Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Olen tietoinen, että täällä viime viikolla kaivattiin esittelevää ministeriä ja ehkä jotakin toistakin ministeriä paikalle. Olin itse silloin työmatkalla, joten en voinut osallistua tuohon lähetekeskusteluun, ja aion nyt lyhyesti kertoa tämän esityksen sisällön tietäen kyllä, minkä tyyppisiä puheenvuoroja täällä tullaan minun puheenvuoroni jälkeen käyttämään.

Joka tapauksessa hallitus esittää, että vuodelle 2006 hallitusohjelmassa luvattu kansaneläkkeen tasokorotus aiennetaan toteutettavaksi nyt ensi vuoden maaliskuun alusta alkaen ja sillä tavalla tällä korotuksella, sen aientamisella, täydennetään vuoden 2005 alusta tehtävää kansaneläkkeen indeksitarkistusta, joka tämän vuoden maltillisen hintakehityksen vuoksi on jäämässä hyvin vähäiseksi. Eli tarkoituksena on parantaa kansaneläkettä saavien ostovoimaa.

Kansaneläkkeen määrään sidottujen etuuksien määrää korotetaan kansaneläkkeen tasokorotuksen yhteydessä. Siten leskeneläkkeen täydennysmäärää, maahanmuuttajan erityistukea, luopumistuen täydennysosaa ja sukupolvenvaihdoseläkkeen täydennysosaa korotetaan myös 7 eurolla kuukaudessa. Kansaneläkkeen tasokorotuksen johdosta sotilasavustuksen perusavustuksen määrä nousee samalla 7 euroa ja ylimääräisen rintamalisän enimmäismäärä nousee puolet siitä.

Yksittäiselle eläkkeensaajalle tällainen summa on tietysti pieni ja se on vaatimaton, mutta sen merkitys valtiontaloudelle on merkittävä, koska edunsaajia on paljon. Tasokorotuksen kustannusvaikutus on vuositasolla yhteensä 56 miljoonaa euroa, ja kun sen kertoo kuudella, muistaa, kuinka paljon se on Suomen markoissa, kun monesti tuntuu, että nämä pienemmät kymmenet miljoonat eivät ikään kuin tuntuisi missään menoina.

Ehkä on ihan hyvä muistaa suomalaisen toimeentuloturvan perusajatus; ei ole tarkoitettu, että pelkällä kansaneläkkeellä ihmisen pitäisi tulla toimeen, jos hänellä ei ole mitään muita tuloja. (Ed. Kuoppa: 100 000 ihmistä joutuu tulemaan!) Sen takia meillä on kansaneläkeläisen asumistuki, eläkkeensaajan hoitotuki, lääkekulumaksuilla on katto, me yhteisin varoin ylläpidämme palveluja, jotta jokainen saisi maksukyvystä riippumatta terveydenhoitoa, sosiaalitoimen palveluja. Sitten meillä on toimeentulotuki, joka on tarkoitettu myös niille eläkkeensaajille, jotka eivät muuten tule toimeen. Täytyy muistaa, että kaikki kansaneläkkeen saajat eivät suinkaan ole köyhiä, mutta tietenkin heidän joukossaan on erityisesti naisia, joilla ei ole työuraa ja jotka saavat pelkkää kansaneläkettä, joten he tarvitsevat näitä muita yhteiskunnan tukitoimia tullakseen toimeen.

Jos me lähdemme eläkkeensaajien köyhyyttä poistamaan sillä, että kaikkien kansaneläkettä saavien kansaneläkettä korotettaisiin niin merkittävällä summalla, että heidän toimeentulonsa sillä tavalla varmistuisi, niin siihen ei valtion budjetti riitä. Sen takia meillä pitää olla ensinnäkin perusturva, niin kuin meillä on. Sen saa jokainen, vaikka ei olisi koskaan työtä pystynyt tekemään, mutta sitä täydennetään sitten niillä syyperusteisilla ja harkinnanvaraisilla toimeentulon muodoilla. Kansaneläkkeen tasokorotus koskee noin 670 000:ta kansaneläkkeensaajaa, kun otetaan myös syntyvät uudet eläkeoikeudet. Myös sellaisten työeläkettä saavien nettoeläke kasvaa, jotka eivät saa kansaneläkettä, mutta ovat verotuksessa oikeutettuja eläketulovähennykseen.

Kaiken kaikkiaan tasokorotuksen ja sen johdosta kasvavan kunnallisverotuksen eläketulovähennyksen yhteisvaikutuksena arviolta yli 900 000 eläkkeensaajan nettotulot kasvavat vuonna 2005. Kansaneläkkeensaajista yli puolet on naisia, ja tasokorotus parantaa tietysti sitten näiden pientä eläketuloa saavien naisten taloudellista asemaa. En millään tavalla kuvittele olevani niin tietämätön tästä arkipäivästä, että väittäisin, että pelkällä kansaneläkkeellä eläminen on juhlaa. Se on erittäin suurta taistelua, ja sen takia pitää olla yhteiskunnan palvelujärjestelmän kunnossa ja näiden muiden toimeentulon muotojen ja näitä ihmisiä pitää tukea jatkossakin niin, että he tulisivat toimeen. Lisäksi heidän kunniakseen on todettava, että monet heistä ovat niitä jälleenrakentajasukupolven ihmisiä, jotka ovat valittamatta tulleet toimeen, eivät hae edes heille oikeutettua toimeentulotukea.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmassa lukee, että vuonna 2006 kansaneläkettä korotetaan. Nyt hallitus aikaisti sitä yhdellä vuodella, ja siitä on tunnustus annettava. Tiedustelen kuitenkin ministeri Mönkäreeltä:

Onko hallituksella suunnitelmia tämän 7 euron korotuksen lisäksi tällä vaalikaudella suorittaa toinen korotus, josta voitaisiin käyttää nimeä tasokorotus? Tämähän ei rehellisyyden nimissä ole tasokorotus, tämä on korvaus siitä, että alkoholivero aleni ja sitä kautta indeksi heikkeni, ja tämä korvaa sen indeksin heikkenemisen aiheuttaman eläkemenetyksen, indeksikorotusmenetyksen, jollakin lailla. Onko todella niin, että eläkeläisille meidän on vastattava, että tällä hallituskaudella heille ei tule kuin tämä indeksin korvaava 7 euron korotus?

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Tämän esityksen seurauksena eläkeläiset saavat tuon korotuksen vuotta aikaisemmin, ja nyt vain sattuu olemaan niin, että myös indeksikorotus olisi ollut huono ensi vuodelle. Me emme tiedä, miten indeksit tulevat seuraavina vuosina kehittymään. Hallituksen kehyksissä (Ed. Pulliainen: Mutta eihän indeksikorotus ole tasokorotus!) ei ole mitoitettu mitään uutta tasokorotusta tälle hallituskaudelle, mutta me voimme tietysti toivoa, että indeksikorotukset olisivat sitten loppukausina niin merkittäviä, että se tuntuisi myös eläkkeensaajien pussissa. Tosiasia on se, että täytyy muistaa myös, että nyt tehdään joka vuosi indeksikorotukset, ja niitä ei aina tässä maassa ole tehty, jos muistelemme historiaa, 90-luvun alkua.

Petri   Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun edellisen kerran keskustelimme täällä samasta asiasta, muun muassa puolueenne puoluesihteeri ed. Heinäluoma kertoi, että tämä ei nimenomaan ole mikään tasokorotus vaan tämä on pikemmin vielä heikko indeksikorotus. Te kerroitte tässä äsken, että te toivotte, että loppukaudella indeksit olisivat sen verran suuria, että sitä kautta eläkeläiset saisivat lisää kansaneläkettä. Mutta tämähän tarkoittaisi käytännössä sitä, että kun laskentatapa on edellisen vuoden kustannustason nousu, te toivoisitte sitä, että kustannukset nousevat yhteiskunnassa niin paljon, että indeksiäkin jouduttaisiin korottamaan niin paljon, ja indeksihän ei ole mikään tasokorotus vaan sehän ainoastaan peittää ostovoiman heikkenemisen ja takaa, että ostovoima olisi sama kuin alemmilla hinnoilla. Nyt en ihan ymmärtänyt tätä logiikkaa ja haluaisin teiltä tarkennusta tähän.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Salo oivalsikin nyt sen olennaisen asian, joka teidän täytyy eläkeläisille kertoa, että jos kustannukset eivät nouse, niin silloin eivät indeksitkään nouse. Kun kustannukset eivät nouse, niin silloin ei kustannusten nousua kompensoida kenellekään, mutta jos kustannukset nousevat, niin sitten nousevat indeksitkin. Mutta nyt, koska indeksi ei noussut, nyt tehdään korotus kansaneläkkeeseen. Oli sen nimi sitten tasokorotus tai indeksikorotus, niin se on ihan niitä samoja euroja. Näitä euroja ei hallitusohjelman kehyksissä ole minkään uuden 7 euron korotuksen verran olemassa, mutta jos kustannukset nousevat, niin hallituksen on nostettava, niin halutessaan, indeksien verran eläkkeitä, ja sen hallitus on sanonut, että indeksikorotukset tehdään. (Ed. Kuosmanen: Miksi niin vähän?)

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän myötähenkisesti, että arvoisa ministeri korjasi äskeisen puheenvuoronsa sillä tavalla, että ei ole tarvis tulla huomisiin lööppeihin, että ministeri toivoo inflaation kiihtymistä Suomessa. Sitä teidän edellinen puheenvuoronne juuri oli.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Luettuani viime keskiviikkona käydyn keskustelun, ja jatkoa seurasi, tosin ihan asiallisella äänenpainolla, tässä viimeisimmäksi ed. Salon suulla, jään väkisinkin kysymään, mitä on kokoomuksen osalta ihan oikeasti ja aidosti tapahtunut, kun heillä on nyt huoli kaikkein pienimmistä eläkkeistä. (Ed. Kuosmanen: Ainahan meillä on ollut!)

Kysyn, onko teillä edes tietoa, kuinka pienistä eläkkeistä on kysymys. Toisekseen yllättävän moni ja hyvinkin moni eläkeläinen tulee tällä pienimmälläkin kansaneläkkeellä tänä päivänä toimeen, (Ed. Kuosmanen: Ei tule!) mikä on kunnioitettava asia. Kun nyt tehdään 7 euron tasokorotus, käytetään siitä nyt mitä nimeä tahansa, niin joka tapauksessa nämä pienimmät eläkkeet sen 7 euroa nousevat. Oleellisin asia, jonka haluan tuoda tässä yhteydessä esiin, on se, että on todella kaunista kuultavaa se puhe, jonka varsinkin kokoomuksen miesedustajat täällä ovat esille useissa puheenvuoroissaan tuoneet, tämän huolen siitä, kuinka pienellä eläkkeellä ihmiset todellakin voivat tulla toimeen. Tämä on uutta kuultavaa. Tätä ei ole tässä salissa vuosikausiin kokoomuksen taholta kuultu.

Valto  Koski /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen täysin samaa mieltä kuin ministeri Mönkäre siitä, että tätä pelkkää eläkkeiden tasokorotusta ei pidä yksityisenä kysymyksenä tarkastella, vaan pitää tarkastella kokonaisuutena. Kun usein eläkejärjestöjen kanssa joutuu keskustelemaan, tai voiko sanoa mieluummin pääsee keskustelemaan, niin siellä yleensä arvostelun kärki kohdistuu johonkin verotukseen taikka tällaiseen pikku korotukseen. Mutta sitten kun käydään laajempi keskustelu, puhutaan siitä, mikä vaikutus on ollut esimerkiksi lääkkeiden rinnakkaisjärjestelmän käyttöönotolla vanhusväestöön, mikä merkitys on ollut lääkekatolla, mikä terveydenhuollon katolla, ja nämä kaikki yhdistetään, niin sitten tämä alkaa saada kokonaan uudenlaisen kokonaisuuden.

Mutta yksi asia kyllä jossakin määrin tässä kummastuttaa. Kuinka suuri vaikutus tänä päivänä alkoholiveron (Puhemies koputtaa) nostamisella on indeksiin? Siihen vaikuttavat ajoneuvoverot, (Puhemies koputtaa) polttoaineverot ja kaikki tällaiset. Joskus olisi varmasti syytä tarkastella sitä, minkälainen vaikutus näillä on indeksien kautta kansalaisten toimeentuloon.

Voisiko ajatella, arvoisa ministeri, niin, että tietyin aikarajoin tarkasteltaisiin, mitenkä erilaisiin yhteiskuntaluokkiin indeksin tämänhetkiset rakenteet vaikuttavat?

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti ed. Rehulalle, että Luojan kiitos, että eivät ed. Rehula ja keskusta vaikuta siihen, mihinkä yhteiskunnalliseen ongelmaan kokoomus kulloinkin puuttuu. Kyllä me ratkaisemme sen itse ja painopisteet itse laitamme. Mutta se on mielenkiintoista, että kerroitte, että nyt ne pienet eläkkeet ovat hyviä ja niillä tulee hyvin toimeen. Jos muistan teidän omia puheenvuorojanne kahdeksan vuoden ajalta, niin ne olivat suorastaan säälittävän pieniä ja ne aiheuttivat suurta köyhyyttä.

Mutta ihan tarkennuksena vielä ministeri Mönkäreen ensimmäiseen puheenvuoroon. Tarkistan kyllä varmasti ihan kirjallisessa muodossa sen sanonnan, mutta kerroitte niin, että te toivotte, että indeksit hallituskauden loppukaudella ovat sen verran suuria, jotta eläkeläisille saadaan sitä kautta suurempi korotus. Tämän kohdan haluan vain tarkistaa. Minä ymmärrän kyllä indeksin ja taitetun indeksin ja indeksin merkityksen kohtuullisen hyvin, mutta tämä oli se kohta, johon halusin ihan puuttua, tarkoititteko te sitä todella, mitä kerroitte.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Rehula: Nyt kyllä kysyn teiltä, oletteko te muuttanut mielipidettänne vai onko tilanne tosiaan parantunut niin voimakkaasti? Te tasan 20 kuukautta sitten kirjoititte vastalauseessa tällä tavalla: "Suuri kysymys eläkeläisten toimeentulossa on erityisesti eläkkeen pienuus. Yksi tärkeimmistä eläkepoliittisista tavoitteistamme on saada 150 000—200 000 eläkeläisistä pois köyhyysrajan alapuolelta. Kansaneläke on Kansaneläkelaitoksen laskelmien mukaan 50 euroa jäljessä työeläkkeiden kehityksestä." Te olette tämän ensimmäisenä allekirjoittanut tässä vastalauseessa ja nyt sanoitte, ettei eläkeläisiä ole köyhyydessä. On aikamoinen ristiriita, onko vain hallituspohjan muutos tuonut sen tilanteen, että enää ei näitä 150 000—200 000:ta köyhyysrajan alapuolella olevaa eläkeläistä Suomessa ole.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun täällä puhutaan indeksikorotuksista, joudun toteamaan, että työeläke on palkan jatke. Virkamieseläkkeen pitäisi olla 66 prosenttia päivän nettopalkasta ja yksityisen eläkkeen 60 prosenttia, mutta tällä hetkellä luvut ovat, että virkamies saa 58 prosenttia nettopalkasta eläkettä ja tavallinen yksityissektorilla oleva henkilö saa ainoastaan 53 prosenttia. Kyllä ihmettelen ed. Rehulan puheita täällä, että eduskunta ja hallitukset ovat kohdelleet eläkeläisiä hyvin. Minusta ne eivät ole todella kohdelleet hyvin. Olen suorastaan tyrmistynyt ed. Rehulan puheista, että eduskunta on tehnyt hyvää eläkeläisille. Minusta se on tappanut suurin piirtein eläkeläisten edut.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kahdessakymmenessä kuukaudessa eivät ole 150 000 köyhyysrajan alla olevaa eläkeläistä hävinneet mihinkään.

Toisekseen niillä toimenpiteillä, joita tämä hallitus toteuttaa, tähdätään siihen, että he kuitenkin pärjäisivät. Jos minä sanon, että sillä pienimmällä eläkkeellä, joka on alle 500 euroa kuukaudessa, pärjäisi hyvin, en minä mielestäni niin sanonut, mutta se, minkä sanoin: monet eläkeläiset pärjäävät sillä eläkkeellä hämmästyttävänkin hyvin. Se taas johtuu siitä, että he ovat ikänsä tottuneet asiansa hoitamaan kunnolla.

Meidän vastuullamme ja velvollisuutenamme on tietysti hoitaa eläke sille tasolle, että sillä voitaisiin paremmin pärjätä. Mutta aivan niin kuin täällä ed. Koskikin sanoi, kyllä sekin pitää kaikkien rehellisyyden nimissä muistaa, että on kyse kokonaisuudesta, jossa eläke määrittelee osan elämisen menoa. Siitä, että 150 000 on köyhyysrajan alla, olen täsmälleen samaa mieltä, tuo luku voi olla jopa suurempikin. Mutta hallitus on siitä tietoinen, ja pyritään asiaa viemään eteenpäin niin, (Puhemies koputtaa) että elämisen mahdollisuudet ovat ja säilyvät.

Ed. Kuosmaselle erityisesti haluan vielä sanoa, että ei sitten pidä ihan vääristellä kaikkea sitä, mitä täällä sanotaan. Tehän olette jossain vaiheessa esittänyt muun muassa sellaista, että verot valtion maksettaviksi jne.

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Keskusteluun siitä, mitä sanoin indeksikorotuksista ja tasokorotuksista, totean, että puheenvuoroni vastaus oli ed. Kankaanniemen logiikan mukaiselle perustettu. Se lienee ollut epäselvä, koska se ei auennut. Sanoin, että tämän hallituksen esityksen ansiosta tuo 7 euroa kuukaudessa on nyt vuotta aikaisemmin eläkeläisten käytössä. Se ei olisi ollut sitä, jos ei tuota tasokorotusta olisi aikaistettu, koska indeksikorotus olisi jäänyt ensi vuonna niin pieneksi.

Mutta tähän liittyy sellainen asia, jota ehkä edustajat Pulliainen ja Salo eivät huomanneet, kun sanoin, että indeksikorotuksia ei ole aina tehty. Tämä hallitus on lähtenyt siitä, että indeksikorotukset tehdään, jos kustannukset nousevat, joten siinä tapauksessa, jos kustannukset nousevat, eläkkeensaajat tulevat tämän hallituksen aikana saamaan indeksikorotukset, mitä ei tapahtunut 90-luvun alkupuolella. Ei tässä minun puheenvuorossani mitään ristiriitaa ollut, mutta saahan siitä väännettyä ristiriidan, jos niin haluaa.

Sitten ed. Kosken puheenvuoroon erilaisten tekijöiden vaikutuksista indeksiin ja siitä, miten ne vaikuttavat eri yhteiskuntaryhmiin. Mehän teimme sen tarkastelun jälkikäteen, miten niin sanottu eläkeläisten indeksi olisi vaikuttanut, jos sellainen olisi laskettu. Siinä olisi vähemmän painotettu alkoholiveroa. 80-luvulta lähtien se olisi johtanut verrattuna tähän tarkasteluhetkeen hieman pienempiin indeksikorotuksiin, joten ne eivät mene aina sillä tavalla kuin me toivoisimme. Sen takia tulevaisuuden ennustaminen on tässä hyvin hankalaa. Mutta totta kai niitä on hyvä seurata, jos löytyisi joku sellainen järjestelmä, jolla voitaisiin ohjailla jonkun yhteiskuntaryhmän parempaa toimeentuloa.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olin jo innoissani, että ministeri olisi kuullut, mutta ehkäpä hän voi sitten lukea. Tanakkaa asiaa on nimittäin tulossa. Ajattelin, etten debatoi pahemmin, että tulen tänne korokkeelle.

Tosiasiahan on se, että vanhoista puolueista yleensä kaksi on hallituksessa, jotka eivät tee pieneläkeläistä korjaavia asioita. Sitten se vanha puolue, kepu, kokoomus tai sosialistit vuorollaan, joka on oppositiossa, mesoaa, kuinka köyhät pieneläkeläiset on unohdettu. Tämä toistuu, ja aina kelpaa vaalien alla pieneläkeläinen paitsi siihen haalean saludon nautintaan ja siivuun pullaa myös tämän poliittisen pelin kohteeksi.

