2 luku
Markkinointi ja menettelyt asiakassuhteessa
1 §
Hyvän tavan vastaisen markkinoinnin ja sopimattoman
menettelyn kielto
Markkinointi ei saa olla hyvän tavan vastaista eikä siinä saa
käyttää kuluttajien kannalta sopimatonta
menettelyä. Sopimatonta menettelyä ei saa käyttää myöskään
asiakassuhteessa.
2 §
Markkinoinnin hyvän tavan vastaisuus
Markkinointia pidetään hyvän
tavan vastaisena, jos se on selvästi ristiriidassa yleisesti
hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa ja erityisesti
jos:
1) se loukkaa ihmisarvoa taikka uskonnollista tai poliittista
vakaumusta;
2) siinä esiintyy sukupuoleen, ikään,
etniseen tai kansalliseen alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen,
terveydentilaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen
tai muuhun henkilöön liittyvään
seikkaan perustuvaa syrjintää; taikka
3) siinä suhtaudutaan hyväksyvästi
toimintaan, jossa vaarannetaan terveyttä, yleistä turvallisuutta
tai ympäristöä ilman, että tällaisen
toiminnan esittämiseen on markkinoitavaan hyödykkeeseen
liittyvää asiallista perustetta.
Alaikäisille suunnattua tai alaikäiset yleisesti tavoittavaa
markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena
erityisesti, jos siinä käytetään
hyväksi alaikäisen kokemattomuutta tai herkkäuskoisuutta,
jos se on omiaan vaikuttamaan haitallisesti alaikäisen
tasapainoiseen kehitykseen tai jos siinä pyritään
sivuuttamaan vanhempien mahdollisuus toimia täysipainoisesti
lapsensa kasvattajina. Hyvän tavan vastaisuutta arvioitaessa
otetaan huomioon markkinoinnin yleisesti tavoittamien alaikäisten
ikä ja kehitystaso sekä muut olosuhteet.
3 §
Menettelyn sopimattomuus
Menettelyä pidetään sopimattomana,
jos se on:
1) elinkeinotoiminnassa yleisesti hyväksyttävän
asianmukaisen menettelytavan vastainen; ja
2) omiaan selvästi heikentämään
kuluttajan kykyä tehdä perusteltu ostopäätös
tai kulutushyödykkeeseen liittyvä muu päätös
ja johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen,
jota hän ei ilman menettelyä olisi tehnyt.
Sopimattomina pidetään erityisesti menettelyjä,
jotka ovat 4—14 §:n vastaisia.
Jos menettely on suunnattu tietylle kuluttajaryhmälle,
menettelyn sopimattomuutta arvioidaan tämän kuluttajaryhmän
näkökulmasta. Jos menettely on omiaan heikentämään
sellaisten kuluttajien päätöksentekoa,
jotka ovat erityisen alttiita vaikuttamiselle ikänsä,
vammansa tai herkkäuskoisuutensa vuoksi, ja elinkeinonharjoittajan
olisi pitänyt se kohtuudella ymmärtää, menettelyn
sopimattomuutta arvioidaan tällaisen kuluttajaryhmän
näkökulmasta.
4 §
Markkinoinnin tunnistettavuus
Markkinoinnista on käytävä selkeästi
ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinoidaan.
5 §
Sekaannuksen vaara
Vertaileva mainonta tai muu markkinointi ei saa aiheuttaa sekaannuksen
vaaraa elinkeinonharjoittajan ja kilpailijan tavaramerkkien, toiminimien
tai muiden erottavien tunnusten taikka hyödykkeiden kesken,
jos se on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee
ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen
liittyvän päätöksen, jota hän
ei ilman tällaista markkinointia olisi tehnyt.
6 §
Kielto antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia
tietoja
Markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa antaa totuudenvastaisia
tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja
tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen
liittyvän päätöksen, jota hän
ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt.
Totuudenvastaiset tai harhaanjohtavat tiedot voivat
koskea erityisesti:
1) kulutushyödykkeen olemassaoloa, saatavuutta, lajia,
laatua, määrää ja muita keskeisiä ominaisuuksia;
2) kulutushyödykkeen alkuperää, valmistustapaa
ja -aikaa, käyttöä ja käytön
vaikutuksia sekä hyödykkeelle tehtyjen testien
tuloksia;
3) kulutushyödykkeen hintaa tai sen määräytymisen
perusteita, erityistä hintaetua ja maksuehtoja;
4) kulutushyödykkeen toimitusaikaa ja muita toimitusehtoja;
5) myyntimenettelyn luonnetta, asiakaspalvelua sopimuksen teon
jälkeen ja asiakasvalitusten käsittelyä;
6) huollon, korjausten ja varaosien tarvetta ja saatavuutta;
7) elinkeinonharjoittajan tai hänen edustajansa henkilöllisyyttä,
yhteystietoja, ominaisuuksia ja asemaa markkinoilla sekä heidän
saamiansa palkintoja ja tunnustuksia;
8) elinkeinonharjoittajan oikeuksia ja velvollisuuksia, mukaan
lukien sitoumusta noudattaa käytännesääntöihin
sisältyviä velvoitteita;
9) kuluttajan oikeuksia, velvollisuuksia ja riskejä.
