Hannes Manninen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on käsitellyt hallituksen esityksen eduskunnalle Kaupthing Bankin Suomen sivuliikkeeseen tehtyjen talletusten maksuun liittyvästä valtiontakuusta. Käsittelyä varten valiokunta on saanut sekä talousvaliokunnan että perustuslakivaliokunnan lausunnon.

Valiokunta kuuli asiantuntijoina kaikkia asiaan keskeisesti liittyviä viranomaisia ja pankkeja. Esitys on käsitelty kiireellisenä, koska asiaan liittyvät järjestelyt on tehtävä pikaisesti, viimeistään 30.10.2008 mennessä, koska ellei näin tapahdu, Rahoitustarkastuksen on päätettävä sitten talletussuojan käytöstä.

Valtiovarainvaliokunta pitää hallituksen esitystä perusteltuna. Valtiontakuun myöntämisen tarkoituksena on turvata luottamuksen säilyminen talletustoimintaan yleensä. Esitetyllä järjestelyllä turvataan samalla kaikkien tallettajien varat ja niille sovitut korot. Tallettajien luottamuksen säilyttäminen on erityisen tärkeää Suomessa, jossa pankkien varainhankinta perustuu huomattavasti suuremmassa määrin kuin yleensä muualla talletuksiin. Perustuslakivaliokunta onkin katsonut, ettei ole perustuslaillista estettä tämän suostumuksen antamiselle. Valiokunta on myös todennut sen, että tällaisessa tilanteessa rahamarkkinoiden myllerryksessä tällainen erillinen järjestely luottamuksen säilyttämiseksi on mahdollista ja perusteltua.

Asian taustoittamiseksi on syytä myös todeta, että kaikki takauksen piirissä olevat yli 10 000 tallettajaa ovat suomalaisia. Heidän keskitalletuksensa on noin 8 000 euroa ja yli 90 prosentilla tallettajista talletus on alle 25 000 euroa. Kysymyksessä on siis merkittävä joukko suomalaisia pientallettajia.

Tämän esityksen hyvänä puolena voi todeta, että se on yksityisen sektorin ratkaisu, jossa ei käytetä enempää Suomen kuin Islanninkaan valtion varoja eikä talletussuojarahaston varoja. Vastaavasti esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Englannissa nämä ratkaisut on tehty veronmaksajien varoilla, Ruotsissa tosin Riksbankeniin tukeutuen. Järjestelyn pääpiirteet ovat sellaisia, että nämä pankit, kolme suomalaista pankkia, muodostavat erillisyhtiön, joka turvaa sen, että Kaupthing Bank voi maksaa nämä suomalaisten talletukset korkoineen asiakkaille. Näiden talletusten maksu ja nosto tapahtuu Kaupthing Bankista, eli oikeudellisesti tarkasteltuna asiakas nostaa oman talletuksensa siirtäen sen valitsemalleen tilille. Järjestelyyn osallistuvat kolme pankkia ja erillisyhtiö ottavat näin liiketoiminnallisen riskin, koska he varmistavat rahoituksen riittävyyden Kaupthing Bankin Suomen sivukonttorissa siinä tapauksessa, että siellä olevat pantatut varat eivät riitä.

Aina on syytä muistaa vanha sanonta siitä, että joka ottaa taatakseen, ottaa maksaakseen. Kuitenkin tässä tapauksessa on erittäin merkittäviä tekijöitä, joilla riskejä on eliminoitu, ja siksi on perusteltua todeta, mistä hallituksen esityksessäkin lähdetään, että riski on minimaalinen, mutta sekin mahdollisuus tietysti on aina otettava huomioon.

Riskejä eliminoivia tekijöitä on se, että toimivaltaiset viranomaiset sekä Suomessa että Islannissa ovat päättäneet ja antaneet ohjeensa tälle järjestelylle. Toiseksi, talletukset maksetaan pois kokonaisuudessaan, jolloin tallettajilla ei jää mitään vaateita Kaupthing Bankin, tai jos se menee konkurssiin, sen konkurssipesän suhteen. Ne varat, jotka siellä ovat tai pankit takaavat erillisyhtiön kautta, käytetään vain talletusten maksuun, ja elleivät nämä pankin omat varat riitä, niin nämä kolme pankkia erillisyhtiön kautta kattavat tämän vajeen. Ja tänään saamani tiedon mukaan, jos järjestelyistä syntyy ylijäämää, niin tältä osin varat palautetaan Kaupthing Bankille, joten tässä yhteydessä myöskään tällaista takaisinsaantokannetta sen suhteen ei ole tarkoituksenmukaista kenenkään nostaa.

Kaiken kaikkiaan voi todeta, että järjestely on hyvä valtion kannalta, koska siihen ei mitä ilmeisimmällä todennäköisyydellä tarvita veronmaksajien varoja myöhemminkään. Toisaalta asiantuntijakuulemisessa olemme myöskin saaneet vakuutuksen siitä, että tuolla pankissa oleville yritysasiakkaille tullaan järjestämään mahdollisuuksien mukaan uudet luotot, ja meille ilmoitetun mukaan heidän luottojaan ei tulla irtisanomaan, jolloin myöskin näiden yritysten toiminta voidaan turvata asianmukaisella tavalla.

Näiden ja saamiensa asiantuntijakuulemisien ja lausuntojen perusteella valtiovarainvaliokunta ehdottaa, että eduskunta perustuslain 82 §:n 2 momentin mukaisesti antaa suostumuksensa sille, että valtioneuvosto tai sen määräämillä tarkemmilla ehdoilla valtiovarainministeriö voi vastavakuutta vaatimatta antaa valtiontakuun, jolla Suomen valtio sitoutuu korvaamaan täysimääräisesti Nordea Pankki Suomi Oy:lle, OP-Pohjola-ryhmälle ja Sampo Pankki Oyj:lle sekä pankkien erillisyhtiölle tai Kaupthing Bank hf Suomen sivuliikkeen tallettajille aiheutetun kaiken vahingon, joka niille mahdollisesti aiheutuu Kaupthing Bank hf:n Suomen sivuliikkeeseen tehtyjen talletusten takaisin maksamisesta johtuvista takaisinsaanti- tai muista vastaavista insolvenssioikeudellisista vaateista, kuitenkin siten, että takuu koskee pääomamäärältään enintään 115 miljoonan euron suuruiseen talletusmäärään kohdistuvia vaateita.

Samalla valiokunta toteaa, että kysymystä ja päätöstä ei voida pitää ennakkotapauksena, vaan että kysymyksessä on yksittäinen erillispäätös ja jatkossa varat tulee turvata voimassa olevien talletussuojasäännösten mukaisesti. Sen sijaan valiokunta ei katsonut voivansa ottaa huomioon talousvaliokunnan lausunnossa esitettyjä tiettyjä rajoittavia kohtia.

Samalla totean, että tähän valtiovarainvaliokunnan mietintöön on liitetty kaksi vastalausetta, jotka varmasti tulevat asianomaisten toimesta esitetyiksi.

Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari viikkoa sitten sain kirjeen ja sen mukana hienon kirjasen. Tässä kirjeessä sanottiin: "Hektisen sähköisen uutistulvan ja alati myllertävän markkinan lomassa lähetämme sinulle lämpimäiskappaleen uunituoreesta lehdestämme. Sen kanssa voi istua alas, juoda kupillisen kuumaa ja rauhoittua. Kirjoitamme tässä numerossa muun muassa metsästä, luottamuksesta, uusista kasvualueista ja rakkaudesta. Kerromme myös, millainen itsekkyys on terveellistä ja onko pokeri tuuripeliä vai vaativa taitolaji. Tämä on erilainen pankki, ja tulemme osoittamaan, että teemme asioita oikein myös myrskyisinä aikoina. Rentouttavia lukuhetkiä, Kaupthing Bank."

Kaksi viikkoa sitten tuli tämä hieno esite, ja nyt olemme tässä. (Eduskunnasta: Paljonko laitoit?) — En laittanut yhtään. — Suomessa on 93 pankkia, joista Kaupthing on yksi, johon voi laittaa talletuksia, siis 93. Ja tässä on nyt kysymys yhdestä islantilaisen pankin sivuliikkeestä ja siitä, että kolme merkittävää Suomessa toimivaa pankkia, suomalainen pankki OP-Pohjola, Nordea, jonka pääkonttori on Tukholmassa, ja Sampo, jonka Danske Bankin pääkonttori on Kööpenhaminassa, ovat tässä olleet aktiivisia.

Tämähän on poikkeusjärjestely sen suhteen, että missään muussa islantilaisen pankin sivukonttorimaassa ei ole tehty tällaista järjestelyä, jossa asianomaisten maiden pankit alkavat aktiivisesti toimia. Tästähän on kokemusta 1990-luvulta, jolloin sen aikaiset pystyssä olleet pankit ottivat pilkotut säästöpankit haltuunsa. Meillä on kokemusta tästä, ja tätä kokemusta käytetään nyt tässä hyödyksi. Ainakin nämä pankit, jotka ovat mukana, saavat ilman mitään kummempaa markkinointia 10 500 asiakasta, jos hyvin kohtelevat heitä, tai sitten he menevät näihin 90 muuhun talletuksenpitopaikkaan.

Talousvaliokunta kävi tätä asiaa perusteellisesti läpi. Olemme jossain määrin huolestuneena parina vuonna tässä katselleet, mitä tulee tapahtumaan, ja Islantihan on ollut yksi maa, jota on seurattu. Tämä ei sillä tavoin ole tullut yllätyksenä. Tämä talletussuojahan Islannissa on huomattavasti huonompi, 20 800 euroa, ja tämä tietysti Islannin pitäisi pystyä hoitamaan, mutta aika näyttää.

Joka tapauksessa talousvaliokunnassa tätä asiaa käytiin läpi, ja tärkeä asiahan tässä on se, että suomalaispankkien saamiin varallisuuseriin, näiden kolmen pankin varallisuuseriin, voi liittyä konkurssioikeudellisia riskejä siitä, että islantilaisen emopankin muut velkojat vaatisivat niiden palauttamista Kaupthingille, ja valtion takuu annetaan näiden riskien varalta. Takuu pyritään saamaan voimaan noin viikon kuluessa siitä, kun tämä laki on tullut voimaan.

Nyt näitten selvitysten perusteella, kuten valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajakin totesi, kun tämä talletuskanta on runsaat 200 miljoonaa ja velvoitteet noin 115 miljoonaa, niin tämän tilanteen pitäisi pankkien näkökulmasta olla riskitön, vaikka talletuskannan arvo ei nyt sitten käytännössä tuota summaa olisikaan.

Sitten valiokunnassa käytiin keskustelua siitä, että jos tässä nyt lähdetään tästä hallituksen esityksestä, joka on täällä, eli 50 000 euroa talletussuojan rajana — Talletussuojarahastossa on vähän yli 500 miljoonaa euroa, ja tämä talletuskanta, jota suojataan, on 50 miljardia, eli 1 prosentti on Talletussuojarahastossa — silloin tietysti saattaa herätä kysymys, nyt ja ehkä joskus tulevaisuudessa — toivottavasti tämä todellakin jäisi ainoaksi asiaksi, jota eduskunta pankkikriisissä käsittelee lukuun ottamatta sitä hallituksen 50 miljardin euron takuuasiaa — siitä, että jos vain pääoma ja talletusten keskiarvo korkoineen turvataan, tai jos turvataan vain pääoma, joka menee tämän täällä käsittelyssä olevan 50 000 euron ylitse. Eli jos sinulla on 25 miljoonaa, niin sinä saat sen 25 miljoonaa, kun puhutaan takauksesta, mutta otetaan huomioon se, että sinä olet ottanut riskin, kun sinä olet tällaiseen ylikorkoon lähtenyt.

Tämä oli valiokunnan keskusteluissa esillä, ja kysyimme myös Rahoitustarkastuksen edustajalta, onko tällainen mahdollista ja miten pankit tähän suhtautuvat. Tämän asiantuntijakuulemisen perusteella, joka eilen tapahtui, valiokunnan enemmistö tuli siihen lopputulokseen, joka tästä meidän lausunnostamme käy ilmi, että esitämme sitä, että 50 000:een asti korvataan kaikki, olkoon korko sitten ollut mikä tahansa, mutta sen jälkeen korvataan vain pääoma. Tämä on ihan hyvä kanta monessakin eri mielessä, kun ajatellaan tulevaisuutta.

Tämä ei menestynyt valtiovarainvaliokunnassa, vaan esille tulivat ne näkökannat, jotka jo talousvaliokunnassa esitettiin, eli että jos tässä pankissa on sellaisia asiakkaita, joilla on monia miljoonia, niin yhdellä napin painalluksella he siirtävät ne esimerkiksi Irlantiin, jossa on täydellinen talletussuoja. Nyt tämä ajattelu on tässä yön kuluessa selkeästi voittanut, ja se ehkä on ollut myös sitten hallituksen esityksen takana. Ja kun nyt sitä keskustelua on käyty, muun muassa äsken omassa ryhmässämme, niin lähden nyt itse ja oma ryhmänikin siitä, että me olemme nyt sitten tämän hallituksen viitoittaman tien takana sillä poikkeuksella, jonka täällä myöhemmin valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtaja ed. Kari Rajamäki tulee esittämään.

Tätä taustaa vasten on nyt erittäin tarkoin sillä kokemuksella, mitä meillä 1990-luvusta on, seurattava sitä, millä tavoin veronmaksajien varojen turvin annetaan takauksia, ja myös tässä asiassa katsottava tarkkaan, että ei sitouduta sellaisiin uusiin periaatteisiin täällä myöhemmin ilmenevin tavoin. Oli tärkeää, että kun talousvaliokunnassa tuli esille, että tästä on saatava perustuslakivaliokunnan lausunto, niin sellainen lausunto on saatu, ja kohta puheenjohtaja tuo esille niitä näkökohtia, jotka meidänkin keskustelussamme olivat esillä.

Kaiken kaikkiaan tässä kokonaisuudessa ei ole niitä suurempia asioita, mutta tämä on periaatteellisesti iso asia. Se liittyy myös siihen, millä tavoin tulevaisuudessa Rahoitustarkastus pystyy näitä ulkomaisia, täällä toimivia pankkeja, jos ne nämä nykyiset toimintonsa laittavat Islannin pankin tavoin sivuliikkeeksi, valvomaan, vai pystymmekö me perustamaan Euroopan unionin, Euroopan keskuspankkijärjestelmän alueella sellaisen systeemin, jossa Euroopan rahoitustarkastukset yhdessä voisivat yhteistyössä ja erikseen valvoa sitä, millä tavoin pankkijärjestelmä toimii.

Tässä suhteessahan Suomi on sekä virkamiestasolla, ja suuren valiokunnan keskustelujen pohjalta tiedän, että myös pääministerin ja valtiovarainministerin taholta ollut aktiivisesti Euroopan unionin elimissä näitä Suomen kokemuksia ja myös näitä esimerkkejä esiin tuomassa, ja siitä on kyllä annettava tunnustus.

Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan täysistunnon päätöksellä myös perustuslakivaliokunnalta pyydettiin lausuntoa tästä Kaupthing-asiasta, ja perustuslakivaliokunta on lausuntonsa antanut.

Keskeisin peruste oli se, onko tässä joitakin ongelmia lähinnä perustuslain 6 §:n 1 momentin yhdenvertaisuussäännöksen kannalta. Valiokunta kuitenkin toteaa, että tässä on kaksi hyvin eri tyyppistä järjestelyä, joissa on hyvin erilaiset perusteet. Talletussuojassa on kysymys lakisääteisestä järjestelystä, joka on jatkuvasti voimassa. Sen sijaan Kaupthing-pankin järjestelyssä on kysymys yksityisoikeudellisesta järjestelystä, jossa pankit sopivat tietystä menettelystä, jolla pyritään turvaamaan pankkien toiminta. Tarkoituksena on nimenomaan se, että pankkien toiminta tältä osin turvataan. Sen sijaan mitä tulee talletussuojaan, niin talletussuoja on se turvajärjestelmä, että kun kaikki muut keinot pettävät, niin siinä tilanteessa turvaudutaan sitten talletussuojaan ja valtio maksaa viime kädessä tallettajille tietyn summan, eli se on vasta kaikkien muitten toimenpiteitten jälkeinen ehdoton turva tallettajille ja siinä suhteessa jossain määrin eroaa niistä järjestelyistä, joita tässä yhteydessä kuitenkin tehdään.

Olennaista on se, että tässä ratkaisussa, joka ei suoraan koske talletussuojaa, lähdetään siitä, että pankkijärjestelmä pidetään pystyssä, pankkien toiminta turvataan ja luottamuksesta rahoitusjärjestelmään kannetaan suurta huolta ja se säilytetään ja tällä tavalla pidetään huolta siitä, että häiriöitä ei synny. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että tälle järjestelylle on erittäin painavat yhteiskunnalliset perusteet ja siitä syystä se on varsin hyväksyttävä.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on kuitenkin kiinnittänyt huomiota kolmeen seikkaan vielä erikseen varsinaisessa ponnessa.

Ensimmäinen niistä koskee sitä, että valtion takuu, joka annetaan takaisinsaantikanteita vastaan, koskee myöskin tallettajia ja heille aiheutuvaa vahinkoa. Tietysti, jos on kyse nimenomaan pankkien keskeisestä järjestelystä ja sen turvaamisesta, niin tältä osin voi sanoa, että tällainen tallettajien suojaaminen näitä toissijaisia vaateita vastaan välttämättä ei ole kovinkaan perusteltua eikä kuuluisi välttämättä asian luonteeseen ja alkaa jo lähentyä tuota talletussuojaa.

Toinen asia, joka on suhteellisen merkittävä ja jonka osalta perustuslakivaliokunta pyysi, että valtiovarainvaliokunta olisi myöskin arvioinut vielä itse tuota ponnen sisältöä, lähtee siitä, että valtiovarainvaliokunnan mielestä tulisi selventää, minkä laatuiset tappiot ja kustannukset lopulta voidaan lukea valtiontakuun ylärajaa määrittävään 115 miljoonan euron talletusmäärään. Mielenkiintoista on se, että professori Hidén totesi, että takuu koskee pääomaltaan enintään 115 miljoonan euron talletusmäärään kohdistuvia vaateita, ja tämä kai tarkoittaa, että takuun katto on 115 miljoonaa euroa. Sen sijaan professori Tuori sitten totesi, että päätösehdotuksessa ei välittömästi määrätä valtion takausvastuun euromääräistä ylärajaa ja mahdollisesti tämä koskee myöskin maksettavaa korkoa sekä oikeudenkäyntikuluja ja takuu ulottuu ehkä näitten ylitsekin tältä osin ja teoreettisesti on mahdollista, että takuuvastuu ylittäisi myös tuon 115 miljoonaa euroa. Tästä syystä perustuslakivaliokunta pyysi, että valtiovarainvaliokunta olisi täsmentänyt, millä tavalla asia on tulkittava.

Ehkä kuitenkin voidaan todeta, että perustuslakivaliokunta itse tulkitsee sillä tavalla, että se toteaa, että valtiontakuun ylärajaa määrittää 115 miljoonan euron talletusmäärä, ja silloin kai voidaan lähteä lähtökohtaisesti siitä, että kysymys on siitä, että pääomamäärä on 115 miljoonaa euroa ja tietysti sille tuleva korko ja sitten oikeudenkäyntikulut voidaan tämän takuun perusteella maksaa, ja tämä sen rajan ilmeisesti pitäisi olla, mutta tämä asia nyt tässä yhteydessä jossain määrin sitten jää kuitenkin avoimeksi. Mutta oma tulkintani on se, että 115 miljoonaa pääomamääränä, sille korot ja kulut, on se, mihinkä valtio tässä yhteydessä sitoutuu.

