10 luku
Vastuu öljyvahingosta
1 §
Määritelmiä
Tässä luvussa tarkoitetaan:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
10) Suomen talousvyöhykkeellä aluetta,
joka määritellään Suomen talousvyöhykkeestä annetussa
laissa (1058/2004).
2 §
Soveltamisala
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan
Suomessa tai Suomen talousvyöhykkeellä taikka
toisessa sopimusvaltiossa tai toisen sopimusvaltion talousvyöhykkeellä aiheutuneeseen
öljyvahinkoon,
jos vahingon syynä on pysyvän öljyn pääseminen
aluksesta, joka on rakennettu tai muunnettu kuljettamaan pysyvää öljyä irtolastina.
Sellaiseen
alukseen, joka voi kuljettaa sekä pysyvää öljyä että muuta
lastia, säännöksiä sovelletaan
kuitenkin vain silloin, kun alus kuljettaa pysyvää öljyä irtolastina,
sekä tällaista kuljetusta seuraavalla matkalla,
jollei näytetä, ettei aluksessa ole jäänteitä irtolastina
kuljetetusta pysyvästä öljystä.
Säännöksiä sovelletaan myös
Suomea tai Suomen talousvyöhykettä taikka toisen sopimusvaltion
aluetta tai talousvyöhykettä edellä tarkoitetun öljyvahingon
vuoksi uhkaavan pilaantumisvahingon torjuntatoimenpiteistä aiheutuneisiin
vahinkoihin ja kustannuksiin riippumatta siitä, missä näihin
toimenpiteisiin on ryhdytty.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
16 §
Lain soveltaminen eräissä tapauksissa
Tämän luvun säännökset
eivät koske sota-alusta tai muuta alusta, jota vahinkotapahtuman aikaan
käytetään yksinomaan valtion muihin kuin
kaupallisiin tarkoituksiin. Jos tällainen alus on aiheuttanut öljyvahingon
Suomessa tai Suomen talousvyöhykkeellä tai jos
on ryhdytty torjuntatoimenpiteisiin, sovelletaan kuitenkin tämän
luvun 1 ja 3—5 §:n, 19 luvun 1 §:n
1 momentin 7 kohdan ja 4 momentin sekä 21 luvun 3 a §:n
3 ja 4 momentin säännöksiä.
Jos muu kuin 1 momentissa tarkoitettu alus, johon ei sovelleta
tämän luvun 2 §:n 1 momentin eikä 10
a luvun säännöksiä, on aiheuttanut öljyvahingon
Suomessa tai Suomen talousvyöhykkeellä tai jos
on ryhdytty torjuntatoimenpiteisiin, sovelletaan tämän
luvun 1 §:n, 2 §:n 4 momentin, 3 §:n
ja 8 §:n 3 momentin, 19 luvun 1 §:n 1 momentin
7 kohdan ja 4 momentin sekä 21 luvun 3 a §:n 3
ja 4 momentin säännöksiä. Samoja säännöksiä sovelletaan
myös silloin, kun öljyvahinko on johtunut
muusta kuin pysyvästä öljystä.
Aluksen omistajan oikeuteen rajoittaa vastuunsa näissä tapauksissa
sovelletaan 9 luvun säännöksiä.
Vastuumäärä määräytyy
9 luvun 5 §:n mukaan.
