2 §
Tahdonvaltaisuus
Velvollisuus maksaa korkoa määräytyy
tämän lain mukaan, jollei muuta johdu velallisen sitoumuksesta
tai kauppatavasta taikka toisin ole säädetty.
Jos velallisen sitoumus liittyy kulutusluottoa tai muuta kulutushyödykettä koskevaan
elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen
taikka sellaiseen sopimukseen, jonka perusteella velallinen ostamalla
tai vuokraamalla hankkii asunnon itseään tai perheenjäseniään varten,
sitoumus on tehoton siltä osin kuin velallinen olisi velvollinen
maksamaan enemmän viivästyskorkoa kuin 4—11 §:ssä säädetään.
Jos velallinen näissä tapauksissa on viivästyksen
varalta sitoutunut viivästyskoron sijasta tai sen lisäksi
maksamaan provisiota, palkkiota tai vastaavaa toistuvaa suoritusta,
sitoumus on tehoton siltä osin kuin viivästyskoron
ja mainitun suorituksen yhteenlaskettu määrä ylittää 4—11 §:n mukaan
lasketun koron.
3 §
Velasta maksettava korko
Velallinen ei ole velvollinen maksamaan korkoa velan eräpäivää edeltävältä ajalta.
Jos velasta on sovittu maksettavaksi korkoa korkokantaa kuitenkaan
määräämättä,
velallisen on maksettava vuotuista korkoa kulloinkin voimassa olevan
12 §:ssä tarkoitetun viitekoron mukaisesti.
4 §
Viivästyskoron määrä
Velan maksun viivästyessä velallisen on maksettava
viivästyneelle määrälle vuotuista
viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi
kuin kulloinkin voimassa oleva 12 §:ssä tarkoitettu
viitekorko.
Jos 1 momentin mukaan määräytyvä viivästyskorko
on alempi kuin velalle eräpäivää edeltäneeltä ajalta
maksettava korko, viivästyskorkoa on maksettava saman perusteen
mukaan kuin ennen eräpäivää.
6 §
Viivästyskorko velalle, jonka eräpäivää ei
ole määrätty
Jollei eräpäivää ole velallista
sitovasti ennalta määrätty, viivästyskorkoa
on maksettava siitä lähtien, kun 30 päivää on
kulunut siitä päivästä, jona
velkoja lähetti velalliselle laskun tai muutoin vaati määrätyn
rahamäärän suorittamista. Velallinen
ei kuitenkaan ole velvollinen maksamaan viivästyskorkoa
ajalta ennen laskun tai vaatimuksen saapumista hänelle.
Jos kysymys on 2 §:n 2 momentissa tarkoitetusta velasta,
laskussa tai muussa maksuvaatimuksessa on mainittava tuolloin voimassa
olevan viivästyskoron suuruus ja se ajankohta, josta lukien
viivästyskorkoa on suoritettava. Velallinen ei ole velvollinen
maksamaan viivästyskorkoa siltä ajalta, joka on
kulunut ennen kuin hän on saanut velkojalta viivästyskorkoa
koskevat tiedot.
7 §
Viivästyskorko korvausvelalle
Vahingonkorvaukselle tai vastaavanlaiselle velalle, jonka määrän
ja perusteen toteaminen edellyttää erityistä selvitystä,
viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien,
kun 30 päivää on kulunut päivästä,
jona velkoja esitti vaatimuksensa sekä sellaisen korvauksen
perustetta ja määrää koskevan
selvityksen, jota häneltä kohtuudella voidaan
vaatia ottaen huomioon myös velallisen mahdollisuudet hankkia
selvitys. Jos selvitystä on pidettävä riittämättömänä ainoastaan velan
määrän osalta, viivästyskorkoa
on kuitenkin maksettava sille velan määrälle,
jota kohtuudella voidaan pitää selvitettynä.
Vakuutuksenantajan maksuvelvollisuuden täyttämisen
ajasta säädetään vakuutussopimuslain
(543/1994) 70 §:ssä.
9 §
Viivästyskoron maksamisvelvollisuuden alkamisajankohta
eräissä tapauksissa
Edellä 6 ja 7 §:ssä tarkoitetuissa
tapauksissa viivästyskorkoa on kuitenkin maksettava viimeistään
siitä päivästä, jona velan maksua
koskeva haaste annettiin velalliselle tiedoksi, tai, jos vaatimus
esitetään oikeudenkäynnin aikana, sen
esittämisestä lukien.
