Kansaneläkelaitoksen kuntoutuksesta annetun lain (610/1991) mukaan työnjako vaikeavammaisten kuntoutuksen järjestämisessä jakaantuu Kelan ja julkisen terveydenhuollon kesken siten, että Kela vastaa työkyvyttömyyseläkkeellä olevien lain ehdot täyttävien vaikeavammaisten henkilöiden kuntoutuksesta ja vastuu siirtyy kunnille heidän siirtyessään vanhuuseläkkeelle. Tilanne on käytännössä usein kunnissa sellainen, että ne eivät tarjoa riittävää kuntoutusta vanhuuseläkettä saaville vaikeavammaisille. Kuntoutuksen riittämättömyys on ongelma eläkkeensaajan itsenäisen selviytymisen ja kotona asumisen kannalta, eikä se ole inhimillisesti eikä kansantaloudellisesti perusteltua.

Lakialoitteessa esitetään, että kansaneläkelaitoksen tulee järjestää lääkinnällistä kuntoutusta myös vanhuuseläkkeellä oleville vaikeavammaisille, jotka saavat kansaneläkelain (347/1956) mukaista hoitotukea.