Valto  Koski  /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koetan mahdollisimman lyhyesti esitellä tämän valiokunnan kannanoton.

Haluan kuitenkin aluksi todeta, että esityksessä ehdotetaan, että lääkkeiden erityiskorvattavuutta koskevia sairausvakuutuslain menettelysäännöksiä muutetaan. Voimassa olevan lain perusteella erityiskorvattavuudesta on päätetty lääkeainekohtaisesti. Kaikki kyseistä lääkeainetta sisältävät, markkinoilla päätöksen ajankohtana olleet ja markkinoille myöhemmin tulleet lääkevalmisteet on hyväksytty valtioneuvoston asetuksessa mainitun sairauden hoidossa automaattisesti erityiskorvattaviksi. Nyt menettely muuttuisi niin, että lääkkeiden erityiskorvattavuus tulisi ratkaistavaksi hakemusmenettelyn periaatteiden mukaisesti ja lääkkeiden erityiskorvattavuudesta päättäisi lääkkeiden hintalautakunta.

Yhteisölainsäädännössä jäsenvaltioiden varsinaisia lääkkeiden hintasääntelytoimenpiteitä sekä lääkkeiden korvattavuutta rajoittavia toimenpiteitä koskee niin sanottu transparenssidirektiivi (89/105/ ETY). Esitettyjen uudistusten tarkoituksena onkin muuttaa Suomessa voimassa olevaa lääkekorvausjärjestelmää siten, että se vastaa mainitun direktiivin asettamia vaatimuksia kansalliselle sääntelylle. Ehdotus liittyy valtion vuoden 2004 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu siten käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Kun asiantuntijakuuleminen tältä osin oli valiokunnassa varsin laaja ja mielipiteetkin aika kirjavia ja monitahoisia, ehkä jossakin määrin vaikeaselkoisiakin, niin voidaan todeta, että tässä yhteydessä jossakin määrin varmaan on ennakoitu niin sanotun lääkekorvaustyöryhmän esitystä, joka myöhemmin liittyy tämän lain valmistumisen jälkeen lääkkeiden korvausjärjestelmään.

Valiokunta on perusteluissaan todennut, että hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella se pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin:

Valiokunta toteaa, että Euroopan unionin jäsenvaltioissa on useita erilaisia lääkkeiden hinta- ja korvausjärjestelmiä, jotka ovat muotoutuneet eri tavoin kehittyneiden terveydenhuoltojärjestelmien osana. Suomen lääkekorvausjärjestelmäuudistusta valmistellaan parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriössä. Korvausjärjestelmän rakenne ja erityiskorvausjärjestelmän sisällölliset kysymykset onkin tarkoitus laajemmin ratkaista tämän työn yhteydessä. Myös sairausvakuutuslain kokonaisuudistusta valmistellaan osana sosiaaliturvalainsäädännön selkeyttämistyötä.

Haluan todeta, että lääkkeiden erityiskorvauksen edellytyksiin ei hallituksen esityksessä ole esitetty muutoksia nykyiseen käytäntöön verrattuna. Ongelmallisena esityksessä on pidetty sairausvakuutuslain 9 §:ssä mainittua edellytystä, jonka mukaan lääke voidaan hyväksyä erityiskorvattavaksi sen oltua peruskorvattavana kaksi vuotta. Säännöksen mukaan lääke voidaan hyväksyä erityiskorvattavaksi myös tätä aikaisemmin, mikäli laissa mainittavat erityisedellytykset täyttyvät.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaakin, että erityiskorvattavaksi hyväksytään lääkevalmisteet, joiden merkitys sairauden hoidossa on käytössä ja tutkimuksessa osoitettu ja että lääkkeiden hyödyllisyys muihin hoitovaihtoehtoihin on perusteltu. Siksi valiokunta toteaa, että kahden vuoden määräajasta tulee voida poiketa ja hyväksyä lääke ilman viivettä erityiskorvattavaksi silloin, kun se osoittautuu aikaisempia lääkkeitä tarkoituksenmukaisemmaksi ottaen huomioon sekä lääkkeen vaikuttavuus että hinta. Tämä edellyttää kuitenkin myös muiden erityiskorvattavuuden edellytysten täyttyvän kyseisen lääkevalmisteen kohdalla.

Valiokunta toteaa lisäksi, että hakijalta ei yleensä ole tarkoituksenmukaista edellyttää vanhojen jo erityiskorvattavien lääkevalmisteiden osalta yhtä laajoja selvityksiä kuin uusilta lääkeaineilta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoituksena on nimenomaan, että erityiskorvattavuuden uudistaminen edelleen sellaiselle valmisteelle, joka on jo erityiskorvattava, toteutettaisiin hallinnollisesti mahdollisimman kevyellä menettelyllä. Tämän vuoksi valiokunta pitää asianmukaisena, että hintalautakunnasta annettavassa asetuksessa mahdollistetaan, että erityiskorvattavuushakemukseen vaaditaan tavallista suppeampi selvitys, kun kyseessä on voimassa olevan erityiskorvattavuuden uusinta. Lääkkeiden hintalautakunnan voimavarat on myös turvattava siten, ettei käsittelyyn tulevien hakemusten suuri määrä aiheuta ongelmia lääkkeiden erityiskorvattavuuden jatkumiselle. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa, joka on kirjoitettu sinne valiokunnan perustelujen sivulle 3.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä korostaa, että valiokunnan saamissa selvityksissä on suhtauduttu kriittisesti Kansaneläkelaitoksen asemaan hintalautakunnassa ja sen yhteyteen perustettavassa asiantuntijaryhmässä. Valiokunta toteaa kuitenkin, että lääkkeiden hintalautakunta on lakisääteinen hallintoviranomainen, joka hoitaa laissa sille säädettyjä tehtäviä. Asiantuntijaryhmässä on lakiehdotuksen mukaan oltava edustettuina lääketieteen, farmakologian, terveystalouden ja sosiaalivakuutuksen asiantuntemusta. Valiokunnan käsityksen mukaan asiantuntijaryhmään voidaan siis nimetä Kansaneläkelaitoksen edustaja. Valiokunta korostaa kuitenkin, että edustajia nimettäessä on syytä huolehtia siitä, etteivät nimetyt henkilöt ole hallintolain tarkoittamassa mielessä säännönmukaisesti esteellisiä asioiden käsittelyssä. Valiokunta pitää tärkeänä, että yksittäisten hakemusten yhteydessä pyydetään tarvittaessa asiantuntijalausuntoja myös potilasjärjestöiltä.

Tämä potilasjärjestöjen mukaanottokeskustelu käytiin aika pitkälti läpi valiokunnassa. Tältä osin päädyttiin vain toteamaan — niin kuin äsken totesin — että näitten hakemusten yhteydessä käytäisiin menettely, jossa asiantuntijalausuntoja pyydettäisiin nimenomaan potilasjärjestöiltä, jotka eivät kuitenkaan ole tässä mukana.

