Antti Kalliomäki /sd:

Puhemies! Vuosi sitten tieto New Yorkiin ja Washingtoniin tehdyistä traagisista terrori-iskuista tuli eduskunnalle käsitellessämme talousarvioesitystä. Useimmilla meistä ensimmäiset ajatukset olivat epäuskoa ja epävarmuutta — pelkoakin.

Ensituntemuksista ainakin epävarmuus on yhä jäljellä. Emme todellakaan ole tarpeeksi viisaita tai kaiken kokeneita tietääksemme, mihin kaikkeen maailmantilanteen kehitys voi johtaa.

Hyökkäyksen kohteeksi joutunut USA julisti välittömästi sodan terrorismia vastaan. Sen poliittinen johto on päättänyt toimia kaikin käytettävissään olevin keinoin estääkseen uusien iskujen toteutumisen. Terrorismin vastaisessa taistelussa Amerikka on saanut sekä suoraan että YK:n kautta kansainvälisen yhteisön tuen ja yhteistyötahdon. Terrorismia tukeneen hallinnon kaataminen Afganistanissa sekä sen jälkeiset rauhanturvaamistoimet ja maan auttaminen kohti demokraattista kehitystä ovat tästä konkreettisina esimerkkeinä.

Afganistanin tilanne ei kuitenkaan ole vakiintunut. Vielä selvempää on, että Yhdysvaltain hallinto katsoo julistamansa maailmanlaajuisen sodan terrorismia vastaan olevan vasta alussa. Epävarmuus tulevasta jatkuu, ja sitä lisää tosiasia, että yhteistyöhön ja YK:n mukanaoloon tukeutuva toiminta on kietoutumassa samaan vyyhteen muiden sitäkin vaikeammin hallittavien turvallisuus- ja valtapoliittisten ristiriitojen kanssa.

Suomi on kaukana maailman kriisipesäkkeistä. Se on onni, jota ei monelle menneistä sukupolvistamme suotu. On syytä olla ylpeä siitä, että emme ole käyttäneet tilaisuutta eristäytymiseen ja vastuusta vetäytymiseen. Olemme menneet mukaan rauhanturvaoperaatioihin, vaikka niiden vaativuus on kerta toisensa jälkeen kasvanut, eikä tässä salissa ole asetuttu perusratkaisuissa vastakkain. Talousarvioidenkin raamit ovat joustaneet, kun tarvetta on ollut.

Vastuumme ulottuu kuitenkin rauhanturvaamista laajemmalle. Meiltä odotetaan kannanottoja ulko- ja turvallisuuspolitiikasta — kannanottoja, jotka rakentavat koko Euroopan unionin poliittista linjaa. Suomen kansallisen edun mukaista on, että toimimme yhteisen eurooppalaisen linjan muodostamiseksi.

On myös tärkeää, että Eurooppa ja Yhdysvallat yhdessä löytävät vaikeissakin tilanteissa ratkaisut, joissa molempien elintärkeät edut huomioidaan. Valtaosassa Euroopan maita amerikkalaisten kanssa käytävään kriittiseen vuoropuheluun liittyykin selkeä viesti siitä, että EU-maat ja Yhdysvallat eivät missään tapauksessa voi ajautua eri linjoille tärkeimmissä strategisissa ratkaisuissa. EU:n ulkopuolelta samaa linjaa on edustanut Venäjä.

Arvoisa puhemies! Maailmantaloudessa epävarmuus on yhtä lailla määräävä tekijä kuin maailmanpolitiikassakin. On vaikea arvioida, voimmeko vieläkään hengittää helpommin. Silti myönteisiä seikkoja on turha jättää huomiotta. Sekä Amerikan että Euroopan talouksissa on rakenteellisia vahvuuksia, jotka mahdollistavat kasvua tukevan talouspolitiikan: inflaatio on kurissa; valuuttakurssit ovat asettuneet lähemmäksi kestäviä tasoja; Euroopan yritykset kestävät aiempia vuosia paremmin kilpailua.

Puhemies! Käsittelyssä oleva budjettiesitys on Lipposen toisen hallituksen viimeinen. Samalla se kuvastaa näiden vaalikausien talouspoliittista linjaa, joka muodostaa vahvan pohjan lähivuosina edessä olevien haasteiden ratkaisemiseksi.

90-luvun puolivälistä lähtien harjoitetun talouspolitiikan tulokset ovat vakuuttavia. Valtiontalouden tasapaino on saavutettu, ja velkaantuminen on kääntynyt tuntuvaan laskuun. Työttömien osuus työvoimasta on puolittunut 90-luvun huippuarvostaan. On luotu 300 000 uutta työpaikkaa. Inflaatio on vakiintunut alhaiselle tasolle, ja talous on muutoinkin vakautettu palauttamalla pitkäjänteinen tulopoliittinen yhteistyö työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Kahden viimeksi kuluneen hallituskauden aikana noudatetun talouspolitiikan saavutukset muodostavat näin lujan pohjan lähivuosina edessä olevien haasteiden ratkaisemiseksi. Sosialidemokraatit linjasivat kesäkuun puoluekokouksessaan omia tavoitteitaan. Työttömyyden alentaminen on edelleen ykköstavoitteemme. Pitkäaikaistyöttömyys on liian korkealla, ja sen selvä lasku on paras lääke syrjäytymiseen ja köyhyyteen, jotka liian usein saavat kasvupohjansa juuri työttömyydestä.

Aiemmin kuvaamieni talousnäkymien epävarmuus on syytä huomioida myös valtion budjetin jatkovalmistelussa täällä eduskunnassa ja edelleen työmarkkinoilla uusia tuloratkaisuja rakennettaessa. Eduskunnalta edellytetään viisautta noudattaa budjettipäätöksissään hallituksen omassa riihessään rakentamia peruslinjauksia ja samaan aikaan herkkyyttä reagoida tarvittaessa talouskehityksen mahdollisiin työllisyyttä uhkaaviin muutoksiin.

Ei ole vaikea ennakoida, että näissä koitoksissa suomalaisen sopimusyhteiskunnan mallin toimivuus joutuu taas koetukselle. Laman jälkeisen lähes kymmenvuotisen jakson ajan se on toiminut kiitettävästi. Hyvinvoinnin linjaa on luotu kattavilla, kansalaisten ostovoimaa painottavilla tuloratkaisuilla. Kolmikanta on toiminut silloinkin, kun ratkaisuja on jouduttu etsimään liittokohtaisissa neuvotteluasetelmissa. Niissäkin tapauksissa on kyetty kantamaan vastuuta myös kokonaisuudesta.

Suurin tekijä, joka erottaa Suomea pohjoismaisesta hyvinvoinnin perustasta, on työttömyytemme. Tätä välimatkaa olemme tasaisesti kaventaneet. Hyvä tulos tupopöydässä palvelee sekä palkansaajien toimeentuloa ja työllisyyttä että maan talouden vakaata kehitystä.

Vaalikuumeen aiheuttama erottautumisen ja profiloitumisen tarve ei ole peruste lähteä rikkomaan hallituspuolueiden yhteistä rintamaa, joka vaikeista lähtöasetelmista kykeni myös viimeisessä budjettiriihessään tyylikkääseen lopputulokseen. Sanon tämän siksi, että merkkejä irtiotoista on jo ollut liiankin kanssa.

Katson vasemmistoliittoon, jonka johdon näkemykset sopuun päättyneen budjettiriihen jälkeen alta aikayksikön kääntyivät saavutusten arvosteluksi.

Ja katson kokoomukseen. Budjettiriihen perusteltujen työllisyyden lisäpanostusten tultua yhdessä hyväksytyiksi kokoomuksen johto katsoi oikeudekseen vähätellä juuri näiden panostusten — siis aktiivisten työllistämistoimien — merkitystä.

Hallituksella on vielä vaativa työsarka edessään. Sen hoitamisessa ei pitäisi sortua onnettomiin tyylirikkoihin. On asia erikseen, että puolueiden tulee selkeästi ja asiaan kuuluvissa yhteyksissä kyetä kertomaan tulevaa vaalikautta koskevista tavoitteistaan kansalaisille. Opposition osalta tilanne tietenkin poikkeaa hallituspuolueista. Opposition pitäisikin erottautua. Ainakin suurimmalla oppositiopuolueella pitäisi olla kykyä ja tahtoa rakentaa oma varjobudjettinsa vastineeksi hallituksen esittämälle niin, että voisimme käydä tämän talousarviokeskustelun selkeistä asetelmista: hallituksen esitys vastaan opposition vaihtoehto.

Keskustalle olisi jopa etua tästä: hallituspuolueet joutuisivat puolustamaan yhteistä kompromissiesitystään, jota vastaan keskusta voisi hyökätä selkeästi omalla vastineellaan. Tällainen budjettiasetelma olisi suuriarvoista myös kansalaisten kannalta. Vaikeaselkoiseksi puuroksi väitetty budjettikäsittely muuttuisi selkeäksi vaihtoehtojen vertailuksi.

Mutta missä on keskustan vaihtoehtobudjetti? "Kello käy, eikä Hakulista näy", ed. Aho. Todellakin: kello on käynyt jo seitsemän vuotta, eikä varjobudjettia vain näy.

Uuden puheenjohtajan aika ei ole tuonut odotettua ryhtiä keskustan talous- ja budjettipolitiikkaan. Päinvastoin, siinä missä puheenjohtaja Aho edes henkilökohtaisella tasolla vaati tiukkaa talous- ja budjettipolitiikkaa, on hänen seuraajansa ottanut löysin rantein keskittyen yksittäisiin populistisiin esityksiin.

Olkoon siitä esimerkkinä ed. Jäätteenmäen taannoinen lehtikirjoitus, jossa hän etsi vastalääkettä köyhyysongelmaan esittämällä kunnallisverotuksen perusvähennyksen nostamista lähes nelinkertaiseksi. Näin syntyvän veronkevennyksen piti tuoda helpotus ahdingossa oleville. Sehän kuulostaa hienolta. Tosiasiassa esitys tarkoittaisi yli miljardin euron menetystä kuntien verotuloissa ja sen mukaista kylmää kyytiä kuntien kyvylle järjestää julkisia palveluita. Tällaiset budjettilääkkeet tässä tilanteessa olisivat todellisia tyrmäystippoja sekä kuntien että valtion taloudelle.

Ja nyt keskusta — muina miehinä ja naisina — kiikuttaa tänne välikysymyksen, jonka vaatimukset edellyttäisivät juuri päinvastaista kehitystä kuin ed. Jäätteenmäen esitys. Siis lisätuloja kunnille tulonmenetysten sijaan. Tällaisillako eväillä keskustan puheenjohtaja aikoo karauttaa eduskuntavaaleissa Helsingin talouden pelastajaksi?

Edessänne, ed. Jäätteenmäki, on ennennäkemätön kilpalaulanta veronkevennyksistä kokoomuksen kanssa. Toivotan onnea, mutta kokoomusta tuntien lisään, että ehkä olisi onnekkaampaa kuunnella vain sitä lakeuden kutsua. (Naurua)

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä pitää hallituksen budjettiesitystä perusteltuna ja toimivana pohjana, jolle sen sisältöä arvioiva eduskunta voi rakentaa omat päätöksensä.

Vaikka työttömyyden nousu on vielä ollut suhteellisen vähäistä, on heikkenevään kehitykseen varauduttava. Hallituksen esityksessä työttömyyteen puututaan laajalla rintamalla: muun muassa työmarkkinatuen käyttöä aktiivisena työllistämistukena parannetaan. Työvoimavaltaisissa pienyrityksissä tällä on suuri merkitys, koska se parhaimmillaan vapauttaa työnantajan kokonaan sivutulojen maksamisesta jopa kahden vuoden ajan. Aivan tuoreimmat luvut, myös hallituksen antamat, kertovat tänä aamuna työttömyyden kasvu-uhasta. Tähän uhkaan on vastattava sekä tupopöydässä, budjetissa että syksyn lisäbudjetissa.

Eläkkeensaajien korotettu savamaksu saa nyt sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän tavoitteiden mukaisen ratkaisun, kun se alenee palkansaajien maksun tasolle. Näin oikeudenmukaisuus toteutuu. Valtiovarainministerin TJ-tunnelmainen elämöinti ei sitä muuksi muuta. Samalla tavalla vaikuttavat lukuisat muut vaalikauden kuluessa eläkeläisten hyväksi tehdyt toimenpiteet.

Työllisyyden ohella budjetti on edeltäjiensä tavoin palvelu- ja koulutuspainotteinen. Hyvinvointipalveluihin tarkoitettuja määrärahoja sosiaali- ja terveydenhuoltoon lisätään. Käynnistynyttä Kansallista terveydenhuoltoprojektia tuetaan edelleen määrärahan lisäyksin ja sen kehittämishankkeisiin osoitetaan uusia resursseja.

Tulevaisuuden kannalta tärkeä avaus on käynnistyvä aikuiskoulutuksen Nosto-ohjelma. Työttömyyden torjunnan ja tulevaisuuden työvoimatarpeiden vuoksi on välttämätöntä, että aikuisten työmarkkinakelpoisuutta parannetaan. Sama hyvä vaikutus on myös oppisopimuskoulutuksessa olevien enimmäismäärän nostamisella. Kokonaisuutena ammatillisen lisäkoulutuksen ja vapaan sivistystyön panostustarpeet ulottuvat kuitenkin nyt esitettyjen budjettimittojen yli. Sosialidemokraattien mielestä aikuiskoulutus kuuluukin edelleen niiden työllisyyttä korostavien toimien joukkoon, jotka edellyttävät eduskunnan jatkopuntarointia ja ovat myös valtiovallan mahdollista arsenaalia edessä olevissa tuponeuvotteluissa.

Arvoisa puhemies! Lipposen kahden hallituksen aikana on hyvinvointivaltion mallia uudistettu enemmän palvelu- kuin tulonsiirtopainotteiseksi. Se on ollut sekä tiukan talouden että ympärillämme tapahtuvan maailman muutoksen sanelemaa.

Lähivuosien tärkein tehtävä on viedä tätä uudistusta eteenpäin, ei tulonsiirtoja höyläämällä vaan pyrkien parantamaan sekä julkisia palveluita että kansalaisten muuta perusturvaa. Tulonsiirroissa se tarkoittaa ainakin lapsiperheiden aseman parantamista muun muassa lapsilisäjärjestelmää uudistamalla.

Tämän kaltaiset uudistukset sekä suuret kehittämistarpeet erityisesti koulutuksen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kohdalla edellyttävät kuitenkin yhtä asiaa: Työttömyyden nujertaminen on samaan aikaan saatettava loppuun. Vain työttömyyden aiheuttamien jättikustannusten poistuminen luo riittävästi uutta tilaa yhteisten palveluiden kehittämiselle ja kansalaisten perusturvan parantamiselle lasten hoidosta vanhusten palveluihin ulottuen.

Kansallisen terveydenhuoltoprojektin painotukset tulevat — kuten todettu — esiin jo ensi vuoden budjetissa. Tätä tietä meidän pitää jatkaa myös tulevissa budjeteissa, koska kyse on terveydenhuoltojärjestelmämme kestokyvystä ja uskottavuudesta. Verorahoitteisen julkisen terveyspalvelujärjestelmän on taattava kansalaisille yhdenvertaiset terveyspalvelut.

Me kaikki olemme vastaanottaneet huolestuttavia yksittäisiä viestejä julkisen terveydenhuollon ongelmista ja asiakkaiden siirtymisestä pakkotilanteessa yksityiselle sektorille. Nuo viestit ovat vakava varoitus, joka korostaa meneillään olevan terveydenhoitouudistuksen historiallisuutta. Yksityisten palvelumarkkinoiden synnyttämisestä ja kilpailuttamisvimmasta ei saa tulla itsetarkoitusta. Markkinaehtoisia ratkaisuja sovellettaessa on varmistuttava siitä, ettei niillä heikennetä ja vaaranneta kuntien omaa palvelutuotantoa. Kilpailutuksen kautta ja ostopalveluina toteutettavien sosiaali- ja terveyspalvelujen sisällölle ja käytölle on asetettava selkeät kriteerit ja rajat.

Sosialidemokraatit ovat sitoutuneet merkittäviin satsauksiin aluekehityksen määrärahoihin myös ensi vuoden menopäätösten osalta. Maan sisäisen muuttoliikkeen hidastuminen kertoo, että aluepolitiikan uudistus alkaa purra. Seutukuntia vahvistetaan toteuttamalla lakisääteistä seutuyhteistyökokeilua. Seutuhanke parantaa kuntien vapaaehtoisen yhteistyön edellytyksiä. Kunnan säilyminen elinvoimaisena edellyttää uusia toimintatapoja kuten kuntayhteistyötä, kuntaliitoksiakin, yhteistyötä kolmannen sektorin ja yritysten sekä oppilaitosten välillä. Tie menestykseen on avoin ennen kaikkea niille kunnille, jotka toistensa kyräilemisen sijasta pystyvät aitoon seudulliseen yhteistyöhön ja voimavarojen kokoamiseen.

Kainuun hallintokokeilulaki antaa kuntien yhteistoiminnalle uusia mahdollisuuksia. Kokeilun avulla pystytään huolehtimaan laajalla alueella asuvan pienen väestön palveluista, joihin yksittäisellä kunnalla ei riitä voimavaroja. Maakunnan oma tahto korostuu sen voidessa paikallisesti päättää kehittämisvarojen käytöstä.

Arvoisa puhemies! Huomaan, että aika kuluu hyvää vauhtia, joten jätän vähän liian pitkänpuoleiset loppulauseeni tässä sanomatta. Kannustan kuitenkin puhemiestä seuraamaan puhujia ja puheiden pituuksia. Varsinkin seuraavan puhujan kohdalla tämä on hyvin tärkeää. (Naurua)

Mauri   Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä muistan, kun ed. Antti Kalliomäki oli huipulla — seiväshypyssä. (Ed. Kalliomäki: Siitä on kauan aikaa!) Hänellä oli vahva ja voimakas ote, se piti, ja minä ihailin sitä. Kun kuulin hänen äskeisen puheensa, sen otteen kepeyden, ed. Kalliomäki, sen otteen kepeyden, millä te käsittelitte puolueen puheenjohtajaa Anneli Jäätteenmäkeä, ja kun kuulin sen jälkeen, mitä te puhuitte itse asioista, niin valitettavasti nyt ote oli kepeä, ei vain Anneli Jäätteenmäen käsittelyssä vaan myös teidän puheenne sanomassa. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Kohta kahdeksan vuoden ajan on Lipposen hallituksilla ollut eduskunnassa tukenaan poikkeuksellisen suuri enemmistö. Se on tehnyt mitä on tahtonut. Sen voima on riittänyt. Mutta kenen tahto on ollut sinipunan politiikan perusta?

Väitän, että äärivasemmalta äärioikealle — vanhoista kommunisteista kokoomukseen — ulottuvalta hallituskoalitiolta on puuttunut ja puuttuu yhteiset ihanteet ja arvot, suuri yhteinen tehtävä. Sellaisen puuttuminen näkyy politiikan jäljessä, Lipposen hallituksen tilinpäätöksessä: Aineellisesti vahvasti vaurastunut Suomi on taloudellisesti, sosiaalisesti ja alueellisesti eriarvoisempi kuin koskaan ennen. Valtio on Niinistön ja Lipposen vuosien aikana asettunut selvästi vahvemman puolelle. Vaikka monet hallituspuolueiden edustajat ovat kerta toisensa jälkeen olleetkin kentällä loistavia leijonia, tässä salissa heistä on tullut lampaita ja suuri koalitio on ollut kerta toisensa jälkeen yhtä. (Ed. Jaakonsaari: Jopas on kevyttä!)

Hallituksen ei ole tarvinnut kuunnella kansan tyytymättömien ääntä, kun sillä on ollut eduskunnassa vankka enemmistö. Ei siksi ihme, että Stakesin tuoreen tutkimuksen mukaan yhä useammat suomalaiset kokevatkin, ettei poliittinen järjestelmä edusta heitä. Usko vaalien ja äänestämisen merkitykseen on hiipunut.

Näin ei pitänyt Lipposen hallitusten ohjelmajulistusten mukaan käymän. Lipposen ykkönen julistautui työllisyyden ja yhteisvastuun hallitukseksi. Lipposen kakkonen kertoi olevansa oikeudenmukainen ja kannustava, eheän Suomen rakentaja. Aineelliset edellytykset lupaustensa lunastamiseen hallituksilla olisikin ollut.

Maailmantalouden ennätyspitkä kasvu on antanut koko ajan suurta vetoapua. Mittavat satsaukset osaamiseen ja teknologiaan ovat tuottaneet tulosta. Teknobuumi ja euron heikentyminen ovat puhaltaneet lisäpotkua. Kilpailukykykin on hyvä, kiitos osaltaan työmarkkinajärjestöjen ja työmarkkinaratkaisujen.

Ulkoa tulleiden vetoapujen lisäksi osuutensa tapahtuneeseen on ollut myös Lipposen hallituksen omalla politiikalla, oikealla ja väärällä. Vahvojen vahvistaminen, heikoilta ottaminen ja keskittäminen ovat kiihdyttäneet kasvua lyhyellä tähtäyksellä. Sellainen politiikka on lisännyt talouden ja yhteiskunnan haavoittumisen vaaraa pitemmässä juoksussa.

Merkit vajaan parin viimeisen vuoden ajalta osoittavat, että kansainvälisen vetoavun hiipuminen onkin kolahtanut nykypolitiikalla nopeasti ja kipeästi suomalaisten nilkkaan. Pudotus 4—6 prosentin kasvu-uralta viime vuoden noin 0,5 prosenttiin ja tänä vuonna runsaaseen prosenttiin on ollut koko Oecd:n kaikista nopeimpia pudotuksia. Eikä epäilystä liene siitä, keitä sellainen ensiksi kirpaisee. Monet suomaiset kysyvätkin tänään: Onko toteutunut ollut Suomen ja suomalaisten kannalta ainut oikea tie? Onko mahdollisuudet käytetty oikein? Onko hallitusohjelmissa luvattu yhteisvastuu ja oikeudenmukaisuus lisääntynyt, ja onko Suomi tänään entistä eheämpi niin kuin piti?

Myönnän, että julkisia menoja on pitänyt jonkin verran leikata. Mutta minkä opin mukaan, edustajat Puisto, Stenius-Kaukonen ja monet muut, on ollut oikein se, että miljardien veronkevennykset on suunnattu, teidän ja muiden hallitusryhmien edustajien tuella, kaikista suurituloisimmille? Ja miten te samalla olette leikanneet valtavan paljon tavallisten lapsiperheiden ja muiden pienituloisimpien jokapäiväisestä toimeentulosta ja heidän tarvitsemistaan julkisista palveluista. Jos kulutuskysyntää, ed. Puisto, pitikin leikata, miksi te leikkasitte niiltä, jotka jo valmiiksi kuluttivat kaikista eniten? Miksi te otitte niiltä, joiden kulutuskysyntää päinvastoin olisi pitänyt entisestään lisätä? (Ed. Zyskowiczin välihuuto)

Sinipunan kahdeksan vuoden tilinpäätöksen tiukempi tarkastelu osoittaa, että se on käynyt hyvinvointiyhteiskuntamme pyhimpien ikonien kimppuun. Tässä erityisesti kohdistan sanani ed. Zyskowiczille. Tämä hallitus on käynyt erityisesti hyvinvointiyhteiskuntamme pyhimpien ikonien kimppuun. (Ed. Jaakonsaaren välihuuto) Se on leikannut lapsilisiä, ed. Jaakonsaari, ja alinta äitiyspäivärahaa viidenneksellä, kotihoidon tukea liki neljänneksellä. Se otti välillä jo kaikista köyhimmiltä alimmankin äitiyspäivärahan kokonaan pois, ed. Zyskowiczin heiluttaessa silloin lippua erittäin ahkerasti. Lipposen hallitus otti kansaneläkkeen pohjaosan sadoiltatuhansilta eläkeläisiltä, sen me kaikki tiedämme.

Kuntien kukkarolla käydessään se on käytännössä kajonnut kansalaisten arimpaan kohtaan, välttämättömyyspalveluihin. Kuntien sosiaali- ja terveysmenot ovat vuodesta 1995 vuoteen 2001 lisääntyneet kyllä 15 miljardilla markalla, mutta valtionosuudet niihin samana aikana vähentyneet 4 miljardilla markalla. Aluekehityksessä Lipposen hallitukset ovat kääntäneet vanhat opit päälaelleen. Kun valtio tuki ennen enemmän heikompia alueita ja vähemmän rintamaita, on suunta nykyhallituksilla ollut tasan päinvastainen.

Arvoisa puhemies! Tätä luetteloa voisi, mutta uskon näin, ettei tarvitse jatkaa. Politiikkansa saldona Lipposen hallitus esittelee nyt vaalikauden viimeistä talousarvioesitystään tilanteessa, jossa monien parantuneiden makrolukujen takaa näyttäytyy sisäisesti rikkonaisempi ja eriarvoisempi Suomi kuin vuosikymmeniin. Suomi on ajautunut kierteeseen, jossa meitä uhkaa hallituksen omienkin lukujen perusteella onneton tripla: työttömyyden kääntyminen uudelleen nousuun, valtion velan uudelleen kasvu ja monien kohdalla vielä verotuksen kiristyminen.

Talous- ja työllisyyspolitiikan perusnäkemyksiltään, sanon, täysin hajallaan oleva hallitus ei vaalien lähestyessä ole kyennyt reagoimaan tilanteeseen oikeastaan mitenkään. On hallinnoitu vanhoilla urilla. Hallitus ajaa vanhoilla urilla, kun työttömyyden kimppuun tulisi käydä uusin ja tehokkain asein. Se ei paikkaa edes pahimpia leikkausjälkiään, vaikka sitä esimerkiksi teidän puoluekokouksissanne luvattiin viime kesänä, tosin seuraavalla vaalikaudella, vaikka kansan edessä näistä leikkauksista on vastattava ei seuraavalla vaalikaudella, vaan nimenomaan maaliskuussa pidettävissä eduskuntavaaleissa.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä korkea osaaminen ja teknologiaperusta ja niihin nojaava tuotanto on välttämätön ehto viennille ja kasvulle. Mutta se ei ole riittävä ehto Suomen hyvälle työllisyydelle ja kansakunnan kokonaishyvinvoinnille. Juuri työllisyyden parantamiseksi tarvitaan työvoiman kysynnän ja tarjonnan parempaa kohtaamista. 300 000 työtöntä merkitsee näet suurta inhimillistä tuskaa ja noin 8 miljardin euron julkisen talouden rasitetta. Työttömyytemme on kaksin verroin korkeampi kuin vielä äsken samoissa lukemissa meidän kanssamme olleen Irlannin tai kaksi kertaa likimain suurempi kuin naapurimaamme Ruotsin. Samaan aikaan Suomessa on valtava määrä tekemätöntä työtä, pienyrityksissä, yksityisissä ja julkisissa palveluissa, ihmisten turvallisuuden ja järjestyksen parantamisessa ja monessa muussa.

Yritysten määrä Suomessa kuitenkin vähenee, vaikka se jo ennestään koko Euroopan unionin pienimpiä. Yritykselle työllistäminen varsinkin heikommin tuottavilla, työvaltaisilla aloilla on sivukulujen vuoksi tavattoman kallista, vaikka palkka ei aina päätä huimaakaan.

Keskustan eduskuntaryhmä, arvoisa puhemies, uudistaa jälleen esityksensä työvaltaisten, matalan tuottavuuden yritysten välillisten maksujen alentamisesta ja eräiden palvelujen alv-taakan keventämisestä. Sotukevennysten näin synnyttämää aukkoa on paikattava osin suurempien ja pääomavaltaisimpien yritysten taakkaa vähän lisäämällä. Osa aukosta rahoittuu säästöillä, joita työttömyyden alenemisesta seuraa. Muistaa sopii, että 10 000 uutta työtöntä merkitsee 160 miljoonan euron kustannuslisää julkisina menoina ja saamatta jääneinä veroina. Saman suuruinen työttömyyden väheneminen merkitsee saman suuruisia säästöjä.

Pikaisia korjauksia tarvitaan mielestämme myös lyhytkestoisen työn ja työttömyys- ja sosiaaliturvan yhteensovitukseen. Työn vastaanottamisesta ei saa rankaista, niin kuin nykyään tapahtuu. Siitä pitää palkita, niin kuin pitää palkita kouluttautumisestakin ja kouluttautumisen edellytyksiä kohentaa, tässä olen ed. Kalliomäen kanssa samaa mieltä.

Vuosien ajan näitä uudistusvaatimuksia ovat esittäneet muun muassa keskusta ja Suomen Yrittäjät sekä tuhannet työttömät. Penseästi asiaan ovat suhtautuneet näihin saakka esimerkiksi kokoomus, teollisuus ja työnantajat. Viime kesänä saatoimme myös havaita, että kokoomuksen eduskuntaryhmän johto on tarkistanut kantaansa. Budjettiriihessä asiasta ei näkynyt kuitenkaan enää jälkeäkään. Mikä on kanta kokoomuksessa tähän kysymykseen tänään?

Jo useiden kuukausien ajan pääministeri Lipposen erityinen vastaus työttömyyden ongelmiin on ollut korkean tason työllisyysryhmä. Mutta aivan niin kuin ed. Kalliomäki täällä äsken sanoi, minäkin kysyn: miksi kello käy ja Hakulista ei kuitenkaan vielä näy?

Arvoisa puhemies! Kun kaksi vuotta sitten Anne Puurula synnytti ensimmäisen lapsensa, hän jäi äitiyslomalle ja sai ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa. Jäätyään päivärahakauden jälkeen kotiin hoitamaan lastaan, hän sai sittemmin kotihoidon tukea, sitä, mitä Lipposen hallitus niin rankasti jo kertaalleen leikkasi. Muutama viikko sitten Annen ja Matin perheeseen syntyi toinen lapsi. Anne jäi äitiyspäivärahalle. Mutta palkkioksi toisen lapsen nopeasta tekemisestä Anne pudotettiin ansiosidonnaiselta päivärahalta minimiäitiyspäivärahalle. Sen Lipposen hallitus oli ennättänyt leikata noin neljänneksellä elikkä vuonna 95 noin 80 markasta tänä päivänä noin 60 markkaan elikkä noin 10 euroon.

Tämän Annen, nuorten äitien ja isien, jotka kuulevat kansakunnan huolen väestön ikääntymisestä, näiden ihmisten on tavattoman vaikea ymmärtää, miksi yhteiskunta kohtelee heitä näin. Miksi yhteiskunta rankaisee aineellisesti niitä isiä ja äitejä, jotka tekevät lapsia silloin, kun lapsia pitää tehdä?

Miksi tällainen esimerkki? Siksi, että siihen kiteytyy tavattoman paljon siitä piittaamattomuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta, jolla nämä hallitukset ovat leikelleet hyvinvointiyhteiskunnan perustaa. Lapsiperheiden tai pienituloisten eläkeläisten ja niin monien muiden on ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää sitä, että ensi vuonnakin, jolloin kansantulon kakku on 50—60 miljardia euroa suurempi kuin vuonna 95, kaikkien keskeisten perhetukien taso on 10—30 prosenttia alemmalla tasolla kuin silloin vuonna 95. Eivät kaikki eläkeläisetkään ymmärrä omaa kohtaloaan.

Keskustan eduskuntaryhmä, arvoisa puhemies, tulee esittämään budjetin eduskuntakäsittelyn yhteydessä valmistelemamme perhepoliittisen ohjelman. Sen ensi vuodelle kohdistettavat määrärahat ovat noin 50 miljoonaa euroa. Esitämme, että alimman äitiyspäivärahan tasoa nostetaan indeksitarkistuksin sinipunaa edeltävälle tasolle. Esitämme myös lapsilisien ja kotihoidon kohennustuen ohjelman käynnistämistä ja jatkamista seuraavalla vaalikaudella. Me emme voi liioin tyytyä hallituksen johtopäätökseen, että nyt olisi kaikkien eläkeläisten ja veteraanien asiat hoidettu ja työttömyysturva aukoton.

Suomen sodanjälkeisen menestyksen kulmakiviin on kuulunut yhteiskunnallinen palvelujärjestelmä, jonka hoito on uskottu kunnille. Hallitus lisää ensi vuoden talousarviossa kuntien valtionosuuksia, muttei niitäkään täysin indeksitarkistuksin. Mutta kun se antaa toisella kädellä, se ottaa samalla toisella kädellä.

Vaikka kuntien talousarvioesitykset ovat vasta valmisteluvaiheessa, jo nyt uskallan sanoa, että tällä menolla kriisiytyvien kuntien määrä ylittää kaikki ennätykset. Väitän, että ilman valtion kädenojennuksia valtaosa kunnista tulee tekemään alijäämäisen tilinpäätöksen ja velkaantumaan lisää, monet joutuvat korottamaan veroprosenttia ja sen lisäksi vielä heikentämään palvelujaan.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä tulee esittämään, että valtio vastaa lupauksistaan muun muassa kriisiytyneen terveydenhuollon ja vanhustenhuollon pullonkaulojen poistamiseksi. Vähintään 100 miljoonan euron helpotus kuntatalouden ahdinkoon ja aivan erityisesti Kansallisen terveysprojektin pelastamiseen on välttämätöntä. Seuraavaa vaalikautta varten tarvitaan kuntasopimus.

Kuntatalouden ongelmia kärjistää hallituksen aluepoliittinen linja. Hyväkuntoista palvelu-infraa jää käyttämättä toisaalla, ja toisaalla tarvitaan miljardien mittaiset investoinnit uusiin palveluihin ja silti ne palvelut eivät riitä. Ei ihme, että näin on, sillä Suomi on ajanut kansallisen aluepolitiikkansa alas. Uusimman eurooppalaisen tutkimuksen mukaan EU:ssa käytetään esimerkiksi elinkeinotukiin, alueperusteisiin sellaisiin, kaksi kolme kertaa enemmän varoja kuin Suomessa.

Keskustan eduskuntaryhmä tulee esittämään aluekehityksen tervehdyttämistä modernin Suomen tarpeiden ja Euroopan unionin pyrkimysten mukaisesti. Me tarjoamme vaihtoehdon Lipposen hallituksen kaikki ennätykset lyöneelle keskittämispolitiikalle. Tämän vaihtoehdon lähtökohta on, että koko Suomesta on välitettävä. Tiestön, muiden liikennemuotojen ja tietoliikenteen on palveltava koko Suomen mahdollisuuksia. Informaatio- ja kommunikaatioteknologian luvatussa maassa osaaminen ja teknologia on pantava hyödyntämään koko maata. Aluekehityksen toimin on tehtävä oikeutta niille, jotka ovat joutuneet tai halunneet lähteä hakemaan työtä suurista keskuksista, mutta myös niille, jotka haluavat rakentaa kotikuntaansa, -seutuansa ja maakuntaansa. Aluekehitystoimien radikaali uudistaminen ei vaadi monienkaan kymmenien miljoonien eurojen lisärahoitusta. Valtaosa voidaan hoitaa paremmalla, oikeudenmukaisemmalla kohdentamisella.

Arvoisa puhemies! Kun maahan vihdoin saatiin poliittinen maatalousministeri, monet ajattelivat, että suomalaisen puhtaan ruoan puolustamisella olisi vankempi selkänoja. Näin ei valitettavasti ole käynyt. Riittävän kotimaisen tuotannon vaarantaminen on valtavasti kalliimpi asia kuin välttämättömimmän lisäys rajusti leikattuun maatalouden kansalliseen tukeen tai sukupolvenvaihdosten helpottaminen.

Arvoisa puhemies! Budjetin tasapainoon saamisen avainkysymys siis on, miten työttömyyden käy. Edellä sanotusti keskusta uskoo, että tehotoimin hyvän kasvun oloissa on mahdollista työttömyyttä vähentää. Jo puolen prosenttiyksikön vähennys työttömyyteen merkitsee satojen miljoonien eurojen säästöä budjetin menopuolella. Keskustan eduskuntaryhmä ei kilpaile minkään hallitusryhmän kanssa tuloveronkevennysten määrällä. Kysyn, eikö tässä tilanteessa tulisi suurituloisimpien kohdalla pitäytyä vain inflaatiotarkistusten tekemiseen. Se antaisi ainakin pienoisen kevennysmahdollisuuden hallituksen esittämiin liikenteen polttonesteiden kiristämisiin.

Avoinna oleva tuloratkaisu saattaa tarvita veroporkkanoita. Jos niitä käytetään, tulisi silloinkin painopisteen olla pienituloisissa, tavallisissa kansalaisissa.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä valmistelee näiden suuntaviivojen pohjalta oman vaihtoehtonsa ensi vuoden talousarvioksi. Esittelemme lokakuun lopulla oman vaihtoehtomme linjat. Sitä ennen haluamme kuitenkin kuunnella alkaneessa valiokuntakäsittelyssä hallituksen esityksen tarkemmat perustelut. Yksityiskohtaisen vastauksen budjettiesitykseen esittelemme vastalauseessa joulukuun alussa.

Arvoisa puhemies! Tästä eteenpäin maalisvaaleihin saakka Lipposen hallitusten tilinpäätösten soisi olevan kaikkien kansalaisten tarkassa syynissä.

Jokaisella kansalaisella soisi olevan tilaisuus tunnistaa ainakin jotain niistä myönteisiä saavutuksista, joita niitäkin sinipuna jälkeensä jättää.

Jokaisen toivoisi tunnistavan ainakin jotain myös siitä, mitä käytännössä merkitsee se, että historiansa vaurainta aikaa elävä Suomi on repeytynyt sosiaalisesti, taloudellisesti ja alueellisesti eriarvoisemmaksi kuin koskaan ennen.

Keskustan tehtävä on osaltaan arvioida hallituksen tilinpäätöstä. Vastuuvapauden myöntäminen ei kuitenkaan ole keskustan, vaan kansan käsissä seuraavissa vaaleissa.

Keskustan tehtävänä on osoittaa, että vaihtoehto on olemassa, oikeudenmukaisempi, työhön ja yrittämiseen enemmän ja paremmin kannustava, koko Suomesta ja kaikista suomalaisista paremmin välittävä huolehtiva vaihtoehto.

Pirjo-Riitta  Antvuori  /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys valtion ensi vuoden budjetiksi joutuu näin vaaleja edeltävänä syksynä tässä talossa kovaan poliittiseen käsittelyyn. Teemme poliittisia valintoja, kun päätämme, mihin kohteisiin valtio käyttää keräämänsä varat. Emme budjettia käsitellessämme päätä pelkistä budjettiteknisistä yksityiskohdista, vaan teemme myös tärkeitä arvovalintoja. Päätämme asioiden tärkeysjärjestyksestä.

Jo aivan lyhytkin analyysi siitä, mitä Suomessa tällä hetkellä tapahtuu, kertoo selvä kieltä: vaikka moni asia on hyvin, kaikki ei kuitenkaan ole ihan kohdallaan. Terveydenhuollon ongelmat, muuttoliike, lasten ja nuorten alati lisääntyvä pahoinvointi, työttömyyden pysytteleminen noin 8 prosentissa, syrjäytyminen ja turvattomuus — jo nämä esimerkit osoittavat, etteivät asiat välttämättä ole aivan oikeassa tärkeysjärjestyksessä.

On syytä kysyä, olemmeko me täällä eduskunnassa tehneet aikaisempina vuosina oikeita ratkaisuja, tai kun katsotaan eteenpäin, ohjaako tämä ensi vuoden budjetti kehitystä oikeaan suuntaan. Vastaukseksi ei luonnollisestikaan käy, että kaikkeen pitäisi saada lisää määrärahoja. Kestävä vastaus ei myöskään ole se, että mahdollisesti jaettavissa olevat lisäresurssit pitäisi aina jakaa tasan kaikkien menokohteiden kesken.

Avainkysymys kokoomuksen eduskuntaryhmälle on palvelut ja niihin panostaminen. Ihmisten on voitava luottaa siihen, että valtio ja kunnat asettavat peruspalvelut ja kansalaisten turvallisuuden asioiden tärkeysjärjestyksessä aivan kärkipäähän. Esimerkiksi huoli siitä, pääseekö ihminen sairastuessaan riittävän nopeasti asianmukaiseen hoitoon, on aivan oikeutettu. Julkisen vallan ja sen oleellisena osana meidän täällä eduskunnassa on huolehdittava, että peruspalvelut toimivat ja ovat saatavilla koko maassa.

Arvoisa puhemies! Se yhtälö, miten palveluista, niiden tuotannosta ja toisaalta niiden rahoituksesta on sovittu, on aika monimutkainen asia. Vastuu palvelujen saatavuudesta kuuluu kunnille. Niiden tehtävänä on huolehtia, etteivät esimerkiksi päiväkotiryhmät tai koululuokat kasva liian suuriksi ja että terveyskeskuksesta saa inhimillisen ajan kuluessa lääkärinajan. Valtion vastuulla on puolestaan paljolti se, että näiden palveluiden rahoitusperusta on kunnossa. Tämän yhtälön ratkaiseminen eli tasapainon löytäminen kunnille osoitettujen tehtävien ja näiden tehtävien rahoittamisen välillä on yksi niistä haasteista, joka korostuu yhä enemmän sitä mukaa, kun väestömme ikärakenne vanhenee.

Viime aikoina kuntataloudessa toteutetut uudistukset ovat sinänsä vieneet kehitystä oikeaan suuntaan. Kuntien talous ei ole enää samalla tavalla riippuvainen yritysten maksaman yhteisöveron suhdanneherkästä tuotosta. Niin ikään pienempien, huonommassa asemassa olevien kuntien tilannetta on pystytty helpottamaan.

Tehdyt uudistukset ovat monella tapaa kuitenkin johtaneet myös ojasta allikkoon. Nämä muutokset, kuten kuntien osuuden pienentäminen yhteisöveron tuotosta ja valtionosuuksien tasausjärjestelmän uudistaminen, ovat johtaneet siihen, että kuntien keskinäinen tasapaino rahanjaossa on horjunut. Olikin erikoista, että opposition viime viikolla jättämässä välikysymyksessä kannetaan huolta juuri Helsingin terveydenhuollon tilasta. Synkkä kysymys on, mikä olisikaan pääkaupungin terveydenhuollon tilanne, jos keskusta olisi saanut päättää kuntien keskinäisestä rahanjaosta. Kaiken kaikkiaan keskusta on kehottanut valtiota ottamaan lisää velkaa ja jakamaan rahat kunnille. Kokoomus puolestaan haluaa löytää peruspalvelut turvaavat ratkaisut, jossa kummankaan osapuolen ei tarvitse velkaantua lisää.

Kuntien ja valtion välinen rahoitussuhde ei ole läheskään ongelmaton. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on kuitenkin tyytyväinen siihen, että ensi vuoden budjettiesityksessä kuntien valtionosuudet lisääntyvät tämänvuotiseen verrattuna noin 7 prosentilla. Tällä määrärahalla tuetaan kuntia niiden ensiarvoisen tärkeässä tehtävässä tuottaa peruspalveluja.

Olemme tyytyväisiä myös siihen, että näistä määrärahoista selkeästi suurin lisäys kohdistuu terveyspalvelujen kehittämiseen. Budjetissa esitetään yli 150 miljoonan euron lisäystä terveydenhuollon käyttökustannuksien valtionosuuteen. Tämä lisäys koostuu Kansallisen terveysprojektin rahoituksesta ja eduskuntaryhmien sopimista hyvinvointipanostuksista. Terveydenhuoltoon on siis kyetty ohjaamaan lisää voimavaroja, vaikka julkisen talouden tilanne onkin verrattain huono. Valtiohan joutuu ottamaan ensi vuonna velkaa hyvinvointiyhteiskunnan menojen rahoittamista varten.

Ihmisten asianmukaisen hoidon turvaamiseksi on tehtävä muutakin kuin vain automaattisesti lisättävä valtion rahoitusta. Esimerkiksi terveydenhuollon rakenteissa on paljon korjattavaa. Miten voimme muuten selittää sen, että saman tyyppisillä alueilla tuotetaan saman tasoisia palveluja hyvin erilaisin hinnoin? Selvää mielestäni on se, etteivät liian pienet terveydenhuollon yksiköt kykene tarjoamaan riittäviä terveyspalveluja. Tämän vuoksi kuntien välistä yhteistyötä erityisesti perusterveydenhuollossa tulee lisätä.

Aivan yhtä selvää on se, etteivät mammuttimaiset terveydenhuollon yksiköt kykene riittävän tehokkaaseen toimintaan. Tästä erinomainen esimerkki on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Se, että HUSin kriisissä etsitään syyllisiä vuoroin sairaanhoitopiiristä, vuoroin kunnista, vuoroin valtion taholta, ei ole hedelmällinen tapa tarkastella tätä vakavaa ongelmaa. Kysymys ei ole pelkästään siitä, että Helsingin kaupunki vähentää erikoissairaanhoidon menojaan ja leikkaa HUSilta ostamiensa palvelujen määrää. Kysymys on myös pääkaupungin terveydenhuollon keskeneräisestä rakennemuutoksesta.

Hoitoa tarvitsevat ihmiset hakevat nimittäin hoitonsa sieltä, mistä sitä saavat. Jos sitä ei ole tarjolla ennalta ehkäisevällä puolella tai lähiterveyskeskuksessa, sitä haetaan erikoissairaanhoidosta, maksoi mitä maksoi. Kansalaisten kannalta on täysin yhdentekevää, miten kustannukset ja vastuut jakautuvat kuntien ja valtion kesken, kunhan palvelut vain toimivat ja sairastunut ihminen saa tarvitsemansa avun ja hoidon.

Hallituksen viime keväänä hyväksymään Kansalliseen terveysprojektiin sisältyy hoitotakuun käsite. Tavoitteeksi asetettiin säätää enimmäisajat, joiden puitteissa suomalaisilla on oikeus päästä tutkimuksiin ja lääketieteellisesti perusteltuun hoitoon. Kunnille kuuluu vastuu siitä, että tämä oikeus toteutuu.

Se, miten tässä tärkeässä tavoitteessa onnistutaan, riippuu paljolti kuntien resursseista. Paineet terveyden- ja sairaanhoidon rahoituksen lisäämiseen kasvavat lähivuosina, kun väestön keski-ikä nousee. Niin ikään lähivuosina nousee entistä vahvemmin esille kysymys siitä, kuka palvelut tuottaa. Kunta vastaa siitä, että kansalainen saa tarvitsemansa palvelun, mutta itse palvelun tuottaminen voi tapahtua julkisen sektorin, yksityisen sektorin tai kolmannen sektorin toimesta. Keskustelua erilaisista palvelutuotannon tavoista, johon myös ministeri Perho muutama viikko sitten osallistui, olisi aiheellista jatkaa.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointipalvelujen rahoitukseen liittyviin kysymyksiin ei ole helppoja ratkaisuja. Nyt asioita hankaloittaa entisestään viimeaikainen yleinen talouskehitys sekä tulevaisuuteen liittyvät epävarmuudet. Ennustelaitokset ovat kevään ja alkusyksyn aikana kilvan korjanneet kuluvan vuoden ja ensi vuoden kasvuarvioitaan alaspäin. Aivan viimeisimpien ennusteiden mukaan kehitys näyttäisi kuitenkin positiivisemmalta kuin aikaisemmin. Tämä näkyy muun muassa siinä, että teollisuudella on tarve palkata uutta henkilöstöä. Vientikin näyttäisi olevan toipumaan päin. On arvioitu, että tuotannon kasvu nopeutuisi loppuvuotta kohden ja yltäisi ensi vuonna lähemmäs 3:a prosenttia.

Budjetissa on kuitenkin otettava huomioon talouden kehityksen suuri epävarmuus. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä ensi vuoden budjettiesityksestä välittyviä tärkeimpiä viestejä ovat usko ja luottamus siihen, että epävarmuuksista huolimatta kykenemme edelleen jatkamaan talouskasvua tukevalla linjalla. Tästä hyvä esimerkki on kokoomuksen ajama ansiotulojen veronkevennyslinjan jatkuminen. Vaikka ensi vuoden kevennykset ovat hyvin pieniä viime vuosiin verrattuna, ne antavat kuitenkin signaalin siitä, ettei talouskasvun kannalta tärkeästä kevennyslinjasta luovuta huonompinakaan aikoina.

Verotukseen liittyen kokoomuksen eduskuntaryhmä on tyytyväinen siitä, että jo Ahon hallituksen aikana säädetty eläkkeensaajien korotettu sairausvakuutusmaksu poistuu. Ensi vuodesta alkaen eläkkeensaajien ja palkansaajien sairausvakuutusmaksu on saman suuruinen.

Seuraavalta palkkasopimuskierrokselta pitää odottaa tasapainoisia, kokonaisuudet huomioon ottavia ratkaisuja. Tulopoliittisen kokonaisratkaisun tulisi toisaalta turvata työntekijöille riittävä ostovoiman nousu ja toisaalta taata työnantajille kohtuulliset työvoimakustannukset. Näin tuetaan vientiteollisuuden kilpailukykyä ja työllisyyden paranemista kotimarkkinoilla.

Hallitus on ilmoittanut olevansa valmis tukemaan maltillisen kokonaisratkaisun syntymistä näiden neuvottelujen yhteydessä sovittavin lisäverokevennyksin. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä ylimääräisen veronkevennysmahdollisuuden varaaminen tulopoliittisten neuvottelujen yhteyteen oli työllisyyden kannalta viisas päätös.

Tulopoliittiselta ratkaisulta odotetaan paljon. Ehdottomasti perustelluimpia ovat sairaanhoitajien, opettajien, lastentarhanopettajien, sosiaalityöntekijöiden ja kirjastonhoitajien vaatimukset palkkojen ja palkkausperusteiden tarkistamisesta. Jotain on pahasti pielessä yhteiskunnassa, joka ei pidä lasten ja nuorten opettamista tai vanhusten ja sairaiden hoitamista vaativana työnä, josta pitää maksaa kunnon palkka.

Arvoisa puhemies! Nykyisen hallituspohjan aikana Suomeen on kyetty luomaan vajaa 300 000 uutta työpaikkaa. Tätä saavutusta on pidettävä hyvänä. Ansio tästä kuuluu käytännössä tietenkin suomalaisille yrittäjille ja yrityksille. Hallituksen tasapainoinen ja onnistunut talouspoliittinen linja on luonut edellytykset näiden työpaikkojen syntymiselle.

Työllisyyden parantaminen on ollut hallituksen keskeinen tavoite kaikessa politiikassaan. Myös kokoomuksen eduskuntaryhmä asetti jälleen kerran kesäkokouksessaan työllisyyden parantamisen etusijalle. Vaikka hallituksen talouspolitiikan avulla onkin kyetty parantamaan yleistä työllisyystilannetta, ei pitkään jatkunutta rakennetyöttömyyttä ole kyetty oleellisesti vähentämään. Rakenteellisen työttömyyden ongelmat johtuvat pitkälti siitä, että työvoiman kysyntä ja tarjonta kohtaavat toisensa huonommin kuin esimerkiksi vielä kymmenen vuotta sitten. Voi hyvällä syyllä kysyä, miten työministeriön nykyiset toimenpiteet vastaavat tähän kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen avainongelmaan?

Tällä hetkellä meillä on yhä kriittisen korkea työttömyys ja samanaikaisesti tilanne työmarkkinoilla on muuttumassa nopeasti, kun uhkaavasta työvoimapulasta on tulossa lähivuosina ihan täyttä totta. Miten varmistamme sen, ettei meillä ole tulevaisuudessa samanaikaisesti sekä työvoimapulasta kärsiviä aloja että tuhansia pitkään vailla työtä olleita henkilöitä? Tilanne vaatii tarkkaa analyysiä siitä, mille aloille lisätyövoimaa tarvitaan, sekä näille aloille soveltuvien työttömien henkilöiden täsmäkouluttamista. Näin tehdään osin jo nyt, mutta toiminnassa lienee runsaasti parantamisen varaa.

Ottaen huomioon sen, kuinka valtavia summia valtio käyttää vuosittain aktiivisiin työllistämistoimenpiteisiin, on varsin erikoista, että työvoimapoliittisten toimien vaikuttavuuden arviointi on Suomessa melkein lapsenkengissä. Onkin tärkeää, että perinteisten työvoimapoliittisen toimenpiteiden laatuun kiinnitetään entistä tiukemmin huomiota. Tästä päätettiin budjettiriihessä. Niin ikään on hyvä, että budjetissa panostetaan työllisyyssyistä homekoulujen korjaamiseen ja oppisopimuskoulutuspaikkojen lisäämiseen. Näiden toimien vaikuttavuudesta ei ole epäselvyyttä. Myös se, että 200 päivää työttömänä olleen henkilön työllistäneelle yritykselle maksetaan jatkossa työmarkkinatuen suuruinen tuki, on mielestämme tervetullut parannus.

Toinen tärkeä näkökulma rakenteelliseen työttömyyteen on matalapalkkaisten palveluammattien tulevaisuus. On menneen ajan politiikkaa leimata matalapalkkaisten ammattien puolesta puhuminen paluuksi palvelijayhteiskuntaan. Niin ikään koen vastuuttomiksi sellaiset väitteet, että kokoomus tarjoaisi matalapalkkaisista aloista puhuessaan työtä tarvitseville ihmisille pelkkää keppiä. Otan kaksi esimerkkiä sitä, mitä tarkoitamme matalapalkkaisilla palveluammateilla. Lapsiperheissä olisi suunnaton tarve entisen kaltaisille kotiapulaisille tai kotihengettärille. Monet perheet ja ikääntyneet ihmiset ovat niin ikään jo mukana erilaisissa siivousrenkaissa. Tämän kaltaisille ammattiryhmille on kasvavaa kysyntää ja tarvetta, ja tällainen työ jos mikä olisi tänäkin päivänä mitä arvokkainta.

Yksityisen palvelutuotannon työpaikkojen syntyminen edellyttää toki monenlaisia muutoksia. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on esittänyt, että pitkään jatkuneen rakennetyöttömyyden yhtenä ratkaisuna tulisi jatkossa pohtia pienipalkkaisesta työstä maksettavien työnantajamaksujen alentamista.

Niin ikään on kiinnitettävä huomio siihen, miten perheillä olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet palkata apua. Muutamia vuosia sitten käyttöön otettua kotitalousvähennystä edelleen kehittämällä voitaisiin päästä hyviin tuloksiin. Uskomme, että nostamalla vähennys nykyisestä 40 prosentista 60 prosenttiin kustannuksia ja korottamalla vähennyksen enimmäismäärää luotaisiin paitsi uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja myös perheille nykyistä konkreettisemmat mahdollisuudet palkata lastenhoito-, siivous- tai vaikkapa remonttiapua.

On surullista, jos yhteiskuntamme väheksyy tällaisissa ammateissa tehtävän työn merkitystä. Peräänkuulutin puheenvuoron alussa sitä, että asiat tulisi laittaa tärkeysjärjestykseen. Eikö työtä tarvitsevan ihmisen kannalta tärkeintä ole lopulta se, että hän saa tarvitsemansa toimeentulon työstä, jossa hän voisi kokea itsensä tarpeelliseksi? Työ tarjoaa meille ihmisille paitsi toimeentuloa myös rakennuspuita itsekunnioitustamme ja mielekästä elämää varten.

Hallituspuolueiden eduskuntaryhmät tulevat perinteiseen tapaan neuvottelemaan budjettiesitykseen tehtävistä muutoksista. Kokoomuksen eduskuntaryhmä edellyttää, että tässä yhteydessä neuvotellaan työllisyyden edistämiseksi myös kotitaloustyön verokevennyksen parantamisesta.

Arvoisa puhemies! Asioiden tärkeysjärjestyksestä päättäminen budjetin yhteydessä on ensiarvoisen tärkeä, mutta ei helppo tehtävä. Meidän on tiukoissa taloudellisissa raameissa pysyen kyettävä päättämään, mihin kohteisiin tulevana budjettivuonna haluamme rahat käyttää. Tätä päätöksentekoa vaikeuttaa huomattavasti se, että budjetin yksityiskohtiin ja eri hallinnonalojen momentteihin on vaikea päästä kiinni. Saavutettu etu on ministeriöittäin ja virastoittainkin saavutettu etu, puhumattakaan niistä hallinnon ulkopuolisista tahoista, joille on hallituksen budjettiesityksen mukaan tulossa voimavaroja. Jos haluamme antaa lisää rahaa jonnekin, olisi se kuitenkin otettava jostakin muualta pois.

Keskusta on kuuluttanut politiikkaan reiluutta ja asiallisuutta. Valtion tulo- ja menoarvion käsittelyssä reilua ja asiallista politiikkaa opposition puolelta olisi se, että oppositio esittäisi oman vaihtoehtonsa hallituksen esittämälle budjetille eli tekisi sen varjobudjetin. (Ed. Pekkarinen: Tulee varmasti!) Ilman tätä varjobudjettia jää opposition kritiikki hallituksen budjettiesitystä kohtaan täysin vaille luotettavuutta ja uskottavuutta. Useana vuotena olemme kuulleet, kun keskusta on luvannut kaikille eri äänestäjäryhmille lisäetuuksia. Emme ole kuitenkaan kertaakaan saaneet vielä nähtäväksi keskustan vaihtoehtobudjettia. Nyt kun vaalikauden viimeinen budjetti on käsittelyssä, olisi uskottavaa ja reilua politiikkaa myös äänestäjiä kohtaan, että toisitte oman varjobudjetin pikaisesti tähän keskusteluun. (Ed. Pekkarinen: Tulee varmasti äänestykseen!)

Arvoisa puhemies! Vaalivuoden paineista huolimatta, meidän on täällä eduskunnassa kyettävä käsittelemään tämä budjettiesitys asiallisesti ja eri asioiden kokonaisvaikutukset huomioon ottaen. Meillä on edessämme haastava tehtävä laittaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen samalla, kun huolehdimme siitä, että emme sorru talouspolitiikan uskottavuutta nakertavaan vaalibudjetointiin.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Ehkä terveiset on hyvä laittaa aivan ensiksi, kaikki ovat ehkä paikalla vielä.

Ensinnäkin ed. Kalliomäelle terveisiä hänen puheenvuoronsa johdosta: Kenenkään ei kannata olla kovin herkkähipiäinen. On aivan normaalia yhteiskunnallista keskustelua, että esitellään erilaisia näkemyksiä ja painopisteitä. Kansalaisethan odottavatkin, että laajapohjaisessa hallituksessakin näkyvät erilaiset mielipiteet.

Ed. Pekkariselle olisin kuitenkin halunnut sanoa sen, että on totta, että tällä hallituksella ei ole yhteistä ideologista pohjaa (Ed. Pekkarinen: Eikä yhteistä tehtävää!) — mutta tällä hallituksella, niin kuin Lipposen ykköshallituksellakin, on ollut yhteinen tehtävä eli siivota ne konkurssipesän jäljet, jotka porvarihallituksen jälkeen meille tulivat, ja tätä savottaa, ed. Pekkarinen, näyttää riittävän.

Ja lopuksi myöskin ed. Antvuorelle ryhmäpuheenvuoron johdosta toteaisin sen verran, että olisi tietysti ollut mukava, että tämä sosiaalinen linja, jota nyt esititte tässä, olisi näkynyt budjettiriihessä tänä kesänä ja aikaisempina vuosina. Se olisi auttanut monia hallituksen sisäisiä vääntöjä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on nyt antanut vaalikauden viimeisen talousarvion eduskunnalle. Siksi tässä yhteydessä on hyvä luoda lyhyt katsaus niin päättyvään vaalikauteen kuin suunnata katse myös eteenpäin.

Vasemmistoliitolle tärkeässä köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnassa on edetty, vaikka olisimme luonnollisesti toivoneet pidemmälle meneviä toimenpiteitä. Olemme tyytyväisiä siihen, että tällä hallituskaudella on toteutettu meidän kolme tärkeinä pitämäämme perusturvaa parantavaa asiaa.

Ensimmäiseksi: Olemme toteuttaneet kansaneläkkeeseen tasokorotuksen. Edellisestähän oli jo kulunut kahdeksantoista vuotta. (Ed. Pekkarinen: Uskomatonta!) Nyt käsittelyssä olevassa budjettiesityksessä toteutuu myös hallituspuolueiden eduskuntaryhmien sopima eläkeläisten ylimääräisen sairausvakuutusmaksun poistaminen, ja pohjaosan niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen osalta ryhdytään korjaustoimenpiteisiin myös ensi vuonna.

Toinen perusturva-asia on se, että me vasemmistoliitossa pidämme voittona työttömille sitä, että työmarkkinatukea ja työttömyysturvan peruspäivärahaa on voitu korottaa ja työmarkkinatuen liian tiukkaa riippuvuutta puolison tuloista väljentää.

Kolmanneksi perusturvan osalta: Tässä talousarvioesityksessä korotetaan vihdoin minimiäitiyspäivärahaa samoin kuin sairausvakuutuksen vähimmäispäivärahaa ja samalla parannetaan vanhempainrahan määräytymisperusteita työttömien osalta.

Arvoisa puhemies! Työ ja siitä saatava toimeentulo ovat oman elämän hallinnan kannalta olennaisia. Vasemmistoliitto korostaa myös, että työ on työkykyisten ihmisten kohdalla paras keino syrjäytymisen ehkäisyssä. Vaikka kansainväliset talousnäkymät eivät ole olleet suotuisia, hallituksen politiikalla on onnistuttu nostamaan työllisyysastetta ja luomaan 100 000 työpaikkaa tällä vaalikaudella. Lipposen kahden hallituksen aikana on luotu yhteensä yli 300 000 työpaikkaa.

Työllisyyden paranemista ovat tukeneet hallituksen ja ay-liikkeen hyvä yhteistyö sekä solmitut tuloratkaisut. Toivoa sopii myös, että kuluvan syksyn aikana löytyisivät ratkaisun avaimet myös uuteen kattavaan sopimukseen. Valtiovarainministerin ay-liikkeeseen kohdistamasta arvostelusta huolimatta haluan korostaa, että suomalainen sopimusyhteiskunta on osoittanut vahvuutensa niin laman jälkien siivoamisessa kuin työllisyyttä tukevissa palkkaratkaisuissa myös kasvun vuosina. Uusista työpaikoista huolimatta liian moni pitkäaikaistyötön on yhä tänään vailla työtä.

Mitä tulevaisuuden turvaamiseen tulee, niin kuluneen vaalikauden aikana on panostettu merkittävästi opetukseen. Myös panostus tutkimukseen ja tuotekehittelyyn on ollut mittavaa. Tulevaisuutta varmistavia investointeja ovat olleet myös eräät suuret tie- ja ratahankkeet.

Arvoisat edustajatoverit, talousarvion käsittelyssä työllisyys on vasemmistoliitolle keskeinen asia. Talouden näkymät ovat erittäin epävarmat, ja työllisyys on nyt lievästi heikentynyt. Yhä useammin saamme lukea irtisanomisten ja lomautusten uhista. Uhka koskee myöskin telakoita, ja pahimmillaan alihankkijat mukaan lukien noin 7 000 henkeä on vaarassa menettää työpaikkansa. Vasemmistoliitto pitää siksi tärkeänä, että hallitus varautuu lisäämään työllisyysmäärärahoja ja aientamaan julkisia hankkeita, tarvittaessa jo tämän vuoden lisätalousarviossa. Tämän lisäksi tarvitaan myös vahvaa panostusta ammattitaitoa kehittävään koulutukseen. Vasemmistoliitto on toiminut ja toimii jatkossakin alueiden tasapuoliseksi kehittämiseksi. Maan sisäinen muuttoliike kasvaviin keskuksiin on jatkunut jo 1960-luvulta lähtien. Se ei siis ole mitään uutta eikä vain Suomelle ominaista vaan markkinatalouden leimallisimpia piirteitä koko Euroopassa. Emme halua vähätellä muuttoliikkeen aiheuttamia ongelmia, mutta emme myöskään hyväksy opposition väitettä siitä, että hallitus olisi ollut aluepolitiikassaan toimeton.

Hallitus on merkittävästi panostanut alueellisen kehityksen tasapainottamiseen ja kuntien välisten erojen tasoittamiseen. Keskustaoppositio ei tätä tosin tunnusta, mutta sehän on opposition luonnollinen rooli. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää tärkeinä saavutuksina aluepolitiikassa Aluekeskusohjelmaa, Osaamiskeskusohjelman laajentamista ja Kainuun-mallin kokeilua.

Tässä talousarviossa käynnistetään nyt ministeri Korhosen alulle panema kokeilu, jossa eräissä Pohjois-Suomen ja saariston kunnissa poistetaan muutaman vuoden ajaksi yksityisen työnantajan ja valtion liikelaitosten sosiaaliturvamaksu. Jotta kunta ei joutuisi yksityistä huonompaan asemaan palvelujen tuottajana, olisi kohtuullista, että työnantajamaksujen poisto koskisi myös kuntatyönantajaa.

Suomen aluepolitiikkaa onkin viime vuosina kehitetty voimakkaasti ja se on myös kansainvälisessä tutkimuksissa arvioitu nykyaikaiseksi. Eduskunta hyväksyi kesäkuussa uuden alueidenkehittämislain, ja yksimielisesti. Se on hyvä väline kansallisen aluepolitiikan tehostamiseksi ja alueiden omien resurssien hyödyntämiseksi.

Tässä talousarviossa aloitetaan puolestaan Kansallisen terveysprojektin toteuttaminen, ja vaalien jälkeiselle hallitukselle jää vastuu siitä, että se tullaan toteuttamaan kokonaisuudessaan.

Tämän hallituskauden aikana kuntien valtionosuuksia on korotettu jokaisessa budjetissa, niin myös tässä. Täytyy silti myöntää, että monessa kunnassa eletään tiukkoja aikoja. Lisäpanostukset sosiaali- ja terveydenhuoltoon antavat kunnille periaatteessa paremmat eväät kansalaisten tarvitsemien palvelusten turvaamiseen, ja vasemmistoliitto on valmis yhdessä muiden hallituspuolueiden kanssa etsimään lisärahoitusta terveydenhuoltoon täällä eduskunnassa.

Samalla on kuitenkin syytä muistuttaa, että kunnilla on myös vastuu siitä, että ne panevat asioita tärkeysjärjestykseen. Ei ole oikein, että lasten päivähoidosta tai koulutuksesta tingitään ensimmäisenä tai että sairaat joutuvat jonottamaan tuskastuttavassa epävarmuudessa. Onkin välttämätöntä ryhtyä viemään eteenpäin peruspalvelubudjettia.

Budjettiesityksessä korotetaan sairausvakuutuksen omavastuuosuuksia. Tämä on erittäin ongelmallista niille, jotka eivät vastaavasti hyödy esimerkiksi verokevennyksistä ja joilla on suuret sairauskulut. Vasemmistoliitto onkin valmis eduskunnassa hakemaan tähän parempaa ratkaisua. Hallituksen sisällä on ollut painotuseroja muun muassa sen suhteen, tulisiko verotusta keventää enemmän vaiko painottaa palveluja ja pienimpiä etuuksia. Kun ministeri Niinistö puhui siitä, että veronkevennykset ja palvelut eivät ole vastakkaisia, niin haluan muistuttaa ministeriönkin varoittaneen siitä, että kevennysten mahdollinen elvyttävä vaikutus tuo kevennyksistä vain osan takaisin.

Budjettiriihessä vasemmistoliitto piti tärkeimpänä palvelujen turvaamista muistuttaen, että aikanaan hallitusohjelmassa sovittu veronkevennysten taso oli toteutettu reilusti. Siksi emme pitäneet korkeita tuloverokevennyksiä perusteltuina emmekä toisaalta katsoneet polttoaineveron korotusta ympäristönäkökulmasta tehokkaaksi. Budjettiriihessä jätettiin verotuksen osalta tupovaraus, ja vasemmistoliito pitää kiinni kirjauksesta, että mahdolliset lisäkevennykset hyvitetään kunnille. Vasemmistoliitto on myös korostanut, että palvelut ovat veronalennuksia tärkeämpiä eivätkä veronalennukset saa vaarantaa niistä huolehtimista. Haluamme muistuttaa myös siitä, että mielipidetiedustelujen mukaan suomalaiset valitsevat mieluummin hyvät palvelut kuin verojen alentamisen, mikäli tietävät verotulojen ohjautuvan tärkeiden palvelujen turvaamiseen.

Arvoisa puhemies! Koko ihmiskuntaa koskettavia haasteita on koko joukko. On kyettävä vahvistamaan Yhdistyneisiin kansakuntiin perustuvaa järjestelmää valtioiden välisissä erimielisyyksissä sen sijaan, että suuret maat yksipuolisesti turvautuisivat omaan asemahtiinsa.

On myös kyettävä vastaamaan ilmastonmuutoksen uhkaan ja muihin laajoihin ympäristöongelmiin.

On kyettävä suuntaamaan maailmanlaajuistumista niin, että se palvelee kansalaisia eikä vain yksittäisiä suuria yrityksiä. Talousarvioesityksessä puhutaan kyllä ulkoministeriön hallinnonalan pääluokassa globalisaation hallintamekanismien kehittämistarpeesta, mutta niiden sisältö jää auki.

Ja kotimaassa, hyvät ystävät, suomalaisten aineellinen hyvinvointi riippuu talouden kestävästä kehityksestä. Tulevina vuosina ja vuosikymmeninä Suomi voi menestyä loistavasti tai vähitellen ajautua heikkouden tilaan. Maailmalla on runsaasti esimerkkejä maista, jotka eivät ole kyenneet säilyttämään asemaansa. Suomalaisten yritysten pitää selviytyä kansainvälisestä kilpailusta, sillä maailma ei pysy paikallaan, vaan tarvitaan uusia tuoteideoita, uusia tapoja valmistaa tavaroita ja tarjota palveluja. Viime vuodet valtio on kiitettävästi panostanut koulutukseen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Ne ovat tärkeitä, mutta silti vain osa kilpailukykyisen ja kestävän talouden edellytyksistä.

Viime lamassa syrjäytyivät erityisesti ne, joiden koulutustaso oli alhainen. Tulevaisuudessa yhä useammin toisen asteen tutkinto on työllistymisen vähimmäisehto, ja on muistettava, että tällä hetkellä meillä on miltei 400 000 sellaista 30—54-vuotiasta, joilla ei ole toisen asteen koulutusta. Sen tähden tulevaisuuden varmistamiseksi tarvitaan panostusta ammatillisen aikuiskoulutuksen kehittämiseen ja on käynnistettävä kansallisen osaamisen Nosto-ohjelman laatiminen.

Vasemmistoliitto haluaa korostaa, että Suomen talouden kasvun tulee olla sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävää. Suomen menestys riippuu myös sosiaalisista suhteista työpaikalla. Viime vuosina yrityksissä on korostunut toisaalta omistajuus ja toisaalta yritysjohdon siivottomat optioedut. Henkilöstön osuus tuloksen syntymiseen on sivuutettu. Mikään yritys ei kuitenkaan menesty, ellei henkilökunnan osallisuutta yrityksen kehittämisessä ja osuutta tuloksiin tunnusteta.

Vasemmisto kamppaili 1970-luvulla työpaikkademokratian puolesta. Sellaisenaan se ei toteutunut, mutta saatiin laki yhteistoiminnasta yrityksissä. Nyt on aika ryhtyä kehittämään henkilöstön osaamista ja osallistumista.

Vasemmistoliitto näkee, että työmarkkinajärjestöjen ja valtiovallan yhteistyö pitää omalta osaltaan yllä sosiaalisesti kestävää talouden kehitystä. Korkeatasoinen ympäristön- ja luonnonsuojelu on myös osa kestävää taloutta.

Tulevina vuosina ympäristöhaasteet vain kasvavat. Yhä useammin ratkaisut on haettava EU-maiden yhteistyönä. Samalla on todettava, että EU:n laajeneminen tuo myös tähän yhteiseen toimintaan entistä suuremman osan Eurooppaa ja antaa siten mahdollisuuden soveltaa yhteistä, vastuunalaista ympäristöpolitiikkaa entistä laajemmalla alueella.

Vasemmistoliitto muistuttaa, että myös tulevina vuosina on valittava suomalaisen yhteiskunnan eheyden ja kahtiajaon välillä. Markkinat sellaisenaan tuottavat suuria tuloeroja. Markkinat tuottavat syrjäytymistä.

Suomalaisen yhteiskunnan haasteena on edelleenkin työllisyyden paraneminen ja köyhyyden ja syrjäytymisen torjuminen. Työ on paras tapa poistaa puutetta ja kurjuutta. Työikäisille ja työkykyisille pitää ensinnä avata uusia mahdollisuuksia työhön. Ja niille, joiden työkyky ei riitä, on tarjottava mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään eläkkeellä.

Mutta oikeudenmukaisuudessa ei ole kyse vain syrjäytymisen ehkäisemisestä ja tuloerojen tasoittamisesta vaan paljon enemmästä. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa myös oikeutta ansiotyöhön, oikeutta hyvään koulutukseen ja sivistykseen, sanalla sanoen täysimääräisiä sosiaalisia oikeuksia. Arjessa oikeudenmukaisuus tarkoittaa päivähoitoa, koulutuksen tasa-arvoa, asuntoa, turvattua työtä ja toimeentuloa, miesten ja naisten välistä tasa-arvoa.

Me vasemmistoliitossa haluamme muistuttaa, että erilaiset julkiset palvelut, samoin kuin vanhemmuuteen, sairauteen, työttömyyteen ja eläköitymiseen liittyvät etuudet, ovat oleellinen tekijä pienennettäessä markkinoilla syntyviä tuloeroja ja turvattaessa kansalaiset erilaisten riskien varalta.

Verotuksen keventäminen ei koskaan saa olla itsetarkoitus. Myös tulevina vuosina on välttämätöntä tasata verotuksen, tulonsiirtojen ja palvelujen avulla tuloeroja. Vasemmistoliitto korostaa solidaarisuutta, yhteistä vastuuta ja vaatii oikeudenmukaisuutta.

Ruotsin vaalitulos osoittaa, että kansalaisten mielestä palvelujen turvaaminen on veronalennuksia tärkeämpää. Ja kaikki Suomessa tehdyt mielipidemittaukset osoittavat kansalaisten pitävän palveluja tärkeämpinä, kuten totesin. Kansanliikkeet kirjastojen, päivähoidon ja terveydenhuollon puolesta osoittavat, että nämä jokaisen arjessa tarvittavat palvelut ovat todella tärkeitä.

Seuraava hallitus voi tuskin perustaa linjaansa tuloveronalennuksiin, sellaiseen ei kansalta valtakirjaa vaaleissa saa. Seuraava hallitus joutuu heti ohjelmaansa laatiessaan ottamaan huomioon verotuksen kokonaisuuden. Arvonlisäverojen, tuloveron, omaisuusverotulojen ja muiden tulee muodostaa sellainen kokonaisuus, että se riittää kattamaan tarvittavien palvelujen rahoittamisen samalla, kun väestömme vanhenee ja työikäisten määrä laskee.

Vasemmiston kannalta hyvän verotuksen tulee turvata hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus, sen tulee auttaa tasoittamaan tuloeroja ja veron kevennyksillä tulee myös edistää vaikeasti työllistyvien työnsaantia. Hyvällä verotuksella tuetaan myös ympäristötavoitteita. Kansalaiset tarvitsevat markkinoiden vastapainoksi sellaista valtiota, sellaista hallitusta, sellaista eduskuntaa, joka tasaa ihmisten menestymisen mahdollisuuksia, turvaa heikoimmassa asemassa olevan palvelut ja toimeentulon sekä auttaa palauttamaan aktiiviseksi toimijaksi yhteiskuntaan.

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarinen lupasi täällä keskustan laativan oman vaihtoehtobudjetin. Toivon, että tämä esitys kattaa budjetin koko kirjon. Toivomme myöskin, että sillä tavoin voimme nähdä, että tässä esityksessä ovat myös mukana kaikki lakisääteiset velvoitteet, jotta voidaan sitten tulkita, onko keskusta tosissaan oman esityksensä kanssa.

Ulla-Maj  Wideroos  /r:

Värderade talman! Budgeten 2003 uppgörs i en ganska osäker ekonomisk tid. Dagligen nås vi av oroväckande signaler om det ekonomiska läget — globalt och nationellt. Varje dag kan man i någon tidning läsa fromma förhoppningar om att nu börjar det ljusna på aktiemarknaden. Lyftet har tillsvidare uteblivit. Positivt är dock att bruttonationalprodukten har ökat kontinuerligt sedan februari. I budgetförslaget ser vi att skatteintäkterna har sjunkit i takt med nedgången på börserna, vilket har lett till att regeringen föreslår att staten upptar lån igen. Målet med budgetförslaget är att stödja en hållbar offentlig ekonomi och på det sättet upprätthålla förtroendet för den förda politiken.

Efter nästan tio år av konstant tillväxt i ekonomin är det beklagligt att konstatera att vi inte kunnat amortera tillräckligt på vår skuld. Som vi alla vet är det under de goda åren man bör sanera sina skulder. Den stora pensionsvågen börjar redan skymta bakom horisonten. För att kunna hantera den borde vi få loss de medel som nu är bundna vid räntekostnaderna. Oron över att vi kommer att lämna över denna skuld till den kommande generationen är alltså befogad.

Ränteutgifterna på statsskulden utgör 3,6 miljarder euro och det är för mycket. Budgeten har ett egentligt underskott på 155 miljoner euro, det är ingen katastrof — men det är bra att notera.

Underskottet visar också att det inte är möjligt att lova nya, dyra reformer om man samtidigt också vill ta ansvar för finansieringen. Svenska riksdagsgruppen upprepar sitt krav på att staten bör sälja ut sina andelar i börsnoterade aktiebolag. Försäljningsvinsten skall i så fall huvudsakligen användas till amorteringar på lån, men i vissa fall också till speciella satsningar, t.ex. sanering av mögelskadade byggnader.

Trots de bekymmersamma framtidsutsikterna finns det många viktiga saker som måste skötas. Ibland behövs en ordentlig injektionsspruta. Nu är det servicen inom omsorg och hälsovård som är i behov av den.

Svenska riksdagsgruppen noterade med förvåning hur finansministeriet i sitt ursprungliga förslag presenterade en höjning av socialskyddsavgiften för både pensionärer och löntagare, väl medvetet om den överenskommelse riksdagsgrupperna gjort i våras. Utgångspunkten i riksdagen var att pensionärernas socialskyddsavgift skulle sänkas från 1,9 till löntagarnas 1,5 procent eftersom det uppfattades vara, och är också, orättvist att pensionärerna betalade en högre försäkringsavgift. Detta var ett löfte till pensionärerna och det löftet skall hållas. Svenska riksdagsgruppen är därför nöjd över att den föreslagna höjningen kunde förhindras.

Arvoisa puhemies! Jotta kansalaisille pystyttäisiin takaamaan hyvätasoiset kunnalliset palvelut, kunnilla on edellytettävä olevan varaa panostaa terveydenhuoltoon jne. Tämän vuoksi on syytä tarkastella kuntien tilannetta tästä talousarviosta käsin. Viime vuosina kuntien valtionosuuksien indeksitarkistus on tehty ainoastaan 50-prosenttisesti. Valtio on siis korvannut ainoastaan puolet kuntien kasvaneista kustannuksista. Vuoden 2003 osalta tämä merkitsee, että valtio korvaa kunnille ainoastaan 85 miljoonaa euroa, kun summan täyden indeksitarkistuksen jälkeen tulisi olla 154 miljoonaa euroa. Kuntien tappioksi muodostuu siis 69 miljoonaa euroa. Aiemmat 50-prosenttiset indeksitarkistukset eivät ole olleet riittäviä turvaamaan kuntien palvelutasoa. Ruotsalainen eduskuntaryhmä katsoo, että ensin indeksitarkistus pitäisi tehdä täysimääräisenä ja sitten olisi katsottava, mitkä muut tarkistukset ovat tarpeellisia. (Ed. Kallis: Tehdään niin!) — Sopii.

Yhteisövero on nyt lähes kymmenen vuoden ajan ollut kuntien jatkuvana huolenaiheena, ensisijaisesti suhdanneherkkyytensä vuoksi. Talousarvioehdotuksessa esitetään valtionosuuden korottamista yhteisöverosta kuntien kustannuksella. Kuntien osuuden yhteisöverosta eli yhtiöverosta ehdotetaan alenevan 23,22 prosentista 19,75 prosenttiin. Periaatteessa on viisasta, että valtio ottaa itselleen suhdanneherkästä yhteisöverosta koituvat riskit. Valtio ei kuitenkaan voi ottaa osuuksia ilman saman tasoista kompensaatiota kunnille. Lisäksi peräämme kokonaisnäkemystä Pääkaupunkiseudun kuntataloudesta. Oikeus hoitoon ja hoivaan koskee kaikkia siitä riippumatta, asuuko henkilö Pääkaupunkiseudulla vai syrjäseudulla. Ruotsalainen eduskuntaryhmä ei tingi hoidon laadusta. Emme myöskään tingi kaikille kuuluvasta oikeudesta hoitoon ja hoivaan. Hallituksen talousarvioesityksessä kuntien taloutta vahvistetaan 127 miljoonalla eurolla. Ruotsalainen eduskuntaryhmä korostaa hallituksen esityksen olevan kunnille valtiovarainministeriön alkuperäistä ehdotusta edullisempi.

Talman! En av förutsättningarna för ett fungerande samhälle är att folk har arbete. En arbetande människa mår definitivt bättre än den som inte upplever att den har sin plats och uppgift i livet. Därför kan, och skall, riksdagen inte blunda för det faktum att över 9 procent av vår arbetsföra befolkning inte har något jobb. Nästa års budget innehåller några moment med sysselsättande effekter.

Svenska riksdagsgruppen vill lyfta fram sanerandet av mögelskadade skolor som en bra satsning. Investeringen är faktiskt inte bara en hälsopolitisk satsning. Det är också fråga om en en sysselsättnings- och regionalpolitisk satsning. Så gott som varenda kommun dras med detta problem. Det innebär att det kommer att skapas arbetstillfällen inom byggnadsbranschen.

Den omdebatterade sänkningen av inkomstskatten har marknadsförts som en stimulering av sysselsättningen. Svenska riksdagsgruppen omfattar tanken att en eliminering av s.k. flitfällor aktiverar till arbete.

Samtidigt måste vi också konstatera att den nordiska välfärdsmodellen är och skall vara skattefinansierad. Därför stöder svenska riksdagsgruppen den nedbantade skattesänkning som regeringen kom överens om. Vi vill också påminna om att regeringen har sänkt inkomstskatten mer än vad som finns inskrivet i regeringsprogrammet.

Regeringen kom tidigare överens om att på vissa områden göra ett försök med sänkta arbetsgivaravgifter. Vi tror att man borde satsa på flera olika försök, t.ex. sänkt arbetsgivaravgift för den ensamföretagare som anställer sin första arbetstagare. Detta kunde man pröva på i andra områden än de som nu är föremål för försök. Och säkert finns det utrymme för nya försök. Via de här försöken kunde man hitta modeller för att stöda företagandet och således skapa nya arbetsplatser. Utöver detta måste de många hindren för företagandet avlägsnas. Vi måste skapa ett bättre företagarklimat som gör att fler människor satsar på att skapa en arbetsplats åt sig själva och åt andra.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä on ollut johdonmukainen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen turvaamisessa. Tällä linjalla aiomme myös jatkaa. Kansallisen terveydenhuoltohankkeen käynnistäminen on hyvä asia. 68 miljoonaa euroa on alku jollekin, minkä pitää tuottaa hyviä tuloksia. Meidän on kuitenkin muistettava, että kyseessä ei ole kertasumma, vaan vuosittaiset määrärahat ovat tarpeen ainakin vuoteen 2007 saakka. Määrärahat edellyttävät myös sekä paikalliselta että alueelliselta tasolta valmiutta ottaa oma osansa vastuusta. Meille on tärkeää, että ihmisen asuinpaikka ei ratkaise palvelujen tasoa. Sama oikeus hyvään kouluun, hyvään terveydenhuoltoon ja hyvään vanhustenhuoltoon asuinpaikasta riippumatta on tärkeä periaate ruotsalaiselle eduskuntaryhmälle.

Den personal som nu sliter inom vården och omsorgen kan inte orka hur länge som helst. Finland kommer dessutom inom några år att råka ut för en omfattande brist på arbetskraft. Det är skäl att påminna om att före 2015 kommer en miljon arbetstagare att gå i pension — alltså en miljon! I vårt grannland Sverige uppskattar man att vårdsektorn måste anställa 220 000 nya personer före 2010. De svenska landstingen har redan länge rekryterat personal i Finland. De ligger m.a.o. redan steget före i kampen om den välutbildade personalen och det gäller naturligtvis i första hand offentliga sektorn. Finland får inte bli på efterkälken. Därför är det viktigt att kommunerna nu tar till vara den kompetens som ännu finns på arbetsmarknaden. Tyvärr kommer vår inhemska arbetskraft inte att räcka till. Det är därför nödvändigt att redan nu allvarligt fundera över hur vi skall trygga tillgången på arbetskraft också inom en nära framtid och framför allt inom social- och hälsovården.

Vi behöver en aktiv invandringspolitik och det är skäl att starta den debatten nu — inte om några år.

Perhepolitiikassa budjetti sisältää useita ruotsalaista eduskuntaryhmää tyydyttäviä uutisia. On ilahduttavaa, että voimme vihdoinkin ottaa käyttöön niin sanotun isyyskuukauden Suomessa. Siitä huolimatta, että isyyskuukausi ei saanut haluamaamme laajuutta, tämä pidennetty isyysrahakausi on kuitenkin askel oikeaan suuntaan. Meidän tavoitteemme oikeasta isyyskuukaudesta Suomessa jää siis edelleen voimaan. Tulevaisuudessa on pidettävä itsestäänselvyytenä sitä, että jokainen uusi isä jää kotiin lapsensa kanssa. Aivan liian monilta lapsilta ja nuorilta puuttuu isän malli. Hajonneiden kotien pojat kohtaavat monia naisia matkallaan päiväkodin, ala-asteen, iltapäiväkerhon kautta yläasteelle jne. Monet pojat kohtaavat ensimmäisen miespuolisen isähahmonsa varusmiespalveluksessa. Siinä vaiheessa pojat ovat kypsyneet miehiksi. Ruotsissa saadut kokemukset osoittavat, että isyyskuukauden käyttäneet isät ottavat yhä suuremmassa määrin vastuuta perheestä mm. jäämällä vielä pidemmäksi aikaa lasten kanssa kotiin isyyskuukauden loputtua. Tätä haluamme tukea.

Syntyvien lasten määrä vähenee koko ajan. Samanaikaisesti ensisynnyttäjien keski-ikä nousee. Hallitus haluaa tukea perheen muodostamista muun muassa korottamalla alhaisinta äitiysrahaa 1,36 eurosta 11,45 euroon, joka vastaa minimipäivärahaa. Nyt voimme vihdoinkin myös tukea suurempia perheitä, koska kolmosia ja nelosia synnyttävien perheiden äitiysavustusta korotetaan. Uutta on myös se, että adoptiovanhemmat saavat nyt vihdoin oikeuden saada avustusta adoption aiheuttamiin kustannuksiin. Adoptiovanhemmat rinnastetaan myös biologisiin vanhempiin perhevapaita koskevien oikeuksien osalta.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä olisi mieluusti nähnyt, että lapsipoliittisen selonteon aineksia olisi ollut enemmän talousarvioesityksessä. Hallitus teki viime keväänä periaatepäätöksen 15 miljoonan euron lapsipaketista. Siitä on jäljellä nyt 5 miljoonaa kuntien neuvontatoimintaan lasten ja nuorten syrjäytymisen estämiseksi. Myös tämä momentti tuli budjettikirjaan kovan työn jälkeen.

Talman! Vid behandlingen av budgeten i fjol uppmärksammade svenska riksdagsgruppen den svaga oljebekämpningsberedskapen som rådde i östra Finland. Vid det då rådande läget fanns det inget oljebekämpningsfartyg stationerat öster om Hangö. Med tanke på den ökade tankertrafiken till de nya hamnarna i Ryssland är detta ett katastrofalt hot mot våra kuster. Det är därför bra att det i årets budgetförslag finns pengar reserverat för att farledsservicefartyget Seili utrustas till ett oljebekämpningsfartyg. Detta bör dock ses som en första åtgärd för att förbättra beredskapen på Finska viken. Det återstår ännu mycket arbete på den fronten.

I budgetförslaget ingår en höjning av energiskatterna. Det är inte förnuftigt att genom en höjning av bränsleaccisen ytterligare försämra möjligheterna till att utveckla landsbygden. Den aviserade förhöjningen på 4 cent per liter skulle direkt påverka konsumentpriserna. Sysselsättningen, företagsamheten och kommunikationerna utanför tillväxtcentra skulle försvåras och därför är skattehöjningen regionalpolitiskt hämmande.

Inom vår riksdagsgrup vill vi förstås erkänna det faktum att staten också måste få in medel till alla de stora statsningar som vi står inför. Balansen i skatteförhöjningarna är dock felaktig. Sfp föreslog under budgetförhandlingarna en modell där de föreslagna skattehöjningarna på bensin och diesel skulle genomföras bara till hälften, och resten av höjningarna skulle tas ut på elskatterna. På det sättet skulle inte avfolkningsregionerna lida i lika stor utsträckning.

Svenska riksdagsgruppen vill än en gång upprepa sitt krav på en helhetsöversyn av trafikbeskattningen där också säkerhetskrav och miljöhänsyn beaktas.

Talman! Sist men inte minst, väganslagen. Vi har inte råd med att låta vägnätet vara i dåligt skick. Bra vägar är en förutsättning för att människor skall kunna bo någon annanstans än i stora centra. I årets budget, alltså i årets budget, finns en höjning av anslagen till basvägnätet och svenska riksdagsgruppen hoppas att riksdagen fortsätter på den linjen vid behandlingen av nästa års budget.

Det är en aning osäkert att uppgöra en budget i en tid då man inte vet åt vilket håll konjunturerna de facto kommer att svänga. Satsningarna i budgeten är långsiktiga och vi måste ha siktet inställt längre fram än till nästa riksdagsval. Det är nu dags för riksdagen att både utöva sin budgetmakt och visa ansvar för landets ekonomi.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa rouva puhemies, ärade fru talman! Hallituspuolueet ottivat täällä useaan kertaan esiin erittäin tärkeän asian, että uskottavalla oppositiolla pitää olla kunnollinen varjobudjetti, jossa näkyvät selvästi tulot ja menot. Tämä on myös meille vihreille kunnia-asia, on ollut ennenkin, kun me kauan sitten olimme oppositiossa, ja on nyt, kun olemme taas tällä kertaa. Saatte sen käteenne aivan takuuvarmasti. (Ed. Ravi: Milloin?) — Kohta.

Kansalaisten mielestä toimivien ja laadukkaiden peruspalvelujen — kuten koulujen, päiväkotien, terveyskeskusten, sairaaloiden ja kirjastojen — turvaaminen on tärkeämpää kuin verojen alentaminen. Peruspalvelujen turvaamisen edellytyksenä on, että valtio osaltaan pitää huolta kuntien rahoituspohjasta.

Arviot kuntien verotulokertymästä ovat etenkin urbaaneilla alueilla menneet pahasti pieleen. Vastoin valtiovarainministeriön oletuksia olemme siis tilanteessa, jossa monilla kunnilla menee nyt erittäin huonosti. Vain se, miten tilanne eri kunnissa näkyy, vaihtelee. Esimerkiksi täällä Pääkaupunkiseudulla kuntatalouden kriisi näkyy etenkin terveydenhuollon puolella. Minun kaupungissani Turussa se näkyy koulujen budjetissa, jossa nyt esitetään alle pahimman laman-ajan kriisibudjettia. Kuinka tämä on mahdollista? Kun meillä pitäisi mennä hyvin, meillä on pahempi kriisi kuin koskaan niin terveydenhuollon puolella kuin koulupuolelle tulossa.

Urbaaneilla alueilla on menoja, jotka ovat vain niille tyypillisiä. Tällaisia ovat muun muassa joukkoliikennepalvelujen järjestäminen, joka on erittäin tärkeä ja saa myös maksaa, muuttoliikkeen takia juuri kaupunkeihin kasautuvat tietyt sosiaaliset ongelmat, kaupunkien suurempi sairastavuus ja huumeongelmat. Jos näistä aiheutuvia kustannuksia ei oteta valtionosuuksia jaettaessa huomioon, ei Suomi pysty kehittymään tasapainoisesti. (Ed. Kummola: Kysykää ed. Soininvaaralta neuvoa!) Valtionosuusjärjestelmä ei toisin sanoen nykyisellään pysty vastaamaan urbaanien alueiden tarpeisiin. Ihmisten on kuitenkin pakko pystyä luottamaan siihen, että yhteiskunta kantaa etenkin terveydenhuollon puolella kollektiivisesti vastuun siitä, jos tapahtuu jotain, mikä ei ole odotettavissa. Kaikkien, niin lapsien kuin aikuisten ja vanhuksien, on voitava luottaa siihen, että jos tulee paha päivä, niin heti voi saada apua ja hoitoa. Me emme hyväksy sellaista järjestelmää, missä pitää tukeutua yksilölliseen vakuutusturvaan. Tämä ei voi olla se tapa, mitä kohti me nyt menemme, vaan me kannamme vastuun yhdessä: kun jollakulla menee heikosti, hän voi aina olla varma siitä, että löytyy hoivaa.

Vihreiden mielestä on välttämätöntä, että eduskunta paneutuu tarkasti kuntien terveydenhuoltosektorin ongelmiin ja korjaa kuntien talousongelmia tältä osin ensi vuonna vaikka sitten hätäavulla. Pääkaupunkiseudun terveydenhuollon kriisiin tarvitaan tämän lisäksi vastaantuloa myös Helsingin kaupungilta. Jatkossa on ilmeistä, että valtionosuusjärjestelmän laskentaperusteita on muutettava rakenteellisesti siten, että urbaanien alueiden erityisongelmat tulevat paremmin otetuiksi huomioon. Tätä valmistelutyötä on hallituksen ryhdyttävä tekemään välittömästi. Käytännössä tämä merkitsee tietenkin sitä, että valtion merkitys peruspalveluiden rahoitusvirroissa tulee kasvamaan.

Arvoisa rouva puhemies! Me vihreät olemme huolissamme työmarkkinoiden tasapainottamisen mahdollisuuksista tilanteessa, jossa rakennetyöttömyys lukuisista toimenpiteistä huolimatta edelleenkin pysyy korkealla tasolla eikä näytä menevän oikeaan suuntaan tämän jälkeen ollenkaan. Millaisia eväitä hallituksen talousarvioesitys sitten tarjoaa tällä kertaa rakennetyöttömyyden vähentämiseen?

Suomen kansantalouden kehitys on voimakkaasti sidoksissa maailmantalouden kehitykseen. Maailmantalous on herkkä kriiseille, jotka saattavat levitä nopeasti ja laajalle. Olemme kovin riippuvaisia muun muassa USA:n presidentin Bushin päätöksistä. Irakin sodan uhka vaikeuttaa omalta osaltaan maailmantalouden elpymistä vuoden takaisesta WTC-iskusta. Kotimaisessa talouspolitiikassa on tämän vuoksi lisättävä joustavuutta ja häiriönsietokykyä hyvinä aikoina.

Kansallisen talouspolitiikan tulevaisuuden keskeisenä haasteena on löytää ratkaisuja ongelmiin, joita väestön ikääntyminen ja jatkuva rakennetyöttömyys aiheuttavat. Suurten ikäluokkien ikääntymisen myötä työvoima vähenee ja työikäisten huoltotaakka kääntyy Suomessa jyrkkään nousuun. Väestön ikääntyminen kasvattaa eläkekustannuksia ja terveyskuluja. Työssäolevien ihmisten eläkkeelle siirtymistä on tästä syystä jatkossa pyrittävä pitkittämään mahdollisimman lähelle varsinaista eläkeikää ja kaikilla mahdollisilla keinoilla. Hallitusohjelmassa lanseerattiin tätä silmällä pitäen työssäjaksamisen ohjelma, jota hallitus onkin lähtenyt toteuttamaan.

Myös rakenteellinen työttömyys rasittaa kansantaloutta vielä vuosia, ellei sen purkamiseksi löydetä nykyistä tehokkaampia keinoja. Pitkään jatkunut työttömyys on myös työttömän itsensä kannalta suuri ongelma. Jokainen vuosi, jokainen kuukausi, jokainen päivä pois työelämästä syrjäyttää ja heikentää terveyttä, ellei näe valoa edessä. Toisaalta työmarkkinoilla on joillakin aloilla jo nyt pulaa sopivan koulutuksen ja työkokemuksen omaavasta työvoimasta. Ennusteiden mukaan työvoimapula vain pahenee tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Julkiselle taloudelle työttömyys on kuitenkin suurempi ongelma kuin työvoimapula. Korkea työttömyys rasittaa julkista taloutta ja vie varoja peruspalvelujen kehittämiseltä.

Vihreiden mielestä työmarkkinoilla vallitsevan epätasapainon korjaaminen edellyttää verotuksen painopisteen muuttamista työn verottamisesta ympäristö- ja energiaverotuksen suuntaan. (Ed. Zyskowicz: Näinhän budjetissa tapahtuu!) — Kuulostaa varmaan tutulta. — Hallituksen talousarvioesitys astuu pienen askeleen tämän niin sanotun vihreän verouudistuksen suuntaan. Askeleen on kuitenkin oltava suurempi, ja sen lisäksi on toteutettava myös muita työllisyyttä parantavia toimenpiteitä riittävän vaikuttavuuden aikaansaamiseksi, sillä yleinen veroale ei tuo kaivattuja työpaikkoja eikä helpota rakennetyöttömyyttä. Rakennetyöttömyyttä helpottaa veronalennusten kohdistaminen matalapalkkaisen työn tekemiseen ja teettämiseen, ed. Zyskowicz. Esimerkiksi kehittämällä järjestelmää työnantajien sosiaaliturvamaksujen porrastamiseksi voitaisiin helpottaa työvaltaisia aloja ja edistää avustavan henkilökunnan palkkaamista yrityksiin. Pienyritysten syntymistä puolestaan voitaisiin helpottaa nostamalla niiden arvonlisäverovapauden rajaa ja tekemällä siitä liukuvaa.

Verotuksen rakennetta on ylipäätään muutettava siten, että työn tekeminen ja teettäminen tulee nykyistä kannattavammaksi. (Ed. Zyskowicz: Oikein!) Eikö inhimillisestikin ottaen ole järkevämpää, että ihmisille on tarjolla työtä, josta maksetaan pientäkin palkkaa, kuin heidän pitämisensä palkatta ja toimettomana? (Ed. Zyskowicz: Tuo on aivan oikein!) On myös kysyttävä, minne työpaikat syntyvät, jos eivät matalapalkka-aloille. (Ed. Zyskowicz: Oikein!) Tästä olisi päästävä analyyttiseen keskusteluun myös ammattiyhdistysliikkeen kanssa. (Ed. Zyskowicz: Oikein!) Meidän on siis yhteisesti löydettävä keinot, millä nykyiset työlliset saadaan paremmin työllistettyä. (Ed. Zyskowicz: Oikein!) — Onpa mukavaa olla oppositiossa.

