Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit tässä asiassa yrittivät löytää sellaisen ratkaisun, jossa kaukolämpöä ja samalla kunnallisia energiayhtiöitä ei asetettaisi niin paljon huonompaan asemaan kuin nyt sitten tämä hallituksen esitys merkitsee verrattuna muihin toimijoihin. Kaukolämpöhän on Euroopan unioninkin hyväksymä ja suosittelema lämmön ja sähkön yhteistuotantoon liittyvä toimintatapa, ja Suomi on siinä pärjännyt erittäin hyvin. Mutta nyt kun taakanjakoa tehdään täällä kotimaassa, voidaan ihan itse päättää, niin jopa komissio on kiinnittänyt huomiota siihen, että näinkö me jopa tukemalla tätä kautta suuria vientiyrityksiä annamme niille tukea kunnallisten energialaitosten kustannuksella ja niitten kustannuksella, jotka muulla tavoin joutuvat tätä tuottamaan. Ymmärrämme hyvin sen, että päästökauppa vaatii hintansa ja sitä olemme kaikki maksamassa, mutta siinä pitäisi olla oikeudenmukainen suhde.

Kun tässä näin nyt sitten loppujen lopuksi on käynyt, että näitä muutosesityksiä, joita olemme tehneet, ei ole hyväksytty, niin esitän, että tämä hallituksen esitys hylätään.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Suomen pitää olla mukana ilmastonmuutosta torjuvassa työssä ja osallistua päästöjen vähennyksiin. Suomi on kuitenkin ottamassa itselleen liian isoa taakkaa kannettavaksi. Oma mielipiteeni on, että jos päästökauppalakia muutetaan esityksen mukaisesti, niin Suomen kilpailukyky vaarantuu.

Nykyisessä päästökauppajärjestelmässä päästöt eivät vähene, vaan päästöt siirtyvät niihin maihin, jotka eivät ole sitoutuneet ilmastosopimuksiin. Samaa on sanonut muun muassa Outokummun toimitusjohtaja Juha Rantanen. Hän sanoi, että Outokumpu voisi investoida Tornioon, mutta ei sitä tee, koska ei tiedä päästökaupan ja sähkönhinnan nousun tuomaa loppulaskua. Sen sijaan että käytettäisiin suomalaisia tuotantolaitoksia, jotka kuuluvat Rantasen sanojen mukaan eliittiryhmään päästöjen vähentämisessä, Outokumpu aikoo investoida Etelä-Afrikkaan ja Kazakstaniin. Näissä maissa ei päästöjä lasketa. Outokummussa pahoitellaan tilannetta, ja he toivovat, että voisivat toimia täällä ja tarjota työpaikkoja ihmisille. Saman suuntaisia puheenvuoroja on Rautaruukin johto käyttänyt: Paljonko sähkö maksaa? Mikä on päästökaupan loppulasku?

Nämä asiat eivät ole Suomen käsissä ratkaistavissa. Niin kauan kuin USA, Kiina, Venäjä ja Brasilia eivät sitoudu yhteiseen työhön, ei mitään tapahdu. Kuten on sanottu, EU-maitten osuus maapallon hiilidioksidipäästöistä on noin 14—15 prosenttia. Suomen osuus on pari kolme promillea. Suomi on tehnyt jo paljon työtä päästöjen vähentämiseksi. Suomi on maailman kärkimaita uusiutuvan energian käyttöönotossa.

En hyväksy sitä, että Suomi tekee enemmän kuin muut maat. Sen seurauksena Suomen kansantalous kärsii ja työpaikat siirtyvät muualle. Totuus on, että päästöt eivät tällä lakimuutoksella vähene. Käy niin, että työpaikat vähenevät, mutta päästöt lisääntyvät. Se tulee olemaan lopputulos. Tämän päivän uutinen on, että UPM-Kymmene irtisanoo Suomessa mahdollisesti 130 ihmistä. Kajaanissa suljetaan paperikone kuukaudeksi. Tuotantoa vähennetään Tampereella, Jämsänkoskella ja Valkeakoskella. Syynä on puun ja energian kustannusten nousu. Sekä Metsäteollisuus, Outokumpu ja Rautaruukki ovat sanoneet, että päästökauppa ei ratkaise ongelmia. Nyt on lopetettava kuvitelmat siitä, että päästökaupalla saadaan päästöjä vähennettyä. Niin ei tule tapahtumaan. On kehitettävä uusi näkemys siitä, miten luodaan Suomeen olosuhteet, joissa metalli- ja metsäteollisuus voi jatkaa toimintaansa.

Puhemies! Esitän hallituksen esityksen hylkäämistä. Päästöjen vähentämiseen on kehitettävä joku muu tehokkaampi keino kuin nykyinen päästökauppajärjestelmä. Kannatan valiokunnan lausumaa, jossa kehotetaan kiirehtimään toimenpiteitä turpeen päästökertoimen tarkistamiseksi.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Päästökauppa on osoittautunut hyvin ongelmalliseksi suomalaiselle perusteollisuudelle, muun muassa metalli- ja puunjalostusteollisuudelle. Lisäksi epäoikeudenmukainen päästökauppa nostaa sähkön hintaa erityisesti pienkuluttajille. (Ed. Skinnari: Kannata hylkäysehdotuksia!)

Päästökauppalainsäädäntöä tulee mielestäni kehittää sellaiseksi, että se ottaa huomioon eri laitosten ympäristötehokkuuden ja aiemmin tehdyt toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi. Tämä lakiesitys ei sitä tee, ja siltä osin esitys on puutteellinen ja vaikeuttaa suomalaisen perusteollisuuden toimintamahdollisuuksia.

