LAKIALOITE 131/2001
vp
LA 131/2001
vp - Petri Neittaanmäki /kesk
Tarkistettu versio 2.0
Laki rikoslain 23 luvun muuttamisesta
Eduskunnalle
Suomessa on jo useiden vuosien ajan tehty systemaattista
liikenneraittiustyötä. Tästä huolimatta
rattijuoppo on poliisin tilastojen mukaan edelleenkin osallisena
joka viidennessä liikennekuolemassa. Tällaisissa
onnettomuuksissa kuolee useimmiten rattijuoppo itse tai hänen matkustajansa.
Kuitenkin keskimäärin joka kymmenes kaikista rattijuopumusonnettomuuksissa
kuolleista on täysin sivullinen, usein viaton pieni lapsi.
Koska liikenneraittiustyöllä ei ole onnistuttu ratkaisevasti
vähentämään rattijuoppoutta,
on ongelmaa ryhdyttävä määrätietoisesti
hoitamaan kaikin käytettävissämme olevin
keinoin. Yksi tehokkaimmista rattijuoppouden vähennyskeinoista
on nostaa kiinnijäämisriskiä liikennevalvontaa
tehostamalla. Samalla rattijuopumuksesta langetettavia rangaistuksia
ja vahingonkorvauksia on kovennettava.
Liikenneturvallisuuden kannalta on kuitenkin kaikkein keskeisintä etsiä keinoja
törkeään rattijuopumukseen toistuvasti
syyllistyvien ja muista tiellä liikkujista piittaamattomien
kuljettajien kuriin saamiseksi. Yhtenä rattijuopumuksen
uusimisen estämisen keinona ja samalla vahingonkorvauksien
maksamisen tehostamiskeinona on useissa eri yhteyksissä esitetty
rattijuopon käyttämän ajoneuvon takavarikoimista.
Tämänsisältöisen ehdotuksen
teki jo 1970-luvun lopulla itse presidentti Urho Kekkonen.
Kekkosen mielestä rattijuoppojen edesvastuuttomuus
ja heidän aiheuttamansa ihmishenkiä vaatineet
onnettomuudet antavat yhteiskunnalle oikeuden puuttua rattijuoppojen
piittaamattomuuteen kovin ottein. Kekkonen lähetti silloiselle
sisäministerille Eino Uusitalolle rattijuoppojen käyttämien
ajoneuvojen takavarikoimista käsitteleviä lehtileikkeitä ja
totesi niiden mukaan liittämässään
saatekirjeessä: "Jos ajat tämän asian
läpi, pelastat monta ihmishenkeä." Ehdotus ei
toteutunut tuolloin, mutta rattijuoppouden yleistyessä nämä Kekkosen
sanat ovat nyt entistäkin ajankohtaisempia.
Tässä lakialoitteessa esitetäänkin,
että rattijuopumus- tai törkeässä rattijuopumusrikoksessa
käytetty ajoneuvo on tuomittava valtiolle takavarikoiduksi
siihen asti, kunnes tuomittu on suorittanut kaikki hänelle
tuomitut rangaistukset ja vahingonkorvaukset. Mikäli rattijuopumukseen
syyllistyneen käyttämä ajoneuvo on jonkun
ulkopuolisen henkilön hallinnassa tai omistuksessa eikä kyseinen
henkilö ole ollut tapahtumassa mukana eikä ole
vaaraa, että hän luovuttaisi ajoneuvon uudelleen,
voidaan takavarikoitu auto luovuttaa rahallisten velvoitteiden suorittamisen
jälkeen takaisin.
Vahingonkorvauksilla tai rattijuopolle langetetuilla kovillakaan
rangaistuksilla ei tietenkään voida lievittää omaisensa
rattijuopon aiheuttamassa liikenneonnettomuudessa menettäneiden läheisten
surua. Niillä voidaan kuitenkin osaltaan ennalta ehkäistä onnettomuuksia
ja yrittää hyvittää omaisille
rattijuopon aiheuttamia kärsimyksiä.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
rikoslain 23 luvun muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään 19 päivänä joulukuuta
1889 annetun rikoslain (39/1889) 23
lukuun uusi 4 a §, seuraavasti:
23 luku
Liikennerikoksista
4 a §
Menettämisseuraamus
Rattijuopumus- tai törkeässä rattijuopumusrikoksessa
käytetty ajoneuvo on tuomittava valtiolle takavarikoiduksi
siihen asti, kunnes tuomittu on suorittanut kaikki hänelle
tuomitut rangaistukset ja vahingonkorvaukset. Mikäli rattijuopumukseen
syyllistyneen käyttämä ajoneuvo on jonkun
ulkopuolisen henkilön hallinnassa tai omistuksessa eikä kyseinen
henkilö ole ollut tapahtumassa mukana eikä ole
vaaraa, että hän luovuttaisi ajoneuvon uudelleen,
voidaan takavarikoitu auto luovuttaa rahallisten velvoitteiden suorittamisen
jälkeen takaisin.
_______________
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta
2002.
_______________
Helsingissä 19 päivänä lokakuuta
2001