Sitten vielä siellähän on melko avoin säännös siitä, että valtioneuvosto voi päättää ja valtuuttaa valtiovarainministeriön sitten päättämään näistä yksityiskohtaisista ehdoista, ja tältä osin perustuslakivaliokunta toteaa, että ne ovat tavanomaisella tavalla täsmentäviä säännöksiä eli siis noudatetaan valtion yleisiä takausehtoja tältä osin ja poikkeuksellisiin ehtoihin ei turvauduta. Jos käytetään poikkeuksellisia ehtoja tässä suhteessa, niin silloin tietysti pitäisi tulla eduskuntaan takaisin ja kertoa, minkä takia halutaan tiettyjä poikkeusehtoja. Ehdot voivat olla tietysti tiukkoja, mutta ne eivät voi olla tavanomaisista ehdoista merkittävällä tavalla poikkeavia.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Meillä kaikilla on muistissa 1990-luvun pankkikriisi ja siitä aiheutunut suurtyöttömyys ja suuri konkurssiaalto. Silloin Suomessa avattiin avoin piikki pankeille ja pankit käyttivät tätä avointa piikkiä varsin estottomasti hyväkseen, siirsivät yrityslainoja sinne ja sitä kautta roskapankkiin. Se aiheutti sen, että varmasti myöskin satoja terveitä yrityksiä silloin meni tässä nurin, ja se entisestään pahensi työttömyyttä. Mielestäni silloin suurin virhe oli se, että valtio ei vaatinut vastavakuuksia siinä mielessä, että olisi esimerkiksi vaadittu osakkeita tai osuuksia pankeilta sitä vastaan, kun valtio rahoitti näitä rahalaitoksia. Tätä pankkikriisin laskuahan on varmasti maksettu pitkään ja ehkä sitä maksetaan valtionvelan muodossa vieläkin. Tämä kokemus kyllä opettaa ja velvoittaa suureen varovaisuuteen näissä pankkitukiasioissa.

Tässä kysymyksessä olevassa asiassahan nyt kolme suomalaista pankkia perustaa uuden yhtiön, joka sitten ottaa vastatakseen tämän islantilaisen pankin sivukonttorin talletuksista elikkä maksaa ne tallettajille ja taas vastavuoroisesti saa sitten vastineeksi tämän lainapotin ja mahdollisesti muuta omaisuutta, jotka sitten korvaavat tämän 115 miljoonaa euroa, mistä täällä on puhuttu, mikä tämä talletusmäärä on. Näin ollen ainakaan tässä vaiheessa ei ole kysymys siitä, että valtio joutuisi omaa rahaa sijoittamaan tähän. Siinä mielessä asiantuntijakuulemisen perusteella, kuten jo puheenjohtajakin täällä totesi, riski siitä, että valtio joutuisi omaa rahaa tähän käyttämään, on pieni, mutta kyllä se tietenkin olemassa on. Eiväthän ne pankit vaatisi valtiolta takuuta, jos ei niillä minkäänlaista riskiä olisi.

Tämä islantilaispankkihan kieltämättä hyvin aggressiivisesti markkinoi lainojansa Suomessa, kun se tuli tänne, tarjosi hyviä korkotarjouksia. Mutta täytyy muistaa näissä korko- ja lainatarjouksissa, että esimerkiksi, kun pankki ottaa talletuksia vastaan, niin yleensä kaikissa pankeissa, niin silloin kuin nytkin, koron määrä riippui ja riippuu siitä, kuinka paljon tallettaa, kuinka pitkäksi ajaksi tallettaa. Tämä vaikuttaa tähän koron määrään hyvin olennaisesti. Semmoista neutraalia korkoa on mielestäni aika vaikea määritellä. Esimerkiksi tänä päivänä tietojeni mukaan S-pankki maksaa jopa korkeampaa korkoa tileille.

Tässä pankissa, kuten on todettu, on noin 10 500 asiakasta ja keskitalletus asiantuntijan ilmoituksen mukaan oli 8 300 euroa, joten pääosa tallettajista oli suhteellisen pienellä talletuksella mukana tässä pankissa. Varmasti oli myöskin suuria talletuksia, mutta valtaosa oli pieniä talletuksia. Siinä mielessä tietenkään ei olisi kovin oikeudenmukaista, että nämä pientallettajat menettäisivät rahansa. Jos tätä hallituksen esitystä ei hyväksytä, niin tämähän merkitsee sitä, että kaatuisivat suoraan sitten valtion piikkiin nämä kustannukset tästä ennemmin tai myöhemmin.

Toisena asiana haluan ottaa esille, että siellä on myöskin suomalaisia yrityksiä laina-asiakkaina. Tässä tilanteessa mielestäni se, että näitten yritysten lainat sanottaisiin irti, jos tätä järjestelyä ei tehdä, lisäisi sitä riskiä, että myöskin työttömiä tulisi varsin nopeasti. Ainakin nyt pankit ovat ilmoittaneet, että näitä yrityslainoja ei sanota irti vaan ne uudistetaan. Siellä saattaa olla huonoja lainoja, siitä meillä ei kyllä tarkkaan ole tietoa varmaan kenelläkään. Mutta työllisyyden kannaltakin on tärkeää, että myöskin nämä yritysten lainat siirtyvät näille pankeille, jotta yritysten rahoitus säilyy kunnossa.

Tästä edellisestä pankkikriisistä meillä oli todella, kuten jo totesin, karvaat kokemukset, tuli suurtyöttömyys, ja paljon kaatui yrityksiä. Mielestäni sitä pankkikriisiä ei hoidettu sillä tavalla kuin se olisi pitänyt hoitaa. Siinä mielessä myöskin tämän lain käsittelyn yhteydessä on syytä olla varovainen. Sen johdosta vasemmistoliitto esittää, että säätelemättömän markkinatalouden tuottaman talouskriisin oloissa on selvää, että valtion on tarvittaessa otettava vastuu pankkien asiakkaiden etujen ja työllisyyden turvaamisesta, toisin kuin 1990-luvun alussa pankkikriisiä hoidettaessa valtio teki.

Nyt edellä olevan perusteella esitämme seuraavaa lausumaa:

"Turvattaessa pankkien vakavaraisuutta, tallettajien asemaa ja yritysten luotonsaantia työllisyyden ja investointien ylläpitämiseksi eduskunta edellyttää, että erilaisia tukimuotoja pankeille myönnettäessä valtion on vastikkeeksi saatava antamaansa tukea vastaavasti pankin omistukseen oikeuttavia osakkeita tai osuuksia itselleen."

Tässä tarkoitamme nimenomaan sitä, että jos valtio tulee rahallisella panoksella mukaan tukemaan näitä pankkeja, jos rahallista panosta tarvitaan, silloin tarvittaisiin tätä meidän perustelulausumaesitystämme.

Esko-Juhani  Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Ahon—Viinasen porvarihallitus jakoi useita kymmeniä miljardeja veromarkkoja pankeille vastikkeettomasti. Koska ei ole varmuutta siitä, että tämä porvarihallitus on viisaampi ja vastuullisempi, me edellytämme siis eduskunnan kantana, että nyt, jos pankeille annetaan rahaa, pitää tulla myös pankkien omistusta, osakkeita tai osuuksia valtion käsiin. Siksi kannatan heti alkuun ed. Mikko Kuopan tekemää esitystä. Varmuus pitää tulla nyt!

Silloin jaettiin holvaamalla rahaa. Vasemmisto yritti silloin saada näitä vastavakuuksia omistuksen muodossa, mutta Aho kieltäytyi. Tiedetään, mitä siitä seurasi. Sitten, kun pankkien voitot alkoivat kasvaa, valtion antamia rahoja ei sen enempää muisteltu. Ne pantiin sitten omistajille osinkoina. (Ed. Laukkanen: Sillä pelastettiin monta yritystä ja työpaikkaa!) — Montakohan yritystä muuten kaatui, ed. Laukkanen, siihen pankkikriisiin ja sen hoitotapaan? — Norjassa valtio muuten otti pankit valtiolle ja pääsi rahallisesti paljon vähemmällä. Se olisi pitänyt täälläkin tehdä. Nyt toivon mukaan tämä porvarihallitus toimii toisin, ja lupauksiahan siitä on tullut. Mutta eduskunnan kanta tähän, että se on varmaa.

Arvoisa puhemies! Tässä on tekeillä nyt maailman mitassa uusi tilanne, ja ehkä uuden ajan alkukin kopistelee oveen. Me olemme eläneet tämmöisen uusliberalistisen kauden. Tämä amerikkalaisperäinen säätelemätöntä markkinataloutta ylistävä oppihan on käytännössä niin kuin semmoinen villi ori, joka on päästetty suitsista irti. Kyydistä on pudonnut paljon väkeä. Sen törmäyksenkin oli pakko tulla ja se tuli. Se oli selvää, että tämän täytyy päättyä johonkin isoon törmäykseen, ja nyt se on käsillä se vaihe. Rahaa jaettiin erityisesti USA:ssa ilman kunnon vastikkeita. Se jatkui niin kauan kuin jatkui. Se pöhöttyi se tilanne koko ajan, ja nyt sitten ollaan tässä tilanteessa, jossa sieltä päin leviää sitten koko maailmaan laaja talouskriisi. Ehkä paha taantuma kohtaa vielä Euroopankin. Toivon mukaan ei mennä mahdottoman syvälle.

Nyt pitää valtion astua areenalle, ja niinhän ne tekevät joka puolella maailmaa. Ed. Laukkanen, nyt tulee valtio areenalle. (Ed. Laukkanen: Niin kuin pitääkin, piti tulla viimeksikin!) — Niin, no nyt olemme samaa mieltä. Ette tullut silloin samalle kannalle viime Suomen pankkikriisin aikana. Te lähditte siitä, että valtio vain makselee. Mutta nyt toivon mukaan tämä valtio-oppi vahvistuu uudestaan. Markkinatalous on tarpeellinen, mutta kyllä sitä pitää ohjata ja säännellä. Tämä oppi toivon mukaan on nyt sitten saatu.

Me lähdemme siitä, että ei tietenkään voida jättää nyt tilannetta siihen, että pankit menköön nurin, koska siitäkin tiestä löytyy vaan se, että kansahan senkin kärsii vielä, jos sille tielle lähdettäisiin. Mutta valtaa pitää ottaa, että ne suitset saadaan nyt niitten käsiin, jotka vastuuta loppujen lopuksi joutuvat kuitenkin kantamaan. Ja sehän on politiikka ja se on hallitus ja se on sitten lopulta eduskunta. Tämä on meidän viestimme tähän keskusteluun, että vastikkeetta ei enää mitään pankeille. Mutta pakkohan on katsoa perään sitä, ettei käy kaikkein huonoimmalla tavalla, mihin voisi tietenkin tilanne ajautua, jos ei kukaan tekisi mitään. Valtion pitää toimia, mutta ottaa myöskin valtaa. (Ed. Laukkanen: Pankin takana on aina asiakas, ed. Tennilä!)

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Vapaassa markkinataloudessa asiaksi, periaatteeksi, jota ei säädellä millään tavalla, näyttää muodostuneen nyt se, että mitä enemmän kerää voittoja, mitä enemmän ottaa riskejä, mitä ahneempi on, siitä kyllä voitot kantaa hynäkeikarit. Mutta silloin jos tulee tappion paikka, silloin se on kansa, joka maksaa tappiot. Sen vuoksi ei pidä tehdä niitä virheitä, joita 1990-luvun pankkikriisin aikana tehtiin. Lähdettiin siitä, että pelureita autetaan, mutta tavallisia kansalaisia, ihmisiä, ei autettu. Itse asiassa vielä tälläkin hetkellä elää velkavankeudessa sellaisia ihmisiä, jotka saivat kärsiä edellisestä pankkikriisistä: pienyrittäjiä, asuntolainallisia.

Nyt on tehtävä selvä pesäero siihen politiikkaan, jota edellisellä kerralla tehtiin, jossa pankeille annettiin avokätisesti rahaa, mutta mitään ei vaadittu vastapainoksi. Kun pankeilla on mennyt hyvin, mitä ne ovat antaneet tästä pankkituesta takaisin kansalle? On kuulunut valitusta siitä, että pitäisi päästä eroon tavallisista ihmisistä pankkisaleissa. Hehän tuovat hiekkaa sinne pankkisalin lattialle. Pitää päästä eroon tavallisista asiakkaista, jotka kiikuttavat laskujaan pankkitiskille. Suurin osa on pantu tekemään nettipankissa, ja sehän on helppoa ja kätevää. Mutta entä ne, jotka eivät pysty käyttämään sitä, eivät osaa käyttää sitä? Yhden laskun maksaminen pankkitiskillä maksaa 8 euroa. Tämä on se, millä pankit ovat maksaneet takaisin kansalle sen, mitä viime kerralla annettiin: kohonneina palvelumaksuina ja valituksina siitä, että tuodaan hiekkaa pankkisalien lattioille.

Siksi nyt on toimittava toisin. Kaikista pääomista, mitä sijoitetaan pankkeihin, on saatava vastaava määrä osakkeita tai osuuksia. Myös niille vakuuksille, joita pankeille annetaan, pitää saada vakuus, jos pankit kaatuvat kansalaisten niskoille, niin että silloin valtio, kansalaiset, saavat oman osuutensa.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on monella tapaa erikoinen. Tähän Kaupthing Bankiin sijoitettiin rahaa ennen muuta ei sen vuoksi varmaankaan, että haluttiin tukea islantilaista pankkia tai islantilaista yhteiskuntaa, vaan ennen muuta sen vuoksi, että kyseinen pankki lupasi isoja korkoja. No, nyt tässä esityksessä ollaan turvaamassa talletukset, mutta ei vain talletuksia vaan myös korot. Sen voi ymmärtää, että on laittanut pankkiin, joka Suomessa toimii, luottaen siihen, että pankki pysyy pystyssä, sitä valvotaan ja voi saada talletuksensa takaisin.

Niin kuin täällä on käynyt ilmi, että on suhteellisen pieniä talletuksia. Eivät pienituloiset sellaisia suuria talletuksia laita, mutta talletukset eivät ole kaikki olleet suuria, vaan siellä voi olla pieniä tavallisten ihmisten talletuksia, niin kuin onkin. On kohtuullista, että voi saada talletuksen takaisin, niin ettei se, joka on laittanut asuntoa varten pienen pesämunan säästöön, tai se, joka on laittanut pienen pesämunan säästöön sitä varten, että voi lapsilleen antaa, menetä kaikkea. Mutta sitä en ymmärrä, että kun tähän pankkiin laitettiin rahat korkeampien korkojen vuoksi, miksi tämä riskinotto myös palkitaan tässä ratkaisussa. Miksi ei riitä se, että ihmiset eivät menetä rahojaan, vaan miksi pitää vielä palkita se, että on laittanut islantilaiseen pankkiin korkeampien korkojen toivossa? Sen vuoksi pidän erikoisena, että tässä esityksessä ei olla puuttumassa näihin ylikorkoihin, niistä saataviin voittoihin. Kai se nyt olisi ollut kohtuullista jopa siinä kaikkein villeimmässä kapitalismissa, jonka puolesta oikealla laidalla salissa on lippuja heiluteltu, että kun pyrkii saamaan mahdollisimman suuren tuoton, niin kantaa siitä jonkinlaisen riskin. Tämä tässä esityksessä olisi pitänyt olla mukana.

Samalla tavalla täällä nyt on vakuutettu, että valtion näille suomalaisille pankeille antaman oikeudellisen vakuuden riski on minimaalinen. Olin silloin yläasteikäinen, kun edellistä pankkikriisiä täällä setvittiin, ja mitä olen käynyt sitä läpi, niin silloinkin täällä vakuuteltiin, että nyt annetaan pikkuisen ja tällä tämä asia hoituu ja on minimaaliset riskit, ja koko ajan ne kaatuivat enemmän ja enemmän päälle. (Ed. Pulliainen: Linkki pidettiin vaan auki!) Nyt täällä tuodaan kiireellä ja vahdilla tämmöinen paperi. Keskiviikkona, kaksi päivää sitten, meille annetaan paperi, joka vauhdilla käydään valiokunnissa läpi, ja nyt perjantaina pitää siitä päättää. Onko tämä hyvää päätöksentekoa, on pakko kysyä.

On täysin selvää, että vaikka täällä sanotaan, että riski on minimaalinen, se on olemassa, ja silloin me otamme tällä päätöksellä vastuun siitä, että pankit eivät koe tappiota. Tässä nyt tulee jo toisen kerran se, että on riski. Jotkut ottavat riskiä, ja me takaamme sen. Nimittäin pankit, jotka takaavat nämä talletukset, saavat siitä vastapainoksi lainoja ja saavat siitä todennäköisesti kohtuullisen hyviä asiakkaita. Eikö se ole kohtuullista, että pankitkin kantavat riskiä eikä niin, että me annamme vielä sen lopullisen siunauksen, että jos käy juridisesti huonosti, tulee pieniä tappioita, niin te olette saaneet hyvät asiakkaat, te olette saaneet lainan, mutta valtio takaa sitten, että ei tarvitse riskejä kantaa? (Ed. Manninen: Kannattaisi lukea mietintö, ettei puhu vastoin parempaa tietoa!)

Sen vuoksi on myös ollut, arvoisa puhemies, mielenkiintoista kuunnella sitä, että pankit ovat ilmoittaneet, että ne eivät tule luottoja irtisanomaan. Tämä ilmoitus ei ole missään kirjallisena, ei ainakaan meillä. En tiedä, mitä salaisia neuvotteluja on käyty. Kun miettii sitä, miten pankit kohtelivat pienyrittäjiä, tavallisia ihmisiä edellisen pankkikriisin aikana, miten heidän lainoilleen kävi, mikä oli se velkavankeus sen jälkeen, niin me olemme nyt täällä sen varassa, että ed. Manninen sanoo pöntössä, että hänelle pankit ovat vakuuttaneet, että lainoja ei irtisanota. (Ed. Manninen: Se koskee tätä järjestelmää!) — Jäljet ovat huonot edelliseltä kerralta, ja olisi ollut vähintään kohtuullista, että tästä asiasta myös tavalliset kansanedustajat olisivat saaneet mustaa valkoisella.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellinen puhuja kirvoitti kyllä muutamat ajatukset. Ensinnäkin, ihmisille halutaan antaa heidän säästönsä takaisin. Tästähän on kysymys eli siitä, että ihmiset luottaisivat pankkijärjestelmään. Pankit ovat ne, jotka ottavat tässä sopimuksessa sen taloudellisen riskin nyt siitä, korvaako se, mitä ne Kaupthing-pankilta saavat, sen, että ihmiset saavat kaikki rahansa takaisin, ja mikäli tätä järjestelyä ei tehdä, niin siinä tapauksessahan yritysten lainat irtisanotaan. Nyt otetaan myöskin ne vastuut, että yritykset pääsevät toimimaan. Täydellistä väärinymmärrystä, ed. Arhinmäki.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin on todettava, että hyvin poikkeuksellista järjestelyä ollaan tekemässä ja suuri vaikea asia. Siksi kai siitä eduskunta päättääkin.

Ed. Arhinmäen puheenvuoron johdosta toteaisin, kun hän todisteli, miten hyviä asiakkaita pankit ovat saamassa, että jos ed. Arhinmäki on oikeassa, niin kuin toivon, niin nämä hyvät asiakkaat pystyvät silloin kyllä maksamaan sen velkapääoman, mitä ne ovat tänne pankkiin velkaa. Eli se 200 miljoonaa on silloin aika vahvaa tavaraa taseessa, ja silloin tämä riski pienenee edelleen, olkoonkin että täällä on riskiä. Kiinnitän huomiota myös tähän juridisen riskin käsitteeseen. Meillä ei varmaan kellään ole käsitystä, paljonko se on euroissa. Mainitaan vaan, että juridinen riski on olemassa. (Puhemies: Minuutti täyttyy!)

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vähän tässä salikäsittelyssä on outoa se, että yleensä ministerit ovat tuolla aitiossa puolustamassa omaa esitystään. Mutta onko tämä niin nolo juttu, että ette kehtaa edes istua siellä puolustamassa ja haluatte tällä tavoin pestä kätenne tästä asiasta?

Muita outoja asioita on se, miksi millään tavalla ei ole selkeästi rajattu sitä, että tämän pankin asiakkaiden ei kuulu saada sen parempaa kohtelua kuin muidenkaan pankkien asiakkaat. Se tässä nyt on sellainen asia, joka ihmetyttää, ja myös se, että kun tätä parempaa korkoa tavoitelleet ihmiset ovat sijoittaneet aika kyseenalaista markkinointia harjoittaneeseen pankkiin rahaa, miksi sitä nyt sitten lähdetään turvaamaan.

