Arto Satonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan todeta, että tämä mietintö on yksimielinen, mikä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ei aina ole ihan tavallista, mutta tämä asia on sellainen, joka on koettu kaikilla tahoilla kannatettavaksi. Kysehän tässä on siitä, että perhepäivähoitajat pääsevät työaikalain soveltamisalan piiriin ja perhepäivähoidossa voidaan jatkossa käyttää jaksotyöaikaa. Samalla perhepäivähoitajien työn saattaminen työaikalain piiriin myöskin täyttää kansallisen lainsäädäntömme velvoitteet EU:n työaikadirektiiviä kohtaan.

Tällä hetkellä perhepäivähoitajien säännöllinen viikkotyöaika on 43 tuntia 15 minuuttia, ja tämän muutoksen jälkeen se putoaa 40 tuntiin viikossa. Perhepäivähoitajan työ on luonteeltaan sellaista, että jatkossakin helposti yksittäisen päivän työajan pituus on enemmän kuin 8 tuntia, mikä on varsin luonnollista, koska jos lapset tuodaan perhepäivähoitoon ja lasten vanhemmat tekevät 8-tuntista työpäivää ja heidän pitää vielä mennä työpaikalle ja tulla sieltä takaisin, niin siitä kertyy enemmän kuin 8 tuntia. On tietysti tärkeätä, että lapset voisivat olla siellä yhden perhepäivähoitajan hoidettavina eikä heidän tarvitsisi vaihtaa hoitopaikkaa kesken päivän. Sen takia on varsin luontevaa, että esimerkiksi 9 tuntia voisi olla tämä päivittäinen työaika, mutta koska siitä kertyy viiden päivän aikana enemmän kuin tämä 40 tuntia, niin sitten on mahdollista tämän tasoittamisjakson kautta, vapaapäivien kautta, tasoittaa sitä, että tämä viikoittainen työaika vuositasolla, joka tässä on maksimitasoitusjakso, saadaan keskimäärin pudotettua sinne 40 tuntiin.

Tämä on siinä mielessä hyvin kannatettava esitys, koska tiedetään, että perhepäivähoito vaatii työntekijöiltä varsin paljon ja siitäkin huolimatta, että tämä muutos tehdään, voi olla vaikeuksia perhepäivähoitajien saatavuudessa.

Niin hyvä tarkoitus kuin tällä lakiesityksellä onkin ja kuinka kannatettava se onkin, on kuitenkin rehellisyyden nimissä tuotava esille se, että kun valiokunta tästä varsin perusteellisen asiantuntijakuulemisen kävi ja kuuli sekä pienten kuntien edustajia, sellaisten kuntien, joissa lasten päivähoito perustuu perhepäivähoitojärjestelmään, että myöskin isompien kuntien edustajia, sellaisten kuntien, joissa perhepäivähoito on yhtenä mahdollisuutena, niin kävi ilmi, että tähän liittyy kyllä se uhka, että perhepäivähoito joissakin kunnissa saattaa vähentyä merkittävästi, koska tästä aiheutuu lisäkustannuksia. Tämä voi aiheuttaa hoitajapulaa, ja ennen kaikkea haaste liittyy siihen, miten tämä hoitomuoto koetaan jatkossa palvelun käyttäjien näkökulmasta. Tietysti palvelujen käyttäjät ovat tottuneet nykyjärjestelmään, että perhepäivähoitajat ovat tehneet pitkää työpäivää ja vanhemmat ovat voineet aina jättää lapsen samalle perhepäivähoitajalle. Jaksottumistyön kautta tietysti joudutaan käyttämään enemmän tilapäistä apua kuin aikaisemmin.

Tämä saattaa johtaa myös siihen, että perhepäivähoidossa painottuu entistä enemmän yritystoiminta, koska yritystoiminnassa tietenkään nämä työaikavelvoitteet eivät ole olemassa. Tämäkin asia on tässä valiokunnan mietinnössä huomioitu. Tärkeintä tietysti olisi se, että yrittäminen perustuu aitoon haluun eikä siihen, että järjestelmä muutetaan sellaiseksi, että perhepäivähoitoa voidaan vain yritystoiminnan kautta jatkossa hoitaa.

