Yksityiskohtaiset perustelut

5. Laki vankeuslain muuttamisesta

4 luku. Saapuminen ja sijoittaminen vankilaan

11 §. Päätösvalta.

Pykälää on muutettu eduskunnan 19.1.2011 hyväksymän valvontarangaistusta ja sähköistä valvontaa avolaitoksissa koskevan lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä (HE 17/2010 vp — LaVM 30/2010 vp). Nyt käsillä oleva pykäläehdotus on sovitettava yhteen mainitun lainmuutoksen kanssa. Lisäksi lain johtolausetta on tästä syystä tarkistettava.

7. Laki pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelystä annetun lain muuttamisesta

1 §. Hakemus.

Elinkautiseen vankeuteen tuomitun ehdonalaista vapauttamista koskeva asia käsitellään Helsingin hovioikeudessa. Rikoslain 2 c luvun 10 §:n mukaan ehdonalaista vapauttamista harkittaessa on kiinnitettävä huomiota muiden säännöksessä mainittujen perusteiden lisäksi elinkautiseen vankeusrangaistukseen johtaneen rikoksen laatuun sekä rikoslain 2 c luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin seikkoihin. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan ehdonalaista vapauttamista voidaan lykätä ilman vangin suostumusta, jos vangin käyttäytymisen tai hänen esittämiensä uhkausten johdosta on olemassa ilmeinen vaara, että vanki vapauduttuaan syyllistyy henkeä, terveyttä tai vapautta törkeästi loukkaavaan rikokseen ja vapauttamisen lykkääminen on tarpeen rikoksen estämiseksi. Helsingin hovioikeuden tulee siten nykyisenkin lain mukaan kiinnittää huomiota elinkautisvangin riskiin syyllistyä edellä tarkoitettuihin rikoksiin.

Voimassa olevan pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelystä annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaan Rikosseuraamuslaitoksen on ehdonalaista vapauttamista koskevan hakemuksen johdosta antamassaan lausunnossa todettava, puoltaako vai vastustaako se vapauttamista ja onko vanki määrättävä rikoslain 2 c luvussa tarkoitettuun valvottuun koevapauteen. Lausuntoon on liitettävä Rikosseuraamuslaitoksen arvio vapauttamisen edellytyksistä ja muu vankia koskeva selvitys. Käytännössä hovioikeudella on käytössään Rikosseuraamuslaitoksen lausunnon ohella muun muassa vankilanjohtajan lausunto, arviointikeskuksen johtajan selvitys sekä pääsääntöisesti psykologin lausunto niissä tilanteissa, joissa vangilla on ollut potilassuhde psykologiin. Arvio elinkautisvangin väkivaltaisuudesta perustuu nykyisin vankilan henkilökunnan konkreettisiin havaintoihin asiassa eikä vangista tehtyyn psykiatriseen arvioon. Nyt käsiteltävänä olevan ehdotuksen mukaan elinkautisvangista laaditaan aina riskinarviointiin perustuva oikeuspsykiatrinen arvio, joka liitetään muiden selvitysten lisäksi Rikosseuraamuslaitoksen Helsingin hovioikeudelle antamaan lausuntoon. Tällainen vangista tehty psykiatrinen arvio antaa hovioikeudelle lisää tärkeää ja tarpeellista tietoa vapauttamisharkinnan tueksi. Elinkautisvankien väkivaltaista käyttäytymistä ennustava riskinarviointi yhdistettynä tehostettuun valvontaan sekä päihteiden käyttöön ja väkivallan vähentämiseen liittyviin toimintaohjelmiin edistää vapautuneen mahdollisuuksia elää rikoksetonta elämää ja lisää yhteiskunnan turvallisuutta.