Sen vielä osaan ymmärtää, että sieltä ovat yritykset saaneet lainoja ja yritetään estää se, että nämä yritykset sitten menisivät tämän (Puhemies: Minuutti on mennyt!) lainan tyrehtymisen jälkeen konkurssiin, ja halutaan säilyttää työpaikat. Mutta miksi ette voi hyväksyä vasemmistoliiton esitystä, että saadaan vastineeksi valtion rahoille myös näitä pankkien osuuksia?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Oleellista on tietenkin se, että tällaisiin poikkeusjärjestelyihin ei jouduta, ja siinä pankkivalvonta on yksi kaikkein tärkeimpiä asioita. Kannustan hallitusta jatkamaan sitä Suomen johdonmukaista linjaa, jossa on vaadittu ja haluttu, että pankkivalvonta järjestetään koko Euroopan laajuisena. Toivon, että isot jäsenmaat nyt vihdoin ja viimein tämän ottavat tosissaan. Ranskan presidentti viittasi tähän viikonvaihteen puheenvuorossaan, ja tämä antaa selkeätä toivoa, että myöskin isot maat tulevat järkiinsä tässä asiassa ja tulevat sitten Suomen linjoille.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tämä ratkaisu täytyy nyt tietysti hyväksyä.

Toisekseen kommentti ed. Arhinmäelle, kun hän viittasi tähän roskapankkikäytäntöön. Siinähän se kiusallinen pointti on se, että eduskunta, eduskunnan kansanedustajat, yksittäiset kansanedustajat, havainnon perusteella joutuivat pistämään roskapankkipiikin kiinni. Sehän kävi näin. Arsenalin tarkastusvaliokunta teki sen, elikkä siihen ei Laajasen putiikki pystynyt. Tämä on aika mielenkiintoinen historian tosiasia.

Tässä se kiusallinen yksityiskohta taas on se, että tämä on eräänlainen kasinopelin hyväksynnän kehitysversio verrattuna siihen edelliseen. Siitä huolimatta tämä on hyväksyttävä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä on todella muistettava, että tämä on sivukonttori Suomessa. Olen saanut viime keskiviikon puheenvuorostani aika paljon palautetta ja on väitetty, että tämä on samanlainen tapaus kuin Suomessa toimivat pankit, mutta tämä ei todellakaan sitä ole. Tämä on Islannin rahoitusvalvonnan alainen, ja talletussuojamääräykset tulevat myös sieltä ja sitten sovitettuna Suomen täydennystalletussuojaan.

Mutta mitä tulee ed. Arhinmäen puheenvuoroon, niin hän oli valmis leikkaamaan kaikilta tallettajilta korot pois. Minä en pidä kyllä sellaista tavoitetta oikeana. On perusteltua, että korot maksetaan myös näille pientallettajille, tavallisille ihmisille. Mutta tietysti, niin kuin talousvaliokunta lausunnossaan esitti, olisi voitu 50 000 euron yli menevältä osin jättää korot pois, ja tämän olisivat nämä kolme pankkia hyväksyneet ja myös Rahoitustarkastus, mutta valtiovarainvaliokunta ei tätä hyväksynyt.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Hallituksen on erittäin helppoa seisoa tämän esityksen takana myös siksi, että valtiovarainvaliokunta tukee hallituksen esitystä. Tämä on markkinaehtoinen ratkaisu, ja tässä ei käytetä veronmaksajien varoja. Siinä mielessä tässä ei ole mitään epäselvää.

Syy, miksi en istu tuolla, johtuu siitä, että haluaisin, että tästä asiasta nyt keskustellaan. Usein kun ministeri istuu aitiossa, niin sitten lähdetään laajentamaan keskustelua kaikkeen maan ja taivaan välillä. Olen kyllä valmis istumaan täällä vaikka kello 12:een illalla, mutta ajattelin, että edustajat haluavat varmaan vaalikentille eli keskitytään tähän nimenomaiseen asiaan eikä kaikkeen muuhun tähän liittyvään.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, miksi tässä nyt ollaan, on se, että valvonta ei ole toiminut. Sinänsä asia, että rahoitusmarkkinat vakautetaan, on ihan ok. Sen takia en myöskään ymmärrä, miksi ei sitten hyväksytä tätä ajatusta, että nämä riskit arvioitaisiin ja eduskunta voisi käsitellä asian ennen valtion takausta, samoin ajatus siitä, että olisimme halunneet kohtuullistaa korkojen osuutta tällä mallilla, minkä talousvaliokunta on esittänyt.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan muistella 1990-luvun alkuja, kuten muutama vasemmistoliiton puhuja täällä on tehnyt. He sanoivat, että silloin autettiin pelureita. Pienyrittäjät ja asuntovelkaiset menivät konkurssiin. Ne menivät osittain konkurssiin sen takia, että tämä eduskunta ei kyennyt käsittelemään roskapankkiasiaa. Sen käsittely kesti puoli vuotta. Toivottavasti tämän asian käsittely nyt ei kestä puolta vuotta.

Toinen asia on se, että silloin SKOP pilkottiin, mutta myös STS hävitettiin, hävisi maan päältä. STS:n kaikkien tallettajien varat maksettiin kuitenkin valtion varoista. Näin tapahtui silloin 1990-luvun alussa, yrittäkääpä muistella tätä. (Ed. Arhinmäki: Se on väärin!) Tässä järjestelyssä ei käytetä yhtään veronmaksajien varoja. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) — Se ei ollut väärin, mutta ei kannata tätäkään nyt arvostella hulluksi.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomen ja Ruotsin pankkituen kokemuksista on tehty vertaileva selvitys, ja se osoittaa hyvin yksityiskohtaisesti ja seikkaperäisesti sen, että Suomi hoiti pankkikriisin tavalla, joka tuli erittäin kalliiksi veronmaksajille. Sen sijaan Ruotsin tapa hoitaa pankkikriisi oli paljon halvempi. Nyt ongelmana on se, että luulin, että me olemme kaikki tehneet sen johtopäätöksen, että vastikkeetonta tukea pankeille ei enää pitäisi myöntää mahdollisen pankkikriisin yllättäessä. Mutta se johtopäätös ei näytäkään olevan yhteinen. Näyttää siltä, että osa kansanedustajista ei halua hyväksyä sellaista lausumaa, joka takaisi sen, että vastikkeetonta pankkitukea ei jaeta. Ongelmana, ministeri Kiviniemi, on se, että kun te sanotte, että veronmaksajien varoja ei käytetä tässä tapauksessa pankkien hyväksi, niin itse asiassa sen takiahan tämä asia on nyt tässä salissa käsittelyssä, että me kuitenkin varaudumme siihen, että veronmaksajienkin varoja voidaan käyttää. (Puhemies: Minuutti täyttyy!) Ongelmana on silloin, että onko se tuki vastikkeetonta vai vastikkeellista.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on jonkun verran puhuttu näistä koroista, että ovatko ne kohtuullisia vai ei. Ja talousvaliokunnan esitys ei ole langennut nyt hyvään maaperään. Tästähän myös äänestettiin valiokunnassa. Ja minulla oli semmoinen mielikuva, että jos me olisimme tehneet siten, että takarajan yli menevältä osalta olisi maksettu normaalia korkoa, niin esitys olisi luultavasti ollut yksimielinen. Semmoinen mielikuva minulla oli valiokunnassa. Ehkä me olimme liian radikaaleja, asia olisi ehkä mennyt myös paremmin eteenpäin valtiovarainvaliokunnassa. Tämä oli ainoa tämmöinen kauneusvirhe, semmoinen moraalinen viesti, mutta näin on sitten demokratia toiminut.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Jos Kaupthing-pankki olisi noudattanut niitä periaatteita, joita Suomessa toimivat pankit noudattavat, me emme olisi tässä tilanteessa, mutta ahneus on johtanut tätä pankkia. Ahneus on johtanut myöskin osaa niistä tallettajista, jotka ovat rahansa siihen panneet. On aivan selvä asia, että joku joutuu maksamaan. Ovatko ne sitten veronmaksajat vai ne muut tallettajat, mutta joku joutuu joka tapauksessa maksamaan.

Ed. Arhinmäki ei ilmeisesti ole mietintöä niin tarkkaan lukenut, kun hän antoi ymmärtää, että pankeilla ei ole minkäänlaista vastuuta. Kyllä pankit — siis Nordea, Pohjola, Sampo — kantavat täyden vastuun niistä kaupallisista ja luottoriskeistä. Se on tämä mahdollisesta takaisin saannista syntyvä (Puhemies: Minuutti on mennyt!) hintalappu. Siitä me saatamme joutua vastaamaan.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen reagointi ja toiminta tuolla EU-tasolla ja Suomessa on ollut aivan oikea. Ei tarvitse mennä kovin pitkälle taaksepäin, kun tuskailtiin siitä, että millä tavalla turvataan näiden edellisen kriisin riskejä kärsineiden tavallisten ihmisten talletukset ja rahat. Vähän ihmettelen ed. Kalliksen näkemystä, että rahojaan pankkiin säästäneet ihmiset olisivat ahneita. Markkinataloudessa ihminen valitsee, mihin sijoittaa rahansa. Oletan, että myös ed. Kallis toimii samalla tavalla. Olisi tietysti kiva, että nämä olisivat suomalaisissa pankeissa, mutta tosiasia on, että jos nyt ei toimita näin, se luo epävarmuutta. Tällä me vakautamme tätä kansalaisten luottamusta siihen, että Suomen valtio ja yhteiskunta ja pankit vastaavat näistä rahoista, joita ihmiset säästävät, ja yritysten toimintaedellytykset turvataan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Arhinmäki viittasi tänne salin oikealle laidalle tarkoittaen tuskin Rkp:tä neuvonantajineen, kun hän viittasi, että kannattamamme markkinatalous olisi nyt kokemassa haaksirikon. (Ed. Arhinmäki: Se on kapitalismia!) — Voin sanoa, että kokoomus ei kannata eikä ole koskaan kannattanut mitään turbokapitalismia tai markkinafundamentalismia, vaan kokoomus kannattaa vastuullista markkinataloutta, johon kuuluu niin sosiaaliset kuin ekologiset reunaehdot ja myös selkeät pelisäännöt ja tehokas pelisääntöjen valvonta. Kovaa kapitalismia tänä päivänä, ja todella raakaa ryöstökapitalismia, löytyy muun muassa Venäjältä ja Kiinasta. Yhteistä näille maille ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmälle on se, että kaikkia näitä johtavat entiset tai nykyiset kommunistit.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa olisi suuri kiusaus antaa ahneen rahan saada juuri sellainen opetus kuin tällaisessa tilanteessa pitäisi antaa sellaisille, jotka keinottelevat mielellään tilanteessa, jossa tietävät riskejä tulevan. Valitettavasti vaan näyttää siltä, että mikäli näin annettaisiin tapahtua, niin tämän laskun maksaisivat ne suomalaiset, jotka maksavat veronsa, mutta joilla ei ole varaa tallettaa, ei sijoittaa eikä keinotella.

Sen sijaan se, mikä tämän prosessin aikana on käynyt ilmiselväksi, on selkeät puutteet sekä suomalaisessa valvonnassa että Euroopan tason valvonnassa silloin, kun kyseessä on jonkun suuren kansainvälisen pankin haarakonttori. Mielestäni yksi tärkeimpiä asioita selvittää lähituntumassa, kun olemme päässeet tästä akuutista kriisistä eroon, on se, miksi mikään valvontaelin ei vuosi sitten herännyt kaikkiin niihin signaaleihin, joita muiden pankkien edustajat antoivat ja joita (Puhemies: Minuutti täyttyy!) tiedotusvälineissä annettiin, koska mielestäni se, että valvonta uupui vuosi sitten, on jonkinlainen signaali siitä, että tässä maassa harjoitetaan sellaista politiikkaa, jossa ahneen rahan pyyteet ovat tärkeämpiä kuin se, millä riskeillä tätä ahnetta rahaa ruokitaan.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin vasemmistoliiton edustajien ehdotusten siitä, että vain keskikorko maksettaisiin, täytyy perustua väärinkäsitykseen, koska talletussuojalaki lähtee siitä, että kaikki ne, jotka ovat sen talletussuojarajan alla, saavat sekä pääoman että heille luvatun koron, oli se sitten enemmän taikka vähemmän. Toinen asia, joka myöskin talousvaliokunnan lausunnosta puuttuu, on se, että talletussuojan piirissä ovat myös tietyn ajan asuntojen myynnistä saadut varat. Niitä talousvaliokunnan esitys rokottaisi, mikä on vastoin tätä varsinaista talletussuojalakia. Kyllä minä ihmettelen vasemmistoliiton edustajia täällä, että pieniltä suomalaisilta tallettajilta (Ed. Tennilä: Höpö höpö!) halutaan estää kokonaiskorvaus, jota hallitus tässä tarjoaa.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärsin kuitenkin, että tässä ei käytetä talletussuojalakia nyt. Mutta tässähän Suomen valtio käyttäytyy samalla tavalla kuin nämä pikavippifirmat elikkä ei vaadi vakuutta. Minä olen ymmärtänyt, että sitä pikavippijärjestelmää on vähän niin kuin moitittu, että se ei ole hyvä systeemi. Sen takia näen, että ehdottomasti tässä pitäisi vaatia vakuus tästä, ei anneta mitään vakuudetonta pankeille.

Sitten ihmettelen kyllä sitä, että kun nämä kolme pankkia riensivät apuun ja sanoivat, että he ottavat nämä vastatakseen, niin miksi valtion pitää nyt mennä mukaan, kun väitetään, että nämä ovat vakavaraisia pankkeja ja pystyvät hoitamaan asian hyvin, kaikki on kunnossa. Joku täällä sanoi, että ei käytetä veronmaksajien varoja. Miksi me annamme takuun, jos ei käytetä, koska täällä on todettu, että jos ottaa taatakseen, ottaa maksaakseen?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei euroakaan pankeille, jos ei vastikkeeksi tule osakkeita tai osuuksia. Tämä on meidän kantamme. Ettekö te siellä porvaripuolella siitä 1990-luvusta halua oppia mitään? Silloin jaettiin holvaamalla rahaa ilman vastikkeita, pankit pääsivät kuiville ja rupesivat jakamaan osakkeille osinkoa. (Ed. Manninen: Se raha annetaan tallettajille, ettekö te ymmärrä mitään?) Ettekö te opi mitään? Mikä siinä nyt on niin vaikeaa? Miksi te ette halua ottaa niitä vastikkeita? Ovatko niin lähellä nämä pankit, ed. Manninen, teidän reviiriänne, että ei millään voi sanoa, että jos annetaan rahaa, niin otetaan vastiketta? (Ed. Zyskowicz: Vastikettahan me kannatamme!) Valtaa myös, kun verorahoja jaetaan. Miksi se on niin vaikea läksy?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisessä pankkikriisissä suurimpiin pankkeihin tehtiin pääomasijoitus, jossa perittiin korkoa ja korko jatkuvasti nousi, ja kun korko nousi, niin pankit maksoivat sen takaisin. Jos sijoitetaan osakkeisiin, niin ei saada välttämättä osinkoa eikä tuottoa ollenkaan, jolloin tappio voi olla suurempi. Tietysti, jos osakkeitten arvo nousee merkittävästi, siinä tilanteessa hyöty voi olla suurempi, mutta ennakoiminen on aika vaikeata.

Kun nyt käsitellään Kaupthing-lakia, onko näin, että te, ed. Tennilä, haluatte, että Kaupthingin osakkeita pitää saada valtiolle, koska Kaupthing-pankki on se, joka tässä on toisena osapuolena? Luulen, että kovin moni ei tällä hetkellä halua näitä Kaupthingin osakkeita, jotka omistajat ovat menettäneet.

Mitä tulee Suomen pankkitarkastukseen, niin kyseessähän on sivuliike ja se on tietysti islantilaisten valvonnassa. Sivuliikkeessäkin varat ovat selvästi suurempia kuin velat, joten tässä suhteessa Suomen sivuliikkeen osalta ei ole ollut sinänsä ongelmia. Ongelmat tulevat Islannista, ja siellä islantilainen pankki on tehnyt semmoisia sijoituksia, jotka ovat olleet todellisia riskisijoituksia ja jotka ovat johtaneet siihen, että pankki kaiken kaikkiaan kaatui. (Puhemies: Minuutti täyttyy!)

Lopuksi vielä se, että kun Ekan säästökassatalletuksia täällä käsiteltiin kymmenen vuotta sitten, silloin vasemmisto ehdottomasti vaati, että korot on kaikki viimeistä piirtoa myöten maksettava.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä tuotiin esille se, että jos käytetään valtion, veronmaksajien, rahoja, niin silloin tätä omistusta pitää valtiolla myös olla. Tämän tietysti pitää olla tässäkin lähtökohta, jos joudutaan sellaiseen tilanteeseen jossakin vaiheessa, kun tämä erillisyhtiö on perustettu, että tätä omistusta tarvitaan, puhumattakaan sitten tästä 50 miljardin euron takauspaketista, joka käsitellään täällä myöhemmin.

Mitä tulee siihen, onko kiinnitetty huomiota tähän velkaantuneisuuteen ja muuhun, niin jo kaksi vuotta sitten syyskuussa tämä sama sali, tosin eri eduskunta, hyväksyi yksimielisesti ponnen siitä, että näitten pikavippien osalta pitää saada hallituksen esitykset tänne. Ja esityksiä ei ole tullut. Siitä on kaksi vuotta aikaa, ja sitä esitystä on viivytelty ja markkinat rehottavat. Tällä hetkellä pikavippipankeilla on todella erittäin hyvät (Puhemies: Minuutti täyttyy!) markkinat, ja tässä suhteessa toivoisi, että hallitus viimein antaisi nämä esitykset.

Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin aikaikkunahan tässä on tiukka ja sen takia tämä pitää nopeasti käsitellä, koska luottolaitoslain perusteella Talletussuojarahaston käyttö pitää päättää ensi viikon torstaina ja siihen mennessä pitää tietää, miten tässä käy. Siinä mielessä tässä on kiire.

Toinen asia on se, että jos olisi tehty sillä tavalla, mistä talousvaliokunta ajattelussaan lähti, että maksetaan pääoma ja sille joku kohtuullinen, mikä korko onkaan ja sillä hyvä, niin sen jälkeen niillä asiakkailla, joilla on ollut parempi sopimus Kaupthing-pankin kanssa, olisi ollut oikeus lähteä hakemaan sitä loppukorkoa sieltä talletussuojarahastosta, elikkä joka tapauksessa ne olisi jouduttu sieltä maksamaan pois. Elikkä sinänsä tämä järjestelmä on paljon parempi, koska ei tarvitse puuttua talletussuojarahastoon, ei Suomessa eikä Islannissakaan. Tämä on erittäin hyvä ratkaisu.

Kolmas asia: Sitra aikanaan järjesti talouspolitiikan peruskursseja. Kun kuuntelee tätä keskustelua, olisi syytä Sitran järjestää tämmöinen pankkitoiminnan peruskurssi, jossa opetettaisiin ihan normaalia pankkiasiointia, vaikka ed. Arhinmäellekin, koska teidän käsityksenne tämän päivän pankkitoiminnasta, ihan peruspankkitoiminnastakin, on täysin virheellinen.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Manniselle haluaisin todeta, että vasemmistoliitto on nimenomaan pienien ja keskisuurten säästäjien takana ja puolustaa heidän etujaan. Suursäästäjät ja spekulantit voimme jättää teille ja ed. Zyskowiczille.

Mutta tärkeä asia mielestäni on se, että perustuslakivaliokunta on edellyttänyt valtiovarainvaliokuntaa selvittämään nimenomaan sen, minkä laatuiset tappiot ja kustannukset voidaan lukea valtiontakuun ylärajaa määrittävään 115 miljoonan euron talletusmäärään. Mutta tätä ei valtiovarainvaliokunta ole tehnyt. Voitteko vastata tähän, arvoisa valiokunnan puheenjohtaja?