10 a luku
Vastuu aluksen polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta
1 §
Määritelmiä
Tässä luvussa tarkoitetaan:
1) aluksella mitä tahansa vesikulkuneuvoa tyypistä riippumatta;
2) aluksen omistajalla aluksen omistajaa mukaan lukien
rekisteröity omistaja, ilman miehistöä rahdatun
aluksen rahdinantajaa, aluksen laivanisäntää ja
henkilöä, joka laivanisännän
sijasta huolehtii aluksen käytöstä;
3) rekisteröidyllä omistajalla aluksen
omistajaksi rekisteröityä henkilöä tai
henkilöitä taikka rekisteröinnin puuttuessa
aluksen omistavaa henkilöä tai henkilöitä;
jos aluksen kuitenkin omistaa valtio ja sitä käyttää yhtiö,
joka kyseisessä valtiossa on rekisteröity aluksen
käyttäjäksi, omistajalla tarkoitetaan
tällaista yhtiötä;
4) aluksen polttoaineella mitä tahansa hiilivetymineraaliöljyä,
mukaan lukien voiteluöljy, jota käytetään
tai jota on tarkoitus käyttää aluksen
voimanlähteenä, sekä tällaisen öljyn
jäämiä;
5) torjuntatoimenpiteillä sellaisia tarkoituksenmukaisia
toimia, joihin ryhdytään vahinkotapahtuman ilmenemisen
jälkeen vahingon estämiseksi tai pienentämiseksi;
6) vahinkotapahtumalla sellaista tapahtumaa tai samaa
alkuperää olevaa tapahtumasarjaa, joka aiheuttaa
pilaantumisvahingon tai muodostaa tällaisen vahingon vakavan
ja välittömän uhan;
7) pilaantumisvahingolla
a) aluksen ulkopuolella aiheutunutta menetystä tai
vahinkoa, joka johtuu aluksesta päässeen tai päästetyn
polttoaineen pilaavasta vaikutuksesta päästön
tapahtumapaikasta riippumatta, edellyttäen, että muu
ympäristön pilaantumisesta suoritettava korvaus
kuin ympäristön pilaantumisen aiheuttama ansionmenetys
rajoitetaan kohtuullisten ja todellisuudessa tehtyjen tai tehtävien
ennallistamistoimien kustannuksiin; ja
b) torjuntatoimenpiteiden kustannuksia ja torjuntatoimenpiteiden
aiheuttamia lisämenetyksiä tai -vahinkoja;
8) sopimusvaltiolla valtiota, joka on liittynyt aluksen
polttoaineen aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta
vastuusta tehtyyn yleissopimukseen (SopS / );
9) Suomen talousvyöhykkeellä aluetta,
joka määritellään Suomen talousvyöhykkeestä annetussa
laissa.
2 §
Soveltamisala
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan
Suomessa tai Suomen talousvyöhykkeellä taikka
toisessa sopimusvaltiossa tai toisen sopimusvaltion talousvyöhykkeellä aluksen
polttoaineen aiheuttamaan pilaantumisvahinkoon.
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan
myös Suomea tai Suomen talousvyöhykettä taikka
toisen sopimusvaltion aluetta tai talousvyöhykettä edellä tarkoitetun
vahingon vuoksi uhkaavan pilaantumisvahingon torjuntatoimenpiteistä aiheutuneisiin
vahinkoihin ja kustannuksiin riippumatta siitä, missä näihin
toimenpiteisiin on ryhdytty.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään
toisen sopimusvaltion talousvyöhykkeestä, koskee
myös sellaista välittömästi
toisen sopimusvaltion aluemeren ulkopuolella olevaa ja siihen rajoittuvaa
aluetta, jonka valtio, jos se ei ole perustanut talousvyöhykettä,
on kansainvälisen oikeuden mukaisesti määrittänyt
ulottumaan enintään 200 meripeninkulman päähän
niistä perusviivoista, joista sen aluemeren leveys mitataan.
Tämän luvun säännöksiä ei
sovelleta sota-aluksiin, laivaston apualuksiin tai muihin aluksiin,
joita valtio omistaa tai käyttää ja joita käytetään
kyseisenä ajankohtana yksinomaan muuhun kuin kaupalliseen
tarkoitukseen. Jos tällainen alus on aiheuttanut pilaantumisvahingon Suomessa
tai Suomen talousvyöhykkeellä tai jos on ryhdytty
torjuntatoimenpiteisiin, sovelletaan kuitenkin tämän
luvun 1 ja 3—5 §:n, 19 luvun 1 §:n
1 momentin 7 kohdan ja 4 momentin sekä 21 luvun 3 c §:n
3 ja 4 momentin säännöksiä.
