Kimmo   Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi jätelain muuttamisesta sekä laiksi ajoneuvojen siirtämisestä ja romuajoneuvojen hävittämisestä annetun lain 4 §:n muuttamisesta näyttää herättävän "ilahduttavan suurta" kiinnostusta eduskunnassa.

Nyt käsitteillä olevan esityksen yksi tavoite on panna kansallisesti täytäntöön 18.9.2000 annettu romuajoneuvodirektiivi 2000/53. Direktiivin perusteella romuajoneuvoja koskevat erilaiset kansalliset toimenpiteet olisi yhdenmukaistettava kielteisten ympäristövaikutusten rajoittamiseksi mahdollisimman vähiin. Samalla pitäisi varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja välttää kilpailun vääristyminen. Yhteisön laajuinen kehys onkin välttämätön, jotta saavutetaan kansallisten lähestymistapojen yhtenäisyys ottaen huomioon erityisesti kierrätys- ja hyödyntämismahdollisuudet ajoneuvojen suunnittelussa, keräys- ja käsittelylaitoksia koskevat vaatimukset sekä uudelleenkäytölle, kierrätykselle ja hyödyntämiselle asetetut tavoitteet.

Edelleen direktiivin perusteella jätteet olisi uudelleenkäytettävä ja hyödynnettävä sekä uudelleenkäyttöä ja kierrätystä olisi suosittava. Uudelleenkäytöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä ajoneuvojen osien käyttöä samaan tarkoitukseen kuin ne on alun perin tarkoitettu eli käytännössä varaosiksi.

Direktiivin perusteella edelleen taloudelliset toimijat perustavat romuajoneuvoille keräys-, käsittely- ja hyödyntämisjärjestelmiä. Taloudellisilla toimijoilla puolestaan tarkoitetaan romuajoneuvojen sekä niiden osien ja materiaalien tuottajia, jakelijoita, kerääjiä, vakuutusyhtiöitä, purkajia, murskaajia, hyödyntäjiä, kierrättäjiä ja muita käsittelyyn osallistuvia toimijoita. Tuottajat vastaavat kokonaan tai huomattavalta osin näiden toimenpiteiden toteuttamisen kustannuksista. Markkinavoimien tavanomainen toiminta ei myöskään saisi estyä.

Edelleen jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tämän direktiivin säännöksiä täytäntöön pantaessa pidetään yllä kilpailua erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten keräys-, purkamis-, käsittely- ja kierrätysmarkkinoillepääsyn varmistamiseksi.

Romuajoneuvojätettä syntyy unionin alueella 8—9 miljoonaa tonnia vuodessa. Yksi direktiivin tavoite onkin asettaa määrälliset tavoitteet romuajoneuvojen kierrätykselle ja hyödyntämiselle. Vuonna 2006 romuautojen painosta pitäisi käyttää uudelleen ja hyödyntää 85 prosenttia ja vuonna 2015 95 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Suomessa ympäristöministeriö asetti 11.5.99 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella ehdotukset hallituksen esityksiksi lainmuutoksista ja muut säädösehdotukset valmisteilla olleen EU:n romuajoneuvodirektiivin kansallista täytäntöönpanoa varten. Ehdotuksen tuli olla valmis huhtikuussa 2001. Kansallisen säädösehdotuksen laatiminen osoittautui ennakoitua työläämmäksi, ja työryhmän valmistelutyölle myönnettiinkin jatkoaikaa. Vielä työryhmän mietinnössä puhuttiin tuottajasta ja muista taloudellisista toimijoista. Oltiin siis vielä tekemässä esitystä laiksi romuajoneuvojen jätehuollosta. Valmistelun kuluessa henki hieman muuttui. 4.4.2002 asetti ympäristöministeri selvitysmiehen laatimaan ehdotusta romuajoneuvodirektiivin kansallisen täytäntöönpanon perusratkaisuista.

Selvitysmiehen mukaan selvitystyö osoittautui hyvin vaikeaksi. Omassa ehdotuksessaan hän päätyi niin sanotun puhtaan tuottajavastuumallin toteuttamisen kannalle käytettyjen autojen osalta tasapainotettuna valtion tuella. Esityksessään hän myös esitteli vaihtoehtona niin sanotun vakuutusmallin, mutta muita vaihtoehtoja ei selvitystyössä edes käyty läpi. Tässä vaiheessa lakiesitys alkoi viljellä kielessään sanontoja "tuottaja" ja "tuottajayhteisö" ja "muut taloudelliset toimijat" tuntuivat tippuneen taka-alalle.

Suomessa autoja on nykyisellään noin 2,4 miljoonaa. Keskimääräiseksi iäksi on laskettu 18,5 vuotta. Jätehuoltokustannukset yhtä ajoneuvoa kohden tuntuvat vaihtelevan. Romuajoneuvotyöryhmä arvioi kustannuksiksi 168 euroa ja selvitysmies Tarasti 100 euroa romuajoneuvoa kohden. Vuosittain Suomessa romutetaan ajoneuvoja noin 100 000 kappaletta. Keskihintaisen, noin 25 000 euron ajoneuvon verollisesta myyntihinnasta jätehuollon kustannukset ovat noin 0,4—0,7 prosenttia.

