Nykyinen eläinsuojelulaki on vuodelta 1996. Aika ja tekninen kehitys ovat tehneet löytöeläinten talteenottoa ja sitä seuraavia toimia koskevan lain 15 §:n vanhentuneeksi. Lain mukaan kunnille on määrätty velvoite alueellaan olevien irrallaan tavattujen ja talteenotettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestelyistä. Lain mukaan talteenotettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin.

Rotukoirat ja -kissat ovat omistajilleen tärkeitä ja taloudellisestikin arvokkaita, ja niiden palautuminen omistajilleen nykyistä tehokkaammin on tavoiteltavaa. Nykyisessä laissa ei ole määrätty kunnan löytöeläinten talteenottopaikan hoitajalle velvoitetta tiedottaa talteenotetuista eläimistä, ja suuri osa jää palauttamatta omistajilleen. Esimerkiksi eräs keskisuomalainen löytöeläinhoitola ilmoittaa uuden kodin saaneiksi 374 koiraa.

Lain säätämisen jälkeen on eläinten merkitsemistekniikka kehittynyt ratkaisevalla tavalla. Merkitystä eläimestä on omistajan tiedot saatavissa luotettavasti rotujärjestöjen ylläpitämistä rekistereistä, ja eläin on palautettavissa omistajalleen talteenotosta, säilyttämisestä ja palauttamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisen jälkeen. Kaikki rotukoirat ja -kissat merkitään nykyisin joko etäluettavalla sirulla tai harvemmin tatuoinnilla. Kissaliitto pitää sirurekisteriä myös roturekisteriin rekisteröimättömistä kissoista, ja Kennelliitollakin on sama valmius koirien osalta.

Asiantuntijoilta saadun tiedon mukaan EU:ssa on tiettävästi vireillä säädöksiä kaikkien koirien ja kissojen pakollisesta merkitsemisestä.

Tunnistukseen käytettävä lukulaite maksaa vain 200—300 euroa eli osan yhden rotueläimen arvosta, joten siitä ei muodostu estettä esitetylle toimintamallille.