11 §
Viivästyskoron sovittelu
Viivästyskorkoa voidaan sovitella, jos velallisena
on luonnollinen henkilö eikä velka liity velallisen
harjoittamaan elinkeinotoimintaan. Sovittelun edellytyksenä on,
että:
1) maksun viivästyminen on johtunut maksuvaikeuksista,
joihin velallinen on joutunut sairauden, työttömyyden
tai muun erityisen seikan vuoksi pääasiallisesti
omatta syyttään;
2) sovitteluun on painavat perusteet ottaen huomioon
viivästyskoron määrä suhteessa
velallisen taloudelliseen asemaan eikä maksun viivästyminen
johdu velallisen ilmeisen kevytmielisestä suhtautumisesta
velkaantumiseen tai velkojen maksuun; tai
3) velallisella on katsottava olleen perusteltua aihetta kieltäytyä maksamasta
velkaansa.
Viivästyskorkoa voidaan 1 momentin 2 kohdan
nojalla sovitella myös siltä osalta, joka on aikaisemmin
vahvistettu lainvoimaisella tuomiolla.
12 §
Viitekorko
Tässä laissa tarkoitettu viitekorko on Euroopan
keskuspankin viimeisimpään perusrahoitusoperaatioon
ennen kunkin puolivuotiskauden ensimmäistä kalenteripäivää soveltama
korko pyöristettynä ylöspäin
lähimpään seuraavaan puoleen prosenttiyksikköön.
Kyseisen puolivuotiskauden ensimmäisenä kalenteripäivänä voimassa
olevaa viitekorkoa sovelletaan seuraavien kuuden kuukauden ajan.
12 a §
Ilmoitus viitekoron vahvistamisesta
Suomen Pankin on viipymättä julkaistava Suomen
säädöskokoelmassa ilmoitus 12 §:ssä tarkoitetusta
viitekorosta ja sen voimassaoloajasta. Ilmoituksessa on myös
mainittava 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun viivästyskoron
suuruus.
_______________
1. Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta
200 .
2. Tätä lakia sovelletaan tämän
lain voimaantulon jälkeen kertyvään viivästyskorkoon,
vaikka velan oikeusperuste on syntynyt ennen tämän lain
voimaantuloa.
3. Tuomioistuimen on tämän lain voimaantullessa
vireillä olevassa asiassa viran puolesta vahvistettava
luonnolliselta henkilöltä perittävä viivästyskorko
lain voimaantulopäivästä lukien enintään
4 §:n 1 momentin mukaiseksi, jollei velkoja ole esittänyt
selvitystä siitä, että korkeampi viivästyskorko
perustuu sitoumukseen, joka liittyy muuhun kuin 2 §:n 2
momentissa tarkoitettuun velkaan, tai että se perustuu
4 §:n 2 momenttiin. Kansliahenkilökuntaan kuuluva, jolla
on käräjäoikeuslain (581/1993)
19 §:n nojalla oikeus antaa yksipuolisia tuomioita, saa
antaa myös tuomion, jolla velkojan kanne viivästyskoron
osalta edellä säädetyn johdosta osaksi hylätään.
4. Jos tuomio tai muu ulosottoperuste on annettu ennen
tämän lain voimaantuloa, viivästyskorko
määräytyy ulosottoperusteen mukaan. Luonnollinen
henkilö on kuitenkin lain voimaantulopäivästä lukien
velvollinen maksamaan enintään 4 §:n
1 momentissa tarkoitettua viivästyskorkoa, jollei velkoja
ole vaatinut ulosottoperusteen mukaista viivästyskorkoa
ja esittänyt selvitystä siitä, että korkeampi
viivästyskorko perustuu sitoumukseen, joka liittyy muuhun
kuin 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuun velkaan, tai että se
perustuu 4 §:n 2 momenttiin. Velkojan on esitettävä edellä tarkoitettu
vaatimus ja selvitys ulosottomiehelle vuoden kuluessa tämän
lain voimaantulosta. Vaatimus voidaan esittää ulosottohakemuksessa
tai jo vireillä olevassa ulosottoasiassa. Ulosottomiehen
on tehtävä ulosottoperusteeseen merkintä viivästyskorkoa
koskevasta päätöksestä.
5. Tämän lain 11 §:n nojalla
voidaan sovitella luonnollisen henkilön maksettavia viivästyskorkoja,
jotka perustuvat ennen tämän lain voimaantuloa
syntyneeseen velkaan kyseisen velan perusteesta riippumatta. Velallisen
suorittamat viivästyskorot voidaan sovittelussa ottaa huomioon,
mutta suorituksia ei voida määrätä palautettaviksi.
6. Jos muualla lainsäädännössä viitataan
korkolain 4 §:n 3 momenttiin, on kyseisen säännöksen
asemesta noudatettava korkolain 4 §:n 1 momenttia.
Viivästyskorko tai muu korko, joka muun lainsäädännön,
määräyksen tai sopimuksen mukaan määräytyy
korkolain 3 §:n 2 momentissa tarkoitetun ministeriön
vahvistaman viitekoron tai Suomen Pankin vahvistaman viitekoron
perusteella, määräytyy tämän
lain voimaantulon jälkeen 12 §:ssä tarkoitetun
viitekoron perusteella.