Arvoisa rouva puhemies, ärade fru talman! Före sommaren hade vi en mycket livlig kärnkraftsdebatt i den här salen och jag har ett minne av att det i ekonomiutskottet fanns flera ledamöter som tyckte att regeringens beslut om kärnkraft var godtagbart därför att vi här i riksdagen antog fyra klämmar. Fyra klämmar, som visade som mål den positiva framtiden för förnybar energi och en säker bekräftelse på att energiinbesparingen kommer att öka, att vi går mot ett grönare Finland där man använder flis, biomassa och effektivt sparar energi.

Vad får vi nu i handen, är vi nöjda med det vi har fått i den här budgeten? Besvikelsen i det gröna lägret finns också på regeringssidan. Jag lyssnade igår på ledamot Ola Rosendahl i radion, där han var mycket analytisk och klok i sina tankar kring dessa klämmar och hur de syns nu i budgetförslaget. Han sade att de är obetydliga jämfört med den förväntning minister Mönkäre gav oss inför omröstningen. Jag hoppas att de ledamöter här som påverkades mycket av dessa klämmar går till sig själva och funderar på om de har blivit lurade eller inte, och också säger ut det högt, för det har de rätt att kräva, rätt att kräva mera pengar för förnbar energi, det var det de blev lovade. (Ed. Kallis: De blev förda bakom ljuset!) — Alldeles riktigt, ledamot Kallis, de blev förda bakom ljuset.

Vi har en nationell klimatstrategi som regeringen själv har gjort upp. I den har man spikat nivåer som vi försöker nå. Årligen borde 33,5 miljoner euro anvisas för att öka användningen av förnbar energi. Dessa energistöd har trots detta fina program hållits på mycket lägre nivå. Åren 2000 och 2001 var de 21—22 miljoner euro per år och nu från 2003 lovas man samma nivå som i förra årets tilläggsbudget, dvs. 23,9 miljoner euro.

Jag ser inte nu ledamot Kalliomäki, men som stavhoppare borde han veta att när man sätter ut en höjd som man tänker nå, då skall man nå den också. Allt som går under är ett misslyckande. Regeringen har själv satt sin ribba. (Ed. Wideroos: För tredje gången nu!) — Men jag hoppas på anslagen nu, vi har bråttom här med klimatet. När man sätter upp en ribba och kryper under den med över 4 miljoner euro, då har man inte lyckats.

Det som för övrigt fattas när det gäller dessa utlovade energistöd är demonstrationsstöden. Regeringen har själv sagt att minst vart tredje år ungefär borde man få ut en summa på 17—34 miljoner euro för en stor exemplarisk insats som verkligen syns och märks, där man gör en stor satsning, där någon vågar satsa mycket på förnbar energi. Var finns nu dessa stöd? Jag hoppas att regeringen inte har avstått från detta mål utan att berätta det för oss här i riksdagen. Jag hoppas att vi snart kommer att få se dessa stora insatser för förnbar energi. Annars måste jag säga att jag är mera besviken än vad jag var vid omröstningen. (Ed. Zyskowicz: Är det möjligt?) — Det är möjligt.

Arvoisa rouva puhemies! Vihreät haluavat turvata hyvinvointiyhteiskunnan eli perheiden, lasten ja nuorten sekä ympäristön hyvinvoinnin myös tulevaisuudessa. Hallituksen talousarvioesitystä on näin hahmoteltava seuraavien kysymysten kautta: Mitä hallituksen talousarvioesitys antaa lapsiperheille, tuleville sukupolville, todella konkreettisesti? Miten tämän budjetin myötä käy koulujen, terveydenhuollon tai vaikkapa vammaispalvelujen? Entä miten talousarvioesitys näkyy perheiden tavallisessa arjessa?

Hallituksen vuoden 2003 talousarvioesityksessä kaikkein vähimmälle ovat jääneet perheet, lapset ja nuoret. Näin siitä huolimatta, että me kaikki kiihkeästi väittelimme siitä, että tämä on kaikkein tärkeintä meidän maallemme — ei niin kauan sitten. Muutama esimerkki hallituksen talousarvioesityksestä valaisee asiaa hyvin. Ensinnäkin, alemman äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan korottaminen 1,36 eurolla jättää päivärahan tasoltaan edelleen alle puoleen peruspäivärahasta. Kaikkein köyhimpien äitien ja isien perheiden tilanne ei tällä korjauksella helpotu, niin että voisimme olla ylpeitä siitä, päinvastoin, tämä on melkein pientä kiusaamista. Toiseksi, hallituksen taholta on moneen kertaan todettu, että perheillä on oltava mahdollisuus valita itse, haluavatko hoitaa lapsiaan kotona vai jossain muualla. Tämä on monelle perheelliselle kaikkein vaikein päätös. Meidänkin lapsemme menee aina nykyisin aamulla joskus välillä piiloon mummolaan, että hän jää tänne, mutta on vaikea selittää, että et jää nyt sinne. Kunnat voivat antaa myös kuntalisiä, mutta valitettavasti näin on erittäin harva kunta tehnyt, Helsinki on siinä poikkeus muun muassa. Siksi meidän on, valtion, yhdessä korotettava kotihoidon tukea, koska tämä leikkaus, joka oli äärimmäisen hankala, on niitä ensimmäisiä, mitä pitäisi korjata, se on tärkeämpi kuin moni muu, johon on jo koskettu. Kolmanneksi, lasten ja nuorten pahoinvoinnin ehkäisyyn lapsipoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä sovittiin ensi vuoden talousarvioon satsattavan 15 miljoonaa euroa, siis 15 miljoonaa euroa oli se minimi, minimi kompromissi, millä voidaan päästä kiinni niihin kaikkein palavimpiin ongelmiin. Hallituksen esityksessä tämä on kutistunut vaivaiseen 5 miljoonaan euroon. Tämä on siis luettava niin, että hallitus ei oikeasti edes halua puuttua lasten ja nuorten pahoinvointiin. Neljänneksi, vammaistyöryhmä 96:n ehdotuksia, esimerkiksi vammaisten henkilökohtainen avustaja -järjestelmän kehittämistä ei ole lähdetty toteuttamaan vieläkään, vaikka ed. Ulla Anttila meitä aina siitä muistuttaa. Näin siitä huolimatta, että saatiin hallitusohjelmaan. Vielä se ei näy.

Perheiden hyvinvoinnin yhtenä suurimpana ongelmana on myös asumisen kalleus, joka näkyy räikeimmin täällä Pääkaupunkiseudulla. Asuntopolitiikassa hallitus on pahasti epäonnistunut. Se ei ole pystynyt esittelemään ratkaisuja tavallisten keskituloisten perheiden asumisen ongelmiin. Ne loistavat poissaolollaan myös tässä esityksessä.

Arvoisa rouva puhemies! Miten vihreät sitten kattaisivat perheiden palvelujen parantamisesta sekä työmarkkinoiden tasapainottamisesta syntyviä menoja? Vihreiden mielestä on välttämätöntä, että valtiontaloutta hoidetaan vastuullisesti, ja esittäessämme vaihtoehtoja hallitukselle otamme huomioon sen, että menojen ja tulojen on pysyttävä tasapainossa, tämä on selvää.

Vaikka vihreät ovat tyytyväisiä siihen, että hallitus lähti nostamaan energiaveroja, verojen kohdistuminen pääasiassa liikennepolttoaineisiin heikentää niiden tehoa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Yleisen energiaveron korotus toimisi tässä tehokkaammin. Hallitus ei alun alkaen ole edennyt ympäristö- ja energiaverojen korottamisessa hallitusohjelmassa sovitulla tavalla. Energiaveroihin ei ole kuluneella hallituskaudella tehty edes inflaatiokorotusta. Kansallisen ilmasto-ohjelman mukaisen Kioton sopimuksen täyttämiseksi energiaveroja on joka tapauksessa korotettava, rakennetaan ydinvoimaa tai ei. Korotustarve on tällä vuosikymmenellä yhteensä noin 700 miljoonaa euroa. Energia- ja ympäristöverojen korottamiselle on siten esitettävä aikataulu kahdesta syystä: ensinnäkin siksi, että Suomi myös pystyisi toteuttamaan Kioton sitoumuksensa, ja toiseksi siksi, että teollisuus ja yksityiset kuluttajat pystyisivät suunnittelemaan tulevaisuuttaan paremmin tietäen, että tämä on se suunta, mihin menemme, tämä on yhteinen vastuu, energia tulee kallistumaan, mutta palvelut pysyvät.

Toimenpiteet harmaan talouden torjumiseksi jäävät hallituksen talousarvioesityksessä vaatimattomiksi. Toimia harmaan talouden vähentämiseksi on vihreiden mielestä tehostettava, jotta sen piirissä tapahtuvan elinkeinotoiminnan tuottoja saataisiin entistä paremmin verotuksen piiriin. Harmaan talouden torjunta on välttämätöntä myös siksi, että se vääristää kilpailua tuotannollisilla ja palvelualoilla. Voitte kysyä lisää esimerkkejä ed. Erkki Pulliaiselta, jos teitä kiinnostaa, hänellä on niitä vaikka kuinka. Tyypillisimmillään harmaa talous vääristää kilpailua rakennus- ja ravintola-aloilla. Harmaan talouden vähentämiseen on olemassa keinoja, kuten esimerkiksi käännetyn arvonlisäjärjestelmän käyttöönotto tai esimerkiksi sähköisen kulkulupajärjestelmän tekeminen pakolliseksi rakennustyömailla. Näitä ja muita keinoja on esitelty muun muassa tuoreessa harmaan talouden katsauksessa. Harmaa talouden takia valtio menettää verotuloja useita miljardeja euroja vuodessa. Lyhyelläkin aikavälillä harmaan talouden torjunnan tehostaminen voi siten tuoda valtiolle runsaasti verotuloja.

Ja hyvät kollegat, lisää verotuloja todella tarvitsemme, sillä hyvinvointi maksaa aina ja tulee aina maksamaan.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Värderade fru talman! Vaikka en vielä ole pääministerinä, niin kyllä tekisi mieli sanoa, että voi tätä käsien pesua ja populismia. Mutta toisaalta, kun olen nyt kuunnellut kaikkia ryhmäpuheenvuoroja, niin totean, että kristillisdemokraatit tulevat saamaan tukea vaihtoehtobudjetille, varsinkin vasemmistoliitolta ja ruotsalaiselta kansanpuolueelta, puhumattakaan vihreästä liitosta. Kyllä politiikassa on aina vaihtoehtoja, ja me huomaamme ne vaihtoehdot, kun katsomme, minkälaista politiikkaa harjoitetaan esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa; se poikkeaa Suomen politiikasta.

Olen monta kertaa, kun olen keskustellut kollegojen kanssa PN:n kokouksissa, pitänyt maaraportin, kertonut, missä Suomessa mennään. Ja aina on kysytty, miten on mahdollista, että teidän maassanne työttömyys on yli 9 prosenttia, kun se Tanskassa on 2, Norjassa 2, Ruotsissa 3—4. Ja Suomessa yli 9 prosenttia. Siinä on yksi ero, siellä harjoitetaan hieman toisenlaista politiikkaa.

Ja on myöskin kysytty, miksi teillä on tuo veroaste, miksi te olette alentaneet veroastetta niin paljon. Meillä on nyt 45,5 tässä hallituksen esityksessä, siis 45,5 bruttokansantuotteesta, Tanskassa on noin prosenttiyksikkö enemmän, Ruotsissa on monta prosenttiyksikköä enemmän. Mutta toisaalta 0,1 veroprosenttiyksikköä merkitsee 850:tä miljoonaa markkaa. Jos meillä olisi ne 45,7 tai 45,8, meillä olisi käytettävissä huomattavasti enemmän rahaa. Ja kun katsoo sitten naapurimaita, niin siellä on kyllä hoitolaitoksissa ja sairaaloissa enemmän auttavia käsiä, siellä on enemmän poliiseja tuhatta asukasta kohti, siellä on pienempiä ryhmiä koulussa ja päiväkodeissa, ja tietenkin tämä maksaa — se on aivan selvä asia, että se maksaa.

Kun kristillisdemokraatit nyt pitävät ryhmäpuheen, niin silloin me toteamme hallituksen esityksestä, että sen kanssa voidaan elää. Se ei kyllä kovinkaan paljon elämää muuta, ei paranna kenenkään kansalaisen asemaa kovin huomattavasti. Valtaosa tulee toteamaan, että ei tämä hallituksen esitys ja ensi vuoden talousarvio muuta heidän elämäänsä kovinkaan paljon. Jotkut saavat kaksi euroa kuukaudessa enemmän käteen, joillekin kustannukset nousevat, mutta kyllä tämän budjetin kanssa voi elää. Mutta on vaihtoehto olemassa, on selkeä vaihtoehto olemassa. Ja kaikki ne hyvät asiat, mistä tänä päivänä on puhuttu, voidaan toteuttaa, jos veroastetta nostetaan hieman. Me emme esitä, että tuloveroja pitäisi nostaa, me esitämme, että pääomaliikkeitä tulisi verottaa.

Minä toivon todella, että kristillisdemokraattien vaihtoehdoista käytäisiin keskustelua. Meidän vaihtoehtobudjettiesityksemme on mielestämme täysin realistinen. Se on ollut helppo tehdä, koska valtion virkamiehet kaikissa ministeriöissä ovat hyvin auttavaisia, kun on soitettu ja tiedusteltu, paljonko tämmöinen muutos maksaa, kuinka montaa henkilöä se koskee. Muutaman viikon kuluttua on tullut mustaa valkoisella: se koskee 22 000:ta ihmistä ja maksaa 35 miljoonaa euroa. Ja kaikista näistä asioista tulen kyllä kertomaan. Eli budjettimme on realistinen.

No, mistä me otamme sitten tuloja lisää? Joo, me otamme siitä kuuluisasta pörssiverosta ja sitten saamme tietenkin kuulla, että silloin pörssikauppa karkaa Suomesta pois. Jos se karkaa Suomesta, niin me emme sitä esitä. Mutta jos se pysyy Suomessa, niin me esitämme. Ja pitää muistaa, että Englannissa peritään 0,5 prosenttia. Suomessa me olemme esittäneet, 0,15 prosenttia, mikä käytännössä merkitsee sitä, että jos nyt 10 000 markan edestä ostaa, niin ostaja maksaa 7,5 markkaa veroa ja myyjä maksaa 7,5 markkaa veroa. (Ed. Kokkosen välihuuto) — No, minä puhun nyt markoista, koska kuulijat, varmasti ed. Kokkonen, ymmärtävät mitä euroilla tarkoitetaan, mutta minulla on se käsitys, että ne jotka seuraavat tätä keskustelua, ovat tottuneet markkoihin, ja välillä käytän markkoja ja välillä euroja. (Ed. Kokkonen: Siinä menee sekaisin!) — Minä en mene sekaisin, mutta jotkut muut voivat mennä. (Ed. Gustafsson: Tässä kohtaa ed. Kallis on oikeassa!) — 10 000 markan kauppa ei jää tekemättä 7,5 markan takia. Ja jos katsoo esimerkiksi Ruotsia ja Ruotsin pörssiä, niin edustajat voivat mennä tämän puheen jälkeen avaamaan teksti-tv:n, katsomaan, paljonko maksaa Nokia, Nordea, Stora Enso juuri tällä hetkellä Suomessa. Se löytyy sivulta 182 teksti-tv:stä. Sitten te käännätte Ruotsin kanavalle ja teksti-tv:n sivulle 204. Sieltä löytyy, paljonko Stora Enso, Nordea ja Nokia maksavat Ruotsissa. Sitten otatte virallisen kurssin, joka löytyy teksti-tv:n sivulta 220. Sitten te muutatte nämä euroiksi ja huomaatte, että Nordean kurssin välillä on, uskallan väittää, varmasti muutaman sentin ero Helsingin ja Tukholman välillä, Nokian kohdalla se on vielä suurempi, monta senttiä, ja Stora Enson kohdalla ihan sama asia. Se ero on vähintään kolme neljä kertaa niin suuri kuin 0,15 prosenttia. Uskallan sanoa, että kyllä minä aika pitkän kävelymatkan Helsingistä teen, jos nämä kurssit olisivat täsmälleen samoja. Tämä tarkoittaa sitä, että kyllä pörssiveroa voidaan periä 0,15 prosenttia ilman, että Helsingin arvopaperipörssi siitä kärsisi. Tällä tavalla me saisimme yli 300 miljoonaa euroa valtion kassaan.

Nyt joku voi ajatella, että kun pörssikurssit ovat laskeneet, niin liikevaihtokin on laskenut, mutta näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Eivät ihmiset osta 50:tä Nokiaa, vaan he ostavat tietyn rahasumman edestä Nokiaa. Vuonna 2000 pörssivaihto oli 1 500 miljardia markkaa, vuonna 2000 se oli 1 200 miljardia. Me olemme laskeneet, että tämä 320 miljoonaa tulisi, kun vaihto olisi noin 1 200—1 300 miljardia markkaa.

Sitten toinen merkittävä tulonlähde olisi luovutusvoittojen verotuksen kiristäminen sellaisista luovutusvoitoista, jotka perustuvat lyhytaikaiseen omistamiseen: ostaa tänään, myy huomenna; ostaa iltapäivällä, myy seuraavana päivänä; ostaa tänään, myy kahden viikon kuluttua. Tämmöisistä voitoista maksetaan tänä päivänä 29 prosenttia. Jos henkilö jää ylityöhön, niin kyllä hänen marginaaliveronsa tuloverotuksessa on yleensä 50 prosenttia. Voi kyllä kysyä, jos työntekijä jää ylityöhön ja maksaa niistä lisäeuroista 50 prosenttia, miksi ei voisi maksaa luovutusvoitosta, joka on syntynyt yhdessä päivässä, 50 prosenttia. Puolet kruunulle ja puolet minulle. Jäähän siitä voitosta vielä puolet.

Kun taas katsoo tilastoja, niin viime vuonna fyysisten henkilöiden, tavallisten henkilöiden, luovutusvoitot olivat noin 25 miljardia markkaa ja arvopapereiden luovutusvoitot 19 miljardia. Vuonna 99 luku oli 16 miljardia. Nyt on tietenkin mahdotonta sanoa, kuinka paljon ne ovat ensi vuonna. Me olemme laskeneet, että ehkä tuollainen 6, 7, 8 miljardia markkaa eli vähän toista miljardia euroa on semmoista luovutusvoittoa, joka perustuu lyhytaikaiseen omistamiseen. Sitä on vaikea sanoa, onko se näin suuri, vai onko se vielä suurempi, vai onko se pienempi. Kukaan ei ole pystynyt sanomaan, kuinka paljon se on, mutta tämän instrumentin ottaisimme käyttöön ja verottaisimme. Jos salissa on edustajia, jotka ovat sitä mieltä, että 50 prosenttia on liikaa luovutusvoitosta, joka syntyy päivässä, niin tietenkin voi äänestää vastaan ja lausua sen myöskin ääneen. Me olemme sitä mieltä, että yhteiskunta tarvitsee rahaa, jotta se voisi tarjota niitä tärkeitä palveluja, mistä kaikki edustajat tänä päivänä ovat puhuneet.

Arvoisa rouva puhemies! Teen yhteenvedon näistä veroratkaisuista, mitä tämä merkitsisi: 320 miljoonaa pörssiverosta, 230 miljoonaa luovutusvoitoista. Polttonesteiden verotusta ei tarvitse kiristää, siinä valtion kassa menettää 133 miljoonaa. Tuloveroalea ei ole syytä tässä vaiheessa toteuttaa ja siinä säästyy 167 miljoonaa. Joka tapauksessa jää 584 miljoonaa euroa, jota voidaan nyt käyttää seuraavalla tavalla.

Ettei veroaste nyt niin huimasti nousisi, osan tästä käytämme ruoan arvonlisäveron alentamiseen, josta myöskin lähes kaikki eduskuntaryhmät ovat puhuneet. Lasketaan ruoan arvonlisäveroa 3 prosenttiyksiköllä. Tämä tarkoittaa sitä, että ruokakassin hinta halpenee noin 300 markalla asukasta kohti ja valtio menettää 250 miljoonaa markkaa. Tämä on tietenkin täysin mahdollista.

Minimieläkkeistäkin olemme kuulleet tänä päivänä. Heitä on toistasataa tuhatta, joilla on minimieläke. Nostetaan sitä 100 markalla kuukaudessa. Tämä merkitsee vuositasolla 25 miljoonaa euroa. Lapsilisien indeksikorotukseen ja kotihoidon tuen korotukseen, josta myöskin tänä päivänä on paljon puhuttu, menee 40 miljoonaa euroa. Lapsiperheiden vanhemmille paremmat mahdollisuudet siirtyä osa-aikatyöhön, jolloin laskennallinen ansionmenetys korvataan 50-prosenttisesti, enintään kuitenkin 250 eurolla kuukautta kohti, vievät 40 miljoonaa.

En ole tavannut kovin monta henkilöä, jotka ovat osa-aikaeläkkeellä ja jotka olisivat moittineet sitä ratkaisua, minkä he ovat tehneet. He ovat varmasti osa-aikaeläkkeen ansainneet, mutta olen aivan vakuuttunut siitä, että moni moni äiti ja isä toivoo, että voisi siirtyä osa-aikatyöhön taloudellisista syistä, jos tämä tehdään mahdolliseksi sillä, että otetaan käyttöön sama periaate kuin osa-aikaeläkkeessä eli puolet ansionmenetyksestä korvataan, mutta kuitenkin enintään 250 euroa kuukaudessa.

Me olemme tässä vaihtoehtobudjetissamme laskeneet, että 10 000 perhettä käyttäisi tätä mahdollisuutta hyväkseen. Minimiäitiyspäivärahan korottamisesta meillä oli viime vuonna lakialoite, ja siitä kaikki puhujat ovat puhuneet. Ei ole riittävää, että se nostetaan noin 10 markalla, vaan nostetaan se sille tasolle, mitä te olette esittäneet. Se koskisi 22 000:ta äitiä ja maksaisi 35 miljoonaa euroa. Ihmettelen hieman, kun vasemmistoliitto esitti tätä samaa, mutta heidän laskelmiensa mukaan se maksaisi vain 6 miljoonaa euroa. Me saimme sosiaali- ja terveysministeriöltä eri vastauksen, 35 miljoonaa. Mutta minä luotan enemmän niihin tietoihin, mitkä me saimme, ja summahan on mahdollista korottaa tuohon 35 miljoonaan.

On aika merkillistä, että hallitus esittää, että sairastuminen tulisi kalliimmaksi. Hallituksen esityksessä on ehdotus, että lääkkeiden korvaus muuttuisi niin, että syntyisi valtiolle säästöä 30 miljoonaa euroa. Tätä kristillisdemokraatit eivät voi hyväksyä. Todettakoon nyt varmuuden vuoksi, että omavastuu Suomessa lääkekuluista on noin 50 prosenttia, se on jopa yli 50 prosenttia, mitä suomalainen maksaa itse lääkkeistään. Norjassa ja Ruotsissa, joihin myöskin olen viitannut, se on 20—30 prosenttia. Kyllä nyt vähän tuntuu kohtuuttomalta, jos sairastamista tehdään vielä kalliimmaksi. Me poistamme tämän 30 miljoonaa hallituksen esityksestä.

Työllistämistoimenpiteisiin ehdotamme 20 miljoonaa euroa ja sitten vielä opiskelijoille. Olen huomannut, miten monet ovat opiskelijoista puhuneet. Kun tapaa opiskelijoita, niin ensimmäinen kysymys, minkä he esittävät, on, eikö voisi sitä lakia muuttaa niin, että asumislisän saisi myöskin kesäkuukausilta, koska se vuokra on kuitenkin kesäkuukausilta maksettava. Me olemme samaa mieltä. Se rassaa opiskelijoita ja vaivaa heitä. Tämä tietenkin maksaa ja se maksaa yllättävän paljon. Se maksaa lähes 25 miljoonaa euroa, mutta koskee 70 000:ta opiskelijaa. Kun otamme juuri pörssiverosta ja lyhytaikaisista luovutusvoitoista nuo miljoonat, niin rahaa riittää tähänkin. Työllistämistoimenpiteisiin lisää 20 miljoonaa, kehitysyhteistyömäärärahoihin lisää 5 miljoonaa markkaa ja vielä kaiken tämän jälkeen jää yli 50 miljoonaa, mistä voidaan myöhemmin päättää.

Minä haluan palata siihen, mitä luin lehdestä kesällä siitä, mitä esitti vasemmistoliitto ennen budjettineuvotteluja. Vasemmistoliitto esitti, että veroalennusta ei nyt toteuteta, ja epäonnistuitte. Te esititte, että polttonesteiden veroa ei koroteta, epäonnistuitte. Te esititte, että minimipäiväraha nostetaan työttömyyspäivärahan tasolle, saitte 10 markkaa, olisi pitänyt saada 60 markkaa. Te esititte opiskelijoille asumislisää, ette saaneet. Te esititte, että omavastuu asumistuesta poistetaan, ette saaneet. Te esititte, että valtionosuuksiin kunnille tehdään 100 prosentin indeksikorotus, ette saaneet. Te olette muuten samaa mieltä kristillisdemokraattien kanssa, mutta hallituksessa te ette ole onnistuneet näitä saamaan läpi. Nyt teillä on mahdollisuus, kun sitten joulukuussa kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetista äänestetään, äänestää sen puolesta.

Ruotsalainen kansanpuolue esitti, että valtionosuudet tarkistetaan 100-prosenttisesti, epäonnistuitte. Te esititte terveyshuoltoon lisää rahaa, saitte jonkin verran, mutta sekin on hyvä asia, että jotain saitte. Te esititte, että polttoaineveroa ei koroteta, epäonnistuitte. Te esititte lapsilisiin indeksikorotuksen, epäonnistuitte. Mutta te voitte tukea kristillisdemokraattien esitystä, silloin te saatte kaikki nämä hyvät asiat läpi, mutta joudutte kyllä verottamaan pörssissä pelaajia, joudutte verottamaan niitä, joilla on luovutusvoittoja, jotka perustuvat lyhytaikaiseen omistamiseen.

Maanantaina kävi luonani henkilö, joka oli ollut leikkausjonossa ja päässyt leikkaukseen. Kaikki kärsimykset ja kaikki kivut olivat ohi hänen osaltaan. Hän kertoi, että hän oli saanut uuden polven niin vasempaan kuin oikeaan jalkaan. Hän oli maksanut siitä 1 200 markkaa. Kaikki kivut ja kärsimykset olivat ohi. Hän sanoi, että kun hän oli työelämässä, hän moitti verotusta, se oli ankara hänen mielestään siihen aikaan, mutta hän sanoi: "Bjarne, älä puhu verojen alentamisesta, jos vaihtoehtona on sairaalapalvelujen poisjääminen." (Ed. Kangas: Hyvä neuvo!) — Erittäin hyvä neuvo.

Eilen kävi luonani nuori nainen, kahden lapsen äiti, joka on hoitovapaalla. Hän kysyi, mitä tämä hallituksen esitys antaa lapsiperheille. Jouduin vastaamaan, että ei se anna kyllä oikeastaan yhtään mitään. Hän muistaa, minkälaista oli silloin, kun ensimmäinen lapsi syntyi, ja hän lopetti keskustelun sillä, että kyllä hän ihmettelee, jos joku lapsiperheellinen voi antaa äänensä hallituspuolueille seuraavissa vaaleissa.

Kun katsoo, mitä vaihtoehtobudjettimme merkitsee tavallisille kansalaisille, niin me voimme sanoa, että eläkeläisten asema paranee: ruoka halpenee, sairastuminen ei kallistu, he saavat 100 markkaa lisää kuukaudessa ja polttonesteiden verotusta ei koroteta. Suurin voittaja ovat kuitenkin lapsiperheet taas kerran: ruokakassin hinta alenee, lapsilisiin tulee indeksikorotus, hoitotukeen tulee korotus, tulee mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä ja saada puolet ansionmenetyksestä korvatuksi, polttonesteiden hintoja ei koroteta veronkorotuksella.

Eli näitten ryhmien asema muuttuu huomattavasti. Kenen asema huononee? Huononee niiden asema, jotka todella joutuvat pörssiveroa maksamaan. Huononee myöskin niiden asema, joilla on lyhytaikaisia luovutusvoittoja.

Minun on vaikea ymmärtää, että joku voisi pitää hallituksen esitystä parempana kuin tätä esitystä. Jos joku pystyy osoittamaan väittelyssä, että meidän vaihtoehtobudjettimme on epärealistinen, niin me luovumme siitä ja me muutamme sen realistiseksi. Mutta ei riitä, että huutaa, että pörssi karkaa Suomesta. Se ei riitä. Pitää perustella, miksi se karkaa. Eikä kukaan voi sanoa, ettei voisi verottaa lyhytaikaisia luovutusvoittoja 50 prosentilla, ja näin me saamme ne rahat.

Arvoisa rouva puhemies, ärade fru talman! Som representant för Finlands mest tvåspråkiga parti vill jag också hålla ett sammandrag på svenska av det jag sade till alla radiolyssnare och tv-tittare.

Det finns alltid alternativ i politiken. Man kan ha ett högt skatteuttag och man kan ha ett lindrigt skatteuttag. Regeringens budgetförslag går ut på att bruttoskatteprocenten rör sig kring 45,5 procent. Det går att leva med en sådan skatteprocent, man får in en massa pengar men de pengarna räcker inte till för alla de angelägna ändamål som riksdagsmännen har presenterat.

Kristdemokraterna föreslår att vi skall öka skatteuttaget, dock inte på sådant sätt att inkomstbeskattningen skulle skärpas i märkbar grad, utan framför allt genom att vissa kapitalrörelser skulle beskattas. På det här sättet skulle vi få in över 500 miljoner mark i statskassan. Därtill kan vi också låta bli att göra skattelättnaderna som nästa år skulle innebära ungefär 2 euro för en medelinkomsttagare. Och vi är alldeles övertygade om att en medelinkomsttagare hellre prioriterar samhällsservice än skattelättnader. Inga skattehöjningar på bränsle behöver heller göras.

Det här stora beloppet som vi får in på beskattningen, en skärpt beskattning av kapitalrörelserna, kan användas på följande sätt. Man kan med andra ord uppfylla alla de krav som riksdagsledamöterna i sina budgettal har presenterat. Vi kan höja minimipensionerna med 100 mark i månaden och vi behöver inte göra det dyrare för den som är sjuk. Regeringen föreslår att läkemedelskostnaderna för den vanliga människan eller för samhället för de som är sjuka skall öka med 30 miljoner euro. Det kan vi ta bort. Vi kan göra indexjusteringarna i barnbidragen och hemvårdsstödet, vi kan göra det möjligt för barnfamiljerna att övergå till deltidsarbete och få den förlorade inkomsten ersatt till 50 procent. Framför allt kan vi göra maten billigare genom att sänka momsen på livsmedel, vilket skulle innebära att matkassens pris skulle sjunka med ungefär 300 mark per person.

Den största betydelsen som vårt alternativ har är det att när inga skattejusteringar skulle göras nästa år, så skulle kommunernas inkomster stärkas med 100 miljoner, och de pengarna kunde då användas till sjukvården, till att förbättra den sociala sidan i kommunerna.

Studenterna, som oroar sig över sommarmånaderna när hyran skall betalas, skulle få bostadsbidrag också under sommaren. Efter alla de här goda och angelägna ändringarna och förbättringarna skulle det dessutom finnas kvar 50 miljoner euro eller cirka 300 miljoner mark som man kunde använda för annat.

Arvoisa rouva puhemies! Minä huomasin, kun pidin tämän puheen ruotsiksi, että eräs erittäin merkittävä asia oli jäänyt sanomatta: Kun puhutaan niin paljon terveydenhuollosta ja kuntien asemasta, niin mikäli me emme toteuta tuloveroalea, silloin kuntien talous vahvistuu 100 miljoonalla eurolla. Jos kuntien talous vahvistuu tällä summalla, silloin nämä ongelmat terveydenhuoltopuolella ja monella monella muullakin puolella siirtyvät kyllä historiaan. Tämä on tärkeää myöskin todeta.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Pyrin pysymään annetussa suosituspituudessa.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä arvosteli vuosi sitten kuluvan vuoden budjetin lähetekeskustelussa hallituksen ylioptimistisia odotuksia kansantaloutemme kasvulukujen osalta. Näimme, että tuolloin ennustettu noin 2,5 prosentin kasvu oli liian korkea, ja katsoimme, että eräiden talousasiantuntijoiden arvioima 1 prosentin kasvu olisi lähempänä totuutta. Näin on melko tarkasti käynytkin. Kasvu näyttää jäävän ehkä noin 1,3 prosenttiin, mikäli loppuvuosi on olennaisesti alkuvuotta myönteisempi.

Hallituksen nyt eduskunnalle antamassa ensi vuoden talousarvioesityksessä lähdetään siitä, että bkt kasvaisi tulevana vuonna 2,8 prosenttia. Jälleen joudumme toteamaan, että perussuomalaisten mielestä ennuste on epärealistisen korkea, koska sen toteuttamista varjostavat aivan liian monet, lähinnä kansainväliset epävarmuustekijät: USA:n talouskehitys riippuu hyvin monista jopa sikäläisen poliittisen koneiston hallitsemattomista asioista. Suunniteltu hyökkäys Irakiin voi mullistaa koko maailmantalouden näkymät, ja Japanin pankkikriisiaikapommi odottaa vain laukaisijaansa. Muitakin vaarantavia tekijöitä löytyy niin kansainvälisestä taloudesta kuin politiikastakin.

Siksi on mielestämme lyhytnäköistä olettaa kaiken käyvän parhain päin, kun todennäköisempää on se, että jokin näistä uhkakuvista mitä suurimmalla todennäköisyydellä toteutuu. Olisi rehellisempää ja koko suomalaisen kansantalouden kannalta järkevämpää lähteä realistisemmalta pohjalta ja olettaa bruttokansantuotteen kasvuksi korkeintaan 1,5 prosenttia vuodelle 2003, jolle kannalle ministeri Niinistökin näyttää nyt kääntyneen, ainakin osittain, puheissaan.

Hallituksen budjettiesitys on epärealistisista kehitysnäkymistään huolimatta lunastamattomin lupausten budjetti. Lipposen hallitus on, kuten edeltäjänsäkin, luvannut alentaa työttömyytemme olennaisesti nykyistä pienemmäksi ja jatkaa tuloverojen kevennyksiä myös ensi vuonna ja parantaa lapsiperheiden taloudellista asemaa. Mikään näistä ei budjettiesityksen perusteella toteudu. Työttömyys näyttää paremminkin kääntyvän nousuun. Lapsiperheiden tulonsiirrot ovat pelkästään kosmeettisia, ja veronkevennyspuheet on jätetty puheiden asteelle pieniä taulukkotarkistuksia ja inflaatiotarkistuksia lukuun ottamatta. Myös ansiotulo- ja tulonhankkimisvähennykset on siellä jollakin tavoin huomioitu, joista ansiotulovähennys kaatuu kuntatalouden niskaan. Voi sanoa, että kun puhutaan jouluhauista, niin verovähennyshauki on muuttunut silakaksi ja sekin pitää sisällään ylisuuren annoksen välillisiä erilaisia veromyrkkyjä.

Perussuomalaiset ovat toistuvasti esittäneet, että veronkevennykset tulisi suunnata kaikkein pienituloisimpien kansalaisten verorasituksen keventämiseen nostamalla verovapaan tulon ylärajaa valtionverotuksessa ja korottamalla tuntuvasti kunnallisveron perusvähennystä.

Vieläkin merkittävämmin helpotettaisiin pienituloisten verotaakkaa ja lisättäisiin heidän ostokykyään alentamalla välillistä verotusta välttämättömyyselintarvikkeiden, lähinnä ruoan, osalta. Nythän elintarvikkeiden verokanta on 17 prosenttia, jolloin sen keventäminen vaikkapa 12 prosenttiin lisäisi pienituloisten eläkeläisten, isänmaamme vapauden taanneiden veteraanien ja kotirintamanaisten, työttömien, opiskelijoiden ja lapsiperheiden ostovoimaa merkittävästi. Nämä väestöryhmäthän joutuvat pakosta käyttämään käytännössä kaikki käytettävissään olevat varat jokapäiväisiin elinkustannuksiinsa. Pakkohan ihmisen on syödä elääkseen.

Miksi tämä on niin vaikeaa uskoa ja ymmärtää? Vai onko sittenkin kysymys haluttomuudesta ja hyvätuloisten suosimishalusta? Kokoomuksen taholta tämä onkin selvästi ilmoitettu, mutta hallituksessa istuvan vasemmistoliiton vähävaraisten unohtaminen on jo vaikeammin käsitettävä asia. (Ed. Kangas: Työttömyysturvaa parannettiin!) Pienellä ihmisellä on yhtä suuri nälkä kuin hyväosaisellakin ja ainakin toistaiseksi — ja onneksi vielä — myös tasavertainen äänioikeus vaaleissa, ed. Kangas. — Mielestämme hallituksen puheet hyvätuloisten tuloverokevennyksistä tuloratkaisun vauhdittajana tulisi lopettaa ja käyttää pieni verokevennysvara sen sijaan edellä mainitsemaani elintarvikkeiden arvonlisäveroprosentin alentamiseen heti ensi vuoden alusta alkaen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettiesityksessä on edelleen vihreä puumerkki huolimatta siitä, että puolue ei enää istu Lipposen hallituksessa. Energiaveroa nostetaan jälleen kerran muka ympäristösyistä, vaikka kyse on pelkästään kansalaisten verorahastuksesta. Tämäkin korotus kirpaisee kaikkein kipeimmin maamme harvaanasuttuja syrjäalueita, joissa välimatkat ovat pitkät ja julkista liikennettä ei ole, minkä takia omalla autolla kulku on välttämättömyys. Näiden alueiden elinkelpoisuus heikkenee jälleen piirun verran.

Kun tähän lisätään vielä se, että alimitoitettuina edelleen pidettävistä tiemäärärahoista vain murusia osoitetaan pientiestömme kunnon ylläpitoon, kertaantuu elinolosuhteiden heikkeneminen syrjäalueilla. Tiemäärärahoista suuri osa upotetaan muutamaan eteläisen Suomen jättitiehankkeeseen, mutta perustienpidon määrärahat laskevat huolimatta siitä, että hallitus itse myöntää liikenneministeriön pääluokan yhteydessä muun muassa, että huonokuntoisten teiden osuus on noin 13 prosenttia ja viimeisten 7 vuoden aikana määrä on kasvanut 700 kilometrillä ja noin 2 200 kilometriä hyväkuntoista tietä on alentunut tyydyttäväkuntoiseksi ja että 28 000 kilometrin soratieverkostostamme on peräti 10 000 kilometriä joka kevät kelirikkoisia.

Tämähän on aivan hölmöläisten touhua. Kansallisomaisuutemme arvon annetaan huonolla hoidolla alentua ja tulevaisuuteen kasataan satojen miljoonien eurojen korjauspaineet, ellei sitten syrjäalueidemme tiestöä ja sen vaikutusalueiden asukkaita jätetä täysin oman onnensa nojaan, kuten vähän asia tuntuu olevan. — (Ed. Elo: Kuka tätä haluaa?) — Budjettiesitys tuntuu tältä, ed. Elo. Tämä on mielestäni jopa perustuslain tasavertaisuushengen vastaista, sillä verosaataviaan valtio ei kyllä jätä retuperälle. Ne peritään kaikilta kansalaisilta tasavertaisesti, vaikka pitkospuiden takaa, ja jos ei muuten, niin ulosoton ja pakkohuutokaupan kautta.

Hallituspuolueiden taholta on juhla- ja vaalipuheissa jatkuvasti korostettu lapsiperheiden aseman parantamisen tärkeyttä. Valitettavasti asia on myös jäänyt pelkkien puheiden asteelle. Laman aikana leikattiin toistuvasti lapsiperheiden etuuksia, koska vastarinta oli siellä pienintä. Leikkauksia tehtiin perhetukiin, koulumäärärahoihin, terveydenhoitovaroihin ja koti- ja päivähoidon rahoihin. Tämän seurauksena perheiden ongelmat kärjistyivät heijastuen lapsiin ja kouluihin. Vaikka lama on ollut ohi jo vuosia, olemme perheiden tukien osalta edelleen lamakaudella. Koulujen määrärahoja on jo hieman palautettu, mutta lasten terveydenhoidossa elämme edelleen erittäin vaikean rahoitus- ja sitä kautta hoitokriisin keskellä.

Yhteiskunta antaa kasvaa valmiiksi ongelmaisen ja sairaan sukupolven lyödessään laimin vastuunsa lastemme ja perheidemme taloudellisesta, koulutuksellisesta, sosiaalisesta ja terveydellisestä hyvinvoinnista — erittäin lyhytnäköistä ja tuomittavaa, kun samalla on varaa ollut miljardien veronkevennyksiin pääomapiireille ja hyvätuloisille. Ensi vuonna on lisäksi varaa antaa EU:lle 8,2 miljardia tapettua Suomen markkaa pakkojäsenyydestä hyötyjen ollessa lähes olemattomat ainakin tavallisen kansalaisen kannalta.

Arvoisa puhemies! Kunnat ovat merkittävä osa yhteiskuntakoneistoamme, jopa tavalliselle kansalaiselle valtiovaltaa olennaisesti koskettavampi osa. Siksi ei olekaan lainkaan samantekevää, kuinka kuntien talous ja sitä kautta edellytykset vastata lakisääteisistä asukkaidensa peruspalveluista kehittyvät. Lipposen sateenkaarihallitusten toimesta on kuntien valtionosuuksia leikattu vuosi vuodelta, ja sama linja jatkuu myös ensi vuoden budjettiesityksessä.

Pelkästään viimeisten kolmen vuoden aikana valtionosuuksien alentuma on ollut yli 2 miljoonaa euroa. Kehitys on johtanut siihen, että suuri määrä pieniä kuntia elää talousahdingossa, jopa konkurssin partaalla. Sen seurauksena niillä on ylitsepääsemättömiä vaikeuksia vastata perustuslain mukaisesti kuntalaisten perustarpeisiin terveydenhuollon, sosiaaliturvan, koulutuksen ja vanhustenhuollon osalta. Kaiken huipuksi hiljattain suoritetun tasauksen johdosta ovat rikkaat tulojaan menettäneet kaupungit ryhtyneet kiukuttelemaan omille asukkailleen karsimalla terveydenhuoltopalveluja, sulkemalla lasten päiväkoteja ja leikkipuistoja ja jopa kouluja huolimatta siitä, että niillä on satojen miljoonien rahastot lihavien vuosien perintönä. Tästä valtataistelusta kärsivät sairaat ja pienituloiset lapsiperheet sekä hoito- ja opetushenkilöstö.

Arvoisa puhemies! Hallituksen talousarvioesityksessä jälleen toistetaan poliisin toiminnan osalta kauniita tavoitteita huumausaineiden vastaisen toiminnan tehostamisesta, järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta, hälytyspalvelujen saatavuuden parantamisesta ja ennalta ehkäisevästä toiminnasta. Tämä on turhaa ja tietoista hämäystä niin kauan kuin poliisin toimintamäärärahoihin ei tehdä liki kymmenen vuoden ajan kertyneen vajeen täyttävää tasokorotusta. Nyt esitetyillä määrärahoilla jatkuu ja jopa pahenee nykyinen tilanne, jossa maaseudun haja-asutusalueilla poliisin saaminen hälytyksen jälkeen voi venyä jopa useisiin tunteihin. (Ed. Ala-Nissilä: Paloauto on ollut monta tuntia jo!) — Ja ruumisautoa odotetaan. (Ed. Ala-Nissilä: Kyllä!) Suurissa kaupungeissa osa omaisuusrikoksista johtaa vain tapahtuneen kirjaamiseen vakuutusyhtiötä varten, ja rikosten todellinen selviämisprosentti laskee kuin lehmän häntä, niin kuin tavataan sanoa. Kaiken huipuksi ylin poliisijohto ministeri Itälän johdolla yrittää ajaa läpi uutta poliisien palkkausjärjestelmää puhuen kokonaiskustannusvaikutusten kohoamisesta kolmivuotisen ratkaisun seurauksena 8,5 prosentilla. Tämä kustannusvaikutus kertoo vain työnantajan kustannusnousun eikä sitä, kuinka paljon tavallisen poliisin palkkapussiin jäisi. Ehdotetulla niin sanotulla pärstälisällä aiheutettaisiin vain lisäongelmia työyhteisössä.

Lisäksi ministeriössä kaavaillaan edelleen kihlakuntien suurentamista, jolloin ongelmat vain kärjistyvät entisestään. Myös hovioikeusuudistus on osoittautunut epäonnistuneeksi. Eduskunnassa käsittelyssä oleva lakimuutos ei mielestäni tuo riittävää parannusta tilanteeseen, parantaa toki nykyistä tilannetta, jossa käsittelyajat ovat venyneet kohtuuttoman pitkiksi. (Ed. Elo: Pantaisiin poliiseja enemmän kentälle!) — Mutta kun ei ole rahaa, millä niitä panee. — Kansalaisten oikeusturva uhkaa heikentyä edelleen monilla elämän alueilla, eikä ylimmillä laillisuusvalvojillakaan näytä olevan kiinnostusta puuttua todellisiin epäkohtiin, kun rahaa ei myönnetä suoritusportaalle riittävästi tehtävien moitteettomaan hoitamiseen. Joskus tuntuu siltä valitettavasti, että ministeriöissä tammipöytien takana istuvat johtavat virkamiehet eivät lainkaan tunne kentän olosuhteita, joissa raaka työ tehdään.

Arvoisa puhemies! Rajoitetun ajan puitteissa on mahdotonta esitellä läheskään kaikkia epäoikeudenmukaisuuksia tai edes kielteisiä asioita ensi vuoden budjettiesityksestä. Toisaalta, onhan esityksessä kuitenkin hyviäkin asioita, kuten esimerkiksi kokeiluluontoinen sosiaaliturvamaksun kolmivuotinen poistaminen eräissä kunnissa sekä eduskunnan edellyttämä eläkkeensaajien ylimääräisen sairausvakuutusmaksun poistaminen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi toivon, että erityisesti hallituspuolueiden eduskuntaryhmät pystyvät saamaan valiokuntakäsittelyssä budjettiin kansalaisten perustuslainkin takaamia perusoikeuksia ja palveluja parantavia muutoksia isänmaamme parhaaksi.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Olemme tänään kuulleet täällä paljon kaunista suomen kieltä puhuttavan ja yllättävän paljon ruotsin kieltäkin joukossa. Vaikka politiikka näin näyttää tulleen takaisin politiikkaan, joudun kuitenkin tässä vähän raa’asti toteamaan, että yhtään tippaa se ei ole käytettävissä olevia rahoja lisännyt. Selvyyden vuoksi totean vielä eiliseen avauspuheenvuorooni liittyen, että jos tuo hivenen toiveikas 2,8 prosentin kasvu ensi vuonna toteutuukin — "jos" tässä hyvin alleviivattuna — niin siitä huolimatta olemme näissä raameissa, ja nämäkin ovat vähän liian korkeat. Kun täällä kaipaillaan menneitä aikoja, kannattaa muistaa, ettei käytettävissä ole tuollakaan talouskasvulla juuri enempää kuin mitä käytettiin pahimpina lamavuosina. Silloinhan nimittäin otettiin 60 miljardia markkaa, 10 miljardia euroa, velkaa, jotta saatiin koko se tarve tyydytetyksi. Nyt on näiden kasvuvuosien aikana onnistuttu tuo velkapiikki puristamaan pois, mutta mitään ylimääräistä ei kyllä ole.

Olen kovin tyytyväinen siitä, että ed. Kalliomäki on vihdoinkin kurkistanut myöskin olkansa taakse omiin joukkoihinsa, näin nimittäin ymmärrän tuon ponnekkaan lausuntonne siitä, että merkkejä irtiotoista on jo liiankin kanssa. (Ed. Kalliomäki: Viittasin hallitukseen!) Niitä on todella ollut, mutta ymmärränkö oikein, että sosialidemokraattien ryhmä on tällä kertaa hallituksen budjettiesityksen takana. (Ed. Kalliomäki: Minä puhuinkin hallituksesta!) — Niin minäkin puhuin, samasta hallituksesta kaiken lisäksi.

Silläkin uhalla, kun en ennätä missään tapauksessa kaikkiin yksityiskohtiin ottaa kantaa tämän nopean keskustelun puitteissa, että on kovin kamreerimaista ja hallinnollista puuttua yleisempiin talouden ja yhteiskuntakehityksen näkemyksiin, sen aion nyt tehdä.

Ensimmäinen näkökulma koskee korporaatioita, joista todella eilen myöskin huomautin ja havaitsin, että joku on jo älähtänyt, vaikkei nimiä tullut sanottuakaan. (Ed. Ojala: Kyllä!) Siis monikossa korporaatiot minun kielenkäytössäni tarkoittaa kaikkia työmarkkinajärjestöjä, myöskin työnantajajärjestöjä siinä missä ay-liikettäkin. Minusta kannattaa nyt vakavasti harkita, ajavatko nuo ryhmät todella koko kansakunnan parasta vai ovatko ne, niin kuin ne itseään kutsuvat, eturyhmiä, tiettyjen eturyhmien etujen ajajia. (Ed. Elo: Se on hyvä kysymys tosiaan!) Tätä kautta pitäisi sitten miettiä, kuinka paljon kansanvaltainen eduskunta, hallitus antaa niille toimintatilaa. Tällainen kysymyksenasettelu ja keskustelu olisi nyt paikallaan.

Otan muutaman esimerkin. Itse asiassa luvallanne, ed. Ojala, annoitte havainnollisen esityksen tänään siitä, kun totesitte, että vasemmistoliiton ryhmä ei mitenkään voinut hyväksyä ylisuuria veronalennuksia, koska ne eivät tähän yhteiskunnalliseen tilanteeseen budjettiriihessä olisi sopineet, mutta sitten seuraavassa lauseessa totesitte, että tupossa on kumminkin sitten tätä veronalennusvaraa lisää vähän, ikään kuin myönteisenä seikkana. Jos me tarkastelemme juuri näiden yhteiskunnallisten näkemysten pohjalta niitä veronalennuksia, jotka ovat syntyneet tupopöydässä, ja vertaamme niitä niihin, jotka ovat syntyneet hallituksen pöydässä budjettiriihessä, niin eräs olennainen ero on: tupopöydässä syntyy tasaprosentin alennus, hallituksen pöydässä syntyy matalapalkkaa tukeva veronalennus. Näin on käynyt joka ainoa kerta. Nyt minusta vähän tuntuu, kun lopputulos on ollut itse asiassa kaiken sen vastainen, mitä te olette täällä muutoin esittäneet, että tässä onkin jostain institutionaalisesta kysymyksestä nyt vain puhe eli siitä, että on itsetarkoitus, että tupopöydässä sovittaisiin asioita tai päätettäisiin asioita, jotka kuitenkin kuuluvat eduskunnan ratkaistavaksi. (Ed. Jaakonsaari: Fiksu puheenvuoro!) Ainakin tältä väliin vaikuttaa.

Toinen esimerkki ehkä löytyy viime vuodelta, jolloinka koko hallituksen piirissä oltiin sitä mieltä, että ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan pitäisi tehdä porras, ja viime kädessä oltiin jopa sitä mieltä, että hyvä on, lisätään sitten vaikka rahaa, jotta saadaan se porras aikaiseksi. Palaute tänä vuonna on ollut sellainen, että entinen kansliapäällikkö työministeriöstä kyllä uskaltautuu nyt kannattamaan sitä ajatusta, mutta kun muutoin se ehdotus tuli kuulemma väärältä taholta, niin sitä ei korporaatioiden pöydässä voitu hyväksyä. (Ed. Elo: Hän on entinen nyt jo!) — Sanoinkin, että hän on entinen, mutta nyttemmin kannattaa.

Ehkä kolmas esimerkki tulee käsiteltävänä olevasta eläkeuudistuksesta, josta ei ollut kyllä kovin vaikeaa nähdä, että siinä pöydässä, jossa korporaatiot — pienellä tuolilla kai valtionkin edustaja — istuivat valmistelemassa eläkeuudistusta, oli selvä enemmistö suurten ikäluokkien edustajilla. (Ed. Hyssälä: Eikä siinä ollut yhtään naista!) Sellaista etua ajettiin ja nähtiin hyväksi, vaikka eläkeuudistuksen vaikutukset itse asiassa on tarkoitettu 30—40 vuoden taakse, jolloin suurista ikäluokista on vain suuri muisto jäljellä.

Toinen yleisempi näköala. Ed. Pekkarinen vähän uumoili vaikeuksia Suomelle. Hän on aivan oikein havainnut, että meidän talouskasvumme on hidastunut hyvin nopeasti hyvin moniin muihin verrattuna. Toisaalta se oli kyllä hyvin korkea moniin muihin verrattuna ja on edelleenkin vertailukelpoinen. Jos tuo meidän kasvumme ensi vuodelle, 2,8 prosenttia, toteutuu, se ei tuota mitään ruusutarhaa tähän maahan, paremminkin liikutaan koko ajan riskipuolella, jos tästä budjetista esimerkiksi puhutaan.

Mutta ehkä lohdutuksena täytyy sanoa, että meillä on Suomessa ja suomalaisilla kuitenkin erityispiirteitä, joita kannattaa nyt tarkoin vaalia. Emme me aivan huonosti ole pärjänneet. En halua välttämättä mitenkään voimakkaammin viitata niihin kilpailukykytutkimuksiin, jotka olivat vuosi sitten pöydällä. Sekä World Economic Forum että IMD arvioivat Suomen maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi käyttäen hyvin laajaa mittaristoa. Esimerkiksi eiliseltä päivältä meillä on tietoa, että World Economic Forum on jälleen arvioinut, nyt vain Euroopan unionimaita, siitä, miten nämä ovat onnistuneet niissä asioissa, jotka Lissabonin huippukokouksessa olivat pöydällä, joka myöskin oli varsin laaja-alainen kooste siitä, miten yhteiskuntaa kehitetään. Suomi on tässäkin ylivertainen ykkönen, siis Euroopan unionin maitten kesken.

Aivan tuorein tieto tältä päivältä voi olla vaikka se, että luottolaitos Moody’s on antanut tänään, vahvistaessaan Suomen luottoluokituksen edelleenkin parhaaksi, myöskin varsin positiivisen arvion Suomen tulevaisuudesta, huolimatta siitä, että luokituslaitos on havainnut, että meillä on varsin korkeat ikääntymistä ja työttömyyttä koskevat riskit. Edelleen ihan hyvin järjestyksen vuoksi, kun työllisyyspolitiikkaa on voimakkaasti moitittu — varmasti siinä arvostelemisen sijaa on, koska meillä on työttömyyttä niinkin runsaasti jäljellä — kannattaa kuitenkin muistaa, että Euroopan unionin alueella Suomi on neljäntenä siinä listassa, jossa lasketaan luodut uudet työpaikat vuosina 1995—2001. Meidän edellämme ovat Hollanti, Espanja ja Irlanti, kaikki voimakkaita kasvajia, mutta siitä huolimatta olemme menestyneet aika hyvin uusien työpaikkojen saamisessa. (Ed. Pekkarinen: Sitä edelsi se, että oli käyttämättömiä resursseja! — Ed. Elo: Onko vertauskohta Ahon hallitus vai viime hallitus!) — Pitää paikkansa, ja esimerkiksi Espanjassa työllisyys oli vielä matalampi, joka selittänee Espanjankin hyvän menestyksen. Myönnän, että joissain huipputyöllisyyden maissa on vaikea saada sellaista volyymia enää uusia työpaikkoja, koska ei ole työntekijöitäkään.

Mutta mennäänpä tästä sitten vielä vähän pidemmälle. Joskus olisi hyvä puhua siitä ja vähän ihmetellä itsekin itseään, mistä tämä suomalainen kilpailukyky ja menestys johtuu, jotta nimittäin osaisimme pitää niistä arvoista ja asioista kiinni. Minä luulen, että ensi sijassa kuitenkin, valitettavasti, kysymys ei ole poliittisilla päätöksenteoilla synnytetystä menestyksestä, vaan sellaisesta, joka johtuu suomalaisista asenteista. Meillä on ollut menestyksen nälkää, meillä on ollut perinteistä kunnioitusta osaamista, oppimista, tällaisia seikkoja kohtaan, jotka nyt ovat tuottaneet meille paljon hyvää. (Ed. Gustafsson: Pieni kunnia korporaatioillekin!) Miten niistä sitten pidettäisiin kiinni? Ei menestymisen nälästä varmasti voi niin pitää kiinni, että pidetään nälässä, vaan täytyy olla kannustimia. Tämän vuoksi edelleenkin tuloverokannustin on äärimmäisen tärkeä asia. Samalla se kannustaa myöskin osaamiseen, paremmin työnsä tekemiseen, valmiuksien hankkimiseen. Ihminen kun on vain sillä tavalla rakennettu, että se kaipaa palkkiota tekemästään työstä ja osaamisestaan. Tämä seikka on tunnustettava, niin kauan kuin halutaan jatkuvaa talouskasvua. Ellei sitten haluta talouskasvua, ellei haluta hyviä asioita lisää, niin tilanne on varmasti toinen, silloin ei tarvitse ehkä puhua verotuksestakaan. Mutta tämä oravanpyörä, jos näin haluaa sanoa, väistämättä kuitenkin pyörii.

Ihan lopuksi, mitkä voisivat olla sitten meidän uhkatekijöitämme: työttömyys epäilemättä, nyt välittömämmin näkyvissä oleva, pitkällä aikavälillä, ikääntyminen ja sen luomat haasteet. Olen aivan vakuuttunut siitä, että työttömyys ei enää olennaisesti alene, ellei meillä lisätä työmarkkinoitten joustavuutta. Ottaen tietysti huomioon myöskin työsuhdeturvaan välttämättömänä liittyvät tekijät on lisättävä joustavuutta. Se on myöskin se malli, jonka maailma antaa niissä maissa, joissa työttömyys on pienempi. (Ed. Elo: Irtisanomissuoja on lähes olematon!) — Irtisanomissuoja on varmasti aivan riittävä, minusta se ei ole ollenkaan asia, johon ensimmäiseksi pitäisi puuttua. Mutta huomattava määrä muuta joustoa tarvitaan. Esimerkiksi tällä hetkellä elää ajatus siitä, että pitää olla minimityöaika. Se poistaisi hyvin monilta suomalaisilta osatyön tällä hetkellä. Se olisi jäykistämistä joustavoittamisen sijaan. (Ed. Elo: Se on ainoa joustavoittaminen, mitä ministeri esittää!) — Voimme käydä pidemmän keskustelun, olen jo ylittänyt aikani tässä pikakeskustelussa.

Eräänä haasteena minä näen Euroopan unionin laajentumisen vähän toiselta kannalta kuin monet muut. Minä epäilen, että siellä on paljon samanlaista ainesosaa kuin Suomessa on ollut sotien jälkeisen ajan, juuri tällaista menestyksen nälkää, perusosaamista. Kun se kaikki puhkeaa kukkaan, niin silloin voi olla, että me näemme uusia esimerkkejä, suomalaisia esimerkkejä, valitettavasti vain muissa maissa.

Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö nyt otti esille tämän korporaatioasian. Myös vasemmiston ryhmäpuheenvuorossa kritisoin hänen näkemyksiään siitä. Minulle jäi nyt vieläkin aika epäselväksi, ministeri Niinistö, se, että te toisaalta syytätte korporaatioita siitä, että ei ole tarpeeksi joustettu, otitte muutaman esimerkin, mutta toisaalta silloin kun sitten totesitte, että suomalainen yhteiskunta on varsin kilpailukykyinen, kansainvälisesti arvostettu, se näkyy luottoluokituksessa ja muualla, tässä ette antanut korporaatioille minkäänlaista tunnustusta. Suomessa on vahva kolmikantayhteistyö, Suomi on vahvasti sopimusyhteiskunta, jossa sitoudutaan esimerkiksi työelämän muutoksiin. Siis kun te peräätte joustavuutta, niin suomalainen työelämähän on joustanut aivan valtavasti. Tämäkin on voitu tutkimustuloksissa havaita aivan viime aikoina, eli tässä mielessä emme mekään varauksetta vasemmistoliitossa näe, että korporaatioille pitää antaa kaikki päätösvalta. Mutta ne ovat olennainen osa tätä päätöksentekojärjestelmää ja valmistelukoneistoa, ja tässä mielessä eduskunnan ja poliittisen päätöksentekijän on huolehdittava laajemmastakin kokonaisuudesta.

Mauri   Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kilpailukyky on todella hyvä, yhdyn ylistäjiin, ministeri Niinistö. (Ed. Jaakonsaari: Mutta vastustatte kaikkia toimenpiteitä!)

Mutta arvoisa puhemies, mitä se lämmittää niitä 600 000:ta suomalaista, jotka tämänkin vuoden aikana tulevat olemaan viikon tai enemmän työttöminä? Tai mitä se lämmittää niitä kansalaisia, joilta huolimatta rajusta kasvusta, kansantulon kakun paljon suuremmasta koosta kuin muutama vuosi sitten, kuitenkin on leikattu valtavasti heidän perusturvastaan ja peruspalveluistaan? Ei tämä paljon näitä ihmisiä lämmitä.

Mutta tämän keskustelun tähänastinen varsinainen anti, mielestäni yllätys, on nimenomaan siinä, että tämä ministerin äsken käyttämä puheenvuoro osoitti, että hallituksen sisällä ollaan täysin eri mieltä keskeisistä asioista, (Ed. Elo: Onko se ihme? On eri puolueita!) jotka liittyvät esimerkiksi työttömyyden hoitamiseen. Täällä ollaan kahta kantaa, (Ed. Jaakonsaari: Miten niin?) täysin eri linjoilla ovat hallituksen valtiovarainministeri ja muut keskeiset hallituspuolueet ja niiden edustajat.

Arvoisa puhemies! Joutuu välttämättä kysymään, eikö tässä tilanteessa hallituksen sisällä tarvittaisi sellaista johtajuutta, joka nyt käy kasvavan työttömyyden kimppuun ja hakee sen yhteisymmärryksen, mikä tässä näyttää hallituspuolueiden sisältä olevan aivan kadoksissa.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. Ojala, olen useaan otteeseen julkisuudessa todennut, että on hyvä, että meillä kolmikanta toimii niissä asioissa, jotka on kolmikantaa varten varattu, eli palkkaneuvotteluissa, mutta että demokratian tasapaino on myöskin herkkä. Kun teiltäkin lipsahti, etteivät ne kaikkia asioita saisi päättää, niin minusta eivät saisi päättää yhtään sellaista asiaa, joka on säädetty Suomen eduskunnan päätettäväksi. Siinä sen rajan pitäisi kulkea, ollenkaan väheksymättä sitä toimintaa, jonka nuo korporaatiot omassa rootelissaan ovat hoitaneet tehden hyvää jälkeä.

Ed. Pekkarinen: Käytettävissä oleva minuutti ei tainnut teille antaa mahdollisuutta siirtyä varsinaiseen asiaan ollenkaan. (Ed. Pekkarinen: Ei! — Naurua) Nimittäin kyllä tässä nyt olisi aineksia rakentavampaankin keskusteluun kuin ehkä tällaisten pikkuilkeiden huomioitten tekemiseen, jotka eivät vie asioita kyllä kovin paljoa eteenpäin.

Mutta toteaisin nyt, että kilpailukyvystä on ollut se suuri hyöty, kun muistanette, että kun olitte itse hallituksessa, silloin viimeisenä vuonna teitte 62 miljardia markkaa velkaa, jotta saatiin ylipäätään jonkin näköistä turvaa ihmisille, että velasta on nyt päästy eroon, jos olette havainnut. Sen kilpailukyky on tehnyt. Jos meillä olisi jatkossakin kilpailukykyä, kuka ties voisimme lähteä purkamaan jopa niitä leikkauksia, jotka jouduttiin jo teidänkin toimestanne tekemään. Mutta nekään eivät riittäneet, 62 miljardia jäi vuotuista velanottoa, jonka sitten tämä hallitus on saanut kiriä kiinni.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisin kuin te, ministeri Niinistö, minä puolustan jokaista velkamarkkaa, minkä teidän ja meidän yhteinen hallitus otti silloin, kun me korjasimme sitä konkurssia, joka meidän käteemme silloin lankesi. (Välihuutoja — Hälinää — Naurua) Se oli oikein, ja se oli välttämätöntä silloin tehdä, aivan oikein.

Mutta tässä ja nyt, mikä on tilanne nyt? Äskeinen keskustelu osoitti, että tämän päivän suurimman ongelman, kasvavan työttömyyden, edessä te nostatte kädet ylös. Miksi nostatte? Koska teidän näkemyksenne keskenänne hallituksen sisällä ovat näköjään niin kaukana (Ed. Jaakonsaari: Mikä näkemys?) kuin vain ikäpäivänä olla voi. Tästä kärsivät ne ihmiset, jotka tänään ovat työttöminä, ne 600 000 ihmistä, jotka vuoden mittaan ovat useamman viikon mittaisen ajan työttöminä. Sen perään me kysymme teidän yhteisiä lääkkeitänne, omat olemme täällä esitelleet.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kaikki tässä nyt ovatkin konkursseja korjaamassa. Mutta ministeri Niinistölle: Ei minun tarvitse olan yli katsella havaitakseni irtiottoja, riittää kun katson teihin. Väitetään, että teillä on edelleen lähes kaikki valta kokoomuspuolueessa. Kokoomuksen johto on se, joka tässä irtioton teki ja tärkeässä asiassa. (Välihuutoja) Budjettiriihessä sovittiin työllisyystoimenpiteistä, aktiivisista työllistämistoimista. Sitä olette vähätellyt kokoomusjohdossa. Tilanne on se, että meillä on hyvin haastava työttömyyden kasvu-uhka edessä. Aktiiviset työllistämistoimet ovat nopeavaikutteisin, varmin tapa luoda positiivisia työllistämistuloksia. Toivon, että linjanne muuttuu.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Meidän mielikuvamme seitsemältä vuodelta poikkeavat nyt toisistaan. (Ed. Kalliomäki: Minä puhun tästä kesästä ja tästä syksystä!) Minä puhuin siitä, pidetäänkö hallituksen linjauksesta täällä budjettikäsittelyssä kiinni vai ei. Ymmärsin teidänkin toivovan, että pidetään, niin puheessanne lukee. Toistaiseksi en ole kyllä täällä ajautunut sanaharkkaan kertaakaan kenenkään kokoomusjohtajan kanssa, päinvastoin kuin teidän ryhmänne monien jäsenten kanssa säännöllisesti. (Naurua)

Pirjo-Riitta Antvuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Niinistö korostaa aina vakaata taloudenpitoa, ja se on ihan oikein. Mutta sitten, kun on sellaisia tilanteita, että yhteiskunnassa nousee vaikeita kipupisteitä, niin kuin esimerkiksi terveydenhuolto, meidän on täällä aika vaikea korjata niitä kipupisteitä muuten kuin nostamalla budjetin loppusummaa, koska jo hallituksessa ministerit pitävät hyvin tiukasti omasta pääluokastaan kiinni ja sieltä puuttuu sellainen kokonaisnäkemys.

Samaa tietysti voi sanoa valtiovarainvaliokunnasta. Me pidämme jokainen oman jaostomme pääluokasta kiinni ja sillä tavalla budjetin sisällä liikkuminen on tosi vaikeaa, vaikka ihan selvästi voitaisiin osoittaa joitakin kohteita, joista voisi nyt ensi vuonna vähän vähentää ja siirtää vaikka terveydenhuoltoon. (Ed. Pekkarinen: Omatkaan eivät ole tukena enää!) Sillä tavalla tietysti tämmöinen työnkierto esimerkiksi valtiovarainvaliokunnassa olisi hyvä. Ed. Rajamäki voitaisiin ottaa sosiaali- ja työjaostoon ja minä voisin mennä liikennejaostoon vastustamaan niitä tiehankkeita. (Hälinää — Välihuutoja)

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan kiittää valtiovarainministeri Niinistöä rehellisyydestä. Niin eilen kuin tänään hän on ollut erittäin suoraselkäinen ja rehellinen. Haluan kuulla lisää rehellisyyttä.

Eilen sanoitte, että eduskuntavetoisesti olemme suunnanneet rahoja eläkeläisille. Jos olisitte itse voinut päättää ja tehnyt esityksen pelkästään omilla aivoillanne ja arvomaailmallanne, olisivatko ne rahat menneet veronalennuksiin vai lapsiperheille? Olisiko suurimpia veronalennuksia kaikille vai olisiko kotihoidon tukea, lapsipoliittinen selonteko, kunnille lisää rahaa? Kumpi?

Ulla-Maj  Wideroos  /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Värderade talman! Ed. Kallis luetteli niitä asioita, missä hallituspuolueet ovat epäonnistuneet. On tietysti sallittua oppositiojohtajalle tehdä näin.

Men jag vill ändå säga att när ledamot Bjarne Kallis säger att han har en egen finansieringsmodell för att förhindra förhöjning av bränsleaccisen, så har vi också en egen finansieringsmodell.

On varmaan niin, että me voimme olla tavoitteesta samaa mieltä, mutta tavasta päästä siihen tavoitteeseen olemme eri mieltä ainakin tässä asiassa.

Bjarne  Kallis  /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies, värderade fru talman! Jag hoppas att också ni når målet via ert förslag.

Rouva puhemies! Minä en ole ministeri Niinistön kanssa samaa mieltä, että veroaste on ainoa tie vaurauteen. Tietenkin veroasteen tulee olla kohtuullinen, mutta kyllä minä uskallan väittää, että on tilanteita, milloin veroastetta voidaan nostaa 0,1 prosenttiyksiköllä riippuen ihan siitä, miten sitä verorakennetta muutetaan. Työtuloverotus voi olla kohtuullinen, mutta juuri pääomaliikkeitä voitaisiin kyllä verottaa ja sillä lailla nostaa veroastetta.

Kyllä kaikki mittaukset, mitä Suomessa on tehty ja myöskin muualla, tukevat tätä ajatusta, ja kansalaiset ja myöskin kaikki kansanedustajat ovat tänä päivänä puhuneet tärkeiden kohteiden puolesta. Se edellyttää kyllä rahaa. Kun sitä rahaa ei tahdo saada mistään muusta kuin verotuksen kautta, niin kyllä kannattaisi harkita 0,1—0,2 prosenttiyksikön korottamista.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ed. Andersson, puhuin eilen vain eduskuntavetoisista veroluonteisia maksuja koskevista ratkaisuista, joilla on luotu se tilanne tämän vaalikauden aikana, että ne eläkeläiset, joitten eläketulot ovat kaksinkertaiset tai sitä suuremmat verrattuna keskieläkkeeseen, voittavat noin 1,5 prosenttiyksikköä palkansaajiin verrattuna. Minä olisin käyttänyt kaikille saman suuruisen veroalennuksen, tasannut tämän eron. Viittaan nyt vaikka vain siihen, että palkansaajilla on työeläkemaksua, jota ei aikaisemmin ole ollut montakaan vuotta, joka on nousemaan päin ja jolla itse asiassa rahoitetaan kyllä nykyisin maksettavia eläkkeitä pääosin.

Liisa  Jaakonsaari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Halusin kiinnittää ed. Pekkarisen ajattelun ristiriitaisuuteen huomiota, koska hän sekä puheessaan että nyt ylisti tätä kilpailukykyä, antoi hallitukselle kiitoksen siitä, mutta on johdonmukaisesti vastustanut kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla tuo kilpailukyky on hankittu. (Ed. Pekkarinen: Mitä? Onko esimerkkejä?) — Erittäin paljon. (Ed. Pekkarinen: Esimerkkejä!) — Esimerkiksi valtiontalouden tasapaino. Te sanotte siinäkin, että periaatteessa olette oikeassa, mutta sitten kun mennään yksityiskohtiin, niin sanotte, että näin ei olisi pitänyt menetellä.

Mitä tulee työttömyyteen, se on edelleen korkea. Se on vakava ongelma. Mutta Suomessa itse asiassa on koettu se suoranainen ihme nyt, että huolimatta siitä, että talouden kasvu on lähes nollassa, meillä työllisyysaste on parantunut ja työttömyys laskenut. Nyt on huonot näkymät, ja sen takia kaivataan uutta draivia. Mutta sen sijaan, että keskusta olisi esittänyt uusia työllisyys- ja työttömyyslääkkeitä, se huutaa suurin piirtein niin, että ottakaa varas kiinni, ja kiinnittää huomiota vaan siihen, että hallituspuolueilla on nyt erityisiä ristiriitoja. (Puhemies koputtaa) Niitä tietenkin onkin jonkin verran, mutta tämä iso päälinja on ollut kestävä ja se on selvästi ollut myös tuloksekas. Antakaa se vaihtoehto!

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kilpailukyvyn parantuminen on ollut hyvästä ja se on ollut välttämätöntä, mutta ed. Jaakonsaari: Mikä talousteoria todistaa sen, että on pitänyt leikata niin kuin on leikattu? (Ed. Jaakonsaari: Mistä te olisitte leikannut?) Mikä talousteoria todistaa sen, että niiltä on pitänyt ottaa, niiden kulutuskysyntää on pitänyt vähentää, jotka muutenkin kuluttavat liian vähän? Niille on pitänyt antaa lisää kulutuskysyntää, jotka eivät tällä hetkelläkään (Hälinää — Puhemies koputtaa) kykene kuluttamaan niin kuin oikeudenmukaista pitäisi olla. Tässä, ed. Jaakonsaari, on suuri yhteiskunnallinen linjakysymys, ja tässä te olette menneet ministeri Niinistön puolelle.

Mitä muuten tulee, ministeri Niinistö, teidän asemaanne, (Ed. Zyskowicz: Mikä on ed. Pekkarisen leikkauslista?) minä kuuntelin täällä edustajien Ojala, Kalliomäki, Antvuori ja Andersson puheenvuorot. Olen kahdettakymmenettäneljättä kertaa käsittelemässä budjettia tässä salissa enkä kyllä muista, että kertaakaan ennen hallitusryhmien ryhmäpuheenvuoron käyttäjät, ryhmäpuheenjohtajat, (Ed. Huotari: Vihreät eivät ole hallituksessa enää!) olisivat sanoutuneet siinä määrin irti teidän tuestanne kuin tässä hallituksessa nämä puheenvuoronkäyttäjät. (Ed. Zyskowicz: Te sanoitte saman vuosi sitten, ed. Pekkarinen!) Otan osaa. Toivon johtajuutta joko teille tai pääministerille. Ongelmat pitäisi korjata.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! No, hyvä on, puhutaan näistä keskustan työllisyyslääkkeistä. Teidän johtava teemanne ryhmäpuheenvuorossa oli sivukulujen alentaminen työnantajilta. Äskettäin näin haastattelun, jossa Suomen Yrittäjien puheenjohtajaa haastateltiin. Häneltä kysyttiin suoraan, montako työpaikkaa omaan yritykseenne luotte, jos sivukuluja alennetaan. Hän ei kyennyt lupaamaan yhtään ainutta työpaikkaa. Se ei tarkoita sitä, etteikö tämä ratkaisu voisi olla toimiva pitkällä aikavälillä. Sitä on noudatettu tässä hallituksessa, mutta nyt olemme sen tilanteen edessä, jossa työttömyys uhkaa akuutisti nousta. Tarvitaan nopeavaikutteisia toimenpiteitä. Silloin puhutaan siitä, mistä budjetissa on lähdetty liikkeelle, mutta jo lisäbudjetissa on katsottava, tarvitaanko lisää aktiivisia työllistämistoimia, lisää muun muassa rakentamiseen, homekouluihin jne. Tämän tyyppisiä toimia meidän pitää nyt harkita. Sivukulukysymys on pidemmän aikavälin asia.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Köyhyys on Euroopan suurin yksittäinen syy terveyden ongelmiin. Who muistuttaa tärkeimpien terveystekijöiden liittyvän sosiaalisiin ja taloudellisiin oloihin. Tämä on tämän päivän uutinen. Tämä on sovellettavissa suoraan Suomen tilanteeseen. Pitkäaikaissairaudet köyhdyttävät, ja kun pitkäaikaissairas on sairautensa takia köyhä, se köyhyys vielä masentaa, vie mielenkin maahan ja pahentaa ahdinkoa. Silloin kun halutaan ihmisten terveyttä parantaa, tärkeintä on pitää heidän perustoimeentulostaan huolta. Tämä viesti ei kyllä kokoomukselle ole mennyt perille, kun kuuntelimme heidän ryhmäpuheenvuoroaan. He ovat nyt ruvenneet puhumaan palveluista, julkisista palveluista. Me olemme odottaneet sitä vuosia. (Ed. Elo: Se tuli Ruotsin vaalien jälkeen!) Se on hyvä, mutta tämä ei riitä, tarvitaan myöskin perusturvan parantamista. Tässä ikävä kyllä, arvoisat sosialidemokraattisen ryhmän edustajat, me toivoisimme, että olisitte meidän vasemmistoliittolaisten kanssa mukana, jotta parantaisimme kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilannetta, koska tämä on olennainen osa. Tätä tarvitaan myöskin palvelujen ohella, (Puhemies koputtaa) näitä molempia tarvitaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Eräs tämän keskustelun mielenkiintoisimpia kysymyksiä on se, näkeekö keskustan varjobudjetti vihdoin päivänvalon. Seitsemänä vuotena me olemme täällä kuunnelleet, kun keskusta on arvostellut hallituksen budjettiesitystä ja luvannut kaikkea hyvää ja kaikkia parannuksia kaikkien mahdollisten eri äänestäjäryhmien etuisuuksiin. Seitsemän vuotta olemme täällä turhaan odottaneet, että olisimme nähneet keskustan vaihtoehtobudjetin, että keskusta olisi laittanut omat lupauksensa tärkeysjärjestykseen, olisi osoittanut niille rahoituksen, olisi osoittanut sen, mistä se säästää, millä se tasapainottaa vaatimuksensa. Turhaan olemme odottaneet.

Nyt kun viimeinen budjetti tältä vaalikaudelta on käsillä, minä sanon teille, ed. Pekkarinen: ottakaa haaste vastaan, laatikaa varjobudjetti, näyttäkää, kykenettekö siihen. Vielä Demarissa 30.8. ed. Pekkarinen sanoi: "Keskustalla ei ole varjobudjettia eikä sellaista tulekaan." Toivon, että ed. Pekkarinen olisi muuttanut mielensä. Se olisi reilua ja asiallista politiikkaa, se olisi uskottavaa myös äänestäjien silmissä.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vieläkään en sellaista nimitystä käytä enkä tule tämän syksyn aikaankaan käyttämään, minkä perään te kutsuitte. (Ed. Zyskowicz: Se on ihan sama, mikä on nimitys!)

Arvoisa puhemies! Me olemme seitsemän vuoden aikaan joka syksy esittäneet yksityiskohtaisen vaihtoehdon, josta tämä sali on äänestänyt. (Hälinää — Puhemies koputtaa) Näin tulemme tekemään tälläkin kertaa, arvoisa puhemies!

Arvoisa puhemies! Vielä kertaalleen: Minä takaan tälle salille ja kaikille suomalaisille kaksi asiaa. Ensimmäinen asia on se, että se meidän vaihtoehtobudjettimme, budjettivaihtoehtomme, joka täsmentyy myöhempien viikkojen kuluessa, pysyy menoraameiltaan siinä, mitä äsken sanoin, 150:n ja 200:n miljoonan euron lisäyksen välissä, niin kuin äsken esitin. Toinen, mitä minä lupaan, on se, että ennen kuin eduskunta äänestää budjetista, sen yksityiskohdista, kuukausien ajan sitä ennen meidän budjettilinjamme ja viikkojen ajan meidän yksityiskohtaiset budjettiesityksemme ovat jokaisen kansanedustajan tutkittavissa ja läpivalaistavissa ja jokaisen suomalaisen arvioitavissa, mikä on keskustan vaihtoehto. Ennen kuin tämä sali äänestää, minä takaan, että meidän vaihtoehtomme on suomalaisten ja myös tämän salin yksityiskohtaisessa syynissä. (Puhemies koputtaa) Voiko reilumpaa, arvoisa puhemies, olla?

Antti Kalliomäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Siis keskustan vaihtoehtobudjetti, sanotaan nyt sitten tällä nimellä, on se vastalause, jonka se tekee täällä eduskunnassa valtiovarainvaliokunnan mietintöön. Tuohan on sellainen vaihe, jossa eduskunta sanoo viimeisen arvionsa budjettiin, ja sitten pitäisi olla myös vertailukohta vastalauseella varjobudjetissa. Mutta teillä ei ole sitä varjobudjettia olemassa, joten ei sitä voida verratakaan. Sen pitäisi olla nyt tässä käsittelyssä tiedossa. (Keskustan ryhmästä: Ei, ei!) — Totta kai. — Me teimme neljänä vuonna peräkkäin oppositioaikanamme tällä tavalla. Se toimi hyvin. Uskon, että se antoi myös kansalaisille entistä paremman mahdollisuuden verrata hallituksen ja opposition budjetteja.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä kertaalleen: Minä lupaan, että se on, ed. Kalliomäki, teidän ja kaikkien meidän syynissä viikkojen ajan ja vertailtavissa viikkojen ajan. Valiokunnassa kuuleminen on alkanut, asiantuntijoiden kuuleminen, ja sen jälkeen me valmistamme sen, ja sen jälkeen te voitte verrata, ennen kuin täällä äänestetään.

Arvoisa puhemies! Ed. Kalliomäki, te olette muutaman kerran valmistelleet tällaisen varjobudjetin. Minä muistutan siitä, mitä se varjobudjetti käytännössä oli. Te esititte esimerkiksi, että 2,5 miljardia silloista markkaa voitaisiin ottaa pois maataloudesta ilman, että sillä olisi yhtäkään kansalaista työttömäksi heittävää vaikutusta. Kuka tällaiseen voi uskoa? Tai toinen esimerkki: Te lupasitte siinä varjobudjetissa, että lisäätte kuntien valtionosuuksiin 700 miljoonaa markkaa. Mitä te teitte muutamaa viikkoa myöhemmin, kun tulitte hallitukseen? Te leikkasitte monella miljardilla markalla kuntien valtionavustuksia vastoin sitä, että te lupasitte 700 miljoonaa markkaa lisää. Mitä tällaisilla varjobudjeteilla tekee, minkälainen arvo näillä on? Ne ovat enemmän — en sano huijausta, vaikka tekisi mieli jotain siihen tapaan sanoa.

Outi Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En vieläkään tullut vakuuttuneeksi siitä, miten keskustapuolue aikoo tehdä oman varjobudjettinsa. Onko se todellinen varjobudjetti? Aiotteko todellakin sisällyttää sinne kaikki lakisääteiset menot ja myös tulopuolen arviot vai aiotteko vain ottaa ne pääluokat, jotka teille ovat mieluisia, ne esitykset, joilla haluatte kansalaisille viestittää, että haluaisitte lisätä hyviä, sinällänsä hyviä asioita? Mutta kyllä uskottavuus edellyttää, että te pystytte osoittamaan myös, mistä saadaan tuotot, mikä on tulopuoli, mikä on menopuoli kokonaisuudessaan.

Sitten, arvoisa puhemies, ed. Pekkariselle vielä, kun hän hallituksen joukkoihin ja ministeri Niinistön väliseen debattiin puuttui: Ed. Pekkarinen, te tiedätte pitkän eduskuntauranne kokemuksella ja monissa enemmistöhallituksissa mukana olleena, että hallituspuolueiden sisällä on erilaisia näkemyksiä. Mutta se iso linja, mikä Lipposen hallituksella oli alusta lähtien, oli pelastaa Suomi, huolehtia työllisyydestä. Ne yleiset ja isot linjat ovat edelleenkin voimassa.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti tästä budjettikäsittelystä tulisi parempi, jos eduskunnan tässä täysistuntokäsittelyssä pitäisi tehdä yksi esitys budjetista eikä niin, että äänestetään momentti momentilta, ja sitten äänestettäisiin näistä erilaisista esityksistä toisiaan vastaan.

Mutta halusin tulla tämän maan tilanteeseen, kun ministeri Niinistö sanoi, että me tarvitsemme työmarkkinoille huomattavasti lisää joustoa, jos haluamme työpaikkoja. Jousto varmaan tarkoittaa, että nämä henkilöt jollakin tavoin tekevät lyhennettyä työaikaa, tavalla tai toisella lyhennettyä tai satunnaista. Kun työttömät usein ovat varsin huonosti koulutettuja, he varmaan tekisivät sitä työtä myös aika huonolla tuntipalkalla. Nämä kaksi yhdistettynä johtavat aika pieniin ansioihin. Silloin kysyn ministeri Niinistöltä, miten hän ajatteli tämän kaltaisten joustavien ja matalapalkkaisten henkilöitten kokonaistoimeentulon järjestää, koska jotenkinhan se on järjestettävä?

Sari Sarkomaa  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Opposition väite siitä, että hallitus ei halua puuttua lasten ja nuorten pahoinvointiin, on mielestäni aivan käsittämätön ja loukkaava. Ei ole monta kuukautta siitä, kun silloinen ministeri Soininvaara puolusti hallituksen linjaa, ja nyt vihreiden ryhmäpuheenvuorossa esitetään tällainen väite, että hallitus ei haluaisi lasten ongelmiin puuttua. Kysynkin oppositiolta, etenkin vihreiltä, mitä tässä hallituksen politiikassa on tapahtunut, että asiat ovat kääntyneet päälaelleen, varsinkin kun tässä budjetissa on monia asioita lapsiperheiden parhaaksi: minimiäitiyspäiväraha, monikkoperheille tulee rahaa ja varsinkin se, että palveluihin satsataan. Olen silloisen ministeri Soininvaaran kanssa samaa mieltä, että palveluihin panostaminen on parasta panostamista perheiden hyvinvointiin, ja tässä mielessä seison tämän budjetin takana. Ihmettelenkin, kun vihreät esittivät kotihoidon tukeen rahaa, miksei silloinen ministeri Soininvaara tehnyt sitä selvitystä kotihoidon tuesta, jonka hallitus on päättänyt tehtäväksi. (Puhemies koputtaa) Toivon, että ministeri Eva Biaudet tämän selvityksen pikaisesti tekee.

Osmo   Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen lapsipoliittisen selonteon keskeinen kohta oli se, että erilaiset käytettävissä olevat hyvin pienet voimavarat, — hyvin pienet, koska niitä oli mennyt sitä ennen yhteen sun toiseen muuhun kohteeseen — keskitetään syrjäytymisuhassa olevien lasten palvelujen parantamiseen. Tähän kerättiin kaikki käytettävissä oleva raha, 15 miljoonaa euroa. Tätä puolustan ehdottoman voimakkaasti ja toivon, että ed. Sarkomaakin puolustaa. Budjetissa on vain 5 miljoonaa euroa eli vain kolmasosa siitä tarpeesta, mitä silloin yhdessä katsottiin, että on tarpeellista.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! En tarkoittanut pelkästään nyt lyhyitä osapäivätöitä, vaan esimerkiksi määräaikaisia työsuhteita, joilla on sikäli mielenkiintoinen historia, että niillä on äärimmäisen huono maine erityisesti poliitikkojen parissa. Mutta jos katsotaan, kuka niitä käyttää, niin niitä käyttää julkinen sektori eli ne työnantajat, jotka ovat poliitikkojen määrättävissä. Siellä näyttää tapahtuvan jatkuvaa ketjuttamista, hivenen omituisia ratkaisuja. Sen sijaan jossain pientyönantajalla niiden käyttäminen on huomattavasti vaikeampaa, mutta saattaisi luoda uusia työpaikkoja. Siinä on eräs joustavuuskysymys.

Nyt haluaisin viitata myöskin budjettiin siltä osin, kun on puhe palkkauksen pienuudesta. Nythän on tarkoitus työmarkkinatukea, niin kuin ehkä olette havainneet, käyttää myöskin aktiivisena työvoimatukena 200 päivän jälkeen, mikä on minusta edistysaskel tässä suhteessa.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Vaihtoehtobudjetit ovat parlamentarismia ja demokratian kannalta tärkeä asia, siksi palaan tähän vielä.

Esitimme omana oppositioaikanamme oman vaihtoehtoasiakirjamme punnittavaksi. Ed. Pekkarinen saattoi sitä vapaasti argumentoida, niin kuin tässä nyt teki. Mutta niin voivat kaikki muutkin tehdä. Me teimme sen elo-syyskuun vaihteessa, ennen tätä eduskunnan keskustelua. Sitä voivat kaikki punnita. Kansalaiset punnitsevat sitä sitten omalla tavallaan. Muistaakseni vaalitulos oli sen kaltainen, että jollain tavalla kansa oli kuitenkin eri mieltä ed. Pekkarisen kanssa tästäkin asiasta.

Mauri   Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun on katsonut valtioneuvoston jäsenenä neljän vuoden ajan budjetin rakentamista, neljä vuotta johtanut valtiovarainvaliokuntaa ja ollut parikymmentä vuotta valtiovarainvaliokunnan jäsen, niin sanon suoraan, että ainakaan minulla ei ole niitä valmiuksia, että samalla hetkellä, kun hallitus tuo oman esityksensä eduskuntaan, pystyisin piirtämään vastaavan tasoisen budjettiesityksen. Me haluamme kuulla seuraavan puolentoista kuukauden aikana, mitä ne asiantuntijat, jotka ovat valmistelleet budjetin, sanovat tästä budjetista. Ja kun se kuuleminen on käyty, sen jälkeen me valmistamme oman vaihtoehdon. Ja vielä kerran, se on teidän kaikkien punnittavissa sitä teidän omaa keltaista vaihtoehtoanne vastaan, ja siitä me äänestämme aikanaan tässä salissa.

Mikko  Kuoppa  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on peräänkuulutettu työllisyysongelman ratkaisemiseksi matalapalkkaista työtä. PAMin, palvelualojen, palkkatilaston mukaan vuosiansiot ovat noin 1 000 euroa eli noin 6 000 markkaa kahta puolta ja sen alle. Sillä alalla tehdään runsaasti osa-aikaista työtä neljästä kuuteen tuntiin, jolloin ansio on 3 000 markkaa, jos markoissa puhutaan, eli 500 euroa. Miten tällaisilla palkoilla voi tulla toimeen? Se on todellista elämäntaiteilua. Minä ainakin näen, että meillä on tällaista matalapalkkaa. Meidän pitäisi päinvastoin pyrkiä siihen, että ihmiset saisivat työstä sellaisen palkan, jolla he tulevat toimeen, sillä tällainen palkka ei takaa kohtuullista toimeentuloa, sillä voihan matalapalkka-alan ihmisilläkin olla perhe, joka pitää elättää.

Timo  Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarinen käytti täällä varsinaisen puheenvuoron, ja hän puhui asioista, jotka ovat menneen talven lunta. Minulle ainakin oli epäselvää, minkä vuoden budjetista hän puheenvuoronsa käytti, kun hän muun muassa totesi, että lapsiperheiltä on leikattu niin ja niin paljon. Minä haluan todeta tässä yhteydessä, että lapsiperheiltä ei tämän vaalikauden aikana ole leikattu yhtään mitään nyt, kun valtiontalous on saatu paremmalle tolalle.

Keskustan ryhmäpuheenvuorossa kaipailtiin niin paljon hyvää ja kaunista, että täytyy kysyä: mistä rahat? Tätä vaihtoehtobudjettia nyt sitten kaivattaisiin.

Mauri   Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on oikein tämän eduskunnan kannalta, meidän kaikkien kansanedustajien kannalta ja Suomen kansan kannalta, että tämän budjetin eduskuntakäsittelyn aikaan tämän syksyn kuluessa tehdään arvio sen saman poliittisen regiimin kahdeksasta vuodesta, Lipposen kahden hallituksen yhteisestä sadosta. Sen tilinpäätöksen aika on nyt tämän syksyn aikaan, ja siksi, ed. Ihamäki, puhuin ei vain siitä, mitä ensi vuonna tapahtuisi budjetin mukaan, vaan siitä, mitä jälkeen kaiken kaikkinensa on jäänyt.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on edelleen jäänyt aivan liian vähälle huomiolle työttömyystilanne. En pidä tästä väittelystä koskien varjobudjettia. Keskusta voisi ottaa kyllä esimerkkiä sosialidemokraateilta, miten se tehtiin.

Mutta työllisyys. Keskusta on siinä kyllä oikeassa, että meillä on erilaisia painotuksia sosialidemokraateilla ja kokoomuksella tältä osin. (Ed. Elo: Pitää ollakin!) En halua hirveästi viitata Ruotsin sosialidemokraatteihin, mutta siellä nähdään työllisyyden hoito ykkösasiaksi ja siellä panostetaan siihen, myöskin työttömyyden aktiivitoimiin. Meidän ryhmämme tukee erittäin vahvasti ryhmän puheenjohtajaa Kalliomäkeä siinä, aivan niin kuin hän hetki sitten sanoi, että jo lisätalousarviossa ja myöskin ensi vuoden budjetissa, mistä nyt keskustellaan, pitää saada lisää työllistämistoimia, niin aktiivitoimia kuin myöskin panostuksia asuntotuotantoon, korjausrakentamiseen, homekouluihin (Puhemies koputtaa) jne., joista on valmiit suunnitelmat, herra ministeri, olemassa. Tässä on meillä nyt painotusero. (Puhemies koputtaa) Me kannamme aidosti huolta siitä, että ihmiset saisivat työtä.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat valmiit maksamaan veronsa, jotta saisivat hyvät palvelut etenkin terveydenhoidon osalta. Hallitus on kuitenkin asettanut tuloverokevennykset terveyspalvelujen edelle ja näyttää sortuvan samaan virheeseen kuin Ruotsin kokoomus vaalikampanjassaan.

Tämän vaalikauden aikana on puhuttu, ehkä enemmän kuin mistään muusta, kahdesta ongelmasta: toisaalta lasten ja nuorten pahoinvoinnista ja toisaalta väestön ikääntymisen vauhdittamasta terveydenhoidon kriisiytymisestä. Miksi nämä ongelmat eivät näy tulevan vuoden budjetissa? Hallitus kyllä esitteli viime keväänä Kansallisen terveysprojektin, mutta käsiteltävä budjetti valitettavasti vetää maton sen alta pois. Jos terveydenhoidon ongelmia ei ryhdytä nyt ratkomaan, muutaman vuoden kuluttua olemme sietämättömässä tilanteessa tässä suhteessa.

Ihmettelen hallituksen lyhytnäköisyyttä myös siinä, että se ei oivalla kodeissa ja perheessä tapahtuvan hoivatyön arvoa ja myös edullisuutta yhteiskunnalle. Jos kotihoidon tukea ja omaishoidon tukea vahvistettaisiin, se merkitsisi samalla kustannusten säästymistä kalliissa päivähoidossa ja laitoshoidossa. Lasten pahoinvointihan (Puhemies koputtaa) on ennen muuta vanhempien ja aikuisten antaman ajan puutetta.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Antvuorelle toteaisin, että valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmät ovat yhdessä ja tiukasti puuttuneet arjen kipupisteisiin, kuten muun muassa lastenpsykiatrian tilanteeseen. Näin tapahtuu varmasti jatkossakin.

Valtiovarainministeri Niinistön taantumaviittauksissa on tietty tarkoitusperä. Se liittyy varmasti eduskunnan budjettivallan käyttöön. Sitä aika paljon lisätään mesoamalla nyt ensi vuoden laskennallisesta pienestä alijäämästä talousarviossa.

Kiinnitän huomion siihen, että ensi vuoden talousarvion verotuloarvio on vuoden 2000 luokkaa eli vähintään varovaisuusperiaatteella tältä osin rakennettu. Mutta kuten on todettu, Suomen kilpailukyky ja ennen kaikkea myöskin valtiontalous on EU:n kirkasta kärkeä. Tässä tilanteessa on kyllä vastuullisen edustuksellisen demokratian kannettava huolta taloudesta, mutta se ei voi kääntää selkäänsä myöskään pahenevalle työttömyydelle tai kriisiytyvälle terveydenhuollolle. Eli täällä kannetaan vastuu myös siitä, miten Suomen kansalaiset tässä suhdannetilanteessa pärjäävät.

Seppo   Kääriäinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö myönsi kyllä omassa puheenvuorossaan kasvavan työttömyysongelman. Ed. Gustafsson palautti keskustelun ihan oikeaan kohtaan. Kyllähän pitkäaikaistyöttömyys on paha ongelma. 80 000 ihmistä on pitkäaikaistyöttömänä. Laaja työttömyys koskee päälle 400 000:ta henkilöä. Tämän päivän yrittäjien määrä on laskusuunnassa. Se on paha merkki. Syksylle muutenkin ennustellaan synkistyviä työllisyysnäköaloja. On syntynyt uusia työpaikkoja, mutta totta kai syntyy, kun tällainen talouden kasvun hirmuvauhti on jatkunut monta, monta vuotta. (Ed. Jaakonsaari: No, eikö se ole hyvä?) Eli on palattava tähän työllisyys-yrittäjyyspoliittiseen ohjelmaan. Eli mitä hallitus aikoo tehdä tässä ja nyt, jotta nuo syksyn synkeät uhkakuvat eivät toteutuisi? Mitä se tekee tässä ja nyt? Miten se korjaa omaa linjaansa?

Valtiovarainministeri  Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin terveydenhuoltoon: Varmasti ed. Räsäsenkin tiedossa on varsin hyvin se, että nyt kahden vuoden aikana on terveydenhuoltoon lisätty valtionosuuksia 1,5 miljardia markkaa, 250 miljoonaa euroa, ja lisäksi suoraa budjettirahoitusta tulee lisää ensi vuodelle 67 miljoonaa euroa. Nämä ovat huomattavia summia verrattuna siihen terveydenhuollon rahoitukseen, joka vallitsi vielä vuosi tai kaksi vuotta sitten. Kyllä väistämättä tulee vähän mieleen, kun täältä on vuosien mittaan seurannut hallituksen esityksiä panostaa johonkin asiaan, että siitä syntyy yhtäkkiä, heti kun johonkin panostetaan lisää, ikään kuin sellainen mustasukkaisuusilmiö, että älkää viekö meidän ongelmaamme pois. (Naurua) Se on jotenkin paha, kun panostetaan lisää. Ei se riitä kumminkaan. Onkohan tässä nyt ennemmin vain poliittista retoriikkaa?

Ed. Rajamäki, me olimme viime vuonnakin eri mieltä verokertymistä. Minä myönnän, että olin väärässä. Liioittelin niitä ainakin 10 miljardia markkaa. Te olisitte ollut sitä mieltä, että niitä tulee 20—30 miljardia markkaa enemmän kuin tuli. Tällaista tämä asioitten arviointi on.

Ed. Kalliomäki, kyllä olan takana vielä tuntuu ed. Gustafsson puhuvan.