Ehdotetun 1 §:n 2 momentin mukaan kyseessä on arvio "vangin riskistä käyttäytyä väkivaltaisesti". Esityksen perusteluista ilmenee, että ehdotetulla säännöksellä ei ole tarkoitus muuttaa rikoslaissa säädettyjä vapauttamisharkinnan perusteita. Selvityksen mukaan riskinarvioinnin perusteella ei välttämättä ole mahdollista tarkkaan arvioida sitä, millaiseen väkivaltarikokseen vanki mahdollisesti syyllistyy, vaan siinä voidaan arvioida väkivaltaisen käyttäytymisen riskiä yleensä. Valiokunta pitää näin ollen perusteltuna, että säännökseen ei sisälly nimenomaista viittausta rikoslain 2 c luvun 9 §:n 2 momenttiin. Toisaalta tarkoituksena ei ole myöskään se, että pelkästään riski mistä tahansa vähäisestäkin väkivaltaisesta käyttäytymisestä voisi johtaa ehdonalaista vapauttamista koskevan hakemuksen hylkäämiseen. Valiokunta katsoo, että säännöksen muotoilua on tarpeen tarkentaa, ja ehdottaa säännöstä muutettavaksi niin, että siinä viitataan vangin riskiin syyllistyä väkivaltarikokseen. Tarkoituksena on, että lausunnossa ilmaistaan tehdyt havainnot uusimisriskiarvioista. Ehdonalaiseen vapauteen päästäminen tapahtuu aina hovioikeuden kokonaisharkinnan perusteella, ja siten lopullinen kannanotto, voidaanko vanki päästää ehdonalaiseen vapauteen, jää jatkossakin hovioikeuden tehtäväksi.

Valiokunta pitää tärkeänä, että psykiatrisella vankisairaalalla on mahdollisuus saada käyttöönsä kaikki arvioinnin laatimiseksi tarvittavat tiedot. Valtaosaltaan riskiarvioinnissa käytettävät tiedot ovat Rikosseuraamuslaitoksen sisäisiä. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992, jäljempänä potilaslaki) 13 §:n 2 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilö tai muu terveydenhuollon toimintayksikössä työskentelevä taikka sen tehtäviä suorittava henkilö ei saa ilman potilaan kirjallista suostumusta antaa sivulliselle potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja. Sivullisella tarkoitetaan tässä laissa muita kuin asianomaisessa terveydenhuollon toimintayksikössä tai sen toimeksiannosta potilaan hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin osallistuvia henkilöitä. Siten potilasasiakirjoihin tai esimerkiksi henkilön vaarallisuudesta tai väkivaltariskistä laadittuihin asiakirjoihin sisältyviä tietoja voidaan luovuttaa terveydenhuollon toimintayksikön sisäisesti ilman vangin kirjallista suostumusta, kun kyse on virkamiehen tiedonsaantitarpeesta virkatehtäviensä hoitamiseksi.

Terveydenhuollon toimintayksiköt määritellään potilaslain 2 §:ssä. Pykälän 4 kohtaan on tehty lailla 1230/2010 rikosseuraamusalan organisaatiouudistukseen liittyvä tekninen tarkistus, jonka mukaan terveydenhuollon toimintayksiköllä tarkoitetaan Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain nojalla perustettuja Rikosseuraamuslaitoksen terveydenhuoltoyksilön sairaaloita, poliklinikoita ja muita toimintayksiköitä. Säännös ei kuitenkaan vastaa nykyistä organisaatiorakennetta. Rikosseuraamuslaitoksen terveydenhuoltoyksikköön kuuluvat sairaalat ja poliklinikat ovat muodostaneet vuodesta 2006 lukien yhden valtakunnallisen terveydenhuollon toimintayksikön. Valiokunta ehdottaa jäljempänä hyväksyttäväksi uuden 11. lakiehdotuksen, jolla mainittu lainkohta tarkistetaan nykytilan mukaiseksi. Samalla vältetään myös mahdolliset tulkintaepäselvyydet terveydenhuoltorekisterin ylläpitämisestä ja mahdollisuudesta luovuttaa salassa pidettäviä tietoja Rikosseuraamuslaitoksen terveydenhuoltoyksikön sisällä.

