Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto on laatinut eduskunnalle selonteon turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Edellinen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko annettiin eduskunnalle kesällä 2001. Hallitus pitää tärkeänä, että näiden selontekojen kautta turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjaukset tuodaan säännöllisesti eduskunnan käsiteltäväksi ja niiden taakse saadaan mahdollisimman laaja poliittinen yksimielisyys. Nyt valmistuneelle selonteolle eduskunta on jo antanut tärkeän panoksensa ed. Ranta-Muotion johtaman turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän kautta.

Selonteon lähtökohta on, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen linja tähtää maan itsenäisyyden ja yhteiskunnan perusarvojen turvaamiseen sekä kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseen johdonmukaisen ulkopolitiikan, uskottavan puolustuksen ja kansainvälisen yhteistyön avulla toimien aktiivisesti Euroopan unionin jäsenenä. Tämä on Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tarkoitus.

Selonteko käsittää Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toimintaympäristön analyysin, toimintalinjan, ulkoisen toimintakyvyn kehittämisen, puolustuksen kehittämisen, sisäisen turvallisuuden kehittämisen ja yhteiskunnan keskeisten perustoimintojen turvaamisen. Selonteko on entistä kokonaisvaltaisempi.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on Suomelle nimenomaan politiikkaa. Lähdemme siitä, että osallistuminen kansainväliseen yhteistoimintaan on paras tapa edistää myös omaa turvallisuuttamme. Turvallisuutta ei rakenneta ensisijaisesti asein. Sotilaallinen voima on se viimeinen keino, johon turvaudutaan vasta, kun muut keinot ovat ehtyneet. Kansainvälisessä toiminnassa on tärkeää tarttua konfliktien syihin ja niitä ruokkiviin olosuhteisiin. Kehitysyhteistyö, ihmisoikeudet, oikeusvaltiokehitys, kauppapolitiikka ja monenkeskisen kansainvälisen järjestelmän vahvistaminen ovat parasta kriisinhallintaa ja rauhantyötä.

Uskottava ulkopolitiikka on jatkossakin turvallisuuspolitiikkamme eturintama. Kansainvälinen yhteistyö joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi ja asevalvonta ovat konkreettisia esimerkkejä tästä. Aktiivinen toiminta monenkeskisessä yhteistyössä Yhdistyneissä kansakunnissa ja EU:n jäsenenä sekä hyvät naapurisuhteet rakentavat Suomen turvallisuutta. Kansainvälinen yhteistyö on paras tapa ehkäistä kriisejä ja kohentaa turvallisuuttamme.

Globalisaation myötä Suomen turvallisuus on entistä riippuvaisempi maailmanlaajuisesta kansainvälisestä kehityksestä. Suomi on avoimena taloutena hyötynyt globalisaatiosta. Merkittävä osa elintasostamme tulee viennistä ja kansainvälisestä kanssakäymisestä. Kansainvälinen kauppa ja talouden kansainvälistyminen lisäävät vaurautta maailmanlaajuisesti ja antavat myös kehitysmaille mahdollisuuksia. Samalla on tärkeää, että turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi globalisaation kansainvälistä hallintaa kehitetään eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseksi.

Pidämme tärkeänä, että kansainvälistä järjestelmää kehitetään oikeudenmukaisena ja sääntöihin pohjautuvana järjestelmänä. Tässä työssä YK:lla on suuri merkitys. Olemme Euroopan unionin aktiivinen jäsen. Toimimalla aktiivisesti EU:n kautta Suomella on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa yhteistyössä muiden jäsenmaiden kanssa maailman vakaan kehityksen hyväksi. EU:n kansainvälistä toimintakykyä pitää vahvistaa. On Suomen etu, että EU on tehokas kansainvälinen toimija ja vahvistuu turvallisuusyhteisönä.

Suomi korostaa omassa politiikassaan ja EU:n politiikassa myös laaja-alaisen transatlanttisen yhteistyön merkitystä kansainvälisten kysymysten hoitamisessa. Euroopan unionia ja sen turvallisuusulottuvuutta ei tule kehittää Yhdysvaltain ja Euroopan turvallisuusyhteistyön kilpailijaksi tai korvaajaksi. Tämä on tärkeää Suomen ja Euroopan turvallisuudelle sekä pyrittäessä ratkaisemaan kansainvälisiä ongelmia.

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme on aina vastaus turvallisuusympäristömme asettamaan haasteeseen. Lähiympäristössämme tapahtunut kehitys on ollut viime selonteon jälkeen myönteistä. EU:n laajentuminen on vakauttanut Eurooppaa. Myös Naton laajentuminen ja Baltian maiden Nato-jäsenyys on vakauden kannalta myönteinen asia. Sodan uhka lähialueillamme on vähäinen. Samalla kannamme vastuuta siitä, että Suomi jatkossakin tukee Pohjois-Euroopan turvallisuutta ja vakautta.

Ärade talman! Insatser för att främja säkerheten och stabiliteten i Nordeuropa är fortfarande ett primärt mål för Finlands säkerhets- och försvarspolitik. I de bilaterala relationerna med Ryssland satsar Finland på ett fortsatt och stärkt samarbete på bred front och deltar aktivt i genomförandet av EU:s Rysslandspolitik och utvecklandet av dialogen mellan EU och Ryssland.

Sverige är en viktig samarbetspartner för Finland. Finland understryker vikten av det ömsesidiga nordiska samarbetet och av ett utökat samarbete med Estland, Lettland och Litauen. I och med unionens utvidgning har Östersjöområdets och Östersjöländernas betydelse ökat.

Arvoisa puhemies! Lähiympäristömme viime vuosien myönteisestä kehityksestä huolimatta on tärkeää, että varaudumme erilaisiin sotilaallisiin kriisitilanteisiin. Pidämme uskottavasta maanpuolustuksesta huolta. Näin Suomen asema ja valmius toimia kriisitilanteissa pysyy uskottavana, millä on vakauttava vaikutus turvallisuusympäristössämme. Puolustusvoimiemme on kyettävä torjumaan alueellisen kriisin heijastusvaikutukset Suomeen, painostus, johon liittyy sotilaallisella voimalla uhkaaminen, sekä strateginen isku tai strategisella iskulla alkava sotilaallinen hyökkäys.

Samaan aikaan, kun lähiympäristömme perusvakaus on viime vuosina kehittynyt myönteisesti, uudenlaiset uhkat, kuten terrorismi, ovat nostaneet päätään. Selonteossa tämän kehityksen ennakoidaan jatkuvan. Valitettavasti näin on käynyt naapurimaassamme selonteon viimeisen valmisteluvaiheen aikanakin. Terrorismi, joukkotuhoaseiden leviämisen ja käytön uhka, rajat ylittävä järjestäytynyt rikollisuus ja ympäristöuhkat ovat esimerkkejä uudenlaisista vakavista uhkista yhteiskunnallemme. Näille uhkille on ominaista, että niiden vastustaminen edellyttää laajaa kansainvälistä yhteistoimintaa ja samalla omien viranomaistemme entistä parempaa kykyä toimia yhdessä. Nämä uhkat eivät välttämättä ole Suomeen erityisesti kohdistuvia, mutta valmiutemme toimia niitä vastaan on tärkeä osa turvallisuutemme ylläpitämistä. Emme halua, että Suomesta tulee pehmeä kohde tai passiivinen kauttakulkumaa.

Näiden uusien uhkien myötä on entistä tärkeämpää tarkastella turvallisuutta laaja-alaisesti. Suomen ulkopuolelta tuleva uhka voi olla ei-sotilaallinen, ja tällöin siihen vastataan parhaiten keinoilla, jotka kuuluvat sisäisen turvallisuuden alaan tai kansainväliseen yhteistoimintaan. On tärkeää, että julkisella vallalla on aina käytössään tilanteeseen sopiva keinovalikoima. Selonteossa lähdetään siitä, että sisäinen turvallisuus on elimellinen osa turvallisuuspolitiikkaamme. Valtioneuvostolla on myös strategia yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi kriisitilanteissa.

Arvoisa puhemies! Suomi ei ole sotilasliiton jäsen, vaan varsinainen maanpuolustuksemme on järjestetty sotilaallisesti liittoutumattomana. Näköpiirissä ei ole syitä, jotka edellyttäisivät sotilaallista liittoutumista. Nato-jäsenyyden hakeminen säilyy Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mahdollisuutena. On tärkeää, että ylläpidämme puolustusjärjestelmämme valmiutta yhteistoimintaan Naton kanssa. Jäsenyysoptiolle ei saa muodostua käytännön esteitä. Suomi osallistuu aktiivisesti Naton tarjoamaan yhteistyöhön, muun muassa rauhankumppanuuteen. Suomi osallistuu tiiviisti kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön, tiivistyvään eurooppalaiseen ja transatlanttiseen turvallisuusyhteistyöhön.

Hallitus pitää tärkeänä, että EU:n valmiuksia turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa kohennetaan. EU:n on oltava uskottava ja entistä vahvempi toimija kriisinhallinnassa. Askeleet puolustusalan materiaalisen yhteistoiminnan kehittämisessä ovat tervetulleita. Tässä Suomella ja Suomen puolustusvälineteollisuudella on voitettavaa.

EU-maiden syvällekäyvä poliittinen yhteenkuuluvuus vahvistaa Suomen turvallisuutta. Tätä tiivistä poliittista yhteenkuuluvuutta ilmentävät uuden perustuslaillisen sopimuksen sisältämä yhteisvastuulauseke ja niin sanottu turvatakuuartikla. EU on solidaarinen poliittinen yhteisö, joka ei jätä yksittäistä jäsenmaataan pulaan hädän hetkellä. On tärkeää, että myös Suomessa on valmius yhteisvastuulausekkeen ja turvatakuuartiklan tarkoittaman avun vastaanottamiseen ja antamiseen.

EU:n kriisinhallintaa kehitetään niin sanotun pysyvän rakenteellisen yhteistyön kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa entistä parempia kriisinhallintavalmiuksia. EU:ssa ollaan muodostamassa myös nopean toiminnan joukkoja, jotka olisivat lähetettävissä kriisitilanteisiin nykyisiä joukkoja huomattavasti lyhyemmällä varoitusajalla. Suomi valmistautuu osallistumaan tähän toimintaan. Haluamme tätäkin kautta kantaa vastuuta maailmanrauhasta ja vakaudesta. Kriisinhallinnan pitää olla monipuolista. Hallitus pitää tärkeänä, että valmiuksia siviilikriisinhallintaan parannetaan. Myös konfliktin esto on tärkeää kriisinhallinnan rinnalla.

On todettava se perusasia, että aktiivisella osallistumisella kriisinhallintaan Suomi samalla kohentaa omaa turvallisuuttaan. Kriisinhallinnan kautta luodaan se käytännön yhteistoimintakyky, jolle myös avun uskottava vastaanottaminen mahdollisissa kriisitilanteissa perustuu. Lähtökohtana on se, että Puolustusvoimien valmiudet kansainvälisessä kriisinhallinnassa tukevat omaa maanpuolustustamme.

Selonteossa todetaan tarve arvioida, miten rauhanturvalakimme soveltuu vaativan kriisinhallinnan tarpeisiin. On tärkeää arvioida, miltä taholta voidaan tarjota kriisinhallintaoperaatioiden vaatima mandaatti, millaisesta voimankäyttöolettamasta on kysymys ja millaista päätöksenteon nopeutta meiltä odotetaan. Tämän arvion lopputulosta ei ole haluttu selonteossa lähteä ennakoimaan.

Arvoisa puhemies! Suomen Puolustusvoimat pidetään ajanmukaisina ja sen valmiuksia parannetaan. Lähtökohtana on koko maan puolustaminen, ja tämä edellyttää Suomen oloissa yleiseen asevelvollisuuteen perustuvia puolustusvoimia, joilla kyetään puolustamaan koko maata. Sota-ajan joukkojen määrä on tulevaisuudessa 350 000, joista 250 000 on alueellisia joukkoja ja 100 000 operatiivisia joukkoja. Joukkojen liikkuvuutta ja tulivoimaa kohennetaan. Ilmavoimien suorituskykyä nostetaan. Merivoimien tärkeä painopiste on meriyhteyksien suojaamisessa.

Tärkeä osa Puolustusvoimien kehittämistä on sen johtamis- ja hallintojärjestelmän kehittäminen. Puolustusvoimien on oltava tehokas, jotta sen voimavarat keskittyvät sen perustehtävään: maanpuolustukseen. Toiminnan tehokkuudesta huolehtimisella voidaan Puolustusvoimien käytettävissä olevista taloudellisista voimavaroista riittävän suuri osa kohdentaa puolustuskyvyn kannalta olennaisiin hankintamenoihin.

Suomi liittyy jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna 2012. Tämä merkitsee sitä, että jalkaväkimiinoista luovutaan vuoden 2016 loppuun mennessä. Jalkaväkimiinoja korvaavien järjestelmien hankinta toteutetaan vuosina 2009—2016. Jo edellisessä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa viitoitettiin Ottawan sopimukseen liittymistä. Nyt liittyminen saa konkreettisen ajankohdan ja sen toteuttamisen edellytyksistä tehdään päätös.

Arvoisa puhemies! Toivon, että eduskunta antaa aktiivisen panoksensa tämän tärkeän selonteon käsittelylle.

Pääministeri Vanhasen puheenvuoro on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Statsrådet har sammanställt en säkerhets- och försvarspolitisk redogörelse för riksdagen. Den föregående säkerhets- och försvarspolitiska redogörelsen gavs till riksdagen sommaren 2001. Regeringen anser det viktigt att de säkerhets- och försvarspolitiska linjerna genom dessa redogörelser regelbundet tas upp till behandling i riksdagen och att ett så brett politiskt samförstånd som möjligt kan uppnås om dem. Riksdagen har redan gjort en viktig insats för denna redogörelse via den säkerhetspolitiska uppföljningsgruppen under ledning av riksdagsledamot Ranta-Muotio.

Redogörelsen utgår från att Finlands säkerhets- och försvarspolitiska linje tar sikte på att trygga landets självständighet och de grundläggande värderingarna i samhället samt på att främja medborgarnas säkerhet och välfärd med hjälp av en konsekvent utrikespolitik, ett trovärdigt försvar och internationellt samarbete och genom att Finland är en aktiv medlem i Europeiska unionen. Detta är syftet med Finlands säkerhets- och försvarspolitik.

Den säkerhets- och försvarspolitiska redogörelsen innefattar en analys av Finlands säkerhets- och försvarspolitiska omvärld, en handlingslinje, utvecklande av den yttre handlingskapaciteten, utvecklande av försvaret, utvecklande av den inre säkerheten och tryggande av de grundläggande samhällsfunktionerna. Redogörelsen är mera övergripande än tidigare.

För Finland är säkerhets- och försvarspolitiken uttryckligen politik. Vi utgår från att deltagande i internationellt samarbete är det bästa sättet att främja också vår egen säkerhet. Säkerhet skapas inte i första hand med vapen. Militära maktmedel är den sista utvägen, som tillgrips först när alla andra metoder har prövats utan resultat. I den internationella verksamheten är det viktigt att ta tag i orsakerna till konflikterna och de omständigheter som utgör grogrund för dem. Utvecklingssamarbete, mänskliga rättigheter, utveckling av rättsstaten, handelspolitik och ett starkare multilateralt internationellt system är den bästa krishanteringen och det bästa fredsarbetet.

En trovärdig utrikespolitik är också i fortsättningen fronten för vår säkerhetspolitik. Det internationella samarbetet för att förhindra spridning av massförstörelsevapen samt vapenkontroll är konkreta exempel. Aktiv verksamhet i multilateralt samarbete inom Förenta nationerna och som medlem i EU samt goda grannförhållanden skapar säkerhet i Finland. Internationellt samarbete är det bästa sättet att förebygga kriser och förbättra vår säkerhet.

I och med globaliseringen har Finlands säkerhet blivit allt mer beroende av den globala internationella utvecklingen. Med sin öppna ekonomi har Finland dragit nytta av globaliseringen. Vår levnadsstandard är i hög grad relaterad till exporten och det internationella umgänget. Den internationella handeln och den ekonomiska internationaliseringen ökar välståndet globalt och ger också utvecklingsländerna möjligheter. Samtidigt är det viktigt att den internationella hanteringen av globaliseringen utvecklas i syfte att öka säkerheten och rättvisan samt minska utslagning och diskriminering.

Vi anser det viktigt att det internationella systemet utvecklas till ett rättvist system som bygger på normer. I detta arbete spelar FN en viktig roll. Vi är en aktiv medlem i Europeiska unionen. Genom att agera aktivt via EU har Finland goda möjligheter att tillsammans med de övriga medlemsländerna arbeta för en stabil global utveckling. EU:s internationella handlingskapacitet bör stärkas. Det är i Finlands intresse att EU är en effektiv internationell aktör och att EU:s roll som säkerhetsgemenskap stärks.

I sin egen politik och i EU-politiken betonar Finland också betydelsen av övergripande transatlantiskt samarbete i skötseln av internationella frågor. Europeiska unionen och dess säkerhetsdimension bör inte utvecklas till något som konkurrerar med eller ersätter säkerhetssamarbetet mellan Förenta staterna och Europa. Detta är viktigt för säkerheten i Finland och i Europa samt i ansträngningarna för att lösa internationella problem.

Vår säkerhets- och försvarspolitik är alltid ett svar på de utmaningar som säkerheten i vår omvärld ställer oss inför. Vår näromgivning har utvecklats i en positiv riktning efter den förra redogörelsen. EU:s utvidgning har stabiliserat Europa. Natos utvidgning och de baltiska ländernas medlemskap i Nato är också en positiv sak med tanke på stabiliteten. Risken för krig i våra närområden är liten. Samtidigt bär vi ansvar för att Finland också i fortsättningen stöder säkerheten och stabiliteten i Nordeuropa.

Insatser för att främja säkerheten och stabiliteten i Nordeuropa är fortfarande ett primärt mål för Finlands säkerhets- och försvarspolitik. I de bilaterala relationerna med Ryssland satsar Finland på ett fortsatt och stärkt samarbete på bred front och deltar aktivt i genomförandet av EU:s Rysslandspolitik och utvecklandet av dialogen mellan EU och Ryssland.

Sverige är en viktig samarbetspartner för Finland. Finland understryker vikten av det ömsesidiga nordiska samarbetet och av ett utökat samarbete med Estland, Lettland och Litauen. I och med unionens utvidgning har Östersjöområdets och Östersjöländernas betydelse ökat.

Trots den positiva utvecklingen i vår näromgivning de senaste åren är det viktigt att vi förbereder oss på olika militära krissituationer. Vi värnar om ett trovärdigt försvar. På detta sätt bibehåller Finland en trovärdig ställning och beredskap att handla i krissituationer, vilket har en stabiliserande inverkan på säkerheten i vår omvärld. Vår försvarsmakt måste kunna avvärja återverkningarna av en regional kris, t.ex. påtryckning som inbegriper hot med militära maktmedel samt ett strategiskt överfall eller ett militärt anfall som inleds med ett strategiskt överfall.

Samtidigt som den grundläggande stabiliteten i vår näromgivning har utvecklats i en positiv riktning de senaste åren har nya typer av hot, såsom terrorism, dykt upp. I redogörelsen förutspås att denna trend fortsätter. Tyvärr har detta varit fallet i vårt grannland under redogörelsens sista beredningsfas. Terrorism, risk för spridning och användning av massförstörelsevapen, gränsöverskridande organiserad brottslighet och miljöhot är exempel på nya typer av allvarliga hot mot vårt samhälle. Karaktäristiskt för dessa hot är att bekämpningen av dem förutsätter ett omfattande internationellt samarbete och samtidigt allt bättre samarbetsförmåga av våra egna myndigheter. Dessa hot riktar sig inte nödvändigtvis speciellt mot Finland, men vår beredskap att bekämpa dem utgör en viktig del av upprätthållandet av säkerheten. Vi vill inte att Finland blir ett mjukt mål eller ett passivt transiteringsland.

I och med dessa nya hot är det allt viktigare att granska säkerheten över lag. Ett hot som kommer utifrån kan vara ett icke-militärt hot, varvid det bästa sättet att svara på det är att använda medel som faller inom området för inre säkerhet eller internationellt samarbete. Det är viktigt att en för situationen lämplig metodarsenal alltid står till det allmännas förfogande. Redogörelsen utgår från att den inre säkerheten är en organisk del av vår säkerhetspolitik. Statsrådet har också en strategi för tryggande av samhällets livsviktiga funktioner i krissituationer.

Finland är inte medlem i någon militärallians, utan försvaret har ordnats på basis av militär alliansfrihet. Det finns inte några sådana orsaker inom synhåll som skulle förutsätta en militär allians. Ansökan om medlemskap i Nato kvarstår som en möjlighet inom ramen för Finlands säkerhets- och försvarspolitik. Det är viktigt att vi inom vårt försvarssystem upprätthåller beredskap att samarbeta med Nato. Det får inte uppkomma några praktiska hinder för vår medlemskapsoption. Finland deltar aktivt i det samarbete som Nato erbjuder, bl.a. partnerskapet för fred. Finland engagerar sig också i det internationella militära samarbetet, det allt intensivare europeiska och transatlantiska säkerhetssamarbetet.

Regeringen anser det viktigt att EU:s säkerhets- och försvarspolitiska beredskap höjs. EU måste vara en trovärdig och ännu starkare aktör än tidigare inom krishanteringen. De steg som tagits för utvecklande av försvarsmaterielsamarbetet är välkomna. Här har Finland och den finländska försvarsmaterielindustrin något att vinna.

Den djupa politiska samhörigheten mellan EU-länderna stärker Finlands säkerhet. Denna nära politiska samhörighet kommer till uttryck i solidaritetsklausulen och artikeln om s.k. säkerhetsgaranti i det nya konstitutionella fördraget. EU är en solidarisk politisk gemenskap som inte lämnar ett enskilt medlemsland i sticket i nödens stund. Det är viktigt att också Finland har beredskap att ta emot och ge sådant bistånd som avses i solidaritetsklausulen och artikeln om säkerhetsgaranti.

EU:s krishantering utvecklas via s.k. permanent strukturerat samarbete. I praktiken innebär detta bättre krishanteringsberedskap. Inom EU håller man också på att sätta upp snabbinsatsstyrkor som i krissituationer kan skickas ut med betydligt kortare varsel än de nuvarande trupperna. Finland bereder sig på att delta i denna verksamhet. Vi vill också på detta sätt bära vårt ansvar för världsfreden och stabiliteten. Krishanteringen måste vara mångsidig. Regeringen anser det viktigt att den civila krishanteringsberedskapen förbättras. Vid sidan av krishanteringen är det också viktigt att förhindra konflikter.

Det är ett faktum att ett aktivt deltagande i krishanteringen samtidigt också förbättrar säkerheten i vårt eget land. Genom krishanteringen skapas den praktiska samarbetsförmåga som också ett trovärdigt mottagande av hjälp i en eventuell krissituation grundar sig på. Utgångspunkten är att försvarsmaktens beredskap när det gäller internationell krishantering stöder vårt eget försvar.

I redogörelsen konstateras att det finns behov av att bedöma hur tillämplig lagen om fredsbevarande verksamhet är när det gäller krävande krishantering. Det är viktigt att frågor som vilken instans som kan ge det mandat som krishanteringsoperationerna kräver, hurudan användning av maktmedel som kan komma i fråga och hur snabbt beslutsfattande som väntas av oss behandlas. Vad bedömningen kommer att resultera i har man inte velat förutspå i redogörelsen.

Försvarsmakten i Finland hålls på en tidsenlig nivå och beredskapen förbättras. Försvaret av hela landet är utgångspunkten och i Finlands förhållanden förutsätter detta en försvarsmakt som bygger på allmän värnplikt och som kan skydda hela landet. I framtiden kommer de krigstida trupperna att omfatta 350 000 man, av vilka 250 000 i de territoriella trupperna och 100 000 i de operativa trupperna. Truppernas rörlighet och eldkraft förbättras. Flygvapnets prestationskapacitet höjs. En viktig tyngdpunkt inom marinen är att skydda sjöförbindelserna.

Utvecklandet av lednings- och kontrollsystemet utgör en viktig del av utvecklandet av försvarsmakten. Försvarsmakten måste vara effektiv för att resurserna skall kunna koncentreras till den grundläggande uppgiften, dvs. försvaret. Genom att se till att verksamheten är effektiv kan en tillräckligt stor del av de ekonomiska resurser som står till försvarsmaktens förfogande anvisas för anskaffningsutgifter som är väsentliga för försvarsförmågan.

Finland kommer att tillträda Ottawakonventionen om förbud mot infanteriminor år 2012. Detta innebär att användningen av infanteriminor upphör före utgången av 2016. System som ersätter infanteriminorna anskaffas 2009—2016. Redan i den föregående säkerhets- och försvarspolitiska redogörelsen drogs riktlinjerna upp för tillträde till Ottawakonventionen. Nu anges en konkret tidpunkt för tillträdet och fattas beslut om förutsättningarna för genomförandet av det.

Jag hoppas riksdagen nu gör en aktiv insats i samband med behandlingen av denna viktiga redogörelse.

Kauko Juhantalo /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Eduskunta on kolmen vuoden jälkeen jälleen määrittelemässä turvallisuus- ja puolustuspoliittista linjaamme. Johtopäätelmiä tehdäksemme joudumme käymään läpi useita kotimaahamme ja lähiympäristöömme vaikuttavia tekijöitä, ennustamaan tulevaa ja tekemään kompromisseja sekä ratkaisemaan, miten sisäinen turvallisuus- ja ulkoinen toimintaympäristö kohtaavat.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko jakaantuu kahteen osaan: ensin laajaan arvioon kansainvälisen toimintaympäristön muutoksesta ja toiseksi siihen, miten Suomen puolustusta kehitetään siten, että Suomi voi toimia aktiivisena jäsenenä "Euroopan unionin muodostamassa turvallisuusyhteisössä".

Maailmanlaajuisten ongelmien, kehityskriisien ja alueellisten konfliktien merkitys maamme ulkoiselle ja sisäiselle turvallisuudelle on lisääntynyt. Siksi perusteellinen selvitys toimintaympäristömme muutoksesta on perusteltua.

Maamme puolustusratkaisun kehittämisen perusteet, puolustuksen kehittäminen, vaikutukset Puolustusvoimain henkilöstöön, Puolustusvoimain organisaatiomuutokset, vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittäminen, sotilaallisen kriisinhallinnan kehittäminen, Puolustusvoimain yhteistoiminta viranomaisten kanssa sekä puolustuksen voimavarat kattavat selonteosta melkein kaksi kolmannesta. Määrä vastannee kansalaisten keskeistä mielenkiintoa selonteon sisällöstä ja on julkisessa keskustelussa korostunut varsinkin Nato- ja maamiinakysymyksissä.

Edellinen eduskunta edellytti selonteon valmistelun tapahtuvan yhteistyössä eduskunnan kanssa. Keskustan eduskuntaryhmä antaa täyden tunnustuksen ulko- ja puolustusministeriöille sekä Pääesikunnalle tämän vaatimuksen hyvästä täyttämisestä. Puolustusvaliokuntaa on ministeri Seppo Kääriäinen pitänyt ajantasaisesti informoituna, ja kaikkien valmisteluosapuolten keskinäistä keskustelua on leimannut kunnioittava kärsivällisyys. Merkittävää on se, että Puolustusvoimat seisoo yhtenäisenä tehtyjen päätösten takana.

Herra puhemies! Omakohtaiset sodan kokemuksemme ja muistomme vain 60 vuoden takaa ovat ohjanneet meidät varautumaan uhkiin parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka selonteko sanoo kansainvälisen sotilaallisen yhteistyön olevan oleellinen osa Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa, on selonteon perusteellisen valmistelutyön mukaan Suomen viisasta jatkaa hyväksi koetellulla peruskonseptillaan, joka on suomalaisten ja Suomen alueen puolustaminen.

Maailmanlaajuisesti ajankohtaisin uhka lienee tällä hetkellä terrorismi — vihollinen, jota vastaan on äärimmäisen vaikea taistella. Yhteiskunnallinen epävakaus, eriarvoisuus sekä demokratian puute, jotka voidaan osittain nähdä terroritekojenkin motivaationlähteinä, aiheuttavat levottomuutta ja konflikteja kansainvälisessä toimintaympäristössä. Näihin ongelmiin on vaikeata, jopa mahdotonta löytää pysyvää ratkaisua voimakeinoin. Aseelliset rauhanturvaoperaatiot ovat tapauskohtaisesta välttämättömyydestään huolimatta vain väliaikaisratkaisuja. Pitkällä tähtäimellä ainoa lääke on pyrkiä rakentamaan laillisia ja oikeudenmukaisia yhteiskunnallisia järjestelmiä sinne, missä ne ovat puutteellisia. Myöskään ympäristöongelmat ja niihin liittyvät uhat eivät tunne valtioiden rajoja. Tähän työhön Suomi osallistuu aktiivisesti myös kehitysyhteistyön ja demokratiatuen keinoin.

Suomi on sitoutunut Euroopan turvallisuuden kehittämiseen ja EU-jäsenyytemme aikana unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen ja on ottanut eteenpäin merkittäviä edistysaskeleita.

Suomen vahvaan rauhanturvaamisperinteeseen sopii hyvin aktiivisuus kriisinhallinnan kehittämisessä, ja siksi Suomi selvittää parhaillaan osallistumistaan myös unionin nopean toiminnan joukkoihin.

Hallitus toteaa, että tältä osin EU:n sotilaalliset kriisinhallinnan nykyvaatimukset edellyttävät Suomeltakin rauhanturvalain saattamista ajan tasalle. Keskustan eduskuntaryhmä tukee hallituksen linjaa sen sitoutuessa selonteossa harkitsemaan asiassa uudenlaista tarkastelukulmaa. Eduskunnan itse on huolehdittava siitä, että mahdollisessa kiireellisessä käsittelyaikataulussa sen päätäntävaltaa ei loukata.

Suomi on aktiivisesti mukana kehittämässä unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Irakin sota aiheutti takaiskuja Euroopan ja Yhdysvaltain tiiviiseen yhteistyöhön. Tämä toimiva yhteistyö on erittäin tärkeää maailman turvallisuusongelmien ratkaisemisessa. Suomen on EU:n jäsenenä kykyjensä mukaan edistettävä transatlanttisten suhteiden kehitystä keskeisenä Euroopan turvallisuuteen vaikuttavana tekijänä, ja Suomen etujen mukaista on myös ylläpitää omia moitteettomia ja hyviä yhteistyösuhteita Yhdysvaltain kanssa.

Venäjän tilanteen kehittymisellä on luonnollisesti hyvin suuri merkitys Suomelle. Venäjä pyrkii kohti aitoa demokratiaa ja markkinataloutta, kansalaisyhteiskuntaa ja vaurautta. Moniarvoinen Venäjä on Euroopalle vakaa kumppani, ja yhteistyötä sen kanssa pitää syventää. On Venäjän, Euroopan ja Suomen etu, että kehitys on kaikin puolin myönteistä. Yhteistyössä EU:n ja Venäjän välillä on vielä ratkaisemattomia kysymyksiä ja kaikin osin yhteistyö ei tänä päivänä suju aikaisempien odotusten mukaisesti. EU:hun sitoutunut pitkän yhteisen rajan Suomi joutuu rajanaapurina helposti vaikeiden asioiden temppelin harjalle.

Herra puhemies! Selonteon keskeisen osan muodostaa Suomen oma puolustus ja sen uudelleen järjestäminen. Antti Kalliomäen ja sittemmin Aulis Ranta-Muotion johtama parlamentaarinen seurantaryhmä teki hyvän pohjatyön hahmotellessaan selonteolle poliittisen perusratkaisun. Sen muodostivat yleinen asevelvollisuus, alueellinen puolustusjärjestelmä ja koko maan puolustaminen sekä sotilaallinen liittoutumattomuus, aktiivisuus EU:n puolustus- ja turvallisuuspolitiikassa ja niin sanottu Nato-optio. Hallituksen tiivis yhteydenpito eduskuntaan ja myös oppositioon on taannut laajan poliittisen konsensuksen selonteossa olevien turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ratkaisujen tueksi.

Vaikka perinteinen sotilaallinen uhka on Suomen ja Euroopan osalta vähentynyt, se ei ole kuitenkaan kokonaan poistunut. Sen vuoksi kansallisen puolustuskykymme säilyttäminen ja alueellinen puolustus ovat tulevaisuudessakin tärkeitä. Ei-sotilaalliset uhkat ovat todennäköisempiä, mutta myös näihin uhkiin voimme vastata paremmin, kun järjestelmämme on kunnossa.

Niinpä mahdolliset muutokset on tehtävä ajatellen, että ratkaisujamme ja niiden seurauksia arvioidaan, ei vain kotimaassa vaan maailmanlaajuisesti. Ratkaisumme vaikuttavat poliittiseen uskottavuuteemme nyt ja tulevaisuudessa.

Puolustusministeri Kääriäinen tulee esittelemään yksityiskohtaisesti puolustuksen kehittämistä koskevan selonteon viidennen luvun pääkohdat. Puheenvuoroni ajallinen pituus estää käsittelemästä niitä yksityiskohtaisesti, ja tyydynkin vain toteamaan, ehkä joitakin paikallisia painotuseroja lukuun ottamatta, että keskustan eduskuntaryhmä antaa ehdotuksille täyden tukensa. Kuitenkin lyhyesti:

1) Puolustuksen kehittämisen perusteet: Pidämme oikeana, että Suomen puolustusratkaisu perustuu uskottavaan kansalliseen puolustuskykyyn. Suomen puolustuksen päämääränä on kaikissa tilanteissa taata maan itsenäisyys sekä turvata kansalaisten elinmahdollisuudet ja valtiojohdon toimintavapaus, ja puolustusta on kehitettävä pitkäjänteisesti ottaen huomioon ulkoiset turvallisuusuhat ja niistä johdettavat Puolustusvoimien suorituskykyvaatimukset sekä voimavarat.

2) Puolustuksen kehittäminen: Keskusta pitää perusteltuna sodan ajan joukkojen jakamista alueellisiin ja operatiivisiin joukkoihin. Alueellisilla joukoilla, joihin myös suunnitellut maakuntajoukot kuuluvat, suojataan yhteiskunnalle ja Puolustusvoimille keskeiset rakenteet sekä pidetään valtakunnan puolustuksen kannalta tärkeät alueet omassa hallussa ja operatiivisilla joukoilla luodaan puolustuksen painopiste. Lisäksi Pääesikunnan tehtävät ja organisaatio uudistetaan ja sotilasläänit jaetaan kahteen ryhmään.

3) Puolustusvoimien henkilöstö: Kun puolustusvoimien sodan ajan vahvuuksien pienentyminen, rauhan ajan johtamis- ja hallintojärjestelmän uudistaminen, osaamisvaatimuksien lisääntyminen, asejärjestelmien teknistyminen sekä kansainvälisten tehtävien monimuotoistuminen vaativat henkilöjärjestelmien kehittämistä ja puolustusvoimien henkilöstön supistamista, edellyttää keskustan eduskuntaryhmä ensisijaisesti hyödynnettävän luonnollista poistumaa ja hyvän työnantajan toimintaperiaatteiden noudattamista.

4) Puolustusvoimien organisaatiomuutokset: Hyväksymme erillisen Maavoimien esikunnan siirtämisen Mikkeliin siten, että maavoimien alueellisiksi johtoportaiksi perustetaan seitsemän sotilasläänin esikuntaa. Merivoimien esikunnan siirto Turkuun ja ilmavoimien vahvistukset Luonetjärvelle ja Kauhavalle ovat perusteltuja.

5) Vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittäminen: Kansalaisten halukkuus vapaaehtoistoimintaan on voimavara, joka edistää kansalaisten arjen turvallisuutta, varautumista uusiin uhkiin ja sotilaallista puolustusvalmiutta. Keskustan eduskuntaryhmä tukee sitä, että sotilaallista maanpuolustusta tukeva vapaaehtoinen maanpuolustus organisoidaan uudelleen siten, että se voi tukea viranomaisten toimintaa kaikilla tasoilla, ja että tässä tarkoituksessa muodostetaan maakuntajoukkoja, jotka kuuluvat puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin.

6) Sotilaallisen kriisinhallinnan kehittäminen: Hyväksymme, että kansainvälistä kriisinhallintakykyä kehitetään ottamalla huomioon EU:n joukkotarpeet, Naton rauhankumppanuus ja pohjoismainen kriisinhallintakyky.

7) Puolustusvoimien yhteistyö eri viranomaisten kanssa: Puolustusvoimien virka-avun antamisen poliisille tulee perustua lakiin puolustusvoimien virka-avusta poliisille ja osallistumisen pelastustoimintaan pelastuslakiin. Turhien päällekkäisten suorituskykyjen ja rakenteiden syntyminen on estettävä.

8) Puolustuksen voimavarat: Keskusta edellyttää, että puolustusbudjetista noin kolmannes pyritään käyttämään materiaalihankintoihin, että puolustusministeriön hallinnonalan määrärahat mitoitetaan vuosien 2005—2008 menokehyksen mukaisesti ja että sama reaalinen taso säilytetään vuosina 2009—2012.

Herra puhemies! Julkinen etukäteiskeskustelu on kohdistunut erityisesti jalkaväkimiinoihin ja niin sanottuun Nato-optioon. Jalkaväkimiinat ovat kuuluneet oleellisena osana maanpuolustuksemme keinovalikoimaan. Kansainväliset velvoitteet edellyttävät meitä kuitenkin liittymään miinat kieltävään Ottawan sopimukseen sovittavan aikataulun puitteissa. Runsas keskustelu asiasta on osoittautunut hyödylliseksi. Järkiperustein on edellisen hallituksen hyväksymää aikataulua, johon muun muassa kokoomus sitoutui, voitu lykätä vajaat kymmenen vuotta eteenpäin. (Ed. Zyskowicz: Se oli alustavaa pohdiskelua!) Enempäänkin olisi toki ollut varaa.

Selonteon mukaisesti sopimukseen liitytään vasta vuonna 2012 ja miinat hävitetään vuoteen 2016 mennessä. Puolustusvoimille jää riittävästi aikaa vastaavan vaikutuksen omaavien järjestelmien selvittämiseen. Jalkaväkimiinojen korvaamiseen Puolustusvoimat saa raamin yli ylimääräistä rahaa 200 miljoonaa euroa. (Ed. Kanerva: Mistä?) Tämä ratkaisu on kestävä sotilaallisesti, taloudellisesti ja poliittisesti. Vahvaa on myös se, että tässäkin ratkaisussa niin sotilaallinen kuin valtion johtokin ovat voineet yhteisesti hyväksyä huolella, vaivalla ja vastuullisesti kootun ratkaisun.

Ranta-Muotion työryhmässä todettiin yhteisesti niin sanotun Nato-option muodostavan puolustuspolitiikassamme todellisen vaihtoehdon. Sen toteutuminen on kiinni yksinomaan Suomen kansalaisten mielipiteestä; Puolustusvoimat sinänsä täyttävät Nato-vaatimukset. Lukuisat mielipidemittaukset osoittavat kansalaisten selvän enemmistön kannattavan itsenäisen puolustuksemme säilyttämistä. (Eduskunnasta: Miinojen säilyttämistä!)

Selonteossa todetaan Nato-jäsenyyden säilyvän turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mahdollisuutena jatkossakin. Keskustan eduskuntaryhmä hyväksyy tämän periaatteen. Sanonta "mahdollisuus" on onnistuneempi ja monipuolisempi kuin sanonta "vaihtoehto", joka tiukasti ymmärrettynä tarkoittaa kokonaan luopumista suomalaisesta järjestelmästä vaihtamalla se puhtaaseen Nato-doktriiniin. (Ed. Zyskowicz: Aikamoista kremlologiaa! — Ed. Pulliainen: Siinähän Katainen on hyvä!) Yleinen asevelvollisuus, alueellinen puolustusjärjestelmä ja koko maan puolustaminen on tuottanut ja tuottaa sellaisia tuloksia niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin, että niitä kehtaa esitellä kenelle tahansa todellisina saavutuksina.

Selonteon ajattelu sisältää sekä jatkuvuuden että uusia elementtejä. Varusmiesten lukumäärän vähentyminen aiheuttaa myöhemmin varusmiesten koulutusjärjestelmän kehittämistä. Kärsivällisesti rakennettu kompromissi on voitu tuoda puolustushallinnon yhteisenä näkemyksenä hallituksen käsittelyyn. Malli kunnioittaa reservillemme läheisiä sotilaspiiri- ja lääniperinteitä ja on omiaan ylläpitämään vahvaa maanpuolustustahtoa. Tärkeätä on myös se, että se ylläpitää puolustusvoimien riittävän alueellisen läsnäolon koko maassa taaten myös eri väestöryhmien tasapuolisen kohtelun.

Herra puhemies! Onnistunut selonteko.

Liisa Jaakonsaari /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä vuoden 2001 turvallisuuspoliittisessa selonteossa korostettiin muuttumattomuutta, siitä käytiin täällä eduskunnassakin keskustelua. Nyt tässä selonteossa korostetaan muutosta. Syyskuun 11. päivän terrori-isku, Afganistanin ja Irakin sodat ja viimeksi Beslanin koulukaappauksen järkyttävät tapahtumat puhuvat maailmanpoliittisen ilmaston muutoksesta omaa surullista kieltään. Toisaalta Euroopan unionin ja Naton laajentuminen ovat synnyttäneet vakautta ja lisänneet turvallisuusyhteistyötä.

Valtioneuvoston tuore selonteko huomioi nämä historialliset käänteet ja viitoittaa tien Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulevaisuuteen. Avainsana tässä selonteossa on kansainvälinen yhteistyö. Rajojen koskemattomuuden varmistamisen lisäksi yhä keskeisemmäksi sen rinnalle, sen ohi, nousee kansainvälinen vaikuttaminen alueellisen ja globaalin vakauden puolesta.

Tästä selonteosta on jo aikaisemmin julkaistu puolustuksellisesti ja poliittisesti uskottava linjaus henkilömiinoista luopumisesta vuoteen 2016 mennessä. On hyvä, että päätös on tehty. Suomi on esiintynyt jo runsaan seitsemän vuoden ajan kaikilla kansainvälisillä foorumeilla henkilömiinojen täyskiellon puolesta. Olisi ristiriitaista toimia itse toisin. Myös eri puolustushaarojen kehittämiselle on niin ikään selkeät aikataulut.

Mahdollisuus jäsenyyteen Natossa on edelleen vaihtoehtojen joukossa ja liittymisestä päättäminen on ainoastaan meistä itsestämme kiinni. (Ed. Laakso: Ei ainakaan puhujasta!) Euroopan unioni on kuitenkin Suomelle tärkein turvallisuus- ja puolustuspoliittinen viitekehys. Olemme liittoutuneet Euroopan unionin turvallisuusyhteisöön. Tämän suomalaiset oivalsivat jo kansanäänestyksessä vuonna 1994.

Nyt kun suurimmat kiistakysymykset on ratkaistu, on aika heittää poliittiset varmistimet pois ja puhua paitsi oman vaalipiirin tärkeistä varikoista myös todellisista turvallisuuttamme uhkaavista ongelmista.

On historiallinen ja hieno asia, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on ankkuroitu lujasti parlamentarismiin. Nyt edessämme olevaa tuhtia tietopakettia, selontekoa, edelsi kaikista eduskuntapuolueista koottu Aulis Ranta-Muotion johtama seurantaryhmä, joka rakensi parlamentaarisen sillan tähän nyt esillä olevaan hallituksen selontekoon. Valtioneuvosto on hyvin tarkkaan huomioinut seurantaryhmän päätelmät muun muassa rauhanturvalakia ja monia muita asioita koskien. Tästä syystä pitäisi olla odotettavissa, että hallituksen ja opposition yhteisymmärrys jatkuu valtioneuvoston selonteon osalta, mikäli vikkelä oppositio ei ole ehtynyt muuttaa kantojaan.

Arvoisa puhemies! Muistan oman isäni sanoneen, että hän ei lähtenyt sotaan puolustamaan kenenkään hehtaareja vaan suomalaisia, suomalaista elämänmuotoa, ajattelun ja toiminnan vapautta. Työmies Verneri Ollakalla oli arvolähtökohta. Niihin aikoihin ei arvoista varmasti puhuttu, mutta sotiemme veteraaneilla oli kirkas arvolähtökohta. Tänä päivänä tuo isäni arvolähtökohta on oikeastaan vieläkin todellisempi: maan eli hehtaarien puolustamisesta on siirrytty kansalaisten turvallisuuden puolustamiseen, kansalaisten puolustamiseen. Tämä selonteko heijastaa tätä ajattelumuutosta muun muassa niin, että sisäinen turvallisuus on tässä eräs tärkeä tekijä.

Laajan turvallisuuskäsitteen tulee huomioida kaikki vakauteen ja kansalaisten turvallisuuteen vaikuttavat seikat. Uudet turvallisuusuhat käsittävät terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden lisäksi muun muassa terveys-, ympäristö- ja taloudelliset riskit. Muun muassa hiv-aids ja tuberkuloosi leviävät lähialueillamme afrikkalaista vauhtia. Myös esimerkiksi tietojärjestelmien ylläpito, tarttuvien tautien torjunta ja puhtaan veden saannin varmistaminen ovat keskeisiä seikkoja kansalaisten turvallisuuden osalta.

Tiedämme sen, että taloudellinen keskinäisriippuvuus on lisännyt Suomen pienen ja avoimen talouden riippuvuutta. Suomi on yksi globalisaation hyötyjistä, mutta samalla me olemme aikaisempaa haavoittuvaisempia. Ajatellaan esimerkiksi, jos Suomea "osana länttä" ryhdyttäisiin kiristämään Suomen elintärkeillä eduilla. Terrorismi on uhka, joka koskettaa Suomea siinä missä muuta Eurooppaa, vaikka itse kuvittelisimmekin elävämme oravanpesässä.

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuustilanteesta sanotaan usein, että se on vakaampi kuin koskaan aikaisemmin. Tämä pitää paikkansa perinteisen sodanuhan osalta. Muutoin Suomi on uusien turvallisuusuhkien edessä samalla tavalla haavoittuvainen kuin kaikki muut valtiot. Uudet turvallisuusuhat asettavat uudenlaisia haasteita, joita ei ratkaista perinteisillä keinoilla. Viime aikoina on entistä selvemmin myös näkynyt se, et-teivät suurvallatkaan kykene yksin ottamaan haltuun näitä monitahoisia kansainvälisiä turvallisuushaasteita. Sitä suuremmalla syyllä tulee pienen valtion rakentaa oma turvallisuus- ja puolustuspolitiikkansa laajan, monenkeskisen yhteistyön varaan.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä ydinkysymyksenä panostaa entistä enemmän eurooppalaiseen yhteistyöhön. Yksittäinen kansallisvaltio on liian pieni yksin vastatakseen tulevaisuuden haasteisiin, ja unionin uusi perustuslakisopimus luo hyvän pohjan tälle yhteistyölle. Unionin yhteinen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on juuri pienelle maalle tehokkain kanava vaikuttaa oman turvallisuutensa puolesta. Tämä edellyttää luonnollisesti kaikilta jäsenmailta, meiltä itseltämme myös, yhteistyövalmiutta ja sitoutumista. Suomen osalta keskeiset turvallisuuspoliittiset intressimme vaativat, että pysymme tiivisti mukana tämänkin pöydän ääressä. Meidän tulee jatkossakin vahvistaa ja edistää unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tavoitteita. Yhteinen etu edellyttää kaikilta jäsenmailta sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin.

Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa kehittämällä Eurooppa ottaa kantaakseen sen turvallisuuspoliittisen vastuun, joka vastaa unionin globaalia asemaa. Jos haluamme edistää rauhanomaista yhteistyötä, emme voi kieltäytyä siitä ainakaan turvallisuuspolitiikan osalta. On ristiriitaista kritisoida yksipuolista toimintaa ja samalla kieltäytyä monenkeskisestä yhteistyöstä. Unionin turvallisuuspolitiikan keskeisiä tavoitteita on läheisen yhteistyön rakentaminen Naton kanssa, jonka jäseniä suurin osa EU-jäsenmaista on. Suomi edistää tätäkin tavoitetta jatkamalla osallistumistaan Naton rauhankumppanuuteen ja Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan todellisena uhkakuvana on pidettävä sitä, että viime vuosien hyvä turvallisuuspoliittinen integraatiokehitys kääntää suuntaansa. Suomen edun mukaista ei ole haikailla sellaista turvallisuusympäristöä, jossa olemassa olevat turvallisuusrakenteet hajoaisivat ja Suomi löytäisi itsensä yksin Pohjolan ääriltä. Suomesta katsoen Eurooppaan ei tarvita akseleita Yhdysvaltojen vastapainoksi vaan kumppaneiksi.

Arvoisa herra puhemies! — Ed. Lamminenkin heräsi, hyvä. — Globalisaatio siintää läpi valtioneuvoston selonteosta keskeisenä turvallisuuspoliittisena vaikuttimena. Perinteisesti yhteiskunnan elintärkeät resurssit ovat sijainneet valtion rajojen sisäpuolella ja siten olleet verrattain helposti hallittavissa. Globalisaation myötä riippuvuus maamme ulkopuolisista resursseista ja tekijöistä kasvaa yhä suuremmaksi.

Seurauksena rajojemme ulkopuolella sijaitsevat olosuhteet vaikuttavat yhä vahvemmin omaan turvallisuuteemme. Tämä koskee esimerkiksi energiahuoltoa, lääkkeitä tänä päivänä, monia muita asioita. Eurooppa on energiahuollon suhteen monta vuosikymmentä ensimmäisen öljykriisin jälkeen edelleen riippuvainen Persianlahden alueen öljytoimituksista. Lähi-idän epävakaus näkyykin tällä hetkellä meillä korkeassa öljyn hinnassa, joka haittaa jo talouskasvua.

Toisaalta taloutemme vientiriippuvuus edellyttää toimivia markkinoita ja turvallisia toimitusreittejä mitä etäisimmille kohdealueille. Näin ollen maantieteellisesti kaukaisimmatkin tapahtumat saattavat siten suoraan vaikuttaa meidän elintärkeisiin etuihimme. Suomella ja Euroopalla ei ole kerta kaikkiaan varaa olla vaikuttamatta näihin ulkoisiin tekijöihin.

Tämä keskinäinen riippuvuus pakottaa valtiot laajaan yhteistyöhön, joka menee pitkälle perinteisen puolustuspolitiikan ulkopuolelle. Suomen osalta Euroopan unionin turvallisuuspolitiikan sekä tiiviin ja käytännönläheisen Nato-yhteistyön lisäksi laaja monenkeskinen yhteistyö on keskeinen turvallisuustekijä. Vaikuttaminen Yhdistyneissä kansakunnissa, Euroopan neuvostossa, Etyjssä ja Wto:ssa on olennainen edellytys vakauden edistämiseksi Euroopassa ja koko maailmalla. Lähialueemme vakauden osalta pohjoismainen ja balttinen yhteistyö on keskeisessä asemassa ja vaatii lähiaikoina yhä enemmän huomiota.

Arvoisa herra puhemies! Viime vuosikymmenien aikana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on muuttunut yhä kansanvaltaisemmaksi. Olemme johdonmukaisesti kasvattaneet eduskunnan ulkopoliittista tiedonsaantia ja vaikutusvaltaa. Kyse ei ole enää mistään salatieteestä, vaan keskeisestä politiikan alasta, joka kuuluu demokraattisen päätöksenteon ulottuvuuteen. Ed. Juhantalo tuossa sanoi, että Puolustusvoimatkin tukee hallituksen turvallisuuspoliittista linjaa. Olisi tosi uutinen, jos olisi toisin.

Eduskunnalle säännöllisin välein annettava selonteko turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on johdonmukaista jatkoa tälle kehitykselle. Me sosialidemokraatit kannatamme avointa keskustelua tällä politiikan alalla. Meidän tulee laajasti käsitellä turvallisuusympäristöömme vaikuttavat tekijät ja ennakkoluulottomasti pohtia ratkaisuja, olla itse asiassa ajattelussa ainakin vähän edellä siitä, mihin olemme tottuneet. Minusta Ranta-Muotion työryhmässä päästiin pitkälle. Toivottavasti eduskunnan valiokuntakäsittelyssä vielä jatketaan tätä ajattelun syventämistä.

Tämän selonteon lähtökohtana on, aivan oikein, laajan turvallisuuden käsite. Tämä edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Siksi ulkoasiainvaliokunta on oikea taho antamaan eduskunnalle mietinnön turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kokonaisuudesta, ei niin, että kysymys olisi joko—tahi ulkoasiainvaliokunta tai puolustusvaliokunta, vaan sekä—että, ja tällä kertaa vielä erittäin tärkeä on hallintovaliokunta, koska tässä on sisäisen turvallisuuden aineksia niin paljon.

Nyt tämä selonteko haastaa eduskunnan strategiseen keskusteluun. Eduskunta on oikea paikka, ja selonteon ajoitus on hyvä. Nyt on oikea hetki perustavanlaatuiselle keskustelulle tulevaisuuden ratkaisuista, jos otamme tämän haasteen oikealla tavalla vastaan.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee hallituksen linjaa, joka koostuu omasta uskottavasta puolustuksesta, Euroopan unionin tiivistyvästä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, yhteistyöstä ja siihen liittyvästä mahdollisuudesta myös harkita Naton jäsenyyttä. Tämä on ajattelumme ydin, mutta vain muutos on ikuista — turvallisuuspolitiikassakin.

Jyrki Katainen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on kuin valokuva tästä ajasta. Kokoomuksen onkin helppo yhtyä siinä esitettyyn tarkkaan kuvaukseen ympäröivästä maailmasta, nykyhetkestä. Kameraa ei kuitenkaan ole suunnattu tulevaisuuteen eikä kuvaa riittävästi tarkennettu. Analyysistä ei seuraa liiemmin johtopäätöksiä.

Kokoomus pitää tärkeänä, että maamme ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen on pitkäjänteistä ja kauaskatseista.

Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut voimakkaasti kuluneen kolmentoista vuoden aikana. Kahden suurvallan kilpailun jälkeen maailmassa korostuu nyt Yhdysvaltain selkeä johtoasema. Samalla Euroopan ja Yhdysvaltojen keskinäinen suhde on myös muuttunut: Lännen yhtenäisyyden tarvetta ei 2000-luvulle tultaessa pidetty enää yhtä merkittävänä kuin Neuvostoliiton uhan aikoina. Tämä näkyi ennen kaikkea Yhdysvaltain ulkopolitiikassa, jossa monenkeskisyydellä ja vanhoilla liittolaisilla ei enää ollut yhtä merkittävää roolia.

Yhdysvaltojen ja Euroopan yhteistyön tarve on kuitenkin edelleen ajankohtainen kummallekin osapuolelle. Yhteistyön keskiöön on 2000- luvulla noussut kokonaan uusi tekijä. Uudet uhat eli sortuvat valtiot, joukkotuhoaseiden leviäminen, järjestäytynyt rikollisuus ja terrorismi edellyttävät yhteistyötä pitkälle tulevaisuuteen. Kansainvälispoliittinen asetelma on aiempaa monimutkaisempi. Globalisoituneessa maailmassa eri sivilisaatiot kohtaavat toisensa tavalla, joka edellyttää kansainvälisten pelisääntöjen uudelleenjärjestämistä ja vahvistamista. Köyhyydestä ja eriarvoisuudesta on kasvanut katkeruuden puu, jonka varjosta uudet uhat nousevat.

Naapurimaamme Venäjän kehitys vaikuttaa tässä uudessakin tilanteessa paitsi suomalaisten myös kaikkien muiden eurooppalaisten turvallisuuteen. Kokoomus on huolestunut Venäjän demokratiakehityksestä ja EU—Venäjä-suhteen nykytilasta. Venäjän tiiviimpi sitominen eurooppalaiseen kehitykseen onkin niin Venäjän itsensä kuin myös koko EU:n etu. Markkinatalouden kehittämisen, talouskasvun ja demokratiakehityksen välillä on yhteys, johon EU:n ja Venäjän välinen yhteistyö on ankkuroitava. Suomi tarvitsee myös omaa aktiivista Venäjä-politiikkaansa.

Ihmisoikeudet eivät myöskään voi olla kielletty aihe. Niiden valvonta on kansainvälisen yhteistyön yhteinen asia, eikä pelkästään siksi, että ihmisoikeuksien laiminlyönnillä on rajat ylittäviä vaikutuksia. Niin Euroopan kuin Yhdysvaltojenkin on syytä osaltaan välttää uskonnollisen vastakkainasettelun nostamista terrorisminvastaisen taistelun retoriikkaan.

Euroopan unionin korkea edustaja Javier Solana kirjoittaa Foreign Policy -lehden tuoreessa numerossa, että "maailma tarvitsee monenkeskisyyttä, jolla on hampaat". Toimiakseen maailma tarvitsee kokoomuksenkin mielestä enemmän monenkeskisyyttä. Voimakkaiden valtioiden tuki ja johtajuus ovat toimivan monenkeskisyyden ehto. Meidän on pyrittävä vahvistamaan kansainvälistä oikeutta ja YK:n kykyä tehdä päätöksiä. Yhtä lailla meidän on tunnustettava, että viime kädessä turvallisuusneuvosto on kuitenkin myös poliittinen elin ja että sotilaallisen voiman olemassaololla ja käytöllä on myös oma roolinsa kriisien ratkaisemisessa.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävässä selonteossa hallitus on muun maailman esimerkkiä noudattaen hakenut keinoja varautua sisäisesti uusia uhkia vastaan. Hallituksen laatima sisäisen turvallisuuden ohjelma on tästä konkreettinen osoitus. Uusiin uhkiin on varauduttava riittävin tiedustelu- ja valvontajärjestelmin sekä viranomaisten välisellä tiiviillä yhteistyöllä. Painopiste on asetettu kansainväliseen yhteistyöhön, ennaltaehkäisyyn ja erityisesti Euroopan unionin toimintakyvyn vahvistamiseen. Kokoomus yhtyy tähän näkemykseen korostaen Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen yhteistyön huomioimisen tärkeyttä. Euroopan unioni — mitä korostamme — myös tekee niin.

EU on Suomen keskeisin viitekehys ja vaikuttamisen kanava. Suomi on jo EU:n perustuslain laadinnan yhteydessä valinnut linjakseen vahvan sitoutumisen unionin yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Nyt annettu selonteko vahvistaa valitun linjan ja konkretisoi sen toimenpiteiksi, jotka saavat myös kokoomukselta täyden tuen.

Vielä viime syksynä hallitus toimi aktiivisesti sen puolesta, ettei uuteen perustuslailliseen sopimukseen kirjattaisi EU-maiden keskinäisiä sitovia turvatakuita. Maamme ulkopoliittinen johto ei katsonut niiden lisäävän Euroopan tai Suomen turvallisuutta. Kokoomus oli eri mieltä ja kehotti hallitusta tarttumaan Suomelle avautuneeseen historialliseen mahdollisuuteen. Lopulta Suomi kuitenkin hyväksyi puheenjohtajamaa Italian esitykset sellaisenaan.

Tänään käsiteltävä selonteko lähtee siitä, että unionin turvatakuut ovat Suomen etu. Sitä selonteko ei myönnä, että Suomi on nyt perinteisessä mielessä luopunut liittoutumattomuudesta, vaikkei sotilasliiton jäsen olekaan. Hallituksen ongelmallista suhdetta EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan kuvaakin sanataiteilu, jota on harjoitettu muun muassa solidaarisuuslausekkeen ja liittoutumattomuuden suhteesta. Hallituksen piiristä tulleiden puheenvuorojen mukaan EU:n sotilaallista turvalauseketta ei pidä väheksyä, sillä se korostaa EU-maiden keskinäistä solidaarisuutta, vahvistaa yhteistä turvallisuutta ja nostaa kynnystä sille, että yksikään unionimaa voisi syyttään joutua hyökkäyksen kohteeksi. Samalla korostetaan, että niin kauan kuin EU ei ole sotilasliitto, ei artikla tee jäsenmaista sotilaallisesti liittoutuneita. Kuitenkin ulkoministeri toteaa, että yhtä selvää on, etteivät EU-maat ole puolueettomia konfliktissa, johon jokin unionin jäsenmaa on joutunut. (Ed. Laakso: Se todettiin jo edellisessä puolustusselonteossa!)

Kokoomus pitää tärkeänä sitä, että Suomessa on saatu aikaiseksi laaja yksimielisyys maamme aktiivisesta roolista EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyön kaikilla osa-alueilla. Selonteon myötä Suomi valmistautuu osallistumaan nopean toiminnan joukkoihin ja myötävaikuttaa aktiivisesti unionin sotilaallista toimintakykyä edistävän pysyvän rakenteellisen yhteistyön muotoutumiseen. Selonteon tahtotila näkyy konkreettisesti esimerkiksi kohdassa, jossa mahdollistetaan Suomen ilmavoimille osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin vuoden 2008 jälkeen. Kokoomuksen mielestä muutos on omiaan vahvistamaan ilmavoimien osaamista ja kansainvälistä yhteistoimintakykyä.

Syystä, jota emme tunne, hallitus ei ole kyennyt tekemään päätöstä rauhanturvalain uudistamisesta, joka on kiistatta välttämätöntä jo EU:n sotilaallisen kriisinhallinnan nykyvaatimustenkin valossa. Itse päätöksentekoprosessin on oltava sellainen, joka mahdollistaa nopean reagoimisen, kuitenkin eduskunnan päätösvalta huomioiden.

Kokoomus katsoo, että Suomen on jatkossa voitava toimia kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa EU:n mandaatilla ja laajemmin voimankäyttövaltuuksin. Kuten aiemmin totesin, YK:n turvallisuusneuvosto on poliittinen elin, emmekä voi jättää kriisinhallintaoperaatioihin osallistumista siellä vallitsevien poliittisten suhdanteiden varaan, kuten tapahtui Makedonian osalta vuonna 1999.

Herra puhemies! Hallituksen selonteko analysoi luonnollisesti myös Naton kehittymistä. Se katsoo järjestön olevan Suomelle merkittävä yhteistyökumppani kriisinhallinnassa. Suomen puolustuspoliittisen perusratkaisun näkökulmasta Natoa ei selonteossa käsitellä. Jäsenyyden hakemisen todetaan kuin ohimennen säilyvän mahdollisuutena myös jatkossa.

Jostakin syystä hallitukselle ei kuitenkaan kelvannut johtopäätökseksi keskustan kansanedustajan Aulis Ranta-Muotion johdolla asiaa valmistelleen toimikunnan mietintö, jonka mukaan Nato-jäsenyys on Suomelle "todellinen vaihtoehto". Ranta-Muotion työryhmän muotoiluun sitoutuivat kaikki eduskuntapuolueet. (Ed. Laakso: Eivät sitoutuneet!)

Puolustusministeri Kääriäinen on todennut, että selontekoon kirjattu Nato-optio tarjoaa mahdollisuuden poliittiselle saivartelulle, josta kuulimme hyvän esimerkin keskustan ryhmäpuheenvuorossa. Tähän näkemykseen voi sinänsä kyllä yhtyä. Mielenkiintoisempaa onkin, miksi hallitus on halunnut avata tämän mahdollisuuden. Se on ollut selvä poliittinen valinta.

