Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Ympäristöministeriö on tietoinen Helsingin hakemuksesta liittää Sipoonkorven seudun alueita osaksi kasvavaa pääkaupunkiseutua. Tällä hetkellä on vähintäänkin epävarmaa, että Helsingin kaupunginvaltuuston päätös asiasta sekä itse hakemus Sipoon alueiden liittämisestä Helsinkiin kestävät oikeudellisen tarkastelun. Näin ollen on myös ennenaikaista ennakoida osaliitosehdotukseen mahdollisesti liittyvien ehtojen sisältöä. Mikäli osaliitos kaikesta huolimatta toteutuisi, ministeriöllä ei ole mitään sitä vastaan, että ehtoihin kytkettäisiin velvoite tai tavoite Sipoonkorven metsämantereen säilyttämisestä ja kehittämisestä luonnonsuojelun ja kasvavan virkistyskäytön tarpeisiin. Sitä vastoin kansallispuiston perustamista siihen mahdollisesti liittyvine maanhankintoineen ja valtion hoitovelvoitteineen ministeriö ei pidä tarkoituksenmukaisena.

Sipoonkorpi on Nuuksion ja Meikon ohella yksi pääkaupunkiseudun merkittävimmistä pirstoutumattomista metsäalueista, niin sanotuista metsämantereista. Yli puolet noin 5 000 hehtaarin laajuisesta metsien, kallioiden ja pikkusoiden sekä purojen kirjomasta metsäalueesta on valtion ja Helsingin ja Vantaan kaupunkien omistuksessa. Suotuisat omistusolot sekä Sipoon kunnan maankäyttöpolitiikka ovat tähän mennessä olleet tae metsämantereen säilymiselle rakentamattomana. Luonnonsuojelun kannalta merkittävimpien, pääasiassa valtion omistuksessa olevien ydinalueiden säilyttäminen rakentamisen ulkopuolella on sittemmin turvattu liittämällä ne osaksi Suomen Natura 2000 -verkostoa. Ympäristöministeriössä on lisäksi valmisteilla asetus, jolla valtion omistamasta 1 440 hehtaarin laajuisesta alueesta muodostettaisiin luonnonsuojelualue. Tämä olisi merkittävä edistysaskel Sipoonkorven pitkään jatkuneessa suojelukeskustelussa.

Suomessa on tällä hetkellä 35 kansallispuistoa, joista useat ovat melko tuoreita. Marraskuussa 2001 pidettiin eduskunnassa ministeri Hassin johdolla eri intressitahojen yhteinen kansallispuistoseminaari, jossa käsiteltiin siihen mennessä ympäristöministeriölle jätetyt 15 kansallispuistoaloitetta. Kansallispuistoverkostoa on sittemmin laajennettu seminaarin tulosten perusteella laaditun ohjelman mukaisesti. Siihen nojautuen Keski-Suomeen on perustettu Leivonmäen kansallispuisto ja Kymenlaaksoon Repoveden kansallispuisto. Myös ohjelmassa esitetyt Pallas-Ounastunturin ja Pyhätunturin kansallispuiston merkittävät laajennukset on toteutettu istuvan hallituksen aikana. Selvitysalueiksi jätettyjen saaristopuistojenkin osalta on edistytty. Satakunnan liiton johdolla työskentelevä laajapohjainen projektiryhmä selvittää paraikaa Selkämeren kansallispuiston perustamisedellytyksiä. Mainittujen uusien kansallispuistojen perustaminen sekä aiempien laajentaminen ovat perustuneet kansallispuistoverkoston puutteiden korjaamiseen. Myös Selkämeren kansallispuisto täyttäisi aukon saaristokansallispuistojemme verkostossa. Sipoonkorpi ei sitä vastoin — kiistattomista luonnon- ja virkistysarvoistaan huolimatta — tuo lisäarvoa kansallispuistoverkostoomme. Ympäristöministeriö katsookin, että olemassa olevan Nuuksion kansallispuiston lisäksi ei pääkaupunkiseudulle ole tällä hetkellä tarpeen eikä ole valtiontaloudellisia edellytyksiäkään perustaa uusia kansallispuistoja. Ympäristöministeriö pitää tarkoituksenmukaisena ja perusteltuna kohdentaa valtion luonnonsuojelualueiden hoidon rahoitusta ja henkilöstövoimavaroja Nuuksion kansallispuiston palveluiden edelleen kehittämiseen, luonnon ennallistamiseen sekä ekologisen edustavuuden parantamiseen aluekokonaisuutta laajentamalla.