Arvoisa puhemies! Tähän esitykseen liittyy vastalause 1 ja vastalause 2, jotka varmaan, niin kuin edellisenkin asian yhteydessä, täällä saavat omat kommenttinsa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä laki siis käsittelee erityiskorvattavia lääkkeitä, joilla hoidetaan vaikeita sairauksia, kuten diabetesta, astmaa, verenpainetautia, mielenterveyshäiriöitä, neurologisia sairauksia ja syöpää. Tässä lakiehdotuksessa oleva kahden vuoden karenssiaika, ennen kuin uusi lääke voidaan hyväksyä erityiskorvattavaksi, on näiden vaikeiden sairauksien hoidossa kohtuuton.

STM:ssä on hintalautakunta, jonka pitäisi olla niin ponteva ja niin asiantunteva, että lääke voitaisiin aikaisemmin hyväksyä erityiskorvattavaksi eli välittömästi, kun se tulee peruskorvattavaksi, se voitaisiin myöskin ottaa erityiskorvattavaksi. Karenssiaika erityiskorvattavuudessa eriarvoistaa ihmisiä, koska rikkaat ihmiset voivat ottaa sen lääkkeen käyttöönsä välittömästi peruskorvauksella, mutta köyhät eivät voi tehdä tätä, joten odotusaika, kaksi vuotta, voi jollekin köyhälle ihmiselle tulla todella kohtalokkaaksi.

Arvoisa herra puhemies! Kun lakiehdotusta yksityiskohtaisesti käsitellään, niin kokoomus tulee tekemään 9 §:ään muutosehdotuksen, jossa siis karenssiaika poistetaan ja hintalautakunta ottaa suuremman vastuun lääkkeen vaikuttavuudesta.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä n:o 62, joka käsittelee lääkkeiden erityiskorvattavuutta koskevia sairausvakuutuslain menettelysäännöksiä ja niiden muuttamista, on hyvin paljon asioita. Nyt teille, joita tämä asia kiinnostaa, suosittelen valiokunnan mietinnön lukemista. Siinä on erittäin hyvä esittely alareunassa koko tämän ison asian perimmäisistä muodoista.

Koko tässä kentässähän on peruskorvattavia lääkkeitä, mikä tarkoittaa sitä, että 50 prosenttia potilaalle maksetaan siitä lääkkeen summasta, joka menee yli 10 euron. Sitten on erityiskorvattavia lääkkeitä kaksi ryhmää. Toinen on semmoinen, jossa 75 prosenttia korvataan siitä summasta, joka menee yli 5 euron, siis aika huomattava korvaus, ja toinen, jossa 100 prosenttia korvataan siitä summasta, joka menee yli 5 euron.

Nyt tähän kokonaisuuteen, missä uudet lääkkeet tulevat Suomessa markkinoille, hallitus esittää muutoksia ensinnäkin niin, että erityiskorvattavien lääkkeiden asiat ratkaistaan jatkossa hakemusmenettelyllä. Siinä on ollut tietynlainen automatiikka aikaisemmin ja tietynlaiset aikasäädökset. Nyt tämän päätöksen jatkossa tulee tekemään hintalautakunta. Hintalautakunnan on tehtävä se määräajassa, ja tämä päätös koskee nyt jatkossa eteenpäin lääkevalmistetta, eikä sitä tehdä enää lääkeainekohtaisesti. Toisin sanoen paljon enemmän joudutaan nyt tekemään päätöksiä kuin aikaisemmin.

Nykyisessä käytännössä on myöskin ollut niin, että valtioneuvoston asetus on säädellyt kaikki ne sairaudet ja lääkkeet, eli entisaikaan sanottuna lääkeaineet, joiden pohjalta valtioneuvosto on sitten tehnyt päätökset, mitä sairauksia ja millä lääkkeellä mitäkin voidaan hoitaa ja miten niiden korvattavuus järjestyy. Tällä hetkellä vielä ei ole hakemusmenettelyä, mutta tällä hetkellä erityiskorvattavaksi lääke tulee vasta kahden vuoden odotusajan jälkeen. Kaksi vuotta on ensin oltava peruskorvattavana lääkkeenä, niin kuin ed. Asko-Seljavaara täällä vähän aikaa sitten mainitsi.

Haluan tätä erityiskorvattavien päätösmenettelyä käydä vähän läpi sen takia, että henkilökohtaisesti minua tämä kaksi vuotta närästää aika paljon. Ryhmänä olemme siitä tekemässä vastalausetta, ja siksi siihen vähän haluan paneutua. Kun erityiskorvauspäätöstä tehtäessä huomioidaan sairauden laatu, lääkkeen tarpeellisuus, lääkkeen taloudellisuus ja tutkimuksissa ja käytössä osoitettu lääkkeen hoidollinen arvo, niin varmasti kuulijatkin jo ymmärtävät, että on aika paljon tietoa kasassa tästä uudesta lääkeaineesta, joka olisi tulossa potilaiden hyväksi.

Tämä lääke hyväksytään kuitenkin hintalautakunnassa tulevaisuudessa vasta sen jälkeen, kun lääkkeen välttämättömyys on todettu, sen korvaava tai korjaava vaikutus on todettu, sen tarpeellisuus on todettu ja sen taloudellisuus on todettu. Siitä huolimatta tarvitaan lähtökohtaisesti tältä peruskorvattavalta ajalta kahden vuoden almanakat, ennen kuin voidaan ajatella lopullisesti, että uusi lääke erityiskorvataan. Herää tietysti ilman muuta kysymys, miksi näin on. Tarkemmat perustelut muilta osin, arvoisa puhemies, on esitetty vastalauseessamme, joten en niitä tässä luonnollisestikaan lähde siteeraamaan.

Sen sijaan tähän samaan asiaan liittyen haluaisin myöskin mainita sen, että Kilpailuvirasto hyvin selkeästi omassa lausunnossaan sanoo: "Kahden vuoden sääntö merkitsee auttamattomasti kilpailun vääristymistä erityiskorvattavien lääkkeiden ryhmään päässeiden valmisteiden ja kahden vuoden odotusajalla olevien valmisteiden välillä. Vaikutus on sitä merkittävämpi, mitä enemmän ko. lääkkeet ovat tiettyjen sairauksien hoidossa toisiaan korvaavia. Sääntö heikentää yritysten kannustimia tuoda uusia lääkevalmisteita Suomen markkinoille ja asiallisesti rajoittaa lääkkeiden valinnan mahdollisuuksia juuri vakavimpien sairauksien hoidossa julkisia varoja juurikaan säästämättä. Näin ollen kyseinen sääntö tulisi poistaa laista. Sen sijaan voidaan sinänsä pitää luonnollisena terveystaloudellisten selvitysten asettamista lääkkeiden erityiskorvattavuutta koskevien päätösten edellytykseksi."