Kokoomukselle Nato on todellinen vaihtoehto, joka tulevaisuudessa selkiyttäisi ja vahvistaisi kansainvälistä asemaamme sekä turvallisuuttamme. Emme kuitenkaan katso, että Nato-jäsenyydestä päättäminen olisi mahdollista tällä vaalikaudella. Olemme olleet mukana muotoilemassa Ranta-Muotion työryhmän mietintöä. Tuemme siinä esitettyjä linjauksia myös Nato-suhteen osalta.

Kokoomuksen mielestä Nato-option on tarkoitettava sitä, että poliittiset päättäjät käyvät aktiivista keskustelua myös siitä, missä olosuhteissa Suomi voisi liittoutua, mitä vastuita, velvollisuuksia ja mahdollisuuksia se merkitsisi Suomen turvallisuudelle. Nato-optiota ei voi tarvittaessa lunastaa, elleivät kansalaiset ole riittävän tietoisia, mitä Nato-jäsenyys merkitsee ja mitä se ei merkitse. Selonteon hyväksyminen ei saa tarkoittaa sitä, että keskustelu Nato-jäsenyydestä loppuu, sillä muussa tapauksessa Suomella ei tosiasiallisesti ole käytettävissään Nato-optiota. Emmehän voi ajatella, että optio lunastettaisiin ulkopoliittisen johdon yksipuolisella pikapäätöksellä.

Arvoisa herra puhemies! Yksi eniten keskustelua herättäneistä selonteon päätöksistä on hallituksen kanta Suomen liittymisestä jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna 2012. Tätä päätöstä kokoomuksen eduskuntaryhmä ei tue. Mielestämme Suomen tulee liittyä Ottawan sopimukseen aikaisintaan vuonna 2020. Miinoista voidaan luopua vasta sitten, kun niiden sytyttimet ovat vanhentuneet ja on olemassa varmuus miina-aseen korvaavasta Suomelle sopivasta, yhtä edullisesta uudesta puolustusjärjestelmästä. Jalkaväkimiinat on hallituksenkin kaavailujen mukaan tarkoitus korvata toisenlaisilla aseilla. Ei ole mitään järkeä korvata Suomen oloissa toimivaa asejärjestelmää ja maksaa siitä yli 300 miljoonaa euroa vain sen vuoksi, että muutamat suomalaiset ovat kokeneet tämän maamme maineen kannalta tarpeelliseksi. Ottawan sopimukseen liittymisen keskeisenä perusteena olevaa väitettä Suomen kansainvälisen maineen heikentymisestä ei ole voitu mitenkään todentaa tai perustella. Myös pääministeri Vanhanen totesi itse pari viikkoa sitten eduskunnan kyselytunnilla, että Suomen miinapolitiikka ei herätä erityistä kansainvälistä mielenkiintoa.

Kokoomus arvostaa hallituksen halua ylläpitää puolustusvoimien toimintakykyä säilyttämällä puolustusmäärärahat nykyisellä tasolla vuoteen 2012. Raamit ovat kuitenkin erittäin tiukat ja saattavat olla esteenä monille selonteossa mainituille kehityshankkeille ja edellyttävät jatkossakin rationalisointeja. Itsenäinen, uskottava puolustus ei ole asejärjestelmien kehittyessä ja käyttömenojen kasvaessa helposti ratkaistava yhtälö.

Kahdessa aiemmassa selonteossa hallitus avoimesti kertoi eduskunnalle, mitä puolustusvoimien rationalisointi käytännössä tarkoittaa. Koska selonteossa oli kerrottu ne varuskunnat ja varikot, jotka suunnitelman mukaisesti oli tarkoitus lakkauttaa, pääsi eduskunta selontekoja käsitellessään päättämään asiasta. Tämä oli oikeaa, aitoa parlamentarismia. Nykyhallitus on valinnut kuitenkin toisen tien. Kunnallisvaalien läheisyyskö johti hallituksen salaamaan todelliset suunnitelmansa varuskuntien ja varikkojen lakkauttamisesta?

Arvoisa puhemies! Kokoomus pitää hyvänä, että hallitus haluaa jatkossakin säilyttää maanpuolustuksen peruspilarit eli alueellisen puolustuksen ja yleisen asevelvollisuuden. On tärkeää todeta, että koko maata puolustetaan.

Kokoomus tukee myös selonteon suunnitelmia vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiseksi. Me kannatamme ajatusta maakuntajoukoista, jotka kuuluvat puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin. Se tukisi viranomaisten toimintaa ja ylläpitäisi korkeaa, meille arvokasta maanpuolustushenkeä. Tärkeää on, että toiminnan säädöspohja määritellään tulevaisuudessa tarkasti.

Selonteon valmistelun osalta kokoomus on tyytyväinen alkuperäiseen pyrkimykseen laaja-alaisesta parlamentaarisesta valmistelusta. Selonteon linjaukset perustuvatkin pitkälle Turvallisuus 2004 -työryhmän ja sittemmin Ranta-Muotion työryhmän hyväksymille linjauksille. Tämä yhteistoiminta eri poliittisten ryhmien välillä mahdollistaa myös konsensushakuisen jatkokäsittelyn täällä eduskunnassa.

Tästä selonteosta on kuitenkin joka tapauksessa syytä jatkaa Suomen puolustuspoliittisen perusratkaisun analyyttistä ja selkeää ja suoraa, rehellistä arviointia. Tämä on ainoa keino, jolla voimme turvata myös jatkossa muuttuvissa olosuhteissa veteraaniemme meille antaman perinnön. Parlamentaarinen vuoropuhelu on myös hyvä jatkopohja tuleville selonteoille, joka mahdollistaa yhteisymmärryksen, luottamuksen kasvamisen eri poliittisten suhdanteiden vaihdellessa.

Suvi-Anne Siimes /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maassamme on monenlaisia perinteitä. Yksi niistä on hieman kärjistäen sanottuna ollut seuraava: Puolustusvoimissa on ensin arvioitu, minkälaiseen puolustukseen maalla on ylipäänsä mahdollisuuksia. Sen jälkeen on suunniteltu, mikä on upseerikunnan kannalta järkevintä ja työllistävintä. Lopuksi on muokattu ulko- ja turvallisuuspoliittiset uhkakuvat ja analyysit sen mukaisesti. Kun päälle on lisätty tarpeellinen määrä liturgista sananselitystä ja taikasanojen tarkkaa punnitsemista, lopputuloksena on ollut Suomen kulloinenkin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittinen linja.

Tämä perinne on nyt osin murtumassa. Selonteon analyysi on selvästi tästä maailmasta, ja turvallisuuden tämänhetkiset haasteet on kuvattu alueellisesti ja maailmanlaajuisesti hyvin ja enimmäkseen myös oikeaan osuvasti. Ne johtopäätökset, jotka analyysistä tehdään, kulkevat kuitenkin edelleen omia polkujaan. Ne ovat hyvin kansallisia ja hyvin puolustuspainotteisia. Esimerkiksi miinojen kohdalla Ottawan sopimuksen humanitääriset tavoitteet häviävät kokonaan ja näkökulmasta tulee ainoastaan ja vain maamme itärajan mittainen.

Itäinen rajamme onkin toki pitkä. Sen tuottama näkökulma on siitä huolimatta kapea ja epälooginen. Selonteon tekstissä todetaan, että Suomeen ei kohdistu laajamittaisen hyökkäyksen uhkaa. Miksi siihen sitten varaudutaan? Joko ylös kirjattu uhkakuva tai siihen annettu vastaus on väärä.

Bästa talman! Denna gång kan man säga att den allmänna analysen och säkerhetspolitiska miljön beskrivits i redogörelsen till största delen ganska bra och träffande både regionalt och globalt. Men sedan, när man kommer till slutsatserna om hur vi skall svara på utmaningarna i dagens läge, går man igen helt skilda vägar. Då väljer man att betona de nationella och militära aspekterna. Till exempel i frågan om personminor försvinner de humanitära målsättningarna vi har ställt upp och vi ser på frågan bara ur perspektivet från vår östra gräns.

Östra gränsen är ju förstås lång, men när man ser på säkerhetspolitiken bara från ett väderstreck blir synvinkeln trång och ologisk. I redogörelsen konstaterar man att det inte finns några hot om anfall mot finländskt territorium i större skala, men ändå verkar det som om det skulle vara det vi förbereder oss för. Antingen har man fel hotbildsanalys eller så har man fel svar, för logiken saknas.

Arvoisa puhemies! Turvallisuuspoliittisen ympäristön ja siitä tehtävien johtopäätösten välinen vastaavuus pettää myös monessa muussa kysymyksessä. Maailma muuttuu ja uusia uhkakuvia on ilmassa, mutta Suomen puolustus säilyy siitä huolimatta pääosin entisenlaisena. Ostopalveluita tulee toki lisää, niin kuin hallituksen linjassa muutenkin, ja myös muutama varuskunta aiotaan siirtää tai lakkauttaa, mutta vasta myöhemmin kerrotaan, mikä ja minne. Reservin harjoitusmäärää pienennetään ja joitakin uusia asejärjestelmiäkin ostetaan. Mutta muutoin perusta on aivan sama kuin ennenkin. Vanha maavoimien reserviin perustuva järjestelmä säilyy, ja kaikki uusi ja teknistyvä rakennetaan sen rinnalle eikä varustelumenojen vähentämiseen edes pyritä.

Selonteon sisältä löytyy paljon sellaista, mitä eduskunnan on syytä katsoa tarkasti, ja katsominen on myös syytä tehdä nimenomaan turvallisuuspolitiikan näkökulmasta. Vain niin mukaan mahtuvat myös kriisien ennaltaehkäisy ja siviilikriisinhallinta. Ilman niitä kaikkeen tarjotaan ratkaisuksi vain aseita. Turvallisuuskäsityksen laajentuminen on tuonut turvallisuuspolitiikan pariin uusia asioita. Näihin uutuuksiin kuuluvat selonteon tekstissäkin esimerkiksi sellaiset asiat kuin järjestäytyneen rikollisuuden torjunta, terrorismi, maahanmuuton hallinta, ympäristöriskit, väestönsuojelu ja pelastustoiminta. Osa niistä oli esillä jo vuonna 2001.

Monia siviiliviranomaisille kuuluvia turvallisuusasioita ollaan nyt kytkemässä suoraan puolustuspolitiikkaan. Tällainen kytkentä sumentaa rajaa siviilikriisien ja sotilaallisten kriisien välillä. Jos sotilaille annetaan keskeinen rooli siviiliviranomaisille kuuluvien asioiden valmistelussa, lopputulos ei ole paras mahdollinen. Siviilikriisien hallinnasta voi tulla sotilaallisempaa kuin olisi asioiden hyvän hoidon kannalta tarpeen. Myös siviilikriisinhallinnasta voi tulla pelkkä kriisinhallintaa pehmentävä koriste, jolla ei ole itsenäistä merkitystä. Eduskunnan asia on huolehtia, että niin ei tapahdu. Uusien uhkakuvien maailmassa viranomaisten välinen hyvä ja sujuva yhteistyö on kuitenkin kannatettava ja tarpeellinen asia. Raja siviilien ja sotilaiden tehtävien ja vastuiden välillä on silti syytä pitää selvänä niin Suomessa kuin myös Euroopan unionissa.

Viranomaisten välistä yhteistyötä tarvitaan myös terrorisminvastaisessa toiminnassa. Pelkät sotilaalliset toimet tai joissakin EU-maissa muodissa oleva poliisin ja puolustusvoimien välisen yhteistyön tiivistäminen eivät nekään yksin riitä. Vaikka Yhdysvalloilla on vahva perinne nähdä kaikki turvallisuusongelmat sotilaallisesti ja etsiä niihin sotilaallisia ratkaisuja, Euroopassa voidaan toimia myös toisin. Terrorismia ei ole pakko nähdä ensisijaisesti sotana eikä sotilaallisena toimintana. Sen voi nähdä myös rikollisuutena. Rikollisuuteen vastataan parhaiten kansainvälisen poliisiyhteistyön avulla ja sillä, että terroristit pyritään kaikkialla maailmassa saattamaan ensisijaisesti oikeudelliseen vastuuseen teoistaan. Lähestymistapojen ero voi äkkiseltään kuulostaa pelkältä sanasaivartelulta. Ero on kuitenkin terrorismin torjuntaan liittyvien ratkaisujen etsimisessä ja toteuttamisessa olennainen. Myös asenne oikeusvaltioon ja kansalaisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittamiseen on erilainen. Myös terrorismin syitä pitää pohtia, eikä vain pohtia, vaan myös aktiivisesti poistaa ja tehdä tyhjäksi. Myös siinä tarvitaan yhteistä eurooppalaista panosta.

Arvoisa puhemies! Selonteossa on moni asia myös aivan oikein ja hyvin. Hyvää on esimerkiksi se, että hallitus ei esitä Suomen liittymistä sotilasliitto Naton jäseneksi. Kaiken asiaa koskeneen hiustenhalkomisen ja sananselityksen jälkeen asia on nyt taas tullut selväksi. Oikeiden asioiden osastoon kuuluu myös se, että Suomen turvallisuuspolitiikkaa kuvataan Euroopan unionin luomassa kehikossa. Myös EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehitystä selostetaan varsin seikkaperäisesti. Syytä on tietysti selostaakin, sillä etenkin EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan parissa on tapahtunut viime vuosina monia muutoksia varsin nopeasti.

Myös unionin yhteisen politiikan ohjenuorana toimiva EU:n turvallisuusstrategia mainitaan selonteossa selvästi. Siitä, miten hallitus haluaa EU:n turvallisuusstrategiaa käytännössä soveltaa, selonteko sen sijaan vaikenee täydellisesti. Kantaa otetaan vain EU:n nopean toiminnan kyvyn luomiseen ja siihenkin hyvin teknisesti. Siitä, minkälaisia tilanteita varten ja kenen kanssa nopean toiminnan kykyä aiotaan käytännössä kehittää, ei sanota selonteossa mitään. Hiljaisuus kattaa myös Suomen rauhanturvalain mahdollisen muutoksen, ja hallitus vaikenee myös siitä, miten ja millaisiin tarkoituksiin se on itse valmis EU:n taistelujoukkoja käyttämään.

Lähestyvien kunnallisvaalien vuoksi ajovaloja ei ilmeisesti haluta pitää päällä, mutta autolla ajetaan kuitenkin täyttä vauhtia siitä huolimatta. Nyt vastausta vaille jäävät kysymykset eivät ole ollenkaan yhdentekeviä. Taistelujoukkoja ei voi suunnitella eikä rakentaa uskottavasti ilman täsmällistä käsitystä siitä, mitä joukoilla halutaan saada aikaan, mitä niillä ollaan valmiita käytännössä tekemään ja missä. Todennäköisesti hallituksella — tai ainakin sen terävällä kärjellä — tällainen tieto on. Sitä ei vain nyt kerrota eduskunnalle.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto toivoo, että asiaan saadaan lisävalaistusta, sillä valojen sytyttäminen on tarpeen monesta eri syystä. Ensimmäinen syy on se, että eduskunta täytyy pitää keskeisissä turvallisuusratkaisuissa mukana. Turvallisuutta koskevia ratkaisuja tehdään yhä enemmän Euroopan unionissa. Siksi turvallisuuspoliittiseksi keskusteluksi ei enää riitä se, että eduskunta väittelee Suomen varuskuntarakenteesta tai oman itärajan puolustamisesta. Poliittisia ja toiminnallisia tavoitteita pitää asettaa myös Euroopan unionissa. Nyt niin ei tehdä hallituksessa. Olennainen kysymys jatkon kannalta on, tehdäänkö niin edes täällä eduskunnassa.

Pelkkä kotimaassa tapahtuva tekninen sopeutuminen EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ei riitä. Tietoa ja avointa keskustelua tarvitaan myös siitä, mitä tehdään, miten tehdään, kenen kanssa ja missä, silloin kun toimitaan yhdessä Euroopassa.

Suomen kansallisille puolustusratkaisuille on aina pyritty hakemaan kansalaisten tuki, ja niin on hyvä tehdä myös jatkossa, mutta nykyisessä maailmassa kansalaisten tukea tarvitaan myös sille toiminnalle, jonka Suomi tekee kansainvälisillä areenoilla yhdessä muiden kanssa. Tämä tuki saadaan vain avoimuudella ja sillä, että ne kriisinhallintaoperaatiot, joihin Suomi ja EU menevät mukaan, ovat myös kansalaisten oikeustajun ja moraalikäsitysten mukaan perusteltuja ja hyväksyttäviä. Siksi esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvoston mandaatista ei pidä luopua. Ratkaisuja on aina parempi hakea yhdessä kuin yksin. Myös kestävä rauha voidaan rakentaa vain yhdessä. YK:n murentamisen sijasta Suomen ja EU:n kannattaakin tavoitella sitä, että myös kaikilla EU:n nimissä tehtävillä operaatioilla on aina YK:n mandaatti.

Yhtä tärkeää on huolehtia siitä, että sotilaallisiin operaatioihin osallistumisesta päättää jatkossakin koko eduskunta. EU:n sotilaallisen toiminnan parlamentaarinen valvonta on jo nyt aika heiveröistä. Siksi valvontaa ei pidä enää heikentää vaan pikemminkin lisätä. Parlamentaarista valvontaa tarvitaan myös sotilaallisessa tiedustelutoiminnassa.

Arvoisa puhemies! Yhteisen turvallisuutemme suurin ongelma on kaikesta huolimatta se, että kaikkialla maailmassa rahat ja poliittiset voimat käytetään edelleen pääosin aseisiin perustuvaan turvallisuuteen. Kehitysyhteistyön ja oikeudenmukaisemman maailmankaupan aloitteet ja voimavarat tulevat vasta kaukana perässä. Niin tulevat myös ihmisoikeudet, taloudellisten ja sosiaalisten perusoikeuksien edistäminen ja inhimillinen turvallisuus. Siksi poliittisena tavoitteena täytyy olla se, että tämä asetelma saadaan jollakin tavalla käännettyä päinvastaiseksi. Demokratiaa ei voi viedä aseilla, ei myöskään lukutaitoa eikä terveyttä. Siksi turvallisuuden rakentamisessa tarvitaan kosolti myös muita työkaluja kuin aseita ja voimaa.

Bästa talman! Största delen av medborgarna på vårt jordklot i dag är barn och unga. Ur det perspektivet sett är det en central fråga för den globala säkerheten hur vi kan förbättra levnadsförhållandena för de barn och unga som lever i utvecklingsländerna. Detta påverkar mycket långt också vår egen säkerhet i framtiden. Därför bör vi ta till ett vidare urval av redskap också i säkerhetspolitiken. I denna redogörelse är synvinkeln speciellt i fråga om slutsatserna hur man i praktiken förverkligar säkerhetspolitiken för trång.

Ur perspektivet att öka säkerheten i världen är det klart att vi bör öka biståndsanslaget och driva biståndspolitiken på längre sikt, mera konsekvent och mera resultatinriktat än hittills. Vi måste också vara färdiga att ändra på spelreglerna i handelspolitiken så att de främjar u-ländernas möjlighet att på rättvisa villkor få ut sina produkter på världsmarknaden. Vi måste minska den yttersta fattigdomen i världen och vi bör inte bara vara oroade för FN-mandatet, utan också arbeta för förverkligandet av FN:s målsättningar i milleniumdeklarationen.

Hyvä puhemies! Maapallon väestöstä valtaosa on tällä hetkellä lapsia ja nuoria. Suuri osa heistä elää kehitysmaissa. Maailman turvallisuuden kannalta keskeinen kysymys on se, miten näiden kehitysmaissa elävien lasten ja nuorten elinolosuhteet kehittyvät. Se kehitys nimittäin ratkaisee suurelta osin myös meidän oman turvallisuutemme. Siksi turvallisuuspolitiikan keinovalikoimaa pitää laajentaa. Selonteon näkökulma on nyt etenkin käytännön toimien osalta tässä suhteessa aivan liian kapea.

Turvallisuuden vahvistamisen kannalta on selvää, että kehitysyhteistyömäärärahoja pitää lisätä ja kehityspolitiikan pitkäjänteisyyttä, johdonmukaisuutta ja tuloksellisuutta lisätä. Kauppapolitiikan pelisääntöjä pitää muuttaa kehitysmaiden tuotteiden ja tuottajien kannalta nykyistä edullisemmiksi. Äärimmäistä köyhyyttä pitää vähentää ja maailman lasten ja nuorten lukutaitoa lisätä. YK:n mandaatin lisäksi vastuuta pitää kantaa myös YK:n vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteiden saavuttamisesta. Myös aseriisuntaa tarvitaan ja erityisesti pienaseiden leviämisen patoamista. Rahaa ja poliittista painoarvoa pitää laittaa myös konfliktien ennaltaehkäisyyn.

Arvoisa puhemies! Suuri osa tästä kaikesta äsken mainitsemastani puuttuu kokonaan hallituksen käsittelyssä olevasta selonteosta. Puutetta perustellaan sillä, että monia muitakin selontekoja annetaan tai on jo annettu eduskunnalle. Puute ei kuitenkaan sillä korjaannu. Turvallisuus on yhteinen ja jakamaton asia. Siksi erityispainoa ei saa antaa yksin aseille ja aseisiin perustuvalle turvallisuudelle. Tämän käsittelyssä olevan selonteon vaarana on, että nyt käy nimenomaan niin.

Hyvät edustajatoverit, jos hallituksen näkökulma on kapea, eduskunnan painotuksen täytyy olla laajempi, ja tämä laajempi painotus toteutuu parhaiten sillä, että selonteon eduskuntakäsittelystä vastaa ulkoasianvaliokunta.

Tarja Cronberg /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalainen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on eräänlaista nuorallatanssia. Se on tasapainottelua historian ja tulevaisuuden välillä, se on tasapainottelua vanhojen ja uusien uhkien välillä tilanteessa, jossa turvallisuusympäristömme on voimakkaassa muutoksessa. Selonteko on positiivinen avaus uuteen, keskustelevaan turvallisuuspoliittiseen kulttuuriin, vaikkakin se jättää monet kysymykset vaille vastausta. Keskitynkin seuraavassa näihin.

Uudessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ei enää voida jakaa turvallisuutta sisäiseen ja ulkoiseen. Turvallisuusuhkat ja -haasteet ovat yhä enemmän valtioiden ja hallintojen rajoja ylittäviä. Myös selonteossa käsitellään puolustuksen lisäksi sisäistä turvallisuutta ja yhteiskunnan perustoimintojen turvaamista. Tämä on hyvä asia. Kokonaisuudesta syntyvä kuva ei kuitenkaan ole vakuuttava. Selonteossa keskitytään erityisesti puolustukseen, vaikkakin joka toisella rivillä todetaan, että uhkia vastaan taistellaan yhdessä. Mitä tämä "yhdessä" tarkoittaa, ei kuitenkaan avaudu.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä Suomeen ei tule perustaa Amerikan-mallin mukaista Homeland Security -ministeriötä, ei myöskään siirtää valmiushallintoa, esimerkiksi pelastustointa, puolustusministeriöön, kuten Ruotsissa ja Tanskassa on tehty. On kuitenkin tärkeää, että turvallisuusriskejä tarkastellaan kokonaisuutena, ehkä juuri yhdessä.

Sisäisen turvallisuuden strategia on tekeillä. Lehdistössä olevat tiedot esittävät 150 miljoonan euron laskua. Miten kalustoja puolustuksen ja poliisin ja pelastustoimen välillä voitaisiin käyttää yhdessä? Voidaanko kouluttaa yhdessä? Onko mahdollisia säästöjä, joita voisimme havaita silloin, jos sisäistä ja ulkoista turvallisuutta käsiteltäisiin yhtenä kokonaisuutena?

Itse asiassa eduskunta voisi näyttää tässä esimerkkiä. Myös eduskunnassa turvallisuuteen liittyvien uusien uhkien hallinta on pirstoutunut. Maanpuolustus kuuluu puolustusvaliokuntaan, rajavartiointi hallintovaliokuntaan, uhkaavat epidemiat sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, tietojärjestelmiin liittyvät uhkat liikennevaliokuntaan. Jotta maassamme olisi edes yksi koordinoiva elin, tulisi puolustusvaliokunta muuttaa eduskunnan turvallisuusvaliokunnaksi, joka käsittelisi kansalaisten kannalta tärkeitä turvallisuusuhkia ja pystyisi koordinoimaan niiden väliset resurssit ja välttämään päällekkäisyyksiä. Ulkopolitiikka ja kansainväliset suhteet olisivat luonnollisesti tämän sisällön ulkopuolella.

Selonteossa todetaan monessa yhteydessä, että Suomen keskeisin vaikuttamiskanava ja viitekehys turvallisuuskysymyksissä on Euroopan unioni. Suomen ja Euroopan unionin uhkamallit eivät kuitenkaan ole yhtenevät. Suomalaiset uhkamallit ovat selonteon mukaan alueellinen kriisi, painostus, taloudellinen, poliittinen ja mahdollinen sotilaallinen voimankäyttö. Eurooppalaisia uhkamalleja sitä vastoin ovat terrorismi, joukkotuhoaseet ja sortuvat valtiot. Euroopan unioni onkin oikeutetusti kysymässä, miksi Suomen ja Euroopan uhkamallit eroavat toisistaan.

Ärade talman! Skillnaden gäller inte bara hotbilderna, utan också lösningsmodellerna. De europeiska staterna håller på att frångå minor, territoriellt försvar och allmän värnplikt. Hur har Finland tänkt lösa dilemmat, när vi å ena sidan väljer den europeiska referensramen samtidigt som vi å andra sidan håller fast vid andra hotbilder och lösningsmodeller? Gröna riksdagsgruppen hade önskat en diskussion om dessa frågor.

On mielenkiintoista todeta suhteessa aikaisempaan, keväällä valmistuneeseen parlamentaarisen työryhmän raporttiin, että Naton merkitys vaihtoehtona Suomelle on vähentynyt. Kylmän sodan aikaisesta puolustusliitosta on muotoutumassa kriisinhallintaa ja terrorisminvastaista taistelua maailmanlaajuisesti käyvä organisaatio.

Natolla on kuitenkin jatkuvasti merkitystä turvallisuuspoliittisena yhteistyöfoorumina Suomelle ennen kaikkea rauhankumppanuuden muodossa. Haluammekin korostaa Suomen merkitystä juuri Naton rauhankumppanuusmaana. USA ja Nato tarvitsevat nimenomaan tällaisia Suomen kaltaisia normaaleja valtioita, jotka voivat toimia rauhankumppanuusohjelmassa jäsenmaita neutraalimpina kumppanuusvaltioina. Tämä on myös USA:n intresseissä. Tämän osoituksena yhä useammat Naton ovet ovat avautumassa kumppanuusmaille. Ero tiedonsaannissa ja yhteensopivuudessa rauhankumppanimaan ja jäsenmaan välillä on häviämässä. Sitä vastoin jäsenmaan ja kumppanuusmaan poliittinen ja taloudellinen liikkumavara on hyvin erilainen. Painostus aseelliseen konfliktiin osallistumisesta koskee erityisesti jäsenmaita. Tällöin tällä erolla voi olla ratkaiseva merkitys.

Suhde Venäjään on suomalaisen turvallisuuspolitiikan kulmakivi. Maantieteellehän me emme tunnetusti voi mitään. Kuten selonteossakin todetaan, sekä EU että Nato kokevat Venäjän kumppanina. Lisäksi Nato on esittänyt arvion, että mikäli tilanne Venäjällä muuttuisi, Natolla olisi useita vuosia aikaa reagoida uuteen tilanteeseen. Suomessa kuitenkin Venäjä-uhka vielä elää niin poliittisen eliitin kuin kansalaistenkin ajatusmaailmassa. Mielestämme selonteon suurin puute on, että Venäjän mahdollista uhkaa ei konkretisoida. Uhkamallit liittyvät Venäjään sekä suorasti että epäsuorasti, mutta riskejä ja ratkaisuja ei käsitellä konkreettisella tasolla.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä turvallisuuttamme ei uhkaa Venäjän taholta sellainen jalkaväen hyökkäys, jota voidaan estää tai edes hidastaa miinoituksella. Uusia, turvallisuuttamme uhkaavia tekijöitä, kuten terrorismi tai tarttuvat taudit, ei voida hallita miinoilla. Taas toisia, kuten ennalta ehkäiseviä iskuja terrorismin estämiseksi, ei ehditä miinoittaa. Tästä syystä vihreä eduskuntaryhmä on Naton kanssa samaa mieltä siitä, että mikäli sotilaallinen uhka Venäjällä rakentuisi, olisi siihen tarpeeksi aikaa reagoida. Siksi Ottawan sopimus olisikin allekirjoitettava selonteon ehdottamaa ajankohtaa aikaisemmin, jo vuonna 2006 alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Kuitenkin suurin turvallisuusympäristön muutos — tiedustelu — saa vähiten huomiota selonteossa. Tiedustelun, koordinaation ja johtamisjärjestelyjen merkityksestä puhutaan yleisellä tasolla. Tiedustelutoiminnassa tapahtunut syvällinen muutos jää vaille huomiota. Uudet uhkat, erityisesti terrorismi ja joukkotuhoaseet, ovat vaikeasti ennakoitavissa. Juuri siksi tiedustelun asema korostuu. Valtioissa, jotka ovat osallistuneet Irakin sotaan tiedustelutietojen pohjalta, on syntynyt ongelmia. Tämä koskee niin USA:ta, Britanniaa kuin Tanskaakin. Juuri tiedustelutieto on ollut puutteellista, pinnallista tai muokattua.

Samanaikaisesti kun tiedustelun ja tiedustelutietojen yhteiskäytön merkitys korostuu, on sillä seurausvaikutuksia kansalaisten oikeusturvaan. Tämä todetaan myös selonteossa. Tällä hetkellä on kuitenkin erittäin suuria paineita teletietojen kuunteluun, poliisin valtuuksien lisäämiseen ja yleisesti ottaen yhteiskunnalliseen kontrolliin. Samanaikaisesti supon toiminta on rikostutkinnassa. Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että tiedustelu on tulevaisuudessa muodostumassa yhdeksi turvallisuuden peruskysymyksistä, ja vaatii konkreettisia linjauksia, joissa myös kansalaisten oikeusturva huomioidaan.

Arvoisa puhemies! Suomi pyrkii kehittämään kriisinhallintaa sekä siviili- että sotilaallisen kriisinhallinnan alalla. Vihreiden näkökulmasta kriisinhallinnassa tulee korostaa toimivien yhteiskuntarakenteiden merkitystä niin ennaltaehkäisyssä kuin jälkihoidossakin. Tuemme ajatusta siviilikriisinhallintatoiminnan koordinaation kehittämisestä ja yhteistyön tiivistämisestä niin YK:n kuin Etyjin kanssa. Suhtaudumme lähtökohtaisesti kielteisesti Suomen sotilaallisen kriisinhallintakyvyn kehittämiseen ja niihin liittyvien uusien toimintamuotojen omaksumiseen, mikäli ne eivät toteuta YK:n peruskirjaa. Tavoitteena tulee jatkuvasti olla siviilikriisinhallinta, jota sotilaallinen voimankäyttö ainoastaan poikkeustapauksissa tukee.

Kansainvälinen järjestö ja turvallisuusneuvosto ovat kuitenkin joissakin tilanteissa toimintakyvyttömiä ihmisoikeusrikkomusten edessä. Siksi avaamme oven sille mahdollisuudelle, että ääritapauksessa myös EU voi hyväksyä kriisinhallintaoperaation, mutta ainoastaan tiukoin edellytyksin. Hyväksymisen tulee jokaisen operaation kohdalla tapahtua eduskunnassa selontekomenettelyn kautta. Eduskunnan tulee hyväksyä niin operaatio kuin sotilaallisen voimankäytön periaatteetkin. Poikkeukseen oikeuttava ratkaisu voisi syntyä tilanteessa, jossa nopea toiminta on humanitäärisesti täysin välttämätöntä eikä sotilaallisen voimankäytön rajoja ehditä kansainvälisesti sopia. Tällaista tilannetta varten on luotava mekanismi, jossa sotilaallisen voimankäytön periaatteet tuodaan eduskunnan käsiteltäväksi siinä vaiheessa, kun ne ovat tiedossa. Myös eduskunnan nopeata reaktiokykyä voidaan kehittää.

Positiivisista asioista selonteon kokonaisvaltainen lähestymistapa konfliktien ennaltaehkäisyyn saa vihreän eduskuntaryhmän jakamattoman kannatuksen. Kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön rooli on tärkeä.

I redogörelsen konstateras också att Finland arbetar aktivt både nationellt och internationellt för att förebygga miljöhoten. Som en central fråga tas klimatförändringarna upp för att vi skall kunna förhindra och förbereda oss för dem. Speciellt den här typen av aktiviteter får gröna riksdagsgruppens varma stöd och vi är beredda att arbeta tillsammans med regeringen för att utveckla metoder och lösningar för detta.

Konfliktien ehkäisyssä myös ympäristöuhkat, samoin konfliktien ympäristövahinkojen korjaaminen, saavat keskeisen sijan ja yhä enemmän huomiota. Itämeren suojelu, sen edistäminen ja lähialueiden onnettomuusriskeihin varautuminen ovat tietenkin vihreänkin eduskuntaryhmän näkökulmasta erittäin tärkeitä.

Huolimatta siitä että USA ja Euroopan unioni ovat huolissaan joukkotuhoaseiden leviämisestä, on aseistariisunta tällä hetkellä pysähdyksissä. USA:n päätös rakentaa ohjuspuolustusjärjestelmä on heikentänyt ydinsulkusopimuksen merkitystä. USA:n vetäytyminen mannertenvälisten ohjusten torjuntajärjestelmiä rajoittavasta Abm-sopimuksesta on johtanut siihen, että myös ydinaseiden määrää rajoittavat kansainväliset sopimukset ovat jääneet ratifioimatta. Suomen tuleekin aktiivisesti tehdä aloitteita aseistariisunnan edistämiseksi. Erityisesti tulee toimia aktiivisesti kansainvälisen pienasesopimuksen aikaansaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Suomen kansallinen identiteetti, erityisesti sodan jälkeen ja kylmän sodan aikana, on rakentunut voimakkaaseen maanpuolustustahtoon. Tämä on ollut ja on jatkuvasti erittäin positiivinen asia. Tulevaisuudessa kuitenkin suomalaisen identiteetin Euroopan unionin sisällä tulee rakentua myös muiden tekijöiden varaan. Emme voi vain pitää kiinni siitä, mikä meitä historiallisesti on yhdistänyt, tulevaisuutta on rakennettava myös katsomalla eteenpäin.

Selonteon kokonaisvaltaisen käsittelyn varmistamiseksi vihreä eduskuntaryhmä tukee ulkoasiainvaliokuntaa käsittelypaikkana.

Eva Biaudet /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Våra säkerhetshot är av andra slag än tidigare. De främsta hoten är numera mer ansiktslösa och verkar gränsöverskridande och globalt. Organiserad brottslighet, illegal vapenhandel, drog- och människohandel och assymetriska hot är problem som inget land ensamt kan bemästra. Dessa hot är dessutom svåra att försvara sig mot då de materialiserar sig. Också till synes avlägsna hot kan drabba vårt samhälles grundfunktioner eller rikta sig mot människor mer direkt.

Det långsiktiga förebyggande säkerhetsarbetet har därför fått en ny tyngd. Det krävs ett fördjupat samarbete mellan länder. Samarbetet är just den väg Finland har valt. Ett trovärdigt nationellt försvar är den innersta kärnan, men Finland behöver även ett intensivt internationellt samarbete, speciellt inom den Europeiska unionen. Finland är inte länge en isolerad ö i världen. Alla internationella hot och kriser återspeglar sig på Finland på något sätt. Det är därför bra att rikta blicken högre än till de närmaste närområdena.

Redogörelsen redovisar noggrant för hur det säkerhetspolitiska läget har utvecklats i Östersjöregionen men slutledningarna om vad denna utveckling innebär för Finlands del förblir oklara. Mycket har förändrats i våra närområden det senaste året då bland annat de baltiska länderna blivit medlemmar i både EU och Nato. Inte heller Ryssland har lämnats utanför integrationen. Ryssland är numera djupt integrerat i Natos arbete och medlem i de flesta av Natos tjugotal beredningskommittéer.

Såsom det framkommer av redogörelsen är det viktigt för säkerheten i Europa, i Östersjöområdet och i Finland att de samhälleliga och ekonomiska reformerna fortskrider i Ryssland. Vi har all orsak att kontinuerligt analysera människorätts- och demokratiutveckligen i Ryssland och Tjetjenien. Det är viktigt EU anstränger sig för att förbättra relationerna med Ryssland.

Nato-utvidgningen i våra närområden blev odramatisk. I redogörelsen konstaterar man också att stabiliteten har stärkts i våra närområden. Kanske avdramatiseringen av Nato är en av de mest uppenbara förändringarna i vår säkerhetsmiljö. För vår del borde detta ge mera utrymme för en rationell analys av Finlands säkerhetspolitiska alternativ.

Arvoisa puhemies! Euroopan turvallisuuspoliittinen integraatio tulee syvenemään entisestään. Tässä prosessissa Suomi on vahvasti liittoutunut, ja tällä on yhä suurempi merkitys meille uudessa maailmassa, vaikka Suomen ensisijaisena turvallisuus- ja puolustuspoliittisena tavoitteena on yhä edelleen edistää pohjoisen Euroopan turvallisuutta.

Vappuna EU sai kymmenen uutta jäsenmaata, joista monet ovat jo Naton jäseniä. Tämä merkitsee, että enemmistöllä EU:n jäsenmaista on päätösvaltaa Natossa. Tämä asetelma ei myöskään ole merkityksetön EU:n turvallisuuspolitiikalle.

Integraatio EU:ssa herättää toisaalta kysymyksiä transatlanttista yhteistyötä koskevissa kysymyksissä. Yhdysvaltojen taholta on esitetty huoli siitä, että Eurooppa olisi luopumassa transatlanttisesta yhteistyöstä eurooppalaisen verkoston hyväksi. Euroopassa taas ollaan huolestuneita siitä, että Yhdysvallat vetäytyy kokonaan Euroopasta. Euroopalle ja EU:lle transatlanttinen yhteistyö on kuitenkin hyvin arvokasta, ja EU-maat tulevat näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa olemaan riippuvaisia Naton infrastruktuureista.

Selonteko luo mielenkiintoisen faktapohjan tuleville keskusteluille. Selonteko ei kuitenkaan käsittele, mistä Suomen tulisi keskustella tulevina vuosina. Olemme esimerkiksi käynnistäneet yhteistyön useiden eri järjestöjen kanssa, mutta tämän yhteistyön tavoitteesta ei todeta mitään, vain yhteistyöstä sinänsä.

Puolustusministeriössä asetettiin vuonna 2003 työryhmä analysoimaan mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksia. Lähtökohtana oli, että selvityksestä tulisi osa hallituksen turvallisuuspoliittista selontekoa. Tästä hallitus on luopunut. Näin ollen myös suuri osa kysymyksistä jää vaille vastauksia. Viileä selvitys mahdollisista hyödyistä ja haitoista Suomen eri turvallisuuspoliittisille vaihtoehdoille olisi ollut tervetullutta. Tämän pohdinnan pois jättämisellä dramatisoidaan vaihtoehdot keinotekoisella tavalla, joka ei kuulu nykyaikaiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme.

Arvoisa puhemies! Se, että selonteko toistaa useita kertoja toteamuksen siitä, että Suomi pysyy jatkossakin liittoutumattomana maana, herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Pääministerin viittaus kirjoitettuun tekstiin tv-uutisissa onkin entisajan kaikuja. Mikä tehtävä tällaisella turvallisuuspolitiikan määritelmällä on, joka on kirjoitettu siten, että tavun muutos tai korvaava synonyymi voi vääristää sen sisällön? Kansan tai eduskunnan on melko vaikea osallistua sellaiseen keskusteluun. Mielestäni kyse on ihastumisesta vanhaan liturgiaan muuttuneessa maailmassa.

Kysymyksenasettelu voitaisiin asettaa päälaelleenkin ja pohtia sitä, miksi meillä on tällainen tarve osoittaa olevamme liittoutumattomia, samalla kun kaikilla foorumeilla korostamme voimakkaasti tarvetta olla mukana niissä pöydissä, joissa päätökset tehdään. Liittymisen EU:hun olisi pitänyt muuttaa asennettamme, ja unionin viime keväänä päättämä tiiviimpi puolustusyhteistyö vahvisti lopulta, että meillä on yhteinen turvallisuuspolitiikka eli toisin sanoen olemme turvallisuuspoliittisesti liittoutuneita. Jos sotilaallisella liittoutumattomuudella tarkoitetaan ainoastaan sitä, että emme ole Naton jäseniä, olisi ehkä yksinkertaisempaa sanoa se.

EU har från första början varit en politisk och ekonomisk allians. Den grundläggande orsaken till den europeiska integrationen var ju att knyta samman Europas länder i ett fredsprojekt genom ökat samarbete. Det var denna gemenskap Finland ville ta del av i samband med EU-inträdet.

I samband med beslutet vid europeiska rådets möte i våras tog man ett avgörande steg framåt inom det säkerhetspolitiska området. Solidariteten mellan medlemsländerna förtydligades i flera klausuler som förpliktigar länderna att erbjuda hjälp till det medlemsland som blivit angripet. Man kan på goda grunder säga att EU:s försvarsförpliktelser går längre än Natos artikel V.

Ordet alliansfrihet har förlorat sin betydelse sedan Warszawapakten föll och USA framstod som den enda supermakten i världen. Numera är västvärldens länder indelade i två läger, de som hör till Nato samt de som inte är medlemmar av Nato. Vid sidan av dessa håller EU på att växa fram som en säkerhetspolitisk organisation. Världen har förändrats och ordet alliansfrihet är inte längre användbart, eftersom ordet är synonymt med så många historiska fenomen som inte längre existerar. Jag hoppas att riksdagens utskott fördomsfritt och med öppna ögon vågar se på denna formulering.

Ärade talman! Svenska riksdagsgruppen välkomnar beslutet om att avstå från personminorna. Vår trovärdighet på utrikespolitikens område har länge lidit av att vi inte levt som vi lärt. Trots att personminorna endast utgör en liten del av landets försvar så har de fått en stor politisk betydelse. Enligt regeringens beslut skall Finland underteckna Ottawaavtalet 2012 och förstöra de sista minorna 2016. Personligen hade jag i likhet med presidenten gärna sett en snabbare tidtabell, men inom svenska riksdagsgruppen anser vi att det är bra att Finland äntligen tar sitt internationella ansvar i denna fråga. Det är en stor insats ifall vi aktivt kan medverka till att minorna avskaffas runtom i världen.

Som det framkommer av redogörelsen utgör EU den samarbetsram inom vilken Finland vill stärka säkerheten i Europa samt även i ett globalt perspektiv. Det integrerande försvarspolitiska samarbetet som EU beslöt om i vintras ger EU en starkare plattform för att förebygga krishärdar och gå in med fredsbevarande insatsstyrkor. Det betyder att EU äntligen kan ta ett större ansvar för sina närområden. Ingen av oss vill igen uppleva den människorättsliga katastrof som vi såg i samband med folkmorden på Balkan för tio år sedan då EU stod handlingsförlamat.

Finland har av tradition varit försiktigt med att skicka ut män och kvinnor till krishärdar där manskapets liv riskeras. Dagens konflikter och våldsamma kriser har dock ändrat karaktär. Våldet kan rikta sig ohämmat både mot civila och humanitära objekt. Våra fredsbevarare måste ha en reell möjlighet att försvara sina egna liv och kunna ingripa till skydd för civila. Mandatet måste därför också vara anpassat till denna verklighet.

Det nya samarbetet kräver förnyelse av Finlands lagstiftning. Enligt den gällande lagen om fredsbevarande verksamhet krävs att FN eller Organisationen för säkerhet och samarbete i Europa (OSSE) ger mandat för operationer. Inom svenska riksdagsgruppen anser vi det vara klokt att vi utformar lagen enligt dagens samarbetsbehov så att fredsbevarande även kan ske med EU-mandat. Däremot vill vi även i fortsättningen att riksdagen skall besluta om deltagandet i enskilda krishanteringsuppdrag.

On tärkeää, että kerta toisensa jälkeen muistutamme itseämme siitä, että aseistettujen rauhanturvajoukkojen lähettäminen on aina sinänsä merkki epäonnistumisesta. Tämä on tilanne, kun kriisi on eskaloitunut niin pitkälle, että ihmisten henki ja turvallisuus on uhattuna. Merkittävintä turvallisuuspoliittista työtä onkin ennalta ehkäisevä työ. Sekä EU-tasolla että kansallisella tasolla meidän on luotava asianmukaiset järjestelmät varhaisvaroitukselle siihen kuuluvine politiikkaohjelmineen. Meidän kehitysyhteistyöpolitiikkamme tulee reagoida yhteiskunnallisiin ilmiöihin, jotka voivat johtaa ongelmiin, ja demokratian ja ihmisoikeustyön tulee leimata pitkän aikavälin yhteistyöhankkeita.

On myös turha luulla, että olisimme suojassa uusilta terveysuhilta, siitä riippumatta, syntyvätkö ne bioterrorismin välityksellä vai köyhyydestä ja puutteellisesta hygieniasta. Lintuinfluenssa ei vain romuta köyhien maiden taloutta. Meillä se merkitsisi ihmishenkien lisäksi taloudellista eristystä, joka horjuttaisi yhteiskuntamme perusteita. Esimerkiksi laajamittaisten epidemioiden leviämisen estämiseksi on ratkaisevaa, että myös köyhimmillä mailla on hyvin rakennettu terveydenhuolto. Tällaisten katastrofien syntymisen ehkäisemisessä taas koulutuksella on ratkaiseva merkitys.

Kehitysyhteistyömäärärahojen osalta tällä hetkellä muut Pohjoismaat ovat sankarin roolissa antamalla vähintään 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan kehitysyhteistyöhön. Suomi on valitettavasti vielä kaukana tästä tavoitteesta. Kehitysyhteistyöpolitiikkamme on huonosti sopusoinnussa kansainväliseen yhteisöön muutoin kohdistuvan intressimme kanssa. Koska turvallisuuspoliittinen selonteko ei pysty riittävästi näkemään yhteyksiä köyhyysongelmien ja turvallisuusuhkien välillä, toivommekin, että globalisaatioraportissa olisi vielä kokonaisvaltaisempi näkemys selkeine kehotuksineen vuosituhannenvaihteen julistuksen lupausten täyttämisestä.

Herra puhemies! Puolustusvoimissa on jo joidenkin vuosien ajan ollut meneillään uudistus. Koska tekniikka ja ulkoiset olosuhteet muuttuvat, tämän tulee näkyä itse puolustusorganisaatiossa. Selonteko osoittaa uudistuksen jatkuvan, ja puolustuksesta tehdään nyt yhteensopivampi ja käyttökelpoisempi kansainvälisissä yhteyksissä. Koko alueemme puolustusvalmiuden ylläpitämistä ja yleisen asevelvollisuuden säilyttämistä koskevat perusperiaatteet jäävät edelleen voimaan. Tämä edellyttää molemmilla kielillä tapahtuvaa koulutusta. Ruotsalainen eduskuntaryhmä lähtee siitä, että Ahvenanmaan demilitarisoitu status säilyy myös tulevaisuudessa.

Puolustushallinnon hiominen ja uudistaminen on tervetullutta. Tämä merkitsee henkilöstön vähenemistä pitkällä aikavälillä. Koska väheneminen tapahtuu luonnollisen poistuman kautta, uudistus ei suoranaisesti koske ketään nykyisistä työntekijöistä. Kuten selonteosta ilmenee, kehitys on samantapaista myös muissa Itämeren maissa. Tämä on luonnollinen tulos rauhallisesta turvallisuuspoliittisesta tilanteesta alueellamme.

Ärade talman! Redogörelsen visar också att satsningarna på miljöarbete inte enbart är en miljöpolitisk utan också en säkerhetspolitisk satsning. Finland har därför gjort rätt att i sitt samarbete med Ryssland stöda miljösatsningar. Dessvärre är behovet mycket större än dagens budgetramar.

Redogörelsen tar även upp den internationella brottsligheten och bland annat människohandeln som hot mot säkerheten. Arbetet mot dessa hot förutsätter även det samarbete, för att till exempel ställa de skyldiga till svars. Men för att stoppa denna gränsöverskridande organiserade handel med cirka en halv miljon kvinnor i Europa varje år krävs annat än stränga visumföreskrifter. EU:s grannlandspolitik behöver konkreta åtgärder för att skapa bättre levnadsbetingelser i ursprungsländerna, samtidigt som något måste göras för att begränsa efterfrågan i EU-länderna.

Ärade talman! Revirstrider förmår engagera oss på ett märkvärdigt sätt. Den förra redogörelsen, som var en försvarspolitisk redogörelse, gick till riksdagens försvarsutskott. Inom svenska riksdagsgruppen anser vi det vara självklart att denna säkerhetspolitiska redogörelse behandlas av utrikesutskottet.

Bjarne  Kallis /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies, värderade herr talman! Selonteosta käy selvästi ilmi, mikä on turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ydintehtävä. Se kävi myöskin selväksi, kun pidettiin infotilaisuus tästä selonteosta ja Puolustusvoimain komentaja Kaskeala korosti, että selonteon ja turvallisuuspolitiikan keskeinen tehtävä on tämän maan puolustaminen ja tämän kansan puolustaminen. Sitä ei saa unohtaa, sitä on aina syytä korostaa. En tiedä, merkitseekö tämä Talin—Ihantalan hengen sisällyttämistä puolustus- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon, mutta se on niin keskeinen asia, että siitä on aina syytä puhua.

Kyllä katseemme tulee olla tulevaisuudessa, mutta emme me saa historiaa unohtaa, emme saa unohtaa sitä, että on vanha uhka, on uusia uhkia ja on olemassa uhka, että Suomi joutuu sotaan, ja silloin puolustuksen tulee torjua kaikki tällaiset yritykset.

Arvoisa herra puhemies! Selonteossa todetaan, miten viime vuosien kehitys on tuonut uusia uhkia Suomeen: joukkotuhoaseet, terrorismi, epidemiat jne. Nämä eivät välttämättä koske meitä välittömästi, mutta ne koskevat meitä välillisesti, aivan niin kuin aikaisemmissa puheenvuoroissa on käynyt ilmi. Mutta vanha uhka on otettava aina huomioon ja vanha uhka torjutaan sillä, että meillä on oma uskottava puolustus. Me emme saa jäädä historian vangiksi, mutta meidän pitää tuntea historiamme ja meidän pitää ottaa historian kokemukset aina huomioon.

Vaikka viime vuosien kehitys on tuonut uusia uhkia Suomeen, voidaan kiistatta todeta, että Suomen turvallisuuspoliittinen asema on vahvistunut. Se on vahvistunut EU-jäsenyyden kautta; Emu-ratkaisu ja Suomen siirtyminen yhteiseen rahaan muiden EU-maiden kanssa on lisännyt turvallisuutta. Baltian maitten Nato-jäsenyys on lisännyt turvallisuutta, niin kuin myöskin EU:n sisäinen integroituminen, EU:n muuttuminen yhä poliittisemmaksi. Ollaan monta mieltä siitä, onko tämä hyvä kehitys vai huono kehitys, mutta joka tapauksessa tämä on lisännyt Suomen turvallisuutta ja tämä on äärettömän tärkeä asia.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on ala, johon ei pidä sekoittaa puoluepolitiikkaa eikä myöskään oppositio—hallitus-politiikkaa. Siitä tulee vallita hyvin pitkä yksimielisyys, ja näin onkin, kun selonteko toteaa ne asiat, mistä tämä sali on pääasiallisesti aina ollut ja on myöskin yksimielinen. Peruslinjauksista Suomen turvallisuus- ja ulkopolitiikassa ollaan hyvin pitkälle yksimielisiä ja ne todetaan selonteossa: liittoutumattomuus, oma uskottava puolustus, aktiivinen toimiminen EU:ssa, alueellinen puolustus, yleinen asevelvollisuus, johdonmukainen ulkopolitiikka ja mahdollisuus liittyä Naton jäseneksi. Kaikista näistä olemme pitkälle yksimielisiä.

Mielestäni kuitenkin sana "liittoutumattomuus" voitaisiin jättää, ettei tarvitsisi käydä keskustelua siitä, olemmeko me taloudellisesti liittoutumattomia, olemmeko me poliittisesti liittoutumattomia, olemmeko me liittoutumattomia lainkaan. On aivan turha keskustella siitä. Liittoutumattomuus synnyttää jonkin verran erimielisyyttä keskusteluissa, ja tämä käsite voitaisiin hyvinkin poistaa tulevista selonteoista.

Suomen puolustuspoliittinen doktriini, oma uskottava puolustus, edellyttää tietenkin, että me varaamme riittävästi resursseja Maa-, Meri- ja Ilmavoimien kehittämiseksi. On pidettävä huolta siitä, että nämä saavat riittävästi määrärahaa ja myöskin siitä, että materiaalihankintoihin varataan rahaa, niin että voidaan vanhanaikaiset materiaalit korvata uusilla.

Herra puhemies! Ainoa asia, joka mielestäni tähän saakka on jonkin verran herättänyt erimielisyyttä, on maamiinoista luopuminen. Minun mielestäni eduskunnan puhemies, kenraali Hägglund ja osittain myöskin pääministeri ovat selkeästi todenneet, että tämä ei herätä niin laajaa vastustusta kansainvälisissä piireissä kuin aikaisemmin on annettu ymmärtää: että Suomea moitittaisiin siitä, että me emme ole Ottawan sopimukseen liittyneet. Argumentti on aikaisemmin ollut, että meitä moititaan. Argumentti on ollut myöskin se, että maamiinat vanhenevat ja on näin ollen yhdentekevää, poistetaanko ne muutamaa vuotta aikaisemmin kuin on suunniteltu.

Mutta kun on käynyt ilmi, ettei meitä laajasti moitita siitä, vaikka meillä on maamiinoja, kun on käynyt ilmi, että ne eivät koskaan vanhene, sytyttimet vanhenevat, mutta sytyttimet voidaan uusia, niin herää tietenkin kysymys, miksi olemme niin herkkiä pienelle kritiikille, että olemme valmiit heittämään 200—300 miljoonaa kankkulan kaivoon. Kun miinat ovat varastossa, ne eivät ole kenellekään vaaraksi. Onko meillä varaa luopua aseista, joiden arvo on 200—300 miljoonaa euroa?

Onkin herännyt kysymys, onko meidän itsetuntomme niin heikko, että aina kun ulkopuolinen moittii meitä tai esittää kiitosta, niin me olemme valmiit maksamaan siitä kovan hinnan. Tarkoitan tällä kiittämisellä sitä, että Suomi osallistuu rauhanturvaoperaatioihin ja muihinkin operaatioihin ulkomailla summalla ja määrällä, joka on EU-maista suhteellisesti ottaen kaikkein korkein. Mikään muu Euroopan unionin maa ei suhteellisesti sijoita tähän toimintaa niin paljon rahaa. Vuonna 2001 tämä raha, mitä käytimme, oli tuollainen 60 miljoonaa, vuonna 2002 se oli 70 miljoonaa, ja nyt se on noin 100 miljoonaa euroa.

Ruotsin panostus tähän on alle puolet siitä, mitä Suomi rauhanturvaoperaatioihin ja kansainväliseen toimintaan sijoittaa. Perustelu, minkä takia me olemme tähän aina lisänneet ja lisänneet rahaa, on ollut se, että meitä kiitetään siitä, että me olemme näin laajasti osallistuneet, mutta kysyn, tulevatko nämä kiitokset liian kalliiksi. Suomen osuus on 193 sotilasta per miljoona asukasta, kun Ruotsissa luku on 83, eli 83 sotilasta per yksi miljoona asukasta ulkomailla ja 192 tai 193 sotilasta per miljoona asukasta. Siinä on melkoinen ero. Minun mielestäni sille 10 tai 20 miljoonalle eurolle, joka näin säästyisi, löytyisi kyllä parempaa käyttöä.

Herra puhemies! Sellainen muu asia, joka jonkin verran huomiota ryhmässämme on herättänyt, on rauhanturvalain mahdollinen muuttaminen. On aivan oikein, että rauhanturvalakia voidaan ja on syytä muuttaa, mutta täytyy pitää kuitenkin huolta siitä, että eduskunta kaikissa tapauksissa tulee olemaan se elin, joka päättää operaatioihin osallistumisesta. En ole myöskään huomannut, että missään muussa puolueessa olisi toisenlaisia näkökantoja.

Jos varikkojen ja varuskuntien lakkauttaminen olisi tuotu selontekoon, niin kuin aikaisemmin, se olisi synnyttänyt melkoista keskustelua eduskunnassa ja olisi kyllä antanut oppositiopuolueille melkoisen aseen. Olen aivan varma siitä, että oppositio olisi jonkin verran siitä hyötynyt, (Ed. Pulliainen: Tämä on turvallisuuspoliittinen selonteko!) mutta kuitenkin — kuitenkin — pidän turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sellaisena alana, johon politiikkaa ei pidä sotkea, ja olen sitä mieltä, että oli viisasta, ettei sitä selontekoon tuotu, vaikkakin olisimme siitä poliittisesti hyötyneet.

Mielestäni olisi myöskin jonkin verran enemmän voitu käsitellä Venäjän kehitystä. Kyllä koko Euroopan unionin ja erityisesti Suomen on syytä huolehtia ja tehdä kaikkensa, jotta demokratian kehitys Venäjällä kulkisi oikeaan suuntaan, demokratia vahvistuisi ja Venäjä suuntautuisi enemmän länteen. Mutta jos se ei näin tapahdu, silloin tietenkin olisi tämäkin asia otettava huomioon ja heräisi kysymys, mikä olisi silloin sen vaikutus Suomen puolustuspolitiikkaan, tulisiko meidän silloin tehdä tarkistuksia.

Värderade herr talman! Säkerhets- och försvarspolitiken är ett område som skall vara fritt från partipolitik och också fritt från politik mellan regering och opposition. Säkerhets- och försvarspolitikens huvudsyfte och huvudändamål är att försvara detta land och detta folk och man kan nog säga att den uppgiften och det målet kommer tämligen tydligt fram i den här redogörelsen.

Det är ett faktum att Finland står inför nya utmaningar och nya hot. Utvecklingen har lett till att terrorismen ökat, risken för spridning av olika epidemier, organiserad brottslighet och så vidare är faktorer som vi bör ta i beaktande, men som inte direkt behöver beröra Finland och får inte heller ställa den centrala uppgiften, försvarandet av vårt land och försvarandet av detta folk, i skymundan.

Det är ett par, tre frågor som jag anser kunde ha fått en annan utformning i redogörelsen. Det är framför allt avskaffandet av landminorna eller personminorna. I och med att den kritik, som har riktats gentemot Finland har varit tämligen tam, borde den inte ha lett till att Finland så snabbt avskaffar minorna, i synnerhet när vår östra granne inte gör det. Det faktum att Finland deltar i operationer utomlands och i fredsbevarande uppgifter i en betydligt högre grad än exempelvis Sverige, som har 83 soldater per en miljon invånare utomlands och Finland 192 soldater per en miljon invånare, visar att Finland av alla EU-länder satsar mest på deltagandet i fredsoperationer och internationella uppdrag.

Jag tycker personligen att vi betalar ett för högt pris för den kritik vi har fått för att vi inte har avskaffat landminorna, jag tycker också att vi betalar ett högt pris för de tack som vi får ta till oss när vi tackas för den stora uppslutning som vi har i de här internationella fredsuppdragen och operationerna utanför vårt land.

Tony  Halme /ps (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston eduskunnalle nyt antamaa turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa on valmisteltu ja laadittu pitkään kuin aikoinaan Iisakin kirkkoa. Valmisteluun kuului muun muassa valtioneuvoston kanslian asettama turvallisuuspoliittinen seurantaryhmä, johon kuuluivat myös oppositiopuolueiden edustajat. Hallitukselle täytyy antaa tunnustus siitä, ettei se pyrkinyt pitämään selonteon valmistelua täysin sisäisenä asiana, vaan pyrki laajentamaan valmistelutyön myös oppositiossa olleisiin puolueisiin. Erilaiset näkemykset ovat tärkeitä niin selonteon valmistelussa kuin sen tultua eduskunnalle valiokuntakäsittelyyn. Perussuomalaisten mielestä mitään asioita ei tule pitää itsestäänselvyyksinä. Kaikki näkökannat tulee ottaa huomioon ja ennakkoluulottomasti tutkia sekä kuulla niistä asiantuntijalausunnot.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä suhtautuu joihinkin valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa otettuihin kantoihin kriittisesti. Emme kuitenkaan ole lyöneet emmekä halua lyödä kantojamme täysin lukkoon, ennen kuin olemme kuulleet valiokunnassa asiantuntijoiden näkemykset kyseisistä asioista perusteluineen. Haluamme, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisista ratkaisuista vallitsee eduskunnassa ja poliittisten puolueiden kesken mahdollisimman suuri yksimielisyys. Ennakkokantojen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että muutamat kysymykset saattavat muodostua sellaisiksi, ettei niistä pystytä pääsemään täydelliseen yksimielisyyteen.

Täällä eduskunnassa on puolueita ja kansanedustajia, joille muun muassa Suomen Nato-jäsenyys tuntuu olevan suuri toiveiden täyttymys. Perussuomalaisten mielestä tämä olisi maamme ulko- ja puolustuspolitiikan kannalta pahin mahdollinen vaihtoehto. Samoin lienee laita myös ajatellen Puolustusvoimien tulevaan kehitykseen saumattomasti liittyvää erityis- eli nopean toiminnan joukkojen kehittämistä ja mahdollista käyttötarkoitusta. Myös rauhanturva- tai rauhaanpakottamisoperaatioiden valtuuksista olemme jo perinteisesti olleet eri linjoilla kuin monet muut eduskuntaryhmät. Me haluamme painottaa näissä operaatioissa erityisesti YK:n roolia. Ihmettelemme myös varuskuntien lakkauttamishankkeita, joilla osa Suomesta jäisi sotilaalliseksi tyhjiöksi. Muutama sata helikopterilla laajalle alueelle lennätettävää erikoisjoukkosotilasta ei korvaa pysyvää joukko-osastoa ja varuskuntaa.

Arvoisa puhemies! Suomen ja koko Euroopan turvallisuusympäristö on merkittävästi muuttunut viimeisten 15 vuoden aikana. Kylmän sodan aikaisesta kahden suurvallan ja kahden voimaryhmittymän välisestä vastakkainasettelusta on siirrytty tilanteeseen, jossa maailmassa on käytännössä vain yksi merkittävä voimatekijä eli USA. Venäjästä tai uusista nousevista voimatekijöistä kuten Euroopan unionista tai Kiinasta ei ole vielä sen kilpailijaksi. Perussuomalaisten mielestä EU:n ei tule edes pyrkiä sotilaallisesti muodostamaan kilpailevaa voimatekijää USA:n ja Naton kanssa. Mielestämme Euroopan unionin tulee pysytellä pelkästään taloudellisena yhteenliittymänä eikä sen tule tavoitella omaa armeijaa tai pyrkiä kilpailemaan maailmanpoliisin tehtävistä USA:n kanssa.

