PERUSTELUT

Yleinen mielipide raiskauksesta annettujen rangaistusten ankaroittamisen puolesta on vahvistunut. Käsitettä ns. lievästä raiskauksesta on arvosteltu paljon. Tuomioistuimet eivät voi lähteä muuttamaan oikeuskäytäntöä vain sen vuoksi, että yleinen mielipide muuttuu ja julkinen keskustelu tuo esiin epäkohtia. Eduskunnan on muutettava lakia.

Viime vuosina seksuaalirikosten erityisluonne on ymmärretty. Kuitenkin Suomessa raiskauksia ja seksuaalirikoksia on yleensä tarkasteltu usein ensisijaisesti väkivaltarikoksina. Seksuaalirikosten seuraamukset eivät kuitenkaan yleensä rajoitu vain seksuaaliseen tekoon ja sen yhteydessä mahdollisesti koettuun väkivaltaan ja väkivallan fyysisistä seurauksista toipumiseen. Raiskaukset ja seksuaalinen hyväksikäyttö voivat vaurioittaa ihmisen henkistä tilaa koko hänen lopuksi ikäänsä.

Kuitenkin rikoslaissa on edelleen ns. lievää raiskausta koskeva säädös. Sen mukaan raiskauksen normaalin tunnusmerkistön täyttävä teko tulee tuomita raiskausta lievempänä rikoksena eli sukupuoliyhteyteen pakottamisena, kun raiskaus on "kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty". Erityisenä perusteena on mainittu "väkivallan tai uhkauksen vähäisyys". Noin viidesosa raiskausrikoksista on viime vuosina tuomittu tämän säädöksen mukaisesti.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksessä (13/2012) on tarkasteltu, millaisten tekojen on katsottu olevan tehty lieventävien asianhaarojen vallitessa. Yleisin peruste on väkivallan vähäisyys. Tällaisia tuomioita on annettu kuitenkin teoista, joissa raiskaaja on lyönyt uhriaan avokämmenellä, kuristanut kurkusta ja aiheuttanut mustelmia. Sukupuoliyhteyteen pakottamisena on tuomittu mm. tapaus, jossa raiskaaja löi lenkillä ollutta naista puistossa kasvoihin, repi hiuksista ja kaatoi maahan. Tuomioksi tuli kuusi kuukautta ehdollista.

Saman selvityksen mukaan sukupuoliyhteyteen pakottamisesta on tuomittu yleisimmin alle vuoden mittaisiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Ehdotonta vankeutta on tuomittu vain joka kuudennessa tapauksessa.

Väkivallan vähäisyys ei nykytietämyksen valossa ole enää kestävä peruste sille, että tekoa ei tuomittaisi raiskauksena. Jos fyysisesti yleensä vahvempi mies raiskaa naisen, ei raiskausteon ulkopuolista väkivaltaa tarvitse välttämättä käyttää juuri lainkaan. Naispuolinen uhri voi perustellusti kokea vastustelun johtavan vain siihen, että hän tulisi raiskauksen lisäksi vielä muulla tavoin pahoinpidellyksi.

Lakialoitteessa esitetään, että raiskauksen perustekomuodosta tulisi rangaistukseksi vähintään kaksi ja enintään kuusi vuotta vankeutta. Törkeässä tekomuodossa rangaistukseksi tulisi vähintään neljä ja enintään kymmenen vuotta vankeutta. Nykyisiin säädöksiin verrattuna rangaistusasteikkojen minimejä kaksinkertaistettaisiin, kun maksimit säilyisivät nykyisellään. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että vankeusrangaistus väkivaltaisista tai väkivallan uhkaa käyttäen toteutetuista raiskausrikoksista annettaisiin aina ehdottomana vankeutena.

Lakialoitteen hyväksymisen jälkeen minimirangaistus väkivaltaisista raiskausrikoksista olisi kaksi vuotta. Tapauksissa, joissa lieventäviä perusteita katsotaan olevan, on tietysti mahdollista tuomita rangaistusasteikon alarajalta. Kun vielä huomioidaan, että Suomessa vankeustuomioon tuomitut eivät yleensä suorita vankeusrangaistustaan niin pitkänä aikana kuin se heille tuomitaan, ei rangaistusten voi katsoa muuttuvan kohtuuttomiksi.

Tässä lakialoitteessa esitettyjen muutosten hyväksyminen olisi kuitenkin selkeä viesti lainsäätäjältä, että nyky-yhteiskunta suhtautuu vakavasti seksuaalirikoksiin ja tuomitsee ne jyrkästi.