Ed. Kuosmanen puhui pontevasti taitetuista indekseistä ja muista. Tokihan ne tuntee, kun kokoomuksen hallituskaudella niitä taitettuja indeksejä oli ja leikattiin. (Eduskunnasta: Äänesti vastaan!) — Saattoi olla, että ed. Kuosmanen äänesti vastaan, mutta kokoomus oli junailemassa niitä eläkeleikkauksia.

Sitten jos ottaa tähän sen kaikista pienituloisimpien näkökulman, tunnen tämän asian sikäli erittäin hyvin, että oma äitini on juuri tällainen henkilö, joka saa tätä kaikista pienintä kansaneläkettä. Kerron, minkälainen henkilö on tällainen henkilö: Syntynyt pienviljelijäperheeseen, kahdeksan lasta, ei paljon kyselty, menetkö heinään, lypsätkö lehmiä, vaan teit, mitä käskettiin, ja kaikki kodin työt 25-vuotiaaksi asti. Sitten maailmalle pienelle palkalle piikomaan, tekemään kylmäkön töitä, muita vastaavia, sitten naimisiin. Vuonna 62 minä synnyin, äiti jäi hoitamaan minua ja minun siskoani. Täällä eläkepolitiikan asiantuntijat tietävät, mitä tapahtui vuonna 62. Paitsi että Soini syntyi ja Marilyn Monroe kuoli, tapahtui kuitenkin myös se, että Suomessa eläkelait uudistettiin. Tämä oli se systeemi, että 62 tehtiin tämä uudistus ja sitä ennen laskettu homma ei enää tullut lasketuksi. Sitten ollaan tässä tilanteessa. Kovaa työtä on tehty koko ikä, ja palkkio siitä on noin parituhatta vanhaa markkaa. Sellaisia ihmisiä täällä on 150 000—200 000.

Maailman kovin ammatti ei ole yritysjohtajan työ tai ay-toimitsijan työ tai taksikuskin työ, maailman kovin ammatti Suomessa oli pienviljelijän vaimon työ. Se oli raskain homma, mitä tässä maassa on ikinä ollut, yleensä kymmenen muksua ja työtä vuorotta ja sodan käynyt äreä äijä vielä siinä vaivoina. Se oli kovin työ. Heidän palkkansa on suurin piirtein tämä pienin osa, mistä me nyt puhumme. Se porukka ei valita. Siinä olen samaa mieltä kuin ministeri Mönkäre, ei se valita, usein tuntuu siltä, että äidilläni on enemmän rahaa kuin minulla, vaikka tienaa noin vähän — eikä hae toimeentulotukea. Sekin pitää paikkansa. Eivät mene sinne jonoon. (Eduskunnasta: Se on korkea kynnys!) — Se on korkea kynnys, ja sen takia pitäisin sitä hyvin tärkeänä, että tämä peruseläke olisi kunnollinen ja kunniallinen, jotta ihminen voisi sen hakea, ettei tarvitsisi hakea näitä muita. En minä ollenkaan vastusta, että meillä on asumistukia ja toimeentulotukia. Ne ovat köyhille ihmisille tarpeen, olivat he sitten työläisiä, eläkeläisiä tai mitä hyvänsä. Tämä porukka, mistä me juuri puhumme, ei hae näitä tukia. Tämä on tilanne, ja siihen lääkekulut ja muut päälle.

Arvoisa herra puhemies! Tämä tasokorotus on kyllä hieman turhan juhlallinen nimitys näille isänmaalle rakentajille, työläisille tai palkkatyötä tekemättömille, jotka kuitenkin koko ajan ovat olleet työssä. Ei ole näkynyt nyt täällä sitä feministilaumaa, joka aina naisten eduista melskaa. Yksikään feministi- tai naisasialiitto, unioni, ei ole ikinä antanut ensimmäistäkään ajatusta pienviljelijän vaimoille, näille köyhille raatajille, ei ole ensimmäistäkään tasa-arvohuutoa kuulunut feministisestä liikkeestä, ei mitään muuta kuin höpötystä heidän omista kotkotuksistaan. Näitten pienten ihmisten puolesta eivät ole puhuneet koskaan yhtään mitään eivätkä puhu nytkään. Tämä tilanne on siinä mielessä sellainen, että tämä porukka tietysti vähenee, niin kuin sotiemme veteraanitkin. Kyllä monilla nyt eläkeikään tulevilla on jo työeläkkeet, ja tämä kunniavelka näille maan rakentajille, jotka ovat hyvin raskaan työn tehneet, olisi nyt vähän enemmän väärti kuin 7 euroa.

Pitää se paikkansa, kun menin äitini luona käymään, kyllä hän sanoi, että tulee sentään 7 euroa. En minä siinä ruvennut enää kovin suurta palopuhetta pitämään, että on se nyt häpeä, että tulee semmoinen. Eeva oli tyytyväinen, ja minä sanoin, että vähänhän se on mutta enempää eivät herrat anna, koetetaan elää eteenpäin. Tämä asia on sillä lailla.

Toisaalta on hyvä, että näistä mekastetaan, mutta pieneläkeläiset kelpaavat kyllä aina tähän ja on siihen edustamanikin kansanliike aikoinaan sortunut. Aina he kelpaavat sen homman välikappaleeksi, että turvotetaan sitten kauhea puhe heistä ja juuri heidät unohdetaan. Ammattitaitoiset ihmiset saavat palkankorotuksen, herrat saavat optionsa ja maanviljelijät tukensa, mutta nämä pieneläkeläiset jäävät yleensä lehdelle soittelemaan. Näin tässä elämässä on usein käynyt.

Sen verran tästä viinan hinnasta voi vielä juttua veistää, että ilmeisesti osa eläkeläisistä on saanut tämän tasokorotuksen nestemäisessä muodossa, tavallaan niin kuin halvempana viinana, kyllä sekin tietysti jollekin eläkeläiselle maistuu.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi lyhyesti, mikä olisi aluepoliittinen toimenpide, piristysruiske maakuntiin? Kävin siellä Rautavaaralla, siellä opin paljon, muun muassa sen, että siellä 42 prosenttia on eläkeläisiä ja monet pieneläkeläisiä. Aika tehokasta aluepolitiikkaa olisi näitten pienimpien eläkkeiden korottaminen, se menisi siellä kulutukseen, kohdistuisi aluepoliittisesti oikein, koska useat näistä köyhimmistä ihmisistä asuvat syrjäseuduilla. Tämä olisi tehokasta aluepolitiikkaa ja eläkepolitiikkaa. Tähän kun yhdistäisi vielä ruoan arvonlisäveron alentamisen, niin tässä aineksia olisi.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Kun hiljakkoin olin eläkeläistilaisuudessa, siellä nousi kolme keskeistä asiaa esille. Nämä kolme asiaa ovat kansaneläkkeen tasokorotus, taitettu eläkeindeksi ja kansaneläkkeen pohjaosa. Siinä ovat ne eläkeläisiä puhuttavat asiat.

Jos ensinnäkin lähtee kansaneläkkeen pohjaosasta, sen verran haluan korjata ed. Soinia, että on hieman päälle 430 euroa toisessa kuntaryhmässä puolison täysi kansaneläke elikkä se tekee noin kolme tonnia ja vähän päälle markoissa. (Ed. Soinin välihuuto) — Niin, jos on varhennettu eläke, joka on leikannut sitä, silloin on, mutta täysi kansaneläke alimmillaan on hieman päälle kolme tonnia markoissa. Tosin se on aivan riittämättömän edes välttävään toimeentuloon. — Se, että nämä ihmiset tulevat toimeen, johtuu juuri siitä, että he ovat koko ikänsä joutuneet säästämään joka ainoasta asiasta ja tottuneet todella vaatimattomaan elämään. Siitä huolimatta he ovat tehneet varmasti valtaosaltaan pitkän päivätyön, ja tämän lisäksi minä haluaisin nostaa tähän rinnalle vielä sen, että valtaosalla näistä ihmisistä, jotka nyt ovat saamassa tämän 7 euron tasokorotuksen, on pieni työeläke, he ovat sitten vanhempina olleet palkkatyössä ja heille on tullut pieni työeläke.

Nyt tämä 7 euron tasokorotus, josta täällä puhutaan, on todella vähän, tasoltaan sellainen kuin matto olisi rypyssä lattialla. Ei voida puhua mistään tasokorotuksesta. Jos ajatellaan, mitä sillä 7 eurolla tänä päivänä saa — täällä sanottiin, että pitää kokonaisvaltaisesti katsoa näitä asioita, kuten ed. Koski ja ministeri Mönkäre totesivat — täytyy muistaa, että esimerkiksi sähkön hinnat ja polttoaineen hinnat ovat nousseet, monet kunnalliset maksut ovat nousseet. Siitä huolimatta heidän eläkkeensä nousee vain 7 euroa.

Kun mietitään esimerkiksi pankkipalvelumaksua, suuri osa näistä eläkeläisistä ei käytä Internetiä, ei edes maksupalvelua. He joutuvat asioimaan pankin tiskillä, ja tämä 7 euroa menee yhdellä kertaa siellä pankissa pelkästään pankkipalvelumaksuihin. Pari laskua jos maksaa, niin se ei riitä enää. Tästä vaan saa kuvan siitä suuruusluokasta, mitä tällä 7 eurolla saa. Näin ollen pidän kohtuuttoman pienenä tätä 7 euron tasokorotusta. Tietenkin sekin on parempi kuin ei mitään, toki se on aina todettava, mutta kyllä tätä tasokorotusta olisi pitänyt selvästi enempi antaa.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on lähtenyt siitä, että tämä tasokorotus vuoden alusta olisi vähintään 18 euroa elikkä runsaasti kaksinkertainen, lähes kolminkertainen, tähän hallituksen esitykseen verrattuna. Tämä kansaneläkkeen pienuus aiheuttaa monia ongelmia, ja kun täällä puhuttiin niistä palveluista ja palvelujen ostamisista, niin ei tällä eläketasolla osteta palveluja. Kyllä niistä verohelpotuksista hyötyvät lähinnä hyvätuloiset ja suurituloiset. Nyt kun tätä talouspolitiikkaa täällä puhutaan, niin täällä on valittu linja, että suoritetaan tasasuuria veronalennuksia. Eivät niistä kansaneläkkeellä olevat hyötyneet. Noin miljoona ihmistä jäi tänä vuonna ilman minkäänlaisia verohelpotuksia, ja nämä verohelpotuksethan ovat menneet niin, että mitä suuremmat tulot, sen suuremmat ovat olleet helpotuksetkin. Vuorineuvostason tuloilla, joihin tulee nämä verohelpotukset, mielestäni niitä ei tarvittaisi. Ne rahat tarvittaisiin pienempiin eläkkeisiin, mutta hallitus näyttää edelleenkin jatkavan sitä linjaa, että suurituloisille pitää antaa verohelpotuksia ja pienituloisille annetaan rippeitä, jos sitten jotain jää jaettavaksi.

Toisena kohtana on tämä taitettu eläkeindeksi. Täällä on jo alustavasti siitä vähän puhuttu. Tämä taitettu eläkeindeksi leikkaa todella tehokkaasti eläkkeitä. Työeläkkeet tulevat jäämään hyvin nopeasti merkittävästi jälkeen palkkakehityksestä. Tämähän tietenkin johtaa siihen, että kun jää eläkkeelle, eläke on tyydyttävä, sillä tulee toimeen, mutta kun on ollut 10 vuotta eläkkeellä, niin joutuu toimeentulotukiasiakkaaksi. Ei kai tämä voi olla se linja, mitä tässä maassa harrastetaan. Täällä ministeri kehotti ihmisiä menemään toimeentulotuen hakijaksi, mutta kyllä se on kova pala niille ihmisille, jotka koko ikänsä ovat tehneet raskasta fyysistä työtä, ja sitten sillä eläkkeellä ei tule toimeen ja sitten vaan kehotetaan menemään toimeentulotukiluukulle. Sen verran tiedän siitä asiasta, että se kuulustelu, mikä siellä käydään, kun ensimmäisen kerran ihminen sinne menee, ei ole kyllä kovin mieltä ylentävä, sillä ihmiseltä käännetään siellä viimeistä mutkaa myöten vaatteet nurin päin, käytännöllisesti hänet riisutaan henkisesti alasti siellä. Näin ollen tämmöistä eläkepolitiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa ei voi pitää oikeanlaisena.

Kolmantena asiana nämä eläkeläiset nostivat kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen. Olen sitä aikaisemminkin sanonut ja sanon edelleenkin, että kansaneläkkeen pohjaosan poistaminen on Suomessa eläkepolitiikan suurin virhe. Näillä ihmisillä, joilta tämä leikattiin — yli 400 000 ihmistä — oli suhteellisen pieni työeläke, he olivat keskipalkkaa saavia tavallisia työläisiä, jotka sen menettivät. He olivat maksaneet kuitenkin koko ikänsä kansaneläkevakuutusmaksua, ja heille oli, totta kai, aikoinaan luvattu, että kun kansaneläkevakuutusmaksua maksetaan, niin siitä saadaan sitten kansaneläke, mutta kuinkas sitten kävikään. Jos huono tuuri oli, niin sitä kansaneläkkeen pohjaosaa ei kerinnyt saamaan kuin muutaman kuukauden; se oli yhteen sovitettu työeläkkeen kanssa. Tuli niin sanottu kaksinkertainen leikkaus ja silloin leikattiin sekä kansaneläkkeen pohjaosa että työeläke, jota oli jo leikattu, ja kun huono tuuri kävi, niin tässä niin sanotussa korjauksessakaan he eivät vielä välttämättä hyötyneet, saaneet edes osaa siitä takaisin.

Tätä taustaa vasten on hyvin ymmärrettävää, että nämä eläkeläiset ovat hyvin katkeria siitä, miten heidän eläkkeidensä on käynyt. Tämä eläkepolitiikka on tietenkin valintoja täynnä niin kuin kaikki muukin politiikka, mutta täällä Suomessa eläkepolitiikassa on valittu kyllä linja, että ne joilla on hyvät tulot, tulevat saamaan suuret eläkkeet, ja ne joilla on pienet tulot, joutuvat tyytymään loppuikänsä, hautaan asti, pieniin eläkkeisiin ja elämään monta kertaa suuressa köyhyydessä loppuelämänsä.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys kansaneläkelain muuttamisesta siten, että kansaneläkettä tarkistetaan 7 eurolla 1.3.2005 alkaen, on sinänsä esityksenä myönteinen, mutta korotuksen osalta tietenkin täysin riittämätön. Tuon hallituksen esityksen otsikkona lukee: "Hallituksen esitys kansaneläkkeen tasokorotusta koskevaksi lainsäädännöksi." Tuo otsikkonimike tuntuu vähän suureelliselta, kun otetaan huomioon se, että tässähän on kysymys oikeastaan pelkästään alkoholiveron alennuksesta aiheutuvan indeksin heikennyksen eläkkeisiin aiheuttaman korotuksen pienenemisen kompensointi. Ehkä tuota otsikkoa puoltaa ainoastaan se, että monet muut, erityisesti vähätuloiselle väestölle tarpeelliset edut ovat sidottuja kansaneläkkeen muutoksiin. Se ehkä tuota nimikettä kuitenkin puoltaa.

Alkoholiveron käsittelyn yhteydessä todettiin sen alentavan elinkustannusindeksiä noin prosenttiyksikön verran ja leikkaavan siten samalla myös eläkkeiden tulevia korotuksia. Näin ollen tässä esityksessähän on kysymys oikeastaan pelkästään tuon alkoholiveron aiheuttaman muutoksen seurauksena tulevan eläketulon menetyksen kompensoinnista. Ministeri Mönkäre omassa puheenvuorossaan totesi, että tässä aiennetaan se vuodelle 2006 hallitusohjelmassa luvattu korotus. Se käytännössä tarkoittaa sitä, että seuraavana vuonna minkään asteista tasokorotusta ei olla tekemässä, vaan se sisältyy tähän. Jos otetaan huomioon tuo alkoholiveron indeksin kasvua hidastava vaikutus ja otetaan huomioon se kahden vuoden aikana eli tänä ja ensi vuonna, niin tämä 7 euron korotus ei riitä kompensoimaan sitä menetystä, mikä tämän indeksin muutoksen johdosta aiheutuu. Näin ollen käy väistämättä niin, että eläketuloa saavien reaaliansiot laskevat. Tämä on väistämättä lopputulos. Tämä esitys ei riitä kattamaan sitä menetystä, joka hallituskauden aikana aiheutuu indeksin muutoksesta. Sen vuoksi toisaalta ymmärtää sen, että peruspalveluministeri Hyssälä, joka oli tarjoillut tätä paljon mainostettua 300 euron tarkistusta eläkkeisiin, ei ole paikalla nytkään, vaikka pöydällepanon syy oli oikeastaan edellisellä kertaa se, että hänkin on esittämässä näkemyksensä tämän korotuksen riittävyydestä, mutta ehkä siitä syystä hän ei ole paikalla, että kokee tämän pelkkänä pilkantekona.

Hallituksen esittämän indeksivääristymän eläkkeisiin aiheuttaman menetyksen osittaisen kompensoinnin lisäksi kansaneläkkeisiin on tehtävä todellinen tasokorotus. Talousarvioaloitteita on asiasta jätetty useampiakin. Vasemmistoliiton ryhmän nimissä on jätetty 18 euroa kattavaa tasokorotusta koskeva aloite, ja saman sisältöinen lakialoite on sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsiteltävänä. Toivottavasti se otetaan tämän asian käsittelyn yhteydessä esille.

Minusta ed. Valto Koski aivan oikein kiinnitti huomiota tähän indeksin rakenteeseen. Varmaan on paikallaan jossakin yhteydessä arvioida, mikä on se oikea indeksi, millä eläkkeitä esimerkiksi tarkistellaan. Tämä alkoholiveron muutos antaa minusta siihen ajattelemisen aihetta riittävästi. Mutta kun aikaisemmin vastauspuheenvuorossa ed. Rehula viittasi siihen — oliko köyhyysrajan alapuolella olevia nyt 150 000 hänen määritelmänsä mukaan — että, tämä hallitus on tehnyt jotain toimenpiteitä näiden nostamiseksi sen rajan yläpuolelle, minä en yhtäkkiä osaa mieltää, mitä ne toimet ovat.

Jos katsotaan verotusratkaisuja, niin yhtään sellaista verotusratkaisua ei ole tehty, joka suoranaisesti tukisi näitä köyhyysrajan alapuolella olevia kansalaisia. Jos katsotaan tuloveroratkaisuja, niin ne on suunnattu yksiselitteisesti suurituloisimmalle väestönosalle. Eläkeläiset käytännössä eivät ole hyötyneet niistä. Veronmaksajain Keskusliiton tekemän selvityksen mukaan keskituloisten ja sitä pienempää eläketuloa saavien eläkeläisten verotus on kiristynyt, ja se on tietenkin selvä tosiasia, kun mitään sellaista vähennysten muutosta, joka koskisi pientä eläketuloa saavia, ei ole tämän hallituskauden aikana tehty, ei yhtään sellaista vähennystä.

Sen sijaan tehtiin ansiotulovähennykseen muutoksia, joilla työtulovähennys voidaan saada yli 100 000 euron, taitaa olla 102 750 euron, vuosituloon saakka. Nämä ilmeisesti ovat niitä "pienituloisia", joita keskusta puheenvuorossaan tarkoittaa ja joihin viitaten muun muassa silloin, kun tuota lainsäädäntöä käsiteltiin, erityisesti ministeri Pekkarinen perusteli, että tässä suunnataan pienituloisille veronalennuksia.

Minä jään mielenkiinnolla kuuntelemaan, mitkä ovat niitä ratkaisuja, millä keskustapuolue on yrittänyt nostaa niitä 150 000 kansalaista sen köyhyysrajan yläpuolelle. Itselleni ei valitettavasti tule mieleen yhtään sellaista ratkaisua. Toivon, että vasemmistoliiton tekemä talousarvioaloite ja lakialoite johtavat myönteiseen ratkaisuun ja eläkkeisiin tehdään edes tuo 18 euron tasokorotus.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Kansaneläkettä saavia henkilöitä on maassamme tällä hetkellä yli 700 000, kun mukaan otetaan pelkkää kansaneläkettä saavat henkilöt sekä kansaneläkettä ja työeläkettä saavat henkilöt. Pienin kansaneläke on tällä hetkellä vain noin 11 euroa kuukaudessa ja suurin vajaat 500 euroa kuukaudessa. Meille kaikille pitäisi olla selvää se, että pelkällä kansaneläkkeellä eläminen on suurelle joukolle ihmisiä mahdoton tilanne. Vaikka meidän sosiaalihuoltomme on korkeatasoinen, se ei pysty auttamaan riittävästi pelkkää kansaneläkettä saavia ihmisiä.