Arvoisa puhemies! Minusta tämä on erittäin painavaa tekstiä. En muista, että viime kaudella olisi kertaakaan Kilpailuvirasto ollut sosiaali- ja terveysvaliokunnassa selittämässä näistä asioista jotain. Pyydetyssä asiantuntijalausunnossa kuitenkin nyt ihan selvästi sanotaan, että kilpailu vääristyy väärään suuntaan ja tämä kohdistuu nimenomaan vakavimpien sairauksien hoitoon. On tietysti aika mielenkiintoista, että hallitus ei tätä asiaa ole saanut tietoonsa esitystä tehdessään, koska tuskinpa näitä kahta vuotta olisi jätetty, jos muun muassa tämä seikka olisi tiedetty. Tähän perustuu meidän 9 §:n muutosehdotuksemme, jonka tulemme tässä esittämään.

Lopuksi sanoisin vielä tästä asiantuntijaryhmästä ja hintalautakunnasta ja Kelasta, mihin jo valiokunnan puheenjohtajakin puuttui. Eräänlainen esteellisyys on kyllä odottamassa nurkan takana sen takia, että hintalautakunnan jäseninä on jo kaksi Kansaneläkelaitoksen virkailijaa, asiantuntijaryhmässä tulee olemaan Kelan asiantuntijoita ja koko tämä korvausmetodi vielä pyörii sairausvakuutuksen kautta Kelan sisällä. Kyllä siinä on Kelalla tekemistä, että jääviysasiat ja esteellisyysasiat muistetaan. Tästä aivan erityisesti puhuttiin valiokunnassa vaan sen takia, että se saatiin valiokunnan mietintöön, ja todettiin, että jos siinä hyvin asiat hoidetaan, niin silloin jääviysasiaa ei tule. On hyvä, että potilasjärjestöryhmät on saatu tähän mukaan. Minusta on aivan oikein, että he ovat kohderyhmiä, joilta tarvittaessa voidaan asiantuntijamaisesti kysyä mielipiteitä. Sen aktiivimpaa osaa heille on ehkä vähän vaikea tässä kuvitella.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä on ihan tavallisten ihmisten kannalta erittäin keskeisestä asiasta kysymys. Kuten ed. Asko-Seljavaara jo omassa puheenvuorossaan totesi, on kysymys sellaisista ihmisistä, jotka ovat vakavasti sairaita ja jotka tarvitsevat lääkkeitä niin välttämättä, että on katsottu, että ne pitää erityiskorvata. Tässä menettelyssä, jolla lääkkeet on saatu erityiskorvattaviksi, on aiemmin kuitenkin ollut puutteita, minkä vuoksi asiasta on valitettu EU:n komissiolle, joka on vienyt asian EY-tuomioistuimeen. Tuomioistuin on nyttemmin tehnyt päätöksen, jonka perusteella lakia ollaan kyseisellä tavalla muuttamassa. Se on hyvä asia. Se on tietysti välttämätöntäkin, koska EY-tuomioistuimen päätös on pantava täytäntöön, mutta se on tietysti hyvä asia myöskin sen vuoksi, että se parantaa erityiskorvattavia lääkkeitä tarvitsevien ihmisten asemaa erityisesti taloudellisesti mutta myöskin merkittävältä osalta lääketieteellisesti ja hoidollisesti.

Samanaikaisesti kun tämä lakiesitys on valmisteltu — ja pikkuisen on jäänyt sellainen tuntu, että hieman hätäisesti — on valmisteilla tämä niin sanottu iso lääkekorvauslain muutos. Ainakin huhujen mukaan se on tulossa keväällä tänne eduskuntaan ja tulee varmasti, jos esitys tulee noudattamaan niitä suuntaviivoja, jotka sitä valmistelleitten työryhmien esityksistä on luettavissa, herättämään voimakasta keskustelua, koska se näyttäisi tulevan muuttamaan voimakkaasti erityiskorvattavien lääkkeitten korvausperusteita. Tätä lakiesitystä voisi pitää ikään kuin eräänlaisena verryttelyeränä. Ongelma tältä osin on se, että tässä lakiesityksessä olisi jo voitu hoitaa joitain asioita lääkkeitten käyttäjien kannalta parempaankin tilaan tai toisaalta ne olisi voitu jättää ratkaistavaksi sitten sen ison lääkekorvausuudistuksen yhteydessä. Ne on nyt kuitenkin ratkaistu tässä yhteydessä ja siltä osin ei ole päästy parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Valiokunta sinänsä mietinnössään pyrki, kuten täällä paikalla olevat valiokunnan jäsenet hyvin muistavat, lopputulokseen, jolla voitaisiin poistaa ne uhat, jotka erityisesti potilaitten kannalta tähän esitykseen vieläkin sisältyvät. On myönnettävä, että valiokunta onnistuikin mietinnössään siinä suhteessa kohtuullisen hyvin, mutta paremminkin olisi voinut menestyä muuttamalla myöskin pykälät niin, että nämä uhat olisivat poistuneet.

Aika olennaista ja huomattavaa on, kuten täällä myöskin edellä jo todettiin, että valiokunnassa mielipiteet jakautuivat voimakkaasti. Niin sanotut viranomaisnäkemykset puolustivat omaa aikaansaannostaan eli tätä lakiesitystä, mutta poikkeuksetta sekä kaikki potilasjärjestöt että myöskin lääketeollisuuden edustajat ja Kilpailuviraston edustajat suhtautuivat samoista lähtökohdista samoin perustein kriittisesti tähän, Kilpailuviraston edustaja toki vain vapaata kilpailua koskevalta osalta ja lääketeollisuuskin ehkä hieman rajatusti omista intresseistään, mutta kaikki kuultavina olleet tärkeimpien kansantautien potilasjärjestöt olivat asiasta erinomaisen yksimielisiä.

Tätä voi tietysti tarkastella myöskin yksilölliseltä kannalta. Itsellänikin on asiasta jonkin verran kokemusta, kun olen sairastanut 40 vuotta ykköstyypin diabetesta ja olen käytännössä joutunut tässä viimeisen 10—15 vuoden aikana muutaman kerran kokemaan, mitä tarkoittaa se, että lääkkeitten erityiskorvattavuusratkaisut eivät suju parhaalla mahdollisella tavalla.