Valtioneuvoston selonteossa pidetään vahvaa transatlanttista suhdetta tärkeänä sekä Euroopan että kansainväliselle turvallisuudelle. Samoin hallitus katsoo, että yhteistyö toteutuu yleismaailmallisen vastuun, yhteisten perusarvojen ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamisen hengessä. Ihmettelen hallituksen kyseistä ilmaisua, sillä mielestämme USA:n ja Naton suorittama Irakin valtaamisoperaatio ei millään muotoa noudattanut kansainvälisen oikeuden henkeä ja periaatetta, kuten tasavallan presidentti YK:ssa hiljan totesi. Päinvastoin operaatio rikkoi räikeästi kansainvälisen oikeuden periaatteita ja se suoritettiin ilman YK:n valtuutusta. Tämän valossa on varsin kyseenalaista lähentää Suomen turvallisuuspoliittista ratkaisua USA:n johtaman Naton kanssa. Mielestämme Suomen tulee mahdollisimman tiukkaan pysytellä irti kaikista sotilaspoliittisista liittoutumista ja perustaa oma turvallisuus- ja puolustuspoliittinen ratkaisunsa itsenäisen ja uskottavan puolustuksen varaan.

Liiallinen sitoutuminen niin EU:n mahdollisiin yhteisiin joukkoihin kuin Naton puitteissa toimiviin järjestelmiin johtaa ennen pitkää siihen, että suomalaiset joukot joutuvat osallistumaan erilaisiin operaatioihin ympäri maailmaa ja tätä kautta joutuvat varmasti osallistumaan myös varsinaisiin taistelutoimiin. Emme näe mitään syytä siihen, että suomalaisia sotilaita tulisi tapattaa maailman kriisipesäkkeissä, joihin maallamme ei ole osaa eikä arpaa. Kaiken lisäksi osallistuminen kriisipesäkkeissä tapahtuviin sotilaallisiin operaatioihin saattaa Suomen niiden maiden joukkoon, joista myös niistä alkunsa saaneet, omaa asiaansa kiihkeästi ajavat terroristiryhmät ovat kiinnostuneita. Tämä on kuin pään työntämistä kirppupesään katsoakseen, tarttuvatko kirput vai eivät.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa kiinnitetään kiitettävän paljon huomiota maamme turvallisuutta mahdollisesti vaarantavaan terroristitoimintaan. Tällä hetkellä lienee tilanne todellisuudessa se, että terrorismin uhka on huomattavasti sotilaallisia selkkauksia todennäköisempi vaaratekijä maamme sisäiselle ja ulkoiselle turvallisuudelle. Myös hallitus myöntää selonteossaan äsken mainitsemani vaaran, että suomalaiset voivat joutua iskun kohteeksi terroristiryhmien keskeisillä toimialueilla ja sitä kautta myös tuoda tuliaisina terrorismin kotimaahan.

Tähän kysymykseen liittyy saumattomasti Euroopan unionin kaavailema pakolaispolitiikka. Selontekoon liittyvä karttakuva kansainvälisen turvallisuuden ongelma-alueista tänä vuonna kertoo varsin selvästi sen tosiseikan, että kansainvälistä turvallisuutta vaarantavista kriisipesäkkeistä noin kaksi kolmasosaa sijoittuu niille alueille, joilla islamilaisuus on valtatekijänä tai pyrkii siihen asemaan pääsemään. Kun myös Euroopassa liikkuvista pakolaista valtaosa on peräisin kyseisistä maista, on käytännössä itsestäänselvää, että näiden pakolaisryhmien joukossa on myös terroristijärjestöjen riveihinsä värväämiä soluttautujia. Tästä ovat hyvänä esimerkkinä niin USA:n lentokonekaappaukseen osallistuneet henkilöt kuin useissa Euroopan maissa paljastuneet terroristiketjujen jäsenet. Meidän täytyy myös täällä syrjäisessä Suomessa olla jatkuvasti varuillamme maahamme mahdollisesti pakolaisina pyrkivien terroristien suhteen. Emme saa päästää Suomesta muodostumaan islamilaisten terroristien koteloitumispaikkaa, josta he mahdollisesti vuosien kuluttua kuoriutuvat liikkeelle toimeksiantoaan suorittamaan joko Suomeen, Eurooppaan tai muualle maailmaan.

Euroopan unionissa ollaan luomassa yhteistä turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa. Tarkoituksena on luoda eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä kolmansien maiden kansalaisten muuton sääntelyksi ja muuttovirtojen hallitsemiseksi. Kun kaiken lisäksi unionissa ollaan siirtymässä määräenemmistöön päätöksenteko-, maahanmuutto-, turvapaikka- sekä rajanvalvonta-asioissa, tulee tämä valitettavasti merkitsemään Suomen oman määräysvallan katoamista tältä osin. Kun tiedämme ne valtavat paineet, joita Eurooppaan kohdistuu maahanmuutto- ja pakolaisasioissa, on kyseinen tilanne maamme kannalta erittäin huolestuttava. Perussuomalaisten mielestä Suomi menemällä mukaan tähän yhteiseurooppalaiseen pakolaispolitiikkaan ja turvapaikkajärjestelmään käytännössä levittää kätensä ja toivottaa tervetulleeksi huomattavasti nykyistä suuremmat pakolaisvirrat. Tämä kehitys on jo nyt havaittavissa Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kiristettyä omaa pakolaispolitiikkaansa.

Pelkään pahoin, että muutaman vuoden kuluttua Suomeen tulevien pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrä tulee vähintään kymmenkertaistumaan nykyisestään. Voi vain kuvitella niitä kustannuksia ja ongelmia, joita maallemme koituu siitä, että Euroopan unionin yhteisen pakolaispolitiikan johdosta Suomi joutuu vuosittain ottamaan vastaan lähes 10 000 pakolaista. Jos asia on nyt jossain määrin ongelmallinen, tulee se silloin olemaan katastrofaalinen. Perussuomalaisten mielestä Suomen ei tulisi lähteä mukaan kaavailtuun EU:n yhteiseen pakolais- ja turvallisuusjärjestelmään. Meidän tulee voida itsenäisesti päättää, montako turvapaikanhakijaa tai pakolaista haluamme ottaa vastaan. Erittäin tärkeää on myös EU:n rajavalvonta, erityisesti uusien jäsenmaiden ja Välimeren rantavaltioiden osalta. Tehokkaalla valvonnalla voitaisiin estää laittomat maahantulijat EU:n alueelle.

Arvoisa puhemies! Selonteossa käsitellään laajasti myös köyhyyden, eriarvoisuuden ja taloudellisen kehittymättömyyden aiheuttamaa epävakaisuutta. Ongelma hyvinvoinnin epätasaisesta jakautumisesta on niin maanosien, valtioiden kuin kansakuntien asukkaidenkin välinen. Oman maamme osalta tulee pitää huoli siitä, ettei kukaan suomalainen tunne itseänsä täysin syrjäytetyksi ja yhteiskunnan ulkopuoliseksi. Meidän tulee jatkaa perinteisellä pohjoismaisella hyvinvointipolitiikalla, jossa valtiovalta viime kädessä turvaa jokaiselle kansalaiselleen ihmisarvoisen elämän. Emme saa päästää Suomesta muodostumaan yhteiskuntaa, jossa osa yksilöistä syrjäytyy täysin normaalista elämästä ja kokee ainoaksi vaikuttamiskeinokseen väkivaltaisen protestin.

Arvoisa puhemies! Maamiinoista näyttää muodostuneen Suomen puolustuspolitiikan kuumin kiistakysymys. Siihen ovat ottaneet tasavallan presidentin ohessa kantaa lukuisat eri tahot ja poliittiset vaikuttajat. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei voi ymmärtää asiasta noussutta kohua, jossa nostetaan esiin muun muassa maamiinojen siviileille aiheuttamat kärsimykset. Suomen maamiinat ovat turvallisesti varastoituina kalliobunkkereissa, joissa ne eivät voi olla vaarana siviileille. Ainoa vaara suomalaisista maamiinoista on maahamme tunkeutuville vieraille joukoille, joita varten maamiinat luonnollisesti on alun perin hankittukin.

Mielestämme Suomen ei tule hätiköidä liittymistä maamiinat kieltävään Ottawan sopimukseen. Hallituksen nyt valitsema, sinänsä hitaan etenemisen linja on oikean suuntainen, mutta vieläkin turhan nopea. Mielestämme Suomen tulee säilyttää maamiinat yhtenä puolustuksensa osatekijöistä siihen saakka, kun kaikki sotilaalliset suurvallat ja naapurimaamme ovat sopimukseen yhtyneet. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sekä USA:n että Venäjän tulee olla mukana sopimuksessa siinä vaiheessa, kun Suomi ryhtyy hävittämään miinojaan ja korvaamaan niitä muilla asejärjestelmillä. Meillä ei ole mitään syytä uhrata satoja miljoonia euroja maamiinat korvaavan asejärjestelmän hankkimiseen, mikäli vain muutamien kymmenien kilometrien päässä valtakunnan rajan takana on massoittain samoja aseita. Tämä on järjetöntä ja lyhytnäköistä.

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa käsitellään runsaasti Euroopan unionin laajentumista. Laajentumiskehitys nähdään Euroopan vakautta ja turvallisuutta lisäävänä tekijänä. Osaltaan tämä pitää luonnollisesti paikkansa, mikäli laajentumisen avulla voidaan myös nyt epävakaita alueita saada yhteiskuntakehitykseltään vakaampaan tilaan. Perussuomalaiset katsovat kuitenkin, että Turkin mahdollinen jäsenyys ei ole tämän tavoitteen mukainen hanke. Mielestämme Turkin ihmisoikeuspolitiikka ja sisäinen tilanne ovat vielä liian epävakaat maan liittymiselle Euroopan unionin jäseneksi. Muistutettakoon vielä, että perinteisesti tarkasteltuna Turkista vain pieni osa on Euroopan puolella ja suurempi osa siitä kuuluu Aasiaan.

Arvoisa puhemies! Puhemiesneuvostossa on käyty vilkasta keskustelua siitä, mihin valiokuntaan valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko tulisi lähettää. Perussuomalaiset pitävät täysin luonnollisena sitä, että eduskunnan puolustusvaliokunta tekee selonteosta mietinnön ja siitä pyydetään lausunto ulkoasiainvaliokunnalta.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Turvallisuus tämän päivän maailmassa on yhteinen ja jakamaton. Se on sitä maantieteeseen katsomatta ja se on sitä myöskin uhkien luonteeseen katsomatta. Turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö, jossa Suomikin sijaitsee, on tämän päivän maailmassa todellakin maailmanlaajuinen. On selvää tietenkin, että perinteinen Itämeren piiri ja meidän lähiympäristömme ja naapurimaamme ovat meille tärkeitä, ja tätä on myös tässä selonteossa käyty lävitse. Mutta tämän tarkasteleminen ei enää riitä, ja sen vuoksi tässä selonteossa on tämä laaja-alainen turvallisuuskäsite niin globaalina kysymyksenä kuin turvallisuusuhkien luonteen puolesta peruslähtökohtana.

Niin kuin selonteossa todetaan, perinteisen valtioiden välisen sodan uhka on vähentynyt ja väistynyt etenkin Euroopassa. Se ei ole tietysti kokonaan poistunut, ja aseellisia konflikteja on maailmassa jatkuvasti, mutta yhä useammin ja itse asiassa valtaosaltaan aseelliset konfliktit tänä päivänä ovat sellaisia, joissa osapuolena ei ole kahta valtiota. Usein on kysymys myös niin sanotuista epäsymmetrisistä konflikteista, usein konflikteista, jotka liittyvät heikkoihin tai hajoaviin valtioihin, etnisiin, uskonnollisiin, muihin ristiriitoihin tai joiden syinä ovat räikeät ihmisoikeusloukkaukset, joskus myös luonnonvarakonfliktit ja ympäristökriisit.

Kaikissa tällaisissa tilanteissa demokratian puute, ihmisoikeuksien loukkaukset, köyhyys, koetut nöyryytykset, ratkaisemattomien konfliktien jatkuminen, sen synnyttämä epätoivo ja näköalattomuus voivat synnyttää pakolaisuutta, turvapaikanhakijoita. Se luo myöskin erilaisille ääriliikkeille kasvualustaa, sellaisillekin, jotka käyttävät terrorismia keinonaan. Se voi myös lisätä eri tahojen, myös ei-valtiollisten toimijoiden, pyrkimyksiä joukkotuhoaseiden hankkimiseksi.

Tämän vuoksi kestävä maailmanlaajuinen turvallisuuspolitiikka, sellainen kuin Euroopan unionin turvallisuusstrategia ja sellainen, jota Suomi tukee ja haluaa olla mukana harjoittamassa, ei voi perustua vain, eikä edes ensisijaisesti, sotilaalliseen voimapolitiikkaan. Itse asiassa on todettava, että yksipuolinen luottamus sotilaalliseen voimaan saattaa sellaisenaan olla myös tietynlainen turvallisuusuhka. Toki monet uhat, kuten terrorismin vastaiseen toimintaan osallistuminen, edellyttävät tarvittaessa myös valmiuksia sotilaalliseen voimankäyttöön. Mutta yhä useammin on kysymys sellaisista turvallisuusuhkista ja sellaisesta konfliktien ennalta ehkäisystä, jossa sotilaallisella voimankäytöllä on hyvin vähäinen osuus tai jossa sellaista ei lainkaan ole.

Toinen keskeinen johtopäätös, joka selonteossa myös korostuu turvallisuuspolitiikan lähtökohtana, on se, että kaikki ne uudentyyppiset ja myös perinteiset turvallisuusuhat, joita selonteossa käydään lävitse, edellyttävät mahdollisimman laajaa monenkeskistä yhteistyötä, jotta ne voitaisiin torjua.

Turvallisuuspolitiikka on jatkumo, joka käsittää niin kriisien ja konfliktien ennaltaehkäisyn, sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan keinojen käytön ja konfliktien jälkihoidon. Kun tätä arvioidaan, on muistettava, että selontekoakin tulee lukea osana laajempia hallituksen linjauksia, joihin sisältyvät hallituksen jo käsittelemät ja hyväksymät kehityspoliittinen ohjelma, eduskunnassa käsiteltävänä oleva ihmisoikeusselonteko, sisäisen turvallisuuden ohjelma ja myös muut valmisteilla olevat asiakirjat kuten globalisaation hallintaan keskittyvä toimintaohjelma.

Keskeinen väline Suomen laaja-alaiselle turvallisuuspolitiikalle on tietenkin jäsenyys Euroopan unionissa. Euroopan unioni ei ole sotilasliitto, mutta se on turvallisuusyhteisö sillä tavoin kuin selonteossakin asiaa käydään lävitse. Uusi perustuslakisopimus tulee myös edelleen korostamaan tätä piirrettä.

Tässä yhteydessä on pakko todeta, että tämä ei näytä olevan aivan selvää kokoomukselle, mitä EU:n turvallisuuspoliittinen luonne oikeastaan on. EU-asiantuntijana esiintyvä Euroopan parlamentin jäsen, kokoomuslainen, kertoo hyvinkin moittivaan sävyyn, mitenkä hallitus on ollut vesittämässä Euroopan unionin turvatakuita, ja taas nyt ed. Katainen sanoo, että lopulta hallitus hyväksyi puheenjohtajamaan esityksen sellaisenaan. Minusta kokoomuksen kannattaisi ensin sisäisesti selvittää, mitä mieltä se on faktoista, ja vasta sen jälkeen jatkaa keskustelua siitä, mitä ne tarkoittavat.

Suomi oli tässäkin asiassa aktiivisesti mukana vaikuttamassa hallitustenvälisessä konferenssissa ja neuvotteluissa ja vaikutti siihen, että nämä artiklat saivat sellaisen muodon, täsmennetyn alkuperäisestä ehdotuksesta, jolla saavutettiin kaksi tärkeätä asiaa. Ensimmäinen on se, että Euroopan unionin yhtenäisyys näillä artikloilla säilyy. Kenelläkään ei ollut mitään tarvetta niistä hakea poikkeamia, jollainen oli neuvotteluissa ilmassa. Toinen seikka, vähemmän korostettu, mutta jotka ehkä kannattaa huomata, on se, että myös tämän käsittelyn seurauksena vältettiin sellainen yksi mahdollinen ongelmakohta, joka olisi voinut vaikuttaa transatlanttisiin suhteisiin.

Suomi siis tukee voimallisesti yhteisön ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämistä ja vahvistamista sekä siihen liittyen Euroopan yhteisön turvallisuus ja puolustuspolitiikan kehittämistä. Euroopan unioni on hyväksynyt viime joulukuussa turvallisuusstrategian, jossa korostuu kansainvälisen oikeusjärjestyksen vahvistaminen; siinä korostuu tehokas monenkeskisyys; siinä korostuu strateginen kumppanuus sekä transatlanttisissa suhteissa että naapuruuspolitiikassa, jossa Euroopan unioni pyrkii laajentamaan turvallisuuden ja vakauden aluetta ympäristössään; siinä korostuu panostus konfliktien ennaltaehkäisyyn sekä konfliktien syihin puuttumiseen, niiden purkamiseen. Siinä myöskin samanaikaisesti näkyy se, millä tavoin unioni on kehittämässä tarpeellisia erilaisia välineitä tämän turvallisuusstrategiansa tueksi.

Euroopan unionihan on ainutlaatuinen yhteisö siinä, että sillä on jo käytössään laajempi valikoima keinoja juuri konfliktien ennaltaehkäisystä, taloudellisista, kauppapoliittisista keinoista siviilikriisinhallintaan ja myös sotilaalliseen kriisinhallintaan, laajempi valikoima kuin yhdelläkään toisella kansainvälisellä yhteisöllä. Kaikkia näitä välineitä, niin kuin tässä selonteossakin käydään lävitse, on syytä edelleen kehittää, ja nyt erityisen ajankohtainen on sotilaallisen kriisinhallinnan, joka on siis jo olemassa oleva osa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, vahvistaminen nopeaan toimintaan kykenevien joukkojen varaamisella unionin operaatioiden käyttöön.

Tähän selontekoon sisältyy hallituksen jo aiemminkin ottama selvä poliittinen kanta siitä, että Suomi haluaa olla mukana näiden nopean toiminnan joukkojen kehittämisessä, mutta tässä ei ole vielä ollut mahdollista mennä enempiin yksityiskohtiin sen vuoksi, että neuvottelut näistä yhteistyökumppaneista ja tämän yhteistyön yksityiskohdista ovat parhaillaan käynnissä ja vielä avoinna. Mutta olemme myöskin niistä tietenkin koko ajan valmiita eduskunnalle informoimaan, mutta selonteon osa se ei ole tästä syystä voinut olla.

Tähän selontekoon sisältyy myöskin Nato-yhteistyötilanteen läpikäyminen, Naton kumppanuusyhteistyön korostaminen ja sen toteaminen, että niin sanottu Nato-optio edelleen on mahdollinen ja se säilyy. Me voimme sen halutessamme ottaa käyttöön, mutta se riippuu, paitsi tietysti meidän omasta päätöksenteostamme ja arvioinnista myös siitä, millä tavoin Nato ja ylipäätänsä laajempi turvallisuuspoliittinen tilanne kehittyy. Kun ei ole näköpiirissä syitä, miksi optiota tulisi nyt käyttää, on tämä hallituksen peruslinjaus sellaisena, kuin se on myös jo aiemmissa yhteyksissä eduskuntapuolueiden hyväksymänä, edelleenkin kestävä ja perusteltu.

Tätä on joissain yhteyksissä luonnehdittu odota ja katso -politiikaksi. Se ei välttämättä ole tässä suhteessa mikään väärä nimike, mutta haluan torjua sen ikään kuin passiivisen, kielteisen värityksen, joka tälle on yritetty antaa, koska Suomen turvallisuuspolitiikka on aktiivista. Se on mukanaoloa kansainvälisen monenkeskisen yhteistyön kehittämisessä, se on mukanaoloa siihen tarvittavien välineiden ja valmiuksien kehittämisessä, se on Euroopan yhteisön ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista, se on kumppanuusyhteistyötä Naton kanssa, ja siihen sisältyy myös oman puolustuksemme kehittäminen sillä tavoin, että voimme tarvittaessa osallistua myös laajenevaan kansainväliseen kriisinhallintayhteistyöhön, joka tässä selonteossa laajasti käytyjen analyysien perusteella on nimenomaan keskeistä myös meidän turvallisuuspolitiikassamme.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Herra puhemies! Suomi ylläpitää ja kehittää sotilaallisesti liittoutumattomana maana puolustuskykyään turvallisuusympäristöään ja sen muutoksia seuraten. Suomen puolustuskyky mitoitetaan siten, että koko maata puolustetaan. Tätä varten ylläpidetään yleistä asevelvollisuutta ja puolustus rakennetaan uudistuvan alueellisen puolustusjärjestelmän pohjalle.

Selonteon päätösten toteuttaminen merkitsee Puolustusvoimille jälleen isoa tehtävää, isoa haastetta. Muutokset on nyt kuitenkin niin harkittu, että ne jättävät tulevaisuudessa useitakin vaihtoehtoja jatkoaskelten päättämiseen ja ottamiseen, jos niin joskus halutaan.

Puolustusvoimien alueorganisaatiota ja johtamis- ja hallintojärjestelmää uudistetaan sovittamalla yhteen sotilaalliset vaatimukset ja yhteiskunnalliset näkökohdat tasapainoisella tavalla. Tulevaisuudessa on tehtävä parempia asioita eikä vain paremmin nykyisiä asioita. Tämä koskee niin kansallista puolustusta kuin kansainvälistä toimintaakin, jotka tukevat ja täydentävät toisiansa. Näistä tekijöistä muodostuu uskottavuus niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Nyt esitetty Puolustusvoimien rakenne toimii sekä rauhan että kriisin aikana. Malli kunnioittaa reservillemme läheisiä sotilaspiiri- ja sotilaslääniperinteitä ja on näin omiaan ylläpitämään vahvaa maanpuolustustahtoa. Se takaa myös riittävän sotilaallisen läsnäolon eri puolilla maata, jokaisessa maakunnassa. Maltillinen mutta suunnaltaan selkeä uudistus antaa niin reserviläisille kuin muullekin siviiliyhteiskunnalle aikaa sopeutua uuteen järjestelmään. Myös perustettavat maakuntajoukot osana Puolustusvoimien alueellisia joukkoja vahvistavat paikallispuolustusta.

Alue-esikuntien määrä vähenee viidestätoista seitsemään. Melko vastikäänhän se väheni kolmestakymmenestä viiteentoista. Seitsemän sotilasläänin malli jättää liikkumavaraa joukko-osastotarkastelulle. Tämä liikkumavara mahdollistaa voimavarojen vapauttamisen tarvittavalla tavalla myös tulevaisuudessa. Varuskuntien lakkauttaminen ei siitä huolimatta ole itsetarkoitus. Puhun mieluummin asevelvollisten koulutusorganisaation kehittämisestä. (Ed. Jaakonsaari: Mitä? Sitä hienoa sanaa ei ymmärretty!) Kun myös säästöjä halutaan ... — Puhun mieluummin asevelvollisten koulutusorganisaation kehittämisestä; jokainen sana on suomea. — Kun myös säästöjä halutaan, kustannusrakenteen armoton tarkastelu nousee avainasemaan.

Mitä siis joukko-osastorakenteelle tulisi tehdä ja missä aikataulussa? Tähän kysymykseen vastaamiseen tarvitaan aikalisä. Asevelvollisten koulutusorganisaatiota ja joukko-osastorakennetta koskevat kehittämistoimet ehditään kyllä toteuttaa jatkossa joko puolustushallinnon omilla päätöksillä tai valtioneuvostotietä käyttäen, mikäli asiat sitä edellyttävät. Niin tai näin, eduskunta sanoo sanansa niistäkin.

Joukko-osastojen rationalisointi herättää tunteita. Tälläkin kertaa selonteon laatiminen on osoittanut, että alueelliset kysymykset nostattavat voimakkaita intohimoja. Maamme puolustusta ei voida rakentaa yksittäisten vaalien ja melko kapeiden alueellisten intressien varaan. Selontekotyössä on lähdetty ja täytyy lähteä kestävästä kokonaisuudesta. Tältä kannalta selonteko on sotilaallisesti pätevä ja kokonaisuutena tasapainoinen. Se on sitä paitsi ainoa tapa ylläpitää uskottavaa kansallista puolustusta.

Maavoimaesikunnan eriyttäminen ja puolustushaarojen saumatonta yhteistoimintaa tukevan joint-kyvyn luominen Pääesikuntaan on historiallinen hanke. Henkilömäärältään kutakuinkin puolittuvan Pääesikunnan organisaatiotarkistus on esikuntaa runsaasti työllistävä hanke. Samaan aikaan kehitetään valtionjohdon tarvitsemaa tilannekuvaa, jonka senkin pitkälti tuottaa puolustushallinto jatkossa. Lisänä on uusien uhkakuvien edellyttämien yhteistoimintamekanismien kehittely, esimerkiksi terrorismin torjuntaan liittyvä yhteistoiminta sisäasiainministeriön kanssa.

Uusi johtamis- ja hallintojärjestelmä ja sen toimeenpano voidaan nähdä perustellusti puolustushallinnon rakenneuudistuksen ensiaskeleena, pitkänä askeleena näinä aikoina. Siinä riittää töitä. Joukko-osastouudistus olkoon seuraava askel.

Terrorismin torjunnassa sekä muihin niin sanottuihin uusiin uhkiin vastattaessa Puolustusvoimat tukevat muita viranomaisia virka-apujärjestelyillä. Tätä varten selvitetään yhteydenpitotarpeet siviilisektorin kanssa. Lisäksi varmistaudutaan siitä, että virka-apujärjestelyt ovat tilanteisiin nähden sopivat ja toimivat. Uusia turvallisuusviranomaisia ja -laitoksia ei tarvita. Sen sijaan tarvitaan näiden välillä parempaa yhteistyötä.

Arvoisa puhemies! Laajaksi turvallisuusyhteisöksi muotoutunut Euroopan unioni on monin tavoin keskeinen tekijä Suomen turvallisuuden kannalta. Suomi toimii johdonmukaisella tavalla EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistamiseksi osallistuen täysimääräisesti sen kehittämiseen ja toteuttamiseen. Näissä puitteissa kehitämme kykyjämme ja valmiuksiamme osallistua EU:n kriisinhallintaan mukaan lukien kehitteillä olevat nopean toiminnan joukot. Samalla kehitämme edelleen hyvin toimivaa yhteistyötä Naton kanssa osallistumalla rauhankumppanuustoimintaan ja EU—Nato-yhteistyöhön. Suomi seuraa Naton uudistumista, sen toimintakyvyn kehitystä ja kansainvälistä merkitystä. Nato-jäsenyyden hakeminen säilyy Suomen mahdollisuutena jatkossakin.

Suomen puolustusvoimien osallistumisesta kansainväliseen toimintaan päätetään aina kansallisesti ja niin, että siinä presidentti, hallitus ja eduskunta ovat kaikki mukana. Tulemme säilyttämään kutakuinkin nykyisen osallistumistasomme: kouramittana noin 100 miljoonaa euroa ja noin 1 000 rauhanturvaajaa vuosittain. Tämä on kestäväksi osoittautunut taso, eikä sillä osteta sinänsä mitään.

Kansainväliseen kriisinhallintaan osallistuessaan Suomi panostaa nykyisten kykyjen lisäksi erikoistumista edellyttävien kykyjen ja yksiköiden kehittämiseen. Tässä otetaan ensisijaisesti huomioon kansainvälisen kriisinhallinnan kannalta keskeiset tarpeet sekä suomalainen osaaminen korkean teknologian, laadun ja ammattitaidon hallinnassa. Vahvistuvana suuntana kansainvälisessä toiminnassa on juuri tällainen kapea-alainen ja hyvin korkeatasoinen erikoiskykyajattelu. Tavoitteena on nostaa osaamisen tasoa, siis laatua määrän sijaan. Tästä esimerkkinä olkoon Bosnian EU-johtoinen Althea-operaatio, johon Suomi tarjoaa johtamis- ja viestijärjestelmäosaamistaan. Tällä alallahan meillä on vankkaa näyttöä Kosovon Nato-johtoisesta Kfor-operaatiosta.

Tavoitteenamme kaikessa kansainvälisessä toiminnassa on kotimaan puolustusta vahvistava lähtökohta. Ulkomailla hankitut kokemukset antavat aina uutta oman puolustuksemme kehittämiseen. Tässä on ehkä osittain vastausta myös ed. Kalliksen täällä esittämään aiheelliseen, perusteltuun kysymykseen. Monenkeskisen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön rinnalla, totta kai, vaalitaan perinteisiäkin, hyviä kahdenvälisiä yhteistyösuhteita niin naapureihin kuin suurvaltoihinkin.

Arvoisa puhemies! Noin kolmannes puolustusbudjetista pyritään jatkossakin suuntaamaan puolustusmateriaalihankintoihin. Tämä on eurooppalaisittain hyvää tasoa, ja se vahvistaa tosiasiana puolustuksemme uskottavuutta. Hankinnat on suunniteltava jatkossa huolella, sillä uuden teknologian puolustusmateriaali on entistä kalliimpaa ja materiaalin hankintahinta muodostaa enää vain noin kolmasosan materiaalin elinjakson kustannuksista.

Puolustusministeriön hallinnonalan määrärahat on määrä mitoittaa vuosien 2005—2008 menokehyksen mukaisesti. Sama reaalinen taso pysytetään vuosien 2009—2012 välisenä aikana. Ennakoimattomat kustannusmuutokset arvioidaan erikseen suunnittelukauden kuluessa normaalin budjettikäsittelyn yhteydessä. Koska rakenteelliset uudistustoimenpiteet alkavat vaikuttaa voimalla vasta vuodesta 2008 lähtien, vähennetään Puolustusvoimien toimintamenojen kasvupaineita vuosien 2005—2007 välillä hallinnonalan sisäisillä omilla toimenpiteillä. Vuosien 2008—2012 rakenteellisten toimenpiteiden tavoitteena on saattaa toimintamenot, jotka ovat huimassa kasvupaineessa, huimassa kasvusuunnassa, vuoden 2004 tasolle keskimäärin 50 miljoonan euron vuotuisin säästöin. Tämä edellyttää pysyviä säästöjä henkilöstömenoissa ja kiinteistömenoissa.

Merkittävän mahdollisuuden antaa yksin se, että vuoteen 2012 mennessä puolustushallinnon 17 000 henkilöstä puolet siirtyy eläkkeelle. Johtamis- ja hallintojärjestelmän uudistuksella ja muilla toimenpiteillä vähennetään Puolustusvoimien henkilöstöä noin 1 200 henkilöllä vuoden 2012 loppuun mennessä. Tämän lisäksi kohdennetaan Puolustusvoimien kehittämisohjelmiin nykyisistä tehtävistä vähintään 500 henkilötyövuotta. Puolustusvoimien henkilöstöä supistettaessa pyritään hyödyntämään ensisijaisesti poikkeuksellisen voimakasta luonnollista poistumaa ja ylipäätäänkin tullaan noudattamaan, kuten tähänkin saakka, hyvän työnantajan periaatteita.

Eduskunta on selonteko selonteolta paaluttanut puolustuksen lähtökohdaksi yleisen asevelvollisuuden. Kun tarkkaan miettii, siihen perustuu koko Puolustusvoimien toiminta. Se sopii meille palkka-armeijoita paremmin, koska se on tehokas, halpa ja yhteiskuntaa kiinteyttävä järjestely. Jotta voisimme tulevaisuudessakin tukeutua yleiseen asevelvollisuuteen, varusmiespalvelusta suorittavien sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan, sen tukemiseen, kannattaa jatkossa kyllä kiinnittää huomiota eräitten muitten toimenpiteitten ohella.

Arvoisa puhemies! Laajan poliittisen yhteisymmärryksen tavoittelu on ollut leimallista tälläkin kertaa selonteon valmisteluissa. Oppositio on osallistunut rakentavasti Kalliomäen—Ranta-Muotion ryhmässä konsensuksen hakemiseen. Todettakoon tämä tunnustuksella. On toivottavaa, että konsensuksen periaate ja perinne pitää myös jatkossa.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on valtaosaltaan ollut kuin yhdestä puusta veistettyä. Muutamia kysymyksiä, jotka ovat vähän eri sävyasteella nousseet esille, tähän poimin.

Aika monessa puheenvuorossa on viitattu rauhanturvalain muutostarpeeseen. Sitä tullaan käsittelemään siinä vaiheessa, kun nähdään millä tavalla myös tämä EU:n kriisinhallintatoiminta ja nopean toiminnan joukkojen kehitys tapahtuu. Silloin, kun on kyse voimankäyttövaltuuksista, joiden selvää laajentamista kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa esitettiin ja toivottiin, on kyse niin sanotun kuolettavan voimankäytön rajoista ja on järkevää erittäin harkiten arvioida se, minkä tasoisiksi nämä voimankäyttövaltuudet asetetaan. Myös tämä kysymys mandaatista kannattaa harkita tarkkaan. Tässä useammassakin puheenvuorossa tuli esitys siitä, että pelkkä EU-mandaatti riittää. Saattaa olla, mutta ei kannata tehdä sitä sillä asenteella, niin kuin kokoomuksen puheenvuorossa sanotaan, että ei voi jättää YK:n turvaneuvoston varaan näitä päätöksiä, koska EU:kin lähtee pääsääntöisesti, voimakkaasti alleviivaten siitä, että mennään YK-johtoisesti, haetaan laajemman kansainvälisen yhteisön tuki näille toiminnoille. Saattaa olla, että tulee tilanteita, joissa YK ei nopeasti kykene päätöksentekoon, mutta meidän on hyvin tarkkaan arvioitava ja analysoitava se, tarvitaanko tässä muutoksia. Tietoisesti emme tuoneet näitä kysymyksiä tähän selontekoon, koska ne voidaan käsitellä erikseen; ne saavat kaiken ansaitsemansa huomion myös silloin.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa todettiin, että Natosta ei voi päättää tällä vaalikaudella. Tässä selonteossa tehdään ne päätökset, joita tässä selonteossa esitetään: määritellään meidän toimintalinjamme ja yhteistyösuuntamme, ja kulloinkin tehty päätös on voimassa.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei kannattaisi menetellä niin, että nyt tehdään yksi päätös, mutta sitten sanotaan, että seuraavalla vaalikaudella se muuttuu. Kulloinkin tehdään päätös, joka on voimassa. Se tehdään siihen tilannearvioon perustuen, joka kulloinkin on olemassa. Samaan johdonmukaisuuteen tietysti toivoisi, että Suomi pysyy myös tässä vaikeassa jalkaväkimiinakysymyksessä, jossa me olemme linjanneet toimintamme 1997 ja 2001. Olemme antaneet selvän viestin Suomesta siitä, mikä on meidän tavoitteemme. Nyt tässä selonteossa määritellään tämän tavoitteen konkreettinen toteutustapa, tehdään päätökset, aikatauluja ja tehdään päätökset myös sen toteuttamisen edellytyksistä turvaten maan puolustuskyky kaikissa olosuhteissa. Missään vaiheessa ei synny aukkoa puolustuskykyyn. Tämä ratkaisu on haettu tästä näkökulmasta.

Vasemmistoliiton puheenvuorossa siteerattiin selontekoa, että Suomeen ei kohdistu laajamittaisen hyökkäyksen uhkaa. Sitten kysyttiin, miksi siihen sitten varaudutaan. Puolustuksen ylläpitäminen on aina myös ennalta ehkäisevää toimintaa. Kun on olemassa puolustuskyky, se itsessään ennaltaehkäisee myös uhkien muodostumista. Mutta on myös toinen näkökulma. Puolustuskyvyn synnyttäminen edellyttää usein vuosikymmenten mittaisia investointeja, niin kuin näistä hankintaohjelmista nähdään. Monet hankinnat tehdään 20—30 vuoden mittaisiksi, niihin pitää kouluttaa varusmiesikäpolvi toisensa jälkeen. Tätä pitää tehdä pitkäjänteisesti, jotta sitten kykyä on, jos sitä joskus tarvittaisiin.

Kysymykseen siitä, kenen kanssa nopean toiminnan joukkoja valmistellaan ja mitä niillä tehdään, itse asiassa ulkoministeriö vastasi tähän, että neuvotteluja käydään. Olemme julkisuuteen sanoneet muun muassa sen, että ensi sijassa pyrimme Ruotsin kanssa yhteistyöhön, mutta emme ole rajanneet muitakaan yhteistyön muotoja ulospäin. Näissä on kyse neuvotteluista, joissa on myös muita osapuolia. Julkistaminen ei ole yksin meistä kiinni ja meidän asiamme. Ymmärtääkseni eduskunnan valiokuntia on informoitu niin hyvin kuin tämän hetkisestä neuvottelutilanteesta tiedetään ja näin tullaan menettelemään jatkossakin. Myös tämän osalla tehtiin tietoinen valmisteluun liittyvä linjanveto selontekoa valmisteltaessa, että kun selontekoa tullaan käsittelemään eduskunnassa varmaan puolisen kuukautta ja se piti jossain vaiheessa, ikään kuin sen sisältö, päättää, todettiin, että nopean toiminnan joukkojen valmistelu on tästä erillinen prosessi, jota valmistellaan erikseen ja informoidaan eduskuntaa ja tarvittavia päätöksiä tehdään. Tässä samoin kuin rauhanturvalain mahdollisessa muutostarpeessa eduskunnalla on rooli erikseen.

Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa korostettiin erityisesti siviilikriisinhallinnan merkitystä. Niin tekee myös hallitus tässä selonteossa. Se on ala, jolla ylipäätään koko kansainvälisen yhteistoiminnan pitää vahvistaa omaa toimintaansa, mutta pitää myös nähdä se, että usein siviilikriisinhallinnan aloittaminen edellyttää sitä, että tilanne alueella on ensin sotilaallisella kriisinhallinnalla vakautettu. Kosovossakaan siviilikriisinhallinta, YK:n operaatiot eivät voisi toimia, ellei siellä samanaikaisesti olisi sotilaallista vakauttamisoperaatiota. Nämä kytkeytyvät toisiinsa, ne eivät ole toistensa vaihtoehtoja.

Rauhanturvakulujen kohdalla, mihin kristillisdemokraattien ryhmäpuhuja kiinnitti huomiota, se kuvaus tästä määrärahojen noususta, joka oli viimeiseltä kolmelta—neljältä vuodelta, ei ehkä anna tästä kasvuvauhdista oikeaa kuvaa, koska vuosina 1999—2000 käytimme lähes 100 miljoonaa euroa. Vuosittainen summa riippuu operaatioiden suuruudesta. Viime vuosille tullut suuri, välillä yli 700 miehen panostus Kosovoon on lisännyt tätä summaa korkealle, mutta hallituksen lähtökohta on ollut se, että tämä noin 100 miljoonan euron vuositaso on se, missä pitkällä tähtäimellä pitää pysyä. Välillä se menee alle, välillä saattaa mennä joillakin miljoonilla ylitse.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerille, jos kuuntelitte puhettani, niin kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa korostettiin vahvasti YK:n roolia kriisinhallinnassa ja ylipäänsä globaalin turvallisuuden vahvistamisessa. Mutta me emme hyväksy sitä, että YK:n turvaneuvosto lamaantuessaan, siis epäonnistuessaan tehdä päätöksiä inhimillisen kriisin kynnyksellä, lamauttaa myös EU:n kriisinhallintakyvyn. Tästä syystä me esitimme, että Suomelle tulisi riittää EU-mandaatti sotilaallisen kriisinhallinnan toiminnassa. Tästä meillä on äärettömän huonoja esimerkkejä siinä, että Kiina pystyi estämään esimerkiksi Makedonian operaation tai YK:lta ei tullut mandaattia Kiinan vastustuksen vuoksi. Tämän ei tulevaisuudessa tulisi olla mahdollista nimenomaan EU:n puitteissa. Mitä ulkoministeri totesi tästä kokoomuksen linjasta, niin se nyt on varmasti kaikille ollut aivan selvä. Kuten itsekin muistatte, täällä käytiin kiistaa EU:n sitovista turvatakuista, teidän omasta puolueestannekin käytettiin varsin merkittävältä taholta puheenvuoroja, joissa kyseltiin, mitä vikaa turvatakuissa on. Loppujen lopuksi hallitus hyväksyi Italian toisen esityksen, elikkä tätä me olemme peräänkuuluttaneet.

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ryhmäpuheenvuorokierroksen jälkeen ei oikein tiedä, kummasta pitää olla enemmän huolissaan, hallituksen linjasta vai tiettyjen hallituspuolueiden linjasta täällä eduskunnassa. Kyllä ed. Juhantalon ryhmäpuheenvuoro oli sen verran yllättävä, että harvoin olen niin kaukana nykyaikaisesta ajattelusta ja laajasta turvallisuuskäsityksestä olevaa kantaa kuullut, että kyllä tuli vitamiinivaje välittömästi.

Mutta pääministerille sen verran, että jos on ollut tietoinen ratkaisu, että tietyt Euroopan unionin yhteiseen toimintaan liittyvät pitkävaikutteiset linjaratkaisut on jätetty tästä selonteosta ulos — viittasitte rauhanturvalakiin ja toisaalta sitten niihin kysymyksiin, kuinka tätä nopean toiminnan kykyä Suomessa kehitetään — niin mitä roolia selonteolla sitten enää on, jos näitä keskeisiä tulevaisuuteen vaikuttavia kysymyksiä ei siinä käsitellä. Onko todellinen tarkoitus se, mikä ed. Juhantalon ja keskustan kannasta tuli, että tällä selonteolla vain kiinnitetään reaalisesti puolustusvoimien rahat tiettyyn kehykseen vuoteen 2012 asti ja kaikki muu laajaan turvallisuuteen, uusiin uhkakuviin ja ylipäätänsä maailman nopeaan muutokseen vastaaminen jää pelkän retoriikan asteelle? Sitten lopputuloksena on se, että pätkittäin (Puhemies: Aika!) vain näitä EU-asioita normaalin päätöksentekomenettelyn kautta käsittelemme.

Erkki  Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa selonteossa ei uhkien luettelo ole todellakaan liian lyhyt, mutta kiinnitän huomiota yhteen ainoaan virkkeeseen, jonka merkitystä ei oikeastaan katsota aiheelliseksi käsitellä ollenkaan. Se on sivulla 53 oleva virke, jossa lukee: "EU:n riippuvuus Venäjältä saatavasta energiasta kasvaa." Siis toisin sanoen tunnustetaan yhdessä virkkeessä se, että Euroopan unionin alueella ei ole vähänkään pitemmällä aikavälillä riittävästi fossiilisia energianlähteitä eikä toimivaa uusiutuvan energian lähteitten järjestelmää. Todetaan, että riippuvuus Venäjästä kasvaa, mutta ei sen turvallisuuspoliittista merkitystä arvioida pätkänkään vertaa. Sama tulee esille sivulla 117, jossa sitten Suomen kohdalla todetaan vaan, että kaksitoista kuukautta polttoainevarastot ja sillä sipuli eikä sanota, mistä ne otetaan.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa on tavallaan kaksi linjaa, jotka ovat käyneet puheenvuoroissa hyvin esille. Toisaalta se, että Suomi haluaa olla aktiivinen, kansainvälinen toimija ja samalla panostaa Suomen omaan puolustukseen. Meitä poliitikkoja on kuitenkin opetettu tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana, että pitäisi pystyä kuitenkin priorisoimaan, varsinkin kun tästä selonteosta käy kuitenkin ilmi se, että joukko-osastoja, varikkoja, virkoja on vähennettävä tuntuvasti eli painopiste siirtyy sittenkin kansainväliseen toimintaan. Miksi näitä asioita ei analysoida tarkemmin juuri näitten uusien uhkien edessä, koska se on minusta yleisen maailmankuvan ja tietoisuuden kannalta tärkeää?

Kokoomukselle haluaisin sanoa, että te olette jatkuvasti käyttäneet miinakysymyksissä sitä argumenttia, että ei ole mitenkään syytä olla huolestunut, mitä meistä ulkomailla ajatellaan. Ei tietenkään. Mutta siitä on syytä olla huolestunut, jos Suomen politiikka ei ole johdonmukaista. Suomi on johdonmukaisesti ajanut miinojen täyskieltoa, sen takia on erittäin (Puhemies koputtaa) tärkeää, että nyt on hallitus päässyt tähän ratkaisuun. Kysymys on (Puhemies koputtaa) johdonmukaisesta politiikasta. Ei siitä, mitä meistä ajatellaan.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa käytetään termiä sotilaallinen liittoutumattomuus. Täällä ovat jotkut kritisoineet tämän termin käyttöä. Turvallisuuspoliittisessa seurantaryhmässä ei haluttu tällä liittoutumattomuus-termillä spekuloida, mutta ymmärsin, että siellä oli täysi yksimielisyys siitä, että Suomi on taloudellisesti, poliittisesti liittoutunut maa, mutta sotilaallisesti liittoutumaton, eli turvaryhmän kanta on täysin linjassa tämän hallituksen esityksen kanssa. Sitten olisin sisäisen turvallisuuden rahoituksesta kysynyt. Ainakin julkisuudessa on ollut arvioita, paljonko siihen tarvitaan, ja ymmärtääkseni hallituksella on suunnitelmia, että tämä sisäisen turvallisuuden ohjelma toteutetaan lähivuosina tietyllä rahamäärällä.

Bjarne  Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En halua kyllä sellaista mainetta, että vastustaisin osallistumista kansainvälisiin operaatioihin, mutta kun tiedän, miten vaikeata on saada joskus 5 miljoonaa siihen tarkoitukseen, 20 miljoonaa tähän tarkoitukseen, ja kun Suomi suhteellisesti kaikista EU-maista panostaa eniten tähän, niin kysyn: Eikö voisi tässä selonteossa todeta, että se euromäärä olisi selvästi pienempi? Minä en usko, että tämä 100 miljoonaa lisää Suomen turvallisuutta yhtään sen enempää kuin esimerkiksi 80 miljoonaa lisäisi meidän turvallisuuttamme. Mitä hyötyä meillä on siitä? Varmasti joku voi vastata, mutta onko vastaus sitten hyvä siitä, että meillä on Kashmirissa yksi henkilö vai onko niitä kaksi ja vähän ympäri maailmaa muutamia sotilaita. Raha tarvitaan muuhun ja löytyy parempaa käyttöä.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen otti erittäin olennaisen asian, tämän riippuvuuden, huoltovarmuuden, energia-asiat. Meidän pitää katsoa, mikä on Suomen turvallisuus, mutta meillä ei ole turvallisuutta ilman suurvaltojen turvallisuutta, ja suurvallat ajavat aina omia etujaan. Kysymys on, millä keinoin ne ajavat. Kun niille sopii rauha, niin on rauha. Kun on lievän painostuksen aika, ne painostavat. Joskus suostutellaan, uhkaillaan ja jos ei saada tahtoa läpi, on sota. Näin toimivat suurvallat, näin ovat toimineet suurvallat maailman alusta, merkit vain ovat vaihtuneet ja hallitsijat. Näin suurvalta toimii tänä päivänäkin. Jotta me voisimme olla turvassa, meidän pitää myös tajuta, kuinka suurvallat ajattelevat.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jalkaväkimiinat ovat Suomelle tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen puolustuksellinen ase. Ne ovat olemassa meidän kansallisen turvallisuutemme vahvistamiseksi ja rauhan oloissa ovat lukkojen takana. Kriisitilanteessakaan niihin eivät astu muut kuin vihollisen sotilaat. En hyväksy hallituksen linjaa, että tästä meille tarpeellisesta ja tarkoituksenmukaisesta aseesta on nyt päätetty luopua ja nämä miinat on päätetty hävittää. Sanotaan, että tämä on välttämätöntä Suomen maineen vuoksi. En ymmärrä, mitä toisessa vaakakupissa painaa tässä mielessä Suomen maine, jos toisessa vaakakupissa ovat meidän turvallisuutemme tarpeet. Tämä turvallisuutemme tarve ja sen edellyttämät ratkaisut painavat erinomaisen paljon enemmän. Hallitus aikoo 300 miljoonaa euroa käyttää (Puhemies: Aika!) näiden korvaamiseen. Siinä en näe paljoa mieltä.

Outi  Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Zyskowiczille ja kokoomukselle. Ehkä teidän olisi hyvä tutustua Punaisen Ristin kansainvälisen komitean puheenjohtajan vetoomukseen Suomen Kuvalehdessä, joka koskee nimenomaan maamiinasopimusta, jossa todetaan, että ne valtiot, jotka jäävät miinankieltosopimuksen ulkopuolelle, antavat muille osapuolille ympäri maailman oikeutuksen käyttää jalkaväkimiinoja. Siinä on kokoomukselle!

Arvoisa puhemies! Vuonna 2001 Sotilasaikakauslehdessä puolustusministeriön kansliapäällikkö Matti Ahola kysyi, miksi koulutamme koko ikäluokan, jos siitä tarvitaan vain puolet. Nyt hallituksen selonteko lähtee automaattisesti tästä yleisestä asevelvollisuudesta liikkeelle, ja me tiedämme, että esimerkiksi Ruotsissa ja muissa maissa on tehty joustoja. Meillä pidetään erittäin tiukkaan kiinni siviilipalvelun pidemmästä ajasta. Eikö nyt olisi aika myöskin Suomessa tarkastella tätä tilannetta nimenomaan kansliapäällikkö Aholan aikoinaan esittämien kannanottojen perusteella?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jo tähän mennessä voi sanoa, että hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko on ollut menestys, vaikka tästä ei ehkä niin hirveän suuria otsakkeita saakaan. Kaikki on sanottu, mikä oppositionkin toimesta on tuotu esille. Tätä keskustelua seuraa ei ainoastaan täällä Suomessa paljon väkeä vaan myös rajojemme ulkopuolella, ja siinä mielessä on menestys, että kansakunta voi määrittää pitkälti ensi vuosikymmenelle ja tulevaisuuteen omaa turvallisuuspoliittista linjaustaan kuitenkin erittäin pitkälle menevän konsensuksen vallassa. Tästä kuuluu tietysti kiitos myös hallitukselle, että oppositio on otettu tähän työhön päinvastoin kuin vuonna 2001 tarkastelukauden alussa. Eduskuntakäsittelyssä toki kaikki ovat mukana, mutta pidän tätä erittäin merkittävänä, ja se luo hyvän pohjan koko meidän turvallisuuspolitiikkamme rakentamiselle, josta osaltani lisää hieman myöhemmin.

Kaarina  Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tämän keskustelun aikana ole kuullut ollenkaan puhuttavan naisten vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä, ja haluankin sen nostaa nyt omalta osaltani esiin. Täällä on onneksi kirjattuna sivulla 99: "Ei-asevelvollisten naisten asemaa ja mahdollisuuksia vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa laajennetaan." Pidän sitä erittäin merkittävänä kirjauksena. Yksi lause näin isossa selonteossa, mutta se antaa mahdollisuuden sille, että Suomessa tehdään erittäin merkittävää maanpuolustustyötä naisten taholta. Haluaisinkin saada selvityksen, mitä tämä lause pitää sisällään, että sitä laajennetaan, ja resurssejakin tietenkin tarvitaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liittyen YK:n mandaattiin tai sen puuttumiseen Irakissa on nähtävissä kuolettavaa voimankäyttöä ja joint-kykyä ilman YK:n valtuutta, mitä Yhdysvallat harrastaa. Tämä joint-kykyhän on meidän oman puolustusministerimme kyvykäs ilmaus.

Mutta olen itse tyytyväinen siihen kohtaan erityisesti valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, missä viitataan Suomenlahden öljyturvallisuuteen. Siinä on nimenomaan strateginen väylä, joka liittyy Yhdysvaltain ja Venäjän väliseen strategiseen kumppanuuteen, 190 miljoonaa öljytonnia vuodessa vuoteen 2010. Tällä hetkellä 100 miljoonaa tonnia menee kohta rikki. Se on nimenomaan uhka, jos siinä tapahtuu jotakin. Se on konkreettista asiaa meille, jotka asumme täällä Suomenlahden rannalla.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rajallisia voimavaroja on käytettävä tehokkaasti ja taloudellisesti. Se on aivan oikein. Niinpä tässäkin selonteossa monessa kohdassa viitataan yhteistoimintaan eri viranomaisten kanssa, siis todella monessa kohdassa. Kysymykseni liittyy sivun 125 viimeiseen kappaleeseen. Siellä todetaan, että Rajavartiolaitosta koskevaa lainsäädäntöä uudistetaan, ja sitten sanatarkasti: "Tässä yhteydessä annetaan myös säännökset, jotka mahdollistavat virka-avun puolustusvoimilta rajavartiolaitokselle sen lakisääteisissä tehtävissä."

Kysynkin puolustusministeriltä: Onko tarkoitus, että sitten Puolustusvoimat tavallaan tulee Rajavartiolaitoksen lakisääteisten tehtävien tontille, eli tarkoitan tässä rajavartiointia ja pelastustehtäviä?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaisin heti ed. Ranta-Muotiolle, että kyllä Turvallisuus 2004 -seurantaryhmässä pohdittiin, olemmeko liittoutumattomia myöskin sotilaallisesti, mutta emme löytäneet ihan konsensusta tästä. Se oli aktiivista keskustelua, joka kuului sisältöön. Nyt se on siinä muodossa linjattu. Mutta kiinnittäisin myöskin huomiota siihen — kiitos siitä, että Ranta-Muotion työryhmän linjaukset ovat perustana — että määrättyä varovaisuutta ilmenee, esimerkiksi Venäjän suhteen käsittelyssä menimme pidemmälle. Nyt on vähän niin kuin vedetty suitsia tiukemmalle. Mistä tämä johtuu? Onko UM:n linjanveto tässä ollut voimakkaampi?

Toinen asia: Tänään saimme puolustusvaliokuntaan selvityksen, miten rauhanturvalain mandaattia on käsitelty. Löytyy vain, oliko vain kaksi maata, joissa EU-mandaattikysymystä ei ole käsitelty. Itse olen sitä mieltä, että pitää EU:n tulla, mutta YK:n mandaatin myöskin pitää olla ehdoton lähtökohta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kuulu niihin, jotka näkevät uhkakuvia ikään kuin lähtökohtana. Siitä huolimatta olisin ollut ehkä helpottuneempi, jos vaikka nyt sekä ulkoministeri että pääministeri kertoisivat, miksi rauhanturvalain muuttamisen tarpeesta tai mandaatista ei ole esitetty vaihtoehtoja. Eikö niitä olisi voitu esittää ikään kuin vaihtoehtoina, vaikka ei olisi otettu kantaa? Tämä jossain määrin muistuttaa samaa ongelmaa, joka on ollut esimerkiksi palveludirektiivin käsittelyssä, jossa ikään kuin neuvottelusyistä ei ole voitu kertoa, mitä nyt hallitus oikeasti haluaa.

Ainoa asia, josta kenties saisin vamman sielulleni tässä asiassa siksi, että en tiedä, mistä on kysymys, ovat nämä maakuntajoukot. Sillä vamman uhalla on myöskin geneettistä taustaa taaempiin sukupolviin.

Antti  Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko on kokonaisuutena johdonmukainen ja luottamusta herättävä. Muutama asia kuitenkin askarruttaa. Kysynkin yhteyttä tämän Ottawan miinankieltosopimukseen liittymisen kustannusten ja varuskuntaverkoston lakkauttamispaineitten välillä. Minkälainen yhteys siinä on? Lisääkö Ottawan sopimukseen liittyminen paineita lakkauttaa varuskuntia säästöjen saavuttamiseksi?

Arvoisa puhemies! Jos eteen tulee jonkun yksittäisen varuskunnan lakkauttaminen, kuka siitä päättää, valtioneuvosto, eduskunta vai puolustusministeriö? Arvoisa puhemies! Kuka päättää?

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaakonsaari toi osittain kysymykseni julki. Onko meidän kansallinen puolustuksemme jäämässä kansainvälisten toimintojen varjoon? Onko niin, että puolustuspolitiikan painopiste ei olekaan enää maamme puolustuksen järjestämisessä vaan kansainvälisissä toimissa? Eikö kuitenkin Suomen puolustus ole ensisijainen? Mielestäni sen pitää olla. Jos resursseja jää muuhun käytettäväksi, ne voidaan sitten käyttää vaikkapa kansainväliseen yhteistyöhön. Onko todella niin, että puolustuspolitiikka on jäämässä selonteossa taka-alalle, mitä ennustaa jo asiakirjan eduskuntakäsittelyn siirtämisestä syntynyt kädenvääntö ulkoasiainvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan välillä?

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sivulla 117 puhutaan siitä mahdollisuudesta, mitä suomalainen teollisuus voisi saada tässä eurooppalaisten standardien yhdenmukaisuudessa. Ensinnäkin tietysti pitäisi laittaa kotikenttä kuntoon, ja esimerkkinä olkoon vaikka se Tesemaneuleen sukkahankintajuttu, mikä valui Vironmaalle. Saman hintaiset sukat otettiin sieltä, vaikka Suomesta olisi saanut ihan prikulleen yhtä edullisesti. Sen takia toivoisi, että kotikenttä laitettaisiin kuntoon ja sitten puhuttaisiin tämän tyyppisestä. En tiedä, miten relevantti juttu tuo on.

Toinen juttu: Tässä selonteossahan hallitus ajoi kyllä miinaan ihan oikeasti. Nimittäin kyllä minä luulen, että asetehtailijat Amerikan mantereella kippailevat siitä hyvillään, että Suomikin tuli mukaan ja miten hyviä tuloja tulee tästä hommasta, koska kyllähän tässä höynäytettiin hirveän isoa osaa maailmaa. Tässä ovat lähteneet monet pienemmät valtiot mukaan, mutta isommat eivät ole lähteneet tähän mukaan, koska loppujen lopuksi ei tällä mitään asevarustelua hiljennetä, niin kuin jotkut (Puhemies koputtaa) tässä aikaisemmin puhuivat. Kyllä tämä on höynäytys.

Minna  Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opposition vasemmalla laidalla on noin puolentoista vuoden kokemus tämän hallituspohjan tietoisista valinnoista, mitä jätetään erinäisten selontekojen ulkopuolelle. Lopputuloksena on yleensä ollut, että ennakoitu pahin mahdollinen vaihtoehto toteutuu. Ilmeisesti näin on käymässä myös rauhanturvalaillemme, kun todellisuudessa selonteon kiertoilmauksista on jo luettavissa, että hallitus jättää vain ääneen lausumatta, että se on valmis luopumaan YK:n ja Etyjin mandaateista operaatioille, joihin Suomi tulevaisuudessa osallistuu.

Ed. Virtasen tavoin pidän myös arveluttavana vähemmän huomiota saaneen sivujuonteen eli maakuntajoukkojen perustamista, joukkojen, joiden käyttötarkoitus ei ainakaan minulle ole kovinkaan selkeästi avautunut. Minulle ei ole myöskään avautunut, ajetaanko esityksellä takaa yhdysvaltalaista kansalliskaartia. Jos näin on, en ole nyt enkä koskaan tule olemaan vakuuttunut siitä, sopiiko tämä Yhdysvaltojen tuliainen suomalaiseen turvallisuuskäsitteeseen ja tapaamme (Puhemies: Minuutti!) taata yhteiskuntarauha. Jos maakuntajoukot puolustusministerin sanoin vahvistavat (Puhemies koputtaa) paikallispuolustusta, kenen puolesta, ketä vastaan ja missä tilanteessa?

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Suomeen kohdistuvat turvallisuusuhat ovat muuttuneet ja yhä muuttumassa, kuten täällä on todettu, ja ne painottuvat sisäisen turvallisuuden alueelle.

Ed. Ranta-Muotio otti esille sisäisen turvallisuuden rahoituksen. Hallitus käsittelee sisäisen turvallisuuden voimavaroja seuraavan määrärahakehyspäätöksen yhteydessä, mutta toki tietysti on myöskin lähtökohtana oltava sisäisen turvallisuuden suunnittelussa sen, että ensin selvitetään kaikki mahdollisuudet toimintojen priorisointiin, päällekkäisten toimintojen karsimiseen ja myöskin kustannustehokkuuden lisäämiseen. Mutta on myöskin uusia tehtäviä, jotka edellyttävät täysimääräistä lisärahoitusta. Otetaan esimerkiksi biometrisen järjestelmän aikaansaaminen turvallisuuden lisäämiseksi. Sitä ei pari vuotta sitten osattu vielä ennakoida. Näitä lisävoimavaroja varmasti tarvitaan myöskin siviilikriisinhallinnan ja terrorismin torjunnan kehittämiseen. Mikäli siirrot muilta hallinnonaloilta eivät onnistu, ovat kyseessä selvät turvallisuustarpeet, joissa kehysongelmatkin väistyvät.

Jari  Vilén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on kannettu paljon huolta Suomesta ja Suomen kansallisesta maineesta suhteessa Ottawan sopimukseen. Mutta olen odottanut, koska kannettaisiin huolta siitä, mitä tapahtuu Ottawan sopimukselle, kun ne jäsenvaltiot, jotka sen ovat jo allekirjoittaneet, eivät voikaan toteuttaa näitä velvoitteita miinojen hävittämisestä, koska tämä ongelma on aidosti nousemassa lähivuosina eteenpäin.

Haluaisin kysyä erityisesti puolustusministeri Kääriäiseltä, joka on tunnettu rikkaasta ja värikkäästä suomen kielestänsä, kun hän käytti täällä ilmaisua "koulutusorganisaatiota kehitetään", joka siis suomeksi tarkoittaa sadoille, ehkä tuhansille Puolustusvoimain henkilökuntaan kuuluville heidän työpaikkojensa menetyksiä tai ainakin varuskuntien lakkauttamisia. Eikö, puolustusministeri, olisi helpompi teille itsellennekin saada poliittinen tuki eduskunnasta, kun olisitte kertonut avoimesti ja selvästi sen, mitkä nämä varuskunnat ovat, mihin se kohdistuu, koska teidän kolleganne vieressä, ministeri Rajamäki, ainakin avoimesti kertoo tässä selonteossa, (Puhemies koputtaa) että hän tulee lakkauttamaan kaksi Rajavartioston koulutusyksikköä. Paikkoja hän ei vielä nimeä, mutta ainakin kertoo edes sen suhteellisuuden ja lukumäärän, mikä ollaan lakkauttamassa.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä puolustuspoliittisessa selonteossa ollaan hakemassa nimenomaan itsenäisen Suomen linjaa, ja maanpuolustus on tärkeä osa tästä politiikasta. Maanpuolustusasiat koetaan kansalaisten keskuudessa tärkeinä asioina. Sen vuoksi meidän suomalaisten on hyvä pysyä kestävällä pohjalla tässäkin asiassa. Yleinen asevelvollisuus on tärkeä säilyttää sen vuoksi, että kansalaisten myönteinen tuki maanpuolustukseen säilyisi nykyisellä tasolla, ja näiden ostopalvelujen ulkoistamisella tässä ei ole kyllä sijaa.

Toteaisin sitten näistä maakuntajoukoista, että niiden perustaminen on erinomainen asia ja joukkoihin sitoutuneet reserviläiset muodostavat parhaan tuen oman maakunnan turvallisuudelle. Maakuntajoukoille onkin annettava selkeät tehtävät, ja ne tarvitsevat toimiakseen viranomaisten sekä yhteiskunnan täyden tuen.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Jalkaväkimiinasopimukseen liittymisen vaatimat korvaukset ovat hankintamäärärahoja. Meiltä miinat ovat vanhentumassa joka tapauksessa. Myös vuonna 2020 ne pitäisi korvata uudella tekniikalla. Nyt me olemme määrittäneet sen tavan, aikataulun ja edellytykset, miten tähän sopimukseen voidaan liittyä. Edellisellä vaalikaudella kokoomus vuoden 2001 selonteossa oli päättämässä siitä, että Suomella on tavoitteena liittyä sopimukseen vuonna 2006. Nyt tämä tehdään vähän toisella tapaa kuin silloin esititte, mutta kustannusvaikutusten osalta kannattaa lukea myös tämä jälkilause, mikä otetaan huomioon arvioitaessa vuoden 2016 jälkeistä rahoitustarvetta, koska jossain vaiheessahan tämä korvaaminen joka tapauksessa olisi tullut maksettavaksi.