Virpa Puisto /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monen, monen vuoden ajan olen ollut erittäin katkera siitä, että ei saa tehdä irtiottoja. Ei saa tehdä irtiottoja edes oppositioaikana. Silloin meidän varjobudjettimme sitoi ryhmän jäseniä siinä määrin, että vain ryhmän johdon luvalla oli mahdollista tehdä budjettialoitteita, jotka eivät riko vastuullista budjettinäkemystä. (Välihuutoja) Sen sijaan olen ollut todella kateellinen, kun seitsemän vuotta opposition kansanedustajat ovat voineet esittää mitä vain ilman, että sitä on pitänyt millään rahoittaa, vain vastalauseita ja lisää lupauksia. Tältä osin, kun puhutaan irtiotoista, kyllä irtiottoja on tehty esimerkiksi valtionvaroissa maltillisesti, niin maltillisesti, että kyllä joulun aikaan valtiovarainministeriön virkamiehet ja herrat kabinetissa nauravat, mutta ne on tehty yksimielisesti, ne on tehty kaikkein kipeimpien asioiden korjaamiseksi. Ellei esimerkiksi eduskunnan tahdosta niin sanottua juhannuspakettia olisi tehty, meidän palvelujemme tilanne olisi tällä hetkellä huomattavasti paljon pahempi. Kuntatalous (Puhemies koputtaa) on katsottava samoin voimavaroin.

Olavi Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minäkin palaan tuohon, mistä ed. Kääriäinen puhui, että hallitukselta vaadittaisiin nyt talous- ja työllisyystoimia. Luulen, että erimielisyys on yksi syy. Otan yhden esimerkin. Kun yrittäjien määrä nyt tänäkin vuonna on laskenut 8 000 kappaletta tilaston mukaan, niin esimerkiksi sukupolvenvaihdosasiasta olette valtiovarainministeriössä erimielisiä keskenänne, ministerit. Se ei etene mihinkään, vaikka kaikki yrittäjäjärjestöt sitä esittävät ja kaikki järkisyyt puoltaisivat. Tämä on yksi esimerkki, että hommat eivät etene, kun ollaan niin erimielisiä. Täällä tarvittaisiin varmaan viisi varjobudjettia, kun kuuntelee näitä ryhmäpuheita ja hallituspuolueiden linjoja.

Arvoisa puhemies! Toinen näkökulma on kyllä se, mistä ministeri Niinistö puhui: tupopöydässä valitettavasti eivät ole mukana yrittäjät, siellä eivät ole eläkeläiset, siellä eivät ole työttömät, siellä eivät ole lapsiperheet eivätkä maanviljelijät. Sen takia esimerkiksi veroratkaisut, jotka nyt eivät ole missään mielessä lopullisia, (Ed. Gustafsson: Tännehän ne tulevat!) ovat tietyllä tavalla vielä leikkiveroesityksiä, ne, mitä täällä on, koska lopulliset tulevat syksyllä. Veroratkaisuissa eduskunnan tehtävä on katsoa kaikkien suomalaisten etua sillä tavalla, että myöskin esimerkiksi nämä ryhmät, mitkä mainitsin, otettaisiin huomioon. Nehän ovat jääneet viime vuosina jälkeen selvästi.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rahasta näyttää olevan hillitön pula, kun näitä puheenvuoroja kuuntelee. Ministeri Niinistö tuossa ensimmäisessä vastauspuheenvuorossaan totesi, että ryhmäpuheenvuorojen aikana käytettävissä oleva varallisuus ei yhtään lisääntynyt. Niistä kuitenkin ainakin yhdessä, vihreiden ryhmäpuheenvuorossa, lopussa todettiin, että jos edes kannettaisiin ne verot, jotka on päätetty kantaa, niin asia olisi hyvä, eli toisin sanoen harmaan talouden kitaan menee ensi vuonnakin satoja miljoonia euroja. Siinä ei tarvitsisi mitään muuta tehdä kuin että kopioitaisiin Euroopan unionin jäsenvaltioista parilta viime vuodelta niitä lakiesityksiä, jotka komissio on hyväksynyt ja jotka nimenomaan lisäävät näiden valtioiden verotuloja harmaan talouden sektorilta. Kun tämä hallitus edes hyväksyisi ne ja toisi niitä koskevat esitykset tänne, niin hyvä olisi.

Outi  Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ollenkaan halua kiistää sitä, mitä ministeri Niinistö sanoi siitä, miten terveydenhuollon valtionosuuksia on kasvatettu tänä vuonna ja tullaan kasvattamaan ensi vuonna, mutta siitä huolimatta se hätä, mikä tällä hetkellä terveydenhuollon palvelujen osalta on, on myöskin totta. Kyseessä ei ole mustasukkaisuus. Varmaan me kaikki luopuisimme mielellään, jos kyse olisi pelkästä mustasukkaisuudesta. Huoli on todellinen. Siihen palaamme ensi viikolla.

Mutta kun ed. Ala-Nissilä täällä totesi, että hallituspuolueidenkin taholta ollaan jotakin varjobudjettia esittämässä, niin ei suinkaan. Kai ed. Ala-Nissiläkin sen sallii, että myöskin hallituspuolueiden edustajalla on mahdollisuus tuoda omia painopisteitään tänne eduskuntakeskusteluun, koska me tiedämme kuitenkin, että aina eduskunta jossain määrin, maltillisesti niin kuin ed. Puisto sanoi, haluaa oman puumerkkinsä budjetin lopputulokseen. Siksi se on tärkeä. Ei ole vain opposition oikeus esittää täällä omia näkemyksiään.

Paula  Kokkonen / kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle haluaisin sanoa, että harmaan talouden kita tukittaisiin aika tehokkaasti, kun kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa ehdotettu kotitalouden vähennys nostettaisiin 60 prosenttiin. Se olisi jo huomattava parannus. (Eduskunnasta: Ei se ole sanottu!) — Se on sanottu meidän ryhmäpuheenvuorossamme.

Arvoisa puhemies! Täällä on kovasti puhuttu myöskin leikkauksista, ja haluaisin todeta, että laman aikana nimenomaan palvelut säilytettiin, niistä ei leikattu. Se oli huomattava kädenojennus Suomen kansalle.

Terveydenhuollossa on tunnettuja ongelmia, ja takavuosina valtio ja kunnat sopivat järjestelyasiakirjoissa keskinäisestä rahanjaosta. Pitäisi päästä nykyistä paljon pitkäaikaisempiin sopimuksiin valtion ja kunnan välillä, ettei jatkuvasti mentäisi näihin vaihtuviin järjestelmiin. Tämä on ollut liian tempoilevaa. Siksi kunnat kisailevat nyt keskenään. Minusta tähän on saatava muutos.

Klaus Bremer /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kalliomäki ja ministeri Niinistö mainostivat kumpikin 300 000:ta uutta työpaikkaa mainitsematta, että enemmänkin on vielä menetetty samana aikana. Myönnettiin sentään, että suurtyöttömyys on yhtä ratkaisematon ongelma kuin silloin itse asiassa kahdeksan vuotta sitten. Uudet työpaikat luodaan pk-yrityksissä, ei suinkaan ay-SDP:n ja TT-kokoomuksen hännystelemissä suuryrityksissä, se on osoitettu monta kertaa.

Nämä ongelmat myönnettiin, kun tehtiin hallitussopimus ja sovittiin Yrittäjyys-hankkeesta. Kuitenkin Yrittäjyys-hankkeen aikana yrittäjien määrä on Suomessa vähentynyt 8 000:lla. Yksinyrittäjien määrä pelkästään vuodessa 6 000:lla samalla, kun työllisten määrä putosi 6 000:lla ja työttömien määrä kasvoi 8 000:lla. Valtio, puhemies, valtio on selkeästi työttömyyden poistamisen ja työllistävien yritysten kasvun suurin häirikkö. Mikä estää teitä näkemästä tämän, ministeri Mönkäre ja ministeri Niinistö?

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Yrittäjien määrän kehitystä pitää tarkastella pitemmällä aikavälillä kuin vuositasolla, ja yrityksiä syntyy ja kuolee joka tapauksessa. Kun työllisyysaste on noussut, se tarkoittaa, että työpaikkoja on syntynyt lisää. Itse asiassa Lipposen hallitusten aikana 300 000 uutta työpaikkaa on syntynyt, jossakinhan ne työpaikat ovat. Ne ovat sitten suuremmissa yrityksissä, keskisuurissa yrityksissä, on niitä kyllä mikroyrityksissäkin.

Näiden työpaikkojen syntymiseen on vaikuttanut erittäin paljon Suomen hyvä kilpailukyky, joka ei käsitä pelkkiä kovia taloudellisia faktoja ulkopuolisten arvioiden mukaan. Kriteerit tuossa kilpailukyvyssä ovat olleet hyvin laajat. Meidän toimiva hallintomme, hyvin koulutettu työväestömme, infrastruktuurimme, tämän tyyppiset asiat, muun muassa työvoiman jousto, joka on monesti myös ulkopuolelta todettu, ovat vaikuttaneet siihen, että Suomi on kilpailukykyinen maa. Eli ne asiat, jotka yhteisin verovaroin on pystytty tekemään, ovat vaikuttaneet kilpailukykyymme ja siihen, että meillä on tulevaisuudessakin talouskasvun edellytykset hyvät.

Pekka   Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus on todella tehnyt hyvän tulo- ja menoarvion vuodelle 2003, mutta pahin ongelma on edelleen työttömyys, ja työttömyyden hoitavat ainoastaan työnantajat. Se ei korjaannu muulla tavalla kuin niin, että työnantajien toimintaedellytyksiä parannetaan. Ennen kaikkea pk-sektorin toimintaa pitää tehostaa ja saada uutta yritystoimintaa Suomeen, muuten tämä ei onnistu.

Toinen ongelma, mihin puuttuisin, on syyttäjien lukumäärä. Suomessa on liian vähän syyttäjiä. Koska rikollisuus lisääntyy, syyttäjien määrää on lisättävä. (Naurua)

Sitten kolmas ongelma on, että liikennehankkeisiin pitää saada lisää rahaa. On aivan turha puhua, että meillä on kerrankin paljon liikennehankkeisiin rahaa. Minun mielestäni siinä on liian vähän.

Sitten kansalaisten kannalta: leikkausjonot eivät pienene muuten kuin niin, että valtio ottaa omistukseen keskussairaalat. Silloin valtion ja kuntien välinen riita loppuu.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Kaksi todella kipeää ongelmaa on nostettu tänään esille, ja ne eivät ole tänä päivänä syntyneet, vaan ne ovat tässä pitkin Lipposen kahden hallituksen kautta pahentuneet, mutta niihin ei ole puututtu: työttömyys ja terveydenhuollon ongelmat. (Hälinää) Anteeksi, minulla on varmaan puheenvuoro.

Me teimme jo 98 välikysymyksen terveydenhuollon ongelmista, joissa totesimme, että keskustan mielestä ei ole oikein, että valtiovalta pesee kätensä terveydenhuollon ongelmista, ja muistutimme kuntatalouden vaikeuksista. Mitä hallitus vastasikaan? Silloin ministeri Huttu-Juntunen vastasi, että terveydenhuollon palvelujärjestelmämme on toimiva, se on tehokas ja hakee vertaistaan maailmassa. Ei haluttu puuttua näihin ongelmiin, jotka silloin jo olivat tiedossa.

Sitten arvoisa puhemies, puutun tuohon vasemmistoliiton ministeri Siimeksen arvioon budjetista silloin tuoreeltaan, että tässä ei otettu huomioon näitä vähimmäisturva-, perusturva-asioita. Yhtäkään perusturvan tai vähimmäisturvan leikkausta ei olisi täällä tehty ilman vasemmistoliiton tukea. Ainoastaan teidän tuellanne on voitu vähimmäissairauspäiväraha poistaa, äitiysrahaa leikata, kotihoidon tukea leikata. Te olette tukeneet näitä leikkauksia ja tehneet lisää köyhiä ihmisiä tähän maahan.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Äskeistä kuunnellessa tulee taas mieleen, että kyllä sellainen varjobudjetti olisi hyvä nähdä, missä olisi menot ja tulot tasapainossa.

Minun kysymykseni koskeekin sitä asiaa, että budjetissa olevien tulojen lisäksi otetaan jonkun verran kuitenkin lainaa, noin 150 miljoonaa euroa, ja kysyisin ministerin näkemystä tämän kokoisen lainan ottamisesta nyt, kun kuitenkin on niin sanotut hyvät vuodet meneillään. On arvioitu, että viimeistään 2020 suuret ikäluokat ovat siinä vaiheessa, että terveysmenot tulevat kasvamaan, jos suuret ikäluokat käyttävät samalla tavalla terveysmenoja kuin tämän päivän vanhukset, noin viidellä miljardilla eurolla vuodessa. Meidän täytyisi oikeasti ruveta säästämään noin 15 vuoden päähän, ainakin varautumaan realistisin suunnitelmin kuluihin terveydenhuoltomenoissa ja vanhustenpalvelumenoissa. Samaan aikaan meidän pitäisi huolehtia, että täällä olisi työkykyisiä, siis näinä päivinä syntyneitä ihmisiä. Monet perheet haluaisivat kolmannen ja neljännen lapsen, mutta siihen suurimmalla osalla keskituloisista ei yksinkertaisesti ole varaa ja sen takia haluaisin Niinistöltä arvion lainanotosta tässä vaiheessa.

Valtiovarainministeri  Sauli  Niinistö

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustajille Bremer ja Kuosmanen sen verran lohdutusta — uskon, että ministeri Mönkäre vastaa Yrittäjyys-ohjelman puitteissa myöhemmin tänään vielä — että juuri tässä WEF:n tutkimuksessa koskien EU-maita Suomi sijoittuu ykköseksi yritysympäristön ja ilmapiirin luomisessa, niin että emme me aivan onnettomia siinäkään suhteessa ole.

Ed. Kalliomäki, kun vedätte tuota varjobudjettia, niin minä epäilen vähän, että ed. Pekkarinen ei halua sitä tuoda esiin, viivyttää sitä sen vuoksi, että estää sen vaaran, että joku sattuisi olemaan samaa mieltä. Ed. Brax, tästähän tässä on kannettu vuosia huolta, kun nimenomaan tiedetään, että meillä on paineita tulossa 10 vuoden päästä tai jo nopeammin. Ja 150 miljoonaakin, vaikka vähän onkin, on kuitenkin periaatteessa liikaa, koska tämän trendin on käännyttävä takaisin sinne velanmaksun puolelle.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin yrittäjien asemasta: Suomen yrittäjien taholta on tullut kiitosta muun muassa siitä, että yrittäjien sosiaaliturvaan on tullut parannuksia ja työnantajien sosiaaliturvamaksuja on alennettu. Tässä vain pari esimerkkiä.

Ed. Hyssälän puheenvuoro tästä työttömyydestä ja terveydestä oli varsin käsittämätön ensinnäkin puhtaiden lukujen valossa. Vähättelemättä tämänkin hetkistä työttömyysastetta tosiasia on kuitenkin, että alaspäin on tultu ja todella rutkasti, ja se ei ole tapahtunut pelkästään taloudellisen kasvun myötä, niin kuin keskusta mielellään antaa ymmärtää. Kyllä siihen on tarvittu monia niitä toimenpiteitä, joita hallitus on toteuttanut. Edelleen ed. Hyssälälle tästä perusturvasta: tämän hallituskauden aikana on korotettu työttömyysturvan peruspäivärahaa, lapsikorotuksia, ensi vuoden budjettiin sisältyy äitiyspäivärahan korotus, on korotettu kansaneläkettä ja tällä tavoin on myöskin haluttu sitten tulla niitä vastaan, jotka vähimmäistoimeentulon varassa ovat.

Anu Vehviläinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluaisin sanoa tästä varjobudjettiasiasta, että kyllä se nyt niin on, että kun sitä täällä niin kovasti vaaditaan, niin se osoittaa sen, että ed. Zyskowicz etunenässä ei halua käydä keskustelua tämän budjetin, ensi vuoden budjetin, heikoista kohdista, sehän se todellinen syy on. Ja te tiedätte oikein hyvin, että joka syksy seitsemän vuoden aikana olemme tuoneet tänne vaihtoehdon, josta on myös täällä salissa äänestetty, eli se on aivan sama asia, turha muuta yrittää väittää.

Sitten edelleen oli esillä se, että keskusta vaatii kaikkea hyvää eikä katso ollenkaan, mistä se rahoitetaan. Me olemme joka vuosi esittäneet vastalauseessamme, jossa ovat meidän vaihtoehtomme, nämä asiat. Samoin on myös välikysymyksen kautta esitetty ne meille tärkeät asiat, kuten perhepolitiikka, aluepolitiikka ja myös esimerkiksi yrittäjäasiat. Meidän painopisteemme ovat olleet koko tämän seitsemän vuoden, tämän hallituspohjan aikana täysin samat.

Ja mitä sitten tulee vielä tähän työllisyyspolitiikkaan, niin kyllähän tämä keskustelu on osoittanut, että te hallituspuolueet olette äärimmäisen ristiriitaisia tässä asiassa. Vasemmistopuolueet sanovat, että hyvää työllisyyspolitiikkaa on, kun lisätään työllisyysmäärärahoja. Kokoomus oli kesällä esittävinään sitä, että pitää näitä välillisiä työvoimakustannuksia alentaa, mutta käsitykseni mukaan sitä esitystä ei koskaan viety budjettiriiheen. Miksi?

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vehviläisen ei tarvitse epäillä, ettenkö ole valmis puolustamaan tätä hallituksen budjettiesitystä, mutta seitsemän vuotta olen Jaakobin tavoin odottanut, että olisin nähnyt sen keskustan vaihtoehtobudjetin eli varjobudjetin.

Ed. Pekkarinen täällä arvosteli demareitten varjobudjettia. Ed. Pekkarinen: Älkää tehkö sitten samoja virheitä, tehkää parempi, tehkää oma, tehkää sellainen, joka vastaa teidän näkemystänne. Ei tässä ole kyse sinänsä päivistä ja viikoista. Me haluamme nähdä, miten te kaikki lupauksenne hoidatte ja rahoitatte budjettitasolla. Te olette luvanneet eläkeläisille taivaat ja maat ja mannut, te olette luvanneet lapsiperheille kaiken, te olette luvanneet Kelalle sairausvakuutukseen lisää rahaa, te olette luvanneet kunnille satoja miljardeja, maatalouteen satoja miljardeja, aluepolitiikkaan satoja miljoonia, anteeksi, satoja miljoonia, siis euroissa. Te olette miljarditasolla luvanneet työnantajamaksujen alennusta, te olette viimeksi, ed. Jäätteenmäki, asuntopolitiikkaan vaatinut lisää rahaa. Samanaikaisesti te vastustatte polttoaineveron korotusta ja kaikkia muita vaatimattomia pyrkimyksiä rahoittaa tämä. Me haluamme sen varjobudjetin, jotta me näkisimme ja jotta Suomen kansa näkisi teidän bluffinne läpi. Te ette pysty tekemään sellaista varjobudjettia, jossa toteutatte nämä lupauksenne, hoidatte niille rahoituksen, koska tämän tapaiset rahoitukset, että sanotte, että kyllä työttömyyskin maksaa, ne ovat kevyitä heittoja, niillä ei rahoiteta yhtään mitään.

Juha  Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä keskustelu varjobudjetista nyt näyttää vaan siltä, että sen tarkoituksena on hävittää ne jäljet, mitä tiedän omassa politiikassanne on. Jos halutaan todella aito vertailu, tietenkin pitäisi olla mahdollisuus nähdä, mihin keskustan esitykset seitsemässä vuodessa olisivat johtaneet, koska vain sitä kautta voisi olla todellinen vertailupohja varjobudjetille. Mutta tätähän ei tietenkään voida tehdä.

Vihreillä tilanne on toinen. Teidän varjobudjettinne rakentuu sille budjetille, jonka rakentamisessa te itse olette olleet mukana ja hyväksymässä sitä edellisenä vuonna. Totta kai on hyvä, että teette sen, mutta meidän lähtökohtamme on se, että arvioimme sitä kehitystä, mikä on ollut Lipposen hallituksen aikana, ja kiinnitämme huomiota, niin kuin edustaja Antvuori, niihin asioihin, joissa pitkän ajan kehitys on mennyt huonoon suuntaan, ja esitämme korjausehdotuksia niihin. Mutta varjobudjetti seitsemän vuoden jälkeen, sen ... (Ed. Zyskowicz: Ei kun ensi vuoden varjobudjetti!) — Niin, niin, mutta sen lähtökohta on se politiikka, minkä te olette tehneet. Se ei anna oikeata kuvaa, ei voida yhtäkkiä muuttaa kaikkea sitä, mikä on mennyt pieleen seitsemässä vuodessa.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Palaan ed. Pekkarisen ryhmäpuheenvuoron siihen osaan, jossa hän jatkoi vanhaa virttä siitä, kuinka tämä hallitus keskittää, tekee eriarvoisuutta eikä tee aluepolitiikkaa. Muistutan siitä, että aivan viime vuosina on tehty valtava ratkaisu kuntien kesken, varsinainen Robin Hood -paketti niin, että Pääkaupunkiseudulta ja muista kasvukeskuksista on siirretty rahaa köyhimpien kuntien hyväksi. Se on hyvä asia, mutta se on johtanut siihen, että näissä kyseisissä kunnissa, joista tulonsiirto on tehty, ollaan nyt vaikeuksissa. Koulut jäävät rakentamatta, luokkakoot kasvavat, terveydenhoito kärsii jne. Te ette anna mitään arvoa tälle, vaan lähdette siitä, että lisää pitäisi tällaisia Robin Hood -ratkaisuja tehdä, jotka johtaisivat vielä suurempiin vaikeuksiin näissä kunnissa, muun muassa Pääkaupunkiseudulla.

Enpä ihmettele sitä, oli syy mikä tahansa, että ehdokasasettelu tökkii Pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Itse aloitan aina budjetin lukemisen yhteenvetosivuilta, joilla verrataan eri pääluokkien lisäysprosentteja. Vaikka se vertailu on tietysti aika karkea, se kuitenkin kertoo kunakin vuonna hallituksen tahdonilmaisusta siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä, mitkä ovat enemmän tärkeitä.

Vuodesta toiseen on, arvoisa puhemies, vallinnut sellainen tilanne, että sosiaali- ja terveydenhuollon pääluokka kasvaa huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi puolustuksen pääluokka ja monet muutkin pääluokat. Minusta tästä voi kyllä tehdä sellaisen johtopäätöksen, että vaikka tässä on paljon puhetta nimenomaan sosiaalipolitiikasta ollut tämänkin päivän aikana, niin se on ollut enemmän puhetta kuin tekoja, jos näin ajatellaan.

Ihmettelenkin sitä, eikö nyt voitaisi yhdessä sopia, että seuraava hallitusohjelma, ketkä sen sitten lähtevät tekemäänkin, voisi pitää sisällään edes sellaisen idean, että kaikki työttömyysturvasta vapautuvat varat siirretään ikään kuin takaisin palvelujen rahoitukseen korotetuiksi valtionosuuksiksi. Itse olen ajatellut niin, että tässä ratkaisussa, joka tehtiin 95, on itse asiassa käsitteellisesti "lainattu" työttömyysturvaan. Hyvä, että silloin "lainattiin", mutta nyt, kun työttömyys paranee, olisi hieno homma, että sitä mukaa kuin se paranee, varat palautetaan valtionosuuksiin.

Leena Rauhala  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelua on käyty peräänkuuluttaen vaihtoehtobudjettia. Ihmettelen suuresti, että ei ole puheenvuoroissa noussut esille puolueemme, kristillisdemokraattien, vaihtoehtobudjetti, joka ryhmäpuheenvuorossa tuli mielestäni vallan hyvin ihan markkoina, mutta erityisesti myös euroina, esille. Ihmettelen, miksi ei siihen oteta kantaa.

Toiseksi täällä on selkeästi tullut esille, että hallituksen ideologiapohja on hyvin erilainen ja pyritään suuriin, isoihin linjoihin. Siinä minulla kyllä kysymys nousee, onko nyt niin, että linjat ovat niin isot, että tavallisen kansalaisen, sen köyhän, sen pienemmän ihmisen asiaa, joka erityisesti nyt odottaa tältäkin budjetilta jotakin, sieltä ei todella löydy.

Erityisesti kiinnitin huomiota puheenvuoroon, jossa sanottiin, että lapsiperheiltä ei ole leikattu. Kuitenkin tutkijat sanovat, että meillä on lapsiperheitä, jotka ovat köyhyysloukussa. (Puhemies koputtaa) Miten tämä hallitus näkee lapsiperheiden köyhyyden?

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Kun tätä keskustelua on seurannut, täällä sekä kokoomus että sosialidemokraatit vaativat vaihtoehtobudjettia keskustalta. Mutta kun kuulimme teidän ryhmäpuheenvuoronne ja yksittäisten edustajien puheenvuorot, tehän teette täällä omaa vaihtoehtobudjettia. Onko teidän ryhmänne ministeri Niinistön budjettiesityksen takana? (Ed. Jaakonsaari: On!) — Kyllähän täällä saa aivan toisen kuvan.

On uskomatonta, että tässä salissa käydään tämäntapaista keskustelua tällä kertaa, kun ajatellaan — täällä otettiin esille myöskin aluepolitiikka — mitä on tapahtunut Lipposen hallitusten aikana, viimeisen seitsemän vuoden aikana. Kyllähän eriarvoistuminen on kasvanut tässä maassa erittäin rajusti.

Ed. Kuosmanen peräänkuulutti tiemäärärahoja, liikennemäärärahoja, alempiasteiselle tiestölle. Kyllä näihin suuriin hankkeisiin löytyy, jotka ovat sinänsä hyviä, mutta ei löydy alempaan tieverkostoon.

Oletteko te, arvoisa ed. Zyskowicz, tämän budjetin takana vai oletteko sitä vastaan?

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin olen sitä mieltä, että tämä keskustelu on liikaa ollut menneisyydessä ja erityisesti ed. Pekkarinen on syyllistynyt menneisyyskeskusteluun, varjobudjetteihin ja muihin. Tietysti omalla tavallaan se on oikeutettua, jos ajatellaan sitä perintöä, minkä Lipposen hallitukset saivat keskustalta: suurtyöttömyys ja toisaalta valtion velkaantuminen. Me joudumme painimaan koko ajan näiden kahden tosiasian edessä. Siinä mielessä menneisyyden kaivaminen on varmasti paikallaan, mutta se on ehkä muiden kuin ed. Pekkarisen tehtävä kaivaa sitä, mitä suuria virheitä silloin tehtiin.

Puhemies! Myöskin ed. Kalliksen puheenvuoron johdosta haluan sanoa sen, että ed. Kallis tarjosi kansalaisille virtuaalista rahaa. Hän lupasi, että pörssiveroilla ja luovutusvoittoverojen lisäämisellä saadaan rahaa, jota hän jakoi kaikille kansalaisille. Ihmeellistä kyllä, hän ei puhunut osinkoveroista yhtään mitään, joka olisi todellista rahaa ja varmasti saatavissa, koska yritysten voitot ovat jatkuvasti lisääntyneet.

Puhemies! Ihan lopuksi ministeri Niinistön kantaan. Ministeri Niinistö käytti erittäin mielenkiintoisen puheenvuoron, ja uskon, että koko eduskunta kannattaa hänen näkemystään erityisesti siitä, että eduskunta on se, joka päättää nämä asiat. (Puhemies koputtaa)

Lopuksi sanon vain hänen joustoistaan. Ihmettelen vain: Hän ehkä puhuu konservatiivisena eurooppalaisena johtajana, kun hän puhuu joustoista. Hän itse on sanonut, että meidän yrityselämämme edellytykset ovat maailman parhaat. Minkä takia me tarvitsemme lisää joustoja?

Mikko  Immonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotenkin hämmästytti ministeri Niinistön suhtautuminen sopimusyhteiskuntaan ja sen vaikutuksiin. Kyllä meillä sillä on 90-luvulla ollut ratkaiseva merkitys työllisyyden parantamisessa, mutta ministeri viittasi siihen, kuinka tämä on ollut jarruttava tekijä. Sillä rikkonaisella ajalla, mikä Ahon hallituksen aikana oli, oli myöskin merkitystä Lipposen kahden hallituksen aikana perintönä.

Mitä tulee taas joustoihin, niin kyllähän Merimies-Unioni teki melkoisen ratkaisun pudottaessaan palkkoja merimiehiltä, mutta Viking Linen johto jakoi osinkoina nämä palkanmenetykset. Tässä sitä joustoa sitten käytännössä on.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Ed. Vehkaoja kertoi tutustuneensa budjettiin vertaillen eri pääluokkien kasvuprosentteja. Tämä työskentelytapa ei kyllä välttämättä anna oikeata kuvaa juuri siitä syystä, että työllisyystilanteen paraneminen näkyy suoraan sosiaali- ja terveysministeriön budjetissa pääluokan menoja vähentäen, samalla tavoin esimerkiksi lapsiluvun pieneneminen ja monet muut seikat.

Kysymys siitä, että nämä pienennykset, jotka tulevat olosuhteiden muutosten kautta, olisi käytetty sellaisenaan tämän pääluokan katteeksi: Kyllä siinä on ollut esteenä se tosiasia, että velkaa on ollut lyhennettävä. Siitä huolimatta sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan tällä hallituskaudella on tullut merkittävät lisäykset, joista täällä on jo moneen kertaan mainittu.

Ed. Rauhala peräänkuulutti sitä, mitä tämä budjetti tarjoaa lapsille. Se tarjoaa paremman isyysloman, enemmän aikaa isien kanssa. Se tarjoaa äitiyspäivärahan noston. Se tarjoaa monia yksittäisiä asioita. Mutta yleisemmällä tasolla siitä taloudellisesta kasvusta, joka on ollut tosiasia tähän vuoteen asti, on tullut varmaan se suurin voitto lapsiperheille korkotason alenemisen kautta ja työllisyyden paranemisen kautta.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on vouhotettu tästä varjobudjetista hyvin paljon. Haluan muistuttaa siitä, mistä maasta se on lähtöisin: Isosta-Britanniasta, maasta, jossa on puhdas kaksipuoluejärjestelmä. Yksikään eduskuntaryhmä tässä salissa ei koskaan ole tehnyt sellaista varjobudjettia, mitä sillä todella tarkoitetaan, (Välihuutoja) ei kokoomus, ei ... (Ed. Jaakonsaari: Tehkää nyt!) Suomalaiseen parlamentaariseen käytäntöön kuuluu vastalause. Sellaisen olemme aina tehneet ja tulemme taaskin tekemään, ja sen tärkein tehtävä on analysoida hallituksen budjetin strategiset linjaukset ja nostaa esiin painopisteet. (Välihuutoja)

Rouva puhemies! Tärkein tulevaisuuden haaste — siitäkin on nyt hyvä puhua, ed. Gustafsson käytti hyvän puheenvuoron — on totta kai kysymys siitä, millä tavalla hallitus aikoo reagoida synkkenevän kansainvälisen talouden suuriin riskitekijöihin ja muuttuviin tilanteisiin, joita saattaa vaikkapa Irakin sota tuoda tullessaan. Tämä on se suuri haaste, millä hoidetaan eilisen tilaston mukaan 456 237 työtöntä. (Ed. Jaakonsaari: Ei!) — Se on meidän laajan työttömyytemme määrä, ed. Jaakonsaari, työvoimaministeriöltä eilen saatuna. — Tässä on se suuri haaste.

Kertokaa, ministeri Niinistö, yksikin rakennepoliittinen uudistus, millä te olette edistäneet työllisyyttä tällä kaudella, ja se, mitkä ovat ne rakenneuudistukset, mitkä aiotte tuoda tämän yhteydessä pöytään. Te olette hyvin rohkea mies, rohkenette arvostella korporaatioitakin, mutta riittääkö rohkeus nyt näiden uudistusten toteuttamiseen?

Ulla   Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Korkeaojalle, ed. Laukkaselle ja muille keskustalaisille toteaisin, että kun puhutaan varjobudjetista ja niistä linjauksista, mitä varjobudjetissa voidaan esittää, niin minusta tämä haaste koskee kaikkia oppositioryhmiä riippumatta siitä, ovatko ne olleet hiljattain hallituksessa vai eivät, koska ensi vuonna, ensi maaliskuussa, kuten kaikki tiedämme, meillä on eduskuntavaalit, ja kansalaisilla pitää olla oikeus verrata toisiinsa erilaisia talouspolitiikan linjoja. Vain sillä menettelyllä, että varhaisessa vaiheessa nämä vaihtoehdot nostetaan esiin, kansalaisilla on tämä mahdollisuus. Totta kai tämä täytyy tehdä rehellisesti ottaen huomioon maailmantalouden epävarmuus.

Mitä sitten tulee varjobudjetin ongelmiin, myönnän esimerkiksi sen, että vaihtoehtoista esitystä valtionosuusjärjestelmän uudistamiseen niin, että urbaanien alueiden ongelmat otettaisiin paremmin huomioon, on oppositiosta käsin mahdotonta tehdä. Minun on mahdotonta mennä työhuoneeni koneella tekemään sellaisia laskelmia, että saisin aikaan täydellisen mallin, mutta silti likiarvoina tällaisten esitysten tekeminen on täysin mahdollista varjobudjetin kautta. (Välihuutoja)

Liisa  Jaakonsaari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Nyt on heitetty kepeät mullat sille keskustan varjobudjetille ja siitä on tulossa vastalause eli hiiren liivit. Mutta odotamme myös näitä hiiren liivejä.

Mutta mitä sitten tulee ihan niihin vakaviin puheenvuoroihin, jotka edustajat Kääriäinen ja Laukkanen esittivät, on aivan totta, että nyt kun maailmantalouden näkymät ovat synkkeneviä ja työttömyys kasvussa, ilman muuta siihen pitää reagoida. Hallituksen on reagoitava, kuten ed. Kalliomäki esitti, lisäämällä työvoimapoliittisia toimenpiteitä, sillä ne vaikuttavat nopeasti. On estettävä uuden pitkäaikaistyöttömyyden synty.

Ja sitten, me tuemme pääministeri Lipposen hanketta perustaa korkean tason työllisyystyöryhmä, jossa näihin rakennetyöttömien ongelmiin puututaan, mikä vaatii laajaa yhteistyötä. Mutta kun pääministeri esitti tämän, niin kuka sitä pilkkasi? Ed. Anneli Jäätteenmäki sanoi, että hah, hah, haa, nyt vasta aletaan tekemään jotain. Varmaan sitten pääministeri jotenkin otti ed. Jäätteenmäen neuvosta vaarin, eikä sitä ryhmää ole vielä perustettu. (Ed. Pekkarinen: Ikävää, että pääministeri pelästyi Jäätteenmäkeä niin!) Mutta olen varma siitä, että näin tulee tapahtumaan, ja tulee vähän saman tyyppinen työskentelytapa kuin Ahtisaaren työryhmällä oli, niin että se laatii useita tärkeitä rakenne-ehdotuksia. Siitä saadaan eväät sitten myös eduskuntavaaleihin ja seuraavaan hallitusohjelmaan.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Palaan vihreitten ryhmäpuheenvuoroon, jossa ryhmäpuhuja käsitteli alueellista kehittämistä ja totesi suurin piirtein, että yhteiskunnan on pystyttävä nykyistä paremmin vastaamaan urbaanien alueitten tarpeisiin, kyseisten alueitten erityisongelmat on otettava tehokkaammin huomioon. Huoli on varmaan perusteltu, mutta minusta tuo näkemys on kyllä vähän vanhakantainen, kapea-alainen ja yksipuolinen. Eikö olisi hedelmällisempää pohtia niitä keinoja ja toimenpiteitä, joilla jo ennalta pystytään vastaamaan näihin kasvukipuongelmiin ja samalla tasapainottamaan koko maan alueellista kehittämistä? Tästä näkökulmasta minä valitettavasti vihreitten puheenvuorossa en kuullut sanaakaan.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä välillä tuntuu siltä, että me keskustelemme enemmän keskustan budjetista kuin valtion budjettiesityksestä. Täällä puhutaan ikään kuin kyseessä olisi varjobudjetti. Sikäli, miltä se nyt näyttää, kyse on haamubudjetista. Sitä ei ole, mutta siitä puhutaan. Ed. Korkeaoja jopa totesi, että kun seitsemään vuoteen tätä haamubudjettia ei ole tehty, niin haamuksi se taitaa jäädä tässäkin vaiheessa, sitä ei voi tehdä nytkään.

Mikä siinä pitäisi olla peruslinjauksena, kun täällä on paljon keskusteltu veroasteesta? Itse asiassa kansainvälinen vertailu osoittaa aivan oivasti sen, että maissa, joissa veroaste on korkea, itse asiassa verokapina ei ole korkein. Verokapina tulee sitä suuremmaksi, mitä matalammaksi veroaste tulee, koska veronmaksajat ja verotuksesta hyötyjät, käyttäjät, eriytyvät toinen toisistaan. Aivan olennaista on se, että verotuksella tuotetaan niitä palveluja, jotka ovat meille kaikille yhteisiä.

Aivan olennaista on myöskin työllisyys, jota julkisella sektorilla aikaansaadaan. 90-luvulla julkisella sektorilla alentui työvoima 75 000 työntekijällä, joka on 3 prosenttia työllisyysasteesta. Julkinen sektori on myöskin keskeinen työllistäjä. Se meidän on syytä muistaa, ja esimerkiksi Ruotsissa juuri vaalitulos osoitti, että siihen halutaan panostaa.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tässä keskustelussa on kaksi vaatimusta ollut ylitse muiden: Hallituspuolueet ovat vaatineet, että keskusta esittää vaihtoehtoisen budjettilinjauksen, ja me keskustalaiset olemme ehdottaneet, että hallitus esittäisi työllisyys- ja yrittäjäpoliittiset toimenpiteet. Voitaisiinko tehdä semmoinen sopimus esimerkiksi, ed. Zyskowicz, että lupaamme tuoda lokakuun loppuun mennessä sen vaihtoehtoisen budjettilinjauksen sillä ehdolla, että te, hallituspuolueet, tuotte sen työllisyys- ja yrittäjäpoliittisen ohjelman, jotta se ehtisi vielä ensi vuoden budjettiin.

Toivon, että tämän kuukauden aikana pääsisitte pois siitä ideologisesta loukusta, johonka työllisyyspolitiikassa olette itsenne ajaneet. Kaikkien tavoite on, että työttömyyttä pitäisi vähentää, mutta keinoista ei päästä yhteisymmärrykseen. Demarit ehdottavat vain aktiivista työvoimapolitiikkaa, kokoomus toteaa, että se on tehotonta, tarvitaan rakenneuudistuksia. Keskustan ehdotus olisi, että jos laittaisi semmoisen sopivan yhdistelmän, molempia tarvitaan. (Puhemies koputtaa) Tarvitaan aktiivista koulutuspolitiikkaa, jotta heikomman osaamisen omaavien työttömien (Puhemies koputtaa) tietotaitoja pätevöitettäisiin tehtäviin, räätälöityä koulutusta (Puhemies koputtaa) työnantajien tarpeisiin, mutta myös, (Puhemies koputtaa) ed. Jaakonsaari, välittömästi niitä rakenteellisia toimia ja (Puhemies koputtaa) työnantajamaksujen alentamisia, niin että (Puhemies koputtaa) yksityisen palvelusektorin toimintaedellytyksiä parannetaan. Ei meillä ole aikaa odottaa (Puhemies koputtaa) niissä johonkin hamaan seuraavalle vaalikaudelle.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Niinistölle pitäisi pitää näköjään oppitunti tästä kolmikannasta. Hän puhui siitä, jotta korporaatiot päättävät. Kysehän on siitä, jotta kolmikannassa on kolme osapuolta, on työnantajat, työntekijäpuoli ja valtio. Sehän on sopimus, eihän kukaan sanele sitä, vaan se on yhteinen sopimus, ja sitten eduskunta tietysti joutuu päättämään siltä osin, mitä on sovittu siellä pöydässä. Minusta puhuminen siitä, jotta tässä jotain sanellaan, halventaa ja vaarantaa kolmikantaa. Siinä mielessä tämä on sopimusyhteiskunta, niin kuin ed. Immonenkin puhui tuossa.

Sitten toinen asia, lisäjousto. Ihmettelen sitä, ed. Pekkarisen puheenvuorossa tuli sama asia esille jossakin mielessä. Jos tänä päivänä voi työnantaja ajatella mitä hyvänsä, mistä haetaan lisäjoustoa, tai jos mennään työsivukulun puolelle, sehän tarkoittaa, että jostakin se on aina maksettava. Jos sitä ei (Puhemies koputtaa) makseta, se heikentää meidän sosiaaliturvaamme, ja sitä ei kai kukaan halua. (Puhemies koputtaa)

Valtiovarainministeri  Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Että olisi niin kuin kolmannes demokratiaa vaan, vai? Sitä tarkoittaa tuo teidän äskeinen selityksenne kolmikannasta. Täällä päätetään siitä, mitä on sovittu jo aikaisemmin. Kyllä kansanvalta on täyttä kansanvaltaa eikä kolmannes kansanvaltaa, minun mielestäni. (Ed. Ala-Nissilä: Hyvä havainto!)

Mutta täällä on monissa puheenvuoroissa esitetty ja ed. Elo erityisesti esittänyt näitä työllistämiskysymyksiä. Kyllä me varmasti olemme sikäli olleet vähän oudossa tilanteessa, että äärimmäisen voimakaskaan talouskasvu ei tuottanut niin paljon työtä kuin kuviteltiin, ja se tilanne on jossain määrin uusi. Joustavuus, jonka toivoisi tulevan ymmärretyksi tässä joustavasti, tuo sana on aika laaja-alainen, enkä tarkoita nyt pelkästään työlainsäädäntöä vaan esimerkiksi sellaisia — ja nyt käytän jälleen rumaa sanaa tai huonomaineista — epätäydellisiä työsuhteita, joilla tässä tarkoitan sitä, että esimerkiksi palkanmaksaja ei enää ole perinteisesti työnantaja sataprosenttisesti, (Puhemies koputtaa) vaan täytyy olla jonkinlaisia kombinaatioita, (Puhemies koputtaa) käytetään niistä sitten nimikettä tukityöllistämisen tai mitä tahansa yleisnimikettä. Siihen suuntaanhan tämä budjetti (Puhemies koputtaa) nyt etenee sillä tavoin, että (Puhemies koputtaa) työmarkkinatuki käy työllistämistuesta kahdensadan päivän jälkeen.

Eero   Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu työttömyydestä, ja näyttää siltä, että eväät ovat vähäisiä. Mutta samanaikaisesti meillä on tulossa koko ajan paisuvana työvoimapula. Tiedämme varmasti tämän työvoimapulakysymyksen, ja erään tilaston mukaan lähes kolmannes perinteisiltä ammattialoilta on poistumassa työvoimapalveluksista eli siirtymässä eläkkeelle. Perinteisillä ammattialoilla tarkoitan muun muassa metalliteollisuutta, puujalostusteollisuutta jne. Kysyn: Mikä on hallituksen vastaus nyt tähän? Millä tavalla teillä valmistaudutaan tähän tulevaan työvoimapulaan? Millä tavalla näette tämän todella suuren ongelman? Voidaan puhua melkein pommista, tulevaisuuden pommista. Minusta tässä budjetissa ei ole tähän kysymykseen juurikaan paneuduttu.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan jatkaa ministeri Niinistön esiin tuomasta neljän tunnin minimityöajan kritiikistä. Meillähän tällä hetkellä ei ole minimityöaikaa ollenkaan, ja esimerkiksi Palvelualojen ammattiliitto, jonka työntekijöistä noin puolet on määräaikaisissa, osa-aikaisissa ja pätkätöissä, on vaatinut minimityöaikaa, ja se perustuu ihan siihen, että voi olla pitseriassa kokki, joka tekee yhden tunnin työpäivän, ja tämä palkanlisä tulee asumistuen, toimeentulotuen tai suhteutetun päivärahan kautta. Onko tämä, ministeri Niinistö, oikeaa politiikkaa, kun työaika on niin lyhyt, ettei se riitä kattamaan elinkustannuksia?

Stakesissa on tehty köyhyysrajan alittavista lapsiperheistä selvitys, jossa todetaan, että suurimmassa osassa lapsiperheistä, jotka ovat toimeentulotuella tai alla köyhyysrajan, vanhemmat ovat pätkätöissä tai työttöminä ja osa näistä aikuisista tekee myös määräaikaisia työsuhteita. Mielestäni tämä vaatimus neljän tunnin minimityöajasta on erittäin perusteltu ihan Stakesin tutkimukseenkin perustuen.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee varsinkin opposition esityksiä, niin tuntuu, että Suomi on aivan kurja maa. Minä olen nyt käynyt muun muassa Johannesburgissa ja nähnyt, että eroja on. Minusta pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että muutama vuosi sitten suomalaisten palkkasumma esimerkiksi oli vain 200 miljardia, nyt se on yli 300 miljardia. Se johtuu osittain siitä, että työttömyys on vähentynyt, mutta hyvin paljon siitä, että meillä on nyt paljon sellaisia ihmisiä, jotka tekevät työtä, josta voidaan maksaa paljon parempaa palkkaa kuin ennen. Tätä suuntaa minusta pitää kehittää.

Meillä oli pari vuotta sitten vain 700 000 korkean asteen koulutuksen saanutta, kohta on 1 200 000 työssä. Jos heille onnistutaan järjestämään hyviä työpaikkoja, palkkasumma nousee ja verot nousevat, vaikka veroastetta alennetaan. Tämän pitää minusta olla Suomen suunta. Jos taas veroastetta (Puhemies koputtaa) pidetään korkealla, silloin osaajat helposti poistuvat eikä enää ole verotettavia.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Haluan vastata kysymykseen, mitä hallitus on tehnyt uhkaavan työvoimapulan estämiseksi. Keskeisin asia on lisätä työssäkäyvien, työikäisten ihmisten osallistumista työelämään eli työikäisten, työkuntoisten ihmisten. Se tarkoittaa sitä, että meillä on ollut hallituksen työssäjaksamisen ohjelma, meillä on kansallinen ikäohjelma, kolmikannassa valmisteltu toimitusjohtaja Puron eläkepaketti, jonka kaikki toimenpiteet tähtäävät siihen, että työssä jaksettaisiin edes siihen jo kauan sitten sovittuun kansaneläkeikään eli 65:een, vanhuuseläkeikään asti, opiskeluaikojen tehostaminen eli työelämän lisääminen myös toisesta päästä, ammatillinen aikuiskoulutus, osaamisen nostokoulutus ensi vuoden budjetissa, joilla pyritään siihen, että ihmiset jaksaisivat olla ja pystyisivät muuttuvassa elinkeinorakenteessa olemaan pitempään työelämässä. Mutta siitä huolimatta meillä todennäköisesti tulee olemaan työvoimapula jollain ajanjaksolla, ja silloin joudutaan myöskin miettimään (Puhemies koputtaa) maahanmuuttopolitiikkaa.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on erityisesti ministeri Niinistön suulla vaadittu eduskuntaa pysymään budjettiesityksessä. Mielestäni silloin, kun puhutaan tästä, voisi myöskin esittää vastakysymyksen, että luulisi, että hallituksen täytyisi pysyä siinä, mitä eduskunta asioista päättää. Otan vain yhden esimerkin: Asuntopolitiikassa ei ole toteutettu eduskunnan lähes yksimielisiä päätöksiä. Siinä mielessä, kun ministeri Niinistö on poistunut, niin ilmeisesti ministeri Sasi voi vastata hänen puolestaan siihen kysymykseen, miten kokoomusministeriryhmä katsoo, että sen tulisi noudattaa eduskunnan yksimielisiä päätöksiä.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! On täysin selvää, että hallitus noudattaa eduskunnan yksimielisiä päätöksiä, ja eduskunta tekee yksimieliset päätöksensä yleensä budjetissa ja budjetin sisällössä ja siellä olevissa määrärahoissa.

Markku Rossi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kunnat joutuvat todellisuudessa tekemään tänä päivänä varjobudjetteja. Kuntien edellytyksiä hoitaa peruspalvelutehtäviään ei ole onnistuttu takaamaan. Tällä hetkellä ongelmat näkyvät myös Pääkaupunkiseudulla ja myös HUSin parissa. Täällä on puheenvuoroja käytetty aiheen tiimoilta, että ongelma olisi uusi. Samoissa ongelmissa koko Suomen eri sairaanhoitopiireissä on jouduttu elämään jo pitkään. Esimerkiksi Kuopion yliopistollisessa sairaalassa 10 000 ihmistä on eri potilasjonoissa. Kuitenkin tämän vuoden puolella uhkaa tapahtua henkilökunnan irtisanomisia ja toimintojen alasajamisia. Tämä on todellisuuden tilanne, joka on nyt sitten tullut myös Pääkaupunkiseudulle. Muualla maassa on eletty samassa tilanteessa varsin pitkään.

Samalla on myös pakko todeta, että veroprosentit ovat varsin korkealla, joskin katson, että hallituksen verolinja ei työllistä, päinvastoin, sillä on ainoastaan hyvin marginaalinen vaikutus joidenkin ihmisten tuloihin, (Puhemies koputtaa) mutta se ei työllistä.

Pirkko  Peltomo  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työllisyysasteen nostaminen on välttämätöntä, jos aiomme selvitä eläke- ja hyvinvointipalvelumenojen kasvusta lähivuosina. Se merkitsee kuitenkin työntekijöiden jaksamisesta huolehtimista. Kyykyttäminen ei tuo kilpailukykyä. Siksi minua ihmetyttää ministeri Niinistön ärhentely ay-liikettä kohtaan. Kolmikannassa on tehty erittäin vastuullisia tuporatkaisuja, joilla on lisätty työllisyyttä ja talouskasvua ja inflaatio on pysynyt maltillisena ja myös kilpailukyky hyvänä.

Kysynkin nyt kokoomukselta: Onko kokoomus sanoutumassa irti kolmikantayhteistyöstä ja mikä on kokoomuksen työllisyyspoliittinen linja? Tehän olette esittäneet lisää veronkevennyksiä. Otetaanko ne veronkevennykset lainarahalla, ja miten veronkevennykset teidän mielestänne edistävät työllisyyttä?

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä näyttää olevan muistihäiriöitä. Nimittäin keskusta on tehnyt Lipposen hallitusten aikana yhden varjobudjetin. Olen sellaisen saanut käsiini. Se oli silloin alkuaikoina, ja siitä jäi erityisesti mieleen, että rahoituspuolella oli löydetty rahoitusta leikkaamalla työttömyysturvaan yksi miljardi markkaa. Tästä varjobudjetista varmaan löytyy kopiot vielä työhuoneestani, kun oikein sitä kaivelen. Sen takia olen kaivannut joka vuosi sen jälkeen varjobudjettia, että löydettäisiin ne arvovalinnat, mistä ne rahat sitten otetaan.

Samalla olen ihmetellyt myöskin keskustan ja kokoomuksen toistensa löytämistä tässä matalapalkka-alojen tuomisessa Suomeen entisten matalapalkka-alojen lisäksi. Sehän ei ole ratkaisu missään tapauksessa köyhyysongelmaan, koska se tuo työttömyyden aiheuttamasta köyhyydestä (Puhemies koputtaa) ihmisiä työpaikkaköyhyyteen eli työssä olevien köyhyyteen. (Ed. Zyskowicz: Sehän on parempi! — Puhemies koputtaa) Eli köyhyysongelmaan sillä ei ole ratkaisua. Hollannista löytyi parempia (Puhemies koputtaa) ratkaisuja, kun työasiainvaliokunta kävi niitä etsimässä.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Huotarille ja ministeri Niinistölle, joka on poistunut, vielä kerran: Esittelin äsken vaihtoehdon raamit, mitä keskusta sanoo budjetista ensi vuonna. Täsmennämme raamien puitteissa esitystämme äsken kertomallani tavalla. Vielä kertaalleen: Sen läpivalaisuun taatusti jää aikaa viikkojen ja kuukausien ajan. Muistutan, kun ministeri ei ole paikalla, mitä on tapahtunut menneitten vuosienkin aikaan. Olemme laatineet oman vaihtoehtoisen budjettivastalauseen. Valtiovarainministeriössä useampana vuotena on läpikotaisin ruodittu keskustan vaihtoehto, kerrottu ministereille, mitä mieltä valtiovarainministeri on, ja vähän muillekin kerrottu, mitä mieltä siellä ollaan. Eli väite siitä, että aikaisemminkaan ei olisi ikään kuin pystytty arvioimaan ja analysoimaan meidän vaihtoehtoamme, ei pidä kyllä alkuunkaan paikkaansa. Äskeinen puhuu puolestaan.

Mitä vielä tulee siihen, kun ministeri Niinistö sanoo, että keskusta pidättelee ja pitkittää oman esityksen esittämistä sen takia, että pelkää, että (Puhemies koputtaa) joku on samaa mieltä, niin kun minä kuuntelen tässä näitä puheita, todellakin näyttää siltä, että niin hajallaan on hallitus, että taatusti (Puhemies koputtaa) joku teistä on meidän kanssamme samaa mieltä, kun me oman vaihtoehtomme esitämme.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Ensinnä kolmikantayhteistyöstä: Omalla vastuualueellanihan suurin osa sosiaalivakuutuksesta kuuluu tämän perinteisen yhteistyömuodon piiriin. Olen omalta osaltani halunnut sitä kunnioittaa, mutta se on tietysti vuoropuhelua. Se ei voi olla sanelua minkään tahon osalta.

Mitä tulee työvoimapolitiikkaan, työllisyyspolitiikkaan, on syytä todeta, että budjettiriiheen tuotiin Raimo Sailaksen johtaman kansliapäällikkötyöryhmän ehdotuksia, jotka sisälsivät hyvin paljon niitä elementtejä, jotka puolueen puheenjohtaja toi meidän ryhmäkokouksessamme esille. Siellä oli oppisopimuskoulutusta, siellä oli yhdistelmätuen ehtojen muuttamista, työvoimapoliittisen koulutuksen työelämälähtöisyyttä jne. (Puhemies koputtaa) Kysymys on ollut tietyistä painotuseroista, mutta hallitus on tehnyt nämä ehdotukset (Puhemies koputtaa) yhteisymmärryksessä niin kuin koko budjetinkin.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi tähän työllisyystilanteeseen huonosti soveltuva yksityiskohta on, että ammatillisen aikuiskoulutuksen varoja vähennetään. Siinähän oli tällainen parlamentaarinen työryhmä. Opetusministeriö ja työministeriö sen pohjalta esittivät rahoitusta enemmän kuin tässä budjetissa on. Tosiasia on se, että työttömistä hyvin suuri osa on sellaisia alemman koulutuksen saaneita, joille voitaisiin täsmäkoulutuksella yhdessä yritysten kanssa ammatillisessa aikuiskoulutuksessa saada lisää ammattitaitoa.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisin puuttunut autoverotukseen vielä tässä budjetissa. (Eduskunnasta: Se tulee huomenna!) — Vaikka huomenna tulee se, niin onkohan autoverotuksen alennus suunniteltu tuossa talousarviossa, sillä 1,2 miljardia euroa on autoveron osuus. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että autovero pois Suomesta Ruotsin ja Saksan mallin mukaisesti ja käyttömaksu sen tilalle.

Irina  Krohn  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelun aikana erikoisesti terveydenhuollosta puhuttaessa on syöty kovasti pääomia, nimenomaan sosiaalista pääomaa ja luottamusta, joka on kaiken parantamisen edellytys. Terveydenhuolto ei ikinä voi vastata kaikkiin niihin tarpeisiin, mitä meillä on, koska ihmiselämään kuuluvat sairaus ja kuolema. Samalla, kun me hoidamme ne oikeat ongelmat, joita terveydenhuoltoon kuuluu, jotka ovat aivan todellisia, mielestäni on vastuutonta poliitikoilta lietsoa ilmapiiriä, jossa väitetään, että hoito on ala-arvoista ja huonoa, ja annetaan ymmärtää, että rahalla voitaisiin lopulta kaikki sairaudet tästä maailmasta poistaa. Uskon, että tämä keskustelu tulee näkymään monella lääkärin vastaanotolla heikentyneenä hoitovastineena. Olen siitä järkyttynyt.

Leea   Hiltunen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tosiasia, että tämän budjetin kautta ja näissä päätöksissä tehdään merkittäviä arvovalintoja ja pannaan asioita tärkeysjärjestykseen. Kun tätä keskustelua käydään, mielestäni nyt tässä salissa selkeästi pitäisi tulla selväksi, mikä on poliittinen tahto, mitkä ovat talouspoliittiset linjaukset ja mitkä ovat sosiaalipoliittiset linjaukset. Niistähän me täällä päätämme.

Siihen huoleen, että me olisimme ikään kuin pitämässä kiinni ongelmista emmekä haluaisi, että ongelmat poistuvat, kuten ministeri Niinistö totesi puheenvuorossaan, totean vain, että ongelmia ei todellakaan ole vielä näitten edellisten vuosienkaan budjettien kautta hoidettu. Olisin toivonut, että siinä mielessä nyt nähtäisiin, että on hyvinvoinnin keskellä kuitenkin erittäin kipeitä kysymyksiä lasten ja nuorten psykiatristen palveluiden saatavuudessa, terveydenhuollon palvelujen saatavuudessa ja näin. Jos ei budjetin (Puhemies koputtaa) sisällä voida tehdä siirtoja, niin lisätarve on aivan ilmeinen.

Ulla Juurola /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eilen esitellessään budjettia ministeri Niinistö totesi verotukseen viitaten, että näyttää, että meillekin on pesiytynyt sellainen teema, että nähdään, että ansiotulon, palkan, työtulon verotuksen keventäminen olisi jollain tavalla ristiriidassa hyvinvointivaltion ajatuksen kanssa. Tämä käsitys on väärä, se ei pidä alkuunkaan paikkansa, ministeri sanoi ja viittasi sitten aktiivisuuden lisääntymiseen. Minua olisi kiinnostanut kysyä ministeri Niinistöltä nyt, kun budjetti on jo jonkin verran alijäämäinen, miten pitkälle hän katsoo, että voidaan esimerkiksi verotusta keventää ilman, että se vaikuttaisi hyvinvointipalvelun rahoitukseen, tai halutaanko sitten tehdä aivan jonkinlaisia erilaisia ratkaisuja, muuttaa koko verotuspohjaa esimerkiksi siten, että eläkemaksut eivät enää olisi lakisääteisiä. Nämä eläkemaksut ovat selkeä menoerä tuloverotuksessa. Katson, että meidän demareiden kanta jo kesäkokouksesta lähtien on ollut selvästi vastuuntuntoisempi: verokevennyksiin ei ole varaa.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Peruskysymys, johon ed. Rossi taannoin viittasi, on kysymys kuntataloudesta. Veronmaksaja maksaa samasta lompakosta niin valtion, kunnan kuin kirkon verot ynnä muut maksut. Kuntien valtionosuudet karkeasti ottaen viimeisen 10 vuoden aikana, olkoot minkä nimisiä hallituksia hyvänsä, voidaan todeta, ovat puolittuneet, ja tämän vuoksi kunnissa on todella ahdasta, niin kuin ed. Rossi sanoi, veroprosentit äärimmillään, kiinteistöverot ja maksut maksimissaan, ja kuitenkin kunnissa vastataan peruspalveluista, terveydenhuollosta, sosiaalitoimesta koulutustoimesta ja kaikista muista ihmistä lähellä olevista palveluista. Minä en ymmärrä, miksi indeksikorotus on vain puolet valtionosuuksissa nytkin kunnille, kun kuitenkin kuntien menoissa, palkoissa ja kaikissa menoissa indeksi laukkaa täyttä vauhtia. Tätä minä jään ihmettelemään. Elikkä tämä olisi vähintä, että valtionosuuksissa indeksikorotus oli täysimääräinen ja yritettäisiin paikata sitä vakavaa jälkeenjääneisyyttä, joka kuntien valtionosuuksissa on.

Jyrki Katainen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pekkarinen omassa ryhmäpuheenvuorossaan ilkkui, että hallitus ei ole aatteellisesti puhdas ja vaati sitä, että hallituksen tulee olla aatteellisesti puhdas. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla, mikä on keskustan hallituspartneri, jonka kanssa keskusta pystyy sitten istumaan aatteellisesti puhtaassa hallituksessa. Tämä on vähintä, mihin keskusta tietysti voi vastata, koska on tämmöistä myös vaatinut.

Ed. Rossi puhui kuntataloudesta ja ihan oikein. Hyvinvointipalvelujen tuottaminen ja rahoitus on hyvin tiukkaa tänä päivänä. Tosin meidän omalle maakunnallemme, ed. Rossi, tämän hallituksen tekoset ovat aiheuttaneet pelkkää positiivista siinä mielessä, että esimerkiksi viime vuonna Pohjois-Savoon tuli 180 miljoonaa markkaa lisää nimenomaan kuntien sisäisen tulonjaon siirtojen myötä.

Keskustan niin sanotusta varjobudjetista tai mahdollisesti tulevasta varjobudjetista voisi myös odottaa sitä, että siinä otettaisiin kantaa myös puheenjohtaja Jäätteenmäen esitykseen kunnallisveron alarajan nostamisesta. Tuleeko tämä rahoitettavaksi kunnille vai minne?

Markku Rossi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Katainen voi kysellä esimerkiksi Pohjois-Savon kunnanjohtajilta ja kaupunginjohtajilta, kuinka paljon hyvää Lipposen hallitukset kaiken kaikkiaan ovat kuntataloudelle tehneet. Juuri tuo yhteisöverojen puolittamiskysymys on esimerkiksi sellainen, tuolta vajaasta 50 prosentista nyt esityksen mukaan alle 20 prosentin tasoon meneminen on muun muassa yksi sellainen tekijä.

Kuntien talous on tosiasiallisesti kaiken aikaa kiristynyt. Tämä talo, eduskunta, on siirtänyt sinne uusia tehtäviä, ja se on omalta osaltaan väestökadon myötä vaikuttanut siihen, että kuntien elinmahdollisuudet ovat todellakin heikentyneet. Eräs Pohjois-Savon kunnanjohtaja totesi eilen tästä budjettilinjauksesta, että se on kuntien kannalta hitaan tappamisen linja. Onko se se linja, jolla halutaan sitten kuntia pistää yhteen ja tehdä niitä pakkoliitoksia? Ed. Katainen, sekään ei tuo kunnille uutta lisärahaa terveydenhoitoon, sairaudenhoitoon, kuntien peruspalveluiden hoitamiseen.

Matti   Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minäkin ihmettelen ministeri Niinistön ja kokoomuksen nuivaa suhtautumista ammattiyhdistysliikkeeseen. Totean vain, että kolmikannassa noustiin 90-luvun lamasta ylös. Se on ollut tärkeä asia.

Täällä ovat niin kokoomus kuin keskustakin vaatineet työelämän joustoja lisää. Ihmettelen tällaisia puheita. Suomalainen työelämä joustaa tänä päivänä hurjasti, ylitöitä tehdään ennätysmäärä, määräaikaiset työsuhteet ja pätkätyöt lisääntyvät, jopa kahden tunnin työpäivää tehdään, työuupumus on suuri ongelma yhteiskunnassa, ja lapset joustavat työelämään päin ehkä eniten. Ja te vaaditte vielä joustoja lisää. Sen sijaan, jos te vaaditte uutta työreformia, niin sanokaa se suoraan. Vastustan piika—renki-yhteiskuntaan palaamista, jota täällä on vaadittu. Ikääntyneet työttömät eivät työllisty muutoin kuin jos kunnat pistetään heidät velvoitetyöllistämään tai sitten lasketaan heidät eläkkeelle.

Valto Koski  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun vain työllisyyteen. Palaan tilanteeseen vuonna 92, jolloinka itse olin työttömänä. Viisihenkisen perheen jäsenistä meillä vaimo oli ainoa, joka oli työssä. Kolme opiskelijapoikaa odotti diplomityöpaikkaa jne., elikkä olen kantapään kautta kokenut nämä työttömyyden kirot omassa henkilökohtaisessa elämässäni.

Kun ed. Pekkarinen ei nähnyt nykyisen hallituksen työllisyyspolitiikassa mitään hyvää, niin haluan palauttaa mieliin ne ajatukset, jotka olivat tuolloin vuonna 92 yhteiskuntapolitiikassa aika vallitsevia. Sen ajan yritystoiminnassa sanottiin 30 000 yrityksen menneen konkurssiin, maassa oli 700 000 työtöntä, ja valtionvelka oli jättimäisessä kasvussa. Nämä ovat sen aikaisen historian tuloksia. Mitä nykyisen ja sitä edeltäneen hallituksen toimintaan tulee, niin sieltä löytyy varsin paljon ratkaisuja työllisyyden hoitoon, jos niin halutaan.

Olli  Nepponen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rossille toteaisin: kyllä tämän hallituksen veropoliittiset ratkaisut ovat vaikuttaneet siihen, että kansalaisten kulutuskysyntä on säilynyt, ja se on luonut työllisyyttä. Vaikka tilanne on edelleen huono, niin kyllä ne ovat vaikuttaneet selvästi.

Miksi keskusta valaa epäuskoa tulevaisuuteen, joka paikassa, täällä ja maakunnassa? Kesällä haukuttiin maatalouspolitiikka, hetken päästä mentiin kuuntelemaan nuorta, juuri sukupolvenvaihdoksen tehnyttä viljelijää, jolla oli 3—4-vuotiaat lapset: me olemme onnellisia, meille jää riittävästi rahaa, me pärjäämme tällä.

Samoin on terveydenhuollossa: Haasteet ovat kunnilla kovat, mutta selvitysmies esitti, että rakenteita korjataan. Miksi keskustavoittoiset kunnat Etelä-Savossa vastustavat kahden lähekkäisen sairaanhoitopiirin yhteistyötä ja jopa yhdistämistä? Onneksi nyt Savonlinnan ja Mikkelin kaupunginjohtajat ovat tarttuneet tähän asiaan — he ovat kokoomuslaisia ja demareita — ja katsovat, että ei pelkällä rahalla näitä ongelmia korjata vaan myöskin rakenteilla.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnalla on nyt kaksi budjettiesitystä käsiteltävänä. On hallituksen esitys, jota tuetaan tuolta äärivasemmistosta äärioikeistoon, ja se on yksimielinen hallituksen esitys. Toinen on kristillisdemokraattien esitys, joka on tasapainossa, ei velanottoa, jossa on tuloja esitetty siirrettäväksi rikkailta, tai sellaisilta, joista se ei kipeältä tunnu, kun pörssi- ja keinotteluluontoisista tuloista otettaisiin veroa ja samalla esimerkiksi ruoan arvonlisäveroa olisi varaa alentaa. Me esitämme sitä. Ja menojen puolella näkyy, että meidän esityksemme painopisteet ovat työllisyys, perheet, lapset, opiskelijat ja eläkeläiset. Kipupisteisiin tässä yhteiskunnassa haluamme lisää.

Ihmettelen, että täällä ei ole tartuttu tähän meidän esitykseemme. Ehkä me emme ole riittävästi sitä markkinoineet, ja lupaankin, että me toimitamme sen jokaisen sähköpostiin ja vaikka kirjallisestikin vielä vaikkapa huomiseen mennessä, niin saatte nähdä, mitä se tarkkaan ottaen sisältää. Ministereiltä toivoisin kannanottoa tähän meidän budjettiesitykseemme.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selvästi on nähtävissä, että hallitus on hukannut kasvuvuodet. Nyt ollaan ihan uudenlaisessa tilanteessa. Ministeri Niinistö totesi varsin perustellusti, että budjetti on rakennettu hyvin toiveikkaan kasvuennusteen varaan. Tänä päivänä jo Handelsbanken laski kasvuennusteen 1,3 prosenttiin. Samanaikaisesti on erittäin merkittävä työttömyys, johonka periaatteellisista eroista johtuen hallitus ei ole kyennyt tarttumaan. Sen vuoksi sanoisin ed. Kankaalle, että on hyvin todennäköistä, että korporaatioiden ja osin kilpailevien puolueiden tuomitsema keskustan työreformi osoittautuu seuraavissa hallitusneuvotteluissa hyvin varovaiseksi paperiksi niiden yrittämistä ja työntekoa edistävien uudistusvaatimusten rinnalla, jotka joudutaan tekemään, kun otetaan vielä huomioon, että seuraavalla hallituskaudella ja sen alkumetreillä on edessä itälaajentuminen, jonka yhteydessä todella merkittävillä verohoukuttimilla haetaan myös niitä kansainvälisiä yrityksiä, jotka tällä hetkellä toimivat vielä Suomessa, luovat tällä hetkellä työtä Suomessa.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On luonnollista, että keskustalta ei ole tullut varjobudjettia. Keskustahan pitää tapanaan kuunnella meidän hallituspuolueiden edustajien mielipiteet ennen oman mielipiteensä muodostamista ja lupaa aina kaksinkertaisesti kaiken, mitä me toivomme.

Mutta, arvoisa puhemies, haluaisin kiinnittää huomioni siihen, että ministeri Niinistö täällä esitteli Niinistön työreformijulistuksen. Kun sitä kuunteli, niin kuulostaa hyvin johdonmukaiselta, että keskustan puolelta tulleet sosiaaliturvamaksujen alennukset sopivat tähän linjaan. Eli tämä sotumaksualennuslinjahan on juuri sen työreformipolitiikan mukaista, jossa pyritään alentamaan palkkoja, lisäämään pätkätöitä ja myöskin pilkkomaan lisää tätä työelämää epätyypillisemmäksi kuin se aiemmin on ollut.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kun kuuntelin tätä keskustelua, tuli vaikutelma, että terveydenhoidon ongelmien ja hoidon tason, hoivan tason, laskun pysäyttämisessä raha ei olisikaan tärkeä asia. Totean, että hoidon ja hoivan taso, sairaanhoidon taso erityisesti, on laskussa Suomessa. Terveydenhoito, sairaanhoito, on katastrofissa monessa paikassa ollut jo aikaisemmin, ja nimenomaan henkilökunnan niskasta ja selkänahasta on otettu aika tavalla se, että tälläkin tavalla nyt on pärjätty kuin on pärjätty.

Näin ollen mielestäni se professori Huttusen ja hänen toimikuntansa päämäärä, että 4,2 miljoonaa euroa pitää saada lisää yhteiskunnan rahoitusta, pitää pitää mielessä, ja nyt tämä budjettitaso ei vielä sitä pysty takaamaan vuoden 2003 osalta.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon tilanteen parantamiseksi tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, kuntien välistä yhteistyötä, sairaanhoitopiirien välistä yhteistyötä ja myös terveydenhuollon henkilöstön työnjaon uudelleen pohtimista. Meillä on varsin uusi, ihan ilahduttava selvitys tuolta Pohjois-Savosta, jossa hoitohenkilökunnan panosta ja vastuuta lisäämällä on päästy tilanteeseen, jossa ei ole jonoja. Toinen olennainen asia on todella se, että perusterveydenhuoltoa pystytään vahvistamaan, jotta erikoissairaanhoidon palveluja ei käytettäisi turhaan.

Mitä rahaan tulee, niin ensi vuodelle, kuten täällä on todettu, sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudet nousevat 104 miljoonalla ja pelkästään tähän terveysprojektiin on varattu 67 miljoonaa euroa. Kannattaa vieläkin muuttaa ne markoiksi, jotta suuruusluokka käy selvästi ilmi.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaiken tämän keskustelun jälkeen ja yhteydessä täytyy tietysti muistuttaa se, mitä tämä hallitus on todella tehnyt. Se on lyhentänyt valtionvelkaa todella paljon. Kun ed. Karjula sanoi, että me olemme hukanneet täällä nämä hyvät vuodet, niin se tuntuu aika omituiselta väitteeltä. Siitä huolimatta ensi vuoden budjetissa on enemmän sosiaali- ja terveydenhuoltoon, sairaanhoitoon, rahaa kuin koskaan aikaisemmin. Eduskunnalle on tullut hyvin selväksi se, että tämä asia meidän täytyy hoitaa, ja se aloitettiin jo lisätalousarviossa. 40 prosenttia vähenevät jonot tällä 25 miljoonalla eurolla, joka merkittiin sairaanhoitopiireille rahaa. Minusta tässä on hyvä alku, ja kun tiedetään vielä, että kunnat ovat jo lupautuneet tulemaan mukaan, pyytäisin niitä, jotka arvostelevat tätä budjettia siitä, että terveydenhuolto ei ole tässä saanut osuuttaan, (Puhemies koputtaa) kyllä lukemaan näitä sivuja ja tekemään vähemmän politiikkaa.

Mirja Ryynänen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kalliomäki, jonka valitsemaa tyylilajia noin sivumennen sanoen hiukan hämmästelen — tietyissä asioissa puhe kuulosti enemmän ed. Zyskowiczilta siinä suhteessa — ryhmäpuheenvuorossaan mainosti hallituksen aluepolitiikan uudistusta, mitenkä se alkaa purra. Missähän se näkyy tänä päivänä, että hallituksen aluepoliittiset uudistukset alkavat purra? Kyllä muuttoliike Pääkaupunkiseudulle on hiukan hidastunut, mutta syynähän on tietysti korkea hintataso täällä ja it-sektorin taantuminen. Maakunnat tyhjenevät edelleen. Ed. Nepponen, siinä ei todellakaan pelkkä usko auta, tulevaisuuden eväitä menetetään lähtevien nuorten myötä.

Milloin hallitus ymmärtää sen, että alueellinen epätasapaino tulee todella kalliiksi? Se tulee kalliiksi molemmissa päissä; me tiedämme tämän päivän ongelmat palvelujen tuotannossa Pääkaupunkiseudulla yhtä lailla. Kuitenkaan tämä budjetti ei anna eväitä, (Puhemies koputtaa) ei anna keinoja kielteisen kehän murtamiseen. Siellä on yksi pieni verokokeilu, joka on oikean suuntainen. Siinä kaikki.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Niinistö, tervetuloa takaisin! Minä jo suorastaan pelkäsin, että tämä kuin kuuta nousevaa odottamani minuutti menisi ilman teitä.

Nimittäin, minuakin on hieman häirinnyt tämä näkemyksenne verotuksen ja hyvinvointipalveluiden asiasta. Te sanoitte jokin aika sitten, että te ette ole ajautunut sanaharkkaan kenenkään kokoomusjohtajan kanssa. Ymmärrän hyvin, että ette ole ajautunut sanaharkkaan itsenne kanssa, mutta kyllähän teidän puheenne ovat täysin ristiriitaisia esimerkiksi sen linjan kanssa, mitä teidän ryhmäpuheenvuorossanne korostettiin. Siinä korostettiin palveluja ja myöskin vaadittiin, ihan oikein, esimerkiksi kunnalliselle alalle palkankorotuksia, sairaanhoitajille, hoivatyöntekijöille lisää palkkaa, mikä on hyvä asia. Totta kai nämä vaativat erittäin merkittäviä satsauksia julkisista varoista. Jos julkisia varoja käytetään veronkevennyksiin, veronalennuksiin, niin kuinka ollakaan, kyllä silloin nimenomaan tämä vara, jota voidaan, ihan oikein, palveluihin ja kunnollisen palkan maksamiseen raskaan työn tekijöille saattaa, vähenee. Kyllä väkisinkin nämä minun mielestäni ovat ristiriitaisia.

Eli toivoisin todellakin analyysia siitä, miten ihmeessä näette niin, että veronkevennykset eivät millään tavalla voisi vaarantaa julkisia palveluita, (Puhemies koputtaa) joita ainakin teidän oma ryhmänne valitsi ryhmäpuheenvuorossaan sosialidemokraattien tapaan.

Mauri  Salo  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskuntaryhmien puheenvuoroissa, erityisesti hallituspuolueiden puheenvuoroissa, ruoskittiin aika voimakkaasti nyt esillä olevaa budjettiehdotusta. Ministeri Niinistö on jo toivonut, että edustajat pysyisivät hallituksen esittämän linjan takana, ja kuitenkin kokoomuksenkin ryhmäpuheenvuorossa todella oli hyvin suuri oppositiohenki verrattuna valittuun linjaan.

Herra ministeri, onko tämä todella nyt budjetti, jonka hallitus aikoo viedä läpi, vai tuleeko tästä todellinen vaalibudjetti, josta vastuun kantaa seuraava hallitus?

Valtiovarainministeri  Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Tämä on hallituksen esitys budjetiksi ensi vuodelle, ja nyt katsotaan, miten eduskunta siihen suhtautuu. Minusta täällä on ollut aika maltillinen sävy pikemminkin, erityisesti hallituspuolueissa, jos verrataan aikaisempiin vuosiin.

Verotukseen: Minä vastaan budjettikirjan linjasta. Kun puhutaan veronalennuksista, me itse asiassa puhumme siitä, että veron ottoa lievennettäisiin, ei oteta niin paljon veronmaksajalta kuin tähän asti otetaan. Ei siinä ole mistään alennuksesta kysymys tai antamisesta, vaan ottamisen lieventämisestä, mikä on aika lailla toinen asia.

Olen kyllä ihan vakuuttunut siitä, että eräs tekijä meidän hyvään taloudelliseen menestykseemme, joka edelleenkin verrattuna muihin jatkuu hyvänä, on se, että annettiin työtätekeville sellainen signaali vuodesta 96 lähtien ja se on annettu johdonmukaisesti joka vuosi, että työn tekeminen ja osaaminen kannattaa, että kannattaa ponnistella töissä. Ei tämä sen monimutkaisempi juttu ole. Kun sitten ponnistellaan töissä, kyllä se hyvä jakautuu siitä ympäristöönkin.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Muutamaan asiakokonaisuuteen, jotka tässä keskustelussa ovat tulleet esille.

Yrittäjyys-hankkeesta on todettava, että se ei ole mikään ohjelma, joka tuotaisiin eduskuntaan paperina, jossa kerrotaan, mitä kaikkea aiotaan joskus tehdä. Hallituksen nyt kolmatta vuotta jatkuva yrittäjyyden eteen tehtävien toimenpiteiden läpivalaisu on 130 erilaista toimenpidettä, suuria ja pieniä, erikokoisia ja erilaisia, joista yli puolet on jo toteutunut ja osa toteutuu vasta lähitulevaisuudessa, osaa toteutetaan tässä budjetissakin.

Joka tapauksessa tällä hetkellä yrittäjyyden edellytykset Suomessa ovat paremmat kuin koskaan. Näin toteavat yrittäjät itsekin, ja se on voitu kuulla niissä 32 maakunnallisessa Yrittäjyys-hankkeen tilaisuudessa, joissa kauppa- ja teollisuusministeriön johto on jalkautunut yrittäjien, kuntapäättäjien, maakuntaliittojen, te-keskusten kanssa pohtimaan yrittäjyyden ongelmia, naisyrittäjyydestä sukupolvenvaihdoksen kautta myöskin tulevaisuuden kasvuhaasteisiin, kansainvälistymiseen ja jopa työssäjaksamisen teemoihin.

Kansainvälisessä yrittäjyystutkimuksessa on seurattu suomalaistenkin yrittäjyysmyönteisyyttä, ja nyt onkin käynyt niin, että suomalaiset ovat pohjoismaista kaikkein yrittelijäin kansakunta tällä hetkellä. Tulokset Yrittäjyys-hankkeesta kyllä tulevat seuraavien hallituksien iloksi, koska monet näistä toimenpiteistä vaikuttavat vasta pitemmällä aikavälillä yrittäjyyden edistämiseen konkreettisina lukuina, mutta asennekasvatus, edellytysympäristön luominen, kaikki ne ovat menossa hyvään suuntaan.

Toinen asia, josta olen halunnut sanoa jotakin, on vasemmistoliiton esiin nostama käsitys siitä, että perusturva ei olisi jollakin riittävällä tavalla esillä budjettiesityksessä. Vastakohdaksi on esitetty ansiosidonnainen sosiaaliturva. Minusta tässä täytyy muistaa, että työ on aina parasta sosiaaliturvaa. Kun maksaa työhön liittyviä sosiaaliturvamaksuja, saa itselleen sitten yhteiskunnalta takaisin turvaa sairauden, vammaisuuden, leskeyden, työkyvyttömyyden, vanhuuden varalle. Samalla näillä yhteisesti kootuilla verovaroilla tuotetaan palveluja, joita palveluja sitten ja myös sitä muuta tulonsiirtoa saavat ne, jotka eivät itse työhön pysty.

En ymmärrä sitä, että perusturvasta voitaisiin huolehtia ilman, että ansiosidonnainen turva on olemassa, se, että työstä maksetaan veroa, se, että työstä maksetaan sosiaaliturvamaksuja. Ansiosidonnainen järjestelmä, joka on pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusjärjestelmä, luo mahdollisuuden perusturvasta huolehtimiseen. Näin minun mielestäni kyllä Suomessa on tähän asti menetelty ja voidaan tehdä eteenkinpäin.

Vihreä liitto on hallituksesta poistumisensa jälkeen monista asioista todennut, että väärin sammutettu. Yksi asia on energiapoliittinen kokonaisuus, johon nytkin ryhmäpuheenvuorossa kiinnitettiin huomiota. Se asia on ollut myös vihreän liiton edustajien puheenvuoroissa esillä tänä syksynä enemmänkin. Samassa yhteydessä nousivat esille eduskunnan ydinvoimapäätökseen liittämät ponnet ja se, onko niiden eteen jotain tehty.

Noiden ponsien osalta työ on lähtenyt hyvin käyntiin. Toimikuntaa kivihiilen käytön hallituksi rajoittamiseksi ollaan juuri asettamassa ja se aloittaa työnsä. Uusiutuvan energian ohjelma ja Energiansäästöohjelman uusiminen on jo aloitettu ja työryhmät työskentelevät. Tässä budjetissa energiaveroja korotetaan ensimmäisen kerran nyt Lipposen hallitusten aikana kautta linjan. Se on pieni korotus, jota voidaan inflaatiotarkistukseksi kutsua. Sitä ei ole painotettu liikenteeseen, niin kuin täällä vihreän liiton ryhmäpuheenvuorossa väitettiin. Se on kautta linjan. Se on aika pieni, mutta se on oikean suuntainen toimenpide, kun ajatellaan energiansäästöä. Se ei rankaise erityisesti mitään elinkeinoelämän aluetta.

Budjetissa on myös energiatukeen lisää rahaa. Kaiken kaikkiaan on todettava, että vuodesta 2001 energiatuen määrärahat ovat nousseet 50 prosentilla, aivan juuri siihen malliin kuin Kansallisessa ilmasto-ohjelmassa esitetään. Minusta tämä on todella hyvä saavutus. Mikä on se iso energiahanke, joka ei olisi tukea nyt saanut? Demonstraatiotuesta on puhuttu vuosi toisensa jälkeen. Sitä ei ole tässä budjetissa rahasummana, koska sellaista demonstraatiotuen hakemusta ei ole tullut. Mutta on sovittu, että jos sellainen tulee, niin sen rahoitukseen palataan sitten mahdollisten lisäbudjettien yhteydessä. Nämä hankkeet ovat isoja, niitä on vaikea luoda yhtäkkiä, mutta tällaista demonstraatiotukea tietenkin odotamme ja olemme valmiita sitä rahoittamaan.

Kansalliseen metsäohjelmaan, energiapuun korjaukseen ja haketukseen on rahaa myöskin tässä budjetissa lisää. Ja yksi, jota vihreä liitto on kovasti toivonut, korjausavustus rakennusten energiakorjauksiin, on nyt tässä budjetissa. Tällaisia asioita, joista me olemme täällä jo vuosia puhuneet, nyt toteutetaan. Lisäksi budjettiriihessä sovittiin 18 miljoonan euron verotukipaketista erityisesti ottaen huomioon metsähake, kierrätyspolttoaine, biokaasu ja turve, ihan niin kuin täällä on edellytetty. Tästä ponsien toteutumisesta tullaan vielä raportoimaan eduskunnalle, kun Kansallisen ilmasto-ohjelman tarkistus tämän eduskunnan aikana vielä tänne tuodaan.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Budjetin päälinjaukset eivät mielestäni herätä suuriakaan ristiriitoja. Budjetti on tehty suhteellisen hyvin, koska hallitusvaiheessa jo suurimmat ongelmat on poistettu eli eläkeläisten sairausvakuutusmaksuun on tulossa korjaus, samoin työttömien sairausvakuutusmaksuun ei vastaavasti tullut korotusta.

Mutta se, mikä tekee tästä osittain vaalibudjetin, on se, että täällä on nyt veronkevennykset, jotka kokoomuksen tahdon mukaisesti tähän budjettikirjaan ovat kirjautuneet. Veronkevennyksiä olisi tulossa kaiken kaikkiaan 315 miljoonaa euroa, jotka jakautuvat ansiotulovähennyksen korotukseen, tulonhankkimisvähennykseen ja valtion tuloveron alarajan nostamiseen 1 prosentilla. Nyt kun valtion tuloveron alaraja on noin 68 000 markkaa ja vähän yli, niin se nousee noin 69 000 markkaan, ja samanaikaisesti budjettia rahoitetaan lisävelan kautta, jota tulisi olemaan nettona noin 155 miljoonaa euroa.

Mielestäni tämä rakennelma ei ole hyvä, koska samanaikaisesti toteutetaan veronkevennyksiä ja otetaan lisävelkaa. Jos ajatellaan eri väestönosien näkökulmasta näitä veronkevennyksiä, henkilöä, joka on työmarkkinatuella, peruspäivärahalla, niin hän ei tule hyötymään lainkaan esitetyistä veronkevennyksistä, koska hän maksaa ainoastaan kunnallisveroa, sairausvakuutusmaksua ja kirkollisveroa, eli tämä henkilö jää kokonaan veronkevennysten ulkopuolelle. Kun me vielä tiedämme, että noin 100 kuntaa tulee nostamaan kunnallisveroaan, niin käy niin, että tämä yhtälö tulee kaikkein köyhimpien henkilöiden kohdalla olemaan miinusmerkkinen.

Budjetti on kaikin puolin, voi sanoa, kohtuullisen hyvä. Jos mennään sosiaali- ja terveydenhuollon pääluokkiin, niin siellä on tosiaan eläkeläisten sairausvakuutusmaksun alennus 1,5 prosenttiin. Jos muistetaan, vuonna 94, kun eläkeläisten sairausvakuutusmaksu oli 4,9 prosentissa, ylimääräistä maksua oli 3,4 prosenttia. Se on hoidettu näiden seitsemän vuoden aikana. Sitä kautta, kun sairausvakuutusmaksua nyt budjetissa alennetaan, keskimääräinen eläkkeensaaja, jolla on noin 970 euron kuukausieläke, saa käteensä kuukaudessa noin 3 euroa. Sitä voidaan arvostella, että 3 euroa ei ole suuri summa. Se heikkous, mikä budjetissa liittyy nyt tähän, että eläkeläisille annetaan tämä maksuhelpotus, joka on ollut sosialidemokraattien tavoitteena, että korjataan tämä eläkeläisten ylimääräinen sairausvakuutusmaksu, poistetaan se, on lääkekorvausten omavastuiden nouseminen. Se summa, jolla lääkekorvauksen omavastuuta nostettaisiin, olisi 16,9 miljoonaa euroa vuonna 2003. Kun laskemme yks yhteen, niin moni eläkeläinen, ikääntynyt henkilö on näitten korvausten kautta tai sitä kautta, että on ollut lääkekorvausjärjestelmä, saanut tuen lääkkeisiin, ja kun omavastuuosuuksia nostetaan, niin tämä tarkoittaa sitä, että lopputulos on taas kerran plus miinus nolla tai miinusmerkkinen.

Mutta lähtökohta, mistä Paavo Lipposen ykkös- ja kakkoshallitus on lähtenyt liikkeelle, on ollut aika roima, eli ylimääräistä sairausvakuutusmaksua on tosiaan ollut tämä 3,4 prosenttia. Palkansaajien kohdalla tosiaan pystyttiin säilyttämään se tilanne, että sairausvakuutusmaksu säilyy 1,5 prosentissa, ja tämä on ihan hyvä, että tämä asia säilyi näin. Jos katsotaan toimeentuloturvaa, niin toimeentulotukeen ollaan toteuttamassa normaalia indeksikorotusta, ja jos vielä pohditaan, mitä vuosien aikana on esimerkiksi hallituksen toimenpidekertomuksen yhteydessä tehty ponsia, niin luen vain kaksi pontta, jotka mielestäni eivät ole toteutuneet.

Vuonna 96 eduskunta on yksimielisesti hyväksynyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön mukaisen lausunnon: "Eduskunta edellyttää hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin työttömyysturvan peruspäivärahan tason korottamiseksi ja verotuksen muuttamiseksi siten, etteivät peruspäivärahalla elävät työttömät joutuisi turvautumaan toimeentulotukeen kuin poikkeustapauksissa." Jos tämä ponsi olisi ollut hallituksen ohjenuorana, niin tähän budjettiin olisi tullut paljon enemmän toimenpiteitä, jotka olisivat nimenomaan liittyneet pienituloisten ja työttömien henkilöitten etujen ajamiseen.

Vuonna 2001 on tehty ponsi perusturvan parantamisesta: "- - hallitus selvittää vuoden 2002 aikana, miten toimeentulotukea saavien asemaa parannetaan ottaen erityisesti huomioon sen, että kaikkien toimeentulotukea saavien asemaa ei voida parantaa työelämään osallistumiseen kannustavilla toimilla. Selvityksen perusteella hallituksen tulee tehdä ehdotukset tarvittavista lainsäädäntömuutoksista jne. seuraavan talousarvion yhteydessä."

Tämän tyyppisiä esityksiä myöskään tähän budjettiin ei liity. Kun vielä muistetaan, että toimeentulotukea on heikennetty, lapsikorotuksia on leikattu ja asumistuen 7 prosentin omavastuu säädettiin viime kaudella, olisi odottanut, että tähän toimeentuloturvan toimeentulotuen kohtaan olisi tullut muutoksia eli olisi lähdetty ensisijaisten etuuksien korottamisen linjalle tai ansiotulon vähennys olisi ulotettu peruspäivärahan työmarkkinatuen saajille tai kunnallisveron perusvähennykseen olisi näitten henkilöitten kohdalla tehty pieni korotus.

Sairausvakuutuksen kohdalla on nimenomaan niin, että nämä lääkekorvauksen omavastuut heikentävät eläkkeensaajan saamaa sairausvakuutusmaksun alennusta. Valtionosuuksia kunnille esitetään korotettavan 1,51 prosenttiyksikköä, joka on erittäin hyvä esitys, kun kuitenkin muistetaan samanaikaisesti se, että esimerkiksi valtion ansiotulovähennysten korotus ja tulonhankkimisvähennys ehkä jonkin verran vähentävät myös kuntien verotuspohjaa. Tämä yhtälö pitäisi ehkä kaiken kaikkiaan laskea loppuun, mikä on se merkki, onko se plus vai miinus. (Puhemies koputtaa) Hammashuollon laajennus toteutuu 1. päivä joulukuuta 2002. Kunnat ovat toteuttaneet sitä eri tavoin. (Puhemies koputtaa) Kahdessakymmenessä kunnassa on ilmoitettu, että tätä laajennusta ei aikataulun mukaisesti pystytä toteuttamaan.

Budjetti on suhteellisen hyvä, (Puhemies koputtaa) mutta korjaamisen varaa edelleen on.

Mari Kiviniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Lipposen hallituksen viimeinen budjetti tällä vaalikaudella on odotetunlainen pettymys. Yhteiskunnan todellisiin epäkohtiin ei vuoden 2003 budjetti tartu, vaan alueellinen ja sosiaalinen eriarvoistuminen saa tämän hallituksen mielestä jatkua. Työttömyyden edessähän hallitus on antautunut jo ajat sitten. On oikeastaan hupaisaa, että viimeisiin kaksiin eduskuntavaaleihin erityisesti SDP on mennyt yhdellä johtavalla teemalla: työttömyys on puolitettava. Tulokset ovat kuitenkin olleet vaatimattomat. Meillä on edelleen 460 000 työtöntä, kun katsotaan laajaa työttömyyttä, ja pitkäaikaistyöttömiä on lähes 80 000. Talouskasvu on toki luonut nuo lähes 300 000 työpaikkaa, mutta niiden syntymisessä Lipposen hallituksen kädenjälki on kuitenkin ollut ohut. Kuka enää jaksaa uskoa Lipposen joukkoihin työttömyyden vähentämisen osalta, tuskinpa kukaan, tai ehkä SDP yrittää lähteä vaaleihin teemalla "kolmas kerta toden sanoo".

On hämmästyttää, ettei tähänkään budjettiesitykseen sisälly uusia toimenpiteitä työllisyyden ja yrittäjyyden edistämiseksi. Korkea työttömyys uhkaa yhä enemmän hyvinvointipalvelujen rahoitusta. Työllisyyden ja yrittäjyyden edistämisessä hallituksen keinoina ovat olleet työryhmät ja ohjelmat. Niistä on kuitenkin tulostunut erittäin vähän konkreettisia toimenpiteitä, niin vähän, että uhkana on viime kuukaudet ollut työttömyyden kääntyminen selkeästi nousuun. Yritysten määrää hallitus on kyseenalaisesti onnistunut selvästi jo vähentämään. Maailmantalouden epävarmuuksiin ja edellä kuvattuun kehitykseen hallitus ei näytä haluavan reagoida. Missä on hallituksen ohjelma? Tärkeintä olisi nyt lisätä erityisesti alhaisen tuottavuuden työn kannattavuutta työnantajamaksuja alentamalla, jolloin erityisesti palvelualojen työllistämiskynnys alentuisi. Tekemätöntä työtä palvelualalla riittää. Samoin tehokasta on kohdistaa tuloveronkevennykset aina pienten työtulojen veroihin ja parantaa työvoiman liikkuvuutta esimerkiksi työmatkakulujen verovähennystä korottamalla. Keinoja on, mutta tahtoa puuttuu.

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjetti on tutun tyly myös maakuntien Suomelle. Alueellisen kehityksen tasapainottaminen ei hallitusta kiinnosta. Keinoja tähänkin olisi, jos tahtoa löytyisi. Voidaan esimerkiksi ottaa käyttöön uusi teknologia ja tutkimus- ja kehittämisvaroja pystytään ulottamaan paremmin koko Suomeen ja verokannustimia käyttämään alueellisten kehityserojen tasaamiseksi. Myös kattavista ja toimivista tie- ja tietoliikenneverkoista huolehtiminen kuuluu alueelliseen tasa-arvoon, puhumattakaan terveyspalveluista, joihin panostamista hallitus ei lupauksistaan huolimatta ole tehnyt. Se on siirtänyt ison osan vastuistaan ja velvoitteistaan vastikkeitta kunnille. Tämän vuoksi kuntien talous on kohtuuttoman kireällä.

Alueellisen hyvinvoinnin näkökulmasta myös energiapolitiikan päätöksillä on merkitystä. Viime keväänä vakuutettiin ydinvoiman lisärakentamisesta päätettäessä, että kotimaisen uusiutuvan energian käyttöä varmasti entistä voimallisemmin tuetaan. Näitä lupauksia on nyt syytä paimentaa, eikä kovin hyvältä näytä. Ministeri Mönkäre äsken vakuutti, että on toimikuntaa ja työryhmää. Odotetaan nyt hyvin nopeasti näitä tuloksia, ettei tämäkin jää tyypilliseksi Lipposen hallituksen "toimikunta ja työryhmä perustetaan" -politiikaksi, mutta tuloksia ei näy. On suurena vaarana se, että nyt kun budjettiesityksessä uusiutuvien energialähteiden tuen taso ei yllä uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman edellyttämälle tasolle, vaan tuet ovat tämän vuotisen suuruisia, emme tällä menolla pysty saavuttamaan yhdessä asetettuja tavoitteita uusiutuvien edistämisessä.

Arvoisa puhemies! Kolmas erityisen pettymyksen kohde tässä budjetissa on perhepolitiikka. Keskustan välikysymys perhepolitiikasta innoitti vajaa vuosi sitten hallituspuolueet lupaamaan suuria. Moni odotti lapsilisien ja kotihoidon tuen indeksitarkistuksia ja selkeää korotusta minimiäitiyspäivärahaan. Vain viimeksi mainittuun saadaan pienen pieni korotus. Tällainen vastuuton populismi, mitä hallituspuolueet kansanedustajiensa johdolla ovat harjoittaneet, ei varmasti saa kansalaisten tukea. Jos viime syksynä luvattiin ja lupauksia jatkettiin keväällä, pitäisi huutoonsa kyllä kyetä vastaamaan. Johtopäätös on tästä helppo tehdä: lapsiperheiden hyvinvointi ei tätä hallitusta kiinnosta.

Edellä kuvattu karu kertomus kertoo, että Lipposen hallitus on jo luovuttanut. Se ei pysty enää tekemään linjanvetoja eikä suomalaisen yhteiskunnan tarvitsemia uudistuksia. Tilalle se tarjoaa vain yllätyksetöntä hallinnointia. Hallitus yrittää joten kuten selvitä vaaleihin asti. Negatiivinen tripla eli valtion velkaantuminen, työttömyyden lisääntyminen ja verotuksen kiristyminen alkavat olla tosiasia.

Tällainen hallitus ei ansaitse kansalaisten luottamusta. Politiikka on arvovalintoja, eikä hallitus niiden tekemiseen enää kykene. Kun ei itse pystytä, huudetaan oppositiota avuksi. Keskustaa vaaditaan tekemään varjobudjetti. Vaatimus kuulostaa meistä keskustan kansanedustajista hieman huvittavalta, kun samalla annetaan ymmärtää, ettei keskusta olisi kertaakaan tällä vaalikaudella esittänyt hallituksen budjetille vaihtoehtoa. Näin asian laita ei todellakaan ole. Joka ikinen syksy olemme hahmotelleet vaihtoehtomme hallituksen talousarvioesitykselle. Ne ovat olleet riittävän täydellisiä varjobudjetteja. Niistä on selvästi nähnyt erot niin meno- kuin tulopuolellakin hallituksen esityksiin verrattuna.

Tyhjentävään varjobudjettiin eivät kenenkään valmistelukoneistot tietenkään riitä. Sen havaitsi myös SDP oppositiokaudellaan 91—95. Sen varjobudjettitekeleiden kanssa keskustan vastalauseet kestävät kyllä vertailun. Ja kun katsoo, mitä SDP vastalauseessaan tai varjobudjetissaan lupasi esimerkiksi vuonna 94, niin sehän lupasi korottaa kuntien valtionosuuksia 700 miljoonalla markalla. Todellisuudessa se kuitenkin heti vaalien jälkeen alkoi leikata kuntien valtionosuuksia yhteensä tuolla vaalikaudella lähes 10 miljardilla markalla. SDP:n varjobudjetti oli suuri huijaus. Sellaiseen ei keskusta aio syyllistyä.

Paula Kokkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Yliopistot, poliisi ja Puolustusvoimat suorittavat lakisääteisiä tehtäviä. Niitten tehtäväksi ei ole säädetty tuottaa liikevoittoa. Kuitenkin niitten toimitilat ja kiinteistöt on saatettu markkinaehtoisen kiinteistöbisneksen piiriin. Mainituille aloille on löydettävissä muita tehokkuuden ja taloudellisuuden mittareita kuin pelkkä raha, tase tai kate. Koulutus, tutkimus ja turvallisuus sekä maanpuolustus vaarantuvat, jos eletään pelkästään kiinteistöbisneksen ehdoilla.