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Syyttelyiden sijaan mielestäni olisi tärkeää, että nyt tässä tilanteessa mietimme, mitä me voimme oppia tästä tänä päivänä. Se tosiasia, että me vakaasti luotamme siihen, että tämä ei ole ennakkotapaus, toisaalta edellyttäisi sitä, että meillä olisi selkeät uudet pelisäännöt pankkien sivukonttoreiden ja sivuliikkeiden toiminnalle täällä Suomessa. Se on kyllä sellainen asia, jonka toivon valtiovarainministeriössä tulevan selkeästi selvitettäväksi, onko meillä edellytyksiä nykylainsäädännön voimassa ollessa tehdä tiukempia pelisääntöjä, läpinäkyvämpää ja reilumpaa pankkitoimintaa, finanssitoimintaa, myös täällä Suomessa näiden sivukonttoreiden osalta.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vaikka ministeri Kiviniemi, joka on poistunut, toivoi, että pysyttäisiin asiassa, niin ed. Zyskowicz ei ihan siihen kykene. Mutta minä nyt kysyisin Zyskowiczilta ja kumppaneilta: Mikä tässä meidän esityksessämme nyt tökkii? Miksi te ette voi hyväksyä sellaista tekstiä, jonka mukaan, kun pankeille annetaan tukea, on valtion vastineeksi saatava antamaansa tukea vastaava määrä pankin omistukseen oikeuttavia osakkeita tai osuuksia itselleen? Edustajat Zyskowicz ja Sasi ainakin ymmärtääkseni ovat istuneet täällä silloin, kun on tehty näitä 1990-luvun pankkikriisin päätöksiä. Ettekö te mitään ole siitä oppineet, vaikka niin innokkaasti koko ajan palaatte historiaan kaukaisiin asioihin?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt puhutaan tästä Kaupthing-asiasta, ja ymmärtääkseni tämä vasemmistoliiton ajama lausuma ei niinkään liity tähän yhteyteen ainakaan ensi vaiheessa, mutta se liittyy varmasti tähän laajempaan, puheena olleeseen 50 miljardin euron takausmahdollisuuteen.

Hallituksen linja, jota kannatamme, on ollut se, että kaikki tuki, jota annetaan pankeille joko näiden pankkien välisten luottomarkkinoiden takauksen muodossa tai pääomittamisen muodossa, kaikki se tuki on vastikkeellista. (Ed. Tennilä: Miksei sitä kirjata tähän?) Mitään ei anneta pankeille ilmaiseksi. Siitä, mitä sitten vastineeksi tulee saada, te näköjään olette sitä mieltä, että vastineeksi tulee vain ja ainoastaan saada omistusta näissä tuettavissa rahalaitoksissa. Minä ainakin hyväksyn hyvin sen, että vastineeksi voidaan saada esimerkiksi hyvä tuotto sille rahalle, hyvä korko ja korvaus sille rahalle, jota annetaan, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) tai joku hyvä korvaus sille takaukselle, joka annetaan.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan oikaista ed. Sasia siinä, että eihän tässä takausta Kaupthing-pankille anneta. Te äsken kysyitte, Kaupthing-pankin osakkeitako vasemmisto haluaa. Eihän tässä takausta Kaupthing-pankille anneta, (Ed. Laakso: Täytyy lukea paremmin!) vaan tässä annetaan takaus näille kolmelle suomalaiselle pankille, jotka perustuvat sen uuden pankin, erillisyhtiön. Sillehän tässä takaus annetaan, ja siellä on reaali-omaisuutta, millä on arvoa. Tämä on minusta aivan selvä. Kyllä minun mielestäni ainut oikea tapa, jos halutaan vaikuttaa rahalaitoksiin, on se, että ollaan siellä omistamassa sitä, jos kerta tukea joudutaan antamaan.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaiset kolme pankkia ovat välittämässä ja antamassa luottoa tässä yhteydessä. Se ei olisi oikein, että ne kantaisivat vastuun Kaupthingin toimenpiteistä. Kaupthing on tehnyt virheen, jonka takia ollaan siinä tilanteessa sen sivuliikekonttorin osalta kuin ollaan, eli talletukset täytyy palauttaa takaisin ja annetut luotot pitää purkaa. Tässä suhteessa on kohtuullista se, että Kaupthing kantaa vastuun, eivät ne, jotka välikäsinä tulevat auttamaan suomalaista tallettajaa, että he saavat kohtuuajassa talletukset takaisin.

Millä perusteella te vaatisitte sitten esimerkiksi Sampo Pankilta osakkeita siitä hyvästä, että he tulevat auttamaan tässä suhteessa? (Ed. Tennilä: Jos joudutaan panemaan rahaa!) — Jos joudutaan panemaan rahaa, niin se johtuu siitä, että Kaupthingin pesä saa ne rahat, eivät nämä suomalaiset liikepankit saa niitä rahoja, vaan Kaupthingin pesä. Silloinhan Kaupthingilta pitää vaatia niitä osakkeita.

Todettakoon, että viime pankkikriisissä, silloinhan saatiin valtiolle osakkeita. (Ed. Laakso: Vain pieneltä osalta!) Suomen Säästöpankki tuli valtion syliin. Se tuli kaikkein kalleimmaksi valtiolle, ja sitten se myytiin ja sillä tavalla saatiin realisoitua tiettyä omaisuutta. Mutta silloinkin (Puhemies: Minuutti täyttyy nyt!) otettiin pankki valtion haltuun ja valtion omistukseen.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on täysin väärinymmärrys. Tässähän on kysymys siitä, että näillä pankeilla ei ole mitään velvollisuutta tulla apuun. He tulevat vapaaehtoisesti, ottavat tietyn riskin, ja he haluavat riskinjakoa valtion kanssa. (Ed. Kallis: Tietyn riskin, tietyn riskin!) — Tietyn riskin, niin minä sanoin, tietyn riskin. — Jos nyt valtio vaatisi vastavakuudet, niin mikä riskinjako se on? Heillähän on turvaavat vakuudet. Sehän johtaa vain siihen, että silloin ei synny riskinjakoa eivätkä he tule auttamaan tätä tilannetta ja ihmiset menettävät säästöjään. Tässä on kysymys nimenomaan yleisen luottamuksen säilyttämisestä, mutta ennen kaikkea myöskin pienten suomalaisten säästäjien talletusten ja niiden korkojen turvaamisesta. Sitä en ymmärrä, miksi ei vasemmistoliitto eivätkä sosialidemokraatit halua tätä tehdä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos nyt sattuisi tämä pieni teoreettinen mahdollisuus, että tässä valtion varoja jouduttaisiin käyttämään, niin kyllä se omistus on yksi tärkeä asia tässä, sen lisäksi myös paikka tai paikkoja hallituksessa, jotta sinä voit olla päättämässä siitä, miten tätä veronmaksajien osuutta hoidetaan, ja myös se, että sinä saat siitä osinkoja, jos muutkin saavat. Kyllähän valtiolle nämä tulot ovat tärkeitä, ettei ole pelkästään kysymys siitä, että veroja maksetaan ja sitten ei saada verojen lisäksi joitakin muita tuloja.

Tässä suhteessa minusta ei kannattaisi edes hallituspuolueitten näin väittää, koska hallituskin on jo täällä ilmoittanut, että se tulee tässä omassa esityksessään — ja niin on tehnytkin — huolehtimaan siitä, että jos rahaa käytetään, niin silloin otetaan myös tätä omistusta, joka ehkä Osuuspankkien osalta on hankala ratkaisu, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) jos sellaiseen joskus jouduttaisiin menemään.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tässä on aivan turha antaa sellaista kuvaa, että suomalaiset pankit olisivat jollakin tavalla syyllisiä tähän nyt käsillä olevaan kriisiin. Tämä on tullut muualta. Suomalaiset pankit saivat selvästi oppinsa 1990-luvun pankkikriisistä, ja ne ovat vakavaraisia. Myöskin suomalaisen järjestelmän valvontamme on ollut hyvää. Rata toimii hyvin. Eli me olemme siinä tilanteessa, että muualta Euroopasta tullaan katsomaan, miten suomalainen järjestelmä toimii hyvin.

Nyt on tärkeää saada Euroopan unionin tasolla suomalainen malli, pohjoismainen malli läpi. Euroopan unionin maat löysivät talousunionina toisensa muutaman viikko sitten ja saivat rauhoitettua markkinoita. Tämä sama yhteinen tahto on saatava voimissaan käyttöön nyt myös rahamarkkinoiden harmonisoinnin osalta, jotta suomalainen hyvä käytäntö leviää myös koko Eurooppaan, jotta pystytään turvaamaan tavallisten ihmisten talletukset.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tuntuu omituiselta oikean laidan väite siitä, että Nordea, Sampo ja Osuuspankki OP tulevat hyvän hyvyyttään pelastamaan. Kyllä ne tulevat täältä voittoa hakemaan, totta kai, näilläkin asioilla. Eiväthän ne mitään isänmaallisia ole, tanskalaiset ja ruotsalaiset pankit.

Se, mikä on oleellista, on se, että vasemmisto haluaa olla pienten yritysten puolella, jotka työllistävät, haluaa olla tavallisten tallettajien puolella, tavallisten työntekijöiden. Me haluamme ymmärtää näiden logiikkaa ja turvata näitä, mutta emme me halua björn wahlroosien logiikkaa ymmärtää, pankkien logiikkaa, vaikka ed. Jari Koskinen sitä haluaisi meille opettaa. Me haluamme, että tämä on osa koko pankkipakettia, ja tähän pankkipakettiin ei kuulu vaan tämä Kaupthing, vaan myöhemmin hallituksen esitys myös 50 miljardin euron takuista pankeille, ja me haluamme, että niissä takuissa selvästi (Puhemies: Minuutti on mennyt!) tulee osuuksia ja osakkeita valtiolle.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luulisi täällä nyt tulevan selväksi se, että kun puhutaan näistä asioista, 50 miljardin euron takuista ja vastikkeellisuudesta ja kaikesta, niin ollaan samaa mieltä. Me haluamme, että pankit myös tulevat valtiota vastaan, ettei käy niin, että me vaan sosialisoimme tappiot. Pääministeri sanoi monta kertaa tuolta ylhäältä, että me haluamme, että näin kaikki tehdään.

Mutta nyt haluan sanoa talousvaliokunnan puheenjohtajalle pikavipeistä sen vaan, että kyllä me talousvaliokunnassa tiedämme, että pikavippeihin on tulossa säädöksiä. Työryhmän aikataulu on meille kerrottu, ja me tiedämme jo nyt, että jotkut rahalaitokset jo nyt suhtautuvat kriittisesti siihen, että niitä ruvetaan rajoittamaan tiukemmin, muun muassa yöaikaan annettuja lainoja ym. ym. Eli tämä pikavippiasia on kyllä hallituksella koko ajan työpöydällä ja työryhmässä. Elikkä ei pidä sanoa, että mitään ei tehdä, kun tietää, että ollaan tekemässä.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eivät nämä pankit hyvän hyvyyttään tule mukaan. Kyllä ne olettavat, että ne hyötyvät siitä. Suurin hyöty on se, että finanssimarkkinat Suomessa rauhoittuvat. Mutta jos nämä kolme pankkia eivät tulisi mukaan, mikä olisi vaihtoehto? Jokainen tietää, mikä olisi vaihtoehto, ja se olisi aika kova. Nyt kun pankit tulevat mukaan, niin pankki ottaa kyllä kaupallisen ja luottoriskin; siinähän se aivan selvästi sanotaan.

Mutta jos sen lisäksi tulee jotain takaisinsaantioikeuksia ja -vaateita, niin silloin siitä riskistä ne eivät haluaisi vastata ja tekevät tämän sopimuksen, jos valtio ottaa sen riskin. Kyllä me suurin piirtein osaamme sanoa, mikä on sen katto, mutta minulla on kyllä se vakaa käsitys, että tässä valtio ei joudu maksamaan kyllä yhtään mitään. Näin minä tänä päivänä oletan.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hämmästyttää vasemmistoliiton kanta tässä asiassa, kun on löydetty ratkaisu, jossa käytännössä valtion riskit ovat pienet. Olisitteko te oikeasti halunneet samanlaisen käytännön kuin on tehty Ruotsissa ja Norjassa, joissa valtio maksaa tämän lystin kokonaisuudessaan? Nyt tämä riski on siirtynyt pankeille. Uskon kyllä, että valtio pääsee tästä varsin vähin vaurioin.

Minusta on myös tärkeätä se, kun ajatellaan, missä tilanteessa me olemme täällä Suomessa, että tämähän mahdollistaa myös sen, että yritykset, joilla on lainoja Kaupthing-pankissa, aloittavat välittömästi neuvottelut lainakantojen siirrosta näihin kolmeen pankkiin, ja se mahdollistaa työpaikkojen pysymisen Suomessa ja yritystoiminnan ylläpitoa. Olen kyllä aika hämmästynyt siitä keskustelusta, mitä täällä käydään.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin korjata ed. Mannisen vääristelemää totuutta sosialidemokraattien kannasta, koska me kannatamme tämän lain antamista ja eteenpäinviemistä, (Ed. Manninen: Ponsi estää sen!) koska kyse on siitä, niin kuin tässä salissa on moneen kertaan sanottu, että me tarvitsemme luottamusta finanssimarkkinoille ja meidän pitää pelastaa tavallisten ihmisten säästöt.

Mutta kun tässä on käynyt moneen kertaan ilmi, että kaikki me olemme siinä uskossa, että nämä takaukset eivät realisoidu valtiolle, ja jos sitten kuitenkin niin käy — ja tämä kaikki on tehty hyvin kiireessä — ja kun katsoo perustuslakivaliokunnan epäilyjä siitä, mitä juridisia ongelmia täällä on, niin onko kohtuutonta vaatia, että ne ikään kuin tässä keskustelussa auki jäävät kysymykset selvitetään ja sen jälkeen, jos valtiontakaukset laukeavat, tullaan takaisin eduskuntaan ja katsotaan, toimiiko tämä niin kuin tällä hetkellä tässä salissa päätöksentekijät uskovat?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua on kuunnellut, erityisesti vasemmistoliiton kommentteja, niin ei kyllä uskoisi, että ollaan sen maan parlamentissa, joka on parhaiten tästä finanssikriisistä tähän asti selvinnyt. Me olemme luokan paras oppilas, ja siltä ei kyllä todellakaan kuulosta, kun näitä puheenvuoroja on kuullut. Ne ongelmat, mitkä Kaupthingiin liittyvät, johtuvat suurimmalta osalta ihan muista kuin niistä toimista, mitä Kaupthing on tehnyt Suomessa. Se, että Kaupthing on kaatunut kaikkinensa ja Islanti on kaikkineen konkurssitilassa, on ihan muista syistä johtuva tilanne.

Mutta meidän tilanteemme on se, että valtiontalous on vahva, pankit ovat myöskin varsin vahvassa kunnossa, ja idea on vain se, että tällä vahvistetaan sitä luottamusta, jotta reaalitalous toimii ja voidaan turvata myöskin työllisyyttä jatkossa. Siitä on kyse, ja sen takia tässä on ihan päivänselvä asia, että tämä täytyy saada nopeasti eteenpäin ja vahvistaa luottamusta. Meillä on kaikki perusfaktat kunnossa.

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! EU:n suuret jäsenmaat Saksa ja Britannia ovat tehneet tukipaketteja pankeille, ja ydinajatus näissä on tietysti se, että vastikkeetonta tukea ei anneta. Saksassa tuki käytännössä merkitsee pankkien osittaista kansallistamista. Sen lisäksi vielä valtio ja molemmat hallitukset vaativat määräysvaltaa, vaikutusvaltaa, pankkien johdossa, sitä, että luovutetaan valtiovarainministeriölle päätösvaltaa johdon palkitsemisen, liiketoimintastrategian ja osingonjaon osalta. Nämä on merkittäviä, pitkälle vietyjä vaatimuksia valvoa ja hallita pankkeja. Tällä tiellä pitäisi myös täällä meillä edetä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Usein täällä salissa on aitoja erimielisyyksiä, mutta nyt tuntuu, että tässä asiassa tuolla vasemmalla vallitsee aika täydellinen sekaannus.

Jos puhutaan tästä Kaupthingin asiasta: Ymmärsin, edustajat Laakso ja Kuoppa, että te ette halua Kaupthingin osakkeita. Te haluatte, että vastineeksi tulee näiden Suomessa toimivien pankkien osakkeita, jotka ovat tässä mukana. Minä kysyn: Millä te pakotatte Nordean, Sammon ja Osuuspankin tähän järjestelyyn ja niillä asettamillanne ehdoilla, että valtion pitää siinä yhteydessä saada näiden pankkien osakkeita? Millä te pakotatte, kiväärilläkö?

Mitä sitten tulee taas tähän laajempaan 50 miljardin euron pakettiin, niin siitä olen jo sanonut, että hallitus lähtee siitä, että kaikki tuki, mitä annetaan suomalaisille pankeille, on vastikkeellista. Jos ne pankit ovat vakavaraisia, niitä pääomitetaan. Jos ne ovat tosi huonossa kunnossa, ne joutuvat kokonaan yhteiskunnan haltuun. Näin Suomessa toivottavasti ei ole tapahtumassa, mutta kaikki tuki, mikä annetaan, on vastikkeellista, ja määräysvaltaa käytetään ja otetaan muun muassa johdon palkitsemisjärjestelmiin nähden.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mielestäni ydinkysymys tässä on se, mitä ministeri Kiviniemi aikaisemmin totesi, kun hän sanoi, ettei käytetä veronmaksajien varoja. Tämä lakiesitys todella on täällä siksi, että se mahdollisuus on olemassa.

Ed. Reijonen jatkoi myöskin tätä ministeri Kiviniemen näkemystä. Hän totesi, että riski on siirtynyt pankeille. Eihän se näin ole. Juuri sen takia lakiesitys on täällä, että riski ei ole siirtynyt pankeille. (Ed. Zyskowicz: Onhan se! — Välihuutoja) Meidän käsityksemme on se, että jos pankit saavat tästä todellakin tukea, hyötyä, niin meidän on pidettävä huolta, että se tuki ei ole vastikkeetonta. Tässä on meidän ja teidän välinen näkemysero. (Ed. Zyskowicz: Ja millä te pakotatte näihin ehtoihinne?) Te olette valmis tukemaan tätä ratkaisua siten, että tämän ratkaisun kautta voi siirtyä vastikkeetonta tukea pankeille. Me taas olemme sitä mieltä, että ratkaisu pitää tehdä siten, että vastikkeetonta tukea ei missään tapauksessa voi siirtyä pankeille. Tämä on se teidän ja meidän välinen ero. Te olette pankkien tukipuolue, me emme ole.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on todellinen, täydellinen väärinymmärrys nyt vasemmistoliitolta. Haluatteko te sellaisen systeemin kuin on muutamissa Euroopan maissa, että annetaan lainaa suoraan islantilaisille ja ne sitten antavat takaisin? Silloinhan te tuette suoraan ja valtio maksaa. Se on se toinen vaihtoehto. Vai haluatteko te niin, että kukaan niistä tallettajista, 10 500 ihmisestä, ei saa rahojansa takaisin? Haluatteko te sellaista? Nyt pankit ottavat taloudellisen vastuun ja valtion puolelta otetaan siinä oikeudellinen vastuu ainoastaan haasteista, jos niitä jälkeenpäin tulee. Tämä on parempi ratkaisu kuin muualla Euroopassa, ja te aiheutatte epävarmuutta nyt tallettajille, koska te teette sillä tavalla, että epäilette tätä ratkaisua.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä kerran, me lähdemme siis tässä koko pankkijärjestelyssä, joka tässä salissa tullaan tekemään, siitä, että jos annetaan pankeille rahaa, niin vastikkeeksi pitää tulla osakkeita tai osuuksia. Se on se meidän kantamme, koska valta on myös tärkeää. Silloin kun suitset on käsissä, niin silloin pystyy myöskin ohjaamaan sitä hevosta. Nyt kun te olette päästäneet sen hevosen hyppimään vapaana, sen oriin, niin jälki on tämmöistä, karmeaa noin maailman mitassa. Me haluamme, että vaikutetaan myös. Siis ohjakset käsiin, ja osakkeet ja osuudet antavat sitä valtaa. Tässä on kokonaisuus kyseessä.

Valto Koski /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Reaalipoliitikkona ajattelen, minkälaisen viestin eduskunta yhteiskunnalle antaisi, jos se vaarantaisi tämän sopimuksen sopimisen. Jos tarkastellaan tämän keskustelun ja sopimuksen sisältöä, niin meidän pitäisi aika pitkälti keskustella tästä, mikä jää valtion osuudeksi, ja ihan niin kuin edustaja täällä totesi, niin vastuu näistä mahdollisista konkurssioikeudellisista riskeistä, kuten takaisinsaantivaateista, on se osuus. Tämä vastuu kannattaa mielestäni kantaa, jos se on, niin kuin arvelen, vakauteen vaikuttava tekijä Suomen taloudessa.