Varuskuntien kohdalla taas kyse on siitä, että meillä ikäluokat vähitellen pienenevät eikä kannata pitää tyhjiä punkkia. Tyhjiä vuoteita tulee lisää jokaiseen varuskuntaan. Silloin on järkevää tietysti organisoida koulutusorganisaatiota uudelleen, ja tämä valmistelu on käynnissä, ja tietysti puolustushallinto siitä tulee vastaamaan. Tässä eduskunta asettaa kuitenkin suuntaviivat siinä, paljonko säästötavoitteen pitää olla, joka seuraa tästä ikäluokkien pienentymisestä.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannatan nykyistä perinteistä rauhanturvaamistoimintaa, mutta tämä nopean joukkojen toiminta minun mielestäni on selvästi hyökkäyksellinen ja se voi johtaa hyvinkin ongelmallisiin selkkauksiin. Mitä tapahtuu, jos nämä nopean toiminnan joukot juuttuvatkin pitkäaikaiseen sotaan? Tästähän on hyvä ja huono esimerkki USA:n hyökkäys Irakiin. Nopean toiminnan joukot menivät sinne 20.3.2003 ja ovat edelleenkin siellä mahaansa myöten kiinni.

Minun mielestäni on muistettava, että kun näitä taistelujoukkoja suunnitellaan, niin siellä ammutaan myöskin takaisin. Tämä riski näyttää olevan kokonaan unohtunut tästä salista.

Ahti  Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Menneinä vuosikymmeninä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta kun on keskusteltu, niin silloin on hyvin tyypillistä ollut se, että se on ollut liturgiaa ja fraseologiaa. Mutta sittemmin kun Yya-sopimuksesta on luovuttu ja Neuvostoliitto kaatunut, me olemme paljon vapaammin voineet puhua suomen kielellä niin, että ihmiset ymmärtävät. Tässä suhteessa tämä selostus on erittäin hyvä.

Mutta, pääministeri Vanhanen, kun te käytätte ilmausta Nato-optio, minä haluaisin, että te sanoisitte selkeästi Suomen kansalaisille ja meille täällä, mitä te sillä tarkoitatte, milloin se astuu voimaan, toteutuu, ja missä olosuhteissa teidän mielestänne tämä Nato-optio laukeaa.

Antti  Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko on todella hyvä kokonaisuus. Olisi mielenkiintoista todella kuulla tämä kokoomuksen linjan muutos. Onko siinä muuta syytä kuin se, että puolue on nyt oppositiossa?

Kun vuonna 2001 olitte valmiita liittymään Ottawan sopimukseen vuonna 2006 ja miinattomaan tilaan 2010, nyt te lanseeraatte puheenjohtajanne suulla täällä uuden asian: Miinoista pitäisi luopua sitten, kun sytyttimet eivät enää toimi. Tämä on eduskunnan päätettäväksi kyllä liian tekninen määritelmä. Minusta tämä hallituksen aikaansaama kompromissi on kyllä hyvä kokonaisuus, parempi kokonaisuus esimerkiksi kuin ulkoministeriön ja puolustusministeriön virkamiestyöryhmä esitti. Siellähän esitettiin, että 2012 Suomi olisi luopunut miinoista, mutta tämä valtioelinten yhteinen näkemys on nyt hyvä kompromissi.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tarkempi selonteon lukeminen kyllä antaa osviittaa siihen, miten ja mihin suuntaan hallitus aikoo rauhanturvalakia muuttaa. Sivulla 62 olevan tekstin mukaan Suomi näyttää sitovan YK:n turvallisuusneuvoston valtuutuksen tarpeen tulevaisuudessa enää ennalta ehkäisevän voiman käyttöön. Sanatarkasti todetaan, että "Ennaltaehkäisevä voimankäyttö voi tulla kysymykseen vain poikkeustapauksissa ja sen tulee perustua turvallisuusneuvoston päätökseen", eli muu voimankäyttö voisi tapahtua ilman YK:n mandaattia. Ed. Katainen, teidän kantanne on saamassa niskaotteen hallituksesta. (Kokoomuksesta: Tässäkin asiassa!)

Haluaisin kysyä ministeri Tuomiojalta: Kun Naton pääsihteeri vieraili muutama viikko sitten Suomessa, hän esitti Suomelle ei vain osallistumista Naton sotaharjoituksiin vaan myös sitä, että Suomi osallistuu tulevaisuudessa Naton iskujoukkojen toimintaan. Kun olen esittänyt tämän kysymyksen puolustusministeri Seppo Kääriäiselle, hän ei ole tiennyt näistä keskusteluista mitään. Mikä on hallituksen (Puhemies koputtaa) kanta tähän? Aikooko Suomi todella tulevaisuudessa osallistua Naton iskujoukkojen toimintaan, kuten Naton pääsihteeri julkisessa esitelmässään, jota muuten yksikään suomalainen lehti ei (Puhemies koputtaa) vaivautunut referoimaan, (Puhemies: Aika!) esitti?

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun pääministeri äsken kritisoi näkemyksiämme siitä, että sotilaalliseen kriisinhallintaan todella riittäisi ainoastaan EU-mandaatti, niin voitteko te arvioida, että semmoinen tilanne olisi mahdollista, tai pidättekö todennäköisenä sitä, että me emme lähtisi mukaan ainoastaan EU-mandaatilla? Siis tilanteessa, jossa yksi maa jostakin itsekkäästä intressistä johtuen YK:ssa halvaannuttaa päätöksenteon ja mahdollistaa esimerkiksi nyt Balkanilla käytävän verisen taistelun tai tämän kriisin kehittymisen, pidättekö mahdollisena sitä, että Suomi ei lähtisi mukaan tähän EU:n yhteiseen toimintaan ainoastaan EU-mandaatilla?

Mitä tulee kokoomuksen miinakantaan, niin kun lukee edellisen selonteon tekstiä, siitä voi hyvin todeta sen sanamuodon, elikkä silloin todettiin, että tällä hetkellä ei ole taloudellisia eikä teknisiä edellytyksiä liittyä Ottawan sopimukseen, eivätkä nämä edellytykset ole millään järkevällä tavalla, realistisella tavalla, tähän päivään mennessä muuttuneet. Siitä syystä kokoomus esittää aikataulua aikaisintaan 2020, jos pystytään turvaamaan Suomen puolustuskyky (Puhemies koputtaa) siinäkin tilanteessa. Tämä olisi taloudellisesti järkevämpi vaihtoehto kuin keskustan ajama pikakäynnistysaikataulu.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tässä ei voi nyt kauhean pikaisesta aikataulusta todellakaan puhua. Minusta tässä nyt on päädytty pitkien sisäisten keskustelujen jälkeen sellaiseen aikatauluun, joka on realistinen, joka on rahoitettavissa ja joka turvaa myöskin Suomen politiikan johdonmukaisuuden. Onneksi se politiikan johdonmukaisuus ei ole enää kokoomuksesta kiinni, joka on tässäkin asiassa kyllä pyörtänyt näkemyksiään sen verran reilusti. Ehkä nyt vielä miinoista kannattaa kuitenkin muistaa, että toisessa maailmansodassa käytetyistä aseista ainoastaan jalkaväkimiinat tappoivat vielä sodan päätyttyä suomalaisiakin. (Eduskunnasta: Montako?) Tämäkin on tosiasia.

Ed. Kallis näyttää poistuneen, mutta ehkäpä muut kristillisen ryhmän jäsenet voivat kertoa, että kun hän minusta vähän yllättäen haluaa, että Suomi leikkaa osallistumistaan kansainväliseen kriisinhallintaan ja kansainväliseen yhteistyöhön, niin onko tämä myöskin sellainen linjanveto, joka pätee kehitysyhteistyöhön. Aikaisemmin kristilliset ovat kyllä tässä kiitettävällä tavalla painottaneet Suomen osallistumisen tärkeyttä ja kehitysyhteistyömäärärahojen lisäämistä, mutta en ymmärrä sitä johdonmukaisuutta, että nyt sitten halutaan leikata tässä, joka on aivan yhtä lailla samojen humanitääristen arvojen asiaa kuin kehitysyhteistyökin. Ylipäätänsä se sellainen kummallinen pelko, joka liittyy nyt niin sanotun nopean toiminnan joukkoihin, on mielestäni täysin aiheeton. Kysymys on nimenomaan toiminnan nopeudesta, siitä että pystyttäisiin silloin, kun jossain on esimerkiksi kansanmurha meneillään, pääsemään nopeasti liikkeelle sen estämiseksi.

Mitä EU-mandaattiin tulee, se kysymys on hallituksessa avoimena, mutta olen kyllä omassa näkemyksessäni aika avoimesti päätynyt siihen, että tämä täytyy ennakkoluulottomasti ottaa esiin. Nimittäin ennen kuin EU:n mandaatti voi syntyä, täytyy olla EU:n päätös operaatioon ryhtymisestä (Puhemies koputtaa), ja sellainen päätös voidaan tehdä vain yksimielisesti. Suomi on itse päättämässä, onko tällaiselle tarvetta vai ei, ja sen jälkeen on edelleenkin eri päätös, joka myös täällä eduskunnassa tehdään, olemmeko me mukana itse tällaisessa operaatiossa vai emme. Mitä Naton pääsihteerin esitykseen tulee, ei tällaista ole kenellekään meistä, jotka hän tapasi, esitetty; jos hän on julkisuudessa puhunut, niin kai se on sitä samaa, että Naton ovi on Suomelle auki ja voimme osallistua kaikkiin toimintoihin (Puhemies koputtaa) mukaan lukien nopean toiminnan joukot, jos haluaisimme, mutta emme ole sitä harkitsemassakaan.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Herra puhemies! Yleisestä asevelvollisuudesta pitää muistaa, että jos me haluamme, että koko maata puolustetaan, jos me haluamme, että meillä on alueellinen puolustusjärjestelmä, silloin meidän täytyy pitää kiinni yleisestä asevelvollisuudesta. Se on koko meidän puolustusratkaisumme se niin sanottu kova ydin. Tämä on valinta, ja hallitus on valinnut tämän linjan nyt, toivottavasti jatkossakin tekee samalla tavalla.

Ed. Kähkösen kysymykseen: Ei ole puolustusvoimilla minkäänlaista halua tulla toisten turvallisuusviranomaisten reviirille, kuten Rajavartiolaitoksen taikka pelastus- tai poliisitoimen reviirille. Tästä ei ole minkäänlaisia suunnitelmia, ei minkäänlaisia aikeita. Sen sijaan yhteistyötä näitten välillä on syytä koko ajan parantaa.

Maakuntajoukoista oli useampikin kysymys. Nehän ovat osa puolustusvoimien paikallisjoukkoja ja toimivat puolustusvoimien alaisuudessa. Niitten tehtävänä on vahvistaa paikallispuolustusta vihollista vastaan, silloin kun tai jos kriisi maahan iskee. Voin kertoa, että esimerkiksi aseet, jotka maakuntajoukkojen käytettävissä olisivat, ovat puolustusvoimien varastoissa telkien takana. Harjoitukset ovat eri asia, mutta muuten aseet ovat siellä, missä niitten pitääkin olla ja kuuluukin olla. Tämä on oma suomalainen järjestelmä, ei mikään toisten systeemien kopio, ja se tähtää paikallispuolustuksen vahvistamiseen.

Tähän joukko-osastokysymykseen, mikä on useammassa puheenvuorossa tullut esille: Sehän on niin, että näitä ratkaisujahan voisi tehdä puolustushallinto omilla päätöksillään, mutta minä pidän aivan selvänä, että silloin kun tai jos on kysymys vähänkin mittavammista muutoksista, on kyllä ilman muuta selvää, että valtioneuvosto ja eduskunta sanovat tällaiseen sanansa (Puhemies koputtaa). Joka tapauksessa pidän tärkeänä, että eduskuntaa informoidaan tämän tyyppisten päätösten pohjalta.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Huomasin, että ed. Kataiselle oli tullut väärä käsitys siitä, että olisin arvostellut kokoomuksen kantaa siitä, että EU-mandaatti riittää; siihen en ottanut kantaa. Rauhanturvalaki tullaan käsittelemään ja erikseen arvioimaan, mutta kritisoin hieman sitä sävyä, jolla YK:ta tässä vähän aliarvioidaan, kun totesitte, että turvallisuusneuvosto on poliittinen elin emmekä voi jättää kriisinhallintaoperaatioihin osallistumista siellä vallitsevien poliittisten suhdanteiden varaan. Ehkä siellä on suhdanteita, mutta koko selonteko kuitenkin kansainvälisen yhteisön näkökulmasta erittäin voimakkaasti painottaa YK-keskeisyyttä ja YK:n tärkeyttä, ja kyllä meidän pitää nojata myös kansainvälisessä rauhanturva- ja kriisinhallintatoiminnassa ensi sijassa YK-järjestelmään. Mutta siltä varalta, että YK ei joskus pystyisi päätöksentekoon, joudutaan pohtimaan sitä, pitäisikö EU-mandaatin riittää. EU:n puitteissakaan en ole huomannut mitään hirveää hinkua lähteä tekemään pelkästään omalla mandaatilla operaatioita, koska totta kai mieluummin haluttaisiin nojata YK:n tai Etyjin mandaattiin. Mutta kuten sanoin, tämä tulee meille erikseen käsiteltäväksi, ja silloin se saa kaiken ansaitsemansa huomion. Nyt selonteon yhteyteen sitä ei ole valmisteltu.

Maija  Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että myös kokoomus pitää YK-mandaattia ensisijaisena, kuten puheenjohtaja ed. Katainen totesi. Kysymys on nimenomaan siitä, että ei synny tilanteita, ei synny kansanmurhia, sen takia, että ei päästä riittävän nopeasti liikkeelle, ja näin ymmärsin, että ulkoministerikin on osaltaan valmis pohtimaan tätä asiaa tällä tavoin. Ei tarvita enää tälle maapallolle uusia ruandoja tai (Ed. Zyskowicz: Sudaneja!) sudaneita.

Täällä omassa puheenvuorossaan pääministeri Vanhanen aivan oikein korosti EU:n yhteisen kriisinhallinnan ja siviilikriisinhallinnan tärkeyttä ja totesi, että valmiuksia pitää parantaa. Täällä on moneen kertaan jo viitattu rauhanturvalakiin ja tässä selonteossa todetaan, että "Valtioneuvosto ottaa tarkasteltavaksi rauhanturvaamislain saattamisen ajan tasalle tarpeellisin osin". Toivoisin vielä konkreettisempaa vastausta siihen, miten tämä valmistelu etenee ja millä aikataululla suurin piirtein.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoministeri Tuomioja on tietenkin oikeassa, kun hän toteaa, että EU:n lähteminen kriisinhallintaoperaatioon vaatii yksimielisen päätöksen. Mutta samalla on kysyttävä, löytyykö Suomesta miestä ja naista vastustamaan sellaista ehdotusta, jonka takana ovat keskeiset Euroopan unionin sotilaalliset suurvallat. Olen aivan varma siitä, että sellaisessa tilanteessa Suomea viedään, Suomi mahdollisesti vikisee mutta Suomea viedään.

Mitä tulee esimerkiksi Makedonia-operaatioon, johon täällä on viitattu — että YK halvaantui sen tuloksena — jokainen kansainvälistä politiikkaa seuraava tietää sen, että kyse oli Yhdysvaltain operaatiosta, jolla Taiwan ja Makedonia solmivat diplomaattiset suhteet. Yhdysvallat tiesi aivan hyvin, että sen tuloksena Kiina estää YK:n mandaatin jatkumisen Makedoniassa. Me tiedämme, että kumpikaan maa, Makedonia ja Taiwan, eivät tee mitään, eivät liikuta sormeakaan, ilman Yhdysvaltain päätöstä.

Sanon vielä, herra puhemies, lopuksi, että itse kannatan tämän selonteon lähettämistä (Puhemies koputtaa) puolustusvaliokuntaan sen takia, että se on turvallisempi kuin ed. Jaakonsaaren vetämä Nato-johtoinen ulkoasiainvaliokunta.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siteeraan ihan vaan yhden lyhyen pätkän omasta puheestani, jossa totean, että "Meidän on pyrittävä vahvistamaan kansainvälistä oikeutta ja YK:n kykyä tehdä päätöksiä", eli tästä nyt on hyvin hankala varmasti tätä teidän mainitsemaanne sävyeroa löytää. Minä uskon, että me olemme tässä asiassa samaa mieltä. Siitä syystä olisimmekin toivoneet, että kyseisestä asiasta olisi ollut selkeitä poliittisia linjauksia jo tässä selonteossa. Olen äärettömän tyytyväinen siitä, että ulkoministeri sanoi oman kantansa, että suhtautuu avoimesti siihen, että myös Suomi pystyy toimimaan EU-mandaatilla siinä tapauksessa, että EU on yksimielisesti päättänyt osallistua johonkin hankkeeseen.

Sen sijaan olisi mielenkiintoista kuulla hallituksen vastaus ed. Nepposen esittämään kysymykseen, mistä syystä Suomen suhdetta Venäjään ja Venäjän demokratiakehitystä käsitellään toisilla sanoilla, toisella sävyllä kuin esimerkiksi ed. Ranta-Muotion johtaman työryhmän raportissa käsiteltiin. (Puhemies koputtaa) Onko tämä tietoista, onko tämä siihen liittyvää, mitä pääministeri sanoi viikko sitten, vai onko tämä vahinko ja hänen tietämättään jäänyt pois?

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Kataisen havainto on tärkeä, ja kun ulkoasiainvaliokunta tulee käsittelemään selontekoa, niin silloin on minusta erittäin hyvä keskittyä Venäjään. Erittäin tärkeää on keskittyä myös siihen, miltä Nato näyttää tulevaisuudessa, ja vielä täsmentää ajattelua laajasta turvallisuudesta ja siitä, miten uudet turvallisuusuhat todellakin vaikuttavat Suomeen. Minä toivon, että eduskunta luottaa enemmän ulkoasiainvaliokuntaan kuin ed. Jaakko Laakson johtamaan puolustusvaliokuntaan, ja uskon, että näin tulee tapahtumaan.

Mutta se, mikä on jäänyt kyllä kieltämättä epäselväksi, on kokoomuksen miinalinja, koska esimerkiksi ed. Zyskowiczin puheenvuorosta kävi ilmi, että kokoomus vastustaa yleensä Ottawan sopimukseen liittymistä. Se on kyllä tosi epäjohdonmukaista, jos te olette olleet mukana politiikassa, jossa seitsemän vuotta on johdonmukaisesti ajettu miinakieltoa. (Ed. Kuosmanen: Ei Venäjäkään liity!) Oppositio kyllä aiheuttaa kummallisia piirteitä ennen niin johdonmukaisessa kokoomuksessa. (Naurua)

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tässä on jäänyt kolme olennaista asiaa lähes kokonaan käsittelemättä. Loppujen lopuksi ihmisen jatkuvan hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta vesi, ruoka ja energia ovat järjestyksessä tärkeimmät. Ruoka on viittauksella menty ohi, ja energiakysymys tärkeydestään huolimatta on jäänyt hyvin, hyvin vähälle keskustelulle.

Vasemmistoliitolle minä vastaisin mielellään, kun he kysyivät, mistä syystä puolustusta vahvistetaan, vaikka ei ole välitöntä hyökkäyksen uhkaa. Esitän vastakysymyksen: Miksi te vakuutatte oman talonne, vaikka ei ole välitöntä tulipalon uhkaa näkyvissä?

Miinakysymyksestä: Ehdottomasti siinä on liikaa hygieenisyyttä, ollaan paavillisempia kuin paavi itse. Ne miinat eivät ketään vaaranna, kun ne ovat varastossa, ja suuret maat eivät ole poistamiseen lähteneet mukaan ollenkaan. (Puhemies koputtaa) Jos todella on se 300 miljoonaa ylimääräistä käytettävissä maanpuolustukseen, sillä olisi voitu korottaa maanpuolustustahtoa käyttämällä se veteraanien hyväksi, koska he olivat loppujen lopuksi viimeksi puolustushommassa strategisessa asemassa.

Pekka  Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko lähtee siitä, että Suomen turvallisuuteen tällä hetkellä vaikuttavia uhkakuvia ovat "terrorismi, joukkotuhoaseiden leviämisen ja käytön uhka, alueelliset konfliktit ja sotilaallinen voimankäyttö, järjestäytynyt rikollisuus, huumeet ja ihmiskauppa, taloudelliset ja teknologiset riskit, ympäristöongelmat, väestönkasvu, väestöliikkeet ja epidemiat".

Kysymys hallitukselle: Kuinka paljon tarvitaan lisää henkilöstöä ja niin sanottua riskirahoitusta valtion tulo- ja menoarviossa vuosittain, että edellä mainitut uhkakuvat pystytään torjumaan?

Miapetra Kumpula /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä jatkaa, kun äsken tehtiin uhka-analyysia. Pidän itsestäänselvänä, että katsaus tulevaisuuteen lähtee siitä, että koko maata puolustetaan, mutta kun uhka-analyysiin pitäisi pystyä tällä tulevaisuudenkuvalla vastaamaan, niin kai siitä nousee esille kyky vastustaa strategista iskua.

Minulla ei ole mitään alueellista puolustusta vastaan, mutta kun tiedän, että viimeistään konkretiavaiheessa joudumme tekemään valintoja, niin tuliko tästä sittenkin turvallisuus-, puolustus- ja aluepoliittinen selonteko? Siihen voisi myös lisätä työllisyysselonteon, koska minusta on erittäin tärkeää, että myös sotilashenkilökunta pystyy varautumaan ja me pystymme kouluttamaan tarpeen mukaan. Se on niin kapea-alainen koulutus Suomessa. Sataprosenttista turvallisuutta emme voi koskaan saavuttaa. Meidän täytyy pyrkiä lähelle sitä, mutta sitä ei voi tehdä yksin puolustushallinnon varoin eikä varustelulla, vaan resursseja ja voimavaroja tulee käyttää laajan turvallisuustyön hyväksi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on nyt osoittanut tähän mennessä yhden hyvin merkittävän heikkouden tässä selonteossa. Se on se, että tätä nopean toiminnan joukkojen asiaa ei ole tässä perustavaa laatua olevalla tavalla käyty läpi.

Herra ulkoministerillä oli äsken aivan selkeä kuva, mitä se on. Siis hallituksella ilmiselvästi on tämä hahmotelma aivan tiptop. Ja erittäin mielenkiintoinen oli puolustusministeri Kääriäisen äskeinen puheenvuoro. Hän sanoi sanatarkasti näin: "Informoidaan eduskuntaa." Siis toisin sanoen valtioneuvoston ratkaisua ei alistetakaan eduskunnan päätettäväksi vaan informoidaan pelkästään? Me luemme Hesaria ja maakuntalehtiä, puolustusministeri. Se tieto tulee sieltäkin. Tässä on kysymys ihan muusta.

Maija-Liisa  Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Selonteossa käsitellään varsin laajasti turvallisuuden käsitettä. Selonteossa turvataan Suomen uskottava puolustus, ja lisäksi selonteko tunnistaa muuttuneet turvallisuusuhat, jotka ovat tänä päivänä varsin monimuotoisia.

Turvallisuusviranomaisten yhteistyötä poliisin, Rajavartioston ja Puolustusvoimien välillä on tärkeää kehittää terrorismin torjunnassa ja kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa. Onko hallituksella valmiutta tarkistaa mahdollisesti lainsäädäntöä, mikäli viranomaisten yhteistyö sitä edellyttää?

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Rantakankaalle toteaisin — jos hän jossain kuulee — kun hän tarkasteli Ottawan sopimusta, että kepu oli edellisessä puolustuspoliittisessa selonteossa aivan päinvastaista mieltä kuin nyt on. Onko niin, että ylipäällikkö teitä komensi riviin?

Ed. Jaakko Laakson kanssa olen ihan samaa mieltä puheenvuoronne lopusta: Turvallisemmalta tuntuu tämän asian käsittely puolustusvaliokunnassa.

Varsinainen kysymykseni koskee tässä selonteossa muutamaa määritelmää. Pyytäisin, että pääministeri kertoisi määritelmän sanoista "uskottava puolustus" ja "sotilaallinen liittoutumattomuus", koska näistä molemmista on hyvin paljon mielipiteitä. Minkäänlaista määritelmää en ole löytänyt tästä asiakirjasta, joka meille on tänään jaettu.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Täällä muun muassa edustajat Pulliainen ja Lindqvist puuttuivat lainsäädäntökysymyksiin. Tässä selonteossa on useita kohtia, jotka edellyttävät jatkovalmistelussa lain tekstien tarkistamista.

Se koskee tietysti rauhanturvakysymystä. Nopean toiminnan joukot esimerkiksi pystytään sinänsä muodostamaan, se valmius rakentamaan, ilman lainsäädäntöä. Mutta sitten jos niitä käytetään valtakunnan rajojen ulkopuolella, hyvin pian tullaan siihen, että joudutaan rauhanturvalainsäädäntöä muuttamaan ja tarkentamaan. Vastaavasti virka-avusta terrorismin torjunnassa tai muissa uusissa uhissa selvästikin tarvitaan täydentävää lainsäädäntöä, joka koskee Puolustusvoimien ja poliisivoimien ja rajavalvonnan yhteistoimintaa. Samoin maakuntajoukoistahan täytyy tehdä oma, aivan uuden tyyppinen lainsäädäntönsä.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Selonteko, varsinkin viides luku, määrittelee juuri uskottavan puolustuksen, määrittelee, mihin uskottavan puolustuksen pitää kyetä vastaamaan, ja sitten määrittelee keinot, millä tavalla se tehdään, ja osoittaa sille voimavarat. Se tulee kyllä määritellyksi.

Käsittelin itse puheessani sotilaallisen liittoutumattomuuden siten, että totesin, että me emme ole sotilaallisen liittokunnan jäsen, eli me kehitämme omaa maanpuolustustamme silloin liittoutumattomana. Sitä se tarkoittaa. Ei siitä kannata tehdä sen kummempaa liturgiaa. Kaikkialla maailmassa ymmärretään tämä. (Ed. Zyskowicz: Ei Ranskan puolustusministeri ainakaan tänään ymmärtänyt!) Jos ei ole sotilaallisen liittokunnan jäsen, silloin on liittoutumaton. Se ei estä eikä sulje pois sotilaallista yhteistyötä. Se kytkee varsinaisen aluepuolustuksen maanpuolustuksen toteuttamiseen, mikä on liittokunnan tarkoituskin. Muuta yhteistyötä erityisesti kriisinhallinnan alalla ja rauhankumppanuustoiminnassa me pystymme harjoittamaan tästä huolimatta.

Sotilaallisen liittoutumattomuuden käsitehän on tässä suhteessa kaventunut. Aikaisemmin sitä pidettiin jossain määrin synonyymina jopa puolueettomuudelle, mitä se ei kuitenkaan ollut, mutta Suomen kohdalla se oli. Nykyään sen merkitys kannattaa pitää sellaisena kuin se täsmällisesti ottaen on.

Ed. Vilkuna kysyi ruuasta, vedestä ja energiasta. Selonteossa on tehty linkki toiseen tärkeään asiakirjaan, joka on asiakirja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisesta, jota valtioneuvosto ajoittain päivittää, ja jossa tulevat käsiteltyä huoltovarmuuden ja yhteiskunnan tärkeiden toimintojen turvaamisen näkökulmasta ne toimet, mitä erittäin monien ministeriöiden ja viranomaisten piirissä tehdään.

Ed. Outi Ojala vähän aikaisemmin käsitteli yleistä asevelvollisuutta, peräänkuulutti keskustelua sen tarpeesta. Yksi syy, miksi selonteko tehdään, on, että vastataan viime aikojen keskusteluun yleisen asevelvollisuuden tarpeesta. Tässä selonteossa on selvä vastaus olemassa, (Puhemies koputtaa) että puolustuksemme nojaa yleiseen asevelvollisuuteen. Jos se tulee hyväksyttyä selonteossa, silloin tämä linja jatkuu.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Herra pääministeri, selonteossa todetaan sanatarkasti seuraavaa: "Suomi liittyy henkilömiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vuonna 2012 ja hävittää jalkaväkimiinat vuoden 2016 loppuun mennessä." Tämä on jotain aivan muuta kuin ne löyhät periaatteelliset tavoiteilmaisut, jotka sisältyivät edelliseen selontekoon, ja tämä teksti on jotain aivan muuta kuin se, mitä tänään sanoitte, että sitten, kun nämä miinat vanhenevat, ne joka tapauksessa joudutaan uusimaan ja joudutaan arvioimaan, mitä siinä tilanteessa tehdään. Tämä on tärkeä, kirkas päätös, jonka te olette tehneet. Miksi, pääministeri, ujostelette tekemäänne päätöstä? Seiskää sen takana kuin suomalainen mies. Te olette päättäneet hävittää miinat.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! En usko, että tästä on voinut ainakaan minun puheistani syntyä väärinkäsitystä. Olen todennut yksiselitteisesti, että kun edellisellä kertaa asetettiin tavoite, nyt tehdään selkeä päätös ja määritellään myös edellytykset, millä se toteutetaan. Mutta kun ryhmänne esitti tällä vaalikaudella, että vuonna 2020 liityttäisiin, sitten kun nämä viimeiset sytyttimet olisivat vanhentuneet, kyllä siitäkin aiheutuu kustannuksia.

Outi  Ojala /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuultuani pääministerin vastauksen muun muassa koskien yleistä asevelvollisuutta: Nyt ollaan kuitenkin eduskunnalta hakemassa avointa valtakirjaa maakuntajoukkojen perustamiseen, ja ainakin itse pelkään kovasti, että näiden maakuntajoukkojen perustaminen on itse asiassa syömässä yleistä asevelvollisuutta. Näistä vapaaehtoisista koottavista maakuntajoukoistahan on tarkoitus tehdä tämmöisiä Puolustusvoimien alueellisia joukkoja ja osa sodan ajan joukkovahvuutta. Ihmettelen vain, eikö meidän nykyinen reservijärjestelmämme ole riittävä. Siellä on vapaaehtoisille aivan riittävästi tilaa ja toimintoja. Olen hyvin huolissani siitä, että todella semmoisia tehtäviä, jotka nykyisin kuuluvat viranomaisille, ollaan nyt enenevässä määrin sitten siirtämässä näille vapaaehtoisjärjestöille, joilla saattaa olla aivan omia intressejä.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Useassa ryhmäpuheenvuorossa viitattiin näihin nopean toiminnan joukkoihin ja sen toiminnan mahdollisuuteen. Myöskin hallituksen taholta on annettu ymmärtää usein, että eduskunta päättää tähän osallistumisesta ja mukaan menosta. Selonteossa sanotaan: "Joukot tulee saada toimintakykyisinä operaatioalueelle 10 vuorokaudessa neuvoston päätöksestä käynnistää operaatio, ja niitä on kyettävä ylläpitämään operaatioalueella 30—120 vuorokautta."

Kyllä minä ymmärrän erinomaisen hyvin, että hallituksen osalta ei tiedetä, miten joukot liikkuvat ja kulkevat. Mutta kun tässä on ollut sotilaitakin mukana, niin uskokaa taikka älkää, tässä tulee käymään niin, että joukkoihin mennään mukaan, joukot ovat matkalla, jopa jo perillä, ja eduskunta hieroo täällä, mennäänkö vai eikö mennä. Kyllä toivoisi, että tässäkin asiassa käytettäisiin vähän käytännön realismia ja mietittäisiin, kuinka kauan joukoilla varusteineen menee siitä, kun päätös tehdään, ja se on taatusti enemmän kuin 10 vuorokautta. Eduskunta ei siihen matkaan (Puhemies koputtaa) enää kerkeä.

Marjo  Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän turvallisuusaspektiin on tullut uusia ulottuvuuksia viime vuosina. Uhka voi kohdistua myös Euroopan unionin eri hallintorakenteita kohti, joissa olemme mukana. Tällä hetkellä on epäselvää, kuka antaa käskyn niiden puolustamisesta ja kenelle. Tästä ja monesta muustakin syystä, joita on tullut täällä salissa esiin, Euroopan unionin yhteinen puolustus muodostuu jollakin aikataululla. Mitä hallitus tarkoittaa, kuten täällä sanottiin, tällä aktiivisella seurannalla? Onko Suomi liittymässä Euroopan unionin yhteiseen puolustukseen vai ei?

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totta kai johdonmukaisuus on tärkeää ulko- ja turvallisuuspolitiikassa eduskunnassa myöskin suurille puolueille, ja kokoomuksen suhteen on syytä tuntea huolta, miten ote pitää, ettei tapahtuisi tällaista lipsumista. (Ed. Salo: Kepu pitää kokoomuksesta huolta!)

Puhemies! Suomen puolustuskykyhän pitää mitoittaa niin, että koko maata puolustetaan sotilaallisesti ja taloudellisesti. On hyvä, että eduskunnassa nyt selonteko käsitellään perusteellisesti. Puhemiesneuvosto esittää, että puolustusvaliokunnalle ulkoasiainvaliokunta, hallintovaliokunta ja myöskin valtiovarainvaliokunta antavat lausuntonsa. Onkin mielestäni tärkeää, että myös taloudellinen puoli katsotaan. Esimerkiksi tämä 300 miljoonaa, mikä tässä esitettiin miinalaskuksi, ei varmaan ole oikea luku. On niin, että joka tapauksessa kustannuksia aiheutuu, tehtiin sitten mitä tahansa. Myöskin sisäisen turvallisuuden kustannus tulee varmasti katsottua, kun eri valiokunnat perusteellisesti käsittelevät selonteon.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ala-Nissilä kantoi huolta kokoomuksen linjasta. Itse tulen noudattamaan niitä periaatteita, joita edellisen selonteon käsittelyssä jo linjattiin. Pidän tätä selontekoa varsin selkeänä kokonaisuutena. Mutta sen sijaan kaikille edellisen eduskunnan puolustusvaliokunnan keskustalaisille jäsenille johdonmukaisuus ei ole enää hyve, vaan se noudattaa sitä linjausta.

Varsinaisen puheenvuoroni pyysin, kun maakuntajoukkojen tehtäviä täällä mietittiin. Eihän se ole mikään kansalliskaartilähtökohta. Tämä on itsellinen suomalainen ratkaisu, joka on vielä ihan alkutekijöissään. Haluan painottaa sitä, niin kuin ministeri Koskinenkin, että se vaatii hyvän säädöspohjan, jotta laaja kansalaishyväksyntä tälle tulee; silloin se on toimiva. Ja pitää muistaa, että se on sodan ajan Puolustusvoimien osa, joka keskittyy paikallispuolustukseen.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana tästä logiikasta vielä: Minne nopean toiminnan joukot menisivät ja ketä ne puolustaisivat? Maailmalla on ollut suuria kansanmurhia esimerkiksi Sudanissa ja Ruandassa. Suurvallat ovat sulkeneet silmänsä, EU on sulkenut silmänsä, kaikki ovat sulkeneet silmänsä. Ennen kuin tapahtui edellinen Irakin kriisi, Saddam hyökkäsi Kuwaitiin, lähdettiin puolustamaan Kuwaitin demokratiaa, vaikka Kuwaitissa ei ole demokratiaa ollut ikinä. Öljylähteitä sinne lähdettiin puolustamaan. Siitä on kysymys usein sotilaallisesti, suurvaltojen intresseistä, siitä on kysymys nytkin. Mihin EU:n nopean toiminnan joukot menisivät, kun ne eivät menisi Sudaniin eivätkä myöskään Tshetsheniaan, koska Venäjä on siellä? Minne ne menisivät?

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Tähän joukko-osastokeskusteluun, mihin ed. Pulliainenkin viittasi, totean, että minusta on tärkeää mennä tässä asiassa askel askelelta ja rauhallisesti eteenpäin. Nyt on esitetty eduskunnalle tietty säästötavoite, joka on yksi tarkoitus tällä mahdollisella joukko-osastojen uudelleenjärjestelyllä. On annettu selvä tavoite tietyille vuosille. Nyt kysytään eduskunnan kantaa, käykö tämä vai ei. Kun eduskunta antaa sen vastauksen, sen jälkeen sitten valtioneuvosto ja puolustusministeriö tietysti ensi kädessä vastuullisena valmistelevat säästöjen mukaiset toimenpide-ehdotuksensa. Ja jos sillä on tarve tulla eduskuntaan, silloin tullaan, niin kuin asiaan kuuluu. Ei tämä ole tämän kummempaa asioitten valmistelua.

Maakuntajoukkoihin, mihin täällä on jo kertaalleen vastattu, totean, että silloin, kun on kysymys maakuntajoukkojen mahdollisesta käyttämisestä joittenkin luonnonkatastrofien ja vastaavien lieventämiseen, se tapahtuu virka-apujärjestelmän pohjalta eikä miltään muulta pohjalta. Ne eivät tule ottamaan poliisin taikka pelastustoimen tehtäviä itselleen, eivät mene sille reviirille, vaan toimivat virka-apumekanismin mukaisesti.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tietysti tässä selonteossa on puhuttu myöskin sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja liittoutumisesta, ja tänään, arvoisa pääministeri, te myöskin otitte esille sotilaallisen liittoutumisen. Siteeraan täältä teidän puheestanne pienen pätkän: "Nato-jäsenyyden hakeminen säilyy Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mahdollisuutena. On tärkeää, että ylläpidämme puolustusjärjestelmämme valmiutta yhteistoimintaan Naton kanssa. Jäsenyysoptiolle ei saa muodostua käytännön esteitä."

Herra pääministeri! Kysynkin, kun herra puhemies sallii: Mitä tällaiset käytännön esteet voisivat olla?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ennen muuta on kyse tietysti teknisistä esteistä, eli selonteko jatkaa sitä linjaa, jonka seurauksena meidän puolustusvoimiemme tekniset ratkaisut on toteutettu siten, että ne ovat Nato-yhteensopivia. Meidän pitää huolehtia siitä, että jos puhutaan jäsenyyden mahdollisuudesta, me olemme sitten myös jäsenkelpoisia. Tästä on kyse.

Pyysin vastauspuheenvuoroa vastatakseni ed. Matikainen-Kallsströmille liittyen tähän Euroopan puolustukseen. Me osallistumme kaikkien niiden toimenpiteiden valmisteluun, joista unionissa on tehty päätös ja jotka ovat valmisteilla. Niistä usein käytetään nimikettä "yhteinen puolustus", vaikka ne tosiasiassa eivät ole varsinaista puolustusta. Ne ovat kriisinhallintaa, Puolustus- ja materiaaliviraston perustamista, ehkä varautumista tämän niin sanotun solidaarisuuslausekkeen toteuttamiseen, mutta eivät ne koske aluepuolustusta. Aluepuolustuksen osalta EU:n perussopimuksessa on erillinen artikla Amsterdamin sopimuksesta, jota nyt uudessa sopimuksessa muokataan ja joka kuuluu niin, että viitataan ensin tähän yhteisen puolustuspolitiikan muodostumiseen, joka johtaa yhteiseen puolustukseen, kun Eurooppa-neuvosto niin päättää, jne. Aluepuolustuksesta vastaa useimpien EU-maiden osalta Nato ja Suomen ja viiden muun maan kohdalta kukin maa itse.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhanen totesi, että koko maan puolustaminen edellyttää Suomen oloissa yleiseen asevelvollisuuteen perustuvia puolustusvoimia.

Ministeri Kääriäinen totesi: "Jos haluamme puolustaa koko maata, ainut vaihtoehto on yleinen asevelvollisuus." Olen tässä asiassa täysin samaa mieltä. Kuitenkin tästä asevelvollisuudesta on tässä selonteossa sivulla 114 vain kaksi kappaletta. Me tiedämme, että meillä on kovat haasteet tulevaisuudessa. Meillä keskeyttää 10 prosenttia asevelvollisuuden aloittaneista nuorista asevelvollisuutensa. Samanaikaisesti ikäluokat pienenevät, ja täällä todetaan vain, että asevelvollisten koulutusjärjestelmää kehitetään kokonaisuudeksi, joka muodostaa kutsunnoista, varusmieskoulutuksesta ja kertausharjoituksesta sekä vapaaehtoisesta maanpuolustuskoulutuksesta kokonaisuuden. Ei siinä kovin paljon uutta ole. Paljon enemmän varmaan pitäisi pohtia, miten tulevaisuudessa tämä yleinen asevelvollisuus järjestetään.

Ahti  Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri ehti juuri lähteä ja minun kysymykseni olisi ollut sama kuin aikaisemmin, eli minä en saanut selvää vastausta siihen, mitä tarkoitetaan Nato-optiolla. Haluan vaan itse todeta, että jos se tarkoittaa valmiutta kaikissa olosuhteissa, niin jos se on näin epävarmalla pohjalla ajallisesti, kuinka voidaan olla varmoja, että jos tulee tosi paikka, vaarallinen tilanne Suomen kannalta, niin me ehdimme vielä reagoida, ettei käy niin kuin talvisodan kynnyksellä.

Bjarne  Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun eduskunta ilmeisesti jatkossakin tulee päättämään operaatioihin osallistumisesta ja kun nämä nopean toiminnan joukot perustetaan yhteistyössä Ruotsin ja mahdollisesti Puolan ja Norjan kanssa, saattaa tietenkin syntyä sellainen tilanne, että jossakin maassa annetaan vihreätä valoa ja jossakin toisessa maassa annetaan punaista valoa. Miten tämmöiset asiat eliminoidaan? Onko se järkevää, ettei etukäteen ole näitten yhteistyökumppanimaitten kanssa sovittu, miten osallistumisesta päätetään?

Jari   Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Selontekoon sisältyy myöskin, niin kuin moneen kertaan on jo todettu, organisaatiouudistus, jota määritteli puolustusministeri Kääriäinen niin, että se on sotilaallisesti pätevä ja alueellisesti tasapainoinen. Näinhän asianlaita on.

Samoin tässä on yhtymäkohtia myöskin hallituksen alueellistamisohjelmaan. On ilman muuta asian oltava niin, että jos joku paikkakunta on jotakin saanut, se ei tarkoita sitä, että vastapainoksi joutuu jostakin luopumaan. Tätähän juuri ministeri Kääriäinenkin tarkoitti, että kun arvioidaan uudelleen varuskuntien tulevaisuutta, se on oma, itsenäinen arviointitapahtumansa ja sen pohjalta tehdään ratkaisut. Mutta tietenkin tässä on huomioitava myöskin tämä aluepoliittinen näkökulma ja tietysti päällimmäisenä sotilaallinen.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko vastenmielisesti, mutta rehellisesti tunnustaa, että selonteko on lisännyt ymmärrystäni turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Siitä huolimatta pitää nyt kysyä viisaammilta ja erityisesti kokoomukselta: Jos ajatellaan teidän esittämäänne tätä mandaattivaatimusta siitä, että YK:n turvallisuusneuvostomandaatti ei riitä veto-oikeuden olemassaolon vuoksi, eikö sitten pitäisi poistaa koko veto-oikeus? Toisekseen, jos miinat eivät ole vaarallisia, niin minkä ihmeen takia se Ottawan sopimus on sitten solmittu?

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nepponen viittasi viime kauden, viime selonteon keskustalaisiin puolustusvaliokunnan jäseniin. Itse olin siellä, ja ei ollut mitään ristiriitaista kantaa tähän esitykseen koskien miinoja. Me vain sitä aikataulua pidimme liian nopeana, että olisi liitytty 2006 ja luovuttu miinoista 2010. Sen hetkiset hinta-arviotkin olivat todella korkeita, muistan, että puhuttiin 4,5 miljardista markasta. Miinakysymys, niin kuin monet muutkin suuret kysymykset, muun muassa uusi aluepuolustusjärjestelmä, siirrettiin siinä selonteossa tähän vuoteen 2004, josta todettiin jo silloin, että tämä on perusteellisempi selonteko, niin kuin nyt on tapahtunut. (Ed. Nepponen: Muisti vähän pätkii!) Ihmettelen vaan tätä suurta epäluuloa näitä maakuntajoukkoja kohtaan. Sehän on sitä kaikkien peräänkuuluttamaa aluepuolustuksen osaa, tämä maakuntajoukko. Jos se tapahtuu niin kuin täällä on suunniteltu, se on taatusti Puolustusvoimien hallinnassa.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Puhemies! Euroopan unionin kriisinhallintayhteistyö perustuu siihen, että jäsenvaltiot varaavat kansallisia voimavaroja yhteisiin kriisinhallintatehtäviin. Näin ollen näiden perustamisesta ja näiden kouluttamisesta vastaavat jäsenvaltiot, samaten myöskin siitä, milloinka ja missä tilanteissa niitä käytetään. Jotta ne pystyisivät toimimaan yhdessä, tietenkin tapahtuu yhteistyötä ja mahdollisesti myöskin yhteisiä harjoituksia, jotta ne sitten pystyisivät toimintaan, jos niin päätetään. Ne eivät ole mitään EU-armeijaa, ne ovat kansallisen puolustusjärjestelmän osana ja käytettävissä myöskin siihen. Tämähän on se Suomen ratkaisu, jonka vuoksi meillä ei ole ollut ristiriitaa tämän kansainvälisen kriisinhallinnan, rauhanturvaosallistumisen ja meidän oman puolustusjärjestelmämme kanssa. Päinvastoin, meidän oma puolustusjärjestelmämme reserveihin perustuen sisältää sellaisia hyödyllisiä elementtejä, joita ammattiarmeijoilta puuttuu myöskin näissä kansainvälisissä rauhanturvaamistehtävissä. Tämä on syytä noteerata, että tämä tulee edelleenkin säilymään.

Silloin kun puhutaan nopeasta toiminnasta, niin silloin täytyy tietysti katsoa, että meillä on valmius nopeaan päätöksentekoon. Tähän liittyy myöskin tämä rauhanturvalain uusiminen. Katsotaan, millä lailla se järjestetään, mutta jokainen valtio tietysti tekee itse päätökset. Ei ole olemassa, eikä voikaan olla mitään yhtenäistä mallia, miten kukin maa omien perustuslakiensa ja lainsäädäntönsä puitteissa päätökset tekee. Mutta EU-päätökset operaatioista tehdään EU:ssa yksimielisesti. Se ei voi tulla kenellekään yllätyksenä silloin, jos päätetään osallistua johonkin operaatioon, vaan silloin olemme mekin omalta osaltamme päätyneet siihen, että on perusteltua, että tällaiseen operaatioon unioni ryhtyy.

Ed. Kallis ei ollut paikalla, kun kysyin hänen aikaisemmista puheenvuoroistaan, joissa hän hyvin korostetusti halusi, että nyt pitää ruveta leikkaamaan ja säästämään tästä rauhanturvaosallistumisesta. Minä ihmettelin tätä siksi, että hänen puolueensa on — ainakin olen pitänyt sitä vilpittömänä tähän saakka — ollut sitä mieltä, että esimerkiksi kansainväliseen kehitysyhteistyöhön (Puhemies koputtaa) pitäisi varautua paljon enemmän. En oikein ymmärtänyt tätä sisäistä logiikkaa tässä, että nyt yhtäkkiä tämä yhtä lailla turvallisuuden ja humanitäärisyyden kannalta tärkeä kansainvälinen yhteistyö olisikin tärkeä leikkauksen kohde.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Puhemies! Ed. Wallin peräsi yleisen asevelvollisuuden perään tiettyä pohdintaa. Se on varmasti paikallaan. Pitää tietysti nähdä, että tämä alkaa olla todella erityinen suomalainen ratkaisu, koska muualla ympärillämme siitä on luovuttu ja luovutaan. Käytännössä aika pitkälle tämä on suomalainen systeemi ja näyttää toimivan vieläkin erittäin korkealla tasolla. 80 prosenttia suomalaisista nuorista miehistä käy tämän asevelvollisuuden, sen systeemin, lävitse ja sillä on se yhtymäkohta, johon ministeri Tuomioja viittasi, että me saamme hyvää reserviä, joka sitten kyllä pystyy myös rauhanturvaamistehtävissä aikamoisiin suorituksiin, tasapainoisiin, hyviin suorituksiin. Mutta se vastaus tähän kysymykseen on se, että yleistä asevelvollisuutta pitää myös pystyä arvostamaan sillä tavalla, että se voitaisiin jollakin tavalla lukea vaikkapa korkeakouluopinnoissa tietyiksi pisteiksi jne., tai niin, että asevelvollisten sosiaalista asemaa voitaisiin ainakin jonkin verran pitkän tauon jälkeen parantaa.

Bjarne  Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni se 20 miljoonaa euroa, josta puhuin, voidaan tehokkaammin käyttää varsinaisessa eli perinteisessä kehitysyhteistyössä kuin siinä, että johonkin rauhanturvaoperaatioon osallistutaan Kashmirissa tai kaukana Suomesta. En kiellä, etteikö näilläkin olisi humanitääristä merkitystä, mutta ei ulkoministerikään voi kieltää sitä, etteikö perinteisellä kehitysyhteistyöllä olisi vähintään yhtä suurta merkitystä.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Wallin kiinnitti aivan oikein huomiota siihen, että tätä asevelvollisuutta on hyvin lyhyesti käsitelty. Jos sitä lähdetään sitten tarkemmin käsittelemään — varmasti eduskunta voi osaltaan antaa evästyksiä selonteon pohjalta — niin joudutaan pohtimaan sen kaltaisia kysymyksiä, pitääkö tuon palveluskelpoisuusluokituksen olla tiukempaa, koska nämä tehtävät myös varusmiespalveluksessa ovat entistä vaativampia niin teknisesti kuin toiminnallisestikin, ja pitäisikö myös tätä aikaporrastusta ehkä jatkossa muuttaa. Siihen kytkeytyy myös kysymys siviilipalvelusajan pituudesta, jota olen taas tavallaan yhdenvertaisuusnäkökohdista lähtien halunnut nostaa esille, että onko perusteltua siinä määrin pidempi palvelusaika kuin tällä hetkellä on.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tasavallan presidentti Urho Kekkonen totesi vuonna 1973: "Turvallisuus ei ole aidan panemista, vaan oven avaamista." 30 vuotta sitten alkaneesta Etyk-prosessista muodostuikin yksi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kohokohdista. Tuolloin Euroopassa elettiin aivan toisenlaisessa poliittisessa ilmastossa. Tänäänkin maamme turvallisuus- ja puolustuspoliittinen toimintalinja lähtee maan itsenäisyyden ja yhteiskunnan demokraattisten perusarvojen turvaamisesta sekä kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisestä.

Herra puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaan tämä perustuu uskottavaan kansalliseen puolustukseen, yhteiskunnan toimivuuteen ja johdonmukaiseen ulkopolitiikkaan sekä vahvaan kansainväliseen asemaan ja aktiiviseen toimintaan EU:n jäsenenä. Tämä linjaus on pienen maan kannalta erittäin merkittävä ja kantava. Suomi vastaa oman alueensa uskottavasta puolustuksesta, mutta on samalla valmis EU:n syvenevään turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön. Kun tähän kytketään YK:n peruskirjan mukainen sotilaallisen voimankäytön ehdoista päättäminen, voi todeta maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan perustuvan pitkäjänteiselle toiminnalle, jolla on vankka arvostus niin kotimaassa kuin rajojemme ulkopuolella.

Erityisesti tämän päivän kansainvälisten turvallisuusuhkien myötä vakaus on maamme kaikkinaisen kehityksen kulmakivi, siis ei yksistään sotilas- ja turvallisuuspoliittisen, vaan myös taloudellisen, sivistyksellisen ja monen asian kannalta katsottuna kehityksen kulmakivi. Tässä työssä voidaan katsoa Suomen ulkopoliittisen johdon onnistuneen. Pohjan tälle on luonut myös varsin syvä yhteisymmärrys ja yhteistyö täällä eduskunnassa. Jo tämän selonteon valmistelu, pienin oppositioryhmä mukaan lukien, kertoo siitä, että tämän selonteon valmistelun yhteydessä eduskunta on ollut hyvin syvällä tässä mukana ja näin se antaa hyvän pohjan turvallisuuspolitiikan kehittämiselle jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Suomen puolustus nojaa yleiseen asevelvollisuuteen, alueelliseen maanpuolustukseen ja vankkaan maanpuolustustahtoon. Siksi selonteon linjausta Pohjois-Atlantin puolustusjärjestö Natoon on pidettävä onnistuneena. Pysyköön sotilaspoliittinen liittoutuminen jatkossakin mahdollisuutena.

Vaikeamman pohdinnan eduskunnan kannalta aiheuttaa selonteon linjaus henkilömiinat kieltävään Ottawan sopimukseen yhtymisestä vuonna 2012 niin, että jalkaväkimiinat hävitetään vuoden 2016 loppuun mennessä. Kuriositeettina voi kysyä muuten, mikä on todellinen ero kokoomuksen ryhmän esityksen ja hallituksen päätöksen välillä. Neljä vuotta, eipä siis mitään oleellista.

Vuonna 2001 eduskunta, kun puolustusvaliokunta valmisteli selonteon, siirsi Ottawan sopimuksen käsittelyn eteenpäin eli tähän selontekoon. Nyt se on eduskunnan arvioitavana. Sinällään on aivan paikallaan kritisoida päätöstä jalkaväkimiinoista luopumiseksi. Poliittisella tasolla tehty päätös maksaa ainakin 300 miljoonaa euroa, ja kukaan ei voi antaa takuita jalkaväkimiinat korvaavien järjestelmien tehokkuudesta. Eduskunnan ja sen kärkijoukkona toimivan puolustusvaliokunnan vastuullinen tehtävä on arvioida Ottawan sopimuksen todelliset vaikutukset tulevaisuutta ajatellen. Meidän on pystyttävä katsomaan vuosikymmeniä eteenpäin.

Herra puhemies! Kaiken kaikkiaan Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsittelevä selonteko linjaa myös puolustuksen kehittämisen aina pitkälle ensi vuosikymmenelle. On tärkeää, että tulevaisuudessakaan maahamme ei synny Puolustusvoimain kannalta valkoisia alueita. Sitä edellyttävät jo alueellinen maanpuolustus ja vapaaehtoinen maanpuolustustyö.

Tyydyn tässä nostamaan esille kaksi asiaa: Näen positiivisena Maavoimien esikunnan sijoittamisen perinteiseen päämajakaupunkiin Mikkeliin, enkä juuri siksi, että oma asevelvollisuuteni alkoi Savon Prikaatista. Sitä vastoin en näe kannatettavana Rajavartiolaitoksen varusmieskoulutuksen keskittämistä kahteen koulutuskeskukseen, jos se tarkoittaa Inarissa ja Imatralla annettavan rajajääkärikoulutuksen lakkauttamista. Erityisesti pohjoinen Suomi tarvitsee oman Ivalon rajajääkärikoulutuksensa jo kovista luonnonolosuhteista johtuen. Sitoutuminen omaan työhön on varmasti motivoitunutta, kun kysymys on omasta kotiseudusta ja omista tutuista tuntureista.

Herra puhemies! Lopuksi haluan myös kannattaa selonteon mietintövaliokunnaksi puolustusvaliokuntaa, joka kirjoitti selonteon, myös sen tarkistuksen vuonna 2001.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on tuonut varsin johdonmukaisen, selkeän selonteon, vaikkakaan siinä varsinaisesti sisällöllisesti ei ole mitään yllättävää, koska näitä asioita on linjattu sekä eduskunnassa että julkisessa keskustelussa. Tälle selonteolle loi pohjan edellinen, vuonna 2001 eduskunnassa hyväksytty selonteko, jossa määritettiin lähtökohdiksi yleinen asevelvollisuus, alueellinen puolustusjärjestelmä, koko maan puolustaminen sekä myös vahva kansainväliseen yhteistyöhön osallistuminen. Eduskunta korosti jo silloin, niin kuin on korostanut vuosien saatossa, itsenäistä, uskottavaa puolustusta, jossa oman maan ja kansalaisten puolustaminen on ensimmäinen tehtävä. Tätä tukee vahvasti osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintayhteistyöhön, joka tukee oman maan puolustamista. Tämä viitoitettu linja saa vahvistuksensa edelleen tässä selonteossa.

Annan tunnustuksen sille, että niin Lipposen kuin Vanhasenkin hallitukset ovat toteuttaneet edellisen eduskunnan tahdon, että kaikki eduskuntapuolueet ovat olleet selonteon valmistelussa mukana. Turvallisuus 2004 -seurantaryhmä, johon itsekin kuuluin, loi vahvan perustan toimintaympäristömme ja sen kehittymisen käsittelylle. Tässä puolitoista vuotta jatkuneessa työskentelyssä oli vahvaa halua katsoa asioita globaalin näkökulman pohjalta pitkälle tulevaisuuteen. Tavoitteena oli löytää ratkaisu perinteisen konsensuksen hengessä, kuten puolustusasioita käsiteltäessä perinteisiin kuuluu, ja näin myöskin päästiin mielestäni varsin hyvään lopputulokseen, vaikka selonteko ei pääosin kirjaakaan niitä asioita, mitä silloin teimme. Ratkaisussa näkyy määrätynlaista varovaisuutta, josta ulkoministeri kävi minulle selittämässä, kun hän ei antanut vastausta aikanaan esittämiini kysymyksiin. Tämä varovaisuus tietenkin onkin lähtöisin ulkoministeriöstä. Sama näkyy myöskin tietenkin rauhanturvalain uudistamisen sisällön käsittelyn jättämisestä pois koko selonteosta, mutta siitähän me kävimme täällä keskustelun, ja eduskunnan on oltava aktiivinen siinä, millä tavalla sitten määritellään tulevaisuus.

Nato-jäsenyys on ongelmallinen meille suomalaisille. Keskustelukin on ongelmallista, mutta osin se on nyt myöskin vilkastunut. Mutta annan hallitukselle tunnustuksen siitä, että se ansiokkaasti korostaa tarvetta aktiiviseen yhteistyöhön Naton kanssa kriisinhallinnassa kuin myöskin laajemmin poliittista yhteistyötä. Tämä on oikein, sillä Nato on keskeinen sotilaallinen transatlanttinen turvallisuuspolitiikan ja turvallisuusyhteistyön alalla toimiva järjestö. Keskustelua Nato-jäsenyydestä on jatkettava ja myöskin selonteon käsittelyssä näihin asioihin on mentävä syvemmälle. Myöskin EU:n turvallisuusyhteistyö saa oman ansaitun lähtökohdan ja sisällön selonteossa, ja tätä selvitystyötä on jatkettava, koska se luo pohjan koko Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittiselle tulevaisuudelle.

Selonteossa on hyvin laaja ja ansiokas selvitys yhteiskunnan varautumisesta, ja siellä korostetaan viranomaisten vahvaa yhteistyötä. Samat viranomaiset, jotka normaalioloissa vastaavat, vastaavat myöskin kriisin tullen.

Puutun tässä muutamin sanoin Puolustusvoimien kehittämiseen, jolle taloudelliset raamit antavat tiukat lähtökohdat, ja siksi rationalisointityötä on jatkettava.

Pidän oikeana sitä, että hallitus ei mennyt pidemmälle koulutusorganisaation tarkastelussa, koska minulla on sellainen kuva, että Pääesikunnan ja puolustusministeriön näkemykset eivät olleet aivan yhtenevät. Sen sijaan tehty johtamis- ja hallintojärjestelmän ratkaisu on erittäin hyvä. Tosin siinä palataan muutaman vuoden takaiseen seitsemän sotilasläänin järjestelmään. Valitettavasti 93 alussa voimaan astunut järjestelmä koki vuosien saatossa muutoksen. Pienet maanpuolustusalueen esikunnat kasvatettiin vahvoiksi, mikä lisäsi byrokratiaa ja sitoi paljon henkilöstöä. Nyt uudelleenjärjestelyllä saadaan irti noin 350 henkilöä.

On valitettavaa, että sosialidemokraattiset ministerit vielä selonteon loppukäsittelyssä olivat aikoneet viedä äänestykseen kysymyksen Maavoimien esikunnan sijoituspaikasta, jolle Mikkeli tarjoaa niin sotilaallisesti kuin kaikilta muiltakin lähtökohdiltaan erinomaiset edellytykset.

On selvää, että eduskunta pääsee lausumaan omat näkemyksensä koulutusorganisaation kehittämisestä, ja sen on lausuttava, mikä luo sitten puolustusministeriölle ja Pääesikunnalle lähtökohdan tämän rationalisointityön jatkamiseksi. Myöskin pidän lähtökohtana sitä, että ainakin puolustusvaliokunta on tiiviisti mukana näissä ratkaisuissa, niin kuin on ollut vuosien saatossa, kiitos erinomaisen yhteistyön puolustusministeriön ja Pääesikunnan kanssa.

Maamiinoista lyhyesti: Viime selonteossa todettiin, että aikataulu on liian tiukka eikä ole vielä varmuutta järjestelmistä. Muistutan kuitenkin siitä, että jo vuonna 97 Suomi sitoutui olemaan valmistamatta maamiinoja. Puolustusvoimat teki oman sisäisen ratkaisunsa olla varustamatta meidän kolmea tärkeintä prikaatiamme, valmiusyhtymiä. Ne on muistettava nyt, kun jatkokäsitellään näitä asioita. Tuo 300 miljoonaa, josta 200 olisi ylimääräistä, tullaan sekin ottamaan Puolustusvoimien kehityksestä. Itse pyrin olemaan johdonmukainen niille ajatuksille, joita silloin puolustusvaliokunnassa tehtiin. Valitettavasti vain kritiikkiä ei löytynyt, ja täytyy antaa tunnustus silloiselle oppositiolle keskustalle, joka rohkeni arvostella sinänsä tärkeiden jalkaväkimiinojen poistamista.

Toivon, että puolustusselonteon ratkaisu— ja itse tulen toimimaan siihen suuntaan — valmistellaan (Puhemies koputtaa) vahvasti perinteisen konsensuksen hengessä.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on käynyt hyvin selvästi ilmi, rauhanturvalakia halutaan siis muuttaa ja ollaan muuttamassa siten, että jatkossa kaikille operaatioille, joissa Suomi on mukana, ei enää tarvittaisi YK:n tai Etyjin mandaattia. Täytyy nyt sanoa tässä, kun täällä on tänä iltana useampaan otteeseen tätä konsensusta tässä ed. Ranta-Muotion johtamassa työryhmässä hehkutettu, että kyllähän tämänkin asian osalta, tämän mandaatin asian osalta, ryhmässä vääntöä käytiin. Ed. Ranta-Muotio muistaa erittäin hyvin ne tiukat väännöt vielä ihan loppumetreillä, niin kuin ed. Nepponenkin muistaa. (Ed. Nepponen: Muistan hyvin!) Tämä mandaattiasia oli yksi niistä keskeisistä, joista en luopunut siellä, ja sen takia sitä ei ole sinne työryhmän raporttiin kirjoitettu. Muutoinkin on turha sen työryhmän raportin perusteella harrastaa kremlologiaa, koska työryhmässähän me sovimme, että ainoastaan ne johtopäätökset olivat meidän yhteisesti hyväksymämme. Sitähän kirjoitettiin monella tavalla ja asiat voidaan ilmaista monella tavalla. Se on kuitenkin se lähtökohta. Mutta todellakin, kyllähän siellä vääntöä käytiin, ja voin siihen palata myöhemmin.