Suomessa romuttamoon päätyvistä autoista lähes kaikki tulevat tänä päivänä autopurkaamojen kautta. Autojen esikäsittelyn jälkeen niistä poistetaan uudelleenkäytettävät osat, jotka myydään kuluttajille. Toiminnasta on selkeä taloudellinen hyöty kuluttajille. Pienituloinen kansalainen, joka tuskin voi kuvitella edes uuden auton hankintaa, voi romuttamoilta saada käytettyjä osia ja ylläpitää vanhaa ja uskollista kulkuneuvoaan.

Järjestäytymisaste ei autopurkamoalalla ole nykyisin korkea, mutta silti Suomen Autopurkamoliiton jäsenenä on 65 yritystä. Yrityksissä työskentelee 300 henkeä ja tähän päälle sitten vielä järjestäytymättömät yritykset. Järjestäytyneiden yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on noin 30 miljoonaa euroa, mikä osoittaa, että varaosilla on kysyntää. Itäisessä Suomessa on lisäksi jatkuvasti nousevat markkinat käytetyille varaosille Venäjän suuntaan.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävässä lakiesityksessä laki romuajoneuvojen jätehuollosta on ikään kuin upotettu tuottajavastuuseen keskittyvään jätelakiin, jossa rinnastetaan toisiinsa keräyspaperi, autonrenkaat, pakkaukset ja romuajoneuvot. Romuajoneuvot ja niiden hyödyntäminen kuitenkin poikkeavat täysin esimerkiksi keräyspaperista. Esityksellä pyritään sen tekstin mukaan löytämään "kilpailuneutraali ratkaisu, joka ei ole ristiriidassa EU:n perussopimukseen sisältyvien sisämarkkinaperiaatteiden tai romuajoneuvodirektiivin kanssa". Esityksen perustelutekstin mukaan ratkaisumallin löytäminen on ollut hankalaa, ja "tämän vuoksi" — edelleen esityksen tekstiä lainaten — "ehdotettu romuajoneuvojen kierrätysjärjestelmä perustuisi puhtaalle tuottajavastuulle ja direktiivin pääperiaatteisiin ja pääsisältöön". Jääkö siis osa direktiivin periaatteista toteuttamatta?

Esitys perustelee tuottajavastuuta sen ympäristövaikutuksilla. Tavoitteena on tehostaa jätteensynnyn ehkäisyä, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä, kuten kyseisen direktiivin henki on. On kuitenkin huomattava, että myös muita malleja voitaisiin perustella samoin argumentein.

Tuottajat voivat esityksen mukaan perustaa tuottajayhteisön hoitamaan ajoneuvojen romuttamista. Tällainen onkin perustettu Suomeen Autotuojat ry:n toimesta keväällä 2001. Tämä perustettu yritys, Suomen Autokierrätys Oy, ei siis tällä hetkellä vielä harjoita autojen kierrätystoimintaa. Autopurkamoalalla on kuitenkin herännyt huoli, ollaanko tällä esityksellä luovuttamassa tälle uudelle yritykselle viranomaisvaltaan rinnastettava monopoliasema autoromualalla. Kyseinen taho on ollut myös merkittävässä roolissa lakiesitystä valmisteltaessa, sen sijaan Autopurkamoliitto on viime aikojen valmisteluissa sivuutettu.

Arvoisa puhemies! Esityksellä on myös taloudellisia vaikutuksia. Esityksen mukaan tuottajavastuuseen perustuvassa jätehuollossa tuottaja siirtää jätehuollon järjestämisestä aiheutuvat kulut yleensä uuden tuotteen hintaan joko näkyvänä kierrätysmaksuna tai näkymättömänä kustannuslisänä kuluttajan maksettavaksi. Esityksen mukaan ajoneuvojen maahantuojien järjestämää uudelleenkäyttöä, hyödyntämistä ja hävittämistä vanhojen ajoneuvojen osalta tuettaisiin vuosina 2004—2006 maksamalla romutusavustusta ennen 1.7.2002 käytössä olleiden ajoneuvojen romuttamiskustannuksiin. Avustus olisi todellisten kustannusten mukainen, mutta enintään 80 euroa ajoneuvoa kohti. Romutusavustusta varten kyseisten vuosien talousarvioon esitetään sisällytettäväksi 10 miljoonaa euroa, mikä riittää, jos romutustahti säilyy nykyisellään. Mielestäni on kuitenkin pelättävissä, kun tämmöinen tuettu romutus varmaankin vilkastuttuaa romutusta — ja sinänsä on hyvä, että vanhoja autoja poistuu — että 10 miljoonaa euroa ei riitä, jos tässä syntyy tulevien kolmen vuoden aikana romutusbuumi.