On siis huomioitava myöskin ne käytännön hankaluudet, jotka tästä tulevat, mutta ne ovat kuitenkin pienempi asia kuin se, että tätä muutosta ei toteutettaisi, koska on tietysti aika epänormaalia, että perhepäivähoitajalla on ollut selvästi pidempi työaika kuin kunta-alalla keskimäärin.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Täytyy käyttää tilaisuutta hyväksi, kun voi kerrankin ainakin osittain kehua hallituksen esitystä. Valiokunta oli tästä asiasta hyvin yksimielinen, kun tätä käytiin lävitse. Tavoitehan on aivan oikea: halutaan perhepäivähoitajat saada yhdenvertaiseen asemaan muiden työntekijöitten kanssa. Tällä hetkellähän heillä on ollut paljon pidempi työaika, samaten heikommat työnteon ehdot. Yksin se, koska työaika alkaa, koska se loppuu, on ollut hyvin liukuvaa. Siitä johtuen työpäivän pituus on voinut vaihdella hyvinkin paljon, ja aina se ei suinkaan ole ollut korvattavaa aikaa.

Mutta jos halutaan, että esimerkiksi haja-asutusalueilla ihan aidosti on vaihtoehtoja lastenhoidossa, niin silloin pitää kyllä huolehtia siitä, että myöskin perhepäivähoito tulee kyseeseen tulevaisuudessa. Se vauhti, jolla perhepäivähoitajia on vähentynyt, on ollut kyllä hyvin huolestuttava. Jos määrä tipahtaa kolmasosaan 20 vuoden aikana, niin muutos on ollut kyllä raju. Kyllä se liittyy siihen, mikä on palkkataso, mitä maksetaan korvauksina siitä, että lapset tulevat jonkun kotiin hoidettaviksi, ja millaiset ovat sitten sijaisjärjestelyt.

Se, mikä valiokunnan puheenjohtaja Satoselta jäi huomioimatta, on se, että pitää varoa myös sitä, että tätä tilannetta ei käytetä siihen, että perhepäivähoitajat ajetaan pakkoyrittäjiksi sen takia, että sillä tavoin pystyttäisiin kiertämään näitä työaikasäädöksiä.

Mutta tämä on hyvä ensimmäinen askel. Täytyy toivoa, että tässä lähdetään nyt menemään siihen suuntaan, että myös muut työnteon ehdot tulevaisuudessa paranevat oleellisesti.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Muutamia hajanaisia ajatuksia.

Maailma on kyllä oleellisesti parempi paikka, kun tämä laki astuu voimaan ja asiat korjataan niin kuin tässä sanotaan. Tämä järjestelmä tarkoittaa sitä, että perhepäivähoitajien selkänahasta ei samalla tavalla enää oteta sitä, mikä tähän asti, mikä oikeastaan liittyisi järjestelmän synnyttämien ongelmien korjaamiseen. Koko tämä kysymys on siitä mielenkiintoinen, että tällaisella hoitomallilla, niin kuin mietinnössäkin sanotaan, on tarjottu erinomainen vaihtoehto erityisesti pienten lasten ja sisarusten hoidon järjestämiseen ja se soveltuu erinomaisen hyvin haja-asutusalueille.

Sitten se muutos, minkä ed. Mustajärvi tuossa mainitsi: Perhepäivähoitajien määrässä on kuitenkin tapahtunut melkoinen vähentyminen, ja se näkyy. Liekö taustalla arvostusten muutosta ja ehkä myöskin lapsiperheiden asuinoloissa tapahtuneita muutoksia. Voi olla, että perheissä, joissa on yksi tai kaksi lasta, koti on useimmiten ainakin kaupungeissa hyvin pieni. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että kustannukset tulevat nousemaan 7—10 prosenttia, niin kuin täällä on mainittu, mutta se kyllä kannattaa tässä maksaa.

Mutta, arvoisa rouva puhemies, tässä on eräs seikka, johon kiinnittäisin huomiota. Täällä aina muiden asioiden yhteydessä puhutaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ja nimenomaan palvelurakenneuudistuksesta. Tällä asialla on minun mielestäni yhteys tähän kysymykseen. Kädessäni on erään eteläsuomalaisen kaupungin tiedot päivähoidon kustannuksista. Nämä eivät nyt ole ihan sellaisia tietoja, että sormet Raamatulla voisi sanoa, että asiat ovat 100-prosenttisesti näin, mutta tähän suuntaan. Näiden laskelmien mukaan perhepäivähoitopaikka maksaa vuodessa lapsesta keskimäärin 11 700 euroa ja sama hoitopaikka kokopäivähoitona päiväkodissa 19 000 euroa. Siinä on noin 7 200 euron ero.