Tämän luvun säännöksiä ei
sovelleta 10 luvun mukaiseen öljyvahinkoon kyseisen
luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa.
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan
sen estämättä, mitä ulkomaan
lain soveltamisesta suomalaisessa tuomioistuimessa säädetään.
Tämän luvun säännöksiä ei
sovelleta, jos soveltaminen on ristiriidassa kansainvälisistä sopimuksista
johtuvien Suomen velvoitteiden kanssa.
3 §
Aluksen omistajan vastuu aluksen polttoaineen aiheuttamasta
pilaantumisvahingosta
Aluksen omistaja on velvollinen korvaamaan 2 §:ssä tarkoitetun
vahingon silloinkin, kun hän itse tai kukaan hänen
vastuullaan toimiva ei ole aiheuttanut vahinkoa. Jos vahinkotapahtuma muodostuu
useista samaa alkuperää olevista tapahtumista,
on vahingosta vastuussa se, joka oli aluksen omistajana ensimmäisen
tapahtuman sattuessa.
Jos useampi kuin yksi henkilö on 1 momentin nojalla
vastuussa vahingosta, he vastaavat siitä yhteisvastuullisesti.
Aluksen omistaja on kuitenkin vastuusta vapaa, jos
hän osoittaa, että vahinko on aiheutunut:
1) sotatoimista, vihollisuuksista, sisällissodasta
tai kapinasta taikka poikkeuksellisesta, väistämättömästä ja
ylivoimaisesta luonnonilmiöstä;
2) kokonaan kolmannen henkilön vahingontekotarkoituksin
suorittamasta teosta tai laiminlyönnistä; taikka
3) kokonaan majakoiden tai muiden navigoinnin apuvälineiden
ylläpitoon velvollisen viranomaisen tätä tehtävää suorittaessaan
tekemästä virheestä tai laiminlyönnistä.
Jos vahinkoa kärsineen puolelta on tahallisesti tai
tuottamuksesta myötävaikutettu vahinkoon, voidaan
vahingonkorvausta sovitella.
4 §
Vastuun kanavointi ja takautumisoikeus
Aluksen omistajaa vastaan saa ajaa kannetta 2 §:ssä tarkoitetun
pilaantumisvahingon korvaamiseksi vain tämän luvun
nojalla.
Korvausta 2 §:ssä tarkoitetusta
pilaantumisvahingosta ei voida vaatia:
1) aluksen omistajan palveluksessa olevalta tai aluksen omistajan
asiamieheltä taikka laivaväkeen kuuluvalta;
2) luotsilta tai muulta henkilöltä, joka kuulumatta
laivaväkeen työskentelee aluksen lukuun;
3) henkilöltä, joka aluksen omistajan, laivanvarustajan
tai päällikön suostumuksella tai viranomaisen
toimeksiannosta suorittaa pelastustyötä;
4) torjuntatoimenpiteiden suorittajalta; eikä
5) henkilöltä, joka on 2—4 kohdassa
tarkoitetun henkilön palveluksessa tai asiamies, ellei
kyseinen henkilö ole aiheuttanut vahinkoa tahallaan tai
törkeästä huolimattomuudesta tietäen, että sellainen
vahinko todennäköisesti syntyisi.
Edellä 2 momentin 1—5 kohdassa tarkoitetun henkilön
aiheuttamasta vahingosta tämän luvun nojalla suoritettu
korvaus voidaan vaatia vahingon aiheuttajalta vain, jos tämä on
aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
tietäen, että sellainen vahinko todennäköisesti
syntyisi. Työntekijän tai virkamiehen maksettavan
korvauksen määräämiseen sovelletaan tällöin
kuitenkin, mitä vahingonkorvauslaissa ja työsopimuslaissa
(55/2001) säädetään
työntekijän tai virkamiehen korvausvelvollisuudesta.