Ministeri Mönkäre totesi täällä äsken, että näitä ihmisiä pitää jatkossa tukea, mutta hän jätti sanomatta, millä tavalla hallitus aikoo heitä jatkossa tukea. Meidän tulee muistaa, että me keskustelemme ikäluokasta, joka on ollut rakentamassa maatamme sellaiseksi hyvinvointivaltioksi, josta me nyt saamme kaikki nauttia. Olisi ollut kohtuullista toimia sekä vaalien alla että niiden jälkeen rehellisesti, johdonmukaisesti ja suoraselkäisesti, niin ettei kyseisiä ihmisiä nolata ja nöyryytetä jatkuvasti. Ennen muuta tuo suoraselkäisyysvaatimus koskee keskustan edustajia, sillä keskustan edustajat ennen vaaleja lupasivat korjata eläkeläisten ongelmat, mikäli he saavat riittävästi valtaa. Ed. Rehula unohti äsken olleensa tuossa joukossa tässä asiassa jopa kärjessä vastalauseen teon muodossa. Nyt keskustan edustajat ovat punamultahallituksessa suurimpana puolueena, mutta toimivat täysin päinvastaisesti kuin ennen vaaleja lupasivat.

Ministeri Hyssälä lupasi ennen vaaleja jopa 300 euron korotuksen kansaneläkkeisiin, ja nyt hän istuu hallituksessa, joka esittää 7:ää euroa eli yhden aterian suuruista euromäärää. Ylimääräistä rintamalisää hallitus esittää korotettavaksi 3 euroa eli neljän kahvikupillisen verran.

Minun on pakko kysyä ministeri Hyssälältä, vaikka hän ei ole edes paikalla, miten hän voi istua hallituksessa, kun hän muistaa puheensa oppositioaikanaan. Vastaako ed. Rehula tähän, koska muita keskustan edustajia minä en näe — anteeksi, ed. Seppo Lahtela on paikalla — täällä tällä hetkellä? Ei edes ministeri Hyssälä ole täällä paikalla, niin kuin me viimeksi, kun tätä käsiteltiin täällä, toivoimme, ja ministerin poissaolo oli eräs syy, että tämä asia jäi pöydälle. Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisen ryhmän emäntänä tai missä työssä työn merkeissä hän tällä hetkellä on. Olisi todella mielenkiintoista tietää.

Keskusta lupasi myös poistaa taitetun indeksin, mutta punamultahallitus on päinvastoin laajentanut sen käyttöä. Kaikkihan me tiedämme, mitä tässä salissa on hallituksen enemmistöllä päätetty. Hallituksen edustajat puhuvat tasokorotuksesta, vaikka kysymys on vain 7 eurosta, ja kovin pienet näyttävät olevan hallituksen edustajien näkemykset tasokorotuksista. Sitä ei suinkaan tämä 7 euron korotus ole, vaan se on vain indeksitarkistus, niin kuin täällä on jo monella suulla todettu, ja alkoholiveron alennushan vei eläkeläisten indeksikorotukset. Ministeri Mönkäre tarkensi terminologiaa juuri äsken täällä pitämässään puheenvuorossa toteamalla, että aientamisella täydennetään indeksikorotusta, toisin sanoen nyt hallituksen edustajat eri puheenvuoroissa ovat jo todenneet, että tässä ei todellakaan ole kysymys mistään tasokorotuksesta. Ja mitä hallitus aikoo sitten hallitusohjelmansa mukaisesti tehdä vuonna 2006?

Tämä oli poliittinen jippo, jonka luultiin menevän noin vain läpi kunnallisvaalien alla, että aiennetaan vuoden 2006 korotusta ensi maaliskuun alkuun, mutta niin kuin täällä jo totesin, totuus ei kyllä kansalaisilta jää huomaamatta.

Arvoisa puhemies! Edellä esittämääni viitaten en voi olla hyväksymässä hallituksen esitystä tässä asiassa. Minä toivon kovasti, että keskustan edustajat ryhdistäytyvät täällä, aivan niin kuin ryhdistäytyivät Ylen hallintoneuvostossa, ja hylkäävät tämän hallituksen esityksen ja tuovat meille paremman ehdotuksen, joka todella on sellainen, että me kaikki voisimme sen mieluummin yksimielisesti hyväksyä eli korottaa tehtyjä ehdotuksia.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oli lohdullista kuulla, kun ed. Soini täällä kertoi omista kotijoukoistaan. Saman tyyppinen kotijoukkoasetelma on minullakin, tosin hiukan eri pohjalta. Ei ole pienviljelijä-äiti, vaan kenties vielä ankarampi alku: 16-vuotias työssään menehtyneen kaivosmiehen puoliso. Sellainen äititarina on minulla, ja hän elelee edelleen samalla lailla pienellä kansaneläkkeellä tuolla Oulussa.

Arvoisa herra puhemies! On mielenkiintoista verrata keskustan vaalilupauksia täällä eduskunnassa vaalien jälkeen pidettyihin puheisiin. Moneen kertaan on nykyinen ministeri Liisa Hyssälä mainittu, se, että hän lupasi vaaliesitteessään puolitoista vuotta sitten, että minimieläke on saatava nykyisestä 400 euron tasosta 700 euroon kuukaudessa.

Viikko sitten keskiviikkona, kun tästä asiasta edellisen kerran täällä keskusteltiin, keskustan Olavi Ala-Nissilä totesi tässä salissa, ettei kannata lukea yksittäisiä vaalilupauksia. Näin varmaan on, mutta, ed. Ala-Nissilä, jos kuulette jossakin, työhuoneessa tai muualla, olisittepa sanonut tämän äänestäjille jo ennen maalisvaaleja viime vuonna ettekä vasta nyt vastatessanne opposition arvosteluun. Se olisi ollut paljon reilumpaa.

Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys on todellakin otsikoitu tasokorotukseksi, mikä on erittäin harhaanjohtavaa. Se antaa kuvan, että kansaneläkkeisiin olisi tulossa suurikin korotus. Tosiasiassahan tuo 7 euron korotus korvaa vain viinan hinnanlaskusta aiheutuneen indeksin laskun. Eläkkeisiin ei ole siis tulossa todellista korotusta. 7 eurolla vain korvataan indeksitarkistuksesta aiheutuvaa eläkkeen laskua. Tämä käy selville myös esityksen perusteluista. Keskustan on siis aivan turha väittää, että nyt eläkkeisiin tehtäisiin se tasokorotus, jota keskusta edellisellä vaalikaudella vaati ja ennen vaaleja lupasi.

Muistutan keskustan kahta edustajaa, jotka paikalla vaivautuvat olemaan, keskustan viime vaalikaudella sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön helmikuussa 2002 tekemästä vastalauseesta. Sen mukaan juuri suuri kysymys eläkeläisten toimeentulossa oli erityisesti eläkkeen pienuus. "Yksi tärkeimmistä eläkepoliittisista tavoitteistamme oli saada 150 000—200 000 eläkeläistä pois köyhyysrajan alapuolelta." Kansaneläke on Kansaneläkelaitoksen laskelmien mukaan 50 euroa jäljessä työeläkkeiden kehityksestä. Kansaneläkkeitä tarkistetaan pelkästään kuluttajahintaindeksin perusteella. Kansaneläkkeiden jälkeenjääneisyyden yhtenä syynä on juuri se, että niitä korotetaan vain hintojen nousua vastaavasti. Olen täsmälleen samaa mieltä kuin tuon vastalauseen allekirjoittaneet keskustalaiset kansanedustajat. Kaipa keskusta korottaa kansaneläkkeitä vähintään 50 eurolla aiempien vaatimustensa ja vaalilupaustensa mukaisesti nyt, kun keskusta on päässyt vallan kahvaan eli hallitukseen.

Muistutan kansanedustajan, nykyisen ministerin Liisa Hyssälän eduskunnassa 17. helmikuuta viime vuonna pitämästä puheesta. Nykyinen ministeri totesi tuolloin: "Nyt ovat niin pienet nämä täydet kansaneläkkeetkin, 400—500 euron eläkkeet, että kun nyt lääkkeiden omavastuut nousevat ja kotipalvelumaksut ja muut kulut, kuten terveydenhoitomaksut, nousevat, eläkeläiset eivät kykene hankkimaan näitä palveluja tai ostamaan lääkkeitä, käyttämään tarvitsemiaan terveyspalveluja." Tämä on ollut viesti tuolla vaalikentillä, kun eläkeläiset ovat ottaneet yhteyttä. Tämä on aivan selkeä viesti: me tarvitsemme vähimmäisturvaan korotusta, ja se tapahtuu sillä tavalla, että pienempiä eläkkeitä korjataan. Olen tässäkin asiassa aivan samaa mieltä Hyssälän kanssa. Vaalikentiltä tulevia viestejä on kuunneltava. Uskon, että ministerin johdolla eläkeläisten asiat nyt pannaan kuntoon hänen lupaustensa mukaisesti.

Ed. Jukka Vihriälä sanoi täällä eduskunnassa parisen vuotta sitten, kesäkuussa 2002: "Keskusta pitää välttämättömänä, että kansaneläkkeisiin tehdään tasokorotus. - - Vuoden 84 jälkeen kansaneläkkeisiin ei ole tehty tasokorotusta kuin vuonna 2001, ja sekin oli hyvin pieni, vähän yli 70 markkaa, taisi olla 73 markan paikkeilla kuukaudessa." Nykyrahaksi muutettuna tuo vuonna 2001 tehty korotus oli 12 euroa. Keskustan mukaan se oli hyvin pieni. Hyvät keskustalaiset, miten on nyt tehdyn korotusesityksen laita? Onko sekin hyvin hyvin pieni?

Arvoisa herra puhemies! On käynyt kiistattomasti ilmi, että keskustan vaalivoitto hankittiin katteettomilla lupauksilla. Niitä ei aiotakaan lunastaa, aivan kuten ed. Ala-Nissilä viime viikolla vakuutti. Kuntavaalit ovat ovella. Keskustan ehdokkaiden tehdessä vaalilupauksia vastuu puheista on kaiketi kuulijoilla.

Muistutan vielä keskustaa siitäkin, että viime vaalikaudella keskusta peräti välikysymyksen muodossa vaati polttoaineveron alentamista. Keskusta on edelleen vallan kahvassa tällä hetkellä. Siis missä viipyy hallituksen esitys veron alentamisesta nyt, kun bensan hinta on nousemassa pilviin?

Sen verran vielä: Ed. Rehula, olette sinnikkäästi täällä istunut, välillä jopa yksin, puolustamassa keskustan mandaattia. Väitän, että tuo 7 euron korotus, joka ei todellakaan ole mikään korotus vaan tarkistus indeksiin, tarkoittaa sitä, että sehän on suuri loukkaus kansaneläkeläisiä kohtaan. Omaa äitiäni ajatellen esimerkiksi väitän, että se on siinä rajalla, että hän elää rehulla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä täytyy tietysti muistella viime viikkoa, ja se muistelu tuo mieleen kaksi henkilönnimeä: toinen ed. Akaan-Penttilä ja toinen ministeri, ed. Liisa Hyssälä. Ed. Akaan-Penttilä haukkui meidät kaikki viime kerralla äänessä olleet pystyyn siitä, että me olimme käyttäneet sopimatonta kieltä, sen takia että hänen mielestään tässä on kysymys erittäin vakavasta asiasta. Hän vetosi pöydällevaatimisratkaisunsa ... (Ed. Salo: Hän on tulossa!) — Ahaa, on tulossa. On hyvä, että on tulossa. Matka on pitkä ja tietysti sillä lailla vie aikansa, ennen kuin tänne pääsee, jos on vielä lisärakennuksessa, tämän illan kuluessa. Pitkitetään istuntoa sitten niin, että hän ehtii sieltä lisärakennuksesta, uudesta rakennuksesta, tänne pääpaikalle.

Joka tapauksessa hänen ratkaisunsa ytimessä oli se, että ministeri Hyssälä olisi vastaamassa täällä puheisiinsa. Minä vastaan kummallekin kysyen, miksi tämä on kuitenkin sellainen asia, että tässä olemme Hyssälän puheista vastuussa kansan silmissä sekä me nykyisessä oppositiossa olevat että hallitusvastuussa olevat? Tämän tausta on se, että sen niin sanotun kansan, joka meidät tänne on valinnut, ajatusmaailmassa on tapahtunut pikkuhiljaa erittäin merkittävä muutos. Silloin kun on kysymys sellaisista asioista, kuin nyt juuri tässä on — kansaneläkkeen tasosta, joka on merkittävin siellä alhaisen eläkkeen tasolla, siellä 400—500 eurossa — niin kansalaiset eivät noteeraa, ketkä ovat hallituksessa, ketkä oppositiossa, vaan me olemme samaa p-jengiä kaikki tyynni.

Se tuntuu erikoisesti niitten kohdalla meistä, jotka satumme jostakin syytä olemaan henkilöitä, jotka aika yleisesti tunnistetaan tuolla kadulla, mikä tarkoittaa sitä, että osoitetaan, että tunnistetaan, ja sen jälkeen tullaan juttelemaan ja annetaan selvä lausunto siitä, mitä porukkaa me oikein olemme, mikä on meidän uskottavuus- ja luotettavuusasteemme. Siinä ei selitykseksi riitä se, että olemme oppositiossa, ei, vaan todetaan, että te olette sitä samaa p-jengiä kaikki tyynni. Se tarkoittaa ehkä tieteellisesti sitä, että me olemme tulleetkin instituutiona kollektiivisen vastuun piiriin. Siis toisin sanoen me kannamme ihan yhtä lailla vastuuta Liisa Hyssälän katteettomista puheista kuin kaikesta muusta ja siitäkin, mitä itse olemme tehneet taikka tekemättä jättäneet.

Jos nyt sitten tarkastellaan sitä, minkälainen tämä huutokauppatilaisuus viime kerralla oli, tässä sen résumé, yhteenveto: Hallitus siis tarjoaa 7 euroa, kustannusvaikutukseltaan 56 miljoonaa euroa, ja kun Mönkäre ei ymmärrä euroja, niin se on 336 miljoonaa markkaa. Sitten kokoomus tarjosi 15 euroa, joka tarkoittaa 120:tä miljoonaa euroa kustannusvaikutukseltaan, vasemmistoliitto tarjosi 18 euroa, kustannusvaikutukseltaan 143 miljoonaa euroa. Kristillisdemokraatit tarjosivat 20 euroa, 160 miljoonaa euroa kustannusvaikutukseltaan. Ja rakas ystävämme Liisa Hyssälä tarjosi jo puolitoista vuotta sitten, se on sitten tietysti inflaatiokorotettuna nyt, 300 euron korotusta, jonka kustannusvaikutus on 1 400 miljoonaa euroa elikkä 1,4 miljardia euroa ja Mönkäreen markoissa 8,4 miljardia markkaa. Tässä on tämä paletti, mistä me nyt keskustelemme. (Välihuuto) — Ei ole ollut tarjousta ollenkaan, ja nyt me emme ole luvanneet mitään. Me emme ole hallitusvastuussa emmekä me nyt lupaa mitään. Se on reilu peli, eikö niin?

Nyt, jos tarkastellaan, mihinkä näistä jollakin tavalla tässä kokonaisuudessa olisi varaa, niin jos harmaa talous saataisiin kuriin, se tarkoittaisi, että verotulojen määrä olisi sisäministeriön tämän poikkihallinnollisen työryhmänkin selvityksen mukaan 2,5 miljardia euroa elikkä siis 15 miljardia markkaa Mönkäreen markoissa. Siis toisin sanoen kaikki nämä, jopa Hyssälän katteettomat ilmoitukset, eräällä tavalla katteettomat ilmoitukset, mahtuisivat tämän raamin puitteisiin, siis sen raamin puitteisiin, jossa tällä hetkellä hyötyjiä on sen mainitun euromäärän tai markkamäärän edestä. Ne rahat menevät johonkin taskuun jo nyt, elikkä toisin sanoen kaikki mahtuu tähän raamitukseen.

Mikä merkitys näillä 56:lla, 120:llä, 143:lla, 160:llä miljoonalla eurolla olisi tässä yhteiskunnassa siinä tilanteessa, jossa nyt työpaikkoja luodaan ja käytetään elvytysmekanismia? Sillä olisi se merkitys, että elvytysvaikutus näillä tasoilla olisi välitön. Siis sehän merkitsisi sitä, että kaikki nämä miljoonat eurot, olivatpa ne nyt tässä tarjouskokonaisuudessa, tulisivat välittömästi joka ikinen kuukausi kulutukseen, ja jos se on se hallituksen jippo, mitä se on tarjonnut nyt varhaistetulla veroalellakin viime vuonna heinäkuun alusta, niin se vaikutus olisi hallituksen omien oppien mukaan niin suuri kuin se teoriassa voi olla. Elikkä siis toisin sanoen hallitus eräällä tavalla päätymällä johonkin toiseen ratkaisuun olisi omaa asiaansa sitten omilla opeillaan edistänyt mahdollisimman tehokkaasti. Mutta nyt sitten ollaan tässä tilanteessa, että ei tästä mittään tullunnakkaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käsittelyssä on siis, voi sanoa jatkokäsittelyssä, hallituksen esitys kansaneläkkeen niin sanotuksi tasokorotukseksi. Hallitus esittää tätä 7:ä euroa kuukaudessa, ja se on tosiasiassa vain indeksitarkistus siltä osin, mikä vastaa sitä indeksin nousua, josta on alkoholin hinnanalennus puhdistettu. Tämä merkitsee myös sitä, että ylimääräistä rintamalisää korotetaan peräti 3,15 eurolla kuukaudessa. Suuria lupauksia, mutta todella pieniä summia.

Lipposen hallitukset leikkasivat eläkeläisiltä monella tavalla etuuksia ja sitten loppukaudella 2001 antoivat pienen korotuksen kansaneläkkeisiin. Se herätti oppositiossa olleen keskustan erityisesti antamaan lupaukset mittavista kansaneläkkeitten korotuksista, niin kuin aihetta olisikin, kun köyhyys on pieneläkeläisten jokapäiväinen vieras.

Mutta nyt, niin kuin tässä kuulimme ministeri Mönkäreeltä, tämä 7 euroa kuukaudessa kansaneläkkeisiin on tällä vaalikaudella 2003—2007 ainoa korotus, jonka hallitus pienimpiin kansaneläkkeisiin on luvannut ja on toteuttamassa. Muut tarkistukset ovat indeksitarkistuksia, ja se nyt vielä puuttuisi, että indeksitarkistuksia tässä talouden tilanteessa ei edes tehtäisi. Joskus laman aikoina on jouduttu niistä luopumaan joiltain osin, mutta nyt ei ole sellainen tilanne tässä maassa.

Mikä osoittaa, että ei ole sellainen tilanne? Se on se, että Vanhasen hallitus viime vuonna antoi hyvätuloisia voimakkaasti euromääräisesti suosien mittavat veronkevennykset palkansaajille ja nytkin pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Kalliomäki ovat jo luvanneet tarvittaessa mittavat veronkevennykset ansioverotukseen, jotta työmarkkinaratkaisu toteutuisi laajana. Eli hallitus on antanut viime vuonna ja tänä vuonna ja on luvannut ensi vuonnakin antaa työssä oleville ja muille ansiotuloja saaville mittavat veronkevennykset, miljardeja euroja kaiken kaikkiaan. Mutta, niin kuin ministeri Mönkäre sanoi, valtiovallalla ja Kansaneläkelaitoksella ei ole varaa antaa eläkeläisille kuin 7 euroa kuukaudessa kerran neljässä vuodessa. Siis sama hallitus antaa työssä oleville hyvätuloisille 3—4 kertaa vaalikaudessa mittavat veronkevennykset, mutta kaikkein ahtaimmalla eläville pieneläkeläisille yhden kerran neljässä vuodessa 7 euroa kuukaudessa. Käsittämätöntä, käsittämätöntä politiikkaa. Se on kaukana niistä lupauksista, joita on todella annettu. Ja varaa siis on antaa ne veronkevennykset, mutta ei ole varaa antaa todellista tasokorotusta kaikkein ahtaimmilla eläville äideillemme ja isillemme, jotka ovat rakentaneet tämän maan ja sen hyvinvoinnin, josta saamme nauttia.