7 §
Olennaisten tietojen antamatta jättäminen
Markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa jättää antamatta
sellaisia asiayhteys huomioon ottaen olennaisia tietoja, jotka kuluttaja
tarvitsee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen
liittyvän päätöksen tekemiseksi
ja joiden puuttuminen on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja
tekee päätöksen, jota hän ei
olisi riittävin tiedoin tehnyt.
Arvioitaessa tietojen riittävyyttä otetaan
huomioon tietojen selkeys, ymmärrettävyys ja oikea-aikaisuus,
käytettyyn viestimeen liittyvät rajoitteet sekä elinkeinonharjoittajan
muut toimenpiteet olennaisten tietojen antamiseksi kuluttajille.
Kuluttajan terveyden ja turvallisuuden kannalta tarpeelliset
tiedot on aina annettava.
8 §
Tiedonantovelvollisuus tarjottaessa yksilöityä kulutushyödykettä
Tarjottaessa yksilöityä kulutushyödykettä tiettyyn
hintaan markkinoinnista on käytävä ilmi:
1) kulutushyödykkeen pääominaisuudet
siinä laajuudessa kuin on asianmukaista ottaen huomioon
kulutushyödyke ja käytetty viestin;
2) elinkeinonharjoittajan nimi ja maantieteellinen osoite sekä,
jos elinkeinonharjoittaja toimii toisen elinkeinonharjoittajan asiamiehenä tai edustajana,
samat tiedot hänen päämiehestään;
3) kulutushyödykkeen kokonaishinta veroineen tai, jos
täsmällistä hintaa ei voida ilmoittaa,
hinnan määräytymisen perusteet;
4) maksua, toimitusta, sopimuksen täyttämistä ja
asiakasvalituksia koskevat käytännöt,
jos ne poikkeavat siitä, mitä kuluttajilla on
yleensä aihetta olettaa;
5) mahdollinen oikeus irtisanoa tai peruuttaa sopimus.
9 §
Kielto käyttää aggressiivisia menettelyjä
Markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa käyttää aggressiivista
menettelyä.
Aggressiivisena menettelynä pidetään
häirintää, pakottamista ja muuta sellaista
kuluttajan painostamista, joka on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja
tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen
liittyvän päätöksen, jota hän
ei ilman painostamista olisi tehnyt.
Menettelyn aggressiivisuutta arvioitaessa otetaan
huomioon erityisesti:
1) menettelyn ajoitus, paikka, luonne ja kesto;
2) uhkaava tai halventava kielenkäyttö tai käyttäytyminen;
3) kuluttajan vastoinkäymisten tai muiden sellaisten
henkilöön liittyvien seikkojen hyväksikäyttö,
jotka heikentävät kuluttajan arvostelukykyä;
4) sopimukseen tai lakiin perustuvien kuluttajan oikeuksien
käytön hankaloittaminen;
5) uhkaus ryhtyä toimiin, jotka eivät ole
lain mukaan sallittuja.
10 §
Kulutushyödykkeiden toimittaminen ilman tilausta
Markkinoinnissa ei saa tarjota kulutushyödykkeitä toimittamalla
niitä kuluttajille ilman nimenomaista tilausta ja edellyttämällä kuluttajalta
maksua, hyödykkeen palauttamista tai säilyttämistä taikka
muuta toimenpidettä.
11 §
Hinnanalennusilmoitukset
Kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi
enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan
aikaisemmin perimän hinnan.
12 §
Yhdistetyt tarjoukset ja kylkiäistarjoukset
Jos markkinoinnissa tarjotaan kulutushyödykkeitä yhteisellä hinnalla
tai niin, että ostamalla hyödykkeen saa alennetulla
hinnalla toisen hyödykkeen tai muun erityisen edun, markkinoinnissa
on selkeästi ilmoitettava:
1) tarjouksen sisältö ja arvo sekä yhteisellä hinnalla
tarjotuista hyödykkeistä lisäksi niiden erilliset
hinnat, jollei hyödykkeen hinta erikseen hankittuna ole
pienempi kuin kymmenen euroa;
2) tarjouksen hyväksi käyttämistä koskevat ehdot,
erityisesti tarjouksen kesto sekä määrälliset
ja muut rajoitukset.
