Seppo  Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssähän on hallituksen esitys sotilasvammalain 6 §:n muuttamisesta. 6 § käsittelee sotainvalidien invaliditeettiprosenttia, sen vaikutusta kuntoutukseen ja niiden etujen tuomista, mitä haittaprosentista seuraavat. Takavuosina prosentti, joka oikeutti vähän laajempaan kuntoutukseen ja mahdollisuuksiin, oli 30 prosenttia. Viime aikoina se on muutettu 25:een, ja nyt tällä hallituksen esityksellä ja tällä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöllä se muuttuu 20:een. Mutta miten tätä maailmaa tässä voisi käsitellä ja nähdä, viitaten siihen, mitä viime perjantaina keskustelussa täällä useammassa palautepuheenvuorossa kuultiin, tuntuu aika erikoiselta, että puhutaan työkyvyttömyysasteesta ja 20 prosentista. On tämä aika erikoista, kun tämä väki on osallistunut 1939—45 sotiin, keski-ikä on yli 85, ja puhutaan työkyvyttömyysasteesta.

Näin ajatellen ja arvellen olisi tullut tässä yhteydessä valiokunnan jo puuttua ja vaatia vähän enemmänkin kuin valiokunnan kannanotoissa sanotaan. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että tuntuu erikoiselta työkyvyttömyysaste-käsite. Termi on ollut jo sotilasvammalaissa sekä alemman asteen säädöksissä vuodesta 48 lähtöisin. Silloin mielestäni se on liittynyt ja käynyt erinomaisen hyvin tähän asiaan, mutta aika on ajanut sen käsitteen ohi, ja tämän asiaan kuntoon saattamisen olisi luullut jo hallituksen taholtakin tulevan kuntoon ja järjestykseen.

Muutos parantaa selkeästi niiden lievävammaisten sotainvalidien asemaa, jotka eivät ole pitkäaikaisen laitoshuollon tarpeessa, koska heillä on mahdollisuus saada 70 päivää osa-aikaista hoitoa joko päiväsairaalassa tai vastaavassa kunnallisessa laitoshoidossa. Pidän tätä erittäin onnistuneena ja hyvänä, ja sen pohjalta voidaan nähdä myöskin, että uudistus edistää sotainvalidia kotona hoitavan puolison työssäjaksamista taikka muuten helpottaa puolison tai muun omaisen elämää.

Kyllä kuitenkin, kun sodasta on kulunut yli 60 vuotta, olisi aika kohtuullista ryhtyä pohtimaan ja selvittämään sitä, että kaikki viime sotien veteraanit pääsisivät vastaavien kuntoutuspalvelujen pariin. Pidän tätä tämän nykyisen yhteiskunnan, sivistyneen yhteiskunnan eräänlaisena häpeätahrana. Tätä ei ole haluttu hoitaa eikä tehty eikä hoidettu. Kun maailmaa katsotaan eteenpäin, niin muutaman vuoden kuluttua voidaan todeta, että tämän pohjalta oli vahinko, ettei tätä asiaa hoidettu tai haluttu hoitaa.

Pidän aika erikoisena, että valiokunta asiaa pohtiessaan ja tehdessään erimielisen mietinnön ei ole kuitenkaan voinut yhtyä näihin lausumaehdotuksiin ja vastalauseeseen. Vastalauseesta voisi arvella, että siinä on hyvä sisältö, mutta se on vaikeaselkoinen, vaikeaselkoinen niin, että valtaosa edustajista ei tätä ymmärrä eikä käsitä, mistä on kysymys. Oma henkilökohtainen kantani tähän asiaan on olemassa kuitenkin, että kaikki nämä asiat pitäisi saattaa kuntoon ja järjestykseen riippumatta siitä, kuuluuko hallitukseen vaiko oppositioon.

Kun tässä nyt itse lähes puolitäydelle salille elikkä lähes tyhjälle salille tätä asiaa kerron, niin täällä äsken oli ed. Laukkanen paikalla, ja toivon, että hän on nytkin kuulolla. Juhannusviikolla tässä menneen, kuluneen vuoden aikana maanantaipäivänä Kouvolan Sanomat kirjoitti, että ed. Lahtela on yhteistyökyvytön, ei tule toimeen eduskunnan eikä eduskuntaryhmän kanssa, ei voi olla, että asioita voitaisiin rakentaa näin yhteistyökyvyttömän edustajan välityksellä eteenpäin. Näin suurin piirtein oli sanatarkka lainaus lehdestä. Tässäpä mielessä loisinkin elämää ja tunnelmaa nyt sitten hallitusryhmän edustajana taikka niin kauan, kunnes siitä ryhmästä erotetaan, että on henki syntymässä sen tyyppinen, että mietintö ei ole syntynyt oikein eivätkä hallitusryhmät ole tätä oikeassa hengessä pohtineet.

