PERUSTELUT

Opintotukilain 27 §:n 1 momentin mukaan liikaa maksettu opintotukietuus on perittävä takaisin, jos etuutta on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena. Pykälän 4 momentissa säädetään edelleen, että jos opiskelijan vuositulo ylittää laissa säädetyn vapaan tulon, ylityksen jokaista alkavaa 1 010 euroa kohden peritään takaisin yhden tukikuukauden opintoraha ja asumislisä.

Opiskelija, jonka tulot ylittävät vahvistetun vapaan tulon, voi kuitenkin välttyä takaisinperinnältä. Opiskelija voi nimittäin maksaa tukivuotta seuraavan kalenterivuoden maaliskuun loppuun mennessä vapaaehtoisesti takaisin opintorahan niiltä kuukausilta, joihin hän ei ole ollut siihen oikeutettu. Mikäli opiskelija käyttää tätä mahdollisuutta, palautuvat takaisinmaksua koskevat käytetyt tukikuukaudet opiskelijan käyttöön. Jos opiskelija sen sijaan jää odottamaan liikaa maksetun määrän takaisinperintää, tämä johtaa käytettyjen tukikuukausien menettämiseen (opintotukilain 7 b §, sellaisena kuin se on laissa 1099/2000).

Tukikuukausien menettämisen lisäksi opintotukilain 27 §:n 5 momentissa säädetään edelleen, että opiskelijan omien tulojen perusteella takaisinperittäväksi määrätyn opintorahan ja asumislisän määrää korotetaan 15 prosentilla. Hallituksen esityksessä laiksi opintotukilain muuttamisesta (HE 143/2000 vp) tätä pidetään menettelynä, joka turvaa vapaaehtoisen takaisinmaksun opiskelijalle huomattavasti takaisinperintää edullisempana vaihtoehtona. Tämä taloudellinen sanktio johtaa kuitenkin opiskelijan kannalta kaksinkertaiseen sanktioon, koska takaisinperintä on jo johtanut tukikuukausien menettämiseen. Vertauksena voidaan todeta asumistuesta, siis etuudesta, joka mm. koskee yhdessä asuvia opiskelijoita, jotka eivät saa opintotukilaissa tarkoitettua asumislisää, että ainoastaan liikaa maksettu etuus peritään takaisin (asumistukilain 19 §, sellaisena kuin se on laissa 340/1997).

On syytä huomata, että opintotuen takaisinperintää ei pidä sekoittaa etuuksien väärinkäyttöön, jolloin edunsaaja tahallaan harhauttaa viranomaisia. Useimmissa opintorahan takaisinperimistapauksissa kyse on ainoastaan siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että opiskelija ei ole pystynyt laskemaan tarkkoja tulojaan tukivuodelle. Koska opintotukilain 7 §:n (sellaisena kuin se on laissa 49/1997) mukaan opiskelijan käytössä olevien tukikuukausien määrä on alhainen, kannustaa se tosiasia, että opiskelija saa riittävässä määrin takaisin käyttämiään tukikuukausia opiskelijaa käyttämään mahdollisuutta vapaaehtoiseen takaisinmaksuun.

Edellä todetun perusteella 15 prosentin taloudellinen lisäsanktio takaisinmaksettavalle summalle on opiskelijan kannalta kohtuuton ja ennen kaikkea suhteeton sille asetettuun tavoitteeseen nähden.