vain sen, että kukaan ei ole vielä kyennyt takaamaan sitä, että se todella siirtyy hintoihin. Meillä on siitä valitettavia esimerkkejä muilta aloilta, joilla on alvia alennettu, että se vaikutus hinnassa ja sitä kautta esimerkiksi työllisyydessä ei olekaan ollut se, mitä sen on odotettu olevan.

Lastenvaateasiasta vain sen verran, että todellakin on erilaisia mahdollisuuksia, eri Euroopan mailla näitä poikkeuksia alv-kannoissa, ja toki pitää pyrkiä yhtenäisyyteen. Mutta juuri kun tämä hinta on sitten kuluttajalle se, mikä ratkaisee, niin lastenvaatteet maksavat Britanniassa aivan yhtä paljon, jos eivät enemmänkin, kuin Suomessa. Jos tässä sallitaan, puhemies, niin tämän satun tietämään omasta kokemuksesta sattuneesta syystä johtuen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Otin tämän puheenvuoropyynnön silloin, kun ed. Hemmilä käytti erinomaisen puheenvuoron liittyen metsäverotukseen, jossa hän toi esille ajatuksen eräästä järjestelystä, jolla helpotettaisiin tätä siirtymäkauden ongelmallista vaihetta, kipukohtaa, joka tulee tuottamaan paljon tuhoa, ellei sitä ajoissa jollakin tavalla yritetä hoitaa. Olisin kannattamassa ed. Hemmilän hyvää ajatusta, josta itsellänikin on itse asiassa jo olemassa aloite, että voitaisiin puukauppatilanteessa, jossa kauppa on tehty ennen määräajan päättymistä, kuten puheenvuorossani sanoin, tuo itse puu toimittaa ja mitata siirtymäkauden jälkeen. Toivon, että tämmöisiä joustavia ratkaisuja, ellei pinta-alaverotusta voida suoranaisesti jatkaa, hyvin nopeasti tehtäisiin, jotta metsänomistajat voisivat tietää niistä riittävän ajoissa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisin puolestani ensimmäisen kauden kansanedustajana neuvoa toisen kauden kansanedustajaa ed. Huovista tai itse asiassa kysyä, oletteko ihan oikeasti sitä mieltä, että vasemmistoliiton uudet kansanedustajat eivät voisi kyseenalaistaa hallituksen tekemiä ratkaisuja sen vuoksi, että vasemmistoliitto oli hallituksessa. Se on aika mielenkiintoinen periaate, ja se esiintyi täällä runsaasti välikysymyskeskustelussa. Sehän kuitenkin tarkoittaisi sitä, jos näin pitäisi menetellä, että missään niissä asioissa, joissa vasemmistoliitto on ollut edellisessä hallituksessa mukana, vasemmistoliitolla ei olisi ikään kuin puhevaltaa. Implisiittisesti se tarkoittaisi todennäköisesti sitä, että niihin huonoihinkaan asioihin, joihin edellisessä hallituksessa oli pakko alistua, ei voisi nyt hakea muutosta. Minusta se on jo kansanvallankin käytön kannalta kohtuullisen ongelmallinen näkökulma.

Ed. Huovinen arvosteli ed. Outi Ojalan arvostelua hallituksen veropolitiikkaa kohtaan siltä osin, ikään kuin vasemmistoliitto ei olisi ottanut huomioon sitä kulutuskysynnän lisäystä, jonka nämä verotusratkaisut mahdollisesti tuovat ja sillä tavalla saavat viennin edistymään ja pyörät pyörimään. En tietenkään kiellä sitä, etteikö ratkaisu, jos se on oikea, jos se on suunnattu parhaalla mahdollisella tavalla, voi todella johtaa hyvään lopputulokseen: kansantulon kasvuun ja sitä kautta yhteiskunnan käytettävissä olevien tulojen kasvuun. Mutta kun tämä kansantaloustieteen peruskurssin kuuluisa yhtälö Y=C+I+X+G eli kansantulo on yhtä paljon kuin kulutus plus investoinnit plus vienti plus julkinen kulutus muodostaa sen kokonaisuuden, silloin se, mitä olemme epäilleet ja mitä itse olen epäillyt, on se, että samalla, kun tämä verotusratkaisu lisää C:tä eli yksityistä kulutusta, sen vaikutus G:hen eli julkiseen kulutukseen saattaa kerroinvaikutusten vuoksi ja sen vuoksi, että se on suuntautunut enemmän suurituloisille, joitten kulutusalttius ei ole niin suuri kuin pienituloisten, verotulojen vähentymisen myötä olla suurempi. Tällä tavalla sen vaikutus ei ole kansantuloa kasvattava vaan vähentävä. Tässä on se ongelma. Minun henkilökohtainen pelkoni on juuri tämä.

Minä vanhana keynesiläisenä tunnen sinänsä lämpöä mitä tahansa toimenpidettä kohtaan, mikä lisää mitä tahansa itse asiassa näistä neljästä termistä, mutta kun ne ovat sillä tavalla tässä käytännön kansantaloudessa keskenään kytköksissä, että joskus toisen lisääminen vähentää toista, niin silloin kysymys on siitä, ovatko ratkaisut nimenomaan sellaisia, että ne ovat kokonaisuuden kannalta parhaita. Tässä on se ongelma. Kuten täällä nyt on kuitenkin kiistattomasti käynyt ilmi, nämä veroratkaisut absoluuttisina euromäärinä ovat suosineet selvästi enemmän suurituloisia kuin pienituloisia. Jos hallitus on kuitenkin onnistunut arvioimaan nämä vaikutukset paremmin kuin minä huolineni, niin olen kauhean onnellinen, koska se on tietysti suomalaisten ja koko tämän valtakunnan kannalta onnellinen ratkaisu, mutta epäilyttää.