Tässä on oikeastaan neljä asiaa, jotka omasta mielestäni vaativat muutosta, ja kun niitä muutoksia ei saatu valiokunnassa, tein niistä vastalauseen, johon ed. Rauhala yhtyi. Huomasin tänään, että sekä täällä jaetussa että netistä löytämässäni vastalauseessa 2 oli ensimmäisenä allekirjoittajana Leena Rauhala ja minä toisena. Sillä ei ole sinänsä merkitystä. Voi se olla niinkinpäin, mutta uskoisin, että järjestys oli kuitenkin tämä, kun itse olen tämän kirjoittanut. Mutta joka tapauksessa ne asiat ovat tärkeimpiä.

Ongelma on ensinnäkin se, että tukkuhinnan voimassaolo — ed. Akaan-Penttilä selvitti, miten tämän hinnan vahvistaminen tapahtuu ja miten se liittyy tähän erityiskorvattavuuteen — on nyt kytketty sillä tavoin, että pitkäaikaissairailla, erityisesti diabeetikoilla, ei sen myötä synny riittävää varmuutta siitä, että välttämättömien lääkkeitten erityiskorvattavuus jatkuisi, kun tämä tukkuhinta vahvistetaan tietyin määräajoin. Sellainen ei voi olla hyvän hoidon riittävä perusta esimerkiksi diabeteksen osalta.

Toisekseen, itse asiassa samaan hoidon jatkuvuuden turvaamiseen liittyy myöskin ongelma, joka syntyy siitä, että hintalautakunnalle tulee oikeus poistaa joku tietty erityiskorvattavaksi hyväksytty lääke erityiskorvattavien listalta. Siihen toki voi olla ihan hyviä perusteitakin, mutta asia on kuitenkin niin merkittävä yksittäisen potilaan kannalta, että saattaisi olla perusteltua, että tämä poistaminen tapahtuisi ikään kuin vähän korkeammalla tasolla kuin pelkästään hintalautakunnassa, ja siksi olemme tässä esittäneet, että se tapahtuisi ministeriön päätöksestä.

Kolmanneksi se asia, johon myöskin täällä esitetyssä kokoomuksen vastalauseessa on otettu keskeisesti kantaa, eli tämä kahden vuoden karenssi. Vaikka yritin kuinka tarkasti kuunnella ministeriön, Kelan ja muitten asiaa välttämättömänä pitävien perusteluja kahden vuoden karenssille, en niitä löytänyt. Itse asiassa minua hieman ihmetyttää siinäkin suhteessa, että kun tämän koko lainsäädännön lähtökohtana oli EY-tuomioistuimen päätös ja direktiivi, jossa korostetaan läpinäkyvyyttä, transparenssia, niin on aika kummallista, että kuitenkin sinne sitten halutaan välttämättä jättää tuo kahden vuoden karenssi, jolle ei löydy realistisia perusteita. En ole voinut keksiä sille muuta syytä kuin sen, että hintalautakuntaan tulevat viranomaiset ikään kuin hakevat sieltä selkänojan itselleen tehdä päätöksiä, joille ei muuten löydy perusteita. Varsinainen pelko on tässä se, että erityiskorvattavuushakemusta ei hylätä siksi, että on olemassa ne syyt, jotka tässä mainitaan: vaikuttavuus, lääketieteellinen merkitys jne., vaan että on olemassa tämä kahden vuoden sääntö. Näin syntyy kehäpäätelmä, joka ei voi koitua ainakaan potilaan eduksi.

Neljänneksi ja lopuksi: Myöskin siirtymäsäännös saattaa aiheuttaa potilaalle vaikeuksia sillä tavoin, että se olisi paras tässä yhteydessä muuttaa.

Arvoisa puhemies! Tulen esittämään yksityiskohtaisessa käsittelyssä neljään eri kohtaan muutosesitykset.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että lääkkeitten erityiskorvattavuutta koskevia sairausvakuutuslain menettelysäännöksiä muutetaan. Monien esimerkkien valossa voin todeta, että on paikallaan, että näitä säännöksiä muutetaan, koska lääkkeitten erityiskorvattavuudesta ja hintalautakunnan toiminnasta tulee paljon valituksia. Varsinkin vähävaraisille pitkäaikaissairaille ja monia sairauksia sairastaville ihmisille tämä on tärkeä asia.

Hallituksen esityksessä on monia tärkeitä kohtia. Esitystä on valiokunnassa valmistettu huolella, ja valiokunta on kuullut asiantuntijoita, esimerkiksi entistä kansanedustajaa Marjatta Stenius-Kaukosta, joka on Suomen Diabetesliiton varapuheenjohtaja. Muutokset eivät saa merkitä potilaitten lääkekulujen kasvua. Monilla ihmisillä menee jo nyt huonosti ja paljon rahaa lääkkeisiin. Jos sattuu sairastamaan väärää sairautta, johon purevia lääkkeitä hintalautakunta ei ole sattunut hyväksymään, silloin potilas on lääkekulujensa kanssa todellisessa liemessä. Syöpäpotilailla on monilla tämä tilanne. Alkaako raha ratkaista, kuka saa lääkettä ja hoitoa ja kuka ei saa? Näin ei voi olla Suomessa. Kyllä kansalaisen pitää saada hoitoa ja lääkitystä tuloihinsa ja varallisuuteensa katsomatta.

Syöpää sairastavien potilaitten ja heidän järjestönsä taholta on kuulunut tyytymättömyyttä syöpälääkkeiden korvattavuudesta ja niistä menettelytavoista, joilla korvattavuusasioita on käsitelty. Esimerkiksi eturauhassyövän osalta lääkkeitä on valittu korvattavaksi enemmän mielivallan kuin hoitotulosten ja kokemusten pohjalta. Syöpäpotilaita ei hoideta eikä heidän tarvitsemiaan lääkkeitä korvata EU-suositusten mukaisesti. Levinneen eturauhassyövän hormonihoidon tehon päätyttyä sairaalat ovat lähettäneet potilaita kotiin odottamaan kuolemaa, vaikka tehokkaita ja hyvin siedettyjä lääkkeitä sairauden hoitoon olisi ollut olemassa. Syöpäpotilaita ei kohdella tasavertaisesti muitten potilaitten kanssa hoidon ja lääkityksen suhteen.

