Henrik Lax /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Den lag som vi nu godkänner är ett mycket viktigt steg på vägen att tillförsäkra den samiska befolkningen dess rättigheter, i synnerhet de rättigheter som också förutsätts i vår grundlag.

Jag vill bara fästa avseende vid att riksdagen förbinder sig nog till ett långsiktigt och viktigt restaureringsprogram för det samiska språket, i synnerhet gäller det skoltsamiskan och enaresamiskan, för att den här lagen skall kunna fungera. Det här har markerats i grundlagsutskottets betänkande med en passus i det nästsista stycket av de allmänna motiveringarna där utskottet betonar hur viktigt det är att statsrådet i samråd med Sametinget utreder möjligheterna för att kunna fortsätta arbetet och skapa resurser för att samiskan skall kunna bli ett levande språk också för myndigheterna. Idag är det ju bara några hundra som aktivt behärskar skoltsamiska respektive enaresamiska.

Det krävs naturligtvis också åtgärder för att stöda nordsamiskan men ... (Hälinää)

Tack, herr talman! — Det kommer givetvis också att behövas stödinsatser för nordsamiskan men de är lättare eftersom det ändå finns flere tiotusen personer i Nordkalottsområdet som talar det språket.

Arvoisa puhemies! Haluan lyhyesti vain kiinnittää huomiota siihen, että hyväksymällä tämän lain eduskunta myös sitoutuu pitkäjänteiseen ohjelmaan, joka vaatii ponnistuksia kolmen saamen kielen tukemiseen ja osittain tavallaan elvyttämiseen.

Tilanne on hyvin hankala inarin- ja koltansaamen osalta. Tänä päivänä Suomessa on vain muutamia satoja henkilöitä, jotka hallitsevat nämä kielet. Tämän lain toimivuus edellyttää tietysti, että kyetään tätä kielipääomaa kartuttamaan, joten eduskunta varmasti joutuu tähän vastaisuudessakin ottamaan tarkempaa kantaa. Perustuslakivaliokunta on omalta osaltaan korostanut näiden ponnistusten merkitystä mietinnössään.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Pidän tärkeänä ja arvokkaana, että eduskunta vahvistaa saamelaisen vähemmistökansan, alkuperäiskansan asemaa myöskin tällä tavoin kuin nyt tapahtuu perustuslaillisten lähtökohtien pohjalta.

Lakien ja säädösten pitää olla tätä päivää, ja nyt ne siihen tulevat. Haaste on kuitenkin se, että käytännössä tapahtuvaan saamen kielen aseman vahvistamiseen löytyy riittävästi resursseja. Esimerkiksi tulkkaus on kysymys, joka vaatii myös rahoitusta. Budjetissahan tähän on rahaesityksiä, mutta kyllä selvää on, että ne ehdotetut rahat eivät riitä myöskin tästä laista tulevien uusien velvoitteiden hoitamiseen. Minä odotan, että esimerkiksi valtiovarainvaliokunnassa, kun budjettia nyt katsotte ja tutkitte ja laaditte, pidätte huolta siitä, että myös rahavaroja sinne pohjoisen kunnille ja saamelaisille yhteisöille tämän lain todelliseen käytäntöön viemiseen nyt lisätään. Se tarve on selvä.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Saamen kielten elvyttäminen on itse asiassa tämän hallituksen esityksen taustalla. Kysymys on varsin pienestä väestömäärästä, mutta kaiken kaikkiaan myös on todettava, että saamelaiset ovat Suomen ainoa alkuperäiskansa. Heistä 1 700 asuu Suomen alueella ja vajaat 4 000 saamelaisten kotiseutualueella. Nämä kolme eri kieltä, siis inarinsaame, koltansaame ja pohjoissaame, ovat kaikki sillä lailla eri kieliä, että välttämättä toinen ei toistaan ymmärrä, eikä näin ole kysymys edes samoista kielistä. Tässä mielessä tämä kielilaki on varmasti hyvin tärkeä ja koko saamelaisväestöä ajatellen ja koko suomalaista alkuperäiskulttuuria ajatellen merkittävä asia.