Yliopistojen edustajat ovat vedonneet useissa yhteyksissä kansanedustajiin asiantilan korjaamiseksi. Niin ikään poliisihallintoa selvittänyt ulkopuolinen selvitysmies on todennut, että poliisihallinnon rahoitusvaje johtuu pitkälti poliisin Senaatti-kiinteistöille maksamista korkeista toimitilavuokrista. Tällaisen "rationalisoinnin" seurauksenahan poliisi joutuu vuoden alusta vähentämään läsnäoloaan ja näkyvyyttään esimerkiksi Helsingin asemalla, mikä varmaan on kaikkien kansanedustajienkin mielestä järjetöntä touhua.

Senaatti-kiinteistöistä on muodostunut veronkantaja, joka lypsää rahaa yliopistoilta ja poliisilta sekä rakennuttaa kiinteistöjä vuokratakseen ne taas yliopistoille jne. Milloinkahan joku keksii, että samanlainen välikäsi voisi palkata yliopistojen ja poliisin henkilökunnan ja vuokrata nämä sitten yliopistoille ja turvakoneistoille? Välikäsi perisi luonnollisesti riittävät kulut liikevoittoineen, arvelee eräs Kauppakorkeakoulun professori.

Harjoitettu politiikka johtaa mielestäni siihen, että pelkästään vuokrapolitiikalla voidaan ohittaa eduskunnan ilmaisema tahto kehittää yliopistojen, poliisin ja Puolustusvoimien toimintaa. Yritysmaailmasta kritiikittä jäljennetty malli ei toimi yliopiston, poliisin tai Puolustusvoimien olosuhteissa. Eduskuntahan on jo viime syksynä edellyttänyt, että asia korjataan. Tuolloin tosin puhuttiin vain yliopistoista. Valtion perustehtävät on mielestäni erotettava muista tehtävistä viimeistään seuraavassa hallitusohjelmassa. On syytä ymmärtää, että niihin ei voida kritiikittömästi soveltaa markkinatalouden ehtoja. Nythän jo puhutaan perusbudjetista, jossa tietyt perustehtävät turvattaisiin. Samalla tavalla minusta nämä valtion tietyt tehtävät on tarkoin katsottava ja tehtävä asianmukaiset johtopäätökset.

Yhdyn niihin, jotka ovat olleet huolissaan terveydenhuollosta. Minusta on syytä kysyä, onko kansalaisten yhdenvertaisuus uhattuna terveydenhuollossa, ja minusta näyttää siltä, että on. Ihmiset eivät ole yhdenvertaisia lain edessä. Siinä missä yksi kunta järjestää riittävät palvelut kaikille asukkailleen nopeasti ja tehokkaasti, joudutaan toisaalla jonottamaan ja anelemaan palveluja. On kuntia, joissa sosiaali- ja terveysmenot tietoisesti alibudjetoidaan. Kuka panee kunnat järjestykseen?

Eduskunta on jo joutunut korvamerkitsemään varoja sellaisiin kuntien velvollisuuksiin kuuluviin tehtäviin, joita ei patisteluista huolimatta ole hoidettu. On olemassa vaara, että näin käy yhä useamman tehtävän kohdalla. Tällöin valtio on tilaajana ja kunnat tuottajina. Mielestäni ei ole hyväksyttävää, että koko hallinnonalan ongelmat pyritään hoitamaan siten, että eduskunta ad hoc suuntaa rahatykkinsä milloin mihinkin akuuttiin ongelmaan, varsinkin kun yleisen elämänkokemuksen perusteella on lupa todeta, että äänekkäimmät voittavat hiljaiset kärsijät silloin, kun ongelmat tuodaan julkisuuteen.

Aika alkaa mielestäni olla kypsä sille, että jollekin toimijalle annetaan nykyistä enemmän valtaa tarvittaessa puuttua sosiaali- ja terveydenhuollon toimintojen järjestämiseen, elleivät kansalaiset saa riittävästi palveluja. Seuraavassa hallitusohjelmassa on selvitettävä Lääkintöhallituksen kaltaisen viraston perustamisen edellytykset johtamaan, ohjaamaan ja valvomaan terveydenhuollon toimintaa maassamme.

Arvoisa puhemies! Muutama sana poliisin voimavaroista: Viime vuonna käytiin budjettikeskustelua 11.9. Uutisista kuultiin keskustelun aikana World Trade Centerin terrori-iskuista. Tänään tiedämme, että iskut muuttivat maailmaa. Meidänkin lainsäädäntötyöhömme ne ovat vaikuttaneet varsin paljon.

Ne ovat myös aiheuttaneet Helsingin poliisille ylimääräisiä kustannuksia. Pääkaupungissamme sijaitsevien useiden lähetystöjen vartiointia on täytynyt tehostaa. Toimintavalmiutta ei ole kuitenkaan voitu merkittävästi heikentää ja niin on jouduttu teettämään ylitöitä. Joukkojenhallintakoulutukseen on sitouduttu entistä laajemmassa määrin aivan ilmeisistä syistä.

Käännyttämisen ja maasta karkoittamisen täytäntöönpanokustannukset ovat jo elokuun puolivälin tienoilla ylittäneet viime vuoden kustannukset. Viimeksi mainitut kustannukset ovat riippuvaisia yksinomaan siitä, miten tiiviissä tahdissa Ulkomaalaisvirasto ja muut viranomaiset, Helsingin hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus, tekevät päätöksiä. Saattokuljetusten eli maasta poistamisten ja terrori-iskujen aiheuttamat, kehyksissä ennakoimattomat määrärahatarpeet ovat tänä vuonna Helsingissä yhteensä 930 000 euroa. Ne on budjetoitava erikseen ja määriteltävä arviomäärärahaksi. Tämä asia on syytä ottaa huomioon myös seuraavassa lisätalousarviossa.

Valtion ja kuntien välisistä suhteista haluan myös sanoa muutaman sanan. Takavuosina valtio ja kunnat sopivat niin sanotuissa järjestelyasiakirjoissa keskinäiset taloudelliset suhteensa. Tuolloin kunnat pystyivät suunnittelemaan toimintaansa hyvin ja pitkäjänteisesti. Nyt valtio on ryhtynyt tekemään nopeasti vaihtuvia järjestelmiä ja aiheuttanut kaaoksen ja kuntien välisen eripuran. Tähän on mielestäni saatava muutos.

Aivan pari sanaa energiakysymyksestä: Moni meistä on varmaan huokaissut helpotuksesta viimeaikaisia energiansaantiennusteita kuunnellessaan. Onneksi saatiin vihdoin ja viimein ydinenergiasta periaatepäätös. Se on jo myöhässä, mutta kuitenkin. Nyt on suunnattava katseet pitemmälle tulevaisuuteen ja kehitettävä uusiutuvien energiamuotojen hyväksikäyttöä. Ministeri Mönkäre täällä näistä puhuikin. Mutta jään kysymään, mihin jäi tuulienergia. Suomessahan on tällä alalla komponenttituotantoa, jota voidaan hyödyntää.

Vihoviimeiseksi, arvoisa puhemies, haluan kiinnittää hallituksen huomiota siihen, että Suomen olisi korkea aika profiloitua tasa-arvoasioissa teoilla. Juhlapuheissahan me sitä jo olemme pitkään tehneet. Julkishallinnon korkeimmissa asemissa, siis tehtävissä ministerien jälkeen, olevien naisten osuus on tiettävästi Euroopan unionin pienin. Tasa-arvo-ohjelma on syytä ottaa uuteen tarkasteluun hallitusohjelmaa laadittaessa.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Talousarvioesitykseen liittyvien ennusteiden mukaan työttömyysaste kohoaa ensi vuonna. Jo tänä vuonna työttömyys on hieman lisääntynyt Tilastokeskuksen tilastojen mukaan. Työministeriön tietojen mukaan työttömiä työnhakijoita oli elokuun lopussa edelleen noin 290 000. Talousarvion ennusteessa työttömiä työnhakijoita on ensi vuonna keskimäärin 310 000, hieman enemmän kuin tänä vuonna. Nämä luvut merkitsevät sitä, että jo edellisen hallituksen asettama tavoite työttömyyden puolittamisesta on jälleen etääntymässä. Työttömyyden puolittuminen merkitsisi noin 230 000 työttömän työnhakijan määrää, kun lähtökohdaksi otetaan tilanne viime vaalikauden alusta. Tästä ollaan edelleen kaukana, ja ennusteiden mukaan työttömien työnhakijoiden määrä uhkaa siis jopa kasvaa. Näiden lukujen valossa mielestäni on hyvin outoa, että talousarvioesityksessä supistetaan edelleen työllisyysmäärärahoja. Esimerkiksi palkkaperusteinen työllistämistuki kunnille ja kuntayhtymille pienenee noin 12 miljoonalla eurolla. Kun lasketaan yhteen kaikki työllistämis- ja koulutusmäärärahat työministeriön pääluokassa, supistuminen on noin 30 miljoonan euron luokkaa. Reaalisesti työllistämismäärärahat ovat lamaa edeltävällä tasolla, vaikka työttömyysongelma on monin verroin pahempi. Näissä luvuissa ei ole otettu huomioon työmarkkinatukea, joka on työttömien toimeentulon tukemista ja jota ei juuri kuitenkaan käytetä työllistämiseen sanan varsinaisessa merkityksessä.

Pirkanmaalla työllisyystilanne on merkittävästi synkkenemässä useiden yritysten ilmoittaessa suurista joukkoirtisanomisista. Hallituksen työllisyysvarojen supistaminen lyö yhä pahemmin korville työttömiä, kun yhteiskunta vetäytyy yhä enemmän työllistämisvastuista. Mielestäni yhteiskunnan vastuuta ei pidä vähentää työllistämisessä.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa perättiin arvokeskustelua. Arvokeskustelun tarve korostuu, kun lukee uutisia, miten sairaat joutuvat kuukausien jonoihin odottamaan hoitoa ja samaan aikaan kerrotaan 120 miljoonan euron arvosta ostettavan Leopard-panssarivaunuja Saksasta. Tässä voi todeta, että ovet auki panssarivaunuille ja leikkaussalin ovet kiinni potilailta. Näinhän tässä on käymässä. Tämäkö on sitä oikeata arvokeskustelua?

Tämän lisäksi talousarvion painopisteajattelu voi mietityttää, kun otetaan esimerkki:

Puolustusvoimien toimintamenoihin luvassa oleva 70 miljoonan euron lisäys. Tässä on siis erilainen suunta kuin työllisyysrahoissa. Lisäys on myös suurempi kuin esimerkiksi yliopistojen toimintamenojen lisäys. Puolustusvoimien toimintamenot ovat muutamassa vuodessa ohittaneet yliopistojen toimintamenot. Miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että korkeatasoinen koulutus on Suomen keskeinen menestystekijä? Puolustusvoimien toimintamenojen 70 miljoonan euron lisäystä voi verrata samoin siihen 57 miljoonan euron määrärahalisäykseen, jonka peruspalveluministeri kovan kädenväännön kautta sai sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin Kansallisen terveysprojektin rahoittamiseksi. Kenraaleille rahaa näyttää putoavan kuin Manulle illallisia, mutta monet muut hallinnonhaarat joutuvat kerjäämään rahaa välttämättömyyksiin. Kun Kansallisen terveysprojektin raportteja viime keväänä julkistettiin, puhuttiin aivan erilaisista summista. Täällä eduskunnassa on nähtävästi tehtävä kovasti työtä, jotta koko terveysprojekti ei tuhoutuisi valtiovarainministerin leikkureissa ja Sailaksen silppurissa.

Valtiovarainministeri Niinistö on väittänyt eläkeläisiä tämän budjetin suuriksi voittajiksi. Olisiko ministerin mielestä edelleen pitänyt jatkaa sitä eläkeläisten taloudellista ruoskimista, jota on tehty joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta koko 90-luku? Eläkeläisten ylimääräinen savamaksu luvattiin poistaa ja nyt niin menetellään, ja se on ainoa oikea ratkaisu tähän ongelmaan. Lääkekorvausten omavastuun korottamisella leikataan heti savamaksun alennushyötyä eläkeläisiltä, sillä onhan selvää se, että sairaus ja ikä seuraavat toisiaan. Näin ollen puhe eläkeläisten lottovoitosta on mielestäni täysin perusteeton, ja on syytä muistaa, että eläkeläiset joutuivat useita vuosia maksamaan huomattavasti suurempia savamaksuja kuin esimerkiksi palkansaajat, ja lisäksi on muistettava se, että eläkeläisille säädettiin taitettu indeksi, joka leikkaa rajusti erityisesti työeläkkeitä.

Paikallisasioista haluan puhua muutaman sanan maanteistä. Tampereen läntisen ohitustien parantaminen on hallituksen budjettiriihessä jälleen tyrmätty. Me pirkanmaalaiset kansanedustajat emme voi tyytyä siihen vastaukseen, jonka ministeri Niinistö lehtitietojen mukaan antoi, että kartan mukaan Tampereen voi kiertää monen tien kautta. Tämähän tietenkin pitää paikkansa, mutta se ei edelleenkään poista sitä ongelmaa, että Tampereen läntinen ohitustie on yksi Suomen ruuhkaisimpia teitä ja se heikentää liikenneturvallisuutta ja haittaa suoraan talouselämän kehitystä. Ohitustien parantaminen on keskeinen Tampereen seudun kehityksen kannalta, eikä sen rakentamista saa viivyttää. Onkin syytä kysyä, että onko asiasta tullut kokoomusministerien välillä arvovaltakiista: liikenneministeri kannattaa tien rakentamista ja valtiovarainministeri vastustaa sitä. Mielestäni tällaiset suuret valtakunnallisesti tärkeät hankkeet eivät voi olla tällaisen arvovaltakiistan kohteina. Näin ollen on selvää, että ratkaisu tähän ongelmaan tulee saada pikaisesti, sillä liikenne kasvaa edelleenkin ja tie on ruuhkainen ja estää alueen tasapainoisen kehityksen.

Herra puhemies! Kaikista suurin ongelma edelleenkin on työttömyys, ja tässä budjetissa valitettavasti ei esitetä riittävästi varoja valtion työllistämistoimiin. Jos yksityinen sektori ei pysty työtä järjestämään, valtion on otettava vastuu kansalaisten työnsaannista ja toimeentulosta.

Margareta  Pietikäinen  /r:

Herr talman! Jag har valt att i mitt korta inlägg ta fasta på tre ämnesområden, dvs. lärarutbildningen, behovet av en barnombudsman och VR:s trafikpolitik.

Olen valinnut puuttumisen kolmeen aihepiiriin eli opettajakoulutukseen, lapsiasiainvaltuutettuun ja VR:n liikennepolitiikkaan.

Utredningar, bl.a. den så kallade Opepro-undersökningen, visar att 16 000 lärare går i pension inom de närmaste tio åren. Den ökning av lärarutbildningen som undervisningsministeriet planerat räcker inte till för att avhjälpa bristen på lärare. För att trygga tillgången på behöriga lärare bör universiteten erbjuda och bredda lärarutbildningen i hela landet. Det behövs mera klasslärare och speciallärare och fler ämneslärare bl.a. i engelska, matematik, svenska som andra inhemska språk, gymnastik, biologi och datateknik.

Andelen lärare utan formell behörighet bland lärarna i svenska skolor är nästan dubbelt så stor som i finska skolor. Störst är bristen på behöriga lärare i södra Finland där bara 75 procent av klasslärarna är formellt behöriga. Ungefär 50 lärare i modersmålet, 100 språklärare och drygt 100 lärare i matematiska och naturvetenskapliga ämnen i de svenska skolorna blir pensionerade de närmaste tio åren. Efterfrågan på lärare i konst- och färdighetsämnen är stor.

Åbo Akademi, som står för lärarutbildningen på svenska, planerar att hösten 2003 ta in 40 extra studerande som först skall studera tre år i Vasa och sedan fortsätta sina studier två år i huvudstadsregionen. För att detta förfarande skall ha önskad effekt bör garantier ges för att 40 studerande tas in 2003 och lika många nya studerande 2004 och 2005. Om detta kombineras med en nyländsk intagningskvot kan problemet kanske lösas och konkreta och kännbara resultat förhoppningsvis uppnås i skolorna i södra Finland. Men för detta bör det finnas finansiering 2003 och också utfästelser för nyintagning de två följande åren.

Puhemies! Havaitsin tyytyväisenä sosiaali- ja terveysministeriön ottaneen omaan budjettisuunnitelmaansa lapsiasiainvaltuutetun viran perustamisen, mistä olen toistuvasti tehnyt aloitteita. Valitettavasti punakynää näyttää käytetyn ja valtuutetun virka puuttuu nyt budjettiesityksestä. Mielestäni eduskunnan tulisi yksimielisesti lähteä korjaamaan budjettia tässä kohdin. Tarvitsemme lapsiasiainvaltuutetun. Lasten ja aikuisten sekä perheen ja yhteiskunnan välillä esiintyy eturistiriitoja. Meillä tulisi olla henkilö, instituutio, joka pystyisi näkemään lasten, vanhempien ja yhteiskunnan edut erikseen ja yhteensovitettuina lasten parasta silmälläpitäen. Lapsiasiainvaltuutetun tehtävänä on valvoa lasten ja nuorten oikeuksia ja etuja sekä edistää lapsinäkökulman vahvistamista yhteiskunnan kaikilla tasoilla.

Lastensuojelutoimenpiteiden määrä on lisääntynyt viime vuosina hyvin paljon. Lastensuojelun avohuollossa olevien lasten määrä on noussut viidessä vuodessa 20 000:sta 30 000:een. Samaan aikaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut 13 prosenttia. Meillä on monia esimerkkejä siitä, että lapset voivat huonosti yhteiskunnassamme. Perheessä voi olla erilaisia ongelmia, esimerkiksi mielenterveysongelmia, päihdeongelmia tai perheväkivaltaa. Lapset ja nuoret omaksuvat yhä nuorempina aikuisten riskikäyttäytymisen. Yhä nuoremmat ja yhä useammat lapset tupakoivat ja kokeilevat päihteitä ja huumeita. Valtionhallintoon tarvitaan siis yksikkö, jolla on ensisijainen vastuu lastensuojelusta. Myöskin tämän kesän aikana on todettu, että lastensuojelutapaukset ovat lisääntyneet hyvinkin paljon.

Siirryn seuraavaan aiheeseen, joka koskee liikennepolitiikkaa. VR:ltä saatujen tietojen mukaan Karjaan ja Hangon välinen henkilöliikenne on uhattuna siitä huolimatta, että sopimus liikenteen ostamisesta on voimassa vuoteen 2004. Henkilöliikenteen lakkauttaminen kohdistuisi raskaasti kyseiseen alueeseen ja merkitsisi vakavaa Länsi-Uuteenmaahan kohdistuvaa suoneniskua. Karjaan ja Hangon välistä henkilöliikennettä käyttää 165 000 matkustajaa vuodessa. Hankoon tulevan matkustaja-alusliikenteen kasvun vuoksi liikenneyhteyksiä Länsi-Uudellemaalle tulisikin parantaa eikä heikentää. Vaadin siis, että talousarviossa otetaan selkeästi määräraha Karjaan ja Hangon väliseen henkilöjunaliikenteeseen, ja tulenkin tekemään tästä talousarvioaloitteen.

Herr talman! Det är stora bekymmer i västra Nyland vad gäller den hotande indragningen av persontrafiken på banan Karis—Hangö, trots att det finns ett gällande avtal om trafikköp fram till 2004. Jag anser att det här hotet bör avvärjas och att det i budgetbehandlingen inskrivs en klar skrivning om att denna trafik bör tryggas. Jag kommer också att inlämna en budgetmotion i frågan.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Aion käsitellä ennen kaikkea kulttuuripuolta. Budjettimme sisältää aidon kulttuuriskandaalin, ja se on Kansallisteatterin ympärillä tapahtuva. Kyse ei ole ohjelmistosta eikä myöskään salsaviikosta, jota vietetään samaan aikaan teatterin 130-vuotisjuhlan kanssa, vaan jostain aivan muusta. Mutta ennen kuin havainnollistan tätä kulttuurin tilaa budjetissa, haluaisin vähän katsoa historiassa taaksepäin, mitä se kulttuuri oikein on ja miksi sen budjetissa pitäisi olla.

Eli lähden antiikin Kreikasta, mistä me suomalaiset ikään kuin sivistysvaltiona katsomme, että meidän yhteiskuntaideaalimme on tullut. Siellähän todellisuutta, maailmaa, haluttiin kahdella tavalla ymmärtää ja havaita, ja nämä tavat olivat tiede ja taide. Tiede on käyttökelpoinen silloin, kun me osaamme tehdä kysymyksen ja me tiedämme, miten mitata eri vaihtoehtoja, joita todellisuus meille tarjoaa. Mutta esimerkiksi jo filosofi Platon puhui paljon sellaisesta todellisuudesta, jonka olemassaolosta on vasta aavistus, jota ei voi argumentoida tieteellisesti ja täsmällisesti, mutta siitä huolimatta tuntuu, että sillä asialla on merkitystä. Antiikin kreikkalaisille tiede ja taide olivat samanarvoisia keinoja saada yhteisiä kokemuksia, käsitystä maailmasta.

Meidän aikamme on hyvin tieteellispainotteinen. Antiikin perinnöstä muistamme nämä vaa’at, mittatikut ja punnitukset. Meidän budjetissamme lamavuosina on erittäin hyvin tieteen tutkimusrahoitus hoidettu. Mutta jos näemme kulttuurilla sellaisen arvon kuin sillä alun perin oli, se tuo keskusteluun kysymyksiä tai oikeastaan jo esittää niitä. Se tuo näkyväksi ilmiöitä, jotka muuten ovat näkymättömiä. Voisi sanoa, että suomen kielen aseman paraneminen alkoi siitä, että sitä alkoi puhua rahvas näyttämöllä. Kuinka paljon Minna Canth on tehnyt sen eteen, että täällä tänä iltana on voitu riidellä koulutus- ja sosiaalipolitiikasta? Shakespeare toi tavallisia ihmisiä samaan näytelmään kuin kuninkaat.

Me olemme taiteen kautta saaneet yhteiskunnan keskiöön asioita, jotka muuten olisivat marginaalissa, ja vasta kun ne ovat tulleet tänne keskiöön, me voimme tehdä niistä yhteiskunnallisia ongelmia ja voimme tehdä niiden avulla politiikkaa. Meidän pitää ymmärtää juuri se, että taide ja kulttuuri on ihmisen keino tuoda yhteiseen pöytään asioita, joita ei osata muuten ilmaista.

Tämä budjetti lähtee siitä, että taide on merkityksellistä ja sen pitää elää Loton varassa ja Viking Loton, Jokerin, näiden onnenpelien varassa, ja sitten oli taitopelejä, Vakio, V75, V5, Pitkäveto, Tulosveto, Moniveto, Voittajavedot, ja on sitten vielä Maailman ympäri, Speden Spelit ja Keno. Nämä olivat Internet-sivuilta. Ja on arvat: Ässä-arpa, Casino-arpa, Luonto-arpa, Onnensanat-arpa. Eli kulttuuri on siitä kiinni, olemmeko riittävästi onnen noukkijoita tai ahneita tai onko meillä irtokolikoita takin taskussa. Tämä ei voi olla kestävä tilanne.

Eduskunta viime kaudellahan yksimielisesti kuitenkin totesi, että sentään kirjastot eivät enää voi olla yksikätisten rosvojen ja muiden vastaavien varassa, vaan ne pitää pikkuhiljaa saada takaisin normaalin budjettirahoituksen piiriin, koska kyseessä on kansalaisten peruspalvelu. Hyvin pieni siirto on tämän eduskunnan haluamaan suuntaan tässä budjetissa saatu aikaan. Siitä kiitos kulttuuriministeri Kaarina Drombergille, joka varmaan Kirjastoseuran entisenä puheenjohtajana erittäin hyvin ymmärtää kirjastojen merkityksen.

Mutta palaan tähän kulttuuriskandaaliin. Suurin osa taiteesta rahoitetaan veikkausvoittovaroilla. Hallitusohjelmassa, jota mekin olimme tekemässä, vaikka olemmekin nyt oppositiossa, on kauniit lauseet siitä, että kotimaisen elokuvan rahoitusta pitää kehittää, lain ulkopuolisten teatteriryhmien rahoitusta pitää kehittää. No, nyt on niin, että monet alat ovat saaneet indeksi- ja tupokorotuksia. Kulttuurin puolella orkesterit ja museotkin saavat 1,4:n indeksikorotuksen, mutta teatterin puolelle ei ole edes sitäkään, saati tupokorotuksia.

Me oletamme, että kulttuurin työntekijät ... Ne ovat aina vain tämmöisiä leikkipuheita, kun tämä paljon parjattu tai kehuttu kolmikanta jotain sopii. Esimerkiksi suomalaisista näyttelijöistä 50 prosenttia on freelancereita, näitä pätkätyöläisiä, näitä joustavia työntekijöitä, jotka tekevät alle 4 tunnin työpäivää, jos näytelmän kesto on vain puoli tuntia, tai joustavat ihan miten työtilanne vaatii. Näyttelijän työmarkkinoilla, joilla todella jo puolet ovat freelancereita, on kaksinkertainen työttömyys verrattuna tavalliseen muuhun väestöön.

Kansallisteatterin peruskorjaus, jonka kokonaishinta on 230 miljoonaa markkaa tai 40 miljoonaa euroa, rahoitetaan 12 vuoden aikana näistä rahoista, joilla pitäisi tukea uutta luovaa kotimaista kulttuuria. Olisi aivan kestämätöntä, jos meillä tieteessä olisi niin, että jos rakennetaan jokin uusi instituutio tai korjataan joku kunnia-arvoisa yliopistorakennus, se tarkoittaisi sitä, että meillä ei olisi enää laisinkaan rahaa antaa siihen tutkimukseen. Se olisi aivan pöljää. Meillä olisi hienot yliopistorakennukset, mutta ei varoja tutkimustyön tekemiseen.

Tilanne kulttuurin puolella on se, että me tietysti pidämme huolta kansallisomaisuudestamme ja rakennuksistamme, (Puhemies koputtaa) mutta emme kehitä sitä kulttuuria, mitä kansalaiset nyt haluavat nähdä. Toivonkin, että budjettikäsittelyssä Kansallisteatterin peruskorjauksen erityisongelma, joka tulee kestämään 12 vuotta, saa perusteellisen käsittelyn.

Päivi  Räsänen  /kd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä käydyn keskustelun aikana lukuisissa puheenvuoroissa peräänkuulutettiin keskustapuolueelta vaihtoehtobudjettia, jotta voitaisiin käydä vertailevaa keskustelua sen ja hallituksen esityksen pohjalta. Ihmettelen sitä, onko tämä kysely aitoa, sillä kristillisdemokraatit ovat esittäneet euromääräisen vaihtoehtobudjetin, hyvissä ajoin sen jo julkistaneet, mutta kukaan ei kommentoi sitä. Kun puheenjohtaja Kallis yksityiskohtaisesti esitteli täällä vaihtoehtobudjettimme, olisin toivonut sitä, että ministeri Niinistö olisi kommentoinut vaihtoehtoamme ja samoin muut varjobudjetin peräänkuuluttajat. Nyt salissa on ministeri Biaudet, ja olisin kovin iloinen, jos häneltä kuulisi jonkinlaisen vertailevan kommentin näistä vaihtoehdoista.

En ole mustasukkainen, kuten ministeri Niinistö heitti, vaan pelkästään iloinen, jos tämä hallituksen budjetti onnistuu poistamaan nyt näkyvät terveydenhoidon ongelmat. Mutta kuntien talous on muutoin jo entuudestaan ja myös tulevien verotulonalennusten vuoksi tiukilla, joten on hyvin epävarmaa, menevätkö terveydenhoitoon suunnitellut, itse asiassa jo karsitut määrärahat edes oikeaan osoitteeseensa.

Hallituksen kaavailemat lääkekorvausten omavastuiden korotukset ovat mielestäni erityisen epäoikeudenmukaisia heikentäessään erityisesti pitkäaikaissairaiden asemaa. Siinähän aiotaan myös maksukattoa korottaa. Korkeat sairaanhoitokorvausten kustannukset vähentävät tälläkin hetkellä erityisesti pienituloisten ja kroonisesti sairaiden hoitoon hakeutumista. Kun sairauden toteaminen ja hoito viivästyvät, kokonaiskustannukset nousevat. Pitkällä tähtäimellä voi käydä niin, että säästö muuttuu lisämenoiksi. Esimerkiksi hoitamaton verenpainetauti lisää vaaraa sairastua sekä sepelvaltimotautiin että aivohalvaukseen, joiden kustannukset tulevat yhteiskunnalle paljon kalliimmiksi kuin se pieni säästö, joka kenties on lääkekorvauksista saatu.

Suomalaisten potilaiden omakustannusosuus terveydenhuollon rahoituksesta on jo nyt Oecd-maiden huipputasoa, ja aivan erityisesti lääkkeet tulevat suomalaiselle potilaalle kalliiksi. Meillä suomalainen potilas maksaa lääkkeistä keskimäärin 52 prosenttia, kun jo naapurimaassa Ruotsissa osuus on tietääkseni vain 29 prosenttia, Norjassa 21 prosenttia. Samoin terveyskeskuskäynneistä ja sairaalahoidosta maksetaan itse asiassa moninkertaisesti muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Viime keväänä esitellyssä Kansallisessa terveysprojektissa jätettiin monia tarvittavia uudistuksia avoimiksi, muun muassa lääkekorvausjärjestelmän uudistaminen. Mielestäni myös erikoissairaanhoidossa ilmenevät ja syvenevät ongelmat jäivät vaille perusteellista pohdintaa ja ratkaisuehdotuksia. Viime vuosinahan erikoissairaanhoidossa ilmenevien ongelmien vuoksi on jouduttu turvautumaan korvamerkittyihin rahoituksiin muun muassa lastenpsykiatrian ja leikkausjonojen lyhentämisen osalta, jotta voitaisiin varmistaa rahan perillemeno toivottuun kohteeseen. Yhden erikoisalan tai hoitovaiheen rahoituksen varmistus ei kuitenkaan ratkaise tilannetta, sillä herkästi rahoituksen tarvetta ja hoitopainetta syntyy muille aloille.

Erikoissairaanhoito on monimutkaisesti hallinnoitua tällä hetkellä, ja kuntien valtionosuuksien kautta terveydenhoitoon tarkoitettu rahoitus ei aina löydä oikeaa kohdettaan. Mielestäni olisi välttämätöntä, että erikoissairaanhoidon poliittista vastuuta selkeytettäisiin. Eräs mahdollisuus olisi se, että itse asiassa koko erikoissairaanhoito korvamerkittäisiin, toisin sanoen siirrettäisiin valtion suoraan ohjaukseen, kuten Norjassa on tapahtunut.

Norjan uudistuksessahan etsittiin ratkaisua hyvin saman tapaisiin ongelmiin, joissa me nyt painimme, eli terveyspalveluiden alueellisiin tasoeroihin, kasvaviin jonoihin ja kustannusten kasvuun. Siellä rahoitus tulee nyt suoraan valtion budjetista, jolloin kansalaiset ovat eri sairaanhoitopiireissä tasavertaisessa asemassa keskenään. Norjan reformissa sairaanhoitopiireistä on muodostettu terveysyrityksiä, jotka toimivat tiukassa normiohjauksessa valtion rahoituksessa, ja sairaanhoitopiirien hallintoon ei ole enää asetettu poliitikkoja. Tuoreen reformin ensikokemukset ovat olleet rohkaisevia: jonot ovat lyhentyneet, palvelutuotanto on kasvanut ja työntekijät ovat innostuneempia työhönsä.

Ihmettelen sitä, miksi hallitus ei ole tätä Norjan-mallia edes tutkinut. Jos nykyjärjestelmällä ei löydy lääkkeitä erikoissairaanhoidon ahdinkotilaan, niin mielestäni meilläkin tulisi toimia samoin eli siirtää sairaalat valtiolle.

Ihan lyhyesti haluan, arvoisa puhemies, vielä sivuta tätä hallituksen esitystä isäkuukaudesta, joka on tämän vaalikauden perhepolitiikan varsinainen bravuuri. Ajatus on hyvä, mutta näyttää siltä, että sen käytännön toteuttamisessa on monia ongelmia, muun muassa se, että isyysloman ehtona äidin oikeus vanhempainlomaan lyhenee, ja on todettava, (Puhemies koputtaa) että tämä ei suinkaan ratkaise perhepolitiikan kipeimpiä ongelmia.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen budjettiesitykseen voi monelta osin olla tyytyväinen, sillä eduskuntaryhmämme kesäkokouksessaan asettamat tavoitteet monelta osin toteutuivat budjettiriihessä. Toki korjattavaa löytyy ja muutoksia eduskunnan toimesta myös budjettikirjaan on tehtävä.

Kuntien rahoitusasemaan saatiin merkittävä parannus siitä tasosta, jota valtiovarainministeriö alun perin esitti. Jo tehdyillä kuntia koskevilla taloudellisilla ratkaisuilla ja työllisyyspäätöksillä taataan se, että kuntien, erityisesti niiden, joiden taloudellinen tilanne jo tällä hetkellä on vaikea, rahoitusasema ei huonone kuluvaan vuoteen verrattuna. Jotta kunnat pystyvät huolehtimaan kansalaisten kannalta tärkeistä peruspalveluista, niin tupon yhteydessä mahdollisesti päätettävät veroratkaisut on toteutettava siten, että niiden rahoitusta ei toteuteta kuntien kukkarosta. Mikäli tuloratkaisun yhteydessä joko ansiotulo- tai tulonhankkimisvähennystä tai molempia korotetaan, kunnille aiheutuvat verotulon menetykset on ehdottomasti myös kompensoitava. Aiemmat jäljet tältä osin kuitenkin hiukan pelottavat. Pienipalkkaisten verotuksen keventämiseen soveltuvat työkalut ovat kuitenkin varsin rajalliset.

Kuntapäättäjänä olen pettynyt myös siihen, että jälleen kerran kuntien saamiin valtionosuuksiin esitetään indeksitarkistusta, joka vastaa vain puolta kustannusten noususta. Kuntien harkinnanvaraisten avustusten riittävyys on myös turvattava. Kuntien omien tervehdyttämistoimenpiteiden lisäksi ylimenokaudella tarvitaan monessa kunnassa kipeästi myös harkinnanvaraista rahoitusavustusta. Onko budjettiin esitetty 40 miljoonaa euroa riittävä, siitä en ole täysin vakuuttunut.

Nuorten ikäluokkien ja aikuisten koulutustason ero maassamme on liian suuri. Kuluvan vuoden alussa parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmä luovutti mietintönsä opetusministeriölle. Ammatillisen lisäkoulutuksen määrärahojen korottaminen on sosialidemokraateille hyvin tärkeä. Vain sitä kautta aikuisten koulutusmahdollisuuksia voidaan kohentaa. Talousarvioesityksestä tältä osin myönteisenä todettakoon, että tämän parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän ehdotusten mukainen Nosto-ohjelma, siis aikuisväestön osaamistason nostaminen, käynnistyy ensi vuoden alusta lukien. Esitetty määräraha mahdollistaa muun muassa lisäkoulutuksen oppisopimuspaikkojen määrän nostamisen kahdella tuhannella. Myös aikuisten ammatillista lisäkoulutusta ja ammatillisten perustutkintojen määrää voidaan lisätä nykyisestä.

Olen huolestunut siitä, että toiminta-avustuksia ollaan purkamassa kolmannekseen ensi vuoden alusta. Toiminta-avustuksen säilyttäminen sisältyy opetusministeriön alkuperäiseen esitykseen. Toiminta-avustusten purkamisen jäädyttäminen oli myös tämän asianomaisen parlamentaarisen työryhmän lähtökohta. Toiminta-avustusten säilyttäminen ensi vuonna nykytasolla on välttämätöntä aikuiskoulutukseen erikoistuneiden oppilaitosten aseman tukemiseksi, aikuiskoulutuksen monipuolisen alueellisen saatavuuden ja laadun turvaamiseksi.

Joukkoliikenteen palvelujen ostoon varatut määrärahat ovat kustannustason nousun vuoksi liian alhaiset. Loppusumma siellä on hiukan korkeampi kuin tälle vuodelle, mutta tämä kustannustaso aiheuttaa paineita. Tämä tietää leikkauksia erityisesti vähiten liikennöidyille linja-autoreiteille sekä kuntien sisäiseen liikenteeseen. Palvelutaso laskisi jälleen syrjäisimmillä alueilla. Tämä tietysti vaikuttaa muuttoliikkeeseen.

Tällä hetkellä on myös erilaisia projekteja kutsuliikenteen parissa. Tavoitteena näillä on ollut kehittää uudenlaista kutsuohjattua palveluliikennettä, joka turvaa asukkaille riittävät julkiset palvelut. Nyt tämä valtionosuus vaarantuu, jos määrärahat eivät nouse. Järkevintä mielestäni on hoitaa näitä asioita yhdessä kuntien ja valtion kanssa. Tämä on myös omalta osaltaan aluepoliittinen toimi.

Arvoisa puhemies! Hyvät liikenneyhteydet ovat yksi merkittävimmistä alueiden kilpailukykytekijöistä. Budjetin määrärahat tienpitoon, erityisesti perustienpitoon, ovat edelleen alimitoitetut. Vain rahoitusta lisäämällä voimme parantaa mahdollisuuksia alemman tieverkon parantamiseen. Perustienpidon määrärahojen lisäämistä kaivataan kipeästi ainakin Itä-Suomessa, sillä tiestön parantamishankkeiden merkitys on siellä erityisen suuri aluetalouden kehittymiselle.

Pohjois-Karjalan kansanedustajat ovat jo useamman vuoden ajan esittäneet työttömyyden hoitoon varattujen määrärahojen ensisijaisen jakokriteerin palauttamista entiseksi, eli työttömyysasteen tulisi olla ensisijainen kriteeri. Tällöin työllisyyslain alkuperäinen tarkoitus, vaikeimpien työllisyysalueiden työttömyyden hoito, helpottuisi merkittävästi. Työministeriön tuleekin toteuttaa erillinen työohjelma helpottamaan vaikeimpien työllisyysalueiden työnsaantimahdollisuuksia. Kohteiksi sopivat erinomaisesti edellä mainitut liikenne- mutta myös koulukohteet.

Hallituksen esitys sisältää myös energiaverojen korotuksia, valitettavasti näin. Vaikka muun muassa moottoribensiinin korotusesitys on vähäinen, niin kustannuksia se tuo ja varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa, jossa välimatkat ovat pitkiä ja joukkoliikenne vähäistä ja oma auto on pakollinen, kustannukset lisääntyvät kuitenkin.

Koska aika on rajallinen, niin en voi puuttua ruoan arvonlisäveron alentamiseen sen enempää kuin todeten, että tietysti olen realistinen, ettei tällä vaalikaudella sitä toteuteta, mutta toivoisin, että se sitten olisi seuraavassa hallitusohjelmassa.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi, eläkeläisten sairasvakuutusmaksu palautuu nyt palkansaajien sairasvakuutusmaksun tasolle, ja tämä tietysti oli eduskunnan työn uskottavuuden kannalta myös välttämätöntä.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! En malta olla toteamatta ed. Räsäsen puheenvuoron jälkeen, kun hän sanoi, että heidän varjobudjettiaan ei ole missään millään tavalla noteerattu, että ainakaan tuokaan puheenvuoro ei kovasti rohkaise keskustaa laatimaan niin sanottua varjobudjettia. Niinkö sillekin sitten kävisi, että se noteerattaisiin täysin niin, että ei puhuttaisi siitä mitään? Mutta toistan edelleenkin sen, että minun mielestäni siinä, että hallituspuolueiden edustajat ovat kovasti vaatineet keskustalta varjobudjetin laatimista, on suoranaista hämäystä ja pelkkää heidän taktiikkaansa saada ihmisten ja julkisuuden kiinnostus pois ensi vuoden talousarvion pahimmista kohdista.

Haluan edelleen todeta sen, että minusta varjobudjetti nimikkeenä ei istu oikeastaan suomalaiseen monipuoluejärjestelmään, vaan meidän kannattaa puhua enemmänkin vaihtoehtoisesta budjettilinjauksesta, ja sen paikkahan on siinä budjetin käsittelyn yhteydessä lopullisesti sitten äänestyksineen vastalauseen muodossa. Niin me olemme 7 vuoden aikana tehneetkin joka syksy ja näin me aiomme tulla tekemään myös tänä syksynä. Mutta tämän parin päivän keskustelun perusteella varmaan voi todeta yhdistäen vähän sekä hallituspuolueitten edustajia että oppositionkin edustajia, että varmaan jokaisen edustajan omasta päästä löytyy tietynlainen pieni varjobudjetti.

Itse haluan tässä keskustelussa nostaa esille kaksi kysymystä: hallituksen työllisyyslinjan ja toisaalta suhtautumisen lapsiperheisiin. Työministeriöhän julkisti eilen uudet tiedot työttömyydestä. Niiden tietojen mukaan laaja työttömyys on edelleen yli 450 000 henkilöä. Heistä lähes 300 000 on työttömiä työnhakijoita ja heistä taas puolestaan noin 80 000 pitkäaikaistyöttömiä.

Ensi vuoden budjettiesitys ei sisällä uusia avauksia työllisyyspolitiikan suunnan muuttamiseksi. Näyttää siltä, että hallitus on nostanut kätensä pystyyn pahenevan ja syvenevän työttömyyden edessä. Osa tätä työttömyyden edessä antautumista oli nähtävissä jo viime keväänä, kun hallitus luopui tavoittelemasta 70 prosentin työllisyysastetta.

Tässä salissa on kuultu hallituksen puolelta lukemattomia kertoja, tänäänkin, että uusia työpaikkoja on syntynyt noin 300 000. Hyvä niin, mutta kysymys kuuluu, minkä verran siitä on hallituksen oman politiikan ansiota ja minkä verran sitten ripeän talouskasvun. Jokainen tietää, että nämä uudet työpaikat ovat myös hyvin pitkälle syntyneet uusille aloille eikä niistä uusista työpaikoista ole ollut suoranaista apua pitkäaikaistyöttömille, sellaisille henkilöille, joilta on puuttunut valmiudet lähteä täysin uusille työurille.

Täällä on toistettu jälleen sitä, ettei keskustalla ole omaa vaihtoehtoa työllisyyden hoitamiseen. Väärin! Olemme toistuvasti esittäneet muun muassa työnantajamaksujen alentamista, palvelualojen työllistämismahdollisuuksien parantamista muun muassa alv:n alarajan joustavoittamisella sekä erityistoimia yrittäjyyden edistämiseksi.

Arvoisa puhemies! Eräs toinen budjetin heikko kohta on sen perhepoliittiset linjaukset. Tukeni annan mielelläni isyysloman pidennykselle sekä monikkolasten avustusten korottamiselle. Olennainen kysymys kuitenkin on, miten ensi vuoden budjetti purkaa Lipposen ensimmäisen hallituksen jo seitsemän vuotta sitten tekemiä pahimpia perhepoliittisia leikkauksia. Vastaus on, ettei käytännössä mitenkään. Vielä ensi vuonnakin niin lapsilisät kuin kotihoidon tuki ovat samalla leikatulla tasolla. Edes indeksitarkistuksia hallitus ei ole niihin kyennyt tekemään.

Perhe-etuisuuksista hallitus aikoo korottaa minimiäitiyspäivärahaa 1,36 eurolla eli vanhassa rahassa noin kympillä. Lipposen hallituksen tahto on, että ensi vuonna alin äitiyspäiväraha on 70 markkaa/päivä. Verrattakoon, että alin työttömyyspäiväraha on lähes kaksi kertaa tämä sama määrä. Tällä menolla, tällä hallituspohjalla minimiäitiyspäiväraha nousisi leikkausta edeltäneelle 80 markan nimelliselle tasolle vuonna 2011. Eli siis tahtina on kymppi ja kahdeksan vuotta. Tiedän tosin ministeri Perhon tehneen kovasti asiassa työtä. Koko hallitus ei kuitenkaan hänen esityksilleen lämmennyt. Minimaalisen pienen korotuksen lisäksi äitiyspäivärahan perusteita parannetaan työttömien osalta. Korjaus koskee muutamia tuhansia minimiäitiyspäivärahalaisia, mutta toisaalta sitten lähes 30 000 henkilöä jää yhä alimman äitiyspäivärahan piiriin. Kokonaisuudessaan minimiäitiyspäivärahaan liittyvät ongelmat siirtyvät tulevankin hallituksen huoleksi. Päivärahan alhaisen tason lisäksi myös niin sanottu peräkkäisten lasten ongelma säilyy ensi vuonnakin. Nykylinja ei siis suosi useampien lasten tekemistä vaan pakottaa äidit taloudellisista syistä välillä työhön, ellei halua tippua alimmalle äitiyspäivärahalle.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden tilannetta ei tietenkään ratkaise yksin raha. Joka tapauksessa ensi vuoden budjettiesityksen jälkeen on selvää, että hallituksella ei ollut minkäänlaista ajatustakaan purkaa seitsemän vuotta sitten tekemiään leikkauksia perhetukiin. On valitettavaa, että samat hallituspuolueet kuitenkin niin vaalikentillä kuin eduskunnan periaatteellisemmissa keskusteluissa, kuten esimerkiksi lapsipoliittisen selonteon yhteydessä viime keväänä, ovat samoilla linjoilla opposition kanssa perhetukiin liittyen. Kun päätöksenteon paikka budjettiriihessä kuitenkin tuli, te olitte valmiit jättämään lapsiperheiden tuet leikkausten tasolle. Voin luvata teille, että tulevina kuukausina niin täällä salissa kuin myös tuolla vaalikentillä tulemme muistuttamaan näistä vanhoista, edelleen voimassa olevista leikkauksista lapsilisiin, kotihoidon tukeen ja myös pienimpään äitiyspäivärahaan.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden budjetti laaditaan hyvin epävarmassa taloudellisessa tilanteessa. Myöskin Suomen osalta paljon riippuu siitä, mitä Yhdysvaltain ja myöskin Japanin taloudessa tulee tapahtumaan. Kesän aikana näytti siltä, että Yhdysvaltain talous ei ole kohentunut, ja siellä on myöskin tullut tietoon uusia suurten yritysten kirjanpitovaikeuksia, jotka vaikuttavat aina Suomenkin talouteen saakka. Myöskin USA:n taloutta piinanneet ongelmat, kuten vaihtotaseen alijäämä ja velkaantuminen, ovat edelleen olemassa.

Suomen talouden kehitys on kuluvana vuonna pysynyt suhteellisen vaisuna. Ennustelaitoksen lisäksi myöskin valtiovarainministeriö on nyt alentanut talouden kasvusta tekemäänsä arviota sekä tämän vuoden että myöskin ensi vuoden osalta. Laman jälkeiset seitsemän nopean kasvun vuotta pohjautuivat hyvin pitkälle lisääntyvään vientikysyntään. Viennin kasvu ei ole kuitenkaan lähtenyt toivotun mukaisesti käyntiin, ja talouskasvu lepääkin pääasiassa nyt kotimaisen kulutuksen ja kysynnän harteilla.

Budjetin loppusumma on 35,7 miljardia euroa. Valtio ottaa ensi vuonna uutta velkaa nettomääräisesti vajaat 200 miljoonaa euroa. Myöskin valtionvelan korkomenot ovat edelleen suuret, noin 3,6 miljardia euroa. Valtiovarainministeriön asettaman menokaton mukaisesti hallitus lisäsi budjettiriihessä kuitenkin menoja noin 70 miljoonaa euroa ja myöskin kansliapäällikkötyötyhmä teki ehdotuksen, jonka kustannusvaikutus on 27 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Oman puolueeni kesäkokouksessa asetettiin etusijalle palvelut ja kuntatalous. Tällöin tehtiin selkeä linjaus siitä, että kokoomus panostaa tässä budjetissa tulonsiirtojen sijasta erityisesti palveluihin. Tästä näkökulmasta ensi vuoden budjetti on hyvä kokonaisuus.

Kuntataloudessa on kyse nimenomaan peruspalveluista, kuten kouluista, terveydenhuollosta ja päivähoidosta. Puheenjohtajamme Itälä korosti, että kuntatalouden on selvitettävä riihi kuivin jaloin. Kuivin jaloin kuntatalous selvisikin, sillä nyt neuvoteltu ratkaisu tarkoittaa valtion toimenpiteiden tuovan ensi vuonna kuntakentälle lisää resursseja valtiovarainministeriön laskelmien mukaan 127 miljoonaa euroa verrattuna kuluvaan vuoteen. Näin lisäresurssien ohjaaminen juuri hyvinvointipalveluihin on tästä eteenpäin ensisijaisesti myöskin kuntien vastuulla.

Kuntien palvelutuotantoa tukeva ratkaisu saatiin aikaan aika tasapainoisella veroratkaisulla. Neuvoteltu paketti sairausvakuutusmaksun korotuksen poistamisesta ja maltillisista veronkevennyksistä merkitsi kuntien tulojen lisääntymistä noin 100 miljoonalla eurolla verrattuna valtiovarainministeriön alkuperäiseen pohjaesitykseen. Kokonaisuudessaan kuntien valtionosuuksiin on budjetoitu 5,6 miljardia euroa, mikä tarkoittaa käytännössä noin 7 prosentin lisäystä verrattuna tähän vuoteen.

Heikentyneestä taloudellisesta tilanteesta huolimatta budjetti tietenkin sisältää myöskin kesäkuussa 2001 hallituspuolueiden eduskuntaryhmien sopimat hyvinvointipanostukset, jotka vaikuttavat myöskin vuoden 2003 budjetissa. Tuolloin viime vuoden kesällä taloudellinen tilanne näytti kuitenkin vielä hyvin erilaiselta, mutta siitä huolimatta budjetti on saatu kokoon. Kaiken kaikkiaan kuntien saamaa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuutta korotetaan ensi vuonna 1,5 prosenttiyksiköllä 26,86 prosenttiin. Tämä merkitsee noin 159 miljoonan euron lisäystä valtionosuuksiin.

Hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä tekemässä sopimuksessa sovittiin jo aikaisemmin, että myös eläkeläisten korotettu sairausvakuutusmaksu poistetaan vuoteen 2003 mennessä. Tämän sopimuksen mukaisesti jäljellä oleva 0,4 prosentin korotus poistuu siis kokonaan ensi vuonna, mikä on hyvä asia.

Myöskään yleisen sairausvakuutusmaksun korotukseen ei haluttu lähteä, sillä silloin kyseessä olisi ollut veron kiristys.

Ansiotulojen verotus kevenee riihessä päätetyn mukaisesti hieman myöskin ensi vuonna. Verotusta kevennetään vuositasolla 315 miljoonalla eurolla. Samanaikaisesti hallitus on ilmoittanut, että se valmistautuu tukemaan syksyllä tulopoliittisen kokonaisratkaisun syntymistä myöskin lisäveronkevennyksin. Kevennys painottuisi pienituloisiin. Toivottavasti korporaatiot ovat siitä asiasta silloin samaa mieltä. Vaikka kokonaisuudessaankin kevennykset ovat hyvin pieniä viime vuosiin verrattuna, tärkeintä on kuitenkin varmuus ja tieto siitä, että veronkevennyslinja jatkuu, mikä lisää myöskin kiinnostusta työhön ja opiskeluun.

Veronkevennys toteutetaan tekemällä valtionveroasteikon tulorajoihin inflaatiotarkistukset ja alentamalla marginaaliveroprosentteja noin 0,3 yksiköllä. Tämän lisäksi kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä ja tulonhankkimisvähennystä korotetaan. Valtiovarainministeriön mukaan sovitut veronkevennykset alentavat palkkatulon veroastetta noin 1 prosenttiyksiköllä. Mikäli kuitenkin yleinen ansiokehitys otetaan laskelmissa huomioon, ovat kevennykset vaikutuksiltaan käytännössä hyvin neutraaleja eli niiden myötä palkansaajien verotus ei ensi vuonna kiristy. Mahdolliset tupon yhteydessä sovittavat kevennykset tuovat tämän ratkaisun lisäksi varsinaisen keventävän vaikutuksen.

Arvoisa puhemies! Kansliapäällikkötyöryhmä, jonka osuus on jäänyt hyvin pieneksi, teki myöskin kesällä myönteisiä ratkaisuja, jotka on hyvä todeta. Muun muassa homekoulujen korjaamiseen panostetaan merkittävästi eli noin 15 miljoonaa euroa, oppisopimuskoulutuspaikkoja lisätään 2 000 opiskelijalle, minkä kustannusvaikutus on 5,4 miljoonaa euroa, työmarkkinatuen käyttöä aktiivisena työllistämistukena laajennetaan, työnhakusuunnitelman seurantaa ja ohjausta edelleen tehostetaan ja myöskin työttömän omatoimista työnhakua helpotetaan ja kannustetaan. Kaikki asioita, jotka ovat hyvin kannatettavia.

Myöskin eräänlaisesta turvallisuuspaketista on puhuttu. Nimittäin poliisihallinto on saamassa lisää rahaa sekä organisaatiouudistukseensa että myös muuhun toimintaan. Samoin on puhuttu siitä, että esimerkiksi virolaisia vankeja voitaisiin jatkossa lähettää omaan kotimaahansa, koska meidän (Puhemies koputtaa) vankilamme täyttyvät.

Kaiken kaikkiaan budjetti on tasapainoinen ja hyvä. Toivon, että se kestää vaaleista huolimatta valtiovarainvaliokunnassa nykyisen tasoisena.

Iivo Polvi /vas:

Herra puhemies! Talousarvioesityksen esittelypuheenvuorossaan valtiovarainministeri korosti maailmanlaajuista talouskasvuun liittyvää epävarmuutta, jolla on heijastusvaikutuksensa myös Suomen talouteen, ja kysyi, minkälaista valtiontalouden hoidon ja budjettipolitiikan näissä olosuhteissa tulisi olla. Hänen vastauksensa oli, että budjetin pitää heijastaa vakautta. Tuo lähtökohta ja johtopäätös on aivan oikea. Kokonaan toinen kysymys on se, tukevatko kaikki esitykseen sisältyvät ratkaisut tuota vakauden rakentamista. Minusta suurimmat uhat vakaalle talous- ja myös samalla yhteiskuntakehitykselle ovatkin työttömyys ja kansalaisille välttämättömien peruspalvelujen rahoituspohjan pettäminen.

Pitkään jatkuneen voimakkaan talouskasvun seurauksena julkinen talous on kokonaisuudessaan tällä hetkellä tasapainossa. Kansalaisten velkaantuneisuus on terveellä tasolla, yritysten taseet ovat vahvistuneet ja teollisuuden kilpailukyky on yleensä hyvä. Pohja on siten tällä hetkellä kaiken kaikkiaan kunnossa.

Työllisyyskehitys on jatkunut usean vuoden ajan myönteisenä. Siitä huolimatta työttömyys on kuitenkin jämähtänyt korkealle tasolle ja monilla alueilla edelleen lähentelee parinkymmenen prosentin rajaa ja näyttää kääntyneen synkkenevään suuntaan, mikä talousarvioesityksessäkin todetaan. Sen vuoksi työllisyyteen panostaminen nousee keskeiseen asemaan ensi vuoden aikana.

Vaikka esitys sisältää monia myönteisiä ratkaisuja, panostus aktiiviseen työllisyyspolitiikan hoitoon on jäämässä kuitenkin vähäiseksi kasvuun kääntyvän työttömyyden olosuhteissa. Sen vuoksi hallituksen on syytä varautua nopeasti lisääntyvään työttömyyteen panostamalla ja aikaistamalla peruskorjaus- ja uudistusrakennushankkeita, joita löytyy valmiiksi suunniteltuina jokaisessa kunnassa ja jotka joka tapauksessa lähivuosina on toteutettava.

Monet rahoitusta odottavat kuntien ja kuntayhtymien rakennusten peruskorjaushankkeet ovat sellaisia, että niillä on välittömän työllistämisen lisäksi myös tiloissa työskentelevien sairastumista ehkäisevä ja terveyttävä edistävä vaikutus. Meillähän on edessä kaiken kaikkiaan useiden miljardien arvosta kosteusvaurioisia kouluja ja muita rakennuksia, jotka muodostavat tällä hetkellä tiloissa työskenteleville myös terveysriskin.

Hallituksen esitys ensi vuoden talousarvioksi kehittyi budjettiriihessä monilta osin myönteiseen suuntaan ja on oleellisesti parempi kuin oli valtiovarainministeriön pohjaesitys. Suuri heikkous tässä budjettiesityksessä minusta on kuntien velvollisuutena olevien peruspalvelujen rahoituspohjan turvaaminen. Useiden tutkimusten mukaan kansalaiset ovat valmiit maksamaan vähintään nykyisen tasoiset verot tai jopa enemmänkin edellyttäen, että julkiset peruspalvelut turvataan.

Budjettiesityksen yleisperusteluissa todetaan, että kuntataloutta vahvistetaan 126 miljoonalla eurolla tulo- ja menopuolen muutosten yhteisvaikutuksena. Budjettiesitykseen liittyy myös taulukko, missä näitä lukuja on pyöritelty ja mistä tuo luku on saatu. Tuosta laskelmasta voidaan varmaan perustellusti olla eri mieltä. Vaikka tarkastelussa olevat luvut ovat myös Suomen Kuntaliiton näkemyksen mukaan oikeita, johtopäätökset ovat kuitenkin toisistaan poikkeavia. Kuntaliitto toteaa esityksen olevan tämän vuoden budjettiin verrattuna kunnallistalouden kannalta neutraali, mutta toteaa kuitenkin edelleen, että budjetti kiristää kunnallistaloutta jossain määrin, kun otetaan huomioon Kansallisen terveyshankkeen lisärahoitustarve kunnissa. Itse päädyn saman tyyppiseen arvioon kuin on tämä Kuntaliiton kanta.

Minusta se laskelma, jolla on päädytty budjettiesityksessä mainittuun 126 miljoonan euron myönteiseen vaikutukseen, on jonkin verran eri perustalta laskettu ja ehkä kuvaa vähän eri asiaa kuin kuntien ja valtion välistä kustannustenjakoa. Sitä, että esimerkiksi indeksikorotuksen puolitus tuo 78 miljoonaa euroa lisäystä, minusta ei voida laskea ollenkaan kuntatalouden vahvistamiseksi, koska kysymyshän on siitä, että niiden palvelujen tuottaminen, joiden osalta tuota indeksitarkistusta puolitetaan, maksaa vastaavasti kaksinkertaisen määrän enemmän. Käytännössä kai pitäisi laskea niin, että sillä on vastaava 78 miljoonan euron kuntataloutta kiristävä vaikutus, kun jätetään kustannustason muutoksesta puolet huomioimatta.

Edelleen budjettiesitykseen liittyy yhteisöveron jakoperusteiden muutoksen tarkistus kuntien kannalta epäedullisempaan suuntaan, josta samaten on esitetty laskelma, millaisiin tekijöihin tuo muutos perustuu. Myös sen osalta voidaan olla perustellusti eri mieltä, jos palautetaan mieliin tämän vuoden yhteisöveron jakoperusteita koskeva laskelma, jolla lainsäädäntöä muutettiin toteuttamalla muun muassa 1,13 prosentin ylimääräinen vähennys käytännössä ilman mitään perusteita. (Puhemies koputtaa) Sen vuoksi myös tuota on syytä valiokuntakäsittelyn yhteydessä pohtia ja arvioida uudelleen samaten kuin kuntien valtionosuuksien indeksiehdon puolittamista.

Håkan  Nordman  /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Regeringens budgetförslag är odramatiskt — och ganska bra, men så har även riksdagsgrupperna aktivt medverkat i beredningen. Den grund som har åstadkommits med en stram budgetpolitik under de senaste åren gör det möjligt att igen satsa mera på det allra viktigaste, på skolan samt på social- och hälsovården. Men det betyder inte att riksdagen bör svälja budgetförslaget utan ändringar.

Hela 3,6 miljarder euro måste budgeteras för statsskuldens räntekostnader. Tänk om dessa pengar kunde användas för utbildningen, hälsan, den sociala servicen och kommunikationerna. För att åstadkomma detta bör staten hellre sälja aktier i börsnoterade bolag än stå på bromsarna och försämra välfärdsservicen. För övrigt bör noteras att vårt lands ekonomi är i bättre skick än de flesta EU-länders.

Hyvät palvelut ja hyvinvointi ovat riippuvaisia taloudellisen kasvun jatkumisesta. Hyvä kasvu edellyttää puolestaan korkeaa työllisyyttä ja työttömyyden vähenemistä, mikä ei ole helposti saatavissa aikaan nykytilanteessa. Koska ulkomainen vetoapu ei ole paras mahdollinen tällä hetkellä, on tärkeää, että hallitus ja eduskunta kannustavat yrittäjyyteen. Verohelpotusten painopisteen asettuminen pieniin palkkoihin on hyödyllinen työllisyyden kannalta varsinkin palvelualoilla, mutta työnantajamaksujen porrastamisella olisi suurempi vaikutus. Nykyisessä tilanteessa on syytä vauhdittaa pienyrittäjyyttä, joka on jumiutunut paikoilleen viime vuosien aikana.

Yhtenä politiikan päätavoitteena tulee olla, että useammat ihmiset voivat olla edistämässä omaa ja yhteistä hyvinvointiamme. Ajattelen aluepolitiikkaa, joka elvyttää työllisyyttä ja kasvua koko maassa. Suurten alueiden autioitumista on jarrutettava tietoisin panostuksin koulutukseen, teihin, it-infrastruktuuriin ja yrittäjyyteen koko maassa. Ajattelen monia työttömiä, sairaslomalla ja ennenaikaisella eläkkeellä olevia. Työelämän terveys vaatii suurempaa huomiota. Stressaantuneet ja uupuneet tarvitsevat enemmän kuin sairauslomaa ja lääkkeet. He tarvitsevat hoitoa ja kuntoutusohjelmia päästäkseen jälleen mukaan.

Edelleen meidän on opittava näkemään maahanmuuttopolitiikka ja tänne muuttaneet voimavarana. Aivan liian vähän panostetaan siihen, että maahamme muuttaneet pääsisivät aikaisessa vaiheessa työmarkkinoille ja löytäisivät mielekästä toimintaa. Ensi vuoden budjetissa tarvitaankin suurempi panostus ja enemmän voimavaroja kielenopetukseen, jotta tänne muuttaneilla olisi mahdollisuus kasvaa osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Enligt grundlagen har alla medborgare rätt till en god skola, social omsorg och hälsovård. Det är kommunerna som skall stå för denna basservice, men med nuvarande arbetsfördelning och kostnadsfördelning mellan stat och kommun kommer inte alla kommuner att förmå uppfylla dessa skyldigheter under kommande år. De mindre och ekonomiskt svagare kommunerna är mycket beroende av statsandelarna och kostnadsjusteringen för sin verksamhet. De skulle behöva full indexjustering. Tillväxtkommunerna igen har byggt sin roll som centrum och motor för sin region på skatteinkomster, inte minst på samfundsskatten.

Skatteavdragen och den minskning av samfundsskatten som regeringen så enväldigt föreslår slår hårt mot dem. T.ex. Vasa förlorar cirka 20 miljoner euro i skatteintäkter nästa år. Jag förstår kravet på en grundlagsenlig tolkning av vad kommunernas beskattningsrätt egentligen innebär.

Bara en del av mögeldrabbade kommunala byggnader har ännu upptäckts. Kommunerna tvingas ställa sig i långa statsbidragsköer och elever och lärare tvingas att arbeta i ohälsosamma miljöer. Mot den här bakgrunden är det höjda anslaget för renovering av mögelskolor mycket välkommet.

Kansallisen terveysohjelman valmistelu vahvisti terveydenhuollon lisäresurssien tarpeen. Talousarvioesityksessä on nyt merkittävä lisämääräraha, mutta tulevina vuosina tarvitaan paljon enemmän. Keskeinen tehtävä tässä yhteydessä on henkilöstön saatavuuden turvaaminen, mikä on tietenkin yhteydessä palkka- ja työehtoihin. Tässä yhteydessä haluan korostaa ennalta ehkäisevän terveystyön merkitystä tehokkaimpana tapana jarruttaa sairaanhoidon kasvavia kustannuksia.

Panostusten jatkaminen nuorten terveyteen on perusteltua. Väärinkäyttö, väkivaltaiset tapahtumat ja tuhoisa elämä paljastavat nuorten parissa vallitsevan tasapainottomuuden ja pahoinvoinnin. Huumeiden väärinkäyttö onkin merkki aikuisten maailman ja yhteiskunnan epäonnistumisesta ja nuorten avunhuuto. On korkea aika nähdä lapsiasiainvaltuutetun tarve. Asian järjestäminen voisi tapahtua jo ensi vuoden budjetissa. Lapsiasiainvaltuutetun tulee edistää lapsinäkökulman vahvistamista yhteiskunnassa, lapsuuden ja kasvuehtojen näkemistä lapsen näkökulmasta. Samanaikaisesti päävastuu on toki kodilla.

Befolkningspolitiken kommer att bli den stora utmaningen under kommande år, vilket framför allt måste ses i en satsning på barnfamiljerna och dessutom borde synas i invandrarpolitiken. Små förbättringar föreslås i barnfamiljernas situation, pappamånaden tillkommer och den lägsta moderskapspenningen höjs. Men det behövs flexiblare och gynnsammare villkor i arbetslivet för att de unga skall vara beredda att satsa på barn i större utsträckning än för närvarande. Adoptivföräldrarnas ställning bör förbättras ytterligare. Här finns vissa förbättringar, men de bör ges samma möjlighet att vårda sina barn i hemmet som biologiska föräldrar.

Anslaget för basvägunderhållet höjdes kännbart i fjol efter ramaskrin från regionerna, där vägnätet håller på och förfaller. Förhöjningen nästa år är i minsta laget för att vi skall kunna bibehålla vägnätet i det skick som det är idag. Överhuvudtaget är kommunikationernas roll viktig i dagens samhälle, inte minst för att hela landet skall kunna hållas levande.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiittää hallitusta määrärahasta Merenkurkun liikenteeseen ja Vaasan yliopistolle annetusta oikeudesta kouluttaa diplomi-insinöörejä ja antaa heille loppututkinto vuodesta 2004 lähtien. Kyse ei ollut suurista rahoista, mutta päätökset ovat hyvin tärkeitä Vaasan ja koko alueen kehitykselle.

Anni Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomessa ei ole varaa kokonaisveroasteen laskuun. Kansalaiset asettavat julkiset palvelut veronalennusten edelle. Verotuksen rakennetta on syytä korjata suuntaan, joka on ympäristöohjaavampi ja keventää työnteon kustannuksia. Tämä on perusteltua yhteiskunnassa, jossa työttömyys on korkea ja jossa luonnonvarojen käyttö ei ole kestävällä tasolla. Jos ympäristöveroja korotettaisiin hallituksen budjettiesitystä hieman voimakkaammin, saavutettu liikkumavara palveluiden turvaamisen lisäksi kuuluisi ennen kaikkea lapsiperheille. Etusijalla tulisi olla alimman äitiyspäivärahan nostaminen työttömän peruspäivärahan tasolle. Seuraavassa hallitusohjelmassa taas tulee lapsilisää korottaa ja sitoa se indeksiin.

Arvoisa puhemies! Viime keväänä eduskunnassa tehtiin periaatepäätös ydinvoiman lisärakentamisesta. Tässä yhteydessä eduskunta linjasi asioita, jotka ydinvoimasta huolimatta edistäisivät kestävää energiapolitiikkaa. Näiden eduskunnan lausumien suhteen budjetti on pettymys. Se ei vastaa niihin vaatimuksiin, joita eduskunta viime keväänä asetti.

Eräs ponsista kuului: "Eduskunta edellyttää, että uusiutuvan energian tutkimusta, kehittämistä ja käyttöönottoa tuetaan ilmastostrategiaan sisältyvän edistämisohjelman mukaisesti." Vuonna 99 hyväksytyn Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman taustaselvityksen mukaan uusiutuvien edistäminen edellyttäisi 38 miljoonan euron julkista energiatukea vuosittain vuoteen 2010 saakka. Varsinaisessa uusiutuvien edistämisohjelmassa hallitus esitti tukitarpeeksi vuositasolla 33,5 miljoonaa euroa. Kauppa- ja teollisuusministeriön mukaan energiatuen taso on tähän mennessä jäänyt vuosittain noin 10 miljoonaa euroa alle tavoitetason. Tämä talousarvioesitys ei korjaa tilannetta. Siinä energiatuen tasoksi ehdotetaan 29:ää miljoonaa euroa, joka siis reilulla 4 miljoonalla alittaa uusiutuvien edistämisohjelman tavoitteen.

Sen lisäksi, että hallitus tällä rahoitustasolla ei saavuta tavoitettaan uusiutuvan energian käytön edistämisessä, se myös menettää mahdollisuuksia edistää kotimaista työllisyyttä. Yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa biopolttoaineiden käyttö työllistää jopa kolme—neljäkertaisesti fossiilisiin verrattuna. Tällä hetkellä energiatekniikan tuotanto työllistää noin 8 000 suomalaista. Kauppa- ja teollisuusministeriön laskelmien mukaan on mahdollista luoda näille aloille tällä vuosikymmenellä kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja.

Toiseksi haluaisin kiinnittää huomiota uusiutuvan energian demonstraatiohankkeiden tilanteeseen. Kauppa- ja teollisuusministeriö esitti demonstraatiotuen sisällyttämistä vuoden 2003 talousarvioesitykseen energiatuen myöntämisvaltuusmomentille. Ministeri joutui kuitenkin taipumaan ehdotuksesta hallituksen budjettineuvotteluissa, ja demonstraatiotuki leikattiin pois. Ilmastostrategian ja ydinvoimapäätöksen yhteydessä hyväksyttyjen lausumien valossa demonstraatiohankkeiden sisällyttäminen energiatukeen on välttämätöntä. Vain sen avulla on mahdollista päästä uuden energiateknologian laajamittaiseen ja nopeutuvaan käyttöön. Demonstraatiohankkeiden edistämiseen olisi ilmastostrategian mukaan varattava 17—34 miljoonaa euroa noin joka kolmas vuosi. Hankkeita voisivat olla esimerkiksi suuri Merituuli-puisto tai uuden teknologian kaasutuslaitos. Jos ydinvoiman yhteydessä hyväksyttyjä ponsia todella halutaan toteuttaa, uusiutuvien tukitasoa on nostettava ja demonstraatiohankkeelle on varattava myöntämisvaltuuksia. Näitä muutoksia vihreä eduskuntaryhmä tulee budjetin käsittelyn yhteydessä esittämään.

Kuuntelin täällä ministeri Mönkärettä, joka omassa puheenvuorossaan käsitteli näitä edellä mainittuja tukia ja totesi, että uusiutuvien tuki on noussut voimakkaasti viime vuosina, mutta tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että se ei ole vielä sillä tasolla, vieläkään sillä tasolla, mikä on katsottu, että vaadittaisiin näiden tavoitteiden saavuttamiseen, ja tällä hetkellä se olisi entistä tärkeämpää. Demonstraatiohankkeesta hän totesi, että on ikään kuin mahdollista ottaa ne budjettiin, jos tällaisia hankkeita tulee. Varmasti lupaus olisi ollut konkreettisempi, jos tämä myöntämisvaltuus olisi esitetty budjetissa, ja silloin se olisi ikään kuin uskottava näiden hankkeiden valmistelijoille.

Arvoisa puhemies! Myös luonnonsuojelualueiden hankinnan osalta hallitus on lipeämässä tehdyistä sopimuksista. Talousarvioesityksessä luonnonsuojelualueiden hankkimiseen varattuja määrärahoja leikataan tämän vuoden tasosta vastoin vastuuministeriön ehdotusta määrärahojen lisäämisestä. Esitys on ristiriidassa Lipposen ensimmäisen hallituksen tekemän luonnonsuojeluohjelmien rahoitusohjelman kanssa. Sen tavoitteena on maksaa tähän mennessä sovitut suojeluohjelmat vuoden 2006 loppuun mennessä. Jo tällä hetkellä tilanne on se, että luonnonsuojelualueiden hankinnan määrärahat riittävät vuositasolla juuri ja juuri aiemmin tehtyjen luonnonsuojelupäätösten toteuttamiseen. Määrärahan leikkaaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että maanomistajille ei pystyttäisi maksamaan maiden lunastamisesta aiheutuvia korvauksia sovitulla tasolla. Kysymys on siis sekä luonnonsuojelun että maanomistajien oikeuksien vaarantumisesta.

Leikkaukset eivät ennakoi hyvää myöskään metsäluonnonsuojelun edistämiselle eteläisessä Suomessa. Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsistä on tällä hetkellä suojeltu noin 1 prosentti. Tämä ei riitä alkuunkaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja suojeluun tällä alueella. Vaikka yhtään uutta suojelualuetta ei kesken vanhan luonnonsuojelun rahoitusohjelmakauden perustettaisi, edellyttää jopa Etelä-Suomen metsiensuojelutoimikunnan Metson kesäkuussa valmistunut kompromissiehdotus, että valtion budjetista löytyy rahaa, jolla voidaan vastata esimerkiksi maanomistajien vapaaehtoiseen suojeluhalukkuuteen. Eduskunnan tulee nostaa luonnonsuojelualueiden hankintamääräraha sille tasolle, että sopimuksista voidaan pitää kiinni. Jos olisin uusi ympäristöministeri, olisin ehkä hieman häpeissäni siitä, että nämä rahat eivät ole sillä tasolla, jolla niiden kuuluisi olla.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana siviilipalvelusasiaa: Tällä kaudella äänestettiin siviilipalvelusajan lyhentämisestä ja valitettavasti tämä esitys kaatui tässä salissa. Palvelusajan epäoikeudenmukaisen pituuden lisäksi siviilipalvelusmiesten asemaa heikentää asumistilanne, nimenomaan asumiskustannukset. Lain mukaan siviilipalvelusmiehet ovat palveluksen aikana oikeutettuja ilmaiseen majoitukseen, jonka kustantaminen on säädetty palveluspaikan tehtäväksi. Käytännössä tämä laissa turvattu oikeus ei kuitenkaan toteudu. Työministeriön tekemän selvityksen mukaan vain kolmannes siviilipalveluspaikoista selviytyy asumiskustannusten korvaamisesta moitteitta. Lainvastaiseen käytäntöön ovat syyllistyneet muun muassa useat suuret kaupungit ja yliopistot.

Julkisuudessa on tällä hetkellä ollut Helsingin tapaus, jossa kaupungin kulttuuritoimen johtaja sai varoituksen siviilipalvelusmiesten asumiseen ja pestaamiseen liittyvien asioiden omavaltaisesta hoitamisesta. Siviilipalvelusmiehet, joiden asumiskustannuksia palveluspaikka ei korvaa, eivät yleensä saa tukea asumiskustannuksiin muualtakaan. Ratkaisu, joka turvaisi siviilipalvelusmiesten oikeuksien tasavertaisen toteutumisen, olisi siviilipalvelusmiesten (Puhemies koputtaa) asumiskustannusten siirtäminen valtion vastuulle. Työministeriön ehdotuksen mukaan, jossa näistä kustannuksista korvattaisiin osa, tämä maksaisi 3,7 miljoonaa euroa vuodessa. Mielestäni tämä summa budjettiin olisi hyvä eduskunnan käsittelyssä sisällyttää.

Toimi   Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! Pääministeri Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen hallitusohjelman liitteenä oli pitkä säästölista. Se hyväksyttiin samojen puolueiden toimesta, jotka nyt istuvat hallituksessa, tietysti vihreät silloin lisänä, huhtikuussa 1995. (Ed. Immonen: Vastuunkantajat!) — Se oli vastuun kantamista niissä oloissa. — Se lista sisälsi muun muassa lapsiperheitten kaikkien etuuksien voimakkaan leikkauksen. Lapsilisiä, kotihoidon tukea leikattiin erittäin rajusti ja muun muassa kaikista eläke- ja työttömyysturvaetuuksista leikattiin lapsikorotukset pois. Lisäksi työttömyysturvaa leikattiin, eläkeläisiltä leikattiin tavattoman paljon. Kuntien valtionosuuksia leikattiin reippaasti jne. Tämä leikkauslista toteutettiin pitkälti silloisen ministeri Huttu-Juntusen esitysten pohjalta koko hallituksen eli kaikkien hallituspuolueiden tuella täällä viime vaalikaudella.

Lähtökohtana, kun katsotaan, mikä on tilanne tänä päivänä, on pidettävä sitä, mitä tapahtui Lipposen ensimmäisen hallituksen toimesta. Ja tämä, minkä kerroin, on siitä yksi osa, mutta tavattoman tärkeä osa, kun ajatellaan niitä ongelmia, mitä meillä tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa on. Täytyy muistaa, että samalla, kun näitä leikkauksia tehtiin, ajettiin voimakasta verotuksen keventämislinjaa. Sekin toteutui kohtalaisen hyvin, ja sitä on jatkettu vielä tälläkin vaalikaudella aina tähän vuoteen asti. Tuloverotusta on kevennetty. Se on sinänsä perusteltua, mutta kun se on koitunut lähes täydellisesti tai erittäin painotetusti kaikkein suurituloisimpien hyväksi, ei voi pitää tätä kokonaisuutta millään tavalla oikeudenmukaisena eikä edes kohtuullisena.

Eilen lakivaliokunnassa käsiteltiin ihan toisenlaista asiaa eli rikosoikeudellisen vastuuikärajan alentamisasiaa. Se ei mene onneksi läpi. En näe mitään järkeä, että vastuuikärajaa alennettaisiin, saati että se poistettaisiin. Tuon käsittelyn yhteydessä kuulimme professori Tuula Tammista. Hän kertoi, että 1990-luvun alkuvuosina Ruotsissa, aivan samalla tavalla kuin Suomessa, jouduttiin leikkaamaan julkisia menoja voimakkaasti. Ruotsissakin leikattiin kaikkia noita menoja, jotka mainitsin Lipposen ensimmäisen hallituksen hallitusohjelman liitteen mukaisesti leikatuiksi Suomessa. Ruotsissakin leikattiin, mutta kun lama oli ohi vuoden 95 aikoihin ja sen jälkeen, Ruotsissa vasemmistojohtoinen hallitus palautti — ja tämän todisti professori Tamminen, ja olen sen itsekin saanut selville — kaikki ne perhe-, työttömyys-, eläkeläis- ja peruspalveluleikkaukset, jotka oli tehty laman syvinä vuosina. Professori Tamminen sanoi, että Suomessa tehtiin toisin. Suomessa vasemmistojohtoinen hallitus ei ole palauttanut näitä leikkauksia ennalleen miltään osin. Vasta nyt on joitakin pieniä myönnytyksiä tehty, mutta edelleen perhetuet, työttömyysturva ja pienimpien eläkkeitten varassa elävät ihmiset sekä kuntien peruspalvelut ovat leikkausten johdosta syvässä ahdingossa ja vaikeuksissa.

Ruotsissa siis vasemmisto toimi vastuullisesti, hoiti ensin nämä kysymykset kuntoon ihmisten lähtökohdista. Suomessa Lipposen vasemmistovetoinen oikeistohallitus on rakentanut hyvätuloisten veroparatiisia Suomesta ja unohtanut lapsiperheet, työttömät, eläkeläiset ja muut vaikeuksissa olevat ihmiset. Ihmekö sitten, että Ruotsissa sosialidemokraatit voittivat vaalit ja kokoomus hävisi? Suomessa on syytä kansan tietää, että täällä on politiikka ollut täysin päinvastaista eli ainakaan sosialidemokraatteja ja vasemmistoliittoa ei voi kiitellä, niin kuin Ruotsissa on voitu tehdä.

Herra puhemies! Tämä käsittelyssä oleva budjetti ensi vuodelle on Lipposen toisen hallituksen viimeinen mahdollisuus korjata Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana tehdyt virheet, kohtuuttomuudet. (Ed. Kääriäinen: Yhdestoista hetki!) — Todella yhdestoista hetki. — Mutta meillä on käsittelyssä, pöydillä keltainen kirja, joka ei lupaa parannusta lapsiperheille, ei työttömille, ei eläkeläisille, ei kuntien valtionosuuksiin ja niiden kautta koulujen ylisuuriin luokkakokoihin, päiväkotien suuriin ryhmiin, tukiopetukseen, puhumattakaan terveydenhuoltoon, Kansallisesta terveysprojektista huolimatta. Tämä on surullista. Vaalit ovat tulossa. Kansa odottaa, että oikeudenmukaisuutta toteutettaisiin, mutta näin ei tapahdu. Tämän budjetin osalta on todettava, että tämä jatkaa vain sitä samaa linjaa. Voi sanoa, että onneksi nyt ei hyvätuloisten verotusta enää kevennetä, mutta ei kevennetä kyllä sitten myöskään pienituloisten verotusta, jota olisi oikeudenmukaista ja kohtuullista ollut keventää. Sosiaalisen ja alueellisen eriarvoistumisen lisäksi nyt hoitojonoissa olevat ihmiset joutuvat eri asemaan: toiset hoidetaan, toiset jätetään kuolemaan. Tällainen eriarvoisuus on kasvussa.

Herra puhemies! Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetti sisältää tasapainotetun ehdotuksen budjetin tuloiksi ja menoiksi, ei lainanottoa, koska haluamme ottaa sieltä, missä valtavat rahat liikkuvat, (Puhemies koputtaa) ja käyttää ne näiden kipukohtien korjaamiseen, mitkä alussa mainitsin. Toivon, että valiokunta käy vahvasti läpi meidän vaihtoehtobudjettimme.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Neljä lyhyttä kommenttia.

Ensinnäkin, Suomessa on laajan työttömyyden piirissä tällä hetkellä 460 000 suomalaista naista ja miestä, pitkäaikaistyöttömiä on 80 000. Viimeisimmät tiedot kertovat siitä, että näinä syksyn alkavina sateisina viikkoina työttömyys uhkaa nousta, lähteä uudelleen merkittävämpään nousuun, ja samaan aikaan meitä "hellitään" sillä pahalla tiedolla, että yrittäjien määrä koko ajan on laskusuunnassa. Tämä on erittäin huolestuttava yhtälö. Näyttää siltä, että hallitus laskee sen varaan, että epävarmuus kansainvälisillä markkinoilla häipyy ja että sieltä tulee sitten apua myös Suomelle. Tämmöinen odotteleminen ilman aktiivista omaa työllisyyspolitiikkaa ei ole kyllä hyväksyttävää. Eikö olisi paikallaan nyt yrittäjyysvetoinen työllisyysohjelma, työllisyyspolitiikka, heti tähän tilanteeseen, jota tietysti pitäisi höystää rakenteellisilla uudistuksilla ja sitten myös uudemmanlaisella työvoimapolitiikalla? Tähän uhkaan, joka on tässä läsnä ja nurkan takana, pitää vastata heti eikä jäädä odottelemaan vaaleja ja sen jälkeisiä uusia hallitusohjelmia. Paremman työllisyyden, kunnollisten palveluitten, aukottoman perusturvan välillä on olemassa syy—seuraus-ketju, ja kaikki lähtee siitä, että meillä on nykyistä paljon paljon parempi työllisyys. Veronkevennysten vuoro tulee sitten aikanaan, kunhan saadaan työllisyys paljon paljon paremmalle tolalle.

Sitten toinen kommentti, joka liittyy valtion ja kuntien väliseen suhteeseen. Eihän tietenkään valtiota ja kuntakenttää voi asettaa vastakkain, pikemminkin näkisin niiden olevan veljeksiä tai sisaruksia keskenään, vaikkapa veljeksiä keskenään. Kysymys on siitä, että tämä isoveli, voimakkaampi veli, valtio, on epäoikeudenmukainen suhteessa pienempään veljeensä. Se on epäoikeudenmukainen. Se ensinnäkin vie rahat, mutta samalla sitten teettää työt, ne raskaimmat työt ja vaikeimmat työt sillä pikkuveljellään. Ei tämä ole oikeaa kumppanuuspolitiikkaa valtion ja kuntien kesken missään tapauksessa. Tämä on johtanut siihen, että palvelujen osalta jo kysellään perustuslainkin perään. Professori Tuori muistaakseni kuukausi sitten otti tämän näkökohdan aika vakavalla tavalla esille. Valtion ja kuntien pitää päästä pitkäjänteiseen, sopimukselliseen vakaaseen yhteistyöhön ja luottamukseen siitä, että nämä palveluasiat hoidetaan kunnolla ja kunnilla on olemassa eri puolilla maata Helsingistä pohjoiseen kunnon mahdollisuudet järjestää peruspalvelut kuntalaisille suurin piirtein yhdenvertaisuuden pohjalta. Tämä valtion nykyinen suhtautuminen on ilman muuta tähän suureen kuusikymmentälukulaiseen kuntauudistukseen tähtäävää, jyräävää toimintaa. Näkeehän sen sokeakin.

Sitten kolmas kommentti, joka liittyy seitsemän vuoden poliittisen historian jaksoon, siis aikaan vuoden 95 jälkeen. Kyllä tätä nykyistä hallituspolitiikkaa pitää katsoa nyt tämän seitsemän, kahdeksan vuoden jakson perusteella. Näyttöä alkaa olla siitä, mistä tässä on kysymys. Minusta voi kyllä sanoa perustellusti, että on tapahtunut historiallinen muutos taikka jopa käänne siinä, että valtio, jota hallitus aina kulloinkin edustaa, on asettunut yllättävän johdonmukaisesti vahvemman puolelle vero-, sosiaali-, työllisyys- ja aluepoliittisissa ratkaisuissaan. Se, että valtio on asettunut vahvemman puolelle, on kyllä historiallinen käänne, kun vertaa yleensä valtion roolia yhteiskunnassamme menneitten vuosikymmenten aikana. Räikeimmilläänhän tämä näkyy ja ikävimmillään siinä, että verokevennyksiä on tämän 7 vuoden aikana suunnattu todella suurituloisia suosivalla tavalla, hyvin systemaattisesti, mutta sitten toisaalta ankarimmat leikkaukset tehtiin lapsiperheitten kohdalla viime vuosikymmenen puolivälin paikkeilla ja sen jälkeen. Nämä ovat käänteentekevää linjapolitiikkaa. Nyt pitäisi tehdä käänne toiseen suuntaan ja lähteä siitä, että valtio hivuttautuu hallituspolitiikan kautta vähitellen jälleen heikomman tai heikoimpien puolelle. Olisikohan siihen mitään mahdollisuuksia ensi vuoden maaliskuussa ja sen jälkeen?

Sitten neljäs ja viimeinen lyhyt kommentti tähän poliittiseen asetelmaan. Kun kuuntelin tätä keskipäiväistä ja aamupäiväistä debattia, niin tuli semmoinen olo, että nyt on tekeillä useammanlaisia varjobudjetteja eri puolueissa ja eri ryhmissä, ei pelkästään vain ed. Pekkarisen johdolla, vaan eri puolilla on suunnitteilla erilaisia varjobudjetteja. Tämä viittaa siihen, että hyvin herkeästi hallitusryhmissä ollaan irtaantumassa Lipposen ja varsinkin Niinistön budjettipolitiikan linjauksesta, jopa siis täällä, puhumattakaan siitä, että maakuntien lehdissä on hyvinkin raivokasta, hyvin oppositiohenkistä analyysiä, kirjoittelua, irtiottoa hallituksen budjettipolitiikasta. Mihinkähän tämä oikein johtaa, joutuu kysymään. Tarkkailijan silmään osuu yksi havainto: vilpittömän innokkaita ja vilpittömän yksimielisiä hallitusryhmät näyttävän olevan vasemmalta oikealle silloin, kun pitää haukkua keskustaa. Onhan se laji sekin.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetti saa varmasti tällä kertaa poikkeuksellisen paljon huomiota osakseen osaltaan siksi, että viime vuonna talousarvio jäi terroristi-iskun varjoon ja niin tämä meidän käsittelymme jäi hieman vähemmälle huomiolle. Mutta tänä vuonna budjettikäsittely nousee esiin tavallista enemmän ehkä siksi, että meillä on edessämme maalisvaalit.

Talousarvio on laadittu hyvin ottaen huomioon eduskunnan viime vuosien joskus vallattomatkin — lainaan tässä ministeri Niinistön ilmaisutapaa — päätökset. Valitettavaa on, että joudumme ottamaan lisää velkaa.

Niin opetusministeriön kuin sosiaali- ja terveysministeriönkin määrärahat nousevat. Opetusministeriön hallinnonalalla määrärahat ovat nousseet 331 miljoonaa euroa ja sosiaali- ja terveysministeriön osalta 324 miljoonaa euroa. Täytyy sanoa, että valitettavasti, kun näitä pääluokkia lukee, Lahden verkkoyliopistolle niin sanottujen emoyliopistojen kautta ei löydy varoja. Nämä varat olisivat varsinkin tärkeitä maisterikoulutusohjelmaa varten. Siis uusia aloituspaikkoja ei ole tarkoitus muodostaa. Toivon, että varat vielä löytyvät joko jo olemassa olevista varoista kyseessä olevista yliopistoista, näistä niin sanotuista emoyliopistoista, tai sitten löydämme uutta rahaa jostakin muualta, ehkä sellaisista kohteista, joista olisimme kaikki mahdollisimman yksimielisiä luovuttamaan rahaa tälle hankkeelle.

On valitettavaa, että opetusministeriön hallinnonalalla varoja ei löytynyt viiteen opintotukikuukauteen, niin että 180 opintoviikon mittaiset opinnot saataisiin opintotuen piiriin. Tämän kustannus olisi ollut 2 miljoonaa euroa. Toivon, että seuraavissa budjeteissa kyetään antamaan mahdollisuus opintotuen korottamiseen sellaiselle tasolle, että töissäkäynti ei ole taloudellinen pakko opiskelijalle. Samoin ideaalista olisi, että voisimme maksaa opintotukea myös kesäkuukausilta. Tässä budjetissa emme valitettavasti ja ymmärrettävästi vielä tähän tulokseen pääse. Mutta täytyy myös todeta, että mikäli opinnot pitkittyvät, tulee sekin yhteiskunnalle kalliiksi. Uskon, että jos nuoret voivat keskittyä opiskelemaan täysipainoisesti, tulokset ovat myönteisiä kaikille osapuolille.

Vielä muutama yksityiskohta — ehkä hymyilyttäväkin — opetusministeriön hallinnonalasta: Liikunnan opetuksen määrä on pidettävä hyvällä tasolla. Tähän olen kiinnittänyt ehkä senkin takia juuri huomiota, että olen lääkäri. Luukato on yksi tämän vuosituhannen suurimmista haasteista ja vitsauksista syövän ja masennuksen ohessa. Se aiheuttaa paljon inhimillistä kärsimystä ja tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Ja kuitenkin luukato on helposti ehkäistävissä varsinkin sillä tavalla, että nuorisoa kehotetaan liikkumaan ja syömään oikein: mitä kovemmiksi luut saadaan kasvuiässä, sitä vähemmän saattaa luukato tulevaisuudessa vaivata. Toivon, että tunteja tähän löytyisi ja kerhotoimintaan varoja. Ja niitähän löytyy, jos me sinne niitä ohjaamme.

Olen ilahtunut, että hallitus voi esittää kolmevuotista kokeilua työnantajien sosiaaliturvamaksun poistamisen muodossa. En sitten tiedä, ovatko kohteet tai alueet valittu oikein. Uskon, että esimerkiksi omalla alueellani niin Päijät-Hämeessä kuin Kanta-Hämeessäkin olisi kokeilu otettu ilomielin vastaan. Onhan työttömyys alueellamme korkea, Päijät-Hämeessä 13,5 prosenttia ja Kanta-Hämeessä 10,8 prosenttia. Tiedot ovat Hämeen te-keskuksen elokuun 2002 tilastosta.

Kun tarkastelen oikeusministeriön hallinnonalaa, toivon, että tuomioistuinlaitos pystyy palvelemaan kansalaisia entistä nopeammin ja siten, että kansalaiset tuntevat rikollisten saavan tekoihinsa nähden riittävät tuomiot. Monien oikeuskäsitys on saanut kolhun, koska menneinä vuosina kovatkin rikokset ovat päätyneet lieviin tuomioihin. Onneksi on ollut uskallusta käyttää rangaistusskaalaa laajemminkin. Keskeistä on, että rikoksesta tai riidasta saadaan tuomio tai ratkaisu nopeasti. Vain näin tuomio myös toimii.

Sovittelutoiminnan kehittämiseen toivon lisää rahaa. Sovittelulla on saatu hyviä tuloksia aikaan nuorten rikoksentekijöiden keskuudessa. Oikeusteitse korvauksia saadaan perityksi vain 20—25 prosenttia ja sovittelun kautta taas 70—80 prosenttia. Sovittelu on myös taloudellista. Yksi sovittelu maksaa noin 250 euroa, oikeudenkäynti puolestaan 700—800 euroa.

Olen ilahtunut perhepoliittisista ratkaisuista, kuten äitiyspäivärahan korotuksesta ja lisääntyneestä korvauksesta adoptiosta aiheutuneisiin kuluihin. Tähän listaan kuuluu myös isyysloma.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa tuotiin aivan oikein esiin myös kotitalouksiin palkatun henkilön kulujen verovähennysoikeuden laajentaminen. Tällä keinolla olemme jo luoneet uusia työpaikkoja. Mikäli verovähennysoikeutta laajennetaan, voivat kotitaloudet työllistää nykyistä enemmän. Mutta koska puheaika on rajallinen, en käy toistamaan kaikkia ed. Antvuoren puheenvuorossaan tuomia hyviä kohtia, vaan totean, että linja hänen puheenvuorossaan on oikea.

Lopuksi totean tyytyväisenä, että eläkkeensaajien sairausvakuutusmaksun alennus on oikea teko. Se luvattiin eduskunnalle, ja meitä oli eri puolueissa monta, jotka tekivät töitä rankasti sen eteen. Nyt on oikein, että päätös toteutetaan.

Myös sotainvalidien aseman kohentaminen on oikean suuntainen ratkaisu. (Puhemies koputtaa) Kunnallisten sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluiden korvausrajan haitta-astettahan lasketaan. Ja myönteinen päätös koskee noin 1 300 tapausta.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä loppuun sanoa, että veteraanien arvokas työ maamme puolesta ansaitsee kiitoksemme ja arvostuksemme, ja vaikka veteraanien määrä vuosi vuodelta (Puhemies koputtaa) vähenee, pysyvät onneksi ensi vuoden määrärahat suurimmaksi osaksi ennallaan eli tuki suurenee entistä useammalle.

Mikko Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriö arvioi työllisyyden pysyvän ennallaan — aika optimistista ottaen huomioon, että jo nyt olemme menneet työllisyystilanteen suhteen takapakkia verrattuna esimerkiksi viime vuoteen. Kuukausittain saamme kuulla isoista lomautuksista ja irtisanomisista. Tämä syksy tekee vielä valitettavasti monista lomautuksista totta. Muun muassa telakkateollisuus tuottaa viimeiset tilaukset ulos parissa kuukaudessa, eikä uusia tilauksia ole lainkaan.

Jo pelkästään vuoden aikana tapahtunut kehitys vaatii ärhäköitä toimia työpaikkojen luomisessa ja erilaisissa tukitoimissa, kuten koulutuksen järjestämisessä. Eteenpäin suuntautuvia työllisyyspoliittisia toimia ei tule, jos näihin ei nyt kohdenneta varoja valtion budjetista. Vaikka budjetin kaikkein tärkeimmän tavoitteen pitäisi olla työllisyystilanteen parantaminen, budjetin suuret linjat eivät paranna vaikeammaksi muodostuvaa työllisyyskehitystä. Näyttää siltä, että talouskasvumme ei ole toivottavaa tasoa, joten on oltava nyt pelisilmää budjettia tehtäessä, jotta julkisen sektorin investoineilla pystytään tasapainottamaan kotimaista kysyntää.

Tässä rakennusala suhdanneherkkänä alana on erityisasemassa, eli talouskasvun uupuminen näkyy jo alalla. Mutta samanaikaisesti julkisen sektorin investoinneilla voidaan auttaa alaa merkittävästi. Rakennusalan työttömyyden arvio on tänä vuonna nouseva tuhannella työtä vaille jäävällä rakentajalla. Valitettavaa on, jos homekoulujen perusparannuksia ei saada mahdutettua budjettiin. Tässä on rahoitettavaksi äärettömän tärkeä kohde, joka samalla varmistaa kotimaista kysyntää ja tuo työpaikkoja rakennusalalle. Työllisyyden tukemiseen on satsattava, mutta vaalibudjetin sijaan haluan vastuullista politiikkaa, ja näin ollen aivan kaikki toiveet eivät toteudu tässäkään budjetissa.

Tuloveron kevennys olisi ollut tervetullut ratkaisu työssäkäyvän taloudenpidolle. Pelkäänpä vain pahoin, että isotuloiset saisivat tuntuvimmat veronkevennykset. Sen sijaan on syytä olettaa, että pahimmassa tapauksessa tuloveron kevennys merkitsisi itse asiassa työttömien ja pienituloisimpien eläkeläisten verotuksen kiristymistä. Nämä ryhmät eivät maksa valtionveroa ja siksi eivät nauti veronkevennyksistä, mutta suunniteltu energiaverotuksen nosto tuntuu heidänkin toimeentulossaan. Sellaista budjettia minä en voi hyväksyä, joka kasvattaisi tuloeroja.

Verotuloja on toki valtion kassaan saatava, jotta on, mistä hyvinvointiyhteiskunnan kulut maksetaan. Tästä syystä pidän pääomaverotuksen nostamista 1 prosenttiyksiköllä välttämättömänä. Eurooppalaisittainkin katsoen meillä Suomessa pääomaverotus on hyvin vaatimaton. Eurooppalaisen pääomaveron keskiarvo on noin 33 prosenttia, kun taas meillä 29. Ruoan arvonlisäveron lasku eurooppalaiselle tasolle olisi tervetullut ratkaisu, koska se tekisi pienituloisille helpommaksi saada ruokaostokset maksettua. On kuitenkin järjetöntä, jos kyseisen veron alentamisen edut eivät näkyisi kuluttajan lompakossa, vaan hillot vetäisi välistä kauppias. Näinhän on jo pitkälle käynyt lääkkeitten kohdalla.

Uusiutuvien energialähteiden käytön ja energiansäästön edistämisen osalta on tervetullut hallituksen budjettiesitys. Se edesauttaa selvästi uusiutuvien energialähteitten käyttöä ja energiansäästöä, eli näin ydinvoimapäätöksen yhteydessä tehdyistä ponsista tehdään totta. Energiaverojen korotus tulee tarpeeseen niiltä osin, että se edistää energiansäästöä ja vähäpäästöisten energialähteiden kilpailukykyä. Hallitus hyväksyi budjettiriihessä lisäksi noin 15 miljoonan euron suuruisen verotukipaketin, jolla edistetään uusiutuvien ja muiden vähäpäästöisten energialähteitten käyttöä. Tämä merkitsee metsähakkeella, kierrätyspolttoaineella ja biokaasulla tuotetun sähkön verotukien korottamista. Ilmastopoliittisesti nämä ovat tärkeitä ratkaisuja.

Budjettiesityksellekö tuomio kuolemantuottamuksesta? On todellakin niin, että budjettiesitys olisi syytä laittaa tuomiolle kuolemantuottamuksesta. Vuosi toisensa jälkeen Valtatie 8 ja Marjamäen tasoristeys Raisiossa jäävät paitsi kipeää tarvittavaa rahoitusta. Kyseisen tien kunto ja puutteet aiheuttavat jatkuvia liikenneonnettomuuksia vammautumisineen ja kuolemantapauksineen.