Sipoonkorven metsämantereen säilyttäminen tulee sekä strategisen sijaintinsa että virkistyspainotteisuutensa vuoksi turvata ensi vaiheessa eriasteisella maankäytön suunnittelulla, jolla asuntorakentaminen, liikenneverkot ja muu tehostuva maankäyttö ohjataan pääsääntöisesti metsämantereen ulkopuolelle. Eriasteisilla kaavamääräyksillä voidaan Sipoonkorven alueelle osoittaa riittävät suojelu- ja virkistysalueet, joiden toteuttaminen sekä kehittäminen aikanaan lankeavat omistuspohjan ja käyttötarkoituksen mukaisesti ennen kaikkea kuntien, mutta osin myös Uudenmaan ympäristökeskuksen ja valtion vastuulle. Ministeriö pitää tärkeänä, että Sipoonkorven seudun mahdollista asuntorakentamista ym. kehittämistä ohjataan siten, että metsämanner ei menetä sen ekologian kannalta tärkeitä yhteyksiä ulkopuolisiin viheralueisiin. Ekologisten käytävien säilyttäminen, erityisesti ns. itäisen Keskuspuiston turvaaminen ja kehittäminen, on Sipoonkorven ja Helsingin keskustan läheisten luontoalueiden elinvoimaisuuden ja lajivaihdon kannalta ensiarvoisen tärkeää. Tämän suunnan viheralueisto olisi liitettävissä luontevasti nykyiseen Helsinki-puistoon ja sittemmin pääkaupunkiseudun kuntien yhteiseen kansalliseen kaupunkipuistoon.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Miljöministeriet är medvetet om att Helsingfors stad ansökt om att införliva en del av Sibbo storskog med den växande huvudstadsregionen. För närvarande är det minst sagt osäkert att Helsingfors stadsfullmäktiges beslut och själva ansökan tål en juridisk granskning. Därför är det också för tidigt att spekulera om på vilka villkor som införlivningen kunde ske. Ifall en delvis sammanslagning trots allt genomförs, har ministeriet ingenting emot att det i villkoren ingår en förpliktelse eller ett mål att bevara och utveckla skogen på området med tanke på naturskyddet och det ökade rekreationsbehovet. Däremot anser ministeriet inte att det är motiverat att grunda en nationalpark där. Det skulle eventuellt innebära att staten måste skaffa mark och vårda området.

Vid sidan av Noux och Meiko är Sibbo storskog ett av de viktigaste intakta skogsområdena, de s.k. skogskontinenterna, i huvudstadsregionen. Över hälften av det ca 5 000 hektar stora området med skog, berg, små kärr och bäckar ägs av staten samt Helsingfors stad och Vanda stad. Detta kombinerat med Sibbo kommuns markanvändningspolitik har hittills garanterat att skogskontinenten förblivit obebyggd. För att de huvudsakligen statsägda innersta delarna, som ur naturskyddssynvinkel är viktigast, inte ska bli bebyggda har de tagits med i nätverket Natura 2000. Miljöministeriet håller dessutom på att bereda en förordning om att ett statsägt, 1 440 hektar stort område skall bli naturskyddsområde. Det vore ett viktigt framsteg i den långdragna debatten om att skydda Sibbo storskog.

Finland har för tillfället 35 nationalparker, varav många är nyinrättade. I november 2001 hölls ett nationalparksseminarium i riksdagen under ledning av minister Hassi. Vid seminariet, som var gemensamt för olika intressegrupper, behandlades de 15 nationalparksinitiativ som vid det laget hade lämnats till miljöministeriet. Nätverket av nationalparker har därefter utvidgats enligt ett program som bygger på resultaten av seminariet. Med stöd av programmet har Leivonmäki nationalpark inrättats i Mellersta Finland och Repovesi nationalpark i Kymmenedalen. Under den sittande regeringen har också Pallas-Ounastunturi och Pyhätunturi nationalparker, som ingick i programmet, utvidgats betydligt. Även utredningarna om skärgårdsparker har gått framåt. En bred projektgrupp som leds av Satakunta förbund utreder för tillfället förutsättningarna för att grunda en nationalpark vid Bottenhavet. Nya nationalparker har inrättats och gamla har utvidgats i syfte att avhjälpa bristerna i nätverket av nationalparker. Också Bottenhavets nationalpark skulle fylla ett tomrum i nätverket av nationalparker i vår skärgård. Sibbo storskog för däremot inte med sig något mervärde för nätverket av nationalparker trots sina obestridliga natur- och rekreationsvärden. Därför anser miljöministeriet att det inte behövs nya nationalparker i huvudstadsregionen utöver Noux nationalpark. Inte heller finns det statsekonomiska förutsättningar. Miljöministeriet anser det vara ändamålsenligt och motiverat att staten satsar på att finansiera vården av Noux nationalpark samt avsätter personalresurser för att förbättra servicen där, återställa naturen och göra området ekologiskt representativt genom att utvidga det.

Eftersom skogskontinenten Sibbo storskog är strategiskt belägen och rekreationsinriktad, bör den i första hand bevaras genom planering av markanvändningen på olika nivåer så att bostäder, trafik och annan effektiv markanvändning styrs bort från området. Med hjälp av planbestämmelser på olika nivåer kan tillräckliga skydds- och rekreationsområden reserveras där. Utgående från ägarförhållandena och ändamålet kommer då framför allt kommunerna, men delvis också Nylands miljöcentral och staten, att få ansvaret för att genomföra och utveckla områdena. Ministeriet ser det som viktigt att eventuellt bostadsbyggande och annan utveckling styrs på ett sådant sätt att skogskontinenten inte mister sin ekologiskt viktiga förbindelse med andra grönområden i närheten. Det är ytterst viktigt att bevara ekologiska korridorer som den s.k. östra Centralparken för att naturområdena i Sibbo storskog och i närheten av Helsingfors centrum skall förbli livskraftiga och artutbytet tryggat. Grönområdena åt det hållet kunde naturligt ingå i dagens Helsingforspark och senare i en gemensam nationell stadspark i kommunerna i huvudstadsregionen.