Sen takia haluan korostaa, että sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy tähän ja tukee tätä esitystä ja näitten talletusten maksamista. Mutta haluan kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, mitä meidän vastalauseessamme tältä osin sanotaan, jos nämä valtion vastuurajat ylittyvät.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Molemmissa vastalauseissa, sekä sosialidemokraattien että vasemmistoliiton, kiinnitetään huomiota nimenomaan siihen tilanteeseen, jos tämä niin sanottu oikeudellinen vastuu laukeaa ja nämä vaateet kohdistuvat sitten näihin pankkeihin ja heidän perustamaansa yhtiöön. Tällöin silloin tulee yhteiskunnan takuu mukaan ja yhteiskunnan rahat, jotenka tämähän on, arvoisat hallituspuolueiden kansanedustajat, ikään kuin vain siinä vaiheessa mukaan tuleva huomio, jos tämä vaade kohdistuu todellakin näihin suomalaisiin pankkeihin, jotenka nämähän jalostavat nämä vastalauseet itse tätä asiaa.

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tämä vasemmiston ajattelu kyllä ihan selkeäksi ole tullut tämän debatinkaan aikana, mistä pankista tässä ollaan nyt osuuksia hankkimassa. On täysin nurinkurista, jos niitä ollaan nyt hankkimassa näistä kolmesta suomalaisesta liikepankista, jotka ovat lähteneet rahoittamaan tätä järjestelyä, jolla 10 000 suomalaista tallettajaa saa varansa takaisin ilman, että meidän tarvitsee lähteä polttamaan valtion rahaa tähän, kuten muun muassa Ruotsi ja Norja ovat tehneet. Tämä on siis sekä tallettajien etu, että näin menetellään, että myös valtion etu. Olisi aika katastrofaalinen tilanne, jos tallettajat menettäisivät rahansa. Se merkitsisi myös hyvin asiansa hoitaneille suomalaisille pankeille hyvin ongelmallista tilannetta, jos luottamus rahamarkkinoihin tätä kautta Suomessa horjuisi. Tämä on hyvä, Suomen rahamarkkinoita ja pankkien luottamusta vakauttava ratkaisu, ja on hyvä, että se voidaan tänään täällä käsitellä.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Sosialidemokraateille on tärkeää rahoitusmarkkinoiden vakaus ja suomalaisen pankkitoiminnan ja muunkin pankkitoiminnan luotettavuus. Siinä on kysymys monista työpaikoista ja ihmisten hyvinvoinnista, koroista ja siitä, millä ehdoilla rahoitusta saadaan tehokkaasti siihen paikkaan, missä se eniten aineellista hyvinvointia sitten tuottaa. Tämä on selvä, ja siksi tässä esityksessä on paljon hyvää, ja se, että myös yksityispankit tulevat tähän mukaan, on hyvä asia.

Me toimimme erityisesti perustuslain 82 §:n perusteella. Valtion lainanottoon ja valtion antamiin vakuuksiin pitää täällä eduskunnassa saada lupa, ja siksi meidän pitää olla erityisen tarkkoja, että yhdenvertaisuudesta pidetään huolta, ei laiteta piikkiä auki eikä tehdä ennakkotapausta (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ja että tietyt tiukat ehdot toteutuvat.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä on pään pensaaseen laittamista, jos täällä väitetään ja annetaan ymmärtää, että tämä Kaupthing-laki olisi irrallinen tästä koko pankkipaketista. Nämä tuotiin yhtä aikaa eduskuntaan. Ministeri Kiviniemi esitteli yhtä aikaa sekä Kaupthing-lain että tämän 50 miljardin euron vastikkeettomista takuista annettavan lain. Tämä on ensimmäinen vaihe. Sen vuoksi on tärkeää, että nyt tehdään selväksi se, että vastikkeetta ei anneta rahaa. Ja "sanoja, sanoja, sanoja", niin kuin Nylon Beat laulaa, täällä tuntuu riittävän ed. Zyskowiczilla, mutta se, mikä on oleellista, on se, mitä lukee papereissa. Hallituksen esityksessä ei sanota sitä, että vaaditaan takuille vastikkeita. Siinä päinvastoin sanotaan, että ei vaadita. Siinä hallituksen esityksessä 50 miljardin takuista ei myöskään sanota sitä, että totta kai (Puhemies: Minuutti on mennyt!) se vaikuttaa silloin pankinjohtajien palkkioihin tai päästään vaikuttamaan pankkien hallitukseen. Sen pitäisi myös lukea siinä, sitä ei pitäisi vain sanoa.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Arhinmäellä ja monella muullakin siellä vasemmistossa taitaa olla lukihäiriö tällä kertaa. Minä olen todella ihmeissäni, että eivät esimerkiksi sellaiset edustajat, jotka 1990-luvun alussa olivat täällä, tajua, mitä tämmöinen meuhkaaminen oikein merkitsee. Tämä lisää vaan epäluottamusta, ja voi käydä niin, että tämän seurauksena pankit, kolme pankkia, sanoo, että pitäkää Kaupthinginne. Entä sitten? Sitten valtio maksaa 115 miljoonaa euroa. Se on suurin piirtein lähes tulkoon saman verran kuin mitä STS tuli maksamaan 1990-luvun alussa veronmaksajille, ed. Arhinmäki.

Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pikkuisen vielä tästä vastuunkannosta. Siis tässä nämä kolme pankkia, jotka ovat lähteneet mukaan, kantavat liiketaloudellisen riskin täysin. Se, miltä ne haluavat suojautua, on se mahdollinen oikeudellinen riski, ja kai se on ymmärrettävää, että jos Islannin valtio on ottanut haltuunsa Kaupthing Bankin, jos siellä pankkia ollaan jakamassa hyvään ja huonoon osaan, niin eivät kai suomalaiset pankit tai Suomessa olevat pankit voi tietää yhtään, mitä siellä tapahtuu, tuleeko mahdollisesti konkurssi tai tuleeko jotain erilaisia kanteita. Eiväthän ne lähtisi tähän järjestelyyn mukaan, ellei sen mahdollisen oikeudellisen riskin takia tässä olisi valtio mukana. Sen takia tätä asiaa täällä käsitellään. Se pitäisi nyt aika hyvin ymmärtää. Siitä on täysin irrallaan se, vaaditaanko sitten minkälaisia vastavakuuksia tai takuita silloin, jos puhutaan toisen tyyppisestä pankkien mahdollisesta auttamisesta toisessa tilanteessa. Siihen asiaan palataan sitten sen tulevan lomaviikon jälkeen, ja varmaan päästään yhtä raikas ja hauska keskustelu käymään silloinkin.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten jo aikaisemmin totesin, niin tämä asiahan ei olisi lainkaan täällä eduskunnassa, jos tässä hallituksen esityksessä 182 ei olisi kysymys myöskään veronmaksajien rahoista. Se kysymys vain tulee todellakin myöhemmin mahdollisesti, ja tietysti kaikki tiedämme ja toivomme, että ei laukea tämä takuu tässä tapauksessa.

Mutta asia, jonka haluan tuoda vielä täältä puhujakorokkeelta esiin, on valtiovarainvaliokunnan lausunto, joka koskee tätä perustuslakivaliokunnan aiheellisena pitämää kysymystä. Perustuslakivaliokunta on myös pitänyt aiheellisena, että valtiovarainvaliokunta selventää, minkä laatuiset tappiot ja kustannukset voidaan lukea valtion takuun ylärajaa määrittävään 115 miljoonan euron talletusmäärään.

Mielestäni valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja olisi voinut tähän asiaan kylläkin vastata. Nimittäin itse päätösehdotus valtiovarainvaliokunnaltahan on, että "takuu koskee pääoman määrältään enintään 115 000 000 euron suuruiseen talletusmäärään kohdistuvia vaateita". Näin ollen mahdollisia korkoja ja korvauksia, jotka liittyvät näihin takaisinsaantikanteisiin, mistä syystä tämä asia siis täällä on, ei ole määritelty, ja tämä mielestäni on kyllä jonkinlainen puute tässä asiassa.

Tässähän ei ole samanlaisesta avoimesta piikistä kysymys kuin oli silloin 1990-luvun alussa, kun jaettiin Suomen Säästöpankki -osakeyhtiötä lähinnä liikepankkien kesken. Nyt on pienestä piikistä kysymys, hyvin epävarmasta avoimesta piikistä. Mutta joka tapauksessa tältä osin tämä piikki jää avoimeksi, mitkä muut kulut tämän 115 miljoonan euron lisäksi tähän kuuluvat ja mikä on niiden euromääräinen suuruus.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Erään pankkimiehen täällä tänään, tai itse asiassa tämän lain käsittelyprosessin aikana sanomat sanat ovat syöpyneet mieleeni ja ajattelin lainata niitä suoraan. Hän nimittäin sanoi, että heidän pankkinsa näkökulmasta olisi ollut suuri kiusaus antaa ahneelle rahalle opetus siitä, minkälainen aito riski keinotteluun sisältyy. Mutta kyseinen pankkimies myös sanoi, että koska tämän riskin laukeamisen seurauksena olisi saattanut käydä niin, että koko pankkijärjestelmämme tavalla tai toisella horjuisi erityisesti sen vuoksi, että pankkijärjestelmä perustuu pitkälti pankkien toisilleen lainaamiin rahoihin, niin hänen edustamansa pankki oli valmis ottamaan vastaan tämän liiketaloudellisen riskin, joka tähän Kaupthing-pankin järjestelyihin liittyy.

Itse totesin tämän lausahduksen jälkeen, että olisin myös ollut valmis siihen, että ahne raha saa ahneelle rahalle kuuluvan lopun, mutta mielestäni tämän tarinan opetus ei kuitenkaan saisi olla se, että ahneen rahan sijoitusten riskin kantavat ne, joilla itsellään ei ole varaa tallettaa, jotka ovat hyviä veronmaksajia, tai joiden talletukset ovat sen verran pieniä, että ne eivät heilauta pankkien rahoitusmaailman taseita suuntaan tai toiseen eivätkä kaada kansantalouttamme. Sen vuoksi mielestäni pankkien keskinäisellä kilpailulla aiheuttaman ongelman ratkaisua ei pidä maksaa veronmaksajien pussista.

Prosessin aikana on osoittautunut, että on ehkä hivenen moraalitonta ollut viime vuosien tapa, jolla pankit, ehkä juuri nyt käsittelyssä oleva Kaupthing-pankki etunokassa, ovat kalastelleet asiakkaita ylisuurilla koroilla. Prosessin aikana on myös selvinnyt se, että ehkä meillä eduskunnassa olisi syytä keskustella siitä, voimmeko me lainsäädännöllisellä tavalla asettaa jonkinlaiset kriteerit sille, mikä on kohtuullinen korko ainakin siinä tapauksessa, kun talletussuojan maksaminen kaatuu veronmaksajien piikkiin.

Tämä keskustelu on mielestäni olennainen osa suurempaa kokonaisuutta, jota jo valtiovarainvaliokunnassa on alettu käsitellä, eli tätä 50 miljardin valtiontakausta suomalaisille pankeille. Mielestäni on aiheellista tässä kohdassa muistuttaa myös, että tämä epäterve kilpailu koroilla ei suinkaan ole päättynyt Kaupthing-pankin toiminnan jäädyttämisen jälkeen, vaan käsittääkseni S-pankki tällä hetkellä maksaa huomattavasti suurempaa korkoa talletuksista kuin muutamat muut, ehkä vähän toisella liikeperiaatteella toimivat pankit.

Toinen syy, minkä takia tätä Kaupthing-pankkia on käytettävä esimerkkinä myös arvioitaessa tätä toista käsillä olevaa lakia eli hallituksen esitystä 181 on se, että Kaupthing-pankki viimeistään osoitti, että meillä on suuria, Kaupthing-pankin kokoisia reikiä valvonnassamme. Mielestäni on ongelman aliarvioimista, jos puhutaan vaan, että Kaupthing Bank on jonkun islantilaisen pankin haarakonttori. Valitettavasti niitä kuuluisia suomalaisia pankkeja, joita tänäänkin täällä tämän debatin aikana on kovasti puolustettu, puhtaasti suomalaisia pankkeja, ei taida enää niin kovin monta olla, ja niitten muutaman suomalaisena pidetyn pankinkin kohdalla on suuri riski siitä, että ne aikaa myöten muuttuvat jonkun suuren pankin sivukonttoreiksi täällä Suomessa, jolloin keskustelu siitä, millä periaatteella isojen pankkien, maailmanlaajuisten tai kansainvälisten pankkien, sivukonttoreitten toimintaa Suomessa seurataan ja valvotaan, on vähintään ajankohtainen juuri nyt, jotta voimme etukäteen vaikuttaa siihen, minkälaista ohjaavaa politiikkaa näitten osalta Suomessa harjoitetaan jatkossa. Lisäksi mielestäni Kaupthing-pankin suhteen on ollut oireellista huomata se, että tämä loistava suomalainen valvonta ei ehkä kuitenkaan ole ollut loistavaa suomalaista valvontaa, koska se ei ole johtanut mihinkään toimenpiteisiin.

Suuri osa suomalaisesta pankkimaailmasta varoitti Kaupthing-pankin toiminnasta ja sen seurauksista selkein sanoin jo viime vuoden aikana. Samoin Rata on useampaankin kertaan nostanut julkiseen keskusteluun huolensa siitä, mihinkä Kaupthing-pankin kaltaiset operaatiot saattavat johtaa. Kysymys kuuluu vaan, miksi tämän tilanteen annettiin kypsyä vuoden verran, ennen kuin asiaan puututtiin ja nyt kun puututaan, niin itse asiassa kyse ei enää ole vapaaehtoisesta valinnasta, jossa on mahdollista tehdä ohjaavia toimenpiteitä, vaan kyse on hätätoimenpiteistä, joilla yritetään estää pahin mahdollinen. Tämän tyyppiseen tilanteeseen ajautumisella Suomella ja Suomen eduskunnalla ei yksinkertaisesti jatkossa ole enää varaa.

Arvoisa puhemies! Viimeinen kohta, minkä takia mielestäni myös tämä Kaupthing-pankkia koskeva esitys on itse asiassa osa myös tänne tuotua 50 miljardin euron takausesitystä on se, että — haluamme tai emme — nyt ne tahot, jotka rientävät eivät ehkä niin kovin pyyteettömästi pelastamaan tallettajia ja lainanottajia Kaupthing-pankin puolella, ovat juuri se ryhmä, jolle tätä 50 miljardin euron takausta ollaan laatimassa. Sen takia mielestäni se keskustelu, joka äsken debatissa käytiin, että onko oikein, että Suomen eduskunta lupaa vastikkeetonta rahaa tilanteessa, jossa jotakin tapahtuu epätoivotulla tavalla ja jossa veronmaksajat ovat vaarassa joutua maksumiehiksi, on oleellinen keskustelu myös liittyen Kaupthing-pankin tilanteeseen.

Monessa eurooppalaisessa maassa on otettu toisenlainen linja. On alusta lähtien lähdetty siitä, että ei ole olemassa vastikkeetonta rahaa, ja jos veronmaksajien rahoja ohjataan suuressa määrin pankkien olemassaoloon, samalla sille rahalle saadaan myös edustuksellinen määräysvalta, jolloin se tarkoittaa sitä, että on pääomitettu tai edellytetty jonkinlaista omistajaohjaamiseen oikeuttavaa paikkaa näissä kyseisissä pankeissa. Mielestäni tämän pitäisi olla pääsääntöisesti myös Suomen tie, ja sen takia ihmettelen täällä äskettäin käytyä keskustelua, jossa selkeästikin veronmaksajien rahat turvaava linja olisi ensimmäisellä sijalla, kun tätä rahaa ollaan jakamassa.

Arvoisa puhemies! Kaikkien täällä olevien tiedossa on, että tällä esityksellä, jota nyt käsittelemme, ei itse asiassa ole ihan tarkkaa hintalappua olemassa. Me tiedämme, että puhumme täällä 115 miljoonasta eurosta, mutta sitä tarkkaa hintalappua ei olekaan olemassa. Sen takia on erittäin tärkeää, että sekä valtiovarainvaliokunta että tarkastusvaliokunta jatkossa seuraavat, miten tätä eduskunnan kohtuullisen avoimeksi jäänyttä valtakirjaa käytetään käytännön teillä. Samalla mielestäni valtiovarainvaliokunnalla ja tarkastusvaliokunnalla on suuri vastuu myös selvittää tämän viimeisen vuoden prosessi siitä, missä meidän valvontamme on pettänyt niin pahasti, että olemme joutuneet tähän tilanteeseen.

Markku  Uusipaavalniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaikka meille vakuutetaankin, että kyseessä on erillistapaus ja tästä ei tule ennakkotapausta, niin mielestäni tämä asia pitää käsitellä niin kuin tulevassa rytinässä muutkin tulemme käsittelemään. Sen vuoksi olen ottanut sen kannan, mitä tässä otan.

Pankkijärjestelmä on romahtamassa omaan mahdottomuuteensa. Suomen kansalaisten tappio romahduksessa tulee minimoida ja Suomen valtio pitää hyvinvointivaltiona jatkossakin. Suomen valtio ei saa lähteä romahtavan järjestelmän takuu- ja sitä kautta maksumieheksi. Mikäli pankki ajautuu nykyisen lain määrittelemiin vaikeuksiin, voi Suomen valtio puuttua siinä vaiheessa tilanteeseen ja ottaa pankkitoiminnan johdettavakseen. Uusia valtiota ja sitä kautta Suomen kansalaisia sitovia lakeja ja vastuita ei tarvita. Tuleva romahdus on ollut jo pitkään ilmeinen ja laskettavissa. Asunto-, kiinteistö- ja osakekupla on Suomen päättäjien ja eläkevarojen hallinnoijien toimesta jätetty huomiotta ja miljardeja on tämän johdosta jo hukattu. Lisätappioita on turha virheellisillä lakipäätöksillä kansalaisille tuottaa.

Helpoiten pankkijärjestelmän väistämättömään romahdukseen nykytoimilla pääsee kolmea eri kautta laskemalla. Rahoituslaitosten taseissa euroalueella on jo 18 000 miljardia luottoja, ja lisääntymisvauhti oli pahimmillaan 2 000 miljardia vuodessa. Vastaavasti suurten talletusmäärien takeena on hyvinkin epälikvidiä varallisuutta, joka kaiken lisäksi on ollut täysin yliarvostettua väistämättömän arvonromahduksen alla. Luottokannan ja sitä kautta rahamäärän kasvu on ollut jo pitkään kestämättömällä uralla.

Toiseksi kannattaa tarkastella rinnalla palkkoja. Palkkatulot, riippuen siitä, mitkä tuloerät mukaan lasketaan, ovat euroalueella noin 5 000—6 000 miljardia. Tämä 6 000 miljardia lisättynä luottomäärän vuosikasvulla, 2 000 miljardia, on pyörittänyt euroalueen taloutta. Luottomäärän kasvu on tullut tiensä päähän, ja talouden tulisi siis sopeutua vuositasolla 2 000 miljardin vajeeseen. Tämä on Ekp:n ja EU:n esittämin toimin täysin mahdotonta ilman järjestelmän romahtamista tai valtioiden konkurssia. Puuttuva 2 000 miljardia vuodessa pyyhkäisee läpi eurotalouden kolmessa vuodessa velkaannuttaen valtiot romahduksen partaalle, mikäli pankkijärjestelmää ei ajeta alas tai euron arvoa romauteta lisää rahaa valtioille jakaen ja rajun inflaation kautta systeemi hengissä pitäen.

Kolmas tapa lähestyä tulevaa ahdinkoa on katsoa varallisuuden ja velkataakan jakaantumista eri ihmisille, ihmisryhmille. Velanotto on keskittynyt rajusti, ja taloutta uhkaa väistämättömästi myös yksityisen kulutuksen kautta laskien erittäin suuri isku. Esimerkiksi Suomessa on uutta velkaa syntynyt lähes 10 miljardia vuodessa. Velanottokyky on tullut tiensä päähän tällä ihmisryhmällä. Suomen taloutta kohtaa siis tämän ylimääräisen katalysaattorin hiipuminen. Tämänkään ei pitäisi olla yllätys, mutta talousennusteessa tämä on jätetty täysin vaille huomiota.

Arvoisa puhemies! Talous on matematiikkaa. Pankkijärjestelmä romahtaa. Suomen kansalaista on turha laittaa maksumieheksi päättäjien virheiden peittelemiseksi. Taloutta olen tutkinut 1,5—2 vuotta. Koska ennustajissa ja päättäjissä on monia, joille rahatalous oikeastaan ei olekaan tuttua, se, mistä se raha tulee, otetaan lyhyt kertaus.