13 §
Markkinointiarpajaisten ehtojen selkeys
Jos markkinointiin liittyy arvontoja, yleisökilpailuja
tai pelejä, niihin osallistumisen ehtojen on oltava selkeitä ja
ymmärrettäviä sekä helposti
saatavilla.
14 §
Markkinointiarpajaisten vastikkeettomuus
Markkinoinnissa ei saa luvata sattumanvaraista etua, jonka saaminen
edellyttää vastiketta, kulutushyödykkeen
ostamista tai ostotarjouksen tekemistä.
Mitä 1 momentissa säädetään,
ei koske sanoma- ja aikakauslehdissä järjestettäviä tavanomaisia
ajanvietteeksi katsottavia kilpatehtäviä.
15 §
Tarkemmat säännökset
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia
säännöksiä:
1) tuotemerkintöjen ja käyttöohjeiden
liittämisestä kulutushyödykkeeseen sekä muiden
kulutushyödykkeen laatua, ominaisuuksia ja käyttöä koskevien
tietojen antamisesta markkinoinnissa;
2) kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa;
3) Euroopan parlamentin ja neuvoston sopimattomista elinkeinonharjoittajien
ja kuluttajien välisistä kaupallisista
menettelyistä sisämarkkinoilla annetun direktiivin
2005/29/EY liitteen I panemiseksi täytäntöön.
16 §
Kielto
Elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta
tarpeellista, kieltää jatkamasta tämän
luvun säännösten tai niiden nojalla annettujen
säännösten vastaista menettelyä taikka
uudistamasta sellaista tai siihen rinnastettavaa menettelyä.
Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole
tarpeetonta.
Kielto voidaan, jos siihen on erityistä syytä, kohdistaa
myös 1 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan palveluksessa
olevaan tai muuhun, joka toimii hänen lukuunsa.
17 §
Kiellon määrääminen
Kiellon, jota 16 §:ssä tarkoitetaan, määrää markkinaoikeus.
Markkinaoikeus voi antaa kiellon myös väliaikaisena,
jolloin kielto on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.
Kuluttaja-asiamies voi määrätä 16 §:ssä tarkoitetun
kiellon tai antaa kiellon väliaikaisena sen mukaan kuin
Kuluttajavirastosta annetun lain (1056/1998) 6 §:ssä säädetään.
18 §
Lääninhallituksen kielto eräissä asioissa
Lääninhallitus voi määrätä 16 §:ssä tarkoitetun
kiellon asiassa, joka koskee asunnon tai muun kulutushyödykkeen
hinnan ilmoittamisesta annettujen säännösten
vastaista menettelyä, jos lainvastaisuus on ilmeinen ja
säännösten soveltamiskäytäntö tämänkaltaisessa
asiassa on vakiintunut. Lääninhallituksen päätökseen
ei saa hakea muutosta valittamalla.
Elinkeinonharjoittaja voi saattaa 1 momentissa tarkoitetun kieltopäätöksen
markkinaoikeuden käsiteltäväksi neljäntoista
päivän kuluessa päätöksestä tiedon
saatuaan. Muutoin päätös jää pysyväksi.
Lääninhallitus voi asettaa määräämänsä kiellon
tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi markkinaoikeus.
Ennen kuin lääninhallitus määrää 1
momentissa tarkoitetun kiellon, sen on varattava elinkeinonharjoittajalle
tilaisuus tulla kuulluksi.
Määrätessään 1
momentissa tarkoitetun kiellon lääninhallituksen
on tehtävä kirjallinen päätös
ja huolehdittava sen antamisesta tiedoksi asianosaisille.
19 §
Määräys markkinointitoimen oikaisemiseksi
Määrätessään 16 §:ssä tarkoitetun
kiellon markkinaoikeus voi velvoittaa kiellon saaneen taikka markkinoinnin
tilanneen tai suorittaneen elinkeinonharjoittajan määräajassa
toimittamaan markkinointitoimen oikaisun, jos sitä markkinointitoimesta
kuluttajille aiheutuvien ilmeisten haittojen vuoksi on pidettävä tarpeellisena.
Määräystä voidaan tehostaa uhkasakolla.
20 §
Valvonta
Markkinointia ja menettelyjä asiakassuhteessa kuluttajansuojan
kannalta valvoo kuluttaja-asiamies.
Kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamista markkinoinnissa
valvovat kuluttaja-asiamies ja lääninhallitukset.
Markkinaoikeudesta ja asian käsittelystä siinä säädetään
muutoin markkinaoikeuslaissa (1527/2001) sekä eräiden
markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetussa
laissa (1528/2001).