Sari Essayah /kd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Mustaa, ruskeaa vai sinistä ripsiin, syvyyttä katseeseen, sillä koe-eläinkani on testannut aineen puolestasi." Tällaista mainostahan me emme näe missään. Kosmetiikan kokeileminen eläimillä on ollut arka asia myös kosmetiikan valmistajille. Koe-eläimeksi kani on sopinut hyvin muun muassa silmänärsytystesteihin, koska se ei kyynelehdi. Testattavat aineet pysyvät hyvin silmässä. Kanit laitetaan näissä ärsytyskokeissa laatikoihin niin, että vain pää näkyy ulkopuolella. Eläimet eivät saa päästä hieromaan silmiään käpälillään, ja kanin toiseen silmään tiputetaan tätä testattavaa ainetta ja silmää seurataan pari vuorokautta. Yleensä tuo silmä syöpyy aineen vaikutuksesta ja kani menettää tuskaisella tavalla näkönsä.

Noin 38 000 eläintä vuodessa on joutunut Euroopassa kärsimään kosmetiikkayritysten eläinkokeissa. Eläinkokeilla testattua kosmetiikkaa on tietenkin jo boikotoitu vuosien ajan, ja se on myöskin helppoa, koska näitä vaihtoehtoja on olemassa markkinoilla, ja tietenkään meikkejä ei ole tarpeellista välttämättä ollenkaan käyttää.

Kosmetiikan tutkiminen eläinkokeilla aiheuttaa eläimille turhaa kärsimystä, sillä valmisteiden turvallisuus on mahdollista varmistaa vaihtoehtoisilla testausmenetelmillä. Suurinta osaa kosmeettisten aineiden eläinkokeista ollaan kieltämässä pysyvästi ja lopullisesti EU-direktiivillä vuodesta 2009 lähtien sekä myöskin eläimillä testatun kosmetiikan myynti vuoteen 2013 mennessä. Direktiivistä on neuvoteltu jo noin 20 vuoden ajan, mutta siirtymäaika jäi yhä kosmetiikan suurvalmistajamaiden, muun muassa Ranskan, painostuksen vuoksi pitkäksi. Alun perin tämän direktiivin piti astua voimaan jo vuonna 1998. Siitä päätettiin vuonna 1993, ja siinä silloin säädettiin kolmen vuoden siirtymäaika ja sen lisäksi vielä kahden vuoden lykkäys sen jälkeen. Suomi on johdonmukaisesti kannattanut eläinkokeitten kieltoa jo silloin vuodesta 1993 lähtien.

Tämän kosmetiikka-asetuksen 2 §:n perusteella "kosmeettisessa valmisteessa ei saa olla ainesosia tai niiden yhdistelmiä, jotka on testattu eläinkokeilla kesäkuun 30 päivän 2002 jälkeen". Lisäksi kemikaalilainsäädännössä on velvoite välttää eläinkokeita. Tämä on nyt tämä voimassa oleva asetus. Ensimmäisen kerran Suomessa tämä asetus saatettiin voimaan jo silloin ihan ensimmäisten valtioitten joukossa, EU-valtioitten joukossa, vuonna 1996.

Suomessa yleisellä tasolla eläinkokeita säätelee eläinsuojelulaki ja sen perusteella annettu asetus koe-eläintoiminnasta. Yksityiskohtaisin säännöksin osoitetaan, mihin tarkoitukseen eläinkokeita saa ja mihin niitä tulee käyttää sekä miten eläimiä tulee hoitaa. Koe-eläintoiminta on tarkasti valvottua. Eläinkokeita voidaan pitää tarpeellisina lääketieteellisessä tutkimuksessa, jossa kokeita ei voida korvata vaihtoehtoisilla menetelmillä, ja haluan todellakin tässä korostaa, että tässä ei ole tarkoitus missään tapauksessa laajentaa kieltoa näihin lääketieteellisiin eläinkokeisiin. Esimerkiksi geeniteknologia ja ihmisen tautiperimän selvittäminen ei ole mahdollista ilman eläinkokeita. Samoin jos kaikki eläinkokeet päätettäisiin lopettaa kokonaan, muun muassa tällaisten tautien kuin syöpä, dementia, aids ja ms-tauti tutkiminen loppuisi siihen paikkaan.

Eläinkokeita pyritään Suomessa laskemaan määrällisesti, ja kansainvälisesti verrattuna olemmekin varsin maltillisella linjalla. Suomessa meillä käytetään noin 200 000 eläintä näissä eläinkokeissa, kun esimerkiksi Ruotsi käyttää kaksinkertaisen määrän ja Kanadassa peräti noin 1,7 miljoonaa eläinkoetta tehdään vuosittain. Yhdysvalloissa ei edes hiiriä ja rottia luokitella millään tavalla koe-eläimiksi.