Vuodesta 1994 oli voimassa laki ja käytäntö, ettei syöpälääkkeitten hinta saanut olla esteenä hoidossa käytettävien lääkkeitten korvattavuudelle. Kuitenkin käytäntö on ollut toisenlainen. Asetus vuodelta 98 edellytti selvitystä hoidosta ja lääkkeitten antamasta vasteesta. Lääkkeen kustannuksista annetaan sairausvakuutuslain mukainen korvaus vain siinä tapauksessa, että lääkkeitten hintalautakunta on vahvistanut lääkkeille korvausperusteena olevan kohtuullisen tukkuhinnan. Kohtuullisella tukkuhinnalla tarkoitetaan enimmäishintaa, jolla valmistetta saadaan myydä apteekeille ja sairaaloille. Lääke voi jäädä kokonaan potilaan maksettavaksi, jos hintalautakunta ei pääse sopimukseen tukkuhinnasta hankkijan kanssa. Hintalautakunta voi tukkuhinnan perusteella kumota hyviä lääkkeitä.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva lääkkeitten hintalautakunta ei ole toiminut kansanterveyslain hengen mukaisesti. Miksi potilaat ovat ahdistuneina joutuneet toteamaan, ettei vuoden 1998 jälkeen ole hyväksytty yhtään syöpälääkettä korvattavuuden piiriin? Lautakunnan kriteereitten on koettu perustuvan vanhoihin tutkimuksiin eikä uusimpiin kliinisiin hoitotuloksiin. Esimerkiksi Taxotere ja Zometa ovat molemmat hyviä syöpälääkkeitä. Siitä huolimatta niitä ei ole hyväksytty korvattavuuden piiriin. Doketakseli on erinomainen lääke myös rintasyövän ja myooman hoitoon. Zometa hidastaa kasvaimen kasvua ja vahvistaa luustoa ja poistaa kipua. Näissä sairauksissa potilaalla on kovia kipuja, joiden lievittämiseen ei riitä lääkäreitä. Oikealla lääkkeellä kipuja on mahdollisuus lievittää paljon nykyistä tehokkaammin.

Molemmat lääkkeet ovat uusimpien tutkimusten mukaan tehokkaita eturauhassyövän hoidossa, mutta hintalautakunta ei ole hyväksynyt niitä korvattavuuden piiriin. Juuri tällaisten tapausten valossa tuntuu siltä, että hintalautakunnan toimintaperiaatteita on hyvä tarkistaa ja että sairausvakuutuslain menettelysäännöksiä muutetaan.

Arvoisa puhemies! Suomessa sairausvakuutuslaki on osa maamme perusturvajärjestelmää. Sen toimivuus on pystyttävä säilyttämään jatkossakin, niin että se palvelee kansalaisia parhaalla mahdollisella tavalla. Yleinen lääkekorvausjärjestelmä tuli Suomessa voimaan 1964. Lääkkeitten korvattavuuden edellytyksistä, korvauksista ja järjestelmän hallinnosta säädetään sairausvakuutuslaissa. Lääkekorvausjärjestelmä on muuttunut monimutkaiseksi, ja näitten muutosten seurauksena potilaan itse korvattava osuus lääkkeen hinnasta on jatkuvasti kasvanut. Järjestelmään kohdistuu edelleen muutospaineita.

Lääkekorvausjärjestelmän uudistaminen jatkuu. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä julkaisi maaliskuun lopussa 2003 loppuraporttinsa, jonka pohjana olivat lääkekorvaustyöryhmä 2000:n ja selvitysmies Pauli Ylitalon raportit ja muutosehdotukset.

Voimassa olevassa lääkekorvausjärjestelmässä lääkekorvausluokkia on kolme: 100 prosentin, 75 prosentin ja 50 prosentin. Jokaiseen korvausluokkaan sisältyy ostokertakohtainen omavastuu. Työryhmä ehdottaa järjestelmää yksinkertaistettavaksi vähentämällä korvausluokkia kolmesta kahteen. Lääkkeitten peruskorvaus olisi 50 prosenttia ja erityiskorvaus vaikeissa ja pitkäaikaissairauksissa 90 prosenttia. Lääkekorvauksen ulkopuolelle jäisivät niin sanotut nollaluokan lääkkeet sekä sellaiset lääkkeet, joille ei ole vahvistettu kohtuullista tukkuhintaa. Alemman erityiskorvausluokan poistuminen olisi merkittävä muutos varsinkin sydänpotilaille, koska suuri määrä sepelvaltimo- ja verenpainepotilaita on putoamassa alempaan, 50 prosentin korvausluokkaan. Samoin on käymässä keuhkoastmapotilaille. Vain pieni osa esimerkiksi korvausluokkaan kuuluvista sairauksista tullaan katsomaan niin vaikea-asteisiksi, että ne täyttävät erityiskorvausluokan vaatimukset. Alemman erityiskorvausluokan mukaisia korvauksia sai viime vuonna noin 800 000 henkilöä.

Valiokunnan mietinnössä todetaan, että "Lääkkeiden hintalautakunnalle asetettava perusvelvollisuus, käsittelyn määräaika ja päätösten valituskelpoisuus tekevät erityiskorvauksen saamisen lääketeollisuuden kannalta joustavammaksi ja lisäävät oikeusturvaa". Erityisesti potilaitten aseman parantaminen on tärkeää, ja tavoitteena pitää olla korvattavien lääkkeitten määrän lisääminen ja laadun parantaminen. Mietintöön on tehty vastalause 2, jossa aivan oikein todetaan, että "Erityiskorvattavuutta koskevan päätöksen muuttaminen määräaikaiseksi vaarantaa pitkäjännitteisen hoidon". Vastalauseessa muistutetaan, että "erityiskorvattavuus ei voi perustua korvauskäytännölle, jossa pitkäaikaissairaat joutuvat elämään epävarmuudessa siitä, jatkuuko heidän käyttämiensä lääkkeitten erityiskorvattavuus vai ei". Nämä ovat arvokkaita huomioita tämän asian käsittelyssä.

Kannatan ed. Virtasen tekemää ehdotusta.

Pehr Löv /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Nya mediciner kommer relativt sent ut på marknaden i Finland. Det här gäller speciellt de så kallade specialersättningsgilla medicinerna, som används vid behandlingen av svåra kroniska sjukdomar. Vi har ett förfaringssätt sedan 1998, där de här specialersättningsgilla medicinerna måste vänta två år efter att de har blivit godkända som basersättningsgilla innan de kan godkännas som specialersättningsgilla mediciner. Det här har gjort att det inte gått att ta många viktiga mediciner i användning. Trots att ett undantagsförfarande har varit möjligt har endast tre mediciner under den här tiden gått igenom detta såll.

Puhemies! Uudet lääkkeet tulevat Suomessa markkinoille suhteellisen myöhään. Tämä koskee erityisesti erityiskorvattavia lääkkeitä, joita käytetään kroonisiin, vaikeisiin sairauksiin. Kaiken lisäksi meillä on ollut vuodesta 98 niin sanottu karenssiaika näille lääkkeille peruskorvattavuuden hyväksymisen jälkeen. Vaikka poikkeusmenettelykin tähän asti on ollut mahdollista, ainoastaan kolme lääkettä on lävistänyt tämän seulan.