Jos riskinarvioinnin laatimisessa tarvitaan tietoja Rikosseuraamuslaitoksen ulkopuolisilta terveydenhuoltoyksiköiltä, noudatetaan tietojen luovuttamista koskevia yleisiä säännöksiä. Selvityksen mukaan riskinarvioinnit voidaan aloittaa nykyisten säännösten puitteissa. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että selvitetään, onko tiedonsaantioikeuksia koskevia erityissäännöksiä tarpeen täydentää. Mahdolliset ehdotukset säännösten täydentämiseksi voidaan valmistella esimerkiksi vireillä olevan henkilötietojen käsittelystä rangaistusten täytäntöönpanossa annetun lain (422/2002) muuttamista koskevan valmistelutyön yhteydessä.

Esityksen perustelujen (s. 16/I) mukaan, jollei elinkautisvankia päästetä ehdonalaiseen vapauteen, riskinarviointia voitaisiin hyödyntää suunniteltaessa hänelle vankilassa väkivallan vähentämiseen tähtääviä ja muita käyttäytymiseen vaikuttavia toimintoja ja toimintaohjelmia. Jos taas vanki päästetään ehdonalaiseen vapauteen, riskinarvioinnin tuloksia voitaisiin käyttää hyväksi valvonta-ajan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Valiokunnan käsityksen mukaan riskinarvioinnit ovat ainakin osittain potilaslain ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (558/1994) nojalla salassa pidettäviä. Selvityksen mukaan tietojen hyödyntäminen edellä tarkoitetulla tavalla ei kuitenkaan välttämättä edellytä sitä, että testin tulokset, terveydenhoitotiedot tai muut yksityiskohdat olisivat julkisia tai että tietoja olisi voitava luovuttaa salassapidon estämättä, vaan terveydenhuoltohenkilökunta, johon myös osa psykologeista kuuluu, voi arvion pohjalta välittää vankia koskevia toimenpiteitä valmistelevalle muulle henkilökunnalle yleisemmällä tasolla tietoa siitä, millaista toimintaa vangille voidaan järjestää. Henkilötietojen käsittelystä rangaistusten täytäntöönpanossa annetun lain 18 §:n 2 momentin mukaan ilman henkilön kirjallista suostumusta voidaan antaa Rikosseuraamuslaitoksen muulle kuin terveydenhuollon ammattihenkilöstölle sellaisia vangin hoidon tai kohtelun kannalta tarpeellisia tietoja, joista ei ilmene sairauden laatu taikka muu terveydentilan tai hoidon yksityiskohta. Valiokunta katsoo, että edellä mainitun lain muuttamista koskevan valmistelutyön yhteydessä tulee arvioida myös lain 18 §:n säännösten toimivuutta tässä tarkoitetun tiedonsaannin kannalta sekä tarvittaessa valmistella ehdotukset säännösten täydentämiseksi.

8. Laki ehdonalaisen vapauden valvonnasta annetun lain muuttamisesta

12 c §. Päätösvalta.

Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 12 c §, jossa säädetään siitä, kuka Rikosseuraamuslaitoksen virkamies on toimivaltainen tekemään lakiin sisältyvät yksilön oikeusasemaan vaikuttavat päätökset. Lakivaliokunta on korjannut pykälän numeron juoksevan numeroinnin mukaisesti 12 a §:ksi. Muutos tulee ottaa huomioon myös lain johtolauseessa.

11. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 2 §:n muuttamisesta (Uusi lakiehdotus)

2 §. Määritelmät.

Edellä 7. lakiehdotuksen yhteydessä todetuista syistä lakivaliokunta ehdottaa, että potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 2 §:n 4 kohtaan tehdään tekninen tarkistus, jolla saatetaan terveydenhuollon toimintayksikköä koskeva määritelmä Rikosseuraamuslaitoksen terveydenhuoltoyksikköä koskevilta osin vastaamaan nykyistä organisaatiorakennetta, ja valiokunta ehdottaa tätä koskevan uuden lakiehdotuksen hyväksymistä.