Mainitsen tässä esimerkkinä suomalaisen terästeollisuuden, jossa tuotettua yksikköä kohden hiilidioksidipäästöt ovat pienet verrattuna moniin vanhentuneisiin tehtaisiin Euroopassa ja muuallakinpäin maailmaa. Esimerkiksi Rautaruukin terästehdas Raahessa on tällainen, jossa nimenomaan hiilidioksidipäästöt ovat tuotettua tonnimäärää kohti vähäisemmät kuin monissa kilpailijamaissa, ja juuri tätä tämä päästökauppajärjestelmä ei huomioi nykyisellään.

Nykyisen päästökauppalain mukaan perusteollisuutemme joutuu maksamaan siitä, että kilpailijamaissamme uusitaan vanhentunutta teollisuutta, ja voisi tässä sanoa, että meidän kustannuksellamme. Pahinta mielestäni kuitenkin on se, että teollisuutta voi siirtyä meiltä maihin, missä ei ole lainkaan päästövelvollisuuksia, eli tässä laissa on myöskin tällainen selvä porsaanreikä, ja silloinhan ei tietenkään saada mitään todellisia päästöjen vähennyksiä aikaan.

Eli päästökauppa ei ole nykymuotoisena toimiva eikä se siis välttämättä edes vähennä päästöjä. Päästökauppa ei myöskään toimi, ennen kuin kaikki maat saadaan varmasti sitoutumaan päästöjen vähentämiseen. Erityisen tärkeä on suuri päästöjen aiheuttaja Yhdysvallat, ja on tärkeää, että se saadaan sitoutumaan myöskin tähän mukaan. Tämähän taisi olla aikoinaan jopa amerikkalaisten idea, tämä päästökauppa, mutta sitten jostain syystä he tästä vetäytyivät pois. Venäjähän on Kioton sopimuksessa jo mukana, mutta tällä nykyisellä päästökauppajärjestelmällä myöskin Venäjä pystyy uusimaan laitteistoaan, ja sillä tavalla me joudumme siinä myöskin maksajaksi.

Arvoisa puhemies! Sähkön hintajärjestelmään pitää myös löytää sellaisia säätelykeinoja, ettei päästökauppa nosta sähkön hintaa, vaikka sähköntuotanto tapahtuisi uusilla, vähäpäästöisillä biopolttoaineilla tai vaikkapa tuulivoimalla. Nykyinen päästökauppajärjestelmä nimittäin nostaa sähkön hintaa yleisesti riippumatta siitä, millä tavoin se on tuotettu, ja erityisesti tämä tuntuu pienkuluttajien kukkarossa. Suuret yhtiöthän ovat useimmiten omistajina näissä voimalaitoksissa ja myöskin sähkön jakelussa, ja ne pystyvät sitä omaa sähkön hintaa sillä tavalla hoitamaan, että välttämättä niille ei samanlainen taakka tule tästä päästökaupasta. Eli päästökauppajärjestelmässä on tiettyä keinottelun makua niin kauan, kun näitä puutteita ei korjata.

Arvoisa puhemies! Suomen tulee kaikin tavoin Euroopan unionissa vaikuttaa siihen, että päästökauppajärjestelmää lähdetään muuttamaan sellaiseksi, että se ottaa huomioon ympäristötehokkuuden ja myöskin aikaisemmin tehdyt toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi. Silloinhan tästä tulee oikeudenmukainen ja hyvä järjestelmä. Kyllä on selvää, että päästöjä pitää ryhtyä vähentämään, ei siitä ole kysymys, mutta sen pitää tapahtua oikeudenmukaisella päästökaupalla ja mekanismilla. Päästökauppajärjestelmäähän voitaisiin kehittää niin, että katsotaan, minkälaisilla päästöillä joku tuote valmistetaan, ja palkitaan niitä, jotka mahdollisimman pienillä päästöillä sen tekevät.

Mutta koska nyt ollaan tässä tilanteessa, että tässä on jälleen se ota tai jätä -tilaisuus eli joko hyväksytään tämä hallituksen esitys tai hylätään, niin kannatan ed. Kankaan esitystä, että tämä lakiesitys hylättäisiin, (Ed. Skinnari: Minä tein ensiksi!) jolloin saadaan mahdollisuus siihen, että ryhdytään tosissaan suunnittelemaan parempaa päästökauppajärjestelmää — ja jos Skinnari on näin tehnyt, niin yhdyn vain sitten kannattamaan myöskin, jos se on selkeä hylkyesitys tälle laille.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on semmoinen niin kuin hylkyshow menossa näköjään, ja ehkä se sitten huomenna selviää, kuka on tehnyt mitäkin tämän äsken mainitun hankkeen hyväksi. Minä en sitä hylkyä todellakaan kannata. Minä kannatan, että mietintö hyväksytään.

Arvoisa puhemies! Näissä käytetyissä puheenvuoroissa oli joitakin minun mielestäni sellaisia yksityiskohtia, jotka ehkä ainakin reunahuomautuksen ansaitsevat. Ed. Kangas puheenvuorossaan viittasi siihen, että ei olisi laajahkoa sitoutumista näihin ilmastoasioihin. Olen huomannut, että ed. Tiusanen käyttää puheenvuoron minun jälkeeni. Hän voi vielä tätä täsmentää, mutta minä olen nyt ymmärtänyt niin, että Balilla päästiin jonkinlaiseen laajaan konsensukseen näissä asioissa, jossa siis siellä kaikki mukana olleet ovat jollakin tavalla pelissä mukana, elikkä toisin sanoen juuri tämä ehto, minkä ed. Kangas asetti, on toteutumassa nyt sen kahden vuoden neuvottelujen tuloksena, ja ed. Valppaan puheen kohdalla on aivan täsmälleen sama asia. Sitä samaa perustetta käytettiin siinäkin. Tämä antaa tietysti aiheen siihen, että edustajien, jos tämä on totta, minkä sanoin, ja ed. Tiusanen sen sitten vahvistaa tai kumoaa, kannattaa kuunnella uutisia. Mutta jos minä olen väärässä, niin sitten se on minulle suuri häpeä.