Tämän kielilain yhteydessä eduskunta omalta osaltaan päättää siitä linjanvedosta, että me haluamme elvyttää alkuperäiskieliä Suomessa, ja tätä on todellakin pidettävä hyvänä asiana. Tämän olemme myös saamelaisille velkaa.

Mutta yhtä kaikki on huolehdittava, kuten aiemmissakin puheenvuoroissa on todettu, siitä, että saamelaisalueen kunnat eivät joudu sellaiseen kustannuspaineeseen ja kielilain kanssa ristiriitaan, että kunnat eivät sitten pystykään antamaan ja kunnissa ei pystytä antamaan saamen eri kielillä kuntalaisille palveluita, kuten meidän lähtökohtamme muutoin Suomessa on, että jokainen Suomen kansalainen on oikeutettu saamaan äidinkielellään palveluita, ja tässä suhteessa me otamme merkittävän askeleen. Siinä mielessä tämä näkökulma myös valtiontalouden kannalta on nyt jo syytä kielilain käsittelyn yhteydessä havaita ja myös eduskunnan ja valtionhallinnon sitoutua siihen, että näiden saamelaisalueiden kunnille turvataan riittävät resurssit eikä niin, että kunnille aiheutetaan siellä ylipääsemättömiä ongelmia. Eräät kunnat ovat arvioineet jopa, että pahimmillaan tämä voi johtaa kielisotaan siltä osin, kun laki sanoo, että palveluita pitää omalla äidinkielellä, olkoon se sitten vaikka inarinsaame taikka koltansaame, saada, mutta jos näin ei olekaan, niin tässä silloin nimenomaan paikalliset viranomaiset eli kuntien viranomaiset joutuvat ensimmäisinä valtion viranomaisten kanssa tuota vastuuta kantamaan.

Tässä mielessä eduskunnan on katsottava tämä asia lähivuosien aikana, niin että niin tulkkauspalveluihin kuin myös perusopetukseen riittäviä resursseja löytyy. Tällä hetkellä nuo resurssit ovat kieltämättä aivan olemattomia ja, voi sanoa, on viimeinen hetki näiden eri kielten pelastamiseksi. Tässä sitten tulevaisuus tulee näyttämään, onko tällä kielilailla todellinen merkitys tuossa kulttuurimerkityksessä.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Herra puhemies! Tässä keskustelussa esiin nostetut ajatukset ovat hallinneet myös esityksen valmistelua. Kun saamelaiskäräjät teki oman esityksensä saamen kielilaiksi, sitä työstettiin lähinnä niiltä kohdin, että saatiin laki toimivammaksi. Päähuomio on kiinnitetty juuri siihen käytännön tilanteeseen, missä kansalainen omaa kieltään käyttää, että siinä pystyttäisiin oleellisesti parantamaan nykyistä palvelutasoa saamen kielellä. Sen sijaan sieltä jonkun verran karsittiin tällaisia velvoitteita asiakirjatekstien, muodollisten johtosääntöjen ja ohjesääntöjen kääntämiseksi kolmelle eri saamen kielelle esimerkiksi, joka olisi sellaista turhaa byrokratiaa, mutta ei toisi siihen arkipäivän tilanteeseen minkäänlaista kohennusta. Ajatus on vähän samantapainen kuin tämän yleisen kielilainkin osalta, että päähuomio koetettaisiin kiinnittää elävään kielenkäyttöön, näissä palvelutilanteissa omakieliseen palveluun, sen kehittämiseen, ja sitten tällainen muodollinen täysi monikielinen palvelu olisi sitten toissijainen kuitenkin siihen verrattuna, että käytännön elämässä kieli elpyy ja sitä voi käyttää silloin, kun tarvitsee.