Jo monta vuotta vilkasliikenteisellä ja huonokuntoisella Valtatiellä 8 liikenneonnettomuusmäärät ovat olleet huolestuttavan korkeita, Suomen onnettomuustilastojen huippuluokkaa. Valtatien 8 liikennekelpoisuus on liikenteen vilkkauteen nähden todella alhainen verrattuna moniin muihin yhtä liikennöiviin teihin. Tien onnettomuustilastot ovat olleet pahimmat koko Länsi-Suomen alueella. Tehovalvonnasta on ollut apua. Onnettomuudet ovat lähes puolittuneet. Mahdollista kuitenkin on, että jo heti tehovalvonnan loputtua onnettomuudet alkavat taas lisääntyä, sillä pysyviä muutoksia tilapäisellä ja kalliillakin tehovalvonnalla on vaikea saavuttaa etenkin, kun Valtatie 8:lla sattuvat turmat johtuvat tien huonosta kunnosta, kapeudesta ja tietysti kasvavasta liikenteestä.

Tien kunnon yleisen kohennuksen ja leventämisen lisäksi ensisijaisen tärkeää on Raision Marjamäen eritasoristeys. Työmatkalaisia kulkee Turkuun päin monta tuhatta henkilöä päivittäin. Valtatie 8:n turvallisuudella ja liikennesujuvuudella on heille iso merkitys. Maaseudun haja-asutuksesta johtuen Turun suunnalla työssä käyvät eivät voi käyttää hyödykseen yleistä joukkoliikennettä, sillä yhteydet asutuskeskuksiin eivät toimi. Oman auton käyttö on lähes poikkeuksetta ainoa vaihtoehto työpaikkaliikenteessä.

Suomalainen aluepolitiikka osoittaa yksisilmäisyyttä, kun vertaillaan teiden kuntoa eri puolilla Suomea. Itä-Suomen tiet ovat, muun muassa reitti Helsingistä Kouvolaan, huippuhienossa kunnossa, ja leveydeltään ne muistuttavat lentokenttiä. Vaikka tasapuolisuutta perään, on toki hyvä, että edes jossainpäin Suomea on kunnollisia ja turvallisia teitä.

Kunnostamattomat ja kapeat tieosuudet ovat paljon ajaville toistuva aito vaaratekijä. Huonokuntoiset tiet vaikeuttavat ja hidastavat niiden ihmisten arkea, jotka työssään tai työkseen ajavat paljon. Nykypäivän globaalissa maailmassa hyvät tiet ovat perusta yritystemme kilpailukyvylle ja houkuttelevuudelle. Tiedon valtatie Internetkään ei välttämättä auta, jos yritys sijaitsee kinttupolun varrella.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Förslaget till statsbudget för 2003 är inte dramatiskt i varken positiv eller negativ bemärkelse. Regeringen har inte fallit för frestelsen att presentera en valbudget som blir dyr för landet utan håller sig till den välkända linjen med ansvar för morgondagen. Problemet är att morgondagen ser väldigt olika ut beroende av var man bor och vad man sysslar med.

Kommunernas ekonomi, premisser och förutsättningar för att sköta servicen är mycket varierande. Den enskilda individens service- och vårdbehov utgår inte från hemkommunens resurser utan är individuella. Kommunen kan inte fly sitt ansvar fastän ekonomin vacklar. Budgetförslaget beaktar i alla fall bättre kommunernas situation än finansministerns förslag.

Arvoisa puhemies! Kansalaisia huolestuttavat tänä päivänä eniten hoitosektorin ongelmat. Vanhustenhoito ja muu pitkäaikainen hoito ovat jo kauan kamppailleet riittämättömien varojen kanssa. Tämä näkyy hoitosektorilla siten, että hoitopaikkoja ja hoitajia on aivan liian vähän, mikä taas vaikuttaa hoidon laatuun. Kaikilla pitää olla oikeus turvalliseen ja laadukkaaseen hoitoon, kun voimat alkavat olla vähissä. Hoitojonot, jotka koko ajan pitenevät, lisäävät turvattomuuden tunnetta. Kirurgiset ja syöpähoidot ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka seuraukset voivat olla kohtalokkaita, jos hoitoa lykätään.

Aikaisemmin lisäbudjetissa on ryhdytty toimenpiteisiin parannuksia varten. Parannuksia on saatu tälläkin budjettiesityksellä, muun muassa 127 miljoonan euron lisätuki kunnille. Kansallinen terveysprojekti saa hyvän alun 57 miljoonalla eurolla. Nyt on kuntien ja kuntayhtymien tehtävä aloittaa projektin toteutus.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän tavoitteena on ollut ja on, että kunnat saisivat kustannustason nousua vastaavan eli 100 prosentin indeksitarkistuksen. Valitettavasti tältä ei näytä budjettiesityksen mukaan. Se, että vain 50 prosenttia korvataan, johtaa siihen, että ne kunnat, joilla ei ole taloudellista kasvua, mutta kylläkin palveluvastuu, joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin. Haluan muistuttaa, että palvelu ei ole kauttaaltaan huono kunnissa, joiden talous on heikko. Kunnat, jotka nyt päättävät suurista säästöistä hoitoalalla, joutuvat tarkkaan punnitsemaan päätöksiään. Vaikka näiden kuntien talous monessa tapauksessa on vankempi kuin kunnissa, joissa verotulot ovat alhaiset ja joissa on nollakasvu, mutta palvelutaso on hyvä, leikkauksia tehdään kuitenkin.

Haja-asutusalueiden ongelmat eivät valitettavasti parane tämän budjetin ansiosta. Budjettiesitys sisältää energiaveron, joka suoraan vaikuttaa polttoaineen hintoihin. Ruotsalainen eduskuntaryhmä toivoo, että eduskuntaryhmät vielä harkitsisivat tätä onnetonta ehdotusta eduskuntakäsittelyssä. Maaseudulla asuville ihmisille autokustannusten kokonaismäärä ja teiden kunto ovat ratkaisevassa asemassa, kun harkitaan joko muuttoa tai paikkakunnalle jäämistä. Poliitikkojen pitää ymmärtää, että jos haluamme pitää maaseudun elävänä, meidän on myös annettava positiivisia viestejä. Energiaveron korotus on hyvin negatiivinen sellainen.

Talman! Man skulle hoppas att det någon gång skulle finnas orsak att i budgetdebatten konstatera att inga speciella orosmoln finns på den lantbrukspolitiska himlen, men nej. Vid vårt inträde i EU var ett av argumenten att lantbrukspolitiken blir stabil och förutsebar och att jordbrukarna får en trygghet som inte finns i den finländska lantbrukspolitiken. Ingenting kunde vara mera felaktigt, ingenting tycks man tyvärr kunna lita på.

Inte ens en Agendaperiod håller i den form som överenskommits. Den mellangranskning som vi nu har framför oss skapar oro och ser ut att leda till radikala förändringar. Jag har svårt att acceptera att den överenskomna mellangranskningen skall kunna innehålla reformer av det slag som nu föreslås. Jordbrukarna har rätt till stabilitet i lantbrukspolitiken, eftersom alla investeringar som görs har tidsmässigt långtgående konsekvenser.

Vår regering måste inse att många av de förslag som finns i förslaget till mellangranskning passar Finlands jordbruk väldigt dåligt. Tiden medger inte att gå in på alla förslag, men tanken att frikoppla Cap-stöden från produktionen strider mot den finländska bondens uppfattning om att lönen bör komma från produktionen. Avstegen från den principen är redan nu för många och bör inte utökas om motivationen skall kunna bibehållas.

Herr talman! Jag vill avsluta med att understryka regeringens ansvar att motverka alla förslag på EU-nivå som strävar till att försvåra pälsdjursfarmningen. Det är horribelt att rörelser som inte vet vad de talar om får ett sådant inflytande att arbetsplatser på landsbygden äventyras. Det finns kommuner, vilkas ekonomi direkt skulle komma i gungning om farmnäringen skulle upphöra. Vår strävan måste tvärtom vara att utveckla en näring som ger arbete och välstånd i trakter där det inte finns alternativ.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lähimain kaikki täällä tähän mennessä käytetyt puheenvuorot ovat kosketelleet valtion menotaloutta ensi vuonna. Aiemminkin usein olen puhunut vain tulopuolesta ja nytkin pääasiallisesti puhun siitä tulopuolesta.

Kansallisista ja kansainvälisistä suhdannevaihteluista riippumatta eräät talouselämän osa-alueet ovat osoittaneet viime vuosina jatkuvaa, jopa räjähdysmäistä kasvua. Harmaa talous ja huumausainekaupasta, seksipalveluista ja salakuljetuksesta tulonsa saava laiton talous ovat ottaneet yhä vahvemman otteen suomalaisestakin yhteiskunnasta. Meneillään olevista kielteisistä kehityskuluista luvut puhuvat puolestaan:

Rakennusalan harmaan talouden tuotannollisesti mitattu arvo vuonna 1998 oli 3—5 miljardia markkaa. Laskennallisesti määrä vastaa 17 000:ta—23 000:ta henkilötyövuotta. Ravintola-alalla salattujen palkkatulojen määrä ylitti 2 miljardia markkaa vuonna 1999. Tämä puolestaan vastaa 18 000:ta henkilötyövuotta. Ilmiötä esiintyy merkittävässä määrin myös muun muassa siivous-, telakka-, liikenne-, koulutus-, parturi-, kampaamo- ja videovuokrausaloilla sekä liike-elämän palveluissa.

Harmaan talouden lonkerot ulottuvat tietenkin myös ulkomaille. Tyypillinen esimerkki vientikaupassa on Venäjään ja Viroon liittyvä kaksoislaskutus. Vuosina 1998 ja 1999 vienti Venäjälle oli tullitilastojen mukaan yli 40 prosenttia suurempi kuin Venäjän tuonti Suomesta. Kaksoislaskutuksella on tässä merkittävä rooli.

Suomalaisten sijoitukset ulkomaisiin arvopapereihin olivat viime vuoden kesäkuun lopussa 363 miljardia markkaa. Tilastojen mukaan nämä miljardisijoitukset näyttävät tuottavan todella kehnosti, sillä vuoden 1999 verotustilaston mukaan suomalaisten luonnollisten henkilöiden pääomatulot ulkomailta olivat vain vajaat 76 miljoonaa markkaa. Kaiken kaikkiaan luonnollisten henkilöiden pääomatulot olivat saman tilaston mukaan peräti 38 miljardia markkaa. Luvut ovat todella suuria, mutta niin ovat muissakin markkinatalousmaissa. Ruotsin valtiovarainministeriön tuoreen arvion mukaan ruotsalaisilla on ulkomaille sijoitettuja, verotuksen ulkopuolelle jääviä varoja yhteensä 300 miljardia kruunua. Näiden sijoitusten aiheuttamien menetyksien Ruotsin verotuloissa on arvioitu olleen jo vuonna 1999 noin 11 miljardia kruunua. Suomessa harmaan talouden kokonaismäärä on arvioitu yli 4 prosentiksi bruttokansantuotteesta, mikä tarkoittaa nyt yli 5 miljardin euron vuotuista määrää. Verotulomenetykset ovat silloin miljardiluokassa euroina laskettuna ja ilmaistuna.

Onko sitten olemassa keinoja panna harmaa talous niin sanotusti kuriin? Kesäkuun alussa valmistuneessa harmaan talouden tilannekatsauksessa kuvataan lukuisia keinoja. Laadin niiden perusteella kesällä seitsemän kirjallisen kysymyksen setin. Siihen vastasi työnjaon mukaisesti neljä eri ministeriä. Vastaukset olivat todella masentavaa luettavaa. Yleisenä toteamuksena voin todeta, että harmaan talouden jatkuminen oli kesällä kyseessä olevien ministereiden erityisessä suojeluksessa. Paikoin vastaukset olivat siinä määrin harkitsematonta tekstiä, että ministerit olivat tuskin edes lukeneet paperia, johon nimensä olivat sutaisseet.

Antaakseni ministereille uuden mahdollisuuden tein uuden kuuden kirjallisen kysymyksen paketin, joissa osoitin edellisten vastausten suurimmat heikkoudet. Vastauksia odotellaan ensi viikolla.

Lähimmän viiden vuoden aikana kymmenettuhannet pienet ja keskisuuret yritykset ovat sukupolvenvaihdoksen edessä. Sellaisen helpottamiseen tarkoitettu suosiolahjaesitys ei saanut vastakaikua eduskunnassa, eikä mitään verohelpotuksiin tähtääviä esityksiä ole näkynyt. Kun tähän karuun todellisuuteen liitetään harmaan talouden tuottama vakava kilpailuvääristymä, ollaan erittäin merkittävän ilmiön kanssa tekemisissä koko yritystulevaisuuden kannalta.

Epäreilu kilpailutilanne on yksi harmaan talouden ylläpitämistä ongelmista. Hyvinvointiyhteiskunnan kannalta olennaisia ovat tietenkin myös verotulon menetykset. Jos ensi vuonnakin nykymenolla odotettavissa olevat yli miljardin euron verotulomenetykset olisivat tuloina käytettävissä, ei budjettiriihtä ministereiden elokuisilla toiveilla olisi tarvinnut lainkaan pitää eikä liioin osan oppositiota olisi tarvinnut tehdä tuoretta HUS-välikysymystään. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Arvoisa puhemies! Kun olen tässä osoittanut, että rahaakin olisi saatavilla aika runsaasti, siis miljardeissa euroissa oleva määrä, kun vain verot perittäisiin ja kannettaisiin, niin on jonkinlainen oikeus myöskin kommentoida menopuolta ja lyhyesti.

Ministeri Mönkäre ja viimeksi ed. Immonen ylistivät yli kaiken tähän budjettiesitykseen liittyvää niin sanottua risupakettia. Minä sanon, arvoisa puhemies, että se on puhdasta poliittista viihdettä. Sillä 18 miljoonalla eurolla verohelpotusta uusiutuviin energialähteisiin ei ole kannustavaa vaikutusta lisäävässä mielessä. Se varallisuus tulee niiden yritysten hyväksi, joilla on näitä yhdistettyjä sähkön- ja lämmöntuotannon laitoksia tällä hetkellä. Mitään lisäystä investointiin ei ole tullut eikä näytä olevan tulemassakaan. Demonstraatiopaketista ministeri Mönkäre totesi, että ei ole esityksiäkään. No, niitä on täällä eduskunnan auditoriossakin käyty esittelemässä vaikka kuinka paljon, ja kun on todettu, että ei ole mitään budjettikohtaa, mistä hakea rahaa, niin ei toki mitään hakemuksiakaan kannata jättää, elikkä eräänlainen umpisolmutilanne kerta kaikkiaan.

Sitten toinen asia lyhyesti, joukkoliikennerahat, ne ovat todella alimittaiset, 8,5 miljoonaa euroa tarvitaan lisää.

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituskauden viimeinen talousarvio herättää monenlaisia ajatuksia, kuten me tässä päivän aikana olemme jo saaneet kuulla ja todeta. Hallituksen teot suhteessa lupauksiin eivät ole pitäneet eivätkä näillä näkymin tule pitämäänkään paikkaansa. Parhaat merkit löytynevät työttömyyden hoidosta ja terveydenhuollosta.

Ainakin me kristillisdemokraatit suhtaudumme vakavasti siihen tosiseikkaan, että talouden kasvu on reilusti hidastunut ja ennusteetkaan eivät ole kovin lupaavia. Kuitenkin hallituksen toimintakauteen liittyy monia hyviä talousvuosia, joiden aikana olisi voinut tilannetta korjata. Jotain on korjattukin, mutta paljon on vielä korjaamatta.

Tulot ovat rajalliset, ja myös menot tulee mitoittaa niiden mukaan. Tässä asiassa olen ministeri Niinistön kanssa täysin samaa mieltä. Olisin kuitenkin toivonut, että verotuloja otettaisiin myös muista kuin ihmisten arkipäivän välttämättömistä asioista, sieltä, missä raha liikkuu, kuten pörssistä tai sieltä, missä harjoitetaan lyhytaikaisen omistamisen politiikkaa, sieltä pitäisi verotuloja etsiä ja laajentaa veropohjaa siihen suuntaan. Se olisi yhteiskunnallisestikin paljon oikeudenmukaisempaa.

Yksilöihmistä kyllä verotetaan lähes joka tilanteessa, missä hän eurojaan siirtelee. Business- ja pääomamaailma halutaan hallituksen päätöksillä lähes täysin pitää sellaisen osallistumisen ulkopuolella. Näistä asioista jo ed. Kallis ryhmäpuheenvuorossaan puhuikin päivällä. Myös väkivaltasaastaa tuottavien tahojen tulisi kantaa oma kortensa kekoon periaatteella "saastuttaja maksaa". Mitään näistä edellisistä ei ole huomioitu tätä budjettia rahoitettaessa.

Suomalainen yhteiskunta voi toisaalta hyvin ja toisaalta huonosti. Kun on työtä, saa kohtuullista palkkaa tai eläkettä, ei ole huollettavia, asuu velattomassa asunnossa taajama-alueella ja saa olla täysin terve, niin silloin ei varmaan suurempia ongelmakohtia tästä budjettiesityksestä löydä. Tosiasia vain on, että maassa on suuri joukko ihmisiä, joiden kohdalla tilanne on aivan toinen ja joiden tilanteiden korjaamista budjettiehdotuksen tulisi sisältää.

Viime päivien HUS-keskustelu on vain jäävuoren huippu terveydenhuollon ongelmista. Tilanne on ollut odotettavissa, ja vastaavia tapauksia löytyy eri puolilta maata, ei yksin erikoissairaanhoidosta, vaan myös perusterveydenhuollosta. Kansallinen terveysohjelma on hyvä ja todella toteuttamisen arvoinen. Mielestäni sen toteuttamisessa olisi pitänyt edetä juuri päinvastoin kuin suunnitelma nyt ehdottaa. Ensi vuodelle olisi aloittamiseen varattava todella enemmän rahaa ja keskityttävä korjaamaan kipeimpiä kipukohtia. Terveydenhuollon tilanne on todella vaikea, eikä sitä hoideta jollakin hokkuspokkustempulla, vaan tarvitaan uusia, todella rohkeita rakenneuudistuksia, joista jo muun muassa ed. Räsänen toi joitakin asioita esille.

Kuntien taloudellinen asema heikkenee entisestään myös tämän budjetin myötä. Voi vain kysyä, miten kunnat aikovat hoitaa edes peruspalvelujen järjestämisen. Oman vaikeuden palvelujen kysyntään tuo väestön ikääntyminen monine uusine palvelutarpeineen. Jo vanhentunut termi "arvokeskustelu" on aihetta nostaa esille myös hallituksessa ja meillä täällä eduskunnassa.

Lasten ja nuorten hyvinvointi on edelleen suuri haaste meille päättäjille. Viimekeväinen lapsipoliittinen selonteko lupaili kyllä aivan eri asioita, kuin nyt esitetään. Lastensuojeluasioiden määrä kasvaa edelleen, ja ne asiat saavat koko ajan yhä vaikeampia muotoja. Lasten huostaanotot ovat lisääntyneet, ja samalla puute sijoituspaikoista on lisääntynyt. Psykiatrisen hoidon tarve nimenomaan lasten ja nuorten kohdalla on lisääntynyt. Järkyttävää on se, että hoitoon pääsyä joudutaan jonottamaan aivan liian kauan, ja syynä on resurssien, lähinnä rahan puute. Oravanpyörä vain jatkuu, koska usein myös hoidon läpikäyneiden lasten sairaalasta pääsyn esteenä voi olla lapsen sopivan sijoituspaikan puute.

Suuri pettymys budjettiehdotuksessa on, ettei vieläkään ehdoteta määrärahoja lapsiasiainvaltuutetun viraston perustamiseen. Tämän asian tärkeyttä ovat eri lastensuojelujärjestöt ja myös eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmä korostaneet toistamiseen.

Työttömyyden heijastevaikutukset joko suoraan tai välillisesti aiheuttavat eri ikäisille ihmisille todella suurta pahoinvointia. Syrjäytyminen, päihteet, huumeet ja mielenterveysongelmat lisääntyvät koko ajan, samoin perheiden hajoamiset, ja kuten aiemmin sanoin, lastensuojeluasiat ja huostaanotot. Ihmisen pahoinvointi on yhteiskunnan pahoinvointi, jolta emme voi emmekä saa ummistaa silmiämme. Siksikin työttömyyteen tulee suhtautua vakavasti ja etsiä kaikki mahdolliset keinot sen alentamiseksi. Tavoitteena tulee olla, ettei ole yhtäkään sellaista perhettä, missä molemmat tulonhankkijat tai ainut tulonhankkija olisi työtön. Työtä kyllä on, sen tekeminen tulee vain mahdollistaa. Työn tekeminen tulee aina tehdä kannattavaksi ja oikeaksi vaihtoehdoksi työttömyyskorvauksille.

Arvoisa puhemies! Edellä kuvaamani asiat ovat vain osa niistä, joiden olisin halunnut olevan budjettiehdotuksessa toisin. Siksi toivonkin, että kristillisdemokraattien tekemä vaihtoehtobudjetti otetaan vakavasti ja sitä vertaillaan avoimesti ja ennakkoluulottomasti hallituksen esittämään ehdotukseen ja tehdään sitten päätöksiä myös paremman ja yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisemman vaihtoehdon mukaisesti.

Pirkko  Peltomo  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Valtiokoneiston rattaissa kun asioita yrittää jouduttaa, on olo joskus kuin kärpäsellä siirapissa. Nyt sosialidemokraattien budjettitavoitteita, jopa uusia avauksia, sisältyy valtion vuoden 2003 budjettiesitykseen. Silti jäi vielä paljon parannettavaa, kaikkea kun ei voi saada kerralla.

Onneksi valtiovarainministeri Niinistön "viimeiset kiusaukset" saivat hallituksen budjettiriihessä kyytiä. Valtiovarainministerin esitykset vero- ja savamaksuista olivat turhanpäiväistä eläkeläisten ja palkansaajien ärsyttämistä. Eduskuntaryhmien sopimus piti. Eläkeläisten ylimääräinen savamaksu poistuu nyt kokonaan, ja palkansaajien kohdalla ei tule korotusta.

Ministerin ärhentely ay-liikettä kohtaan on käsittämätöntä. Ay-liike ja palkansaajat ovat olleet tekemässä vastuullisia tulopoliittisia ratkaisuja, joilla on tuettu työllisyyttä ja talouskasvua ja pidetty inflaatio maltillisena. Myös maamme kilpailukyky on erinomainen. Kolmikanta on siis toiminut kiitettävästi. Missä ovat ministerin kiitokset palkansaajille? Ministeri Niinistö esittää lisää rakenteellisia joustoja, muun muassa työttömyysturvan heikennyksiä. Lieneekö kyseessä kokoomuksen työreformi?

Budjetti tukee työllisyyttä. Hyvä näin, koska työttömyys on edelleenkin liian korkealla tasolla. Budjetin talouspoliittinen linja on lievästi elvyttävä, mikä sopii hyvin epävarmaan suhdannetilanteeseen. Kansainvälisen taantumankin aikana on voitava ylläpitää työllisyyttä. Vaarana on, että maassamme vuosia jatkunut hyvä työllisyyskehitys on nyt taittumassa. Työttömyyden arvioidaan kasvavan erityisesti teollisuudessa.

Esimerkiksi Satakunnassa telakkateollisuus tarvitsee kipeästi uusia tilauksia, jotta vältyttäisiin satojen työntekijöiden lomautuksilta. Odotankin vastausta siihen, miten hallitus tulee tukemaan telakkateollisuutta ja miten sen ongelmiin vastataan.

Työllistäminen on yhä kestävin tapa tasata tuloeroja, ja se on pidettävä ykkösasiana valtion kaikissa toimissa. Erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistymiseen tarvitaan räätälöityjä toimia, mutta myös inhimillisyyttä tarvitaan. Ikääntyville, työkykynsä menettäneille pitkäaikaistyöttömille on mahdollistettava eläkkeelle siirtyminen ns. Taipaleen mallin mukaisesti.

Sosialidemokraateille tärkeä työllisyyspaketti, joka sisältyy budjettiin, pitää sisällään työmarkkinatuen uudistamisen 200 päivää työttöminä olleille, aktiivisen työvoimapolitiikan rahojen lisäyksen, kiitos ministeri Filatovin, oppisopimuskoulutukseen lisää resursseja ja rahaa homekoulujen korjaukseen, kiitos ministeri Raskin. Aikuisten koulutustason kohottamisen määräaikainen lisätoimenpideohjelma vuosille 2003—2007 käynnistetään 10 miljoonan euron panostuksella. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ja eri työmarkkinajärjestöjen kannattama aikuisväestön koulutustason kohottamisohjelma on tärkeä päänavaus, jolla viisivuotinen ohjelma saadaan käyntiin. Myös nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen panostetaan uuden rakennetyöttömyyden synnyn torjumiseksi.

Työllisyysasteen selvä nostaminen on välttämätöntä, jos aiomme selvitä eläke- ja hyvinvointipalvelumenojen kasvusta lähivuosina. Se merkitsee kuitenkin työntekijöiden jaksamisesta huolehtimista. Kyykyttäminen ei tuo kilpailukykyä.

Rouva puhemies! Suomessa ei lähivuosina ole varaa mittaviin veronkevennyksiin, koska kuntien nykyisen taloustilanteen takia veronalennukset merkitsisivät yhtä kuin palvelujen ja sosiaalisten tulonsiirtojen leikkaamista. Mielestäni veronkevennyksiä ei pidä tehdä velkarahalla eikä kuntien kustannuksella. Tähänastiset tutkimukset eivät ole tukeneet siirtymistä nykyistäkin kovempaan kapitalismiin, vaan kansalaiset ovat ilmaisseet halunsa maksaa veroja saadakseen riittävät ja laadukkaat palvelut.

Selvitysten mukaan kuntatalouden kasvavat menot ensi vuodelle edellyttävät kuntien taloustilanteen parantamista. Mielestäni kuntien valtionosuuksien indeksitarkistukset tulee tarkastella uudemman kerran. Olisi jo aika toteuttaa nekin täysimääräisinä eli antaa kunnille kustannusten nousua vastaava korvaus, ja veronkevennykset pitäisi korvata kunnille hallitusohjelman mukaisesti.

Hyvinvointiyhteiskunnan ydintä on se, että se turvaa viime kädessä kaikkien ja erityisesti vähäosaisten kansalaisten toimeentulon ja palvelut. Niin ikääntyneiden kuin työssäkäyvien kansalaisten ja lapsiperheiden arki on merkittävästi kiinni kunnallisten palvelujen toimivuudesta. Väestön ikääntyminen lisää kuntien menoja. Tarvittavien peruspalvelujen rahoitustarpeen kasvua ei saa ainakaan pääosin sysätä kunnille, vaan tehtävien lisääntymisen on näyttävä myös kuntien valtionosuuksien nousuna.

Juhannuspakettiin sisältyivät juhannusruusut eli sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien korotukset. Se on mielestäni hyvä asia. Jatkossa me tarvitsemme peruspalvelubudjetin. Kansallisen terveydenhuollon hankkeen toteutuminen on turvattava, jotta vuonna 2005 voidaan toteuttaa kaikille takuu hoitoon pääsystä.

Myös vaikeuksissa olevia kuntia valtion on tuettava erityistoimilla. Kuntien säilyminen asukkaittensa palveluista huolehtivina edellyttää myös uusia toimintatapoja, kuten kuntayhteistyötä, kuntaliitoksia, yhteistyötä kolmannen sektorin ja alueen kaikkien toimijoiden kesken.

Arvoisa puhemies! Aluepoliittisesti budjetti on keskittävä. Suuret liikenneinvestoinnit keskittyvät kasvukeskuksiin. Lähivuosina Vuosaaren sataman liikenneyhteydet tulevat viemään merkittävän osan liikennemäärärahoista.

Satakunnan kärkihankkeissa on ollut jo useana vuonna Porin yliopistokeskuksen rahoituksen saaminen valtion budjettiin. Ei ole oikein ja tasapuolista, että Porin kaupunki on viimeisten kymmenen vuoden aikana rahoittanut yliopistotasoista koulutusta noin 100 miljoonalla markalla. Nämä rahat ovat poissa kunnan palveluista, muun muassa terveys-, sosiaali- ja perusopetuspalveluista. Satakunnan kansanedustajien keskeisin tavoite on, että Satakunnassa toteutettava yliopistotasoinen koulutus rahoitetaan valtion vuoden 2004 talousarviosta.

Arvoisa puhemies! Olen erityisen ilahtunut siitä, että minimipäivärahaa vihdoin korotetaan, samoin siitä, että haittaprosentti, jonka perusteella sotainvalideille järjestetyistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista aiheutuvat kustannukset korvataan valtion varoista, on vihdoin alenemassa, ei tosin niin paljon kuin toivoin, ehdotinhan taannoisessa lakialoitteessani (Puhemies koputtaa) korvausrajan laskemista 10 prosenttiin, mutta hallituksen budjettiesitys (Puhemies koputtaa) korvausrajan alentamisesta 25 prosenttiin on sekin edes jotain.

Katri  Komi  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! "Korkealla paikalla pk-yrityksessä olevaa miestä ei voi korvata, eiväthän miehet ota vastaan vuoden parin sijaisuuksia." Tämä oli erään teollisuusmiehen puheenvuoro syyskesällä puhuttaessa perhevapaiden aiheuttamien kustannusten tasaamisesta. Lieneekö tämä myös hallituksen asenne perheen ja työelämän yhteensovittamiseen, ainakin toimenpiteiden vähyys viittaa tähän.

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen budjettiriihi on puitu, ja akanoita tuntui paikoitellen jäävän käteen jyviä enemmän ainakin Itä-Suomelle myös tässä budjettiesityksessä. Itseäni kummastuttaa myös muun muassa se, kuinka keväinen konsensus lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin panostamisesta lässähti alimpien äitiyspäivärahojen vaatimattomaan korotukseen. Myös tasainen aluekehitys unohtui infrastruktuuripäätöksissä. Vuosaari ajoi maakuntien tiehankkeiden ohi. Talouspolitiikkaan tarvitaan menokurin lisäksi syvällistä uudistusajattelua. Paras tapa kansantaloutemme kasvattamiseen ovat työttömyyttä vähentävät ja pienyrittäjyyttä lisäävät sekä maan eri alueiden elinvoimaa vahvistavat uudistukset.

Arvoisa puhemies! Miten näyttää käyvän tasaisen aluekehityksen ja työttömyyden hoidon? Monipuolisiin toimiin työllisyyden ja yrittäjyyden parantamiseksi ei edelleenkään kyetty hallituksen budjettiesityksessä. Esimerkiksi verotuksessa pyöritään liiaksi tuloverotuksen ympärillä. Yritysten byrokratian keventäminen ja sukupolvenvaihdosten varmistaminen sekä työttömien kannustinloukkujen purkaminen ovat jääneet pahasti kesken. Myös matalamman tuottavuuden aloilla työnantajamaksujen alentaminen jäi uupumaan.

Maaseudulle tämä budjetti ei lupaa mitään sellaista, mikä valaisi uskoa valtakunnan tason poliitikkojen haluun toimia maaseudun elävänä säilymisen puolesta. Viime aikojen huolestuttavien tutkimustulosten valossa jotain tarttis tehdä myös hallituksen lunastaakseen uskottavuutensa maaseutukunnissa. Toivon, että hallitukselta olisi löytynyt rahkeita, ja toivottavasti ehkä löytyisi toivottavasti vieläkin, turvata viljelijäväestölle oikeudenmukainen tulotaso muihin väestöryhmiin verrattuna ottaen huomioon maatalouden vaatima työ- ja pääomapanos sekä ympäristöön liittyvät vaatimukset.

Vallitsevaa aluepoliittista linjaa kuvaa hyvin liikenneministeriön alaisten rahojen jako. Eduskunnan ja liikenneministeriön linjaus, jossa valtakunnallisista tiehankkeista Raision, Viitostien Joroinen—Varkaus-osion ja myös Tampereen hankkeet oli priorisoitu, ohitettiin. Sen sijaan rahaa löytyi Vuosaari-projektin käynnistämiseen.

Kaiken kaikkiaan budjetin määrärahat tienpitoon ovat alimitoitetut, mikä tarkoittaa, että tiestön rappeutuminen jatkuu, joskin ehkä hieman hitaampana. Tiehallinto arvioi, että tiestön nykykunnon säilyttämiseen tarvittaisiin noin 700 miljoonaa euroa, kun taso budjetissa on nyt noin 100 miljoonaa sitä alhaisempi. Tällaiset päätökset merkitsevät Itä-Suomenkin jättämistä paitsioon paitsi infrastruktuurin ylläpidon myös työllistämisen edistämisen suhteen.

Etelä-Savossa hakattiin vuonna 2000 noin 4 miljoonaa kuutiometriä puuta. Se vastaa 10 000 tukkirekan kuormaa, ja valtaosa puusta haetaan yksityisteiden varsilta. Myös kesämökkeily maakunnissa kuormittaa tiestöä. Näitä kuormituksia ei tunnu otettavan huomioon. Esimerkiksi Mikkelin kaupunki joutui käyttämään viime vuonna 420 000 euroa yksityisteiden avustukseen. Valtio avusti näitä teitä vain 170 000 eurolla. Etelä-Savon tavoitteena on Valtatie 5:n kehittäminen valtakunnallisena etelä—pohjois-suuntaisena tieliikenteen pääyhteytenä, Savonlinnan liikennejärjestelyratkaisu sekä tasoristeysohjelman jatkaminen ja alemman tieverkon parantaminen.

Työttömyyden hoitoon kokonaisuudessaan ei ole luvassa kipeästi tarvittavia rakenteellisia uudistuksia. Tämä ei sinällään ole ihme, sillä sateenkaarihallituksen leveys ja sen ääripäiden suorastaan vastakkaiset pyrkimykset eivät voi saavuttaa kuin laimeita kompromisseja. Edes työttömyyden valtaisat kustannukset, nykyisellä työttömyydellä 5—6 miljardia euroa vuodessa, eivät saa ylileveää hallitusta yksimieliseksi toimenpiteiden suhteen. Rakenne- ja pitkäaikaistyöttömyydessä taidetaan tosin saada parhaita tuloksia aikaan lähinnä onnistuneella ennaltaehkäisyllä.

Arvoisa puhemies! Sivistyssektorin perus- ja laajennuskorjaustarpeita on Itä-Suomen läänissäkin vuositasolla kevyesti kosteus- ja homekorjauksia vaativien koulurakennusten 15 miljoonan euron valtionosuuksien edestä. Yksin Joroisten koulukeskus-kirjastohankkeen valtionosuustarve olisi noin 1,5 miljoonaa euroa.

Perheitä eivät budjetin tulokset myöskään helli. Hallituksen viimeisimmän budjettiesityksen tylyyttä perheille kuvaa se, että kaikki keskeiset perhe-etuudet ovat siinä alhaisemmalla tasolla kuin Lipposen hallituksen aloittaessa vuonna 95. Pienimmän äitiyspäivärahan korotus on alle 10 markkaa, joten erotus esimerkiksi työttömyyskorvaukseen on vielä suuri. Kotihoidon tukea ei koroteta eikä sitä ja lapsilisiä edelleenkään sidota indeksiin. Esikoululaisten koulukyydeistä ei taidettu edes puhua. Nuorten syrjäytymisen estämiseen osoitettiin tosin lisärahaa, joka hyvin käytettynä toivottavasti tuo myös jonkinlaisen lisäavun yhä kriittisempään tilanteeseen.

Kuntien mahdollisuuksia parantaa tai edes ylläpitää kokoomuksenkin äsken ryhmäpuheessaan niin kovin kuuluttamaa palvelutasoa uhkaavat muun muassa veronalennukset ja jälleen puolitettavat indeksikorotukset. Myös yhteisöveroratkaisu säilyi, joten veroprosenttien korotuspaineita on näillä näkymin edessä useissa kunnissa, jos esimerkiksi Kansallisen terveydenhuoltoprojektin esittämiin tarpeisiin yritetään edes jotenkin vastata.

Toki tämän budjettiesityksen tulos on kunnille parempi kuin ministeri Niinistön alkuperäinen esitys, sitä ei käy kiistäminen. Kun lähdetään tarpeeksi negatiivisesti liikkeelle, kaikki plussa tuntuu olevan kotiinpäin sen jälkeen.

Kun savamaksu nyt alenee eläkeläisillä samaan tasoon palkansaajien kanssa, sitä hehkutetaan vasemmalla laidalla suurenakin voittona, vaikka kyse on vain lupausten pitämisestä. Kun lääkkeitten omavastuu nousee, kohdistuu se tietysti osin näihin samoihin eläkeläisiin.

On ollut mielenkiintoista seurata, miten nyt yhdessä budjetissa energiaverojen kautta kotitalouksien laskua kasvatetaan kymmenillä euroilla. Mutta kun keväällä keskusteltiin lisäydinvoimattomasta ratkaisusta, sama summa tuntui olevan kaatamassa koko vaihtoehdon. Kaikki on suhteellista.

Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi haluaisin vielä kommentoida kahta asiaa.

Alkoholiverotuksen harmonisointia EU:ssa lähemmäs Suomen linjaa olisi edelleen ajettava eikä vielä luovutettava. Jo nykyiset haitat päihteistä näkyvät esimerkiksi yhä lisääntyvinä lasten huostaanottoina pienimmissäkin kunnissa.

Ja toinen asia: Finfood Luomun kautta ammattikeittiöille suunnattava tosin kertaluontoiseksi määrätty tuki yhteensä 50 000 euroa ollaan budjetissa poistamassa. Määräraha on käytetty Portaat luomuun -valmennusohjelman suunnitteluun, esittelemiseen ja eteenpäin viemiseen. Ohjelman tarkoituksena on tuoda luomua suurkeittiöihin ja näin ollen laventaa oleellista pullonkaulaa luomuketjussa. Tällä hetkellähän tilanne on se, että suurkeittiöt ovat olleet varovaisia luomutuotteiden suhteen, sillä saatavuus ei ole aina ollut tasaista. Toisaalta suurten tilaajien puute tai niiden epäsäännöllinen asiakkuus ei helpota tuottajan asemaa. Portaat luomuun -projektilla on tarkoitus kehittää jatkuvuutta tuotteen ja suurkeittiöasiakkaan välillä. Ohjelma on saavuttanut suosiota. Nyt perjantaina Yli-Härmässä alkavaan koulutukseen on ilmoittautunut yli 200 keittiötä, joista suurin osa kunnallisia, kuten päiväkotien ja koulujen keittiöitä.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Rouva puhemies! Olisin halunnut jatkaa keskustelua ministeri Niinistön kanssa terveydenhuollon menoista. Valitettavasti hän ei enää ole paikalla.

Ministeri Niinistö piti suurimpana kritikoijien huolenaiheena sitä, että kun hallitus on nyt niin paljon osoittanut lisää rahaa terveydenhuoltoon, niin nämä kritikoijat ovat huolissaan siitä, että heiltä on viety aihe valittaa terveydenhuollon menoista. Jospa asia olisikin näin yksinkertainen, voisimme sitten aivan huoletta olla huolissamme siitä, hoituvatko asiat. Mutta näinhän asia ei ole. On selvää, että terveydenhuoltoon on tämän vuoden budjetissa esitetty merkittäviä lisäyksiä ja samoin ensi vuoden budjettiin tehdään vielä suurempia lisäyksiä, ei suinkaan valtiovarainministeriön ansiosta vaan ennen kaikkea eduskunnan ja hallituspuolueiden eduskuntaryhmien yhteisestä vaatimuksesta. Mutta silti nämä rahat eivät ole riittävät korjaamaan sitä, mitä on tapahtunut pidemmän ajanjakson aikana terveydenhuollon menoille ja nimenomaan valtionosuuksille terveydenhuollon menoissa.

Ministeri Niinistö erityisesti puhui kahdesta viime vuodesta ja kertoi, kuinka — jos muistan nyt oikein hänen käyttämänsä luvut — 250 miljoonaa euroa on osoitettu terveydenhuoltoon. Aivan tuossa keskustelua kuunnellessani laskeskelin vanhoista budjeteista, paljonko sitä lisää on tullut. Kunnille osoitettaviin sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin on lisätty vuodesta 2001, kun verrataan 2003:n budjettia, 400 miljoonaa euroa elikkä noin 2,4 miljardia markkaa. Sehän on ihan merkittävä summa. Mutta tästä ensinnäkin pitää vähentää indeksikorotukset, ja esimerkiksi tästä vuodesta ensi vuoteen indeksikorotusten osuus olisi 80 miljoonaa euroa, jos ne olisi annettu täysimääräisenä, nyt annetaan vain puolet siitä. Samoin tapahtui viime vuonna. Voi sanoa, että tästä nyt enemmän kuin 100 miljoonaa hupenee jo indeksikorotuksiin ja niiden vajavuuksiin.

Jos ministeri Niinistö puhuu vain tästä momentista, niin tämähän on sosiaali- ja terveydenhuollon kaikkiin käyttökustannuksiin. Minusta tuntuu, että hän jakaa sitä yhtä ja samaa rahaa, mitä pitäisi käyttää päivähoitoon, vanhustenhuoltoon ja kaikkeen sosiaalihuoltoon, nyt vain terveydenhuoltoon. Silloinhan se raha ei tietenkään riitä kattamaan niitä tarpeita. Tämä on myöskin väärä todistus siitä, miten näitä määrärahoja on lisätty.

Ministeri Niinistöltäkin toivoisi, että hän todella paneutuisi näihin asioihin paremmin eikä heittelisi täällä erilaisia lukuja tuntematta niiden taustoja syvällisesti. Toivoisi, että hän joskus antautuisi todella keskustelemaan meidän kanssamme vakavasti esimerkiksi terveydenhuollon kysymyksistä, sosiaalihuollon kysymyksistä taikka minkä tahansa muun budjetin pääluokan alla olevista ongelmakysymyksistä, että me todella voisimme keskustella siitä, mitä ongelmia on ja mitä niille voitaisiin tehdä ja mitä niille pitäisi tehdä.

Viittasin vastauspuheenvuorossani Who:n julkistamaan raporttiin Euroopan terveydestä. Johtopäätöshän ei ole mikään uusi, mutta se pitäisi aina uudestaan ja uudestaan muistaa, että suurin terveyspulma on köyhyys. Kun ed. Antvuori on paikalla, niin tämän todella toivoisin ed. Antvuoren kautta välittyvän kokoomuksen ryhmälle, että terveyttä voidaan edistää parhaimmin sillä, että ehkäistään köyhyyttä. Mehän olemme tietysti yhtä mieltä siitä, että työllisyys on parasta syrjäytymisen ehkäisyä ja parasta työllisyyden hoitoa, työttömyyden poistamista. Mutta kaikki ihmiset eivät kykene työhön, ja silloin perustoimeentulon turvaaminen on olennainen asia, kun halutaan myöskin terveysongelmia vähentää.

Valiokunnassa aloimme jo keskustella siitä, mitä pitää tehdä, ja samaten kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa käsiteltiin sitä. Olen todella iloinen, että — lieneekö Ruotsin vaalitulos antanut uutta ajattelemisen aihetta, enkä nyt epäile, etteikö ed. Antvuori puhu ennen vaaleja ja vaalien jälkeen täsmälleen samoista asioista, hän varmasti näistä palveluista kantaa huolta — selvästi nyt valiokunnassa näkee, että kokoomus on ottanut sen linjan, että palvelut ovat ensisijaiset, ja siihen sisältyy toinen puoli, että perusturvaan ei ole tarvetta osoittaa lisämäärärahoja. Tässä toivoisin todella kokoomukselta linjan muutosta, että perusturva pitää saada kuntoon. Tämä on myöskin keino ihmisten terveyden ongelmia hoitaa.

Näistä paljon puhutuista veroista oma näkemykseni on se, että kyllä verovähennyksiä tarvitaan, mutta ne pitäisi antaa kaikkein pienituloisimmille niin, että pienistä tuloista ei mene ollenkaan veroa.

Vielä tämän 20 sekunnin aikana näistä, mitä tässä nyt on mielestäni kaikkein epäoikeudenmukaisinta, sanoisin yhden asian: sairausvakuutuksen lääkekustannusten vuotuisen katon korottaminen. En voi ymmärtää, että tämä oli se, mistä haetaan valtiovarainministeriön vaatimia säästöjä, yleensä sairausvakuutuksen omavastuuosuuksien pienentämisestä. Miksi juuri näille kaikkein sairaimmille jälleen piti tällainen uusi lisärasitus osoittaa? Toivottavasti tämän pystymme muuttamaan.

Pirjo-Riitta Antvuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ihan samaa mieltä ed. Stenius-Kaukosen kanssa siinä, että näitä peruspalveluasioita pitäisi tavattoman paljon miettiä. Kun kuitenkin kokoomuksessakin nähdään, ja itse myös näen niin, että täytyy tämmöistä hyvin vakaata talouspolitiikkaa harrastaa, niin minusta tuntuu, että meillä voisi olla, jos oikein halutaan, myös mahdollisuus ehkä vähän enemmän tänä vuonna tarkastella budjettia sisältä käsin. Itse en ole vielä kauhean paljon pystynyt analysoimaan ja tutkimaan, mutta esimerkiksi KTM:n puolella ovat teknologiapolitiikan ja yrityspolitiikan määrärahat ensi vuodelle 698 miljoonaa euroa, kun esimerkiksi työttömyysturvaan on 538, opintotukeen 720, ammatilliseen koulutukseen 550 miljoonaa euroa. En minä sano, että ne ovat turhia rahoja. Ne ovat varmasti hyvät, mutta peruskysymys on kuitenkin siinä, (Puhemies koputtaa) mikä on näiden teknologia- ja yrityspolitiikkaan suunnattujen määrärahojen lopullinen vaikuttavuus, ovatko ne tärkeämmät. Samanlaisia (Puhemies koputtaa) hankkeita on tiepuolella. Esimerkiksi meidän hyvinvointipakettimme ...

Kolminkertaiset määrät on tiehankkeisiin verrattuna näihin terveydenhuollon panostuksiin.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni olisi tärkeätä, että yhdessä voisimme näitä katsoa, että niin peruspalveluita kuin, toivon niin, myös perusturvaa kokoomus olisi valmis katsomaan. Niitä pitää etsiä eri momenteilta. Ainoa, mihin haluaisin sanoa, on se, että tämä Pirkanmaalla, ei Tampereella, kulkeva läntinen kehätie on tärkeä. Se ei kulje senttiäkään Tampereen kaupungin sisällä, joten siinä mielessä edustajien kannattaisi unohtaa se, että tämä on tamperelaistenkin ajama asia.

Mutta katsoin tilinpäätöksiä: viime vuonna jäi 620 miljoonaa sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan rahoja käyttämättä, ja työministeriön yli miljardi — no, siellä on EU-rahoja aika paljon — ja edellisenä vuonna 500 miljoonaa STM:n. Meidän pitää uskaltaa laittaa rahoja eri momenteille niin, että kaikki ne rahat, mitä sinne laitetaan, myös käytetään. Kun kuitenkin jotain jää yli, niin johonkin pitää uskaltaa reilummin satsata.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Aion puheenvuorossani keskittyä budjetin rahoituskysymyksiin, vammaisasioihin ja perhepolitiikkaan.

Tämänpäiväisessä keskustelussa käytiin läpi rahoituspohjaa ja sitä, että budjetti on alijäämäinen. Lisälainanotto ei ole suurta, jos vertaa kymmenen vuoden takaisiin lamalukuihin, mutta kuitenkin se on signaali, joka ei mielestäni ole hyvä tässä epävarmassa taloudellisessa tilanteessa.

Mielestäni lisälainan oton sijasta olisi pitänyt pyrkiä etsimään uusia ympäristöveroja eli esimerkiksi sähköveroa ja myös jäteveroa olisi pitänyt korottaa. Jäteveroahan ei ole laajennettu teollisuuden omiin kaatopaikkoihin, vaikka eduskunta on tästä ilmaissut kantansa, että näin pitäisi tehdä.

Sähkövero on sellainen ympäristövero, jonka korotus ohjaisi vähentämään päästöjä, kun kuitenkin Suomi joutuu kamppailemaan Kioton päästötavoitteiden kanssa. Tänään STT:n uutisissa kerrottiin, että tämä päästöraja on viime vuonna alitettu, mikä on hyvä asia, mutta lähivuosina tilanne saattaa kääntyä toiseen suuntaan, koska nyt ydinvoimapäätöksen myötä teollisuudella ei ole insentiiviä sijoittaa uusiutuviin energiamuotoihin. Näin ollen juuri verokeinoilla pitää pyrkiä siihen, että päästöt eivät kasva. Tämän lisäksi tietenkin pitää kehittää muita energiapoliittisia muotoja, joilla estetään päästöjen kasvu.

Arvoisa puhemies! Vaikeavammaisten henkilöiden avustaja- ja tulkkipalveluihin tarvittaisiin lisää resursseja. Vammaistyöryhmä 96 ehdotti 5 vuotta sitten uudistuspakettia, jossa rahoitettaisiin nimenomaan vaikeavammaisten palveluja ja merkittävä osa näistä uusista hankkeista rahoitettaisiin invalidivähennyksen poistolla. Henkilökohtaisesti olisin halunnut, että tämä paketti tai jonkinlainen muunnelma siitä olisi edennyt tämän hallituskauden aikana, mutta poliittista yhteisymmärrystä tästä asiasta ei ole tullut. Toisaalta vaihtoehtoista rahoitusta, niin että olisi saatu lisämäärärahoja näihin hankkeisiin, ei ole myöskään onnistuttu saamaan.

Tämä tilanne on erittäin valitettava vaikeavammaisten henkilöiden kannalta, koska heillä ei ole vankkaa subjektiivista oikeutta avustajapalveluihin ja näin ollen heidän asemansa vaihtelee kunnittain. On monia kuntia, joissa kunnat laistavat velvoitteitaan ja vammaiset henkilöt joutuvat hakemaan oikeuksiaan valitusprosessien kautta. Mielestäni se ei ole minkään mittapuun mukaan oikein. Se on täysin perusoikeuskäsitysteni vastaista politiikkaa.

Vammaistyöryhmä 96:n paketti olisi ollut järkevä kokonaisuus, jolla tämä ongelma olisi poistettu ja olisi saatu myös lisäresursseja esimerkiksi tulkkipalveluihin. Puhevammaisten osalta tulkkipalvelut ovat riittämättömät. Kommunikaatiomenetelmien kehittämiseen on olemassa tietotaitoa, mutta resursseja ei riittävästi. Nämä ovat hyvin ajankohtaisia ja tärkeitä hankkeita, minusta osa perusturvaa, jota kaikkien puolueiden pitäisi pystyä priorisoimaan. Ongelmana on vain se, että vammaisilla henkilöillä ei ole taustallaan niin merkittäviä järjestöjä, että niiden ääntä kuultaisiin kaikilla päätöksenteon tasoilla. Enemmän sitten kiinnitetään huomiota esimerkiksi eläkeläisjärjestöjen ja työmarkkinajärjestöjen viesteihin liittyen sosiaaliturvaan.

Toivon, että tämä eduskunta voisi vielä löytää jonkin kompromissin, esimerkiksi sellaisen, että vaikeavammaisten avustajapalvelut siirretään Kansaneläkelaitoksen alaisuuteen, rahoitus hoidetaan sitä kautta, ja tällä tavoin tasapainotetaan kuntien välisiä eroja. Mutta lisämäärärahaa se malli edellyttää, jos invalidivähennystä ei poisteta ja koko tätä pakettia toteuteta.

Perhepolitiikka on ollut tämän päivän keskustelussa paljonkin esillä. Pidän positiivisena asiana sitä, että vähimmäisäitiyspäivärahaa ja muita vähimmäisetuuksia korotetaan hieman. Pitäisin tärkeänä, että näihin etuuksiin saataisiin myös lisäkorotus.

Toivon, että tulopoliittisissa neuvotteluissa pystyttäisiin keskustelemaan osittaisen hoitovapaan laajentamisesta. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen viime kesänä puhui sen puolesta, että alle kymmenvuotiaiden lasten vanhemmille saataisiin oikeus lyhennettyyn työviikkoon. Tämä tietenkin helpottaisi esimerkiksi iltapäivähoidon ongelmia.

Näkisin tärkeäksi, kun puhutaan työajan lyhentämisestä, että joustot saataisiin kohdistumaan edes lapsiperheisiin. Työelämä on koventunut viime vuosina hyvin rajusti. Laman jälkeen monet työntekijät eivät uskalla penätä oikeuksiaan, koska pelkäävät työpaikkansa puolesta, ja näin ollen on tärkeää, että työpaikkojen kulttuuria muutetaan siihen suuntaan, että hyväksytään se, että kukaan ei pysty tekemään töitä rajoituksetta, ja hyväksytään se, että perheiden asemaa on vahvistettava ja juuri vanhemmilla on oltava riittävästi aikaa olla lastensa kanssa. Se on lasten persoonallisuuden ja sosiaalisen kehityksen kannalta a ja o, että heillä on aikuista seuraa ja perusturvallisuutta. Tämä on yksi elämän perusasia, joka usein on päässyt unohtumaan. Mietitään ehkä monimutkaisempiakin ratkaisuja sosiaalisiin ongelmiin, mutta uskon, että jos perheillä olisi enemmän aikaa, monet ongelmat helpottuisivat, eivät tietenkään kaikki poistuisi, mutta tällä tavoin estettäisiin ongelmien pahenemista.

Toivon, että jotakin tämän tyyppistä ehdotusta eduskunta pääsisi vielä tämän syksyn aikana käsittelemään. Itse tein (Puhemies koputtaa) viime vuonna lakialoitteen, jossa ehdotin, että alle 12-vuotiaiden lasten vanhemmilla olisi tällainen oikeus lyhennettyyn työviikkoon ja silloin, jos lapsi on vammainen tai pitkäaikaissairas, lapsen täysi-ikäisyyteen asti tällainen oikeus voitaisiin ulottaa. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Näillä sanoin toivon, että valtiovarainvaliokunta pääsee asialliseen käsittelyyn budjetin suhteen.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka ed. U. Anttila vetosi valtiovarainvaliokuntaan, niin voin kertoa hänelle, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on kyllä kiinnostunut näistä asioista. Kun lainsäädäntö kuuluu meidän valiokuntamme alueeseen, niin me olemme käyneet keskustelua lasten hyvinvointia koskevasta selonteosta ja sen yhteydessä juuri pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten asemasta.

Kun ed. U. Anttila ehdotti kompromissia henkilökohtaisesta avustajasta, niin ajattelin esimerkiksi sellaista, että vammaiset lapset, alle 18-vuotiaat, voisivat ensin saada tämän subjektiivisen oikeuden tai sitten Kelalle siirrettynä. Itse olen aivan samaa mieltä ed. Anttilan kanssa, että niistä kirjauksista, mitä hallitusohjelmaan on tehty, jotain tulosta pitäisi saada. Me emme voi olla neljä vuotta niin, että emme ole vammaisille saaneet mitään todellisia parannuksia aikaan. Verovähennysjuttu oli tietysti hankala asia, mutta sitä pitäisi tulevaisuudessa voida katsoa, voitaisiinko sitä edes alentaa, mutta nyt kun (Puhemies koputtaa) on koko ajan tulossa sairaille ja vammaisille lisää menoja muuta kautta, niin ei sitäkään oikein voi suoraan poistaa.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monet vammaisasiat ovat viime päivinä olleet esillä senkin takia, että nämä HUSiin liittyvät säästöt ovat kohdistuneet myös apuvälineisiin ja juuri tähän samaan ryhmään, joka tarvitsee apuvälineitä ja palveluita. Näin ollen pitäisin erittäin ajankohtaisena ja tärkeänä, että saataisiin vammaisten ihmisten asemaan edes jokin parannus, edes jokin signaali, että eduskunnassa on tahtoa ajaa näitä perusoikeusasioita, jotka koskettavat vain pieniä ryhmiä, joille ne ovat sitäkin merkityksellisempiä. Olisin valmis jopa siihen, että tietyt apuvälineet ja niiden kustannukset siirrettäisiin Kansaneläkelaitoksen alaisuuteen. Tämä on hieman hallinnollista peliä, mutta toivon, että kuntakohtaisista eroista päästäisiin irti.

Sakari Smeds /kd:

Arvoisa puhemies! Sinipunahallitus tulee pian hallinneeksi kahden vaalikauden ajan. Sinipunan suuri haaste todettiin heti hallitustaipaleen ensi vaiheessa: työttömyys tuli puolittaa, vieläpä nopeasti, neljän vuoden aikana. Tavoite ei nyt toteudu edes kahdeksassa vuodessa, vaikka usean vuoden ajan jatkunut talouden vahva kasvu antoikin hallitukselle otolliset puitteet.

Työttömyyttä uhkaa pikemminkin kääntyminen kasvuun. Yritysten määrä on vähenemässä, irtisanomisilmoituksia annetaan, vientihinnat ovat olleet yli kolmen prosentin laskussa ja pankit ovat kehottaneet asuntovelallisia varautumaan korkojen nousuun. Hallitus itsekin arvioi työttömyyden nousevan 9,5 prosenttiin ja työllisten osuuden työikäisestä väestöstä heikkenevän, ja toteaapa hallitus työttömyyden alueellisten erojen edelleen kasvavan.

Mikä on hallituksen vastaus tässä muuttuvassa ja vaikeutuvassa toimintaympäristössä? Aloitteettomuus, uuden kasvun passiivinen odottelu, hallituspuolueiden keskinäinen nokittelu, sivusta seuraaminen — näistä on sinipuna tehty. Hallituksen eväät on syöty, valitettavasti näin on todettava.

Viimeisten vuosien ajan taloudessa on ollut liikkumatilaa, joka on purettu pitkälle vain ansiotulojen verotuksen kevennyksiin hyväosaisista alkaen. Se on ollut hallituksen valinta.

Oppositiosta on esitetty, että tätä talouden suomaa valinnanvaraa olisi tullut käyttää toisin. Oppositiosta on esitetty veronkevennysten voimakkaampaa kohdentamista pienituloisille, kuntien palveluiden turvaamista, pienyritysten sivukustannusten keventämistä, ja ainakin kristillisdemokraattien taholta on peräänkuulutettu lisäpanostusta myös työllisyyspoliittisiin toimenpiteisiin. Juuri työllisyyspoliittisten toimien määräähän hallitus on leikannut kovalla kädellä turhanaikaisesti, kuten nyt voidaan nähdä.

Oppositiosta on myös esitetty voimakkaampia yrittäjyyttä edistäviä toimenpiteitä, muun muassa pienyrittäjyyttä suosivaa arvonlisäverotuksen perusvähennystä ja yritysten sukupolvenvaihdosten helpottamista. Kumpi näistä linjoista, hallituksen vai opposition, olisi ollut työllistävämpi toimintalinja? Hallituksen toimet ja tulokset on nähty. Kello käy, kello käy. Jos se kävisi seitsemän vuotta taaksepäin, luulen, että hallitus itsekin toimisi vähän toisin ja valitsisi jotakin tästä, mitä oppositio on koko vaalikauden puhunut.

Kokoomuksen taholta on esitetty ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista työn vastaanottamista kannustavaan suuntaan. Muiden hallituspuolueiden ja korporaatioiden piiristä tämä avaus on myös tyrmätty, mielestäni kyllä hätiköiden. Jatkossa tätäkin tietä olisi harkiten tutkailtava.

Nopein keino järkevän työllistämisen tiellä mielestäni olisi kuntien peruspalveluiden vahvistaminen. Kunnissa terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja palvelutaloissa on paljon tarpeellista, mutta tekemätöntä työtä, jota suomalaiset arvostavat. Jos mahdollista, niin syksyn tupokierroksen porkkanoina tulisikin käyttää ei lisäveroalea, vaan palveluiden vahvistamista. Toivon, että tämä saisi niin hallituksen kuin työmarkkinaosapuolten taholta ymmärtämystä.

Arvoisa puhemies! Tätä talousarvioesitystä on tehty olosuhteissa, joita erittäin leimallisesti varjostaa epävarmuus, turvattomuuden uhka ja, voisi sanoa, samalla eriskummallinen epätodellisuuden henki. Maailmalla kalistellaan aseitakin. Aamun sanomalehdestä luin jonkinlaisia pohdintoja siitä, piristäisikö Irakiin mahdollisesti tehtävä hyökkäys taloutta vai ei. Näiden pohdintojen mukaan ei ainakaan automaattisesti.

Budjetin käsittelyn yhteydessä on rohjettava sanoa, että elämä ei ole pelkkiä markkoja tai euroja. Nykyisen kaltaisissa suurten riskien olosuhteissa talouden ennusteet, joskus jopa perusta, voivat muuttua tai romahtaa. Toivottavasti näin ei käy. Isänmaan samoin kuin yksilöidenkin aito hyvinvointi perustuu taloudellisten tekijöiden lisäksi kuitenkin myös muuhun, lähiyhteisöjen tukeen, perheeseen, siihen, vallitseeko yhteiskunnassa välittämisen henki vai ei, siihen, kokeeko yhteisö vastuuta ja pyhyyden tuntoa. Tarvitaan kestävää, eettistä perusrakennetta. Tältä osin muutoksen suunta ei aina rohkaise. Väkivalta ja pahuus on viihdeteollisuuden parasta käyttövoimaa, eikä lainsäätäjä ole onnistunut, eikä aina edes halunnut, asettaa tälle pahan teollistamiselle pitäviä suitsia. Rahan arvolle on annettu arvoista tärkeimmän paikka, ja rahan arvo tuntuu sanelevan jopa niin liikeaikalain kuin vaikkapa kokoontumislainkin sisällön. Rahalla on tärkeä paikkansa vaihdannan välineenä ja taloudellisten arvojen säilyttäjänä. Tähän perinteiseen rooliin se pitäisi myös palauttaa siltä kaikkein pyhimmän paikalta, jonne se näyttää siirretyn.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Edelliselle puhujalle voisi todeta ansiosidonnaisen porrastamisesta, koska ed. Smeds totesi, jotta tätä pitäisi myös hallituksen vakavasti pohtia. Ihmettelen, jos kristillisdemokraatit ovat ajamassa ihmisiä sillä tavalla ahdinkoon, kun kysehän on kuitenkin siitä, jotta niitä työpaikkoja ei valitettavasti ole. Jos niitä olisi tarjolla, niin tällä hetkellä on kyllä järjestelmät olemassa sillä tavalla, että tulee karenssi, jos sitä työtä ei ota vastaan, ja toimeentulotuen puolella on omat sanktiojärjestelmät, joissa toimeentulotuki voi pudota jopa 40 prosenttia siitä normista. Siinä mielessä sehän tekisi vaan kunnille lisää kustannuksia, jos ansiosidonnaista porrastettaisiin, koska kyse on työpaikkojen vähyydestä.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Samoin kuin ed. E. Lahtelakin, ihmettelen kristillisdemokraattien linjaa. Pitkäaikaistyöttömistähän on kyse silloin, kun puhutaan pitkäaikaisesti työttömyyskorvausta saaneista. He ovat pitkälti myös Ahon hallituksen jäljiltä teollisuudesta ja rakennuksilta joutuneet työttömiksi. He ovat siitä lähtien, 90-luvun alusta lähtien olleet työttöminä. Kyllä tässä kohdellaan ihmisiä eriarvoisesti, kun he eivät enää kelpaa työelämään, vaikka ilmaiseksi tarjoaa, kukaan ei ota töihin. Inhimillisyyttä pyytäisin näihin esityksiin.

Sakari   Smeds  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat E. Lahtela ja Kangas voivat olla aivan rauhallisella mielellä. Eivät kristillisdemokraatit ole tämän maan työttömien, heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten asemaa suinkaan heikentämässä. Kehotan edustajia perehtymään meidän vaihtoehtobudjettiimme ja vertaamaan sitä hallituksen linjaan, (Ed. E. Lahtela: Puheet ovat erilaisia!) kumpi näistä teidän mielestänne poistaa paremmin työttömyyttä, lisää oikeudenmukaisuutta. Uskon, että kun edustajat huolellisesti perehtyvät, tulette toteamaan, että kristillisdemokraattien linja on hyvä linja.

Sen sijaan olen kyllä sitä mieltä, että myös ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta tulee voida keskustella. Kukaan ei ole esittänyt säästöjä tähän järjestelmään tai ihmisten aseman heikentämistä. Mutta kyllä ansiosidonnaista työttömyysturvajärjestelmää tulee tutkailla myös 2000-luvun tarpeita varten ja tutkailla, miten siitä voidaan kehittää entistä parempi.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä oleva vuoden 2003 talousarvioesitys on kohtuullisen myönteistä luettavaa näin sosialidemokraatin näkökulmasta, varsinkin kun sitä verrataan valtiovarainministeriön alkuperäiseen pohjaesitykseen. Kiitos hyvästä toiminnasta ryhmämme neuvottelijoille, jotka viilasivat esityksen budjettiriihessä meidän demareiden toivomaan suuntaan.

Se tarkoittaa, että palveluihin panostaminen ohitti suunnitellut veronalennukset, aivan kuten valtaosa meistä suomalaisista tutkitusti edellyttää. Työllisyyttä edistävät toimet, jotka ovat olleet vaatimuksissamme ykkösasiana, vahvistuivat. Ajamamme voimakkaasti työllisyyttä korostava linja saatiin nostettua reilusti ehdotettua selkeämmin esiin budjettiesityksessä. Muun muassa suoria työllisyysmäärärahoja lisättiin, oppisopimuskoulutukseen saatiin lisää paikkoja. Rahaa on tulossa homekoulujen korjaukseen, aktiivisen työvoimapolitiikan rahoitusta lisättiin, sekä uutena keinona on tulossa mukaan järjestelmän uudistaminen 200 päivää työmarkkinatukea saaneille. Myös pienen tuloveronkevennyksen lasketaan tukevan työllisyyttä. Budjettiesitys jättää vielä tarvittaessa käytettävissä olevaa neuvotteluvaraa syksyn tulopoliittisia neuvotteluja ajatellen.

Myös demarivetoinen taistelumme eläkkeensaajien oikeuksien puolesta kantaa hedelmää. Emme missään vaiheessa olleet hyväksymässä valtiovarainministeriön esittämiä heikennyksiä eläkeläisille, vaan katsoimme, että sopimuksista on pidettävä kiinni ja eläkeläisten sairausvakuutusmaksun viimeinen korotusosa on poistettava. Se poistuu esityksen mukaan ensi vuonna.

Budjettiesitys korjaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon ja kuntatalouden osalta tilannetta parempaan suuntaan. Lisäksi alimpaan äitiyspäivärahaan on luvassa korotusta.

Ovatko nämä korjaukset ja korotukset riittäviä? Siitä voidaan aina keskustella. Esimerkiksi ennusteiden mukaan lisääntyvän työttömyyden uhatessa tulisi panostuksen työllisyyteen olla aiottua suurempaa. Samoin kuntien valtionosuuksien indeksitarkistusten tekeminen täysimääräisenä olisi aiheellista. Terveydenhuolto on rahoituspulassa, tosin tällä kohtaa myös koko järjestelmä vaatisi tarkastelua ja uudelleenorganisaatiota. Lääkkeiden omavastuun kallistuminen, joka paljon sairastavalle saattaa olla perustoimeentuloa koetteleva kysymys, on asia, jota mielestäni pitäisi harkita tarkkaan, sillä jo nykyinen korvausjärjestelmämme monine maksukattoineen sisältää vaarallisia aukkoja, joihin yksittäinen kansalainen saattaa pudota. Sairastaminen, varsinkin pitkäaikaissairastaminen, on kallista ja köyhdyttää kohtuullistakin tuloa saavan nopeasti.

Myös lapsiperheille toivoisi isompaa osuutta yhteisestä kakusta kuin nyt ollaan tarjoamassa. Lapsilisien indeksitarkistukset ja järjestelmä pienten koululaisten iltapäivähoidon turvaamiseksi odottavat toteutustaan.

Lista on pitkä. Kaikki sen asiat ovat tärkeitä ja hintalappu toiveiden perässä suuri. Jo nyt budjettiesitys sisältää valtionvelan lisäämisen. Koska velka on velkaa ja siitä on maksettava kovaa korkoa, joka taas osaltaan näkyy tulevien budjettien rasituksena, on syytä pysyä vaatimuksien kanssa maltillisena. Toivon kuitenkin, että edellä mainitut asiat nousisivat valiokuntakäsittelyssä vakavasti esiin. Toivon myös keskustelua elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamismahdollisuudesta, mikäli budjetissa on varaa, sijaa veronkevennyksille.

Elintarvikkeiden alv:n alentaminen viidellä prosenttiyksiköllä maksaisi valtiolle alan ammattiliittojen laskelmien mukaan noin 390 miljoonaa euroa, josta reilu osa tulisi takaisin kasvavana kulutuskysyntänä.

Haluan nostaa esiin myös joitakin teräviä, pienempiä piikkejä, jotka pistävät pirtaan ainakin näin pirkanmaalaista. Joukkoliikenteen tuen riittämätön taso on maakunnan näkökulmasta isompi asia kuin täällä Kehäkolmosen sisäpuolella voisi olettaakaan. Tähän kohtaan toivon budjetin käsittelyssä selkeää lisäystä, jotta julkinen liikenne haja-asutusalueilla ei vaarannu. Myös koko tierahoitus kaipaisi lisäystä. Tampereen läntisen ohikulkutien putoaminen jälleen kerran pois budjetin piiristä on kova isku. Kyseessä ei ole siltarumpupolitikointi, vaan perustellusti niin ministeriössä kuin Tiehallinnossakin valtakunnallisesti merkittäväksi hankkeeksi nostettu kehitysinvestointi, jonka kaikki tunnusluvut puoltavat pikaista rakentamista.

Pirkanmaa jäi kuitenkin jälleen ainakin tässä vaiheessa, taistelu tien puolesta jatkuu kovana, rahatta, mutta esimerkiksi Vuosaaren sataman infraan löytyi valtiolta rahoitus. Pääkaupungin tarpeet ovat toki tärkeitä nekin eikä vastakkainasettelu liene järkevää, mutta tässä tapauksessa satamahanke ohitti niin ripeästi maakunnan hankkeen, että tuolta kohtuullisen kaukaa kehätien ulkopuolelta asiaa katsovalla on mielestäni enemmän kuin oikeutus kritiikkiin. Sinällään koko Tampereen ohitustien juttuun liittyy suorastaan käsittämätöntä syyttelyä siitä, kuka hankkeen neuvotteluissa torppasi. Muun muassa kokoomuksen puolelta on osoitettu demareita ja vasemmistoliittoa, muttei huomattu lainkaan mainita, että ensimmäisenä hankkeen yli heilahti kokoomuslaisen valtiovarainministerin punakynä. Paha siinä on puolustaa hanketta, jonka ministeri on jo hyllyttänyt.

Otan listalleni vielä veikkausvoittovarojen jako-osuuden, jonka suhteen toivon eduskunnan pysyvän omassa, hyvin tuoreessa päätöksessään: laissa määrätyt jako-osuudet kuuluvat nuorisotyölle, liikunnalle ja taiteelle.

Toiveistani ja toivottavasti tulevaisuuden ratkaisuihin vaikuttavasta kritiikistäni huolimatta olen realisti ja siksi kohtuullisen tyytyväinen siihen, että hallituksen esitys vie maan asioita oikeaan suuntaan ja sellaisella rahankäytöllä, jota tulevienkin sukupolvien selkä kestää. Viittaan tässä keskustan ryhmäpuheenvuoron pitäneen ed. Pekkarisen listaan, oikeaan kirjeeseen joulupukille, joka sisälsi kaikki mahdolliset hyvät asiat, muttei minkäänlaista talousarvioesitystä hankkeiden liitteeksi. Asiasta keskusteltiin jokin aika sitten täällä salissa runsaasti, eivätkä ed. Pekkarisen selittelyt vakuuttaneet. Rehellisempää niin eduskuntaa kuin ennen muuta suomalaisia äänestäjiä kohtaan olisi ollut tuoda keskustan varjobudjetti, vaihtoehtobudjetti, miksi sitä halutaan nimittää, käsittelyyn jo tässä vaiheessa, jotta nähtäisiin, miten aiotut hyvät hankkeet rahoitetaan ja kenelle ihan oikeasti voidaan antaa.

Pehr Löv /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! 2003 års budget betyder att vi går in i en period med bättre förhållanden för barnfamiljerna. Pappans roll i familjen har tyvärr hittills haft en undanskymd roll. Fäderna har tagits med i moderskapsförberedelserna men pappaledigheten har tagits ut mycket sparsamt. Införandet av en pappamånad kopplad till 12 dagars föräldraledighet är ett steg i mycket positiv riktning med tanke på barnets bästa. Vi får också i anslutning till budgeten en lag som möjliggör deltidsarbete för mamman och pappan så att man kan dela på föräldraledigheten. En reform också för barnet i jämlikhetens anda. Minimidagpenningen för mödrar kommer äntligen att bli en rättighet för alla. När samtidigt arbetslösa väntande mödrar har möjlighet till arbetsmarknadsstödsnivå har två besvärliga luckor i basskyddet korrigerats.

Ytterligare en välkommen nyhet är att adoptivpapporna får samma föräldraledighet som de biologiska papporna. Det är verkligen synd att minister Biaudet inte fick gehör för sitt förslag att göra barnbidraget indexbundet från och med nästa år. Vi vet att barnbidragets nivå släpar illa efter och en korrigering skjuts nu på framtiden. Jag hoppas ännu i viss mån på budgetbehandlingen, men framför allt på kommande regeringsprogram. Social- och hälsovårdsutskottet kommer också att omfatta en kläm om behovet av förhöjning av barnbidragsnivån i vårt betänkande om barn- och ungdomspolitiska redogörelsen. Utvecklas ekonomin gynnsamt under nästa riksdagsperiod får vi hoppas på förhöjt hemvårdsstöd, medel för eftermiddagsverksamhet och ytterligare förbättringar för barnfamiljerna. Jag är alltså optimist gällande framtiden då jag märker att attityden mot barnfamiljerna är gynnsamma.

Sedan till ett helt annat område, vägarna. Underhållet av basvägnätet fick i år 300 miljoner mark extra, det var mycket välkommet men kunde inte korrigera eftersläpningen i vägarnas skick. Det är bra att det fortfarande finns en ökning i nästa års budget i basvägunderhållet, men enligt beräkningar borde förhöjningen ha varit fem gånger större för att man skall uppnå en långsam förbättring av vägnätet. Tillåter vi att bilparken växer måste vi också ha farbara vägar, det här accentueras i glesbygden där kollektivtrafiken inte längre fungerar. Det borde också finnas en flexibilitet att göra insatser i regioner där större industrietableringar görs. T.ex. Jakobstadsregionen har fått svåra flaskhalsar och upplever stora risker i trafiken på grund av torv- och flistransporterna till världens största biologiska kraftverk, Alholmens Kraft.

På detta område kan ännu med glädje konstateras att de enskilda vägarna ytterligare får 1,1 miljon euro, vilket är bra för livskvaliteten på landsbygden, men anslaget borde fördubblas för att någorlunda motsvara behoven. Jag är glad att Sfp i tiden såg till att denna lag bibehölls, trots de små anslagen är många väglag mycket glada över bidragen.

Ännu en glad nyhet på kommunikationsministeriets område är att Kvarkentrafiken kan fortsätta tack vare 1 miljon euro i statsbudgeten för detta stöd. Det är en bro över till Sverige för oss som bor i Österbotten.

Budgetens största besvikelse är enligt min uppfattning förslaget att förhöja bränsleaccisen med 4 cent. En kostnad, som direkt försvårar rörligheten i Glesbygdsfinland. Pengarna kunde ha tagits från en förhöjning av elskatten eller varför inte rentav från bruksavgiften på bilar, vilket skulle ha drabbat långfärdsåkarna i glesbygden relativt sett betydligt mindre. Jag hoppas på en korrigering av det här i budgetbehandlingen här i riksdagen.

Vården kommer snart att debatteras mycket grundligt i och med interpellationsdebatten nästa vecka, men jag måste ändå notera den med några ord här och nu. Den allmänna förhöjningen av statsandelarna med 1,51 procent skall huvudsakligen gå till barn- och ungdomssatsningar. Det här är mycket bra, en klok inriktning!

Minister Biaudet, som fått en del kritik för sin kamp för vården, lyckades få 68 miljoner euro för det nationella hälsovårdsprojektet. Det här möjliggör en start för utvecklingen av strukturerna och kvaliteten i vårdsystemen. Det är denna väg vi måste gå för att klara framtiden. Enbart löneförhöjningar och investeringar i byggnader hjälper inte upp situationen.

En detalj, men mycket viktig för folkhälsan, är att mögelskolornas sanering får ett anslag på 15 miljoner euro, som ännu är för lite, men en signal om statsmaktens vilja att delta i det här saneringsjobbet.

Ännu, talman, kommunerna. En starkt fluktuerande samfundsskatt är både till glädje och besvär för kommunerna. Det är en viktig utveckling att man minskar på andelen samfundsskatt och istället höjer de allmänna statsandelarna. Skatteutjämningen mellan kommunerna är trots Helsingfors med fleras protester nödvändig för att vi överhuvudtaget skall ha ett liv i ålderstyngda kommuner i landet. Enligt min uppfattning är det också fel att inte indexjustera statsandelarna till kommunerna med 100 procent, de har samma kostnadsutveckling som inflationen i övrigt utvisar.

Det finns också skäl att påminna om det stöd av kunskapssamhället som nästa års budget innebär — det är grunden för Finlands framtid. Bl.a. universiteten får nästa år tack vare tidigare principbeslut, förutom indexkorrigeringen, en förhöjning med 30 miljoner euro.

Talman! De ekonomiska utsikterna i världen och i Finland är osäkra. Staten hamnar att öka skuldbördan med 155 miljoner euro vilket inte är bra. Det är ändå en stor klokhet att man inte gick in för en större skattesänkning utan hade mod att satsa på basservicen. Det betyder livskvalitet och utjämning av ojämlikheter i samhället.

Arvoisa puhemies! Maailman ja Suomen talousnäkymät ovat epävarmoja. Valtio joutuu lisäämään velkataakkaansa 150 miljoonalla eurolla, mikä ei ole hyvä asia. On kuitenkin suurta viisautta, ettei valittu suurempaa veronalennusta, vaan että oli rohkeutta panostaa peruspalveluihin, jotka merkitsevät elämänlaatua ja eriarvoisuuden tasoittamista yhteiskunnassamme.

Puhemies! En puhunut paljon suomea, mutta puhettani ei tarvitse tulkata.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Ryhmämme puheenjohtaja Janina Andersson esitteli kokonaisarvion, johon minäkin puheessani pohjaan ja lähinnä muutamia erillisiä yksityiskohtia ja muutamia tulevaisuuden huomioita sen pohjalta esitän. Niin kuin ed. Andersson on julkisuudessa jo kertonutkin, ryhmämme tulee esittämään varjobudjetin, joka on hyvin realistinen. Ennen kaikkea se antaa realistisia rahoitettavissa olevia ratkaisuja perheiden ongelmiin, joiden taustalla on se, että viimeisen laman jälkeisenä aikana lapsiperheiden yleensä, ja yksinhuoltajaperheiden erityisesti, suhteellinen asema on kaikkien väestöryhmien keskinäisessä vertailussa heikentynyt eniten. Ja silloin ryhmämme ja siis myös varjobudjettimme lähtee siitä, että lapsiperheiden aika on jo nyt, eikä, niin kuin nyt tänäänkin olemme saaneet kuulla monissa puheenvuoroissa, seuraavalla hallituskaudella.

Varjobudjeteista ylipäätänsä vielä sen verran, että ed. Korkeaojaa jäin hiukan ihmettelemään, kun hän, niin ainakin ymmärsin, ajatteli niin, että keskustan ei kuulukaan tehdä tarkkaa varjobudjettia, koska asiat olisivat aivan toisin, jos he olisivat olleet viimeiset seitsemän vuotta hallituksessa. Ajatus on varmaan houkutteleva ja jossain määrin varmaan tuntuu ihan oikeutetultakin, mutta semmoista vaihtoehtoa politiikassa ei ole tarjolla. Eihän keskusta voi sanoa myöskään vaalien jälkeen, jos se pyrkii oikeasti hallitusvastuuseen, että meilläpä on puoluetoimistossa myös aikakone, jolla siirrytään kahdeksan vuotta taaksepäin ja aloitetaan siitä. Kyllä hallinnointiin ja hallitusvastuuseen pitää olla valmis tässä ja nyt. Sen takia pitää olla valmis tekemään myös esitykset, miten tästä eteenpäin lähdetään.

Toisaalta tuntuu myös oikeudenmukaiselta vaatia, että mikäli hallitusryhmistä — niin kuin äsken Rkp:stä ed. Pehr Löv puhui lapsilisien korotuksista ainakin indeksin verran — tämmöisiä merkittäviä, suuria lisäysesityksiä tehdään, niin yhtä lailla myös hallituspuolueiden edustajien ja ryhmien vastuu on kertoa myös silloin rahoituksesta. Tämä koskee meitä vihreitä, siis nykyistä oppositiopuoluetta, perinteisiä oppositiopuolueita ja hallituksessakin olevia puolueita.

Sitten muutama tulevaisuusasia: On arvioitu, että vuonna 2020, kun suuret ikäluokat ovat Suomessa kokonaan eläköityneet, vanhusten hoitokulut ja terveydenhoitokulut nousevat siitä, mitä ne tänä päivänä ovat, noin 5 miljardilla eurolla vuodessa. Siinä ovat mukana myös vanhusten laitoshoitotarpeet. 5 miljardia euroa vuodessa lisää julkisia menoja.

Tiedetään myös, että jos suuret ikäluokat käyttävät suunnilleen saman verran terveyspalveluja kuin nyt ja muutenkin ovat jota kuinkin kuin tämän päivän vanhukset, voisimme ennalta ehkäisevällä terveystyöllä, ennen kaikkea elämäntapojen muutoksella ja varsinkin liikunnalla poistaa tästä luvusta ainakin kolmanneksen, joidenkin arvioiden mukaan jopa enemmän. Tällä hetkellä kunnat on ajettu semmoiseen tilanteeseen, että käytännössä ei jää paljon muuta mahdollisuutta pakkotilanteessa säästää kuin leikata ainakin ennaltaehkäisevä työ pois. Tämä mielestäni on tulevaisuuden näkökulmasta kyllä ihan klassista oman oksan sahaamista.

Kerron, kuinka vakavasta asiasta tässä on kysymys, muutamilla esimerkeillä: Jos ihminen riittävästi eli vähintään puoli tuntia, mieluummin tunnin, päivässä liikkuu niin, että hengästyy, hänen vaaransa sairastua sepelvaltimotautiin, aivohalvaukseen ja lihavuuteen on puolet siitä mitä ei-liikkuvilla. Jos hän ei liiku, hän sairastuu aikuisiän sokeritautiin, joka on todella vaarallinen ja kivulias tauti, jopa 60 prosenttia suuremmalla todennäköisyydellä kuin jos hän liikkuisi. Niin ikään verenpainetaudin, paksusuolensyövän ja osteoporoosin osalta on osoitettavissa selviä valtavan suuria inhimillisä mahdollisuuksia säästyä sairastumiselta ja saada siten myös kansantaloudellisesti vuosittain miljardiluokan säästömahdollisuudet.

Valtion budjetista ei valitettavasti suoranaisesti löydy vielä, vaikka alun perin niin oli kaavailtu, nimenomaisia uusia momentteja terveysliikunnalle ja ennalta ehkäisevälle varsinkin keski-ikäisten ja sitä vanhempien ihmisten liikuttamiselle. Mutta opetusministeriön liikuntaosastolta on lupailtu, että ehkä poikkeuksellisen suuressa niin sanotussa pitkässä momentissa, joka on opetusministeriön liikuntapuolelle tässä budjettiesityksessä varattu, eli ministeriön omaan käyttöön, ilman tarkempia määräyksiä olevista rahoista saattaisi löytyä joitakin miljoonia euroja tämän tärkeän ennalta ehkäisevän työn aloittamiseksi ja parantamiseksi.

Vielä yksi esimerkki siitä, kuinka vakavasta asiasta on kysymys: Arvioidaan, että toiseksi yleisin syy päätyä pois kotoa, menettää kykynsä elää hyvää vanhuutta, on niin yksinkertainen — ja todella vähän suututtaakin kertoa se taas kerran — että ihmiseltä menee jaloista voimat, yksinkertainen lihasvoima. Tätä pystytään ehkäisemään hyvin yksinkertaisella päivittäisellä jumpalla, jonka ei tarvitse kestää 20 minuuttia pitempään. Tämä työ on täysin organisoimatta tässä yhteiskunnassa. Senkin takia meillä on edessä käsittämättömät terveydenhoitokulujen kasvumenot, joihin kukaan ei ole pystynyt osoittamaan realistista suunnitelmaa, millä ne tullaan kattamaan. Tämän päivän keskustelut HUSista ovat vielä pientä leikkiä siihen todellisuuteen verrattuna, missä olemme 10—15 vuoden päästä, jos ei näihin ennalta ehkäiseviin töihin ryhdytä suuresti.

Arvoisa rouva puhemies! Puhun vielä tulevaisuuden suurista muutoksista myös siitä näkökulmasta, että täällä on aika paljon puhuttu kuntien valtionosuusjärjestelmistä. Varmaankaan tässä ja nyt hallituskauden viimeisessä budjetissa ei pystytä tekemään niin suurta rakenteellista remonttia kuin kuntien valtionosuusjärjestelmät vaatisivat, mutta hallitus on itse itseään käskien ainakin kahdessa periaatepäätöksessä sitoutunut tähän työhön muun muassa Terveysohjelma 2015:ssa ja Terveysliikuntatoimikunnan periaatepäätöksessä, joissa molemmissa hallitus on ilmoittanut, että kuntien valtionosuusjärjestelmää pitää muuttaa siihen suuntaan, että se palkitsee niitä kuntia, jotka tekevät ennalta ehkäisevää terveydenhuoltotyötä ja siten säästävät omia menojaan.

Lopuksi kehottaisin vielä meitä kaikkia edustajia keksimään säästötoimia. Mielestäni meillä on selviä viitteitä siitä, että vankiloissa on aivan turhaan muun muassa sakkovankeja, jotka eivät sinne kuulu. Mielestäni me maksamme käsittämättömiä summia lehdille siitä, että keskiasteen oppilaitokset ja kansanopistot miljoonakaupalla mainostavat toimintaansa.

Leea  Hiltunen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Otin vastauspuheenvuoron, koska ed. Braxin puheenvuoro oli todella myönteinen ja arvostan suuresti tuota lähestymistapaa, mihin meidän pitäisi nyt pysähtyä, eli etsimään säästöjä. Esimerkiksi ikääntyvän väestön kohdalla on liikuntakysymys ja niiden keinojen ja toimenpiteiden etsiminen, millä ehkäistään näitä sairauksia, mutta myös muun muassa ihan yksinkertaisesti ruoan arvonlisäveron alentaminen. Tiedämme, että monien vanhusten kohdalla ovat ongelmana elintarvikkeiden hinnat, kysymys siitä, miten he valitsevat esimerkiksi ruokaa valmistaessaan, että saisivat ravitsevaa ruokaa. Ennen kaikkea myöskin perusterveydenhuoltoon tulisi lisätä neuvontaa ja ohjausta, tulisi tehdä etsivää työtä, että ikääntyvää väestöä kohdattaisiin sillä tavalla, että heitä ohjattaisiin näihin palveluihin ja elämäntapakäytäntöihin, jotka palvelevat sillä tavalla, että he säilyvät terveempinä ja monien palvelujen käyttö säästyy tällä tavalla. Tämä on hyvin tärkeä ja vakava kysymys.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Anteeksi ensinnäkin kahdenkymmenen sekunnin ylitykseni. Se ei tule toistumaan.

Meillä tarvittaisiin varmaan myös eläkkeelle jäämiseen valmentaa ihmisiä paljon paremmin. Ihmiset tavoitetaan vielä siinä vaiheessa, kun he ovat viimeisiä vuosia työelämässä, ja muun muassa nämä ehdotukset, joita vastauspuheenvuorossakin kuultiin, sopisivat hyvin viimeisille työvuosille tarjottavaan eläkkeelle valmentamiseen.

Tuula Haatainen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä tulevan vuoden budjetissa voi olla tyytyväinen todellakin näihin työvoimapoliittisiin rahoihin. Niitähän saatiin budjettineuvotteluissa lisättyä ja erityisesti sosialidemokraattien toimesta.

Paljon on tässä keskustelussakin salissa ollut porua näistä työnantajan sivukuluista ja niitten vaikutuksista työllisyyteen. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole saatu kovin paljon suurta näyttöä, että sivukulujen alentaminen olisi juuri se työllistämisen suuri pullonkaula. Työnantajat itse eivät nimeä sivukuluja työllistymisesteeksi. Sen sijaan he nimeävät työllistymisesteeksi, suurimmaksi esteeksi, sen, että heidän mukaansa ei löydy riittävästi oikein koulutettua ammattitaitoista työvoimaa eli sitä työvoimaa ei ole oikeaan aikaan oikeissa paikoissa.

Siitä syystä minusta on äärimmäisen tärkeää, että emme anna periksi siitä vaatimuksesta, että huolehditaan ammatillisesta täydennyskoulutuksesta, emmekä siitä, että nuorille taataan peruskoulun jälkeen, jokaiselle, toisen asteen opiskelupaikka. Minusta nämä ovat äärimmäisen tärkeitä tulevaisuuden kysymyksiä. Siitä syystä oikeuden koulutukseen pitää ulottua 18-vuotiaaksi saakka.

Helsinkiläisenä kansanedustajana en voi olla puuttumatta yhteisöverotuottokysymykseen, sillä minä joudun näkemään päivittäisen tuskan, mikä näissä kunnissa on, joissa nyt budjettia joudutaan aivan uusista lähtökohdista arvioimaan tulevalle vuodelle, kun sieltä on yhtäkkisesti kadonnut suuri osa varoista. Erityisestihän tämä yhteisöverotuoton jakomuutos vaikuttaa Pääkaupunkiseudun kuntiin. Sitä kautta se vaikuttaa tietysti siihen, miten me voimme tuottaa Helsingissä, Espoossa hyvinvointipalveluja.

Usein unohtuu tässä keskustelussa se, että asumisen kustannukset Helsingissä ovat muuta maata lähes puolitoista kertaa suuremmat, jos eivät enemmänkin. Siitä varmasti on kokemusta tässä salissakin niillä kansanedustajilla, jotka etsivät täällä vapailla markkinoilla asuntoa itselleen. On laskettu, että asumisen korkeampi kustannustaso vastaa noin 3 veroprosentin määrää.

Helsinki joutuu omien peruspalvelujensa kautta vastaamaan monista sellaisista asioista, jotka kasautuvat Pääkaupunkiseudulle. Niitä ovat hivin hoidot, jotka ovat yhtä potilasta kohti melkoisen kalliita. Me vastaamme maahanmuuttajista, lähiöihin kasautuvasta pitkäaikaistyöttömyydestä sekä vanhusten määrän kasvusta. Ei ole ihme, että näissä oloissa terveysmenotkin tuppaavat kasvamaan. Kun on tehty vertailuja eri maiden kesken, Pohjoismaiden tai eurooppalaisten maiden kesken, niin kaikkialla voidaan todeta se tosiasia, että pääkaupungissa terveysmenot ovat suuremmat kuin muissa kunnissa. Ongelmia kyllä tulee riittämään syksyn budjettikeskusteluun myös valtuustotasolla.

Minusta tätä verokysymystä, kuntien ja valtion rahoituskysymystä, täytyy pysähtyä pohtimaan siitä näkökulmasta, mikä kuntien velvollisuudeksi myös on asetettu. Kun meillä on velvollisuus kuntina tuottaa kansalaisille peruspalvelut, niin kyllä rahoituksen täytyy järjestyä niin, että tämä tehtävä myös voidaan täyttää. Nythän Helsinki joutuu nostamaan kunnallisveroa palvelujen tuottamisen turvaamiseksi, mutta tälläkin tiellä siellä jossain on seinä vastassa, se tie ei ole loputon. Jos me aiomme huolehtia siitä, että tavallisen sairaanhoitajan, opettajan tai poliisin palkalla voi elättää itsensä ja perheensä asuen ja tehden työtä Helsingissä, niin emme voi loputtomasti nostaa myöskään kunnallisveroa.

Olemme hyvin helposti vaarallisella tavalla saman kaltaisella kehitysuralla kuin esimerkiksi Lontoossa, jossa näihin kyseisiin ammatteihin ei enää tahdo saada työntekijöitä asumisen kalleuden vuoksi. Jo tänä päivänä me tiedämme, että esimerkiksi yksinhuoltajaäidille, joka tekee perushoitajan ammatissa työtä, joudutaan monelle maksamaan toimeentulotukea, jotta selviytyy arjen pyörittämisestä ja kustannuksista.

Erikoissairaanhoidon rahoitus on keskustelun alla, ja siitä luemme päivittäin. Tämän kysymyksen ääreen pitää kyllä pysähtyä vakavasti. Sosiaali- ja terveysvaliokunta vieraili Norjassa. Siellä erikoissairaanhoito on otettu tiukasti valtion ohjaukseen. Valtio maksaa sairaanhoitoalueille yli puolet perusrahoitusta budjetista. Loput rahoituksesta tulee hoitojaksojen mukana potilaan mukana. Potilas valitsee itse sairaalansa, samoin omalääkärinsä perusterveydenhuollossa. Norjassa on tällä tavalla etsitty ratkaisua siihen, että terveydenhuoltoon suunnatut resurssit valtiolta todella menevät terveyspalveluihin eivätkä muiden toimintojen katteeksi.

Täällä kotimaassa me näemme vastaavanlaista keskustelua. Sairaaloissa ja poliklinikoiden vastaanotoilla käydään jatkuvaa keskustelua siitä, millaisia hoitoja annetaan ja kenelle ne kuuluvat. Erityisen surullista minusta on seurata julkista keskustelua syöpähoitojen riittävyydestä. Erikoissairaanhoidon hoitotakuun valmistelu ja toteuttaminenhan tulee merkitsemään sitä, että valtiovallan on otettava voimakkaampi vastuu rahoituksesta. Muuten tämä yhtälö ei yksinkertaisesti voi toimia. Ei voida vaatia hoitoonpääsyä kolmessa kuukaudessa, jos rahoitusta ei samalla nosteta voimakkaasti.

Kansalliselta terveysprojektilta on odotettu paljon. Siinä on hyviä esityksiä, ja niitä nyt vain on vietävä eteenpäin. Rakenteellisten uudistusten läpiviemiseksi tarvitaan nyt yhteistyötä ja aktiivisuutta kuntien tasolla. Meillä on kuitenkin lukuisa joukko ongelmia, jotka pitää ratkaista tässä ja nyt, emme voi jäädä odottamaan muutamien vuosien päähän joitain rakenteellisia uudistustoimenpiteitä ja niistä syntyviä tuloksia.

Näiden tässä ja nyt -asioiden joukkoon kuuluu edelleen lasten- ja nuortenpsykiatria, johon on suunnattava lisärahoitusta entisten varojen jatkeeksi. Toivon, että eduskunta lisäisi rahoitusta näihin tärkeisiin palveluihin, jotta nyt tämä hyvin liikkeelle lähtenyt työ kunnissa ja sairaanhoitopiireissä ei jäisi vain projektinomaiseksi pyrähdykseksi. (Puhemies koputtaa)

Kansalaiset antavat kaikissa tutkimuksissa tukensa hyvinvointiyhteiskunnalle ja sen palveluille, ja siitä syystä haluan lopuksi vielä korostaa näiden palvelujen rahoituksen välttämättömyyttä.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Haatainen asetti jossain määrin vastakkain sosiaalikulujen porrastuksen ja työttömien lisäkoulutuksen. Mielestäni ne tähtäävät eri ongelmaryhmiin ja eri työttömyyslajeihin. On selvää, että silloin, kun on kyse uudesta osaamisesta ja semmoisista työttömistä, joille Luoja on antanut aika paljon, joilla on kykyä oppia, niin silloin tietysti opettaminen, koulutus, on se oikea avain.

Mutta sitten meillä on myös ihmisiä, joita ihan selvästi tämmöinen turhaan kouluttaminen enemmänkin nöyryyttää kuin palvelee, mutta joilla olisi halua ja kykyä työpaikoilla niin sanottuun avustavaan työhön, joka on kadonnut melkein kokonaan, ja siihen ongelmaan taas se, että sivukulut porrastettaisiin entistä voimakkaammin, auttaa.

Tuula  Haatainen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaalimaksujahan on jo porrastettu, ja se voi jossain määrin tietysti auttaa, mutta näiden ihmisten työllistämiseksi, jotka ovat vajaakuntoisia ja joilla on vaikeuksia pitkäaikaisen työttömyyden jälkeen työllistyä, minä näen sosiaaliset yritykset erittäin myönteisenä ja hyvänä asiana, jota pitäisi ja pitää lähteä edistämään ja jota on nyt työministeriössä selvitetty ja lähdetty myös viemään eteenpäin. Tämä olisi keino, jolla me saisimme kaikki ne kansalaisten voimavarat käyttöön, jotka nyt tavallaan jäävät hukkaan, kun kaikkien työpanosta ei voida hyödyntää.

Mutta näillä sosiaalimaksuilla pelaaminen ei ratkaise sitä kysymystä, että koulutukseen satsaaminen ja työvoiman ammattitaidon kehittäminen ja lisäkoulutus ovat niitä äärimmäisen tärkeitä keinoja, jotta me pystymme myös pitämään ihmiset työmarkkinoilla, ettei jatkuvasti pullauteta ulos uusia ihmisiä työttömiksi ja haeta sitten taas koulutuksesta uusia tilalle.

Leea Hiltunen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan todeta, että me tarvitsemme varmasti näitä sosiaalisia yrityksiä, mutta toivoisin myös, että erilaisilla yrityksillä olisi mahdollisuus olla mukana tässä yhteisessä hankkeessa eli siinä, miten työllistetään vajaakuntoisia erilaisissa elämäntilanteissa olevia, tietysti sellaisia, jotka ovat jääneet vaikeista ajoista pitkäaikaistyöttömiksi, mutta myös niitä, joilla on erilaista sairautta tai vajaakuntoisuutta. Silloin on kyllä tämä sivukulujen porrastus uudella tavalla otettava minun mielestäni yhdeksi välineeksi näitten yritysten kohdalla. Se on tehtävä myös verkottuneesti sillä tavalla, että siinä arvioidaan eri tavalla se koulutustarve näiden kohdalla. Mutta nämä nykyiset aktiivitoimenpiteet, kouluttamiset ja tällaiset kurssitukset, eivät palvele vajaatyökykyisiä ja -kuntoisia. Tässä on uusi haaste minun mielestäni työvoimahallinnolle ja opetustoimelle, mutta ennen kaikkea sinne julkiselle ja avoimelle sektorille.