Mutta nyt tähän rauhanturvalain muutokseen, arvoisa puhemies, koska mielestäni tämä muutos olisi monella tapaa ongelmallinen. Jos ja kun Suomi on menossa näihin EU:n nopean toiminnan joukkoihin, jotka lähetetään kriisinhallintatehtäviin ja nimenomaan sellaisiin tehtäviin, joissa ei ole kriisin molempien osapuolten hyväksyntää, niin siitä seuraa joukko ongelmia, eli voisimme joutua esimerkiksi tilanteeseen, jossa toinen osapuoli tai kumpikaan ei tunnustaisi EU:n oikeutta puuttua asioihin. Jos tämmöisissä tapauksissa esimerkiksi EU on liikkeellä omalla päätöksellään ilman YK:n tai Etyjin mandaattia, niin voidaan sitten kyllä EU ja kaikki mukana olevat maat kokea vihollisina ja tulkita sellaisiksi. Se saattaa sitten puolestaan heijastua monina ongelmina ei ainoastaan EU:ta kohtaan vaan sitten myös niitä joukoissa mukana olevia maita kohtaan ja puolestaan johtaa esimerkiksi kostotoimiin terroritekoina.

Kysymys on myös siis siitä, keiden kanssa Suomi toimii yhteistyössä nopean toiminnan joukkoja muodostettaessa. Ruotsi sotilaallisesti liittoutumattomana ja kansainvälisiin operaatioihin Suomen kanssa kutakuinkin samalla tapaa suhtautuvana maana on tietysti luonnollisin yhteistyökumppani. Sen sijaan Suomen ei mielestäni pitäisi osallistua sellaisiin koalitioihin, joissa on mukana Nato-maita, koska niihin kohdistuu Naton suunnalta velvoitteita, jotka eivät ole aina Suomen edun mukaisia. Jos Suomi on yhteistyössä nopean toiminnan joukoin tapahtuviin toimiin erityisen valmiiden maiden kanssa, niin se voi joutua mukaan sellaisiin operaatioihin, jotka eivät muuten ole sopusoinnussa meidän tavoitteidemme ja kansainvälisen asemamme kanssa.

Minusta meillä on arvokas perintö vaalittavana. Suomi ei uhkaa ketään, ja Suomi on tunnettu ja tunnetaan maailmalla rauhaa puolustavana maana, ja meidän omat YK-sotilaamme ovat tulleet erittäin hyvin toimeen paikallisen väestön kanssa ja ovat arvostettuja paikallisen väestön, siviilien ja eri osapuolten taholta, ja suomalaiset sotilaat nauttivat laajaa kunnioitusta. Voidaan tietysti sitten sanoa, että Suomi päättää joka kerta ja eduskunta itse osallistumisestaan, mutta kyllä me hyvin tiedämme, mitä poisjäämisestä käytännössä seuraa. Käytännössä poisjääminen, varsinkin jos se tapahtuu toistuvasti, tulisi käymään hyvin ongelmalliseksi, jos laissa ei sitten ole hyvin selkeästi määritelty ehtoja, jolloin voi jäädä pois, mutta kyllä me joudumme ongelmiin.

Ajatellaan nyt vaikka tätä USA:n Irakin-sotaa. USA:han etsi liittolaisia tähän sotaan, ja voi sanoa, että kyllä meillä oli aika hyvä syy kohteliaasti torjua tämä. Meidätkin olisi varmaan mieluusti otettu mukaan koalitioon jo, mutta koska meidän rauhanturvalakimme niin selkeästi sen kieltää, ei ollut mitään ongelmaa. Entäpä sitten jatkossa, jos ajatellaan, että ennalta ehkäisevää voimankäyttöä sallitaan? USA käyttää sitä nyt jo. Entäpä jos EU lähtee sille tielle? On kai aika selvää, että ei silloin voida myöskään olla kieltämässä Venäjältä samaa oikeutta ennalta ehkäiseviin toimiin, jos EU:kin USA:n lailla sen olisi hyväksymässä.

Arvoisa puhemies, bästa talman! I redogörelsen tas frågan om FN-mandat i krisoperationer ganska vagt upp, men vi vet att man på försvarsministeriet och också i regeringen redan har berett ett förslag till lagändring så att man kunde delta i EU-operationer även om landet inte skulle ha mandat från FN. Vi i vänsterförbundet anser att detta inte skulle vara ett bra förslag. Vi anser att det såväl ur FN:s som EU:s och Finlands synpunkt är bra att vi inte går med i militär krishantering som ej har legitimation av FN.

Vi är glada, som vår ordförande i sitt gruppanförande påpekade, över att regeringen inte föreslår anslutning till Nato, men vi vill inte heller att landet i fortsättningen i form av krishantering blir indraget i operationer som den som nu pågår i Irak. Vi anser att vi bör göra allt för att FN:s roll förstärks och säkras som den enda som har rätt att bruka militära medel i internationella relationer.

Arvoisa puhemies! YK:n mandaatin edellyttäminen ei ole vain suoja, vaan se vahvistaa myös järjestön asemaa universaalina toimijana, mikä on sekä pienten maiden aseman että globaalin yhteistyön vahvistamisen ja kansainvälisen vakauden edistämisen kannalta tärkeää. Vasemmistoliitossa emme ole vain sitä mieltä, että YK:n mandaatti on tärkeä Suomen toiminnasta päättämisessä, vaan katsomme, että koko EU:n pitäisi siihen nojautua.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että asia lähetetään ulkoasiainvaliokuntaan, jolle valtiovarainvaliokunnan, hallintovaliokunnan ja puolustusvaliokunnan on annettava asiasta lausunto.

Arvoisa puhemies! Sitten tähän varsinaiseen puheenvuoroon. Tulen keskittymään turvallisuuspolitiikan yleiseen ekologiseen taustaan.

Ravinnon ja suojan tarve ovat ohjanneet kaikkina aikoina ihmisyhteisöjen käyttäytymistä ja ratkaisseet niiden kohtaloita. Jos ihminen eliölajina olisi ymmärtänyt suvun jatkamisen ja kulutuksensa vaikutuksen arvoihinsa ja asenteisiinsa ja ottanut niiden pitkäaikaiset vaikutukset huomioon, maailmanhistoria olisi ollut toisenlainen. Ihminen ei ole nimittäin koskaan tietoisesti vaikuttanut lajinsa elämän suuriin muutoksiin maapallolla. Seuraavaa toistuvaa kaavaa on edetty: lisääntyminen on johtanut tuotannon tehostamistarpeeseen, sen onnistuminen väen runsastumiseen. Sitä vuorottelua on jatkunut niin kauan kuin ulottuvilla olevat, kulloisillakin keinoilla hyödynnettävissä olevat luonnonvarat ovat sallineet. Tuotantojen ylijäämävaiheet ovat mahdollistaneet hengenviljelyä ja aineellisten monumenttien rakentamista. Luonnonvarojen ehtyminen on puolestaan lisännyt kilpailua, raaistanut menettelytapoja ja johtanut aiemmin pahoina pidettyjen tapojen ritualisoitumiseen, ajassa hyväksytyiksi tulemiseen. Lopulta kulttuuri on tuhoutunut.

Teknokulttuuri poikkeaa edeltäjistään siinä, että se on kaivautunut hyödyntämään maaperästä fossiilisia luonnonvaroja, jotka olivat varastoituneet sinne satojen miljoonien vuosien kuluessa ja jotka ovat jääneet aiempien kulttuurien aikana hyödyntämättä. Niiden varannot kuitenkin käytössä loppuvat ja sitä nopeammin, mitä suuremmalla teholla niitä hyödynnetään. Kysynnän kasvua juuri nyt lisää maapallon väestön runsastuminen nettomääräisesti yli 70 miljoonalla vuodessa ja taloudellisen toimeliaisuuden lisääntyminen Aasian itä- ja kaakkoisosissa. Sekä ravinnon tuottaminen että elintarvikkeiden jakelu ovat yhä edelleen ratkaisevasti riippuvaisia fossiilisista energianlähteistä.

Teknokulttuuri on ajanut itsensä tilanteeseen, jossa raakaöljystä on muodostunut koko maapallon elämää hallitseva masking factor, tekijä, joka vaikutuksellaan peittoaa kaikkien muiden rajoittavien tekijöiden vaikutukset. Raakaöljyn maailmantalouden kannalta merkityksellisten varantojen riittävyydelle on arvioitu nelisenkymmentä vuotta aikaa. Ratkaisevaa on, että raakaöljyä korvaavien polttoaineiden ja energiajärjestelmien kehittämisessä ollaan armottomasti myöhässä. Tämä tiedetään yleisesti ja se kielletään yhtä yleisesti, samoin kuin riippuvaisuutemme raakaöljyvarannoista. Tämä on johtanut avoimeen ja piilotaisteluun jäljellä olevien raakaöljyvarantojen hallinnasta.

Kaksoistornit menettänyt supervalta on Saddam Husseinin hallinnon kukistumisen jälkeen Kaksoisvirranmaassa ainoastaan ja vain sen vuoksi, että sen maaperässä on kymmenes maapallon tunnetuista jäljellä olevista raakaöljyvaroista. Niin kauan kuin Irakista voidaan lähettää puolikin miljoonaa tynnyriä raakaöljyä vuorokaudessa Yhdysvaltoihin, niin kauan ihmisuhrit näyttävät tulevan hyväksytyiksi. Raakaöljystä riippuvaisen maan kansallinen turvallisuus on riippuvainen sellaisesta, mikä varmuudella suhteellisen lyhyen ajan kuluessa loppuu. Tämä riippuvuus hallitsee maan sisä- ja ulkopolitiikkaa ja ulottaa siten vaikutuksensa meillekin.

Yhdysvallat on supervalta, joka toisten valtioiden energia- ja muihin luonnonvaroihin tukeutuen yrittää hallita koko maapalloa itsensä hyväksi. Venäjää puolestaan kutsutaan entiseksi supervallaksi. Sitä on kuitenkin pakko pitää nykyisenäkin supervaltana, koska sen alueella on toisaalta runsaasti uusiutumattomia luonnonvaroja ja toisaalta runsaasti maapinta-alaa uusiutuvan energian tuottamiseen. Mielenkiintoista on, että näistä tosiasioista huolimatta Venäjän johto pitää Tshetshenian öljyvarantoja ja strategista asemaa niin tärkeänä, että se käyttäytyy alueella siten, kuin olemme havainneet. Aiemmista ihmisen kulttuureista tutulle pahojen tapojen ritualisoitumiselle on tyypillistä, että niiden hyväksyminen tapahtuu noin vain hallitsijoiden tarjotessa vastineeksi ehdotustensa hyväksymisestä pikahyötyjä. Tässä ajassa tämä tarkoittaa, että sotakin hyväksytään, kunhan bensatankin voi entiseen hintaan täyttää. Yhtälössä ei tietenkään oteta huomioon sitä, että sota kuluttaa erityisesti juuri niitä luonnonvaroja, joista muutoinkin on pula. Nykyinen teknoaika on kulttuurina siinä määrin monimutkainen ja -ulotteinen, että sen puitteissa on helpohko kehitellä tekosyitä ja toimintamalleja, jotka juuri siinä ajassa näyttävät yleisimmin hyväksymiskelpoisilta. Näihin kuuluvat muun muassa ennalta ehkäisevät iskut terroristeina pidettyjen todellisiin ja oletettuihin tukikohtiin koti- ja ulkomailla.

Kehittyneissä yhteiskunnissa samalla perusteella yksityisyyden suojaa häivytetään kaikilta kansalaisilta. Samalla kun toimenpiteitä markkinoidaan turvaverkon lisäämistarpeella, tuota verkkoa itse asiassa todella rajusti heikennetään. Yhteistä näille toimille on, että valta keskittyy suppealle eliitille. Näin tapahtuu kaikilla mantereilla, näin tapahtuu juuri nyt Yhdysvalloissa ja Venäjällä, näin on ollut jo pitkään Kiinassa, islamilaisissa valtioissa ja monissa Kaakkois-Aasian tiikerivaltioissa. Demokratiavaje korvataan uusiutumattomiin luonnonvaroihin nojautuvalla jälleenjakelulla, jonka päätepiste on jo näkyvissä. Kulttuurien historia toistaa pahaenteisesti itseään.

Arvoisa puhemies! Suomi on tässä todellisuudessa mielenkiintoisessa ekolokerossa. Sen maaperässä ei ole raakaöljyä ja muita fossiilisia energianlähteitä, eikä se ole tällaisesta syystä mielenkiinnon kohteena. Samasta syystä sen ainoa todellinen vaihtoehto on tukeutuminen teknokulttuurissaan uusiutuviin energianlähteisiin. Niihin perustuvan järjestelmän luomisella on todella kiire. Onneksi meillä on tähän tarkoitukseen riittävästi maata käytettävissä. Aikaa sen sijaan näyttää olevan niukemmin. Maamiinakentän keskellä ilman energiaa saattaisi tulla orpo olo, samoin ydinvoimalan kupeessa. Kestävä turvallisuus voi rakentua vain hajautetun uusiutuvan energian varaan. Se on oikeaa turvallisuuspolitiikkaa. Se määrittää myös kestävän kulutuksen tason.

Roger Jansson /r:

Värderade herr talman! Jag stöder som ålänning landets försvars- och säkerhetspolitik, till den delen är redogörelsen bra.

Det har funnits en gammal tradition att Ålands riksdagsledamot inte skall uttala sig i försvarspolitiska frågor. Den traditionen grundade sig på läget under kalla kriget och under VSB-paktens tider, då det på Åland uppfattades som icke politiskt korrekt att från det demilitariserade och neutraliserade landskapets sida uttala åsikter om hur Finland skötte sin försvars- och därmed säkerhetspolitik.

Vi lever i dag i en betydligt öppnare värld utan den typen av mer eller mindre tvingande försvarsalliansbindningar som VSB-pakten de facto innebar. Finland är idag mera neutralt och mindre alliansbundet än då. Därmed är det också rimligt att öppet i dag i Finland diskutera frågan om betydelsen av eventuella problem och fördelarna med Ålands neutraliserade och demilitariserade status inom landets gränser, inom Östersjöområdet och också globalt.

I år är det 150 år sedan den ryska storfästningen Bomarsund på Åland intogs och demolerades av de allierade fransk-engelska styrkorna under Krimkriget. Om två år fyller avtalet om demilitariseringen av Ålandsöarna 150 år. År 1856 beslöts i fredsförhandlingarna i Paris att Ryssland skulle avmilitarisera Ålandsöarna för gott. Detta avtal har senare utvidgats, förnyats och omarbetats, men kan idag ses som ett av de äldsta i praktiken fortfarande gällande militärpolitiska avtalen i världen.

I förhandlingarna i Geneve 1921 om Ålandsfrågan i Nationernas Förbunds Råd beslöts att demilitariseringen från 1856 skulle fortbestå samt att Ålandsöarna dessutom skulle ställas neutrala i konflikter i området. Dessa bägge bestämmelser intogs i ett internationellt traktat med tio garantmakter som undertecknare. Sovjetunionen var vid denna tid inte medlem av Nationernas Förbund och står utanför detta demilitariserings- och neutraliseringsavtal.

Men efter vinterkriget ingicks 1940 mellan Finland och Sovjetunionen ett likartat avtal om Ålandsöarnas demilitarisering, dock utan omnämnande av neutraliseringen. Detta avtal förnyades 1947 efter andra världskriget och 1992 överfördes avtalet att gälla mellan Finland och Ryssland.

Så, herr talman, Ålands ställning inom säkerhets- och försvarspolitiken inom landet och internationellt i folkrätten styrs av två gällande internationella avtal, ett med mycket stark ställning i folkrätten och ett med dagens Ryssland.

Detta nämns inte med ett ord i regeringens redogörelse. Orsaken till att så är fallet kan man bara spekulera i. Jag vill inte spekulera. Någon har sagt att Ålands status inte nämns för att den inte föreslås bli påverkad av det som ingår i redogörelsen. Om det är motivet så kunde redogörelsen som helhet vara mycket kortare, där ingår mycket som inte föreslås bli ändrat.

Jag finner det alarmerande att Finland 2004 väljer att i det ärende, i den redogörelse som skall styra landets säkerhets- och försvarspolitik under det närmaste decenniet, inte med ett ord redogöra för det betydelsefulla folkrättsliga undantagsläge som en betydande geografisk del av landet längst ner i sydväst befinner sig i.

Det är ett undantagsläge som erfordrar särskilda avgöranden inom försvarspolitiken både för oss och för det internationella samfundet, för våra grannländer österut, västerut och söderut, men också ett undantagsläge som kompletterat med den åländska självstyrelsens behörighetsområden har stor betydelse för de icke militära ställningstagandena inom den säkerhetspolitik som utförligt finns med i redogörelsen för landet som helhet.

I regeringens beredning av ärendet har Ålands landskapsregering hörts den 14 maj 2004. Detta hörande har resulterat i ingenting, trots att landskapsregeringen uttryckligen bett om att i redogörelsen skall intas en bekräftelse på Finlands inställning att förändringar i landets alliansbindningar och försvarspolitiska avtal inte skall resultera i förändringar vad gäller Ålands demilitariserade och neutraliserade status. Inte skall väl regeringens bortlämnande av ett sådant konstaterande tolkas som att regeringen inte vill binda upp sig för status quo vad gäller Ålands folkrättsliga ställning?

Den karta över militärlänen 2008 som finns på sida 119 i den finskspråkiga versionen är felaktig och ger läsaren en känsla av militär expansionsiver in på det demilitariserade och neutraliserade området i strid med två internationella avtal. Försvarsminister Kääriäinen talade här i sitt anförande om att det kommer att finnas militär närvaro i varje landskap i landet. Det var säkert en felsägning.

Herr talman! Jag föreslår att de beredande utskotten i riksdagen tar frågan om Ålands status i folkrätten på allvar och i sitt betänkande intar klara uttalanden om att de internationella förpliktelser som Finland tillsammans med andra ingått inte kommer att förändras vid eventuella förändringar i landets förhållanden till säkerhets- och försvarspolitiskt samarbete inom EU, med Nato, med Ryssland eller på annat sätt. Enligt de uppgifter jag inhämtat under många år på det internationella planet och också genom utredningar inom landet så finns inget hinder för ett entydigt status quo i Ålands position enligt konventionen från 1921. Om regeringen eller riksdagen har andra uppfattningar, så låt oss veta det nu.

Det är också viktigt att konstatera alla de begränsningar som Ålands status resulterar i och hur dessa begränsningar påverkar försvars- och säkerhetspolitikens genomförande som helhet. Till delar är sådan information av den arten att man inte vill sprida uppgifter om den, till delar är den oproblematisk ur denna synvinkel. Men jag förordar största möjliga öppenhet i riksdagen och i landet avseende Ålands speciella status i Finland säkerhets- och försvarspolitik.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tiivistetty sanoma on se, että Suomi pysyy sotilaallisesti liittoutumattomana — Nato-option säilyttäen, ylläpitää uskottavaa kansallista puolustusta ja osallistuu EU:n kriisinhallintaan muun muassa nopean toiminnan joukoilla.

Selonteko on varsin kokonaisvaltainen, mutta nimensä mukaisesti selonteko. Siitä jollain tavalla uupuvat selkeät johtopäätökset ja kannanotot. Ehkä on vielä vanhojen aikojen painolastia siinä, että moni asia on ilmaistu liturgisin sanankääntein ja esimerkiksi Venäjän tilannetta ja sen kytkeytymistä EU:n ja Suomen turvallisuusstrategiaan ei ole läpikäyty, vaikka transatlanttisen suhteen merkitystä onkin esitelty. Tosin Venäjä—Nato-suhdetta kyllä esitellään samalla tavoin lähinnä selonteonomaisesti.

Arvoisa puhemies! Selonteko kuvaa alussa laajasti kansainvälisen toimintaympäristön muutokset, ilmiöt ja osallistujat, muun muassa terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, huume- ja ihmiskaupan ja epidemioiden uhat. Tällä tavoin se valottaa hyvin nykyaikaisen turvallisuuspolitiikan laajaa kenttää, jossa perinteinen valtioiden välinen sotatila ja siihen varautuminen on äärimmäinen keino. Uudet uhkat eivät kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tarvitsemme ulkoisia uhkia varten edelleen uskottavan kansallisen puolustuksen.

Selonteossa tuodaan esille Suomen turvallisuusstrategian sitouttaminen EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, johon EU:n uuteen perustuslakiin sisältyvä avunantovelvoite tuo viimeisen niitin. EU:n turvallisuusstrategia paljastaa, että EU halajaa USA:n rinnalle voimakkaaksi mahdiksi maailman turvallisuusuhkia torjumaan. Selonteossa ei myöskään käsitellä sitä, minkä uusi perustuslaki myöntää, että niin sanotun Nato-klausuulin kautta keskeinen toimija EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa tuleekin EU:n ulkopuolelta.

Terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuminen vaatii EU-strategian mukaan jäsenmaiden oikeus- ja sisäasioiden yhteensovittamista, ja näissä kansallisesti keskeisissä turvallisuuspoliittisissa asioissa ollaan siirtymässä määräenemmistöpäätöksentekoon. Nämä seikat herättävät aiheellisen kysymyksen siitä, onko Suomi EU-kelkassa enää sotilaallisesti liittoutumaton ja minkälaiseen strategiaan olemme EU:ssa sitoutumassa. Henkilökohtaisesti toivoisin Suomen liittoutumattomuutta, mutta ei sanoilla kannata enää nykypäivänä yrittää hämätä, jos ne eivät vastaa todellisuutta.

Nato on muuttunut sitten kylmän sodan. Oikeastaan Kosovon kriisin yhteydessä tehdyt johtopäätökset aloittivat Naton muuttumisen staattisesta ja hyökkäyksiin reagoivasta sotilasliitosta ennakoivaksi ja aktiiviseksi toimijaksi, jonka strateginen painopiste ja taistelualue on laajentunut kauas oman alueen ulkopuolelle. Suomi on Naton rauhankumppani, mutta on muistettava, että jäsen- ja kumppanuusmaiden suhde on kuitenkin erilainen niin sotilaallisessa osallistumisessa kuin puolustusmenoihin panostamisessakin. Olemme EU:n kautta jo mielestäni tarpeeksi sitoutuneet Naton turvallisuusstrategiaan ilman, että meidän tulisi liittyä siihen vielä jäseneksi.

Pyrkimys sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ei tarkoita sitä, että olisimme vapaamatkustajia yhteisten turvallisuusuhkien torjunnassa. EU:n yhteinen turvallisuus on parhaimmillaan rauhan takaamista keskinäisen yhteistyön ja hyvinvoinnin lisäämisen kautta ilman, että sitoudutaan varustautumaan toiseksi maailmanpoliisiksi. Turvallisuusyhteistyöhön voi kuulua siviilikriisinhallintaa, rauhanturvaamista ja jälleenrakennusta myös unionin ulkopuolella kansainvälisen yhteisön pyynnöstä ja osallistuvien maiden parlamenttien suostumuksella.

Arvoisa puhemies! Vasta tämän keskustelun debattivaiheessa ja ed. Pulliaisen puheenvuorossa tultiin niihin nykyaikaisiin Euroopan haavoittuvuutta lisääviin uhkiin, kuten sähkö- ja tietoliikenneverkkoihin ja energian saatavuuteen. Eurooppa on maailman suurin öljyn ja kaasun tuoja, ja riippuvuus tuonnista lisääntyy nykyisestä 50 prosentista aina 70 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. On huomattava, että EU:lla on sama ongelma kuin USA:lla, kuinka turvata energiansaanti. Tulevaisuudessa myös maailman makeat vesivarat saattavat olla samanlaisen kiinnostuksen kohteena kuin tänä päivänä öljy. Toivottavasti emme tulevaisuudessa ole EU:n ja Naton turvallisuusstrategioihin sitoutuessamme taistelemassa näistä luonnonvaroista ties missä maailmankolkassa.

Arvoisa puhemies! Edellä mainittu mielessä pitäen rauhanturvalain muutos ei voi tarkoittaa päätäntävallan siirtymistä pois eduskunnalta. EU:n strategiaan sisältyvät tulevaisuudessa joustavasti liikuteltavat nopean toiminnan joukot uusien uhkien käsittelyyn, mutta miten, missä, kenen kanssa ja kenen mandaatilla on tarkoitus toimia? Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä ennen kuin voidaan käsitellä lain muutosta.

Jäin myös miettimään ed. Kataisen sanomista siitä, että viime kädessä päätökset YK:n turvallisuusneuvostossa ovat poliittisia. Mitä muuta ne sitten voisivat olla, jos politiikalla tarkoitetaan yhteisten asioitten hoitamista? Selonteosta heijastuu se henki, ettei YK:ta enää haluttaisi nähdä merkittävänä toimijana turvallisuuspolitiikan alalla. Jos YK:n painoarvoa lähdetään murentamaan, päädytään harvojen toimijoiden maailmaan, jossa suurin asearsenaali ratkaisee eikä diplomatialla tai taitavalla ulkopolitiikalla ole enää juuri roolia.

Arvoisa puhemies! Maamiinoista luopumista on täällä kommentoitu useassa puheenvuorossa. Armeijaa käymättömänä ja aseita sen syvemmin tuntematta rohkenen kuitenkin arvella, että korvaava asejärjestelmä tulee myös olemaan tuhoava, tappava ja vammauttava. Tuskin sinne on tarkoitus mitään variksenpelättimiä laittaa pelotteeksi. Lisäksi miinat ovat puolustuksellinen ase, niillä ei käsittääkseni hyökätä, joten ne tuntuisivat sopivan Suomen aluepuolustukselle perustuvaan järjestelmään. Vuosilukuja ja allekirjoituspäiviä enemmän minua kiinnostaisi tietää, miten aiomme uskottavasti hoitaa pitkän maarajan puolustamisen.

Arvoisa puhemies! Selonteon edetessä sävy kokonaisvaltaisesta turvallisuusympäristöä syvällisesti kuvailevasta esityksestä muuttuu aluepoliittiseksi siltarumpupolitikoinniksi. Hämeenlinnaa ja Mikkeliä laitetaan vastakkain Maavoimien esikunnan sijoituspaikkana ja varikoiden ja varuskuntien lopulliset kohtalot jätettiin kertomatta. Kuitenkin on muistettava, että yleinen asevelvollisuus ja koko maan kattava alueellinen puolustusjärjestelmä ovat uskottavan kansallisen puolustuksen perusta, vaikka miesvahvuuksia säästösyistä supistetaankin. Maakuntajoukkoja on täällä puolustettu osana alueellista järjestelmäämme. Luulenkin, että epäluulo niitä kohtaan liittyy siihen, että maakuntajoukot olisivat sopiva tapa hoitaa alueellinen puolustus silloin, jos ja kun olemme mukana sotilasliitossa palkka-armeijoineen.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin siitä kiitos hallitukselle, että perussuomalaisten suuren vaalivoiton jälkeen ovet aukenivat mukaan turvaryhmään. Me osaamme antaa sille arvon, ja uskon, että täytimme sen paikan vähintään kelvollisesti. Se on hyvin tärkeätä, että näissä asioissa, joissa isänmaan etu on jakamaton ja yhteinen, yritämme mahdollisimman suureen yksimielisyyteen päästä. Mitä sitten muuten tässä salissa ja maassa tapahtuu, niissä pitää toimia kunkin ideologisen vakaumuksen mukaisesti ja yrittää toistemme ymmärrystä lisätä. Tämä oli ehdottoman hyvä asia.

Yleensähän näissä selonteoissa ja monissa muissa aloitteissa käy niin, että jää se hyvä toteamatta ja tuijotetaan pelkkiin epäkohtiin. Tämä selonteko on varsin tasapainoinen ja hyvä. Kuvaus on monipuolista, ja tiedän sen turvaryhmän toiminnan, joka siinä taustalla oli. Olin itse mukana puolitoista vuotta ja sain myöskin sen materiaalin, mitä oli käsitelty. Kyllä tiedonsaantimahdollisuudet olivat erittäin hyvät.

Arvoisa herra puhemies! Mitä noissa lyhyissäkin puheenvuoroissa totesin, totesin suurvaltapolitiikasta ja pahasta maailmasta sen, että me, Suomi pienenä maana, tietysti katsomme asioita omasta näkökulmastamme. Se onkin meillä luonnollista. Me olemme Suomen historian aikana tai osana Ruotsia joutuneet sotimaan ruotsalaisten kuninkaitten sotia, venäläisten keisareitten sotia, sitten näitä omia sotia. Nyt jatkossa meidät ollaan viemässä mukaan EU:n mahdollisiin kriiseihin, joita nyt tässä vaiheessa kriiseiksi kutsutaan. Kun ihmisiä tapetaan, kysymys on jonkin asteisesta sodasta kuitenkin, jos ei muuten, niin sodasta ihmisyyttä vastaan.

Tämä on minun mielestäni aika olennainen asia turvallisuudessa. Meillä on edelleen maailmassa moninkertaiset resurssit tuhota ydinaseilla koko elämä maapallolla. Venäjä pystyy siihen, Kiina pystyy siihen, Yhdysvallat pystyy siihen. Näiden suurvaltojen mukaan maailmassa tanssitaan. On tanssittu aina suurvaltojen mukaan, milloin Rooman valtakunnan mukaan, kun se valloitti Pyhän maan Kristuksen syntymän aikoihin — saksilaiset, frankkilaiset, erinäköiset imperiumit. Se tässä on vakavaa, kun katsotaan maailman kriisiä. Ei se nyt ole pelkästään Irakin demokratia, niin kuin vuonna 91 sanottiin, että Kuwaitin demokratiaa mennään pelastamaan. Eihän Kuwaitissa koskaan ole demokratiaa ollut. Siellä on muutama öljysheikki, joka on antanut öljyä. Kun öljyn tulo loppui, sinne lähdettiin kaplakoimaan. Sudanissa on tapettu satojatuhansia ihmisiä, Ruandassa on naisia ja lapsia teurastettu viidakkoveitsillä. Ei sinne ole mennyt kukaan, ei Yhdysvallat, ei EU, ei kukaan. Ja ihmisistä on kuitenkin ollut kysymys. Nämä ovat näitä raadollisia elämän tosiasioita. Venäjä saa perata Tshetsheniassa takapihaansa kenenkään häiritsemättä.

Nämä ovat näitä elämän kylmiä totuuksia. Nämä on hyvä ajatuksissa pitää. Silti aina pitää pyrkiä parempaan, puolustaa elämää ja ihmistä. Se on hyvä. Hallituksella on varmasti vilpitön tahto tähän. Tässä suhteessa en epäile hallitusta, sen paremmin ulko- kuin puolustusministeriäkään. Uskon, että he tekevät tässä parhaansa ja kutsumuksensa mukaisesti, mitä nyt sitten muu politiikka on asia erikseen.

Näissä asioissa meillä on karvaat kokemukset Suomessa, näistä puolustuskysymyksistä. Se on hitsannut meitä yhteen siinä suhteessa, ja antakaamme arvo sille. Nämä uhat, aivan niin kuin totesivat edustajat Essayah ja Pulliainen aikaisemmin, tulevat ruoasta, öljystä, vedestä. Joku päivä, jos vesi on yhtä tärkeätä kuin öljy nykyään, siitä tapellaan. Pyhällä maalla siitä tapellaan jo nyt.

Samoin on järkyttävää huoltovarmuuden kannalta, että me tapamme suomalaisen maaseudun. Me puhumme rakennemuutoksesta ja rakennekehityksestä. Kävin Rautavaaralla, eivät siellä enää paljon tonkat kolise. Se homma kuoleentuu siellä. Se on hyvin lyhytnäköistä politiikkaa. Nettiviikari kun näpelöi tietoverkkoaan, jos se romahtaa, sille tulee vielä nälkäkin joku päivä. Siinä ei auta sitten näpelöidä, kun ei ole sähköä.

Muutama sana YK:sta. Se on hyvä idea, ja sen paras ominaisuus on siinä, että siellä on aina valmius, esikunnat eri mailla aloittaa neuvottelut, kun on tarve. Se onkin sen suurin ansio. Turvaryhmä kävi siellä viime syksynä. Ei ollut kovin mairittelevaa seurata sitä, ja sitten kun vielä muutama suorasukainen diplomaatti kertoi kansantajuisesti — eräs norjalainen veli — sen jälkeen ei ollut pienintäkään epäilystä, että mitä suurempi diktaattori, sitä pitempi laahus on hänen perässään ja sitä pitempi marionettien sarja häntä seuraa, mitä köyhempää kansa on. Siellä koetetaan sitten näyttää, ja Yhdysvallat jättää maksujaan maksamatta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi tästä yleisestä asevelvollisuudesta ja maakuntajoukoista. Ministeri Kääriäinen on vastannut kirjalliseen kysymykseeni näistä asioista aivan hyvin ja oikean suuntaisesti. Syy, miksi nämä ovat niin tärkeitä ja miksi tätä toimintaa on pakko tavallaan ruveta viemään tähän maakuntajoukkosuuntaan, on se, että reserviläistoiminta ja vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta on kerta kaikkiaan niin suosittua ja haluttua. Sille tarvitaan säännöt. On tietysti luonnollista, että siinä on ministeriö ja valtio mukana. On paljon terveempää, että se tehdään organisoidusti osana maanpuolustusta kuin että isot miehet konttaavat väripallojen kanssa yksityisesti ja joku vielä tekee siitä bisnestä. Parempi se on, että se on organisoidusti isänmaallisesti tehtyä toimintaa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi sanon, että autuaita ovat rauhantekijät ja rakentakaamme siellä, missä meillä on mahdollisuus.

Antti  Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Soini käytti täällä erittäin rakentavan ja perusteellisen puheenvuoron. Tässäkin mielessä voi olla tyytyväinen siihen, että tätä selonteon pohjaa ja perustaa muokattiin ed. Ranta-Muotion parlamentaarisessa työryhmässä. Työryhmä on aivan aiheesta saanut kiitosta ja tunnustusta siitä, että se pystyy hyvin luomaan näkemyksiä kansainvälisen toimintaympäristön muutoksesta ja ennen kaikkea linjauksia Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisestä. Tämän pohjalle oli sitten varmasti helpompaa rakentaa tämä nykyinen selonteko, joka meillä on tässä käsillä. Se laaja yhteisymmärryshän, mikä yli oppositio—hallitus-rajojen on aikaansaatu, on arvokas ja toisaalta välttämätön asia, kun on kyse turvallisuudesta ja puolustuksesta.

Tavoitteeksi on asetettu, että Suomi ylläpitää ja kehittää sotilaallisesti liittoutumattomana maana puolustuskykyään turvallisesti ympäristön muutoksia seuraten. Näin pitääkin tehdä, seurata, mitä maailmalla tapahtuu, mutta pitää perusasioista kiinni. Tärkeimmälle sijalle on asetettu uskottava kansallinen puolustuskyky. Puolustuskyvyn mitoitus tehdään sillä tavalla, että koko maan puolustuksesta huolehditaan. Tärkeinä peruslinjauksina ovat yleinen asevelvollisuus ja alueellinen puolustusjärjestelmä. Ne ovat saaneet täällä tukea laidasta laitaan ja ovatkin kyllä tärkeitä peruspilareita tässä Suomen puolustusjärjestelmässä.

Yleinen asevelvollisuus sisältää paljon muutakin myönteistä kuin tähän puolustustehtävään liittyviä valmiuksia nuoren ikäluokan osalta. Nato-jäsenyydestä on täällä pyritty rakentamaan näkemyseroja; erityisesti kokoomuksen taholta on lähdetty tulkitsemaan sanamuotoja "mahdollinen" taikka "vaihtoehto". Mielestäni ed. Juhantalo tuossa keskustan ryhmäpuheenvuorossa hyvin ansiokkaalla tavalla selvensi näitten sanojen tulkintaa ja merkitystä, ja todella tämä hallituksen valitsema ilmaus "Nato-jäsenyys säilyy mahdollisuutena" on parempi kirjaus tähän. Se ei kuitenkaan ole tällä hetkellä ajankohtainen. Vanhasen hallitus ei tule hakemaan, vaikka kokoomus painetta luokin, Nato-jäsenyyttä, ja siinä mielessä aiempi peruslinja jatkuu.

Aktiivinen osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön lisääntyy. Se on tärkeä asia kaikilla elämänaloilla ja kaikilla sektoreilla, mutta myöskin täällä puolustushallinnon sektorilla. Kriisinhallinta ja rauhanturvatoiminta ovat tärkeitä yhteistyömuotoja, joihin Suomella on paljon annettavaa aikaisemman perinteen ja kokemuksen johdosta. EU:n sisällä tapahtuva yhteistyö lisääntyy; Suomihan on ollut tässä aktiivinen toimija. Me olemme nähneet hyväksi sen, että me olemme mukana kehittämässä EU:n sisäistä toimintaa myöskin tällä toimintalohkolla. Tämä on myönteinen asia. Myös suomalaiselle teollisuudelle ja puolustusvälineteollisuudelle on nähtävissä myönteisiä mahdollisuuksia tämän eurooppalaisen yhteistyön lisääntymisen muodossa. Erityisesti valtionenemmistöinen Patria Osakeyhtiö on uudistanut ja saavuttanutkin jo hyviä avauksia oman tuotannon ja tuotekehityksen viennissä muun muassa EU:n uusiin maihin. Tässä puolustusministeri Kääriäinen on ollut ansiokkaalla tavalla edistämässä suomalaisen puolustusvälineteollisuuden etenemistä, siis kauppojen etenemistä EU:n uusissa jäsenmaissa.

Jalkaväkimiinakysymykset ovat täällä nousseet mielenkiintoisiksi asioiksi. Tässä on ollut hyvä, että tämä historia on tullut esille, eli edellisessä selonteossa 2001 silloisen hallituksen toimesta, johon kokoomuskin sitoutui, asetettiin selkeä tavoite, että Suomi liittyisi Ottawan sopimukseen 2006 ja miinoista luovuttaisiin 2012. Tämä ei ollut siis mikään löyhä lupaus, niin kuin ed. Zyskowicz täällä yritti tätä asiaa uudelleentulkita, vaan selvä hallituksen selonteossa oleva tavoite. Nyt aikaansaatu yhteinen linja eri valtioelinten kesken on mielestäni hyvä kompromissi. Ottawan sopimukseen liitytään 2012 ja miinoista luovutaan 2016. Puolustushallinto saa myöskin lisää voimavaraa 200 miljoonaa euroa uuden, korvaavan järjestelmän aikaansaamiseen, niin että kun miinoista luovutaan, meillä on silloin uusi järjestelmä ja tällaista turvallisuusvajetta ei pääse syntymään. Tämä lopputulos on hyvä kompromissi; se on jopa parempi kuin virkamiestasolla ministeriöitten kesken oli esitetty.

Puolustusvoimien johto-organisaatiota uudistetaan. Mielestäni tässä on myös nähtävissä tällainen hallituksen alueellistamislinjaus, vaikka se sopii hyvin tähän sinänsä substanssikehittämiseen: Maavoimien esikunta siirretään Mikkeliin, Suomi jaetaan seitsemään sotilaslääniin, ja Merivoimien esikunta on tarkoitus siirtää Turkuun sekä kehittää Ilmavoimien Kauhavan ja Luonetjärven yksiköitä. Tämä vahvistaa myöskin tältä osin aluekehityksen lähtökohtia.

Hyvä asia on, että puolustusministeriön määrärahoista on laaja yksimielisyys. Oikeastaan vain vasemmistoliitto on pyrkinyt ajamaan linjaa, että rahakehystä alennettaisiin, mutta samalla se on arvostellut tätä Puolustusvoimien henkilömäärän alenemista. Tämä on mahdoton yhtälö. Ryhmäpuheenjohtaja ed. Korhonen täällä viime viikolla arvosteli puolustushallintoa työpaikkojen vähenemisestä tulevan vuosikymmenen aikana, mutta samalla vasemmistoliitto on vaatinut rahojen vähentämistä. Tämä yhtälöhän ei siis voi toimia.

Tärkeää on, että nämä tulevat rakennejärjestelyt ja johto-organisaatiojärjestelmät toteutetaan hyvän henkilöstöpolitiikan mukaan, enkä tässä yhtään epäile puolustushallinnon toimintalinjaa: vapaaehtoisuuden ja luontaisen poistuman, eläköitymisen hyödyntämistä. Myönteisenä kokonaisuutena tähän liittyy myöskin kansallisen sisäisen turvallisuuden ohjelman aikaansaaminen. Niin kuin täällä on todettu, monet uhkatekijät — terrorismi, rikollisuus, huumeet, ruoka- ja energiapolitiikkaan liittyvät uhkat — ovat ajankohtaisempia monilta osin kuin niin sanotut perinteiset uhkat. On oikein, että hallitus varautuu näihin.

Puhemies! Kannatan selonteon lähettämistä puolustusvaliokuntaan, koska suurin osa näistä substanssipäätöksistä koskettaa puolustushallinnon toimialaa väheksymättä lainkaan ulkoministeriön tärkeää roolia erityisesti turvallisuusympäristön määrittelemisessä ja toimintaympäristön kehityksen seuraamisessa.

Lauri  Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä puolustuspoliittinen selonteko on varsin onnistunut ja realistinen. Kun tämän iltapäivän on näitä puheenvuoroja kuullut, niin suurimmasta osasta näistä keskeisistä asioista näyttää myös eduskunnassa vallitsevan varsin laaja yksimielisyys. Tietysti tutustuminen tähän selontekoon omalta kohdaltani on ollut rajallinen.

Muutamaan asiaan lyhyesti. Koska aiemman selonteon mukainen laajamittainen hyökkäys on poistettu uhkakuvamalleista, on luonnollista, että puolustusvoimia kehitetään varautumaan myös niin kutsuttuun epäsymmetriseen sodankäyntiin. Sitä termiä tuolla käytetään. Mielestäni tällöin kriisitilanteessa alkaa tietyllä tavalla hämärtyä sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden raja. Kuitenkin sinänsä kannatettavaa ja valtion voimavarojen tehokasta käyttöä on esimerkiksi varautua käyttämään puolustusvoimien erikoisjoukkoa terrorismin torjuntaan ja virka-aputehtäviin.

Julkisuudessa on usein keskusteltu, joskus varsin reippaastikin, poliisin toimista joissakin erityistilanteissa ja nimenomaan voimankäytöstä. Varmistaaksemme sen, että Puolustusvoimien joukko, joka kuitenkin koulutetaan kriisitilanteita varten, pystyy toimimaan normaaliolosuhteissa oikeusvaltion normiston mukaisesti, koulutukseen ja nimenomaan koulutukseen tiiviissä yhteistyössä poliisin kanssa ja poliisin johdossa on kiinnitettävä erityistä huomiota. Koska voimavaroja pitää käyttää taloudellisesti ja tehokkaasti, Puolustusvoimien resurssien valjastaminen normaalitilanteessa tehokkaammin yhteiskunnan käyttöön on kannatettavaa. Tähdennän kuitenkin, että vastuuviranomaisen pitää säilyttää suvereeni oikeus johtaa omaa sektoriaan, eli päällekkäisyyttä ei saa syntyä.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin yhteistoimintaa eri viranomaisten kanssa voidaan varmasti monella tavalla laajentaa ja tiivistää entisestään. Näin tulee menetellä, ja näin myös luvataan.

Sitten muutama sana tästä miinasopimuksesta. Mielestäni tähän miinasopimukseen liittymisen lykkääminen on kohtuullinen kompromissi, ja sen kanssa voi sitten myös jotenkuten elää. Hinnaltaan nämä edulliset jalkaväkimiinat ovat osa Suomen olosuhteisiin sopivaa puolustusjärjestelmää. Jalkaväkimiina on pitkäaikainen ja, niin kuin tiedämme, kustannustehokas asejärjestelmä. Sen ylläpito ei maksa kovinkaan paljon, ja tietysti näitten käyttö myös varsin helposti opitaan, eli koulutus ei ole kallista. Nämä suomalaiset miinat ovat tiukasti vartioiduissa varastoissa, ja ne eivät siellä kyllä uhkaa kenenkään turvallisuutta. Myönnän, että etuajassa satojen miljoonien laittaminen korvaaviin asejärjestelmiin ei ole kovinkaan viisasta, mutta aikataulusta on sovittu. Näin sitten katson, että se voidaan hyväksyä. Kuitenkin suomalaisten on pidettävä kiinni uskottavasta puolustuksesta ja suorituskyvystä. Uskon, että löydämme kohtuuhintaisen ja Suomen olosuhteisiin sopivan korvaavan asejärjestelmän tällä aikataululla. Totta kai jonkin verran tästä jalkaväkimiinapäätöksestä johtuen, mutta kaiken kaikkiaan myös monista muista syistä, Puolustusvoimat joutuu tekemään näitä rakennemuutoksia — tämä sanahan joka alueella esiintyy — mihin sisältyy esikuntien karsintaa ja varikkojen ja varuskuntien lakkauttamista tulevaisuudessa.

Selonteon mukaan henkilöstö- ja kiinteistömenoista Puolustusvoimien on säästettävä 50 miljoonaa euroa vuodessa vuosina 2008—2012. Henkilöstöä on vähennettävä noin 1 200 henkilöä, ja tämä koskee tietysti sotilashenkilöstöä ja siviilihenkilöstöä. Täällä puheenvuoroissa on tullut esille se, että täällä sotilaspuolellahan tämä niin sanottu kierto on varsin nopeaa — onko palvelusaika tällä hetkellä uusimmilla 30 vuotta tai hiukan yli, mutta vanhemmilla se on lyhyempi — ja sillä tavalla luonnollista poistumaa voidaan käyttää hyväksi. On aivan luonnollista myös, että kouluttajien tarve vähenee, niin kuin ministeri taisi todeta, eli ikäluokat pienenevät. Mutta sitten siviilihenkilöstön puolella voi olla osin vaikeampaa näihin tavoitteisiin päästä. Toivottavasti sielläkään ei tarvitse turvautua irtisanomisiin. Joka tapauksessa säästökeinona varmasti tullaan käyttämään myös tätä niin sanottua kumppanuutta enemmän, eli mieleeni ainakin tulee terveydenhoitopuoli ja ruokahuolto. Kylläkin myönnän, että en kovin tarkasti tiedä, miten näitä tällä hetkellä toteutetaan, mutta sieltä varmasti löytyy sitten toimintatapoja, joilla voidaan sitten kustannuksia säästää.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Ikävää tietysti on se, että varusmieskoulutusyksiköt vähenevät, mutta — niin kuin totesin — se on realiteetti. Tätä vähenemistä tapahtuu Puolustusvoimain ja Rajavartiolaitoksen puolella, mutta Pohjois-Karjalan osalta olen kyllä varsin luottavainen, niin Pohjois-Karjalan Prikaatissa kuin Onttolassa uskon koulutuksen jatkumiseen.

Jere Lahti /kok:

Arvoisa puhemies! Jalkaväkimiinoja ja suljettavia varuskuntia suuremmaksi asiaksi selonteossa nousee mielestäni se, mistä on luovuttu edelliseen selontekoon verrattuna. Kyse on mielestäni merkittävästä käänteestä, josta hallitus on yllättäen täysin vaiennut. Peruslinja on toki sama: liittoutumattomuus, kansallinen puolustus ja yleinen asevelvollisuus. Sen sijaan puolustuksen suunnittelussa käytettäviä kriisinuhkamalleja on vähennetty neljästä kolmeen. Sanojen "laajamittainen hyökkäys" puuttumisella selonteosta on suuri merkitys. Se on tulkittava selvänä muutoksena menneeseen, siirtymisenä tietyllä tavalla uuteen asetelmaan. Kuinka valmiita me olemme tähän suunnanmuutokseen?

Julkisuudessa Puolustusvoimain edustajat ovat kommentoineet Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa käynnissä olevia rajuja rakennemuutoksia ja keskittymistä kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin toteamalla, että Suomen maantieteellinen asema on erilainen. Kuitenkin tässä selonteossa esitetty puolustuksen suunnittelun kriisi- ja uhkamallien rajaus on viemässä Suomea, joskin verhotummin, kohti samaa päämäärää. Herää kysymys, miksi hallituksella ei ole rohkeutta todeta asiaa ääneen tai edes kirjata tätä muutosta selkeämmällä kielellä. Nyt se on arvailtavissa ja luettavissa jollain tavalla rivien välistä. Tämä suunnanmuutos on selvästi sidoksissa selonteossa esitettyihin ratkaisuihin. Todettiinhan puolustusministeriön jalkaväkimiinatyöryhmän väliraportissa joulukuussa 2003, että sotilaallisesti jalkaväkimiinat soveltuvat yksinkertaisuutensa ja tehonsa puolesta hyvin yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaan puolustusjärjestelmäämme nykyisten kaltaisissa uhkamalleissa, ja mikäli jatkossa luovutaan laajamittaisen hyökkäyksen tyyppisestä uhkamallista, jalkaväkimiinojen merkityskin vähenee.

On huomattava, että kansanedustaja Ranta-Muotion johtama turvallisuuspoliittinen seurantaryhmä ei viime keväänä ollut valmis tällaiseen muutokseen. Ryhmän raportissa todettiin tuolloin, että perinteinen sotilaallinen uhka on vähentynyt, mutta ei poistunut. Vuoden 2001 selonteossa puolustuksen pitkäjänteisen kehittämisen tarve ja Suomen toimintaympäristön kehitykseen liittyvät epävarmuustekijät huomioiden päädyttiin siihen, että vaikka Suomeen kohdistuva laajamittainen hyökkäys on epätodennäköinen, niin Suomi ylläpitää puolustusjärjestelmää, jolla torjutaan mahdollinen maahan tunkeutuminen. Jos nyt mietimme vuotta 2001 ja tätä hetkeä, kuka meistä voi sanoa, että Suomen turvallisuuspoliittinen ympäristö on turvallisempi tavalla, joka mahdollistaisi laajamittaisen hyökkäyksen rajaamisen uhkamallien ulkopuolelle.

On totta, että EU ja Nato ovat laajentuneet, mutta Venäjä oli silloin ja on yhä Suomen puolustuksen kannalta merkittävin tekijä. Vaikka tiedämme Venäjän nykyjohdon ja poliittisen järjestelmän hakevan aidosti pysyvää rauhantilaa Euroopassa ja myös yhteistyötä kriisienhallinnassa, niin Venäjän yhteiskunnallinen ja demokraattinen kehitys on yhä suuri kysymysmerkki myös heille itselleen. Siitä ja yleensäkin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on kyettävä puhumaan rehellisesti ja oikeilla nimillä.

Voi löytää vain yhden mahdollisen muutoksen, joka oikeuttaisi hallituksen selonteossa esittämään uhkakuvien rajaukseen. Tätä hallitus ei ole esittämässä. Se on uskottavat, velvoittavat turvatakuut eli Suomen Nato-jäsenyys. Sotilaallisen voimankäytön rajaaminen vain strategiseen iskuun tai sillä alkavaan hyökkäykseen, jalkaväkimiinoista luopuminen sekä alueellisen puolustuksen voimavarojen typistäminen ja kohdistaminen yhä selkeämmin elintärkeitten kohteiden ja toimintojen puolustamiseen on käytännössä puolustettavissa vain sillä, että hallituksella olisi tae siitä, että strategista iskua seuraavan vaiheen torjuntaan saataisiin ulkopuolista apua. Tärkein ulkopuolisen avun tae, Suomen Nato-jäsenyys, on muuttunut Ranta-Muotion ryhmän raportin todellisesta vaihtoehdosta selonteossa mahdollisuudeksi. Unionin perustuslailliseen sopimukseen sisältyviä turvatakuita en näe ainakaan toistaiseksi uskottavana vaihtoehtona.

Edellä mainitun kaltaisten epämääräisten ilmaisujen lisäksi selontekoa voi perustellusti arvostella sen sisältämän ulko- ja turvallisuuspoliittisen analyysin ohuudesta. Suomen keskeisin ulko- ja turvallisuuspoliittinen vaikutuskanava on Euroopan unioni, jonka yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on lähivuosina suurten muutosten kourissa. Selonteosta on turha etsiä vastauksia tai hallituksen tavoitteita keskeisiin muutosprosesseihin liittyen: Miten hallitus näkee Euroopan ulkoministerin tehtäväkuvan kehittymisen? Mitä merkitystä on Euroopan ja Yhdysvaltain puolustuskykyjen välisen kuilun kasvulla? Miten Yhdysvaltojen uudet geostrategiset linjaukset vaikuttavat Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin muutoksiin? Hallitukselta odotetaan johtajuutta ja visioita. Jos haluaa olla pakonomaisesti oikeassa, niin ei sano sanaakaan.

Arvoisa puhemies! Totean päätteeksi: Todelliseen johtajuuteen kuuluu kuitenkin aina halukkuus ottaa kantaa ja puolustaa avoimesti tekemiään ratkaisuja. Tämä selonteko jää tällä mittarilla poikkeuksellisen kevyeksi.

Jaakko Laakso /vas :

Herra puhemies! En malta olla puuttumatta ed. Jere Lahden puheenvuoron sisältämään turvatakuuproblematiikkaan. Näyttää siltä, että Suomessa niillä, jotka vakavasti, kuten ed. Lahtikin, suhtautuvat näihin ongelmiin, on kaksi erilaista suhtautumista turvatakuiden pitävyyteen. Presidentti Koivisto hyvin usein muistuttaa siitä, että ei ole sataprosenttisesti pitäviä turvatakuita. Yhdysvaltain ulkoministerinä toiminut Henry Kissinger mainitsi aikoinaan, että Yhdysvallat ei ole valmis lähtemään kolmanteen maailmansotaan Finnmarkenin puolesta. Tämäkin puheenvuoro liittyy kysymykseen turvatakuista.

Irakin sodan valmisteluissa Norjassa oli mielenkiintoinen episodi ja itse asiassa julkinen riita Yhdysvaltain Oslon-suurlähettilään ja Norjan hallituksen välillä. Yhdysvaltain Oslon-suurlähettiläs käytti julkisesti useampiakin puheenvuoroja, joissa hän uhkasi Yhdysvaltain tekevän johtopäätökset mahdollisessa kriisitilanteessa turvatakuiden käytön osalta, ellei Norja ole valmis liittymään Yhdysvaltain rinnalle Irakin operaatioon.

Ed. Lahti, mielestäni on tärkeää, että me problematisoimme kysymyksen turvatakuista, niiden uskottavuudesta ja niiden pitävyydestä. Ei voi olla vain niin, että me luotamme, että Nato-jäsenyys tuo turvatakuut, ja samanaikaisesti me emme pohdi, mitä tämä merkitsee käytännössä. Te aivan oikein totesitte, että te ette luota Euroopan unionin kanssa tehtyyn solidaarisuuslausekkeeseen, joka pitää sisällään nämä kuuluisat turvatakuut. Teillä on tietty peruste siihen. Te katsotte, että Euroopan unionilla ei ole sellaista mekanismia, aivan oikein, joka voisi ikään kuin toimeenpanna nämä turvatakuut kriisitilanteessa.

Mutta mielestäni kaikkien niiden, jotka uskovat Nato-jäsenyyden turvatakuisiin kuin pässi omiin sarviinsa, pitää asettaa myös kysymys, mitä Naton sisällä turvatakuukysymyksessä on tapahtumassa. Naton sisällä esimerkiksi Norjan tilanne on se, että ei tällä hetkellä enää ole Naton sisällä nimenomaisesti Norjaan korvamerkittyjä joukko-osastoja. Sellaisia ei enää ole, ja se johtuu siitä, että Natossa katsotaan, että uhkakuva on toisenlainen.

Huvittavintahan tässä on, taisi olla pari vuotta sitten, että eräs — voin mainita nimeltäkin, Markku Salomaa -niminen — Nato-intoilija oli puolustusvaliokunnassa asiantuntijana ja esitti, että se, mitä Suomen pitää välittömästi tehdä, on saada korvamerkintä Muukalaislegioonalta, että se korvamerkittäisiin Weu:n kautta Suomen puolustukseen eli tällaiset turvatakuut: serbiraiskaajia ja tällaisia muita.

Herra puhemies! Varsinainen aiheeni ei ollut nämä turvatakuut, mutta toivon, että me yhdessä pohdimme tätä kysymystä, koska se on tietenkin mitä tärkein. Mikään ei voi olla uskon varassa — mikään ei voi olla uskon varassa.

Tarkoitukseni on puuttua kysymykseen YK:n mandaatin välttämättömyydestä voimankäyttöoperaatioissa, voimankäytön suhteen. Näyttää siltä, että hallituksen selonteossa on tällainen dikotominen, kaksijakoinen, suhtautuminen YK:n asemaan. Toisaalta todetaan, että kansainvälisessä yhteistyössä Suomi edistää turvallisuutta YK:n toimintaedellytyksiä vahvistaen, ja myös hallituksen ohjelmassa, kuten puolustusministeri hyvin tietää, on lähtökohtana YK:n aseman vahvistaminen. Mutta samanaikaisesti selonteossa on myös koko joukko kohtia, joissa lähdetään toisenlaisesta asettamuksesta, joissa katsotaankin, että tämä YK:n mandaatti ei enää olekaan tulevaisuudessa välttämättömyys.

Mielenkiintoista on se, että esimerkiksi sivulla 60 todetaan aivan oikein, että "Voimankäytön osalta YK:n turvallisuusneuvoston yksinomainen valtuutusoikeus säilyy, mutta sen käyttö on sidoksissa suurvaltojen yhteistyöhaluun". Eli hallitus on toisaalta sitä mieltä, että YK:n turvallisuusneuvostolla on yksinomainen valtuutusoikeus voimankäyttöön, mutta toisaalta hallitus on suuntautumassa lainmuutokseen, jossa Suomen osallistuminen voimankäyttöön Euroopan unionin puitteissa olisikin sallittua ilman YK:n mandaattia. (Ed. S. Lahtela: Hallitus on oikeilla jäljillä!) — Ed. Seppo Lahtela, katsotteko te, että maailma on turvallisempi, kun Yhdysvallat ilmoittaa, että se voi käyttää voimaa ilman YK:n mandaattia, kun Nato on tehnyt samoin ja kun Venäjä nyt on tekemässä samoin? Pienen Suomen kaltaisen maan etujen mukaista on se, että esimerkiksi Venäjä sidotaan YK:n mekanismiin tuhansin erilaisin sitein. Mutta te ilmeisesti edustatte sitä kantaa, että rauhanturvalakia pitää muuttaa siten, että YK:n mandaattia ei tarvita. Miksi sitten, jos EU ei tarvitse YK:n mandaattia voimankäyttöön, Venäjän pitäisi tarvita sitä tai miksi Naton tai Yhdysvaltojen pitäisi tarvita?

Meidän lähtökohtamme on ollut koko ajan se, että nimenomaan pienen maan kannalta on parempi se, että YK-järjestelmä vahvistuu kuin heikkenee. Siksi meidän on tietenkin kysyttävä, tuleeko maailma turvallisemmaksi sen myötä, että yhä useammat maat ikään kuin liittyvät sellaisiin blokkeihin tai liittoihin, jotka eivät pidä YK:n valtuutusta tärkeänä.

Näyttää siltä, että hallitus on jo selonteossa rajaamassa tältä osin rauhanturvalain muutoksen sellaisia tilanteita varten, joissa ei ole kysymys ennalta ehkäisevästä voimankäytöstä. Hallitus toteaa yksiselitteisesti, että "Ennaltaehkäisevä voimankäyttö voi tulla kysymykseen vain poikkeustapauksissa ja sen tulee perustua turvallisuusneuvoston päätökseen". (Puhemies koputtaa) Tämä kanta on täysin oikea, mutta nyt hallitus on rajaamassa sen vain tähän ja sallimassa voimankäytön muilta osin. Mielestäni, herra puhemies, hallituksen pitää kaksi kertaa pohtia tätä kysymystä, ja hallituksen selonteko näyttää (Puhemies koputtaa) sisältävän niiden kannan, jotka pitäisivät mandaatista kiinni, ja niiden kannan, jotka olisivat siitä luopumassa.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Regeringens säkerhets- och försvarspolitiska redogörelse följer ett mönster som utmärker vår tid som EU-medlem och ett närmare samarbete på alla områden med och inom unionen. Vid vårt inträde i unionen var principen och målet en sammanslutning mellan självständiga stater och inte en federation med en hårdare centralstyrning och mindre rörelsemån för medlemsländerna.

Jag inser att Finland inte kan stå utanför den allmänna utvecklingen, men för mig som vän av vårt lands suveränitet är varje steg mot ett större militärt beroendeskap ett bekymmer. I sammandraget över innehållet i redogörelsen sägs det nog att Finland utvecklar sin försvarsförmåga som ett icke-allierat land. Jag tycker att det är med en viss ansträngning som konstaterandet görs. Jag inser också att Finland har svårt att inte ta sitt internationella ansvar vid krishanteringen i oroshärdar i världen. Man konstaterar också att "det internationella militära samarbetet utgör en väsentlig del i Finlands säkerhets- och försvarspolitik". Frågan är var gränsen för alliansfrihet som term skall dras.

Arvoisa puhemies! On selvää, että kehitys vie meidät lähempään yhteistyöhön Euroopan unionin kanssa. Omasta puolestani haluan kuitenkin tyytyväisyydellä todeta, että hallitus ei esitä Nato-jäsenyyttä. Tässä kohdassa ollaan erittäin varovaisia ja jätetään ovi ainakin raolleen. Ilmaisu henkii kuitenkin erittäin positiivista asennetta Nato-jäsenyyteen ennemmin tai myöhemmin. Katson yhä, että Suomen tulisi pysyä Naton ulkopuolella. Tulemme kehittämään sotilaallista yhteistyötä EU:n kanssa, ja se on kevyempi muoto kuin jäsenyys USA-valtaisessa Natossa. Maailma ja Eurooppa tarvitsevat valtioita, jotka seisovat konfliktien ulkopuolella. Meillä on näyttöä siitä, että kansanvälinen yhteisö arvostaa liittoutumattomia maita. Annan esimerkin. Maamme on pystynyt osallistumaan kriisien ratkaisuun monella ekspertillä, jotka ovat toimineet sovittelijoina ja neuvottelijoina ristiriidassa olevien osapuolien välillä konfliktialueilla. Kuka uskoo esimerkiksi, että Elisabeth Rehnillä, Martti Ahtisaarella tai Harri Holkerilla olisi ollut luottamustehtäviään, jos Suomi olisi ollut Nato-maa? En mainitse tätä korostaakseni henkilöiden erinomaisuutta, vaan antaakseni esimerkin siitä, että maailmanyhteisö tarvitsee liittoutumattomia maita, jotka voivat sovitella, kun on syntymässä vaikea tilanne.

Terrorismi on uhka ihmiskunnalle ja luo levottomuuksia ja tunnetta turvattomuudesta isoissa osissa maailmaa. Terrorihyökkäykset on yleensä kohdistettu valtioihin ja ihmisiin valtioissa, jotka ovat sekaantuneet konflikteihin maailmalla. Kukaan ei ole turvassa tästä yrityksestä kumoukselliseen toimintaan. Mutta kokemukset näyttävät, että valtiot, jotka eivät ole osa konfliktia, eivät tähän asti huomattavasti ole joutuneet terroritekojen kohteeksi. Tämä on erinomainen peruste, miksi meidän on pysyttävä omalla tontilla.

