PERUSTELUT

Alkoholi on pysynyt vuosikymmeniä merkittävänä kuolinsyynä Suomessa. Vuonna 2008 alkoholiperäisesti kuoli 2 136 suomalaista, suurin piirtein yhtä monta kuin edellisenä vuonna. Alkoholikuolemat ovat työikäisillä paljon merkittävämpi kuolinsyy kuin esimerkiksi yleisin verenkiertoelinten sairaus, sepelvaltimotauti.

Yli 2 000 kuolemaa vuodessa kuvaa laajempaa kansanterveydellistä ja -taloudellista ongelmaa. Tähän määrään verrattuna moninkertainen määrä ihmisiä kärsii alkoholismista ja/tai alkoholiperäisistä sairauksista. Lisäksi terveys on vain yksi osa-alue, jolla alkoholi aiheuttaa yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia haittoja. Valtaosa väkivaltarikoksista tehdään juopuneena: esimerkiksi pahoinpitelyitä tehdään noin puolet useammin päihtyneenä kuin selvänä. Sosiaaliset ongelmat, kuten syrjäytyminen, kytkeytyvät usein alkoholinkäyttöön. Tilastoista voi päätellä, että alkoholi on yksilön terveysriskinä sekä kansanterveydellisenä ja kansantaloudellisena ongelmana erittäin suuri, ja alkoholinkulutukseen on puututtava myös lainsäädännöllä.

Alkoholin haitat eivät pitkällä aikavälillä tarkastellen ole Suomessa vähentyneet valistuksesta ja terveyskasvatuksesta huolimatta. Pikemminkin päinvastaista kehitystä kuvaa se, että alkoholikuolemien määrä on kahdenkymmenen viime vuoden aikana kaksinkertaistunut.

Päihdekasvatus, tiedonvälitys ja alkoholismin katkaisuhoito ovat edelleen tärkeitä keinoja alkoholin kysyntään vaikuttamisessa. Tilastojen valossa nämä toimet eivät ole riittäviä alkoholin haittojen vähentämiseksi, ja sen vuoksi on merkittävää vaikuttaa lainsäädännöllä myös alkoholin tarjontaan. Tässä lakialoitteessa ehdotan muutosta alkoholin anniskeluaikoihin ja anniskelupaikkoihin. Nämä muutokset voidaan tehdä muuttamalla osa nykyisen lainsäädännön harkinnanvaraisesti toteutettavista pääsäännöistä sitoviksi.

Nykyisessä laissa pääsääntönä on, että alkoholin anniskelun tulee loppua kello puoli kaksi yöllä. Jatkoanniskeluajan myöntämisestä kolmeen tai neljään yöllä on kuitenkin tullut maan tapa poikkeustapauksen sijaan. Sitova säädös anniskelun lopettamisesta puoli kahdelta on kansanterveydellisesti ja lopulta myös kansantaloudellisesti — viitaten alkoholin tuomien laajamittaisten terveysongelmien hoidon hintaan sekä alkoholikuolemien ja sairauksien myötä menetettyyn tuotantoon — perusteltua. Nykylainsäädännössä pääsääntönä on myös, että lasten ja nuorten suosimissa tiloissa ei tule tarjoilla alkoholia. Luvan myöntäminen on kuitenkin harkinnanvaraista. Useissa lasten ja nuorten suosimissa kohteissa ja tilaisuuksissa, kuten huvipuistoissa, alkoholia tästä syystä anniskellaan. Lakia tulee tämän vuoksi muuttaa siten, ettei harkinnanvaraisuutta anniskeluluvan myöntämiseen lasten ja nuorten suosimien tilaisuuksien ja tilojen kohdalla ole.

Näillä toimilla voidaan puuttua alkoholin tarjontaan ottaen kuitenkin huomioon yksilönvapaus ja täysi-ikäisten alkoholin nauttimisen yleinen hyväksyntä lainsäädännössä: ehdottamani muutokset koskevat alkoholilainsäädännössä jo esiintyvien normien harkinnanvaraisuuden poistamista. Muutokset eivät ole suuria, kun ajatellaan lakitekstin ja viranomaisten velvollisuuksien muutosta, mutta niiden vaikutus alkoholin haittojen vähentämisessä voisi olla merkittävä, koska muutokset pureutuvat humalahakuiseen juomiseen sekä alkoholinkäytön mallioppimiseen. Näin niiden vaikutusten alkoholihaittojen kokonaisuuteen voi olettaa olevan suhteessa suurempia kuin aiheutuva kulutetun alkoholin määrän lasku.