Tämä hallituksen linja toteuttaa todella kokoomuksen linjaa. Kokoomushan vaatii vielä suurempia tuloveronkevennyksiä, ja kokoomuslaisen valtiovarainministerin ja kokoomuslaisen sosiaali- ja terveysministerin johdollahan noita eläkeleikkauksia tehtiin viime kaudella. Tämä linja siis jatkuu nyt keskustan johdolla.

Esimerkiksi ruoan arvonlisäveron alentaminen voisi olla hyvä vaihtoehto näille veronkevennyksille ja myös vaikkapa sitten eläkkeitten tasokorotukselle, koska, niin kuin aiemmin sanoin, lähes joka päivä meistä jokainen syö, ja silloin, jos ja kun ruoan hinta laskee — ja kilpailu pitää kyllä siitä huolen, meillä esimerkiksi Keski-Suomessa myydään maitoa 1 sentillä eli kilpailu on kovaa ruokapuolellakin — niin jokaiselle eläkeläiselle, jokaiselle lapsiperheelle, jokaiselle työttömälle, jokaiselle palkansaajalle jää enemmän käteen muuhun käyttöön. Se olisi elvyttävää, kotimaista kulutuskysyntää lisäävää ja työllisyyttä parantavaa aivan varmasti paljon tehokkaammin kuin se kokoomuslainen tuloveronkevennyspolitiikka, jota Vanhasen hallitus sosialidemokraattien tuella edelleen toteuttaa ja jota vasemmistoliitto ja vihreätkin toteuttivat muutaman vuoden ajan, (Ed. Salo: Me emme lupailleet mitään!) eli peruslinja on väärä.

Kristillisdemokraateilla on vaihtoehtobudjetti, jota ed. Pulliainen oli jo lukenut, ja meillä on todella eläkeläisille vaatimaton, mutta kuitenkin selkeä tasokorotus, 20 euroa kuukaudessa, ja sille myös rahoitus. Vihreät eivät luvanneet mitään eläkkeitten nostamiseen. Ed. Pulliainen juuri totesi, että vihreät lupaavat puhtaan nollan eläkeläisille, mutta heidän vaihtoehtobudjettinsa sisältää esimerkiksi ympäristöverojen kiristämistä. Jos esimerkiksi sähköveroa kiristetään, eläkeläisten osalta se vie entistä enemmän heidän pienistä tuloistaan ilman, että vihreät antaisivat heille yhtään mitään tilalle. Käsittämätöntä tämä.

Kyllä minä ymmärrän sen vihreän ideologian siinä, että teollisuudelle ja esimerkiksi liikenteelle lisättäisiin ympäristöveroja kohtuullisesti — ymmärrän sen, en tiedä, onko se kaiken kaikkiaan viisasta tässä kansantaloudessa, mutta ympäristönäkökulmasta ymmärrän sen — mutta en ymmärrä sitä, että pieneläkeläisten asumiskustannuksia, peruselinkustannuksia, esimerkiksi sähköveroa korottamalla lisättäisiin ilman, että heille korvattaisiin sitä eläkkeiden tason korotuksena. Eli ed. Pulliainen, teidän pitää tehdä kunnollinen, tasapainotettu vaihtoehtobudjetti, jossa kerrotaan myös, miten se rahoitetaan. (Ed. Pulliainen: Olemme ainoat tässä talossa, jotka ovat kertoneet, älkää höpöttäkö siinä!) — Ed. Pulliainen voi lukea tämän, niin ei ole ainut. — Teidän mallinne on epäsosiaalinen, kohtuuton pieneläkeläisiä kohtaan. Harmaan talouden kimppuun iskeminen on todella viisasta, ja siihen kannattaa satsata huomattavasti enemmän, nythän ei oikeastaan tehdä mitään sen hyväksi, että siitä päästäisiin eroon, mutta ei sitä pidä tehdä pieneläkeläisten kustannuksella.

Hallituksen linja on siis kohtuuton, kylmä ja tyly pieneläkeläisiä kohtaan, mutta niin on ollut edellisenkin hallituksen.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen piti mielestäni ihan ansiokkaan puheenvuoron ja voin monessa kohtaa yhtyä siihen puheenvuoroon, mutta pieni tarkennus tähän asiaan siinä mielessä, että olen vähän eri mieltä siitä korotuksesta.

Vaikka ette sanonutkaan mitään summaa, kuitenkin pitää muistaa se, että jos me korotamme nyt tällä 7 eurolla taikka vähän isommalla määrällä, niin saattaa olla, että useimmille pieneläkeläisille se vaikuttaa niin, että jostain päin muualta voi leikkautua muuta etuutta. (Ed. Salo: Miten se niin voi vaikuttaa?) Jos nyt on nostettu näitä etuuksia ja parannettu, kun ne ovat sitten kuitenkin osaltaan ansioon sidottuja ja tuloihin sidottuja etuuksia, niin jos radikaalisti nostetaan eläkkeen määrää, vastaavasti esimerkiksi toimeentulotuki leikkaantuu, siellä saattaa nousta muu. (Ed. Salo: Sitten ei voi korottaa ollenkaan!) Tässähän se problematiikka valitettavasti onkin, että pitäisi löytää järjestelmä, jolla optimoitaisiin se, että käteenjäävä tulo nousisi.

Me olemme varmaan yhtä mieltä siitä, että pieneläkeläisten tulon pitäisi nousta ja käytettävissä olevien varojen määrän kasvaa, koska siinä olen samaa mieltä teidän kanssanne, että kaikki, mitä heillä jää enemmän käteen, menee suoraan kulutukseen. Se menee aivan suoraan kulutukseen eikä suinkaan niin kuin isotuloisten ja hyvätuloisten veronalennukset, joita kokoomus ruokkii ja on ruokkinut kaiken aikaa, ne eivät sada mihinkään muuhun laariin kuin suuromistajien ja osakkeenomistajien takataskuihin ja lisäsijoituksiin. (Ed. Salo: Kartanonomistajille!)

Jos eilisiä uutisia kuuntelitte, joissa suuryritysten tulosta oli vertailtu, tiedätte, että on yli 200 000 yritystä, jotka tekivät valtavaa tulosta tässä maassa. Jos pieniäkin lisätuloja olisi sijoitettu köyhille ja pienituloisille ihmisille tai työttömille, niin ei olisi mitään hätää kellään. Mutta ei, siellä on ahneus kuten kokoomuspiirissä yleensäkin, ja ahneus on se, että omaan taskuun täytyy lappaa kaikki, mitä ikinä saadaan irti ihmisiltä. (Ed. Salo: Se on yhtä ahne kuin AKT!) Teistä on jostain kumman syystä tullut kauheasti nyt, kun oppositioon olette tulleet, pienituloisten ylimpiä ystäviä, joista viime kaudella ei ollut havaittavissa pienintäkään merkkiä, ei tullut muuta kuin kylmää katsetta ja kylmää kopinaa valtiovarainministerin suulla. Pitää miettiä puheita toisten vaalilupauksista, mitähän vaaleja varten niitä nyt kokoomus lupailee. (Ed. Salo: Pitää kysyä, mitä AKT on tehnyt pienituloisten hyväksi!)

Olisin toivonut tässä korotusta kyllä itsekin vähän suurempana, mutta kuten kerroin, minun mielestäni tässä asiassa ei ole yhtä oikeata reittiä eikä yhtä oikeata tietoa. Jos sitä korotetaan enemmän, niin 56 miljoonaa euroa on toki vuodessa aika pieni määrä, meiltä löytyy varmasti sen kattamiseen isompiakin asioita. Tänään muun muassa on puhuttu 211 miljoonan euron summista, kun miinoja ruvetaan korvaamaan. Jostain kumman syystä joillekin hallinnonaloille löytyy rahaa niin paljon kuin ikinä voidaan esittää. (Ed. Vielma: Se oli rehellistä puhetta!)

Se täytyy myöskin sanoa, että taitettu indeksi, ed. Vielma, ei ole tämän hallituksen tekosia. Se ei ole tämän hallituksen tekosia, valitettavasti vuonna 2002 tai vuoden 2003 alussa edellinen hallitus on sen päättänyt, kun eläkeuudistusta tehtiin, se päätettiin edellisen hallituksen aikana. (Ed. Salo: Sen voi muuttaa!) Olimme silloin siinä niin kokoomus kuin sosialidemokraatitkin mukana. Silloin sovittiin koko paletti, joka tulee vuoden 2005 alusta voimaan, ja tämä oli nimenomaan sen takia, että tulevaisuudenkin eläkerahat riittävät.

Nyt toivoisin, että kun meillä on tulossa suuri sosiaalityön paketti, joka kohdistuu nimenomaan ikäihmisiin ja heidän elinolosuhteisiinsa ja pärjäämiseen, niin oppositio myöskin sitä vilpittömästi nyt sitten kannattaa, vaikka se tuleekin kunnallisvaalien jälkeen vasta käsittelyyn. (Ed. Salo: Mitä se pitää sisällään?) — Siellä on nimenomaan monenlaista ihmisten toimeentuloon, vanhusten palveluun ja kaikkeen siihen liittyvää asiaa, joka on nimenomaan kohdistettu ikäihmisille. (Ed. Salo: Saisiko jonkin esimerkin, yksi tai kaksi esimerkkiä tekisi hyvää!)

Juha Rehula /kesk:

(Ed. Pulliainen: Nyt alkaa sitten tulla tavaraa! — Ed. Rajala: Rehua!) Arvoisa puhemies! — On hienoa, että odotusarvo puheenvuorolleni on näin kova.

On ollut kaunista kuunneltavaa, kun täällä on vaadittu eläkepoliittiseen keskusteluun rehellisyyttä, vanhojen asioitten muistelemista ja muutenkin, käyttipä ed. Rajala omassa puheenvuorossaan sanaa reiluus. Ed. Rajalalle haluan ihan näin alkuun sanoa, että Kansaneläkelaitoksen tilaston mukaan Rehula-nimisiä suomalaisia on noin 180, ja tämä on ihan kaunis nimi kantaa. Kyllä tällä pärjää.

Ed. Vielma puhui omalla tyylillään, siihen täällä on jo puolentoista vuoden aikana opittu, ja toi nimeni esiin siinä, onko ed. Rehula, joka on ollut keskustan vastalauseitten kärjessä, unohtanut sen, mitä on kirjoitettu 20 kuukautta sitten. Ei ole unohtanut. Ei elävä elämä siitä mihinkään ole oleellisilta osiltaan muuttunut. Se tilanne, onko 150 000 vai 200 000 eläkeläistä, jotka elävät niin sanotun köyhyysrajan alapuolella, on joka tapauksessa olemassa, ja heidän toimeentulonsa turvaamisesta on kysymys muun muassa tässä esityksessä, joka nyt käsittelyssä on.

Ed. Vielma, kun te tosiaankin sanoitte, että punamultahallituksen edustajat ovat laajentaneet taitetun indeksin käyttöä — te sanoitte yksi yhteen näin — niin sitten samat puhujat vaativat reiluutta ja rehellisyyttä ja uskottavia puheita. Jos teidän ryhmäkanslianne tuottaa teille tämän kaltaisia puheenvuorojen pohjia, niin toivoisin, että ne, jotka nämä pohjat tuottavat, ottaisivat hieman paremmin selvää eläkepolitiikan päätöksenteosta, siitä, mitä eduskunnassa on viime vuosien aikana tehty. (Ed. Salo: Me emme ole kollektiivinen puolue, me puhumme omalla suullamme!) Ratkaisut eläkepolitiikan linjoista tehtiin, ja kun Vanhasen/Jäätteenmäen hallitus aloitti, hallitusohjelmaan kirjattiin — ja keskusta oli sopimassa hallitusohjelman kirjauksista — se, mitä eläkepolitiikassa tämän vaalikauden aikana tapahtuu. Mutta ed. Vielma, se, että te väitätte, että taitetun indeksin käyttöä on laajennettu tämän vaalikauden aikana, ei kyllä pidä paikkaansa, koska linjaukset äänestysten jälkeen tehtiin tässä salissa viime vaalikauden loppupuolella. Totta kai on ymmärrettävää, että kun otetaan kokonaisuudesta asioita irti, niin nehän saa halutessaan kuulostamaan ihan siltä, miltä puhuja haluaa. Mutta näiltä osin haluan kyllä todeta, että ihan tilanne ei ole niin kuin te, ed. Vielma, väitätte.

Arvoisa puhemies! Kun tämän asian käsittely jätettiin pöydälle viime viikon keskiviikon täysistunnossa, niin ainakin ed. Akaan-Penttilä oli toivonut ministerien läsnäoloa: "Pyydän asian pöydälle johonkin ensi viikon istuntoon, niin että istunnossa ovat paikalla sekä esittelevä ministeri että ministeri Hyssälä. Toivon edustajilta, että silloin käydään kunnollista eläkepoliittista debattia." No, täällä on ministeri Mönkäre käynyt tänään. Hän on tuonut hallituksen kannan, esityksen pohjat esiin. Toisekseen tänäänkin ministeri Hyssälä on valitettavasti estynyt osallistumaan tähän täysistuntoon, mutta niin kuin ministeri Mönkäre totesi täältä pois lähtiessään, tämä asia on ensiksikin ministeri Mönkäreen vastuulla, ja toisekseen itse lisään siihen, että hallitus on tämän esityksen yksimielisesti tehnyt.

Tämä juupas—eipäs-keskustelu ei tuo kansaneläkkeisiin yhtään euroa eikä yhtään senttiä lisää. — Ed. Polvi, te muun muassa annoitte aihetta siihen, että jonkin kommentin tässä tulen sanomaan. — Joka tapauksessa yksikään euro ei lisäänny eläkeläisen toimeentulossa sillä, että me täällä käymme juupas—eipäs-keskustelua ja haluan itse käyttää ihan sanaa "riekumme" eläkeläisten kustannuksella. Ed. Polvi, te totesitte, että ministeri Hyssälä ei ole paikalla ehkä siitä syystä, että kokee tämän pilkantekona. En tietenkään voi laittaa ministeri Hyssälän suuhun yhtään sanaa, mutta sen tiedän, että edes tämä 7 euroa on enemmän kuin ei yhtään mitään.

Toisekseen määritelmä siitä, mistä olemme matkan varrella puhuneet, 150 000 eläkeläisestä, on kyllä ihan Stakesin tutkimaa tietoa, ja näiltä osin olemme tilanteessa, että toimenpiteitä pitäisi tehdä. Tämä on yksi esitys kaikesta huolimatta, kaikesta pilkanteosta huolimatta, jota edustajat ovat tämän kansaneläkkeen tasokorotuksen osalta tehneet, tämä on toimenpide, joka on kuitenkin joka tapauksessa eteenpäin. (Ed. Pulliainen: Ei tämä ole mikään tasokorotus!) — Se on tasokorotus, ed. Pulliainen, koska (Ed. Pulliainen: Se on viinakompensaatio!) on kaksi keinoa, jolla kansaneläkkeitä voidaan tarkistaa: toinen keino on tasokorotus, toinen on indeksi. Niitä on kaksi. Tämä ei ole indeksitarkistus, tämä on tasokorotus, tulee 7 euroa eläkkeisiin tämän pohjaesityksen mukaan lisää.

Ed. Polvi sanoi täällä, että täällä ei ole nähty yhtään esitystä pienimpien eläkkeitten varassa elävien toimeentulon parantamiseksi. Tämä on kuitenkin 7 euroa, ed. Polvi. Toisekseen te ette vasemmistoliitossa tietenkään halua tunnustaa ettekä tunnistaa sitä, että tänäkin vuonna ja tulevana vuonna 2005 hallitus on kuitenkin päättänyt panostaa esimerkiksi peruspalveluihin rahaa, enemmän rahaa kuin olisi esimerkiksi pelkkien indeksitarkistusten osalta tehty tai tehdään. En pidä ihan vähäpätöisenä sitä yli 200 miljoonan euron panostusta esimerkiksi siihen, että hoitoonpääsyn turvaaminen toteutuu. Kyllä eläkeläiset tietävät, mitä se tarkoittaa, että lääkäriin pääsee.

Ed. Rönni otti täällä esiin tämän sosiaalityön hankkeen. Yksityiskohtia en itsekään vielä ole nähnyt, mutta lähiviikkojen, lähikuukausien aikana tulee selvää faktaa. Sen verran, kuin asiasta tiedän, vanhustyö nimenomaan on sen painopiste. Se on painopiste, johon myös ollaan kohdentamassa resursseja.

Arvoisa herra puhemies! Tuossa debattivaiheessa jo tuli esiin ja sanoin ääneen, että on todella mielenkiintoista kuultavaa, kuinka kokoomus on herännyt pienituloisten eläkeläisten puolustajaksi. (Ed. Pulliainen: Eikö se ole mielenkiintoinen ja myönteinen asia?) — On todella hienoa, että teistä on tullut heidän ystäviään. — Ed. Salo sanoi puheenvuorossaan, että Luojan kiitos ed. Rehula ei puutu siihen, mitä epäkohtia kokoomus kulloinkin nostaa esiin. Tämänkin keskustelun aikana ed. Salo on välihuudollaan todennut, että yksittäiset edustajat puhuvat omalla suullaan ja ryhmäkanslian pojat kirjoittavat sitten ryhmän puolesta olevat puheenvuorot. Joka tapauksessa täällä tänäänkin — ja se on yksi syy siihen, miksi itse olen täällä puhujan paikalla — kyllä jonkinlaista puolueittenkin välistä keskustelua käydään. Se on sitten toinen asia, jos ylipäätänsä halutaan viedä tätä poliittista keskustelua rääpimisen ja riipimisen tasolle ja mennään henkilökohtaisuuksiin. Toistan aiemmin sanomaani: yhtään euroa ei tätä kautta eläkeläisille lisää tule.

Arvoisa herra puhemies! En päässyt osallistumaan viime viikon keskiviikon keskusteluun. Tuskin olisin siihen kovin paljon lisäarvoa tuonut, mutta olen kuitenkin lukenut sen keskustelun ja käytetyt puheenvuorot. Sen perusteella oli kyllä käynnissä todelliset riekkujaiset ja — niin kuin ed. Pulliainen jo täällä totesi ja itse käytän samaa sanaa — huutokauppa siitä, minkälainen tasokorotus kansaneläkkeisiin pitäisi tehdä. Täällä on esitetty 15 euroa ensimmäinen kerta, 15 euroa toinen kerta; on tullut uusi tarjous 18 euroa ensimmäinen kerta, 18 euroa toinen kerta; ja kristillisdemokraatit pistivät vielä paremmaksi 20 euroa ensimmäinen kerta, 20 euroa toinen kerta. (Ed. Pulliainen: Sitten tuli Liisa Hyssälän kolmas kerta!) — Se kolmas kerta tulee tässä salissa nähtäväksi siinä vaiheessa, kun me tästä näköjään äänestämme.

Mutta siitä, että täällä vaadittiin eläkepoliittista keskustelua, olen ainakin joidenkin edustajien kanssa, jotka ovat sen esille tuoneet, täsmälleen samaa mieltä. Tämä eduskunta ei ole eläkepoliittista keskustelua tähän mennessä käynyt. Yksi syy siihen on muun muassa se, ed. Vielma, että eläkepolitiikan linjaukset, niin sanottu Puron paketti, on täällä viime vaalikaudella päätetty. Keskustalla oli siitä omat eriävät näkemyksensä. Esimerkiksi omalla kohdallani ei ole mihinkään unohtunut se käsitys siitä, millä tasolla kansaneläkkeitten pitäisi olla tai millä indeksillä kansaneläkkeitä pitäisi tarkistaa. (Puhemies koputtaa) Ei se ole mihinkään muuttunut. Vanhasen hallitus hallitusohjelmassaan toteaa, millä tavalla tämä neljä vuotta eläkepolitiikkaa eteenpäin viedään, ja minä kuulun ainakin siihen joukkoon, joka lähtee siitä, että me teemme näitä asioita yhdessä ja sen mukaisesti tämä vaalikausi mennään. Millaisia mahdollisuuksia esimerkiksi tasokorotukseen tai eläkkeitten tarkistamiseen jatkossa on, siitä tiedetään varsin hyvin tässä vaiheessa, että vuosi 2005 budjetin käsittelyn osalta mennään sen kehyksen mukaan, millä nyt mennään.