Arvoisa puhemies! Toinen yksityiskohta koskee tätä amerikkalaisten päästökauppajuttua. Täällä annettiin todistus juuri, että amerikkalaisilla on tällaista hommaa ollut, mutta ei olisi enää. Kyllä se nyt vaan sillä tavalla on, että on, ja se koskee nimenomaan rikkipäästöjä ja se on Suurten järvien alueella. Teollisuus on itse sen kehittänyt, kun on ongelmissa rikkipäästöjen kanssa, ja sillä tavalla on pyrkinyt sitä tuotantoilmastoa parantamaan ja nimenomaan ilman laatua parantamaan. Se, missä suhteessa ei ole päästy eteenpäin ennen nyt sitä hetkeä, mikä koitti tässä juuri Balilla Indonesiassa, oli se, että Yhdysvallat ei lähtenyt mukaan tähän niin sanottuun ilmastonmuutosprosessiin Bushin hallinnon aikana, ja se oli huono homma. Mutta nyt siis tilanne on korjautumassa.

Arvoisa puhemies! Se varsinainen asia, minkä takia tulin tänne pönttöön myöhäisenä illan hetkenä, koskee tätä turvejuttua. Minä olen tottunut vähän sellaiseen, että jos on olemassa jokin alustava niin sanottu tieteellinen tulos, niin ensiksi se asetetaan tiedeyhteisön arvioitavaksi, ja sitten kun se on asetettu tiedeyhteisön arvioitavaksi sekä yksittäisenä tutkimuksena että sitten muitten tekeminä vastaavina selvityksinä, siitä seuraa se vaihe, että voidaan katsoa, mikä on niin sanottu oikea totuus.

Nyt kyllä ollaan siirrytty aika mielenkiintoiseen vaiheeseen eduskunnan politiikanteossa, nimittäin sellaiseen vaiheeseen, että Vtt:n johonkin suuntaan viittaavia tutkimustuloksia kuluvalta vuodelta vielä Research Notes -julkaisussa käytetään perustana, johonka perustaan liitetään lausuma, joka on siis todellinen kannanotto. Siis se saa luuta ja lihaa seurakseen. Tätä minä en kyllä nyt oikein ymmärrä, eikä tämä ole turvetuotannon etu, ei tämä ole Vapo Oy:n etu eikä tämä ole kenenkään etu kerta kaikkiaan. Pitäisi olla malttia näissä asioissa ehdottomasti. Siitä huolimatta antaa mennä tämä nyt, kun tämmöinen hallituspuolueitten voimin on tänne saatu aikaiseksi, mutta tämän soisi jäävän ainoalaatuiseksi ohilaukaukseksi.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Balillahan sovittiin siitä, että ruvetaan neuvottelemaan kahden vuoden aikaan, ruvetaanko sitoutumaan vai eikö ruveta sitoutumaan. Olen ed. Pulliaisen kanssa samaa mieltä, että toivottavasti se prosessi johtaa siihen, että ne maat sitoutuvat. Venäjäkin on sitoutunut, mutta eihän siellä tunnu mitään tapahtuvan. Melkein entinen meno on päällä ja saastuttaminen, eli pitää olla aitoja sitoutumisia. Ei myöskään presidentti Bush ole vielä lausunut Balin kokouksen päätöksistä, mitä mieltä presidentti siitä on, sitoutuuko vai ei. Siellä on maan sisälläkin erilaisia näkemyksiä, ja presidentti on ollut vähän kovemmilla linjoilla kuin ehkä Al Gore ja muut.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En malta olla toteamatta tässä sitä, että Suomen eduskunta täysistunnossa yksimielisesti puolitoista vuotta sitten kesäkuussa hyväksyi nämä kahdeksan pontta, joista ensimmäisenä oli juuri se, mitä Balin kokouksessa sovittiin, eli se, että kaikki lähtisivät tähän mukaan, ja hyvin ovat nämä asiakirjat lukeneet. Tosin se myös käännettiin englannin kielelle, eli tavoite on ollut tässä ilmeinen. Kun aina puhutaan siitä, onko näillä päätöksillä mitään merkitystä, niin jälleen kerran näemme, että kyllä niillä on.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin onnittelut talousvaliokunnalle ja erikoisesti ed. Skinnarille ja valiokunnalle ja koko eduskunnalle. (Ed. Skinnari: Koko eduskunnalle, kohta 1!) Mutta sitten tuo ed. Kankaan suhtautuminen näihin asioihin on hiukan persoonallinen. Kun lauantaista ja sunnuntaista on kulunut aikaa muutama tunti, niin pitäisi nyt antaa aikaa ryhtyä toimenpiteisiin eikä heti niitata maan rakoon tällaisia pyrkimyksiä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todella, minä olen osallistunut yhteentoista osapuolikokoukseen, Bali oli yhdestoista, ja missään ei ole ollut niin dramaattista tilannetta. Se, että päästiin siihen johtopäätökseen, ei todellakaan riippunut Suomen eduskunnan talousvaliokunnan jostakin paperista vaan siitä, (Ed. Skinnari: Täysistunnon paperista!) että oli se todella vahva kansainvälinen painostus, yleinen mielipide, 15 000 ihmistä Balilla, paljon nuoria ihmisiä ja sitten edustajia, joita oli usea tuhat siinä, neuvottelijoita siinä samassa tilassa, heidän henkinen panoksensa tämän yhteisen sopimuksen puolesta.

Tuli buuaukset Yhdysvaltain Dobrinskylle, joka oli pääneuvottelija ja joka — niin kuin aina, hän on ollut vuosia — sanoi, että me emme lähde mukaan tähän, mutta sitten, sanotaan, 10—15 minuutin kuluttua hän käytti uuden puheenvuoron ja sanoi, että me lähdemme kuitenkin. Kyllä hän varmasti teki sen sillä mandaatilla, mikä oli presidentti Bushin hallinnolta, ei hän omiaan siellä puhunut. Pidettiin niin pitkään kiinni kuin voitiin, mutta kun maailman yleinen mielipide, Australiakin on tullut mukaan Kiotoon, oli vastaan, niin ei voinut jäädä edes supervalta yksin. Kyllä se niin on.