Esityksellä on vaikutuksia myös kunnallistalouteen. Nyt ehdotettava lain 4 §:n muutos vähentäisi jossain määrin kunnille aiheutuvia kuluja romuajoneuvoista. Huomiotta on kuitenkin jäänyt olennainen asia. Nyt valiokuntakäsittelyyn lähtevä lakiesitys vaarantaa paikallisten autoromuttamoiden tulevaisuuden. Jos nykyiset purkamoalan yritykset ajetaan alas, voi uhkana olla laajojen, hylättyjen purkamoalueiden negatiiviset ympäristövaikutukset ja suuri lisälasku yhteiskunnalle alueiden siivoamisen ja puhdistamisen osalta.

Arvoisa puhemies! Olen juuri lähestymässä loppupäätelmiä.

Romuajoneuvoja koskeva direktiivi korostaa, että säännöksiä täytäntöönpantaessa ylläpidetään kilpailua erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta. Nyt käsiteltävä esitys ei turvaa tätä kilpailun säilyttämisvaatimusta. Tuottajayhteisöillä on poikkeuksetta toimialallaan hallitseva markkina-asema, kuten esitys toteaa. Tällä esityksellä tuottajayhteisöille annettaisiin myös täysi päätäntävalta, kuka Suomessa saa autoromuja vastaanottaa, kuka niitä saa jatkossa käsitellä, purkaa, kierrättää ja uusiokäyttää ja kellä on oikeus luovuttaa romutustodistus kuluttajalle.

Toivon, että valiokuntakäsittelyssä nyt esittämäni epäkohdat nostetaan keskusteluun ja lakiehdotus ja asetusluonnos harkitaan näiltä osin uudelleen, tehdään kansainvälisiä vertailuja ja toimitaan romuajoneuvodirektiivin hengessä niin, että kuluttajien, suomalaisten yrittäjien ja veronmaksajien sekä suomalaisen ympäristön etu asiassa toteutuu ja autopurkamot voivat jatkaa tärkeää kierrätystehtäväänsä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunta tulee varmasti ottamaan ed. Tiilikaisen näkökulmat huomioon. Ed. Tiilikaiselle haluaisin ikään kuin lohdutukseksi todeta sen, että se on se y niin aakkosten loppupäässä, että nämä ympäristöasiat ovat aina täällä viimeisinä, jolloinka yleensä kuulijoina on pääsihteerin ja puhemiehen lisäksi vain muutama kansanedustaja. Se nyt on vain tällä tavalla, mutta asian arvoa se ei laske, ei ollenkaan, näiden asioiden merkitysarvoa.

Nythän tässä on jonkinlainen ympäristökysymysten kokoontumisajo sillä tavalla, että jätelakeja on esillä monella tavalla: on ollut biojätedirektiivi keskeisessä keskustelussa, kaksi U-asiaa, U 55, kaivannaisteollisuuden jätehuolto, ja U 58, jätteen siirtodirektiivi, kaikki ovat yhtä aikaa eduskunnassa, joten jätepuolelta on paljon asiaa todellakin liikkeellä, tärkeitä asioita. Toivon mukaan myöskin Århusin sopimus tulisi vihdoin ja viimein, joka on erittäin tärkeä ympäristösopimus, eduskuntaan ratifioitavaksi. Samoin monia muita asioita on kesken.

Mutta itse asia, mihin hyvin pitkään keskityitte — ja kiitos siitä aktiivisuudesta — on tärkeä. Itse näen kyllä hyvänä, että tällainen laki on nyt liikkeellä, ja näen, että se on osa kokonaisuutta jätteen määrän hallinnassa, mutta epäkohdat pitäisi tietysti huomioida. Toivon mukaan valiokunta tässä asiassa toimii tavalla, joka teitä tyydyttää.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiilikainen pitkässä ja ansiokkaassa puheenvuorossaan käsitteli laajalti tätä tärkeää kysymystä, ja eräs näkökohta, johon tässä haluan yhtyä, liittyy paikallisiin autopurkamoihin. Ne ovat todella yksi osa paikallista elinkeinoelämää, ja minusta olisi hyvin tarpeen, että jokaisella seutukunnalla olisi edes yksi autopurkamoyrittäjä, joka samalla tarjoaa edullisia varaosia. Itsekin olen monet autonmoottorit ja varaosat purkaamosta ostanut ja olen ollut hyvin tyytyväinen hinta—laatu-suhteeseen. Samalla tämä vastuullinen paikallinen yksityisyrittäjä sitten huolehtii jätteisiin menevistä romuista varmasti sillä tavalla kuin lait ja asetukset sanovat.

Toivon, että yksityiset autopurkamot voisivat entiseen tapaan palvella seudullisesti ja paikallisesti siellä, missä niitä on, ja ehkä uusia yrittäjiäkin tarvittaisiin lisää.