Ehdotus

Keskustelu EU:n koheesiopolitiikan tavoitteista ja sisällöistä koskien vuonna 2013 päättyvän ohjelmakauden jälkeistä aikaa käynnistyy syksyllä 2007 komission neljännen koheesioraportin myötä.

Perustamissopimuksen mukaisesti komissio laatii joka kolmas vuosi kertomuksen EU:n taloudellisen ja sosiaalisen koheesion kehitystrendeistä ja koheesiopoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuudesta. Komission neljäs koheesioraportti julkaistiin 30.5.2007. Raportti ei sisällä esitystä tulevasta koheesiopolitiikasta. Sen sijaan komissio antaa raportissa kysymyslistan ohjaamaan tulevaisuuskeskustelua, joka käynnistyy virallisesti Brysselissä 27.–28.9.2007 pidettävässä koheesiofoorumissa.

Valtioneuvoston kanta

Määriteltäessä Suomen lähtökohtia EU:n koheesiopolitiikan tulevaisuuden osalta on tärkeää pohtia ensinnäkin, 1) minkä sisältöisellä EU:n politiikalla saavutetaan lisäarvoa ja minkälainen tulee olla sen mitoitus, jotta vaikuttavuus suhteessa käytettyyn rahoitukseen on paras mahdollinen, sekä toiseksi 2) minkälainen EU:n politiikka palvelee parhaiten Suomen tarpeita, mm. liittymissopimuksessa todetun harvaan asuttujen alueitten vaatiman erityiskohtelun osalta.

Komission koheesioraportin myötä vuoden 2013 jälkeistä EU:n koheesiopolitiikkaa koskeva keskustelu käynnistyy jo varhaisessa vaiheessa. Suomi pitää hyvänä, että keskustelulle tulevaisuuden politiikkatarpeista on varattu runsaasti aikaa. Komission neljäs koheesioraportti antaa osaltaan aineksia arvioida muutostekijöitä ja tulevaisuuden haasteita. Keskustelu politiikkatarpeista tulee käydä ennen rahoitusvaihtoehtojen arviointia.

Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa todetaan koheesiopolitiikan tulevaisuuteen liittyen: "Hallitus tukee unionin tasapainoista alueellista kehitystä sekä kasvun ja työllisyyden edellytysten vahvistamista valmistauduttaessa unionin rahoituskehysten välitarkasteluun. Hallitus osallistuu keskusteluun ja linjauksiin Euroopan unionin rakennerahastojärjestelmän uudistamisesta vuoden 2013 jälkeen. Itä- ja Pohjois-Suomen harvan asutuksen alueiden asema turvataan."

Seuraavassa on käsitelty tiivistetysti Suomen lähtökohtia EU:n tasolla käytävään keskusteluun tulevaisuuden koheesiopolitiikan tavoitteista ja sisällöstä. Suomen linjauksia täsmennetään, kun EU-tasolla käytävään julkiseen keskusteluun on tuotu täsmällisempiä esityksiä. Suomen politiikkatarpeita selvitetään kansallisesti laaja-alaisessa yhteistyössä.

EU:n koheesiopolitiikkaa tulee uudistaa vastaamaan muuttuvan toimintaympäristön haasteita ja laajentuneen unionin tarpeita. Tulevan koheesiopolitiikan vaikuttavuuden ja lisäarvon maksimoimiseksi on tärkeää, että niin politiikan tavoitteita kuin sen eri toteutusvaihtoehtoja tarkastellaan ennakkoluulottomasti. Politiikan toteutuksessa on pyrittävä nykyistä strategisempaan otteeseen, samalla kun yksinkertaistetaan toimeenpanon vaatimaa hallintoa. On esimerkiksi arvioitava, voidaanko koheesiopolitiikan vaikuttavuutta lisätä vahvistamalla temaattista otetta politiikan toteutuksessa. Temaattinen toteutus voisi tuoda lisäarvoa mm. kilpailukyvyn, inhimillisten voimavarojen sekä pysyvistä haitoista kärsivien alueitten kehittämiseen. EU:n politiikkoja ja niiden toteutuksen välineitä on tarkasteltava kokonaisuutena suhteessa muuttuvaan toimintaympäristöön. Suomi pitää tärkeänä, että asiasta käytävä keskustelu on kokonaisvaltaista ja että siinä arvioidaan perusteellisesti koheesiopolitiikan ja EU:n muiden politiikkalohkojen keskinäistä suhdetta.

Suomi pitää erityisen tärkeänä koheesiopolitiikan ja tutkimuspolitiikan keskinäisen synergian vahvistamista. EU:n kilpailukyvyn kehittämiseen liittyen keskeinen asia on tutkimuksen puiteohjelmasta rahoitettavien toimenpiteiden ja koheesiopolitiikan hankkeiden keskinäiseen synergiaan liittyvät mahdollisuudet. Rakennerahastojen ja tutkimuksen puiteohjelman lähtökohdat ovat keskenään varsin erilaiset, mutta molempien instrumenttien tehtäviin kuuluu alueiden osaamisperustan ja innovaatioiden tukeminen. Koheesiopolitiikan keinoin tulee edistää alueellisen innovaatiopolitiikan toimijoiden keskinäistä yhteistyötä niin, että tämä luo uusia elinkeinoelämän ja tutkimuslaitosten keskinäisiä hankkeita. Tutkimuspolitiikan ja koheesiopolitiikan hyvä koordinointi on tärkeää myös kansallisella ja alueellisella tasolla.