Nyt tämä esitys perustuu osittain EU-lainsäädäntöön ja sen harmonisointitarpeisiin. Sanoisin, että tämän asian valiokuntakäsittelyn aikana, vaikka suhtaudun aika kriittisesti esitykseen, varsinkin juuri tähän 9 §:ään, on voitu saada aikaan mietintö, joka kuitenkin aika pitkälle velvoittaa nyt ministeriöitä noudattamaan parempaa, joustavampaa käytäntöä. Tässä sanotaan: "Valiokunta toteaa, että kahden vuoden määräajasta tulee voida poiketa ja hyväksyä lääke ilman viivettä erityiskorvattavaksi silloin, kun se osoittautuu aikaisempia lääkkeitä tarkoituksenmukaisemmaksi ottaen huomioon sekä lääkkeen vaikuttavuus että hinta." Käsittelyn aikana myöskin valmisteleva virkamies ministeriöstä hyväksyi tämän toteamuksen, joten toivottavasti tämä myöskin alkaa toimia näin.

Sen lisäksi valiokunta lausumassaan edellyttää lainmuutoksen vaikutuksia seurattavan erityisesti siltä osin, että erityiskorvattavuuden uudistaminen vanhoille lääkevalmisteille toteutetaan hallinnollisesti mahdollisimman kevyellä menettelyllä ja että tätä suurta määrää varten, joka tulee hakemuksia, myöskin voidaan antaa resursseja. Tämä on niin tärkeä lausuma, ja koko mietinnön sisältö todennäköisesti nyt johtaa siihen, että me saamme todella joustavamman käytännön ja uudet, tärkeät lääkevalmisteet tulevat aikaisemmin markkinoille. Toivon ainakin näin.

Talman! Den här lagstiftningen har kommit till delvis på grund av harmoniseringsbehovet till EU-lagstiftningen i övrigt, men det viktiga är nu att vi får ett smidigare förfaringssätt när det gäller godkännandet av de här specialersättningsgilla medicinerna. Utskottet har i sitt betänkande under behandlingen lyckats med skrivningar som förpliktar ministeriet att se till att så kommer att ske. Vi förutsätter att mediciner, som är lämpliga både när det gäller medicinsk effekt och prismässigt, kan tas i bruk utan dröjsmål oberoende av den så kallade karenstiden. Dessutom kräver vi i en kläm att man får ett smidigare administrativt förfaringssätt när det gäller mediciner vilkas verksamma ämne har godkänts tidigare för att undvika en alltför stor anhopning av ansökningar i läkemedelsprisnämnden.

Puhemies! Toivon todella, että tämä valiokunnan mietintö tässä muodossa johtaa siihen, että saadaan parempi käytäntö juuri koskien erityiskorvattavia lääkkeitä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunta perehtyi asiaan kyllä syvällisesti. Asiantuntijakuuleminen oli hyvä. Usealta eri kannalta tuli asiantuntijoitten näkemyksiä tähän hallituksen esitykseen ja sen eri kohtiin, ja sillä lailla ne aiheuttivat hyvinkin kriittistä ja vähän ristiriitaistakin pohdintaa tätä hallituksen esitystä kohtaan. Joidenkin asiantuntijoitten kysymyksenä oli, miksi tässä vaiheessa tämä hallituksen esitys täytyy käsitellä ja viedä loppuun, koska todella keväällä on odotettavissa tämmöinen suurempi lääkekorvauksiin liittyvä esitys, sairausvakuutukseen liittyvä esitys tulossa. Kuitenkin tällä on varmasti nyt oma merkityksensä, että se viedään loppuun. Tietysti se, että valiokuntakäsittelyssä saatiin aikaan hyviä lausumia, on myös myönteistä. Tämän käsittelyn yhteydessä valiokunnan lausumaehdotukset, kolme kaiken kaikkiaan, ovat todella ydinasioihin puuttuvia ja nostavat tärkeitä asioita esille.

Vastalauseita on kaksi, ja toisessa olen toisena allekirjoittajana. Niin kuin täällä ed. Virtanen sanoi, hän on varsinainen vastalauseen tekijä, ja olen sitten allekirjoittajana siihen yhtynyt. Näissä molemmissa on vähän samoja asioita kuin lausumaehdotuksissakin nostettu mutta lähdetty pykälämuutoksia edellyttämään ja näin haluttu se problematiikka, mikä lain sisällä on, nostaa vahvemmin esille.

Erityisesti se on tämän lain myötä merkittävää, että tämähän koskettaa nimenomaan pitkäaikaissairaita ja eri sairauksia, joita on todella hyvin paljon. Nimenomaan potilasjärjestöjen asiantuntijoiden kautta huoli siitä, minkälaisen epävarmuuden tämä lakiesitys nyt aiheuttaa lääkkeitä käyttäville, mielestäni oli vakava. Sen vuoksi näissä vastalauseissa ja erityisesti vastalauseessa 2 on lähdetty laajemmin ottamaan tätä, mitä tämä hallituksen lakiesitys merkitsee nimenomaan lääkkeen käyttäjiä ajatellen. Ainakin me Pirkanmaan kansanedustajat olemme olleet jo kuulolla ajatellen sitä kevään lakia, joka on tulossa, ja siinä yhteydessä meitä on lähestytty, että voisimme siihen paneutua huomioiden ehkä tässäkin nyt esillä olevat asiat.

Siis erittäin tärkeästä asiasta on kysymys ja mielestäni erityisesti myös siitä näkökulmasta, että tällaisten lakien myötä hoidossa ihmisten sairastaessa eivät saisi taloudelliset näkökulmat tulla ensisijaisiksi tai sellaisiksi, jotka voimakkaasti ohjaavat päätösprosessia tai menettelytapaa, jonka lopputulema on se, kuinka hyvää lääkettä potilas, ihminen voi käyttää, kuinka hyvää hoitoa hän voi saada sairautensa hoidossa. Kuitenkin kaikkein tärkein on se, mikä lääkkeen hoidollisuus ja tarpeellisuus on, jonka lääketieteen asiantuntijat ovat arvioineet. Sen tulisi olla hyvin vahvana perustana silloin, kun hoidossa lääkkeen tarpeellisuutta ja sitä kautta myös lääkkeen erityiskorvattavuutta arvioidaan ja päätetään, mikä lääke on saatava erityiskorvattavuuden piiriin. Nyt tässä on epävarmuutta.