Kansalainen marssii pankkiin ja pyytää 100 000 euroa lainaa asunnon ostamista varten. Pankki saa lapun, jossa on kansalaisen nimi. Tämän lapun arvo on 100 000 euroa. Samainen 100 000 siirtyy bitteinä käteiseksi rahaksi myyjän tilille. On syntynyt 100 000 euroa uutta rahaa. Myyjälle maksetaan korkoa talletustaan vastaan 2 000 euroa vuodessa, kansalaiselta peritään 5 000 euroa korkoa, joten pankille jää 3 000 euroa. Siistiä ja helppoa, toteaa pankinjohtaja.

Pankkiin marssii sijoittaja, joka haluaa rakentaa 100 miljoonan ostoskeskuksen. Pankinjohtaja lisää päässä laskien kolme nollaa lukuihin, joita kansalaisen papereihin laitettiin. 30 miljoonaa vuodessa pankille, bonukset johtajalle, joten ei kun nimeä paperiin. Taas syntyi 100 miljoonaa euroa uutta rahaa. Pankinjohtaja hymyilee ja onnittelee itseään. Hälytyskellot soivat päässä, mutta johtaja tyynnyttelee itseään. Älköön kukaan laskeko taustalla piilevää matemaattista mahdottomuutta. Älköön kukaan marssiko pankkiin nostamaan rahojaan. No, tämän tullessa vastaan sysätään syy ja maksut kansalaiselle. Kyllä kansa maksaa.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että hallituksen esitys hylätään.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Aluksi on kieltämättä ihmeteltävä, onko valtiovarainministerin ja hallituksen viesti tilanteen vakavuudesta oikea, kun suuren valiokunnan käsitellessä Ecofin-kokouksen esityslistaa ja eduskunnan käsitellessä rahoitusmarkkinoiden vakauttamistoimia valtiovarainministeri vihkii Kuopion Saaristokadun. Katu on tärkeä, mutta kyllä täällä myöskin tänä päivänä käsitellään vakavia asioita.

Me olemme 1920-luvun jälkeen vakavimman maailmanlaajuisen talouskriisin edessä. Se ei jätä Suomea sivuun. Tässä suhteessa kaikki ne kysymykset, joita täällä käsitellään erityisesti meidän taloutemme ja työllisyytemmekin näkökulmasta ensi vuoden talousarvioon liittyen, ovat nyt hyvin keskeisiä. Meidän pitää varmistaa yritystemme rahoitus ja selviytyminen tilanteessa, jossa vientiteollisuudenkin tilaukset tilaajien rahoitusjärjestelyjen takia voivat vaikeutua. Sen takia on tärkeätä muun muassa, että Finnveran ja muilla teollisuusrahoituksen muodoilla tuemme tässä tilanteessa erityisesti teollisuuttamme ja yritäm-me tukea myös metsäteollisuuden kapasiteetin säilyttämistä, ettei tehdä nyt tässä puutullien ja metsäteollisuuden kovassa saneeraustilanteessa myöskään esimerkiksi kansainvälisten markkinoiden rajun kysynnän laskun sanelemia, liian hätäisiä kapasiteetin alasajoratkaisuja.

Samaan aikaan käsitellään lähiviikkoina myöskin pankeille myönnettävistä väliaikaisista valtiontakauksista annettavaa esitystä, ja siksi on myöskin rehellisesti ja rohkeasti pysähdyttävä arvioimaan 1990-luvun alun ja tämän tilanteen tiettyjä yhtymäkohtia. Ennen kaikkea on välttämätöntä, että pääomatukien osalta riittävä vastikkeellisuus varmistetaan. Missä ja koska hallitus esittää vastikkeellisuuden tarkemman toteutustavan, on edelleen auki. 1990-luvun alussahan tähän ei silloinen porvarihallitus riittävällä tavalla mennyt mukaan. Me tiedämme tänä päivänä, että tämä maa enemmän kuin koskaan tarvitsisi nyt totuuskomissiota käymään läpi sen sosiaalisen ja inhimillisen myllerryksen, jossa 1990-luvun alun tapahtumien johdosta omaisuuden uudelleenjärjestelyjen, syrjäytymisen ja elinikäisen velkavankeuden monet laskut tämä yhteiskunta joutui maksamaan myös terveiden yritysten kaatumisena.

Myöskin on selvästi eduskunnan saatava tarkemmat selvitykset yleensäkin tämän lainsäädännön takaustukien ehdoista. Sitten samalla, kun EU:n mitassa tarvitaan uudenlaisia kansainvälisiäkin rahoitusvalvonnan ja finanssivalvonnan muotoja, meidän on itse huolehdittava tehokkaammasta valvonnasta ja varattava myöskin ammattitaitoiset ja riittävät voimavarat tähän tarkoitukseen. On myöskin varmistettava, että pääomatukea saavat pankit eivät irtisano luottoja ja pankit pidättäytyvät asuntoluottojen marginaalien kasvattamisesta. Myös pankkien henkilöstön asema on huomioitava.

Herra puhemies! Tämä esitys, joka nyt on käsittelyssä, on välttämätön rahoitusmarkkinoiden vakauttamistoimena. Siltä pohjalta on myös ymmärrettävissä pankkien valmius lähteä tässä yhdessä hallituksen ja eduskunnan kanssa liikkeelle. On tärkeätä, että tällä esityksellä nopeasti turvataan talletussaamiset. Se rauhoittaa Suomen rahoitusmarkkinoita. Talletusten turvaamisen kautta voidaan osaltaan nimenomaan turvata myös niiden tallettajina olevien yritysten taloudellinen toiminta sekä työllisyys. Missään nimessä nyt ei ole varaa siihen, että ne yritykset, jotka ovat näitä luottoja saaneet, joutuvat nyt syöksykierteeseen. Tässä pitää myöskin hallituksen olla aktiivinen näiden uusien luottojen järjestelyssä toisten pankkien toimesta.

Nämä kolme suomalaista liikepankkia ovat tosiaan sopineet tärkeällä tavalla omalta osaltaan ottavansa nyt vastuulleen Kaupthing-pankin sivukonttorin vastuut ja saatavat. Nämä pankit kantavat myös liiketaloudelliset riskit sekä luottotappioista johtuvat riskit, jotka kuitenkin on arvioitu siis kohtuullisen pieniksi. Juridinen vastuu jää sen sijaan Suomen valtiolle, eikä tätä riskiä ole kyetty rajaamaan. Tähän myöskin asiantuntijavaliokuntien lausunnoissa on puututtu. On perusteltua, että takuupäätöksellä taataan talletusten pääomat, mutta korkojen osalta ylisuuret korot olisi pitänyt leikata ja turvata korkojen osalta Suomen talletuspankkien talletuskorkojen mukainen keskikorko näille talletuksille. Tässä sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy kyllä hyvin pitkälti myöskin pankkien taholta tulleeseen arvioon, että tällä menettelyllä ei missään nimessä olisi pitänyt palkita tai turvata sitä liiallista riskinottoa, jota eräiden talletusten osalta on selvästi harjoitettu.

Asianhoidon hallitulle, oikeudenmukaiselle ja varmalle toteutukselle on myöskin luotava edellytykset, ja tässä eduskunnalla on tietysti myöskin tätä päätöstä tehdessään vastuu. Eli samalla, kun sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä hyväksyy esityksen, esitämme lausumaa. Ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ennen eduskunnan takuupäätöksen täytäntöönpanoa huolella selvittää liiketaloudellisen ja luottotappioriskin sekä juridisen riskin rajaukset, jotta valtion vastuut pysyvät eduskunnan takauspäätöksen mukaisina ja tulee saattaa ne myös eduskunnan käsittelyyn perustuslain 82 §:n 2 momentin mukaisella tavalla."

Tämä edellä oleva on siis se menettelytapa, joka on nyt ollut käytössä, kun suostumusta haetaan. Selvästi on ollut nähtävissä, että niin perustuslakivaliokunnan kuin talousvaliokunnan esille nostamat kysymykset ovat jääneet tarkemmin vastaamatta. Tässä suhteessa vastuullinen eduskunta pitää peräluukun ja katsoo, millä tavalla tämä asia, samalla kun pidämme sitä yhteisesti tärkeänä, myöskin loppuun saakka hoidetaan.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Mikä on veronmaksajille tuleva riski tämän päätöksenteon yhteydessä? Se oli kysymys, jota peräänkuulutin talousvaliokunnassa, ja vastausta emme saaneet. Näyttää siltä, että vähän myöhemmin perustuslakivaliokunta peräsi samaa asiaa ja vaati, että valtiovarainvaliokunta siihen vastauksen antaisi. Kun esitin talousvaliokunnassa, että lausunnon sisään kirjoitettaisiin niin sanottuun leipätekstiin tämä vaatimus tämän riskin rajauksesta ja selvittämisestä, niin sitä vastustettiin, jolloin sitten jätin eriävän mielipiteen, ja se on täällä talousvaliokunnan lausunnon liitteenä. Siihen yhtyivät myös sosialidemokraattien edustajat ja ed. Uusipaavalniemi.

Nyt voi sitten kysyä, onko tämä nyt selvitetty, tämä juridinen riski, mistä se merkitsee. Ymmärsin, että ed. Manninen ja ed. Sasi sitä puheenvuoroissaan jonkin verran käsittelivät, ja jäi se käsitys, että kyllä se on periaatteessa täydellinen riski, koska myös tallettajat saavat tämän suojan, eivät vain nämä kolme pankkia. On lähdettävä siitä, että se rajaus on nyt kyllä selvitetty, ja se on erittäin laaja. Toteutuuko se, se on eri asia. Tältä osin, kun olen tähän eriävään mielipiteeseen kirjoittanut, että valtiovarainvaliokunta ottaisi huomioon tämän asian, voin todeta, että valtiovarainvaliokunta on sen ottanut huomioon, ei kovin hyvin, mutta olosuhteisiin nähden kuitenkin jollakin tavalla.

Siksi hieman ihmettelen, että sosialidemokraattinen ryhmä nyt esitti äsken tuon lausuman, joka saattaa kyllä kaataa tämän koko paketin, ja se riski on vähän turhan iso tässä yhteydessä. On tietysti todella tärkeää, että eduskunta tiedostaa sen riskin, jonka se veronmaksajien piikkiin avaa, ja se on nyt otettava huomioon, että se on varsin laaja. Tähän saattaa liittyä takaisinsaantikanteita, joista oikeudenkäynnit käydään Islannissa Reykjavikin tuomioistuimessa, ja sieltä saattaa tulla päätös, joka velvoittaisi palauttamaan nämä Suomen sivuliikkeessä olevat varat pääpankin konttoriin Islantiin. Silloin laukeaisi koko summa maksettavaksi tallettajille ja kuluineen näille kolmelle pankille. Tähän riskiin joudutaan periaatteessa varautumaan. En usko, että näin käy, mutta se on mahdollista. Voi löytyä amerikkalaisia asianajotoimistoja, jotka lähtevät ahneuksissaan ajamaan tällaista kannetta, ja lopputulos on siis ilmeisesti islantilaisen oikeusistuimen käsissä.

Herra puhemies! Minua kuitenkin tyydyttää tämä, että näin nyt on, ja pidän tuota riskiä erittäin pienenä, joskin se on olemassa. Siksi en näe oikein viisaana tuota, mitä ed. Rajamäki äsken esitti lausuman muodossa. (Ed. Rajamäki: Hallituksen viitoittamalla tiellä, ed. Kankaanniemi!) — Pyydän, että luette minun eriävän mielipiteeni. Siinä on menettelytapa toinen ja rakenne toinen kuin äsken kuultiin.

Herra puhemies! Toinen tärkeä kysymys on se, että jos tämä hallituksen esitys hylättäisiin, mikä on silloin vaihtoehto, mihin se johtaisi. Se johtaisi siihen, että Kaupthing-pankin Suomen sivuliikkeen tallettajien saatavat tulisivat talletussuojan kautta maksettaviksi, ensin Islannin talletussuojan ja täydennysosalta Suomen talletussuojan kautta. Ja voisi olla, että Islannista ei löytyisi tuota talletussuojasummaa edes siihen asti, mitä se tässä kattaa. Sitten tietenkään niistä, jotka olisivat saamassa enemmän kuin talletussuojan yläraja määrittelee, niitä rahoja eivät saisi ketkään. Onko se oikein sitten, että annetaan yli tämän talletussuojan eli tosiasiallisesti 50 000:n yli oleva summa tätä kautta, sitä voidaan kysyä. Se on tasavertaisuuskysymys, mutta perustuslakivaliokunta tämän asian tutki ja totesi, että kokonaisuutena katsoen se on hyväksyttävissä, ja tyydyn siihen, että näin on perustuslakivaliokunta todennut.

Mutta Talletussuojarahastostahan Suomen osalta maksu tulisi silloin kyllä pankkien varoista, koska siellä on yli 500 miljoonaa euroa rahaa Talletussuojarahastossa, pankkien sinne maksamaa rahaa, ja se riittäisi näiden maksamiseen. Se olisi silloin suomalaisten pankkien maksamaa rahaa eikä veronmaksajilta siinäkään tilanteessa, paitsi sitten siltä osin, miten tuon Islannin osuuden kävisi. Mutta samalla tämä merkitsisi siis, jos tämä hallituksen esitys hylättäisiin, tämän sopimuksen kaatumista, jonka kolme pankkia ovat tehneet. Ja kun täällä on tiedossa se, että nämä talletukset ovat noin 115 miljoonan euron suuruiset ja pankissa on varoja yli 200 miljoonaa, niin on tietysti viisasta, että käytetään nämä sivukonttorin eli sivuliikkeen varat näiden maksamiseen eikä Talletussuojarahaston varoja.

Tähän liittyy vielä se, että Kaupthing-pankin Suomen laina-asiakkaat, yritykset ja työntekijät, jotka ovat näissä yrityksissä, on nyt turvattu tällä kokonaisjärjestelyllä niin, että nämä yritykset eivät joudu lainaongelmiin. Se on mielestäni aika tärkeä asia, että työntekijöiden asema pyritään turvaamaan tässä epävarmassa tilanteessa. Eli kun sosialidemokraattien ja vielä enemmän vasemmistoliiton lausuma kaataisi tämän sopimuksen, niin silloin olisi tietysti suomalaisen työntekijän ja suomalaisten yritystenkin asema paljon heikompi. Tämä kannattaa ottaa tässä kokonaisuutta ajatellen huomioon.

Herra puhemies! Vaikka tässä on näitä tasavertaisuusongelmia ja voidaan kysyä, onko oikein, että turvataan poikkeusmenettelyillä jopa 15 miljoonan euron talletukset, jotka on pantu näille korkeampaa korkoa maksaville tileille, niin se ei ole periaatteessa oikein, mutta kun se maksetaan näillä pankin tileillä olevilla varoilla, niin se on hyväksyttävissä tällä tavalla.

Mutta edelleen sitten tämä talousvaliokunnan ajatus korkojen leikkaamisesta käytännössä 50 000 euron talletusten yli menevältä osalta olisi mahdollinen. Rahoitustarkastus ja nämä kolme pankkia ovat ilmoittaneet, että ne sen hyväksyvät, mutta valtiovarainvaliokunta on todennut, että se ei ole perusteltua, ja ehkä se on nyt sitten näin todettava. Pidän sitä kohtuuttomana, että suurten talletusten ylisuuret korot maksetaan. Pienille talletuksille näen sen ihan perusteltuna.

Herra puhemies! Lopuksi totean, että on lausuttava kiitokset näille kolmelle pankille, jotka ovat tähän järjestelyyn vapaaehtoisesti suostuneet. (Ed. Gustafsson: Ja epäitsekkäästi!) Lisäksi totean, että kiitos on annettava myös Suomen Ratalle, joka otti Kaupthing-pankin Suomen liiketoiminnan haltuunsa ja sulki sen toiminnan, jotta näitä varoja ei voitu siirtää Reykjavikiin, jonne ne olisivat hukkuneet. Ja nyt, jos tätä menettelyä ei viedä eteenpäin tältä pohjalta, sekin vaara on, että ne hulahtaisivatkin ensi viikolla Reykjavikiin, ja silloin nuolisimme näppejämme kaikilta osin.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessähän on kysymys luottamuksesta koko pankkitoimintaan, tallettajien luottamuksesta, että ihmiset todellakin voivat jatkossakin luottaa siihen, että kun pankkiin rahansa laittaa, ne ovat myöskin siellä turvassa ja niistä saa sopimuksen mukaisen koron.

Tässä on kysymys 10 500 ihmisestä, jotka ovat tallettaneet Kaupthing Bankiin. Tällä on myöskin kysymys niistä henkilöistä, niistä yrityksistä, jotka ovat kenties tallettaneet väliaikaisesti tehdäkseen investoinnin. Mikäli me nyt hylkäisimme tämän esityksen, me annamme todellisen epäluottamuksen aiheen suomalaisille ihmisille pankkien toimintaa kohtaan ja sitten myöskin suomalaisille yrityksille siitä, voivatko ne luottaa pankkitoimintaan. (Ed. Gustafsson: Miksi te pelottelette?)

Järjestelyhän on poikkeuksellinen verrattuna oikeastaan mihinkään muuhun Euroopan maahan sikäli, että myöskin suomalaiset ja Suomessa tytäryhtiöinä toimivat pankit ovat lähteneet sen takia tähän mukaan, että luottamus pankkitoimintaan säilyy. He ottavat taloudellisen riskin tässä suhteessa ja uskovat, että saavat rahansa takaisin näistä Kaupthing Bankin Suomessa olevista sijoituksista ja lainoista.

On ollut aika mielenkiintoista seurata myöskin sitä, että sekoitetaan tätä yksittäistä asiaa koko 50 miljardin takauskysymykseen. Siinä on aivan erilaiset ehdot. Siinä todellakin tehdään tiukat ehdot valtion toimesta, mikäli pankit joutuvat takausta käyttämään.

Mitä tässä on opittavaa? Opittavaa on varmasti valvontapuolella erittäin paljon, ja nyt sitä ollaan tekemässä todella koko Euroopan tasolla. Tulevaisuudessa, toivottavasti lähitulevaisuudessa, me saamme koko eurooppalaisen valvonnan, että me pystymme saamaan tietoja myöskin niistä pankeista, joilla on ainoastaan sivukonttori Suomessa. Tällä hetkellä se on erittäin vaikeaa. Näistä asioista on erittäin tärkeää oppia, ja yksi oppi on eurooppalainen, toivottavasti koko maailmanlaajuinen, valvonta pankkitoimintaa kohtaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaskari tässä aivan lopussa totesi erittäin arvokkaan ja tärkeän asian, että toivottavasti tästä näytelmästä opitaan jotakin hyvin paljon. Tässä on siihen nähden, mitä voisi olla ja tämän päivän Yhdysvaltain uuden pörssiromahduksen jälkeen todennäköisesti on edessä, kyse pienen pienestä asiasta. Tämä on tässä salissa harjoitusottelu, jonka toivottavasti Laajanen ja kumppanit valtiovarainministeriössä lukevat hyvin tarkkaan.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä käy erittäin hyvin selväksi se, että tämä nyt tehtävä järjestely on kaikkien kannalta paras ja nopein ratkaisu tämän asian kuntoon saattamiseksi. Sen takia ei ole syytä enää täällä käydä toistamaan niitä asioita, mitkä ovat käyneet esille.

Herra puhemies! Haluaisin käydä vähän läpi tätä sosialidemokraattien vastalauseessa olevaa pontta.

Tämä on täysin käsittämätön ponsi. Tämän mukaan todetaan, että "Hyväksyessään esityksen eduskunta edellyttää, että hallitus ennen eduskunnan takuupäätöksen täytäntöönpanoa huolella selvittää liiketaloudellisen ja luottotappioriskin sekä juridisen riskin rajaukset, jotta valtion vastuut pysyvät eduskunnan takauspäätöksen mukaisina ja tulee saattaa ne myös eduskunnan käsittelyyn perustuslain 82 §:n toisen momentin mukaisella tavalla". Eli tämä kai tarkoittaa käytännössä sitä, että ennen ensi torstaita, jolloin talletussuojasta pitää tehdä päätös, pitäisi nämä kaikki asiat selvittää, ennen ensi viikon torstaita, noin kuudessa päivässä, ja eduskunnan pitäisi käsitellä ne.