Arvoisa herra puhemies! Eläkepolitiikasta on tosiaankin tarvetta keskustella. Ainakin itse sitä toivon, vaikkei se mitään autakaan, tiedän sen, koska tämä aihepiiri ei ole kovin helppo, ei itselleni eikä monelle muulle. Mutta toivon, että käytäisiin ihan aitoa keskustelua siitä, mihin haluttaisiin mennä. Linjaukset ja painotukset on viimeisten vuosien aikana tehty ja näitä linjauksia (Puhemies koputtaa) tässä toteutetaan. Tulevaisuus sitten näyttää ja seuraavat vaalit ja vaalienjälkeiset hallitusohjelman kirjoittajat, miten sitten 2000-luvun loppupuolella edetään.

Ahti   Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia siitä, että nimeni mainittiin ed. Rehulan puheenvuorossa monta kertaa. Minä haluan vain ihan lyhyesti muutaman asian sanoa.

Ensinnäkin, ed. Rehula, kun minä käyn tuolla pitämässä puheenvuoron, on niistä jokainen sana aina minun tekemääni. Ed. Rehula voi opiskella minulta, miten se tapahtuu tässä pöydässä. Kaikki puheenvuorot ovat syntyneet tänä päivänä tässä ja nyt enkä ole mistään ryhmäkansliasta ohjeita hakenut. Sieltä toki tulee hyvää aineistoa, jota myöskin käytetään.

Sitten pyytäisin ed. Rehulaa täsmentämään muistiansa, kumpi meistä muistaa oikein taitetun indeksin käsittelyn viime viikkojen aikana, laajennettiinko sitä kuntien ja valtion virkamiesten osalta vai ei. Minä en halua jatkaa kiistelyä, mutta minä toivon, että me huomenna toteamme, kumpi oli oikeassa ja kumpi väärässä.

Iivo Polvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En puheenvuorossani ollenkaan kiistänyt tuon korotuksen merkitystä. Totesin sanatarkasti niin, että korotus "on sinänsä esityksenä myönteinen, mutta korotuksen osalta tietenkin täysin riittämätön". Eli se oli oma kantani tuon korotuksen määrään.

Kuitenkin on syytä ed. Rehulan puheenvuoron johdosta todeta se, että tuo 7 euron korotus, niin kuin omassa puheenvuorossani totesin, ei riitä kattamaan tuon viinan hinnan alennuksen aiheuttamaa eläkeindeksin heikennyksen johdosta tulevaa eläketulon alentamista kahden vuoden aikana. Ymmärsin ministeri Mönkäreen puheenvuorosta niin, että ensi vuonna ei tule korotusta, vaan kysymys on hallitusohjelmassa luvatun korotuksen aikaistamisesta. Eli jos lasketaan kahden vuoden aikana tuo indeksin alennuksen aiheuttama menetys, (Puhemies koputtaa) 7 euroa ei riitä kompensoimaan sitä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Rehulalle äskeisen puheenvuoron johdosta, että minusta olennaista nyt kuitenkin on toisaalta tietysti se, että se 7 euroa on ihan hyvä, ja jos ed. Soinin äiti siihen tyytyy, niin se on erinomainen asia. Mutta erikoisen merkityksellistä tässä on se, kun se kuitenkin on näin vaatimaton tämä korotus, kutsuttakoon sitä millä nimellä tahansa, että sellaisen arsenaalin käyttämisestä kansalaisille tulee myönteinen kokemus eikä pilkanteon kohde. Se oli minun puheenvuoroni ydin. Palaan tähän vielä, ed. Rönni, omassa puheenvuorossani.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minun puheenvuoroillani näköjään on taipumus, että niitä joko a) ymmärretään tahallisesti väärin, tai sitten b) en osaa ilmaista itseäni riittävästi, mutta, ed. Pulliainen, olen kanssanne täsmälleen samaa mieltä, että ei meidänkään pidä tehdä siitä 7 eurosta, joka on vaatimaton, en minä sitä kiellä, pilkanteon kohdetta, koska se on joka tapauksessa enemmän kuin ei yhtään mitään.

Toisekseen, ed. Vielma, on arvostettavaa, että te kirjoitatte puheenne itse. Se on vaan niin mielenkiintoista kuunnella näitä teidän kokoomuslaisten puheenvuoroja, kun te toistatte, lähtien siitä, että täällä on oikein vaaliesitteet matkassa, hokemasta päästyänne samaa jargonia tavalla, joka ei ainakaan aina maistu, läheskään aina, siltä, että te olisitte itse vaivautuneet vakavien asioitten kanssa todella painiskelemaan.

Mitä tulee taitetun indeksin osalta sen laajennukseen, linjaukset eläkepolitiikassa tehtiin viime vaalikaudella, yhteiset linjaukset, jotka perustuivat Puron pakettiin, ja niitten mukaan tässä on eletty, niihin on sitouduttu, ja niihin on käsitykseni mukaan myös kokoomus puolueena sitoutunut. Kokonaan toinen juttu on sitten se, että täällä on joitakin edustajia ed. Kuosmasesta lähtien, jotka vetävät omaa linjaansa. Tietysti voi sitten kysyä, mikä se kokoomuksen linja on, jos täällä kerran on lupa puhella, mitä lystää.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! En tiedä, olenko ollut liian kauan tässä talossa töissä, kun vuodesta 91 saakka on saanut tätä työtä tehdä ja näitä puheita on kuullut eri asioitten yhteydessä, mutta pakko on tässä yhteydessä ja tällä mielentilalla sanoa, että ei tämä keskustelu kovin fiksua eikä kovin älykästä eikä välttämättä rehellistä myöskään ole. (Ed. Pulliainen: Tuokaapa siihen nyt älyllinen momentti mukaan!) — Minä luulen, että minä en itse pysty tuomaan siihen yhtään sen enempää tasoa kuin siinä tähänkään saakka on ollut. — Nimittäin kyllä minun mielestäni joka tapauksessa meillä poliitikoilla, poliittisilla puolueilla, erityisesti kansanedustajilla, täytyy olla vastuu siitä, miten me politiikkaa teemme, missä me teemme ja miten asioita esille tuodaan, puhumattakaan, että täytyy aina ottaa se lähimmäinen, kanssaihminen, huomioon.

On politiikkaa tehty ajassa, niin myöskin eläkepolitiikkaa. Kun nyt puhutaan kansaneläkkeen pohjaosan niin sanotusta tasokorotuksesta, niin on rehellisesti tietenkin sanottava, että tämä korotus ei vastaa niitä tavoitteita ja niitä näkemyksiä, mitä esimerkiksi sosialidemokraateilla oli, kun viime vaaleja käytiin, eikä ehkä vastaa myöskään sitä tavoitetta ja näkemystä, mitä keskustalla nyt hallituskumppanina on ja silloisena oppositiopuolueena oli. Tämä on lähinnä kuoppakorotus. Se on todettava. Toivon mukaan kuitenkin päästään hallituksessa eteenpäin siten, että tulisi tällä vaalikaudella kansaneläkkeisiin vielä tasokorotus.

On tunnustettava se tosiasia, että ne henkilöt, jotka elävät pelkällä kansaneläkkeellä tai hyvin pienellä työeläkkeellä, elävät taloudellisissa vaikeuksissa. Se on sitä ikäluokkaa, niin kuin täällä on tullut monesti esille, joka ei mene sosiaaliluukulle, ei hae toimeentulotukea eikä hae välttämättä myöskään asumistukea. Kynnys mennä hakemaan muita avustuksia ja tukia on hyvin korkea. Niin kuin ed. Rönni täällä aikaisemmin sanoi, kun tehdään näitä korotuksia eri tulomuotoihin tai avustusmuotoihin, ne vaikuttavat kaikki kaikkeen, ja pitäisi päästä järjestelmään, jossa joku korotus ei toisaalta sitten leikkaa jotain toista avustusta pois niin, että tulos saattaa euroissa olla plus miinus nolla.

Hyvä on tietenkin se, että indeksitarkistukset nyt tehdään niin kuin hallitusohjelmassa on todettu. Hyvä tietenkin on se, että pyritään tekemään sellaista raha- ja finanssipolitiikkaa, että kovin korkeita indeksejä ei tulisi. Tästä tullaan siihen kysymykseen, onko tämä meidän indeksijärjestelmämme ja sen rakenne sellainen, että se on edunsaajalle oikeudenmukainen. Minun mielestäni ei ole. Ei ole oikein se, että esimerkiksi elinkustannuksiin vaikuttavat niin merkittävällä tavalla alkoholin hinnanvaihtelut, öljyn hinnanvaihtelut jnp., tekijät, joihinka me itse emme niin merkittävästi pääse vaikuttamaan.

Rakenteen osalta on todettava se, että kyllä oikeudenmukaisempi indeksijärjestelmä olisi ollut se, että huomioidaan 50 prosenttia ansiotulon nousua ja 50 prosenttia elinkustannusten nousua. Se olisi paremmalla tavalla tuonut tarvittavan tarkistuksen myöskin eläkkeisiin, oikeudenmukaisemman tarkistuksen. Itse kukin me olemme omalta osaltamme äänestäneet niin kuin olemme äänestäneet. Tässä on tietenkin todettava se, että kyllä myöskin oli sellaisia poliittisia voimia, jotka ajoivat jopa sellaista indeksimallia ja -järjestelmää meille sovellettavaksi, että ansiotason nousua ei olisi otettu huomioon ollenkaan, mikä olisi tietysti eläkkeensaajan osalta vielä kohtalokkaampaa.

Edellinen kansaneläkkeen tasokorotushan tehtiin, niin kuin ed. Kankaanniemi taisi todeta, jo vuonna 2001 kesäkuun alussa, ja se oli 73 markkaa. Sitä ennen tasokorotuksia ei tehty. Sitä ennen kyllä tuli eläkkeensaajille erilaisia maksuja ja velvoitteita, muun muassa ylimääräinen kansaneläkemaksu, ylimääräinen sairausvakuutusmaksu, indeksit jäädytettiin. Tässä suhteessa ei synnitön ole kokoomus eikä synnitön ole sosialidemokraatit eikä synnitön ole vihreät, vaan kaikki me omalta osaltamme enemmän tai vähemmän olemme olleet vaikuttamassa niihin päätöksiin ja itse tekemässä myöskin niitä päätöksiä, niin että kovin hirveästi ei kannata sitä ruoskaa heiluttaa.

Upeinta on tietenkin se, että aikoinaan luotiin työeläkejärjestelmä tähän maahan, joka nyt rupeaa sitten pikkuhiljaa täysipainoisesti vaikuttamaan. Senkin historia täytyy tunnustaa ja muistaa, ja nyt sitä on sitten tietenkin yhdenmukaistettu koskien yksityistä ja julkista sektoria.

Verotuksen osalta ihan muutama sana, puhemies. Eiväthän nämä veroratkaisut, mitä on tehty esimerkiksi ansiotuloveron osalta, ole olleet kovinkaan solidaarisia, jos tällaista sanaa voi käyttää, ja eläkkeensaajia ja pienituloisia suosivia. Kyllä ne ovat olleet ennen kaikkea meitä suurituloisia suosivia. Tämäkin pitää muistaa, ja täytyy muistaa se, minkälaisella koalitiolla näitä ratkaisuja on tehty. Meillä on erilaisia intressejä sosialidemokraateilla, erilaisia intressejä vasemmistoliitolla ja erilaisia kokoomuksella ja keskustalla. Tässä suhteessa kyllä ääripäät löytyvät siitä, että kokoomus ajaa voimakkaasti suurituloisten veronkevennyksiä ja sitten vasemmisto mieluummin ohjaa ne pieni- ja keskituloisille. Kun näistä veroratkaisuista, mitkä ovat koskeneet ansiotuloverotusta ja pääomaverotusta, eivät ole hyötyneet eläkkeensaajat ja erityisesti pienituloiset eläkkeensaajat, niin tämä on yksi peruste sille, että täytyy odottaa, että hallitus valmistelee vielä tälle vaalikaudelle todellista tasokorotusta kansaneläkkeisiin.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Reijo Laitisen hyvin harkitun ja rakentavan puheenvuoron ajatukseen siitä, että tällä vaalikaudella vielä saataisiin hallitukselta kansaneläkkeisiin tasokorotus, ilomielin yhtyy. (Ed. Pulliainen: Mönkäre ilmoitti, että ei tule!) Tämä olisi asia, joka tulisi voida rakentavassa mielessä selvittää. Täällä me kaikki tiedämme, kuinka kaikkein pienintä eläkettä saavien taloudellinen tilanne, jos sitä eläketulolla mitataan, on todella heikko, ja on tietyllä tavalla häpeäksi meidän Suomellemme, että paljolti raivaaja- ja rakentajasukupolvi, jossa on viime sotien veteraaneja hyvin paljon, elää köyhyysrajan alapuolella, jos sitä sillä tavalla mitataan kuin tämän päivän tilastot osoittavat. Tämä on hyvin vakava kysymys meidän kansamme omantunnon kannalta, ja tämän vuoksi tuo näkökohta tulisi tässä yhteydessä erityisesti ottaa huomioon.

On tietysti hyvä, että nyt on tuo 7 euron tasokorotus tulossa eläkkeisiin, mutta kyllä me kaikki tiedämme, mikä on 7 euron ostovoima kuukaudessa, jos me lähdemme sillä jotakin ostamaan. Toivottavaa olisi, että tuo summa olisi aivan jotain muuta. Se voisi olla elvyttämässä maaseutupaikkakunnilla olevia palveluja. Tämä raha todellakaan ei yhteiskunnasta katoaisi minnekään, vaan se olisi niissä lähipalveluissa, joissa se kyllä oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti panisi pyöriä pyörimään.

Näkisin, että jotta eläkkeitä voitaisiin oikeudenmukaisesti korottaa, niin meidän tulisi erityisesti ottaa huomioon viime sotien veteraanit, meidän tulisi ottaa huomioon lotat. Kotirintamalotat aivan erityisesti on täysin unohduksessa oleva ryhmä. Olen tehnyt talousarvioaloitteen, jolla voitaisiin tämä ryhmä myös ottaa huomioon. Iäkkäimmissä eläkeläisissä on paljon kotirintamalottia, jotka ovat parhaimmasta, hienoimmasta nuoruudestaan, nuoresta aikuisuudesta, vuosikausia halunneet antaa isänmaan hyväksi ja joille tästä ei ole millään tavalla kertynyt mitään eläketurvaa. Jonkinlainen tunnustuksenluontoinen eläketurva olisi mielestäni nyt korkea aika myös kotirintamalotille osoittaa, samoin kuin viime sotien veteraaneille. Näkisin, että tämä olisi konkreettinen kunniatehtävä.

Iäkkäimmissä eläkeläisissä on vielä niitä, jotka ovat käytännössä väliinputoajia työeläkkeistä, maatalousyrittäjäeläkkeistä, yrittäjäeläkkeistä jne., ainakin sillä tavalla, että tuo eläketurva on kertynyt mahdollisimman vähäisenä. Tosin sitä ei ole asianomainen ennättänyt myöskään täyteen maksaa, mutta näkisin, että tässä on myös niin arvokkaan elämäntyön tehneestä sukupolvesta kyse, että jollakin tavalla juuri tämä eläkkeistä väliinpudonnut ryhmä tulisi voida ottaa huomioon.

Täällä on viitattu myös siihen, että alkoholiveron onneton alentaminen on aiheuttanut sen, että elinkustannusindeksin kehitys ei ole sitten mahdollistanut sillä tavalla eläkkeitten kehittymistä kuin normaalit elämän perustarpeitten hinnat ovat nousseet. Tästä asiasta olen jättänyt 10. päivä elokuuta kirjallisen kysymyksen asianomaisen valtioneuvoston jäsenen vastattavaksi, voitaisiinko alkoholi ottaa pois elinkustannusindeksistä, jotta muun muassa eläketurva kehittyisi elämän todellisten perustarpeitten mukaan paremmin, mutta valitettavasti tähän sain kielteisen vastauksen. Näin ollen monet eläkeläiset, jotka ovat kääntyneet puoleeni siitä, että eläketurva ei kehity juuri tästä syystä todellisten tarpeitten mukaan, eivät ole saaneet sitä korotuksen mahdollisuutta, minkä juuri he ansaitsisivat.

Valitettavaa kaikkein pienituloisimpien kohdalta on myös se, että veronalennukset, verohelpotukset, joita on tehty tarkoituksena parantaa eläkeläisten asemaa, eivät kohdennu siinä tilanteessa, jos eläkkeet ovat niin pienet, että niistä ei mene mitään veroja. Silloin minkään veron alentaminen ei myöskään eläketurvaa paranna. Tässä ryhmässä on juuri erittäin paljon naisihmisiä, emäntiä, omassa kodissaan työtä tehneitä, ja paljolti he ovat juuri näitä viime sotien sukupolveen kuuluvia, myös kotirintamalottia. Toivon, että voitaisiin eläketurvaa kehittää siten, että otettaisiin sieltä esille erityisesti näitä selkeästi löydettäviä ryhmiä, viittaan kotirintamalottiin, viittaan viime sotien veteraaneihin. Heidän kohdallaan on tiedossa kyllä arkistoissa, ketkä ovat mitäkin tehneet, ja sillä tavalla voitaisiin päästä edes askeleissa eteenpäin, jotta eläketurva voisi kaikkien kohdalta olla nykyistä parempi. Tiedän sen, että juuri iäkkäimmät eläkeläiset ovat sinällään kaikkein tyytyväisimpiä, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö heidän asiansa pitäisi muistaa ja sen puolesta puhua ja tehdä sen eteen voitava.

Aivan kuten ed. Reijo Laitinen ja eräät muut ovat todenneet, juuri heissä on niitä ihmisiä, jotka eivät tahdo, tai jos sanotaan suoraan, eivät kehtaa mennä hakemaan niitä oikeuksia, joita heille saattaisi kuulua, ja näin ollen eläketurva jää tältäkin osin kohtuuttoman vähäiseksi. Toivon todella, että näitä erityisryhmiä, joihin puheessa viittasin, voitaisiin eriyttää eläkeläisten joukosta, korjata sitä kautta pahimpia epäkohtia, ja toivon ed. Laitisen tavoin, että tällä vaalikaudella saisimme hallitukselta vielä esityksen kansaneläkkeitten tasokorotuksesta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Akaan-Penttilälle: Tervetuloa tänne keskusteluun. Kerron, että olemme teidän toiveenne mukaisesti pyrkineet pitkittämään tätä istuntoa niin, että tekin kerkiätte tänne mukaan. Ja siitä, mitä täällä on tapahtunut, kerron, että ministeri Mönkäre, joka esitteli tämän hallituksen esityksen, kävi täällä esittelypuheenvuoron pitämässä ja sen jälkeen hänelle tuli kovin kiire muihin tehtäviin ja hän poistui täältä.

Ministeri Hyssälä, jota te kaipasitte aivan erikoisesti tänne — olemme hyvin tarkkaavaisesti seuranneet emmekä ole saaneet minkäänlaista näköhavaintoa hänestä (Ed. Salo: Eikä kuulo-!) — eikä kuulohavaintoakaan — jos hän olisi ollut äänessä, niin hän on sen verran raikuvaääninen henkilö, että olisimme varmaan kuulleet.

Mikä koskee teidän viimekertaista puheenvuoroanne, jossa te moititte meitä sopimattomasta kielenkäytöstä, voin vakuuttaa, että nyt tämä teidän vaatimuksestanne on ollut harvinaisen hillittyä, asiallista, suorastaan virtuoosimaista tässä suhteessa.

Arvoisa puhemies! Vastauspuheenvuorona muutamaan täällä käytettyyn puheenvuoroon vielä. Ensinnäkin, nyt olemme saaneet pöytäkirjatoimistosta ministeri Mönkäreen lausuman tästä indeksikorotusasiasta, ja siinä todella lukee niin, että ministeri Mönkäre toivoo mahdollisimman suuria indeksikorotuksia, mikä siis tarkoittaa, että hän toivoo mahdollisimman suurta inflaatiota ja niin kuin hän sanoo, että eläkeläisten pussiin tulisi mahdollisimman paljon euroja. Tämä on mielenkiintoinen tavoite. Kun hallitus budjetissaan pyrkii velkaelvytykseen, niin nämä kaksi yhdistettynä toisiinsa on kyllä jotakin aivan uutta talousoppia, jota ei nyt ole esiintynyt edes silloin huikeimpina laman vuosina. Tässä nyt on kyllä julkiselle sanallekin pohdiskeltavaa ja pääkirjoitustoimittajalle kirjoitettavaa hallituksen uudesta talouspoliittisesta linjasta.