Maria Kaisa  Aula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun joulun alla täällä hyväksyttiin tämän vuoden talousarviota, niin silloin oli niin sanottu konsensusennuste taloustutkijoilla, että USA:n talous kääntyy tämän vuoden puolivälissä kasvuun ja auttaa näin Suomenkin vientikysyntää. Nämä toiveethan eivät toteutuneet, ja it-alan ylikapasiteetti ja kuluttajien ylivelkaantuminen Yhdysvalloissa olivat sittenkin arvioitua suurempia kasvun hidasteita.

Myös Euroopan taloudellisen vetokyvyn suhteen olen epäileväinen. Niinpä on mielestäni meillä Suomessakin viisautta varautua myös odotettua pidempään hitaamman talouskasvun vaiheeseen. Talouskasvun mahdollisuuksiin meillä Suomessa lähivuosina vaikuttaa suhdannetekijöiden ohella myös se, että työvoiman määrä näyttää kääntyvän alenemaan jo vuonna 2004. Eli lähihistorian nopeiden kasvulukujen saavuttaminen on aika epätodennäköistä. Se edellyttäisi aika huimaa tuottavuuden nousua.

Tästä näkökulmasta on ensi vuoden ja lähivuosien talouspolitiikan suurin haaste työttömyyden vähentäminen ja työllisyyden parantaminen niin, että kaikki voimavarat saataisiin käyttöön ja valtion verotuloja kasvattamaan. Nimittäin jos ei työttömyyttä kyetä lähivuosina vähentämään, on perin vaikeaa, miltei mahdotonta, saada valtion talousarvioon sitä liikkumavaraa, jota tarvittaisiin julkisten palveluiden puutteiden korjaamiseen, lapsiperheiden tilanteen parantamiseen, ja lisäksi olisi vielä samalla vastattava kansainväliseen verokilpailuun, jota sitäkään ei pidä vähätellä. Lisäksi valtionvelkaakin pitäisi saada vähennettyä ajattelen ikääntymisen jatkossa tuomia lisämenopaineita. Eli tämä yhtälö ei todellakaan ole helppo, mutta nähdäkseni ainoa looginen johtopäätös on alkaminen tästä työttömyyden vähentämisestä.

Onneksi suhdannetyöttömyys ei talouden kasvun hiipumisesta huolimatta ole vielä lähtenyt kasvuun, mutta suhdannetilannetta suurempi ongelma on mielestäni kuitenkin rakenteellinen ja pitkäaikaistyöttömyys. Näyttää siltä, että hallituksessa tosiaankin ideologiset ristiriidat työllisyyden parantamisen keinoista ovat niin suuret, että se ei ole saanut tällä alueella mitään kovin olennaista aikaan. SDP, niin kuin kuulimme edelläkin, haluaa lisää rahaa työministeriön toimenpiteisiin, kokoomus puolestaan epäilee niiden tehoa. Vasta viime aikoina kokoomuksesta on tullut puheenvuoroja myös työnantajamaksujen rakenteellisesta alentamisesta, mutta ilmeisesti siinä asiassa sitten on kokoomuspuolueen sisällä erilaisia käsityksiä ottaen huomioon ministeri Niinistön täällä eduskunnassakin esille tuoman linjan.

Tämä niin sanottu pattitilanne on mielestäni aika valitettava, koska olen aivan samaa mieltä kuin tässä edellä ed. Brax, joka totesi, että työttömyyden alentamiseen tarvitaan sekä uudenlaista aktiivista työvoimapolitiikkaa että rakenteellisia verotusta ja työnantajamaksuja ja sosiaaliturvaa uudistavia toimia. Eiväthän nämä ole toisiaan poissulkevia. En ymmärrä, miksi ne koko ajan asetellaan vastakkain. Pitäisi enemmän lähteä sekä—että-näkökulmasta.

Jotta työvoiman kysyntä ja tarjonta saataisiin paremmin vastaamaan toisiaan, niin totta kai tarvitaan nykyistä paljon paremmin yksilöllisesti räätälöityä koulutusta, työttömän pätevyyden parantamista, nimenomaan työnantajan tarpeisiin suunniteltua koulutusta, myös parempaa koulutuksen ennakointia, koulutusneuvontaa työvoimatoimistoissa ja työnantajayhteyksien tiivistämistä. Mutta ei tämä yksin riitä, koska ei tosiaankaan kaikilla pitkäaikaistyöttömillä ole sitä kapasiteettia eikä välttämättä edes koulutusmotivaatiotakaan pelkästään kouluttautumalla parantaa työllistymismahdollisuuksiaan, eikä heidänkään suhteensa mielestäni pitäisi tyytyä vain tällaiseen työttömyysjaksojen katkaisemiseen ja eläkkeen odotteluun. Sitä paitsi eiväthän pitkäaikaistyöttömät ole pelkästään ikääntyviä, vaan joukossa on myös suuri joukko nuoria, ja se virta kulkee koko ajan. Siksi tarvitaan myös ihan uusia työpaikkoja vähemmän koulutetulle, matalamman tuottavuuden työvoimalle, jolloin yksityisten, henkilökohtaisia palveluita tuottavien yritysten toimintaedellytyksiä on parannettava. Tämän alueen yritykset kyllä nimeävät työnantajamaksut yhdeksi suurimmaksi työllistämisen esteeksi.

Oli minusta ihan innostavaa havaita tässä muutoin aika sekalaisessa keskustelussa, jota täällä on käyty, että sekä keskusta, kokoomus että vihreät hahmottivat kyllä saman suuntaisesti näitä tarpeita lisätä matalan tuottavuuden työvoiman kysyntää alentamalla työnantajamaksuja nimenoman matalapalkkaisilta aloilta elikkä porrastamalla näitä maksuja uudella tavalla. Toisin kuin ed. Haatainen totesi, tältä alueelta on tutkimusta ja mitä suurimmassa määrin kansainvälistä kokemusta siitä, että tästä on hyötyä.

Toinen tärkeä rakenteellisten uudistusten alue on itsensä työllistävän yrittäjyyden kannustavuuden parantaminen, mutta siihen ajan puutteen vuoksi en tässä mene sen enempää. Arvonlisäverorasituksen keventäminen pienen liikevaihdon yrityksissä on tässä varmasti yksi kaikkein tärkeimpiä keinoja.

Kaikilla maan alueilla työmarkkinat eivät myöskään toimi niin hyvin, että yksistään yksityisen sektorin toimilla työttömyys saataisiin alenemaan. Näin on etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa, jolloin vaikkapa sellainen asia kuin ympäristötöiden määrärahat on hyvin keskeinen alue, jolla voidaan myöskin tätä matalan tuottavuuden työtä ja hyödyllistä työtä tuoda lisää. Nämä määrärahat ovat ensi vuodenkin talousarviossa liian pienet.

Arvoisa puhemies! Huomasin, että ed. Antti Kalliomäki ryhmäpuheenvuorossaan totesi toiveikkaasti, että hallituksen aluepolitiikan toimivuus alkaa purra, kun muuttoliike on hieman hidastunut. Kyllä tuohon muuttoliikkeen hidastumiseen pääsyy taitaa olla kasvukeskusten asuntojen korkeat hinnat. Antti Kalliomäelle suosittelisin tutustumista Lapin yliopiston rehtorin Esko Riepulan puheeseen yliopiston avajaisissa. Hän analysoi nykyistä aluepolitiikan linjaa osuvasti. Hän totesi, että hallituksessa puhutaan alueiden kehittämisestä, mutta tosiasiassa tarkoitetaan vahvimpien keskusten vahvistamista. Ohjelmia laaditaan ja konsultteja työllistetään, mutta varsinaiset määrärahat heikompien alueiden kilpailuedellytysten parantamiseen puuttuvat. Alueellisen tasa-arvon ajattelu on jäänyt tosiasiallisesti taka-alalle. Minusta tähän arvioon voi hyvin ja mainiosti yhtyä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi verotuksen puolella tehtävistä ratkaisuista. Mielestäni siellä kaikkein ongelmallisin on liikennepolttoaineverotuksen kiristäminen, joka kärjistää alueellisia eroja varsinkin, kun joukkoliikenteen edellytyksiä vähennetään. Toivon, että siihen löydettäisiin täällä eduskunnassa jokin vaihtoehtoinen ratkaisu.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen ed. Aulan kanssa puheen alun analyysissä työttömyydestä hyvin samoilla linjoilla, niin kuin hänkin arveli. Ainoa, mistä täytyisi puhua paljon enemmän, on se, että jos uskalletaan valita jokin rakenteellinen ratkaisu ja kokeilla sitä, niin ensimmäisinä vuosina se tulee olemaan valtiontaloudellisesti hyvin vaikea kattaa. Jos luotetaan malliin, vaikka voimakkaaseen sosiaalikulujen vähentämiseen tai muihin rakenteellisiin uudistuksiin, joita on esitetty, sen hintalappu ensimmäisinä vuosina on vääjäämättä suuri. Silloin, jos yritetään tätä rakennemuutosta tehdä, meidän pitäisi uskaltaa puhua myös siitä, että kyse on niin isosta asiasta, että meillä täytyy löytyä kansallinen, riittävän laaja pohja toteuttamaan sitten tätä isoa rakennemuutosta.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä siitä, että jos halutaan pysyvällä tavalla rakenteita muuttaa niin, että tulisi enemmän kysyntää matalan tuottavuuden työvoimalle, siihen tarvitaan aluksi tavallaan investointiluonteista panostusta. Mutta se on taas eri asia kuin niin sanottu perinteinen elvytys, joka on tällainen kertasatsaus. Se olisi tarkoitettu tietysti olemaan pysyvää ja jatkuvaa, jolloin tuotot tulevat valtiontaloudelle myöhemmin, koska kyllä, arvoisa puhemies, korkea työttömyys on myös pääsyy siihen, miksi meillä valtiontalouden tila ei ole ollenkaan niin hyvä nyt kasvun hiivuttua, kuin me vielä muutama vuosi sitten kuvittelimme sen olevan, eivätkä myöskään tulevat vuodet näytä niin kovin positiivisilta tässä suhteessa.

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ennen kuin budjettikäsittely on vielä alkanutkaan, ministeri Niinistö on jo vaatinut eduskuntaa olemaan puuttumatta budjetin sisältöön ja sanonut, ettei saisi tehdä lisäyksiä. Tämä osoittaa, että kyseessä on Niinistön sanelubudjetti, jossa tavallinen ihminen on taas häviäjä. Niinistö yrittää kävellä eduskunnan yli.

Ilman lisärahoitusta kunnat joutuvat vaikeaan tilanteeseen. Kuntien vastuulla olevien palvelujen ja muitten velvoitteitten järjestäminen on todella vaikeaa näillä resursseilla, mitä kunnilla tällä hetkellä on. Kuntien valtionapujen indeksikorotukset on annettava täysimääräisinä.

Erityisiä toimia tarvitaan lääkärilakon aikana syntyneitten pitkien leikkausjonojen lyhentämiseksi. Ihmiset tarvitsevat leikkauksia ja lääkäreitä, mutta taloudellisista syistä he joutuvat odottamaan usein kohtuuttoman kauan. Raha ratkaisee nykyään, saako potilas hoitoa vai vaarantuuko hänen terveytensä. Näin ei voi olla, vaan erikoissairaanhoitoon ja lääkärien palkkaukseen on ohjattava lisää rahaa, jotta hoitoa eniten kaipaavat ihmiset saavat hoidon ajoissa.

Työttömyys on edelleen polttava ongelma, jonka hallitsemiseksi tarvitaan edelleen hallituksen aktiivisia toimenpiteitä. Vaikein on pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työnhakijoitten tilanne. Samaan aikaan joillakin aloilla on työvoimapulaa. Tähän epäkohtaan voidaan vastata koulutuksen keinoin. Ammattikorkeakouluja ja ammatillisia kouluja pitää tukea ja kehittää jatkuvasti, että pystytään vastaamaan aikamme yhteiskunnallisiin haasteisiin. Kunnille pitäisi asettaa työllistämispakko, jonka valtio taloudellisesti kompensoisi kunnille.

Aluepolitiikka on vaikea laji harvaanasutussa Suomessa, jossa välimatkat ovat pitkät. Keskustapuolue, kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset vaativat rahaa maan vauraimmille alueille, kuten Helsinkiin ja Pääkaupunkiseudulle, asuntotilanteen parantamiseksi ja sosiaali- ja terveyshuollon menoihin. Kepu on kääntänyt kelkkansa takametsistä kaupunkeihin. Ovatko teiltä maakunnat ja se Pihtiputaan mummo unohtuneet, kun kovalla kiireellä yritätte jalkautua kasvukeskuksiin? Näyttää siltä, että vasemmistoliitto jää yksin puolustamaan muun Suomen asioita.

Arvoisa puhemies! Maamme pitkistä välimatkoista johtuen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota kuljetusyhteyksien kehittämiseen. Oman maakuntani Keski-Suomen liikenteen pullonkaula on Nelostie, joka monin paikoin ei vastaa niitä vaatimuksia, joita matkustajaliikenne ja kuljetusyhteyksien tarpeet edellyttävät. Nelostiellä on huomattavat säteilyvaikutukset myös naapurimaakuntien kuljetusyhteyksille, mutta siitä huolimatta monen vuoden ajan Keski-Suomi on jäänyt jälkeen tiehankkeisiin varattujen määrärahojen jaossa. Samoin polttoaineveron korotus on torjuttava, koska se entisestään vaikeuttaa yritysten toimintaa syrjäseuduilla ja nostaa ihmisten työmatkakuluja.

Olen huolissani seurannut vanhustenhuollon kehitystä. Vanhustenhuollossa on puutteita. Kohta tarvitaan varmaan vanhustensuojelulaki, kun vanhusten vointi laitoksissa on kyseenalainen. Meillä on velvollisuus huolehtia vanhuksista ja huonokuntoisista ihmisistä.

Toinen ryhmä, joka kaipaa erityistä huomiota, on lapsiperheet. Lapsiperheet ovat vasemmistoliitolle kärkihanke. Suuria haasteita ovat lasten turvallisuudesta huolehtiminen ja perheitten vapaa-ajan lisääminen, jotta vanhemmilla on lapsille aikaa nykyistä enemmän. Työelämän pitää joustaa lapsiin päin, eikä pidä olla niin kuin nyt, että lapset joustavat kaikissa tilanteissa työelämään päin. Lisäksi lapsiperheet tarvitsevat selvää rahaa esimerkiksi lapsilisien indeksikorotusten muodossa.

Hallitusohjelmassa on sitouduttu köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan. Nämä ovat vaikeita ongelmia, joiden hallitsemiseksi tarvitaan voimakkaampia toimenpiteitä. Suomen kaltaisessa suhteellisen vauraassa ja hyvinvoivassa maassa ei voi esiintyä köyhyyttä. Tällaisessa maassa köyhyys on merkki itsekkyydestä ja solidaarisuuden puutteesta. Liian usein toinen ihminen unohdetaan eikä välitetä hänen tarpeistaan. Näin ei voi olla, vaan köyhille ja syrjäytyneille on annettava huomiota, läheisyyttä ja rahaa. Nämä ongelmat ovat kaikkien suomalaisten yhteisiä ongelmia.

Köyhyyttä ei torjuta rikkaille osoitettavilla veronalennuksilla, vaan vahvistamalla kuntien sosiaali- ja terveyssektoria. Nämä tekemättä jäävät veronalennukset pitäisi suunnata kuntien sosiaali- ja terveysmenojen vahvistamiseen, koska perusturvaa kansalaiset tuntuvat kaipaavan.

Lopuksi haluan puuttua asumiseen liittyviin ongelmiin. Asumisen 7 prosentin omavastuu koskettaa pahimmin juuri köyhiä ja vähävaraisia ihmisiä. Omavastuu pitäisi poistaa kokonaan. Tämä tulisi tehdä budjetin käsittelyn yhteydessä nyt. Omavastuu ei ole ainoa ongelma, joka liittyy vähävaraisten ihmisten asumiseen. Aivan kohtuuttomia tapauksia nousee esiin kasvukeskuksissa siitä, millaisia vuokrankorotuksia nykyään tehdään.

Sitten kiinnittäisin eläkeläisten asioihin huomiota. Täällä on eläkeläisten etujen kohdalla eniten puhuttu ja äänestetty Lipposen kakkoshallituskaudella pohjaosan leikkauksesta. Nyt esimerkiksi oppositio ei ole puhunut sanaakaan täällä tästä pohjaosan leikkauksesta. Itsekin olen ollut siinä mukana äänestämässä, ja tässä on tullut vähän niin kuin petetyksi, näinkö oppositiokin pettää eläkeläiset. Onko heidät unohdettu?

Leea  Hiltunen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kangas totesi, että oppositio on keskittämässä — en nyt muista ihan sanatarkasti, mutta näin ikään kuin tuli sieltä viesti, että olisimme koko oppositio ja kristillisdemokraatit siellä mainittuina — keskittämässä rahaa vauraille seuduille ja ikään kuin tuo Pihtiputaan mummo olisi meiltä unohtunut. Mutta minä haluan kristillisdemokraattina todeta, että kyllä kristillisdemokraattien esityksessä, minkä meidän puheenjohtajamme ed. Kallis esitti jo tänään, oli selvä viesti siitä, että koko maa tulee pitää asuttuna. Meidän sosiaalipoliittiset esityksemme ja veropoliittiset ratkaisumme ja köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan esitetyt ratkaisut ja samoin eläketurvan parantamiseen esitetyt ratkaisut tarkoittavat juuri sitä, että meidän tulee huolehtia näistä heikommassa asemassa olevista. Tietysti kun vasemmistoliitto on hallituksessa nyt avainpaikalla, niin olemme oppositiossa olleet toivomassa sitä, että vasemmistoliitto (Puhemies koputtaa) olisi voimakkaasti ajanut näitä asioita siellä.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Viittaisin vaan tehtyyn välikysymykseen. Kärkenä siinä ovat Helsingin ja Helsingin seudun terveysongelmat ja asuntopoliittiset ongelmat ja muu Suomi tulee jäljessä. Tällaiseen välikysymykseen olette yhtyneet. Toistan vielä: Tämä on Suomen vaurainta aluetta. Voi sanoa, että täällä on pahoinvointia hyvinvoinnissa.

Leea  Hiltunen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Näin on, että kristillisdemokraatit ovat allekirjoittaneet välikysymyksen, ja aivan oikein, kuten sanoitte, siinä käsitellään myöskin Pääkaupunkiseudun ja tämän alueen terveydenhuoltoon liittyviä ongelmia. Se on yksi osa sitä viestiä, että meillä on koko terveydenhuollossa kysymyksiä, joita tulee ottaa nyt käsittelyyn. Silloin siinä tulevat myöskin otettavaksi huomioon koko maassa olevat ongelmat, ja niihin on etsittävä nyt ratkaisuja. Toivon, että tuossa keskustelussa otetaan myöskin vakavasti se viesti, mikä tekstissä on. Se on yksi esimerkki, että Helsingin ja Uudenmaan seudulla on todellisia ongelmia, jotka me kaikki tiedämme, mutta koko maassa kaivataan vastauksia terveydenhuollon kriisikysymyksiin.

Rauha-Maria  Mertjärvi  /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Vihreiden ryhmäpuheenvuorossa esitettyjen näkökohtien lisäksi toisin esille muutaman tärkeän näkökohdan.

Toinen liittyy julkiseen liikenteeseen, josta budjetissa ei varsinaisesti ole mitään pois leikattu, mutta ei ole lisättykään huolimatta Uudenmaan alueen lisääntyvästä julkisen liikenteen tarpeesta. Valtio ja pääradan varteen sijoitetut kunnat ovat käyttäneet pääradan perusparantamiseen ja kehittämiseen Helsingin ja Tampereen välillä kymmenen viime vuoden aikana yli 3 miljardia markkaa. Tämä pääradan perusparannus mahdollistaa nyt nopeiden junien käytön. Ensi vuonna Pendolinojen pitäisi kulkea 200 kilometrin tuntinopeudella. Nopean liikenteen myötä junien nopeuserot ovat Riihimäen eteläpuolella kasvaneet, mikä on lisännyt kapasiteettiongelmia pääradalla.

Kesäkuun alussa tehdyssä aikataulu-uudistuksessa näkyy, miten lähiliikennettä on vaikea sovittaa nopeiden junien väliin. Osa aamuihin ja iltapäiviin ajoittuvien ruuhkajunien matka-ajoista on pidentynyt. Lisäksi työmatkalaisten käyttämä paikallisjunaliikenne on puuroutunut. Se joutuu pysähtelemään Saunakallion ja Keravan kohdalla.

Tämä aikataulu-uudistus kiirehdettiin toteutettavaksi jo nyt, vaikka radan tekniset ominaisuudet eivät vielä sitä edellytä ennen kuin vasta parin vuoden päästä. Tunteet ovat olleet aika kuumina aamujunissa, kun myöhässä kulkeva paikallisjuna seisoo Keravan kohdalla odottamassa, että tamperelaiset pääsevät edelle. Kyllä siellä kuulee tamperelaiseen liikenneministeriin kohdistuvaa sadattelua ja pientä epäilyä siitä, että aikataulu-uudistus olisi tietyistä syistä pantu toimeen jo tässä vaiheessa, vaikka se merkitsee huononnusta tuhansille Pääkaupunkiseudulla työssä käyville junan käyttäjille. Mutta mehän emme asu ja he eivät asu liikenneministerin vaalipiirissä.

VR:n bisneksen kannalta näyttää, että kaukojunan käyttäjät ovat paikallisjunaliikenteen käyttäjiä tärkeämpiä. Kuitenkin pitäisi muistaa, että VR saa runsain mitoin julkista rahaa, jolla sen odotetaan osallistuvan omalta osaltaan Suomen elinkeinoelämän tukirakenteiden ylläpitoon, joihin työmatkaliikenteen järjestäminenkin epäilemättä kuuluu.

Tämä voi nyt kuulostaa siltä, että puhun vain kehyskuntien ja radanvarsikuntien ihmisen tai vain itseni puolesta päivittäin junalla kulkevana. Kyse on kuitenkin koko pääkaupunkiseudun liikenteen sujuvuudesta. Olisi aikamoinen katastrofi, jos me kaikki lopulta kyllästymme seisomaan laiturilla ja ryhdymme käyttämään henkilöautoa. Liikenneruuhkat olisivat valtavat, ja Helsinginniemi kyllä tukkeutuisi.

Rakennettava Kerava—Lahti-oikorata ei ratkaise tätä ongelmaa, koska Pendolinot syövät sieltä vapautuvan kapasiteetin, joten kun sitten pääradan varren kunnat tekivät selvityksen pääradan kehittämisestä vuonna 2000, niin todettiin, että paras ratkaisu olisi ohitusraiteiden rakentaminen radan molemmille puolille Keravan ja Järvenpään välille. Rakennustöiden kustannusarvio on noin 300 miljoonaa markkaa, ja joustavat ohitukset olisivat siinä silloin mahdollisia. Junaliikenteen kehittäminen edellyttää tätä Keravan pohjoispuolella, ja tästä syytä tulen jättämään tästä asiasta talousarvioaloitteen. Aloite on kaikkien asian vakavuuden ymmärtävien edustajien allekirjoitettavissa.

Arvoisa rouva puhemies! Toinen asia, jonka haluan nostaa esiin, on suomalaisten lasten ja nuorten henkinen pahoinvointi, josta täällä on puhuttukin. Tutkimusten mukaan yhä useampi ja yhä nuorempi koululainen kärsii masennuksesta, joka sitten osaltaan johtaa syrjäytymiseen ja pahimmassa tapauksessa rikollisuuteen.

Kouluterveys 2001 -tutkimuksessa 14 prosenttia koululaisista ilmoitti potevansa väsymystä lähes joka päivä, kun neljä vuotta aikaisemmin vastanneista ilmoitti näin puolet vähemmän. Myös tyypilliset stressioireet, nukahtamisvaikeudet, ovat lisääntyneet kouluikäisillä, ja samoin nämä tilastot kertovat alkoholi- ja huumeongelmien kasvamisesta. Samoin peruskoulun tai jatko-opintojen keskeyttäminen liittyy usein psyykkisiin ongelmiin.

Kysyttäessä koulujen käsitystä tilanteesta saatiin vastaukseksi riittämättömät tukipalvelut. En tiedä, kuinka hyvin arvoisat edustajat tuntevat tämän päivän kouluterveydenhoidon tilan, mutta todellisuus on sitä, että on kuntia, joissa koululaiset eivät pääse koko yhdeksänvuotisen peruskoulunsa aikana kertaakaan koululääkärin tarkastukseen. Samoin kouluterveydenhoitajapalvelut ovat hyvin kirjavat eri kunnissa. On esimerkkejä, joissa yksi terveydenhoitaja vastaa 1 200 oppilaan kouluyksikön kouluterveydenhuollosta. Tällöin ei yleensä pystytä kuin pelkän diagnoosin tekemiseen, mikäli oppilas terveydenhoitajalle pääsee. Aivan oma lukunsa on ammatillisessa koulutuksessa olevien nuorten opiskelijaterveydenhuoltopalvelut, jotka ovat useimmissa kunnissa aivan retuperällä.

Erityisen vaikeaksi tilanteen tekee se, että yhä suurempi osa koululaisten terveysongelmista on nimenomaan psyykkisiä. Nuorten ja lasten kasvava hätä näkyy muun muassa siinä, kuinka nopeasti oppilashuoltoryhmien työmäärä on kasvanut.

Arvoisa rouva puhemies! On selvää, että tämän päivän kouluyhteisöt ja koululaiset tarvitsevat tuekseen erityisiä koulupsykologipalveluja kouluterveydenhuollon palvelun mukana, ja ne pitää saattaa pikimmiten tarpeen edellyttämälle tasolle. Tässä kohdin voi tietysti sanoa, että kouluterveydenhoitopalvelut ovat kuntien vastuulla, mutta kun kunnat ahdingoissaan tekivät näitä leikkauksia, leikkaukset kohdistuivat melkein heti alkuun juuri näihin asioihin, ja tässä on taas yksi esimerkki terveydenhuollon tämänhetkisestä surkeasta tilanteesta. Kyse on niin tärkeästä asiasta, että sen kohdalla valtion tulee ottaa aktiivinen ohjaajan ja resursoijan rooli ja omalta osaltaan taata kouluterveydenhuollon saatavuus tasapuolisesti koko maassa.

Leena   Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Keskustelu ja puheenvuorot hallituksen esityksestä ensi vuoden budjetiksi osoittavat sen, miten vaikea on tehdä täsmäratkaisuja hyvien ja monissa yhteyksissä, ei vähiten täällä eduskunnassa, täällä salissa, puheissa hyviksi osoitettujen asioiden puolesta. Käsite "korvamerkitty raha" on teilattu myös moneen kertaan. Ja tätä perustellaan muun muassa sillä, että kunnille on lisätty valtionosuuksia. On vain kysymys kuntien päätöksistä, siitä, miten kunnissa asioita hoidetaan. Korostaisinkin, että ensisijaisesti olisi keskusteltava valtion ja kuntien välisestä tehtäväjaosta. On kysymys yhteisestä sopimuksesta, siitä, mitä palveluja kansalaisilla on oikeus edellyttää, myös siitä, miten kansalaisten perusturva toteutetaan, ja edelleen siitä, miten rahoitusvastuu hoituu.

Tämä budjetti heijastaa hallituspuolueiden ideologisia erilaisuuksia, yhteistä pohjaa ei ole, ja näin kaikkeen, mitä kansalaiset odottavat, ei löydy panostusta.

Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole ottanut selkeää perhepoliittista painotusta. Täällä aikaisemmin ministeri Perho vastasi kysymykseeni, kun toin esille, että tutkimuksen mukaan lapsiperheet ovat köyhtyneet, että on saatu isyyskuukausi, minimiäitiyspäivärahoihin pieni korotus. Nämä eivät mielestäni kuitenkaan ole vastauksia tai ratkaisuja lapsiperheiden taloudellisen tilan tai perustoimeentulon kipeisiin kysymyksiin. Sinänsä nämä esitetyt parannukset ovat hyviä, myönteisiä osoituksia perheille. Mutta näitä esityksiä tulisi viedä pidemmälle. Minimipäivärahan korotuksen tulisi olla selkeästi suurempi, mitä kristillisdemokraattisessa vaihtoehtobudjetissa esitämme. Samoin esitämme lapsilisien indeksikorotusta, kotihoidon tuen korotusta ja sitä, että myös lapsiperheiden vanhemmille mahdollistetaan osa-aikatyö vastaavasti kuin on osa-aikaeläke. Työttömyys perheessä on usein erityistoimenpiteitä vaativa. Siksi muun muassa olisi huolehdittava, että molemmat vanhemmat eivät olisi työttöminä. Tähän tarvitaan erityispanostusta. Nykylinja ei suosi myöskään useampilapsisia perheitä. Erittäin myönteistä on, että monikkoperheille tässä budjetissa on osoitettu lisää.

Nyt tulisi selkeästi perhepolitiikan lisäksi nostaa palvelujen, peruspalvelujen ja myös erityispalvelujen, sekä työllisyyden turvaaminen ykkösasioiksi. Budjettikirjassa Kuntien järjestämä sosiaali- ja terveydenhuolto -kohdan selitysosassa esitetään, että erityistä huomiota kiinnitetään ikääntyvän väestön tarvitsemiin palveluihin, mielenterveystyöhön, huumeidenkäyttäjien ja päihdeäitien hoitoon ja syrjäytymisuhan alaisten lasten ja nuorten palvelujen kehittämiseen ja myös sosiaalityöhön ja yleensä avopalvelujen parantamiseen. Näillä alueilla on paitsi ongelmien lisääntymistä, mielestäni erityisesti ongelmien kehäytymistä. Sen myötä ongelmat ovat vaikeutuneet, ja niinpä budjetin osoittama panostus ei ole riittävä. Mielenterveyspotilaiden asunnottomuus on muun muassa yksi asia, johonka kiireesti tulisi saada lisää. Huomion kiinnittäminen edellyttää uusia ratkaisuja, uusia toimintamalleja rahan lisäksi. Mikäli budjetin sisällä ei voida tehdä siirtoja, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin lisätä rahaa tehtäviin, joissa pahimmat ongelmat on osoitettu muun muassa Kansallisen terveysprojektin selvitystyön myötä ja eri asiantuntijoiden tutkimusten myötä. Nyt on siis kiire hoitaa asiat, jotka tiedostamme ja jotka myös hoitamattomina tuovat suuren lisälaskun yhteiskunnalle, tai toisivat.

Tiedämme, että kunnat ovat vaikeuksissa. Mielestäni epävarma kysymys, joka budjetissa ja muutenkin on esitetty, on se, että yhdistetään kuntia. Erityisen tarkkaan tulisi arvioida, mitä kuntien yhdistäminen myös taloudellisesti merkitsee.

Erikoissairaanhoidon kriisiytyminen on todellisuutta. Selkeää uutta ratkaisua tarvitaan kasvaviin potilasjonoihin, kasvaviin kustannuksiin, kasvaviin alueellisiin eriarvoisuuskysymyksiin ja työntekijöiden uupumiseen. Kysymys sairaaloiden siirtämisestä valtiolle, joka täällä on noussut kysymyksesi, tulee mielestäni ottaa todellisen arvioinnin kohteeksi. Myöskin se, että pitkäaikaisesti sairaat joutuvat tämän budjetin myötä entistä ahtaammalle, on selvä, koska budjetissa esitetään lääkekorvausten omakustannusosuuden korottamista ja maksukaton korotusta. Jos se toteutuu, se merkitsee pitkäaikaissairaalle huononnusta.

Arvoisa puhemies! Erityisen huolissani olen erityisryhmistä, jotka saattavat pudota perusopetuksesta ja saattavat syrjäytyä ja jäädä vaille ammatillista koulutusta ja myös jatkokoulutusta. Koko opettajien koulutuksen, täydennyskoulutuksen tulisi olla vahvistuksen alaisena kohdennuksena. Myös oppilashuollon ja opinto-ohjauksen toimivuutta tulee kehittää ja arvioida, niin kuin täällä edellä ed. Mertjärvi toi esille. Jo pelkästään se, että kouluterveydenhuollossa olisi riittävästi terveydenhoitajia, olisi yksi ratkaisu. Tietysti erityistyöntekijöitä tarvitaan. Tarve on kova, suurimmissa kaupungeissa on heitä saatettu lisätä yksi tai kaksi, ja kuitenkin tarve on kymmenkertainen. Oppilashuollollisia asioita ei ratkaista projekteilla, jotka kestävät lyhyen ajan. Tutkimusten mukaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että ryhmäkokoja pienennetään ja työntekijät eivät vaihdu jatkuvasti.

Otan vielä esille erään asian, joka perheitä koskettaa. Perheitten tilanteet ovat siis vaikeutuneet, eivät pelkästään taloudellisesti. Vanhempien, niin kuin yleensä suomalaisten työntekijöiden, työpäivät ovat pitkät, työ on entistä vaativampaa, hyvinvointiyhteiskunnassa on tapahtunut selkeästi perheen toissijaistuminen. Markkinayhteiskunta toteuttaa lyhytnäköistä resurssien jakoa. Näen, että lasten kasvatus toimii niukkuuden tunnelmissa, samoin kuin vanhusten palveluyksiköt ja vanhustenhuolto pienillä työntekijämäärillä. Näin tapahtuu se, että arvokkaaksi, tavoiteltavaksi arvoksi ei ole nostettu ajan antamista lapsille, nuorille, vanhuksille, ei siis inhimillisille arvoille, välittämiselle. Tämä näkökulma tästä budjetista puuttuu.

Tarja Kautto /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Budjetti on tämän eduskunnan viimeinen. Haluan asuntopolitiikan osalta arvioida, mitä on tavoiteltu, mitä saatu aikaan ja mitä vielä voitaisiin tehdä. Tuntemukseni tiivistän lyhyesti: valta on valtiovarainministeriössä, mutta vastuu eduskunnassa.

Olin mukana tekemässä hallitusohjelman asuntopoliittista osuutta. Perustavoitteena oli kestävä asuntopolitiikka, jolla edistetään toimivia ja hintavakaita asunto- ja rakennusmarkkinoita. Luvattiin lisätä arava- ja korkotukilainoitusta ja kiinnittää erityistä huomiota Pääkaupunkiseudun ongelmiin. Yritystä on ollut, mutta käytännössä valtiovarainministeriö on pitänyt huolta siitä, että vain se, mitä siellä tai markkinavoimien taholta halutaan, voi toteutua. Maan asuntopolitiikka linjataan valtiovarainministeriössä, ei eduskunnassa eikä asuntoviranomaisten toimesta. Asuntoministerin osuudesta totean, että ehkä sielu on asuntoministerin, mutta ruumis on toisen valtiovarainministerin.

Keskustan puheenjohtaja Jäätteenmäki arvosteli viime sunnuntaina rankasti hallituksen asuntopolitiikkaa. Kun paljon laukoo, niin joskus osuu, ja hän osui osittain oikeaan todetessaan, että valtion sijoituspolitiikkaa joutuvat tukemaan ne ihmiset, joita valtion itsensä tulisi tukea. Se kuvaa hyvin valtiovarainministeri Niinistön talouspolitiikkaa.

Perustelen tätä muun muassa sillä, että joka ikinen kiista, mikä tällä eduskuntakaudella on ollut asuntopolitiikasta, on ollut nimenomaan valtiovarainministeriön kanssa. Kyse ei ole ollut rahasta, vaan ideologiasta, sillä rahaa Asuntorahastossa on. Valtiovarainministeri Niinistö on korkopolitiikallaan pitänyt huolen, että lisää tulee, kun taloyhtiöiden ei kannata pitää kalliita valtion asuntolainoja. Samalla saadaan todistettua, että koko valtion asuntorahastojärjestelmä on aikansa elänyt. Väitettä tukee sopivasti se, että maassa on tyhjiä aravavuokra-asuntoja ja valtio joutuu rahoittamaan purkamista ja konkurssikypsiä taloyhtiöitä.

Arvoisa puhemies! Valtion asuntotuotantojärjestelmää voidaan arvostella siitä, ettei se ole riittävän joustavasti pystynyt vastaamaan vuosikymmenten mittaan erilaisiin haasteisiin. Samalla on toki muistettava, että olemme silloin eläneet hyvin poikkeuksellisia taloudellisia aikoja. Esimerkiksi 80-luvun lopun pankkimarkkinatalouden villien rahoitusvuosien jälkeen maassa olikin sitten kymmeniätuhansia ylivelkaantuneita asuntolainan ottajia. Sen jälkeen markkinavoimat huusivat kilvan apuun valtion asuntorahoitusta, jotta edes rakentamisen rippeet saatiin säilymään. Joka tapauksessa emme olisi selvinneet työvoima- emmekä asuntopolitiikassakaan ilman käyttökelpoista valtion asuntorahoitusta.

Mitä sitten on tapahtunut? Paljon ja nopeasti. Viime kevättalvena tehty vuokratalojen lainaehtojen tarkistaminen jäi liian vähäiseksi. Sen seurauksena aravatuotantoa ei käynnisty riittävästi ja vuokrataloyhtiöt maksavat lainoja ennenaikaisesti kiihtyvällä nopeudella. Aravaehtojen kireänä pitäminen onkin tuottanut valtiovarainministerin haluaman lopputuloksen, eli markkinaehtoinen asuntotuotanto on kiihtynyt. Siinä sinänsä ei ole mitään huonoa, mutta minua huolestuttaa se, onko meillä taas edessä ylivelkaantuneiden asunnonostajien joukot, kun talous kiristyy ja lainakorot nousevat.

Joka tapauksessa on syytä huomata, että vapaarahoitteinen omistus- tai vuokra-asuntotuotanto ei juurikaan auta pieni- tai keskituloisia asunnontarvitsijoita, ei myöskään yleishyödyllisen asuntorakentamisen romuttaminen, puhumattakaan siitä, mitä tapahtuu olemassa olevien vuokrataloalueiden sosiaaliselle kehitykselle ennen pitkää.

Oman mainintansa arvoinen on arava- ja korkotukilainapohjainen asumisoikeustilanne. Niiden osalta keväällä tehdyt päätökset olivat vielä heikommat. Jopa 90-luvulla toteutettuja yhtiöitä on kaatumassa, ja uusia taloja ei rakenneta. Kuvitteleeko asuntoministeri Siimes, että valiokunnan käsittelyssä oleva niin sanottu kovan rahan asumisoikeustalotuotantoa koskeva laki tulee asian hoitamaan? Sitä en usko.

Omistusasumisen palvonnassa on unohtunut sosiaalisen asuntopolitiikan tärkeys. Sitä ei haluta muistaa, että vapaarahoitteinen tuotanto ei ole kokonaan vapaata. Rahalaitokset muistavat nyt niin kuin 80-luvunkin rahoitushuumassaan hyvin sen, että ne jakavat myös valtion varoja. Asuntolainojen verovähennykset ovat edelleen olemassa, ja niiden merkitys ei ole vähäinen. Kun yleiseen asumistukeen varataan budjetissa 430 miljoonaa euroa, niin asuntolainojen korkovähennysoikeuteen annetaan enemmän eli 440 miljoonaa euroa.

Valtion tukemaa tuotantoa ei ole lisätty hallitusohjelman mukaisesti. Varsinkin Pääkaupunkiseudun kehitys näyttää huonolta. Tänä vuonna päästään tuskin puoleen 6 500 asunnon yhteistoiminta-asiakirjan mukaisesta tavoitteesta. Yhtenä syynä ovat juuri aravaehdot. Myönnän, että muitakin syitä on. Yhteistoiminta-asiakirjalla ei olekaan ollut juuri merkitystä. On selvää, että Pääkaupunkiseudun kuntien tulee ryhdistäytyä niin maapolitiikan kuin kaavoitustoiminnankin hoidossa. Valitettavasti tällä hetkellä ruutia käytetään enemmän kilpailuun varakkaista veronmaksajista. Jätehuollon järjestäminen täällä kyllä onnistui, kun pelättiin kaatopaikkojen liian villiä rakentamista. Hyvä niin, mutta eikö asuntopolitiikka ole vähintään yhtä tärkeää?

Arvoisa puhemies! Asuntomarkkinoiden polarisaatio on kasvamassa maan eri osien kesken ja myös paikkakuntien sisällä. Mielestäni on oikein antaa aravalainoja anteeksi silloin, kun taloja joudutaan purkamaan tyhjentymisen tähden. Mutta ellei asuntopolitiikan epäkohtiin kiinnitetä huomiota, koko ongelma kasvaa suuremmaksi kuin tähän mennessä on osattu arvioida, vaikka muuttoliike olisi tulevaisuudessa hallitumpaa ja hitaampaa.

Arvoisa puhemies! Jään mielenkiinnolla seuraamaan ja osallistumaan toivoakseni heräävään keskusteluun siitä, onko vielä halua ja intoa toteuttaa hallitusohjelmaa ja onko eduskunta kiinnostunut siitä, onko edes sen yksimielisesti tekemiä päätöksiä toteutettu.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan ensimmäiseksi tarttua asiaan, johon olen puuttunut jo useamman vuoden ajan, ja se koskee esiopetusoppilaiden kyyditsemistä. Tätä asiaa on peräänkuulutettu sekä lakialoitteilla että myös eduskunnassa puheissa. Esiopetusoppilaiden koulumatkojen tukemiseen ei tulevassa budjetissa edelleenkään ole osoitettu minkäänlaista määrärahaa. Maalaisjärjellä ajateltuna maksuttomaan esiopetukseen kuuluisivat myös maksuttomat koulumatkat. Tämä logiikka vain ei tunnu sopivan ensi vuodenkaan talousarvioon, saati sitten hallituksen pöytään.

Hallitus siis hiljaisesti hyväksyy sen, että kaikki kunnat eivät edelleenkään pysty huonon taloudellisen tilanteensa takia kuljetuksia esikoululaisille järjestämään. Erityisen ikäväksi asian tekee se, että juuri nämä huonossa taloudellisessa asemassa olevat kunnat ovat myös usein pisimpien välimatkojen kuntia. Tämä taas tarkoittaa sitä, että vanhempien omin neuvoin järjestämä kuljetus koituu näissä kunnissa kaikkein kalleimmaksi. Eriarvoisuus maamme osien välillä siis pysyy ja on tässäkin asiassa edelleen. Erityisen huolestuttava tämäkin asia on siinä valossa, kun olemme kuulleet viimeisiä tutkimustuloksia eriarvoisista koulusaavutuksista verrattuna eri kuntien välillä. Luulisi, että myöskin tähän asiaan haluttaisiin näin ollen paneutua.

On siis luontevaa puuttua tässä yhteydessä myös esitykseen kuntien valtionosuuksien indeksikorotuksista ensi vuoden osalta. Tähän ollaan nyt esittämässä pienintä lain sallimaa korotusta. Tämä pieni, puolikas, indeksitarkistus on arvioidusta kustannustason noususta noin puolet, minkä toivon erityisesti saliin saapuvan ministeri Korhosen nyt kuulevan. Hallituksella ei näin ollen tunnu olevan edelleenkään minkäänlaista halua puuttua kuntien yhä huononevaan taloudelliseen tilanteeseen. Erikoisesti tämä näyttäytyy harkinnanvaraisten avustusten pienenemisenä. Niitä ollaan vähentämässä yli 7 miljoonaa euroa.

Sen sijaan yhdistymisavustuksiin ollaan lisäämässä varoja. Tästä kielinee se, että ollaan haluamassa yhä suurempia kuntakokoja ja näin ollaan valmiita ratkaisemaan kuntien taloudelliset ongelmat sitä kautta. Meillä on muutamia kuntien yhdistymisesimerkkejä, ja toivoisikin, että näistä löytyisi dokumenttia siitä, tepsivätkö nämä yhdistymisrahat.

Maakunnan kehittämisrahoista arvioidaan Osaamiskeskusohjelman toteuttamiseen ensi vuonna käytettävän 8,2 miljoonaa euroa tämänvuotisen 5,1 miljoonan sijasta. Lisäystä on siis 3,1 miljoonaa euroa, mitä tervehdin ilolla. Mutta kun en tiedä, mikä on osaamiskeskushankkeisiin tulevien hakemusta määrä, en osaa valitettavasti tästä ennakolta vielä iloita, vaan esittää ainoastaan sen toivomuksen, että nekin osaamiskeskusohjelmat, jotka ovat hakeutumassa näiden ohjelmien sisään, pääsisivät myös näistä rahamääristä osallisiksi.

Koulujen rakentamiseen, yleissivistävien koulujen, ammattioppilaitosten jne. perustamiskustannuksiin varatut rahat ovat pienenemässä reilunlaisesti. Tämä on eriskummallista tarpeen ollessa täsmälleen päinvastainen. Toivoisinkin opetus- ja sivistystoimen puolella tulevissa budjeteissa erikoisesti huomioitavan muutkin kuin homekorjauskohteet, joita esiintyy Pohjois-Suomesta Etelä-Suomeen erittäin suuri määrä, eivätkä kunnat pysty näihin vaateisiin omilla rahoillaan vastaamaan.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi muistutan vielä tiemäärärahoista, jotka ovat pienentyneet 90-luvulta nelisenkymmentä prosenttia. Sen me näemme erikoisesti autoillessamme tuolla tien päällä.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen budjettiehdotus on tällä hetkellä 35,6 miljardia euroa, joka on keväällä sovitun kehysratkaisun mukainen. Tuloja arvioidaan ensi vuonna olevan 35,5 miljardia euroa, ja uutta lainaa joudutaan ottamaan 135 miljoonaa euroa. Koko valtiontalous on kuitenkin noin 0,5 prosenttia ylijäämäinen suhteessa kokonaistuotantoon.

Arvoisa puhemies! Maailma ei ole entisensä sen jälkeen, kun Yhdysvalloissa 11.9.2001 tapahtui terroristi-isku. Se lamautti tavallaan koko maailman, ja Yhdysvaltojen talous oli jo siinä vaiheessa erittäin vaikeassa tilanteessa, koska 1999 oli it-kupla puhjennut ja investoinnit alkoivat olla jäissä. Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtaja esittikin, että ohjauskorkoa vuonna 2001 on alennettava. 6,75 prosentista ohjauskorko alennettiin 2 prosenttiin eli yksitoista kertaa vuoden aikana. Lähtökohta oli se, että sillä saataisiin kuluttajat enemmän kuluttamaan ja saadaan investoinnit käyntiin. Mutta näin ei tapahtunut. Yhdysvaltain kuluttajat ovat hyvin ylivelkaantuneita verrattuna esimerkiksi suomalaiseen kuluttajaan, ja siinä mielessä Yhdysvaltain talous on edelleen taantumassa. Vaikka meillä täällä eduskunnassa on kerrottu, että talous on elpynyt, se ei pidä paikkaansa. Yhdysvaltain talousennusteet terroristi-iskun jälkeen olivat sellaiset, että on suuri vaara, että Yhdysvallat siirtyy suljettuun talouteen sillä tavalla, että ulkomainen vientitoiminta Yhdysvaltoihin lakkaa, koska Yhdysvallat on tällä hetkellä yli 200-prosenttisesti omavarainen.

Japanin talous Aasiassa on ollut vaikeuksissa viimeisen kymmenen vuotta, ja siellä talouden elpyminen on ollut erittäin hidasta. Kiina on ainut valtio siellä, jonka talouskasvu on ollut lähes 8,5—10 prosenttia tällä hetkelläkin. Kiina toimii Aasian veturina, ja Kiinan talouden on ennustettu kasvavan seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa Yhdysvaltain talouden määrään saakka, mikä tällä hetkellä on.

Euroopan taloushan on ollut aika hidaskasvuinen viimeisen kahden vuoden aikana, ja etenkin Saksan talous on ollut suurissa vaikeuksissa. Suomen kannalta taas, kun Saksa on meidän suurin vientikohteemme tavarantoimituksessa eli lähes 70—75 prosenttia suomalaisesta viennistä menee Saksaan, Suomen talouden elpyminen on ollut hyvin paljon kiinni nimenomaan ja juuri Saksan taloudesta.

Kun teimme 2000 täällä tulo- ja menoarviota, meidän lähtökohtamme oli se, että vientiteollisuus toimii meillä kasvun veturina. Niin siinä onnistuttiinkin, eli vientiteollisuuden kasvuhan oli lähes 14—15 prosenttia vuonna 2000. Sitten 2001, kun teimme tulo- ja menoarviota, siinä vaiheessa me päätavoitteeksemme laitoimme kulutuskysynnän kasvun. Tällä hetkellähän meillä on hyvin edullinen lainan korkokanta, ja siinä mielessä ostovoima ja kulutuskysyntä on lähtenyt voimakkaaseen kasvuun Suomessa, mikä on pitänyt taloudellisen kehityksen melko korkeana.

Ainut ongelma meillä tällä hetkellä on pk-sektorin yritystoiminnan sukupolvenvaihdos, joka on seuraavan kymmenen vuoden sisällä ja joka koskettaa noin 50 000:ta yritystä. Toivon, että me lainsäätäjät täällä eduskunnassa syvällisesti paneudumme tähän ongelmaan, että sukupolvenvaihdos onnistuu. Jos se ei onnistu, se tietää maksimissaan noin 500 000:ta työtöntä lisää tähän, ja siihen meillä ei ole varaa.

Sitten jos ajatellaan, miten valtiontaloutta on hoidettu Lipposen ykkös- ja kakkoshallituksen aikana, niin vanhana yritysjohtajana joudun toteamaan, että taloutta on hoidettu todella hyvin ja ennen kaikkea finanssi- ja talouspolitiikka on ollut hyvin realistista. Jokainen meistä tietää, niin kuin valtiovarainministeri tänään kertoi, että näiden toimenpiteitten ansiosta Suomi on maailman kilpailukykyisin maa. Se merkitsee sitä, että meidän teknologiamme on erittäin korkeatasoista, meidän sopimusyhteiskuntamme on hyvin toimiva ja ennen kaikkea meidän työntekijämme ovat hyvin korkeasti koulutettuja. Kaikki nämä elementit, mitä täällä eduskunta ja hallitus vuosien mittaan on tehnyt, nyt kasvavat satoa.

Ainut, mikä on paha, on se, että todella yrittäjiksi eivät ihmiset halua. Viimeisen tutkimuksen mukaan meillä Suomessa 1 000 nuoresta henkilöstä ilmoittautui yrittäjäksi vain 14 ja Yhdysvalloissa 85 henkilöä. Sille meidän pitäisi jotain tehdä, koska julkinen sektori jatkossa joutuu supistumaan sen takia, että 700 000 ihmistä kymmenen vuoden sisällä jää eläkkeelle, 500 000 uutta työnhakijaa tulee tilalle, ja 200 000 meillä on suurin piirtein työvoimatarve seuraavan kymmenen vuoden aikana. Nyt olisi oikea aika rakentaa niitä suurkuntia, joita keskusta jyrkästi vastustaa. Eli miksi meillä on hallintoa 20 miljoonalle kansalaiselle 5 miljoonan ihmisen valtakunnassa? (Puhemies koputtaa) Nyt olisi syytä suurkuntia rakentaa. Uskon ja toivon, että Saimaan kaupunki esimerkiksi Lappeenranta—Imatra-seudulla olisi ensimmäinen, joka näyttäisi suuntaa suurkunnasta.

Ola Rosendahl /r:

Arvoisa rouva puhemies, värderade talman! Vårt lands ekonomi har klart försvagats, tillväxten är liten och konkurrenskraften håller på att urholkas. Den strukturella arbetslösheten och arbetslivets del av strukturer är underliggande svårigheter.

Det är sant som riksdagsledamot Kuosmanen här sade att också bristen på företagare är ett stort problem. Jag håller med om det.

En återhämtning är möjlig om allt går väl men tillväxten ser ut att bli liten under nästa år. Enbart den osäkerhet som Nokia står för kan inverka med en procentenhet på bnp. Levnadsstandarden kommer att stiga långsammare än förut och beror inte längre så mycket på högre inkomster som på lägre pris och kostnader.

För att trygga sysselsättningen och konkurrenskraften behöver vi i januari en måttfull arbetsmarknadsuppgörelse, där det tyvärr inte finns utrymme för någon större skattesänkning eller andra lockbeten. Statens och kommunernas svaga ekonomi ställer hinder i vägen för detta och en löneuppgörelse som ytterligare dräper konkurrenskraften och lägger sten på bördan för den offentliga sektorn. Vi behöver en inpo som är anpassad till de förhållanden som råder på euroområdet och den ekonomiska politik som där förs.

Arvoisa rouva puhemies! Budjettiesityksessä palkkatulojen verotusaste laskee noin puolella prosenttiyksiköllä. Tämä kevennys koskee matalapalkkaisia, kun taas keski- ja korkeatuloisten veroaste pysyy samana. On hyvä asia, että eläkeläisten korotettu sairausvakuutusmaksu poistetaan. Samalla on kuitenkin ilmeistä, että sairausvakuutusrahasto tarvitsee lisää varoja, mikä vuorostaan voi johtaa sairausvakuutusmaksun yleiseen korotukseen lähitulevaisuudessa.

Suomen ongelma on edelleen tuloverotuksen vahva progressiivisuus. Keskituloinen palkansaaja maksaa 47 prosenttia veroa palkankorotuksesta, ja vero yhdessä työnantajan sosiaaliturvamaksujen kanssa muodostaa tällä palkkatasolla kokonaiset 46 prosenttia työvoimakustannuksista. Tämä verokiila, joka nousee lähelle 60:tä prosenttia, kun kyseessä on korkeampi palkka, on lajissaan Euroopan ennätys, mikä saa kielteisiä seuraamuksia työllisyyden ja kilpailukyvyn suhteen. Vaikka ed. Haatainen täällä äsken yritti todistaa jotakin muuta, niin asia on valitettavasti näin.

On tietysti selvää, että voi syntyä puute työvoimasta, kun pätevä työvoima muuttaa ulkomaille keveän verotuksen takia.

Fru talman! De offentliga samfundens skulder på 43 procent av bnp ser ut att under de kommande åren stanna på oförändrad nivå så att staten till och med tvingas öka sin låntagning. Detta står i strid med tidigare målsättning att upprätthålla ett budgetöverskott för att mildra konsekvenserna som den åldrande befolkningen medför för ekonomin under de närmaste decennierna.

Det är viktigare på lite längre sikt att räntekostnaderna i den offentliga ekonomin fås ned, att sysselsättningen kan ökas och att de offentliga tjänsterna effektiveras genom omstrukturering. En av åtgärderna är reformen av pensionssystemet. På samma sätt borde sjuk- och hälsovårdstjänsterna svara mot de växande kraven genom rationalisering och utveckling av verksamheten när inte ökade skattemedel står till buds. Det jag vill ha sagt är den gamla sanningen att en välfärdsstat är en välfärdsstat bara så länge den förblir effektiv och kan hålla kostnaderna i styr.

Nästa års budgetförslag stärker kommunernas ekonomi som helhet med 126 miljoner euro räknat med 1,4 procents indexjustering av statsbidragen. Den allmänt försvagade skattebasen och företagens svagare resultat återspeglas i minskad skatteintäkt för stat och kommun under nästa år. De 350 kommuner vilkas skatteintäkt 2003 beräknas understiga skatteutjämningsgränsen, som ju är 90 procent av den genomsnittliga skatteinkomsten i hela landet, får ett utjämningstillägg om 890 miljoner euro till sina statsandelar. Motsvarande utjämningsavdrag görs av de kommuner som överstiger utjämningsgränsen.

Den med 3,47 procentenheter minskade andelen av samfundsskatten för kommunerna, alltså till 19,75 procent, kompenseras huvudsakligen genom att återkravet av mervärdesskatten slopas. Avsikten är att enskilda kommuner inte så starkt skall vara beroende av konjunkturer och företagens lönsamhet. Verkningarna av de ändrade samfundsskatteandelarna för enskilda kommuner ingår ju också i skatteutjämningen i statsandelssystemet.

Staten kan givetvis inte kompensera enskilda kommuner för variationer i skatteintäkterna på annat sätt än genom det behovsprövade statsstödet som tyvärr sänks i nästa års budgetförslag. Staten kan inte heller kompensera rika kommuner med lågt skatteöre för skatteutjämningen som sker till fattigare kommuner. Det är viktigt att den fördelning av samfundsskatten som tillämpas från nästa år blir permanent och att staten stöder kommunernas ekonomi med statsandelar som motsvarar deras ansvar för skolan och socialservicen. Men staten kan inte på lång sikt uppta lån och fördela pengarna till kommunerna, så som skett under lågkonjunkturen och som hotar att ske nästa år, utan en balans måste uppnås mellan servicen och finansieringen.

Utgiftsanslagen till förvaltningsområdena ökas i budgeten med 3,4 procent medan ränteutgifterna förväntas minska något. Detta gör att anslagen sammanlagt ökar något mindre, nämligen med 2,4 procent jämfört med ordinarie budgetar för innevarande år. Ökningen leder beklagligtvis till ett budgetunderskott på 155 miljoner euro, något som inte var avsikten i regeringsprogrammet och som kräver ökad budgetstramhet i framtiden.

Vi kan naturligtvis hoppas på att någonting positivt sker under året, till exempel att kursutvecklingen blir sådan att aktier i något börsbolag kan säljas ut och att vi genom tilläggsbudget kan vända ett underskott till ett överskott, som i så fall kan styras till låneamorteringar eller till investeringar av något slag.

Tanja  Karpela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, arvoisa puhemies. Olisin korjannut ed. Kuosmasen kommenttia, että keskusta vastustaisi suurkuntia. Ei näin ole, mutta keskusta ei myöskään halua pakottaa suurkuntiin. Muistuttaisin ed. Kuosmasta, että valtio itse arvioi, että kuntien kustannusten yleinen nousu on palkankorotuksista ja muista johtuen 2,7 prosenttia, mutta valtionosuuksien indeksikorotuksia tehdään vain 1,4 prosenttia. Tämä on varmaan syy, miksi rutiköyhiä kuntia sitten syntyy. Jos kaksi köyhää yhdistetään, ei siitä välttämättä synny yhtä rikasta, vaan yksi rutiköyhä.

Merikukka  Forsius  /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus nostatti keväällä täällä eduskunnassa suuria odotuksia valtion ensi vuoden budjetin suhteen. Erityisesti sosiaali- ja terveyspuoleen luvattiin panostaa. Hoitojonot luvattiin purkaa Kansallisella terveysprojektilla, syrjäytymisuhan alaisten lasten ja nuorten palveluja parantaa ja pienintä äitiysrahaa korottaa. Ilmeisesti hallitus halusi näillä lupauksillaan vain vaimentaa kritiikin, budjettiriihessä se kun ei enää lupauksia muistanut.

Terveydenhuollon rahat jäävät budjettiesityksessä noin 100 miljoonaa euroa vajaaksi siitä, mitä hallituksen keväisen periaatepäätöksen mukainen hoitojonojen purkaminen edellyttäisi. Niistäkin rahoista sai peruspalveluministeri kovasti taistella, vaikka vastikään on tieteellisin tutkimuksinkin osoitettu, miten kalliiksi sairaanhoidon jonot yhteiskunnalle tulevat inhimillisestä kärsimyksestä nyt puhumattakaan.

Lapsipoliittisen selonteon yhteydessä luvattiin syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten palveluihin 15 miljoonaa euroa, mutta riihessä summa kutistui kolmannekseen. Vähimmäisäitiysrahan korotus oli vaatimattomat 1,3 euroa. Minimiäitiyspäiväraha on siten edelleen ensi vuonnakin vain noin puolet työttömän peruspäivärahasta.

Samaan aikaan hallitus kuitenkin katsoi tarpeelliseksi keventää ansiotulojen verotusta edelleen. Vaikka ensi vuoden veroale ei ole suuren suuri, 315 miljoonaa euroa, voi kysyä, mihin alennusta nyt ylipäätään tarvitaan. Verotustahan on jo laskettu sen verran kuin hallitusohjelmassa luvattiin. Hallitus on kovasti mainostanut, että kevennykset koituvat pienituloisten eduksi. Kaikkein pienituloisimmat, eli esimerkiksi työttömät, eivät kuitenkaan pääse veroalesta lainkaan osallisiksi. Eläkeläisten osalta veronalennus taas kohdistuu selkeästi suurituloisimpiin. Olisin toivonut, että hallitus olisi valinnut veronalennusten sijaan kansalaisten perusturvan vahvistamisen. Ansiotulojen veronkevennykseen kuluvalla summalla olisi voitu saada aikaan todellisia parannuksia lapsiperheiden tulonsiirtoihin tai kuntien järjestämiin peruspalveluihin.

Ministeri Niinistö sanoi eilen budjettia esitellessään, että on tarpeetonta panna kahta julkisen sektorin osaa, kuntia ja valtiota, vastakkain. Olen täsmälleen samaa mieltä. Meidän pitää muistaa, että kunnat ja valtio ovat samassa veneessä. Kun kerran hallitus tämän tunnustaa, miksi se sitten on päätynyt budjettiesityksellään kuristamaan kuntien asemaa? Valtionosuuksien indeksikorotukset aiotaan taas ensi vuonna puolittaa ja yhteisöveron tuottoa leikata kunnilta. Hallitus siis jatkaa poukkoilevaa kuntapolitiikkaansa. Kuntien taloudesta näyttää tulleen valtion budjetissa jakojäännös, joka joustaa tilanteiden mukaan. Kuitenkin tällä rahalla pitäisi turvata ne lakisääteiset palvelut, joilla luodaan edellytyksiä arjen hyvinvoinnille.

Kuntatalouden ahdinko vaikuttaa esimerkiksi peruskoulutuksen laatuun. Opetusryhmien suurentaminen, tukiopetustunneista leikkaaminen tai kouluavustajien määrän vähentäminen ovat arkipäivää liian monessa koulussa. Usein leikkaukset sattuvat eniten niihin koululaisiin, jotka muutoinkaan eivät koulussa kovin hyvin pärjää. Eriarvoistuminen on todellisuutta paitsi oppilaiden myös eri koulujen välillä. Sen kertoo Opetushallituksen pari viikkoa sitten julkaisema raportti. Raportin mukaan heikoimpaan ja parhaimpaan neljännekseen kuuluvien peruskoulujen oppimistulosten erot vaihtelevat jopa yli 20 prosenttiyksikköä.

Koulutuksen tasa-arvo ei kunnissa toteudu myöskään esiopetuksessa. Niinkuin ed. Kerolakin sanoi, syrjäseuduilla kuljetusten puute estää monen pienen koululaisen osallistumisen esiopetukseen. Mutta esikoulukuljetusten tukemiseen ei valtion budjetista ensi vuonnakaan rahaa löydy.

Lapsiperheiden toimeentulo on tutkimusten mukaan jäänyt jälkeen muun väestön toimeentulon kehityksestä. Köyhyysrajan alapuolella elävien lapsiperheiden osuus kaksinkertaistui 90-luvulla. Lama-ajan leikkauksia perhepoliittisiin tulonsiirtoihin ei ole vieläkään korjattu. Ensi vuoden budjettiin tulee kosmeettinen minimiäitiyspäivärahan nosto, mutta muuten perhepoliittiset tuet eivät edes seuraa kustannustason nousua millään tavalla.

Hallitus arvelee budjetin perusteluissa, että työttömyys nousee ensi vuonna. Se ei kuitenkaan ole budjetillaan ryhtynyt kitkemään työttömyyden syitä. Työministeriön selvitysten mukaan tavallisimmat esteet työntekijän palkkaamiselle ovat puutteet ammattitaidossa ja osaamisessa. Suomessa 400 000 aikuista onkin vailla toisen asteen koulutusta. Heidän kouluttamisensa olisi työllisyyden kohentamisen kannalta aivan avainasemassa. Tämän on tunnustanut myös pääministeri Lipponen, joka keväällä sanoi aikuiskoulutuksen kuuluvan tärkeysjärjestyksessä kärkipäähän, jos halutaan edistää työllisyyttä ja tasa-arvoa. Budjettiesitykseen asti ei tämäkään ajatus kantanut. Hallitus leikkasi rahoituksen vailla toisen asteen koulutusta olevien aikuisten osaamisen ja työllisyyden nosto-ohjelmalta. Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän mukaan ohjelman toteuttamiseen olisi tarvittu vuodessa 60 miljoonaa euroa. Hallituksen esitys antaa 10 miljoonaa, ja siitäkin puolet on napattu muista aikuiskoulutuksen rahoista.

Arvoisa puhemies! Ruotsalaiset antoivat viime viikonlopun parlamenttivaaleissa selkeän tukensa hyvinvointiyhteiskunnalle. He valitsivat palvelut veronalennusten sijaan. Samanlaista viestiä kuulemme täällä Suomessakin jatkuvasti. Kaikissa kyselyissä kansalaiset asettavat toimivat peruspalvelut veronkevennysten edelle.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Turha meidän opposition kansanedustajien on täällä räksyttää hallituksen esityksiä vastaan, jos meillä ei ole mitään esittää tilalle. Opposition edustajien tehtävä ei ole kuluttaa eduskunnan nahkatuolien pintoja ja nauttia korkeata palkkaa. Opposition on tarjottava poliittinen vaihtoehto.

Huolestuneena olen seurannut pääoppositiopuolue keskustan tilaa. Olen varma, ettei se istu seuraavassakaan hallituksessa, kun se ei seitsemään oppositiovuoteenkaan ole saanut rakennettua uskottavaa vaihtoehtoa nykymenolle. Populistiset heitot määrärahojen lisäämisestä kymmeniin tarkoituksiin eivät kanna vaalivoittoon. Hyvät ystävät keskustassa, teidän on kerrottava myös, mistä lisäkulut rahoitetaan. Tätä ilmeisesti saamme odottaa lokakuun puolella.

Meillä kristillisdemokraateilla on vaihtoehto hallituksen eriarvoisuutta lisäävälle politiikalle. Kd:n vaihtoehto perustuu veropohjan laajentamiseen. Kun valtio saa lisätuloja, se saa määrärahoja kansalaisille tärkeiden asioiden hoitamiseen. Kristillisdemokraatit saavat valtion kassaan lisää 550 miljoonaa euroa, kun otetaan käyttöön 0,15 prosentin pörssivero ja ankarampi verotus arvopapereiden luovutusvoitoista, kun omistaminen on kestänyt alle kuusi kuukautta.

Mitä tuolla kd:n pörssiverolla saa? Tässä muutamia herkkupaloja kd:n vaihtoehtobudjetista, jota puoluejohtajamme tänään jo täällä ansiokkaasti esitteli. Kd:n esitys ruuan arvonlisäveron alentamiseksi 3 prosentilla näkyisi jokaisen kuluttajan ruokapöydässä, niin eläkeläisen kuin lapsiperheellisenkin. Opiskelijajärjestöt ovat kantaneet huolta asumistuen puutteesta kesällä. Moni opiskelija on joutunut luopumaan asunnostaan kesäaikana. Kd:n varjobudjetissa opiskelijat saisivat asumislisää koko vuodelta. Koko maassa tämä etu koskettaisi 70 000:ta opiskelijaa, meillä Pohjois-Savossakin 3 000:ta opiskelijaa.

Hallitus pitää edelleen äitejä pilkkanaan, kun se tarjoaa reilun 11 euron äitiyspäivärahaa. Kd esittää äitiyspäivärahan korottamista työttömyysturvan peruspäivärahan tasolle, joka on noin 22 euroa. Tämä auttaisi 20 000:ta äitiä tekemään paremmin arvokasta lastenhoitotyötä. Tämäkin rahoitettaisiin edellä mainitusta pörssiverosta.

Dosentti Ismo Söderling kantoi selvityksessään huolta perhepoliittisista etuuksista. Hänen mukaansa Suomen tulisi käyttää kaikki mahdolliset keinot syntyvyyden lisäämiseen. Hallituksen leikkaamiin kotihoidon tukiin ja lapsilisien indeksitarkistuksiin kristillisdemokraatit lisäisivät 40 miljoonaa euroa jälleen tuosta lyhyen myyntivoittojen verosta, pörssiverosta.

Minimieläkkeiden korotus pienimpiin eläkkeisiin 17 eurolla toisi monelle eläkeläiselle helpotusta kallistuviin eläkekustannuksiin. Niin kuin valtiovarainministeri Niinistö eilen totesi, Lipposen hallitus on suosinut hyvätuloisia eläkeläisiä. Meillä vaihtoehdossa turvataan korotus 115 000 pienituloisimmalle eläkkeensaajalle.

Lyhyesti aluepolitiikasta: Aluepoliittisesti pohjoissavolaiset kuljetuksia paljon käyttävät yritykset joutuvat tekemään tuotteensa edullisemmin kuin 100 kilometriä etelämpänä esimerkiksi Mikkelissä olevat yritykset, kun ne eivät tällä hetkellä saa kuljetustukea. Tämä 500 000 euron epäkohta tulee mielestäni korjata hyvin pikaisesti eduskunnan käsittelyssä. Tulen muun muassa itse tekemään tästä aloitteen.

Kun hallituspuolueet kertovat, että perinteisen aluepolitiikan aika on ohi, en voi olla kysymättä, aikooko hallitus lainkaan kehittää Pääkaupunkiseudun ulkopuolisia alueita. Tästä ikävänä todisteena olivat muun muassa alueellisten tiemäärärahojen uppoaminen Vuosaaren satamaan sekä Pääkaupunkiseudun ja sen kehyskuntien viemäriverkostoihin. Omalla alueellani hallituksen Helsinki-keskeinen aluepolitiikka koskee muun muassa Viitostie-hankkeen kariutumista.

Mitä eroa on Suomen ja Ruotsin sosialidemokraateissa? Ministeri Suvi-Anne Siimes on nähnyt läheltä hallituksen veropolitiikkaa. Hallituskauden lähes 2 miljardin euron veroale erityisesti palkansaajille on hänen mukaansa SDP:n ja kokoomuksen kovan linjan saavutus. Miten tästä veroalesta on hyötynyt vähäväkisempi kansa? Heikentyneenä palvelutasonako ja eriarvoisuuden lisääntymisenä?

Lipposen ykköshallitus lupasi puolittaa työttömyyden. Lipposen kakkoshallitus lupasi puolittaa työttömyyden. Tässä keskeisimmässä lupauksessa hallituspuolueet ovat epäonnistuneet.

Suomen ja Ruotsin demareiden linjassa on merkittävä ero. Ruotsin demarit ovat paremmin kantaneet huolta työttömyyden laskemisesta. Suomessa demarit ovat ottaneet vakavasti Nokian pääjohtajan Jorma Ollilan puheet ja haluavat laskea veroja ennätystahtiin. Suomessa työttömyys on pysytellyt 9 prosentin tuntumassa. Ruotsissa se on 3—4 prosentin tasolla. Ruotsissa peruspalvelut hoidetaan laajemmalla henkilökunnalla. Suomessa hallitus haluaa kasvattaa tehokkuuden vaatimusta julkisen sektorin palveluissa, niin kuin ensi vuoden budjettikirjasta on luettavissa.

Veroaste on suurin vaikuttava tekijä Suomen ja Ruotsin työttömyyslukujen eroissa. Hallituspuolueissa tiedetään työttömyyden laskevan vuoteen 2010 mennessä 5,5 prosenttiin. Tästä syystä hallitus ei hoppuile työttömyyden alentamisessa.

Viimeksi maanantaina kerroin kd:n sapattivapaamallista työttömien keskustelutilaisuudessa kotikaupungissani. En ole tavannut vielä ketään asiantuntijaa, joka sanoisi, että mallimme olisi heikompi kuin nykytilanne, jossa kurssitetaan ja tarjotaan tukitöitä ihmisille. Työmarkkinoilta syrjäytyminen lisää entisestään ongelmia vuoden 2015 jälkeisenä aikana, jolloin taistelemme työvoimapulan parissa.

Miksi kansalaisten tahtoa Nato-asiassa ei haluta kuulla? Suomalaisten upseerien enemmistö vastustaa Natoon liittymistä, kuten myös suomalaisten suuri enemmistö. Suomalaisista vain 9 prosenttia katsoo maanpuolustuksen olevan julkisen talouden tärkeimpiä kehityskohteita. Evan tutkimus toissakeväältä osoittaa tuon saman tosiasian myös, mutta tämä hallitus urhoollisesti nostaa puolustushallinnon menoja vuosi vuodelta. Laskelmieni mukaan puolustusministeriön, puolustushallinnon sekä puolustusmateriaalin määrärahat nousevat ensi vuonna yli 200 miljoonaa. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että hallitus on muokkaamassa armeijaamme Nato-kuntoon. Tämä on hävettävää, kun samaan aikaan terveydenhuollossa pohditaan laitospaikkojen vähentämistä eikä pitkiä leikkausjonoja saada purettua. Mihin tämän hallituksen arvot ovat kadonneet?

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kärkkäinen katsoi asiakseen arvostella keskustaa, toista oppositiopuoluetta. Hän sanoi, että meillä ei ole vaihtoehtoa. Se on monta kertaa jo todettu, että keskusta esitti joka kerta vaihtoehtonsa. Kyllä se valtiovarainvaliokunnassa talous- ja veroasioissa usein on niin, että keskusta tekee perustellun vaihtoehdon ja kristillisdemokraatit tulevat siinä siivellä sitten laittamaan nimensä meidän vastalauseeseemme. Näin se, ed. Kärkkäinen, todellisuudessa toimii.

Mitä tulee pörssiveroon, sekin kannattaisi tutkia. Siinä teidän esityksessänne on kyllä tällaisia pölhöpopulistisia piirteitä, kun se lopullisesti tutkitaan.

Kari  Kärkkäinen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin vastata ihan vaan tähän tosiasiaan, että huomaan sen, että keskustapuolueella on erittäin runsaasti onnistuneita esityksiä. Mutta huomaan myös sen, että keskustapuolueella ei ole ollut vaihtoehtoja, millä tulopuolta laajennetaan tässä keskustelussa. Tähän epäkohtaan toki haluan kiinnittää huomiota. Kyllä keskustapuolue on tehnyt hyviä menoesityksiä hyvinkin runsaasti tällä hallituskaudella.

Toiseksi vastaan vielä tähän väitteeseen pörssiverosta ja lyhyiden myyntivoittojen verotuksesta. Muun muassa ed. Zyskowicz totesi puolitoista vuotta sitten samaisen aiheen keskustelussa, että hän iloitsee siitä, että kristillisdemokraateilla on vaihtoehto, mutta että samaa hän ei ole huomannut pääoppositiopuolue keskustasta. Toivon, että te löydätte nyt lokakuuhun mennessä myöskin omat ratkaisunne.

Säde  Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vastata ed. Kärkkäisen syytöksiin sosialidemokraattien työllisyyspolitiikan eroista Ruotsissa ja Suomessa.

Haluaisin muistuttaa ed. Kärkkäistä, että myöskin poliittinen kenttä on hieman erilainen. Ruotsissa sosialidemokraateilla on noin 40 prosentin kannatus. Meillä valitettavasti vain 22—23 prosenttia viime vaalien perusteella, jolloin joudumme tietenkin tekemään niissä poliittisissa oloissa sellaista työllisyyspolitiikkaa kuin miltä poliittinen kartta näyttää. Myöskin haluaisin muistuttaa siitä korkeasta työttömyystasosta, josta lähdimme liikenteeseen. Ruotsissa ei sellaista perintöä ole ollut kannettavana.

Jaana Ylä-Mononen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kärkkäiselle huomautan, että hän ei ole ilmeisesti tietoinen siitä, mitä työttömyys maksaa. Pienikin kevennys sillä puolella antaa liikkumavaraa ihan riittävästi. Myöskin minun käsitykseni pörssistä on se, että siellä on ajoittain aika hiljaista.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan menettelytavoissa on kyllä vähän ihmeellisyyksiä. Te teette valtavan paljon erilaisia aloitteita menojen lisäämiseksi, ja sitten ed. Zyskowicz laskee ne yhteen ja toteaa, että tämä on keskustan linja eikä siellä ole tulopuolella yhtään mitään. Tällä eletään sitten jouluun asti, kunnes sitten tulee jotakin esiin. Tällä lailla ei kyllä kieltämättä oikein uskottavaa linjaa löydy. Meillä on selkeä vaihtoehtobudjetti, joka on käsiteltävissä nyt samanaikaisesti kuin hallituksen esitys.

Siitäkin, miten työttömyyteen ja näihin kysymyksiin vaikutetaan, kyllä pitää olla selkeät laskelmat pohjana. Millä toimenpiteillä työttömyyttä alennetaan, ja miten sitten se vastaavasti vähentää valtion menoja? Totta se on, että näin tapahtuu, mutta ilmaan heitettyinä keinot eivät ole vakuuttavia.

Pekka  Vilkuna  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kärkkäiselle Nato-asiasta haluaisin sanoa, että mistäköhän hän on saanut sellaisen tilaston, että valtaosa upseeristosta vastustaa Natoa, kun minun käsitykseni mukaan upseerit eivät saa ottaa kantaa tällaiseen poliittiseen kysymykseen kovin jyrkästi. Eivät he ainakaan vastusta sitä niin jyrkästi.

Omalta kohdaltani voin kyllä sanoa, kun ed. Kärkkäinen rinnasti puolustusbudjetin ja terveydenhoitomenot ja kun en vielä ole missään leikkausjonossa, että hyvin todennäköisesti herään mieluummin Maamme-laulun säveliin suonikohjut jalassa kuin leikatuin jaloin suikkapäiseen herätykseen.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kärkkäisen Ruotsi-vertaukseen vielä lisäisin, että pitää ottaa huomioon, että Ruotsissa myös porvaripuoli on vähän toisenlainen. Joskus 90-luvun alussa, kun oli lama tulossa sekä Ruotsiin että Suomeen, siellähän ei laskettu työttömyyttä paisumaan, osin totta kai siksi, että siellä demarit ovat valtavan iso puolue ja pystyvät ohjaamaan linjaa, mutta myös siksi, että he ovat saaneet asennetta ohjattua siten, että porvaritkin hyväksyvät siellä työllistämispolitiikan, jota Ahon hallitus ei aikanaan hyväksynyt. Silloin todettiin, että annetaan markkinoiden hoitaa kaikki, ja mentiin tähän tilanteeseen kuin mentiin. Nyt niitä hedelmiä korjataan. Toivon mukaan ed. Kärkkäinen on sitä mieltä, että demarit ovat hoitaneet hyvin asiat. Kun ne on Ruotsissa hoidettu, niin kyllä me ne Suomessakin hoidamme hyvin.

Tanja  Karpela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Korjaisin hieman ed. Kankaanniemen puheenvuoroa liittyen ed. Zyskowiczin laskelmiin. Ed. Zyskowicz on toki laskenut näitä keskustan esityksiä aina päivämääriä ja vuosilukuja myöten ja saanut eriskummallisia numeroita, mutta kuitenkin kannattaisi pysyä näissä konkreettisissa esityksissä eikä hihasta vetää numeroita. Pysytään ihan faktassa.

Mauri   Salo  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käydään budjettikeskustelua, ja tietynlainen hermostuneisuus näyttää olevan myös kristillisten piirissä, koska pitää jo keskustaakin ruveta moittimaan, vaikka on tehty monta monituista yhteistä välikysymystä hallitukselle ja yritetty vaikuttaa kehityksen suuntaan.

Menojen lisäyksistä toteaisin esimerkkinä sen, että keskusta on edellyttänyt, että terveydenhuollon rahoitus pistetään kuntoon. Kun tiedämme sen, että tänä vuonna on sairaspäivärahoja maksettu 100 miljoonaa euroa enemmän kuuden kuukauden aikana kuin viime vuonna vastaavana aikana, niin kyllä terveyspalveluihin sijoittaminen olisi ollut kansantaloudellisesti paljon paljon viisaampaa kuin ajaa terveydenhuolto tähän tilaan, missä se nyt on.

Lauri  Oinonen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Turvallisuuteen liittyy tietysti koko ihmisen turvallisuus alkaen terveydenhuollosta, sosiaalitoimesta ja ulottuen maanpuolustukseen asti. Keskustahan on tehnyt terveyspolitiikasta välikysymyksen, ja kristillisetkin ovat siinä mukana. Näihin kiinnitämme huomiota.

Mutta maanpuolustuksen osalta on todettava, että siinäkin on myös vastattava pitkäjänteisesti siitä, että tämä maa omaa uskottavan maanpuolustuskyvyn. Eräänä syynä, miksi budjetti nousee, ovat kiinteistökustannukset, jotka suunniteltujen kiinteistöuudistusten myötä, kylläkin aivan tarpeettomasti, nousevat. Jos olisi toimittu nykyisellä tavalla, niin tällaisia budjettisiirtoja ei olisi tarvittu.

Puolustusbudjetin nousulle on vahvat perusteet olemassa, ja keskustan budjettilisäykset eivät ole suinkaan 16 miljardia markkaa. Tarkistin sen, ja ne ovat 1,0—1,5 miljardia markkaa hallituksen budjettiin nähden, ja työllisyyttä kohentavien dynaamisten vaikutusten seurauksena valtiolle tulisi lisätuloina verotuloja ja samalla työttömyysmenot vähenisivät vastaavasti.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Olisi todella kiva saada tuo lista, jota ed. Oinonenkin tuossa luki, kun sitä on peräänkuulutettu. Taitaa olla, että eurot ovat vaihtuneet markoiksi, kun summa tuntui aika pieneltä siihen nähden, mitä on puhuttu.

Toteaisin ed. Vilkunalle, että kyllä upseerit saavat vastata kyselyihin, joita tehdään, ei ole kielletty osallistumasta keskusteluun. On eri asia puoluepolitiikka, ja todella vastustus on.

Kansa varmasti saa sanoa Nato-kysymyksestä. Kuulun seurantaryhmään, jossa peräänkuulutetaan avointa keskustelua tulevista ratkaisuista, mutta ei tietenkään nyt budjettikeskustelun aikana ole sen aika. Mutta sen verran toteaisin, että jos peräänkuulutetaan Nato-ratkaisua, niin on väärin sanoa, että se nostaisi puolustusmenoja. Mahdollisessa Nato-ratkaisussa näillä puolustusmäärärahan tasoilla per capita Suomi kyllä selviää.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Ylä-Mononen sanoi, niin todella paremman työllisyyden ja yrittäjyyden kautta pitää löytää valtionkin talouteen, julkiselle sektorille, liikkumatilaa.

Kyllä minä olen tästä osakesäästöstä vähän huolestunut. Hallituksen asettamassa työryhmässä ollaan romuttamassa yhtiöverohyvitysjärjestelmää. Tämä pörssivero, jos se oikein rankkana toteutetaan, saattaa kyllä Suomesta pörssin verottaa pois. Nyt on nimittäin niin, että rajat ovat auki tässä suhteessa kokonaan ja osakkeita varmaan ed. Kalliskin alkaa ostaa sen jälkeen Lontoosta, jos tässä vähän kevyemmin heittää.

Minusta kannattaa nyt asiantuntijoilla tutkituttaa tämä pörssivero, olisiko se tällainen kaivo, mistä me voisimme ottaa joka paikkaan lisää riihikuivaa rahaa. Toivon, että asiantuntijoilla todella selvitätte tämän pörssiveron, miten se toimii. Muutoin sitä näin kevyesti ei pitäisi tässä heitellä.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on tullut monta kysymystä. Aloitan tästä pörssiveroasiasta. Tilannehan on se, että Lontoossahan samainen pörssivero on 0,5 prosenttia tällä hetkellä, kun Suomessa olemme esittäneet kolmasosaa pienempää 0,15:tä prosenttia. Totean vain, että kyllä pörssi tänä päivänä pyörii ihan vauhdikkaasti, vaikka kurssit ovatkin alempana.

Ed. Säde Tahvanainen lähinnä oli huolissaan Ruotsin ja Suomen demareiden erosta siinä, että Suvi-Anne Siimeshän on läheltä nähnyt hallituksen veropolitiikkaa ja hän kantoi ministerinä huolta tästä kovasta linjasta, joka Suomessa on. Veroasteessa nimenomaan on Ruotsin ja Suomen sosialidemokratian ero. Jätetään tähän tässä vaiheessa.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tässä tulee se vanha satu mieleen, että keisarilla ei ole vaatteita, kun täällä tätä keskustan uskottavaa budjettivaihtoehtoa peräänkuulutetaan. Jopa kristillisdemokraatitkin täällä totesivat, että keisarilla ei ole vaatteita. Mutta onneksi meillä on Lipposen—Itälän hallitus, jolla on selkeä, uskottava ja suomalaisten perheiden kannalta hyvä budjettiesitys.

Arvoisa rouva puhemies! Aivan tässä alussa haluan tuoda esille sen, että kun täällä käydyssä keskustelussa opposition suulla on todettu, että lapsiperheet olisi tässä budjetissa unohdettu, niin kyllä haluan todeta, että tämä ei pidä paikkaansa. Kuunneltuani nämä ryhmäpuheet täällä tänään kyllä täytyy sanoa, että tämä hallituksen linja, työllisyys ja palvelut, kyllä se on kaikille suomalaisille parempi linja kuin opposition kaikille kaikkea hyvää -linja.

On hyvä, että perheille tärkeässä työ- ja perhe-elämän paremmassa yhteensovittamisessa edetään. Pidennetty isyysvapaa tulee mahdolliseksi, samoin kuin mahdollisuus pitää vanhempainvapaata myös osa-aikaisena työssä käyden. Nyt toteutetaan myös kauan odotettu uudistus adoptioperheille. Adoptioisät saavat samat perhevapaat kuin biologiset isätkin, ja jo tänä vuonna saadaan avustus ulkomaisen adoption kuluihin. Monikkoperheet eli perheet, joihin syntyy samalla kertaa useampi lapsi, ovat varmasti tyytyväisiä, kun äitiysavustusta maksetaan heille jatkossa korotettuna. Tässä esimerkkiä siitä, että kyllä hallitus suomalaisia lapsiperheitä muistaa ja monia uudistuksia todellakin viedään eteenpäin. Samoin korotetaan minimiäitiyspäivärahaa ja syrjäytymisuhanalaisten lasten ja nuorten palveluihin tulee lisämääräraha.

Arvoisa rouva puhemies! Tyytyväisyydellä voin todeta, että sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia korotetaan osana Kansallisen terveysprojektin toimeenpanoa. Nyt on tärkeää, että kunnissa laitetaan painopiste perusterveydenhuoltoon. Erityisesti neuvolat ja kouluterveydenhuolto on laitettava kuntoon. Mikä tärkeintä, hoitoon on päästävä kohtuullisessa ajassa, ja tässä meillä Helsingissä on myöskin kyllä paljon tehtävää. Mielestäni tämä hallituksen valinta valita palvelut painopisteiksi on aivan oikea.

Jaksan kuitenkin toistuvasti ihmetellä sitä, miksi perheiden palveluihin ei ole tuotu lisää vaihtoehtoja. Vuodesta toiseen on hallituksen taholta tai ainakin peruspalveluministerin taholta luvattu selvittää, miten perheille saataisiin paremmat mahdollisuudet valita sellainen päivähoitovaihtoehto, mikä on perheen elämäntilanteeseen ja tarpeisiin paras mahdollinen. Olisin kyllä odottanut, että Rkp:n ministeri Eva Biaudet olisi tämän selvityksen tuonut, sen selvityksen, mitä vihreiden ministeri Osmo Soininvaara ei koskaan tehnyt. Hieman olin yllättynyt, kun täällä vihreät penäsivät kotihoidon tukea ja silloin, kun heillä oli tämän asian ministeri, niin ei edes tätä selvitystä eteenpäin saatu. Hyvin on kotiuduttu oppositioon ainakin vihreiden osalta, kun heidän puheitansa kuuntelee.

Työllisyyden ja perheiden hyvinvoinnin kannalta on harmillista, että budjetista jäi pois kotitalousvähennyksen parantaminen, jonka kokoomuksen eduskuntaryhmä kesäkokouksessa nosti esille ja jota budjettiriihessä yritimme viedä eteenpäin. Oli ikävää, että tästä asiasta sopuun ei päästy. Tämä kotitalousvähennys lisäisi perheiden mahdollisuuksia palkata vaikkapa yhdessä hoitaja kotiin. Tällä tavalla voitaisiin monin tavoin hoitaa iltapäivähoidon ongelmia tai vaikkapa esimerkiksi palkata omalle ikääntyvälle omaiselle kotiin hoitaja. Mielestäni tämä asia on eduskunnan korjattava, ja toivon, että valtiovarainvaliokunnassa ja asianomaisessa valiokunnassa tätä pohditaan. Kotitalousasiasta tulen jättämään talousarvioaloitteen.

Oppisopimuskoulutuksen määrän lisääminen ja homekoulujen korjausten lisärahoittaminen on laitettava myöskin tässä budjettiesityksessä tyytyväisyydellä merkille. Kaikki työllisyyden parantamiseen tähtäävät toimet ovat todellakin tarpeen.

Arvoisa rouva puhemies! Ensi vuoden veronkevennykset jäivät hieman pienemmiksi viime vuosiin verrattuna, mutta voin ilolla todeta, että ansiotulojen veronkevennyslinja jatkuu. Toivon mukaan myös tämä veroporkkana on vielä takataskussa syksyn tuponeuvotteluja varten. Nämä verohelpotukset vaikuttavat välittömästi suomalaisten perheiden hyvinvointiin ja ostovoimaan. Kohtuullinen verotus kannustaa työhön ja yrittäjyyteen ja ennen kaikkea kaventaa sitä verokiilaa, mikä on esteenä monta kertaa uusien työpaikkojen luomiselle. Tosiasia on, että kohtuullinen verotus on paras turva suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Kohtuullinen verotus turvaa hyvinvointipalveluiden rahoituksen. En voi ymmärtää niitä puheenvuoroja täällä, joissa todetaan, että kohtuullinen verotus olisi vastakkain suomalaisten hyvinvointipalveluiden kanssa. Päinvastoin uskon, että kohtuullinen verotus on hyvinvointipalveluiden paras ystävä.

Sairausvakuutusmaksuasiassa on hallituksen budjettiesityksessä toimittu, kuten on luvattu, eikä eläkeläisten sairausvakuutusmaksua nosteta. Haluan kuitenkin nostaa tässä esille sen, että Kansaneläkelaitoksen hoitaman sairausvakuutuksen rahoitus ei ole enää vuosikausiin ollut kestävällä pohjalla. Menot ovat jatkuvasti kasvaneet samalla, kun sairausvakuutusmaksua on alennettu. Tähän rahoitusvajeeseen toivon, että eduskunnan valiokuntakäsittelyssä kiinnitetään vakavaa huomiota.

Arvoisa rouva puhemies! Budjettiesityksessä Pääkaupunkiseudusta ja muista maan kasvukeskuksista tehdään jälleen kerran valtiontalouden rahoitustarpeiden maksumiehiä. Näin voi sanoa. Suuret kaupungit toimivat kansantaloutemme vetureina. Bruttokansantuotteesta 48 prosenttia on peräisin Helsingin, Turun, Tampereen ja Oulun seutukunnista. Kasvukeskusten taloudellisen aseman heikentäminen heikentää samalla koko kansantaloutemme kasvua ja heikentää entisestään myös mahdollisuuksia tukea heikommin menestyviä alueita. Tämä pitäisi oivaltaa viimeistään eduskunnan käsitellessä budjettia.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Miten siinä mahtaa näiden veronkevennysten oikein käydä, kun bensiini- ja dieselvero nousevat? Bensiiniveron nousu on kai 80 euroa autoa kohden. Me tiedämme, että EU-direktiivin kautta on paineita dieselöljyn veronkorotukseen. Muutoinkin joukkoliikenteen kautta kustannukset lisääntyvät. Jos henkilö sattuu asumaan nyt sellaisessa kunnassa, jossa joudutaan kerta kaikkiaan tuloveroprosenttia nostamaan — niitä kuntia on nyt paljon (Ed. Zyskowicz: Te vaaditte vielä veronkevennyksiä!) — niin kyllä tämä hallituksen verolinja on miinusmerkkinen, ed. Zyskowicz. Minä kerroin vain, että kun kehuttiin, että verot kevenevät, niin valitettavasti näin ei käy.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Sarkomaa jatkoi keskustelua keskustan olemattomasta varjobudjetista. Se on vähän niin kuin aikoinaan oli Marlin helmeilevä omenaviini, kaikki siitä puhuivat, mutta kukaan ei ollut sitä nähnyt. Kepu ei näköjään tänäkään syksynä pysty esittämään tällaista varjobudjettia, ei ole tähän asti pystynyt esittämään, ja epäilen, pystyykö tänäkään syksynä esittämään. Syy siihen, että te ette kykene varjobudjettia tekemään, on tietysti se, että te mielellänne esitätte satoja miljoonia euroja lisää menoja sinne sun tänne kaikille äänestäjäryhmille, mutta ette tietystikään pysty esittämään niille rahoitusta.

Ed. Karpela täällä sanoi, että kun tälle vuodelle laadin keskustan omiin vaatimuksiin perustuvan varjobudjetin, niin sen luvut olisi otettu hihasta. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Vaatimukset perustuivat keskustan omiin asiakirjoihin. Laskin ne vain yhteen ja osoitin, että miljardien markkojen gäppi oli syntynyt.

Tanja  Karpela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Viitaten ed. Sarkomaan puheeseen koskien hallituksen esitystä minimiäitiyspäivärahasta totean, että käytännössähän tämä esitys tarkoittaa siis sitä, että yli 20 000:n pienimmällä päivärahalla olevan asema kohenee 1 eurolla 36 sentillä, mikä ei yllä edes vuonna 96 tehtyä leikkausta edeltävälle tasolle.

Käännetään sama suomeksi, mitä tämä esitys tarkoittaa: se tarkoittaa myös sitä, että opiskelijan tai pätkätyötä tekevän kannattaa ilmoittautua ensin työttömäksi ennen perheenlisäystä. Tätä se käytännössä tarkoittaa. Kysynkin, onko tämä hallituksen perhepoliittinen linja.

Mitä tulee ed. Zyskowiczin laskelmiin, minä olen myös tehnyt laskelmia koskien hallituspuolue kokoomuksen tekemiä ehdotuksia. Minun täytyy aivan huolestuneena kysyä oppositiopuolueen edustajana, onko nyt niin, että kokoomusedustajien budjettikuri on höltynyt.

Jaana Ylä-Mononen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tänään Kelan valtuustossa saimme nähdä tilastoja siitä, kuinka sairausvakuutuksen menot Kelan puolella ovat lisääntyneet viime vuoden vastaavaan aikaan nähden noin 10 prosentilla. Kasvuvauhti on huolestuttava. Se on tietysti mielihyvällä todettava, että ed. Sarkomaa ponnekkaasti vaati tähän kiinnitettävän valiokunnassa huomiota. Se on välttämätön asia.

Ed. Zyskowiczille sanoisin, kuinka reilua ja hyvää politiikkaa on tehdä alimitoitettuja budjetteja esimerkiksi Kelan sairausvakuutusasiassa ja siinä taloudellisessa vajeessa, joka siellä on. (Ed. Zyskowicz: Tehän olette esittämässä maksujen alennusta!) Pitää tunnustaa myöskin selvät vajeet eikä näyttää lukuja, jotka ovat pienempiä kuin tosiasiassa tarvitaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karpelalle vastaan, että se varjobudjetti, jonka keskustalle tein tälle vuodelle, perustui vain keskustan eduskuntaryhmän virallisiin kannanottoihin ja virallisiin esityksiin. Siinä ei alkuunkaan laskettu yhteen keskustan yksittäisten edustajien tekemiä lukuisia budjettimenolisäyksiä. Näin ollen tällaista vastaavaa te ette, ed. Karpela, pysty kokoomuksen osalta tekemään, missä ryhmämme olisi vaatinut miljardeja lisää ilman, että olisi rahoitusta osoitettu. Ilmeisesti ette ole perehtynyt tälle vuodelle teille tekemääni varjobudjettiin, joten tulen sen tämän istunnon kuluessa vielä teille toimittamaan.

Mitä ed. Ylä-Monosen puheenvuoroon tulee, tämä on hyvä esimerkki keskustan politiikasta. Yhtäältä te vaaditte Kelan rahoituksen vähentämistä. Tehän vaaditte, että työnantajan kelamaksua ja sairausvakuutusmaksua, joka menee Kela-rahastolle, pienennetään, eli te vaaditte yhtäältä Kelan rahoituksen vähentämistä ja toisaalta te olette huolestuneet siitä, että Kelan rahat eivät riitä nykyisin Kelan menoihin, puhumattakaan, että ne riittäisivät niihin Kelan menoihin, joita te samaan aikaan vaaditte lisättäväksi, kuten päivärahoihin.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vielä toteaisin ed. Karpelalle — en ihan valitettavasti kuullut teidän puheenvuoroanne, kun tässä keskustelin — mutta kyllä täytyy sanoa, että jos täällä väitätte, että kokoomuksen budjettilinja olisi löystynyt, niin en näe siinä varaa. Mutta se, että omassa puheenvuorossani kritisoin hallitusta siitä, että vaihtoehtoja ei ole tullut siinä määrin kuin jos kokoomus yksin saisi päättää, on hieman eri asia.

Todellakin olen syvästi pahoillani siitä, että ministeri Soininvaara ei tätä selvitystä tehnyt. Tiedämme hyvin, että tässä koalitiossa ei ehkä painopiste ole palveluiden valinnaisuudessa, koska sisaret ja veljet vasemmalla eivät niitä niin kannata kuin kokoomus, mutta asian etenemiselle olisi ollut erittäin suotuisaa, jos tätä selvitystä olisi edes tehty tällä hallituskaudella. Nyt meillä on Rkp:n ministeri Eva Biaudet. Hän aloitti kauden ja silloin sitä ei tehty. Toivon todella, että hän nyt sen tekee, (Puhemies koputtaa) koska kyllä asia niin on, että lapsiperheiden hyvinvoinnin kannalta (Puhemies koputtaa) tärkeintä on, että meillä on hyvät palvelut, joita perheet voivat valita omaan elämäntilanteeseensa nähden.

Mauri  Salo  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Keskustan varjobudjetin rakentaminen tehtyihin esityksiin ei tietenkään ole relevantti asia, vaan relevanttia on se, että ne esitykset, jotka ovat menneet läpi, konkretisoituvat menoiksi tai tuloiksi. Nehän pitää ottaa huomioon.

Mutta mitä tulee sairauspäivärahojen ja Kelan tilanteeseen, niin edelleen korostan sitä, että hallitus omilla toimenpiteillään on saanut aikaan tähän maahan hirvittävät sairasjonot. Työelämässä olevat ihmiset ovat jonossa, odottavat hoitoon pääsyä, ovat sairauslomalla, saavat sairauspäivärahaa, tästä syntyy hirvittävä lasku. Se tulee katettavaksi valtion budjetista Kelan lisäosuuksina. Jos hallitus olisi toiminut viisaasti, meillä olisivat sairaanhoitajat töissä, lääkärit töissä ja ihmiset olisi hoidettu ja myös ne ihmiset, jotka nyt ovat sairaslistoilla, (Puhemies koputtaa) olisivat tekemässä kansantalouteen myös sitä kansantuotetta, josta sitten syntyy uutta jaettavaa.

Jaana Ylä-Mononen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Totean vain ed. Zyskowiczin päättelyn olevan osittain väärin ja viittaan edellä mainittuun ed. M. Salon puheenvuoroon.