Herr talman! Viktiga ställningstaganden finns i redogörelsen om att Finland skall vara aktivt på alla plan för att befrämja en fredlig samlevnad mellan folk och stater. Det sker bland annat genom ökat bilateralt samarbete mellan Norden och Baltikum och Östersjöområdet. Finland bör alltid vara månt om sin roll som brobyggare mellan Ryssland och Västvärlden. Endast en förtroendefull samlevnad mellan öst och väst ger stabilitet i vårt närområde.

Regeringen träffar rätt då man utgår ifrån att ett trovärdigt försvar, baserat på allmän värnplikt och tillräcklig satsning på materiell beredskap ger medborgarna trygghet. Vår omgivning bör ha klart för sig att vi värnar om vår självständighet. Då duger det naturligtvis inte med enbart muntliga utfästelser och deklarationer, utan det krävs ekonomiska satsningar i försvarsmateriel för att bestyrka trovärdigheten i vårt försvar.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tämän nyt käsittelyssä olevan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon eräänä keskeisenä lähtökohtana on maamme itsenäisyyden ja yhteiskunnan perusarvojen turvaaminen ja kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen. Nyt kaikkea sitä, mitä tässä hyvin kattavassa, ei ehkä kovin yksityiskohtiin menevässä, mutta kuitenkin hyvin laajassa selonteossa käsitellään, tulisi mielestäni tarkastella sitä näkökulmaa ajatellen, minkälaista hyvinvointia ja minkälaista turvallisuutta se kansalaisille tuottaa. Ymmärrän niin, että tässä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa käsitteet turvallisuudesta ovat monelle tavalliselle kansalaiselle hyvinkin vieraita. Se tästä on sanottava, että on erittäin hyvä, että tässä selonteossa käsite turvallisuus on otettu hyvin laajasti. Käsitettä tarkastellaan hyvin laajasti, niin kuin tuleekin, ja se kattaa monia eri asioita. Tietenkin kansalainen ehkä ennen kaikkea näkee sen turvallisuuden hyvin tiiviisti lähiympäristöstään, ja siihenkin tämä puolustusselonteko ja erityisesti tämä keskustelu on pysähtynyt, että kysymys on ihan niistä elämän perusasioista eli terveydestä, vedestä, sähköstä, teknologiasta jne., mitä ihmiset käyttävät ja mihinkä ovat kosketuksessa, siis millä tavalla ne ovat turvallisia.

Arvoisa puhemies! Täällä esittelypuheenvuorossaan pääministeri Vanhanen toi mielestäni erittäin hyvin esiin vahvoja periaatteita turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, kun hän sanoi, että nimenomaan se on politiikkaa, ja ymmärsin, ettei se ole puoluepolitiikkaa, vaan se on yhteistä huolta koko Suomen asioista. Siinä hän nosti esille sen, että turvallisuutta ei rakenneta ensisijaisesti asein ja sotilaallinen voima on se viimeinen keino, johon turvaudutaan, nimenomaan vasta, kun muut keinot ovat ehtyneet. Hän korosti myös sitä, että kansainvälisessä toiminnassa, kun se, mitä maailman toisella puolella tapahtuu, koskettaa Suomea, joka puolella on hyvin tärkeää, ettei puhuta vain keinoista, joilla hoidetaan seurauksia, vaan kajotaan nimenomaan niihin konfliktien syihin ja niihin tilanteisiin, jotka ruokkivat erilaisia olosuhteissa olevia uhkia. Niihin pitäisi puuttua, terrorismin syihin jne. Tämä oli mielestäni erittäin tärkeä näkökulma, ja sillä lailla tämä selonteko on mielestäni hyvin periaatteellinen ja hyvä.

Kysymys on laajasta kehitysyhteistyöstä ja siitä, että me vahvistamme kauttaaltaan ihmisoikeusjärjestelmää, oikeusvaltiokehitystä ja monen tasoista kansainvälistä yhteistyötä, monenkeskistä yhteistyötä. Nämä ovat erittäin tärkeitä lähtökohtia, että yleensä turvallisuus säilyy.

Nyt sitten kuitenkin keskustelussa, kun etsitään keinoja, täälläkin on vahvasti noussut esille, millä tavalla sitten saamme uskottavan puolustuksen Suomessa ja kansainvälisestikin, erityisesti uskottavan puolustuksen meidän kotimaassamme. Oma huolenaiheeni tässä kehityksessä on, jos sen lyhyesti sanoo, miten aluepolitiikka ja tämä rakenteellinen uudistus varuskunnissa ja koko tässä järjestelmässä toteutuu. Silloinhan on kysymys henkilöstönäkökulmasta ja muutenkin siitä, että meillä on riittävästi varuskuntia toteuttamaan uskottavaa omaa puolustusta.

Toinen asia, mikä täällä on noussut esiin, on sotilaallinen kriisinhallinta. Se todella varmasti on haaste tulevaisuudessa, niin kuin tässä sanotaan. Yhdyn niihin puheenvuoroihin, missä on todettu, että tämän kohdalla jos missä on tarkasteltava rauhanturvalakia ja niitä ehtoja, millä siihen nopeaan liikkeellelähtöön lähdetään, missä tilanteessa ja mihin, että se on tarkoin määritelty, ja tässä tarvitaan lainsäädäntöä, joka on hyväksytty. Tiedän, että ulkopuolella eduskunnan lehdistössä ja muualla, on ollut jopa kirjoituksia, joissa on ollut otsake, että Puolustusvoimille kehitetään omaa Karhu-ryhmää jne. Tietysti tämä asia on varmasti sellainen, jota kaiken kaikkiaan seurataan, mitkä ovat nämä vaativiin erikoistehtäviin lähtevät joukot ja niitten koulutus ja mitä kaikkea se Suomessa sitten edellyttää.

Arvoisa puhemies! Kun aika kuluu niin nopeasti, niin otan ainoastaan kolmanneksi asiaksi vielä tässä lopuksi sen, mitä täällä on myös keskusteltu jalkaväkimiinoista. Niissä, arvoisa puhemies, näen erittäin tärkeänä sen, millä tavalla tätä asiaa kaiken kaikkiaan hoidetaan. Minullekaan nämä päivämäärät eivät ole niin tärkeitä kuin se, kuinka paljon tämä maksaa. Mielelläni näkisin sen, että ne sadat miljoonat, jotka korvaaviin järjestelmiin tarvittaisiin, käytettäisiin johonkin muuhun.

Mari  Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän käsittelyssä olevan selonteon pohja on muotoutunut oikein hyvässä yhteistyössä eri toimijoiden kesken, aivan kuten keskusta edellisen selonteon yhteydessä edellytti.

Kansanedustaja Aulis Ranta-Muotion vetämä turvallisuuspoliittinen seurantaryhmä, jonka työhön itsekin sain osallistua, teki hyvää pohjatyötä selvittäessään Suomen turvallisuusympäristön muutosta, eli tämän selonteon linjausten voisi sanoa olevan jatkoa tuon seurantaryhmän työlle. Juuri tällaisen kattavan valmistelun takia ei selonteko sisällä mitään erityisiä yllätyksiä. Se on kieltämättä hyvä ja kattava katsaus turvallisuuteemme ja puolustukseemme vaikuttavista tekijöistä ja sen linjaukset Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuntaviivoiksi ovat perusteltuja näkemyksiä. Yllättävää ei siis ole sekään, ettei selonteosta löydy edes oppositiolle kovinkaan paljoa kritisoitavaa, eli kovin saivartelevaa tämä keskustelu on ollut sotilaallisen liittoutumisen semantiikasta ja Nato-option aktiivisuudesta tai passiivisuudesta. Kyllä näistä asioista vallitsee tässä salissa melkoisen vahva konsensus.

Selonteko tekee aivan oikeutetusti selväksi, että niin sanotut uudet turvallisuusuhat ovat entistä todellisempia. Ne eivät tunne valtioiden rajoja emmekä me ole pitkiin aikoihin voineet ajatella, etteivät ne meitäkään koske. Nämä hajoavat valtiot ja alueelliset konfliktit, terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, järjestäytynyt rikollisuus, tietoturvallisuusuhat, tartuntataudit ja hallitsemattomat väestöliikkeet ovat uhka-arkipäivää ainakin välillisesti myös Suomessa. Niiden voittamiseksi tarvitaan laajaa keinovalikoimaa ja sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden yhteys korostuu aikaisempaa huomattavasti enemmän.

Aktiivisella kansainvälisellä yhteistyöllä voimme vastata näihin haasteisiin. Helppoa se ei tietenkään ole, mutta monenkeskisellä yhteistyöllä, YK:ta ja kansainvälistä oikeutta vahvistamalla sekä globalisaation hallintaa parantamalla voidaan maailmassa turvallisuutta lisätä. Kansainvälisen yhteisön vastuuta kriisien ja humanitaaristen katastrofien ehkäisyssä ja siviiliväestön suojelemisessa onkin syytä myös korostaa. Onnistunut yhteistoiminta on ainoa mahdollisuutemme taistelussa näitä uusia vihollisia vastaan. Yhteistoimintaa tarvitaan kaikilla foorumeilla, ja aktiivinen toiminta on ylipäänsä pienen maan kannalta tärkeää ja vakautta ja rauhaa edistävää politiikkaa.

Olemme vahvasti Suomessa sitoutuneet Euroopan turvallisuuden kehittämiseen ja EU-jäsenyytemme aikana unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan edistäminen on ottanut eteenpäin merkittäviä askeleita. Kriisinhallinnan voimavarojen lisääminen on parantanut unionin mahdollisuuksia ennakoivaan toimintaan, ja unioni on toiminut esimerkiksi Länsi-Balkanilla ja Makedoniassa estääkseen uusien konfliktien syntyä. Parhaillaan Suomi selvittää osallistumistaan unionin nopean toiminnan joukkoihin, jotka edelleen parantavat unionin kriisinhallintakykyä.

Tämän uuden perustuslaillisen sopimuksen esitykset puolestaan vahvistavat edelleen unionia turvallisuusyhteisönä. Yhteisvastuu ja turvatakuulauseke selkeyttävät keskinäisen avunannon periaatteita. Puolustusmateriaali-, tutkimus- ja voimavaravirasto puolestaan tiivistää jäsenvaltioiden puolustusmateriaaliyhteistyötä.

On erittäin hyvä, että Suomi on aktiivisesti mukana kehittämässä unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Kykenemme ottamaan vastaan ja antamaan apua ja toimimaan yhteistyössä muiden maiden kanssa. Euroopan ja Yhdysvaltain tiivis yhteistyö on myös erittäin tärkeää maailman turvallisuusongelmien ratkaisemisessa, ja mielestäni on painotettava sitä, että EU:nkin jäsenenä Suomi vahvasti edelleen edistää transatlanttisten suhteiden kehitystä keskeisenä, myös Euroopan turvallisuuteen vaikuttavana tekijänä.

Suomi on aina ollut ja tulee myös jatkossa olemaan, niin kuin monet muutkin maat, vahvasti maantieteensä vanki. Siksi pidän selonteon tosiasiat tunnustavaa linjaa hyvänä. Naapurimaidemme turvallisuustilanteen kehitys ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan ratkaisut vaikuttavat myös meidän turvallisuusasemaamme ja -linjoitukseemme keskeisesti. Siksi on perusteltua, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ensisijaisena tavoitteena säilyy Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden edistäminen.

Nyt käsiteltävä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selontekomme kytkeytyy myös joulukuussa 2003 hyväksyttyyn Euroopan turvallisuusstrategiaan. Uhkakuva-analyysin pohjalta tehty EU:n turvallisuusstrategia perustuu vastuun, ennaltaehkäisyn, voimavarojen ja kumppanuuden käsitteille. Tässä selonteossa lähestytään samoja maailmanlaajuisia ongelmia ja turvallisuusratkaisuja suomalaisesta näkökulmasta.

Mutta vaikka perinteinen sotilaallinen uhka on Suomen ja Euroopan osalta vähentynyt, se ei ole kuitenkaan tietenkään kokonaan poistunut. Sen vuoksi ilman muuta kansallisen puolustuskykymme säilyttäminen ja alueellinen puolustus ovat tulevaisuudessakin tärkeitä. Ei-sotilaalliset uhkat ovat toki todennäköisempiä, mutta myös näihin uhkiin voimme vastata paremmin, kun järjestelmämme on kunnossa.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinja, joka tässä selonteossakin selkeästi todetaan, on sotilaallinen liittoutumattomuus, mutta valmiudet sotilaalliseen yhteistyöhön ovat olemassa. Liittoutumattomuus perustuu, aivan oikein, uskottavaan maanpuolustukseen, jonka oleellinen osa on yleinen asevelvollisuus ja alueellinen maanpuolustus. Tämä linjaus tyydyttää erittäin hyvin Suomen tämänhetkiset ja myös lähitulevaisuuden tarpeet.

On oikein hyvä, että Nato-jäsenyysoptio säilyy mahdollisuutena jatkossakin. Hallituksen näkemys siitä, ettei välitöntä tarvetta liittymiselle ole, on perusteltu. On tietenkin muistettava se, että vaikka Naton asema on muuttunut kylmän sodan jälkeen, se on kuitenkin edelleen merkittävin euroatlanttinen turvallisuusjärjestö, jonka puitteissa useimmat EU-maat hoitavat puolustuksensa. Siksi Suomellekin on tärkeää, että käytännönläheinen yhteistyö Naton kanssa jatkuu. Naton rauhankumppanuussopimus on ollut Suomelle merkittävä. Jatkossakin Nato-jäsenyyden pitää säilyä aitona ja mahdollisena valintana. On ilman muuta selvää, että meidän pitää seurata niin koko tässä turvallisuusympäristössä tapahtuvia muutoksia kuin myöskin näissä rakenteissa tapahtuvia ja Natossa tapahtuvia muutoksia. Vain silloin tällaiset optiotkin ovat aidosti olemassa.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Mielestäni turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ei sisällä suuria yllätyksiä, vaan jatkaa aiemmin omaksutulla vakaalla linjalla. Tosin aikaisempaa enemmän korostetaan kansainvälisen yhteistyön merkitystä vakauden ylläpitämisessä. Selonteon linjaukset vastaavatkin mielestäni hyvin viimeaikaista Euroopan ja maailman tilanteen kehitystä.

Selonteon mukaan Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen toimintalinja perustuu uskottavaan kansalliseen puolustukseen, yhteiskunnan toimivuuteen ja johdonmukaiseen ulkopolitiikkaan sekä vahvaan kansainväliseen asemaan ja aktiiviseen toimintaan Euroopan unionin jäsenenä. Selonteossa aivan perustellusti korostuukin yhteistyö ja erityisesti yhteistyön tärkeys Euroopan unionin piirissä.

Mielestäni onkin helppo yhtyä selonteon Euroopan unionin toimintakyvyn vahvistamista koskeviin linjauksiin, onpa sitten kyse Euroopan unionin yhteisen turvallisuuspolitiikan kehittämisestä ja toteuttamisesta, unionin itsenäisen kriisinhallintakyvyn vahvistamisesta, Suomen osallistumisesta Euroopan puolustusviraston toimintaan taikka operatiivisen yhteistyön tiivistämisestä poliisiviranomaisten välillä. Mielestäni selonteossa on aivan oikein oivallettu, että Euroopan maiden turvallisuus- ja puolustusratkaisut perustuvat yhä pidemmälle tiivistyvään monikansalliseen yhteistyöhön. Voin hyvin yhtyä myös selonteon transatlanttisia suhteita ja rauhankumppanuusyhteistyötä Naton kanssa korostaviin linjauksiin.

Suomen lähialueiden vakaus on epäilemättä vahvistunut Euroopan unionin ja Naton laajentumisen, Euroopan unionin integraation ja Venäjän muutoksen myötä. Perinteiset sotilaalliset uhkakuvat ovat vähentyneet. Puolustuksemme suunnittelu perustuu selonteon mukaan kolmeen uhkamalliin: alueelliseen kriisiin; poliittiseen, taloudelliseen ja sotilaalliseen painostukseen; sekä sotilaalliseen voiman, kuten strategisen iskun käyttöön. Näissä mielestäni ei sinänsä ole mitään uutta. Voikin kysyä: onko uhka-analyysiin paneuduttu tältä osin riittävän perusteellisesti?

On tietenkin selvää, että puolustushallinto joutuu varautumaan myös muunlaisiin uhkiin. Tällaisia ovat muun muassa joukkotuhoaseuhka, terrorismi, informaatiosodankäynti sekä tietojärjestelmiin kohdistuvat uhat. Näihin ed. Kiviniemikin edellä viittasi. Lisäksi turvallisuutemme uhkiin voidaan sisällyttää ainakin järjestäytynyt rikollisuus sekä erilaiset terveys-, ympäristö- ja taloudelliset riskit. Näitä kaikkia uhkia ja riskejä vastaan ei voida toimia sotilaallisin toimin. Esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin vastaisessa taistelussa avainasemassa ovat poliisi, raja- ja tiedusteluviranomaiset sekä oikeuslaitos. Näiden viranomaisten saumattomalla kansainvälisellä yhteistyöllä voidaan parhaiten pureutua rikollisuuteen ja terrorismiin. Voimapolitiikka sinänsä vain pahentaa tilannetta, varsinkin jos se ei nojaa kansainvälisen oikeuden pelisääntöihin. Mielestäni on erinomainen asia, että hallitus on kyennyt laatimaan sisäistä turvallisuutta koskevan ohjelman ja että tämän ohjelman toteuttamiseen on ensi vuoden budjetissa osoitettu jonkin verran resurssejakin.

Selonteon mukaan Suomen puolustus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja uudistuvaan alueelliseen puolustusjärjestelmään. Tämä on hyvä ja perusteltu linjaus. Asevelvollisuusarmeija on kustannustehokas tapa ylläpitää uskottavaa puolustusta. Asejärjestelmien teknistyminen tosin asettaa omat haasteensa. Alueellinen puolustusjärjestelmä, uudistuvakin, edellyttää mielestäni kansalaisten laajaa tukea ja hyväksyntää. Tätä puolestaan voidaan ylläpitää ennen kaikkea kattavalla varuskuntien ja muiden laitosten verkostolla.

Selonteossa painotetaan toisaalta keskittymistä ydintoimintoihin ja rakennemuutoksen jatkamista. Kun ottaa huomioon puolustushallinnon tiukan menokehyksen tulevina vuosina, väkisinkin arveluttaa, voidaanko rakennemuutos tehdä tavalla, mikä ei vaaranna uudistuvaa alueellista puolustusjärjestelmää, vai putoaako alueelliselta puolustusjärjestelmältä pohja pois pitkällä tähtäimellä. Pidän itse kuitenkin ehdottomana lähtökohtana, että koko maata puolustetaan.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee sitten jalkaväkimiinoista luopumiseen, mielestäni tässä asiassa on edetty oikeaan suuntaan. Mitä pidempään me kykenemme nojaamaan edulliseen mutta pelotevaikutukseltaan tehokkaaseen miinajärjestelmään, sen parempi; se on meidän etumme. Ymmärränkin sen huolen, minkä miinoista luopuminen on erityisesti vanhemmassa väestössämme nostattanut. Olisi tietysti hyvä, jos nyt jo selontekoa käsitellessä meillä olisi vähän tarkempaa tietoa siitä, millä miinat aiotaan korvata. Nyt me joudumme pitkälti nojaamaan summittaiseen raha-arvioon. Ehdottoman lähtökohdan mielestäni joka tapauksessa tulee olla, että uskottava puolustuksemme ei miltään osin murene miinoista luovuttaessa.

Kalevi Lamminen /kok:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen sanoi puheessaan, että turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on Suomelle politiikkaa. Sitähän se on mitä suurimmassa määrin ja se on vielä ulkopolitiikkaa, sen ovat viimeaikaiset lausunnot korkealtakin taholta osoittaneet.

Mitä tulee varsinaisesti tähän selontekoon, täytyy todeta, että valtioneuvosto on tehnyt selontekoa laatiessaan hyvää työtä, perusteellista, hyvää työtä. Ainoastaan yhteen kohtaan haluaisin puuttua, mutta sitäkin konkreettisemmin ja, sanoisinko, kärkevämmin. Se perustuu niihin kirjeisiin ja kontakteihin, mitä olen saanut. Se on tämä miinakysymys, mihin edellinen puhujakin ihan puheensa lopussa otti kantaa.

Päätös miinoista luopumisesta osoitti jälleen suomalaisen päätöksentekojärjestelmän olevan täysin kykenevä Suomen kannalta yksiselitteisen haitallisiin ratkaisuihin. Puolustuspoliittisia järkisyitä luopumiselle ei ole, ja ulkopoliittiset syytkin ovat vähintäin hataria. Toisin sanoen päätös oli puhtaasti poliittinen. Tämän poliittisen päätöksen taustalla ovat tietyn vähemmistön ideologiat, joiden seurauksia enemmistön on vaikea, ellei jopa mahdoton, hyväksyä. Käyttäisin tässä asiassa sanontaa: tämä on täydellisesti meidän yhteiskunnassamme tapahtunut niin kutsuttu sisäsyntyinen ajatus.

Puolustuksen kannalta päätös on yksinkertaisesti kelvoton. Miinat ovat puolustuksemme tärkein yksittäinen osa, koska pitkän maarajamme puolustaminen muilla keinoilla läheskään yhtä tehokkaasti vaatii valtavien rahallisten panosten lisäksi enemmän rahaa ja enemmän sotilaita, kuin on mahdollista saada palvelukseen. Korvaavista järjestelmistä on kyllä puhuttu, mutta kyseisen kaltainen korvaaminen on kuin korvattaisi kopiokone kynällä ja kovapalkkaisella kirjurilla. Tehokkuus romahtaa ja kustannukset nousevat. Miinojen tapauksessa kyse on kaiken lisäksi turvallisuudestamme. Voidaan sanoa, että millään korvaavilla järjestelmillä ei korvata sitä niin kutsuttua miinakauhua, jonka meidän veteraanimme tuntevat valitettavasti liiankin hyvin.

Kun pohditaan syitä miinojen kieltämiseen, esille nousevat yleensä siviilien kärsimykset. Jostain syystä armeijamme ylipäällikkö ja osa hallitusta on tämän asian yhteydessä aktiivisesti ja tahallisesti unohtanut suomalaisen tavan säilyttää ja käyttää miinoja. Suomalainen miina ei aiheuta eikä tule aiheuttamaan vaaraa kenellekään muulle kuin maahamme hyökkäävälle viholliselle. Lisäksi puolustuksemme keskeinen periaate on ollut pitäytyminen nimenomaan puolustamisessa, ja miinaa voisi hyvällä syyllä kutsua maailman puolustuksellisimmaksi aseeksi. Sillä ei voi hyökätä ja se toimii vasta silloin, kun siihen on aihetta.

Ulkopolitiikan kannalta miinoista luopumisen voisi ymmärtää, jos miinat todellakin aiheuttaisivat haittaa kansainvälisille suhteillemme. Ulkopoliittista haittaa ei kuitenkaan ole, ei ainakaan siinä mittakaavassa, että siihen pitäisi edes reagoida, puhumattakaan siitä, että sen takia kannattaisi luopua uskottavasta puolustuksesta. Käytännössä Suomen miinat ovat asia, joka ei tule romuttamaan suhteitamme yhteenkään valtioon. Ei esimerkiksi Venäjään, koska sillä itselläänkin on miinoja ja se säilyttää niitä muutaman muun supervaltion tavoin. Esimerkiksi Venäjän naapurivaltio Puola ilmoitti, että se romuttaa jalkaväkimiinansa välittömästi, kun vastapuolikin sen tekee.

Monien maiden edustajat suhtautuvat itse asiassa varsin ymmärtäväisesti miinakantaamme. Esimerkiksi eduskunnan puolustusvaliokunnan matkalla USA:han isäntämaan edustajat sanoivat suoraan, että Suomen miinat eivät ole mikään ongelma. Lisäksi Suomella on pitkä kappale Euroopan unionin rajaa, joten tuskin kovin moni unionin jäsenmaa on kovin pahoillaan rajan puolustamisesta miinojen avulla.

Ulkopoliittista vaikutusta on toki aina vaikea arvioida, koska jokainen luonnollisesti katsoo tilannetta oman viiteryhmänsä kannalta. Siksi tulokset voivat olla hyvinkin erilaisia. Esimerkiksi presidentti Halosen viiteryhmä tuntuu koostuvan tässä asiassa lähinnä rauhanaktivisteista, jotka mieluusti näkisivät Suomen suorittamassa omatoimista yksipuolista aseriisuntaa vailla korvaavia ratkaisuja. Ulkopoliittisista suhteista kannattaa kuitenkin pääsääntöisesti huolestua kansainvälisen yhteistyön määrän ja tärkeyden perusteella, ja silloin miinoistamme ei ole haittaa. Suomen ei tule luopua tehokkaimmasta puolustusaseestaan, miinoista, ellei siihen ole todella pakottavaa syytä, ja tällä hetkellä sitä ei ole.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Käsissämme oleva turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko tuntuu olevan täynnä tälle hallitukselle tyypillistä sumutusta ja se pursuaa kiertoilmauksia. Tiettyjä asioita pyöritellään ja toistetaan useampaan otteeseen, mutta varsinaisiin ongelmakohtiin selonteossa ei uskalleta antaa suoria vastauksia. Erityisen räikeästi tämä näkyy niissä kiertoilmauksissa, joilla hallitus jättää ääneen lausumatta, että se on valmis luopumaan YK:n ja Etyjin mandaateista operaatioille, joihin Suomi tulevaisuudessa osallistuu. Sinänsä hallituksen kantaa ei tarvitse hakemalla hakea, se löytyy niistä sivulauseista, joissa toistetaan rauhanturvalain muuttamista. Se löytyy selonteon vähättelevistä kuvauksista YK:n, Etyjin ja Euroopan neuvoston tulevista rooleista turvallisuuspolitiikassamme.

Samaan hengenvetoon hallitus tosin hurskastelee YK:n aseman vahvistamisella globaalina toimijana. Itse katson, että juuri YK:n mandaatin edellyttäminen vahvistaa järjestön asemaa maailmanlaajuisena toimijana. Vain YK:n mandaatin edellyttäminen jarruttaa Irakin kaltaisten yhden maan tai yhden miehen ristiretki-ilmiöiden toistumisen. Kyse on siis suuresta periaatteellisesta toimintatapamuutoksesta, jota ei pitäisi jättää rivien välistä luettavaksi, ei edes kunnallisvaalirauhan nimissä.

Arvoisa puhemies! Tasavaltamme presidentti avasi oman puheensa YK:n yleiskokouksessa muutamia päiviä sitten sanoin: "Kestävää rauhaa ei voi olla missään maailmassa, kun miljoonat ihmiset joutuvat joka päivä kohtaamaan riistoa, köyhyyttä, aseellisia konflikteja ja terrorismia." Nyt käsittelyssä olevan valtioneuvoston selonteon lähtökohtana sen sijaan tuntuu olevan: "Kun haluat rauhaa, valmistaudu sotaan." Tasavaltamme presidentin ja valtioneuvoston välillä tuntuu siis vallitsevan suuri käsitysero siitä, millä vakavuudella ja millä keinovalikoimalla Suomen, EU:n ja YK:n on tulevaisuudessa puututtava ongelmien ratkaisuun ja ennaltaehkäisyyn. Valtioneuvoston selonteon lähtökohtana ei nimittäin ole konfliktien synnyn ennaltaehkäisy, vaan ennemminkin pikahoitopaketti jo märkiville haavoille. Samalla valtioneuvosto tietoisesti ruokkii pelon ilmapiiriä, joka on oivaa maapohjaa ristiriitojen synnylle ja ennakkoluulojen lisääntymiselle. Pelolla, kurilla ja kontrollilla ei saavuteta pysyvää rauhaa maailmassa eikä pysyvää yhteiskuntarauhaa Suomessa. Sitä paitsi sota ja pelko ruokkivat ennen kaikkea monikansallisen sotatarviketeollisuuden osakkeenomistajia, eivät maailman nälkäänäkeviä.

Arveluttavaa on, että vähemmän huomiota saaneena sivujuonteena valtioneuvosto kertoo uusien maakuntajoukkojen perustamisesta, joukkojen, joiden käyttötarkoitus ei ainakaan minulle täysin avaudu. Minulle ei myöskään avaudu se, ajetaanko esityksellä takaa yhdysvaltalaista kansalliskaartia vai onko tarkoituksena palauttaa suojeluskuntien Suomi. Jos näin on, en ole nyt enkä koskaan vakuuttunut siitä, sopiiko tämä Yhdysvaltojen tuliainen tai lähes sadan vuoden takainen historiallinen reliikki tämän ajan suomalaiseen turvallisuuskäsitykseen tai tapaamme taata yhteiskuntarauha. Jos maakuntajoukot puolustusministerin sanoin vahvistavat paikallispuolustusta, niin kenen puolesta, ketä vastaan ja missä tilanteessa?

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä terrorisminvastaisessa toiminnassa hallitus on keskittynyt kovien keinojen vahvistamiseen sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Nopealla aikataululla eduskunta on käsitellyt useita esityksiä, joilla poliisille, Tullille ja Rajavartiolaitokselle myönnetään ja väännetään uusia poikkeuksia pakkokeinojen, teleurkinnan ja kontrollin lisäämiseksi. Madridin kaltaiset tapahtumat osoittavat, että tehokasta poliisin ja Rajavartiolaitoksen yhteistyötä tarvitaan sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Yhteistyön tiivistämisen ja toiminnan helpottamisen hintana ei kuitenkaan saa olla kontrolliyhteiskunta tai urkintayhteiskunta, yhteiskunta, jossa jokaista toisinajattelijaa tai toisintoimijaa on syytä epäillä, ellei toisin todisteta, ja jossa urkinnan laillisuus tai yksilönsuoja ovat sivuseikkoja.

Äärimmäinen köyhyys ja demokratian puuttuminen koskettavat yhä useampia maailman kansalaisia. Mikäli siis terrorismin ja konfliktien todella halutaan loppuvan, tarvitaan toimia terrorismin ja konfliktien syiden poistamiseen. Suomella liittoutumattomana maana on edellytykset toimia aktiivisesti näiden syiden poistamiseksi. Liittoutumatonta Suomea ei nähdä konfliktien osapuolena, sen sijaan Suomi on aina, ainakin aikaisemmin, ollut tunnettu kehitysyhteistyön tukijana, kriisien sovittelijana ja YK:n suurvaltana. Suomen ja EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittisen strategian keskiössä pitäisi siis olla yhtenäinen kilvoittelu kohti globaalia demokratiaa, nälätöntä planeettaa ja aseistariisuntaa eikä niinkään uusien turvallisuuden nimissä rakennettujen muurien rakentaminen.

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa rauhanomaiset keinot on sivuutettu yhdellä kahdella virkkeellä, joista valitettavasti puuttuvat konkreettinen sisältö ja tavoitteellisuus. Kirjattuja kauniita ajatuksia ei tueta myöskään hallituksen omalla toiminnalla. Tämä hallitushan on esimerkiksi jo toistamiseen siirtänyt kehitysyhteistyömäärärahojemme kasvattamisvastuun seuraavalle hallitukselle. Sen sijaan lähes kaikkiin ei-rauhanomaisiin ratkaisukeinoihin hallitus on valmis uhraamaan voimavaroja ja rahoja jo tällä hallituskaudella. Sitä paitsi on syytä kysyä, kenen kuningasidea on tai minkä poliittisen puolueen ihmiskuvaa heijastaa ajatus, että yhteiskunnan päähän potkimat, sen syrjäyttämät ja sen epäarvoistamat ihmiset ovat automaattisesti järjestäytyneen rikollisuuden keskeinen lähde. Lopputuloksena on, että konfliktikeskeinen ja ihmiskuvaltaan arveluttava ajattelu leimaa liiaksi selonteon työkalupakkia, eikä tilanne korjaudu, ellei selontekoon sisällytetä konkreettisia toimenpiteitä rauhanomaiseen konfliktien ennaltaehkäisytyöhön sekä konkreettisia sitoumuksia YK:n köyhyydenpoistokampanjan eteenpäinsiivittämiseen.

Arvoisa puhemies! Aiemmin suomalainen kunnia-asiamme oli, että ulkopolitiikka menee aina puolustuspolitiikan edelle eikä päinvastoin. Selonteon näkökulman kapeus ja rajautuminen kovaan rautaan ovat selviä puutteita, joita ei puolustusvaliokunnan panoksella poisteta. Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että selonteon käsittelyvastuun on oltava ulkoasiainvaliokunnalla. Siksi kannatan ed. Pulliaisen tekemää ehdotusta.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva valtioneuvoston selonteko turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on oivallinen osoitus ja kartoitus varsin monihaaraisesta asiasta. Valtioneuvosto on tehnyt tehtävänsä hyvin ja asiallisesti. Jäin kuitenkin itse miettimään ihmisen, yksilön, vastuuta omasta ja toisten turvallisuudesta ja varsinkin sen tunteesta. Asioiden tietämystä ja tunnistamista on jatkossa korostettava ilman pelottelua koulutuksen osana mediassa jo ennen kuin tapahtuu ja tietenkin yksittäisten poliittisten toimijoiden vastuullisuutta on korostettava.

Kuten selonteosta käy ilmi, myös turvallisuuspolitiikan osalta nojaamme moniin yhteiskuntamme politiikan ja toiminnan lohkoihin. Puolustuksen tulee perustua ajatukseen, että ylipäätänsä on puolustettavaa ja haluamme yhdessä toimia sen hyväksi. Suomalaiset rakastavat kotimaataan osana maailmaa ja osana EU:ta. Puolustuspolitiikka tarttuu tähän henkeen, maanpuolustushenkeen. Yleinen asevelvollisuus tasaa vastuuta meille kaikille ja lisää luottamusta myös demokratiaan.

Turvallisuus, sisäinen tai ulkoinen, ei ole enää valitettavasti itsestäänselvyys. Uudenlaiset uhat, kuten ympäristökatastrofit sekä terrorismi, vaativat puolustukseltakin panostusta. Oleellista on ennakoitavuus ja hyvät suhteet ja varsinkin kumppanuussuhteet muihin maihin ja talousjärjestelmiin. Rauhanomainen suhtautuminen meille vieraisiin arvoihin tukee myös meidän ajatteluamme ihmisarvosta.

Puhemies! Suomalaisia pidetään hyvin rauhallisena kansana. Sisäisesti turvallisuus on maassamme taattava tasaisesti kaupungeissa ja maaseudulla. Tarpeet näissä paikoissa ovat erilaiset. Tarvittaessa, niin kuin täällä on todettukin, tulee kyetä puolustamaan koko maata. Puolustamme ihmisiä, elinolojamme, elinkeinojamme sekä ympäristöä. Tarvittaessa turvaamme elämää myös rajojemme ulkopuolella. Päätös rauhanturvaamiseen osallistumisesta tulee jatkossakin voida tehdä jokaisella kerralla erikseen. Hyvinvointivaltiona meillä on vastuumme. Puolustuksen monimuotoisuus sopii hyvin alueilla tehtäväksi. On hyvä, että puolustuskoulutusta saa monilla eri paikkakunnilla. Se on omiaan lisäämään siviiliväestönkin maanpuolustustahtoa.

Selonteon henkilöstöpoliittinen linjaus pienentää henkilökunnan määrää lähinnä luonnollisen eläköitymisen myötä on järkevä ja inhimillinen valinta. Käynnissä oleva resurssien täsmentäminen vakauttaa jo armeijan palveluksessa olevien tulevaisuutta.

Ilmavoimiin viitataan myös välillisesti selonteon monessa kohtaa. Näköpiirissä on uusiakin tehtäviä tälle sektorille. Tekniikan kehittyessä koulutustarve kasvaa. Hawk-koulutus keskittyy 2006 Kauhavalle ja jatkunee vuoteen 2008 saakka. Tämän jälkeen Ilmasotakoulua voidaan kehittää yhteiseurooppalaiseksi lentokoulutuskeskukseksi. Kahdenvälisiin neuvotteluihin tuleekin satsata. Suomi on puolueeton maa, ja meillä on hyvät edellytykset tarjota paikka tähän kansainväliseen koulutukseen. Mielestäni voisimme olla aloitteellisempia tässä neuvotteluyhteydessä. Lakeuden taivaalla on tilaa lentää. Matkustaja- tai muuta liikennettä ei ole häiriöksi. Kauhavalla on pitkät perinteet ja osaaminen ilmailussa ja puolustukseen liittyvässä toiminnassa, ja perjantaina koulu täyttää ja juhlii 75-vuotistaipalettaan. On hyvä, jos tuota osaamista ja kokemusta voitaisiin jatkossakin hyödyntää. Yhteiskunnan henki ja ympäröivän seudun suhtautuminen Puolustusvoimiin ja ilmailuun on hyvä ja kannustava.

Puhemies! Rohkenen tähän loppuun siteerata oikeustieteen tohtori Paavo Alkiota, joka sanoi 25.4.1937 seuraavasti: "Isänmaan puolustukseen nähden meillä voi olla vain yksi mieli. Valtion vapaus ja laillinen yhteiskuntajärjestyksemme ovat ne kulmakivet, joille koko olemassaolomme kansakuntana perustuu. Niitä emme voi menettää. Niiden säilyttämiseksi meidän on tehtävä kaikkemme."

Eero  Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä puolustus- ja turvallisuuspoliittisessa selontekokeskustelussa keskityn pelkästään maamiinoihin muutamista syistä, jotka kerron tähän alkuun.

Ensinnäkin näistä maamiinoista on varsinaisessa selonteossa selkeä maininta tiivistelmässä yhtenä kappaleena ja sen lisäksi sivulla 96 kolme kappaletta, mutta ei muuta. Se ei avaudu kyllä, jos lukee pelkästään tämän selonteon. Tietysti täytyy muistaa, että puolustusministeriön jalkaväkimiinaselvitystyöryhmän väliraportti ja loppuraportti valmistuivat, joista saa jo paljon paremman käsityksen, minkälaisesta aselajijärjestelmästä ja tehovaikutuksesta tässä on kysymys.

Mutta koska olen saanut käyttööni erään veteraaniryhmän laajan muistion, yhteistyön tuloksen, haluan suurimmaksi osaksi lukea sitä, miten meidän sotaveteraanimme kokivat nämä asiat, kun he 20—23-vuotiaina olivat tältä osin, kuin he kertovat, jatkosodassa mukana. Tämä perustuu reservin majurin Pentti Perttulin laatimaan muistioon. Luen sitä hänen luvallansa, ja tämä kertoo jalkaväkimiinoja koskevalta osaltaan pääosin jatkosodassa 1941—44 Itä-Karjalan erämaarintamalla palvelleiden ja taistelleiden veteraanien mielipiteistä ja muistelmista. Tämä työryhmä on sikäli aika kattava, että siinä on kolme eläkkeellä olevaa kenraalia ollut mukana tässä keskustelussa, viisi reservin majuria, muutamia kapteeneita jne., yhteensä noin 20 henkilöä.

He aloittavat siitä, kun kenraalimajuri Erkki Raappanan käsky jaettiin ja sanottiin, että kenttävartiot ovat divisioonamme pääpuolustuslinjat, ne on pidettävä, niistä ei ole luopuminen. Mitä nuo kenttävartiot olivat? Ne olivat kukin oman komppaniansa puolustuslohkolla sijoitettuina määrättyihin maastonkohtiin, joiden ympärille sitten rakennettiin vahva piikkilankaeste, ja hyvin merkittävänä osana tukikohdan puolustustehoa rakennettiin uloimmaksi tukikohtaa kiertämään kaksinkertainen putkimiinakenttä. Tämän työn suorittivat jo erikoismiehet, takaa komennukselle tulleet pioneerit.

Vihollisen koettelemukset kenttävartioiden miinakentissä olivat kovia. Hyökkäys tapahtui poikkeuksetta yöaikaan. Pimeydessä ei miinaa kiinnityspuunsa takaa eikä sen ohutta viiksilankaa voinut havaita. Miina ja jatkossa toinen ja kolmaskin räjähtivät, lähellä, ensimmäinen vielä varoittamatta. Valurautaisista miinaputkista levisi vaakatasossa tuhansia sirpaleita. Räjähdyksen äkillisyys ja läheisyys vaikuttivat vihollissotilaisiin paitsi fyysisesti myös henkisesti. Ensimmäisestä räjähdyksestä selvinneidenkin mielen valtasi kylmän soturiharkinnan sijasta lamauttava ja kaiken ajatuksen valtaava tieto: että nyt ollaan miinakentässä, että seuraavat langat ja miinat ovat pimeydessä askelen tai muutaman päässä, että siellä ehkä aivan vieressä odotti raateleva kuolema. Sekasortoa, johon vihollinen miinakentässä joutui, tehosti vielä tulitus. Vihollinen vetäytyi, mutta oli sitkeä ja tuli uudestaan vähitellen 20—30-kertaisella ylivoimallaan, mutta aina sama miinakenttä heitti takaisin tämän joukon.

Tätä puolustuskoneiston osaa, arvoisa puhemies, olemme nyt siirtämässä pois. Tilalle me olemme tuomassa jotain, joka on käsittääkseni aika epämääräistä. Minä halusin lukea tämän ja vähän jatkan vielä pelkästään sen takia, että haluan edes eduskunnan pöytäkirjoissa olevan muisteloita siitä, miten tätä maata puolustettiin jatkosodan aikana, ja vähintään yhtä suurella tehokkuudella soisi sen tulevaisuudessakin tapahtuvan, vaikka järjestelmät ehkä ovat toisia. Ymmärrän, että kansainvälinen politiikka on muotouttanut näitä asioita ja Ottawan sopimuksen joka tapauksessa hallitus on hyväksymässä ja siihen mukaan ryhtymässä. Mutta kuitenkin sanon muutaman sanan vielä suomalaisesta miinakurista. On huomattava, että pioneerit silloin asettivat kaikki miinat. Pioneerit ne myöskin purkivat pois. Näissä purkutehtävissä ei yksikään suomalainen sotilas ainakaan tämän paperin mukaan menehtynyt.

Vielä loppuun haluan siteerata meidän Puolustusvoimiemme entisen komentajan kenraali Sutelan mielipiteitä, koska tämän hyvin maineikkaan komentajan sanoja ei tässä salissa kukaan vielä ole siteerannut. En tiedä tosin, mistä syystä. Nämä on vahvistettu. Osa niistä on Matti Lukkarin kirjassa. Kenraali Sutelahan sanoi julkisuuteen näin:

"Olen kauhulla kuunnellut suunnitelmia, että meilläkin ollaan valmistautumassa henkilömiinoista luopumiseen. Se olisi anteeksiantamaton virhe. On esitetty rahamääriä, joilla miinat voitaisiin korvata. Kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt minulle kertomaan, mikä on se korvaava väline tai menetelmä. Suomalaisessa maastossa mikään ei korvaa nykyistä miinaa. Se on halpa ja tehokas ja pakottaa maahantunkeutujan varomaan jokaista askeltaan. Meillä ei viime sodissamme tullut siviilitappioita omista miinoitteistamme eikä menetelmämme tuntien tule vastakaan. Henkilömiinoista luopuminen vie tehon myös panssarimiinoitteistamme ja hävittäjistämme. Näin me luovumme tehokkaimmasta ja halvimmasta aseestamme, erittäin käyttökelpoisesta myös muussa mielessä. Ne, jotka ajavat miinojen käytöstä luopumista, ovat silottamassa tietä viholliselle. Minun kielenkäytössäni sitä kutsutaan maanpetturuudeksi."

Hyvin voimakas mielipide, joka minusta on syytä ajaa myöskin eduskunnan pöytäkirjoihin siinä mielessä, että nyt kun me muutamme tätä järjestelmää, sen uuden järjestelmän täytyy, arvoisa puhemies, vähintään täyttää samat kriteerit kuin tämä, mitä Sutela on tässä puolustanut, ja toivottavasti se on vielä parempi. Putkimiina ei ole puolustusaseena suomalaisessa maastossa teholtaan vanhentunut. Se on pätevä alueellisessa puolustusjärjestelmässä omien joukkojen tukialueiden suojaamisessa.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko perustuu puolustusministeriön, maan hallituksen ja eduskunnan yhteiseen laajaan valmistelutyöhön ja antaa hyvät edellytykset tarkastella toimintaympäristössämme ja kansainvälisessä politiikassa tapahtuneita suuria muutoksia. Selonteko on hyvä ja luo vakaan pohjan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan hoidolle. Tärkeää on mielestäni kaksi suurta asiaa: aluepuolustusjärjestelmä ja yleisen asevelvollisuuden säilyminen. Nämä ovat erittäin keskeisiä asioita tässä selonteossa.

Sitten tämä ed. Akaan-Penttilänkin esille nostama jalkaväkimiinakysymys. On totta, mitä Puolustusvoimat on esittänyt ja varmasti meidän Puolustusvoimiemme entinen kenraalikunta ja monet sotilaat. Olen itsekin juuri tunnin sisällä saanut puheluja kyseisestä asiasta. Helppo olisi siihen yhtyä, että miinojen tulisi antaa vanheta ja ajan tehdä työtä, mutta valitettavasti tähän ratkaisuun ei ole päästy, vaan on jouduttu tekemään kompromissi ja miinoista luovutaan, niin kuin on todettu, tai Ottawan sopimukseen mennään 2012 ja miinoista luovutaan 2016. Eihän tämä hyvä ratkaisu ole, mutta sanoisin, että se on poliittisesti, taloudellisesti ja myös sotilaallisesti kestävä ratkaisu tällä hetkellä, ja siihen on nyt tyytyminen. On aivan totta, että jalkaväkimiinat ovat turvallisesti tällä hetkellä Puolustusvoimien varastoissa ja ne sijoitetaan maastoon vain sotatilanteessa ja rekisteriin merkiten, jolloin niihin kävisi vain maahan hyökkäävä vihollinen. Tämän me kaikki tiedämme ja näinhän asia on, mutta pitää myöskin ymmärtää nämä poliittiset realiteetit ja tässä tilanteessa parempaa ratkaisua ei ole saatu.

Herra puhemies! Nato-kysymys on ollut ja tuntuu edelleen olevan herkkä maamme turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa keskustelussa. Suomi lupaa edelleen kehittää yhteistyötä Pohjois-Atlantin puolustusliiton kanssa ja osallistuu aktiivisesti Naton rauhankumppanuusohjelmaan ja EU:n ja Naton yhteistyön kehittämiseen.

Naton rooli on muutoksessa. Siitä on tulossa yhä enemmän proaktiivinen puolustus- ja kriisinhallintaorganisaatio. Naton on sanottu muuttuneen entistä poliittisemmaksi, mutta onhan Nato tähänkin saakka ollut poliittinen. Ovathan poliittiset perusteet ohjanneet Naton toimintaa ja osallistumista erilaisiin operaatioihin. Naton roolin muuttuminen on nopeuttamassa prosessia, jossa yleistä asevelvollisuutta ei enää pidetä tarpeellisena. Ruotsi, Tanska ja Norja muuttavat rajusti puolustusratkaisujaan ja luopuvat hiljakseen yleisestä asevelvollisuudesta. Sen ei tarvitse eikä pidä olla signaali sille, että meidänkin olisi seurattava perässä. Totta kai järkeistyksiä on voitava tehdä, niin kuin esimerkiksi nyt selonteossa tapahtuukin, mutta yleisiä virtauksia ei pidä seurata unohtamatta omaa geopoliittista asemaamme.

On hyvä, että Suomi arvioi jatkuvasti Naton sisäistä muutosprosessia sekä järjestön turvallisuuspoliittisen roolin muutosta. On hyvä, että liittokunnan jäsenyyden hakeminen säilyy Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mahdollisuutena tulevaisuudessakin. Siteeraus: "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku." Näin sanoi eräs merkittävä tasavallan presidenttimme. Tätä viisautta tarvitaan joka hetki, erityisesti turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa.

Herra puhemies! Puolustusvoimien johtamis- ja hallintojärjestelmä sopeutetaan vastaamaan turvallisuusympäristön muutoksia ja sodan ajan joukkomäärien pienentymistä. Maavoimien esikunta perustetaan Mikkeliin ja nykyiset maanpuolustusalueet ja sotilasläänit lakkautetaan ja Maavoimien alueelliseksi johtoportaaksi perustetaan seitsemän sotilasläänin esikuntaa, ja näiden joukossa on myöskin Vaasan sotilaslääni. Pidän tätä tärkeänä alueellemme ja ennen kaikkea, kun muistamme, että muutama vuosi sitten varuskunnat niin Vaasasta kuin Oulusta lakkautettiin. Myöskin olemme saaneet ymmärtää niin, että tämä jo edellä useammankin kerran mainittu Kauhavan toiminta voi jatkua Hawk-harjoituskonekaluston keskittämisellä mutta ennen kaikkea sitten tämän lentokoulutuskeskuksen aikaansaamiseksi. Se ei suinkaan ole varmaa, mutta tässä tarvitaan todella voimia, että lentokoulutuskeskus Kauhavalle saataisiin. Mutta hyvää on myöskin se, että moneen kertaan on luvattu, että sotilassoitto kaikuu Pohjanmaalla Pohjanmaan sotilassoittokunnan soittamana myöskin tulevaisuudessa, ja siitä me ainakin Vaasan vaalipiirin kansanedustajat olemme tyytyväisiä.

Herra puhemies! Näiden varuskuntien lakkauttaminen on aina vaikea kysymys, mutta se on realiteetti, että tähän joudutaan, kun ikäluokat pienenevät.

Täällä on myöskin voimakkaasti puututtu vapaaehtoiseen maanpuolustukseen ja maakuntajoukkoihin. Täytyy sanoa, että kyllähän vapaaehtoisjärjestötoimintaa tarvitaan, ja jos jossakin niin maanpuolustuksessa. Mielestäni hallitus on linjannut selonteossa nämä asiat hyvin perusteellisesti. Ihmetyttääkin se, että erityisesti vasemmistoliitto näkee tässä nyt joitakin mörköjä. Tässä kyllä ollaan palaamassa jonnekin 20—30-luvulle. Minusta nyt eletään aivan uutta aikaa. Maailma on muuttunut, ja se pitäisi myöskin vasemmistoliitossa ymmärtää.

Herra puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on valmisteltu hyvin. Kalliomäen ja sittemmin Ranta-Muotion johtama seurantatyöryhmä (Puhemies koputtaa) teki hyvää työtä. Konsensus on tärkeää turvallisuus- ja puolustuspolitiikan käsittelyssä. Puolustus- ja turvallisuuspolitiikassa tarvitaan pitkäjänteisyyttä, johdonmukaisuutta, jonka tulee kantaa vaalien ja hallitusten vaihdosten yli. Selonteon johtopäätökset ovat oikean suuntaisia, analyysi tilanteesta realistinen. Kannatan myöskin sitä, että puolustusvaliokunta tekee tästä mietinnön.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on pääosin varsin hyvä, mutta puutun siihen, mikä siinä on epäonnistunutta, ja tämä koskee juuri kannanottoa jalkaväkimiinakysymykseen.

Toivon, että jalkaväkimiinakysymys voitaisiin käsitellä ilman mitään puoluepoliittisia intohimoja, ilman mitään hallituksen ja opposition välisiä intohimoja. Suomen puolustushan rakentuu nimenomaan puolustukseen, jossa keskeistä on se, että puolustamme koko maata. Keskeistä on alueellinen puolustus, ja tässä nimenomaan kaiken uskottavuuden perusta ovat meidän jalkaväkimiinamme, jotka takaavat tehokkuuden myös kaikille muillekin puolustuksellisille järjestelyille.

Kun puolustusvaliokunta vieraili viime toukokuussa delegaationa YK:n aseriisuntaosastossa, kysyimme siellä olevilta johtavilta aseriisuntaviranomaisilta, ovatko Suomen jalkaväkimiinat joku kansainvälinen ongelma. Meille vastattiin kahteen kertaan, että ne eivät ole mikään ongelma. Ongelma olisi, jos Suomi muodostaisi alueen, joka ei kykenisi itse uskottavasti puolustamaan omaa aluettaan, ja ongelma ovat maailmalla ydinaseet, biologiset ja kemialliset aseet ja erityisesti hajoavissa valtioissa. Kysyimme kahteen kertaan, onko Suomi kärsinyt jonkin kansainvälisen imagotappion, kun emme ole Ottawan sopimuksessa. Tällaista ei YK:n aseriisuntaosastolla kerrottu nähdyn. Eli kansainvälisesti Suomen henkilömiinat eivät ole mikään ongelma, mutta ongelma olisi, jos emme kykenisi puolustamaan omaa maatamme.

Jalkaväkimiinat ovat halpa, tehokas maanpuolustusjärjestelmä, jonka merkitys vain korostuu siinä, kun jalkaväkimäärämme ja Puolustusvoimiemme sodan ajan vahvuus vähenee 350 000 henkilöön. Meillä jää entistä enemmän alueita, jotka ovat, kuten täällä viitattiin, kenttävartioitten varassa tai jonne ei riitä joukkoja. Silloin miina toimii paitsi hälyttävänä instrumenttina myöskin tehokkaana torjuntamekanismina ja, mikä parasta, jo pelkällä olemassaolollaan riittää torjumaan parhaiten mahdollista hyökkäystä. Tietoisuus siitä, että on miinoja, ennakoivasti estää hyökkääjän tulon. Paras ase on ase, joka estää sen, että sitä ei koskaan tarvitse käyttää. Minä en tiedä yhtään asetta, mikä olisi niin puolustuksellinen ja täysin puolustuksellinen kuin suomalainen maamiina, jalkaväkimiina. Puukolla ja kirveelläkin voidaan hyökätä, mutta miinalla ei voida. Se on vain sitä varten, että jos joku tulee pahoissa aikeissa tähän maahan, niin hänellä ei ole tänne hyvä tulla.

Olen 18 vuotta ollut Keuruun Pioneeripataljoonan palkkalistoilla mukaan lukien Pioneerivarikko, jossa jalkaväkimiinoja on tehty, ja tiedän hyvin, että ne ovat puhtaasti puolustuksellinen ase. Kun pioneeripataljoonan vieraina kävivät Suomessa olevat ulkomaiset sotilasasiamiehet ja he näkivät miinojen harjoituskäytön, he yksimielisesti eri maista täällä käyneinä sanoivat, että tähän maahan ei kannata pahoissa aikeissa tulla. Maanpuolustus on kokonaisuus, joka on kuin ketju, joka on niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Jos me luovumme jalkaväkimiinoista, me todella silotamme tietä mahdollisesti pahoissa aikeissa tänne tulevalle. Me voimme vain toivoa, että kukaan ei tulisi pahoissa aikeissa, mutta toivomukset ja allekirjoitetut paperit silloin, kun kova tilanne tulee, ovat enimmillään vain sen paperin arvoisia, jolle ne ovat kirjoitetut. Tämä on ollut kautta historian kova sääntö, ja pelkään, että tämä ei tule miksikään jatkossakaan muuttumaan.

Alueellinen maanpuolustuksemme, joka on täällä mainittu monessa puheessa selonteon selkärankana, rapautuu, jos luovumme jalkaväkimiinoista. Hyökkääjä pystyy tulemaan kolme kertaa nopeammalla vauhdilla, kun jalkaväkimiinat eivät suojaa telamiinoja tai eivät ole hidasteena tai esteenä. Tämä ei ole salaisuus, tämä on julkisesti todettu tosiasia. Seurauksena kulutamme omia joukkojamme, annamme oman siviiliväestömme — lapset, naiset, perheet, vanhukset — hyökkääjän ja partisaanien uhreiksi, kun miinat eivät muodosta suoja-aitaa siviiliväestömme suojaksi. Täällä on moneen kertaan sanottu, että suomalaiset miinat eivät koskaan ole ongelma, eivät viime sotien aikana, eivät nyt syvän rauhan aikana. Ne ovat jokainen tarkoin lukkojen takana tarkoin vartioituna, ja pahan päivän tullen jokainen niistä merkitään nykyaikana sähköisiin karttoihin tai sitten vanhanaikaisesti paperilla oleviin karttoihin, jotta tilanteen mentyä ohi ne ovat turvallisesti raivattavissa.

Miinoilla voidaan turvata sitä, että omaa verta ei tarvitse vuodattaa. Isäni oli jatkosodassa panssaritykkiampuja. Jos olisi miinoja ollut enemmän, olisi ollut helpompi toimia. Korvaavat järjestelmät, jos sellaisista voidaan puhua, tulevat kalliiksi. Niihin käytetty raha, näin pelkään, on pois sosiaalitoimesta, terveyspalveluista, koulutoimesta, kaikesta siitä, mitä normaalissa elämässä tarvitsemme. Toivon, että miinakysymykseen ei puoluepoliittisesti, ei hallitus—oppositio-asetelmasta vaan terveen järjen ja suomalaisen talouden ja maanpuolustuksen kannalta voidaan löytää vielä oikea ratkaisu.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko luotaa laajalti kotimaisia ja kansainvälisiä turvallisuuskysymyksiä. Vaikeimpiin kysymyksiin on vastaukset tehty kovin laveiksi, joten niistä lukijan on vaikea päätellä, mitä tarkalleen halutaan. Puolustusvoimien rationalisoinnin salailusta yhdyn puheenjohtaja, ed. Kataisen näkemykseen ja parlamentarismin ja rehellisyyden puutteesta.

Mitä tulee puolustuksen kehittämiseen, ensimmäisenä totean, että noin 30 viimeisen vuoden aikana on Puolustusvoimien johtamis- ja hallintojärjestelmää muutettu useita kertoja. Kaikki nuo muutokset ovat aiheuttaneet äärettömästi vaativaa työtä, epävarmuutta henkilöstössä sekä sodanajan joukkojen käyttöön varastoitujen materiaalimassojen jatkuvaa siirtelyä varikosta toiseen. Ikäluokkien pienenemisellä ei voida selittää kaikkea, koska palvelukseen astuvien määrät tiedetään jo 20 vuotta aiemmin. Puolustusvoimien uudistamisella tulisi pyrkiä puolustuksen kustannustehokkuuden parantamiseen. Tämä tarkoittaa osaltaan myös joidenkin varuskuntien lakkauttamista.

Samat suunnitelmat koskevat myös Rajavartiostoa. Lakkauttamisista hallitus vaikenee kuin muuri. Kaakkois-Suomessa kysymys on Immolan varuskunnasta; rajakoulutus halutaan vuonna 2008 siirtää kahteen varuskuntaan nykyisistä neljästä. Samalla rajajoukkojen vahvuutta vähennetään 4 000 sotilaalla, minkä jälkeen rajajoukkojen vahvuus on 8 500 sotilasta. On sanomattakin selvää, että rajajoukkojen koulutus tulee myös jatkossa keskittää niille alueille, joilla Rajavartiostosta on suurin tarve niin sodanajan kuin rauhanajan tehtävissä. Kaakkois-Suomen rajavartioston henkilökunnasta lähes puolet on suorittanut siellä myös oman asevelvollisuutensa. Tämä rekrytointikanava tulee jatkossakin olemaan Puolustusvoimille erittäin tärkeä. Samalla on tietenkin muistettava varuskunnan merkitys myös alueella asuvien turvallisuudentunteelle.

Arvoisa puhemies! Suomen puolustusjärjestelmä perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustukseen. Kuten tiedämme, on asevelvollisuusarmeija kansainvälisissä vertailuissa todettu taloudellisesti erittäin edulliseksi mutta samalla myös tasoltaan erittäin korkeaksi. Yleinen asevelvollisuus pohjaa siihen ajatukseen, että koko kansamme hyväksyy asevelvollisuuden osana kansalaisvelvollisuuksia.

Selonteossa väitetään, että asevelvollisuuden ansiosta maanpuolustusvelvoite jakautuu tasapuolisesti koko yhteiskuntaan. Tämä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi asevelvollisten perheet joutuvat tukemaan kansalaisvelvollisuuttaan suorittavia lapsiaan 110 euroa kuussa. Valtiontilintarkastajien lausunnossa 2002 todettiin varusmiesten etuuksien jälkeenjääneisyyden olevan noin 45 miljoonaa vuositasolla. Asevelvollisen aseman viimeisin takaisku oli eläkekertymän jääminen pois asevelvollisuusajalta. Varusmiespalveluksen on oltava tasa-arvoisessa asemassa opiskelun tai kotiäitinä olemisen kanssa. Nyt asevelvollisuuden suorittamisesta rangaistaan, ja mitä pitempään palvelet eli jos suoritat vielä aliupseerin tai upseerin koulutuksen, sitä enemmän joudut kärsimään. Muissa Pohjoismaissa vastaava ongelma on lainsäädännössä jo huomioitu.

Arvoisa puhemies! Jalkaväkimiinoista luopumisesta puhuminen saa myös meidän karvamme pystyyn tuolla rajaseudulla. Miinakeskustelussa ihmetyttää se aulius, millä hintaansa nähden maailman tehokkaimmasta hyökkäyksen torjuntaan tarkoitetusta aseesta halutaan, korostan vapaaehtoisesti, luopua. Samoilla perusteillahan tulisi luopua merimiinoista, koska nekin räjähtävät läheisyydestä tai kosketuksesta esimerkiksi kauppalaivan kupeessa jopa vuosia niiden asettamisen jälkeen. Suomen jalkaväkimiinat ovat tarkoitetut maahan hyökkäämisen estämiseksi. Sulutteesta tehdään aina kartta ja vieläpä kaksin kappalein, joten miinoitteet voidaan tarvittaessa purkaa tappioita tuottamatta. Laskelmien mukaan miinoista luopuminen toisi noin 300 000 miljoonan euron laskun. Onko täysin toimivaa ja kustannuksiltaan halpaa puolustusjärjestelmää järkevää vaihtaa?

Arvoisa puhemies! Lopuksi erittäin ilahduttavana pidän vapaaehtoisen maanpuolustuksen tukemista. Maakuntajoukkojen luominen on onnistunut askel maanpuolustustahdon säilyttämisessä yhä korkeana jatkossakin. Tämän selonteon tarkoituksena on antaa suuntaviivat Puolustusvoimien tulevaisuuden toiminnalle. Asiakirja painottuu puolustuksen käytännön toteuttamiseen ja vain vähän uudenlaisiin turvallisuuspoliittisiin linjauksiin. Tämän asiakirjan tulee siksi olla puolustusvaliokunnan käsiteltävänä.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko vastaa hyvin Suomen nykyistä ja tulevaakin turvallisuusympäristöä. Emme ole minkään maan suoranaisen uhan alla. Lähialueillamme tilanne on suhteellisen rauhallinen huolimatta esimerkiksi Venäjän viimeaikaisista tapahtumista. Kansainvälisen yhteistyön kasvaessa sekä Euroopan unionin laajentuessa turvallisuus maanosassamme on lisääntynyt. Tämä koskee erityisesti maiden välisiä suhteita. Kiinteillä taloudellisilla ja kulttuurisilla yhteenkytkennöillä on taipumus vähentää turvallisuuteen kohdistuvia uhkia. Näin on käynyt Euroopassa etenkin unionin sisällä.

Selonteko pohjaa Suomen puolustuksen kahteen tuttuun peruslinjaukseen, sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja uskottavaan kansalliseen puolustukseen. Selonteossa määritelty linjaus pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana on doktriinina ollut ja on edelleen toimiva. Oppi on estänyt ja estää meitä joutumasta hankaliin tilanteisiin maailman kriisien suhteen. Voimme miettiä esimerkiksi ajankohtaista Irakia, johon Naton jäsenenä olisimme joutuneet ottamaan kantaan suuntaan tai toiseen. On parempi pysyä suurvaltojen välisten tai suurvaltojen aiheuttamien konfliktien ulkopuolella, mieluummin lääkärinä kuin tuomarina.