Huomaan, että perustuslakivaliokunta on hyvin hyväksynyt tämän yleisen linjan, ja nämä kielelliset täsmennykset, joita esitykseen on tehty, ovat hyvin perusteltuja. Keskustelussa viitatut määrärahojen lisäämistarpeet on tiedostettu, ja tuo ensi vuoden budjettiin sisältyvä lisäys on tietynlainen minimitaso, jolla pystytään lähtemään liikkeelle. Jatkossa juuri tämän lain hengen mukaisesti niin kuntien, valtion viranomaisten kuin itse saamelaisten ja saamelaiskäräjien tulee sitten hakea sellaiset toimivat keinot. Usein se runsas rahankäyttö ei ole välttämättä paras malli, vaan että mietitään ne tavat, joilla tehokkaammin esimerkiksi juuri tulkkausta ja omakielistä palvelua järjestetään, mutta lisäresurssejakin varmasti tarvitaan.

Meillä on paraikaa valmisteilla Pohjoismaiden kesken ja kolmen maan saamelaiskäräjien kesken pohjoismainen saamelaiskonventio, valtiosopimuksen luontoinen yhteinen asiakirja, jossa sitten haettaisiin tähän vuosisataan, näille ajoille, sopivia malleja edistää kaikissa meidän maissamme saamelaisten niin kulttuurista kehitystä kuin kielellistä edistystä, ja tämä varmasti tuo uusia tapoja auttaa noiden palvelujen järjestämisessä. Jo tällä hetkellähän on jonkun verran edistytty esimerkiksi päivähoidon ja koulutoimen osalta niin, että Suomen ja Norjan rajan yli tapahtuu palvelujen tarjoamista, ja kun pohjoissaamen kielialueella käytännössä on sama saamen kieli kyseessä, niin tämä on hyvinkin helposti järjestettävissä. Inarinsaamen ja koltan osaltahan tilanne on ongelmallisempi jo näiden puhujien lukumäärien takia ja sen takia, että heidän omakielisen palvelunsa järjestäminen on puhtaasti Suomen alueella tapahtuvaa, mutta sielläkin on apua siitä, että yhdessä katsotaan naapurialueiden kanssa koko saamelaisaluetta koskien sekä kielen turvaaminen, hengissäpitäminen ja elvyttäminen että sitten saamenkielisten palvelujen järjestäminen.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kaunis ajatus saamen kielen säilyttämisestä jää aika irtonaiseksi, jos ei saamelaiskulttuuria pystytä tukemaan ja sen jatkuvuutta varmistamaan. Keskeinen asia on tuolloin poronhoito ja porotalouden jatkuminen, tietysti myös ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Nyt kuitenkin viime aikoina on tämä, niin kuin tiedämme, entistä uhatumpi, ja muun muassa valtio toisaalta Metsähallituksen kautta edesauttaa tilannetta, jossa metsiä hakataan tavalla, joka vaarantaa porotalouden jatkumista nimenomaan vaikkapa Inarissa. Näin ollen tässä vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee.

Toinen näkökulma, puhemies, mihin haluaisin vielä kielilainsäädännön yhteydessä viitata, on viittomakieli ja se tosiasia, joka helposti unohtuu, että kuuroilla on oikeus omaan kieleen. Vaikkapa 6. päivänä joulukuuta kansakunnan juhliessa presidentin puhetta ei ole viitottu viittomakielisenä. Tämä tarve koskee kymmeniätuhansia maamme kansalaisia.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Äskeiseen sanoisin täydennyksenä, että minusta tällä hetkellä saamelaisalueella hakkuut ovat juuri sopivalla tasolla määrällisesti, erämaakomitean päätösten pohjalta kun nyt toimitaan. Jos tästä mennään vielä alaspäin, niin vaarantuu koko metsätalous sillä pohjoisimmalla alueella. Hakkuutapaa kyllä pitää vielä pehmentää eli ottaa tarkemmin latvukset ja oksat talteen ja käyttää niitä lämpölaitoksessa Ivalossa. Se auttaisi poromiestäkin ja on se yhteinen linja, mitä siellä haetaan. Pohjoisen alueella, saamelaisalueella, metsiin mahtuu sekä poro, metsuri että turisti.