Tuloverolain (1535/1992) 127 a §:ssä todetaan, että kotitalousvähennystä ei myönnetä, jos samaa työsuoritusta varten on saatu omaishoidon tukea. Omaishoitajalla ei siis ole oikeutta kotitalousvähennykseen niiden kustannusten osalta, jotka hänelle aiheutuvat ulkopuolisen hoitoavun hankkimisesta, mikäli hänelle myönnetään omaishoidon tukea.

Omaishoitajat saavat raskaasta ja arvokkaasta työstään vain pienen korvauksen omaishoidon tukena. Tuen saajat ovat eriarvoisessa asemassa tuen vaihdellessa kunnittain hyvinkin suuresti. Esimerkiksi Etelä-Suomen läänissä Forssan kaupungissa omaishoidon tuella hoidettiin 0,8/1 000 asukasta ja vastaava luku Saaren kunnassa oli 11,5/1 000 asukasta. Omaishoidon tuen saajien määrä on kasvanut koko järjestelmän voimassaoloajan. Vuonna 2002 omaishoidon tuella hoidettiin 24 630 henkilöä. Heistä 65 vuotta täyttäneitä oli lähes 16 000. Kaikkiaan omaistaan hoitaa päivittäin yli 300 000 henkilöä.

Kotitaloustyön verovähennysoikeus on hyvä asia, ja se tulee laajentaa koskemaan myös omaishoidon tuen saajia. Omaishoitajat tarvitsevat apua koti- ja hoitotöissä, ja heidän jaksamisensa on myös yhteiskunnan etu. On arvioitu, että omaishoidon tukemiseen käytetään vuosittain noin 50 miljoonaa euroa. Laitoshoidossa kustannukset olisivat noin 250 miljoonaa euroa. Omaishoitajien työ on siis yhteiskunnalle edullisempaa kuin laitoshoito. Asian inhimillinen puoli on myös tärkeä. Hoitoa tarvitseva saa olla kotonaan, tätä arvostavat niin hoidettavat kuin heidän omaisensakin. Lisäksi omaishoitajien saaminen kotitalousvähennyksen piiriin on tärkeää myös siksi, että lain säännös omaishoidon vapaasta ei valitettavasti toteudu kaikissa kunnissa.