Harry   Wallin  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä asetti tavoitteet tälle tulevalle budjetille elokuussa Mikkelissä siitä versiosta, minkä valtiovarainministeriö oli meille toimittanut, ne tavoitteet ovat hyvin toteutuneet tässä budjettiesityksessä. Tästä budjettiriihestä, joka käytiin elokuussa, voi todeta, että se toteutui nopeasti, ja siitä kiitos hallituspuolueiden neuvottelijoille. Kuten valtiovarainministeri Niinistö jo aiemmin on todennut, taustalla ovat olleet hallituspuolueiden eduskuntaryhmien vuonna 2001 tekemät linjaukset, joiden mukaan myöskin vuoden 2003 talousarvio on laadittu. Tässä hallituspuolueiden sopimuksessa sovittiin, että kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin tulee tuntuva korotus, yhteensä kahden vuoden aikana noin 1,5 miljardia markkaa, joka on mittava summa.

Kun täällä on pitkään käyty keskustelua, muun muassa ed. M. Salo on peräänkuuluttanut näitä jonoja, niin ei yksistään raha riitä vaan kyllä tarvitaan myöskin rakenteellisia uudistuksia. Jonot ovat kasvaneet muun muassa lääkärilakon aiheuttamista seurauksista. Siinä ei ollut nimenomaan kyse pelkästään rahasta vaan siis rakenteellisista uudistuksista. Meistä jokainen, joka on ollut sairaalassa, näkee sen byrokratian, mikä sairaalassa on. Se on samanlainen byrokratia, mikä oli Valtionrautateillä vielä 80-luvulla. Jos on hierarkkinen virkajärjestelmä, sitä ei voi sivuuttaa, vaan siellä lääkäri määrää lääkkeen, sairaanhoitaja panee sen kippoon, perushoitaja kuljettaa sen sairaalle, sairas ottaa itse sen lääkkeen ja pistää sen roskakoriin, jonka sitten sairaala-apulainen kuljettaa eteenpäin. On neliportainen hallinto, jota sairaaloissa johtavat lääkärit, jotka eivät ole välttämättä saaneet tällaista koulutusta, johtamiskoulutusta, hallinnollista koulutusta. On surkeaa, jos pelkästään uhraamme rahaa emmekä vaadi rakenteellisia uudistuksia. Sen takia myöskin rahan lisäksi täytyy kannustaa näitä terveydenhuollon ammattilaisia miettimään asioita uudelleen.

Kun VR liikelaitostettiin vuonna 1990, sitä ennen oli vaihdemiehet, veturinkuljettajat, junansuorittajat ja mitä muita ammattinimikkeitä oli, ja kaikki tekivät vain sitä sektorityötä, mitä siellä oli tarjolla. Kun pääjohtaja Saarinen tuli, hän ilmoitti, että ketään ei irtisanota eikä lomauteta, mutta täytyy ajatella työtä uudella tavalla, täytyy ottaa vastaan muutakin työtä kuin vain siltä sektorilta, mitä oli tehty siihen asti. Sairaaloissa eletään vielä sitä aikaa, mikä Valtionrautateillä oli 1970—1980-luvuilla. Nyt kun uhraamme sinne, sijoitamme lisää rahaa, niin myöskin täytyy olla rakenteellisia uudistuksia. Sitä tämä terveyspoliittinen ohjelmamme, mikä nyt on lähtenyt liikkeelle, kannustaa antamalla rahaa, ja rakenteellisia uudistuksia tekemällä rahat tulevat riittämään. Ei käy päinsä pelkästään se, että me pumppaisimme vuodesta toiseen lisää rahaa ja toimisimme edelleenkin niin kuin ennenkin.

Kun ajatellaan, että lääkärit ovat yksivuorotyössä sairaaloissa ja sitten sen jälkeen on myöskin yksityisvastaanotto, jonne tulevat samat potilaat, niin miksei siellä voida olla kahdessa vuorossa niin kuin sairaanhoitajat? Lähinnä tämä varmaankin johtuu lääkäreiden vastustuksesta pikemmin kuin hoitajien. Muun muassa Superin puheenjohtaja Juhani Palomäki on esittänyt moneen otteeseen, että lähdettäisiin tekemään myöskin rakenteellisia uudistuksia. Sen halusin sanoa tähän keskusteluun, joka tuntui olevan siitä, että vain raha on se, joka ratkaisee, eivätkä rakenteelliset uudistukset.

Erityisellä tyytyväisyydellä voi myöskin todeta sen, että hallituspuolueiden eduskuntaryhmät sopivat aikaisemmin, että eläkeläisten korotettu sairausvakuutusmaksu, joka juontaa juurensa vuodesta 92 lähtien, palaa sille tasolle, mikä on myös työntekijöillä. Ensi vuoden alusta se laskee 0,4 prosenttiyksikköä saavuttaen 1,5 prosenttiyksikön tason, joka on sama kuin työntekijöillä, ja kun ottaa huomioon vielä sen, että niin sanottu kaksinkertainen pohjaosan leikkaus palautetaan 1.10.2003 lähtien, niin voi sanoa, että tämä hallitus on tehnyt sen, mitä se on luvannut eläkeläisille.

Poliisien organisaatiouudistus on myös tässä budjettiesityksessä. Se on varmaan osaltaan paikallaan, mutta ei sillä poliisipuutetta ratkaista. Kun luin julkisuudessa tästä palkkausesityksestä, mikä siellä oli, 2—3 vuoden aikana 8 prosenttia, niin se oli hyvin samanlainen, mitä meille tarjottiin aikanaan. Me emme ottaneet, veturimiehet, sitä vastaan sen takia, että se piti sisällään epäterveitä elementtejä, pärstäkertoimen ja tuottavuuslisän, ja tällaisissa tehtävissä ei voi ajatella, että julkista valtaa edustava virkamies, joka vastaa kaikkien turvallisuudesta, voi saada eri palkan pärstäkertoimen tai sitten jonkin sakotusmäärän mukaan. Kyllä tehtävässä täytyy olla samasta työstä sama palkka, olkoon sitten poliisimies missä suunnassa Suomea tahansa.

Joihinkin infra-asioihin kiinnitän huomiota, kun niitä on täällä vähätelty. Pitää muistaa myös hallituspuolueiden sopimus siitä, että olemme käynnistäneet Kerava—Lahti-oikoradan, joka on, sanotaan, vuosisadan hanke, jota on pitkään haettu. Se toteutuu aikataulun mukaisesti. E18:n jatkaminen Turku—Helsinki-välillä etenee. Sitten on Vuosaaren sataman liikenneväylien rakentaminen. Täällä on virheellisesti joissakin puheenvuoroissa luultu, että jos Vuosaaren satamaa ei rakenneta, niin ne rahat, mitkä tulisivat tästä kaavoituksesta Keski-Pasilassa, olisivat käytössä muualla. Näin ei ole, koska Länsisataman junaliikenne tarvitsee Keski-Pasilan ratapihan siinä tapauksessa, jos satama jää edelleenkin Länsisatamaan. Nyt kun se sijoitetaan Vuosaareen, niin tämä Keski-Pasilan ratapiha voidaan ottaa asuntokäyttöön ja tästä osoitetut rahat, Helsingin kaupungin ja valtion kesken sovitut rakennusmaan arvonnousurahat, ohjataan tähän liikenneinfraan eli Vuosaaren satamahankkeeseen. Näin ollen se ei ole yleisestä infrakehyksestä pois. Eli kukaan ei tässä ratkaisussa maakunnassa menetä.

Nyt on hyvin virheellisesti kuitenkin ollut sellainen käsitys, että voitaisiin ottaa Keski-Pasila käyttöön. Samanaikaisesti Vuosaarta ei rakennettaisi. Se ei voi pitää paikkaansa. Eli se paikkakysymys on ainoastaan se, mistä minun mielestäni voidaan käydä keskustelua.

Paljon jää sanomatta, mutta kuulen koputuksen, rouva puhemies.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ensi vuoden budjetti laaditaan hyvin epävarmassa kansainvälisessä taloudellisessa tilanteessa, johon vaikuttaa tietenkin Yhdysvaltojen talouden kehittyminen. Kotimaassa onneksi, kiitos myös veroalennusten, veroratkaisujen, kulutuskysyntä on ollut korkealla ja pitänyt suhteellisen matalana työttömyyden, mutta valitettavasti kuitenkin näkymät ovat synkentymässä. Ja vaikka se on ollut suhteellisen matala, niin valitettavan korkealla työttömyys on useimmilla alueilla, erityisesti meillä Itä-Suomessa.

Budjetti on aina kompromissin tulos. Mielestäni tämä esitys on varsin tasapainoinen. Ei se tietenkään kaikilta osilta kaikkia ryhmiä tyydytä, ja sekin ilmenee täällä puheenvuoroissa, mutta kokonaisuudessaan se antaa meille edellytykset tiukkaa budjettikuria noudattaen viedä Suomen valtiota niihin haasteisiin, joita ensi vuosi tuo tullessaan.

Toivottavasti kansainvälinen talous lähtee käyntiin. Yritykset ovat pitäneet työntekijöitään eivätkä ole merkittävästi ainakaan vielä lomauttaneet. Jos vienti lähtee vetämään, on kaikki edellytykset selvitä sitten näistä ja saada myös kasvu aikaiseksi.

Tässä budjetissa asetettiin tavoitteeksi palvelujen turvaaminen ja siinä myös on onnistuttu kohtuullisen hyvin. Terveydenhuollosta täällä puhutaan. Kansallinen terveysprojekti saa panostuksia, ja aivan kuten ed. Wallin edellä kuulutti, pelkällä rahalla ei terveydenhuoltoa saada paremmalle tolalle. Kyllä se vaatii rakenteellisia ratkaisuja. Se vaatii myös eri työntekijöiden töiden uudenlaista järjestelyä, sairaanhoitopiirien yhteistyötä jne. Niin kuin päivällä totesin, Etelä-Savossa toimii kaksi sairaanhoitopiiriä suhteellisen pienessä maakunnassa, ja jos jokin, niin se ainakin vie varoja.

On erittäin hyvä, että hallitus piti ne lupaukset, jotka se oli antanut eläkkeensaajille: sairasvakuutusmaksua ei korotettu, päinvastoin se laskettiin lupausten mukaisesti, ja myös tuo kaksinkertaisen pohjaosan poiston hyvittäminen lähtee ensi vuonna käyntiin.

Työllisyysratkaisuissa peräänkuulutettiin aktiivisia työllistämistoimenpiteitä, joita budjettiesitys sisältää. Ja hyvin merkittävää on, että homekouluihin panostetaan noin 15 miljoonaa euroa, samoin oppisopimuskoulutukseen, joka on erittäin hyvä koulutusmuoto. Toivoisin kuitenkin myös, että myös yhden henkilön yrityksissä voitaisiin käyttää oppisopimusjärjestelmää. Valitettavasti tämän päivän järjestelmä ei sitä mahdollista. On kuitenkin tietoa siitä, että työvoimahallinto olisi tuomassa uudestaan tämän suuntaisen esityksen tänne. Sillä olisi paljon myös annettavaa. Se voisi luoda jatkossa pysyviä työpaikkoja lisää.

Mutta olisin toivonut, kun me täällä olimme myötävaikuttamassa siihen, että myöskin esimerkiksi Vuosaari käynnistyi, että Itä-Suomen infratarpeet olisi paremmin otettu huomioon. Valtatie 5 on valtaväylä Itä-Suomeen. Valitettavasti mitään panostuksia ei ole siihen, ei myöskään pitkään odotettuihin Savonlinnan tiejärjestelyihin. Peräänkuulutan ja toivon, että jatkokäsittelyssä joku näistä voitaisiin saattaa liikkeelle.

Yksityistieavustukset valitettavasti ovat tämän vuoden tasolla, ja siinäkin toivon, että me pidämme kiinni niistä tavoitteista, joita maaseutupoliittisessa ohjelmassa asetettiin, että ne kaksinkertaistetaan vuoteen 2004 mennessä, jolloin pitäisi saada tulevan vuoden budjettiin myöskin merkittävä lisä.

Lentoliikenne on kansainvälisille yrityksille tarpeellinen myöskin Itä-Suomessa. On erittäin myönteisenä todettava liikenneministeri Sasin ajama päätös, jonka valtioneuvosto teki, jolla tuetaan Savonlinnan lentoliikenteen jatkumista. Mutta tulevana vuonna on otettava myöskin esiin Lappeenranta, Savonlinna, Mikkeli, Varkaus ja Joensuu. Ne ovat sellaisia liikennepaikkoja, joille meidän pitää turvata lentoliikenne kansallisella tuella, koska juuri nämä korkean tason yritykset tarvitsevat sitä toimiakseen. Myöskin Mikkelin ja Seinäjoen lentokenttien tulevaisuus pitää turvata. Nehän ovat kaupunkien avustuksella toimivia, ja valitettavasti määräraha jäi tämän vuoden tasolle, varsinkin kun turvallisuusvaatimukset nostavat merkittävästi kustannuksia, niin kuin ovat kaikilla Ilmailulaitoksen lentokentillä nostaneet.

Sosiaali- ja terveydenhuollon puolelta toteaisin erittäin tyytyväisenä sen, että myöskin siellä veteraaniasiain neuvottelukunnan esityksen mukaisesti sotainvalidien haittaprosenttia laskettiin niin, että 25 prosentin sotainvalidit pääsevät nauttimaan tulevana vuonna kunnallisista terveyspalveluista, erityisesti lähikuntoutuksesta. Mutta valitettavasti ministeri Maija Perhon ajama rintamaveteraanien kuntoutuksen lisämäärärahan saaminen ei toteutunut. Tulen tekemään tästä budjettialoitteen. Viittaan vain siihen, mitä viime viikonlopun Helsingin Sanomat tästä kirjoitti.

Liikuntarahat eivät ole lainmukaisessa järjestyksessä. Niitä on vähennetty. Lakihan edellyttää, että veikkausvoittovaroista annetaan määrätyn suuruinen prosentti, ja tässä eduskunnan on nyt sitten käsittelyssä ryhdistäydyttävä.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä olevaa vuoden 2003 budjettia käydään nyt alustavasti läpi heikentyvien taloudellisten näkymien vallitessa. Takana olevat vuodet toivat valtion kassaan huomattavan määrän ylimääräisiä euroja, ja vastaavaan tilanteeseen ministeri Niinistö arveli seuraavan kerran olevan mahdollisuuksia seuraavan sukupolven aikana. Aivan varma en olisi edes tästä ministeri Niinistön arvauksesta. Tosiasia näet on, että jo parin vuoden sisällä työmarkkinoilta poistuva väkimäärä on suurempi kuin se väkimäärä, joka saadaan uusina työntekijöinä työmarkkinoille. Jokainen meistä ymmärtää, mitä tämä kehitys merkitsee työn tuottavuuden, kertyvien verotulojen ja menevien sosiaali- ja terveyspoliittisten erien merkeissä. Suomi siis on eräs johtavia maita Euroopassa negatiivisessa väestökehityksessä. 1970-luvun korkeat aborttiluvut ja heikko perhepolitiikka niittävät nyt huonoa satoa kansamme jaksamisessa.

Arvoisa puhemies! Viimeistään opposition terveyspalveluista jättämän välikysymyksen jälkeen on kaikille ollut selvää, että kunnilla ei ole riittävästi rahaa kaikkien välttämättömien palveluiden tehokkaaseen hoitamiseen. Tarkkaavaiselle asioiden seuraajalle tämä toki on ollut selvä jo kauan sitten. Esimerkiksi meillä Vantaalla eletään todellisuudessa noin 20 prosentin veroäyrin mukaan, vaikka meiltä kerätään vain 17,75.

Terveydenhuollon, sosiaaliturvan ohella budjettia rasittaa täällä Pääkaupunkiseudulla jatkuva uusien investointien ja myös korjausinvestointien tarve. Myönnämme, että väestön ikäjakauma meillä on toistaiseksi varsin hyvä ja että tässä suhteessa meillä asiat ovat paremmin kuin monilla muilla alueilla maassa, missä lasten ja työikäisten suhteellinen määrä heikkenee tai on varsin pian heikkenemässä varsin voimakkaasti, niin kuin alussa totesin.

Miten tähän kuntien eli palvelujen tärkeimpien tuottajien kannalta ikävään tilanteeseen on tultu, ja mistä tähän löytyisi apu? Kaksi vuotta sitten hyvässä taloudellisessa tilanteessa tehty palkkaverotuksen huomattava alennus olisi meidän mielestämme voitu kohdistaa silloin puoliksi ruoan arvonlisäveron keventämiseen aivan sen vuoksi, että tuo kevennys olisi ollut sosiaalisesti huomattavasti oikeudenmukaisempi kuin toteutettu muutos. Tämä vähennys olisi kohdistunut tasapuolisesti kaikkien hyväksi.

Uudessa, taloudellisesti huonommassa tilanteessa meillä on siis vaikea pulma. Jos korotamme palkkaveroja, työn tekeminen tuntuu entistä vähemmän innostavalta. Jos nostamme kunnallisveroa kaikissa niissä kunnissa, joissa näin ehkä pitäisi tehdä, joutuvat siitä kärsimään varsinkin pientä tuloa saavat, koska kunnallisverohan ei ole progressiivinen vaan kohdistuu kaikkiin yhtä raskaasti.

Kauempaa Suomesta voi tietysti sanoa vaikka meille Vantaalle: nostakaa veroprosenttia. Silloin ehkä unohtuu se tosiasia, että asumiskustannukset ja monet muut kustannukset ovat meillä varsin korkeita ja koettelevat ihmisten kärsivällisyyttä. Voi silti olla, että varsin pian ollaan tämän tosiasian edessä. Hallituksen noudattama veropolitiikka saattaa suorastaan pakottaa monen demari- ja kokoomusjohtoisen kunnan tai paremminkin kaupungin nostamaan veroprosenttiaan. Nyt tätä vain ei haluta ja rohjeta edes ääneen ajatella. On vaikea tunnustaa talouden tosiasioita tällä ulottuvuudella, vaikka tosiasiat puhuvat hyvin vaikeaa ja ikävääkin kieltä.

Uudessa tilanteessa on siis pakko etsiä keinoja tulopohjan laajentamiseksi. Emme mitenkään ilkeyttämme ole tehneet omaa vaihtoehtobudjettiamme. Emme ilkeyttämme ole esittäneet pörssiveron toteuttamista. Täällä jo puheenvuoron pitäjä saattoi nimittää sitä populistiseksi, tai oliko siinä jokin mainesana mukana. Olemme sen hyvin vakavalla mielellä tehneet siinä mielessä, että 0,15 prosenttia olisi täysin marginaalinen ostajan ja myyjän kannalta, mutta niin kuin täällä useampikin ryhmämme puhuja on todennut, saattaisi tuoda jopa 300 miljoonaa euroa uutta tuloa valtiolle siis hyvin oikeudenmukaisella tavalla, samoin kuin muun muassa ed. Kärkkäisen äsken mainitsema vähän aikaa omistetun omaisuuden myyntivoitosta saadun tulon nykyistä korkeampi verotus.

Emme ole siis ilkeyttämme näitä esityksiä tehneet, vaan olemme pyrkineet löytämään ratkaisuja tähän tilanteeseen, joka on talouspoliittisesti, väestöpoliittisesti ja palvelujen tuottamisen kannalta hyvin hankala ja vaikea, koska, arvoisa puhemies — koska, korostan sitä — veropohjan laajentaminen tulee tehdä sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Ratkaisuilla on sitä paitsi kiire, koska kuntalaisten palveluilla ei ole aikaa odottaa. Jonoissa on jo aivan tarpeeksi ihmisiä. Samalla on syytä muistaa, että kunta on tärkeä työllistäjä. Kun mietimme monenlaisia työllistämisen keinoja tai jopa kikkoja, kannattaa muistaa, että kunnissa on valmis rakenne olemassa. Tämä ei ole pieni asia tilanteessa, jossa tarvitaan sekä työntekijöitä että työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Lopuksi eräs uhka, joka väijyy lähellämme. Kun alkoholin tuontirajoitukset muuttuvat varsin radikaalisti viimeistään vuonna 2004, on tässäkin kohdassa esillä ainakin osittainen veroremontti. Jos ja kun Viron jäsenyys EU:ssa toteutuu suhteellisen pian, mitä tietysti sinänsä toivomme, olisi Suomen syytä vakavasti vaatia joitakin erityisjärjestelyjä alkoholituonnin kohdalla, ettemme joutuisi lisävaikeuksiin.

Suomen olisi siis syytä huomattavasti tehostaa toimenpiteitään ja vaatimuksiaan EU-tasolla EU-tasoisen alkoholin haittaveron määrittelemiseksi. Jos Euroopan unionissa ei muutoin osata alkoholiverotusta kiristää, voimme käyttää kahta perustetta. Se on selkeä haitta, ja siitä saisi huomattavat lisäverotulot nyt hyvin monissa maissa tyhjänä paistavien verokirstujen pohjalle.

Markku  Rossi  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valtion ensi vuoden talousarvion yhteydessä on käyty tänään jo kipakkaa keskustelua. Kuten aiemmin päivällä puheenvuorossa totesin, eräs kuntajohtaja sanoi Pohjois-Savossa eilen, että tämä budjettilinjaus edustaa kuntatalouden kannalta hitaan tappamisen linjaa. Halutaanko kuntia ajaa yhteen, vai mistä on kaiken kaikkiaan kuntatalouden kohdalla kysymys? Kuitenkin samalla lyödään niitä palveluita, niitä peruskysymyksiä, joita kunnat tuottavat kuntalaisilleen, korville. Tässä mielessä tämän budjettilinjan peruskysymys on jo rakennettu väärin.

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden kannalta asiaa onkin tarkasteltava eduskunnan käsittelyn yhteydessä niin, että tarkastellaan asiaa myös perustuslailliselta näkökulmalta eli sitä, kuinka kansalaisten yhdenvertaisuus pystytään turvaamaan. Kun viime aikoina Pääkaupunkiseudun talousongelmat ovat nousseet keskusteluun myös HUSin suhteen, niin parku on ollutkin jo melkoinen. Samat ongelmat ovat olleet tässä maassa läpi koko maan eri sairaanhoitopiireissä ja eri kunnissa, eikä ongelma ole yhtään sen kummempi kuin tällä hetkellä näyttää olevan esimerkiksi Helsingin kohdalla.

Kunnallisveroprosentissa Helsingillä on tietysti vielä varaa verrattuna siihen, missä tällä hetkellä muualla maassa ollaan. Esimerkiksi Kuopion kaupungin kunnallisveroprosentti on 18 ja korotuspaine on 1 prosentti. Saatavat 10 miljoonaa euroa hukkuvat yksinkertaisesti kasvupaineisiin. Näin ollen sen todellinen hyöty jääkin kysymysmerkiksi. Eli kunnissa on pakko miettiä myös toimintojen uudelleenarviointia, kuinka siellä voidaan vaikuttaa rakenteisiin. Rahalla ei ratkaista kaikkia ongelmia. Joka tapauksessa valtiolla on tässä oma osuutensa. Olennaisinta on eduskunnan kannalta, että täällä tehdään päätös siitä, että kunnille turvataan valtionosuuksien indeksitarkistukset täysimääräisinä, koska se on todellisuudessa vasta kuntatalouden aiemman tason ylläpitämistä.

Samassa yhteydessä eduskunta voi päättää myös, miten matalalle laskemme kuntien yhteisövero-osuuden. Lipposen hallitusten aloittaessa vuonna 1995 yhteisövero-osuus oli aina liki 50 prosentissa kuntien kohdalla. Nyt ollaan menossa ensi vuoden talousarvioesityksen myötä jo alle 20 prosentin. Se ei voi olla näkymättä. Se näkyy erityisesti tietysti niissä kunnissa, joissa on paljon yhteisöverotuloja, mutta se näkyy koko maassa aivan samalla lailla. Tässä mielessä tämä on erittäin tärkeä kysymys kaikkien suomalaisten kuntien ja siellä tuotettavien peruspalveluiden kannalta.

Kuntatalous heikkenee. Se on ilman muuta selvää. Vaikka valtiovarainministeri Niinistö puhuukin mielellään lottovuodesta 2000, niin jos yksi vuosi on parempi mutta lähestulkoon pimeää on ympärillä, se ei vielä todellakaan tätä tilannetta kuntien kannalta pelasta. Eivät kunnat sinällänsä mikään itseisarvo ole, mutta on syytä muistaa kaiken aikaa, että siellä tuotetaan juuri tämän eduskuntatalon hyväksymien lakien mukaisia päätöksiä ja peruspalveluita kuntalaisille.

Kaiken kaikkiaan kunnille on turvattava talouden vakaa kehitys. Keskusta omalta osaltaan esitti jo useita vuosia sitten, että valtiovallan ja kuntien välille solmitaan kuntasopimus, jossa päätetään pitkäksi ajaksi siitä, mitkä tulevat olemaan kuntien rasitteet ja velvollisuudet ja miten talous kaiken kaikkiaan myös valtion puolelta hoidetaan. Sitäkään ei ole toteutettu näiden viime vuosien aikana.

Terveydenhuolto tulee nousemaan eduskunnassa keskustan ja muun opposition tekemän välikysymyksen kautta keskusteluun. Joka tapauksessa terveydenhuollon kohdalla tässä maassa eletään varsin surkeassa tilanteessa. Kuopion yliopistosairaalan kohdalla 10 000 hengen jono ei ole tämänkään päivän aikana, tämänkään keskustelun yhteydessä lyhentynyt vielä yhtään. Samassa yhteydessä sairaalan johto ilmoittaa, että se joutuu vähentämään väkeä vuoden loppupuolella varsin radikaalisti ja sulkemaan toimintoja. Ei se kyllä oikein Kansalliselta terveydenhuolto-ohjelmalta eikä miltään projektilta siltä osin kuulosta.

Arvoisa puhemies! Haluan nostaa tässä erään erityisongelman esille, joka liittyy Pohjois-Savoon. Vesannon kunta on joutunut toteuttamaan työsuojelupiirin pakottamana homeongelmien vuoksi sairaalansa peruskorjauksen. Sitä pystyttiin siirtämään ensin yhdellä vuodella. Työsuojelupiiri ilmoitti sitten, että jos nyt sairaalan korjausta ei aloiteta, niin henkilökunta on siirrettävä sieltä pois. Potilaista toki ei kukaan puhunut mitään. Joka tapauksessa näin kunta joutui aloittamaan remontin tämän kesän aikana, ja se on tuollainen reilu 15—16 miljoonan euron mittainen hanke. Nyt kun kunta on aloittanut sen ilman, että siihen ei saatu läänin eikä valtion siunausta, niin uhkana ja pelkona on, että sanotaankin, että kunta on rakentanut omin päin eikä näin ollen ansaitsekaan eikä saa valtionosuutta. Jos, arvoisa puhemies, tällainen ratkaisu toteutuu, en voi todeta kuin että Vesannon kunta joutuu yhtenä kuntana selkeänä esimerkkinä kokemaan oikeusmurhan tässä maassa. Siksi tuonkin rahoituksen järjestäminen, homekoulujen ja muiden vastaavien ongelmien ohella, on otettava eduskunnan budjettikäsittelyn yhteydessä esille.

Arvoisa puhemies! Kun kello käy tässäkin tapauksessa, on pakko todeta, että keskeisin asia budjetin korjauksen suhteen liittyy ihmisten oikeudenmukaisuuteen, siihen, että meidän maamme pienituloisimpien asemaa pystytään helpottamaan ja myös aluepolitiikkaa tarkastellaan siitäkin valosta, että muuttoaalto ei aiheuta Pääkaupunkiseudulle lisää niitä ongelmia, mitä se on tähän mennessä tuonut mukanaan. Tässä suhteessa keskustelun ei tarvitsisi kulkea sillä lailla, että Pääkaupunkiseutu vastaan muu maa, vaan vihdoinkin tämän asian suhteen maassa pitäisi olla sellainen päätöksentekojärjestelmä, joka katsoisi asian kokonaisuuden kannalta. Aluepolitiikka on kuitenkin menneinä vuosina ollut se, jolla on luotu työtä ja jolla on turvattu ihmisille elinmahdollisuuksia muuallakin kuin ruuhkakeskuksissa. Tälle, arvoisa puhemies, toivon tulevaisuudessa jatkoa.

Rakel   Hiltunen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kun kuuntelin ed. Rossin rakentavaa puheenvuoroa, niin sen inspiroimana haluan kertoa, että olen tänään, rouva puhemies, poistunut talosta täysistunnon aikana ja osallistunut Itä-Helsingissä harjannostajaistilaisuuteen, jossa rakennustyön alla on ehkä viimeisiä tällaisia pieniä hankkeita, jotka liittyvät peruspalveluihin: ala-asteen koululuokat ja päiväkotiyksikkö, jotka muodostavat yhden kokonaisuuden ja pitävät sisällään esiopetuksen. Harjannostajaistilaisuudessa oli noin 30 rakennusmiestä. Kun vielä muut esiintyjät olivat Forssasta, niin tiedustelin, kuinka moni rakennusmiehistä on Helsingistä tai Pääkaupunkiseudulta, yksi käsi nousi. Yritin vielä jatkaa, että saisin tietää, mistä he ovat. Kävi ilmi, että kaikki ovat Pohjanmaalta.

Kun urakoitsija käytti oman puheenvuoronsa, niin hän kertoi, että vuodesta 94 alkaen heidän urakkansa ovat olleet yksi Vantaalla ja kaikki muut Helsingissä. Hankkeet ovat pieniä, hyvää ammattitaitoa vaativia puurakennuksia. Kävi ilmi, että kaksi kolmasosaa sen rakennusfirman tuloutuksesta tulee Pääkaupunkiseudulta, lähes yksin Helsingistä. Jäin miettimään sitä, että kyllä toki tarvitaan sillanrakennusta Pääkaupunkiseudun ja muun maan välille. En voi uskoa, että se on pois muualta, jos Pääkaupunkiseudulla voidaan vielä rakentaa ja rakentaa sekä suurta että pientä, niin kuin Pääkaupunkiseudun asema edellyttää.

Vielä tuosta miesten työskentelystä: Täytyy sanoa, että kun he ovat täällä 4 vuorokautta, alkuviikon tekevät työtä, lähtevät torstai-iltana Pohjanmaalle kotiinsa ja tulevat maanantaina ja tätä jatkuu vuodesta toiseen, niin toki se on äärimmäisen rankkaa. Mutta arvokasta on se, että vielä on kunnon rakennustyön osaamista. Pohjanmaalla on siinä vankat perinteet.

Kun Pääkaupunkiseudun ja Helsingin talousongelmat ovat nousseet monella tavoin esille, niin haluan kertoa, että ne huolet, jotka nyt Helsingissä ovat, ovat kyllä ihan todellisia. Ed. Rossi ja muutamat muut ovat pitkin päivää viitanneet siihen, että Helsingissä on alhainen kunnallisveron taso. Näin onkin, mutta tiedän, että emme tule selviytymään lain edellyttämistä peruspalveluista, ellemme nosta kunnallisveron tasoa.

Mutta, arvoisa puhemies, haluan kertoa, että Helsingin tilanne on johtunut yhteisöverojen siirrosta. Tässä on hallituksella oma vastuunsa, mutta myös kyllä oppositiopuolueilla. Olen monta vuotta Kuntaliitossa ja eduskunnassa seurannut, että silloin kun puhutaan kunnista, niin Helsinki ei ikään kuin kuulu siihen kategoriaan. Tänä vuonna yksin Helsingin yhteisöverotuloja meni 170 miljoonaa euroa muulle maalle. Se on 11 prosenttia koko verotuotostamme. Samaan aikaan kunnallisveron tuotto ei ole noussut edellytetyllä tavalla. Näin ollen meillä oli muutama kuukausi aikaa sopeutua tähän valtavaan, lähes 2 veroprosentin laskuun tuloissamme. Siitä ovat seurauksena huolet HUSissa ja kirjastopalveluissa ja monessa muussa, eli se on yhtä todellista täällä kuin muuallakin.

Arvoisa puhemies! Nyt kyllä toivon sitä, että eduskunnasta löytyisi tahtoa sille, että tämä monenkin huolen aiheena ollut kuntatalouden vakautuksen puute on eräs erittäin suuri haaste meillä eduskunnassa. Siinä ei ole onnistunut Lipposen ykkönen eikä kakkonen eivätkä sitä edelliset hallitukset, mutta tämä ei mielestäni korjaannu sillä, että me osoitamme Lipposen hallituksen puutteita, vaan eduskunta on kuitenkin ollut hyväksymässä kaikki nämä budjettilait.

Nyt, hyvät edustajakollegat, minä toivon, että kun tämä ensi vuoden talousarvio käsitellään, niin löytyisi tahtoa sille, että myös hallituksen ja koko demokratian nimissä selvitetään se, onko tämä kuntien verotusoikeus itsehallinnon kannalta toteutunut tai onko se uhanalainen. Minä toivon, että verolakien osalta tämä budjettiesitys menisi, arvoisa puhemies, perustuslakivaliokuntaan lausunnolle. Paljon pienemmästä kuntien verotuottojen siirrosta valtiolle oli kysymys vuonna 93, kun vastaavasti eduskunta päätti, että perustuslakivaliokunnan kanta tarvitaan.

Tytti Isohookana-Asunmaa  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. R. Hiltusen puheenvuoro oikeastaan johdattelee hyvin omaan puheenvuorooni, sillä aion kosketella tässä puheenvuorossani vain yhtä sektoria budjetista, ja se on opetusministeriön sektori, joka on noin 5,8 miljardin euron suuruinen. Kun ed. Hiltusen puheenvuoroa kuunteli, niin ei voi mitään sille, että jälleen kerran taas tulee mieleen, että ministeriökohtainen raamibudjetointitapa ei ole oikea tapa käsitellä tulevien vuosien painopistealueita, koska pitäisi tehdä paljon isompia muutoksia kuin raamien sisällä ministeriöt sitten voivat tehdä. Elikkä pientä näpertelyä on tässäkin budjetissa ensi vuoden osalle paljon, mutta suuria linjoja ei ole tarkasteltu.

Tämän päivän Helsingin Sanomien yksi sivu on omistettu Helsingin kaupungin ja Espoon kouluongelmille, jotka ovat vakavia. Vakavia koulupoliittisia ongelmia on kaikkialla. Ensi vuoden budjetti ei näihin keskeisiin asioihin puutu, ja sen takia haluankin, arvoisa puhemies, tässä käyttää puheenvuoron yksistänsä koulutuksesta ja sen tavoitteista. Nimittäin hyvinvoinnin ja työllisyyden kehittämistä ajatellen me tiedämme sen, että vain onnistuneella koulutuksella päästään aina parempiin tuloksiin. Koulutuspoliittiset ratkaisut vaikuttavat kuitenkin vasta vuosien perästä, eli jos nyt on nähtävissä ongelmia, niin kuin on nähtävissä, ne pitäisi pikaisesti korjata ja toisaalta tulisi osata samanaikaisesti ennakoida niin, ettei tehdä isoja koulutuspoliittisia virheitä, joista sitten maksamme tulevaisuudessa, aivan kuten 90-luvun alussa tehtiin virheitä, joista sitten tänä päivänä maksamme. Se oli silloin nähtävissä, ja jotkut siihen kiinnittivät silloin huomiota.

Nyt en ole aivan varma enkä läheskään vakuuttunut siitä, että tämänhetkinen koulutuspolitiikkamme johtaisi positiivisiin seuraamuksiin kymmenen vuoden sisällä. Erityisesti ammatillisessa koulutuksessa ja korkea-asteen koulutuksessa on sellaisia piirteitä, jotka ennakoivat huonoa lopputulosta. Koulutuksen vaikutus kilpailukyvyn säilyttämiseen on kiistaton, ja kun Suomea pidetään nyt vielä Euroopan kilpailukykyisimpänä maana, niin meidän pitäisi entistä huolellisemmin tarkastella koulutussektoria ajatellen sitä, säilytämmekö kilpailukyvyn myöskin huomenna. Nimittäin onnistuneen koulutuksen avulla parannetaan tuottavuutta kovinkin paljon. Meillä Suomessa yksistään on laskettu, että yksi lisäkoulutusvuosi, jos se on onnistunut, parantaa tuottavuutta 5—10 prosenttia. Vaikutus ei tietenkään ole välitön eikä automaattinen. Koulutus on hyödytöntä, jos se ei ole hyvin suunniteltua ja jos rinnalla ei huolehdita sitten myös teknologian edistämisestä. Jo tästä syystä pidän välttämättömänä, että Ouluun perustettaisiin nopeasti Tekesin toimisto. Se olisi hallitukselta järkevää aluepolitiikkaa ja sellaista aluepolitiikkaa, mistä varmasti tulevaisuudessa on vain positiivisia tuloksia.

Mutta koulutussektorin suurin uhka on tällä hetkellä laadun lasku, ja se näkyy kaikilla tasoilla. Kuitenkaan en nyt keskity yleissivistävään koulutukseen vaan tähän ammatilliseen puoleen, koska siellä ongelmat ovat ilmiselvästi edessämme. Ja niihin hallitus olisi voinut puuttua, jos se kantaisi vähänkin vastuuta koulutuksen laadusta — ja ihmettelen, miksi ei kanna.

Opetusministeriön halu kasvattaa yliopistojen tutkintojen määrää ei voi olla itsetarkoitus. Nyt yliopistot kuitenkin pakotetaan tutkintotehtailuun tutkintotavoitteiden nimissä ja rahan saannin toivossa. Kuitenkin kilpailukykymme säilyttäminen edellyttää tulevaisuudessakin korkeaa laatua. Tällä hetkellä on aloja, muun muassa elektroniikka-ala, jonne otetaan sisään miltei kaikki halukkaat, ja kun tutkintoja täytyy tulla määräajassa, suoritustasoa on ollut pakko laskea, näin sanoo moni yliopisto-opettaja. Surkein esimerkki meillä on nähtävissä tästä tason laskusta Tampereen yliopistosta viime viikkojen aikana, kun tarkastelemme, minkälainen väitöskirja siellä hyväksyttiin, tarkoitan nimittäin Kanasen väitöskirjaa, joka alitti kyllä kaikki kriteerit, mihin yliopistossa on totuttu. (Ed. Akaan-Penttilä: Totta!) Ensi vuodelle opetusministeriö vaatii 13 300 maisterin tutkintoa ja 1 400 tohtorin tutkintoa. Vuodelle 2005 pitäisi tulla 14 200 maisterin tutkintoa ja 1 450 tohtoria. Kun 80 prosenttia yliopistojen rahoista jaetaan tutkintomäärien perusteella, voi kysyä, onko linja perusteltu? Tämän päivän opiskelijat ovat oikeutetusti vihaisia vähäisestä opintojenohjauksesta, ylisuurista ryhmäjaotuksista, yksilökeskeisen opiskelun olemattomuudesta jne.

Mielestäni eduskunnan tulee korostaa hallitukselle ja ennen kaikkea opetusministeriölle, että yliopistojen ja korkea-asteen ensimmäinen ja tärkein tehtävä on opettaa ja tutkia ja näiden molempien laadusta ei voida tinkiä. Jos kehitys jatkuu nyt sen suuntaisena kuin se on viime aikoina ollut, siitä seuraa monia kielteisiä piirteitä. Fiksut opiskelijat hakeutuvat ilman muuta ulkomaille opiskelemaan. Syntyy paineita yksityiseen yliopistoon, mutta mikä pahinta, yliopistoihin pääsyn kynnys laskee, ja silloin otetaan ulkomaisia opiskelijoita rahalla, ja mitä siitä sitten kaikkea seuraakaan.

Nyt kannattaisi kuunnella yliopistojen väkeä ja opiskelijoita tavallista huolellisemmin. Meillä alkaa olla aivan liian paljon esimerkkejä siitä, ettei korkea-asteen koulutuksella saavutetakaan tuottavuuden kasvua, ei lisähyvinvointia eikä parempaa palkkaa. Jos ylioppilas päätyy neljän vuoden ammattikorkeakoulun koulutuksen jälkeen ja restonomitutkinnon suorittamisen jälkeen samaan työpaikkaan johonkin hotellin vastaanottoon ja samalla palkalla, voi kysyä, onko koulutus relevanttia. Insinööripuolella sekä terveydenhuollon puolella on lisää tämän kaltaisia esimerkkejä.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, ammatillisesta koulutuksesta vain sen verran, että sen keskeyttämisprosentit ovat huolestuttavia ja hallitus yrittää päästä tästä ongelmasta esittämällä keskeyttämisen vähentämisen toimeenpano-ohjelman käynnistämistä. Toivon, että valtiovarainvaliokunta tekee vähän enemmän.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On ollut mielenkiintoista kuunnella täällä keskusteluja siitä, miten valtion varoja tulisi käyttää. Peruslinjana tietysti luulisi olevan rintamajako hallitukseen ja oppositioon, ja näin se on suuressa määrin ollutkin. Se on hyvä jako, sillä opposition pitää olla vastavoima hallitukselle, muuten ei olisi oppositiota.

Toisaalta myös itselläni on hankkeita, joita pidän hyvin tärkeinä. Olen vakuuttunut esimerkiksi siitä, että talousarvioesityksessä olisi pitänyt huomioida neuvostopartisaanien uhrien tukeminen. Tämä on periaatteellisesti tärkeä asia, jossa kärsimään joutuneille ihmisille olisi pitänyt edes tässä vaiheessa olla myötämielinen. Toinen tärkeä huoleni on Turun lentoaseman yöaikainen aukiolo, ja tässä asiassa aion olla aktiivinen. Myös liikuntarahojen olisin suonut olleen paremmalla tasolla.

Arvoisa puhemies! Kun nyt teen omia esityksiäni ja arvioin muiden esityksiä, arvostan rehellisyyttä. Tästä johtuen katson velvollisuudekseni kommentoida oppositioedustaja Pekkarisen väitteitä kuntien asemasta. Ed. Pekkarinen väittää, että hallitus ei ole solidaarinen kunnille. Tämä on kovin yksipuolinen näkemys, koska kuitenkin esimerkiksi kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa on kuultu, että ensi vuoden budjettiesityksessä kuntien valtionosuudet lisääntyvät tämänvuotiseen verrattuna noin 7 prosentilla. Tällä määrärahalla tuetaan kuntia niiden ensiarvoisen tärkeässä tehtävässä tuottaa peruspalveluja. Oleellista on kysyä, mitä hallitus on tehnyt kuntatalouden vahvistamiseksi? Hallituksen tärkein tavoite kuntapolitiikassa on ollut kuntien talouden erilaistumiskehityksen pysäyttäminen, pienten kuntien peruspalvelujen turvaaminen sekä kuntatalouden vahvistaminen budjettitalouden antamien mahdollisuuksien rajoissa. Kunta—valtio-suhteen lisäksi on ollut tarvetta muuttaa myös kuntien keskinäistä tulonjakoa.

Peruspalveluiden turvaamiseksi valtion rahoitusta kunnille on lisätty muun muassa seuraavin toimenpitein: Valtionosuuksia on korotettu ja harkinnanvaraisia avustuksia on maksettu heikoimmille kunnille. Valtionosuuksia on korotettu vuosina 2000—2003 yhteensä noin miljardilla eurolla. Vuoden 2003 budjettiesityksessä valtionosuuksiin esitetään 5,6 miljardia euroa, mikä merkitsee edellä mainitsemaani noin 7 prosentin lisäystä edelliseen vuoteen. Harkinnanvaraisia avustuksia on maksettu vuosina 2000—2003 yli 230 miljoonaa euroa. Avustuksia syksyllä 2002 haki 62 kuntaa vähemmän kuin edellisvuonna. Hakemusten yhteissumma aleni 65 miljoonalla eurolla, mikä osaltaan kertoo taloustilanteen parantuneen useissa kunnissa.

Mitä kuntarahoitukselle tapahtuu vuoden 2003 budjetissa? Hallitus esittää, että verovuodesta 2003 alkaen yhteisöveron valtion jako-osuus on 78,55 prosenttia, kuntien osuus 19,75 prosenttia ja seurakuntien osuus 1,7 prosenttia yhteisöveron tuotosta. Valtion osuus nousisi 3,47 prosenttiyksiköllä tämänvuotisesta, kuntien alenisi vastaavalla määrällä ja seurakuntien pysyisi ennallaan. Yhteisöveron jako-osuuksien muutokset johtuvat vuoden 2002 alusta voimaan tulleesta kuntien arvonlisäveron palautuksen takaisinperintäjärjestelmän uudistamisesta, valtionosuusjärjestelmän verotulotasauksen vaikutuksesta kuntaryhmän yhteisövero-osuuteen sekä vuonna 2002 tehdystä kuntatyönantajan kansaneläkemaksun alennuksesta. Tämä kokonaisuus on valtion ja kuntien välisten rahavirtojen suhteen kustannusneutraali.

Ensi vuonna kunnallisen ansiotulovähennyksen ja tulonhankkimisvähennyksen korotus vähentää kuntien verotuloja arviolta 85 miljoonaa euroa. Kuntien vuosikatteen arvioidaan heikkenevän selvästi, sillä muun muassa verotulojen arvioidaan vähenevän edellisvuodesta 3,2 prosenttia. Tätä kompensoi kuitenkin valtionosuuksien selvä kasvu.

Hyvinvointipalvelujen edistämiseen tarkoitettuja määrärahoja sosiaali- ja terveydenhuollolle lisätään jo aiemmin päätettyjen 74 miljoonan euron lisäksi 97 miljoonalla eurolla. Kansallisen terveysprojektin toteuttamiseen lisätään 57 miljoonaa euroa ja kehittämishankkeisiin osoitetaan 8 miljoonaa euroa. Syrjäytymisuhan alaisten lasten ja nuorten palveluihin ohjataan rahoitusta sosiaali- ja terveysministeriön sekä opetusministeriön pääluokista. Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien lasten päivähoito-oikeutta laajennetaan. Sosiaalinen luototus liitetään osaksi kunnan sosiaalihuoltoa.

Miten kaiken tämän jälkeen oppositioedustajien Pekkarisen ja Jäätteenmäen johdolla voidaan väittää, että hallitus kurittaa heikkoja?

Arvoisa puhemies! Mitä tulee hyvinvointiyhteiskuntaan, kannatan sitä. Kun tässä salissa puhutaan siitä, mikä on hyvinvointiyhteiskunnan uhka, nousevat ideologiset erot esiin. Tiivistettynä sanoen olen sitä mieltä, että verotuksella on vaikutusta talouden ja työllisyyden kehittymiseen. Veroratkaisuilla siis voidaan tukea taloutta ja edistää työllisyyttä. Kun työllisyys paranee, verotulojen määrä kasvaa ja hyvinvointiyhteiskunnalla menee taas paremmin. Veronkevennysten tuomitseminen hyvinvointiyhteiskunnan viholliseksi numero yksi on vastuutonta politiikkaa. Tuloverotusta alentamalla vahvistetaan hyvinvointiyhteiskunnan perustaa.

Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta on äärimmäisen huolestuttavaa, että jopa 41 prosenttia työttömistä on sellaisessa tilanteessa, että heidän ei ole taloudellisesti kannattavaa ottaa työtä vastaan. Tämä tieto on Stakesin viime vuonna julkaisemasta raportista. Nämä 41 prosenttia ovat järjestelmän uhreja. Järjestelmän tulisi olla sellainen, että työnteko kannattaa aina.

Arvoisa puhemies! Työttömien työllistyminen on avain hyvin monelaisten ongelmien ratkaisuun. En väitä, että asia ratkeaa pelkästään alentamalla verotusta, mutta olen surullisena vakuuttunut siitä, että erityisesti monet edustajatoverit vasemmalla eivät ole sisäistäneet sitä, että hyvinvointiyhteiskuntaa voidaan puolustaa myös maltillisin veronalennuksin.

Antti  Rantakangas  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ainakin Suomen Kuntaliiton arvio valtion ensi vuoden talousarviosta on aivan toisenlainen kuin ed. Karttusen täällä käyttämästä puheenvuorosta saattoi päätellä. Kuntaliiton arviohan on, että kuntien vuosikate tulee puolittumaan, ja Kuntaliitto pitää ensi vuoden budjettiesitystä neutraalina kuntien kannalta, ei siis sillä tavalla, että kuntien tilanne paranisi.

Puhemies! Valtion ensi vuoden talousarvioesitys ei paranna lapsiperheiden taloudellista asemaa monista lupauksista huolimatta. Lapsilisien taso jää edelleen 90-luvun puolivälin leikatulle tasolle, samoin kuin kotihoidon tukikin. Alimpaan äitiyspäivärahaan tehty marginaalinen korotus jättää sen tason edelleen vain puoleen työttömyysperuspäivärahan tasosta. Nämä esimerkit kertovat, etteivät Lipposen hallitusten listalla perheiden asiat ole olleet kovin korkealla sijalla. Tämä on väärin, sillä panostukset lapsiin ja nuoriin sekä perheiden toimeentuloon olisivat kansakunnan tulevaisuuden kannalta perusasioita, oikeita tulevaisuuspanostuksia.

Pieni 0,3 prosentin tuloveron alennus ei lisää esitetyllä tavalla kohdennettuna työllisyyttä. Kohdentamalla veronkevennysvara esimerkiksi lapsiperheille ja pienituloisille eläkeläisille vaikutus olisi kanavoitunut ostovoiman lisäyksenä peruskulutushyödykkeisiin, ja tämä olisi lisännyt työllisyyttä ja työpaikkojen syntymistä, samoin kuin se, että osa kevennysvarasta olisi käytetty pienyritysten välillisten työn sivukulujen alentamiseen.

Hyvin oleellinen sosiaalipoliittinen veroratkaisu olisi ollut alentaa ruoan arvonlisäveroa 17 prosentista 12 prosenttiin.

Toinen merkittävä heikkous budjettiesityksessä on maaseudun rahoitus. Budjettiesitys ei hidasta ylisuurta muuttoliikettä, vaan jopa päinvastoin, maaseudun perusrakenne heikkenee edelleen. Hallituksen tasolla puuttuukin muuttoliikkeen yhteiskunnallisten vaikutusten kokonaisarvio. Nykyinen nopea ja yksisuuntainen muuttoliike merkitsee monien kustannusten kasautumista sekä muuttotappio- että voittoalueilla. Tasaisempi aluekehitys olisi kaikkien veronmaksajien etu. Kasvukeskusten palvelut ruuhkautuvat, asuntojen hinnat kohoavat ja monet sosiaaliset ongelmat, kuten huumeongelmat, pahenevat. Toisaalta maaseutualueilla monia voimavaroja jää hyödyntämättä.

Hallituksen ja eduskunnan tulisikin antaa esimerkiksi talousarvioesityksellä sellainen viesti, että koko maata halutaan kehittää tasapuolisesti. Nyt monet maaseudun kannalta tärkeät voimavarat polkevat paikallaan tai ovat tasoltaan riittämättömiä. Esimerkiksi yksityisteiden rahoitus on alimitoitettu, samoin kuin perustienpidon rahoitus. Esimerkiksi tiehallinto olisi tarvinnut 100 miljoonaa euroa enemmän rahaa, jotta teiden kunto ei rappeutuisi ja heikkenisi, koska tällä on erittäin suuri myöskin aluekehityksellinen merkitys. Suurten keskusten liikennehankkeet edistävät sinänsä näiden keskusten kilpailukykyä, mutta hyöty haja-asutusalueen asukkaille jää vaatimattomaksi. Maaseudun joukkoliikennetuen leikkaus merkitsee linja-autovuorojen harvenemista edelleen maaseutualueilla.

Polttoaineveron ja energiaveron korotus merkitsee haja-asutusalueille veronkevennysten valumista korkeampiin polttoainehintoihin. Esimerkiksi työttömille ja eläkeläisille nämä merkitsevät vain lisäkuluja, samoin niille elinkeinoille, kuten maataloudelle, jotka eivät voi siirtää kuluja tuotteen hintaan.

Puhemies! Kuntapalvelujen rahoitus on oleellinen aluekehitysasia. Tilastokeskuksen mukaan 1990-luvun puolivälistä kuntien omarahoitus eli verorahoitus on kohonnut 27 prosentista 43 prosenttiin. Vastaavasti valtion osuus on alentunut 35 prosentista 25 prosenttiin. Tästä johtuu terveyspalvelujen rahoitusongelma, siis valtion rahoituksen supistumisesta ja sen suhteellisen osuuden vähenemisestä. Vastaavasti tänä vuonna lähes joka toinen kunta on hakenut harkinnanvaraista rahoitusavustusta.

Nämä esimerkit kertovat siitä, että kuntapalvelujen rahoitukseen tarvitaan lisää rahaa valtiolta. Tässäkin pitäisi tarkastella kokonaisuutta. Mahdollisimman nopea hoitoon pääsy merkitsee myös yhteiskunnan kokonaiskulujen alenemista terveydenhuollossa.

Budjettiin liittyvät esitykset poliisihallinnon keskittämisestä merkitsevät jälleen haja-asutusalueiden palvelujen etääntymistä. Jo nyt saatavuus todellisessa tarpeessa on liian pitkä, koska monet poliisipäivystykset ovat keskittyneet vain maakuntakeskuksiin.

Maatalousyrittäjien osalta hallitusohjelman tavoite säilyttää kansallinen tuki vuoden 99 tasolla ei reaalisesti toteudu. Tähän olisi tarvittu 47 miljoonan euron lisäys.

Aluepolitiikan osalta uutena kokeiluna Lapin läänin ja eräissä saaristoalueen kunnissa sosiaaliturvamaksun alentaminen yksityisen sektorin yrityksiltä on sinänsä myönteinen asia. Jotta kunnon kokeilutuloksia olisi saatu, kokeilun olisi pitänyt kattaa myöskin julkinen työnantaja eli kunnat ja alueen olisi pitänyt olla laajempi ja vaikuttavampi, esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalta Koillismaan alue olisi sopinut tähän kokeiluun hyvin. Aluekeskusohjelmien ja seutuhankkeiden paras puoli on yhteistyön tiivistäminen seutukunnissa. Jotta tasapuolisuus toteutuisi, aluekeskushankkeille tulee kohdentaa erillinen kehitysmääräraha. Mikäli näihin kootaan vain syrjäisempien alueiden rahat, ongelmat vain pahenevat laajassa osassa maakuntia. Pohjois-Suomen maakuntien liittojen esitys Tekesin toisen konttorin sijoittamisesta Ouluun on saatava päätettyä tämän vuoden aikana. Toteutuessaan tämä olisi todellinen aluepoliittisesti vaikuttava toimi, jota voisi verrata Vtt:n hajasijoittamiseen vuosikymmeniä sitten.

Myönteisenä asiana, arvoisa puhemies, haluan todeta eräät energiapolitiikan tarkennukset, jotka liittyvät puun ja turpeen käyttöön. Sähköveron palautuksen korottaminen bioenergialla ja pientä turvetta polttavien laitosten aseman helpottaminen vastaavat keväistä energiapakettia. Uusiutuvan energian investointirahoitus on ensi vuonnakin tämänvuotisella tasolla, toki lisäbudjetissa korotetulla tasolla, mutta pienikin korotus olisi ollut myönteisempi viesti halusta pitää kiinni päätetystä energiakokonaisuudesta.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Keskustelu ensi vuoden budjetista on sujunut totutuissa merkeissä. Hallitus puolustaa ja oppositio hyökkää vastaan, kylläkin tylsin asein ja keinoin. Valtiontalouden tasapainoa on pidetty yllä Lipposen hallituksen voimin kuluneet seitsemisen vuotta. Ei ole ongelmatonta, että joudumme ottamaan lainaa ensi vuonna, mutta kun sitä peilaa monen vuoden reiluun lainojen lyhentämiseen, tilanne on hyväksyttävissä. Kokoomuksen kesän veronkevennyspuheet ja esitykset eivät olleet tätä päivää vaan aivan muuta. Sosialidemokraatit ovat koko ajan olleet maltillisella linjalla, kun on puhuttu veronkevennyksistä. Veronkevennykset ovat olleet hyvin vahvasti esillä myös pääoma- ja työnantajapiireissä. Oliko tällä kannanotolla työnantajien tarkoitus hoitaa palkansaajien palkankorotusvara? Tätä en voi hyväksyä. Veronkevennykset tulee ohjata matalapalkka-alalla työskenteleville työntekijöille eikä kaikille tulonsaajaryhmille, koska se on parasta köyhyyden torjuntaa.

Sosialidemokraattien tavoitteet näkyvät talousarviossa erityisesti työllisyysasioiden hoidossa. Se onkin erittäin tärkeä nykytilanteessa, jossa nuorisotyöttömyys on kääntynyt nousuun. Työttömyyden ennakoidaan kasvavan muutenkin, eikä pitkäaikaistyöttömien tilanne ole helpottunut odotetulla tavalla. Työllisyyden myönteisen kehityksen kannalta koulutus on kaikkein tärkein seikka. Erityisesti nuoret, jotka päättävät peruskoulun tai lukion, pitää saada heti koulutuksen piiriin joko toiselle asteelle tai korkeakouluihin. Erittäin huolestuttavaa on se tieto, että vuonna 2000 ylioppilastutkinnon suorittaneista 64 prosenttia ei jatkanut samantien koulutukseen. Heidät pitäisi saada mukaan yhteiskunnan toimintaan, ja hyviä työvälineitä tähän löytyy nimenomaan nuorisotyöstä. Esimerkiksi nuorten työpajat ovat hyvä mahdollisuus nuorille, joille ei ole koulutuspaikkaa tai jotka eivät tiedä, mihin suunnistaisivat. Nuorten työpajojen vakinaistaminen pitäisi käynnistää. Välivuodet koulutuksessa, nuorisotyöttömyys, lasten ja nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen, päihteiden käytön lisääntyminen tai syrjäytymisuhka ovat osa niistä monista syistä, miksi nuorisotyön rahoitusta ei pitäisi laskea vaan päinvastoin nostaa.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt otan esille eräitä kohtia budjettikirjasta. Liikunta- ja nuorisotyöväen näkökulmasta on kohtuutonta, että edelleen luovuttaisiin veikkausvoittovarojen lainmukaisesta jakosuhteesta. Etelä-Savossa työllisyys on edelleen paranemaan päin. Toivoa sopii, että tämä kehitys jatkuu. Positiivista vaikutusta tuo esimerkiksi se, että homekoulujen korjaamiseen myönnetyt varat varmistavat hankkeiden käynnistämistä. Viitostien korjaaminen Varkauden ja Joroisten välillä toisi myös kaivattuja lisätyöpaikkoja kerrannaisvaikutuksineen. Onkin ikävää, että siihen ei ole myönnetty budjettiesityksessä varoja.

Nyt käsittelyssä oleva budjettiesitys ei vahvista Etelä-Savon kuntien taloudellisia mahdollisuuksia turvata kansalaisten palveluja. Maakunnan kuntien taloustilanne on ollut jo usean vuoden ajan maan heikoin. Nyt esitetty valtionosuuksien indeksikorotuksen puolittaminen, yhteisöverojako-osuuksien leikkaus kunnilta ja ansiotulojen veronkevennyksen toteuttaminen kunnallisverotuksen kautta heikentävät maakuntien taloustilannetta. Ed. Karttusen puheenvuorot kuntataloudesta olivat aivan toisesta maailmasta kuin mikä tällä hetkellä on tilanne kunnissa.

Valtio ja Kuntaliitto ovat nyt vihdoinkin päässeet yksimielisyyteen kuntatalouden keskeisistä tunnusluvuista. Pian pitäisi päästä tilanteeseen, jossa kuntatalouden ennustettavuus olisi hyvä ja valtion toimiin kuntatalouden suhteen voitaisiin luottaa eikä tällaista tempoilua asioiden kanssa enää olisi. Neuvottelut pitäisi käynnistää mahdollisimman pian ja tulosten pitäisi olla näkyvissä vuoden 2004 budjetissa. Tosiasia on, että ensi vuoden jälkeiset kuntatalouden näkymät ovat epävarmat eikä käännettä parempaan ole näköpiirissä.

Arvoisa puhemies! Viitostien peruskorjauksen lisäksi maakunnan tärkeä liikennehanke on Kerava—Lahti-oikorata, joka on käynnistynyt. Se valmistuu vuonna 2006, ja luonnollinen jatke sille olisi Lahden ja Mikkelin välin oikaisu Heinolan kautta. Selvitykset tästä oikoradasta on tehty 90-luvun alussa. Ne pitäisi päivittää ja käynnistää hanke vuosikymmenen puolenvälin jälkeen.

Erityisen myönteisenä asiana olen pannut merkille sen, että Mikkelin lentokentän tukemiseen on jo hallituksen esityksessä varattu määrärahoja. Edelleen tuen myöntämisperusteena olisi kuitenkin lentopaikan liikenteellinen merkitys. Tuen ehto pitäisi poistaa. Lentoliikenteestä pääsen sujuvasti lentopelastamiseen, jos näin voi sanoa. Suomessa toimivat pelastushelikopterit rahoittavat toimintansa keräysvaroin ja saavat tukea Raha-automaattiyhdistykseltä. Tämä tilanne on kestämätön, ja pelastushelikopterit pitäisi saada valtion budjettirahoituksen piiriin.

Arvoisa puhemies! Nyt meillä on vaalikauden viimeinen budjettiesitys. Hallitus on tehnyt hyvän työn, kun katsoo taaksepäin sinne, mistä lähdettiin liikkeelle vuonna 1995 Lipposen ensimmäisen hallituksen aloittaessa. Toivon mukaan tämä budjettiesitys saa sille kuuluvan arvostuksen täällä eduskunnassa.

Paula Lehtomäki /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Aika usein tässä salissa, kun jostakin asiasta on keskusteltu jo kellon ympäri, kuten nyt tänään tästä, keskustelu on käynyt monotoniseksi ja laimeaksi, mutta ilolla on tänä iltana voinut todeta, että tänään näyttävät asiat olevan toisin. Laineet lyövät tämän tästä korkealla tässä salissa yhä edelleen, vaikka ilta jo ehtii.

Keltaisessa kirjassa on taas paljon ruodittavaa. Erityisen paljon sitä on siinä tilinpäätöksessä, jonka talousarvio osaltaan istuvan hallituksen nelivuotiskaudelta esittää. Ensiksikin on todettava, että vuosikausien yhteisten kompromissien hakeminen koalitiolla, jolla ei ole linjaa mutta on tehtävä, kuten sanonta kuuluu, näkyy nyt siinä, että sateenkaaren molemmissa päissä ei näytä olevan suinkaan aarretta, vaan epäonnistuminen.

Vasen reuna on jo pian kahdeksan vuotta tavoitellut työttömyyden ensin puolittamista ja sitten työllisyysasteen nostamista 70 prosenttiin. Tässä tavoitteissa on epäonnistuttu, ja se käy suomalaiselle yhteiskunnalle erittäin kalliiksi. Onko tämäkin tylppä ase ja asia, ed. Seppälä?

Oikea laita on julistautunut tarkan markan ja euron kirstunvartijaksi, jolle taloudenpidon nimissä ovat monet tarpeelliset, järkevät investoinnit ja linjavalinnat olleet mahdottomia. Niin vain kamreerilinjakin epäonnistuu. Budjetti rakentuu velanotolle puhumattakaan monista yhteiskunnallisista ongelmista, jotka hallituksen jäljiltä kirkuen odottavat ratkaisua.

Tasavallassa on kuitenkin kaikki niin hyvin, että lähes pääpaino talousarviokeskustelussa on käännetty varjobudjettivaatimuksiin. Opposition tehtävä on tarjota vaihtoehto, jonka se on vastalauseissaan tehnyt ja tulee tänäkin syksynä tekemään, mutta varsinainen varjobudjetti näyttää löytyvän hallituksen sisältä. Miksei sitä ole vaadittu esimerkiksi vasemmistoliitolta, joka on listannut lukuisia lisäysvaatimuksia niin ennen budjettiriihtä kuin erityisesti riihen jälkeen?

Tänään ah niin monet hallituspuolueen edustajat ovat julistaneet, että hallitus valitsee hyvinvointipalvelut veronkevennysten sijaan. Näiden asioiden keskinäinen poissulkeva vaikutus ei ole niin viivasuora kuin sisaret ja veljet vasemmalla antavat ymmärtää. Mutta on itsensä pettämistä puhua nyt, että on valittu ennemmin hyvinvointipalvelut kuin veronkevennykset. Todellisuudessa verotusta on kevennetty tällä kaudella tuntuvasti enemmän kuin keväällä 99 edes aiottiin, ja se on tehty monilta osin kuntien kukkarolla käyden. Toteutettu politiikka ei ole hyvinvointipalveluiden priorisointia veronkevennyksiin nähden.

Puhemies! Muutamia yksittäisiä huomioita: Talousarvion alueellista kokonaisvaikutusta ei ole vieläkään arvioitu mitenkään, vaikka sitä on useina vuosina tässäkin talossa vaadittu. Kuitenkin käsissämme on nyt kaikkein tärkein aluepoliittinen instrumentti, keltainen kirja, jonka jokaisen euron joku käyttää jossakin. Niin kauan kuin budjetin aluekehitysvaikutuksia ei ole arvioitu, aluepolitiikka on hapuilua pimeässä, ja tuloksista näkyy, ettei valoa ole vieläkään löytynyt.

Budjetissa on maininta Kainuun hallintokokeilun valmistelun jatkamisesta. Näin on hyvä. Mutta totisesti tähän yhteyteen olisi sopinut myös sosiaaliturvamaksujen poistokokeilun ulottaminen Kainuuseen. Tarvitaan myös resursseja, ei pelkästään hallinnon remonttia.

Sisäasiainministeriö uskoo myös, että tällä budjetilla rajavalvonnan määrän väheneminen pysäytetään Suomen itärajalla. Tämä uhkaa valitettavasti jäädä vain toiveeksi, sillä kenttätasolta kerrotaan, että ilman miljoonan euron lisäystä tavoite ei toteudu. Rajavalvonnan kehitys on erittäin huolestuttava Schengen-vaatimusten ja itänaapurin rajavalvonnan heikkenemisen valossa.

Opetusministeriön osalta voin yhtyä ministeri Raskin kantaan siitä, että puoli miljoonaa ammatillista koulutusta vailla olevaa työikäistä ovat aikuiskoulutuksen tärkein kohde. Osaamistason nostaminen on muutoinkin tämän kansakunnan ydinkysymyksiä. Mutta näkyykö tämä priorisointi talousarviossa? Valitettavasti ei, vaan satsaukset ovat paljolti jääneet puheiden tasolle. Ja kävikö peräti niin, että aikuiskoulutuksen lisämiljoonat ovat peräisin ammatillisesta lisäkoulutuksesta, kuten Opettaja-lehti taannoin kirjoitti?

Outo yksityiskohta on veikkausvoittorahojen jakautuminen. Eduskunta on vastikään hyväksynyt melkoisen taistelun jälkeen arpajaislain, johon prosentit on kirjattu, mutta hallitus ei ole tässä budjettiesityksessään huomioinut tätä lain kirjausta. Tämäkin asia jää seuraaville vuosille.

En usko, arvoisa puhemies, että suurta kiitosta tästä talousarvioesityksestä tulee myöskään opiskelevan väen puolelta, kun ensinnäkin opintorahan korotus on toistakymmentä vuotta pian antanut odottaa itseään ja asumislisän ympärivuotistaminen on yhä haave vain.

Suvi  Lindén  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Viime vuodet ovat osoittaneet, että tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Sen vuoksi onkin tärkeää huolehtia, ettei valtion menoja paisuteta liikaa, ja huolehtia, ettei kansalaisten verotaakkaa kasvateta. Valtion talousarvio on siinä suhteessa oikealla mallilla, vaikkakin menoista huolehtimiseksi valtio joutuu kääntymään lainakonttorin puoleen. Eri mieltä olen kuitenkin ed. Lehtomäen kanssa sikäli, että tämä nyt ei kuitenkaan tarkoita sitä, että valtion budjetti rakentuisi velanotolle.

Haluan keskittyä puheenvuorossani joihinkin ongelmakohtiin opetusministeriön hallinnonalalla. Haluaisin nostaa esiin joitain näkemyksiä kulttuurin tukemisesta yleensä. Sama viesti painottuu myös uudessa taide- ja taiteilijapoliittisessa ohjelmassa, jonka tiimoilta käymme lähiaikoina ajankohtaiskeskustelun. Valtioneuvoston periaatepäätöstä kyseisestä asiasta kovasti odotellaan.

Ed. Krohn ylevästi perusteli, miksi kulttuuri on tärkeä kansakunnan voimavara, ja olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Satsaukset tieteeseen ja taiteeseen luovat yhteiskunnan osaamiselle vahvan tukipilarin. Suomessa on vuosien aikana aikaansaatu alueellisesti kattava taidelaitosten verkosto, ja tästä tulee pitää kiinni. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kulttuurille osoitetut resurssit ovat suhteessa bruttokansantuotteeseen vähentyneet, ja näin on olemassa suuri vaara, että tulevaisuudessa voidaan pääsääntöisesti rahoittaa vain pysyviä instituutioita ja uusille kulttuurivirtauksille ei ole tilaa.

Näen nykytilanteen hyvin uhkaavana kulttuurikenttämme kehittymisen kannalta. Taiteen elinvoimaisuus lähtee siitä, että koko ajan luodaan uutta. Kulttuuriprojektit syntyvät usein hyvin nopeasti, eikä silloin voi nojata kiinteisiin tukiin. Kulttuurin tukemisessa onkin lisättävä harkinnanvaraisten tukien osuutta, ja toivottavasti eduskunta käy hedelmällisen taide- ja taiteilijapoliittisen linjakeskustelun.

Lastenkulttuurin kehittäminen on ollut tällä kaudella yksi opetusministeriön painopisteistä, ja onkin erittäin myönteistä, että budjettiesitykseen sisältyy rahoitus, vaikkakin opetusministeriön esityksestä leikattu, uudelle Taikalamppu -nimisten lasten kulttuurikeskusten verkostolle. Toivon lastenkulttuurin arvostuksen nousevan sekä elinvoimaistuvan uuden verkoston kautta.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tahdon mukaisesti liikunnan, nuorisotyön, tieteen ja taiteen tukemisessa pitäisi päästä edunsaajien osalta kohti arpajaislaissa määriteltyjä prosenttiosuuksia. Eduskunta säätäessään arpajaislain edellytti myös prosenttien astuvan voimaan vuoden 2003 alusta. Nyt esityksessä olevalla budjettikehyksellä se tarkoittaisi, että yhdeltä edunsaajalta, taiteelta, jouduttaisiin leikkaamaan muiden edunsaajien hyväksi 8 miljoonaa euroa, eli prosentteihin pääseminen edellyttäisi 8 miljoonan euron kehyksen kasvua. Tämä ei liene kuitenkaan realismia edes täällä eduskunnassa. Mielestäni prosentteihin tulee siirtyä hallitusti ilman, että se tapahtuisi jonkun edunsaajan kustannuksella. Siinä olen eri mieltä edustajien A. Seppälä ja Lehtomäki kanssa.

Sen sijaan on edelleen syytä vauhdittaa kirjastojen rahoituksen siirtoa veikkausvoittovaroista veromarkoin hoidettavaksi. Eduskunta sääti arpajaislain yhteydessä, että vuonna 2003 kirjastoja saa rahoittaa enintään 85 prosenttia veikkausvoittovaroista, ja tässä budjettiesityksessä näin on. Se ei kuitenkaan valitettavasti ole tuonut yhtään liikkumavaraa edunsaajien resursseihin.

Päinvastoin, Kansallisteatterin lainanlyhennys, 3 miljoonaa euroa, on sisällytetty veikkausvoittovaroihin, mikä on merkinnyt kulttuurin toimintaresurssien karsintaa, ja nyt jo on tiedossa, että vuodesta 2004 lainanhoitokulut tulevat olemaan lähes kaksinkertaiset, noin 6 miljoonaa euroa, ja tätä lainaa tullaan lyhentämään seuraavat 12 vuotta. Tämä on mielestäni hyvin periaatteellinen kysymys. Lähes kaikki valtion omistuksessa olevat kiinteistöt ovat tänä päivänä Senaatti-kiinteistöjen hallinnassa, jolle kuuluvat kiinteistöjen menojen kustannukset. Opetusministeriössä on edelleen Kansallismuseon ja -teatterin hallinta ja kiinteistöjen hoito.

Kansallismuseon peruskorjaus saatiin valmiiksi noin 1,5 vuotta sitten, ja Kansallisteatterin peruskorjaus on valmistunut tänä syksynä. Molemmat remontit ovat rasittaneet kulttuurin toimintarahoitusta. Erityisesti on kohtuutonta, että kulttuurihistoriallisesti merkittävän kansallismonumentin Kansallisteatterin peruskorjaus rahoitetaan kokonaan, niin kuin ilmeisesti suunnitellaan, kulttuurin tekemisen kustannuksella. Enpä tiedä, onko missään muussa ministeriössä ollut vastaavanlaista tilannetta, en usko. Toivon, että eduskunta selvästi linjaa, että Kansallisteatterin lainat hoidetaan siten, ettei se karsi muuta kulttuurin rahoitusta.

Suomalainen sivistys pitää vahvasti sisällään myös kirjastolaitoksen. Ilman sitä tuskin nuoremme olisivat maailman parhaita lukijoita. Kirjastolaitos on ylpeydenaiheemme ja jokaisen kunnan tärkeä monitoimikeskus. Tähän ei kuitenkaan voida tuudittautua, vaan riittävät resurssit kirjastolaitoksellemme on turvattava. Kirjastoinvestoinnit ovat valitettavasti lähivuosina vaikeuksissa. Suuria hankkeita on rahoitusvuorossa tarkoittaen esimerkiksi, että Turun uusi pääkirjasto käyttää lähes kokonaan budjettiin kirjastorakentamiseen varatun valtionosuuden ja näin muita kirjastorakentamishankkeita ei lähde liikkeelle. Näin ollen myöntämisvaltuuksia tulisi budjettiin saada lisää.

Arvoisa puhemies! Opintotuen kannustavuutta pohtinut työryhmä luovutti loppuraporttinsa kesäkuussa ja ehdotti korkeakouluopiskelijoiden opintotuen kannustavuuden lisäämistä kahden vaiheen ohjelmalla. Ehdotusten taustalla on selkeä tarve joustavoittaa nykykäytäntöä ja mahdollistaa tutkinnon suorittaminen kohtuullisessa ajassa. Tämä tarkoittaa sitä, että 180 opintoviikon laajuisten opintojen, esimerkiksi arkkitehdin, diplomi-insinöörin, maisema-arkkitehdin, musiikin maisterin jne., opintotuen enimmäisaika tulisi pidentää 60 tukikuukauteen, ja tämä maksaisi noin 2 miljoonaa euroa. Toivon, että eduskunta voi tätä omassa käsittelyssään harkita.

Opetusministeriön hallinnonalan osalta budjettiesityksessä on toki paljon hyvääkin. Yliopistoille on esitetty 30 miljoonan euron lisäys, homekouluista huolehditaan, ja nuorten osallisuuden esittämiseksi on lisämääräraha tiedossa. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Olen puheenvuorossani halunnut nostaa esiin ennen kaikkea sen, että kulttuurirahoituksen tulevaisuus näyttää hyvinkin epävarmalta. (Puhemies koputtaa) Toivon, että siltä osin budjettia voidaan tarkistaa, ja ennen kaikkea, että lähiaikoina hallitukselta saadaan selvät linjaukset kulttuurin pitkäjänteiseen rahoitukseen.

Mirja Ryynänen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lindén puhui ihan oikeaa asiaa esimerkiksi kirjastoista ja siitä, miten kirjastot ovat ylpeyden aiheemme. On kyllä ihan pakko kysyä, kuinkahan kauan, jos tämä tilanne saa jatkua. Edustaja mainitsi aivan oikein nämä kirjastoinvestoinnit, jotka siellä jonossa itse kunkin alueella ovat odottamassa myöntämisvaltuuksia.

Mutta ottaisin myöskin esille nämä toimintamenot. Siis kyllä kuntatalouden ahdinko tänä päivänä näkyy kirjastojen tasossa. Se näkyy siinä, että kun kirjastoilla on yhä enemmän tehtäviä ja odotetaan valmiuksia tietoteknologisiin palveluihin, mikä ei ole halpaa, ollaan vastakkain perinteisen aineiston kanssa, josta on jouduttu tinkimään. Minusta kohtalokkainta on myöskin se, että tingitään ammattitaitoisesta kirjastohenkilöstöstä juuri, kun sitä eniten tarvittaisiin tasa-arvoisen tietoyhteiskunnan ja elinikäisen oppimisen tukena. Nämä ovat hyvin suuria uhkakuvia. Tietysti kunnat ovat aika erilaisessa tilanteessa. Ymmärrän sen, että on kyse myöskin kuntapäättäjien arvostuksista, mitenkä nämä asiat pannaan tärkeysjärjestykseen, mutta uhkakuvat tänä päivänä ovat todellisia.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tosiaankin voin todeta tähän vastauspuheenvuorona, että olemme useaan otteeseen yrittäneet entisen ministeri Lindénin, nykyisen ed. Lindénin kanssa korjata näitä kirjastojen määrärahoja niin, että ne tulisivat valtionosuuksista suoraan. Valitettavasti nytkään tässä kysymyksessä ei ole päästy siihen, mitä eduskunta on edellyttänyt.

Ed. Ryynänen kommentoi myöskin kirjastojen henkilökuntaan liittyviä epäkohtia. Haluaisin yhtyä hänen puheenvuoroonsa ja toivoisin, että tähän voisimme saada korjauksen aikaan.

Suvi  Lindén  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ryynänen viittasi kuntien rooliin kirjastojen rahoituksessa. Se onkin hyvin tärkeä asia. Kun tämän vuoden budjettiin kirjastoille tuli täydet lakisääteiset indeksikorotukset, valitettavasti joissakin kunnissa on tapahtunut siten, että sen verran kuin valtionosuudet ovat kasvaneet, saman verran on kunnallista rahoitusta vähennetty. Tämä tietystikään ei ole tarkoitus.

Ennen kaikkea, kun kirjastojen valtionosuudet ovat laskennalliset, pitkällä tähtäimellä tämä tarkoittaa, että kirjastojen valtionosuudet tulevat pienentymään sen vuoksi, että kunnat käyttävät vähemmän rahaa kirjastojen menojen kattamiseksi. Päinvastoin tämän pitäisi olla yhteinen haaste, että kunnat lisäresursoivat kirjastoja, jolloin valtionosuudet myös lakisääteisesti kasvavat tämän lisäresursoinnin myötä.

Säde Tahvanainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän budjettikeskustelusta on vedettävissä se johtopäätös, että kaikki puolueet haluavat puolustaa hyvinvointiyhteiskuntaa tai ainakin niin sanovat tässä salissa. Mutta haluaisin hieman analysoida noita hyvinvointiyhteiskuntakäsityksiä, jotka ovat hyvin erilaisia eri puolueilla tai erimerkityksisiä hyvin monilla edustajilla tässä salissa.

Esimerkkinä tästä kesällä lapsiperheiden niin sanottu etujärjestö, joksi tämä järjestö itseään kutsuu, esitti, että jokaiselle perheelle annetaan 400 euron kuukausivoucher päivähoidon järjestämiseen. Tuo sama järjestö sanoi julki, että näin voitaisiin korvata julkinen päivähoitojärjestelmä ja saada lasten kotihoito kuntoon ja samalla myöskin vanhemmille valinnan oikeutta, jota on myöskin tässä salissa hyvin paljon kuulutettu. Minua ainakin järkytti tuo kesäinen uutinen, koska se todistaa siitä yhdestä mallista, jota tässäkin salissa hyvin usein tarjotaan, nimittäin tasarahamallista, jolla pyritään alasajamaan julkinen palvelujärjestelmä ja jolla pyritään laittamaan niin rikkaalle kuin köyhemmällekin sama summa vaan tilille ja kertomaan, että järjestäpä itse omat palvelusi tämän jälkeen tällä yhteiskunnan antamalla summalla. Varmasti sillä tavalla säästetään rahaa hyvin paljon. Yhteiskunnassa pystytään alentamaan verotusta, ja jokainen voi todellakin valita, mitä palveluja itse hankkii. Mutta samalla tehdään myöskin se valinta, että pienempituloinen ei pysty hankkimaan käytännössä sillä 400 eurolla lapselleen päivähoitoa ja joutuu maksamaan huomattavan osan pienestä palkastaan päivähoidon järjestämiseen.

Toinen malli on HUSin säästöjen yhteydessä hyvin voimakkaasti esille tullut markkinaehtoinen malli, jota kokoomus muun muassa on tarjonnut tai kokoomuksen kärkivaikuttajat täällä Helsingissä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin säästöjen yhteydessä. Kokoomuksen kärkivaikuttajat ovat sanoneet, että Helsingin terveydenhuollon ongelmat voidaan ratkaista sillä, että ne palvelut yksityistetään, yksi malli tietenkin tämäkin ratkaista ongelmia, mutta tulevaisuudessa todella kallis vaihtoehto ja edelleen epäsosiaalinen vaihtoehto.

Koulutuksen osalta täällä Uudellamaalla on menossa sellainen hanke, jossa haluttaisiin perustaa yksityinen yliopisto. Tuo hanke on jo aika pitkällä. Sitä on selvitelty niin Helsingin kaupunkipoliittisen työryhmän yhteydessä kuin myöskin Uudenmaan maakuntaliitossa. Sitä on poliittisella tasollakin pyritty jo eteenpäin viemään muun muassa myöntämällä sille hankerahoitusta. Tämä on esimerkki siitä, kuinka yksityistäminen myöskin koulutuksen saralla ja markkinaehtoistaminen ottavat askelia eteenpäin, mikäli me otamme poliittisina päätöksentekijöinä sen askelen ja valitsemme tämän tien, että myöskin koulutus markkinaehtoistetaan.

Toivon, että Uudenmaan päättäjät, Helsingin päättäjät, Espoon päättäjät ja Vantaan päättäjät puolueisiin katsomatta torjuvat tämän tyyppiset hankkeet. Näillä valinnoilla, joita teemme niin paikallistasolla kuin valtakunnan tasolla, todellakin kerromme ihmisille, olemmeko nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan ja julkisen palvelujärjestelmän kannalla vai yksityistämisen ja markkinaehtoistamisen kannalla, jota hyvin voimakkaasti ajetaan eteenpäin.

Työllisyyden osalta aiemmin jo tänään on puhuttu paljon näistä työllistämiskysymyksistä ja kannustavuudesta. Kepu esittää työnantajan sairausvakuutusmaksujen sitomista palkan määrään. Tämä kyllä johtaa siihen, että työnantaja saa kaikkein eniten alennuksia siinä vaiheessa, kun maksaa työntekijälle mahdollisimman pientä palkkaa. Tämä matalapalkkamalli on todella pöyristyttävä esimerkki myöskin siitä epäsosiaalisesta politiikasta, johon palveluiden alasajaminen ja yksityistäminen vie. (Ed. M. Salo: Keskusta ei sitä aja!)

Myöskin tässä salissa on esitetty kotityön verovähennysoikeuden laajentamista kokoomuksen suulla. Tämä tietysti on myös askel siihen suuntaan, että haluttaisiin julkinen palvelujärjestelmä korvata yksityisellä kotityömallilla ja yksityisillä järjestelmillä ja tuoda markkinatalousmallijärjestelmä tilalle.

Toivon, että todellakin tässä salissa puhuttaisiin julkisen palvelujärjestelmän säilyttämisestä eikä pelkästään yleisestä hyvinvointiyhteiskuntamallista, josta meillä näyttää olevan hyvin erilainen käsitys. Toivon, että yksissä tuumin otettaisiin myöskin kantaa eri malleihin nyt, kun vaalit ovat tulossa, ja kerrottaisiin kansalaisille, mihin ja millä tavalla rahat meinataan käyttää, koska ensi keväänä ei ole yhtään sen enempää käytettävissä rahaa, vaikka keskustajohtoinen hallitus maahan saataisiinkin. Eli valintoja on tehtävä, ja onko se sitten tasarahamalli, markkinatalousmalli vai julkinen palvelujärjestelmä, siitä me teemme valintoja ensi keväänä.

Mirja Ryynänen /kesk:

Arvoisa puhemies! Lipposen toisen hallituskauden viimeinen budjettiesitys kuvaa hyvin koko hallituksen tilaa. Eväät on syöty ja nyt vain odotellaan vaaleja toivoen parasta. Pelastusta ei kuitenkaan ole näköpiirissä, sillä tähän saakka armelias talouskasvu näyttää entisestään hidastuvan. Suuret rakenteelliset ja alueelliset ongelmat paljastuvat koko karuudessaan muillekin kuin niille, joihin ne tähän saakka ovat kipeimmin koskeneet. Nopeasti kasvaneen eriarvoisuuden taakkaahan ovat kasvuvuosina kantaneet lähinnä ne, joille kasvun hedelmiä ei ole liiennyt: työttömät, sairaat, lapsiperheet, pieneläkeläiset, syrjäytyvien seutujen asukkaat.

Nyt epätasapainon kova hinta alkaa näkyä koko maan ja kansantalouden tasolla. Menestyvänkin alueen tavalliset ihmiset ovat joutumassa keskittyvän menestyksen maksumiehiksi ylikorkean hintatason ja ruuhkautuvien palvelujen kierteessä.

Tämä hallitus ei voi välttää vastuutaan työttömyyden pysymisestä korkealla. Suuret puheet ja lupaukset työttömyyden merkittävästä alentamisesta ovat jääneet tyhjiksi puheiksi. Viimeinenkin budjettiesitys on juuri tässä ydinkysymyksessä pettymys. Jatkuva korkea työttömyys murtaa vääjäämättä hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa. On turha hokea koko ajan hyvinvointipalvelujen puolustamista periaatetasolla, jos niiden rahoitusta ei pystytä turvaamaan kestävällä tavalla. Laaja rakennetyöttömyys on suuri rasite julkiselle taloudelle ja kärjistää eriarvoisuusongelmia. Tästä kielteisestä kierteestä on päästävä irti, ja se ei tapahdu markkinavoimin. Talouden tasapaino ja hyvinvoinnin tasa-arvo ovat poliittisten voimien vastuulla.

Työllisyyden parantamiseksi on tehty hyvin paljon harkittuja esityksiä, eikä tähän vaikeaan ongelmaan yhtä patenttiratkaisua tietysti ole olemassakaan, mutta konkreettiset toimet ovat jääneet vain nykytilannetta hoitavan näpertelyn asteelle. Hallitukselta on puuttunut rohkeutta ja halua uudistuksiin, joilla olisi todellista yrittäjyyttä ja työpaikkoja luovaa merkitystä. Niinpä esimerkiksi keskustan esitykset heikommin tuottavan työn työnantajamaksujen alentamisesta, pienyrittämisen arvonlisäveron joustavoittamisesta ja sukupolvenvaihdosten verotuksen huojentamisesta ovat kerta kerran jälkeen kaatuneet eduskunnan äänestyksissä huolimatta monien eri tahojen äänekkäistä, saman suuntaisista vaatimuksista.

Laajan hallitusrintaman neuvottomuudesta kertoo sekin, että pelastusta odotetaan taas kerran työllisyysryhmältä, kun hallituksen olisi nyt viimeinkin pitänyt tuoda esityksiä budjetissa päätettäviksi. Nyt jäädään sitten lähinnä kauniiden toiveiden tasolle siitä, miten työnhakua pitäisi kannustaa ja yritysten ja työntekijöiden yhteyksiä parantaa.

Toinen kohtalokas virhe on aluekehityksen uhraaminen talouden vahvasti keskittäville voimille. Puhetta uudesta, uljaasta aluepolitiikasta on kyllä riittänyt. Kallista aikaa ja voimavaroja on sidottu päällekkäisten ohjelmien laadintaan ja keskinäiseen kilpailuun ohjelmiin pääsystä. Samaan aikaan jo pitkään muuttotappiosta kärsineet alueet ovat menettämässä lopullisesti tärkeimmän tulevaisuudentekijänsä, osaavat, yrittävät, koulutetut nuoret.

On luonnollista, että ihmiset muuttavat työpaikkojen perässä ja että työpaikkoja syntyy sinne, missä on ihmisiä, mutta kielteiseen kehään voisi murtaa edes pieniä aukkoja käyttämällä esimerkiksi monia esitettyjä keinoja, esimerkkinä verotukselliset houkuttimet ja kannustimet.

Arvoisa puhemies! Toteutuvatko kansalaisten perusoikeudet tämän päivän Suomessa, joka on vauraampi kuin koskaan ennen? Tuhannet ihmiset potilas- ja hoitopaikkajonoissa tuntevat omakohtaisesti karun ja turvattoman todellisuuden. Sen tuntevat myös terveyden- ja vanhustenhuollon työntekijät, joiden kestokykyä on venytetty äärimmilleen. Koko terveydenhuolto on ajautunut kriisiin, joka tulee jatkuessaan yhä kalliimmaksi koko yhteiskunnalle. On aika tehdä radikaaleja johtopäätöksiä kaikilla tasoilla: hallituksessa, eduskunnassa, kunnissa ja kuntayhtymissä.

Kunta—valtio-suhteen pohdiskeluun työryhmissä ei ole enää paljon aikaa. Nyt tarvitaan kestävämpi kunta—valtio-sopimus, jolla vältetään jatkuva vastuun pallottelu ja äkkinäiset muutokset, joihin palvelujärjestelmät eivät pysty nopeasti sopeutumaan. Tästäkin ongelmasta kertovat HUSin nykyiset vaikeudet. Muualla maassa, erityisesti muuttotappioalueilla, kuntatalouden kriisiytyminen on ollut tosiasia jo vuosia, eikä tämä budjetti tuo siihen parannusta. Päinvastoin valtion toimenpiteet kiristävät kuntataloutta Kuntaliiton arvion mukaan 100—200 miljoonaa euroa, kun Kansallisen terveyshankkeen lisärahoitustarve lasketaan, ja tämä merkitsee edelleen kasvavia paineita silloin supistaa palveluja ja lisätä kunnallisverorasitusta.

Mutta lohdullista on kuitenkin huomata, että tavallisten ihmisten arvot ovat kohdallaan, ainakin päätellen monista mielipidetiedusteluista ja laajasta kansalaispalautteesta. Siinä pitäisi olla kyllin vahva selkänoja joka tason päättäjille panna asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Ensin on hoidettava sairaiden, vanhusten ja lapsiperheiden välittömät palvelu- ja toimeentulotarpeet sekä tasa-arvoinen koulutus. Kaikkien muiden hyvien hankkeiden vuoro tulee vasta peruspalvelujen ja kohtuullisen perusturvan jälkeen. Jollei järjestys ole oikea, niin ei parhaistakaan hankkeista ole hyötyä pohjan pettäessä.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Olemme vaarassa unohtaa, mikä on eduskunnan päätehtävä. Kehitys on mennyt siihen, että täällä eduskunnassa käytetään paljon aikaa erilaisiin keskusteluihin, esimerkiksi tiedonantoihin, välikysymyksiin ym. Niillä voidaan kyllä tehdä populistista politiikkaa, mutta kuinka paljon niillä on tekemistä meidän päätyömme, lakien säätämisen, kanssa? Mielestäni hyvin vähän. Lainsäädäntötyö on kärsinyt eduskunnan muuttuneesta työtavasta. Nytkin olemme tilanteessa, että vaalikauden lopussa joudumme käsittelemään lakeja kiireessä ja pinnallisesti, kun ei ole riittävästi aikaa. Lainsäädäntö jää muun keskustelun jalkoihin. Aikaa on siis kulunut sivupoluilla harhailuun.

Kotien ja koulujen kasvatustyö on jäänyt liian vähälle huomiolle. Yhteiselämän sääntöjä ei sisäistetä kasvatuksessa ihmisille. Yksilöiden ja yhteiskunnan on puolustauduttava voimakeinoin turvautumalla poliisiin, valvontakameroihin ja kaltereihin. Edellä mainitun johdosta on talousarvioon lisättävä ennalta ehkäisevään toimintaan lisärahoituksia, jotta lapset ja aikuiset eivät joutuisi yhä uudestaan umpikujaan. Tässä on tärkeätä ottaa huomioon kuntien, seurakuntien ja vapaaehtoisjärjestöjen yhteistyön edellytysten parantaminen riittävillä resursseilla.

Eläessämme tässä muuttuvassa maailmassa, jossa turvattomuus on vallalla, eduskunnan on keskityttävä turhien puheitten sijasta työskentelemään sen eteen, että lainsäädännöllä voitaisiin parantaa kansalaisten turvallisuutta. Hallituspuolueet ovat käyneet keskustelua kuntien rahoituksen lisäämisestä, joka on hyvä asia. Lisärahoituksesta saadaan paras hyöty silloin, kun yhdistetään tämä kolmiyhteys seurakuntiin ja kolmanteen sektoriin. Valtiovarainvaliokunnan jaostot kuuntelevat asiantuntijoita ja tekevät korjauksia useinkin hallituksen esityksiin, jotka sitten valtiovarainvaliokunta ja myöhemmin eduskunta on hyväksynyt. Otan esimerkiksi kirjastojen, kesäyliopistojen, sivistysjärjestöjen, opintokeskusten ja aikuiskoulutuksen puuttuvat rahoitukset muun muassa tämän budjetin yhteydessä. Näistä jaostot joutuvat käymään asiantuntijakuulemisia, ja näin tässä voidaan sitten tulla siihen tilanteeseen, että eduskunta joutuu käyttämään sitä valtaa, joka on eduskunnalle myönnetty budjetin käsittelyn yhteydessä.

Kirjastoilla on kautta aikain ollut tärkeä tehtävä ihmisten moraalisessa kasvattamisessa ja ohjaamisessa hyvään elämään. Ensi viikolla on tulossa välikysymyskeskustelu, jossa puututaan kuntien terveydenhuollon rahoitusongelmiin. Tämän johdosta on hyvä muistaa, että Ahon hallitus vähensi huomattavan määrän lääkäreiden koulutuspaikoista. Tämä eduskunta on lisännyt aloituspaikkoja ja joutuu nyt käsittelyssä olevan budjetin yhteydessä varmistamaan myöskin nämä rahoitukset.

Hannu Takkula /kesk:

Arvoisa puhemies! Ilolla täytyy todeta, että tämä keskustelu on edennyt näin nopeasti, että minäkin pääsin hyvissä ajoin tämän vuorokauden puolella puhumaan tästä hallituksen budjetista, joka on viimeinen tältä hallitukselta ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Uskon näin, että tämänkin päivän puheenvuorot ja varsinkin tämän päivän keskustelu on varsin voimakkaasti meille vahvistanut sen, että tämän budjetin puolustajia löytyy hyvin vähän tästä salista.

Tämän budjettikirjan puolustajia ei tunnu löytyvän, ei vasemmalta eikä oikealta. Se kertoo siitä, että myös hallituksen sisällä olevat voimat, hallituspuolueiden kansanedustajat ovat todenneet sen, mikä opposition suullakin on tullut täällä moneen kertaan vahvistettua, että hallituksen eväät on syöty. Hallituksella ei ole tarjottavana sellaista budjettiesitystä tälle eduskunnalle, joka loisi tulevaisuuden ja toivon näköaloja.

Arvoisa puhemies! Ajattelin muutamalla sanalla keskittyä tänä iltana erityisesti budjetin työelämävaikutuksiin. Onhan näin, että astuessaan valtaan noin kahdeksan vuotta sitten Lipposen ensimmäinen hallitus ilmoitti työttömien määrän puolittamisesta. Asia kuulosti silloin ilmoitusasialta, ja sen sanottiin antavan meidänkin oloissamme varsin laajalle hallituspohjalle kommunisteista kokoomukseen asti oikeutuksen, nimenomaan olemassaolon oikeutuksen, koska yhteinen missio, yhteinen tavoite työttömyyden puolittamisesta hallituksella oli.

Hallitus sai jatkoaikaa viime vaaleissa tämän missionsa toteuttamiseen, ja nyt, kohta kahdeksan vuotta tuosta ensimmäisestä ilmoitusasiasta on kulunut, ja edelleen olemme tilanteessa, jossa työttömyys on erittäin korkealla, jämähtänyt tuonne 10 prosentin paikkeille. Tilastot kertovat työttömien määrän olevan lähempänä 400 000:ta tänä päivänä, kun otetaan kaikki tukityöllistetyt mukaan ja ne ihmiset, jotka erilaisia työttömyysjaksoja vuoden aikana joutuvat kärsimään.

Tästä huolimatta, että hallitus on täysin epäonnistunut tavoitteessaan, se pyrkii vielä jatkamaan, ja voin sanoa, että se tänä päivänä budjettikeskustelussa on pyrkinyt hämärtämään kansalaisten näköaloja nostamalla esiin kysymyksen varjobudjetista, varjobudjetista, jota eduskunnalle ei ole annettu vaan joka tulee keskustan vastalauseiden myötä kaksi kolme kertaa paksumpana kuin sosialidemokraattien vuonna 94 tekemä varjobudjetti.

Lipposen hallituksella on vielä muutama kuukausi aikaa näyttää, pystyykö se tekemään tämänhetkisen yhteiskunnallisen tilanteen edellyttämiä päätöksiä. Korkean työttömyyden ja erityisesti rakenteellisen työttömyyden johdosta liian monelta kansalaiselta on oltu viemässä mahdollisuuksia elämisen perusedellytysten hallintaan. Tästä johtuen on toivottavaa, että Lipposen hallitukselle ei riitä tilinpäätökseksi vain se, että kansantulo on nyt noin 50 miljardia euroa suurempi kuin vuonna 95, vaan todellakin ei vain lupaamalla perustaa työllisyysryhmää, vaan konkreettisilla toimilla näiden viimeisten kuukausien aikana Lipposen hallituksen tulisi näyttää edes pieni tahdonilmaisu siihen suuntaan, että nämä tavoitteet, jotka on laitettu, eivät ole rakentuneet vain retoriikan päälle, vaan jonkinlaista sosiaalista omaatuntoa ja todellista halua myöskin työttömyyden alentamiseen olisi.

Suomi on saanut nauttia pian yhdeksän vuotta ennätysmääräisestä talouskasvusta. Ahon hallituksen loppumetreiltä asti laman taittumisen jälkeen talouskasvu on ollut ripeää, ja tämän talouskasvun myötä Lipposen sateenkaarihallitus sai aikanaan lentävän lähdön talouden kuntoon saattamiseksi ja työttömyyden hoitoon. Valitettavasti viime aikaiset viestit maailmalta, erityisesti Yhdysvaltojen suunnalta, kertovat talouskasvun hiipumisesta ja vaihtumisesta pitkäkestoiseen hitaaseen kasvuun. Käänne huonompaan on ollut melko jyrkkä. Kansainvälisen talouden näkymät ja voimakkaasti laskeneet pörssikurssit aiheuttavat tuntuvaa epävarmuutta Suomen kasvunäkymille ja työllisyydelle.

Budjettiesityksessään hallitus ei tunnu mitenkään reagoivan huolestuttaviin talousnäkymiin. Onko syynä tähän hallituksen optimistisuus vai kyvyttömyys nähdä talouden realiteetteja? Budjettiesitys ei sisällä ainuttakaan rakenteellista uudistusta työttömyyden helpottamiseksi taikka yrittäjyyteen kannustamiseksi. Mikäli ennusteet talouskasvun elpymisen pitkittymisestä ensi vuoden kolmanteen neljännekseen asti osoittautuvat oikeiksi, tulisi hallituksen nyt annettavan budjettiesityksen kautta turvata työllisyyskehitys ja rakentaa siltaa tämän talouden taantuman ylitse.