Tulevaisuudessa tämän esimerkin kani joutuu yhä harvemmin tällaiseen tilanteeseen, sillä on olemassa vaihtoehtoisia menetelmiä, tällaisia niin sanottuja soluviljelmämenetelmiä, joitten ansiosta eläinkokeet voidaan ennen pitkää ehkä lopettaa lähes kokonaan. Solu- ja kudosviljelmillä voidaan korvata esimerkiksi juuri nämä tällaiset kanin silmänärsytyskokeet täysin. Yhdistelmä- ja kudosviljelmissä solut käyttäytyvät lähes normaalilla tavalla, koska ne ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tällöin viljelmä vastaa mahdollisimman hyvin ihmisen elävän kudoksen tilannetta. Eläinkokeissa on muutenkin pyritty eettisempään suuntaan. Tuntemattomien aineiden ja voimakkaammin ärsyttävien kemikaalien alkutestaukset tehdään nykyään vaihtoehtoisin menetelmin, ja teollisuuskin on vapaaehtoisesti ottanut vaihtoehtoisia testejä seulontatesteikseen, koska ne ovat nopeampia ja halvempia kuin jopa nämä eläinkokeet.

Se, miksi olen tämän lakialoitteen tehnyt: Suomessa ei lain tasoista kieltoa näistä eläinkokeista ole, elikkä meillä on todellakin vaan tämä kosmetiikka-asetus, jossa tätä asiaa on kielletty. Lain tasoista kieltoa eläinkokeitten käytölle valmiin kosmeettisen tuotteen, sen aineosien tai niiden yhdistelmien testaukseen ei siis ole. Kun koe-eläintoimintaa koskevaa eläinsuojelulain pykälää muutettiin vuonna 1985, niin silloin talousvaliokunta täsmensi mietinnössään tätä hallituksen esitystä näin: "Esimerkiksi yksinomaan kauneudenhoitoa palveleviin tarkoituksiin suoritettavat eläinkokeet eivät tule kysymykseen 9 §:n" — nykyisin 31 § — "mukaisina tieteellisinä kokeina tai muina koe-eläimillä suoritettavina kokeina ja testeinä." Eli jo silloin talousvaliokunta rajasi nämä kosmetiikkateollisuuden kokeet ihan selkeästi omaan kategoriaan näistä lääketieteellisistä ja tieteellisistä eläinkokeista, joten jos Suomi nyt lainsäädännön tasolle siirtäisi tämän kiellon koe-eläinten käyttämisestä kosmetiikkateollisuudessa, niin silloin me edelleenkin vahvistaisimme sitä pyrkimystä olla Euroopan unionin edelläkävijä näissä eläinsuojeluasioissa ja samalla myöskin näyttäisimme hyvää tietä unionin antaman direktiivin vahvistamisessa myös niissä maissa, joissa kosmetiikkateollisuus on aloittanut suuren lobbauksen sen vastustamiseksi.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Ed. Essayahin lakialoite on sinällään terveellä pohjalla, oikeista lähtökohdista lähtevä. Ymmärrän kuitenkin niin, että meillä Suomessa myös asetustasoinen säädöspohja tämän laatuisten eläinkokeiden kieltämiseksi on varsin toimiva. Kuten ed. Essayah totesi, meillä eläinkokeiden määrä on varsin alhainen. Osa niistä on välttämättömiä, kun kehitetään uusia lääkkeitä ja hoitomuotoja. Toisaalta bioteknologia on siinä määrin meillä kehittynyt ja kehittyy, että entistä vähemmän on tarvetta myös näissä tilanteissa eläinkokeisiin. Solu- ja kudosviljelmät, kuten taannoin eräässä ajankohtaisessa televisio-ohjelmassa hyvin kerrottiin, ovat tässä suhteessa tulleet entistä yleisemmiksi ja entistä tärkeämmiksi, ja meillä kaikkinensa eettinen laatu tässä suhteessa on mielestäni varsin korkea. En näe kuitenkaan mitään estettä sille, etteikö nykyinen asetuspohjainen säädöstö voitaisi myös lakitasoisena tässä lakialoitteessa tarkoitetussa mielessä säätää.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Vastauksena ed. Väistölle, että meillä tosiaankin on asetustasolla tämä säädetty ja nyt monessa valiokunnassa on tuoteturvallisuuslaki käsittelyssä. Tämä kosmetikka-asetus perustuu käsiteltävänä olevaan tuoteturvallisuuslakiin. Mutta samalla kauppa- ja teollisuusministerö on myöskin asettanut oman toimikunnan, jossa mietitään, josko tämä todellakin tehtäisiin omaksi kosmetiikkalaiksi ja sen alle sitten tämä siinä vaiheessa tietysti uudistettava kosmetiikka-asetus. Itse päädyin kuitenkin tänne eläinsuojelulain puolelle, koska mielestäni tässä on nyt nimenomaan kysymys eläinten käyttämisestä tässä testauksessa, ei niinpäin kuin tuoteturvallisuuslaissa, jossa lähdetään siitä ajatuksesta, että ennen kaikkea kosmetiikka on se pääasia, ja säädellään sitä, että kosmetiikkaan ei saa käyttää eläinkokeita. Mielestäni tässä kuitenkin eläin on tärkeämpi suojeltava kuin se kosmeettinen aine. Sen tähden katson, että tämä luonnollisesti eläinsuojelulakiin soveltuisi, koska eläinsuojelulaissa on käsitelty koe-eläinten käyttöä muutenkin ja siellä on määritelty, missä yhteyksissä koe-eläimiä saa käyttää ja minkälaisilla lupakäytännöillä, joten sinne se soveltuisi asiayhteytensä puolesta parhaiten.