Arvoisa puhemies! Ed. Virtanen toi esille vastalauseen 2 neljä eri kohtaa, mitkä siellä ovat pykälämuutoksissa. 9 § on sama, mikä on vastalauseessa 1, jossa on karenssiasiasta kysymys, kahden vuoden karenssin poistamisesta, sen merkityksestä. Se on myös tässä toisessa. Vastalauseessa 1 on lausumaehdotuksena kysymys tästä, miten erityiskorvattavuusmenoihin pystytään varaamaan riittävät vuosittaiset rahat, missä on erittäin tärkeää myös, että talouskehitys ei estä hoitoa. Tässä 9 §:n kohdalla vastalauseessa 2 on maininta, että "uusien lääkkeiden pääsyä erityiskorvauksen piiriin ei myöskään tule rajoittaa erityiskorvattavuuden muutoksiin varattuihin määrärahoihin, vaan koko sairausvakuutuksen lääkekorvauksiin varattuihin määrärahoihin valtion talousarvion sairausvakuutusmomentilla". Joka tapauksessa ainakin haluan korostaa sitä samaa, mitä myös vastalauseessa 1 on olemassa.

Itselleni tämä asia oli suhteellisen vaikea, vaikka olen peruskoulutukseltani sairaanhoitaja ja jo viime kaudella olin perehtynyt jonkin verran siihen prosessiin, millä tavalla eri lääkkeet tulevat erityiskorvattavuuden piiriin. Sen vuoksi näen, että tämä esitys on sinänsä hyvin tärkeä ja on tärkeätä, että tähän perehdytään ja pikkutarkkuudella käydään tätä asiaa läpi. Olen erittäin kiitollinen niille asiantuntijoille, jotka valaisivat meitä valiokuntalaisia siellä valiokuntatyöskentelyssä. Siihen perustuu tämä pikkutarkkuus myös vastalauseessa 2. Todella toivon, että tähän vielä voidaan seuraavissa käsittelyissä ottaa kantaa ja äänestää tämän puolesta, koska hoidon jatkuvuudesta on kysymys.

Sellainenkin asia on, että tietysti hinta ei merkitse silloin, kun on kysymys pitkäaikaissairaanhoidosta ja laitoshoidosta, ihmisistä, jotka ovat laitoshoidossa, sairaalahoidossa. Silloin siinä hoidossa, oli sitten erityiskorvattava tai peruskorvauksen piirissä oleva lääke, sillä ei sillä lailla ajatellen potilaan taloudellista tilannetta ole merkitystä, mutta erityisesti, kun tänä päivänä entistä enemmän pitkäaikaissairaat ovat työelämässä, sairastavat hyvin nuoresta lähtien vaikeita sairauksia, saatikka sitten vielä vaikeiden sairauksien loppuvaiheessa, jolloin monet haluavat olla kotona hoidossa, silloinhan tämä, minkälaista lääkettä ja minkä hintaista lääkettä he saavat, nousee erittäin tärkeäksi asiaksi ja siinä todella se, että ei köyhyys ja rahanpuute potilaalla estä hyvää hoitoa hänen sairautensa eri vaiheissa.

Tietysti se, mistä tämä hallituksen esitys on lähtenyt liikkeelle, on kysymys tästä, että erityiskorvattavuuden kohdalla menettelytavasta, miten on tähän saakka menetelty, on valitettu. Se on tietysti hyvä asia, että tämä prosessi on nyt lähtenyt liikkeelle ja EY-tuomioistuin on sen käsitellyt ja sieltä on tämä pohja tälle hallituksen esitykselle tullut. Siinä on erittäin paljon hyvää, niin kuin meidän valiokunnan mietinnössäkin lausumaehdotuksineen jne.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ei ole mitenkään haitaksi valiokunnalle, että siellä on asiantuntevia jäseniä sekä ammattilähtöisesti että myöskin, niin kuin ed. Virtanen totesi: 40 vuotta henkilökohtaista tutustumista insuliinin käyttöön. Tämä valiokunnan työskentely sinänsä ja mielestäni myös erityisesti vastalauseiden lähtökohdat ovat hyvin perusteltuja. Tietysti, kun paikalla on myös valiokunnan puheenjohtaja, on hyvin aiheellista esittää kysymys: Miksi kokonaisuudessaan valiokunta ei voinut poistaa kahden vuoden karenssia, erityisesti koska nyt siirrytään käytäntöön, jossa käsitellään ei lääkeainetta vaan lääkevalmistetta? Korvauskäytäntö ja yleensäkin arviointi koskee yksittäistä valmistetta eikä vaikuttavaa ainetta, lääkeainetta. Näin ollen kysymys siitä, miten nopeasti saadaan uusia valmisteita käyttöön, on todella ongelmallinen, jos on tällainen kahden vuoden miettimisaikamahdollisuus.

Toisin kuin ed. Löv itse en kovin innostu siitä, että mietintöön on otettu nämä velvoitteet, sinänsä aivan hyvät, joita valiokunta korostaa, että erityiskorvattaviksi hyväksytään lääkevalmisteet, joiden merkitys sairauden hoidossa on käytännössä osoitettu, ja että tässä asiassa pitäisi myös edetä nopeasti. Kuitenkaan näitä mietinnön tekstejähän ei voi pitää velvoittavina sinänsä eikä niitä todellakaan tarvitse vahvistuttaa ministeriöllä, niin kuin ed. Löv totesi, että ministeriö ikään kuin hyväksyy ne. Käytännössä painopiste on nimenomaan lääkkeiden hintalautakunnan työtehtävien kohdalla. Sinne nyt varmasti myöskään ministeriöohjaus ei jatkuvasti ulotu.

Ongelmallista, mistä vähemmän on puhuttu, on se, että lääkkeiden hinta jatkuvasti nousee. Ongelma on myöskin se, pääsevätkö uudet lääkevalmisteet ylimalkaan korvausten piiriin. Lähtökohtanahan on se, että lääke voidaan ottaa sairausvakuutuksen korvausjärjestelmän piiriin vain, jos lääkkeiden hintalautakunta on vahvistanut myyntiluvan haltijan hakemuksesta sille kohtuullisen, korvausperusteeksi hyväksyttävän tukkuhinnan. Tämän tukkuhinnan kohtuullisuus usein ei sitten toteudu. Uusi lääke on kallis eikä pääse mukaan korvausjärjestelmään. Näin ollen siitä ei myöskään tule erityiskorvattavaa lääkettä. Tässä on tietysti vastuu teollisuuden. No, me tiedämme, että nykyään esimerkiksi kotoinen lääketehdas Orion haluaa tuottaa uuden molekyylin mutta myös maksimaalista voittoa omistajilleen. Näin ollen hinta, mikä tälle molekyylille sitten laitetaan, kun se saadaan patentin suojassa myyntiin, on todellakin usein titrattu mahdollisimman lähelle korkeinta käyttökelpoista hintaa.

Mutta vielä erityiskorvattavista lääkkeistä: Hyvällä tavalla täällä on viitattu suureen muutokseen, jossa siirrytään kahteen korvausluokkaan. Toivon mukaan poistetaan myös tällä hetkellä 10 euron omavastuu. Muistutan vielä, että sitä nostettiin viime joulukuussa äänestyksen jälkeen tässä salissa, vähän niin kuin muuten vaan kaikessa hiljaisuudessa. Moni ei edes huomannut tapahtumaa.

