Petri Neittaanmäki /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Huumausaineiden kokeilu ja käyttö on lisääntynyt ja yleistynyt maassamme räjähdysmäisesti. Käyttö on levinnyt myös pieniin maaseutukuntiin, niin meillä Keski-Suomessakin, josta itse olen edustajana. Aineiden ensikokeilijoita ovat valitettavan usein niin sanotut tavalliset nuoret. Poliisi kohtaa työssään yhä useammin jopa alle kymmenvuotiaita huumekoukussa olevia lapsia.

Lapsilla ja nuorilla ei ole useinkaan realistista käsitystä siitä, mihin vakava huumeriippuvuus voi johtaa. Hyvin järjestetylläkään valistustoiminnalla ja ennalta ehkäisevällä työllä ei voida aina estää nuorten ajautumista huumekierteeseen. Kun huumeiden käyttö on jatkunut pitkään, ei nuorella itsellään eikä edes hänen perheellään ole mahdollisuuksia tämän kierteen katkaisemiseen.

Huumeiden käyttö ei ole yksityisasia. Se käynnistää aina käytön vaikutuspiiriin joutuvien ihmisten, perheen, läheisten ja koko yhteiskunnan kannalta moniulotteisia prosesseja. Varkaudet, ryöstöt ja asuntomurrot ovat tyypillisiä rikoksia, joihin huumeiden käyttäjät syyllistyvät. Erityisesti näistä syistä huumeriippuvaisten nuorten vierotushoito kuuluu yhteiskunnan järjestettäväksi. Hoito on aina selvästi kannattavampaa kuin hoitamatta jättäminen niin yksilön itsensä kuin yhteiskunnankin kannalta.

Nykyisin huumeriippuvaisen hoidon lähtökohtana on kuitenkin vapaaehtoisuus. Huumekierteeseen ajautuneet nuoret tulevat hoitoon yleisimmin vanhempiensa ohjaamina. Vanhemmilta loppuvat kuitenkin keinot ongelman hoitamiseen lapsen tullessa täysi-ikäiseksi, koska 18 vuotta täyttäneiden huumeriippuvaisten nuorten pakkohoito ei ole muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta mahdollista.

Vapautuessaan pakkohoidosta 18 vuotta täyttänyt huumeista riippuvainen nuori ajautuu hyvin usein uudelleen huumekierteeseen ja sen myötä yleensä myös rikoskierteeseen. Toivomus nuorten pakkohoidon jatkamisesta vähintään 20-vuotiaaksi asti tulee erityisesti huumenuorten vanhemmilta ja lastensuojelutyöntekijöiltä. He kohtaavat tämän ongelman omassa arjessaan. He näkevät hoidon tarpeen, mutta heillä ei ole, niin kuin jo totesin, riittäviä keinoja eikä lainsäädännöllistä pohjaa puuttua tähän vakavaan ongelmaan ajoissa.

Vaikea-asteinen huumeriippuvuus on vakava sairaus, johon liittyy huomattavia psyykkisiä ja sosiaalisia seurauksia. Sen hoito vaatii pitkäjänteistä työtä. Päihdehuoltolakia (41/1986) onkin muutettava lakialoitteessa esittämälläni tavalla siten, että vaikea-asteinen ja pitkäaikainen päihderiippuvuus on aina riittävä peruste alle 20-vuotiaiden huumeriippuvaisten nuorten pakkohoitoon määräämiseen. Mitä aikaisemmin hoito aloitetaan, sitä realistisempaa on asettaa hoidon yhdeksi tavoitteeksi huumeettomuus ja terve elämä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Lakialoite 70/2001 vp., laki päihdehuoltolain 10 §:n muuttamisesta, on hyvin kannatettava. Osaltaan tämä aihepiiri liittyy äsken käsiteltyynkin aiheeseen, jossa oli kyse lasten ja nuorten turvallisesta varttumisesta elämässä eteenpäin. Nyt aloitteessa on kysymys asiasta, jossa nuori ihminen on jo joutunut ongelmiin, tässä tapauksessa huumeiden kanssa tekemisiin ja huumeriippuvuuteen. Tuossa iässä, mitä lakialoite käsittelee, voisi vielä ajatella olevan toivoa, jos yhteiskunnalla on riittävät, tukevat ja huumevapaaseen elämään kannustavat ja velvoittavat toimenpiteet.