Sitten tämä linja on todella sellainen, niin kuin ed. Pulliainen sanoi, että me olemme päässeet siihen, että on kahdet raiteet mutta ne menevät samaan paikkaan eli Kööpenhaminaan. Vuonna 2009 pitäisi olla sitten sopimuksen valmis. Näistä kahdesta raiteesta ensimmäinen raide on siis se, että kaikki valtiot, myös Yhdysvallat, ja toinen raide on se, että ne, jotka ovat Kiotossa sisällä, ovat tekemässä Kioton sopimuksen sisällä tätä samaa päämäärää, koska Kioton sopimuksessa edellytetään, että vuoden 2012 jälkeen jatketaan uudella sopimuksella.

Sitten tähän päästökaupan historiaan. Siinä vasemmistoliiton puhujat ovat siinä mielessä oikeassa, että Kiotossa vuonna 1997 Yhdysvaltain ehto sille, että se tulee mukaan, oli päästökaupan mukaan ottaminen. Nyt sitten sattui niin, että päästökauppa tuli mukaan, mutta ei Yhdysvallat. Silloin täytyy tietysti muistaa se, että Yhdysvaltain kongressi, joka taisi olla demokraattienemmistöinen, äänesti kuitenkin niin, että emme ratifioi, ja silloin Yhdysvallat jäi ulkopuolelle. No, nyt se on ainut maa, taitaa olla sitten muutama, joku lilliputti, sivussa, joka on Kioton ulkopuolella.

Todellakin tämä idea, niin kuin ed. Pulliainen sanoi, päästökaupasta pohjautuu kokemuksiin rikkioksidien päästökaupasta, ja se on tällainen amerikkalainen idea. Päästökauppa sinänsä ei ole ongelmaton asia, sehän on selvä. Siihen liittyy paljon erilaisia ongelmia, mutta hyvin tärkeä asia on se, minne laitetaan päästökatto, miten matala se on, että sen alla, missä tapahtuu tämä vuorovaikutus eli tämä kauppa, se sitten johtaa aitoihin vähenemisiin.

Muun muassa EU:n kohdallahan pitää muistaa se, että vanha EU:n hyvä periaate on se, että vähintään puolet EU:n vähennyksistä pitää tapahtua aidosti EU:n omassa hiilidioksidi- ja kasvihuonekaasutuotannossa, ei niin, että ostetaan muualta, siis cdm:n kautta, sitten ji:n eli joint implementationin kautta tai enintään yhteistoteutuksen kautta tai päästökaupan kautta päästöoikeuksia niin kuin muualta, että voidaan päästää rikkaana alueena kasvihuonekaasuja. Tämä on erittäin tärkeätä, että todella me EU:ssa ja Suomessa itse omin toimin aitoja vähennyksiä teemme. Nimittäin nimenomaan kehittyvien maiden hallitukset kritisoivat nimenomaan EU:ta tässä asiassa. Tämä tulee vastaan.

Puhemies! Todella Balilla mentiin eteenpäin, mutta Suomessa ei mennä eteenpäin. Kyllä talousvaliokunnan mietintö on mielestäni, en nyt sano millään kansainvälisellä viitekielellä sitä, mutta sanon, ettei se anna ainakaan mistään hyvin pinnalta ole. Kun luen näitä lausumaehdotuksia, niin tuota toista, kakkosta, ed. Pulliainenkin tiedemiehenä, monen asian tuntijana, hiukan kritisoi, mutta olkoon menneeksi, hän sanoi, antaa nyt mennä. Ed. Pulliainen, minä kyllä ymmärrän, että hallituspuolueen kansanedustaja joutuu joskus näin sanomaan, mutta ei tuo tiede kyllä näin veny, niin kuin tässä todetaan näistä kotimaisista tutkimustuloksista.

Minulla oli mahdollisuus keskustella professori Ilkka Savolaisen kanssa paluumatkalla Balilta nimenomaan näistä tutkimuksista. Meillä oli Osakassa nelisen tuntia aikaa välilaskun aikana, ja hän kävi läpi ja katsottiin niitä tutkimuksia. Millään tieteellisellä tavalla niissäkään Vtt:n tutkimuksissa Espoossa ei ole osoitettu, että turpeesta saataisiin jollakin ihmelaskentakeinolla nimenomaan ilmastonmuutoksen kannalta hyvä energianlähde. Lähimmäksi päästään silloin, jos muutetaan energiaturpeen hankkiminen pois suoalueilta ja ojitetuilta suometsäalueilta nimenomaan suopelloille, koska suopelloilla tapahtuu joka tapauksessa noin senttimetrin turpeen haihtuminen taikka oksidoituminen, siis hapettuminen hiilidioksidiksi, vuositasolla. Silloin tavallaan se, että se otetaan pois ja poltetaan uunissa, sitten kompensoituu juuri tällä, että tämä tavallaan luonnostaan tapahtuva suopeltojen hiilidioksidipäästö niin kuin kuittaantuu siinä samalla, mutta sekään ei tee tätä.

Tässä sitten puhutaan tästä 100 vuoden tarkastelujaksosta. Se on täysin epätieteellistä. Nythän meillä on 20 vuoden tai enintään 50 vuoden jaksoja, mitä meidän pitää tarkastella, mieluummin tämä 20. Vuoteen 2020 on siis 12 vuotta, sehän on se jakso, jonka sisällä pitäisi tapahtua oleellisia hiilidioksidipäästövähennyksiä, EU:n yhteisesti sovittu 20 prosenttia taikka sitten mieluummin 30 tai 35. Balilla puhuttiin aina vähintään 25—40 prosentista vuoteen 2020.