Sitten täällä esiintyi ed. Kankaanniemi, jolla oli keltainen paperi kourassa ja hän ilmoitti, että se on vihreitten varjobudjetti. Minä voin kertoa runsaalle kuulijakunnalleni täällä ja pöytäkirjan kautta koko Suomen kansalle ja maailmankaikkeudelle, että sellaista paperia ei vielä ole olemassakaan valmiina kuin vihreitten varjobudjetti ensi vuoden budjettiesitykseen, niin että tässä nyt ed. Kankaanniemelle sattui joku lipsahdus. Saattoi olla joku aikaisempi varjobudjetti. Mehän olemme tehneet tällaisia varjobudjetteja.

Sitten ed. Rönnin puheenvuoron johdosta. Hän oli aivan oikeassa tässä puheenvuorossaan siinä, että täytyy ottaa ehdottomasti kokonaisuus huomioon. Juuri siitähän tässä nyt on kysymys. Siksi me tarvitsemme juuri niitä budjettikokonaisuuksia, että me pyrkisimme niitten budjettikokonaisuuksien puitteissa ja avulla luomaan tilanteen, että se nettomääräinen reaalinen hyöty erikoisesti niille 150 000:lle köyhyysrajan alapuolella elävälle kansalaisellemme olisi todellinen niin, että se olisi reaalista ostovoiman parantumista. Sen takia nojautuminen johonkin 1—20 euron korotukseen, joka sinänsä on hyväntahtoinen ele, voi pilata koko paletin, elikkä pitää koko ajan tarkastella kokonaisuuksia, ja tässä suhteessa ed. Rönni oli aivan oikeassa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! En olisi varmasti näin pitkään jäänyt keskustelemaan tästä kansaneläkkeitten tasokorotuksesta, joksi sitä myöskin hallitus nimittää, ellei tuossa ihan alkuvaiheessa, kun ministeri Mönkäre oli vielä paikalla, olisi käyty tätä mielenkiintoista keskustelua tästä indeksistä. Panin merkille, että hän oikeastaan kiisti kaikki sanomisensa, kun ihmettelin sitä, miten ministeri voi toivoa korkeita indeksikorotuksia, koska sehän tarkoittaa sitä, että hän toivoo myöskin korkeita kustannuksia. Hän toivoo myös korkeaa inflaatiota, ja hän toivoo niin, että valtion menot paisuisivat merkittävällä tavalla. Jokainen meistä tietää, että jos indeksit nousevat, ne vaikuttavat moneen muuhunkin elämän alueeseen kuin pelkästään kansaneläkkeisiin. Jottei tämä nyt aivan jäisi niin kuin tuuleen heittämiseksi, niin tilasin pikakirjoittajalta ministeri Mönkäreen puheenvuoron, ja olisi varmaan aika hirvittävää, jos joku eduskunnan taloustoimittaja saisi tietoonsa, mitä hän tosiasiallisesti sanoi. Nimittäin puheenvuoro kulki tätä rataa:

"Arvoisa puhemies! Tämän esityksen seurauksena eläkeläiset saavat tuon korotuksen vuotta aikaisemmin, ja nyt vain sattuu olemaan niin, että myös indeksikorotus olisi ollut huono ensi vuodelle. Me emme tiedä, miten indeksit tulevat seuraavina vuosina kehittymään. Hallituksen kehyksissä ei ole mitoitettu mitään uutta tasokorotusta tälle hallituskaudelle." Sitten tämä tärkeä kohta: "Mutta me voimme tietysti toivoa, että indeksikorotukset olisivat sitten loppukausina niin merkittäviä, että se tuntuisi myös eläkkeensaajien pussissa."

Nyt en tiedä, ovatko pikakirjoittajat varmasti tehneet tarkkaa työtä, (Ed. Pulliainen: Ovat tehneet!) että voin luottaa tähän, mutta tämä on mustaa valkoisella. Me kävimme lyhyen vastauspuheenvuorodebatin, ja tätä lausuntoa kovasti ihmettelin, mitä tällä tarkoitetaan.

Mutta jos hallituksen talouspolitiikka ja indeksipolitiikka on sitä, että se toivoo kovia indeksejä tuleville vuosille, niin tämä maa joutuu kyllä suureen ahdinkoon, erittäin suureen ahdinkoon. Samanaikaisesti kerrotaan, että indeksikorotus ei olisikaan tasokorotus tai tasokorotus olisi pieni indeksikorotus. Nimittäin ministeri Mönkäre jatkaa vielä vastauspuheenvuorossaan minulle, kun tätä tivasin: "Arvoisa puhemies! Minusta ed. Salo oivalsikin nyt sen olennaisen asian, joka teidän täytyy eläkeläisille kertoa, että jos kustannukset eivät nouse, niin silloin eivät indeksitkään nouse. Kun kustannukset eivät nouse, niin silloin ei kustannusten nousua kompensoida kenellekään, mutta jos kustannukset nousevat, niin sitten nousevat indeksitkin. Mutta nyt, koska indeksi ei noussut, nyt tehdään korotus kansaneläkkeeseen. Oli sen nimi sitten tasokorotus tai indeksikorotus, niin se on ihan niitä samoja euroja. Näitä euroja ei hallitusohjelman kehyksissä ole minkään uuden 7 euron korotuksen verran olemassa, mutta jos kustannukset nousevat, niin hallituksen on nostettava, niin halutessaan, indeksien verran eläkkeitä, ja sen hallitus on sanonut, että indeksikorotukset tehdään."

Hyvin mielenkiintoista logiikkaa valtioneuvoston jäseneltä. Ensiksi toivotaan kovia indeksejä, jotta jäisi jotakin pieneläkeläisten pussiin, ja samanaikaisesti sanotaan, että nyt tehdään korotus kansaneläkkeeseen, koska indeksi ei noussut, ja nimelläkään ei ole enää mitään väliä.

Arvoisat edustajat, minä olen kyllä tällä talouspoliittisella kokemuksella, mitä itse olen saanut, hieman nyt sekaisin. Minkälaista politiikkaa ja eläkepolitiikkaa meidän ministeriömme tällä hetkellä haluaa ajaa tähän maahan? Onko tämä indeksikorotus, onko tämä tasokorotus vai onko se se korotus, minkä ed. Heinäluoma, SDP:n puoluesihteeri, kertoi ensimmäisessä keskustelussa, että tämä on niin sanottu vajaa indeksikorotus? Täälläkin on tänään todistettu, että tämä ei riitä edes kattamaan niitä menetyksiä, mitä tästä indeksin heikennyksestä aiheutuu. Mutta hyvin mielenkiintoinen, merkittävä kannanotto, ja aion säilyttää kyllä näitä papereita hieman pitempään tuolla kaapissa.

Mitä tulee vielä, ed. Rehula, siihen keskusteluun ed. Vielman kanssa, kun hän kertoi, että taitetun indeksin käyttöä on laajennettu tällä hallituskaudella, te kiistitte sen hyvin voimakkaasti ja sanoitte, että mitään tällaista ei ole tehty. Vajaa kuukausi sitten, taisi olla ennen kesää, kun lähdimme, äänestimme täällä myöskin ed. Eero Akaan-Penttilän tekemästä esityksestä, jossa hän vaati nimenomaan, että tästä yhteensovittamisesta viime kaudella sovittuihin on luovuttava ja taitetun indeksin periaatteesta on myöskin luovuttava. Siitä äänestettiin, mutta viime kaudella keskusta oppositiossa vastusti taitetun indeksin ottamista käyttöön yksityisiin eläkkeisiin. Nyt se kertoo, että kun viime kaudella näin tehtiin, mitä se itse vastusti, niin nyt se on hyväksyttävä sen takia, että jotkut toiset sen silloin hyväksyivät, kun loogisuutta olisi se, että jos te viime kaudella vastustitte, niin te olisitte vastustaneet sitä myöskin nyt siitä huolimatta, että se olisi tiennyt palaamista vanhan lain korjaamiseen.

Varsinkin sen jälkeen, ed. Rehula, kun teidän sosiaalipolitiikan keskeinen puheenvuorojen pitäjänne viime kaudella ja sitä edelliselläkin kaudella, ministeri Hyssälä, kertoo tässä paljon puhutussa esitteessään, jota on täällä siteerattu mennen ja tullen — sitä muuten siteerataan ja lainataan vielä seuraavat kaksi ja puoli vuotta. Tästähän täytyy tehdä myöskin kansanpainos ja antaa tämä jokaiselle kansaneläkeläiselle toreilla ja turuilla, jotteivät he kuvittele, että oppositio ihan pehmoisia puhuu, että tällaista liparetta ei ole koskaan jaettukaan, ettei sitä olisi ollut olemassa. Faktathan täytyy pystyä esittämään. Mutta teidän ministerinne, peruspalveluministeri Hyssälä, sanoo kuitenkin, että kansaneläkkeen pohjaosan poisto ja taitetun indeksin käyttöönotto olivat suuria virheitä. Jos sanoo, että ne olivat virheitä, niin minun elämänkokemukseni mukaan on sitten niin, että silloinhan sanotaan, että pohjaosan palautushan on korjattava, minkä hän myöskin lupaa esitteessään. Eli todetaan, että yhteiskunnassa on epäkohta, johon palataan silloin, kun itse siirrytään ministerivastuuseen, ja tehdään myöskin korjaus.

En nyt tiedä, onko ministeriössä tulossa tähän korjaus, mutta veikkaan, että ei ole. Veikkaan, ettei tule myöskään koko tällä punamultahallituskaudella. Minulla on vähän sellainen tuntemus, ed. Rehula, että tämä on bluffia. Vaikka te viime kerralla sitä vastustitte, nyt te sen hyväksytte, vaikka siitä jo kerran äänestettiin. Tässä toiminnassa ei ole logiikkaa. Mutta monet, monet eläkeläiset äänestivät nimenomaan keskustaa juuri sen takia, että te lupasitte tähän merkittävään asiaan korjauksen sitten, kun te pääsette valtaan.

Myönnän kyllä sen, että ei Pohjanmaalla tietenkään niin voimakastahtoisia keskustan edustajia viime vaalien aikana ollut, että he olisivat 300:aa euroa lisänneet kansaneläkkeen pohjaosaan. Kyllä ne liikkuivat siellä 300—400 markan paikkeilla, mutta myönnän kyllä, että siinä kilpajuoksussa en pärjännyt. Nimittäin meidän kokoomuksen vaaliohjelmassa ei ole tästä asiasta lausuttu sanaakaan, (Ed. Rehula: Ei ollut niin, ei ensimmäistäkään!) ei yhtäkään lausetta. Ajattelin näin, että kun ei tiedä, mihin maailma menee ja riittääkö sitä rahaa — oli kuuden kohdan ohjelma, joka maksoi tietyt x euroa — en myöskään luvannut, ja kyllä se näkyi myöskin ihmisten äänestyskäyttäytymisestä. En uskaltanut luvata, kun en tiennyt, riittääkö seuraavalla vaalikaudella riittävästi tähän euroja. Talouspolitiikkaa on vähän vaikea ennustaa, miten se etenee. Mutta muistan myöskin yhden lupauksen, joka oli vaikea ja joka tätäkin keskustelua on hieman liipannut. Kerrottiin, että nimenomaan eläkeläisille ja lapsiperheille kaikkein tärkein veronalennus — ei näitä pahoja, kokoomuksen ajamia tuloveronkevennyksiä vaan paljon parempi veronalennus — on nimenomaan ruuan arvonlisävero. Se kohdistuu nimenomaan näihin kansaneläkkeisiin ja lapsiperheisiin, jotka päivittäin tarvitsevat enemmän.

Mutta, ed. Rehula, nyt en tiedä, onko siellä ministeriössä valmistelu meneillään, mutta hyvin sitä on kyllä salassa pidetty tai taitava vaalitäky sieltä on tulossa, mutta en tässä salissa ole kuullut keskustelua hallituspuolueiden kansanedustajien osalta siitä, että ruuan arvonlisäveroa ollaan alentamassa esimerkiksi 5 prosenttia. Nyt on jatkettu edelleen tuloverojen alennuksia, joista kerrottiin (Puhemies koputtaa) vaalien alla, että nämä nimenomaan vaarantavat peruspalvelut.

Arvoisa puhemies! Lopetan puheenvuoron, koska 10 minuuttia on kulunut, mutta totean, että olen nyt hieman hämmentynyt näistä indekseistä, että niitten toivottaisiin nousevan pilviin, jotta pientä kansaneläkettä saaville saataisiin jotakin heidän rahakukkaroonsa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, ed. Pulliainen, kiitoksia siitä, että saatoitte omalla värikkäällä tavallanne minut ajan tasalle tästä keskustelusta, jota nyt kansaneläkkeen tasokorotuksesta käydään. Voin sikäli lohduttaa, että minä olen kerinnyt hankkia myöskin ministeri Mönkäreen esittelypuheenvuoron tähän pohjaksi, jotta voisin niin sanotusti asialliselta pohjalta lähteä liikkeelle.

Ehkä tätä pitäisi koota nyt aluksi niin, että kun minä viime viikolla pyysin tätä asiaa pöydälle, niin kun olen kuullut, että täällä on ollut kaikenlaista arvostelua, kun jouduin olemaan muissa töissä, poissa tämän ajan, ja tiesin sen etukäteen, että joudun olemaan poissa, pyysin tätä asiaa pöydälle pro primo, siis ensisijaisesti, sen takia, että tämmöinen esitys koskee niin suurta osaa Suomen väestöstä ja sitä osaa väestöstä, joka hyvin herkästi kokee kaikki heitä koskevat puheet ylimielisinä, ja siinä ovat arvostusasiat aina enemmän tai vähemmän näillä ihmisillä mukana. (Ed. Pulliainen: Siitä täällä on puhuttu!) — Niin, ja koko aikana hallituksen edustajista, ministereistä, ei kukaan ollut paikalla, puhumattakaan, että olisi ollut esittelevä ministeri, ministeri Mönkäre, tai puhumattakaan, että ministeri Hyssälä olisi ollut täällä paikalla, joka tämän tunnetun vaaliohjelmansa kautta tietenkin on suorastaan liimattu tähän asiaan, ja se on ollut tietenkin aivan aiheellista, koska asiapohjalla tässä pitäisi pysyä. Siihen oli minusta täysi syy pelkästään tämän takia.

Olin vain rehellinen jatkossa ja sanoin, että keskustelun luonne oli, mitä oli, ja niiden sanojen takana pysyn, pysyn edelleen ja toivon, että sen suuntaista ei tarvitsisi kovin paljon täällä kuulla. Kaikki me, jotka haluamme elää pitkän elämän, aikanaan olemme vanhoja, eläkeläisiä, ja viimeistään silloin ne tämän salin ihmiset, jotka täällä joskus minusta vähän riekkuvat näiden asioiden kanssa, tietävät sen sitten, miltä se tuntuu. Tämähän oli se tausta, miten tässä lähdettiin liikkeelle.

Olen pahoillani, että en ollut täällä alusta lähtien mukana, mutta minä silloin pöydällepanon yhteydessä halusin myöskin ehdottaa, että puhemiehistö miettii, kumpi päivä sopii ministereille paremmin esittelyn suhteen: keskiviikko vai torstai. Minulle siinä kiireessä sanottiin, että se on keskiviikkopäivä, ja minä alistin tietysti itseni ilman muuta ministereille, vaikka tiesin, että minulla on toinen ohjelma, joka minun on pakko toteuttaa. Tosin ilahduin siitä, kun ajattelin, että puolustus- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu jatkuu vielä tänä päivänä niin myöhään, jolloin olen alusta lähtien mukana.

Sitten itse asiaan, arvoisa puhemies: Minä tartuin tähän seikkaan silloin sillä lailla kuin nyt tartuin mukaan sen takia, että tässä hyvin näyttävästi tuotiin tämä asia esille, että hallitus tekee etupainotteisesti eläkeläisille ison asian. Tämmöinen kuva annettiin ja puhuttiin tasokorotuksesta, joka on 7 euroa. Tämähän oli hallitusohjelmassa, ja on aivan oikein, että tätä aiennettiin — se on myöskin totta — mutta aivan eri asia on sitten, onko tässä kysymys minkäänlaisesta korotuksesta. Ne, jotka näitä asioita tietävät, tietävät, että tämä on tasan indeksikorotuksen verran. Voidaan katsoa, ettei varsinaista korotusta itse kansaneläkkeen määrään tässä edes tehdä, jolloin tämä tietysti olisi voinut tiedotuksellisesti olla toisenlaista ja vähemmän propagoivaa eikä olisi tarvinnut näin kunnallisvaalien alla näyttää, että nyt sitten erityisesti suositaan eläkkeellä olevia ihmisiä ja kansaneläkettä selkeästi korotetaan.

Tavallaan olin myöskin iloinen, että nyt kerrankin, kun eläkkeistä puhutaan, niitä tavalla tai toisella hilataan ylöspäin ja siinä perusteena käytetään sanaa "ostovoima", jota käsittääkseni ei aikaisemmin juuri ole hallituksen perusteluissa sanottu, vaikka näistä on tehty tutkimuksia, joiden perusteella yleisesti on selvästi näytetty, että eläkeläisten ostovoima laskee suhteessa palkkatyöntekijöihin riippuen siitä, kuinka kauan he ovat olleet eläkkeellä. Kyllä tämä on tilastoista nähtävissä. Jokainen rehellinen kansanedustaja sen tietää, että mitä kauemmin on eläkkeellä, yli kymmenen vuotta, sitä selkeämmin se tuntuu kukkarossa ja rupeaa näkymään myös elämässä. Minusta on oikein, että hallitus käyttää perusteluna ostovoima-termiä, mutta miten tämä nyt sitten oikein on?

Ministeri Mönkäre on itse tänään sanonut, että tämä ehdotus on vaatimaton, se on pieni. Minulla on tässä hänen puheensa tänään, esittelypuheenvuoronsa. Se on vaatimaton, se on pieni eläkeläisen kannalta, mutta valtiontaloudelle sillä on iso merkitys, 56 miljoonaa. Se on varmasti aivan oikein. Tässä tulee selvä arvostus esille tämän asian tiimoilta. Onneksi hän myöntää tämän, mutta toisaalta hän priorisoi tavalla, joka kertoo minusta aika selkeää kieltä siitä, miten tässä on menty eteenpäin.

Erittäin mielenkiintoista on se, että koko tässä tämänpäiväisessä puheessa ei esittelevä ministeri mitenkään käsittele ylimääräisen rintamalisän osuutta, joka on 3,15 euroa kuukaudessa. Ehkä te neljä kansanedustajaa, jotka täällä salissa minun lisäkseni olette, tiedätte, mitä sillä rahalla saa. Minä tulen tilaisuudesta, jossa korvapuustin hinta oli 2 euroa. Toisin sanoen se ylimääräinen rintamalisän korotus on korvapuusti rintamaveteraaneille eikä mitään muuta. Niille, jotka haluavat ymmärtää sen positiivisesti, se on syötävä korvapuusti, ja ne, jotka näkevät eläkepolitiikkaa vähän syvemmälle, ymmärtävät, että se on vertauksellisesti aivan toisenlainen korvapuusti. Jos laskee tätä 7:ää euroa — minä laskin sen viime viikon istunnossa ja lasken sen nyt teille vielä tässä uudestaan — jos se jaetaan per viikko, se on 1,7 euroa, juuri sen korvapuustin verran. Per päivä se on niin mitätön, että ei kukaan sitä enää huomaa minkäänlaisessa kulutuksessa.

Arvostelen tätä seikkaa yleisellä tasolla, en ketään henkilökohtaisesti, myöskin sen takia, että koko tästä ihmisryhmittymästä, joka on eläkkeellä, ja heitä on lähes 1,3 miljoonaa Suomessa, suurin osa on kolmannessa iässä. He ovat tämän yhteiskunnan erinomainen kuluttajapopulaatio. Suurin osa heistä pystyy asumaan kotonaan. Heidän toimintakykynsä ei ole alentunut sille tasolle, mille yleisesti monet luulevat. He ovat aktiivisia yhteiskunnan osallistujia, ja siinä mielessä se raha, mitä heille menee, tulee aina takaisin kiertoon yhteiskunnan rattaisiin. Minä toivoisin, että paljon enemmän voitaisiin tällä linjalla liikkua eteenpäin ja tästä ostovoimasta puhua.