Budjetissa olevat veronkevennykset hallitus on hajauttanut kaikkiin tuloluokkiin. Tämän johdosta niiden työllisyysvaikutukset jäävät erittäin heikoiksi, sanoisin ohuiksi. Työllisyyden kannalta verotuksen kohdentaminen olisi tullut suunnata pienituloisille. Samalla tulisi inflaatiotarkistuksin huolehtia siitä, ettei kenenkään verotus kiristy. Nyt hallituksen valitsema linja ei käytännössä vahvista kenenkään kukkaroa. Polttoaineveroa korottamalla sekä kuntatalouden ahdinkoa lisäämällä hallitus aiheuttaa ensi vuonna monien kansalaisten verojen kiristymisen.

Lipposen hallituksen budjettiesityksessä ei ole sentinkään alennusta vähempituottoisen työn työnantajamaksuihin, joita pienentämällä erityisesti palvelualojen työllistymiskynnystä voitaisiin alentaa. Hallitusryhmien taholta asiaa on kyllä pidetty monissa eri yhteyksissä esillä. Viimeksi oikean laidan hallituspuolue, ministeri Sasin edustama kokoomuspuolue, puhui näistä kauniisti kesäkokouksessa, mutta valitettavasti nämä toimenpiteet jäivät retoriikan ja puheiden tasolle eivätkä päässeet budjettikirjaan asti.

Kuntien taloustilanteeseen budjettiesitys ei lupaa helpotusta. Tämä tietää sitä, ettei terveys-, koulu- ja vanhustenpalveluja pystytä ensi vuonnakaan parantamaan. Toivon mukaan niitä pystyttäisiin pitämään edes nykyisellä tasolla. Myös paljon puhutun Kansallisen terveysprojektin rahoitus on jäämässä kauas tavoitteesta. Leikkausjonot eivät lyhene, ja potilaita siirretään lääkkeiden varassa kotiin. Samaan aikaan lääkekorvausten omavastuuta ollaan nostamassa ylöspäin, mikä heikentää sairastavien tilannetta entisestään.

Arvoisa puhemies! Talous- ja työllisyyspoliittinen eriarvoisuus on hallituksen toimettomuuden vuoksi kasvanut niin kansalaisten kuin maan eri alueidenkin välillä. Suomen menestyminen edellyttää, että aktiivisin toimin koko maan voimavarat saadaan käyttöön. Perusteollisuudesta samoin kuin pk-sektoristakin on huolehdittava. Tällä hetkellä toimintansa lopettavia yrityksiä on enemmän kuin aloittavia. Erityisen suuria ratkaisemattomia kysymyksiä liittyy verotukseen sukupolvenvaihdoksissa. Erityisesti perheyritysten kohdalla tilanne on ollut vaikea, samoin maataloudessa. Hallituksen budjettiesitys ei kuitenkaan vahvista yrittäjyyden edellytyksiä karsimalla byrokratiaa taikka huojentamalla sukupolvenvaihdosten verotusta.

Muitakin keinoja työllisyyden parantamiseksi on ollut esillä julkisissa keskusteluissa, mutta budjetista niitä valitettavasti ei löydy. Tässä onkin se ongelma, että kun julkisessa keskustelussa hallituspuolueitten eri edustajat nostavat erilaisia keinoja esille, niin kuin tänäkin päivänä, niin hyvin helposti kansalaiset saattavat luulla, että ne sisältyvät hallituksen budjettiesitykseen, mutta näin valitettavasti ei ole. Vielä ongelmallisempaa on se, että hallituspuolueitten edustajat kertovat erilaisia huhuja ja kertomuksia siitä, mitä he olisivat tehneet ja mitä he ovat yrittäneet tehdä, mutta milloin kokoomus, milloin kommunistit, milloin sosialidemokraatit tai joku muu sateenkaaren alle kuuluva on sen estänyt. Tässä mielestä toivoisin ryhtiä hallituksen edustajilta. Tämä keltainen kirja on teidän kirjanne. Se on teidän vastauksenne tämän hetken yhteiskunnallisiin ongelmiin. Se on se, minkä takana te seisotte, teidän viimeinen sananne Suomen kehittämiseksi tänä päivänä ja tulevaisuudessa.

Niitä erityisiä keinoja, mitä työllisyyden parantamiseksi olisin toivonut, ovat muun muassa parannukset työmatkakulujen verovähennyksiin taikka se, että olisi luotu vähennysmahdollisuus työn vuoksi tarvittavasta kakkosasunnosta. Nämä toimenpiteet olisivat rohkaisseet erityisesti haja-asutusalueella asuvia ja purkaneet keskittymiskehitystä. Kun näitäkään pieniä mutta sinällään tärkeitä johtopäätöksiä hallitus ei omassa budjettiesityksessään ole tehnyt, on pakko esittää se johtopäätös, että työllisyys ei sittenkään ole ollut hallitukselle tärkein kysymys, se ei ole ollut tärkeysjärjestyksessä keulilla. Budjetista puuttuvat esitykset uusien työpaikkojen ja yrittäjyyden edellytysten parantamiseen.

Arvoisa puhemies! Kokonaisarviona voi Lipposen hallituksen budjettiesityksestä todeta, että se jää työllisyysvaikutuksen osalta varsin laihaksi. Hallitus kyllä kykenee hyvään retoriikkaan työllisyyden ja luottamuksen parantamisesta, mutta toimenpiteet ja esitykset jäävät ilmaan. Budjettiesitys osoittaa selvästi sen, että hallitus on voimaton työttömyyden edessä. Tästä johtuen työllisyyskysymysten suhteen katse onkin jo nostettava seuraavan hallituksen ohjelmaan, sillä sateenkaaren eväät on kerta kaikkiaan syöty.

Arvoisa puhemies! Yksi pieni mutta tärkeä asia, minkä haluan vielä puheeni lopussa nostaa esille, koskettaa urheilulle ja kulttuurille tulevia määrärahoja. Hallitus aikoo budjettiesityksen myötä leikata 2 miljoonaa euroa urheilulle lailla määrättyjä tukirahoja. Urheilun prosenttiosuus on pudotettu 25:stä nyt 20,9:ään. Ihmettelen tässä sitä, että hallitus tällä tavalla pyrkii kävelemään ja todennäköisesti hallitusryhmien kansanedustajien voimin käveleekin eduskunnan tahdon ylitse. Tämä ei ole millään tavalla linjakasta toimintaa. Minun mielestäni hallituksen pitäisi kuunnella ja toteuttaa eduskunnan tahtoa eikä niin, että hallitus katsoo itsellään olevan mahdollisuuden ylittää toimivaltuudet, murskata tätä kautta eduskunnan yhteinen tahto. Sen vuoksi toivonkin, että nyt tämän asian kohdalla täällä eduskunnassa olevat edustajat niin hallituspuolueissa kuin meillä oppositiossakin — tiedän, että opposition edustajat tulevat tukemaan — toimivat sen mukaan, että hallitus noudattaa tässä lakeja ja urheilu saa vihdoin ja viimein tässä budjettiesityksessä sen prosenttiosuuden mukaan, mikä sille lailla on säädetty.

Laki on, arvoisa puhemies, se, mitä toivoisi myöskin hallituksen kuuntelevan ja toteuttavan. Tässä pienessä mutta periaatteellisessa kysymyksessä toivon, että hallitus näyttää, että tämän verran kuulevia korvia hallituksella on, ja että hallitusryhmien kansanedustajat uskaltavat seistä tässä eduskunnan tekemän lakiesityksen takana.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Takkulan puheenvuoron johdosta haluan lyhyesti todeta, että ed. Esko Ahon jätettyä erittäin vaikeaan tilanteeseen maamme talouden Lipposen hallitus on pystynyt saamaan maan talouden kuntoon, jolloin on voitu myös palveluja rakentaa tähän maahan. Mitä tulee sitten kunnossa pitämiseen, varmasti rakennemuutoksia on tapahduttava.

Haluan puuttua myöskin ed. Takkulan puheenvuoron yhteen osuuteen, joka koskettaa minua läheisesti, kulttuuriin ja urheiluun ja näihin määrärahoihin. Haluan todeta, että viime kaudella valtiovarain sivistys- ja tiedejaosto kuuli asiantuntijoita ja lisäsi urheilun määrärahoja valtiovarainvaliokunnan näin päättäessä ja eduskunnan näin hyväksyessä. Uskon, että näin tulemme asian käsittelemään myöskin tällä kertaa kuullessamme asiantuntijoita. Urheilu ei ole koskaan jäänyt heikoille, vaan kyllä täällä urheilun puolustajia on aika paljon. Toivoisin, että pysymme asiassa täällä, kun käymme näitä keskusteluja.

Kalevi Olin  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on muissakin puheenvuoroissa väitetty, että harjoitettu talouspolitiikka ei olisi ollut tuloksellista. Kuitenkin Suomen kansantalouden kehitystä on verrattu kansainvälisesti useammin ja tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin, ja nämä tulokset kyllä puhuvat sen puolesta, että asioita on kyetty vaikeasta lamasta huolimatta hoitamaan ainakin hyvin. Toki parannettavaa vielä on.

Mitä tulee ed. Takkulan mainitsemiin liikunnan määrärahoihin, se pitää paikkansa, mitä ed. Tykkyläinen sanoi, mutta nyt tämä Veikkauksen jakolaki on se, joka pitää keskustella eduskunnassa.

Hannu  Takkula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähden juuri siitä, että eduskunta päätti viime vuonna lain, jossa määriteltiin Veikkauksen voittovarojen jakoperusteet. Nyt hallitus on lipeämässä tästä. Tästä on kysymys. 25 prosenttia piti tulla, ja 20,9 näyttää olevan toteuma. Huippu-urheilu pärjää kyllä, ed. Tykkyläinen, mutta nyt kannetaan huolta urheilurakentamisesta, nyt kannetaan huolta laajoista kansalaisryhmistä, joidenka pitää päästä myöskin urheilun pariin, tavallisista urheilun harrastajista. Me tarvitsemme tässä maassa Kunnossa kaiken ikää -projekteja ja muita. Se on yksi tärkeä osa meidän tulevaisuutemme kannalta, että ihmiset voisivat ymmärtää fyysisen kunnon merkityksen ja sitä kautta antaa oman riittävän panoksensa yhteiskunnan eri sektoreilla.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä ed. Tykkyläiselle sanoa, että Ahon hallituksen muisteleminen kahdeksan vuoden takaa ei kyllä ole millään tavalla rakentavaa. Teillä on ollut kahdeksan vuotta aikaa tehdä asioita, ja (Puhemies koputtaa) tekin tiedätte sen taloudellisen tilanteen, mikä silloin oli, sen, mikä oli perintö edelliseltä hallitukselta, (Puhemies koputtaa) jotenka siinä mielessä peiliin katsominen varmasti on paikallaan. (Puhemies koputtaa) Ollaan tässä hetkessä, tämän hetken budjetissa, keskustellaan siitä, (Puhemies koputtaa) miten nyt eletään ja miten tästä eteenpäin.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri Niinistö syytti täällä eilen budjetin esittelypuheenvuorossaan kuntia huonosta taloudenpidosta. Hän totesi, että kunnat ovat viime vuosina lisänneet menojaan 7—8 prosenttia vuodessa samaan aikaan, kun valtio on omia menojaan lisännyt vain tästä puolet eli 3—4 prosenttia. En ainakaan omasta vaalipiiristäni tunnista tällaisia kuntia, jotka ovat viime vuosina näin paljon budjettejaan kasvattaneet. Vain kuntayhtymillä, esimerkiksi sairaanhoitopiireillä niin Etelä-Pohjanmaalla kuin muuallakin, on ollut 8 prosentin vuotuinen kasvu, ja siihen on tietysti omat syynsä. Tällä hetkellä Etelä-Pohjanmaan kunnista jo kolmanneksella on veroäyri 19 prosenttia, reilusti yli kolmanneksella, kun täällä Helsingissä on 16,5.

Valtio on koko Lipposen hallitusten ajan lisännyt kunnille tehtäviä ja kuntien omaa rahoitustaakkaa. Yhtenä esimerkkinä tästä on laki kuntouttavasta työhönohjauksesta. Laki ajettiin täällä aika nopealla vauhdilla läpi, ja hyvin pieni valtion osallistuminen tuli, eli se koitui kuntien taakaksi, niin kuin monien muidenkin lakien täytäntöönpano. Myös työttömyyden kustannukset ovat entistä enemmän siirtyneet kuntien harteille toimeentulotuen kasvun myötä, koska työttömät ovat entistä enemmän peruspäivärahan varassa.

Hallituksen kuntatalouden selvitysmies professori Pekkarinen esittikin toissa talvena muistaakseni noin 1,5 miljardin lisärahoitustarvetta valtiolta kunnille. Tämä olisi hänen mukaansa ollut tarpeellinen näihin akuutteihin kuntien ongelmiin. Pekkarisen mietintö jätettiin johonkin ö-mappiin, ja hallitus nimesi Sailaksen tekemään uuden selvityksen, jonka lähtökohtana oli se, että kuntien kesken suoritetaan tasoitusta. Valtiolta ei lisärahoitusta anneta. Sailaksen esityksessä oli aivan hyviä puolia, oli tämä arvonlisäverojärjestelmän muuttaminen, ja maakuntien kunnille tuli tälle vuodelle tämä tasoitus, ja vielä ensi vuonnakin se vaikuttaa, mutta sitten se merkitys vähenee. Pääkaupunkiseudulla se on toki aiheuttanut sen kriisin, mikä täällä on, mutta täytyy aina muistaa, että on monta penniä eroa tässä veroäyrin hinnassa.

Hallitus on leikkaamassa nyt kolmannen kerran valtionosuuksien indeksitarkistuksia, kolmantena vuonna jo peräkkäin huomioon ottaen kuntatalouden heikkenevät näkymät. Kuntien yhteenlasketun vuosikatteenhan arvioidaan puolittuvan ensi vuonna tähän vuoteen verrattuna. Tämä indeksikorotus olisi nyt maksettava kyllä täysimääräisenä. Tätä ovat täällä muutamat hallituspuolueidenkin edustajat, muun muassa ainakin ed. Granvik, puheenvuoroissaan voimakkaasti vaatineet. Tämä olisi hallitukselta kädenojennus kunnille ja tämän jatkuvan leikkauslinjan katkaiseminen, ei mikään ylimääräinen valtionavustus vaan täydellinen korvaus edes yhden vuoden osalta näitten kustannusten noususta. On aivan varmaa, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa joudutaan tällaista peruspalvelubudjettia miettimään, jotta saadaan tähän kuntatalouteen vakautta. Tällä systeemillä kuin nyt on edetty ei varmaankaan voida jatkaa.

Arvoisa puhemies! Haluan kuntataloudessa puuttua yhteen asiaan. Täällä on hyvin usein hallituksen taholta esitetty kuntatalouden ongelmiin lääkkeeksi kuntaliitosasia. Budjetissa on kannustinrahoja lisättykin tähän. Varmaan joissakin tapauksissa tämäkin on paikallaan, mutta mielestäni samaan lopputulokseen päästään kyllä paljon nopeammin seudullisella yhteistyöllä, joka on nyt onneksi aivan viime vuosina kyllä vauhdittunut ja lisääntynyt ympäri Suomea. Ihmettelen vain sitä, että siihen ei voida minkäänlaisia porkkanarahoja antaa. Jos on kuntien kuntaliitos, ne voivat saada johonkin yhteiseen investointiin ylimääräistä investointitukea. Mielestäni tähän seudulliseenkin yhteistyöhön voisi antaa jonkinlaista kannustusta, esimerkiksi korkeampi avustusprosentti tällaiseen yhteiseen investointiin. Ymmärrän, että lasketaan, että siinä saattaa kulua aika paljon valtion rahaa, mutta jos kerran tällaisiin kustannussäästöihin pyritään, niin seudullinen yhteistyö olisi se nopea tapa. Se voi sitten aikaa myöten johtaa näiden kuntien kesken tiiviimpäänkin yhteistyöhön, jopa yhteiseen kuntaan.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän yhtenä keskeisenä puheenaiheena on ollut edelleen jatkuva suurtyöttömyys ja sen valtiontaloudelle aiheuttama lähes pankkituen suuruinen, vuosittain pankkituen suuruinen rasite. Työttömyyden vähentämiseksi odotamme pääministeriltä uutta työryhmää, mutta ennen sitä pitäisi tehdä kaikki tämmöiset pienemmät asiat.

Yksi puute tässä budjetissa on se, että ammatillisesta aikuiskoulutuksesta on vähennetty varoja. Olen sitä mieltä, että ammatillisella aikuiskoulutuksella osaltaan voidaan vaikuttaa työttömyyden vähentämiseen. Tässähän oli parlamentaarinen toimikunta tätä asiaa miettimässä, ja sekä opetusministeriö että työministeriö tekivät siitä selkeän esityksen, mutta valtiovarainministeriö sitten karsi kutakuinkin nollille sen esityksen.

Arvoisa puhemies! Haluan lopuksi vielä peilata budjettiesitystä hallituksen taannoin teettämään maaseutuohjelmaan, tähän Eero Uusitalon johdolla tehtyyn ohjelmaan. Siinä oli muistaakseni yli sata toimenpide-ehdotusta maaseudun tyhjenemisen estämiseksi ja maaseudun kehittämiseksi. En ole tästä budjettiesityksestä juuri mitään kohtaa löytänyt, jossa olisi näitä esityksiä tuettu. Pikemminkin on ollut päinvastaisia esityksiä. Polttoaineveron korottaminen jos mikä johtaa siihen, ettei kannata asua haja-asutusalueella, jonne ei ole joukkoliikenneyhteyksiä, vaan se lisää selvästi asumiskustannuksia. Yksityisteiden valtionosuuksiin on muistaakseni miljoonan euron lisäys. Se on toki siellä poikkeus oikeaan suuntaan, mutta pitkä matka on vielä siihen maaseututyöryhmän esitykseen, että se olisi 200 vanhaa miljoonaa markkaa se avustus, sillä tasolla. Nyt se on vain jokin 60—70.

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En malttanut olla tulematta saliin, kun kuuntelin ed. Ranta-Muotion puheenvuoroa. Hän viittasi jälleen, ties monennenko kerran tämän päivän aikana on viitattu, Helsingin kunnallisveron tasoon, 16,5 prosenttia. Aivan varmaa on, että Helsinki joutuu tätä arvioimaan, mutta pyydän kyllä tässä edustajien huomiota siihen, että siinä, missä Kouvolasta saa 3 huonetta ja keittiö -asunnon, sen sai viime vuonna 250 000 markalla, niin Helsingissä ei saa Kehä III:n sisältä yksiön nurkkaakaan sillä rahalla. Opettajan nettopalkka on sama täällä kuin Pohjanmaalla, eli käteen jää noin 8 900 markkaa. Tämä yhtälö on kohtuuton. Nimenomaan kunnallisveron, joka on tasavero, korottaminen ei tuo ratkaisua. Toisaalta vetoan kyllä keskustapuolueen edustajiin siinä, että te olette olleet antamassa hallitukselle täyden tuen silloin, kun hallitus on ehdottanut näitä yhteisöveroleikkauksia.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ranta-Muotio kevyesti arvosteli sitä, että tässä budjetissa on ylimääräistä rahoitusta kuntien yhteenliittymiseen, kuntaliitoksiin ja että seutuyhteistyöhön ei niinkään, kuntien vapaaehtoiseen yhteistyöhön. Painottaisin kuitenkin sitä, että tämä kuntaliitos on joskus aivan välttämätön. Ilmeisesti Haminan—Vehkalahden kohdalla näin on tapahtunut. Ilman tuota kuntaliitosta ilmeisesti E18-kysymys olisi jäänyt jatkuvasti auki tulevaisuuteen, ja sen nimenomainen ratkaiseminen on nyt mahdollista tämän kuntaliitoksen kautta. Tuo kysymys merkitsee siis sitä, millä tavalla Haminan kohdalla tuo kiertotie suunnataan Vehkalahden kautta. Nyt näyttää siltä, että tilanne ratkeaa.

Aulis Ranta-Muotio  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hiltunen aivan oikein totesi nämä Helsingin korkeat asumiskustannukset. Siihen ei voi oikeastaan muuta sanoa, kuin että meidän pitäisi tehostaa aluepolitiikkaa ja hiukan muuttoliikettä hillitä. Uskon, ettei sitä voida pysäyttää. Aina se tulee suuntautumaan Pääkaupunkiseudulle. Mutta Teuvan kunnan, jossa on 6 500 asukasta, kokoinen väkimäärä muuttaa joka vuosi Pääkaupunkiseudulle. Siellä me sitten käymme keskustelua siitä, mikä hyvä koulu jätetään tyhjilleen. Tässä olisi aika paljon tässä aluepolitiikassa tehtävää.

Ed. Tiusanen ehkä huonosti kuunteli. En kritisoinut kuntaliitosavustusta. Kyllä se aivan paikallaan on, että siellä on enemmänkin rahaa, ja uskon, että monessa tapauksessa, näissä reikäleipätapauksissa ja monessa muussa, se voi olla hyvä ratkaisu, jos kunnan asukkaat ovat sitä mieltä, mutta niitä kuitenkin aika vähän tapahtuu vuositasolla. Tämmöinen seudullinen yhteistyö tuottaa saman tuloksen paljon nopeammalla vauhdilla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin aluksi, että en puutu koko HUSin juttuun, mutta pakko tässä on puuttua sinällään ja omalta osaltaan hämmentää myös sitä soppaa, koska se tietysti liittyy oleellisesti myös talousarvioon ja ainakin niihin toiveisiin, millä tavalla talousarviossa mahdollisesti terveyspuolen rahoja jaetaan ja mihin niitä riittää.

Sen verran voisi todeta Helsingin ja Uudenmaan terveydenhoidon tilanteesta tällaisen maalla kasvaneen näkökulmasta, että jos katsoo niitä eroja, vaikka Pohjois-Karjalan näkökulmasta ja katsoo tätä Helsingin seutua, meillä veroäyri, veroprosentti, niin kuin tänä päivänä pitää sanoa, on kolmessa kunnassa, Valtimolla, Kiihtelysvaarassa ja Tohmajärvellä, 19 prosenttia. Täällä usein sitten vedotaan siihen, jotta täällä Helsingin ja Uudenmaan seudulla on korkeat asumiskustannukset. Meillä taas on pitkät välimatkat ja ehdottomasti pitää olla jokin oma kulkuneuvo, jos siellä aiotaan liikkua. Meillä matkustaminen maksaa sitten huomattavasti enemmän ja siinä mielessä kustannukset tulevat vähän toista kautta. Siellä ei ole raitsikoita eikä busseja ja jos busseja on, ne ovat melkein tyhjillään. Niiden reitit kulkevat sillä tavalla, että meno ei oikein onnaa, kun lähdetään jonnekin lääkärin vastaanotolle tai asioita hoitamaan. Siinä mielessä olosuhteet ovat ihan toisenlaiset.

Sitten kun katsotaan muita olosuhteita, niin tulotaso verrattuna näihin Helsingin tai Vantaan, Espoon tai Uudenmaan yleensä rikkaisiin, puhumattakaan Kauniaisista, luulen, että Tohmajärvellä — tämä on mututuntuma — onkohan keskimääräinen tulotaso edes puolta siitä, ei varmaan olekaan, mitä Pääkaupunkiseudulla. Noilla kulmakunnilla, missä itse asun, ostovoima on kovin pieni, ja siitä huolimatta kunnallispäättäjät ovat pystyneet tekemään ja heidän on ollut pakko tehdä päätöksiä hyvin korkeista veroprosenteista. Siinä mielessä olen sitä mieltä, että helsinkiläisten ja Uudenmaan rikkaiden seutujen päättäjillä on kyllä rohkeuden puutetta, jos ei uskalleta kerätä veroina sitä, mitä tarvitaan terveydenhoidon jonojen purkamiseen, koska pienellä korotuksella pystytään saamaan kuitenkin suhteessa isoja rahoja kasaan. Sen takia, jos joku odottaa, että tänne pitää valtion, meidän budjetista lohkaista iso potti jonojen purkamiseen, sehän tarkoittaa, että se on jostakin muualta pois. Se on pois niiltä köyhimmiltä alueilta, joilla muutoinkin on veroäyri korkea ja joilla ihmiset elävät paljon köyhemmissä oloissa. Se on niiltä poissa, niistä yksityisteistä tai monista asioista, tieverkostosta tai sosiaalisista palveluista poissa, koska raha ei näköjään puussa kasva, tai kasvaa puussakin, mutta se pitää jalostaa ensin, mutta niin kuin vertauskuvallisesti.

Ihan itse sitä, mistä meinasin puhua, käyn jonkin verran läpi. Kun talousarviota katsoo, niin iso peruslinja siinä on ihan hyvä. Tämähän on kuitenkin suhtkoht monilta osin hyvä talousarvio, kun katsoo tätä Lipposen — onko tämä nyt seitsemäs talousarvio, vai joko tämä on kahdeksas — kuitenkin viimeisen kauden talousarviota. Jos katsoo ensimmäistä vuodelta 95, Lipposen ykkösen aikaan, niin onhan tässä huomattavasti paremmat ja terveemmät tunnusluvut. Monia asioita on kuitenkin saatu paremmalle tolalle ja sellainen vakaus aikaan. Mutta siitä huolimatta talousarvioon liittyy sellaisia asioita, että kuitenkin tämmöisen talouskasvun aikana, kun ei olla hirveästi miinuksen puolella eikä syvässä lamassa, olisi odottanut, että ristiriitaisuuksia ei olisi tullut.

Yksi on siinä, kun lähdetään siitä, jotta talousarviossahan valtion omaisuuden myyntiä on kirjattu 420 miljoonaa euroa ja sitten otetaan velkaa 155 miljoonaa ihan nettomääräisesti, mutta samanaikaisesti veroja kevennetään 315 miljoonaa. Minusta se yhtälö ei ole oikein kestävä. Tämmöisen taloustilanteen aikana kuitenkin meidän kyllä pitäisi ainakin nollatulokseen päästä, mieluummin siten, että voidaan vähentää valtion velkaa, maksaa sitä pois, jolloin ei ainakaan lisää korkokuluja tulisi tästä. Sen takia odottaisin, että eduskuntakäsittelyssä tätä vielä voitaisiin linjoittaa. Tiedän sen, jotta kokoomuksen vedätykset ovat olleet sen verran kovia ja tämä on kompromissin tulos. Mutta siitä huolimatta, että rikkaalla olisi kuinka himo saada veroaleja, niin siitä voitaisiin luopua palveluiden hyväksi ja terveen budjettitalouden hyväksi.

Veroaleenhan sisältyy useampia kohtia. Sinne on tehty marginaaliveroasteikkojen kevennys. Se on 0,3 prosenttiyksikköä. Sitten siinä on lisäksi valtionverotuksen tuloluokkiin 1 prosentin korotus, jolloin verotus kevenee siltä osin ja lisäksi tulonhankkimisvähennys korottuu. Minusta marginaaliveroasteikon kevennys voisi jäädä pois, jolloin se on suurin piirtein sama summa, mitä tässä on nettomääräisesti velkaa otettu. Sillä tavalla saataisiin se balanssiin.

Se, mikä tuntuu kovalta ja mistä on tänäkin päivänä yhteydenottoja tullut, on lääkekorvaukset, joissa omavastuita kasvatetaan. Sehän kohdistuu kyllä eniten köyhiin ihmisiin, koska heillä on vähemmän rahaa lompakoissa. Isotuloiset eivät siitä paljon kärsi eivätkä välitäkään, koska heillä on varaa maksaa lääkkeistä mitä hyvänsä. Sen takia toivoisi, että tähänkin voisi eduskunta vielä puuttua, kun tämä käydään läpi, koska se ei ole sosiaalisesti oikein.

Ihan noin harppomalla, niin pääsevät toisetkin puhumaan, kun on hyvin myöhä: Yksi peruslinjaus, joka tuossa näkyy ja näkyy myös ajatuksena, mihin ollaan Suomea viemässä, on Nato. Sehän todetaan tuolla budjettikirjassa, jotta nämä kaikki asehankinnat mitoitetaan yhteensopiviksi Naton järjestelmien kanssa. Se on tavallaan minusta jo sellainen tietyn tyyppinen suora kirjaus siitä, jotta jotkut ovat kiivaasti Natoon menossa. Minusta pitää, jos siitä syvällisemmin käydään keskustelua, tehdä sillä tavalla, että Suomessa järjestetään siitä Nato-kysymyksestä kansanäänestys. Sitten katsotaan, mikä on enemmistön tahto, ja sen mukaisesti tullaan elämään. Mutta ei sillä tavalla, että tässä ollaan väkivalloin viemässä semmoiseen liittoumaan, joka voi asettaa meidät johonkin päin vihollismaaksi. Kuitenkin tällä hetkellä suomalainen liittoutumattomuuspolitiikka on ollut sillä tavalla hyvä ja arvokas asia, jotta me olemme voineet jotenkin kuitenkin osoittaa olevamme itsenäisiä. Sitä minä kannatan jatkossakin.

Sen verran vielä asuntopuolelle ja yleensä asuntopolitiikkaan: Vaikka budjettikirjassa ei sinällään asiaan puututa, koska kiinteistöverohan on kuntien asia, niin minusta koko tässä asuntopuolen verotuksessa pitäisi miettiä se asia ja myös tehdä päätöksiä sillä tavalla, jotta varta vasten ei korotettaisi asumisen hintaa eri keinoilla. Minusta kiinteistövero on sen tyyppinen vero, että jos ei asunto sinällään tuota eli on olemassa vain omistajan asumista varten, sitä ei niin kovalla kädellä pitäisi verottaa, vaan sitten, jos siitä asunnosta on tuloja, vuokratuloja tai jotain muuta, tai jos se myydään, silloinhan siihen tuleekin kyllä myyntivoittoverotus. Mutta yleensä kaikkia sellaisia maksuja, jotka lisäävät asumiskuluja, pitäisi pyrkiä vähentämään, koska Suomen ilmasto-olosuhteetkin pitää ottaa huomioon ja asumisen pitää olla perusoikeus eikä yhteiskunnan pidä vaikeuttaa ja tehdä hankalammaksi ja samalla nostaa asumisen hintaa, joka tässä on ongelmana. Helsingin seudulle voisi vielä antaa neuvoksi, kun tässä on HUSiakin tullut neuvottua, tehkää tänne Helsingin seudulle riittävästi halpoja vuokra-asuntoja siitä huolimatta, että grynderit eivät hirveästi tykkää. Sillä tavalla voidaan saada hillittyä asuntojen hintojen sekä vuokrien älytön nousu täällä.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Työttömyys on edelleen tämän kansakunnan suurin vitsaus. Siitä on tänä päivänä puhuttu hyvin paljon. On kiitelty sitä, että työttömyyden hoitoon on annettu lisää rahaa ja annetaan tässä budjetissa. Siinä onkin juuri se villakoiran ydin. Tämä hallitus on halunnutkin hoitaa vaan työttömyyttä, kun pitäisi hoitaa työllisyyttä. Tämä näyttää aivan selkeästi siltä, että suuri työttömyys on poliittinen valinta. Sille ei halutakaan tehdä mitään. Työttömyyttä hoidetaan, asperiinia annetaan, mutta itse taudin oireisiin ei meinatakaan puuttua. Rakenteisiin ei ole yritettykään tehdä minkäänlaista korjausta.

Jo budjettiriihen aikana hyvin terävästi muun muassa demarien ryhmäpuheenjohtaja sanoi, että yritetään puhua, että pitäisi antaa työnantajille porkkanaa ja työntekijöille keppiä. No, jos ei se kerta näin päin ole toiminut, että annetaan sitä porkkanaa työttömälle ja työnantajalle keppiä, niin kai se silloin pitää koittaa toisin päin se homma. Onhan rakenteissa jotain mätää, jos maassa on eri laskutavoilla mitattuna 300 000—400 000 työtöntä ja silti mansikanpoimijatkin pitää haalia Venäjältä ja Virosta. Kerta kaikkiaan, jos ei siinä vaiheessa tunnusteta sitä, että järjestelmässä on jotain mätää, kyllä se on silloin poliittinen valinta. Ei siitä pääse mihinkään.

Aluepolitiikka on toinen asia tämän hallituksen toimenpiteissä. Toistaiseksi tämän vajaan neljän vuoden aikana, mitä minä olen tätä läheltä seurannut, hallituksella ei ole ollut mitään muuta aluepolitiikkaa kuin entisen aluepolitiikan arvosteleminen. Kyllä sanotaan juhlapuheissa ja muissakin yhteyksissä, että entiseen vanhakantaiseen aluepolitiikkaan ei ole paluuta, mutta sitten ei ole kuitenkaan mitään kunnollista vaihtoehtoa, mitä sille aluepolitiikalle pitäisi tehdä. Koko ajan taivastellaan, että muuttoliike Pääkaupunkiseudulle on liian kova, asuntojen hinnat nousevat pilviin ja infra ei kestä sitä tulijoiden määrää, mutta kuitenkaan ei meinatakaan tehdä mitään sille asialle.

Tänä vuonna nyt tuli se työnantajamaksujen poistaminen muutamilta kunnilta Lapin läänissä ja muutamalta saaristokunnalta, mutta ei se ole muuta kuin aivan balsamia haavalle -periaatteella. Tämä veroratkaisukin on aivan yksinkertaisesti ja suoraan negatiivista aluepolitiikkaa. Kun tuloveroprosenttia alennetaan, suurin saajaryhmä ja suurin saaja-aluehan on ilman muuta tämä Pääkaupunkiseutu, jossa on korkeammat palkat ja eniten nimenomaan tuloveron saajia. Kuka tämän lystin maksaa? Se pantiin polttoaineveroihin lisäyksenä. Sen maksaa se kansanosa, joka asuu haja-asutusalueella, joilla ei ole julkista liikennettä. Sen maksavat maanviljelijät, mökin mummot maakunnissa. (Ed. Takkula: Harley Davidsonin kuskit maksavat myös!) — Kyllä, mutta harrikkakuskit maksavat sen rinta rottingilla, sitä ei tarvitse ollenkaan epäillä. Mutta nimenomaan se väki, jonka on pakko liikkua omalla autolla, se sen maksaa.

Keväällä lähes viimeisenä äänestyksenä tehty Vuosaari-ratkaisu oli ilman muuta aivan konkreettisesti negatiivista aluepolitiikkaa. Imaistaan kaikki mahdolliset tiemäärärahat Vuosaari-hankkeen tarvitseman infran rakentamiseen, ja sen lisäksi vielä, kun satama valmistuu, on aivan suoraan nähtävissä, että se kurjistaa niin Hankoa kuin Kotkaa ja ehkä Poria myöten etelän satamia. Mitä järkeä siinä on, että näistä ei-kasvukeskussatamista viedään voimaa pois keskittämällä se Helsinkiin sellaiselle paikalle, jonka rakentaminen vaatii hirvittävät rahasummat?

Yrittäjyydestä on puhuttu myös kauniisti, yrittäjyyspaketeista ja muista yrittäjyyttä edistävistä asioista, mutta siinäkin on jääty puheiden tasolle. Todella jos työttömyydelle halutaan tehdä jotain, sille voidaan tehdä ja ainoastaan yrittäjyyden kautta. Yrittäminen on se tapa, millä uutta työtä ja uusia työpaikkoja tähän maahan luodaan. Luodaanpa niitä yhden miehen firmoihin vai kahden vai kolmen miehen, mutta pk-yrittäjyys palvelualalla on se, jolla työttömyyttä voitaisiin purkaa. Yrittäjyydellekään ei ole loppujen lopuksi kateutta kummempaa ollut antaa.

Kuntataloudesta puhutaan kauniisti, että siellä menee laskennallisesti hyvin. Niin meneekin, jos lasketaan kaikki kunnat yhteen. Tällä samalla logiikallahan voitaisiin sosiaaliturvakin ajaa alas: jos lasketaan kaikkien ihmisten tulot yhteen ja jaetaan tasaisesti 5 miljoonalla, niin silloin ei tarvita sosiaaliturvaa, koska laskennallisesti kaikilla menee aika hyvin. Juuri samalla logiikalla voitaisiin näin tehdä. Siksihän kunnille erilaisia tukia annetaan, että ne joutuvat eri ehdoilla ja eri väestöpohjilla kuitenkin ylläpitämään samoja palveluja eri osissa maata, jotta kohtelu olisi tasa-arvoista.

Perhepolitiikasta: perhe on yhteiskunnan perussoluja. Senkin elämän edellytykset on tämän budjetin osalta aika lailla jätetty huomiotta ja kuitenkin tiedetään, että huumeongelmat ja muut syrjäytyneisyydet ja lasten psyykkiset ongelmat juontavat juurensa siitä, että perheasiat eivät ole kunnossa. Perheille pitäisi tulla kunnon tukia ja ennen kaikkea pienten lasten elämä pitäisi pystyä saamaan sille tolalle, että jää täysin yhdenvertaiseksi valintamahdollisuudeksi vanhemmille, viedäänkö lapsi päivähoitoon, jääkö jompikumpi vanhemmista lasta hoitamaan vai palkataanko lastenhoitaja. Jos nämä kaikki ovat perheen talouden kannalta samanarvoisia asioita, niin silläkin puretaan työttömyyttä ja sillä puretaan nimenomaan suuri määrä lasten ja nuorten ongelmia pois tulevaisuudessa.

Yksi asia, joka on tämän päivän puheissakin ainakin jäänyt vaille huomiota: onko todella jo niin, että tämä talo jo heittää puheidenkin tasolla otteen veteraaniasiasta? En ole kuullut kenenkään mainitsevan veteraaniasiaa tämän päivän yhteydessä (Ed. Väistö: Ed. Pekkarinen mainitsi!) — Joku muu on sen maininnut. Mutta kyllä jo pitäisi pystyä tämän kansakunnan tällä kansantulolla maksamaan aivan puhtaasti pois se kunniavelka, joka meillä on. Se on kuitenkin niin ohimenevä aika, jonka veteraanit enää keskuudessamme ovat, että mikään palvelu, mitä heille annetaan, ei ole liikaa eikä se ole meidän kansakuntamme maksukykyä rasittava asia. (Ed. Takkula: Ja partisaanien uhrit myös!) — Nimenomaan. Täällä on seuraavalla ranskalaisella viivalla partisaanin uhrit. Sitä ihmettelen hyvin suuresti, että oli ministeri Biaudet’n esityksessä budjettiriiheen mennessä 50 miljoonaa partisaanien uhreille, mutta hänet pakotettiin vetämään asia pois listoilta. Minusta on täysin käsittämätöntä, että tuota ei pystytty. (Ed. Takkula: Miljoonakin olisi riittänyt!) — Miljoonako, no, ehkä miljoonakin ensi hätiin olisi piisannut.

Maatalous on jäänyt myös hyvin vähälle osalle, vaikka se kuitenkin on yksi merkittävä osa, joka pyöräyttää tämän maan kansantuotetta. Vaikkakaan maatalous aivan maataloutena katsottuna ei ole merkittävä osa kansantuotetta, se ketju, mikä lähtee maatilalta käyntiin kaikkine kuljetuksineen, pakkauksineen, jalostuksineen ja muineen, on hyvin merkittävä, ja siinä mielessä siitä pitäisi pitää parempaa huolta, riittävästi rahaa sukupolvenvaihdoksien toteuttamiseen ja riittävästi rahaa investointien toteuttamiseen. Se on kansakunnan vakuutus. Itsenäisen kansakunnan paras turva on oma ruoka.

Nyt tässä vaiheessa joku hallituspuolueen edustaja kysyy, että mistä rahat. Minun mielestäni esimerkiksi asumistuesta. Se on sellainen asia, että sieltä varmasti voidaan ottaa, jos on halua. Mutta siihen tässä salissa ei ole kenelläkään oikein halua puuttua, koska lähes kaikkien edustajien lähes kaikki äänestäjät saavat asumistukia. Sen minä sanon, että vaikka sieltä leikattaisiin, niin kukaan ei jätä asumatta. Asuminen jatkuu siitä huolimatta.

Tämä tällä kertaa, arvoisa herra puhemies.

Esa Lahtela  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vilkuna luetteli pitkän listan asioita lähes kaikkien hallinnonalojen osalta, ja kaikki oli pielessä. Yhdyn kaikkiin hyviin asioihin, kunhan ed. Vilkuna ja muut keskustan edustajat esittävät muutakin kuin asumistuesta leikkaamista, koska tiedämme, mihin se johtaa, jos sieltä käydään leikkaamaan. Asumistukea eivät saa nimittäin kuin pienituloiset ihmiset. Se on rajattu sieltä kautta. Siinä tapauksessa, ed. Vilkuna, en tiedä, ovatko laajemmin keskustan edustajat sitä mieltä, että ne ihmiset pitää heittää ulos, panna vaikka telttaan asumaan.

Sen sijaan sama tivaus on tullut joka paikasta, että pitää puuttua rakenteisiin, jotta saa työpaikkoja. Onko keskustalla yhä edelleen tämmöinen työreformiajattelu, vaikka se joskus julisti, että se on haudattu? Näköjään se elää tiukasti ja halutaan saada orjan asemaan duunarit työpaikoilla.

Pekka  Vilkuna  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni se esimerkki, minkä kerroin 300 000 työttömästä ja mansikanpoimijoiden haalimisesta Venäjältä todistaa, että kyllä pitää olla melko yksoikoinen ajatuksenkulku, jos ei siinä huomaa mitään ristiriitaa eikä pulmaa. Kyllä täytyy pystyä tuohon asiaan puuttumaan.

Unto Valpas /vas:

(Ed. Takkula: Nyt, ed. Valpas, puolustakaa hallituksen linjaa; olette ollut rakentamassa sitä!) — Arvoisa puhemies! Täytyy puolustaa heti aluksi hallituksen linjaa, elikkä muutama sana budjetin hyvistä puolista. — Opetusministeriön hallinnonalan budjetti kasvaa noin 6 prosenttia. Todellinen kasvu jää pienemmäksi. Se johtuu siitä, että tässä kasvussa on arvolisäjärjestelmän muutos mukana. Mutta kuitenkin reaalikasvua koulutukseen on tulossa.

Erityisen ilahtunut olen siitä, että ammatillinen koulutus saa lisärahoitusta. Aikuiset, joilla ei ole ammatillista perustutkintoa, voivat saada ensi vuonna mahdollisuuden kouluttautumiseensa. Tämä on mielestäni hyvä alku tälle asialle, ja se vastaa hyvin parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän asettamia tavoitteita, jotka yhdessä hallitus ja oppositio asettivat. Eli tämä Nosto-ohjelma alkaa niille aikuisille, joilla ei ole mitään ammatillista perustutkintoa. Tämä on tosiasia. Eli ammatilliseen koulutukseen tulee lisää voimavaroja. Kasvu on noin 8 prosenttia tässä ammatillisen koulutuksen sektorissa. Oppisopimuskoulutusta tullaan lisäämään, ja minusta tämä on myöskin hyvä asia.

Suomea pidetään koulutuksen osalta huippumaana, ja budjettiesitys antaa ainakin mahdollisuuden säilyttää meillä koulutusjärjestelmä kilpailukykyisenä. On muuten mielenkiintoista todeta, että tämä yhteiskunnan ylläpitämä koulutusjärjestelmä, meillähän on lähes sataprosenttisesti yhteiskunnan ylläpitämä järjestelmä, on osoittautunut monien mielestä maailman parhaaksi järjestelmäksi. Monissa kansainvälisissä tutkimuksissa tämä on varmennettu, ja näin ollen on hyvä, että koulutussektori on kuitenkin tässä budjetissa kohtuullisen hyvin huomioitu. — Eli nyt tässä oli se osuus, jossa puolustin hallitusta, niin kuin ed. Takkula tuossa toivoi.

Mutta sitten näitä heikkouksia tässä budjetissa on myöskin. Heikkoutena näissä koulutusasioissa näen sen, että opiskelijat on unohdettu. Opintotukeen ei ole vieläkään tulossa korotuksia, ja erityisen huono asia on se, että toisen asteen alle 20-vuotiaitten opiskelijoiden syrjintä jatkuu edelleen, sillä heidän eriarvoista, vanhempien tuloihin perustuvaa opintotukeaan ei vieläkään esitetä korjattavaksi. On selvää, että seuraavaan hallitusohjelmaan kertyy paljon paineita liittyen opintotukeen, ellei korjauksia saada aikaan jo tämän eduskunnan aikana. Valitettavasti aikaa on vain kovin vähän.

Eräs epäkohta on budjetissa myös se, koskien koulutussektoria, että ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten toiminta-avustus on poistettu budjetista. Tämä vaikeuttaa monien aikuiskoulutuskeskusten toimintaedellytyksiä.

Sitten budjetin veronkevennyslinjasta. Se on mielestäni väärin suunnattu, aivan niin kuin meidän puolueemme puheenjohtajakin on todennut. Niinistön linja tuloveron kevennyksien osalta jatkuu, vaikka hallitusohjelman tavoitteet on jo ylitetty. Siis siellähän oli tietyt verotavoitteet, mutta nämä on jo reippaasti ylitetty. Tässä kohtaa herää kysymys, miksi hallitusohjelman muita tavoitteita ei ole yhtä täsmällisesti toteutettu? Maassamme on edelleen köyhyysongelma. Kaikkien pienituloisten ihmisten asemaa ei ole parannettu hallitusohjelman mukaisesti. Tuloerot ovat edelleen kasvaneet, ja sitten tosiasia on myös se, että hallituksen tavoitteet työttömyyden alentamiseksi ovat myös selkeästi vastatuulessa. Jotenkin tuntuu, että hallituksen olisi pitänyt tarttua yhtä innokkaasti kuin se on tarttunut näihin suurituloisten veronalennuksiin näidenkin pienituloisten ihmisten ja työttömien tavoitteiden toteuttamiseen. Tässä ei ole onnistuttu.

Päinvastoin, juuri täällä ed. E. Lahtela toi esille lääkkeiden omavastuut. Niiden nousuhan heikentää nimenomaan pienituloisten ihmisten toimeentuloa.

Oikeudenmukaisempi veronalennuslinja olisi ollut nyt esimerkiksi ruoan arvonlisäveron alennus, koska se olisi kohdentunut pienituloisiin ja siitä olisivat hyötyneet eläkeläiset, opiskelijat ja lapsiperheet.

Lapsiperheet eivät varmasti ole tyytyväisiä tähän budjettiesitykseen, koska vieläkään ei ole lapsilisiin minkäänlaisia tarkistuksia esitetty.

Tiemäärärahoista on myöskin täällä puhuttu, ja voi yhtyä niihin näkemyksiin, että Tieliikelaitoksen syntyminen ei ollut mikään hyvä asia. Silloin jo epäiltiin sitä, ja se oli huono ratkaisu varsinkin syrjäseutujen ja haja-asutusalueiden tieverkoille. Sinne ei tunnu rahaa riittävän. Suurten kasvukeskusten moottoritiet näyttävät olevan etusijalla liikenneministeriössä.

Kaiken kaikkiaan liikenne- ja viestintäministeriön asiat tuntuvat olevan pahasti rempallaan muiltakin osin kuin Sonera-kysymyksessä. Siellä ovat merenkulkuun liittyvät ongelmat ja epäselvyydet väylämaksuissa ja jäänmurtajissa. Nämä ovat mielestäni esimerkkejä tämän ministeriön sekavasta toiminnasta. Eli tieverkkojen hoitoon ei näytä riittävän aikaa ja voimavaroja, kun aika kuluu aivan muussa puuhastelussa.

Sitten täällä tulivat esille myös Nato-asehankinnat, ja ne on todella, niin kuin ed. E. Lahtela totesi, kirjattu budjettiin, ja tätä kohtaa on kyllä syytä tarkoin tutkia vielä eduskunnassa, koska sillähän pyritään aivan selvästi omalta osaltaan edistämään Suomen viemistä sotilasliitto Naton jäseneksi. (Ed. Takkula: Paljon sanottu hallituspuolueen edustajan suusta!) — Totta kai, jos asehankinnat lähtevät Nato-yhteensopivuudesta, sillä on tietty pyrkimys ja tavoite. Olen vain ihmetellyt, että oppositiokin on aika hiljaa tästä asiasta.

Arvoisa puhemies! Oppositiolta on vaadittu aivan oikeutetusti vaihtoehtoista budjettia. Olen samaa mieltä, että sellainen on esitettävä. Muuten oppositio ei ole uskottava esityksissään.

Mielenkiintoista on ollut myös havaita, että oppositio ei ole puhunut enää yhtään mitään eläkeläisten kansaneläkkeen pohjaosan palauttamisesta kaikille niille, joilta se on leikattu. Tässä olisi varmasti ihan hyvä kohta opposition varjobudjettiin, koska sitähän on koko vaalikauden ajan minun mielestäni ihan oikeutetusti vaadittukin palautettavaksi, koska siitä hyötyisivät erityisesti pienituloiset eläkeläiset.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun ed. Valppaan puheenvuoroon siltä osin, kun hän viittasi ammatillisten aikuiskoulutusyksiköitten toiminta-avustuksen poistamiseen. Budjettiesityksessä ei ole esitetty niiden poistamista, vaan määrärahaa ollaan leikkaamassa.

Henkilökohtainen kantani on se, että eduskuntakäsittelyssä se tulisi saada takaisin sille tasolle, jolla se on tänä vuonna, koska tämä toiminta-avustus on erityisen tärkeä näille pienemmille yksiköille. Sillä on vaikutusta opetuksen laatuun. Näillä rahoilla opetusvälineitä muun muassa hankitaan. Toisaalta myös ammatillisen aikuiskoulutuksen alueellinen tasapuolisuus vaarantuu, jos tämä määräraha menee hyvin pieneksi.

Hannu Takkula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valppaan puheeseen koskien ammatillista lisäkoulutusta ja ammatillista aikuiskoulutusta: Yhdyn tuohon, mitä ed. Kähkönen sanoi. Asia on juuri näin. Mutta siihen on huomautettava vielä se, että kun väititte, että ammatilliseen koulutukseen on tullut lisää, nimenomaan ammatillisesta lisäkoulutuksesta on leikattu 5 prosenttia, vaikka muuhun ammatilliseen koulutukseen, lähinnä toisen asteen koulutukseen, on tullut 8 prosenttia lisää.

Kun te puhuitte vaihtoehtobudjetista, niin kun teidän esitystämme kuuntelin, tuli mieleen, että varmaan vaihtoehtoinen budjetti on myös teiltä tulossa. Voisin kysyä, meinaatteko, ed. Valpas, äänestää hallituksen budjetin puolesta? Oletteko te hyväksymässä budjettia vai kenties sitä vastaan, koska teillä oli kaksi pientä kohtaa, jotka olivat ikään kuin plusmerkkisiä ja loput olivat miinusmerkkisiä? Te olette kuitenkin keskeiseltä osaltanne olleet vaikuttamassa tähän budjettiin. Te olette hallituksen uskollisia sotureita, te olette Niinistön—Lipposen—Siimeksen linjan takuumiehiä tässä eduskunnassa.

Mitä tulee kansaneläkkeiden pohjaosan leikkaamiseen, ed. Valpas, me olemme puhuneet tasokorotuksesta. Sen ne eläkeläiset tarvitsisivat. Te olette vieneet heiltä kaiken. (Puhemies koputtaa) Tarvitaan keskustajohtoinen hallitus, joka tuo kansaneläkkeisiin tasokorotuksen, jotta ne pääsevät sille tasolle, joka niille kuuluu.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On hämmästyttävää, että ed. Valpas on edelleen hallituspuolueen eduskuntaryhmän jäsen kaiken sen jälkeen, mitä hän täällä kertoi, miten hän on toiminut tässä talossa.

Mitä tulee aikuiskoulutustyöryhmän ehdotuksiin, nehän ovat täysin silmänkääntötemppuja. Ei budjetissa lähdetä toteuttamaan niitä siinä muodossa kuin parlamentaarinen työryhmä yksimielisesti esitti. Siellä siirretään rahaa momenteilta toisille. Tarvittaisiin uutta rahaa.

Mitä aikuiskoulutuskeskusten toimintaedellytyksiin tulee, sitähän työryhmä ehdotti yksimielisesti, että toiminta-avustuksen taso jäädytetään nykyiselleen. Nyt hallitus esittää sitä leikattavaksi kolmanneksella. Se on mahdoton tilanne muun muassa Pohjois-Karjalan aikuiskoulutuskeskuksen tulevan kehityksen ja rahoituksen näkökulmasta.

Pieniä eläkkeitä pitää korottaa. Ed. Valpas on todella, niin kuin ed. Takkula totesi, ollut leikkaamassa, viemässä niitä alemmaksi, kun pitäisi korottaa ja parantaa toimeentuloturvaa.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Raskhan on aikaisemmin esittänyt ratkaisuja, millä tavalla aikuiskoulutuskeskusten rahoitusongelma pitäisi ratkaista, mutta se ei ole eduskunnan sivistysvaliokunnalle jostakin syystä käynyt, vaan siellä on haluttu ratkaista asiat toisella tavalla. Muistutan vielä, että tässä niin sanotussa Sailaksen paketissa eli kansliapäällikkötyöryhmän paketissa oli 27 miljoonaa euroa aikuiskoulutushankkeisiin. (Ed. Väistö: Toisaalta poissa!) — Mutta kuitenkin 27 miljoonaa euroa budjettiriihessä lisättiin tähän, ja ne rahat eivät olleet ministeri Niinistön esityksessä.

Unto  Valpas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ammatillisen aikuiskoulutuksen toiminta-avustuksesta: Tavoitteena on sen lopullinen poistaminen. Aluksi leikataan ja sitten lopuksi poistetaan. Tämähän on se linja ollut tässä. Sitä on koko ajan pienennetty. (Ed. Väistö: Kuka sitä haluaa?) — No, ainakin hallitus nyt haluaa esityksessään. (Ed. Takkula: Tehän olette hallituksessa!)

Minä en puheessani esittänyt määrärahoja, totesin vain, niin kuin puheenjohtajammekin on todennut, että tämä veronkevennyslinja on väärä, koska se kohdentuu tuloverotukseen eli suurituloiset hyötyvät. Tuloveronkevennykselle olisi ollut parempia vaihtoehtoja, esimerkiksi ruoan arvonlisäveron alennus.

Ed. Takkulalta voisi kysyä: Eikö teidän ryhmänne sitten enää olekaan kansaneläkkeen pohjaosan palauttamisen kannalla kaikille? Niin olen ymmärtänyt, kun näitä äänestyksiä olen katsonut, että ainakin suurin osa ryhmästänne on sitä mieltä, eikö lähes kaikki?

Juha   Rehula  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen joskus aikaisemminkin ollut samassa tilanteessa kuin tänään, pääsen puhumaan hallituspuolueen kansanedustajan, vasemmistoliiton kansanedustajan, ed. Valppaan jälkeen. Joutuu kysymään, mistähän löytyisi sellainen hallitus, joka toteuttaisi kaikki teidän tekemänne esitykset, ed. Valpas. Olisi mielenkiintoista kuulla, sen voi tässä vaiheessa vain kuvitella, miltä ed. Valpas kuulostaa, jos hän sattuisi olemaan oppositiopuolueen kansanedustaja. On erittäin vaikea päästä tuohon tasoon ja tuohon niiden asioitten määrään, jotka tässä maassa ovat huonosti ja hoitamatta, semminkin kun käsitykseni mukaan vasemmistoliitto ja vasemmistoliiton ministerit sekä vasemmistoliiton eduskuntaryhmä edelleenkin istuvat siinä hallituksessa, jonka budjetti vuodelle 2003 meillä on tänään lähetekeskustelussa. Minä hämmästelen. Tänään on kuultu paljon vaalipuheita, ja jos tuo edellinen puheenvuoro oli tarkoitettu Raahen Seudussa lainattavaksi, sen jotenkin ymmärtää, mutta se, että se esitetään täältä eduskunnan puhujakorokkeelta ja kun ollaan vielä niinkin tosissaan kuin te, ed. Valpas, äskeisessä puheenvuorossanne olitte, niin kyllä tuo oli virtuoosimainen suoritus.

Arvoisa herra puhemies! Jos hallituspuolueiden ja hallituspuolueiden edustajien päällimmäinen huoli vuoden 2003 valtion talousarvioon liittyen on se, että keskustalla ei ole vaihtoehtoista budjettia, saattaisi hakea sellaisenkin tulkinnan, että tasavallassa ovat asiat hyvin. Vaatimuksia varjobudjetista tai mitä nimeä tästä asiakirjasta sitten halutaankaan käyttää ei voi juurikaan ymmärtää mistään muusta tulokulmasta kuin halusta siirtää keskustelun sisältö ja painopiste pois polttavista yhteiskunnallisista ongelmista ja epäkohdista.

Tuolta kolmanneksi takimmaisesta rivistä asiaa tarkastellen totean omana mielipiteenäni, että emmeköhän me voi luottavaisin mielin jättää tämän asian ja eri linjojen ja sisältöjen arvioinnin 16.3.2003 tapahtuvaan arviointiin, josta meillä kenelläkään ei valitusoikeutta ole. Ainakin itse uskon vielä siihen, että kyllä ihmiset tietävät omassa arkipäiväisessä elämässään, miten heillä niin henkisesti kuin taloudellisestikin menee. Ei meidän tarvitse täällä hirvittävästi siitä asiasta väitellä.

Ed. Valppaalle totean vielä sen verran yhteen yksityiskohtaan, että te olitte jo ainakin toinen vasemmistoliiton kansanedustaja — te ette käyttänyt ihan samoja sanoja kuin ed. Kangas, joka puhui, että keskusta on pettänyt teidät — joka puuttui puheenvuorossaan siihen, että me emme keskustan piiristä ole tänään kansaneläkkeen pohjaosan poistamisesta mitään sanoneet. Viimeisin dokumentti tästä kyseisestä asiasta on osaltamme se, että olemme vaatineet kansaneläkkeen pohjaosan palauttamisen selvittämistä. Meidän eväämme eivät tässä tilanteessa muuhun riitä semminkään, kun taustalla on tieto siitä, mitä tuo kahteen kertaan leikatun pohjaosan palauttaminen käytännössä tarkoitti ja tarkoittaa, ja tämän niin sanotun yhteen kertaan tehdyn leikkauksen korjaaminen tässä tilanteessa, missä tänä päivänä olemme, ei ainakaan suju yhtään sen helpommin. Joka tapauksessa niiltä osin kuin itse pystyn ketään vakuuttamaan, ja tiedän sen, että ryhmämme sosiaali- ja terveysvaliokunnan vastaavana minuakin ainakin joku kuuntelee, tulevankin syksyn aikana tullaan niihin asiakirjoihin tekemään tämä kirjaus, jota meidän ryhmämme valmistaa.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on Lipposen hallitusten testamentti kahdeksan vuoden hallintoajasta. Talouden epävakaus on tunnustettava ja realiteetit on hyväksyttävä myös täältä oppositiosta käsin, mutta väkisinkin jää lukuisa joukko kysymyksiä, joihin vastaaminen ja ongelmiin tarttuminen jää seuraavalle vaalikaudelle ja tuolloin vastuuta kantaville. Toistan, vastuuta kantaville.

Kriisiytyvä kunnallistalous, ihmisten arkipäiväiseen toimeentuloon liittyvät vaikeudet tai työttömyyden aivan aito kasvamisen uhka ovat saaneet väistyä hallituksessa valtaa pitävien muiden missioiden alla. Hallituspuolueiden kansanedustajat kyllä näyttävät tunnistavan olemassa olevia ongelmia. Pitkät listat näistäkin asioista tänään on kertynyt, jos ne joku yhteenvedonomaisesti yhteen vetäisi, mutta puheet eivät ole näkyneet ainakaan toistaiseksi hallituskammareihin asti eivätkä tietysti enää voikaan ulottua. Todennäköisestihän valta maassa joka tapauksessa tavalla tai toisella muuttuu.

Kansanedustajien puheiden sävy on myös muuttunut. Vielä vuosi sitten varsinkin kokoomuksen taholla hyvin mielellään puhuttiin supertriplasta. Velka väheni, palvelut paranivat ja verotus keveni. Näitä puheita emme ole tänä syksynä saaneet kuulla. No, syyt toki tiedämme, onhan ympäröivä yhteiskunta ja ympäröivä maailmakin muuttunut, mutta vaikka puheet ovat muuttuneet ja maailma on muuttunut, ei se budjetissa oleellisesti ainakaan näy, tulevaisuuteen varautumisesta puhumattakaan. Taisi olla vuosi sitten, kun valtiovarainministeri Niinistö budjettiesittelypuheenvuorossaan puhui ikääntymisen asettamista haasteista ja ikääntymiseen varautumisesta. Emme eilen tainneet kuulla kyseisestä asiasta sanaakaan. Puheet ovat näiltäkin osin muuttuneet.

Uudistustyössään hallitus on vannonut erilaisten työryhmien kaikkivoipaisuuteen. Tässä meille viestejä, joista historia kertoo, mitä on tapahtunut. Edellisiin eduskuntavaaleihin valmistauduttiin vannomalla silloisen hallintoministerin Backmanin kunnallistaloutta ja kuntien tehtäviä ja velvoitteita selvittävän työryhmän nimiin. Mitä tapahtui? Tunnustettiin miljardien rahoitusvaje, mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan. Sitten vannottiin selvitysmies Pekkarisen nimiin, saatiin selvitys. Mitään todellista, kunnallistalouteen pysyvästi vaikuttavaa ei tapahtunut.

Yhteen merkittävään kuntien vastuulla olevaan palvelutuotannon haaraan, terveydenhuoltoon, odotettiin kuin auringon nousua Kansallisen terveysprojektin valmistumista. Maan parhaat asiantuntijavoimat valjastettiin tähän työhön, johon me jopa oppositiossa uskoimme, uskoimme siihen selvitystyöhön, sen laatuun, sen sisältöön, josta olisi tullut seurata myös toimenpiteitä. Tämä vakuutettiin niin täällä eduskunnassa kuin esimerkiksi tuon Kansallisen terveysprojektin julkistamistilaisuudessa niin pääministerin kuin silloisen ministerin Soininvaarankin suulla: tästä lähtee uusi nousu. Käsittelyssämme oleva budjettikirja kertoo, mitä on tapahtunut, missä todellisuudessa mennään. Tähän varmasti ensi viikon välikysymyskeskustelussa palataan.

Työllisyyden parantamisen osalta pääministeri on kertonut asettavansa laajapohjaisen työryhmän. On luonnollisesti aina hyvä asia, että ennen päätöksentekoa asioita selvitetään, mutta ei kovin luotettavaa kuvaa meistä kenestäkään päätöksentekijästä anna se, mitä menneisyys kertoo työryhmien tulosten aikaansaamisen jälkeen siitä, miten asioita on toteutettu. Kun työryhmiä asetetaan, työhön pitäisi ensiksi suhtautua vakavasti ja toiseksi myös tehdä toimenpiteitä työryhmien loppuraporttien julkistamisen jälkeen.

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta voi löytää joitakin yksittäisiä asioita, joita voi ihan vilpittömästikin sanoa eteenpäinmenoksi. Näiltäkin osin kuitenkin lainaan saamaani sähköpostiviestiä erään kunnan sosiaali- ja terveysjohtajalta: "Valtionosuuksien kustannustason tarkistus on vain puolet siitä, mitä pitäisi. Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä oleville tulee subjektiivinen päivähoito-oikeus eli oikeus kotihoidon tukeen. Sosiaalista luototusta kaavaillaan kuntien tehtäväksi (kunta vastaisi luototuksen takuusta, pääomasta ja toimeenpanosta) ja valtionosuuksista vähennetään erityistuki inkeriläisille ja maahanmuuttajille. Työllistämistukea vähennetään, perustamishankkeiden valtionosuutta vähennetään ja sairausvakuutukseen siirretään valtionosuuksia hammashoidon laajentamisen tähden. Eli vaikka terveysprojektiin tulee jonkin verran rahaa, muualta otetaan pois. Kyllähän sinä nämä tietysti tiedät, mutta yhä vaikeammalta tuntuu nokan pitäminen vedenpinnan yläpuolella taloudessa, ja kun pitäisi jättää vähän varaa tulevia vuosiakin varten ikärakenteen muutosta ajatellen."

Edellä oleva viesti sisältää täältä eduskunnan näkövinkkelistä myönteisiä asioita kansalaisen hyvinvoinnin parantumiseksi. Mutta perimmäiseksi kysymykseksi jää eräs keskustaryhmänkin usein esittämä vaatimus siitä, että kun velvoitteita kunnille lisätään, niin ne tulisi voida myös resursoida riittävällä tavalla. Aina voidaan tietysti sanoa, että kunnat saavat tulevana vuonna lisää rahaa, tarkistetaanhan valtionosuuksia, mutta kun indeksitarkistukset puolitetaan, niin valtio ei kanna omaa vastuutaan kustannustason noususta, edes kustannustason noususta. Valtio siirtää omaa vastuutaan asettaen kuntapäättäjät asemaan, joka ei kuntapäättäjille kuulu.

Arvoisa puhemies! Osaltani myös aivan lopuksi liikkuvasta väestöstämme, ja tässä tapauksessa en tarkoita maamme sisäistä muuttoliikettä. Talkootyön varassa toimivasta urheiluseuratoiminnastamme huolissaan olevana muutama sana liikunnan määrärahoista.

Meidän säätämämme laki veikkausvoittovarojen jaosta ei budjetissa esitetyllä tavalla toteudu oikein. Liikunnan parissa työskentelevät ja itse liikkuvat voivat pienilläkin resurssien lisäyksillä parantaa hyvinvointiamme ja toimia ihmisten paremman elämän ja hyvinvoinnin puolesta.

Myös liikunnan rooli tänään niin muodissa olevasta sosiaalisesta pääomasta puhuttaessa ja sosiaalisen pääoman luojana olisi tärkeä asia. Kysynkin, onko eduskunnalla varaa olla pitämättä kiinni itse säätämästään laista, semminkin, kun kyse ei ole merkittävästä määrästä euroja vaan periaatteesta, jolla on suuri vaikutus käytännössä.

Unto   Valpas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rehulalle: Keskustalle tuntuu olevan todella karvas pala se, että täällä vaaditaan vaihtoehtoista budjettia. Herää kysymys, miksi keskusta tästä nyt niin hermostuu. Ettekö te ole tosissanne näitten esityksienne takana, jos tämä varjobudjetti, vaihtoehtobudjetti, saa teidät lämpenemään näköjään joka kerta, kun se mainitaan?

Omassa puheenvuorossani ei ollut mitään euromääräisiä lisäyksiä budjettiin, jos sen kuunteli huolella. Esitin vain vaihtoehdon tuloveron kevennyksiin. Tällä veronkevennysrahalla olisi saatu paljon aikaan pienituloisille, jotka jäävät kyllä valitettavasti aivan liian vähälle tässä budjetissa. Eikä tässä ole mitään uutta. Vasemmistoliitto on ollut pitkään sitä mieltä, että pienituloisia ei ole näissä budjeteissa aikaisemminkaan riittävästi huomioitu.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2003 talousarvio on valmisteltu hyvin laskevissa taloussuhdanteissa. Talousarvio on rakenteeltaan alijäämäinen ja perustuu tietynlaiseen toivetalouteen.

Ensi vuoden talouden kasvuarvioksi on otettu 2,8 prosenttia. Tänä vuonna arvioidaan bruttokansantuotteen kasvavan noin 1,2—1,3 prosenttia, eli selkeä käänne talouskasvussa on tapahduttava, jotta edellä mainittu 2,8 prosenttia bruttokansantuotetta saadaan aikaiseksi.

Maailman taloutta varjostaa USA:n tilanne. USA:ssa kotitaloudet ovat hyvin velkaisia. Velkaantumisaste on 110—120 prosenttia. Teollisuuden käyttöaste taas on 60—70 prosenttia. Kun Suomi aikanaan meni lamaan, meillä oli kotitalouksien velkaantumisaste noin 70—80 prosenttia. Tämä kertoo siitä, että USA:ssa joudutaan säästämään pitkään, että kotitaloudet saavat asiansa tasapainoon, koska alhainen käyttöaste teollisuudessa kuvaa sitä, että uusien investointien syntyminen siellä on pitkän juoksun päässä. Japanin kansantalous on pitkän aikaa, jo lähes 10 vuotta, ollut nollakasvutilanteessa, ja se on osaltaan vaikuttamassa siihen, että siitäkään ei ole maailmantalouden veturiksi.

Kun katsomme omaa sisämarkkina-aluetta, Euroopan unionin aluetta, täällä on monella maalla todella suuria ongelmia. Saksan talouden veto ei näytä elpyvän. Saksa tosin sai umts-kaupoista mahtavan ruiskeen valtiontalouteen, mutta näyttää todella siltä, että sekään ei Euroopan unionin taloutta kokonaisuutena vedä kasvuun. Meidän näkökulmastamme ainoa valopilkku on Venäjä. Venäjän-kauppa kasvaa, ja Venäjälle on myös edelleen mahdollisuus lisätä vientiä, kunhan tässä asiassa olemme aktiivisia.

Tänäänkin on puhuttu ja varmaan jatkossakin puhutaan siitä, kuinka Lipposen ykkös- ja kakkoshallitus ovat maksaneet valtion velkaa. Se on tosiasia, että velkaa on maksettu, mutta sitä on maksettu osinkotuloilla ja omaisuuden myynnillä. Varsinaista ylijäämää nämä vuodet eivät ole aikaansaaneet. Siitä, paljonko on käytetty rahaa vanhojen velkojen konvertointiin eli korkojen nykytasoistamiseen, ei ole tarkkaa tietoa, mutta kuitenkin yhteenvetona niin paljon on kulutettu kuin on tullut tulojakin noin normaalimenossa, ja osingot ja omaisuuden myynti ovat auttaneet velan maksussa, mikä osaltaan on sitten tuonut tietenkin lisää alentuvien korkokustannusten myötä liikkumatilaa tähän budjettiin.

Vaikka rahaa on tullutkin ovista ja ikkunoista, niin kestävään kehitykseen valtiontaloudessa ei ole kuitenkaan päästy. Meidän on historiassa muistettava se, että kun Ahon hallitus lopetti toimintansa vuonna 95, silloin vuoden ensimmäisen neljänneksen talouskasvu oli jo 7 prosentin luokkaa. Siitä lähti hyvä suhdanne, työllisyys parani ja on parantunut tietenkin tähän päivään asti. Tosin viimepäiväiset viestit ovat vahvistaneet sitä aavistusta, että työttömyys saattaa kääntyä jopa kasvuun.

Työttömyys on vahvasta talouskasvusta huolimatta jäänyt erittäin korkealle tasolle. Lipposen ykköshallituksen ohjelma oli työttömyyden puolittaminen, kakkoshallituksen ohjelma oli työttömyyden puolittaminen. Nyt sitten viisivuotisohjelmassa, itse asiassa kahdeksanvuotisohjelmassa vuoteen 2010 se on taas painettu 5 prosenttiin. Se hoitunee sinne siinä vaiheessa jo luonnollisin menetelmin, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle ja näin ollen myös työllisten määrä on huomattavasti pienempi. Korkea työttömyys on aikamoinen rasite suomalaiselle yhteiskunnalle, valtiontaloudelle niin kuin koko kansantaloudellekin. Valtiontaloudelle yksi työttömyysprosentti maksaa noin 300—400 miljoonaa euroa. Elikkä kun kysytään keskustan vaihtoehtojen perään, keskusta esittää työllisyyttä edistäviä toimenpiteitä. Nimenomaan työllisyyttä edistämällä saadaan budjettitalouteen liikkumatilaa.

Nuorisotyöttömyys on erittäin suuri huolenaihe. Ed. Vilkuna kertoi siitä, kuinka maahamme tuodaan mansikanpoimijoita. Meillä on paljon nuoria, jotka olisi saatettava työn kanssa kosketuksiin. On se sitten mansikanpoimintaa tai mitä hyvänsä, kunhan se olisi säännönmukaista, säännönmukainen tarve lähteä aamulla töihin, saada siitä palkkaa, oppia käyttämään ansaittu raha ja saada elämänsä hallintaan. Mutta tähän ei näytä meillä yhteiskunnassa olevan suuriakaan haluja. Me haluamme vain ylläpitää työttömyyttä. Kuitenkin työttömyys pitkittyessään vieraannuttaa ihmiset kokonaan työelämästä, jolloin siitä tulee edelleen suuria yhteiskunnallisia ongelmia. Mutta tämä on tietynlainen arvovalinta, josta ei näytä kunnon keskustelua syntyvän.

Hallituksen Yrittäjyys-ohjelma on ollut ohjelma, johon on ladattu paljon odotuksia kahta kautta: yrittäjyyden kautta kasvaa kansantalous, ja toisaalta, mitä parempi on yrittäjyys, sitä parempi on työllisyys. Mutta ikävä kyllä yritysten määrä on kääntynyt viimeisen puolentoista vuoden aikana selkeästi laskuun. Mikä siinä sitten on selittävänä tekijänä? Osittain varmaan se, että kilpailu sisämarkkinoilla edelleen kiristyy ja meillä ei ole kyetty uudistumaan siihen tahtiin kuin olisi pitänyt, mutta saattaa sieltä löytyä myös muita ongelmia. Joka tapauksessa kun on nuorisoa testattu, kuka haluaa lähteä ja haluaako kukaan lähteä yrittäjäksi, vain noin joka kymmenes haluaisi harkita yrittäjäksi lähtemistä.

Meillä on vuosien saatossa syntynyt paljon innovatiivisia yrityksiä. Niiden kehittymisessä ovat merkittävästi olleet mukana yhteiskunnan myöntämät rahat. Tekesin määrärahat ovat olleet kuitenkin jo neljä vuotta samalla tasolla. Tämä on johtanut siihen, että kielteisiä rahoituspäätöksiä on tämän vuoden alkupuolella tehty jo noin 600. Kysyä sopii, onko meillä tähän varaa. Mielestäni hankkeisiin, joita yrittäjät pyrkivät viemään eteenpäin tai keksijät viemään eteenpäin, pitäisi kuitenkin vähän suuremmalla huolella suhtautua kuin tällä tavalla. Kyllä tässä 600 hankkeen hylkäämisessä saatetaan menettää jo aikamoisiakin onnenkantamoisia.

Vielä yrittäjyyspolitiikasta: yrittäjäjärjestöt ovat peräänkuuluttaneet yhden luukun periaatetta pitkän aikaa. Mirjami Laitisen yhden hengen työryhmä on miettinyt yhden luukun periaatteen mallin. Se on olemassa valmiina. Kuitenkaan hallitus ei halua valmistella sen käyttöönottoa, vaan todetaan, että se voidaan käyttöön ottaa vuonna 2006. En ymmärrä, miksi tässä asiassa tarvitaan niin kovin pitkä siirtymäaika.

Viime viikolla käsittelimme perintökaaren 7 luvun muutosta. Todennäköisesti hallituksen tarkoitus oli, että sillä ratkaistaan näitä sukupolvenvaihdosongelmia, mikä tosin ei kuitenkaan voi millään sen lain puitteissa toteutua, vaan siinä tarvitaan verolait. Verolakeja pitää muuttaa lahjaveron osalta ja perintöveron osalta. Toivoisinkin, että hallitus vielä kiireistään huolimatta tuo sen lakiehdotuksen, joka tietojeni mukaan on aika lailla valmiina valtiovarainministeriössä, mutta jota jostain syystä ei ole haluttu tuoda.

Yrittäjien sosiaaliturvan parantaminen on myös edelleen toivomuslistalla. Kaikki yritykset eivät tietenkään aina onnistu. Vain noin 30 prosenttia alkavista yrityksistä näkee 10-vuotissyntymäpäivän, joten tässä, kun joudutaan ottamaan riski, riskin ottamisen yhteydessä myös tietenkin olisi hyvä olla tarjolla sosiaaliturva niin, että ei sitten putoa ihan tyhjän päälle. Eihän ihminen eikä yrittäjä huvikseen epäonnistu, vaan epäonnistuminen tulee olosuhteista riippuen tai riippumatta.

Edelleen tästä yrittäjyysasiasta: Arvonlisäveron porrastusta pienyrittäjille on peräänkuulutettu. Siitä on Suomen Yrittäjiltä monta esitystä. Toivottavasti sitten ainakin seuraavaan hallitusohjelmaan tämäkin asia saataisiin ja saadaan, jotta edesautetaan pienyrittäjätoiminnan liikkeellelähtöä.

Myönteisenä asiana on syytä todeta itse asiassa tänään uutisoitu asia, että yrittäjyys tulee oppiaineeksi kouluihin, ei erillisenä oppiaineena, vaan integroituna äidinkielen ja yhteiskuntaopin opettamiseen. Se on merkittävä askel eteenpäin. Sitä keskustan taholtakin on monta monituista kertaa toivottu. Voimme olla hyvin tyytyväisiä, että asiassa on näin edetty.

Hyvinvointiyhteiskunnan perusta on hyvä työllisyys, ja se tulee tietenkin juuri yrittäjyyden ja muun toimeliaisuuden kautta. Mutta matalasuhdanteen aikana julkisen talouden tulee elvyttää. Meillä on tarpeita, meillä on mahdollisuuksia. Meillä on julkisen rakentamisen puolella todella paljon tehtävää. Täällä on yhtenä positiivisena asiana se, että homekouluihin on varattu rahaa onneksi ihan kohtuullinen summa. Toivottavasti sitten jossain lisäbudjetissa siihen voidaan osoittaa lisää rahaa, jos nämä rahat eivät riitä, koska se on kansantaloudellisesti hyvä sijoitus tulevaisuuteen. Homeiset tilat herkistävät ihmisiä allergioille, ja meidän ei pidä ehdoin tahdoin aiheuttaa lisää sairauskustannuksia. Rakentamisen kautta valtionosuudet palautuvat valtion kassaan, ja kun katsomme pluspuoleksi sen, että työttömyys vähenee, niin tämähän on kansantaloudellisesti varsin viisasta.

Sairaanhoito on puhuttanut edustajia tänään jo moneen eri otteeseen. Toteankin vain sen, että jonot maksavat valtiolle Kansaneläkelaitokselle menevän täydennyksen kautta ensimmäisen kuuden kuukauden osalta noin 100 miljoonaa euroa, ja jos ja kun katsotaan panos—tuotos-ajatusta, olisi ollut paljon järkevämpää panostaa terveydenhuoltoon, sairaanhoitoon, niin että olisimme välttyneet näistä jonoista ja tänä päivänä ihmiset olisivat terveinä tekemässä bruttokansantuotetta eivätkä olisi jonoissa.

Turvallisuus on kansalaisille hyvin tärkeä. Poliisin näkyvyys ja se, että poliisi torjuu rikollisuutta ja huumausainekauppaa, on lähes jokaisen suomalaisen kärkiajatuksia, kärkihankkeita. Siihen, mitä sisäministeriössä on mietitty poliisien palkkauksen suhteen — täällä on väläytetty jopa tietynlaista tulospalkkausta, pärstän mukaista palkkausta — meidän ei pidä mennä. Lakivaliokunta oli matkalla Venäjällä pari viikkoa sitten. Pietarin alueen apulaispääsyyttäjä kertoi, mikä siellä on poliisin tilanne ja mistä se johtuu. Se johtuu olemattoman pienistä palkoista ja toisaalta jumalattoman suurista rikoksista, talousrikoksista ja huumausainerikoksista, jolloin rikollisilla on varaa maksaa. Meidän on pidettävä huoli siitä, että meidän poliisikuntamme saa kohtuullisen toimeentulon ja voi sillä tavalla turvata oman taloutensa ja olla riippumaton. Sama pätee myös vankilahenkilökuntaan.

Sitten yksityiskohta, joka ei ole kuitenkaan pieni kansantaloudessamme, on harmaa talous. Harmaan talouden arvoksi arvioidaan 4—5 miljardia euroa. Se on suuri määrä, kun siinä menetetään verotuloja, ja toisaalta harmaata taloutta pyörittää myös aika moni, joka on työttömyysturvankin nostaja eli on kahden tulon loukossa: nostaa työttömyyspäivärahoja ja pimeitä palkkoja. (Ed. Huotari: Ei ole harmaata työntekijää, jos ei ole harmaata työnantajaa!)

Erityisesti haluan kiinnittää huomiota juuri seuraavassa kohdassa esimerkiksi ravintolapuolen valvontaan. Me olemme useampaan kertaan täällä kyselleet, miksi tuotevalvontakeskukselle ei osoiteta lisää resursseja. Pääkaupunkiseudun alueella ainakin tämän vuoden osalta on pari kolme tarkastajaa. Täällä on tuhatmäärin ravintoloita, uusia syntyy, vanhoja kaatuu, ja siellä jos missä on todella edulliset markkinat harmaalle taloudelle. Tarvitaan yksinkertaisesti lisää tarkastajia, lisää toimijoita, ja yhteiskunnan on pidettävä jokainen lohko hallussa, ei sitä voi päästää rämettymään.

Sama on rakennuspuolella. Siellä on myös varmasti ihan riittävästi tekemistä. Meillä on sektoreita, joissa valvonta on ylitarkkaa, ja sitten taas sektoreita, joissa ei haluta valvoa laisinkaan. Erityisesti voi sanoa, että nyt kun on hyviksi havaittu nämä suomalaiset viljelijät, millään EU:n mahtikäskylläkään ei kyetä osoittamaan, että siellä olisi väärinkäytöksiä, niin sieltä pitäisi vähentää virkamiehiä ja siirtää tuonne toiseen yksikköön tarkastustehtäviin.

Vielä meidän lempiaiheestamme tiestöstä. Tiestön osalta merkittäviä uusia hankkeita ei synny kuin Pääkaupunkiseudulle. Meillä Varsinais-Suomessa Valtatie 8 odottaa perusparannusta. Jo viime vuonna säädettiin erillislaki, jolla muutamat tiehankkeet pidetään voimassa. Niiden suunnittelut eivät mene vanhoiksi, vaan siinä on pari kolme vuotta aikaa. Nyt jos koska tällaiset hyvin vilkasliikenteiset, kolarialttiit ja jopa useita kuolonkolareita vuodessa sisältävät tieosuudet olisi otettava kiireellisyysjärjestyksessä listalle ja saatava työn alle.

Varsinais-Suomesta on pudotettu taas näitä perustienpidon määrärahoja. Me maksamme edelleen E18-tien rakentamista. E18-tien määrärahat ovat sinänsä varsin positiivinen ja välttämätön asia, mutta se, että ne menevät pitkälti maakunnan piikkiin, ei ole oikein, koska E18 on Eurooppa-tie, alkaa Norjasta ja päättyy Pietariin, elikkä siinä mielessä se olisi pidettävä ja olisi pitänyt pitää ihan alun perin erillishankkeena ja viedä sitten vauhdilla eteenpäin. Siitähän on saatu aikaa myöten varsin kallis, kun sitä pala palalta rakennetaan. Isot hankkeet pitäisi asianmukaisesti suunnitella ja myös sitten hyvin tiukalla aikataululla rakentaa, jotta saadaan mahdollisimman suuri tehokkuus kaikilta toimijoilta.

Ihmetellä sopii tätä valtiovarainministeriön suhtautumista yleensä liikenne- ja viestintäministeriön tiemäärärahoihin. Tielaitos muutettiin yhtiöksi, joka tuotti voittoa viime vuoden osalta 130 miljoonaa markkaa. Alkuperäisen keskustelun mukaanhan sovittiin — sovittiin ja sovittiin — että Tielaitos saa sitten pitää sen tuoton, mikä tulee, ja se pistetään teiden perusparannukseen, teiden rakentamiseen. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että valtiovarainministeriö haluaa pitää taas valtaosan niistä rahoista. Asian kohokohta on varmaan sitten seuraavassa lisätalousarviossa, kuinka näiden rahojen käy. Kuitenkin kun katsomme budjettia tänään, siellä polttonesteiden valmisteverot ovat nousemassa niin bensan kuin dieselinkin osalta. Kyllä tämän panos—tuotos-ajatuksen pitäisi jossain vaiheessa mennä kohdalleen niin, että teihin saataisiin myös riittävät määrärahat.

Aluepolitiikka, jota myös nämä tiekysymykset ovat, on ollut varsin kasvukeskuskeskeistä ja keskittävää. Juuri täällä esiin otettu Vuosaaren satama on yksi niistä, joka meni selkeästi oikealta ohi muiden hankkeiden. Sinne toteutetaan iso investointi, joka myös sitten saattaa olla aika turmiollinen muutamille satamillemme, mutta tämä on tietynlainen arvovalinta. Tällehän eduskunnan vähemmistö ei voinut mitään, enemmistö teki päätöksen, ja enemmistön päätökseen on tyytyminen.

Arvoisa puhemies! Perhepolitiikka on osa, jota ei ole kovinkaan paljon kuitenkaan tänään käsitelty, vaikka siinä paljon on käsiteltävää, mutta uskon, että siitä syntyy edelleen hyviä keskusteluja sitten valiokuntakäsittelyn yhteydessä. Lapset ja vanhukset ovat se joukko, josta meidän on pidettävä huolta.

Sitten aivan lopuksi vielä tähän arpajaisverokysymykseen, joka on nyt noussut uuden arpajaislain myötä esiin. Meillä on Raha-automaattiyhdistys, jonka veroa on esitetty nostettavaksi, ja sitten on Veikkaus ja Fintoto, joiden verokannat ovat erilaisia, vaikka ne toimivat yhteismitallisesti samanlaisessa kentässä. Nyt kun nämä asiat menevät valtiovarainvaliokunnan käsittelyyn, on mielestäni syytä ottaa tämä yhdenvertaisuusperiaate selkeästi käyttöön. Ei voi olla niin, että esimerkiksi hevospelit Veikkauksen toimeenpanemina maksavat huomattavasti pienemmän arpajaisveron kuin Fintoton toimeenpanemina. Tässä kun ollaan kilpailutilanteessa, ei voida tarjota toiselle sen veroedun suomaa kilpailutilannetta, ja siksi verokannat tulee jatkossa yhdenmukaistaa.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä valtion talousarvioesityksen lähetekeskustelussa keskityn oikeastaan yhteen asiaan ja sitten teen muutamia sivuhuomioita. Tämä yksi asia on kuntien veroleikkaukset ja siihen liittyvät seikat, sen takia, että se on Pääkaupunkiseudulla osoittautumassa erittäin problemaattiseksi. Toistuu se, mistä alustava keskustelu aloitettiin vuosi sitten vastaavan lähetekeskustelun yhteydessä, ja näyttää niin, että silloiset tiedot ja ehdotukset eivät oikein saavuttaneet vastakaikua. En tiedä, miten paremmin niitä olisi voinut yrittää perille kuin silloin tehtiin. Lainaan tähän alkuun kuuden suurimman kaupungin kaupunginjohtajien lehdistötiedotteen tekstiä, jonka he antoivat elokuun lopussa julki. Tähän kuuluivat Helsingin, Espoon, Tampereen, Vantaan, Turun ja Oulun kaupunginjohtajat. He toteavat yhteisesti — se on aika merkittävää, että meidän pienen Suomemme kuuden suurimman kaupungin johto on yksimielinen tässä asiassa.

He sanovat: "Peruspalveluiden turvaaminen nykyisellä tasolla kuntalaisille tulee mahdottomaksi, mikäli kuntien verotulopohjaa kavennetaan valtiovarainministeriön esityksen mukaisesti entisestään. Suuret kaupungit eivät hyväksy kunnallisveron kertymään vaikuttavien vähennysten kasvattamista eivätkä yhteistöverojako-osuuden jatkuvaa leikkaamista. Leikkaukset uhkaavat syöstä kehityksen kasvukeskuksissa ja niiden myötä koko maan taantumaan." Suora lainaus loppuu siihen.

Sen lisäksi he kyllä toteavat hyvin aiheellisesti, että kuntien osuus yhteisöveron tuotosta on jo leikattu puoleen alkuperäisestä 44,8 prosentista. Mielenkiintoista on se, että kun näin isot leikkaukset jokin taho katsoo aiheelliseksi, niin vaikutuksia ei haluta lainkaan analysoida. Se on minusta aika huolestuttavaa. Pelkillä numeroilla pelataan. Jostain näkökulmasta tämä tietysti näyttää järkevältä, se on aivan selvä. Mutta siellähän, mihin rahat kaiken tämän jälkeen lopullisesti joutuvat ja missä ne käytetään, ne vaikutukset näkyvät. Minusta tällaista hallintotapaa olisi syytä Suomessa ruveta harrastamaan monessa muussakin asiassa. Se ei ole pelkästään veroleikkauksen asia nyt, mutta valtioneuvosto on tässä asiassa näköjään kyllä ikävän kovakorvainen.

Lisäksi valtiosääntöoikeudellinen näkökulma on asia, jota todennäköisesti pitäisi meidän täällä eduskunnassa miettiä paljon huolellisemmin. Kuntien itsenäinen verotusoikeus on kuitenkin kulmakivi, jonka varaan kuntien toiminta perustuu, ja lainsäädäntöhän velvoittaa kunnille monia asioita.

Arvoisa puhemies! Kaikista näistä asioista vuosi sitten suurin piirtein samat yksiköt, ainakin Espoo, Helsinki ja Uudenmaan kansanedustajat, reklamoivat omilla kirjallisilla esityksillään. Ne vietiin pääministerille asti valtioneuvostoon. Silloin kiinnitettiin erityistä huomiota näiden ehdotusten vaikutusten aiheuttamiin muutosselvityksiin. Niihin ei syntynyt silloin minkäänlaista mielenkiintoa. Silloin aika laajasti keskusteltiin myöskin tästä valtiosääntöoikeudellisesta puolesta. Sitä ei kuitenkaan silloin haluttu jostain syystä selvittää. Sen takia tulen nyt perjantain istunnossa tekemään esityksen, että nämä lait, jotka ovat mukana tässä budjetissa, lähetetään myöskin perustuslakivaliokuntaan, ellei sitten ed. Hiltunen tee tätä esitystä. Tulen silloin kannattamaan hänen esitystään. Tämä tiedoksi teille kaikille muille.

Koen tämän asian erittäin vakavaksi, siksi paljon olen Espoon puolella nähnyt tämän vaikutuksia ja jälkiheijastuksia erittäin moneen suuntaan, ja vakavaksi myöskin sen takia, että kun näistä asioista tässä salissa puhuu, yleensä saa aikamoisen kielteisen reaktion aikaan. Minulla on edelleen se käsitys, että suurin osa näistä kielteisistä reaktioista on spontaaneja, ne eivät ole sellaisia, jotka perustuvat tietoon eivätkä oikeastaan edes haluun, että perehdyttäisiin näiden isojen kaupunkien asioihin. Kuitenkin nämä kuusi kaupunkia yhdessä ja todennäköisesti vielä enemmän Helsinki ja Espoo ovat Suomen vetureita tässä kaikessa, koko Suomen valtakuntaa koskevissa asioissa. Jos veturista viedään kaikki polttoaine, niin eihän se mihinkään liiku, eikä se ole muunkaan junan etu. Ei varmasti millään tavoin.

Ihan lyhyesti, herra puhemies, kerron Espoon tilanteen, miltä se näyttää ihan tämän viikon valossa. Te olette voineet, edustajat, lukea lehdistä kaikenlaista asiaa. En puutu niihin yksityiskohtiin, mutta kerron vain, että bruttovero valtiolle tällä hetkellä on sama kuin 4 meidän veroprosenttiamme ja nettovaikutus on 2 veroprosenttia. Miettikääpä se omaan kuntaanne, ihan riippumatta siitä, minkälainen teidän yksi veroprosenttinne tai entinen veroäyrinne on, jos veli valtio tulee ja ottaa ensin neljä pois, mutta antaa sitten kyllä kaksi takaisin. Kaksi menee jonnekin muualle. Aika yleisesti täällä meillä päin sanotaan, että muu Suomi harrastaa ryöstöverotusta, joka on aika provokatiivinen termi, mutta siltä se tuntuu. Vähintään on kysymys siirtoverotuksesta.

Samanaikaisesti erityisesti Espoo on elokuun lopun tilaston mukaan voimakkaasti muuttovoittoinen kunta, ja jos tämän vuoden muuttokehitys pitää paikkansa, me kasvamme vielä nopeammin kuin koskaan ennen tätä aikaa. Espoo on kasvanut keskimäärin 4 000 asukkaalla vuodessa, ja kun elokuun loppuun mennessä oli 3 200 meidän muuttovoittomme, niin näyttää siltä, että vielä hurjemmaksi menee. Helsinki on tietojeni mukaan suurin piirtein tasapainossa, todennäköisesti vähän muuttotappiollinen, ja Vantaa on pysynyt paikoillaan. Saa nähdä, mitä tämä aluekehityksen ja muun suhteen kaikkinensa tarkoittaa, mutta sitä eivät meidän väestötieteilijämme oikein osanneet selittää, mistä tämän suuntainen nousu mahdollisesti johtuisi.

Tämähän johtaa siihen, että palvelujen tarve entisestään kasvaa, ja johtaa myöskin siihen, että tämän suuntainen menokehitys edelleen syventää sitä gäppiä, mikä on menojen ja tulojen välillä. Kehotan tässä kohtaa miettimään kukin oman kuntanne asioita. Ketä te siinä silloin pyydätte apuun, jos teille tulee suurin piirtein ovista ja ikkunoista ihmisiä, joille peruspalvelut pitää olla valmiina, investoinnit valmiina, sekä koulu ja terveydenhuolto että peruskunnallistekniikka, kunnassa, joka on 50 vuoden aikana voimakkaasti kasvanut?

Soisi, että nämä tiedot otettaisiin edes analyyttisesti vastaan jollain tasolla, ei välttämättä poliittisella foorumilla ja tässä talossa, mutta kyllä valtion koneiston näitä kannattaa kuunnella ajoissa. Muuten käy niin, että me teemme synteesin tästä kaikesta ja huomaamme, ettei positiivinen elinkeinopolitiikka yksinkertaisesti kannata. Meidän kunnassamme kuuluu jo hyvin voimakkaasti jo nyt tämän suuntaisia ääniä. Kenen etu se on? Se ei voi olla muiden kuntienkaan etu Suomessa.

Toisin sanoen vaikeus on tässä kaikessa ei välttämättä siinä, että kasvamme, vaan siinä, että toimintamenot ja tulorahoitus, mikä siihen tarvitaan, täytyy saada tasapainoon. Sen takia nämä kuusi kaupunkia ovat kokoontuneet, sen takia he ovat antaneet oman lausuntonsa ja päättävät sen vielä jopa sanomalla niin, että kuntien verorahoitusta ei voida loputtomasti nakertaa yhteisöveron, veroperusteiden tai valtionosuuksien kautta — huom. loputtomasti. Tässä ei kiistetä sitä, että ei oltaisi solidaarisia muulle Suomelle, mutta yritetään sanoa, että solidaarisuudellakin on rajansa.

Sitten vielä lyhyesti muutamasta muusta asiasta.

Ensinnäkin näiden budjettikeskusteluiden yhteydessä, joita olen nähnyt, olen havainnut, että kun ministeriöt ovat niin kuin ovat, niin pieniin muutoksiin ikävä kyllä on vain mahdollisuuksia. Se, että työllisyydestä ja työttömyyden hoidosta niin paljon puhutaan täällä, on hyvä asia. Valitettavaa on se, että konkreettisia asioita kaikesta huolimatta saadaan aika vähän aikaan. Se on varmasti erittäin tärkeä neuvottelun kohde ensi hallitusneuvotteluissa. Sen pitää olla siellä ykkösasiana, muutenhan tämä menee aivan kummalliseen suuntaan.

Haluan kertoa täällä uudestaan konkreettisen esimerkin siitä, että kun vaikeavammaisessa perheessä on kysymys henkilökohtaisesta avustajasta, henkilöstä, joka on normaali suomalainen ihminen ja täysi-ikäinen, niin työvoimatoimistot toimivat nykyisin sillä tavalla, että tällaisia ihmisiä ei heidän listoillaan ole ollenkaan. Minun järkeeni ei mahdu se, miten näiden 300 000 joukossa ei ole henkilöitä, jotka kelpaisivat tämmöiseen työhön, jossa ei ole minkäänlaisia kovia pätevyysvaatimuksia. Nämä perheet ovat joutuneet ratkaisemaan asian niin, että ne omilla lehti-ilmoituksillaan etsivät ja saavat sitten apua, jos saavat. Huomattavaa heikkoutta on toisin sanoen sinä rekrytoinnissa. Täällä kerrottiin mansikanviljelijöistä aivan vastaavia esimerkkejä. Kyllä näihin täytyy tietysti puuttua. Ehkei voi puuttua yhden budjetin yhteydessä, mutta hallitusohjelman yhteydessä varmasti siihen voi puuttua.

Toinen asia, jonka haluan nostaa esille, on meidän Kansallinen terveysprojektimme. Se on tietysti tietyllä tavalla toiveiden tynnyri, mutta me olemme päättäneet ja hyväksyneet sen täällä. Siinä on monia hyviä elementtejä, ja se on toisaalta semmoinen laki — tai ei se ole laki, vaan se on projekti — joka vaatii aikamoista jatkuvuutta. Se on kroonisen tilanteen hoitoon tarkoitettu, lähes krooninen hoitomuoto, ja jos se katkeaa esimerkiksi hallitusneuvotteluissa, silloin on suru puserossa koko terveydenhuollossa. Nytkään siihen ei ihan kohdennettu niitä rahoja, jotka pelkästään jonojen purun takia olisi tarvittu. Se on ymmärrettävää, että siihen ei saatu 150:tä miljoonaa euroa, vaan saatiin vähemmän, ja budjettiriihessähän siihen saatiin vielä 7 miljoonaa euroa lisääkin. Mutta joka tapauksessa halusin erityisesti korostaa sitä, että hallitusohjelmaneuvotteluissa ensi keväänä sietäisi muistaa, että tämä projekti on päätetty pitää siivillään ja ilmassa.

Sen sijaan pienenä yksityiskohtana haluan sanoa sen, että kun sotaveteraanien kuntoutusasioita helpotetaan muun muassa niin, että haitta-astetta alennetaan 30:stä 25:een ja sen mukaisesti sitten monenlaisia heidän niin sanottuja etuuksiaan — minä en niitä edes etuuksina osaa pitää — helpotetaan, niin en kyllä ymmärrä, että yli 80-vuotiaalla veteraanilla välitetään tällaisista prosenteista. Täysin toisenlainen kokonaisvaltainen tämän väestönosan hoito pitäisi heidän korkean ikänsä huomioon ottaen olla. Kysymys ei ole edes rahasta, sitä on siellä tarpeeksi. Kysymys on prosenteista ja hallintopäätöksistä.

Lopuksi, neuvostopartisaanien uhrien osa: on häpeäksi koko Suomen kansalle, että hallitus ei pystynyt sitä tässäkään neuvottelussa, niitä muutamaa miljoonaa euroa, jotka sinne tarvittiin, hoitamaan, vaikka siitä on monta kertaa puhuttu.