Olemme siis siirtymässä uuteen tilanteeseen, johonka liittyy uhka. Se uhka on juuri se, mihin on viitattu: Korvausprosentin pudottaminen 100 prosentista 90 prosenttiin, tuo 10 prosenttia, esimerkiksi insuliinien kohdalla saattaa olla merkittävä ja potilaalle haitallinen taloudellinen rasite. 75 prosentista pudotetaan valtaosa lääkkeistä 50 prosentin tasolle, ei suinkaan nosteta 90 prosentin tasoon. Meillähän tulisi olemaan nämä 50 ja 90 prosentin korvausluokat.

Meillä on lääkekatto. Hyvä, että näin on; jotain eduskunta on saanut viime vaalikausillakin aikaan. Meillä on myös hoitokustannuskatto. Nämä katot pitäisi yhdistää yhdeksi katoksi ja myöskin niin, että potilaan kohdalla erilaiset kuittien keräämiset pitäisi jättää, niin kuin hoitokaton yhteydessä on edelleenkin käytäntö. Myöskin lääkekustannuskatossa on tilanne se, että jos potilas on jo maksanut yli tämän kustannuskaton, hänen pitää sitten anoa palautusta ja etsiä siihen kuitteja. Sekään ei tunnu ihan järkevältä näiden "ylivertaisten" tietotekniikka-apuvälineiden aikakaudella.

On tehokkaasti vaikuttavia lääkevalmisteita, joille ei ole saatu hyväksyttävää tukkuhintaa. Esimerkkinä vain voin mainita entsyymisairauksiin liittyvät valmisteet (alfa-L-iduronidaasi), joiden vuosikustannus on 200 000 euroa potilaalle; siinä on ikään kuin potilaan elämän hinta. Ilman tätä entsyymivalmistetta potilaan elämä on invalidisoitunut ja entsyymivalmisteen kanssa lähes normaali. Meillä on tällaisia sairaustyyppejä, harvinaisia, erittäisin harvinaisia, mutta olemassa olevia. Näiden kohdalla käydään päivittäistä kamppailua epätietoisuuden vallitessa: saanko näytteen lääketehtaalta, onko HUS antamassa minulle valmisteen jälleen, tämän tarvittavan pistoksen ensi viikolla. Siis todella elämä on jatkuvasti kuoleman kanssa keskustelussa. Tällaisista tilanteista pitäisi tietysti päästä potilaan ja inhimillisyyden näkökulmasta pois. Ei ole oikein tällainen epätietoisuus!

Epätietoisuuteen viittaa myös edustajien Virtasen ja Rauhalan allekirjoittama vastalause 2. Siinä on osuttu varsin hyvin oikeaan, nimenomaan sen vuoksi, uskon, että ed. Virtanen tuntee omakohtaisesti tilanteen. Näin ollen se, että aina uudelleen pitäisi hakea erityiskorvattavuusoikeutta ja päätöstä, estää kyllä pitkäjänteisen kestävän tavan hoitaa.

Lopuksi, puhemies, siis hyvää työtä valiokunnan jäsenten toimesta. On haasteellinen tilanne koko eduskunnalle, kun tulemme käsittelemään suurta lääkekorvausuudistusta. Ministeri Mönkärehän on henkilökohtaisesti todennut, että hän tähtää potilaan maksamien lääkekustannusten vähentämiseen. Toivon mukaan hänen toiveensa toteutuu.

Riikka Moilanen-Savolainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutamia kommentteja. Täällä ed. Virtanen peräänkuulutti läpinäkyvyyttä. Haluaisinkin huomauttaa, että tässä lakiesityksessähän siirrytään hakumenettelyyn, joka samalla tuo myös oikeuden valittaa päätöksestä. Samoin se tuo myös määräajan siihen, millä tavoin vastaus tulee saada hakemukseen.

Toisaalta, niin kuin valiokunnan mietinnössä todetaan, tilanteen nykyisestä ei haluta muuttuvan millään tavalla dramaattisesti. Erityiskorvattavuuden uudistamisen tulee olla mahdollisimman kevyt ja menettelyn joustavaa. Tämä on yhteinen tahto.

Keskustelu kahden vuoden määräajasta näyttää jatkuvan täällä salissa. Sitä käytiin valiokunnassakin. Sosiaali- ja terveysministeriö on hyvin selkeästi todennut, että hallituksen esityksessä ei ole asetettu kahden vuoden peruskorvattavuusaikaa ehdottomaksi edellytykseksi.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Mielestäni potilaan elämäntilanteeseen tulee löytää kaikin tavoin inhimillisyyttä. Virkavaltaisuutta tulisi välttää. Palvelujen lääkkeiden saannissa ja niiden hinnan määrittelyssä ja korvattavuudessa tulisi olla mahdollisimman joustavaa, aivan kuten ed. Tiusanen täällä myös viittasi. Tulisi harkita ne mahdollisuudet, joita tietotekniikka tänä päivänä antaa, jotta asianomainen itse voisi välttyä joskus liiankin suurelta kuittien tallentamiselta ja erilaisilta anomisilta. Nämä kysymykset tulisi selvittää, ovatko nykyaikaiset keinot tässä missä määrin tulossa apuun.

Sairas ihminen usein on myös eläkkeellä tai hänen tulonsa ovat vähäisemmät verrattuna terveeseen, ja näin ollen hänellä on käytettävissä elämässään vähemmän taloudellisia voimavaroja. Siksi on epäkohta, jos pääsee tapahtumaan niin, että lääkemenot nousevat. Nämä ovat jo tällä hetkellä monen eläkeläisen kohdalla, voi sanoa, kohtuuttoman suuret. Lääkemenojen kasvuun ei ole aihetta. Siksi olisi toivottavaa, että korvausprosentit voisivat säilyä ilman että ne laskevat, mikä on nyt vakava vaara. Jos lääkemenot kasvavat, on vaarana, että ryhdytään välttämättömistä lääkkeistä myös säästämään, ja se ei ole inhimillistä eikä oikein. Hoidon jatkuvuus on myös tärkeää.

Erityisen tärkeänä pitäisin, kun näitä korvattavuusperiaatteita pohditaan, kuulla asiantuntijoina nimenomaan erilaisia potilas- ja vammaisjärjestöjä, koska siellä on tämän alan erityisasiantuntemusta, jota on sinne hankittu. Toivon, että nämä asiantuntijanäkemykset voisivat tulla hyvin vahvasti juuri lääkekorvauskäytäntöjä määriteltäessä kuulluiksi.