Yleisesti, mitä sitten tulee indeksitarkistuksiin, en tänä päivänä jaksa ymmärtää, miten vähän kiinnostusta silloin, kun me tätä eläkejärjestelmää järjestimme uuteen asentoon, otti tuulta edes analyyttisesti ajatus, jota Sveitsissä käytetään. Tässä salissa kinattiin koko ajan, pitääkö olla tasaindeksi vai taitettu indeksi. No, taitettu indeksi on poistettu eräässä mielessä, kun se otettiin kaikille eläkeläisille käyttöön. Silloin kun eläke menee maksuun, sitä tarkastetaan oikein päin, sen jälkeen se kipataan toisin päin, ja tämähän ihmisiä jo vähän kummastuttaa tai sekoittaa. Mutta miksi Suomessa ei voida ottaa, arvon edustajat, käyttöön eläkeindeksiä, joka tulisi tarkistukseen kahden vuoden välein valtioneuvostoon, jolloin riippumatta palkkakehityksestä ja riippumatta hintakehityksestä niitä voitaisiin tarkastella yhdessä ja katsoa eläkeläisten ostovoimaan pohjautuen, mikä olisi indeksi siitä eteenpäin? Se on täysin mahdollista, se on erittäin populääri Sveitsissä mutta eipä ole meillä.

Nuoret kansanedustajat täällä halusivat päättää, että kaikille eläkkeellä oleville riittää se, että se on taitettu indeksi, ja se on enemmän kulutuksesta kiinni kuin palkoista. Kuitenkin te tiedätte, että palkkakehitys on aina enemmän. Tämä on ilman muuta alitajuisesti arvostusasia. Minä en sitä mitenkään muuten voi ymmärtää. En puhu tässä sen enempää pohjaosan poistosta, se ratkesi omalla tavallaan, enkä ylimääräisen sairausvakuutusmaksun poistamisesta, joka ratkesi omalla tavallaan. Ne ovat hyviä asioita, ja niissä eläkeläisiä kohdeltiin tavalla, joka loppujen lopuksi kohdistui heihin, niin kuin sen pitikin kohdistuman.

Minä, arvon puhemies, tähän loppuun sanon vaan, että olen tyytyväinen sikäli, että nyt kahtena päivänä viikon välein on keskusteltu kohderyhmän asioista, joka Suomessa on kasvava, josta yleensä puolihuolimattomasti sanotaan, että ikääntyvät ihmiset ovat ongelma. Minä jyrkästi sanoudun irti tästä ilmaisusta. Ikääntyvä ihminen ei ole koskaan ongelma, ikääntyminen on luonnon normaali prosessi. Jos joku tässä on ongelma, se on tämä huoltosuhde, joka meillä vääristyy. Sen takia tässä maassa syntyy paljon vähemmän lapsia kuin meillä on keski-ikäisiä ja vanhuksia. Tämähän on ensimmäinen vuosi, jona meiltä poistuu enemmän työelämästä ihmisiä kuin tulee työelämään. Syyt ovat muualla, eivät näissä ikääntyneissä ihmisissä, jotka ovat oman työpanoksensa tehneet.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pyytäessään tämän kansaneläkkeen tasokorotusta koskevan asian pöydälle viikko sitten käydyssä täysistunnossa ed. Akaan-Penttilä toivoi, että pystyttäisiin käymään eläkepoliittista debattia, ja kun lukee hänen puheenvuoronsa, siitä saattaisi päätellä, että päästäisiin sisältöihinkin oikein käsiksi. Ed. Pulliainen täällä kiitti tämän keskustelun tasoa paremmaksi kuin silloin viikko sitten, mutta oma arvioni tästä keskustelusta, jota nyt olen päässyt seuraamaan ja siihen itsekin osallistumaan, on se, että ei tässä edelleenkään kovinkaan monen kansaneläkkeen saajan asema ole parantunut. Toisekseen sellaisia linjauksia, joilla eteenpäin päästäisiin, en ole kovinkaan monta kuullut. Liekö sitten syynä se, että aika laajasti kuitenkin on hyväksytty ne eläkepoliittiset peruslinjaukset, joita tässä maassa lähivuosina aiotaan toteuttaa?

Ed. Salo, minä pidän teidän logiikastanne arvioida keskustan mielipiteen- ja kannanmuodostusta liittyen taitettuun indeksiin. Minä pidän siitä. Ei ole monta viikkoa aikaa, kun olin työhuoneessani kuulemassa keskustelua tulevista poliittisista valtiosihteereistä. Voin olla hieman väärässä, en sanasta sanaan muista mutta muistan erittäin hyvin ed. Salon puheenvuoron, missä hän totesi, että he vastustavat tässä vaiheessa poliittisten valtiosihteerien virkojen perustamista. Mutta kun sitten joku kysyi, että entäs sitten, jos joskus kävisi niin ihmeellinen asia, että kansallinen kokoomuspuolue olisi hallituksessa, mitäs sitten, hylkäättekö heidät siinä vaiheessa, ed. Salo sanoi jokseenkin niin, että emme tietenkään. Minä pidän tästä logiikasta. Näinhän nämä asiat kulkevat ja me rakennamme yhteiskuntaa eteenpäin.

Arvoisa herra puhemies! Eläkepolitiikan kohdalla hyvin harva kansanedustaja, hyvin harva puolue voi aivan kirkkain silmin röyhyrinnoin pitää puheenvuoroja siitä, miten asioita olisi tullut hoitaa ja miten niitä tulisi jatkossa hoitaa. Kullakin puolueella on linjauksia, ja odotan mielenkiinnolla esimerkiksi kokoomuksen linjauksia eläkepolitiikkaan — ja nyt olemme kuulleet käydyn keskustelun huutokaupan osalta, että 15 euroa kansaneläkkeisiin olisi sopiva määrä — mutta odotan aivan aitoa linjausta siitä, mikä on tärkeää. Tähän asti tehdyt teot todistavat, että kokoomus ei hirvittävän paljon ole kansaneläkeläisen asemaan huomiota kiinnittänyt. Kun katsoo historiaa, johon ed. Akaan-Penttiläkin omassa puheenvuorossaan viittasi, mitä menneitten vaalikausien aikana on tapahtunut, tietysti sieltä pystyy tulkitsemaan jotakin, mihin tietysti hallituspuolueiden edustajat ovat pääosin myös sitoutuneet. En omassa puheenvuorossani, en edellisessä enkä tässäkään, lähde arvioimaan sitä, mikä oli oikein tai väärin. On joitakin asioita, jotka olisi voinut hoitaa toisin, ja toisekseen tästä seuraten en myöskään ainakaan itse pysty vetämään sitä logiikkaa, että esimerkiksi keskustan ryhmän tavoitteet olisivat mihinkään muuttuneet. Siihen, että tällä vaalikaudella eläkepolitiikan linjaukset on kirjoitettu hallitusohjelmaan, on keskustan eduskuntaryhmä sitoutunut, ja sillä sitoutumisen tasolla ja haasteella me menemme eteenpäin.

Ed. Akaan-Penttilä, te totesitte, että eläkeläisille luotiin kuva, että nyt tehdään jotain etupainotteisesti. On kuitenkin fakta-asia, että se mitä tehdään — hallitusohjelmassa 2006 piti tulla tämän 7 euron tarkistuksen — tehdään nyt vuotta aikaisemmin. Se kai kuitenkin lienee myöskin myönteinen asia.

Toinen asia: Täällä on puhuttu siitä, mikä tämän 7 euron arvo on, että tämä on vain indeksitarkistuksen verran. Ainakin itselläni olevat tiedot ovat sen kaltaiset, että indeksitarkistukset tehdään ensikin vuodelle johtuen alkoholin hintojen muutoksista, johtuen autojen hintojen muutoksista, johtuen kuluttajahintojen muutoksista muutenkin. Eläkeindeksi toimii niin, että se jää pieneksi, mutta emme kai me kuitenkaan deflaation aikaa elä, eli eiväthän hinnat laske. Joka tapauksessa indeksitarkistus ensi vuodellekin tehdään. Niin kuin täällä on ministeri Mönkäreen suulla tänään todistettu, indeksitarkistuksiin tämä hallitus on sitoutunut jatkossakin.

Arvoisa herra puhemies! Jokainen, niin ministeri Hyssälä kuin me yksittäiset edustajatkin — ja taas jos menen tänne kokoomuksen puolelle, kun olen kaivannut täällä sitä kokoomuksen puolueen linjausta, niin minulle on sanottu, että jokainen edustaja voi omia tavoitteitaankin täällä kertoa ja ne puolueen linjaukset ovat sitten, mitä ovat, myönnän, että kärjistän tässä kohtaa, mutta tällainen vaikutelma on tullut — myös ministeri Hyssälä omassa vaaliesitteessään on esittänyt asiansa sillä tavalla kuin hän on niistä sillä hetkellä ajatellut. Olen väärä henkilö puhumaan hänen suullaan, mutta kun täällä on edustajia, jotka viettävät aikaansa penkomalla vanhoja sanomalehtiä ja tutkimalla vanhoja puheita, niin ihan vinkkinä voisin sanoa, että ministeri Hyssälä on ainakin yrittänyt perustella omaa kannanottoaan, omaa vaaliesitettään, talousarvion käsittelyn yhteydessä 16. syyskuuta 2004. Hän on silloin kertonut sen, miten hän on ajatellut tämän 300 euroa, mistä täällä on lukuisia kertoja puhuttu ja mistä — tänään olemme kuulleet — seuraavat 2,5 vuotta kuulemme. Jos jotakuta kiinnostaa ja jos joku haluaa mennä sosiaalipolitiikassa ja eläkepolitiikassa hieman syvemmälle, niin tuon Hyssälän puheenvuoron voi 16. päivältä syyskuuta tältä vuodelta hakea talousarvion lähetekeskustelun yhteydestä.

Tämän keskustelun kuluessa on tullut sellainenkin olo, että täällä pidetään ministeri Hyssälää jokseenkin tyhmänä, kun hän on lähtenyt tällaista esitystä tekemään. Ei kai ministeri Hyssälä sentään tyhmä ole. (Ed. Pulliainen: Ei saa loukata ministeri Hyssälää!) — minulla on lupa käyttää tätä sanaa — kun hän on mennyt tällaisia esityksiä tekemään? Niin kuin sanoin, sellainen kuva minulle on tullut, ja jos te olette eri mieltä, niin hyvä niin. Se, että täällä näistä asioista on puhuttu ja niihin nyt sitten 2,5 vuoden aikanakin vielä palataan, tarkoittaa sitä, että yritetään sitten toisinkin päin kertoa, mitä on tarkoitettu ja mitä ministeri Hyssälä on tarkoittanut, mitä kansanedustajaehdokas Hyssälä on tarkoittanut silloin, kun hän on maalisvaaleihin 2003 käynyt. Joka tapauksessa sitä minä en usko, etteikö ministeri Hyssälä olisi tiennyt, mitä hän kirjoittaa, sitä en usko. Mutta siitä, mitä hän on tarkoittanut, hän on puhunut muun muassa — sen voi tarkistaa tuosta 16. syyskuuta ministeri Hyssälän puheesta — että on kysymys pikkuisen muustakin asiasta kuin pelkästä kansaneläkkeen tasokorotuksesta.

Hän on puhunut sosiaalipolitiikkaa laajemmin, ja kun täällä esimerkiksi ministeri Mönkäreen suulla on tänään kuultu, mikä on se kokonaisuus, tulonmuodostus, josta eläkeläisten tulot muodostuvat, niin siellä on asumistukea ja huomioidaan lääkekorvauksia, on lääkekorvausten kattoa ja muuta vastaavaa. Sen tiedän, kun täällä on perätty, että ei ole tihkunut tietoa siitä, mitä tapahtuu, että minulle kerrotun mukaan — eikä minulla ole syytä sitä epäillä — ministeriössä ollaan selvittämässä sitä, miten tämä kokonaisuus eläkeläisten kohdalla toimii. Näin minulle on kerrottu. Minä uskon siihen, että sellaista selvitystyötä tehdään. Se on sitten eri asia taas aikanaan, minkälaisiin toimenpiteisiin se johtaa, mutta joka tapauksessa tämä asia on arvioitavana ja lopputulemaan päästään ja toivon mukaan myönteiseen lopputulemaan aikanaan.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksi täytyy antaa kiitos hallitukselle siitä, että se on tehnyt sosiaalipoliittisesti täysin oikean ratkaisun eli se on tehnyt kansaneläkkeeseen tasokorotuksen sen sijaan, että se olisi lähtenyt tekemään joitakin muita eläkepoliittisia ratkaisuja. Siitä täytyy antaa hallitukselle kiitos.

Näihin ongelmiin, joita aikaisemmassa keskustelussa käsiteltiin ja siihen, mikä se todellisuus sitten eläkeläisten kohdalla on: Ennen vaaleja ei pitäisi antaa sellaisia lupauksia, mitkä ovat täysin mahdottomia. Nykyinen ministeri, joka on tullut yhtä aikaa eduskuntaan kuin minä vuoden 1995 vaaleissa, kyllä tasan tarkkaan tiesi oltuaan kahdeksan vuotta eduskunnassa, että 300 euron korotusta kansaneläkkeeseen ei tule minkään värinen hallitus tekemään. Siinä minusta tämä suurin ongelma onkin, voivatko suhteellisen kokeneet kansanedustajat ennen vaaleja tuolla kentillä luvata mitä tahansa. Kysymys on politiikan uskottavuudesta ja siitä, että jos siellä sitten sattuu olemaan semmoisia joukossa, niin kuin esimerkiksi minäkin olin, jotka sanoivat sitten rehellisesti, että ei niin isoja korotuksia, että esimerkiksi pohjaosaa ei todennäköisesti mikään hallituspohja tule koskaan palauttamaan, niin silloin minut leimataan eläkeläisten vastustajaksi. Muodostuu ikään kuin sellainen tilanne, että kaikkien pitäisi lähteä huutokauppaan. Minusta on rehellisempää eläkeläisiä kohtaan se, että puhutaan realistisesti niistä mahdollisuuksista, mitkä on. Ministeri Hyssälä, tai silloinen ehdokas Hyssälä, lupasi tämän 300 euron tasokorotuksen lisäksi vielä pohjaosan palautusta ja taitetun indeksin muuttamista, vaikka tiedetään, että kysymys on niin isoista rahasummista, että ne ovat täysin mahdottomia olleet toteuttaa.

Sen verran palaan vielä historiaan, että viime kaudella, jolloin pystyttiin eläkeläisille hieman palauttamaan vuosien 95 ja 99 välisenä vaikeana taloudellisena aikana tehtyjä ratkaisuja, jolloin oli hallitusohjelma kirjoitettu suurin piirtein niin tarkkaan, että julkisessa lisäpöytäkirjassa oli joka ikinen summakin merkitty sinne. Sitten kaudella 1999—2003, kun näitä palautuksia eläkeläisille annettiin, käytiin hyvin paljon poliittista ja ideologista vääntöä siitä, ketkä näitä palautuksia saavat. Esimerkiksi ylimääräisen sairausvakuutusmaksun, niin sanotun raippaveron, joka oli tullut jo Esko Ahon hallituksen aikana eli 90-luvun vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, poistamista vaati ainakin osa eläkeläisjärjestöistä.

Mutta sosiaalipoliittisesti se ei ollut kaikista oikeudenmukaisin ratkaisu. Me pystymme nyt jälkikäteen katsomaan, ja silloinkin voitiin jo osoittaa — muistan hyvin tarkkaan, kun Marjatta Stenius-Kaukosen kanssa näitä laskelmia katsottiin — että mitä isommat tulot, sitä suurempi hyöty ylimääräisen sairausvakuutusmaksun poistamisesta oli. Mutta sosialidemokraateille ja kokoomukselle se oli tärkeämpi, koska he katsoivat, että heidän äänestäjiään on enemmän niissä tuloluokissa. Mutta kompromissina me saimme sitten tämän kansaneläkkeen tasokorotuksen, joka oli silloin nykyisen 12 euron määrä eli 72 markkaa. Vielä viimeisissä neuvotteluissa mietittiin sitä, että se olisi voinut olla 100 markkaa, mutta koska haluttiin ylimääräinen sairausvakuutusmaksu kokonaan pois, niin se raha meni sinne.

Tämän ylimääräisen sairausvakuutusmaksun poistaminen — olen sanonut tämän myös eläkeläisten tilaisuudessa — maksoi 1,3 miljardia markkaa vuodessa; muistaakseni koko summan poistaminen maksoi sen verran, kuitenkin se oli suurin piirtein sitä luokkaa. Puolet siitä summasta olisi riittänyt tämän maan vanhustenhuollon kuntoon laittamiseen. Kysyn, kuinka moni niistä eläkeläisistä, jotka olivat silloin kuulemassa, huomasivat, että heiltä tämä ylimääräinen sairausvakuutusmaksu oli poistettu, toiko se heille rahapussiin niin paljon rahaa, että he olisivat huomanneet, että tämä ilo on heitä kohdannut. Ei! Koska eläkeläisiä on niin paljon, se oli hyvin pieni summa varsinkin pienituloisilla eläkeläisillä, isompituloisilla vähän isompi, niin että sitä ei loppujen lopuksi kovinkaan moni rahapussistaan nähnyt.

Silloin voi kysyä, katsotaanko ikäihmisten politiikkaa oikein, aivan kuten täällä on aiemmin jo sanottu. Pitäisi katsoa kokonaisuutta, pitäisi katsoa sitä, onko inhimillisesti oikein se, että nämä ihmiset, jotka ovat usein myös palkatta tehneet työtä vuosikymmenet, hoitaneet omat lapsensa ja vanhuksensa ja kaikki muutkin kotona, silloin kun ei näitä yhteiskunnan tukia eikä hoitoja niin paljon ollut, sitten joutuvat olemaan puutteellisissa oloissa, tosin täytyy sanoa, että paljon paremmalla hoidolla kuin ennen vanhaan kotinurkissa, kun saavat olla kuitenkin lämpimissä tiloissa. Mutta täytyy sanoa, kun olen nähnyt sen, miten vähän henkilökuntaa vanhustenhoidossa tänä päivänä on ja miten tiukilla siellä ollaan, että kyllä minä mieluummin sinne olisin laittanut rahaa kuin esimerkiksi tämän ylimääräisen sairausvakuutusmaksun poistamiseen.

Toivon, että nyt kun ministeriö on asettanut tämän selvitystyön, siellä katsottaisiin kokonaisuutta, katsottaisiin, paljonko ovat lääkekustannukset näillä ihmisillä, paljonko ovat muut sairauskustannukset, paljonko on terveyskeskuksen maksun hinta tai sairaalavuorokauden hinta puhumattakaan avopalveluista ja yksityisistä hoitokodeista, missä nämä henkilöt ovat. Eräs veteraani kysyi, onko oikein, että hänen pitää joka ikinen kerta, kun kotipalveluihminen tulee, maksaa todella pienestä eläkkeestään vielä iso summa. Hän olisi mieluummin kuin vapaan käynnin uimahalliin tai vapaan bussioikeuden tai vapaan pysäköintioikeuden halunnut sen, että hänellä vaimon kuoltua huusholli pysyy kunnossa, että siellä käydään siivoamassa ja huoltamassa hänen tilojaan. Sen takia olen miettinyt esimerkiksi sitä, että kun veteraanien etuuksia parannetaan, niin edes niillä, jotka saavat ylimääräistä rintamalisää, olisi alennetut maksut, koska he ovat niitä kaikkein pienituloisimpia veteraaneja.

Toivon, että tässä yhteiskunnassa ei mennä desibelidemokratiaan, missä ne, joilla on kovin ääni, saavat tahtonsa läpi, vaan että asioita katsottaisiin kokonaisesti, sosiaalipoliittisesti järkevästi ja yhteisvastuullisesti, niin kuin suomalaisessa hyvinvointimallissa pitääkin katsoa, ja nähtäisiin nimenomaan ikäihmisten kohdalla tämä tilanne niin, että he kaikki ovat tehneet paljon työtä, olipa heillä sitten iso työeläke tai pieni kansaneläke.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yritän tiivistää, lähinnä tämä on puheenvuoro ed. Rehulan puheenvuoron johdosta, 2 minuuttiin tästä paikaltani.

