Perustelut
Yleistä
Kyseessä oleva ehdotus neuvoston päätökseksi koskee
EU:n jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten erityistoimintayksiköiden
yhteistyötä. Tätä Atlas-yhteistyötä on
toteutettu käytännössä jo vuodesta
2001 lähinnä erilaisten seminaarien, selvitysten
ja harjoitusten muodossa. Nyt käsiteltävänä olevan
ehdotuksen tarkoituksena on vahvistaa yleiset säännöt
ja ehdot, joiden mukaisesti yhden jäsenvaltion toimintayksiköt
voivat antaa apua ja toimia toisen jäsenvaltion alueella kriisitilanteissa
tuki- tai avustusominaisuudessa. Suomessa yhteistyö koskee
pääsääntöisesti Atlas-verkostoon
osallistuvaa poliisin valtakunnallista valmiusyksikköä,
ns. Karhu-ryhmää. Lisäksi tietyissä tilanteissa
rajavartiolaitoksen valmiusjoukot voivat antaa poliisille virka-apua.
Ehdotus neuvoston päätökseksi perustuu
Itävallan joulukuussa 2006 tekemään aloitteeseen, joka
jäi odottamaan Prümin sopimuksen EU:n lainsäädäntöön
tuomisesta käytävien keskustelujen lopputulosta
päällekkäisen työn välttämiseksi.
Niissä keskusteluissa kesällä 2007 saavutetun
poliittisen yhteisymmärryksen jälkeen puheenjohtajavaltio
on ryhtynyt jatkamaan nyt käsillä olevan neuvoston
päätöksen valmistelua.
Valiokunta on arvioinut ehdotusta U-kirjelmän ja siihen
liittyneen englanninkielisen päätösehdotuksen
sekä sisäasiainministeriön valiokunnalle
toimittaman, ehdotuksen käsittelyä U-kirjelmän
jälkeen selostavan muistion (9.10.2007) pohjalta.
Ehdotuksen tarkoituksena on luoda yleiset puitteet yhteistoiminnalle
käytännön kriisitilanteissa. Koska eri
jäsenvaltioiden toimintatavat, toimivaltasäännökset
ja toimivaltaiset viranomaiset vaihtelevat, voidaan tätä menettelyä pitää perusteltuna.
Valiokunta painottaa, että avun antaminen yksittäistapauksissa,
operaatioiden toteuttaminen tukitehtävissä sekä tukitehtävien sisältö ja
ehdot jäävät kansallisesti sovittavaksi kahden-
tai monenvälisesti. Erityisen tärkeää on, että toisen
valtion pyyntö yhteistoiminnallisen avun saamiseksi voidaan
myös hylätä tai ehdottaa toisen tyyppisen
avun antamista. Tilanteet vaihtelevat ja avunpyyntö saattaa
olla sellainen, että omat resurssit eivät esimerkiksi
sillä hetkellä riitä avun antamiseen.
Ehdotuksen mukaan itse toiminta tapahtuu pyynnön esittäneen
jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti
sekä sen vastuulla, määräysvallassa ja
johdolla. Suomessa poliisin kenttäjohtojärjestelmän
mukaisesti poliisin valmiusyksikkö toimii kyseessä olevan
tapahtuman tai erityistilanteen kenttäjohtajan alaisuudessa.
Mikäli ulkomaista apua toiselta erityisyksiköltä pyydetään, apua
antava yksikkö toimii kansallisen yksikön johdon
alaisuudessa. Kun jäsenvaltion viranomaiset toimivat toisessa
jäsenvaltiossa tai varusteita on käytetty tämän
päätöksen perusteella, siviili- ja rikosoikeudelliseen
vastuuseen sovelletaan Prümin sopimusta koskevan neuvoston
päätöksen vastuuartikloja.
Saadun selvityksen mukaan Atlas-yhteistyö eri muotoineen
on havaittu tärkeäksi. Yhteistyöverkostoa
on voitu Suomessa hyödyntää konkreettisesti
esimerkiksi uudistettaessa poliisin valmiusyksikköä vuosina
2004—2005. Erilaisten tapahtumien ja kokemusten sekä keskinäisen
kanssakäymisen myötä oikeudellisten puitteiden
vahvistaminen on koettu tarpeelliseksi.
Ehdotukseen voidaan suhtautua lähtökohtaisesti
myönteisesti. Valiokunta korostaa edellä mainittujen,
valtioneuvoston kantaankin sisältyvien perusperiaatteiden
merkitystä oikeudellisen sääntelyn lähtökohtana.
Päätösehdotus on sääntelyltään
verraten niukkaa. Ehdotus on työryhmätyöskentelyssä jonkin
verran selkeytynyt, mutta sääntelyä on
edelleen tarpeen täsmentää. Tässä yhteydessä valiokunta
kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin.