Täytyy sekin todeta, että ne puheet, siis eri puolilta maailmaa tulevat viralliset hallitusten puheet, olivat paljon radikaalimpia, paljon aktiivisempia kuin nämä meidän puheemme täällä Suomessa näissä asioissa. Tässä tuntuu vain pahalta, että me olemme todella jämähtäneet omahyväisyyteen. Olemme Suomessa jo tehneet paljon ja meillä on asiat kunnossa, ei tarvitse, odottelemme. Samalla asia kulkee eli aika kulkee eteenpäin ja me jämähdämme pois tästä, esimerkiksi kestävän kehityksen kannalta tärkeistä innovaatioista, niiden soveltamisesta, joka sitten olisi esimerkiksi meidän viennillemme hyvinkin edullista ja Suomen kansantaloudelle. Suomihan tällä hetkellä itse hiipuu siellä 20 prosentin tasolla. Me tuotamme siis enemmän, noin 20 prosenttia yli meidän Kioton tasomme tällä hetkellä kasvihuonekaasuja. Vuosi 2005 oli toisenlainen, mutta nyt 2006 oli huono ja 2007 on vielä huonompi.

Näin ollen tähän valiokunnan lausumaehdotukseen tästä, että eduskunta kiirehtii hallituksen toimenpiteitä turpeen päästökertoimen tarkistamiseksi ottaen huomioon Kansainvälisen ilmastopaneelin Ipcc:n tieteelliset selvitykset, jos siinä nyt viitataan tähän Vtt:n tutkimukseen, aivan niin kuin siellä professori Savolainen totesi, sieltä on otettu joku sivulause tai joku tällainen mukaan ja tällä tavalla yritetty solmia tällaista näkökulmaa, että turpeesta saataisiin jollakin tavalla kestävämpi energian raaka-aine. Sitten kun turvetta aina verrataan kivihiileen ja sanotaan, että no, kivihiileen nähden, niin edes kivihiileen nähden turpeesta ei saada millään tavalla ilmastonmuutoksen kannalta edullisempaa energianlähdettä. Ja miksi verrata kivihiileen, kun pitäisi päästä molemmista pois, sekä turpeesta että kivihiilestä? Kumpaakaan ei pitäisi käyttää.

Arvoisa puhemies! Täällä puhuttiin tänään, muun muassa ed. Valpas, myös Rautaruukista. Tämänkin kohdalla me kävimme ja te kävitte pitkän, pitkän keskustelun valtionyhtiöistä. Tämä Rautaruukki-asia sinänsä on tietysti tärkeä, koska Suomessa tuotetun teräksen ominaispäästö, jos me laskemme siihen tämän hiilidioksidipäästön, on edullisempaa kuin monessa muussa paikassa maailmalla. (Puhemies: 10 minuuttia on kulunut!)

Arvoisa puhemies! Lopetan aivan pian ja tässä mielessä haluan sen kertoa vielä, että Balilla todellakin tämä sektoriajattelu etenee ilmeisesti ja sellaisia pohditaan esimerkiksi terästeollisuuden kohdalla. Olen itse aikaisemmin suhtautunut siihen hiukan skeptisesti, mutta ilmeisesti tämän tyyppistä ajattelua mennään eteenpäin. Olisi ollut hienoa, jos nämä arvoisat rautakourat, teräskourat, jotka olivat täällä aivan lähes puoleenyöhön, muun muassa Raahesta, olisivat olleet vielä tämänkin kuulemassa. Huomasin, että mukana oli muun muassa pitkäaikainen pääluottamusmies Raivio.

Puoliyö juuri kohta lyö, ja kello lyö kyllä koko planeetalle, jos me emme todella ryhdy nimenomaan toimenpiteisiin, aitoihin vähentämistoimenpiteisiin, hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen osalta. Mutta en yhdy niihin, jotka ovat hylkäämässä tätä esitystä. Kyllä me tarvitsemme myös päästökauppaa, vaikkakin ontuvana, mutta me tarvitsemme.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vain tuosta turpeen ipcc-luokituksesta todellakin, että Ruotsi aikanaan tässä käytti erittäin viisasta neuvottelutaktiikkaa, kun se sai sen vihreän sertifikaatin puun ja turpeen yhteispoltolle. Turvetta todellakin Suomessa kasvaa vuosittain enemmän kuin sitä käytetään. 5 miljoonaa hehtaaria Suomen soista on ojitettu metsätalouskäyttöön. 3 miljoonaa hehtaaria on suurin piirtein luonnonvaraisena, ja 0,5 prosenttia suopinta-alasta on turpeenottokäytössä. Kysymys on siitä, haluammeko käyttää omaa kotimaista raaka-ainetta, joka varmasti on kaikissa olosuhteissa puhtaampaa kuin kivihiilen raijaaminen tuolta maailmalta tänne. Kyllä kokonaistalouskin pitää ottaa huomioon.

Ed. Tiusasen maailmanlopulla pelottelua en kyllä jaksa ollenkaan ymmärtää. Jos emme käytä omia varojamme, sitten hyväksykäämme se, että sähkön hinta nousee tai energian hinta nousee tässä maassa aivan pilviin. Se syö meiltä talouskasvua pois, ja sitten emme voi huipputeknologiallamme osallistua kehittämään tämän maailman energiataloutta paljon parempaan suuntaan tarjoamalla parempia vaihtoehtoa. En halua tästä enää tämän enempää väitellä, mutta totean vain, että kyllä kansallisilla näkökohdilla pitää olla merkitystä ja kun on kotimainen biopohjainen raaka-aine käytössä, miksi emme sitä käyttäisi.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Varsinainen peruslaki säädettiin viime hallituskaudella ja sitä varsinaista peruslakia laadittaessa jakosuhteiden perusteena olivat nimenomaan energiavaltaisen perusteollisuuden kilpailukyky ja työllisyysvaikutukset. Sen tähden teollisuutta kohdeltiin hiukan kevyemmin. Nyt tässä uudessa laissa ei ole haluttu muuttaa tätä jakosuhdetta. Nyt tämän käsillä olevan lain säätämiseen jouduttiin, kun komissio teki päätökset kansallisesta jakosuunnitelmasta vuosille 2008—2012. Neuvottelutulos, jonka Suomi saavutti, oli erittäin hyvä. Suomea kohdellaan selkeästi helläkätisemmin kuin muita eurooppalaisia valtioita. Suomi oli ainoa jäsenvaltio, jonka osalta komissio on ottanut huomioon 2005 sen poikkeuksellisuuden.