Oppivelvollisuuskoulu on jo takanapäin 18 vuotta täyttäneillä. Koulu ei enää voi saada kontrolloivaa otetta. Jos on johonkin ammatilliseen kouluun tai lukioon tai muuhun kouluun mennyt, helposti koulustakaan ei tule tukea, koska huumeen takia saattaa koulunkäyntikin katketa. Näin ollen ongelmat vain entisestään pahenevat. Olisi todella aihetta siihen, että vanhempien ja kasvattajien tueksi myös lainsäädäntö tarjoaisi välineitä, joilla voitaisiin auttaa pääsemään irti huumeongelmista.

Ennen vanhaan oli niin, että sotaväki korjasi puutteet ja ongelmat, joita siviilissä oli tullut. Sotaväessä voi edelleen käydä rippikoulun, sotaväessä voi hoitaa monia asioita fyysisesti, niin että tulee terveeksi, ja sairauksia voidaan hoitaa ja parantaakin sotaväessä tiettyyn rajaan saakka, elleivät ne ole sellaisia, että ovat estäneet sotaväkeen pääsyn. Nyt vain valitettavasti on niin, että on jo merkittävä osa kutsunnan alaisia nuoria ihmisiä, jotka ovat sotaväkeen kelpaamattomia huumeongelman takia. Edelleen, jos vielä olisi kutsunnat läpäissyt, on saattanut huumeongelma tulla, kun joukko-osastoon on tultu suorittamaan asevelvollisuutta, ja eräissä joukko-osastoissa on merkittäväkin määrä niitä asevelvollisia, jotka joudutaan joko määräajaksi tai lopullisesti vapauttamaan sotaväestä. Näin ollen sitäkään kasvattavaa ja tervehdyttävää ja yhteiskuntakelpoisuuteen tähtäävää tekijää, jollainen sotaväki voisi nuorelle aikuistuvalle olla, tässä tapauksessa muodollisesti jo täysi-ikäiselle, ei ole. Toisin sanoen yhteiskunnan on luotava niitä lakeja, joilla autetaan nuoria terveeseen elämään.

Arvoisa rouva puhemies! Toivon, että tämä lakialoite, jonka ed. Petri Neittaanmäki on ansiokkaasti tehnyt, johtaisi lainsäädäntöön.

Jouni Lehtimäki /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että tänä iltana käsitellään aloitteita, jotka ovat hyvin ajankohtaisia ja hyvin tärkeitä. Ed. Neittaanmäen aloite kuuluu myöskin siihen joukkoon. Haluan kuitenkin todeta sen, että ehkä tänä päivänä suurin ongelma ei ole se, missä tai miten huumeiden käyttäjää hoidetaan, vaan kyse on siitä, millä tavalla huumeiden käyttäjät saadaan tietoisuuteen ja hoitoon.

Mielestäni kyse on siitä, millä tavalla me kykenemme määrittelemään huumetestit, koska niitä saa suorittaa ja kuka niitä saa suorittaa. Vaikka ed. Neittaanmäki on puuttunut yhteen ongelmaan, tärkeämpää minusta olisi, että nyt lähtisimme miettimään säädöspohjaa huumetestaukselle, onko se koulussa, sotaväessä, armeijassa, työpaikalla. Tuntuu siltä, että tässä asiassa yksilön oikeudet joskus menevät huumetestauksen tärkeyden edelle.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Neittaanmäen aloite on minustakin hyvin kannatettava. Huumausaineiden käyttäjien hoito on eräs suomalaisen yhteiskunnan suurimpia haasteita tällä hetkellä. Nuorten pakkohoitoa on perätty pitkään. Sitä peräänkuulutti edellinen eduskunta, jolle jätettiin muistaakseni yli 120 000 kansalaisen allekirjoittama adressi, jossa eräät vanhemmat ja muut, jotka olivat nähneet lasten tuhoavan elämänsä, pyysivät eduskuntaa ryhtymään toimenpiteisiin pakkohoidon aikaansaamiseksi. Mitään ei tapahtunut. Olemme useaan otteeseen tiedustelleet sosiaali- ja terveysministeriltä, aikooko ministeriö järjestää pakkohoidon, mutta ministeri on minullekin vastannut, että kun ei ole riittävästi hoitopaikkoja niillekään, jotka haluavat vapaaehtoiseen hoitoon, miksi pakkohoidosta vielä puhumaan.