Kotitalousvähennyksestä ed. Hemmingille: Olen itse asiassa täysin samaa mieltä kuin ed. Huovinen edellä. Minä olen itse ostanut ilman verovähennystä siivousta aina, kun olen tuntenut sitä tarvitsevani. Kovin harvoin kyllä tarvitsen. Ed. Lahtela täällä puhui kauniisti siitä, kuinka mukavaa on, kun perhe siivoaa yksikseen. Minä olen itse asiassa 30 vuotta vastannut oman perheemme viikkosiivouksesta, ja missään muussa yksittäisessä toimessa minulla ei ole ollut niin hyvää mahdollisuutta ajatella kuin mattoja tampatessani tai imuroidessani. Itse asiassa, ellen olisi sattunut kuulemaan tätä kotitalousvähennyskeskustelua tuolla huoneessani, niin olisin varmaan jo tällä hetkellä imuroimassa omaa asuntoani täällä Helsingissä, koska se on sen tarpeessa. En siihenkään edes isollakaan verovähennyksellä todennäköisesti kuitenkaan palkkaisi ketään.

Eihän tässä mitään ongelmaa olisi, jos kaikki verot voitaisiin panna valtion maksettavaksi, myöskin tämä, mutta ajatellaanpa, mikä voisi olla vaihtoehto. Se viiden lapsen yksinhuoltaja ei, kuten ed. Huovinen täällä totesi, todennäköisesti suurten verovähennysten jälkeenkään pysty hankkimaan sitä ostettua siivouspalvelua, mutta sen sijaan olisi kyllä mahdollista, että nekin siihen verovähennykseen kuluvat rahat käytettäisiin julkisen palvelun, tässä tapauksessa kotipalvelun, lisäämiseen siten, että tämä pienituloinen yksinhuoltaja normaalia tuloveroa maksamalla saisi ne palvelut omalta kunnaltaan. Nythän on käynyt kuitenkin niinpäin, että nämä palvelut kunnat ovat karsineet sen vuoksi, että niitten verotulot eivät ole olleet riittäviä kaikkien palvelujen tuottamiseen. Minä epäilen, että kun nämä kaksi asiaa pannaan rinnakkain, niin suosimalla kotitalousvähennystä kunnan julkisesti tuottamien kotipalveluitten rinnalla suositaan suurituloisia eikä pienituloisia, ja sen vuoksi en ole siitä kauhean ilahtunut.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Huovinen omassa puheenvuorossaan totesi edelleen, niin kuin monet muutkin ovat väittäneet, että nämä veronalennukset ovat oikeudenmukaisempia kuin aikaisemmin tehdyt ja suosivat pieni- ja keskituloisia.

Mitä ensin tulee tähän pieni- ja keskituloisten suosintaan, on syytä todeta se, että jo tämän vuoden aikana toteutetut veronalennukset lisäävät suurituloisten käteenjäävää tuloa suhteellisestikin enemmän kuin pienituloisten. Otan muutaman esimerkin:

12 500 euroa vuositasolla ansaitseva saa 96 euron alennuksen, 0,97 prosenttia, käteenjäävään tuloon; 37 500 euroa ansaitseva saa 360 euroa, 1,59 prosenttia; 62 500 euroa ansaitseva 578 euroa, 1,72 prosenttia. Tämä on käteenjäävän tulon muutos. Miten voidaan väittää, että ne kohdistuvat erityisesti pieni- ja keskituloisiin, kun ne suhteellisestikin suurempina kohdistuvat käteenjäävän tulon osalta nimenomaan suurituloisille?

Kun ed. Huovinen viittasi edellisen hallituksen ratkaisuun, jossa vasemmistoliitto oli mukana, ja väitti nyt näitä oikeudenmukaisemmiksi, ihmetyttää se, että mitään niistä edellisen hallituksen tekemistä ratkaisuista ei muuteta, sen sijaan lisätään veronalennuksia. Nyt vain ero on se, että ne kohdistuvat entistä enemmän suurituloisempaan väestöryhmään, ja vielä se ero, että nyt ne rahoitetaan velaksi, eli velalla suurituloisille veronalennuksia.

Seppo  Särkiniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustelua on hyvin mielenkiintoista seurata, ja silloin aina kun puhutaan pienituloisten asemasta, niin käydään tärkeää debattia. Minusta tämä lakialoite on kuitenkin erittäin tervetullut, ja minä kiinnittäisin huomiota siihen näkökulmaan, joka tässä tahtoo unohtua. Nimittäin aina tai ainakin lähes poikkeuksetta silloin, kun palvelutuotanto on järjestetty niin, että sen tekee julkinen taho — olletikin, että kyseessä on laitoshuolto tai -hoito, jota tarvitaan ja joka on hyvä — on pakko sanoa, että se on aina veronmaksajalle kaikista kallein järjestelmä. Minusta on vähän hankalaa asettaa vastakkain tässä suurituloisia ja pienituloisia ja sanoa, että tämä hyödyttää suurituloisia ja tähän ei pysty se viiden lapsen yksinhuoltajaäiti. Varmasti on näin, mutta niille keskituloisille, jotka voisivat tätä kautta hyödyntää toisenlaista palvelurakennetta ja ikään kuin valita sen polun, joka veronmaksajalle tässä on edullisempi, tämä tarjoaa joustoa, tarjoaa uusia mahdollisuuksia. Tämä on minun mielestäni ainoa polku, jota voidaan käyttää, jos hyvinvointiyhteiskunta halutaan edes suunnilleen nykyisen kaltaisena pitää pystyssä.