Selonteossa säilytetään yleinen asevelvollisuus. Ikäluokkien pienentyessä tämä tarkoittaa Puolustusvoimien asteittaista pienentymistä. Pienennys on koskenut myös reserviä, jonka sodanajan vahvuus on 350 000 henkilöä. Tämä on riittävä koko nykyisessä tilanteessa. Uskottavan kansallisen puolustuksen säilyttämiseksi Puolustusvoimat tarvitsee tulevaisuudessakin riittävät määrärahat, jotka takaavat toimivan ja kilpailukykyisen puolustusjärjestelmän.

Rajojen madaltuminen on lisännyt ihmisten liikkumista maasta toiseen. Tämä näkyy myös rikollisten ja terroristien liikkumisessa maanosassamme. Terrorismi on paha uhka, mutta vaikuttamalla Euroopan unionin kautta ongelmia rauhanomaisesti ratkoen uhka pienenee. Puolustusliiton jäsenenä, jos olisimme ottaneet Irakin sotaan myönteisen kannan, voisimme nyt olla potentiaalinen kohde pommi-iskuille ja ihmiskaappauksille.

Selonteossa aivan oikein painotetaan Puolustusvoimien tehtävien kehittämistä vastaamaan rauhanajan olosuhteita. On hyvä, jos kehitettyjä Puolustusvoimia voidaan tulevaisuudessa käyttää apuna suuronnettomuuksissa tai terrorismin torjunnassa. Puolustusvoimien valmiutta kannattaa kehittää esimerkiksi suuriin ympäristökatastrofeihin varautuen. Kannatan hallituksen linjauksia Puolustusvoimien Maa- ja Merivoimien esikuntien siirtämisestä Helsingistä Turkuun ja Mikkeliin. Paikkakunnat ovat näihin toimintoihin sopivat, ja toiminnot voivat hyvin sijaita myös pääkaupungin ulkopuolella.

Hallitus esittää jalkaväkimiinoista luopumista lopullisesti vuoteen 2016 mennessä. Miinat ovat varastoissamme eivätkä olisi vaara kenellekään siellä säilytettyinä. Ne ovat hyvä pelote mahdolliselle maahan tunkeutumista suunnittelevalle vihulaiselle. Koska ei itäinen naapurimme eikä sen kummemmin Yhdysvallat ole allekirjoittanut Ottawan miinankieltosopimusta, olisi Suomikin voinut säilyttää jalkaväkimiinansa hyvissä varastoissa ja turvassa pitempäänkin tulevaisuuteen. Hallituksen sopiman linjauksen soisi kuitenkin olevan myönteinen signaali myös muille Ottawan sopimukseen kuulumattomille maille. Päätös on linjassa pitkäjänteisen humanitaarisen kansainvälisen politiikkamme kanssa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen linjaukset uudessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa ovat toimivia ja yllätyksettömiä. Tästä asiasta vallitsee maassamme sangen vahva yksimielisyys. Nato-jäsenyyden hakeminen säilyy Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mahdollisuutena. Puolustusjärjestelmämme valmiutta yhteistoimintaan Naton kanssa pidetään yllä. Näköpiirissä ei kuitenkaan ole syitä, jotka edellyttäisivät sotilaallista liittoutumista, mutta Nato-jäsenyys säilyy optiona. Hallituksen selonteko peilaa hyvin myös kansalaisten tahtoa nykyisessä turvallisuustilanteessa ja on ajankohtaan sopiva.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Puutun tässä puheenvuorossani tämän varsin laajan ja mielestäni sisällöltään todella hyvän turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon muutamiin yksityiskohtiin. Ensin muutama sana tästä selonteon valmistelusta.

Viime eduskuntakaudella puolustusvaliokunta kirjasi lausuman, jonka mukaan eduskunta sidotaan valmisteluun eri lailla kuin silloin 2001 selonteossa. Senhän valmistelu tapahtui pelkästään hallituksen toimesta, ja tarkoituksena oli, että eduskunta sitten osallistuu keskusteluun. Mutta kesken valmistelun asia ryöpsähti kuitenkin julkiseen keskusteluun ja me oppositiossa olevat totesimme, että olemme aika lailla sivussa, kun ei ollut varsinaisia valmistelutietoja.

Pääministeri Lipponen nimesi turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän, eli hän toteutti sellaisen mallin, että suoraan eduskuntapuolueiden edustajat ovat tässä valmisteluelimessä. Kun sain Kalliomäen jälkeen hänen paikallaan jatkaa sitä työtä, niin voin näin jäljestäpäin todeta, että se tuntuu aika onnistuneelta. Meitä oli 11 tässä työryhmässä, ja jatkoakin ajatellen se voi olla aivan hyvä valmistelumalli. Enää ei haikailla parlamentaaristen puolustuskomiteoiden perään, jotka 60-luvulta lähtien linjasivat puolustuspoliittisia selontekoja. Eduskunnan mukanaolo suoraan valmistelussa on varmasti hyvä tapa.

Turvallisuuspoliittinen seurantaryhmä valmisteli tämän selonteon lukujen 2, 3 ja 4 eli turvallisuuspoliittisen ympäristön muutoksen asialistaa. Voimme olla varsin tyytyväisiä. Hallitus on miltei sellaisenaan nämä asiat sisällyttänyt selontekoon. Keskeinen sanoma oli se, että ollaan täysimääräisesti mukana EU:n puolustusulottuvuuden kehittämisessä niissä toimenpiteissä, joilla EU:n puolustusasioita linjataan: Hyväksytään unionin yhteisvastuu- ja turvatakuulauseke ja ollaan mukana voimavarayhteistyössä ja Euroopan unionin puolustusviraston toiminnassa. Myös nopean toiminnan joukkoihin osallistumisesta työryhmä esitti hallitukselle harkittavaksi, että tämä voisi olla aivan tarkoituksenmukaista, ja sehän ollaan nyt jo toteuttamassa.

Nato-jäsenyyttä pidettiin tulevaisuudessakin todellisena vaihtoehtona. Hallitus on kirjannut sen tulevaisuudessakin mahdollisuutena. Mielestäni näiden ilmausten eroavaisuudesta on noussut vähän turhan suuri julkinen keskustelu. Asiallisesti ne ovat, voisi sanoa, kutakuinkin sama asia. Sananvalinnat olivat vain erilaiset. Ehkä hallituksen piirissä on vähän tarkemmin vielä puntaroitu sanamuotoa. Mutta siitä asiasta ei kannata kyllä kovin isoa keskustelua nostaa. Asiallisesti ollaan sitä mieltä, että Suomen tämänhetkinen tilanne ja kansan kypsyys Nato-jäsenyyteen ei ole sillä tasolla, että se olisi edes mahdollista, mutta ovia pidetään auki ja meillä on vaihtoehto olemassa, jos niin katsotaan myöhemmin.

Myös liittoutumattomuus-termillä kikkailu tuntuu vähän joutavalta. Sen takia seurantaryhmässä ei puututtu tähän asiaan ollenkaan, ei tehty mitään lukuja tästä liittoutumattomuus-käsitteestä. Asia on mielestäni hyvin selkeä: silloin kun ei olla Naton jäseniä, ollaan sotilaallisesti liittoutumattomia, mutta Euroopan unionin jäsenenä ollaan sekä poliittisesti että taloudellisesti liittoutuneita.

Selonteossa on voimakkaammin kuin aiemmin otettu esille uudet uhat, ja se on tätä päivää. Myös Euroopan unionin turvallisuusstrategia on nostanut samat uhkakuvat esille, ehkä vähän eri järjestyksessä. Siellä on terrorismi ykkösenä. Suomen kannalta, vaikka nyt terrori-iskuja viime aikoina on naapurimaassakin tehty, se ei ehkä uusista uhkista aivan ykkönen Suomeen kohdistuvana ole, mutta kannattaa kuitenkin ottaa huomioon.

Kaiken kaikkiaan sisäisen turvallisuuden ohjelmalla, jonka valmistelu sisältyi jo hallitusohjelmaan ja joka on valmistunut viime viikolla, pyritään vastaamaan sisäisiin uhkakuviin. Seurantaryhmässä esitettiin, että sisäisen turvallisuuden ohjelma tarvitsee oman riittävän resursoinnin. Viime selonteossahan näihin samoihin asioihin viitattiin, mutta kuten jäljestäpäin todettiin, niin minkäänlaista lisäresurssia esimerkiksi poliisille ei osoitettu tämän asian osalta. Nyt on julkisuudessakin ollut luku 150 miljoonaa euroa, mitä tämän sisäisen turvallisuuden ohjelman toteuttaminen edellyttäisi. Hallitus on tähän varautunut. Kuulimme täällä debattivaiheessa sisäministeri Rajamäen kommentin, että rahoitus sisäisen turvallisuuden ohjelman toteuttamiseen hoidetaan, vaikkakaan ensi vuoden budjetissa ei tietenkään ole täyttä määrää; siinä on muutamia ensimmäisiä askeleita.

Ed. Siimes syytteli keskustaa siitä, että ei ole riittävästi noteerattu uusia uhkia ja sisäistä turvallisuutta tässä puolustuskokonaisuudessa. Mielestäni se oli aivan kohtuuton väite. Kyllä tämän keskustajohtoisen hallituksen selontekoon sisältyy aivan riittävän painokkaasti tämä koko laaja turvallisuus.

Voi olla tyytyväinen, että täällä vallitsee, voisi sanoa, lähes täysi yksimielisyys yleisen asevelvollisuuden säilyttämisestä ja alueellisen puolustusjärjestelmän tarpeellisuudesta. Molemmat ovat sellaisia perusasioita, jotka Suomen kansa hyvin yksimielisesti hyväksyy ja tavallaan edellyttää. Ne kohottavat ja ylläpitävät osaltaan maanpuolustustahtoa, ja kyllä armeijalla on kasvattava vaikutuskin, kun kaikki, lähes koko ikäluokka, ovat samassa rivissä jossakin vaiheessa. Sillä on varsin suuri merkitys, laajempi merkitys kuin pelkästään puolustuksellinen.

Viime selonteossa kiinnitimme huomiota siihen mainintaan, että tulevaisuudessa selvitellään uusi alueellinen puolustusjärjestelmä. Silloin 2001 ei vielä saatu selkeää kuvaa, mitä se tarkoittaa, mutta tässä selonteossa se on nyt aika paljon jo selkiytynyt. Sodan ajan 350 000 sotilaan joukoista alueellisia joukkoja olisi 250 000 (Puhemies koputtaa) sotilasta ja operatiivisia 100 000. (Puhemies: Aika!) Tämä turvaa epäilyn, että koko Suomea tarvittaessa puolustetaan, mutta operatiivisilla joukoilla voidaan sitten operoida painopistealueilla. Tämähän tarkoittaa sitä, että nämä valmiusprikaatit muodostavat operatiiviset joukot ja ne pyritään saattamaan valmiiksi vuoteen 2008 mennessä. Sen jälkeen sitten keskitytään alueellisten joukkojen kehittämiseen. On aivan hyvä, että selonteossa on tuotu esille maakuntajoukot. Tämä voimakas maanpuolustushenki, joka vapaaehtoisen reserviläisjärjestön muodossahan ilmenee, kannattaa hyödyntää. Tähän varmaan kehitetään aivan oma suomalainen malli.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on valmistunut perusteellisen ja huolellisen valmistelun jälkeen. Se on aikaansaanut myös sen, että keskustelu tässä salissa on ollut varsin yksituumaista. Ne asiat ja niiden sävyerot, jotka keskustelussa ovat tulleet esille, ovat olleet jo ennalta odotettavissa.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisia selontekoja on laadittu meillä Suomessa säännöllisin väliajoin. Se on tärkeää, sillä maailma muuttuu ympärillämme yhä kiihtyvällä vauhdilla. Selonteot ovat käytännössä tilanteen päivityksiä, joiden pohjalta teemme niin sisäisiä maamme turvallisuuteen liittyviä ratkaisuja kuin myös maamme rajojen ulkopuolelle ulottuvia toimia.

Suomen ulkopuolella tapahtuvan toiminnan merkitys on kasvanut, koska alueellisten kriisien heijastusvaikutukset ovat lisääntyneet ja vaikuttavat yhä laajemmalle. Näihin rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen tuo meille arvokasta pääomaa kansainvälisen yhteistyön ja operaatioihin osallistuvien miesten ja nyttemmin myös naisten keräämien kokemusten kautta. Ne vankistavat yhä tänä päivänä meistä maailmalla vallitsevaa rauhanturvaajamaan mainetta. Suomi on kautta historian toiminnallaan osoittanut toimivansa rauhanpolitiikan puolesta sotapolitiikkaa vastaan. Tähän on tietysti ollut myös meidän maantieteellisellä sijainnillamme merkitystä, ja me olemme sen tiedostaneet.

Suomen EU-jäsenyyden aikana Euroopassa on otettu pitkiä askeleita yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä. Edellä kerrotun perusteella meille on muodostunut EU:ssa maamme väestöllistä osuutta keskeisempi ja tärkeämpi rooli. Siitä asemasta meidän kannattaa pitää kiinni edelleen. Siitä kiinni pitäminen ei kuitenkaan edellytä meiltä syvällisempää sitoutumista yhteiseen puolustusliittoon. Meidän on tarpeetonta rakentaa omatoimisesti pitkästä itäisestä elintasorajasta vielä suurempaa sotilaspoliittista rajaa.

Selonteon keskeisin merkitys on oman puolustuksemme järjestäminen. Peruslähtökohta siinä on sama: vankka ja perinteinen eli yleinen asevelvollisuus ja oma alueellinen puolustus sekä sotilaallinen liittoutumattomuus. Näillä peruslähtökohdilla on Suomen kansan vankka tuki. Sen tuen säilyttämiseksi meidän on aika ajoin tehtävä tarkistuksia ja linjauksia puolustuksemme järjestämisessä niin, että se on niin sisäisesti kuin ulkoisestikin uskottava.

Puolustuksen kehittämisessä on tärkeää, että käytössä olevat voimavarat ovat riittävät ja teknillisesti riittävän edistykselliset. Niillä on suora vaikutus suorituskykyyn. Niistä seuraa myös tarve tarkastella niin Puolustusvoimien henkilöstön kohdentamista kuin myös organisaatiota. Työ- ja toimintamotivaation kannalta on tärkeää se, että Puolustusvoimien henkilöstön vähentämisessä kyetään hyödyntämään luonnollista poistumaa.

Puolustusvoimien organisaatiomuutoksessa pidän erityisen myönteisenä sitä, että siinä on huolehdittu alueellisesta tasapainosta ja sen avulla tuettu maanpuolustushengen säilymistä. Erityisesti mieltäni lämmittää se, että Vaasaan on tulossa yksi seitsemästä sotilasläänin esikunnasta. Vaasaa paikkana puoltaa se, että sillä on pitkät perinteet varuskuntakaupunkina, vaikka ne pölyt pyyhittiin muutama vuosi sitten sieltä pois. Sieltä pystytään hoitamaan toiminta myös täysin kaksikielisesti, ja sieltä löytyvät hyvät, toimivat tilat esikunnan tarpeisiin. Itse Ilmasotakoulun käyneenä, ja myös Etelä-Pohjanmaan kannalta tarkasteltuna, minusta on erityisen positiivista myös se, että Kauhavan Ilmasotakoulua vahvistetaan ja sitä tarjotaan yhä ja toistuvasti myös vankemmin eurooppalaiseksi harjoituskeskukseksi.

Arvoisa puhemies! Vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittäminen osallistuttaa kansaamme. On hienoa, että kansalaisille tarjotaan mahdollisuus yhä enenevässä määrin olla mukana turvaamassa ja kehittämässä maamme puolustusta. Kuitenkin selonteossa korostuu ehkä liiallisesti maakuntajoukkojen sotilaallinen ulottuvuus. Mielestäni näillä joukoilla olisi annettavaa myös ennalta arvaamattomien luonnonkatastrofien ja suuronnettomuuksien torjumisessa ja mahdollisesti viranomaisapuna niiden hallinnassa.

Tässä salissa käydyssä keskustelussa sisäisen turvallisuuden osio on jäänyt varsin vähäiselle huomiolle, vaikka se itse asiassa selonteossa on otettu varsin monipuolisesti esille. Turvallisuuspolitiikka on käytännössä nykypäivänä ja nykyisessä Suomessa yhä vahvemmin sisäisen turvallisuuden asia. Järjestäytyneen ja vakavan rikollisuuden torjunta, tietoverkkorikollisuus ja terrorismi sekä ympäristöturvallisuus ovat turvallisuusasioista puhuttaessa sellaisia seikkoja, jotka koskettavat lähes joka päivä meitä suomalaisia, mutta onneksi tähän mennessä pääsääntöisesti vain tiedotusvälineiden kautta. Meidän on kuitenkin muistettava, että me elämme täysillä siinä ympäristössä, joka on joko osin tai kokonaan näiden uhkien alaisena. Katsonkin, että selonteon eduskuntakäsittelyssä tulee paneutua perusteellisesti näihin kysymyksiin.

Arvoisa puhemies! Selonteon pohjalta on hyvä jatkaa ja linjoittaa Suomen ja suomalaisten turvallisuusympäristöä, ja täällä käyty keskustelu antaa siihen hyvän pohjan.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Käsillä oleva turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on peruslinjaus Suomen toimintaperiaatteista kriisiaikana. Suomen turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut, ja menneisyyteen kuuluu kahden suurvallan vastakkainasettelu. Suomi on vahvasti sitoutunut Euroopan unionin yhteiseen turvallisuuspolitiikkaan ja toivottavasti haluaa olla aktiivi toimija sen kehittämisessä ja rakentamisessa. Euroopan ja näin myös Suomen turvallisuuspoliittiseen ympäristöön ja kehykseen vaikuttavat Yhdysvaltojen tulevat linjaukset asemoinnistaan Euroopassa. Hyvää yhteistyötä tarvitaan Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä. Irakin sodasta johtuvia vaurioita transatlanttisessa yhteistyössä korjaillaan vielä pitkään.

Arvoisa puhemies! Selonteko on laaja, ja valiokuntakuulemisessa perehdytään tarkkaan sen eri osa-alueisiin.

Viime viikolla valmistui valtioneuvoston periaatepäätös sisäisen turvallisuuden kehittämisestä. Tämä päätös on merkittävä asiakirja kansalaisten perusturvallisuuden näkökulmasta. Uhat ja toimintatarpeet ovat oleellisesti muuttuneet viimeisten vuosien aikana, ja tällainen linjapaperi on enemmän kuin tarpeen. Se pitää sisällään sisäisen turvallisuuden tason, tavoitteet, toimenpiteet ja tarvittavat voimavarat. Ohjelma sisältää lähes sata toimenpide-ehdotusta, joista pääosa toteutetaan olemassa olevilla resursseilla. Uhkiin vastaamisessa on tärkeää viranomaisten välinen yhteistyö ja poikkihallinnollisuus. Hiukan kuitenkin epäilyttää ajatus, että näinkin laaja toimenpidekokonaisuuspaketti voidaan rahoittaa lähes kokonaisuudessaan kehyksien sisältä. Sisäisen turvallisuuden merkitystä ei pidä vähätellä, ja hallituksen tulisikin löytää resurssit ehdotusten täysimittaiseen toteuttamiseen.

Erityisesti puheenvuorossani haluaisin nostaa esiin joitain huomioita liittyen siviilikriisinhallintaan. Se on entistä merkittävämpi osa sisäistä turvallisuutta. Sitä koskeva käsittely jää kovin suppeaksi selonteossa. Valtioneuvosto on valmistelemassa lakia siviilikriisinhallinnasta, ja tästä syystä on jo nyt tämän selonteon yhteydessä keskusteltava uusista siviilikriisinhallintamuodoista. Vaikka puolustusvoimien tehtävä on ensisijaisesti maanpuolustus, tulisi avoimesti keskustella myös niiden roolista sisäisessä turvallisuudessa ja toimintojen varaamisesta myös rauhan ajan uhkien torjuntaan huomattavasti nykyistä virka-apua enemmän. Turvallisuus on moniulotteinen käsite. Termi sisäinen turvallisuus käsittää niin ei-sotilaalliset uhat kotimaassa kuin lähialueelta mahdollisesti tulevat. Tämä sisäinen turvallisuus ei kuitenkaan kuulu puolustushallinnon alaisuuteen.

Kansainvälispoliittinen tilanne on muuttunut kylmän sodan uhkien poistuttua. Uudet uhkakuvat ovat paljastuneet laajalle yleisölle paitsi terrorismin myös viimeaikaisten luonnonmullistuksien kautta. Suomeakin voivat tulevaisuudessa kohdata häiriötilanteessa suuronnettomuudet, laajat epidemiat tai esimerkiksi kriiseistä johtuvat äkilliset ja laajat väestöliikkeet.

Kuten tässä selonteossa todetaan, sotilaallisen kriisinhallinnan haasteena ovat tulevaisuudessa nopeaa liikkeellelähtöä edellyttävät, usein vaativatkin kriisinhallintatehtävät, kun odotukset puuttua kansainvälisessä yhteisössä erityisesti siviiliväestöä uhkaaviin kriiseihin ovat kasvaneet. Miten hyvin maamme on valmistautunut näiden uhkien kohtaamiseen?

Uusi keskeinen kysymys on, tuleeko Puolustusvoimien roolia erityisesti sisäisessä turvallisuudessa muuttaa. Siviilikriisinhallinnan koulutuksen sisältymisestä asepalvelukseen, mutta erityisesti nyt heikosti käytettävään resurssiin, siviilipalvelukseen, tulisi keskustella. Voisiko varusmiespalvelukseen sisällyttää lyhyen ei-sotilaallisiin uhkiin varautumisen koulutuspaketin? Tällä pystyttäisiin laajentamaan, systematisoimaan ja syventämään nykyistä koulutusta tällä alueella. Tällä voitaisiin tähdätä Puolustusvoimien parempaan kykyyn antaa käytännön virka-apua poliisille ja pelastustoimelle. Se loisi myös pohjan reserviläisten vastaavalle toiminnalle antamalla asevelvollisille käsityksen osallistumisesta siviilikriisinhallintaan.

Olisiko syytä selvittää, voisiko siviilipalvelusjärjestelmää muuttaa siten, että palvelukseen sisältyisi pelastuspalveluun osallistumista eri viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen järjestämänä? Voisiko siviilipalvelusmiehilläkin olla oma reservitoimintansa esimerkiksi lisäkoulutuksen muodossa siviilipalveluksen suorittamisen jälkeen? Esimerkiksi Saksassa siviilipalvelusjärjestelmää hyödynnetään sisäisen turvallisuuden ja pelastuspalvelun alueella.

Mitkä sitten ovat kansalaisten vapaaehtoistoimintaan liittyvän maanpuolustustyön tulevaisuudennäkymät? Hallitus esittää muodostettavaksi maakuntajoukkoja, jotka kuuluisivat puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin. Voisiko maanpuolustustyössä myös olla oma vahva osaamisensa ja roolinsa siviilikriisinhallinnalla? Miten maakuntajoukkojen koulutusta suunnattaisiin, jotta heistä olisi mahdollisimman suuri hyöty muun muassa paikkakunnan poliisille ja pelastustoimelle siviilikriisitilanteessa? Syytä olisi pohtia, miten siviilikriisien hankintayhteistyötä Naton ja EU:n välillä voisi kehittää. Voisiko esimerkiksi näiden kahden tahon siviilikriisinhallintavalmiuksia kehittää yhteisten kalustohankintojen ja asiantuntijapoolien muodossa?

Arvoisa puhemies! Miettiessäni siviilikriisinhallinnan uusia haasteita ja toisaalta mahdollisuuksia heräsi joukko kysymyksiä, joita edellä esitin. Toivon, että hallitukselta löytyy uskallusta ja uusia innovaatioita valmistellessaan uutta lainsäädäntöä siviilikriisinhallintaan. Tarkkaan tulee haravoida muissa maissa olevia käytäntöjä ja luoda suomalainen malli, jossa käytetään hyväksi olemassa olevia toimijoita ja järjestelmiä.

Maija-Liisa  Lindqvist /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on laaja-alainen selvitys turvallisuuteen liittyvistä tarpeista, kehittämisestä ja toimenpiteistä. Suomen puolustusratkaisu perustuu edelleen uskottavaan kansalliseen puolustuskykyyn. Tämä edellyttää Puolustusvoimilta koulutuksen ja suorituskyvyn jatkuvaa kehittämistä sekä riittäviä taloudellisia voimavaroja. Suomi ylläpitää ja kehittää sotilaallisesti liittoutumattomana maana omaa puolustuskykyään turvallisuusympäristönsä muutoksia seuraten. Uskottavalla puolustuskyvyllä pyritään jo ennalta ehkäisemään turvallisuusuhkien syntyminen. Suomen on kaikissa tilanteissa kyettävä takaamaan maan itsenäisyys ja turvaamaan demokraattisen yhteiskunnan toiminta.

Toimintaympäristön muutos, ikäluokkien pieneneminen ja uhkien monimuotoisuus lisäävät tarvetta kansainvälisen yhteistyön lisäämiseen, uuden teknologian hyödyntämiseen ja Puolustusvoimien rakennemuutoksen jatkamiseen. Kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistuminen on Suomen puolustuspolitiikan ja Puolustusvoimien valmiuksien kannalta tärkeää.

Kansainvälinen sotilaallinen yhteistyö on oleellinen osa Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa ja tukee Suomen omaa puolustusta. Sotilaallista puolustusta kehitetään niin, että Suomi voi toimia aktiivisena jäsenenä Euroopan unionin turvallisuusyhteisössä ja osoittaa tarvittavat sotilaalliset voimavarat unionin jäsenyyden edellyttämiin toimiin. Voimavaroja voidaan kansallisin päätöksin käyttää sekä YK:n, Etyjin, EU:n että Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin.

Suomi kehittää edelleen yhteistyötään Pohjois-Atlantin puolustusliiton kanssa ja osallistuu aktiivisesti Naton rauhankumppanuusohjelman ja EU—Nato-yhteistyön kehittämiseen. Selonteossa todetun mukaisesti Suomen tulee seurata jatkuvasti Naton muutoksen suuntaa, toimintakyvyn kehitystä ja järjestön kansainvälistä merkitystä. Liittokunnan jäsenyyden hakeminen säilyy Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mahdollisuutena jatkossakin. Hyvä niin, Nato on muuttunut paljon, ja uudet jäsenmaat tuovat oman lisänsä järjestön toimintaan. Suomella on oltava valmiudet todellisiin vaihtoehtoihin.

Puolustuksen kehittämisessä alueellinen puolustus on edelleen tavoitteena. Suomalaisilla on korkea maanpuolustustahto, ja se on arvo, jota on vaalittava. Kehittämisessä ja organisaatiomuutoksissa on pidettävä huoli siitä, että Puolustusvoimat ovat läsnä kattavasti koko maassa. Vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan kehittäminen on tärkeä osa varautumista uusiin uhkiin ja ylläpitää sotilaallisen maanpuolustuksen puolustusvalmiutta. Puolustusvoimien virka-avun antaminen poliisille perustuu lakiin Puolustusvoimien virka-avusta poliisille ja osallistuminen pelastustoimintaan perustuu pelastuslakiin. Terrorismi ja järjestäytynyt vakava rikollisuus edellyttävät turvallisuusviranomaisten yhteistyötä turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Sisäisen turvallisuuden kehittäminen edellyttää muun muassa riittäviä panostuksia rikostiedustelu- ja rikosanalyysitoimintaan sekä saumatonta yhteistyötä. Poliisin, Tullin ja rajaviranomaisten yhteistyön kehittäminen mahdollistaa torjuntatoimien suuntaamisen nykyistä paremmin. Rikollisuuden torjunnassa ratkaisevassa asemassa on mahdollisimman tehokkaiden tutkintamenetelmien käyttö. Lainsäädäntöä on tarkoitus kehittää niin, että vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta voidaan torjua entistä tehokkaammin. Rikollista toimintaa ennalta ehkäiseviä toimia on tehostettava myös muun muassa ehkäisemällä syrjäytymistä ja parantamalla sosiaalisia olosuhteita. Tasa-arvo ja yhteiskunnallisen toiminnan oikeudenmukaisuus ovat vakautta lisääviä toimia.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan on syytä perehtyä turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon perusteellisesti. Selonteko ohjaa tulevina vuosina ministeriöiden toimintaa ja tulevia hallituksen esityksiä. Tärkeää on kehittää laajassa yhteisymmärryksessä turvallisuuspolitiikkaamme vastaamaan tulevia haasteita.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tapasin viikonlopun aikana kotipuolessa Evijärvellä käydessäni evijärveläisen kansantaitelijan, kuplettilaulajan, todellisen kansanmiehen Pauli Koskipuiston. Hän oli lukenut lehtiartikkeleita julkistetusta puolustuspoliittisesta selonteosta ja todennut, että miinat kielletään, poistetaan ja hävitetään osana suomalaista puolustusjärjestelmää. Pauli Koskipuisto sanoi minulle, että vie, Esko, nyt sinne eduskuntaan terveisiä, ja minä kysyin, millaisia terveisiä. Koskipuisto sanoi: "Muistakaa, kun te nyt nämä miinat hävitätte, että ne ovat jalkaväkimiinoja. Niitä ei saa hävittää polkemalla, vaan on keksittävä jokin muu tapa." Minä lupasin Koskipuistolle, että kerron nämä terveiset, ja nyt ne on sitten kerrottu ja menevätpähän eduskunnan pöytäkirjaan.

Puhemies! Valtioneuvosto on julkaissut turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon 2004. Tässä selonteossa arvioidaan hallitusohjelmassa tehdyn päätöksen mukaan laajasti Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kokonaisuutta. Se on valtioneuvoston peruslinjaus, joka asettaa tulevan politiikan toimintalinjan periaatteet ja tavoitteet sekä lisäksi tarjoaa kehyksen toimeenpanolle eri sektoreilla. Puheenvuoron aikarajan puitteissa keskityn tässä puheessani lähinnä kahteen asiaan, ensinnäkin kertausharjoitusten tarpeellisuuteen ja toiseksi miinakysymykseen.

Reservin pioneeriluutnanttina käsitykseni on, että kertausharjoitukset ovat jatkossakin edelleen reservin koulutuksen kannalta tärkeitä. Reserviläisillä on jatkossakin keskeinen asema sodan ajan joukoissa. Vakinaisessa palveluksessa olevien ikäluokkien pienentyessä varsinaisten kertausharjoitusten tulee olla reservin koulutuksen ydintä. Johtotehtäviin sijoitetut reserviläiset on tärkeää käskeä säännöllisesti harjoituksiin. Kertausharjoitusten avulla varmistetaan, että reserviläisten osaaminen on ja pysyy korkealla, sillä reserviläisillä on jatkossakin keskeinen asema Suomen puolustuksen järjestelyissä, sillä se on varmaa, että reserviläiset kantavat lukumäärällisesti päävastuun sodan ajan joukkojen tehtävissä. Tämän takia erityisesti reservin päällystön korkeatasoinen osaaminen on välttämätön edellytys niin nykyisten paikallisten ja alueellisten joukkojen kuin jatkossa maakuntajoukkojenkin toiminnalle.

Kertausharjoituksia on korvattu viime aikoina paljon vapaaehtoisilla harjoituksilla, mutta se on nähtävä osittain tilapäisratkaisuna, joka johtuu 1990-luvun talouspoliittisesta tilanteesta, jolloin varsinaiset määrärahat varsinaisten kertausharjoitusten järjestämiseen olivat vähäiset. Se oli sen ajan hengen mukaan ihan hyvä, mutta tällä hetkellä on selvästi ollut havaittavissa osallistujakato vapaaehtoisiin harjoituksiin, sillä vähemmän innokkaat reserviläiset ovat huomanneet, että harjoituksista voi jäädä pois ilman välittömiä seuraamuksia. Samoin on ollut havaittavissa, että eivät työnantajatkaan ole suostuvaisia työntekijöidensä toistuviin poissaoloihin ilman lain määräämää velvoitetta.

Tärkeänä keskeisenä tavoitteena tulee olla, että reserviläisille luodaan jatko- ja täydennyskoulutusjärjestelmä, jolla voidaan antaa täydellinen pätevyys niihin tehtäviin, joita reserviläiset joutuvat sodan ajan Puolustusvoimissa hoitamaan. Tämä on ehdoton edellytys sille, että reserviläisille voidaan jatkossakin uskoa vaativia tehtäviä. Korostan vielä kerran sitä, että varsinaisten kertausharjoitusten tulee olla reservin koulutuksen ytimenä ja kaikki joukkoihin sijoitetut reserviläiset tulee käskeä harjoituksiin säännöllisesti vähintään joka viides vuosi.

Arvoisa herra puhemies! Toisena asiana otan esille miinakysymyksen. Tämä on kansaa puhuttanut teillä ja turuilla paljon, eikä syyttä. Selonteon mukaan Suomi liittyy Ottawan sopimukseen vuonna 2012 ja hävittää jalkaväkimiinat vuoden 2016 loppuun mennessä.

Seuraavaksi kerron kansan keskuudessa kuultua. Kansan käsityksen mukaan Suomen liittyminen jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen heikentää Suomen puolustusta. Lisäksi kansa näkee, että toiminnaltaan yksinkertaiset ja edulliset jalkaväkimiinat sopivat hyvin laajan ja harvaanasutun maan puolustamiseen reserviläisarmeijalla. Tämä Ottawassa 1997 solmittu maamiinasopimus kieltää henkilömiinojen käytön, kehittämisen, tuotannon, hankkimisen, varastoinnin ja kaikkinaisen kuljettamisen suorasti tai epäsuorasti. Osittain kiusalliseksi tämän sopimuksen tekee mielestäni kaksi asiaa. Ensinnä se, että sopimuksesta ei voi irtautua, jos sopimusvaltio joutuisi sotatilanteeseen. Tällöin tulee kyseeseen se, että maa ei voi puolustautua kaikin tiedossa ja käytettävissä olevin keinoin. Toisena on se, että sopimuksen ulkopuolelle on jäänyt paljon vastuullisia isoja valtioita, kuten Yhdysvallat, Venäjä, Kiina ja Intia. Tosiasiassa sopimuksen ulkopuolelle jäävien valtioiden hallussa on yli 90 prosenttia maailman miinoista. Tällaiset valtiot katsovat miinojen olevan niille taktisesti ja operatiivisesti merkittäviä. Monen sopimukseen liittyneen maan maantieteellinen asema on vaikuttanut suhtautumiseen. Silloin on helppo vastustaa miinoja, jos niillä ei ole merkitystä oman maan puolustamisen kannalta.

Arvoisa puhemies! Selonteossa tarkastellaan perusteellisesti ja laajassa merkityksessä Suomen kansainvälisen toimintaympäristön muutoksia ja niiden vaikutuksia maamme toimintakykyyn ja turvallisuuteen 2010-luvulla. Seikkaperäinen toimintaympäristön arviointi luo hyvän perustan toimintalinjan määrittelylle. Niiden pohjalta selonteossa osoitetaan kehittämis- ja voimavaratarpeet toimintakyvyn eri ulottuvuuksiin, ulkoiseen toimintakykyyn, erityisesti kriisinhallintakykyyn, puolustukseen, sisäisen turvallisuuden ylläpitämiseen ja yhteiskunnan keskeisten toimintojen turvaamiseen.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 2004 on hallitusohjelman mukaisesti kokonaisesitys aiheesta. Selonteon valmistelu on ollut perinpohjaista, ja kaikki eduskuntapuolueet ovat saaneet olla sen valmistelussa mukana. Lopputulosta voi hyvällä omallatunnolla sanoa hyväksi. Selonteko on johdonmukainen ja linjakas esitys Suomen turvallisuuden ja puolustuksen kehittämisestä.

Selonteossa on reagoitu muuttuvaan maailmaan. Erityisen hyvänä pidän sitä, että niin sanotut uudet uhat on huomioitu. Esimerkiksi ympäristöonnettomuudet voivat olla tuhoisia, ja niihin varautuminen on vastuullista politiikkaa. Itämeren kasvavasta liikenteestä aiheutuva onnettomuusriski on luontevaa torjua ylikansallisella yhteistyöllä, jossa usean valtion öljyntorjuntakalusto ja -suunnitelmat ovat riittäviä ja keskenään yhteensopivia.

Suomen peruslinja asevelvollisuusarmeijan säilyttämisestä pysyy. Vaikka monet maat ovat asteittain siirtymässä pois asevelvollisuusarmeijasta, on Suomen ratkaisu säilyttää sellainen perusteltavissa. Asevelvollisuuden ansiosta maanpuolustusvelvoite jakautuu tasapuolisesti koko yhteiskuntaan. Samalla se luo pohjan kansalaisten vahvalle maanpuolustustahdolle ja sitoutumiselle maanpuolustukseen sekä takaa Puolustusvoimien toiminnan läpinäkyvyyden koko yhteiskunnassa. Ylläpitämällä sotilaallista läsnäoloa koko maassa kansalaisilla säilyy läheinen suhde Puolustusvoimiin. Puolustusvoimat ei ole suomalaisille tuntematon ja etäinen vaan tuttu ja läheinen.

Arvoisa puhemies! Miinoista on tänään jo keskusteltu hartaasti, mutta mielestäni on hyvä, että Lipposen toisen hallituksen linjaama luopuminen miinoista siirrettiin nyt vuodesta 2006 vuoteen 2012 ja käytännössä vuoteen 2016. Vuosi 2006 olisi tullut liian nopeasti. Hieman kyllä ihmettelen täällä kokoomuksen huutoa asiasta. Kun kokoomus oli pari vuotta sitten valmis luopumaan miinoista jo parin vuoden päästä, ei sama puolue tänään tunnu haluavan liittyä Ottawan sopimukseen enää lainkaan. Arvoisa kokoomus, missä olettekin, turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa edes jonkinlainen johdonmukaisuus olisi tarpeen. Jalkaväkimiinat korvaavien järjestelmien hankinnat toteutetaan kivuttomammin vuosina 2009—2016 osoittamalla puolustushallinnon määrärahakehykseen tarvittava lisärahoitus. Suomen jalkaväkimiinat ovat olleet tehokas ja halpa puolustusase, jonka korvaaminen ei käy käden käänteessä.

Arvoisa puhemies! 90-luvulla tehtiin mittavia supistuksia varuskuntaverkostoon. Monia varuskuntia ja esimerkiksi Puolustusvoimien varikkoja lakkautettiin. Tuolloin tehdyillä supistuksilla saatiin aikaan säästöjä ja pystyttiin myös mitoittamaan varuskuntaverkosto varsin sopivaksi tämän päivän nuorten ikäluokkien kokoa ajatellen. Myös maanpuolustuskyky on säilynyt. Varuskuntaverkostoa voi pitää ainakin tämän vuosikymmenen tarpeisiin nähden sopivana. Siksi esitänkin, että asiaa käsittelevä valiokunta lähtisi siitä, että varuskuntaverkostoa kehitetään nykyiseltä pohjalta. Tämä olisi hyvä kirjata eduskunnan kannaksi.

Ikäluokkien pieneneminen on kansallinen haaste. Se voi edellyttää 2010-luvulla vielä joitain tarkistuksia varuskuntaverkostoonkin. Tätä asiaa on tarkasteltava seuraavan tai sitä seuraavan selonteon yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Kotikulmiltani tuon terveisinä Helsingin Ilmatorjuntarykmentin merkityksen. Se on monessa mielessä erittäin tärkeä varuskunta niin Tuusulalle, Keski-Uudellemaalle kuin koko Helsingin seudullekin. Kun keväällä alkoi kuulua huhuja varuskunnan lakkauttamisesta nyt käsittelyssä olevan selonteon yhteydessä, aloitimme laajalla rintamalla ankaran puolustustaistelun. Olen tyytyväinen, että lakkautusesitystä ei selontekoon kirjattu. Toivon, että eduskunta pysyy samalla linjalla. Parasta olisi, jos eduskunta selvästi päättäisi kehittää varuskuntaverkostoa nykyiseltä pohjalta.

Ikäluokkien pieneneminen ei ole ongelma Helsingin seudulla. Väestöennusteiden mukaan käy pikemminkin päinvastoin. Koulutettavia varusmiehiä, miehiä ja naisia, Helsingin seudulla riittää jatkossakin. Tässäkin mielessä edes sen ajatuksen heiluttelu, että Helsingin Ilmatorjuntarykmentti siirrettäisiin jonnekin muualle Suomeen, on huonosti perusteltu.

Helsingin Ilmatorjuntarykmentin perustehtävä on pääkaupungin ja laajemminkin Pääkaupunkiseudun suojaaminen. Puolustussuunnittelun uhka-arvioissa strateginen isku on ensimmäisenä ja pääkaupunki Suomen tärkein puolustettava kohde. Strategisen iskun torjunnassa ilmapuolustus on avainasemassa. Ilmahyökkäyksellähän hyökkäykset on yleensä aloitettu, ja muun muassa Helsinki-Vantaan lentokentän täytyy olla erityinen huolen ja suojauksen aihe. Ei ole tällöin yhdentekevää, onko ilmatorjunta valmiina esimerkiksi kymmenen kilometrin päässä ohjuksilla lentokentästä jo varuskunnassa vai sadan kilometrin päässä tai kauempana ja useiden tuntien päässä. Uhkana on myös jäädä matkalle. Eristämisellä hyökkääjä pyrkii estämään lisävoimien liikkeet ja samalla estyvät merkittävät logistiset toiminnot Suomessa.

Helsingin Ilmatorjuntarykmenttiä tarvitaan myös Uudenmaan seudun joukkojen tukemiseen. Erityisesti kehittyvät maakuntajoukot tulevat tarvitsemaan huollollisia resursseja. Rykmentti on jo nyt ollut tärkein vapaaehtoisen maanpuolustuksen tuki ja keskus Uudellamaalla. Ei ole syytä vaarantaa kehitettävien maakuntajoukkojen toimintaedellytyksiä ja suunnitteilla olevia toimintakeskuksia.

Varuskunta antaa poliisille virka-apua yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen. Lehdistä on saatu lukea avunannosta pomminpurkutehtävistä ammuskelijoiden piiritystilanteisiin. Poliisin erikoisjoukkojen harjoitukset ovat tukeutuneet myös Hyrylän varuskuntaan, ja lisätarvetta varmaan on yhä enenevässä määrin.

Pelastusviranomaiselle annetaan myös virka-apua. Siitä on laadittu myös yhteistoimintamuistiot. Erityisesti pelastusviranomainen arvostaa varusmiehiä apuhenkilöstönä. Käsipareja tarvitaan paljon ja nopeasti evakuointitehtäviin esimerkiksi vanhainkotien tai terveyskeskusten tulipaloissa. Viimeksi apua tarvittiin äskettäisten tulvavahinkojen torjunnassa. Nopeus on ratkaisevaa. Suuronnettomuuksissa varusmiesyksikköjä voidaan käyttää muun muassa etsintään, eristämiseen ja vartiointiin. Toimintaa on harjoiteltu menestyksellisesti jo vuosien ajan lento-onnettomuuksissa Helsinki-Vantaalla.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona voi todeta, että Helsingin Ilmatorjuntarykmentillä on tässä yhteiskunnassa paikkansa ja mielestäni sille oikea paikka on Tuusulan varuskunta Hyrylässä.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Koska näyttää, että varsinaiset puhujat ovat loppumassa ja etukäteen varattujen lista on loppumassa muuten tai loppunutkin, aion puhua vähän pidempään, jos ei puhemies satu keskeyttämään puheenvuoroani.

Mitä kuuluu tähän keskusteluun ja käytyyn keskusteluun täällä, voisi yleisesti ottaen todeta, että keskustelu on ollut vanhan tavan mukaan kuten yleensäkin tämän eduskunnan aikana aika vaisua, vaisua niin, että ei ole syntynyt mitään todellista väittelyä, kun ei ole ollut väittelijää kummallakaan puolella, ei sen paremmin hallituksen kuin oppositionkaan puolella. Toisaalta täytyy todeta, niin kuin joku aikaisempi puhuja totesi, että on niin arvokkaasta asiasta kysymys, ettei voi olla varsinaista hallitus—oppositio-linjaa, vaan on yhteinen linja, turvallisuuspolitiikan linja, mihin koko Suomen eduskunta ja Suomen kansa sitoutuu ja päättää ja elää sen mukaan.

Näin katsottuna tietenkin koko selonteosta purettiin parhaat jännitteet etukäteen pois, kun tämä monesti kehuttu Kalliomäen—Ranta-Muotion työryhmä tavallaan sitoutti nämä alan asiantuntijat tähän ratkaisuun ja sisältöön. Hallituksen on ollut varsin helppoa ja yksinkertaista seurata tätä siellä tehtyä linjausta ja työtä, ja sen mukaan varsinaisesti, jos ajatellaan, päällimmäistä asiaa, mistä olisi voinut täälläkin syntyä voimakkaampi keskustelu, tätä Nato-ratkaisua on siirretty, viivytetty, jätetty mahdollisuudeksi, niin kuin selonteossa todetaan. Katson, että on oltu oikeilla jäljillä, koska Nato ei voi ottaa uusia jäseniä eikä ota sellaisia uusia jäseniä, jos ei sillä ole kansan kiistaton ja selkeä tuki olemassa, ja Suomessa sitä selkeätä tukea ei ole, koska maan johtokaan ei uskalla selkeästi sanoa, että sinne oltaisiin menossa. Odotetaan, syntyisikö jostakin joku parempi ratkaisu tai parempi ajankohta tämän asian esille tuomiseksi. Siinä mielessä pidän nykymahdollisuutta hyvänä.

Jos katsotaan niin, että Natosta ei voida kansan keskuudessa keskustella niin, että vastaus on juu taikka ei, vaan siihen pitää kuitenkin kytkeä ne perusteet ja ne perusteet kaiken vastaisen tulevaisuuden varalle ovat olemassa, ja jos maassa on yleinen asevelvollisuus, niin kuin tässä selonteossa sanotaan, koko maata puolustetaan, niin kuin tässä selonteossa sanotaan, ja sitä ei sanota, että suomalaiset itse päättävät, mihin menevät, mistä tulevat, niin näillä kolmella elementillä katsottuna minusta Nato ei ole niin iso mörkö ollenkaan, kuin on annettu ymmärtää ja katsottu sen olevan, jolloin se siitä sitten, kun se tulee joskus ajankohtaiseksi.

Se, mitä tässä aika ihmeenä olen kuunnellut ja katsonut ja kun tätä kuulijakuntaa nytkin seuraan tässä, on tämä vapaaehtoisen maanpuolustuksen asema. Sen aseman vakinaistaminen ja vahvistaminen tämän selonteon kautta, linjausten kautta, on herättänyt poliittisessa vasemmistossa jonkin näköisiä tuntoja tai pelkotiloja siitä, ettei se palvelisi sitä, mihin se on tässä kirjoitettu ja tehty, palvelisi maanpuolustusta, palvelisi myöskin alueellista kriisitilanteitten hallintaa, ja sitten myöskin voisi sanoa, että se antaisi semmoisen käyttövoiman ja voimavaran, mitä muuten ei millään pakolla saada syntymään. Kun kansalaisilla vapaaehtoista toimintahalua on olemassa, niin ihmettelen sitä arvostelua taikka arviointia, mihin tätä tarvitaan, kuinka tämä on tarpeellinen. Mutta on tullut tavallaan rivien välistä ilmi, että ehkä tämän vapaaehtoisen maanpuolustuksen kautta, maakuntajoukkojen kautta, niitten tukiosien kautta, tulee ilmeisesti tulevaisuudessa olemaan tämä Suomen koko maan kattava alueellinen puolustus, (Ed. Rönni: Eikös ilman sitä?) puolustus, mikä tarkoittaa, että myöskin siellä ed. Rönnin kotipaikalla, jos vihollinen sitä uhkaa, on olemassa vanha ukko heinähangon kanssa viimeisillään vielä, joka puolustaa tätä maata, ja hänellä on myöskin asema ja tehtävä tässä olemassa. Näin katsottuna katson, että tämä asia on erinomaisen hyvä. Sitä pitää viedä eteenpäin. Kansassa ja edustajissa on vielä jonkun verran pimeyttä olemassa, mutta kun valkeuden valo tulee sinne, jokainen ymmärtää, kuinka hyvästä asiasta on kysymys. Silloin päästään oikeille jäljille, ja se on tälle isänmaalle eduksi olemassa.

Tähän samaan asiaan liittyy se, mitä täällä ed. Dromberg muistaakseni yhdessä puheenvuorossaan totesi, että kahdella rivillä todetaan, että selvitetään myöskin asevelvollisuuden suorittamattomien, sijoittamattomien naisten asema tässä maanpuolustuksessa. Tiedän niin, että vapaaehtoisen toiminnan osalta, naisten osalta, on olemassa sellainen voimavara, että tulevaisuudessa he pystyvät — voisi sanoa, että voisi uhkakuvana melkein nähdä tämän asian — jopa miehiä enemmän ratkaisemaan tämän maan tulevaisuutta ja tulevaisuuden kohtaloita hoitamalla sellaisia asioita, joihin muuten joutuisi sijoittumaan joku sellainen mies, joka tekee täyden tehtävän jossain tuolla ulkorajoillakin. Näin katsottuna myöskin viime sotien aikana naiset ratkaisivat tämän aseman ja tulevaisuuden, ja siltä osin ei ole ollenkaan paha asia, että naiset ovat aktiivisesti tästä kiinnostuneita.

Mutta, herra puhemies, täällä yleensä on puhuttu jonkun verran miinoista, enkä itsekään malta olla tätä asiaa aavistuksen verran sivuamatta. Pidän aika ihmeenä, että semmoista pimeyttä on tässä maailmassa olemassa, tässä Suomessa, että ei tiedetä, mitä nämä miinat ovat. Mennään ajan hengen kuljettamassa suunnassa tietämättä, mihin mennään. Tässä varsin selkeästi on nähtävissä, että valtiovallan korkein johto, presidentti ja ulkoministeri, on viemässä tätä asiaa sillä rintamalla, että on ikään kuin joku ulkopoliittisen maineen kysymys, että Suomessa on miinoja olemassa. Mielestäni ed. Oinonen erinomaisen hyvin käsitteli tätä asiaa ja sivusi todeten niin, että miinat ovat Keuruun varastossa luolissa ja niitä ei sieltä käytetä eikä niistä ole kenellekään haittaa eikä maineelle kiusaa. (Ed. Virtanen: Mihin niitä sitten tarvitaan?)

Jos tässä asiassa katsotaan, mihin niitä tarvitaan, niin toivottavasti Suomessa ei tarvita sen paremmin juuri Puolustusvoimia, aseita kuin miinoja tai mitään muutakaan, jos tällainen syvä rauhan tila ikuisesti jatkuu. On vain varauduttava pahimman varalta. Joku täällä esitti tänään sellaisen näkemyksen, miksi vakuutatte talonne, jos teille ei ole kerran tulipaloa tulossa. Samoin kukaan järkevä ihminen tuskin tekee henkivakuutusta, koska kaikki tuntevat olevansa kuolemattomia, mutta kaiken varalta kuitenkin.

Tähän voisi aika hyvin kuvata, kun arvostamassani Iltalehdessä lauantaina kirjoitti Tuomas Keskinen Näkökulma-palstalla otsikolla Miinaselonteko:

"Jos olisi uskominen viime aikojen keskusteluun, niin Suomen puolustaminen olisi tyystin vanhanaikaisten jalkaväkimiinojen varassa. Niistä tehtiin mantra, jota jokaisen patriootiksi pyrkivän oli pakko hokea.

Näin ne tulivat, toivottavasti viimeisen kerran, todistaneeksi ulkopuolisille ihmettelijöille, että tätä maata aiotaan puolustaa vaikka kivikirvein. Ratkaisun hyvä puoli on sekin, että armeija sai rutkasti lisää rahaa.

Kaappaushyökkäysten ja maahanlaskujen kaaoksessa, jota pahimpana uhkana pidetään, tuollaiset sokeat ja kuurot miinat olisivat suuri vaara omille joukoille ja siviileille. Siinä yksi syy, miksi niitä ei oteta lainkaan valmiusjoukkojen asearsenaaliin.

Toivottavasti ne korvataan muutenkin aiottua nopeammin sellaisilla moderneilla miinoitteilla, jotka voidaan nopeasti levittää ja virittää sekä ottaa hetkessä päältä pois, jos ne sattuvat olemaan omien tiellä."

Näin katsottuna olen ollut sitä mieltä, että Iltalehti on asioista perillä, mutta tässäkin selvästi tietämättömyys paistaa ja asioitten ymmärtämättömyys on luettavissa ja nähtävissä. (Ed. Tiusanen: Kumman, puhujan vai Iltalehden?)

Jos tässä tätä asiaa katsotaan, niin puhujakaan ei välttämättä ole kaikista asioista perillä, mutta esitän yhden vertauksen tässä aiheessa. Jos sodankäynnissä on jotain inhimillistä olemassa, mitä mielestäni siinä ei ollenkaan ole, niin näistä miinoista on tehty valtava numero, numero niin, että niillä ikään kuin tämä maailma kaadetaan ja hävitetään. Jos tämä kansalainen, vihollinen taikka joku muu, yleensä vihollinen, niihin tallaa, hän menettää jalkansa ja jalkateränsä mutta on vielä elinkelpoinen ihminen ja kulkemassa eteenpäin. Mutta jos katsotaan, että korvaavaan järjestelmään kuuluva tämmöinen viuhkapanos laukaistaan, niin ihminen saattaa menettää jalkansa, kätensä, silmänsä, korvansa ja vielä jää jonkun kannettavaksi ja huollettavaksi henkiin. Onko tällainen elämä inhimillisempää ja helpompaa olemassa?

Suomella on erinomaisen hyvät kokemukset ja näytöt viime sotien ajalta, kun miinoja raivattiin ja siivottiin. Juuri nimenomaan 60 vuotta taaksepäin työ oli näillä ajoilla päättymässä itärajalla, missä rauhansopimukseen ja rauhanneuvotteluihin liittyen — välirauhasta oli kysymys silloin — tapahtui niin, että suomalaiset vetäytyivät ja raivasivat, venäläiset, silloiset neuvostoliittolaiset, tulivat perässä ja kumpikaan osapuoli ei tavannut eikä tallannut miinan miinaa. Voidaan todeta, että pitkän itärajan takana Rukajärven suunnassa oli 200 kilometriä miinoitettua kenttävarustettua linnoitusketjua, missä oli puolustuskeskuksia siellä täällä. Oli 15 000—20 000 miinaa. Sitä kuukausi purettiin ja venäläisen, neuvostoliittolaisen, osapuolen kanssa yhdessä tarkastaen todettiin, että työ on moitteettomasti tehty, miinat ovat pois. Ei mennyt silloin sen paremmin vihollisia kuin omiakaan, eikä rauhan tilassa ole sen jälkeen tiettävästi mennyt yhtään siviiliä eikä ketään muutakaan niihin miinoihin. Suomalaisilla on puhdas maailma näyttää tässä asiassa, että suomalaiset ovat hallinneet tämän miinakysymyksen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tuntuu vähän, että eduskunta on astunut kyllä miinaan, kun se on maamiina-asiaan tällä tavalla ikään kuin jämähtänyt. Haluaisin tuohon miina-asiaan todeta, että niin kauan kuin on miinakartat, tiedetään missä ne ovat, niin kauan ei ole ongelmia ja ne voidaan purkaa. (Ed. S. Lahtela: Puhuja on pioneeri!) Mutta, ed. Seppo Lahtela, käykää tutustumassa Kabulin ortopediseen sairaalaan, sen proteesipajaan. Kävin siellä vuonna 2000, ja se oli todella näky: ihmisiä, joilta puuttui jompikumpi yläraajoista, viisivuotias lapsi, jolta oli molemmat jalat pois, miinan tuhoamia, ja äidillä sitten toinen käsi. Tämä tyttö, viisivuotias, pyrki sitten oppimaan kävelemään kainalosauvoilla alaraajakokoproteeseilla. Angolat, monet maat ovat tästä esimerkkejä. (Ed. S. Lahtela: Ei tätä voi verrata Suomeen!) Ei voi ajatella, että tehdään sellainen maailman sopimus, miinasopimus, että n valtiota miinus Suomi hyväksyy sen, ja nämä suomalaiset miinat ovat erinomaisia, niin kuin suomalaiset mieshiihtäjätkin, jotka olivat maailman parhaita ja ihmeellisiä. Eivät ne suomalaiset miinat ja niiden räjähde ole sen kummallisempaa kuin kaikkien muidenkin maiden miinojen räjähteet.

Arvoisa puhemies! Ajattelin aluksi todeta sen, että jos vertaamme viime vuosien keskustelua, ei ainoastaan näitä selontekoja, vaan muutenkin, kyllä myöskin tämä pieni Suomi ja pieni eduskunta ja tämä sali todistavat sitä, että kyllä maailma on militarisoitunut. Mutta eihän se mikään ihme ole, maailmassa on käynnissä laajamittainen sota. Kun muistelemme aikaa noin 15 vuotta takaperin, oli ikään kuin optimistinen näkökulma, että on uusi aika nyt, kylmä sota on loppunut, voimme takoa todella aseet auroiksi. Nyt sotilasbudjetit kasvavat, etenkin Yhdysvalloissa, ja tällä hetkellä Yhdysvallat Irakissa käy laajamittaista sotaa. Näin ollen koko ihmisten ajattelukenttä ja -ympäristö on tietysti uusi ja on selvää, että 11.9.2001 oli myös vedenjakaja tässä asiassa. Eli on tapahtunut selkeä sekä ajatusten että ilmapiirin militarisointi. Se heijastuu meidänkin keskusteluihimme.

Se, mikä on tänään tullut useita kertoja esille, on myös tämä YK:n mandaatin alla tapahtuva sotilaallinen toiminta tai yleensäkin aseellinen toiminta tai koneistojen liikuttaminen. Yhdysvallat toimii Yhdysvaltain päätösvallan alaisuudessa autonomisesti. Republikaanisen New Yorkissa pidetyn konventin eräs pääpuhuja, Kalifornian kuvernööri, totesi, että jos olet sitä mieltä, että asioiden pitää olla USA:n hoidossa eikä UN:n, eli YK:n, niin olet republikaani. Minä vain toivon, ettei Suomessa kovin monta republikaania olisi, ei ainakaan eduskunnassa, ja tässä viittaan kyllä tähän YK:n mandaatin hyvin tärkeään asiaan, josta tänään aikaisemmin keskusteltiin. Kaikkien valtioiden, Yhdysvaltojen, Venäjän, EU:n, tulisi toteuttaa sotilaallista läsnäoloaan, toimintaansa, ainoastaan YK:n mandaatin alaisuudessa.

Ympäristöongelmat, varautuminen niihin, myöskin varautuminen ilmastomuutokseen on tuossa selonteossa huomioitu. Pidän sitä myös erittäin hyvänä asiana. Siinä on kylläkin vain kaksi riviä tästä ilmastomuutoksesta. Se tulee olemaan suurin yksittäinen tähän maapalloon vaikuttava tekijä lähivuosikymmenien aikana. Se on sitä oikeata uhkaa suomalaisille, samalla tavalla kuin koko maapallon asukkaille, etenkin tietysti köyhille ihmisille ja erityisesti myös niille alueille maapallolla, joilla köyhät väestöt tällä hetkellä asuvat: Bangladesh, esimerkiksi Niilin delta jne. Mutta se on uhka meille myös. Uhka ei ole itärajan yli kävelevä piippalakki, vaan se on tämä ilmastomuutos. Se on ympäristötekijä, myöskin epäsuorasti. Se saattaa johtaa ympäristöpakolaisuuteen. Silloin, kun vesi loppuu tai ympäristö käy asumiselle mahdottomaksi, tapahtuu väestöliikkeitä, tai kun tapahtuu jotain muuta, esimerkiksi Sosnovyi Borin ydinvoimalaonnettomuus. Tähän myös muutamalla sanalla tässä selonteossa on kiinnitetty huomiota, minkä tietysti näen positiivisena.

Ed. Kaikkonen käytti hyvän puheenvuoron sinänsä, että hän nosti esille Suomenlahden, meidän lähialueemme. Täällähän melkein kivellä heitämme täältä Arkadianmäeltä tuonne Suomenlahteen, Töölönlahteen nyt ainakin, joka on samaa asiaa.

Kun ympäristövaliokunta vastikään oli sekä Pietarissa että muualla Venäjällä, myöskin Vysotskissa eli Uuraassa, niin saimme varsin läheltä seurata jälleen muutamia asioita: öljykuljetusten räjähdysmäinen kasvu, 190 miljoonaa tonnia 2010 vuoteen mennessä, tänä vuonna ehkä ylitetään 100 miljoonan tonnin raja, edelleenkin tiedot siitä, että Venäjällä on tehty aiesopimus alumiinisulattamon rakentamisesta Sosnovyi Borin ydinvoimalan yhteyteen. Tämä on ongelmallista muun muassa sen vuoksi, että Sosnovyi Bor on grafiittihidasteinen ydinvoimalaitos, sen reaktorit ovat samaa tyyppiä kuin Tshernobyl. Se on monella tavalla vanhentunut ja monella lailla myöskin ympäristönäkökulmasta turvaton ydinvoimala, sille tulee käyttöikää, tarvetta alumiinisulattamon perustamisen yhteydessä. Näin ollen se on tällainen kielteinen tekijä.

Mutta positiivisiakin viestejä oli, muun muassa se, että keskeiset öljynkuljettajat, kuten esimerkiksi Lukoil, ovat valmiita tukemaan pssa-sopimusta eli Itämeren julistamista erityisen herkäksi merialueeksi, mitä Imo on omassa kokouksessaan keväällä käsitellyt ja periaatteessa jo tämän asian myös hyväksynyt. Taas toisaalta Venäjän hallituksen, siis federaatiohallituksen linjaus on hiukan toinen tässä asiassa. Moskovasta jälleen tietysti positiivista se, että Moskovan duuman eli federaation duuman ekologisen komitean puheenjohtaja Vladimir Gratshov totesi, että Putinin hallinnossa on tapahtunut läpimurto juuri noina päivinä viime viikolla, kun siellä olimme, mikä merkitsee sitä, että Venäjä on aloittanut Kioton sopimuksen ratifioinnin. Nämä ovat positiivisia asioita myös tuon ilmastomuutoksen hallinnoimisen näkökulmasta — tai sen kammetsoimisen näkökulmasta niin kuin hienosti vanhalla suomella puhutaan — joka tapauksessa positiivisia viestejä.