Globaaliin kilpailuun sopeutuminen edellyttää myös maaseudun elinkeinojen kehittämistä edelleen. Myös tältä osin EU:n politiikkoja on tarkasteltava kokonaisuutena ja tulevan koheesiopolitiikan toimenpiteet maaseudun kehittämiseksi on synkronoitava muiden politiikkojen, erityisesti luonnonvaroja koskevan politiikan kanssa. Maaseudun kehittämisellä on keskeinen merkitys erityisesti harvaan asutuilla alueilla.

EU:n koheesiopolitiikan kokonaisrahoituksen kannalta on olennaisinta kaikkein heikoimmin kehittyneille alueille kohdistettujen tukien kehitys. Nettomaksajamaiden kannalta keskustelujen ydin tulee olemaan niissä kriteereissä, joiden perusteella tukea kohdennetaan heikoimmin kehittyneille alueille. Suomi pitää tärkeänä, että myös tulevaisuudessa koheesiopolitiikan painopiste on EU:n heikoimmin kehittyneillä alueilla.

Suomi pitää tärkeänä, että kasvua, työllisyyttä ja kilpailukykyä edistäviä toimenpiteitä toteutetaan määrätietoisesti ja koordinoidusti kaikilla EU:n alueilla. Kilpailukyvyn kannalta on erityisen tärkeää tukea alueellisen innovaatiopolitiikan toteuttamista. On tärkeää varmistaa, että Lissabonin strategiaa tukevien toimenpiteiden toteutukselle on olemassa tehokkaat välineet.

Suomelle on tärkeää, että harvaan asuttujen pohjoisten alueitten kehitykseen pysyvästi vaikuttavat haitat, pitkät etäisyydet, kylmä ilmasto ja harva asutus, otetaan huomioon myös tulevaisuuden koheesiopolitiikassa erityistoimenpiteitä edellyttävinä tekijöinä.

Työvoiman osaamista tulee kehittää vastaamaan työmarkkinoiden tarpeita ja samanaikaisesti on vahvistettava yritysten ja niiden henkilöstön sopeutumiskykyä. Rakenteelliseen työttömyyteen tulee pureutua kehittämällä työllistymistä edistäviä välityömarkkinoita. Toimenpiteet työllisyysasteen nostamiseksi edellyttävät heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työmarkkinoille pääsyn edistämistä. Myös sukupuolen mukaisten segregaatioiden purku työmarkkinoilla edistää työmarkkinoiden toimivuutta ja työllisyysastetavoitteen saavuttamista. Työvoiman riittävyyden turvaamiseksi joudutaan tulevaisuudessa myös arvioimaan uudelleen niitä periaatteita, joita sovelletaan työperäiseen maahanmuuttoon.

Keskeinen uudistamisteema lähitulevaisuudessa on kokonaisnäkemyksen luominen jouston ja turvan tasapainoiseksi kehittämiseksi työelämässä ja työmarkkinoilla (ns. flexicurity-ajattelu). Joustoturva on keskeisessä asemassa Euroopan kasvu- ja työllisyysstrategian uudistuksessa. Osaavan työvoiman saatavuuden ja työelämän kehittämisen haasteet koskevat useita jäsenmaita, joten kansainvälinen yhteistyö sekä osaamisen ja kokemusten jakaminen korostuvat. Suomi voi olla yhteistyössä nykyistä aktiivisemmassa roolissa.

Alueiden ja valtioiden rajat ylittävän yhteistyön haasteena on lisätä toimenpiteiden vaikuttavuutta ja löytää toimintatapoja, joilla voidaan vahvistaa Euroopan kilpailukykyä. Suomen intressissä on laajentaa nykyistä alueellista yhteistyötä palvelemaan eri maissa sijaitsevien innovaatiopolitiikan toimijoiden yhteistyötä. EU:n tukemalla yhteistyöllä on tärkeä merkitys myös rajat ylittävien ympäristöhankkeiden toteuttamisessa. Tarve tällaiselle toiminnalle tulee jatkossa kasvamaan, esimerkiksi huolehdittaessa Itämeren ekosysteemin tasapainosta. Suomi pitää tärkeänä myös panostusten jatkamista EU:n ulkorajayhteistyöhön.

Koheesiopolitiikalla tuettujen hankkeiden vaikutukset ilmastoon tulee arvioida ja tukea ratkaisuja, jotka edistävät ilmastonmuutoksen hillintää ja myös siihen varautumista. Esimerkiksi pitkän aikavälin infrastruktuuri-investointien tulee olla ilmaston kannalta kestäviä. Koheesiopolitiikan välineet ovat kuitenkin riittämättömiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tai siihen sopeutumiseksi. EU:n ilmastopolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan myös muita välineitä ja eri politiikkalohkojen yhdensuuntaisia toimenpiteitä. Suomi pitää tärkeänä, että EU:n koheesiopolitiikka on ilmastomyönteistä, mutta sen tarkoituksena tulee olla taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion edistäminen.

EU:n koheesiopolitiikan toimeenpanon keskeiset periaatteet ovat terveet, mutta niiden soveltamista tulee tehostaa koheesiopolitiikan uudistuksen yhteydessä. Suomen kannalta keskeisimpiä ovat keskittämisperiaate, koheesiopolitiikan toimeenpanon yksinkertaistaminen ja läpinäkyvyyden lisääminen, vastikkeellisten kehittämisinstrumenttien käytön lisääminen sekä täydentävyysperiaate.