Suhde muihin kansainvälisiin sopimuksiin ja säädöksiin
Valiokunta toteaa, että poliisin ja muiden lainvalvontaviranomaisten
rajat ylittävän yhteistyön oikeudellinen
sääntely on varsin moninaista.
Poliisiyhteistyötä on perinteisesti säännelty kahden-
tai monenvälisin sopimuksin. Nyt käsiteltävänä olevan
päätösehdotuksen mukaan jäsenvaltiot
voivat, muiden Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston sitoumusten
rajoittamatta, jatkaa voimassa olevien kahden- tai monenvälisten
sopimusten tai järjestelyjen soveltamista rajat ylittävässä yhteistyössä siltä osin
kuin nämä eivät ole ristiriitaisia päätöksen tavoitteiden
kanssa. Jäsenvaltiot voivat myös tehdä tai
saattaa voimaan uusia kahden- tai monenvälisiä sopimuksia
tai järjestelyjä rajat ylittävässä yhteistyössä siltä osin
kuin ne mahdollistavat päätöksen tavoitteiden
syventämisen tai laajentamisen.
Eräitä keskeisiä lainvalvontaviranomaisten rajat
ylittävää yhteistyötä säänteleviä oikeudellisia
instrumentteja ovat Prümin sopimus sekä valmisteilla
oleva neuvoston päätös Prümin
sopimuksen tiettyjen määräysten sisällyttämisestä osaksi
EU:n oikeusjärjestystä. Rajan yli tapahtuvasta
operatiivisesta yhteistyöstä on määräyksiä myös
muun muassa Schengenin yleissopimuksessa ja EU:n jäsenvaltioiden
oikeusapusopimuksessa. Jäsenvaltioiden rajojen yli tapahtuvasta
operatiivista yhteistyöstä on määräyksiä myös
tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja
yhteistyöstä tehdyssä yleissopimuksessa
(Napoli II), jonka osalta kansallisia viranomaisia Suomessa ovat
tulliviranomaisten lisäksi poliisiviranomaiset ja rajavartiolaitoksen
viranomaiset.
Kirjelmässä on pyritty vertailemaan päätösehdotuksen
ja mainittujen sopimusten välisiä eroja. Päätösehdotuksessa
tarkoitetun kriisitilanteen määritelmää on
sittemmin täsmennetty viittaamalla terrorismin torjunnasta
tehdyssä puitepäätöksessä (2002/475)
määriteltyihin terrorismirikoksiin. Valiokunta
katsoo saamansa selvityksen perusteella edelleen jäävän
epäselväksi, mikä on päätösehdotuksen
suhde edellä mainittuun sääntelyyn. Valiokunta
korostaa, että päällekkäistä sääntelyä tulee
välttää ja ehdotetun neuvoston päätöksen
erityisyyttä tässä suhteessa täsmentää.
Lisäksi 20.8.2007 tuli voimaan Euroopan parlamentin
ja neuvoston asetus (EY) N:o 863/2007 rajainterventioryhmien
perustamista koskevan mekanismin käyttöön
ottamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 muuttamisesta mainitun
mekanismin sekä vierailevien virkamiesten tehtävien
ja toimivallan osalta. Tämän Rabit-toiminnan tarkoituksena
on antaa nopeiden rajainterventioryhmien avulla nopeasti rajoitetun
ajan operatiivista apua sitä pyytävälle jäsenvaltiolle,
joka on joutunut äkillisen ja poikkeuksellisen paineen
alaiseksi erityisesti siksi, että sen ulkorajalle saapuu
suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia,
jotka pyrkivät asianomaisen jäsenvaltion alueelle.
Jäsenvaltiot osallistuvat Rabit-toiminnassa käytettävien
rajavartioiden valmiusluetteloon kansallisten asiantuntijoiden luettelon
kautta. Valiokunta pitää tärkeänä,
että ero Rabit-toiminnan ja tässä kirjelmässä tarkoitetun
erityistoimintayksiköiden Atlas-yhteistyön välillä pidetään
selkeänä. Myös tältä osin
päällekkäisyyksiä tulee välttää.
Toisen valtion virkamiesten toimivalta ja vastuu
Valiokunta on jo edellä tähdentänyt
tarvetta täsmentää ehdotetun neuvoston
päätöksen suhdetta muihin voimassa oleviin
ja valmisteilla oleviin oikeudellisiin instrumentteihin. Erityisen
tärkeää tämä on
viranomaisten toimivaltuuksien ja noudatettavien menettelytapojen
kohdalla.
Päätösehdotuksen mukaan jäsenvaltion
pyytämä apu voi olla sekä tarvikkeiden
tai asiantuntemuksen antamista että toimien toteuttamista pyynnön
esittäneen jäsenvaltion alueella. Operaatioiden
toteuttamisessa erityistoimintayksikön virkamiehet oikeutetaan
toimimaan tuki- tai avustustehtävissä. Operaatioiden
toteuttamisesta ja niiden mahdollisesta laadusta ei päätöksessä eikä valtioneuvoston
kirjelmässä ole täsmällisempää kuvausta.