Yhtä kaikki itse näen ympäristöuhat ehdottomasti meidän alueellamme välittömästi tärkeämpinä ja vaikuttavampina kuin minkään sotilaallisen uhan. Jos puhumme vaikkapa Lähi-idästä, Palestiinasta, Israelista, niin myös siellä ehkä konfliktien takana on hyvin paljon konflikti vedestä, puhtaasta juomavedestä, joka tulee olemaan rajallinen tekijä, niin kuin täällä tänään ovat muun muassa ed. Pulliainen ja muutkin tähän asiaan viitanneet. Eli sodat vedestä, ravinnosta, väestöräjähdys, ekologinen pakolaisuus ja taistelu elintilasta. Näin ollen sitä globaalisti, mikä meillä on — meillä on YK — sitä ei voi hukata, sitä ei pidä hukata, sitä pitää vahvistaa ja tukea ja YK:ssa pitää rohkeasti debatoida, aloittaa keskustelu, myöskin päätöksenteko, siihen suuntaan, mikä on edelleenkin väestönkasvun merkitys tällä rajallisella maapallolla. Esimerkiksi Johannesburgissa vuonna 2002 tärkeässä, hyvässä kokouksessa nämä asiat, jotka liittyvät väestönkasvun hillitsemiseen ja sen yleiseen hallintaan, olivat liikaa marginaalissa. Ne pitää saada sieltä pois keskelle keskustelua.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko torjuu Suomen Nato-jäsenyyden, mikä on hyvä asia, mutta korostaa lähes joka käänteessä yhteistyötä ja yhteensopivuutta Naton kanssa. Suomen turvallisuustilanne on hyvä, eikä ole mitään syytä liittyä Natoon, ja mielestäni Nato-option pitäminen esillä luo enemmän uhkakuvia kuin turvallisuutta tähän maahan. Vastustan Suomen Nato-jäsenyyttä ja Suomen puolustuksen yhä tiukempaa sitomista Naton napanuoraan. Sen sijaan kannatan Suomen itsenäistä puolustusta. Kannatan myös Suomen perinteistä rauhanturvaamistoimintaa, joka perustuu YK:n tai Etyjin antamaan mandaattiin. Tässä perinteisessä rauhanturvatoiminnassa on saavutettu erinomaisen hyviä tuloksia.

Nyt selonteossa ollaan muuttamassa ratkaisevasti rauhanturvatoimintaa ottamalla mukaan EU:n nopean toiminnan taistelujoukot, joita käytettäisiin kenties missä maailmankolkassa. EU:n päätöksellä tänne jouduttaisiin menemään. EU:n päätös edellyttää yksimielisyyttä, mutta pystyisikö Suomi vastustamaan Saksan, Ranskan, Englannin ja Italian kantoja joukkojen lähettämiseksi? Ei Suomi sitä varten ole hyväksymässä nopean toiminnan taistelujoukkoja, että siellä oltaisiin sanomassa "ei", vaan Suomi on siellä mukana hyväksymässä nämä toimenpiteet.

"Saatte nährä, pojaat, että tästä tulee kahina. Se yks kohjo sieltä Saksasta lähtee ensin, ja meirän nilkit painaa perässä." Näin alikersantti Lahtinen Linnan romaanissa Tuntematon sotilas. Lahtisen arvio sodan syttymisestä oli oikea. Nyt suomalaisia ollaan sitomassa EU:n nopean toiminnan joukkoihin, ja on vain ajan kysymys, kun tulee kriisi ja sitä kautta lähtö eteen. Isot maat päättävät, ja meidän nilkit painaa perässä, kuten alikersantti Lahtinen totesi.

Näillä nopean toiminnan joukoilla ei mielestäni ole mitään tekemistä Suomen puolustamisen kanssa. Niistä muodostuisi ensimmäinen osa palkkasotilaista ja palkka-armeijasta. Hallituksen suunnitelma rauhanturvalain muuttamisesta on selvä viesti siitä, että Suomi on menossa mukaan rauhaanpakottamiseen, jota myös oikealla nimellä kutsutaan hyökkäykseksi. En ymmärrä sitä näyttämisen halua, mikä nyt täällä eduskunnassa näyttää vallitsevan. Miten toimitaan, jos nopea toiminta ei onnistu, vaan juututaan ehkä vuosia kestäviin taistelutoimiin? Usein näissä tulee myös uhreja. Yhdysvallat meni Irakiin nopean toiminnan joukoilla, mutta nopeaa poispääsyä siitä kriisistä ei näytä olevan.

Meidän kantamme on ollut, että YK:n asemaa vahvistetaan. Nyt se ollaan muodollisesti jopa sivuuttamassa. Kansainvälisiä kriisejä ei yleensä pysyvästi ole pystytty ratkaisemaan asein, vaan poliittisilla ratkaisuilla on saatu parhaat ja kestävimmät tulokset. Suomen tulisi edelleen noudattaa lääkärin roolia kriiseissä eikä pakkokeinoihin perustuvaa ylituomarin asemaa. Suomen ei pidä lähteä mukaan EU:n nopean toiminnan taistelujoukkoihin. Suomen puolustuksen selkäranka on ollut asevelvollisuusarmeija, jonka voimin puolustetaan aluepuolustusta hyväksi käyttäen koko maata. Suunniteltuja maakuntajoukkoja en näe tarpeellisina, sillä Suomessahan on reserviläisiä, joita voidaan myös paikallispuolustuksessa käyttää aivan yhtä hyvin.

Puolustusselonteossa ei oteta kantaa varuskuntien ja varikoiden määrään. Kuitenkin puolustusselonteossa selvästi määritellään, kuinka paljon siviilihenkilöstöä tullaan vähentämään, ja se merkitsee myöskin sitä, että huomattava osa varikoista ja varuskunnista tullaan lakkauttamaan. Tämä on tietenkin henkilöstölle suuri epävarmuuden aihe toimeentulosta. Mielestäni olisi ollut paljon reilumpaa, että hallitus olisi tässä vaiheessa kertonut ne varuskunnat ja varikot, mitkä ollaan lakkauttamassa, sillä en usko, että hallitus ei niitä tiedä. Ilmeisesti vain kunnallisvaalien läheisyys estää totuuden paljastamisen näiden lakkautettavien varuskuntien ja varikoiden suhteen. Henkilöstölle pitäisi saada tieto mahdollisimman nopeasti siitä, mikä heidän työpaikkansa tulevaisuus on ja kuinka paljon ja kuinka kauan valtio sitä kapeaa leipää heille tarjoaa.

Herra puhemies! Suomessa on korkea maanpuolustustahto, mutta en ymmärrä sitä, miksi sitä maanpuolustustahtoa käytetään väärin, sillä mielestäni suomalaisten tulee taistella vain omilla rajoillaan eikä lähteä mihinkään EU:n nopean toiminnan joukkoihin, koska silloin me olemme varmasti meidän rajojemme ulkopuolella.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Tätä selontekoa on odotettu monissa piireissä kuin kuuta nousevaa tai, jos tämän kesän ja syksyn säihin viittaisi, kuin auringonpaistetta. Osa odottajista on pelännyt työpaikkojensa puolesta, ja aiheellisesti. Vaikkakaan tässä selonteossa sinänsä ei oteta kantaa näihin varikkojen ja varuskuntien lopettamisiin, niin uskon ja tiedän, että se on Puolustusvoimien sisällä hyvinkin tarkkaan tiedossa ja suunnitelmat ovat tehtyinä aika pitkälle, ja kunhan tästä kunnallisvaaleista päästään, niin ilmeisesti niitä sitten julkistetaan.

Toiset taas ovat odottaneet selonteon tuomia asioita kuin vesi kielellä uusia linjauksia. Joku on saattanut jopa odottaa, että sieltä saataisiin Nato-optioita ja muita tällaisia liikkeelle. Sinänsä hyvä selonteko ei kuitenkaan ole mielestäni täydellinen, ja aionkin tässä muutamia kommentteja nimenomaan tähän omasta mielestäni negatiiviseen puoleen osoittaa, kun en ole tottunut kehumaan yleensä ketään kovasti täältä puhujakorokkeelta.

Vuoden 2001 selonteko osoitti, miten heikoilla ja epävarmoilla kantimilla työpaikka ennen niin vakaan sotavaltion palveluksessa tänä päivänä on. Erittäin lyhytnäköisellä politiikalla hoidettiin varikoitten lopettamisia ja samalla sovittiin myöskin näitä rakennuslaitoksen tehtävien uudelleenjärjestelyjä ja siitä, minkälaisella miehistöllä sitä viedään eteenpäin. Nyt sitä on sitten noudatettu pilkuntarkasti niin, että jos joku on sattunut eläköitymään tai löytämään uuden työpaikan, niin ketään ei ole voitu palkata tilalle vaan on ulkoistettu koko asia ja otettu paikkoihin ulkoiset, itsenäiset yrittäjät.

Myöskin tähän lyhytnäköiseen politiikkaan erittäin voimakkaasti ottivat kantaa eduskunnan tilintarkastajat erään vuoden kertomuksessaan, jossa he totesivat, että kun aamupäivällä rakennetaan, iltapäivällä tullaan sanomaan, että loppu, ja silloin ruvetaan särkemään. Tähän politiikkaan toivoisin, että tulevaisuudessa entistä tarkemmin otettaisiin kantaa, niin että ei tällaista tuhlailua saataisi aikaan. Toivotaan, että tämä tuleva varuskuntien ja varikkojen supistaminen hoidetaan huomattavasti tyylikkäämmin. Samalla voidaan myöskin uudistaa sitä rakennuslaitoksen henkilökunnan sopimusta ja katsoa, miten ammattitaitoinen väki pystyy hoitamaan ne asiat edullisemmin kuin yksityinen palveluntuottaja. Järjen käytön pitäisi olla sallittua myöskin puolustuslaitoksen piirissä, vaikka meille alokkaina opetettiin, että alokkaan ei tarvitse ajatella, kunhan vain toteuttaa esimiehen käskyjä. Sama tuntuu pätevän edelleen kyseessä olevassa laitoksessa.

Selonteko näyttää lähtevän kokonaisuudessaan siitä, että meillä on tulevaisuudessa todella vakavia uhkia. Ihmisiä pelotellaan milloin minkäkinlaisilla uhkakuvilla. Terroristeja ja vihollista pukkaa sieltä sun täältä. En vähättele tätä vaaraa, mutta tolkku tässä kaikessa pitäisi olla, vallankin kun tuolla takataskussa ei tunnu edes seiväshyppääjän lompakossa olevan kunnolla pätäkkää, mitä jakaa maakuntiin hyvinvoinnin edistämiseksi.

Rahavaramme ja menomme tulevat tulevaisuudessakin olemaan tiukoilla, joten en hyväksy mitään lisäystä puolustusmäärärahoihin. Miinat olkoot siellä missä nytkin ja vanhetkoot sinne aikanaan. Meidän ei muuten pidä mennä jokaiseen sopimukseen. On kaiken näköistä Kiotoa ja Ottawaa ym., joihin olemme lähteneet niin kuin hyppykengässä ensimmäisenä mukaan lyömään nimiämme paperiin katsomatta ollenkaan tarkempaan, mitä tehdään. (Ed. Korhonen: Hyväksyttekö indeksiin sitomisen?) — Näinkin tietysti voisi tehdä, jos olisi kunnolla sitä pätäkkää takataskussa, mistä laittaa, mutta nykyisen hyvinvoinnin säilyttäminen ei, ed. Korhonen, onnistu ihan pelkällä tyhjällä pussilla. (Ed. Korhonen: Aivan, mutta hyväksyttekö indeksiin sitomisen?) — En missään tapauksessa.

Puhemies! Selonteossa paneudutaan laajasti moneen asiaan, mutta muutamia asioita sitten sivuutetaan olankohautuksella. Esimerkkinä tästä voisi mainita liikenteen ja kuljetukset, jotka kuitataan yleisellä löpinällä 12 rivin tekstillä. Tietäen tämän suomalaisen omistuksen niin maalla kuin merellä kriisin tullessa tätä asiaa ei pystytä hoitamaan. Merikuljetuksista tulee varmasti ensimmäinen pullonkaula, sillä mukavuuslippulaivoja tuskin saamme kuljetuksiamme hoitamaan.

Kokoomus ja muutamat muutkin näyttävät olevan menossa täyttä höyryä Natoon. Minun ja valtaosan kansalaisista — ed. Ahonen taisi lähteä, ja tässä kohtaa täytyy sanoa, että valtaosa kansalaisista on enemmän kuin viisi, tästä on tutkittua tietoa — meidän linjamme on se, että ei missään tapauksessa pidä mennä mihinkään Natoon eikä kumartaa sinne päinkään enää pätkääkään. Tästä linjasta meillä on nyt hyvä esimerkki, kuten tässä muun muassa ed. Kuoppa sanoi, tällä hetkellä käynnissä oleva Irakin sota. Haluammeko näitä terroristi-iskuja tänne ja haluammeko sotilaittemme taistelevan Nato-joukoissa? Ehkäpä nämä Nato-kiihkoilijat liittyvät joko henkilö- tai yhteisöjäseninä Natoon. Minä en näitä optioita tarvitse enkä vallankaan halua olla maksamassa niitä laskuja.

Tämän illan ykkösuutisen myötä tulee väkisinkin mieleen, miten erinomaisesti voivat suomalaiset yritykset ottavat osaa koko turvallisuuspolitiikan hoitamiseen. Onhan maassamme tällä hetkellä 200 000 yritystä, joiden tulos on sitä luokkaa, että sillä olisi pystytty hoitamaan meidän koko työttömien joukko ja vielä olisi jäänyt osakkeenomistajille jaettavaa. Jos ihmisten työllistäminen on näille yrityksille myrkkyä, niin ehkäpä turvallisuuden ja puolustuspolitiikan hoitaminen olisi sitten enemmän ideologiaan sopivaa. Koti, uskonto ja isänmaa olivat ennen kokoomuslaisten ja omistajien huulilla ja toimissa. Nyt huolta kantavat niistä enää työläiset ja ammattiyhdistysliike.

En myöskään kannata näitä uudenlaisia suojeluskuntia. Niitä ei tämä maa mielestäni kaipaa. Hyvällä syyllä voidaankin miettiä, keitä vastaan suunnitellaan näitä maakuntajoukkoja tai millä nimellä niitä sitten kutsutaankin. En ole löytänyt muuta vastausta, kuin että omia kansalaisia vastaan, että tässä maassa nousee kapina ja sitä porukkaa vastaan. Jos mietitään tulonjakoa viime vuosikymmenenkin aikana, voidaan kyllä hyvällä syyllä olettaa, että eräissä piireissä pelätään sitä, että heikot ja köyhät nousevat kerta kaikkiaan kapinaan. Heitä on sen verran paljon, että uhkakuvia saattaa olla. Ehkäpä tässä on mietitty asiaa vähän pitemmälle.

Puhemies! Näillä eväillä tulen kannattamaan asian lähettämistä puolustusvaliokuntaan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti kaikesta huolimatta on kuitenkin aluksi sanottava jotain miinoista. Kysyin jo alkuillasta, minkähän takia sitä Ottawan sopimusta nyt ylipäätään on sitten haluttu solmia, jos miinat eivät ole vaarallisia. Ainakin minun ymmärrykseni mukaan sen sopimuksen selkeänä lähtökohtana on ollut yleinen käsitys siitä, että maailmalle ja sen ihmisille olisi hyväksi, jos miinoja ei olisi ihmisten niihin vastoin tahtoaan astua. En oikein jaksa uskoa, että kukaan koskaan muuten, paitsi vihollisia vahingoittaakseen, olisi niitä tahallaan levittänyt.

Kun tänne on nyt marssitettu paitsi Suomen kansa myös laaja joukko veteraaneja todistamaan miinojen välttämättömyyttä, niin itselläni ei sellaisia veteraaneja ole tähän tarjota, ei veteraaneja puolesta eikä vastaan. Sen sijaan minulla on ollut kylläkin lähelläni veteraani, joka ei astunut miinaan, mutta menetti näkönsä samanlaisen räjähteen lennättämästä sirpaleesta, panssarivaunuammuksesta. Kun kymmenisen vuotta kävin hänelle lukemassa lapsuudessani ja nuoruudessani sanomalehtiä, siinä yhteydessä kyllä vakuutuin hänen vakuuttamanaan, että olisi parempi, mitä vähemmän tässä maailmassa erilaisia tuholaitteita olisi.

Kun täällä on todistettu myös sitä, että ei suomalaisista miinoista ole kenellekään vaaraa, kun ne ovat lukkojen takana, en voi sille mitään, että mieleeni nousee tietysti kysymys, että jos ne ovat pysyvästi turvassa siellä lukkojen takana, niin mihin niitä sitten ylipäätään tarvitaan. Sen jälkeen, kun ne eivät enää ole lukkojen takana eli ne ovat siinä käytössä, johon ne on suunniteltu, ne ovat sitten vaarallisia myös muille kuin suomalaisille sotilaille.

No, tästä itse pääasiasta eli selonteosta olen sitä mieltä, että varmasti harvasta jos mistään tämän edustajakauteni aikana täällä käsitellyistä asioista olen ollut hallituksen kanssa niin paljon samaa mieltä kuin tästä. Pääosin selonteko kuvaa ja analysoi ja jopa määritteleekin asioita ja suhtautumisia näihin kysymyksiin sillä tavalla, että se minua ihan hyvin tyydyttää. Kuitenkin ymmärrystäni helpottaisi, jos tietäisin, mitä rauhanturvalaille itse asiassa kuitenkin aiotaan tehdä, kun hallitus ilmoittaa epäsuorasti tai lähes suorastikin, että jotakin sille joka tapauksessa aiotaan tehdä. Oloani helpottaisi myöskin jonkin verran, jos tietäisin, millä mandaatilla me niihin mahdollisiin nopean toiminnan joukkoihin osallistumme. Sillä on nimittäin se merkitys, että nämä tiedot saattaisivat ratkaista laajemmankin suhtautumiseni siihen, voinko uskoa, että hallituksen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on syvimpiä syitään myöten minua tyydyttävää.

Kun täällä sekä pääministeri että ulkoministeri omissa puheenvuoroissaan kertoivat, että hallitus on tietoisesti jättänyt vastaamatta näihin kysymyksiin, niin minusta siinä on todellakin se sama ongelma, joka mieltäni on vaivannut täällä, kun nyt olemme tänä syksynä ottaneet kantaa useampiinkin meille keskeisiin EU-direktiiveihin, esimerkiksi palveludirektiiviin. Ikään kuin, sanoisiko, tämmöinen proseduaalinen neuvottelumenettely on asettautunut varsinaisen oman kannan määrittelyn edelle. On otettu ikään kuin taktinen lähtökohta. Tällaisissa kysymyksissä kuitenkin selonteon kyseessä ollen pitäisi pystyä määrittelemään muutakin kuin taktinen kanta. Pitäisi pystyä määrittelemään periaatteellinen kanta siihen, mistä lähtökohdista me maatamme puolustamme ja omasta turvallisuudestamme huolehdimme. Siksi kaipaisin vastauksia näihin kysymyksiin.

Täällä ovat ainakin ed. Vihriälä ja muutamat muutkin arvostelleet meitä vasemmistoliiton edustajia siitä, että olemme suhtautuneet näihin maakuntajoukkoihin vähintäänkin skeptisesti. Näyttää siltä, että ed. Rönnikin pääsi tähän joukkoon tummaan. Hänen värikäs arvionsa kyllä kuvaa omankin sieluni tuntemuksia edelleenkin. Huolimatta siitä, että näitten joukkojen erinomaisuutta ja merkittävyyttä suomalaisen vapaaehtoisen maanpuolustuksen kannalta on moneen kertaan täällä todisteltu, ei minulle siitä huolimatta ole tänä iltana selvinnyt, mihin niitä joukkoja oikein aiotaan käyttää.

Mikä on sellainen armeija, joka ei ole rauhan aikana armeija, mutta on kuitenkin sodan aikana armeija? Mitä sellaiset joukot ovat, jonka aseet ovat lukkojen takana muulloin kuin harjoituksissa? Kenellä ne lukkojen avaimet sitten ovat muina aikoina? Milloin niitä ovia ryhdytään avaamaan? Voidaanko olla varmoja siitä, ettei niitä ovia avata muutoin kuin sellaisilla päätöksillä, jotka tehdään tähän suomalaiseen demokratiaan kuuluvan päätöksentekojärjestelmän myötä? Se on minusta olennainen kysymys, ja kyllä kai sen nyt tietysti ed. Rönnin innoittamana voi suoraan sanoa, että itseäni asiassa on tietysti myöskin heilahduttanut historian muisto ja vielä enemmän minua edeltäviä sukupolvia, niitä ihmisiä, joilla on muistoja Suomessa joskus aiemmin toimineista joukoista, joille oli myöskin jaettu armeijan, tai muita, kiväärejä, joita käytettiin vähän siihen tapaan — eikä ihan vähänkään — mitä ed. Rönni täällä aiemmin kuvasi. Tästä syystä vähintään minä haluan ja uskon, että myöskin vasemmistoliiton eduskuntaryhmä haluaa tietää, mistä näissä joukoissa oikein on kysymys, ennen kuin on ylipäätään mahdollista ottaa kantaa siihen, ovatko ne toivottavia vai ei.

Siunatuksi lopuksi, kun täällä on keskusteltu varuskunnista, olen antanut itselleni kertoa, vaikka hallitus ei ole sitä nyt suostunut kertomaankaan, niin tänä iltana maanpuolustuskursseilla on kerrottu mitkä ne neljä varuskuntaa ovat, jotka aiotaan lakkauttaa. Ilmeisesti tieto on leviämässä, mahtaneeko levitä ennen kunnallisvaaleja?

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hämmästelenpä kovasti ed. Virtasen näkemystä alueellisten joukkojen käytöstä ja mihinkä tehtävään ne tulevat. Ehkäpä se tässä vielä illan mittaan ja keskustelun aikana ed. Virtasellekin selviää. (Ed. Korhonen: Kertokaa meille!)

Menen tähän kirjoitettuun tekstiin ja kerron sen sitten myöhemmin. Edellisen vuonna 2001 annetun selonteon jälkeen tilanne Suomen lähialueilla on merkittävästi muuttunut Baltian maiden Nato-jäsenyyden, Euroopan integraation syventymisen sekä Venäjällä tapahtuneitten muutosten myötä. Yleisesti ottaen vakaus lähialueillamme on lisääntynyt. Nämä ovat vaikuttaneet myös uhkakuvaskenaarioihin, joita selonteossa esitetään. Turvallisuuteemme vaikuttavat uhkatekijät ovat nopeasti muuttuneet. Vuoden 2001 syyskuun tapahtumien jälkeen terrorismi on ennen kaikkea länsimaissa noussut suurimmaksi ja vaikeimmin torjuttavaksi turvallisuusriskiksi. Suoraan Suomeen kohdistuva terroriuhka on arvioitu vähäiseksi. Suomalaiset voivat joutua terrori-iskujen kohteeksi lähinnä terroristiryhmien keskeisillä toiminta-alueilla. Joukkotuhoaseitten leviämisen ja käytön uhka on selonteossa listattu ennen sotilas- ja voimankäytön uhkaa. Merkittäviä ovat myös ympäristöongelmat, huumeet, järjestäytynyt rikollisuus ja epidemiat, jotka arvioidaan myös merkittäviksi turvallisuusriskeiksi.

Maanpuolustuksen perusteet säilyvät myöskin jatkossa. Selonteko määrittää puolustuksemme tason vuoteen 2012 saakka. Keskeisiä ja oikeita elementtejä ovat selontekoon kirjoitetut yleisen asevelvollisuuden ja alueellisen puolustuksen periaatteet. Sotilaallinen liittoutumattomuus ja uskottava kansallinen puolustus lujittavat kansallista identiteettiämme. Tinkimätön lähtökohta on, että koko maata puolustetaan. Maakuntajoukot perustetaan osaksi alueellisia joukkoja. Niitä koulutetaan samoin kuin muitakin alueellisia joukkoja, ja ne ovat osa sitä alueellisten joukkojen kokonaisuutta. Maanpuolustusalueista luovutaan ja hallintoa kevennetään muutenkin. Sotilasläänejä jää uudistusten jälkeen jäljelle vain 7. Vaikka oma maakuntani Pohjois-Karjala menettääkin oman sotilaslääninsä, menetyksen toinen puoli on toivottavasti siinä, että Pohjois-Karjalan Prikaati vahvistuu uusien tehtävien myötä.

Maamme on jo pitkään panostanut vahvasti voimavarojaan kansainvälisiin siviilikriisinhallinnan tehtäviin sekä rauhanturvatehtäviin. Näin tulee olemaan myös jatkossa. Asukaslukuun suhteutettuna panoksemme tähän työhön on EU-maista suurinta, 100 miljoonaa euroa per vuosi, mistä voimme olla syystä myöskin ylpeitä. Suomi on kantanut ja tulee myös tulevaisuudessa kantamaan vastuunsa maailmanlaajuisissa rauhanturvaamistehtävissä. Kuitenkin siten, että panostukset eivät syö omaa uskottavaa puolustusta. Jos vertaamme maamme tuoreen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon linjaa naapurimaassamme Ruotsissa juuri tehtyihin puolustuspoliittisiin linjauksiin, on ero merkittävän suuri. Ruotsi on siirtänyt ydintehtävänsä kansallisesta puolustuksesta kansainväliseen toimintaan eli kriisinhallintaan.

Käydyissä keskusteluissa täälläkin salissa on epäilty painopisteen Suomessakin siirtyvän kansainvälisiin tehtäviin. Näin ei kuitenkaan mielestäni ole käymässä. Ei joukko-osastojen ja varikkojen lukumäärän tarkastelu tätä tarkoita. Uhkakuvat muuttuvat, samoin joukkojen käyttöperiaatteet. Lisäksi koulutettavat ikäluokat pienenevät. Oikea joukko-osastoja koskeva tarkasteluajankohta on mielestäni silloin, kun kokemukset maakuntajoukkojen toimintakyvystä on saatu. Suomen lähtökohtana tulee pysymään kansalaisten ja alueitten puolustaminen kaikissa olosuhteissa.

Joukkojen käyttöä tehostetaan. Maamme perusperiaatteitten pysyvyys ei kuitenkaan tarkoita muuttumattomuutta puolustuksemme rakenteessa. Sodanajan joukkojen kokonaisvahvuus pienenee jo aiemmin sovitun mukaisesti 350 000 sotilaaseen alueellisten joukkojen vahvuuden ollessa 250 000 ja operatiivisten joukkojen 100 000 sotilasta. Samanaikaisesti esikunnat tulevat puolittumaan. Joukkojen käytön tehokkuutta ja ennakoitavuutta lisätään ottamalla käyttöön uusi integroitu tiedusteluvalvonta ja johtamisjärjestelmä. Tämä palvelee joukkojen tehokkaamman käytön kohdistamisessa. Tulevaisuuden turvallisuus ja puolustustoiminnassa tiedustelu tulee saamaan yhä merkittävämmän roolin. Pääesikunnasta tulee ratkaisun jälkeen maa- ja merivoimien esikuntien hajauttamisen jälkeen strategisen suunnittelun elin.

Arvoisa herra puhemies! Huoltovarmuus on keskeinen elementti toimivassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa keskustelussa. Selonteko painottaa kaksitasoista huoltojärjestelmää. Puolustusvoimat toteuttaa itse suoran taistelevien joukkojen tuen. Korjaukset, huollot ja muutostyöt toteutetaan sopimusten mukaisesti alan teollisuuden toimesta. Keskeinen osa huoltovarmuutta on myös puolustustaloudellisen suunnittelukunnan kautta tapahtuva poolitoiminta. Yritykset varautuvat poikkeusoloihin pääosin ilman korvauksia, isänmaan aatteen velvoittamana. Toivottavasti näin on myöskin jatkossa.

Tähän puolustuspoliittiseen selontekoon sisältyy myös kalustolinjauksia. Selonteko toteaa, että operatiivisten joukkojen valmiusprikaatit saadaan operatiivisesti valmiiksi vuoden 2008 kuluessa ja niitten tulivoimaa sekä liikkuvuutta kehitetään. Erittäin hyvänä näen sen, että Maavoimien iskukykyä kehitetään. Keskeistä Maavoimien kehittämisessä on ilmatorjunnan alueellisten joukkojen kehittäminen. Merivoimien kehittämisen painopiste on meriyhteyksien suojaamisen ja miinantorjuntakyvyn parantamisessa sekä liikkuvien rannikkojoukkojen kehittämisessä. Ilmavoimien osalta kehitetään erityisesti hävittäjätorjunnan sekä ilmapuolustuksen tulenkäytön johtamisjärjestelmän suorituskykyä. Hornet-kaluston suorituskykyä nostetaan toteuttamalla kaluston ylläpitopäivitykset, minkä lisäksi aloitetaan ilmasta maahan -toiminnan mahdollistavan kauaskantoisen täsmäasejärjestelmän hankinnat.

Herra puhemies! Maanpuolustustahto ja maanpuolustushenki on maassamme korkealla. Tämä selonteko antaa vahvan selkänojan toteuttaa yhdessä eri maanpuolustusjärjestöjen kanssa turvallisessa toimintaympäristössä tapahtuvaa rakennustyötä isänmaamme parhaaksi.

Juhani  Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Selonteko edustaa perinnettä siinä, että sotilaallisesta liittoutumattomuudesta pidetään kiinni edelleen. Aluepuolustus on myös mukana niin kuin ennenkin. Näiden periaatteiden lisäksi Nato-ovi pidetään edelleen auki ilman sen tarkempaa muotoilua. Alueellista puolustusta nykyaikaistetaan, mutta meillä perinteet takaavat edelleen armeijan olemassaolon. Monissa muissa maissa on toisin. Kokonaan uusia linjauksia ovat EU:n yhteinen puolustusulottuvuus, niin sanotut turvatakuut sekä jalkaväkimiinoista luopuminen. Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, Tullin ja poliisin yhteistoimintaa pitää kehittää, jotta terrorismia ja muita vakavan rikollisuuden muotoja pystytään torjumaan. Parasta puolustuspolitiikkaa on edelleenkin ennaltaehkäisy ja varautuminen pahimman varalle. Se yleensä ehkäisee pahinta tapahtumasta, kun mahdolliset vihamieliset tahotkin tietävät, ettei kannata heittäytyä hankalaksi.

Tästä selonteosta nousee kaksi asiaa ylitse muiden: varuskuntien mahdollinen lakkauttaminen sekä jalkaväkimiinojen kielto. Edellisistä varuskuntien lakkauttamisista päätökset tehtiin ja käsiteltiin julkisesti selonteon yhteydessä. Hallitus on tässä asiassa pistänyt päänsä pensaaseen rauhoittaakseen tilannetta kunnallisvaalien alla. Mikkelin suhteen vaihtokauppa tehtäneen kaiketi Savon Prikaatin ja Maavoimien uuden esikunnan välillä. Haluaako SDP-ryhmän puheenjohtaja tästä syystä hyvissä ajoin pelastautua Yleisradion toimitusjohtajaksi — tästä syystä? No, Tuusulassa sijaitsevan Helsingin Ilmatorjuntarykmentin lopettamisella on myös uhattu. Miksi hallitus ei pysty esittämään selvää kantaa siitä, onko varuskunta olemassa myös vaalien jälkeen? Kotiseudullani aika moni odottaa ratkaisua useista eri syistä. Varuskunta heijastelee lähialueelle monenlaista aktiviteettia ja sykkii elämää lähes tauotta. Työpaikkojen suora lukumäärä on noin 350 ja ulkopuolisia työpaikkoja ainakin saman verran. Pääkaupunkiseutu ja sen useat yhteiskunnan avaintoiminnot tarvitsevat jatkossakin puolustajansa, kun maailmalla on nähty, että vihollinen uhkaa yhä useammin ilmasta käsin. Onko siitä sitten opittu mitään, se on toinen asia.

Jalkaväkimiinoista luopuminen on jo monen vuoden aikana osoitettu kansallisesti turhaksi toimenpiteeksi. Ulkomaillakaan ei puolustuspolitiikan alueella ole huomattu erityistä maamme maineen kyseenalaistamista, kuten kenraali Hägglund on julkisesti todennut. Miinaongelman nosti kansainväliseen tietoisuuteen edesmennyt prinsessa Diana, joka tarjosi poliittisesti riippumattomana henkilönä arvovaltapalveluja Oxfam-järjestön kampanjalle. Kun Ottawan sopimus joulukuun alussa 97 solmittiin, paljasti silloinen ulkoministeri, mistä koko hankkeessa oikeastaan on kyse. Hän totesi sopimuksen olevan merkittävä askel aseidenriisunnan tiellä. Kyse ei suinkaan ole siitä, että miinat olisivat kaikkein epäinhimillisimpiä aseita, joita nykyaikaisessa sodassa käytetään, vaan kieltäjille kelpaa periaatteessa mikä tahansa aseidenkielto.

On sanottu, että miina ei valikoi uhriaan. Siinä mielessä olisi paljon tärkeämpää kieltää lentopommitukset. Vanhat miinat ovat yksinkertaisia ja pääosiltaan kotimaista suunnittelua ja valmistusta. Korvaaviksi nimetyt muut tai vaihtoehtoiset asejärjestelmät ovat monimutkaisempia ja huomattavan usein tuontitavaraa. Niin sanotuiksi korvaaviksi menetelmiksi on nimetty joitain nopean miinoittamisen menetelmiä. Sirotemiinat ovat ensinnäkin kalliita, tehokkaita, vaikeampia raivata ja vaarallisempia myös omille joukoille, siis epäinhimillisempiä kuin perinteiset. Sirotemiinat olisivat jo käytössä, jos meillä olisi jokin keino levittää niitä. Helikoptereiden hankkiminen tuohon tarkoitukseen maksaa arvaamattoman paljon. Helikopterit ovat viimeaikaisissa kriiseissä osoittautuneet hyvin haavoittuviksi ja siksi epätarkoituksenmukaisiksi. Miinojen estevaikutus suomalaisessa korpimetsässä ja vesistöjen halkomassa maastossa on edelleenkin ylivertainen. Säästyneille sadoille miljoonille euroille varmasti keksittäisiin muutakin käyttöä.

Suomi on miinojen käytön, kuten edellä sanotaan, suluttamisen sivistysvaltio. Siinä mielessä olemme positiivinen poikkeus Ottawan sopimuksen ulkopuolella toistaiseksi pysytelleistä valtioista. Monessa kehitysmaassa panssarimiinoja kylvetään tarkoituksellisesti viljapelloille, jotta voidaan aikaansaada nälänhätää. Näitä ongelmia ja epäkohtia vastaan käsittääkseni edesmennyt prinsessa Dianakin halusi toimia. Suomen sotkeminen tuohon kuvioon edustaa toissijaisuutta, yleistä maailmanparantamista.

Arvoisa puhemies! Miina on määritelmällisesti sytyttimellä varustettu panos. Kielto johtaa vain hallitsemattomaan tilapäisvälineiden käyttöön, mikä on entistäkin vaarallisempaa ja epäinhimillisempää, jos sodankäynnissä halutaan pitää kiinni edes pienistä inhimillisistä asioista.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ajoittui maailmanpolitiikan näkökulmasta levottomaan aikaan. Monia murhenäytelmiä on kirkkaana mielissämme, pommit paukkuvat, ja kostonkierteet seuraavat toisiaan. Turvallisuuskysymykset kiinnostavat niin kansalaisia kuin päättäjiäkin. Kansallisen turvallisuuspolitiikan osalta olemme puolueista riippumatta jokseenkin yksimielisiä. Ainoastaan pienet vivahde-erot ovat aatesuuntien kesken havaittavissa. Tämä on ihan hyvä lähtötilanne. Tärkein turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme tavoite on Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden edistäminen. Tähän pyritään vahvistamalla kahdenvälistä yhteistyötä alueen maiden kanssa sekä lisäämällä Pohjoismaiden, Baltian maiden ja Itämeren alueen maiden välistä yhteistyötä. Ohjelman mukaan Suomi on mukana aktiivisesti EU:n Venäjän-politiikan toteuttamisessa ja kehittämisessä ja kehittää EU:n pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa. Kehitys myöskin Venäjällä helpottaisi itänaapurimme päättäjien tilannetta.

Yhteiskuntamme sisäisestä turvallisuudesta huolehditaan kaikissa tilanteissa ja viranomaisten toimintakykyä torjua sekä olemassa olevia että uusia uhkia kehitetään. Suomeen suuntautuvan järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa vahvistetaan selonteon mukaan lisäämällä viranomaisten välistä yhteistyötä ja uudistamalla toimintavaltuuksia.

Suomen puolustuspoliittinen toimintalinja tähtää edelleenkin maan itsenäisyyden ja demokraattisten perusarvojen turvaamiseen sekä kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Tämä vaatii uskottavaa kansallista puolustusta sekä toimivaa yhteiskuntaa ja johdonmukaista ulkopolitiikkaa. Vahva kansainvälinen asema helpottaa vielä toimintaamme. Nämä perustavoitteet ovat meille selkeitä.

Herra puhemies! Tämä selonteko on käyty jo perusteellisesti läpi. Pari itseäni lähinnä kotiseutuni ja kiinnostukseni pohjalta olevaa esimerkkiä otan vielä esille. Koska olen asunut rajapitäjässä aivan rajan tuntumassa koko lapsuuteni, Rajavartiolaitos on ollut aina lähellä sydäntäni. Rajavartiolaitos on sisällytetty jouhevasti selontekoon. Rajavartiolaitos osallistuu valtakunnan puolustukseen ja on osa puolustusjärjestelmää. Myöskään Rajavartiolaitoksen sotilaalliseen maanpuolustukseen kuuluvia perusjärjestelyjä ei muuteta. Myös tätä laitosta koskevaa lainsäädäntöä luvataan uudistaa. Nämä kaikki ovat sopusoinnussa omien tuntojeni kanssa.

Toinen maakuntien näkökulmasta tärkeä selontekoon sisällytetty asia on yhteys vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Sotilaallista maanpuolustusta tukeva vapaaehtoinen maanpuolustus organisoidaan niin, että se kaikilla tasoilla tukee viranomaisten toimintaa. Tätä varten muodostetaan maakuntajoukkoja, jotka kuuluvat Puolustusvoimien sodanajan joukkoihin. Pitkät etäisyydet varuskuntiin kaipaavat lisää täydennystä alueellisesti. Sitä samaa mörköä, minkä edustajat Rönni ja Virtanen näkivät näissä joukoissa, en missään vaiheessa ole kokenut. Ne avaimet ovat varmaankin ihan turvallisissa taskuissa.

Turvallisuuspolitiikka ja puolustuspolitiikka kulkevat käsi kädessä. Selonteko on hyvä yhteenveto jatkotyöstöä varten. Turvallisuus tiedostetaan oman maamme vahvuudeksi, ja koko kansa on turvallisuuden edistämisen takana.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on erittäin kattava ja huolellisesti laadittu arvio Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta tilanteesta tällä hetkellä ja tulevaisuudessa. Selonteossa selvitetään perusteellisesti Suomen kansainvälisen toimintaympäristön muutosta ja sen vaikutusta turvallisuuteen ja siten puolustuspolitiikkaan. Selonteossa on ansiokkaasti pystytty laajentamaan turvallisuuden käsitettä nykyisin vaadittavalla tavalla. Selonteossa korostetaan kriisinhallintakykyä, mikä kansainvälisen toimintaympäristön muutoksen ja uhkakuvien monipuolistumisen vuoksi onkin välttämätöntä. Tämä vaatii myös uusien toimintamuotojen omaksumista. Kriisinhallintoa kehitettäessä tulee ottaa huomioon EU:n tavoitteet, Naton rauhankumppanuus sekä pohjoismainen kriisinhallintayhteistyö.

Erittäin kannatettavana tavoitteena voidaan myös pitää sitä, että kaikkien puolustushaarojen erikseen määriteltäviä joukkoja kehitetään siten, että niitä voidaan käyttää myös kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä. Tällä luodaan kyky reagoida hyvin vaativiinkin operaatioihin. Suomelle on tulevaisuudessakin tärkeää säilyttää uskottava kansallinen puolustuskyky, jonka avulla pyritään torjumaan mahdollisia syntyviä turvallisuusuhkia. Suomi säilyttää liittoutumattomuutensa myös jatkossa seuraten kuitenkin Eurooppaan vaikuttavia muutoksia. Uskottavan puolustuskyvyn säilyttäminen vaatii keskittymistä olennaisimpiin toimintoihin. Puolustusvoimien rakennemuutosta joudutaan myös jatkamaan. Rakennemuutos pitäisi viedä läpi huomioimalla myös sen laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Sotilaallinen maanpuolustus perustuu tulevaisuudessakin alueelliseen puolustukseen, jota kehitetään jatkuvasti toimintaympäristön muutos, tarkistetut tehtävät sekä käytettävissä olevat resurssit huomioon ottaen. Esikuntien tehtävät ja roolijaot tullaan selonteon mukaan tarkastamaan. Tässä uudelleenarvioinnissa tulee huomioida erityisesti maanpuolustuksen kannalta olennaiset seikat eikä nähdä tehtäviä päätöksiä aluepoliittisina linjauksina.

Sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen on olennaista varmistaa tulevaisuudessakin. Maamme kriisivalmius edellyttää kansalliseen ja kansainväliseen huoltovarmuuteen liittyviä sopimuksia. Huoltovarmuuden turvaamisen kannalta on tärkeää, että kotimaassa ja kotimaisessa tuotannossa säilytetään tarvittava tietotaito. Tarvittavan osaamisen säilyttäminen ja myös kehittäminen vaativat riittävää panostusta. Kotimainen osaaminen on esimerkiksi tekstiilipuolella tältä osin jo menetetty, ja jatkossa vastaavan suuntainen kehitys on estettävä.

Selonteossa huoltovarmuuden turvaamista käsittelevässä kappaleessa ei puututa millään tavalla siihen, että Puolustusvoimat on lisännyt huomattavasti ostopalveluiden käyttöä. Esimerkiksi Mikkelin varuskunta hankki kumppanuushankkeen myötä polttoaineensa yksityisiltä huoltoasemilta. Tällainen järjestely ei ainakaan edellä mainitussa tapauksessa ole lisännyt säästöjä, vaan päinvastoin tullut kalliimmaksi.

Arvoisa puhemies! Savon Prikaatin säilyttäminen tulevaisuudessakin tulisi varmistaa. Maanpuolustuksen alueellisen tasapainon säilyttämisen kannalta Savon Prikaatin olemassaolo on hyvinkin perusteltua. Lisäksi Prikaatin yhteiskunnalliset vaikutukset Mikkelin kannalta ovat erittäin suuret. Prikaati työllistää huomattavan määrän henkilöitä ja tuo siten alueelle hyvinvointia ja palveluita.

Ikäluokkien pienenemisestä aiheutuva välttämätön koulutuspaikkojen väheneminen pitää toteuttaa maltillisesti ja portaittain. Maavoimien esikunnan sijoittumista Mikkeliin ei pidä nähdä vaihtoehtona Savon Prikaatin säilyttämiselle, vaan kumpaakin tapausta tulee arvioida itsenäisesti.

Arvoisa puhemies! Vaikka sotilassoittokunnista ei puhuta mitään selonteossa, kuitenkin esitän, että Savon Sotilassoittokuntaa ei tule tulevaisuudessa yhdistää toisiin soittokuntiin. Savon Sotilassoittokunnan säilyttämistä puoltaa Savon Prikaatin ja Maavoimien esikunnan sijainti Mikkelissä. Soittokunnalla on lisäksi pitkät perinteet alueella, ja soittokunnalla on oma vakiintunut asema Mikkelin kulttuurielämässä.

Maavoimien esikunnan sijoittuminen Mikkeliin vuonna 2008 on erittäin myönteisenä nähtävä seikka. Ratkaisussa on huomioitu nimenomaan maanpuolustuskyvyn kannalta olennaiset seikat. Ministeri Kääriäistä on syytä kiittää tästä työstä Mikkelin hyväksi.

Arvoisa puhemies! Jos Savon Prikaati lakkautetaan, niin työpaikkojen nettovaikutus Mikkeliin on vain 60—80 työpaikkaa plusmerkkinen Maavoimien sijoittumisen kautta.

Jätän jalkaväkimiina-asian vähemmälle huomiolle, vaikka asiakokonaisuuteen liittyvänä miinat ovat merkittävä asia tässä selonteossa. Kansallisten sopimuksien noudattaminen on tärkeää ja merkittävää Suomen virallisen kuvan vuoksi. Saamani tiedon mukaan sotatilassa jokainen miina merkitään karttaan ja kriisin päättyessä kartat luovutetaan muun muassa esimerkiksi vastapuolelle miinojen purkamisen suorittamiseksi.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies ynnä muut iltavirkut! Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on tämän valtioneuvoston selonteon käsittelyn yhteydessä pidetty jo monta perusteellista puheenvuoroa. En siis aio enempää kaivella täällä jo moneen kertaan käsiteltyjä kantoja, vaan keskityn ainoastaan yhteen tämän selonteon melko erikoiseen puutteeseen.

Suomi tituleeraa itseään kernaasti maailman johtavaksi tietoyhteiskunnaksi, mutta ainakin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan näkökulmasta Suomi näyttää pudonneen pahasti kehityksen kelkasta. Tietojärjestelmiin kohdistuvista turvallisuusuhista ainoastaan tietoverkkorikollisuudelle uhrataan selonteossa muutama rivi. Siinä kaikki. Selonteon laatijoilta näyttää täydellisesti unohtuneen, että tietojärjestelmät ovat nykymaailmassa paitsi kohteita myös aseita: kohteita, jotka on suojattava, aseita, joita vastaan on puolustauduttava. Esimerkiksi Yhdysvallat perusti jo viime vuosikymmenellä erityisen nettisodankäynnin keskuksen, ja sittemmin Yhdysvaltain puolustusvoimien Internet-joukot on organisoitu omaksi aselajikseen maa-, ilma- ja merivoimien rinnalla. Cia:n edellinen johtaja George Tenet ilmoitti jo vuonna 1998 Cia:n kehittäneen tietokoneohjelmia, joiden ainoana tarkoituksena on muiden maiden infrastruktuurin vahingoittaminen. Yhdysvaltain viranomaiset ovat lisäksi arvioineet, että yli sadalla maalla on kehitteillä vastaavia tietoasejärjestelmiä. Mahtaako Suomi kuulua tähän yli sadan maan joukkoon?

Yhdysvaltain viranomaiset myös harjoittelevat säännöllisesti tätä niin sanottua kybersotaa. Harjoituksissa vihamieliset yksiköt pyrkivät lamauttamaan tai ottamaan haltuunsa kriittisiä tietojärjestelmiä. Jatkuvan harjoittelun tarve kävi ilmi ensimmäisessä ennalta ilmoittamattomassa harjoituksessa, hyökkäyksessä, jota kaikki vastuulliset viranomaiset eivät moneen päivään edes huomanneet. Siinä ajassa harjoitukseen osallistuneet hyökkääjät olivat muun muassa saaneet hallintaansa 36 Yhdysvaltain puolustusviranomaisten tietoverkkoa sekä esimerkiksi merellä olleen laivaston risteilijän tietokoneet. He olisivat myös halutessaan pystyneet katkaisemaan sähköt suuresta osasta Yhdysvaltoja sekä sulkemaan useiden suurkaupunkien hätäpuhelinkeskukset. Fbi ja Pentagon pystyivät yhteistyössä paikantamaan ja eliminoimaan vain yhden harjoitukseen osallistuneista hyökkäävistä krakkeritiimeistä.

Uhkakuva on pelottava, sillä tällainen isku ei vaadi suuria summia eikä joukkoja, vain osaamista. Se onnistuu niin kansallisvaltioilta kuin terroristeiltakin. Esimerkiksi Taiwanissa ja Koreassa on viime kuukausina raportoitu poikkeuksellisen ammattitaitoisesti ja määrätietoisesti toteutetuista iskuista eri viranomaisten, myös kansallisten parlamenttien, tietojärjestelmiin. Hyökkääjät eivät mitä ilmeisemmin olleet mitään harrastelijoita vaan palkkaa työstään saavia sotilasammattilaisia. Kuinkahan suojassa meidän eduskuntamme tietojärjestelmät muuten mahtavatkaan olla?

Pelkkää verkkoiskua todennäköisemmän uhkakuvan muodostavat kuitenkin uusia ja perinteisiä menetelmiä yhdistävät niin sanotut hybridi-iskut. Esimerkiksi terrori-iskun tuhovaikutusta voidaan tehostaa lamauttamalla pelastusviranomaisten tietojärjestelmät juuri iskun ajaksi. Yhdysvaltain itärannikon viime vuonna syksyllä pimentänyt sähkökatko oli erityisen massiivinen siitä syystä, että samaan aikaan Internetissä riehunut blaster-mato oli lamaannuttanut sähköverkon seurannan ja yhteydenpitoon käytetyt tietokoneet. Tieto katkoksesta ja sen rajaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä ei päässyt ajoissa perille, ja katkos vain levisi. Spekulaatioista huolimatta kyse oli ilmeisesti sattumasta, mutta jokainen itseään kunnioittava terroristi pani tapauksen varmasti merkille. Ensi kerralla kyse ei enää välttämättä ole pelkästä sattumasta.

Tietotekniikan kehitys muuttaa radikaalisti myös perinteistä sodankäyntiä. Irakin toista sotaa kutsutaan jo historian ensimmäiseksi digitaaliseksi sodaksi. Hyökkäys Irakiin vaati Yhdysvalloilta paljon vähemmän miehiä, tankkeja ja lentokoneita, mutta paljon enemmän tietokoneita kuin Irakin ensimmäinen sota. Tämä oli mahdollista siksi, että Yhdysvaltain joukoille oli luotu suljettu paikallinen internet, johon jopa huoltorekkojen kuljettajilla oli reaaliaikainen langaton yhteys. Tietokonekeskukset kulkivat aavikolla yksikköjen mukana, ja tietokoneiden teltat pystytettiin aina ensimmäiseksi. Kaikki tämä oli kuitenkin niin uutta sotilaskäytäntöä, että kentällä jouduttiin käyttämään aivan tavallisia tietokoneita, samanlaisia kuin meillä on tuolla työhuoneissa, ei mitään pölyltä, kolhuilta, kuumalta ja pakkaselta suojattuja, sotilaskäyttöön kehitettyjä erikoislaitteita. Yksi Yhdysvaltain joukkojen tärkeimmistä sotilaista olikin tietokoneen imuroija. Jotta verkkopalvelimet pysyivät aavikolla käynnissä, niiden sisuksista jouduttiin imuroimaan hiekkaa 24 tuntia vuorokaudessa. Kaikki liikenevät ilmastointilaitteet oli pakko sijoittaa tietokonetelttoihin. Miehet saivat hikoilla, jotta koneet eivät lakanneet toimimasta suomalaista mökkisaunaa vastaavissa lämpötiloissa, tai kuten eräs atk-upseeri Wired-lehden haastattelussa totesi: "Jos meiltä tässä sodassa loppuvat patterit, me olemme nesteessä."

Arvoisa puhemies! Onneksi tiedän omia teitäni Suomen kriittisten tietojärjestelmien turvallisuuden olevan paremmassa jamassa kuin tämä valtioneuvoston selonteko antaa ymmärtää. Jos tietoni olisivat pelkästään meille kansanedustajille jaetun virallisen tiedon varassa, olisin hyvin huolissani ja myös hyvin vihainen. Se vain ihmetyttää, miksi koko aihe on haluttu aktiivisesti unohtaa tämän valtioneuvoston selonteon ulkopuolelle. Eikö tämän selonteon tarkoituksena olekaan käydä läpi Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisia haasteita ja esittää hallituksen ratkaisut näihin haasteisiin?

Tietojärjestelmien turvallisuuden ja sotilaallisen käytön osalta tämä analyysi ja synteesi joka tapauksessa puuttuvat kokonaan. Syytä en tiedä. Ei kai kukaan kuvittele, ettei tämä kysymys olisi Suomen turvallisuudelle ja puolustukselle todellinen haaste etenkin tulevaisuudessa. Toivon joka tapauksessa hartaasti, ettei tässä ole kyse siitä, että hallituksen ja puolustusministeriön maailma ja uhkakuvat olisivat edelleen 1980-luvulla.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! On ollut mieluisaa perehtyä hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon. Selonteko on hyvin ja perusteellisesti valmisteltu. Valmistelu on tehty hyvässä yhteistyössä eduskunnan kanssa. On tärkeää, että selonteon kautta ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaukset on tuotu eduskunnan käsiteltäväksi, niin kuin selonteon osalta aina onkin tehtävä. Näin on mahdollista saada niiden taakse mahdollisimman laaja poliittinen yksimielisyys. Merkittävää on myös se, että Puolustusvoimat on yhtenäisenä tämän selonteon takana.

Selonteko on laadittu pitkäjänteisesti, kiihkottomasti ja realistisesti. Jo selontekona se luo turvallisuutta ja uskottavuutta. Siinä on varsin hyvin otettu huomioon toimintaympäristön voimakas ja nopea muutos. Erilaiset uudet uhat ja niiden aiheet on otettu huomioon kohtuullisen kattavasti. Selonteossa näkyy selkeä tavoitteellisuus ja määrätietoinen ote asioiden ja tilanteiden hallintaan.

On myös turvallista todeta, että huolimatta voimakkaasta toimintaympäristön muutoksesta tietyt peruspilarit ovat pysyneet paikoillaan. Selonteossa todetaan: "Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen toimintalinja tähtää maan itsenäisyyden ja demokraattisten perusarvojen turvaamiseen sekä kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Suomen toimintalinja perustuu uskottavaan kansalliseen puolustukseen, yhteiskunnan toimivuuteen ja johdonmukaiseen ulkopolitiikkaan sekä vahvaan kansainväliseen asemaan ja aktiiviseen toimintaan Euroopan unionin jäsenenä."

Herra puhemies! Yksi uskottavan kansallisen puolustuksen kulmakiviä on yleinen asevelvollisuus ja alueellinen puolustus. Suomi poikkeaa nyt ja erityisesti tulevaisuudessa monista maista tässä suhteessa.

Puhuminen juuri nyt yleisestä asevelvollisuudesta on päivänkohtaista, koska kunnissa ovat näinä päivinä meneillään asevelvollisten kutsunnat. Yleinen asevelvollisuus on nykyisin vahvasti suomalainen ratkaisu. Suomen itsenäisyyden aikana se on osoittanut toimivuutensa. Yleinen asevelvollisuus sitouttaa maanpuolustukseen koko yhteiskunnan ja jakaa maanpuolustusvelvoitteen kohtuullisen tasapuolisesti kaikille yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Se on myös hyvin kustannustehokas koko maan kattava järjestelmä. Yleisen asevelvollisuuden avulla saadaan merkittävää eri alojen asiantuntemusta reserviläisten myötä maanpuolustuksen hyväksi. Yleinen asevelvollisuus ja maanpuolustustahto liittyvät vahvasti toisiinsa. Eivät palkka-armeija ja toisaalta asevelvollisuusarmeija, johon on sitoutunut koko yhteiskunta, ole puolustustahdoltaan samanvertaisia.

Yleinen asevelvollisuus vahvistaa myös vapaaehtoista maanpuolustustyötä, jolla tässä selonteossa on merkittävä rooli. Kansalaisten halukkuus maanpuolustustyöhön on tärkeä voimavara, joka edistää kansalaisten arjen turvallisuutta, varautumista uusiin uhkiin ja sotilaallista puolustusvalmiutta. Jo nyt on saatu erittäin hyviä kokemuksia vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä paikallisella ja alueellisella tasolla. Muun muassa onnettomuustilanteissa, tulvavahinkojen torjumisessa ja metsäpaloissa vapaaehtoisen maanpuolustusväen ja -organisaation apu on ollut merkittävä. Näin on esimerkiksi omalla kotiseudullani. On perusteltua, että sotilaallista maanpuolustusta tukeva vapaaehtoinen maanpuolustus organisoidaan uudelleen sillä tavalla, että se voi tukea viranomaisten toimintaa kaikilla tasoilla, ja että tässä tarkoituksessa muodostetaan maankuntajoukkoja, jotka kuuluvat Puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin.

Asevelvollisuus on tietysti asevelvolliselle velvollisuus, mutta se on myös oikeus ja voi sanoa jopa: etuoikeus. Asevelvollisuudesta on usein myös mainittavaa hyötyä varsinaisen asevelvollisuusajan jälkeen siviilitehtävissä. Panin merkille puolustusministerin puheenvuorossa yhden tulevaisuuteen liittyvän asian, kun hän mainitsi, että asevelvollisen taloudelliseen asemaan tullaan tulevaisuudessa kiinnittämään huomiota.

Herra puhemies! Tärkeä ja ajankohtainen asiakokonaisuus, joka on vahvasti esillä selonteossa, mutta josta tänä iltana on puhuttu aika vähän, on sisäinen turvallisuus. Se kulkee monilta osin tiiviissä yhteydessä ulkoisen turvallisuuden kanssa. Sisäisen turvallisuuden osalta toimintaympäristö on myös nopeasti muuttunut. Eduskunnan hallintovaliokunta, johon itsekin kuulun, paneutuu näiltä osin tähän selontekoon. Todettakoon, että hallitus on muutama päivä sitten hyväksynyt laaja-alaisen sisäisen turvallisuuden ohjelman.

Herra puhemies! Turvallisuuteen on tullut entistä laajempi näkökulma.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Tölli sanoi, turvallisuuteen on tullut tässä maassa laajempi näkökulma mainitun sisäministeriön tekemän selvityksen pohjalta. Me tarvitsemme turvallisuutta, siitähän on tämän päivän keskustelussa juuri kysymys. Jotta ei tule väärää käsitystä, niin sanon, että tämä selonteko, jota käsittelemme, on pääpiirteissään varsin hyvä, oikeaan osunut. Yleinen asevelvollisuus, se on substanssien substanssi, koko maan puolustaminen, se on suomalaisen identiteetin peruskysymys, ja alueellinen puolustus tähän liittyen. Nämä ovat perusasioita, muun muassa nämä.

Kiitän ed. Kasvia siitä, että hän toi aivan uuden näkökulman tähän keskusteluun, juuri tämän digitaalisen ajan näkökulman. Itse haluan luottaa siihen, että meidän Puolustusvoimissamme myös nämä näkökulmat on haluttu ottaa vakavastikin huomioon. Tähän haluan luottaa ja toivon, että meillä elektronisen sodankäynnin vastuunkantajat tämän kysymyksen ajan vaatimusten mukaan hallitsevat.

En malta olla vielä palaamatta aiemman puheenvuoroni asiaan lähtien siitä periaatteesta, että ketju on niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Maanpuolustus on eri aselajien kokonaisuus, ketju, ja jos siellä yksi lenkki pettää, vaikkapa säähavainnot, niin silloin tuo ketju ei toimi. Olen saanut käydä eri aselajeissa, eri joukko-osastoissa, erilaisilla varikoilla jne. ja aina olen huomannut, että jokaisella paikalla vallitsee terve aselaji- ja joukko-osastohenki ja ylpeys. Se oli myös sääasemalla, ja todettiin, mitenkä tuhoisasti voi kokonaisuuteen vaikuttaa, jos vaikkapa säästä tehdään väärät havainnot.

Eli korostan sitä, että silloin kun on aseellisesta maanpuolustuksesta kysymys ja siihen liittyen kaikesta muustakin — henkisestä maanpuolustuksesta, kokonaispuolustuksesta — niin se on täsmälleen niin vahva kuin heikoin lenkki. Se, missä me nyt yhden lenkin pahasti vaurioitamme, ellemme suorastaan katkaise, liittyy juuri tähän jalkaväkimiinakysymykseen, jossa eduskunnan toivoisi vielä harkitsevan vakavasti, onko meillä siihen aihetta ja onko meillä siihen varaa.

Ymmärrän hyvin ne humanitääriset ajatukset, joita syntyy silloin, kun nähdään miinan silpomia raajoja tai raajojen puuttumista, mutta ne eivät ole suomalaisten miinojen aiheuttamia. Ne ovat täysin toisenlaisen miinakäytännön aiheuttamia niillä kentillä, joille suomalaiset vievät maailman parasta miinojenraivaamisosaamista ja maailman parasta miinojenraivaamisvälineistöä ja joilla suomalaiset voivat kouluttaa myös paikallisia ihmisiä raivaamaan miinoja.

Jos Suomi haluaisi tässä maailmassa profiloitua humanitäärisessä työssä, minä toivon, että kaikki ne voimavarat, joita ollaan panostamassa Ottawan sopimuksen suuntaan, kohdennettaisiinkin ei Ottawan sopimukseen ja sen kalliiseen hintaan vaan siihen työhön, jolla voitaisiin raivata maailmassa, ei Suomessa vaan muualla maailmassa, vastuuttomasti levitettyjä miinoja ja ehkäistä niitä onnettomia tapahtumia, joita nuo miinat voivat vuosikymmeniä, ehkä vuosisadankin, maastossa aiheuttaa. Juuri suomalaisella pioneeritaidolla on kehitetty tehokkaita välineitä, ja näille välineille toden totta on maailmassa enemmän kuin paljon käyttöä kaikella tapaa, aina miinakoirista lähtien.

Toivonkin, että Suomi tunnettaisiin miinanraivauksen kärkimaana entistä enemmän. Sillä voisimme hyödyttää, mutta jos me teemme Ottawan sopimuksen, sillä me emme hyödytä ketään emmekä mitään. Yhtään miinaa ei maailmasta poistu, johon ihminen voisi tallata. Mutta meidän tulisi panostaa sinne, missä miinoja on paljon, missä pellot ovat viljelemättä, kun ei uskalleta pelloille mennä jne. Näistä, vaikka Kosovosta tai Bosniasta, olen itsekin saanut olla seurauksia näkemässä.

Toivon, että todella eduskunnassa harkitaan vielä, onko meillä aihetta ja onko meillä varaa mennä kirjoittamaan Ottawan sopimusta alle, sopimusta, jonka valvonta on hyvin heppoista, jonka sanktiointi, jos tuota sopimusta ei noudateta, on samalla tavalla heppoista. Mutta me tiedämme, että meidän miinamme ovat lukkojen takana. Ne eivät ole rauhan aikana kenellekään vaaraksi, ja niin kuin monet ovat täällä todenneet, ne ovat kriisitilanteessa turva siviiliväestölle, että hyökkääjä ei pääse yllättämään niiltäkään kohdilta, joissa meidän joukkomme ovat vajavaiset tai puuttuisivat kokonaan.

Tämän vuoksi näkisin tuon hyvin tarpeelliseksi vielä ihan avoimesti järjen pohjalta tarkastella tuota kysymystä, samoin kuin myöskin kysymystä, onko meillä syytä käyttää ne rahat, jotka on suunniteltu, miinoja korvaaviin järjestelmiin; sen sijaan tarvittaisiin rahaa jonnekin muuallekin. Pelkään, että miinoja korvaavat järjestelmät ainakin aluksi ja myös jatkossa tulisivat hyvin paljolti olemaan ulkomaista tuotantoa ja näin ollen saattaisi olla, että kriisin tai sodan aikana niiden saanti siihen tarpeeseen, mihin niitä tarvittaisiin, voisi olla vaikeaa.

Aivan kuten ed. Kasvi täällä toi esille, jos menemme digitekniikassa ja tietotekniikassa kovin monimutkaisiin laitteisiin, ne ovat myös herkkiä ja haavoittuvia. Korvaavat järjestelmät, vaikka nyt eivät olisikaan niin huippuhienoa digitekniikkaa, myöskin olisivat mahdollisesti sellaisia. Sitä vastoin perinteinen, puhtaasti puolustuksellinen, kirvestä ja puukkoakin vaarattomampi jalkaväkimiina normaalissa olossaan olisi niin idioottimaisen varma, että se sekä hälyttäisi että toimisi ja toimisi vain puhtaasti puolustuksellisena. Kirveellä ja puukollahan pystytään hyökkäämään, valitettavasti, rauhankin aikana.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että tämä yksi epäkohta, mikä liittyy jalkaväkimiinoihin, voitaisiin käsitellä ilman puoluepoliittisia ja ilman hallitus—oppositio-intohimoja puhtaan järjen ja kansantalouden näkökulmasta.