Perustelut
Ehdotetulla puitepäätöksellä parannettaisiin
rikosrekisteritietojen vaihtamista Euroopan unionin jäsenvaltioiden
välillä. Tällainen tietojenvaihto ei
sinänsä ole uutta, mutta toteutuessaan puitepäätöksellä käyttöön
otettava järjestelmä olisi nykyisiä sopimuspohjaisia
järjestelyjä olennaisesti tehokkaampi. Valtioneuvoston
tavoin lakivaliokunta suhtautuu tällaiseen tietojenvaihdon
kehittämiseen lähtökohtaisesti myönteisesti,
koska se on omiaan vähentämään ulkomaisten
rikostuomioitten huomioon ottamiseen käytännön
syistä liittyvää sattumanvaraisuutta.
Tällä tavoin se myös edistää yksilöiden välistä yhdenvertaisuutta,
koska tulevaisuudessa Euroopan unionissa annettujen rikostuomioiden
olemassaolon tulisi olla selvitettävissä yhtä luotettavasti
kuin vastaavien kotimaisten tuomioiden osalta nyt on asian
laita.
Puitepäätöksellä ei suoranaisesti
pyritä kansallisten rikosrekisterilainsäädäntöjen
harmonisointiin. Ehdotukseen sisältyy kuitenkin piirteitä,
jotka välillisesti vaikuttavat samansuuntaisesti.
Esimerkkinä tällaisesta voidaan mainita 11 artiklan
säännös ns. pakollisista tiedoista eli niistä tiedoista,
jotka tuomiovaltion tulee aina toimittaa tuomitun kansalaisuusvaltioon.
Kyseinen lista sisältää nykyisellään
useita tietoja, joita Suomessa ei merkitä rikosrekisteriin.
Koska puitepäätöksen tarkoituksena ei
ole kansallisten järjestelmien perusteiden muuttaminen,
tulee asian jatkokäsittelyssä lakivaliokunnan
mielestä pyrkiä supistamaan pakollisesti toimitettavien tietojen
luetteloa.
Kuten valtioneuvoston selvityksestä ilmenee, juuri
säilytettävissä tiedoissa olevien erojen vuoksi
puitepäätös tultaisiin panemaan Suomessa
täytäntöön niin, että kansallisen
rikosrekisterin rinnalle tai alaisuuteen perustettaisiin puitepäätöksen
soveltamisalaan kuuluvia tapauksia varten erillinen säilytysrekisteri.
Tällainen järjestely vaikuttaa jossain määrin
monimutkaiselta, mutta valiokunta pitää sitä ymmärrettävänä juuri
siitä lähtökohdasta, että puitepäätöksen täytäntöönpanosta
ei saa olla seurauksena kansallisen järjestelmän
perusteiden murtuminen.
Yksilöiden oikeusturvan kannalta lakivaliokunta pitää merkittävänä kysymystä siitä,
kuinka kauan tuomiovaltiosta lähetettyjä tietoja
säilytetään tuomitun kansalaisuusvaltiossa.
Tältä osin tulisi valiokunnan mielestä pyrkiä ratkaisuun,
joka turvaa sen, ettei tieto kansalaisuusvaltiossa ole käytettävissä enää sen
jälkeen, kun se tuomiovaltion lainsäädännön
mukaan on ollut poistettava. Valiokunta pitää harkinnanarvoisena
esimerkiksi sellaista vaihtoehtoa, että tuomiovaltio voisi
rikosrekisteritietoja kansalaisuusvaltioon lähettäessään
asettaa myös niiden säilytysaikaa koskevia ehtoja.
Lakivaliokunta toteaa, että ehdotuksen valmistelu ei
kaikilta osin ole edennyt niiden tavoitteiden mukaisesti, joita
valiokunnan aiemmassa lausunnossa (LaVL 17/2006 vp)
tuotiin esille. Erityisesti puitepäätöksen
soveltamisala on muodostumassa laajemmaksi kuin mitä valiokunta
tuolloin piti tarkoituksenmukaisena. Kyseessä on kuitenkin
monimutkainen säädösehdotus,
jonka lopullista hyväksyttävyyttä ei
voida arvioida pelkästään yksittäisten
kysymysten perusteella. Sen vuoksi valiokunta pitää tärkeänä,
että ehdotuksen nykyisiin ongelmakohtiin löydetään
jatkokäsittelyssä sellaiset ratkaisut, jotka kokonaisuutena
arvioiden takaavat yksilöiden oikeusturvan ja tietosuojan
korkean tason sekä jättävät
riittävän liikkumavaran kansallisille rikosrekisterijärjestelmille
ja niiden kehittämiselle.
Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että oikeus-
ja sisäasioiden alalla harjoitettavaa yhteistyötä varten
ei edelleenkään ole yhtenäisiä tietosuojasäännöksiä vaan
ns. III pilarin tietosuojapuitepäätös
on edelleen valmisteltavana (ks. viimeksi HaVL 3/2007 vp).
Lakivaliokunnan mielestä tulee yhä pyrkiä siihen,
että nyt esillä oleva puitepäätös
rikosrekisteritietojen vaihtamisesta säädetään
jäsenvaltioissa täytäntöönpantavaksi
vasta III pilarin alalla sovellettavan tietosuojapuitepäätöksen
tultua hyväksytyksi ja täytäntöönpannuksi.