Toivoisinkin, että ed. Laukkanen vaalipiirissäni levittäisi edelleenkin semmoista sanomaa, että taas huomenna ed. Lahtela äänesti —onko se huomenna vaiko seuraavana päivänä — äänesti sellaisen lausuman puolesta, missä lukee näin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy lähivuosina toimenpiteisiin lainsäädännön muuttamiseksi niin, että asteittain kaikki 1939—1945 sotiemme veteraanit pääsevät sotavammalaissa määriteltyjen avo- ja laitoshoidon palveluiden piiriin." Ja lausuma loppuu. Tämän puolesta äänestän ja tämän puolesta seison ja katson, että kun eduskunnassa puhutaan, että hallitus ryhtyy lähivuosina toimenpiteisiin, luulisin, että täällä ei ketään, joka vähänkin omallatunnolla on varustettu, ketään edustajaa ole sellaista läsnä, joka ei tämän puolesta voisi äänestää ja seisoa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun tästä käytiin perusteellinen keskustelu perjantaina, olin vähän hämmennyksen vallassa, kun lähes jokainen kansanedustaja, joka käytti puheenvuoron, puhui sotaveteraaneista yksinomaan, kun on sotilasvammalaista kysymys. Kuitenkin mietinnössä lukee aivan selvästi: "On kuitenkin huomattava, että sotilasvammalain soveltamisalaan kuuluvat myöskin ne, jotka vahingoittuvat asevelvollisuusaikanaan tai puolustuslaitoksen palveluksessa ollessaan." Asia sanotaan harvinaisen selvästi, mutta teksti, jota suusta päästellään täällä, on ihan kokonaan muuta.

Raimo  Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Yhtyen siihen, mitä ed. Pulliainen äsken totesi: Kun lukee valiokunnan mietintöä, joutuu hämmennyksen valtaan monessakin suhteessa. Ja kun kuunteli todella perjantaina niitä puheita, oli kyse hallituspuolueitten tai opposition edustajista, kaikki olivat sitä mieltä, että nämä asiat pitäisi saada kuntoon.

Tuntuu todella käsittämättömältä, että kun sotainvalideillakin keski-ikä on noin 85 vuotta, siitä huolimatta pitää todeta työkyvyttömyysaste, joka nyt toki pudotetaan 20 prosenttiin. Mielestäni ja niin kuin moni muukin edustaja täällä on todennut, vastalauseeseen kirjattu lausumaehdotus olisi sellainen, johon koko eduskunnan tulisi lähteä mukaan. Mielestäni olisi tietysti voinut laatia tarkemmankin ajankohdan siihen, jopa ensi vuoden tai sitä seuraavan, että kaikki veteraanit pääsevät avo- ja laitoshoidon palveluksiin niin kauan kuin keskuudessamme ovat. Tuntuu todella käsittämättömältä tämä hallituspuolueitten menettely. Kun lukee todella tämän lausumaehdotuksen, niin siinä minun mielestäni on pyritty hakemaan sitä, että kaikki voisivat siihen yhtyä.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Asiaa käsiteltiin hallituspuolueiden kesken erittäin hyvässä yhteisymmärryksessä. Haluaisin muistuttaa, että tällä lailla ei kaikkia veteraanien asioita korjata, mutta muistutan tällä kaudella tehdystä yli 20 miljoonan euron arvoisesta veteraanipaketista, jolla on parannettu myös tämän väestöryhmän asemaa. Yksi laki ei pysty ihan kaikkia asioita ja koko maailmaa kerralla korjaamaan. Opposition edustajatkin tietävät sen.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä sanoisin ed. Paloniemelle, että kannattaa käydä keskustelemassa veteraanijärjestöjen ja niitten henkilöitten kanssa, jotka ovat taistelleet itsenäisyyden tähän maahan. Kyllä tekin, edustaja, tiedätte, mikä ilmapiiri siellä vallitsee ja missä kunnossa he ovat. He eivät enää varsinaiseen kuntoutustoimintaan edes kykene, avopalvelujen kautta kuntoutusta lähinnä saadaan. Sen jälkeen se on laitoskuntoutusta. Mielestäni, kun heitä ei kohta ole keskuudessamme, ovat turhia tuollaiset edustajan mainitsemat kannanotot.

Seppo  Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minusta ed. Vistbacka puhuttelevasti kertoi ja ymmärsi, miten tämä asia on olemassa.

Erittäin hyvin valiokunnan kannanotoistakin käy ilmi se, että kunnille osoitettua rahaa on vuosittain jäänyt käyttämättä, muun muassa 2005 vuodelta noin 1,5 miljoonaa euroa. Eritasoisia kuntia on olemassa, eritasoisia haluja, tahtoja on olemassa. Eivät nämä rahat mihinkään katoa, ne palaavat sieltä takaisin ja käytetään edelleenkin samaan tarkoitukseen, mihin niitä tässä osoitetaan. Tältä osin se osoittaa sen, että kunnissa ei hoideta, ei haluta hoitaa tai ei pystytä hoitamaan näitä asioita. Ed. Vistbacka on aivan oikeassa siinä. Nyt pitää tehdä, pitää tarttua silloin, kun se on vielä mahdollista. Kohta se ei enää ole.