Mitä se on sitten käytännössä? Eli jonkun pitää käydä läpi se Kaupthingin Suomessa oleva lainasalkku, ne noin 200 miljoonaa euroa, mitä pankki on lainannut ulos. Joka ainoa laina pitäisi käydä läpi, kuinka paljon on lainaa annettu, mikä sen lainan vakuus on. Jos lainan vakuutena on vaikka kiinteistö, kiinteistö pitää käydä arvioimassa. Jos lainan vakuutena on vaikka yrityskiinnitys, jonkun pitää käydä selvittämässä, mikä on sen yrityksen tila, onko sillä yrityskiinnityksellä joku arvo vai mikä on vastaava tilanne. Tämä kaikki siis ennen ensi torstaita eli eduskunnan käsittelyjen osalta.

Samoin pitäisi selvittää myös juridisen riskin rajaukset eli se, että kun kerran kyseessä oleva pankki on Islannin valtion hallussa tällä hetkellä — siellä ruvetaan jakamaan vielä sitä pankkia kahteen osaan, niin sanottuun hyvään pankkiin ja huonoon pankkiin, ja sen jälkeen vielä arvioidaan, tuleeko siellä mahdollisesti konkurssi vai mitä siellä tulee tapahtumaan, tapahtuuko jotain muita liikkeitä pääomamarkkinoilla, mikä on koko Islannin valtion tilanne ylipäätään — jonkun pitää arvioida, tuleeko mahdollinen konkurssi vai tuleeko mahdollisesti jotain takaisinsaantikanteita tai jotain muita vastaavia. Tämäkin analyysi ja arvio pitäisi tehdä siis ennen ensi viikon torstaita ja vielä eduskunnan pitäisi se käsitellä, mikä on käytännössä täysin mahdotonta ja täysin käsittämätön vaatimus.

Eli itse asiassa, jos eduskunta hyväksyisi tämän sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ponnen, niin samalla eduskunta myös hylkäisi tämän nyt tehtävän järjestelyn. Tämä on aika tyly liike kyllä ja aika kova liike sinänsä. Toisaalta en ymmärrä sitä, että puheenvuoroissa sosialidemokraatit täällä sanovat, että me hyväksymme tämän järjestelyn, ja sitten samassa yhteydessä jätetään sellainen ponsi, joka käytännössä estäisi koko tämän järjestelyn.

Herra puhemies! Aika vaarallista leikkiä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Selvästi tässä lausumassa korostetaan ensinnäkin sitä itsestäänselvyyttä, että ennen takuupäätöksen täytäntöönpanoa selvitetään huolella tässä mainitut asiat, jotka myöskin erikoisvaliokunnat ovat maininneet. Jälkimmäisen osalta, jos valtion vastuut eivät pysy eduskunnan takauspäätöksen mukaisina, onhan se nyt vähintä, että eduskunta vastaavalla tavalla saa käsiteltäväkseen nämä periaatteiden muutokset. Jos näissä asioissa olette eri mieltä, niin olette, 1990-luvun alun tyyliin.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki lukee toisin kuin mitä lukee tässä heidän ehdotuksessaan. Ei siinä ole jos-sanaa. Elikkä joka tämä luettuna ja tulkittuna äänestää tämän puolesta, vastustaa tosiasiassa pientallettajien pääoman ja koron maksamista.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä monet ovat kuulemma lentokoneelle lähdössä tänä iltana, ja siksi puhun nopeasti paikaltani muutamasta asiasta. Toivottavasti nyt ei hankaloiteta matkaa niille ihmisille, joiden koneet eivät lähde ollenkaan myöhemmin.

Tässä käsittelyssä minua ainakin häiritsee kiire. Yleensä kun kiireellä jotain tehdään, niin ei tule ihan kunnollisia päätöksiä.

Toinen asia on se, kun täällä sanotaan, että vaikka vaaditaan vakuutta, niin todetaan suoraan, että vastavakuutta ei vaadita. Minusta se on aika ikävä homma enkä pidä sitä hyväksyttävänä.

Se, jotta aiotaan maksaa täydet korot, vaikka tallettajat ovat lähteneet tavoittelemaan korkeampaa korkoa, se ei minusta ole moraalisesti oikein.

Sitten mikään ei takaa tässä, etteivät nämä pankit heittäisi näitä niin sanottuja huonompia lainanmaksajia sieltä, tai asiakkaita missä on vähän epävarmuutta, riskialttiimpaa, pois sieltä. Voi tapahtua samalla tavalla kuin 1990-luvulla, jotta siellä sitten kaatuu yrityksiä. Tämä on yksi semmoinen epävarmuus tässä, koska ei tässä missään semmoista vaadita.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Ei tässä kenelläkään varmaan ole halua eikä tarvetta venettä keikuttaa, etenkin kun jälleen olemme voineet lukea tekstiviestit siitä, että USA:ssa leviää maailmanlaajuinen osakemarkkinoitten paniikki kaiken aikaa. Tätä taustaa vastenhan tämäkin asia on peilattava.

Suomalaiset ovat yleensä olleet suurissa asioissa yksimielisiä, ja niin me olemme nytkin. Meillä on käsiteltävänä erittäin suuri asia, jonka lopullista saldoa emme välttämättä edes tässä tiedä.

Erinomaisen hyvänä pidän sitä, että meidän Rahoitustarkastuksemme oli hereillä ja reagoi ja esti tällä tavalla varojen siirtymisen Suomesta Islannin pääkonttoriin. Tässä siis ollaan eräällä tavalla sellaisen luun päällä, että kysymys on vaan sitten, että ketkä ja miten se syödään.

Avainsana on ymmärtääkseni edelleen luottamus. Kun Kaupthingin Suomen konttorin taseen mukaan varat ovat yli 200 miljoonaa ja velvoitteet luokkaa 115 miljoonaa, niin meiltä kansanedustajilta kysytään luottamusta, luotammeko siihen, että nämä velalliset, jotka ovat siis Kaup-thing-pankille velkaa, ovat maksukykyisiä ja pystyvät suoriutumaan velvoitteistaan siihen mittaan saakka, että tallettajat saavat omansa eli 115 miljoonaa korkoineen. Eli luotammeko? Jos luotamme, niin silloin täällä ei kannata kovin paljoa toinen toisiamme moittia tai arvostella ja partaa päristää, vaan sitten annamme tämän takuun ja luotamme, että asiat hoituvat. Täällä on puhuttu myöskin opetuksesta, miten pitäisi tallettajia vähän opettaa, minkälaisia riskejä kannattaa tai voi ottaa. En koe tätä tilannetta sellaisena — opetetaan koulussa, mutta ei tätä kautta. Ei tässä ole tarvetta tallettajia kouluttaa ja opettaa tai pankkiireja, koska pankinjohtajat ja pankkihan tässä saa kyllä tuta aika lailla kovan käden koulun, kun toiminta loppuu. Se on slut, niin kuin Skandinaviassa sanotaan, eli se maksaa tästä erittäin kovan hinnan, kun liiketoiminta Suomessa lakkaa.

Mitkä ovat suomalaispankkien motiivit? No, se kai on itsestäänselvä, etteihän niillä ole mitään hyväntekijän roolia eikä velvoitetta. Ne ovat liiketaloudellisia yksiköitä, ja ne ovat arvioineet, että tässä on jonkinlaisen pienen bisneksen paikka. Niillä on liiketaloudellinen intressi, siitä ne lähtevät. Se on niitten tehtäväkin. Ei niitten pidä muihin hommiin lähteäkään. Siitäkin on syntynyt huonoa jälkeä, kun pankit ovat lähteneet ihan muille alueille huseeraamaan kuin varsinaisen rahoitustoiminnan alueelle.

No, sitten vähän tästä riskistä, herra puhemies. Kun täällä nyt on minun mielestäni varsin pieneen asiaan takerruttu, kun on otettu luupin alle tämä vastalause 1 tässä sinänsä yksimielisessä mietinnössä. Korostan, että sosialidemokraatit ovat täysin yksimielisesti tämän mietintötekstin takana ja sitä mieltä, että asia pitää näin hoitaa kuin hallitus esittää. Tällainen käsite kuin oikeudellinen riski ja mitä se on ja mitä se voi olla, niin hyvät kollegat, tällainen miljoonien, satojen miljoonien asia on ollut meidän eduskunnassa luettavana. On helpompi sanoa se tunteina kuin päivinä, salamavauhdilla pitää juoksuttaa läpi, niin kyllä jollakin rastilla voi edes hidastaa vauhtia, jos ei ihan pysähdy. Tätä tämä tarkoittaa, että jollakin lailla näitten riskien keskinäisiä suhteita hiukan voitaisiin avata, kun pläkkiselvää on, ja pidän sitä reiluna, että nämä rahalaitokset kantavat liiketaloudellisen riskin ja luottotappioriskin.

Mutta käsite juridinen riski, oikeudellinen riski, se on hämärä, se on vähintään harmaa. Jos joku osaa sanoa, minkä hintainen se on ja mitä kaikkea siellä voi olla, aivan kuten ed. Jari Koskinen kuvaili aika laajasti, minulle välttäisi vähän pienempikin selonteko siitä, mutta jollakin lailla hallituksen pitäisi kertoa, mitä se sitten onkaan, koska tässä on oikeastaan se ainoa pieni kynnys, joka nyt on sitten hallituspuolueitten ja esimerkiksi meidän eduskuntaryhmän välillä. Pidän tätä näkemyseroa tähän kokonaisuuteen verrattuna täysin marginaalisena ja varsin pienenä.

Tässä ei missään nimessä meillä ole ainakaan minkäänlaista taka-ajatusta, kun esitämme tämmöistä lausumaehdotusta, että me sillä hylkäisimme tämän esityksen. Jos me olisimme sitä mieltä, ed. Manninen, jos meidän tarkoituksemme olisi hylätä, niin me tekisimme hylkäysesityksen eikä näin mutkan kautta. Meillä ei ole sellaista kulttuuria, että me koukkaamme täältä jotenkin, ei alkuunkaan, siitä ei ole kysymys. Meillä on mahdollisuus tehdä hylkäysesitys, jos olisimme sitä mieltä, mutta kun me emme ole sitä mieltä. Ja vaikka tämä riski tuntuu tässä yhteydessä pieneltä, näin se meille on kuvattu, minimaalisen pieneksi, teoreettiseksi, se on kuitenkin olemassa. Sen riskin olemassaoloa ei kukaan kiistä.

Kaikista näistä huolimatta ja nimenomaan sillä perusteella, mitä hallitus esittää ja mitä valtiovarainvaliokuntakin lausuu, pidän tätä esitystä ihan tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena, koska mahdolliset muut vaihtoehdot olisivat varmasti tätä esitystä huonompia ja kalliimpia. Tältä pohjalta, herra puhemies, kannatan myös ed. Rajamäen täällä aikaisemmin tekemää lausumaesitystä.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen edellisen puhujan kanssa samaa mieltä siitä, että on erittäin hyvä asia, että Rahoitustarkastus oli niin nopea ja sai jäädytettyä niin, ettei kaikkia Kaupthingin Suomen konttorin varoja viety takaisin emomaahan. Olen myös samaa mieltä siitä, että tämä malli on varmaan parempi kuin nämä muut mallit, joita tässä on nähty muissa maissa, joissa lainataan suoraan suuria rahoja Islannille ja toivotaan, että ehkä joskus saadaan takaisin, mikä on erittäin epävarmaa. Näissä suurissa linjoissa olen sitä mieltä, että kaikki hyvin.

Tämä jatkopuheenvuoroni koskee vain tämmöisiä kauneusvirheitä, jotka nytkin hyväksyn tässä, vaikka sanon ne vaan ääneen, mutta jos olisin diktaattori tässä yksin, niin tekisin vähän eri tavalla. Elikkä tässä kohtaa ed. Saarisen kanssa olen hieman eri mieltä siitä, olisiko nyt syytä olla joku opetus tämän paketin mukana vaiko eikö. Minun mielestäni, kun joku tekee jotain, mikä ei ole ihan niin kuin me näemme oikeaksi, niin häntä ei pidä rangaista kovin, ihan pikkuisen vaan näpäyttää. Se pikkuinen näpäytys olisi ehkä ollut, että ei ihan kaikkine korkoineen olisi maksettu takaisin. Kuitenkin koko pääoma ja ehkä normaali korko tuntuvat ihan hyviltä, mutta olisi voinut olla joku semmoinen pieni pieni muistutus siitä, että aina kun ajattelee, että tuosta saisi vielä suuremman ja tuosta vielä suuremman, niin jossain vaiheessa kannattaa ajatella, onko tämä järkevää, koska meidän maamme ja maailma on menossa nyt semmoiseen suuntaan, että aina jossain on joku, joka vielä paremmin ja enemmän voittoa voisi saada. Se on loputon suo. Mutta ok, nyt näin.

Talousvaliokunnassahan me tätä korkoa aika paljon käsittelimme, vaikka oli erittäin hektinen ja lyhyt aikataulu. Mehän sitten äänestyskommervenkkien kautta päädyimme esittämään tätä tiettyä mallia valtiovarainvaliokuntaan, jossa siis talletussuojarajan jälkeen ei olisi maksettu mitään korkoja. Tämä talletussuojaraja tuli siitä, että meidän talletussuojamme on sellainen Suomessa, että siihen kuuluvat myös korot. Elikkä jos käytetään samaa mallia kuin minkä tähän asti on eduskunta määrännyt, niin korot kuuluvat siihen osaan, joka menee talletussuojan alapuolelle.

Mutta se oli ehkä sitten hieman radikaali malli tämä, ettei yhtään korkoja sen suojan jälkeen. Meillä oli pöydässä myös se malli, että normaalia korkoa sen rajan jälkeen. Jossain vaiheessa minusta tuntui, että se olisi mennyt yksimielisesti läpi valiokunnassa. En tiedä, olisiko se nyt vaikuttanut tähän lopputulokseen, sitä voidaan spekuloida. Minun mielestäni, olen ihan varma, että ne tallettajat olisivat myös oikein kiitollisia Suomen valtiolle ja näille pankeille, jos olisivat saaneet sen lopun normaalilla korolla, sen talletussuojarajan jälkeisen lopun, mutta semmoista pientä ratkaisua ei nyt tehty.

Mitä me tässä viestitämme kenellekin? Minä olen tätä itse tässä pohtinut, kun olen kysynyt aivan tavallisilta ihmisiltä kukkakaupassa ja eri paikoissa, miten tämä Kaupthing vaikuttaa sinun luottamukseesi, sinun talletuksiisi joissain muissa pankeissa. Kaikilla on ollut aivan sama vastaus: no, ei mitenkään, se Kaupthing ei ole sama asia kuin se minun talletukseni. Elikkä jos halutaan viestittää luottamusta aivan tavallisille tallettajille, niin tämä luottamus on koko ajan ollut. Se ei ole mihinkään hävinnyt. Talletussuojaraja on ollut heille aivan selvä. He ovat kokeneet sen aivan selväksi eivätkä ole, mitä minä olen huomannut kadulla, epäröineet.

Mutta tässä käsittelyn aikana huomasin, että ehkä tässä onkin kysymys joistain muista ihmisistä kuin niistä minua kadulla vastaantulevista, niistä, joilla on vähän enemmän rahaa, elikkä niistä, joiden kohdalla puhutaan miljoonista, ja viestistä heille, myös siitä viestistä, että he eivät vie rahojansa pois Suomesta. Semmoinen ilmapiiri tuli, että he voisivat ärsyyntyä siitä, jos ei täysine korkoineen saada ihan kaikkea. Heidän siirtonsa ovat paljon vaikeampia kuin tavallisen tallettajan, koska heillä on niin paljon rahoja, joita he voivat siirtää.

Miten tämä olisi vaikuttanut tavallisiin ihmisiin, jos tämä asia olisi hoidettu jotenkin huonosti? Jos eivät Nordea ja Sampo ja Osuuspankki olisi tulleet vastaan tällä tavalla ja jos ei olisi hoidettu näin, niin tämä olisi varmaan vaikuttanut etenkin siihen, millä tavalla asennoidutaan sivukonttoripankkeihin. Mehän tiedämme, että Suomessa tytäryhtiöitä valvotaan Suomen voimin, mutta sivukonttoreita ei voida valvoa samalla lailla, koska ei ainakaan vielä ole semmoista systeemiä, että meidän valvojamme pääsisivät samalla lailla valvomaan. Sampo aikoo vuonna 2009 siirtyä sivukonttoriksi, ja Nordeassa on vain jäädytetty suunnitelmat sivukonttoriksi siirtymisestä. Tämä huolettaa minua. Onko meillä mitään tapoja, joilla voisimme saada näiden pankkien mielipiteet tässä kääntymään niin, että ne eivät haluaisi muuttaa toimintaansa sivukonttoreiksi? (Ed. Saarinen: Kansainvälinen valvonta!) Mutta jos näin kuitenkin käy, niin meidän täytyy todella tähän valvontaan satsata, sekä siihen yhteiseen että kotimaiseen.

Tässä kun nyt olen seurannut sivusta näiden Rahoitustarkastuksen ihmisten toimintaa, niin täytyy sanoa, että on heillä raskas pesti, kun rupeaa oikeaan kiehumaan. Pelkkä raha ei ehkä riitä, koska täytyy löytää ne oikeat ihmiset, että meillä olisi tarpeeksi monta tarpeeksi hyvää valvojaa. Yksityisillä markkinoilla heillä on aika hyvä palkkataso pankeissa, mutta meillä täytyy olla yhtä hyvät valvojat, koska jos rupeaa tapahtumaan ja kaatumaan enemmänkin, niin meillä täytyy olla tarpeeksi monta hyvää, pätevää valvojaa, että saamme jotenkin pidettyä tämän homman hanskassa.

Mutta tällä kertaa teimme näin ja nyt toivomme ja uskomme, että näitä vastuita ei kaadu kovasti meidän syliimme. Imf on juuri hoitanut paljon paljon miljardeja — näin STT:n uutiset — Islantiin. Elikkä toivottavasti saadaan homma sielläkin rauhoittumaan ja voidaan jatkaa normaalisti. Tämä on varmaan meidän kaikkien toive. Ja jos näin ei käy, jos tästä joudutaan jatkamaan, niin tämä vastikkeellisuus, se, että jos pankkeja joudutaan pääomittamaan, sen pitää olla vastikkeellista, on varmaan kaikkien yhteinen mielipide.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi tästä tavattomasta kiireestä, jolla nämä kaksi hallituksen esitystä tuotiin eduskunnan käsiteltäväksi. Ymmärrän kyllä sen, kun valtiovarainvaliokunnan mietinnössä sanotaan, että asiaan liittyvät järjestelyt on suoritettava kiireellisesti sekä rahoitusmarkkinoitten vakauden että myös tallettajien aseman turvaamiseksi. Ja ymmärrän sen, jos sanotaan, että Rahoitustarkastuksen on päätettävä mahdollisesta talletussuojan käytöstä 21 päivän kuluessa siitä, kun Rahoitustarkastus on saanut tiedon, että pankki ei maksa tallettajien erääntyneitä ja riidattomia saatavia, ja että tämä 21 päivän määräaika päättyy 30.10. Tämä on ihan selvää tekstiä. Mutta kun ajatellaan, että kaksi näin äärimmäisen merkittävää periaatteellista sitoumusta tuodaan tämmöisellä valmistelulla päätettäväksi, ja muistetaan, että pakkotyölaissa se aikataulu ei ollut kyllä mikään ongelma, niin tämä on se ensimmäinen asia, minkä takia suhtaudun hyvin kriittisesti näihin esityksiin.

Se, mikä ihmetyttää toiseksi, on se, että jos vakuutetaan, että tämä valtion veronmaksajien riski on niin minimaalinen, ja on sanottu, että se ei realisoidu, niin miksi kolme näin suurta vakavaraista pankkia tarvitsee valtion apua. Mikä ja kuinka suuri se riski sitten todella on? Näillä pankeillahan on tässä tilanteessa, jos kaikki menee hyvin, mahdollisuus myöskin voittoihin, ja siinä varmaan on se yksi syy, miksi nämä pankit ovat liikkeellä.