Jos ajattelemme, paljonko tässä olisi varaa lisätä perhepäivähoitajien palkkaa, jotta tämän mahdollisuuden valitseminen olisi houkuttelevaa sekä työntekijöitten kannalta että perheiden kannalta — nimittäin tämä kustannus mittaa käyttötaloutta; tässä ei ole vielä mukana ollenkaan se, mikä täytyy ottaa kokonaiskustannuksiin, kun mukaan lasketaan investoinnit — minua ihmetyttää, että tällaista ikään kuin parannusohjelmaa ei voisi tehdä tai suositella. Tiedän, että nämä palkkakysymykset sovitaan ihan jossakin muualla kuin täällä, mutta tällaisena rakennekysymyksenä voisi ihan ajatella, että tästä voisi pienen suosituksen tehdä. Jos tähän suuntaan lakia kehitettäisiin ja ministeriö toimisi, toisin sanoen niin, että nykyjärjestelmässä perhepäivähoidon houkuttelevuutta kehitettäisiin, se tulisi suhteellisesti ottaen erinomaisen halvalla.

Kokonaisuutena on sanottava, että vasta sitten tämä järjestelmä toimii minun mielestäni oikeudenmukaisesti, kun on olemassa lastenhoitoon hoivaseteli. Se annetaan vanhemmille oikeutena, ja he saavat itse päättää, käyttävätkö sen päiväkotiin, perhepäivähoitoon, omaan hoitoon kotona, naapurilta ostettuun vai kuinka tehdään. Vasta sitten tämä asia on sellaisessa järjestyksessä, että voidaan puhua oikeudenmukaisesta mallista. Mutta tämäkin uudistus on hyvä.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Oli miellyttävää kuunnella valiokunnan puheenjohtajan esittelyä tästä lakiesityksestä, ja pikkuhiljaa ollaan menossa hyvään suuntaan. Me tiedämme kaikki, että perhepäivähoitajat ovat aliarvostettu, naisvaltainen porukka, ja aliarvostus näkyy myös palkkauksessa, kuten edellinen puhuja viittasi. Se ei tietenkään nyt tällä asialla korjaannu vaan on muitten foorumeiden asia. Mutta tämä on hyvä, eteenpäin menevä askel sille, että saisimme tämän meille kaikille niin tärkeän ammattiryhmän säilymään vielä kuvioissa mukana.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys on tärkeä ja erittäin tarpeellinen. Työaikalakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että perhepäivähoitajien työ tulee työaikalain soveltamisalan piiriin ja perhepäivähoidossa voidaan käyttää jaksotyöaikaa ja näin omassa kodissa työskentelevät perhepäivähoitajat pääsevät yhdenvertaisempaan asemaan muiden työntekijöiden kanssa. Tämä muutos edistää hoitajien työssäjaksamista ja siten välillisesti varmasti myös lasten hoitoa ja hoidon laatua. Perhepäivähoito on merkittävä vaihtoehto erityisesti pienten lasten ja sisarusten hoidon järjestämisessä. Se soveltuu myös hyvin haja-asutusalueille. Lakiesitys osaltaan edesauttaa sitä, että perheiden suosima perhepäivähoito säilyisi tulevaisuudessakin merkittävänä lasten päivähoitomuotona.

Perhepäivähoidon toteuttamistavat ovat monipuolistuneet viime vuosien aikana. Lapsia hoidetaan paitsi hoitajan kotona myös vuorotellen eri hoitajien kotona, hoidon piiriin kuuluvien perheiden kotona, parityöskentelynä toisen perhepäivähoitajan kotona ja kunnan järjestämissä tiloissa ryhmäperhepäiväkodissa. Sovellettavat työaikanormit vaihtelevat perhepäivähoidossa nykyisin sen mukaan, missä lapsia kulloinkin hoidetaan.

Arvoisa puhemies! Joissakin kunnissa pidetään mahdollisena, että perhepäivähoito vähentyy merkittävästi tai loppuu kokonaan ehdotetuista muutoksista johtuvien lisäkustannusten, hoitajapulan tai hoitomuodon suosion romahtamisen takia. Lainsäädäntö antaa kunnille kuitenkin mahdollisuuden kehittää paikalliseen tilanteeseen sopivia ratkaisuja, joilla kohtuullisin kustannuksin turvataan hoitomuodon jatkuminen ja kehittyminen. Tärkeää on, että nykyisille perhepäivähoitajille tulee järjestää tarvittavaa (Puhemies: 2 minuuttia!) täydennyskoulutusta niin, että he voivat sijoittua töihin muiden päivähoitomuotojen palvelukseen.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä perhepäivähoitajien palkkaus on kyllä jäänyt vuosien saatossa niin paljon kehityksestä jälkeen, että tämä on varmaan se keskeinen syy, miksi perhepäivähoitajia on erittäin vaikea saada. Toinen on tietenkin tämä työaikakysymys, joka ei ole minustakaan ihan kohdallaan. Eli näihin kahteen asiaan jos kiinnitettäisiin huomiota, niin voitaisiin varmasti saada enemmän perhepäivähoitajia.