Minusta nämä eivät sulje toinen toisiaan pois vaan niitä on kehitettävä rinnan. Siitä huolimatta, että meidän asiantuntijamme vastaavat, että ei ole olemassa yksiselitteisiä ja päteviä hoitokeinoja, me kuitenkin tiedämme, että hoitokeinoja on, emmekä me minkään muunkaan sairausryhmän kohdalla totea, että kun meillä ei ole lopullista ratkaisua, emme tee mitään.

Toivon, että ed. Neittaanmäki, joka on nuori henkilö, toistaa tätä aloitetta niin kauan, että se vihdoin ja viimein menee läpi. Me, jotka jo olemme harmaahapsisia, saatamme mennä haudan lepoon ennen kuin näemme tämän toteutuvan.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kokkonen oikeastaan vei tietyllä tavalla sanat suustani. Itse olen myöskin tämän lakialoitteen kannattaja, ja mielestäni yli 18-vuotiaiden pakkohoitomahdollisuus pitäisi saada aikaan. Moni itsekin huumeita käyttävä henkilö, joka on pidempään käyttänyt, on sitä mieltä, että hänet olisi pitänyt aikaisemmassa vaiheessa ohjata jo pakkohoitojärjestelmän piiriin. Tätähän todellakin julkisuudessa syyttäkin kritisoidaan sen takia, että meillä ei ole tällä hetkellä hoitopaikkoja hoitamaan edes niitä ongelmallisia, jotka nyt haluaisivat hoitoon. Mutta se ei todellakaan ole mielestäni syy eikä este tämän lakialoitteen eteenpäinviemiseksi.

Lämpimästi kannatan ed. Neittaanmäen aloitteen eteenpäinviemistä. Asia, johon itse kiinnitin huomiota, ja sitä edustajalta jo kyselin, oli se, mistä olette saanut tämän 20 vuotta ikärajaksi. Itse olisin ollut lämpimästi kannattamassa 21:tä vuotta, koska onhan se vanha täysi-ikäisyyden raja myöskin meillä ollut. Mutta kaiken kaikkiaan aloite on hyvä, eteenpäinvietävä, ja itse kannatan sitä lämpimästi.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Aloite on tärkeä ja samoin ed. Lehtimäen puheenvuorossaan esille tuoma testauksen mahdollistava näkökulma. Minulla ei ole nyt käsissäni päihdehuoltolakia, josta olisin voinut tarkistaa 10 §:n kaksi siinä nyt olevaa momenttia. Sen takia nyt lisättäväksi esitetty 3 momentti on ainakin minulle vähän vaikeaselkoinen, kun se on muotoiltu niin, että vaikea-asteisesta huumeriippuvuudesta kärsivän nuoren hoitoa voidaan jatkaa siihen saakka, jolloin hän täyttää 20 vuotta.

Tarkoittaako tämä nyt sitä, että ennen 18 ikävuoden täyttymistä aloitettu hoitojakso voidaan viedä loppuun, vai tarkoittaako tämä sitä, että hoito voisi alkaa myöskin sen jälkeen, kun henkilö on täyttänyt 18 vuotta? Varmaan aloitteen tekijä, kun hän käyttää seuraavan puheenvuoron, voi vastata tähän.

Petri  Neittaanmäki  /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan ensinnäkin kiittää edustajatovereita siitä tuesta, joka keskustelussa on tälle aloitteelle osoitettu.

Ensiksi vastaisin ed. Raville, että ajatus oli se, että jos uusi 3 momentti lisätään päihdehuoltolain 10 §:ään, nimenomaan voitaisiin 18 vuotta täyttäneellekin vielä käynnistää tällainen hoito, mikäli siihen tarvetta on.

Ed. Tiuralle siitä, miksi tähän olin laittanut hoidon 20 vuoteen asti enkä 21 vuoteen: Toki se olisi voinut sekin olla. Siinä vain oli ajatus, että voitaisiin pidempään, kuin nykyinen laki sallii, sitä jatkaa, ja toki se voi 21:kin vuotta olla.

Ed. Kokkoselle: Todella lupaan tehdä töitä tämän aloitteen läpiviemiseksi ja toivon, että tämä aloite jossakin vaiheessa näkisi lain muodon.

Vielä ed. Lehtimäelle: Kannatan myös huumetestejä, ja mielestäni todella tulee päättäväisesti pohtia keinoja, jotta testauksia voitaisiin alkaa tehdä, ja yhteisesti huumeongelmaan todella tarttua ja huomataan vakavuudella kaikki ne ongelmat, jotka tähän aihepiiriin yhteiskunnassa liittyvät.