Päästökaupasta ja sen järkevyydestä, mistä täällä on ollut puhetta, olen ihan samaa mieltä vasemmistoliiton kanssa, että nykymuotoisena päästökauppa ei ole ollut täysin järkevää, se ei ole vähentänyt päästöjä. Mutta toivon, että nyt jatkossa saamme siihen useampia valtioita mukaan ja saamme nimenomaan nämä isot, jolloin päästökauppa todella vähentää päästöjä ja päästään järkevään toimintaan. Silloin markkinat myös toimivat tällä sektorilla.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Päästökauppa mekanismina astuu voimaan 2008 Kioto-sopimusmaiden sisällä, ja se on tärkeä asia. Toinen tärkeä asia on se, että Yhdysvalloissa on osavaltioita, jotka ovat kehittäneet päästökauppajärjestelmää, ovat valmiit tulemaan siihen mukaan ja käyvät muun muassa Kanadan kanssa jo nyt tällaista päästökauppaa. Myös päästökauppatyyppisesti toimivat lukuisat suuret kaupungit ja teollisuusalueet.

Mutta ed. Hoskosen puheenvuoroon haluaisin todeta, että soiden metaanipäästöt kaiken kaikkiaan tekevät niistä sen tyyppisen bioympäristön, jonka lisääntymistä ja kasvua ja siis hiilidioksidin nielufunktiota ei voi verrata juuri tällä tavalla kuin te teitte, että suot kasvavat ja lisääntyvät, suon biomassa lisääntyy, ja sen takia me voisimme ikään kuin toisaalla sitä polttaa ja tällä tavalla tuottaa hiilidioksidia, koska sinänsä turve on sen tyyppinen, kaiken kaikkiaan sen tyyppinen bioraaka-aine, että sen ominaispäästöt ovat monella tavalla suuria ja yksi on nimenomaan hiilidioksidin ja metaanin vapautuminen suoluonnossa. Näitä tutkimuksia on Suomessa paljon tehty, ja on todella ikävää, että Vtt:n tutkimuksia käytetään väärin.

Tässä mielessä talousvaliokunnan mietinnöstä haluan nyt painokkaasti todeta, että en ole missään tapauksessa nimenomaan näiden mietinnön lausumaehdotusten takana. Nämä ovat molemmat falskeja, ja tämä 2. kohta on erityisen falski.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pari näkökohtaa: Ensinnäkin, mikä koskee turvetta, siis nyt tehdyiltä soilta otettua turvetta, niin se on meillä tällä hetkellä tekninen välttämättömyys sen takia, että chp-tuotannossa nykyisellä kattilatekniikalla me olemme siihen sidottu ja ne suot on kunnostettu sitä varten niin, että siinä suhteessa se liikkuma-alue on hyvin kapea, se kannattaa järkevästi hoitaa.

Toinen asia, mihinkä kiinnitän huomiota, on päästökauppa. Ed. Matikainen-Kallströmille: Onhan se hyvä, että nyt me olemme kokeilleet, meillä on siis teknisiä kokemuksia näistä asioista. Nyt, kun se laajenee, niin me voimme kehittää sitä järjestelmää.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessähän tämän taakanjaon kotimainen osuus on ihan niin kuin ed. Matikainen-Kallström täällä sanoi, jatkoa tälle, mitä on aikaisemmin tehty. Mutta nyt on kysymys siitä, että tässä kotimaisessakin energiakeskustelussa ja päästökaupassa pitäisi myös nähdä tämä kaukolämmön asema ja myös kunnallisten energiayhtiöitten asema. Se on nyt tässä valiokunnan mietinnössä kyllä ihan hyvin tuotu esille, mutta johtopäätökset siitä eivät ole olleet oikeat. Sen takia olemme nyt tämän hylkäämisen kannalla, koska se olisi voitu hieman kirjoittaa niitten murtolukujen osalta toisinkin.

Mutta tämä Suomen johdonmukaisuus ja sitten myös maine: Viime lokakuussa Euroopan unioni oli järjestänyt kansallisille parlamenteille energia- ja ilmastokokouksen, jossa jälleen kerran käsiteltiin näitä kysymyksiä. Barrosokin sitten siinä loppuyhteenvedossaan totesi, että näissä ympäristöasioissa pitäisi menetellä niin esimerkillisesti kuin Suomi ja Ruotsi, ja tässä järjestyksessä. Se toisaalta tuntuu jopa jossain määrin kohtuuttomalta.