5 §
Vastuun rajoittaminen
Tämän luvun säännökset
eivät vaikuta aluksen omistajan ja vakuutuksen tai muun
vakuuden antajan oikeuteen rajoittaa vastuutaan 9 luvun säännösten
mukaisesti.
6 §
Suomalaista alusta koskeva vakuuttamisvelvollisuus
Suomen alusrekisteriin merkityn aluksen, jonka bruttovetoisuus
on yli 1 000, rekisteröidyn omistajan on otettava
ja pidettävä voimassa vakuutus tai muu rahavakuus,
joka kattaa tämän luvun tai toisessa sopimusvaltiossa
voimassa olevan vastaavan lainsäädännön
mukaisen aluksen omistajan vastuun 9 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun
määrään saakka.
7 §
Ulkomaista alusta koskeva vakuuttamisvelvollisuus
Ulkomaisella aluksella, joka käy suomalaisessa satamassa
tai käyttää Suomen vesialueella olevia
satamalaitteita ja jonka bruttovetoisuus on yli 1 000,
tulee olla vakuutus tai muu rahavakuus, joka kattaa tämän
luvun mukaisen aluksen omistajan vastuun 9 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun määrään
saakka.
Edellä 1 momentissa tarkoitetussa aluksessa on oltava
mukana sen sopimusvaltion, jossa alus on rekisteröity,
toimivaltaisen viranomaisen tai valtuutetun laitoksen myöntämä todistus,
joka osoittaa, että 1 momentissa tarkoitettu vakuutus tai
muu vakuus on voimassa. Jos aluksen omistaa valtio, aluksessa on
oltava mukana todistus, josta ilmenee, että kyseinen valtio
omistaa aluksen ja että sen tämän luvun
mukainen vastuu on katettu 9 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun
määrään saakka.
8 §
Vakuutusta tai vakuutta koskeva todistus
Merenkulkulaitos antaa hakemuksesta Suomen alusrekisteriin merkityn
aluksen rekisteröidylle omistajalle todistuksen 6 §:ssä tarkoitetun
vakuutuksen tai vakuuden voimassaolosta. Merenkulkulaitos voi myös
antaa todistuksen vakuutusvelvollisuuden täyttämisestä 7 §:n
1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, jos alusta ei ole rekisteröity
missään sopimusvaltiossa.
Hakemukseen on liitettävä selvitys,
josta ilmenee:
1) että vakuutus tai vakuus kattaa tässä luvussa
tarkoitetun vastuun; ja
2) että vakuutus tai vakuus voi todistuksen voimassaoloaikana
lakata olemasta voimassa aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua
siitä päivästä, jona kirjallinen
ilmoitus voimassaolon lakkaamisesta on tullut Merenkulkulaitokselle, paitsi
jos todistus on toimitettu Merenkulkulaitokselle tai alukselle on
annettu uusi todistus.
Merenkulkulaitoksen tulee peruuttaa todistus, kun sen myöntämisen
edellytykset eivät enää täyty.
Todistus on pidettävä mukana aluksella ja
jäljennös todistuksesta on talletettava Merenkulkulaitoksen
haltuun. Alusta ei saa käyttää merenkulkuun
ilman todistusta.
Tässä pykälässä tarkoitettujen
todistusten antamisesta peritään maksu siten kuin
valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään.
Tarkemmat säännökset tässä pykälässä tarkoitetuista
todistuksista annetaan valtioneuvoston asetuksella.
9 §
Vakuutuksen tai vakuuden antajaan kohdistetut vaatimukset
Korvaukseen oikeutettu saa kohdistaa tämän luvun
mukaisen pilaantumisvahinkoon perustuvan korvausvaatimuksensa suoraan
6 tai 7 §:ssä tarkoitetun vakuutuksen tai vakuuden
antajaan.