Hän kyselee tietenkin hyvin perustellusti, paljonko tämä keskustelu on auttanut näiden kansaneläkeläisten asemaa. Ei mitenkään. Yhtään ainutta keskustelua tässä eduskunnassa ei ole käyty, joka sinänsä olisi johtanut yksinkertaisesti johonkin parannukseen, kun puhutaan kansaneläkkeistä, vaan ainoastaan vaikuttaa hallituksen ministereitten, valtioneuvoston, esitys, joka on pohjana täällä. Me tiedämme, että 99 prosenttia niistä esityksistä menee tämän salin läpi lähetekeskusteluun ja sitä kautta valiokuntaan. Näillä keskusteluilla ei sinänsä ole lisäarvoa mihinkään muuhunkaan asiaan, mutta ne osoittavat vaan niitä mielipiteitä, mitä kansanedustuslaitos kulloiseenkin asiaan esittää.

Kerroitte minun logiikastani ja kehuitte, että se on hyvä. Kiitos siitä. Panin merkille, että ette ottanut kantaa ollenkaan ruuan arvonlisäveroon tai taitettuun indeksiin ja korotuksen määrään. Ohititte ne ja totesitte vain, että logiikka on hyvä. En jatka tätä keskustelua, se on ehkä hyödytöntä.

Mutta sen sijaan kerroitte, että Hyssälä on varmasti ollut esitettä tehdessään vakavissaan. Minäkin uskon niin. Hän on valtiotieteen maisteri, hammaslääkäri, erikoishammaslääkäri, hänellä on terveydenhuollon hallinnon pätevyys, väitellyt tohtoriksi. Hän on ollut esitettä tehdessään kahdeksan vuotta kansanedustajana, hän on ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, jossa näitä asioita on käsitelty. Hän on tuntenut myöskin ne kustannusvaikutukset varsin hyvin. Ed. Rehula sen vahvistaa: siis meidän ministerimme Hyssälä on tehnyt tämän tieten tahtoen vakavissaan, ja sen mukaan sitä on tietenkin arvioitava. Minä ymmärrän, jos ekan kauden kansanedustaja vahingossa lipsauttaisi, mutta voidaan sanoa, että hän on tehnyt sen tieten tahtoen, tarkoituksella.

Mikä on ollut sen tarkoitus Varsinais-Suomessa, kun hän on tätä esitettä jakanut jokaiseen kotiin? Minä väitän, että jymäyttää, ja siinä onnistuttiin. Se on tämän koko keskustelun yksi ydin, niin kuin ed. Huotari äsken sanoi. Moni eläkeläinen koppiin mennessään uskoi, että täytyyhän väitelleen tohtorin ja kokeneen kansanedustajan, jos hän näin sanoo, myöskin pitää huoli siitä, kun hän valtaan tulee, että näin mennään myöskin eteenpäin. Tätä tässä on nimenomaan arvosteltu, ja puhumallahan nämä asiat eivät nimenomaan ratkea. Mutta pitää meidän sen verran oppositiosta pitää huoli, että tämä bluffi ei kovin monta kertaa enää mene tässä yhteiskunnassa läpi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Totean, että on aika kova vaatimus hallituspuolueen edustajilta vaatia täällä keskusteluilta merkityksellisyyttä oppositiolta. Se on aika huikea kerta kaikkiaan. Mutta ehkä me voimme rökittää niin perusteellisesti teidät noin henkisesti ja asioissa, että jää kaivamaan mieltänne se, että nämä asiat voisi hoitaa toisinkin.

Toisekseen totean, että eläkekeskustelu käytiin juuri pariinkin kertaan, kun rakenneuudistukset, jotka olivat tietyllä tavalla syntyneet, olivat täällä eduskunnassa käsittelyssä. Tähdennän vielä sen nyt, kun molemmat, niin ed. Akaan-Penttilä kuin ed. Rehulakin, ovat paikalla, että se minusta nyt on hyvä, että mietitään näitä asioita kokonaisuutena, mikä on tällaisten liikkujen todellinen nettomääräinen vaikutus, eikä yhtään ulospäin liioitella näitten tekojen merkitystä, ennen kuin todella merkittäviä muutoksia on saatu aikaiseksi. Silloin on jo paljon saatu aikaiseksi.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama asia vielä lisää tähän. Mahdollisesti 2 minuuttia ei aivan riitä, mutta yritän koota kuitenkin yhteen.

Koko tämän asian taustalla minusta tärkeimpänä seikkana pitäisi muistaa se, että aina, kun tässä salissa tästä keskustellaan, keskustellaan kasvavasta ihmisjoukosta, jonka merkitys monella tavoin tulee entistä suuremmaksi. Ei ole suinkaan pelkästä kansaneläkkeen määrästä kysymys; on kyse monista terveyspalveluista, sosiaalipalveluista, heidän yhteiskunnassa pärjäämisestään, liikuntaesteellisyydestä, vaikka mistä asiasta. Tämä oli yksi takaponnin, jonka takia, arvoisa puhemies, viime viikolla halusin, että tätä asiaa vähän syvennetään myöskin muulla lailla.

Me olemme enemmän tai vähemmän kaikki näiden samojen kysymysten edessä täysin puolueesta riippumatta. Puolueiden välillä pitää tietenkin näkyä ohjelmissa eroja, se on aivan selvä asia. On luonnotonta, jos niitä ei siellä ole, ja siihen pitää jotenkin osata rytmittää hallitus—oppositio-asetelma myöskin. Kaikki poliitikot tietävät, miten monet asiat muuttuvat sen myötä, kannetaanko vastuuta vai ollaanko sivussa ja arvostellaan sitten niitä, jotka kantavat vastuuta.

Mutta kaikki tämä voi olla paljon rakentavampaa ja modernimpaa kuin se tällä hetkellä on. Yksi ehto tietenkin tälle kaikelle on silloin se, että ollaan rehellisiä näissä asioissa niin pitkälle kuin se ei välttämättä logiikan mutta poliittisen logiikan mukaan on mahdollista. Tämänhän täytyy olla jonkinlainen lähtökohta. Silloin asiantuntevuuden täytyy olla niiden puheiden takana kuitenkin. Politiikkahan on olevien olojen mahdollisimman suurta taitamista. Politiikkaa ei ole koskaan virallisesti määritelty niin, että se olisi esimerkiksi valehtelua tai harhaanjohtamista. Ne ovat aivan jotain muuta, ne ovat väliaikaisia konsteja. Kerran voidaan pettää eikä enää toista kertaa sen jälkeen. Kyllä meille kokeneemmat, ainakin minulle, näin ovat opettaneet monta kertaa näitä asioita.

Vaikuttaako puhe? Se vaikuttaa aina, se ei välttämättä tuo heti markkamääräisiä lisiä, ja niille teistä, jotka ette tiedä, kerron, että silloin, kun Johan Sigfrid Sirén tämän Eduskuntatalon suunnitelman teki, niin sen suunnitelman nimi oli Oratoribus, joka tarkoittaa suomeksi ’Puhujille’. Tämä paikka on nimenomaan luotu sitä varten, että täällä puhutaan. Se on sitten kansalaisten asia päättää, puhutaanko oikeista asioista ja oikein vain väärin. Näin isoa ihmisryhmää Suomen pienestä kansasta, sitä ja sen asioita, täytyy meidän ruveta kohtelemaan toisella lailla.

Siinä mielessä voin aivan hyvin vaikka nostaa hattua ministeri Mönkäreelle, että hän julkisesti täällä sanoo, että 7 euron korotus on pieni ja vaatimaton. Hän perustelee sitä valtiontalouden tilalla. Siinä hän ottaa poliittisen riskin, koska hän vertaa yhtä pientä ihmistä ja valtiota keskenänsä. Hänellä on oikeus ja mahdollisuus siihen, se ei ole millään lailla väärin. Hän on samalla myöskin rehellinen, koska hän kertoo, että yhden ihmisen kohdalla se toimii näin.

Ainoa, mikä minua tässä kiinnostaa edelleen, on se, että kukaan ei ole oikein rohjennut sanoa, miksi tämä rintamaveteraanien ylimääräisen rintamalisän korotus jäi näin vaivaiseksi, mikä oli se perustelu, että sitä ei yritetty sieltä irrottaa edes sanallisessa mielessä. He ovat 83-vuotiaita. Sen tietää, miten se porukka reagoi, kun heille tulee tämmöinen 3 euron lisä. Todennäköisesti kaikki vain ärtyvät. Se ei merkitse heidän päivässään sinne eikä tänne mitään. Semmoinen eläkepolitiikka ei ole taitavaa, joka johtaa kohderyhmässään tämän laatuisiin tuloksiin.

Nämä ovat niitä suuria taustatekijöitä, joiden puolesta toivon, että me kaikki poliittisista erimielisyyksistä ja intohimoista huolimatta voisimme toimia saman asian eteen. Tiedän, että tämä jonkun mielestä voi kuulostaa lapselliselta. Minusta se ei ole lapsellinen ajatus; olen minäkin 20 vuotta politiikassa kuitenkin sivutoimisesti ollut mukana. Parhaimmillaanhan politiikka, myöskin eläkepolitiikka, on fantastista ja suurta taitoa. Siihen voidaan kätkeä sisään sudenkuoppia, jotka äänestäjät aina sitten aikanaan huomaavat, ja sen seurauksena se koskee heidän itsetuntoansa tavalla, joka poikii aivan vääriä asioita. Se poikii sairastumista muualla ja siihen liittyviä seikkoja.

Nämä olivat, arvoisa puhemies, niitä asioita, joista halusin vielä tähän eräänlaisen jälkipuheenvuoron käyttää.

Juha  Rehula /kesk:

Arvoisa puhemies! Edellisessä puheenvuorossani kysyin, pidättekö te tähän keskusteluun osallistuneet ministeri Hyssälää jotenkin tyhmänä, kun hän on tämmöisiä esityksiä mennyt tekemään. Sain välihuutojen osalta vastauksen, että ei siitä ole kysymys. Tähän on kuitenkin hyvä jatkaa sillä, että kova on väite, ed. Salo, kun te sanotte, että kokenut edustaja ja nykyinen ministeri on halunnut jymäyttää eläkeläisiä. Kova on väite. Nimittäin tämähän tarkoittaa sitä, että edesvastuuseen pitäisi ruveta hakemaan tämmöisistä asioista.

Arvoisa puhemies! Totta kai puheella on merkitystä. Viime vaalikauden aikana tehtiin eläkepolitiikassa ratkaisuja, joissa selkeästi näkyi se, mikä vaikutus puheella on. Ed. Huotari kävi täällä tämän ylimääräisen sairausvakuutusmaksun osalta asiaa ja sen sisältöä ja taustaa läpi. Aivan yhtä lailla voin ottaa esille kahteen kertaan leikatun pohjaosan kompensaation. Puheella oli merkitystä, sillä vähemmän, mikä sosiaalipoliittinen vaikutus oli sillä rahalla, joka tähän kyseiseen kompensaatioon käytettiin, mikä merkitys sillä sosiaalipoliittisesti oli. Muistan, kun aivan yksissä tuumin esimerkiksi ed. Stenius-Kaukosen kanssa haettiin ratkaisuja ja vaihtoehtoja siihen, että sama raha olisi voitu käyttää jotenkin toisin, mutta se oli ratkaisu, jonka eduskunta päätti tehdä. Puheilla oli merkitystä. Paine kävi niin suureksi, että ratkaisu piti tehdä. Lähtökohtatilanne oli se, että sosiaali- ja terveysministeriö ilmoitti sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, että ei pysty laskemaan, kuinka monesta henkilöstä on kysymys, ja sitten myöhemmin alkoi listoja tulla.

Ed. Pulliainen otti aiemmin puheenvuorossaan esille sen, että me olemme kollektiivisesti vastuussa eläkeläisille. Ei tavallinen suomalainen eläkkeellä oleva erottele sitä, kuka on hallituksessa ja kuka oppositiossa. Minulla on jonkinlainen kokemus tuosta oppositiossaoloajastani. Asiahan on täsmälleen näin: me olemme kaikki vastuussa tästä, myös puheestamme.

Arvoisa herra puhemies! Me olemme vastuussa kollektiivisesti siitä, miten eläkeläiset meitä käsittelevät. Se vaan on niin. Omalta kohdaltani esimerkiksi pystyn sanomaan ja hyvin tiedän sen, että keskustan eduskuntaryhmän 55 jäsenen piiristä varmasti on esitetty vaalien alla erilaisia käsityksiä siitä, miten eläkepolitiikkaa pitää hoitaa. Esimerkiksi omalla kohdallani olen ollut hyvin pitkälle samoilla linjoilla kuin ed. Huotari täällä kertoi omalla kohdallaan olleensa, vaikka olen käyttänyt lukuisia puheenvuoroja siitä, että kansaneläkkeen pohjaosan poistaminen oli virhe. Se oli poliittinen valinta, joka vietiin täällä läpi. Vaalien alla yksittäiset ihmiset tulivat kysymään, palaako se pohjaosa. Vastasin joka ainoalla kerralla: "Pohjaosa on mennyt. Tavoite on se, että saataisiin tasokorotuksella paikattua ja tuotua apua näihin kaikkiin pienimpiin eläkkeisiin." Kyllä minä tein näin, koska tiesin, että pohjaosa on mennyt, oltiin sitten hallitusneuvottelupöydässä minkä tahansa puolueen kanssa.

Toisekseen sanoin minä sen ääneen — enkä minä siitä juokse karkuun — että se oli väärin, että kansaneläkkeen pohjaosa poistettiin. Siinä oli ideologiset poliittiset perusteet, miksi näin toimittiin. Se ratkaisu on tehty, ei siihen voi palata. Siihen voi palata, mutta meillä on esimerkki tästä kahteen kertaan leikatun pohjaosan palauttamisesta ja siihen liittyneistä ongelmista.

Nyt on sitten totuus senkin asian osalta se, että ne ihmiset, jotka kuuluivat niihin 115 000 ihmiseen, joitten piti tämä kompensaatio saada, eivät monet ole sitä syystä tai toisesta, yksilöllisistä syistä, saaneet. Jos mennään siihen, että tehdään ratkaisuja, joilla tehtyjä ratkaisuja korjataan ja muutetaan, nämä järjestelmät valitettavasti ovat sellaisia, että se kohtaantuminen ei välttämättä ole kaikkein oikeudenmukaisinta.

Siitä tullaan siihen, että jatkoa ajatellen itse ainakin koen — puhun omissa nimissäni nyt varmuuden vuoksi, että ei sitten tulla sanomaan, että keskusta on tätä mieltä — että pohjaosan aika oli ja meni ja nyt ne käytettävissä ja olemassa olevat voimavarat käytettäköön tasokorotukseen, jos ja kun niitä varoja on olemassa ja kehykset antavat myöten. Se on se sosiaalipoliittisesti oikeudenmukaisin väylä viedä eläkeläisten tulotasoa parempaan suuntaan. Näin itse tämän koen ja halusin tämän omankin kokemukseni, vaikkei sitä ole kukaan kysynytkään, esille tuoda.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rehula, minä pidin teidän puheenvuorostanne. Pidin myöskin siitä rehellisyydestä, kuinka te kerroitte itse toimineenne oppositiopuolueen kansanedustajana viime vaalien alla. Jään vaan miettimään, että olisi hienoa tämä politiikka, jos kaikki muutkin olisivat toimineet silloisessa oppositiossa niin kuin te olette toiminut. Te olette kertonut, että hallitus teki virheen, mutta olette kertonut, että vaikka tulisitte valtaan, niin te ette aio sitä korjata ja näin se tulee pysymään. Nyt varmaan olisi vielä paikallaan kertoa se näittenkin kunnallisvaalien aikana kaikille eläkeläisille, että tämän hallituksen aikana ei tule muutosta. Teillä on niin merkittävä asema myöskin ryhmässä ja sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, että voitte kertoa suoraan, että ei ole eikä tule. Spekulaatiot, joita edelleen esitetään, että kyllä tämä punamultahallitus nämä asiat hoitaa, kun se on luvannut, edelleen viriävät eläkeläisten keskuudessa, ja he odottavat seuraaviin eduskuntavaaleihin asti, että kyllä se toteutetaan, ei meitä voi — minä käytän sanaa, pohjalaista verbiä — jymäyttää.

Anne  Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Rehula sanoi, että eläkeläiset eivät välttämättä tiedä, mikä on hallitus ja mikä on oppositio, niin kyllä viime kaudella ja edellisellä kaudella keskustaoppositio ainakin Kainuussa piti huolen siitä, silloin 95—99, että eläkeläiset tiesivät, ketkä kaksi kansanedustajaa olivat ne, jotka leikkasivat, oikein nimellä ja puhelinnumeroilla varustettuina, että ihmiset tiesivät soittaa oikeaan numeroon, kuka kantoi vastuun siitä, että pohjaosa oli leikattu. Minä olen sen kokenut. Sitä suuremmalla syyllä minä ihmettelen tätä Hyssälän vaalimainosta.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Halusin vielä lopuksi sanoa sen, että kun hallitusohjelmassa luvataan tasokorotus kansaneläkkeeseen, niin ei ole kovinkaan vaikea laskutoimitus tästä nyt katsoa, paljonko siitä on oikeaa tasokorotusta ja paljonko siitä on tätä indeksikorvausta, että eläkeläiset ylipäätään saisivat tämän indeksikorotuksen. Ja kun ministeri Mönkäre on täällä sanonut, että uutta tasokorotusta ei tule, niin minä ihmettelen sitä kyllä, että käytännössähän tätä 7 euron korotusta ei edes tule näille eläkeläisille, koska tämän alkoholiveron laskun takia ja ehkä autojenkin halpenemisen takia nämä eläkeläiset ja erityisesti ne eläkeläiset, jotka eivät käytä alkoholia, eivät ole päässeet nauttimaan tästä hintojen alentamisesta. Sen sijaan heillä ovat nousseet vesimaksut, sähkömaksut, esimerkiksi Kajaanissa on sähkön hinta noussut 52 prosenttia kahden vuoden aikana. Se on hyvin paljon kyllä eläkeläisenkin kukkarossa, vaikka kulutus olisi pieni, niin silti ne ovat niitä tärkeitä euroja, puhumattakaan pankkimaksuista, mihinkä tämä 7 euron korotus ei edes riitä, kun pitää vielä euro kaivaa omasta kukkarosta, että saa pankissa maksettua yhden laskun.

Eero Akaan-Penttilä /kok :

Arvoisa puhemies! Ed. Huotarin puheenvuoroa haluaisin vain sikäli jatkaa, että oleellinen sana tässä kai on ostovoima. Ja kun se kerran nyt on tähän saliin tullut, niin toivottavasti se säilyy ja pysyy täällä jatkossakin, niin että seuraavan kerran, kun tätä asiaa käsitellään tai jotain muuta eläkeläisongelmatiikkaa, sen pitäisi olla kyllä aina mukana, miten eläkeläisten ostovoima on kehittynyt suhteessa muun väestön ostovoimaan. Nyt tämä kyseinen hallituksen esitys ei mitenkään turvannut eläkeläisten ostovoimaa. Se oli pelkkä indeksitarkistus, ostovoima pysyi onneksi ennallaan. Tämä on kai se perus-message, ja tätä tietä on mahdollista vähän parempaan senioripolitiikkaankin päästä, ja siitä puolestaan seuraa, että väestö ymmärtää, että myöskin seniorikansalaisia arvostetaan aivan normaalitavalla.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä haluan korostaa sitä, että kansaneläkeläisten indeksi on kaikista heikoin indeksi tällä hetkellä, eli alle 65-vuotiaitten indeksi on paras indeksi vielä tuohon vuodenvaihteeseen asti ja sitten yli 65-vuotiaitten työeläkeläisten indeksi, mutta kansaneläkeläisten indeksi on kaikista pienin. Haluan vielä sanoa sen, että kaikki nämä ihmiset ovat tehneet paljon työtä. Osa on tehnyt sitä työnantajan laskuun ja osa on tehnyt sitä kotityötä, mitä meidän pitäisi arvostaa niin paljon. Niin kauan kuin näitä kansaneläkeläisiä ylipäätään on tässä maassa, minusta on kyllä aika kohtuutonta, että heidän indeksinsä on pienempi, koska maksut kuitenkin ovat ihan samat kuin muillakin eläkeläisillä.