12 päivänä joulukuuta 1996 annettu metsälaki (1093/1996) tuli voimaan 1.1.1997. Lain 18 § sisältää rangaistussäännökset metsärikkomuksesta ja metsärikoksesta. Metsärikkomuksesta rangaistusseuraamuksena on sakko ja metsärikoksesta sakko tai enintään kahden vuoden vankeusrangaistus. Lain 19 §:ssä säädetään taloudellisen hyödyn menettämisestä valtiolle metsärikkeen ja metsärikoksen seurauksena. Syytteen nostamismenettelystä säädetään lain 22 §:ssä. Syyteharkinta on lailla annettu metsäkeskuksille. Metsätalouden harjoittajille metsälain mukaiset rangaistussäännökset tuntuvat varsin kovilta. Suomessa metsänhoidossa on perinteisesti totuttu luottamaan neuvontatoiminnan riittävyyteen asianmukaiseksi metsänhoidon ohjaukseksi. Oman metsäomaisuuden virheellisestä käytöstä tuomittavat rangaistukset ja taloudellisen hyödyn menettäminen valtiolle tuntuvat sopivan huonosti suomalaiseen oikeustajuun.

Luonnonsuojelulaissa (1096/1996) ja muissa erityislaeissa ovat luonnonsuojelullisesti arvokkaiden kohteiden vahingoittamisesta ja tuhoamisesta tarpeelliset rangaistusmääräykset. Metsien kestävän kehityksen kannalta metsälaki antaa metsäkeskuksille riittävät valtuudet estää metsien virheellinen käsittely ja toteuttaa metsänhoidollisesti tarkoituksenmukaiset hoitotoimenpiteet, joten metsärikkeestä ja metsärikoksesta metsälaissa säädetyt rangaistussäännökset tuntuvat ylimitoitetuilta.

Käytännössä vuonna 1997 voimaan tulleen metsälain perusteella on tuomittu vain muutama sakkorangaistus ja saadun taloudellisen hyödyn menettäminen valtiolle. Suurin osa näistäkin tapauksista on tapahtunut tiedon puutteessa tahattomasti. Neuvontatoimintaa kehittämällä tällaiset erehdyksestä ja tiedon puutteesta johtuvat metsänhoidolliset virheet tulevaisuudessa vältetään.