Mutta esimerkiksi siinä tulevaisuuskokouksessa, joka oli joulukuussa 2006 — haluan nyt kerran vielä toisessakin asiayhteydessä mainostaa vielä sitä eduskunnan tekemää päätöstä — niin kyllä siinä tulevaisuusvaliokunnan työssä, joka puhemies Lipposen johdolla tehtiin, nimenomaan ensimmäisenä kohtana oli se, että kaikki maat pitää saada mukaan. Tämän levyn toistaminen on ollut, ja se on EU-päätösasiakirjoihin tullut. Sitten vielä innovaatiotkin olivat tässä eduskunnan 8 kohdan ohjelmassa. Innovaatiot olivat juuri siinä mielessä, että kyseessä on iso bisnes. Kyllä tämä näkemys kesti aika hyvin näissä EU-käsittelyissäkin. Solidaarisuus oli ainoa, mitä uudet jäsenmaat ovat tuoneet tähän mukaan.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Olen hylyn kannalla, hylkyesityksen kannalla ja pidän tätä päästökauppalain muutosta ja näitä uusien vastuiden jakoja kohtuuttomana suoneniskuna juuri lapsiperheitä, eläkeläisiä ja monia pienituloisia kohtaan, niitä, joiden tuloihin ei ole tehty vuosiin tasokorotuksia ja joiden tulonsiirtojen, eläkkeiden ynnä muiden ostovoimaa syö heikko tai kokonaan puuttuva indeksisuoja. Mutta kyllä tämän kaltaiset ilmastotalkoot ja taakan jakaminen tympäisevät myös tavallisilla palkkatuloilla eläviä. Toki haluan alleviivata, että suomalainen duunari kannattaa ilmastotalkoiden tavoitetta vähentää päästöjä. Heitä tympäisee se, että päästökauppa on kokonaisuudessaan aivan muuta. Se on taloudellista keinottelua, ansiottomien voittojen tavoittelua ja rajua tulojen uusjakoa päästökaupan avulla.

Ehkä on syytä tässä yön tunteina vielä kuitenkin palata hieman historiaan, jolloin päästökauppaideaa vielä makusteltiin ja siihen asetettiin aivan uudenlaisia ympäristöodotuksia ja toiveita. Neljä vuotta sitten marraskuussa 2003 Euroopan parlamentin jäsen, vasemmiston Esko Seppänen arvioi päästökaupan voittajia ja häviäjiä. Täytyy sanoa, että Seppäsen visio on täydellisesti toteutunut ja nyt täällä porvarihallitus on vahvistamassa päästökaupan kieroutunutta kapitalistista luonnetta. Neljä vuotta sitten Seppänen kirjoitti: "Suomen vihreät ympäristöministerit ottivat EU:ssa Suomelle muita vaikeammin täytäntöönpantavat Kioton ilmastokokouksen velvoitteet päästöjen vähentämiseksi. Suomesta haluttiin tehdä tässä asiassa vihreä mallimaa, eikä sille tarkoitukselle asetettu hintalappua. Päästökauppadirektiiviä perustellaan niin, että se on vihreä markkinamekanismi. Se ei muka häiritse markkinoiden vapaata toimintaa, niin kuin verot ja kiellot." Seppänen jakoi voittajat ja häviäjät teollisuudessa aivan täsmälleen niin, kuin ne nyt päästökaupan kokemuksesta voidaan nähdä, jopa täällä käsittelyssä olevassa päästökauppalakia valmistelleen talousvaliokunnan mietinnössä. Häviäjiä teollisuudessa ovat olleet ne suomalaiset yritykset, jotka ovat tuottaneet lopputuotettaan kilpailijoihinsa nähden alas ajetuilla päästöillä, muun muassa Rautaruukki Raahessa ja jaloterästehdas Torniossa.

Mutta vielä Seppäsen osuvista ennusteista. Hän totesi neljä vuotta sitten: "Päästöjen pörssittämisen ja hiilidioksidin päästökaupan suuriin häviäjiin saattaa kuulua sähkön hinta, sillä keinotellaan. Sähkökin on Suomessa pörssitetty", kirjoitti Seppänen. "Sen hinta ei riipu tuotantokustannuksista, vaan pohjoismaisen sähköpörssin pörssihinnoista. On tärkeää ymmärtää tämä: sähkön hinta ei riipu sen tuotantokustannuksista. Sähkön hinnan määrää pörssissä aina kaikkein kalleimmalla kustannuksella tuotetun sähkön hinta. Ne, jotka tuottavat halvimmalla, saavat kalliilla tuotetusta sähköstä suurimman hyödyn. Jos kallis tuottaja, jolla ei ole päästöoikeuksia, panee myllynsä päälle ja joutuu sitä varten ostamaan pörssistä päästöoikeuksia, sähkön hinta nousee. Sen tuottajan päästöoikeudesta maksama hinta ei kuitenkaan mene vain tämän tuottajan asiakkaiden maksettavaksi, vaan kaikkien sähkön tarvitsijoiden maksettavaksi." Näin totesi Seppänen ja oli siinä täysin oikeassa.

Arvoisa herra puhemies! Vihreistä arvoista on tullut entistä konkreettisemmin ihmiskunnan eloonjäämisen kysymys. Mutta vihreiden arvojen toteuttaminen, talouden sopeuttaminen luonnon uusiutumisen ja tuottokyvyn kannalta kestäviin puitteisiin vaatii pääoman voiton tavoittelun logiikan hylkäämistä, ja me tiedämme, että päästökauppa tarkoittaa aivan muuta, se tarkoittaa ilmakehän yksityistämistä. Saastuttamista se ei hillitse. Päästöoikeuksia ostetaan ja myydään, ja laskun maksavat sähkön kuluttajat. Lasku lankeaa maksukykyyn katsomatta. Hinnannousu ei ole sähkön käyttäjälle lankeava ympäristövero, haittavero, jollaiseksi se täällä on myös haluttu eri puheenvuoroissa muuttaa. Se on ylimääräinen keinotteluvoitto, jolla ei ole mitään reaalitaloudellista yhteyttä päästöjen vähentämispäämäärän kanssa. Kapitalismissa luonnon ja ihmisen riistolla ovat samat juuret. Kapitalistien voiton tavoittelu on täsmälleen samanlaista niin luontoa kuin ihmistäkin kohtaan. Kasaaminen kasaamisen vuoksi, tuotanto tuotannon vuoksi, on kapitalistisen talouden syvin olemus. Kapitalismissa luonto on "pelkkä kohde, pelkkä hyödyn asia; sitä ei tunnusteta enää mahdiksi sinänsä". Näin kirjoitti Karl Marx. "Minun jälkeeni vedenpaisumus" on kasautuvan pääoman tunnuslause.