Ed. Zyskowicz puhui täällä jokin aika sitten ylikorkeista koroista ja puhui ihan hyvin. Nythän tässä syntyy tilanne, että annetaan viesti siitä, että on aivan oikein lähteä mukaan epäterveeseen korkokilpailuun ja että kunnatkin voivat sen tehdä kuntalaisten rahoilla. Korkean koron, mahdollisuuden huomattavaan voittoon ja nopeaan voittoon pitää tarkoittaa aina suurempaa riskiä. Jos näin ei ole, on kyse jostain muusta kuin aidosta markkinatilanteesta, aidosta kilpailusta. Lisäksi on huomattava, että esitys Kaupthing Bankin järjestelyistä ja tämä varaus 50 miljardin euron tuesta pankeille liittyvät kyllä yhteen. Kyse on äärimmäisen isoista periaatteellisista ratkaisuista, joiden valmistelu on ollut aika lailla huitaisemalla tehty. (Ed. Mannisen välihuuto)

Eduskunta laitetaan pakon eteen ja kaikenlainen kritiikki yritetään tyrmätä sillä, että näitä esityksiä ei saa kritisoida, koska lasku, joka lankeaa maksettavaksi, on aivan valtava. Mutta juuriko on niin, että eduskunta on antanut pois puheoikeutensa ja päätösvaltansa? Minä puolustan varmasti kaikissa tilanteissa talletussuojaa, mutta haluan kyllä pitää eduskunnan ja kansanedustajien vallasta kiinni. En voi hyväksyä sitä, että eduskunta yritetään laittaa vain tapahtuneen eteen, ilman että käytäisiin aito keskustelu siitä, mihin todella sitoudutaan. Tämä asioitten valmistelun taso, aikataulu, väärä viesti suhtautumisesta epäterveeseen kilpailuun ja nyt tehtävä tietyn tyyppinen ennakkopäätös ja linjaratkaisu johtavat siihen, että kannatan ed. Uusipaavalniemen tekemää hylkäysesitystä.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Maailmantalous on tälläkin hetkellä varsin sekasortoisessa tilanteessa. (Ed. Kallis: Mistä johtuu?) Sen takia tuntuu kummalliselta, että valtio lähtisi nyt tukemaan pankkeja ja rahalaitoksia takauksilla ja juridisilla sitoumuksilla, kaiken lisäksi veronmaksajien piikkiin.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Hannes Manninen totesi puheessaan mielestäni aivan oikein, että se, joka takaa, voi joutua myös maksamaan. Näin on. Jos nimittäin riskejä ei olisi, niin pankit eivät olisi takuita valtiolta pyytäneet. Hallituksen esitys poistaa kaikki riskit pankeilta. Lopullinen vastuu, jos asiat menevät huonosti, jää lopulta kuitenkin valtiolle ja sitä kautta veronmaksajille, joten riskitön ei ole tämä valtion antama takuu. (Ed. Zyskowicz: Eikä pankkien!) Se on tullut täällä varmasti jo monelta taholta selväksi.

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä kuin ed. Mustajärvi, että asia olisi pitänyt paremmin valmistella ja eduskunnalle olisi pitänyt antaa enemmän aikaa tutustua näin suureen periaatteelliseen kysymykseen ja pitempää harkintaa asiaan perehtymisen aikana. Mielestäni tähän olisi varmaan löytynyt veronmaksajien kannalta parempi ja turvallisempikin vaihtoehto. (Ed. Zyskowicz: Kertokaa, mikä se olisi!) Nyt joudutaan turhalla kiireellä päättämään asiasta, josta voi tulla vielä suuria ongelmia. Kaiken lisäksi, niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa todettu, tästä voi tulla ennakkotapaus, jonka mukaan joudutaan toimimaan ja pelastamaan vielä muitakin pankkeja ja rahalaitoksia. Minun mielestäni tässä on erityisen ongelmallista se, että ensimmäiseksi me olemme pelastamassa ulkomaista pankkia, siis islantilaista pankkia. Kysymys ei ole edes suomalaisesta pankista. (Ed. Manninen: Mutta suomalaisten talletuksista!)

Mutta, arvoisa puhemies, meille tulee vielä paljon suurempi asia kuin tämä. Valtio nimittäin varautuu tukemaan pankkeja ja rahalaitoksia 50 miljardin euron takuilla ja 4 miljardin euron rahoituksella. Ja ihmeellistä on se, että salin oikealta laidalta kuuluupi ääniä, ettei näille valtion antamille takuille oteta mitään vastiketta. Eihän näin voi olla. Eli onko tarkoitus antaa tämä isompi potti tässä myöhemmin sitten samalla tavalla yhtä keveästi kuin tämäkin? (Ed. Zyskowicz: Eikö tämä kysymys ole tullut jo selväksi?)

Arvoisa puhemies! — Ed. Zyskowicz, te puhutte täällä aika usein. Minä en puhu läheskään niin usein, enkä häiritse teidän puheitanne. (Ed. Zyskowicz: Hyvin sanottu!) — Pankit ovat aina saaneet tahtonsa läpi tässä salissa. Nyt on erikoista se, että isoja korkoja saalistaville taataan myös ylimääräiset korkotuotot. Ymmärrän kyllä, että talletusten turva tarvitaan, mutta en näitä ylimääräisten, ylisuurien korkojen takauksia. Nythän palkitaan ne, jotka ovat ottaneet riskejä sijoitukseensa. Tällainen käytäntö opettaa aivan väärään tapaan sijoittaa. Ahneus palkitaan ilman riskejä. Eduskunnan ei pidä edistää tällaista toimintaa, sillä islantilaispankin toiminta ei ole ollut normaalia pankkitoimintaa, vaan lähinnä, niin kuin ed. Pulliainen totesi, kasinotaloutta. Olen samaa mieltä kuin edustajat Uusipaavalniemi ja Mustajärvi eli olen valmis kannattamaan tämän esityksen hylkäystä.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! 30 vuotta sitten oli aika yleinen sanonta se, että kapitalismi on kuilun partaalla ja sosialismi on sitä askeleen edellä. Se askeleen pituus oli aika tarkkaan 20 vuotta, kun nyt katsotaan tätä maailman meininkiä. Islannissa se nähdään tietysti, niin kuin viimeiset uutiset kertovat: Imf:n kaikkiaan 6 miljardin tukipaketti merkitsee 60 prosentin osuutta Islannin bruttokansantuotteesta tukipakettina, elikkä aika isot ongelmat siellä kansantaloudessa todella on.

Mutta mitä tulee tähän ratkaisuun, niin ihan yksinkertaisesti: Norjassa ja Ruotsissa on oltu samanlaisessa tilanteessa. Norjassa hoidettiin Talletussuojarahaston kautta tämä käytännössä veronmaksajien piikkiin, Ruotsissa valtion keskuspankin toimesta käytännössä valtion ja veronmaksajien piikkiin. Meillä on syntynyt ratkaisu, jota monta kertaa on oikeastaan edellytetty: pankkien sotkuista pitää pankkien kantaa myöskin käytännössä vastuuta ja ryhtyä toimenpiteisiin. Sen vuoksi minusta tämä on ihan perusteltua, että tässä tapauksessa pankit ottavat liiketaloudellisen riskin ja luottavat siihen, että näillä heidän haltuunsa saamillaan saatavilla pystyvät sitten ainakin osittain, mahdollisesti kokonaan tai ehkäpä ylikin, tämän kattamaan.

Tästä ei pidä tulla, niin kuin mietinnössä todetaan, erillistapausta, ja tämä on tietenkin kova haaste. Toinen kysymys on sitten, millä tavalla tästä eteenpäin, tämän päätöksen jälkeen, suhtaudutaan melko todennäköisesti meidänkin syliin yhä vakavampana tulevan pankkikriisin hoitamiseen. Vasemmistoliiton vastalauseessa oleva lausuma lähtee juuri siitä, että vastuuta pitää olla pankeilla, ja jos valtiovalta ja veronmaksajat joutuvat väliin menemään, niin sitten siitä pitää saada realistisesti valtaa, vaikutusmahdollisuutta, myöskin pankkikriisin hoitamisessa ja pankkien johtamisessa.

Tässä aika vähän on kiinnitetty huomiota siihen, että Kaupthing-pankilla ei todellakaan ole myöskään pelkkiä tallettajia, vaan siellä on myöskin velallisia. 22 yritystä on lainannut pankilta rahaa ja pyörittävät varmaan nyt yritystoimintaa ja työllisyyttä sen rahan voimalla. Mikäli tässä skenaario toteutuu, homma kaatuu esimerkiksi konkurssin kautta, niin nämä tietysti menevät sitten irtisanontaan, eikä tiedä, kuinka helppoa tällä hetkellä pankkimaailmassa on lainoja uusia.

Totean myöskin, että sosialidemokraattien vastalauseessa oleva ponsi on sinällään hyvä, mutta uskon, että sitä vähän tullaan korjaamaan paremmaksi, että en tässä vaiheessa suoraan sitä kannata, koska se kritiikki, mikä tuli tähän aikataulutukseen ja käytännön ongelmiin, joita ed. Jari Koskinen toi ilmi, oli kyllä suurelta osin perusteltua.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Ed. Manninen, teidän ryhmänne taholta on esitetty tämän hylkäämistä. Sosialidemokraatit ovat pitäneet tässä yhteydessä vain huolta eduskuntakäsittelynkin aikana tulleiden riskien paremmasta selvittämisestä ja edellyttäneet, että mikäli valtion vastuut eivät pysy takauspäätöksen mukaisina, on eduskunnan vastuullisesti ne käsiteltävä. Tämän asian rautalankamalliksi ja selvyyden vuoksi, ettei tätä porvarillista selvittelyä tässä jatketa enää, peruutan aiemmin tekemäni lausumaesityksen. Teen, herra puhemies, seuraavan tarkennetun lausumaesityksen:

"Hyväksyessään esityksen eduskunta edellyttää, että hallitus ennen eduskunnan takauspäätöksen täytäntöönpanoa huolella selvittää liike-taloudellisen ja luottotappioriskin sekä juridi- sen riskin rajaukset. Jos valtion vastuut eivät pysy eduskunnan takauspäätöksen mukaisina, tulee ne saattaa eduskunnan käsittelyyn perustuslain 82 §:n 2 momentin mukaisella tavalla."

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Aikaisemmin keskustelussa moitin vasemmistoliiton vaatimusta siitä, että tässä yhteydessä, tämän Kaupthing-asian yhteydessä, pitäisi valtion antaman takauksen ehdoksi jotenkin asettaa omistuksen saaminen valtiolle ei Kaupthing-pankista, vaan niistä kolmesta Suomessa toimivasta pankista, jotka tässä yhteydessä ovat ottamassa tähän liittyvän liiketoimintariskin. En ymmärtänyt vasemmistoliiton ajattelua, ja mielestäni heidän omatkin puheenvuoronsa asiassa olivat aikamoista sekoilua, mutta totta kai ymmärrän, varsinkin kuunneltuani äsken Päivän peiliä radiosta, toki poliittisen tarkoituksenmukaisuuden, joka teidän käyttäytymisessänne on. Saitte hyvin läpi viestinne radion kautta Suomen kansalle. Kansalle kerrottiin, että vasemmistoliitto suhtautuu tiukemmin pankeille annettavaan tukeen kuin hallitus ja vaatii tukeen enemmän ehtoja ja vastiketta. (Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä)

Mutta vaikka saitte viestinne läpi, niin älkää nyt pullistelko ja kuvitelko, että teidän puheissanne ja ajatuksissanne, joita olette täällä esittäneet, olisi ollut jotain järkeä. Ei niissä, hyvät toverit, todellakaan ollut. Te sanotte, että valtion ja hallituksen olisi pitänyt asettaa ehdoksi tälle takaukselle, jota nyt ollaan antamassa, omistus näissä Suomessa toimivissa pankeissa. Minä kysyin, millä te olisitte voineet pankit pakottaa tähän operaatioon ja hyväksymään nämä hallituksen ja valtion asettamat ehdot valtion omalle mukaantulolle. Ette yhtään millään. Nämä pankit, kolme Suomessa toimivaa pankkia, olisivat ilmoittaneet, että hoitakaa itse Kaupthingin tallettajat, me emme noilla ehdoilla lähde mukaan. Kysyn uudelleen — tosin vain retorisesti, ei pitkitetä keskustelua — millä te olisitte pakottaneet nämä pankit järjestelyyn, jossa näitä ehtoja olisi voitu asettaa. Ette millään. Se kysymykseni, vainko kiväärillä te olisitte sen tehneet, se oli todella tarkoitettu retoriseksi.

Sitten te sanoitte, että tämä onkin signaali, joka liittyy tähän laajempaan pankkien tukemiseen, tähän 50 miljardiin euroon. Hyvät toverit, se käsitellään myöhemmin ja se ei todellakaan ole vastikkeetonta se takaus tai pääomasijoitus tai pankkien haltuun ottaminen, joka liittyy laajempaan pankkitukipakettiin, jota täällä eduskunnassa tullaan käsittelemään. Kuten pääministeri, hallitus ja kaikki muut ovat teille vakuuttaneet, se kaikki tuki, jota annetaan, on vastikkeellista: Vastikkeellista on takausten antaminen pankkien keskinäiselle luotonannolle, vastikkeellista on pääomittaminen, ja vastikkeellista on tietysti — jos siihen joudutaan — pankkien haltuunotto.

No, siihen te sanoitte, että teille ei riitä, että se on vastikkeellista, että hallitus ja valtiovalta saavat hyvät korvaukset ja korot, vaan että pitää saada osakeomistusta. En oikein ymmärrä tuota ajatuksenjuoksua, eikä argumentiksi riitä se, että vain siten saadaan myös päätösvaltaa ja vaikutusvaltaa, koska tosiasia on se, että jos pankit joutuvat ottamaan valtiolta tukea, takausta tai vielä enemmän, jos joutuvat ottamaan tätä pääomitustukea, siinä yhteydessä todellakin valtio voi asettaa erilaisia ehtoja ja tulee asettamaan erilaisia ehtoja. Eli sen lisäksi, että valtiolle ja veronmaksajille saadaan hyvä tuotto näistä ratkaisuista, tullaan hallituksen toimesta, ja itse asiassa jo eduskunnan toimesta, asettamaan erilaisia ehtoja, jotka liittyvät muun muassa pankkien käyttäytymiseen asiakkaitaan kohtaan, pankkien palkitsemisjärjestelmiin ja johtajien palkkaukseen jne.

Arvoisa herra puhemies! Toinen asia: Lähetekeskustelussa sanoin, että niitä suomalaisia tavallisia piensäästäjiä, jotka ovat laittaneet rahansa Kaupthing-pankkiin ja tallettaneet rahansa sinne, on kohtuullista ja oikeudenmukaista, että me heitä osaltamme autamme ja että heidän talletuksensa ja saamisensa turvataan. Olin siis lähetekeskustelussa ja olen tässäkin yhteydessä hallituksen esityksen takana.

Mutta lähetekeskustelussa sanoin myös, että on se näiden ihmisten omakin moka, että he ovat hakiessaan parasta tuottoa talletuksilleen tallettaneet rahansa nimenomaan Kaupthing-pankkiin saadakseen parempaa tuottoa, ja että ihmisten pitäisi ymmärtää, että jos on parempi tuotto, niin on myös suurempi riski. Tuskin ne ihmiset Kaupthingiin ovat rahojaan sen takia laittaneet, että se sattui kadunkulmassa olemaan lähin pankki. No, tämä oli tietysti täysin luvatonta, että sanoin, että ihmiset voisivat katsoa myös peiliin. Olen tietysti saanut siitä niin sanottua hate mailia meilitse aivan riittävästi, mutta silti olen edelleen samalla kannalla kuin silloin, eli on näiden ihmisten myös itse arvioitava omaa toimintaansa, koska ei se pankkien kilpailuttaminen sitä voi olla, että kilpailutat pankkeja, mistä saat suurimman tuoton, mutta minkäänlaista riskiä sinulla ei ole, oli tuotto jossakin parempi ja jossakin huonompi. Eli seison sen takana, että näiden ihmisten omassakin toiminnassa on kritiikin paikka.

Mutta, herra puhemies, nyt uutena ja viimeisenä asiana. Haluan selvästi sanoa, että myös suomalaisten pankkivalvontaviranomaisten toiminnassa ja ennen kaikkea tiedottamisessa on kritiikin paikka. Ministeri Kiviniemen ja meidän pankkivaltuutettujen pitää kaikkien entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, miten Rahoitustarkastus tiedottaa Suomessa tavallisille tallettajille, tavallisille säästäjille näistä asioista, myös näistä riskeistä. Varmasti on mennyt joku asianmukainen tiedote siitä, että Kaupthing-pankki on islantilaisen pankin Suomessa oleva sivukonttori ja että Rata ei valvo Kaupthingin vakavaraisuutta, vaikka se on Suomessa toimiva pankki. Ja varmaan siinä tiedotteessa on sanottu, että Kaupthingissa olevat talletukset ovat ensisijaisesti Islannin talletussuojan piirissä. Mutta ei tämä tieto ole kansalaisille mennyt.

Hyvät kollegat! Kuinka moni teistä tiesi ennen tämän asian käsittelyä, että Rahoitustarkastus ei valvo Kaupthing-pankin toiminnan vakavaraisuutta? Väitän, että vähemmistö, harva teistä, ennen tämän asian käsittelyä tiesi tämän asian. Ei ole silloin ihmeteltävää, että myöskään tavalliset suomalaiset tallettajat eivät tätä tienneet. Eli haluan selvästi sanoa, että Rahoitustarkastuksen — varsinkin näissä turbulenteissa oloissa, joissa olemme ja jotka näkyvät jatkuvan — on virallisten paperinmakuisten tiedotteiden lisäksi aktiivisemmin median kautta tiedotettava sellaisista asioista, jotka ovat tavallisille suomalaisille pankkiasiakkaille tärkeitä, jotta nämä tulevat tosiaan tietämään eri asioista ja eri asioihin liittyvistä taustoista.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Silloin harvoin, kun voi olla samaa mieltä ed. Zyskowiczin kanssa, niin se on syytä todeta pöytäkirjoihin, että näistä hänen puheenvuoronsa kahdesta viimeisestä konkreettisesta asiasta olen täysin samaa mieltä.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Rajamäen lausumaehdotusta.

Tarkennettua lausumaehdotusta.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Se on erittäin hyvä, että sosialidemokraatit lopultakin ymmärsivät sen, että heidän alkuperäinen ehdotuksensa oli täysin mahdoton, ja voi todeta, että ei tämä uusikaan mikään muotovalio kyllä ole. (Naurua) Mutta sen voi todeta, että käytännössä sen todellinen selvittäminen ja arviointi siitä, ylittyykö mikään summa, on käytännössä täysin mahdollista. Mutta tämä mahdollistaa sen täytäntöönpanon, kun arviointi tehdään ja todetaan, että ei näytä ylittävän, jolloinka tätä asiaa ei tarvitse tuoda eduskuntaan, mutta todellisuudessa sitä asianmukaisella huolellisuudella ei voida tehdä. Näin ollen voi todeta, että edelleenkin on kysymys siitä, että tässä ollaan muka hyväksyvinään, mutta ollaan muka vastaan, että jos jotakin tapahtuu tulevaisuudessa, niin voidaan vedota siihen.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz puheenvuorossaan moneen kertaan kysyi vasemmistoliiton esitysten perään. Tuon vielä kerran ilmi sen, (Ed. Jaakonsaari: Elä ennää!) että nämä, sekä hallituksen esitys 181, joka koskee 50 miljardin euron takauksia pankeille ilman vakuuksia, että hallituksen esitys 182 Kaupthingista, jota käsitellään nyt, tuotiin yhtä aikaa ja ministeri esitteli ne myös yhtä aikaa samana pakettina. Sen vuoksi on vähintäänkin kohtuullista, että teemme selväksi sen, että me emme hyväksy sitä, että 50 miljardin euron takauksia tai 4 miljardin euron pääomitusta annetaan ilman vakuuksia, annetaan ilman sitä, että saadaan osakkeita tai osuuksia.

Me emme myöskään hyväksy sitä, että näitä annettaisiin niin, että ei puututtaisi esimerkiksi pankinjohtajien kultaisiin kädenpuristuksiin, optio-ohjelmiin. Me emme hyväksy sitä ilman, että valtiolle tulee myös valtaa pankeista, jos valtio antaa pankeille rahaa. Sen vuoksi on täytynyt tehdä tämä lausuma, ja tätä me tiukasti puolustamme, (Ed. Zyskowicz: Sitähän ei käsitellä, sitä asiaa!) koska siinä esityksessä, jonka hallitus on antanut, mitään näistä ei ole.

Täällä on kyllä vakuutettu ed. Zyskowiczin suulla, että näin tullaan toimimaan. Mutta miksi hallitus ei ole kirjoittanut sitä omaan esitykseensä, jos näin kerran on? On hyvä, että te olette samaa mieltä meidän kanssamme, ja on hyvä, että te tulette äänestämään lausuman mukana, koska olette lausuman kanssa samaa mieltä.