En kyllä usko tuohon, mitä ed. Särkiniemi toi esille, että tämä seteli olisi joku ratkaisu. Minusta se on vain askel tähän yksityistämisen suuntaan ja ei mitään takeita ole siellä yksityissektorilla, että siellä työajat tai palkkaukset olisivat sen kummemmin kunnossa. Olen sitä mieltä, että jos perhepäivähoitoa halutaan kehittää, tarvitaan tätä kunnallista perhepäivähoitoa enemmän ja siellä kunnolliset työajat, työolosuhteet ja palkkaus.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ihan lyhyesti kommentoida. Minä en voi käsittää, miksi tällainen retorinen keino jatkuvasti toistuu ja toistuu, jos kunta toimii palvelun järjestäjänä. Siis demokraattisesti päätetään, millainen palvelu kansalaisille annetaan, ja se maksetaan veroista. Jos sen palvelun tuottaa joku muu kuin kunnan oma palvelutuotanto-organisaatio, se ei ole yksityistämistä. Siinä ei kansalaisilta viedä mitään oikeutta pois. Heille ei tule yhtään latia lisää maksettavaa. Se on järjestämistapa. Mutta kun se näin tehdään, se avaa uuden kanavan ja voi toimia todella merkittävänä innovatiivisena keinona, kun se käyttää markkinoita. Siis se ei supista eikä kavenna hyvinvointiyhteiskuntaa piiruakaan, mutta se ottaa yhden keinon lisää.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan lyhyesti puolustaa ed. Särkiniemeä tässä asiassa. Nimittäin tämä keskustelu voidaan käsitellä Suomessa myös paljon laajempana asiana. Voidaan sanoa niin, että kun meillä on saman alan asiantuntemusta oikeassa kourassa ja vasemmassa kourassa, niin vain ne sormet sormien lomaan yhteen laittamalla saadaan paras lopputulos, ja sitä ed. Särkiniemi tässä tarkoittaa. Se, joka palvelua tarvitsee, saa itse kilpailuttaa ja valita. Sillä ei ole mitään tekemistä politiikan kanssa, vaan rahojen oikealla käytöllä on tärkein merkitys sen lisäksi, että sillä lailla on valinnan vapauskin olemassa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin itse hallituksen esitys ja mietintö ovat ihan ok, ja sillä saattaa olla kyllä ne vaikutukset, jotka valiokunnan puheenjohtaja Satonen totesi. Nämä ovat vähän sellaisia asioita, että niillä on puolensa ja puolensa, mutta nyt on valinta tehty näin, ja tämä on niin kuin periaatteellisessa mielessä erittäin iso asia, hyppäys.

Mutta, arvoisa puhemies, minä kiinnittäisin huomiota mielenkiintoiseen yksityiskohtaan tässä hallituksen esityksen esittelyssä. Nimittäin täällä todetaan, että laki on tarkoitettu tulemaan voimaan syksyllä 2010. Eli tässä onkin tiukka paikka, siellä on nimittäin lumi tulossa maahan nyt, ja se voi jäädä talvelle.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Särkiniemelle vain toteaisin, että tässä varmaan ajatellaan vähän eri näkövinkkelistä tämän setelin suhteen, ja luulen, että tämä seteliasia ei ratkaise ollenkaan tätä työolo-, työaika- ja palkkauskysymystä, joka tässä on keskeinen. Jos näitä seteleitä sitten aletaan jakaa yhteen sun toiseen tarkoitukseen, niin ymmärrätte varmaan, mihin se johtaa. Se johtaa melko villiin tilanteeseen, ja on käsittämätöntä ajatella niin, että kun se on yksityisellä, se tulee jotenkin edullisemmaksi, koska miksi se tulee sitten edullisemmaksi: onko se tehokkaampi siellä se työntekijä, vai tekeekö se pienemmällä palkalla tai heikommissa työolosuhteissa tai erilaisen työaikalain piirissä? Siinä on juuri semmoinen kysymys, josta me emme varmaan ihan helpolla yhteisymmärrystä löydä, mutta se ehkä ei ole tarpeen tässä kysymyksessä.