Energiamarkkinoiden kehitys meillä ja Euroopassa kertoo markkinaehtoisen ympäristöpolitiikan konkurssista, täydellisestä epäonnistumisesta. Alan kotimaiset ja ulkomaiset suuryhtiöt keräävät valtavia voittoja. Ne nostavat kotitalouksien laskuja keinottelemalla pohjoismaisella sähköpörssillä ja päästökaupalla. Samalla ne laiminlyövät investointeja energiaa säästävään teknologiaan ja uusiutuvan energian käytön kehittämiseen. EU:n yhteisten markkinoiden vahvistuminen ja kehittyminen vain kiihdyttää keskittymistä ja monopolisoitumista. Valtion ja kuntien energiatuotannon yksityistäminen on osoittautunut myös suureksi virheeksi. Jos ilmastonmuutosta halutaan vakavassa mielessä torjua, on energiamarkkinat alistettava yhteiskunnalliseen ohjaukseen.

Arvoisa herra puhemies! Kehitys, jota tälläkin päästökauppalain muutoksella edistetään, kulkee aivan päinvastaiseen suuntaan. Toivottuja tuloksia ei synny. Syntyy ansiottomia voittoja ja toisaalta pienituloisten ahdinkoa ja sosiaalista hätää. Yritykset hakeutuvat maapallolla alueille, joissa ympäristönormit eivät ole häiritsemässä ja joissa voidaan vapaasti saastuttaa, riistää luontoa ja ihmisiä. Sitä varten monet polvilleen painetut köyhät kehitysmaat perustavat vapaita talousalueita ja houkuttelevat luokseen näitä saalistajia. Tässä on mielestäni koko päästökaupan ydin. Se on kaukana siitä toiminnasta ja niistä tavoitteista, joita vakavan ympäristöliikkeen tulisi ajaa.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Siitä olemme täysin yhtä mieltä varmaan kaikki, että koko päästökaupalla on iso osuus kuluttajahinnan määräytymisessä. Mutta nyt esitetyllä lailla ei asiantuntijoidenkaan mukaan ole vaikutusta kovinkaan paljoa. Kauppa- ja teollisuusministeriön laskelmien mukaan tämän lain merkitys kaukolämmön vuosikustannushintaan on kerrostalohuoneistossa noin 3 euroa ja pientaloissa 6 euroa, joten itsekin kaukolämmön käyttäjänä en ole pelokas tämän lain merkityksestä. Sen sijaan siitä kokonaismääräytymisestä, mitä päästökauppa aiheuttaa sähkön hintaan kuluttajille, siitä voimme olla peloissamme.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Suomessa sähkön hinta on edelleen kuitenkin yksi Euroopan halvimpia, jos ei halvin, erityisesti teollisuuden sähkön hinta. Windfall-voitot, niin kuin ed. Yrttiaho totesi, ovat ongelma. Pohjoismainen sähkömarkkina ja sähköpörssi on ongelma juuri tästä syystä, että koko sähkön hinta määräytyy sen viimeisen segmentin mukaan, joka otetaan viimeksi käyttöön, eli kaikkein kallein on lopulta sitten esimerkiksi lauhdevoima tai kaasuturbiini, joka pannaan sitten pakkasella päälle.

Mutta yksi asia, jota pitäisi pystyä kehittämään, on nimenomaan huutokauppa. Kun puhuimme Balin-terveisistä, niin huutokaupalla tullaan yhä suurempi osa päästöoikeuksista antamaan tai välittämään teollisuudelle, ja se on aivan oikea tapa. Siinä jää yhteiskunnalle sitä rahaa. Se jää ikään kuin kauppatavaraksi, jota voidaan sitten myydä. Me tiedämme monien suomalaisten energiantuottajien myyneen sitten pörssiin päästöoikeuksiaan, jotka ne saivat ilmaiseksi valtiolta, ja tällä tavalla tehneet sitten tiliä. Tällainen on muun muassa Kotkan Energia Osakeyhtiö. Tämä on ongelma mielestäni. Tämä ei ole myöskään eettisesti oikein. Lopulta veronmaksajat sitten kuitenkin maksavat tätä ympyrää, jota pyöritetään tässä tapauksessa näiden päästöoikeuksien kanssa.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Herra puhemies! Ihan lyhyesti vaan, että tämäkin keskustelu on osoittanut sen aikaisemmin tiedossa olleen asian, että poliittisen kentän äärivasemmasta laidasta ja äärioikeasta laidasta ei apua näihin ilmastotalkoisiin ole.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuohon, mitä ed. Pulliainen toteaa, jos hän tarkoittaa vasemmistoliittoa vasempana laitana, niin on aivan selvä, että vasemmistoliitto on sitoutunut nimenomaan ilmasto-ongelman ratkaisemiseen. Se on tärkein, keskeisin ongelma, mikä meillä on globaalisti, ja se ratkaistaan myös paikallisesti ja yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Siis siinä on nämä molemmat osat. Se, että meillä löytyy ed. Kangas tai joku muu, joka on esimerkiksi turpeen ystävä, se ei tee kuitenkaan oikeutta sille, että näin voi todeta vasemmistoliiton kohdalta. Mielestäni on hyvin tärkeätä rohkeasti lähteä etsimään erilaisia välineitä, joilla ilmastonmuutoksen ongelmia ratkaistaan, ja tässä tilanteessa, missä olemme, päästökauppa on yksi niitä, mutta päästökauppaa pitää pystyä kehittämään ja tekemään se myös globaaliksi. Nämä Balin-askeleet, vaikka ne olivat lyhyitä ja ontuvia, kuitenkin kohdistuvat siihen suuntaan.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan selvyyden vuoksi. Kuulemistani puheenvuoroista ed. Kankaan ja ed. Yrttiahon puheenvuorot olivat esimerkkejä siitä, mitä äsken sanoin.