Vakuutuksen tai vakuuden antaja ei kuitenkaan ole velvollinen
korvaamaan vahinkoa 3 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa
tapauksissa tai silloin, kun aluksen omistaja on itse tahallaan
aiheuttanut vahingon.
Vakuutuksen tai vakuuden antaja voi vapautuakseen vastuusta
muita kuin aluksen omistajaa kohtaan vedota ainoastaan 2 momentissa
tarkoitettuihin seikkoihin.
Vakuutuksen tai vakuuden antajalla on kaikissa tapauksissa oikeus
vaatia aluksen omistajan osallistumista oikeudenkäyntiin.
10 §
Vakuuttamisvelvollisuuden valvonta
Merenkulkulaitos valvoo 6 ja 7 §:n noudattamista.
Merenkulkulaitoksella on oikeus kieltää aluksen
lähtö ja keskeyttää sen matka,
jollei aluksessa ole mukana todistusta 6 tai 7 §:n mukaan
vaadittavasta vakuutuksesta tai vakuudesta.
11 §
Viittaussäännökset
Tämän luvun mukaisen saatavan vanhentumisesta
säädetään 19 luvun 1 §:n
1 momentissa.
Toimivaltaisesta tuomioistuimesta tämän luvun
mukaisessa asiassa säädetään
21 luvun 3 c §:ssä.
Ulkomaisen tuomion täytäntöönpanosta
tämän luvun mukaisessa asiassa säädetään
22 luvun 8 §:ssä.
21 luku
Toimivaltainen tuomioistuin ja oikeudenkäynti merioikeusjutuissa
3 a §
Toimivaltainen merioikeus öljyvahinkoasiassa
Kanne vahingonkorvauksen saamiseksi 10 luvun nojalla
voidaan nostaa suomalaisessa tuomioistuimessa, jos öljyvahinko
on tapahtunut Suomessa tai mainitun luvun 1 §:n 10 kohdassa
tarkoitetulla Suomen talousvyöhykkeellä tai jos
torjuntatoimenpiteet on suoritettu sellaisen vahingon estämiseksi
tai rajoittamiseksi Suomessa tai Suomen talousvyöhykkeellä.
3 c §
Toimivaltainen merioikeus aluksen polttoaineen aiheuttamaa vahinkoa
koskevassa asiassa
Kanne vahingonkorvauksen saamiseksi 10 a luvun
nojalla voidaan nostaa suomalaisessa tuomioistuimessa, jos vahinko
on tapahtunut Suomessa tai Suomen talousvyöhykkeellä tai
jos torjuntatoimenpiteet on suoritettu sellaisen vahingon estämiseksi
tai rajoittamiseksi Suomessa tai Suomen talousvyöhykkeellä.
Jos kanne 1 momentin nojalla voidaan nostaa suomalaisessa tuomioistuimessa,
voidaan kanne vahingonkorvauksen saamiseksi samasta vahinkotapahtumasta
aiheutuneesta muusta vahingosta nostaa samassa tuomioistuimessa.
Korvauskanne, joka 1 ja 2 momentin nojalla voidaan nostaa suomalaisessa
tuomioistuimessa, käsitellään Helsingin
käräjäoikeudessa.
Jos vahinkotapahtuman jälkeen on perustettu 9 luvun
7 §:ssä tarkoitettu rajoitusrahasto Suomessa ja
rekisteröidyllä omistajalla tai vakuutuksenantajalla,
jota vastaan kannetta ajetaan Suomessa tai toisessa sopimusvaltiossa,
on oikeus rajoittaa vastuunsa, käsittelee Helsingin käräjäoikeus
kysymykset, jotka liittyvät rajoitusrahaston jakamiseen
vahingonkorvaukseen oikeutettujen kesken.