Epäselväksi jää, millaista toimivaltaa — kuten
esimerkiksi voimankäyttövaltaa — toisen
jäsenvaltion apujoukolle käytännössä annettaisiin.
Päätösehdotuksen mukaan tätä rajaa
yhtäältä operaatiomaan kansallinen lainsäädäntö ja
toisaalta apuna olevan virkamiehen oman valtion kansallisessa lainsäädännössä säädetyt
toimivaltuuksien rajat. Valiokunnan mielestä olisi suotavaa,
että ulkomaisten viranomaisten mahdollisista kyseeseen
tulevista tehtävistä ja viranomaisten toimivallasta
olisi ehdotetussa päätöksessä tarkempia
määrittelyjä. Jatkossa olisi aiheellista
jollain tavoin täsmentää, tulisivatko
kyseeseen tulevat tehtävät liittymään esimerkiksi
järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen,
rikoksen selvittämiseen tai pelastustoimiin.
Kaiken kaikkiaan olisi selventävää verrata neuvoston
päätökseen ehdotettuja toimivaltasäännöksiä Prümin
sopimuksen vastaaviin määräyksiin.
Päätösehdotukseen on lisätty
maininta aseiden käytöstä (3 artiklan
2 alakohta), mikä sinänsä on tärkeä maininta.
Aseiden käyttötilanteita, kuten itsepuolustus
tai voimankäyttö, ei kuitenkaan määritellä sen
tarkemmin. Valtioneuvoston kannasta ei ilmene sitä, miten
Suomi suhtautuu tässä yhteydessä ulkomaisen
viranomaisen osallistumiseen ampuma-aseiden käyttöön.
Päätösehdotukseen ei myöskään
sisälly säännöksiä aseiden
hallussapidon sallittavuudesta, toisin kuin Prümin sopimuksessa.
Päätösehdotukseen lisätyssä vastuuartiklassa (4
artikla) viitataan valmisteilla olevan Prümin sopimusta
koskevan neuvoston päätöksen tiettyihin
artikloihin. Valiokunta painottaa, että rikosoikeudellisen
vastuun ja suojan tulee olla sama kuin apua pyytäneen valtion
vastaavilla virkamiehillä.
Hallintovaliokunta on linjannut lainvalvontaviranomaisten rajat
ylittävään yhteistyöhön
liittyviä toimivaltakysymyksiä lukuisissa kannanotoissaan.
Keskeisiä tässä suhteessa ovat esimerkiksi
Prümin sopimus (mm. HaVM 36/2006 vp), Napoli II
-yleissopimus (mm. HaVM 2/2004 vp),
asiantuntijatiimiasetus eli ns. rabit-asetus (mm. HaVL
4/2007 vp ja HaVL 58/2006 vp)
sekä Suomen liittyminen Schengenin sopimuksiin (mm. HaVL
7/1998 vp). Näihin kokonaisuuksiin liittyy
myös valtiosääntöoikeudellisia
näkökohtia, joita perustuslakivaliokunta on arvioinut
omissa kannanotoissaan.
Vaikutukset Suomen lainsäädäntöön
Kirjelmän mukaan ehdotuksesta ei aiheutuisi muutostarpeita
Suomen kansalliseen lainsäädäntöön.
Kuten valiokunta on edellä todennut, päätösehdotuksessa
on vielä täsmennettävää ja
ehdotuksen käsittely on muutoinkin vielä kesken. Valiokunta
katsoo, että ehdotuksen vaikutuksia Suomen lainsäädäntöön
on syytä arvioida tarkkaan. Siinä yhteydessä on
paikallaan kiinnittää huomiota muiden seikkojen
ohella muun muassa niihin tehtäviin, joita suorittaessaan
ulkomaiset virkamiehet rinnastettaisiin suomalaisiin virkamiehiin
rikosoikeudellisen vastuun ja suojan suhteen (vrt. rikoslain 40
luvun 12 § ja 16 luvun 20 §). Ehdotuksen vaikutuksia
arvioitaessa on asiasisällöllisen analyysin lisäksi
tärkeää varmistua sääntelyn
oikeasta tasosta.
Valiokunta toteaa sen kirjelmästäkin ilmenevän
seikan, että tullilaitoksella ei ole ehdotuksessa tarkoitetun
kaltaisia valmiusyksiköitä. Rajat ylittävällä erityistoimintayksiköiden
operatiivisella yhteistyöllä saattaa kuitenkin
olla ainakin välillisiä vaikutuksia Tullin valvonta-
ja rikostorjuntatoimintaan. Sen vuoksi on valiokunnan mielestä tarpeen,
että tullilaitos pidetään ajan tasalla
päätöstä valmisteltaessa ja
että sitä kuullaan mahdollisessa päätöksen
kansalliseen soveltamiseen liittyvässä säädösvalmistelussa.