Ehdotus
         Euroopan komissio antoi merenkulun turvallisuutta koskevan toisen
            tiedonantonsa ehdotuksineen (ns. Erika II -toimenpidepaketti) joulukuussa
            2000. Uudet ehdotukset koskevat alusliikenteen valvontaa, eurooppalaisen öljyvahinkojen
            korvausrahaston perustamista sekä Euroopan meriturvallisuusviraston
            perustamista.
         
         Komissio esittää asetusta eurooppalaisen korvausrahaston
            perustamisesta täydentämään
            voimassa olevaa kansainvälistä öljyvahinkovastuujärjestelmää.
            Komissio katsoo, että kansainvälisen järjestelmän
            nykyiset korvausrajat eivät ole riittäviä suuren öljyonnettomuuden
            aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi. Komissio katsoo myös,
            että kansainvälinen järjestelmä ei
            toimi riittävän tehokkaasti korvausten maksamisessa
            vahingonkärsijöille.
         
         Voimassa oleva kansainvälinen järjestelmä perustuu
            kahteen kansainväliseen yleissopimukseen, joiden perusteella
            on muodostettu kaksi korvauskerrostumaa öljyvahinkojen
            korvaamiseksi. Aluksen omistaja on vastuussa öljyvahingosta
            tiettyyn määrään saakka riippuen
            aluksen koosta. Aluksen omistajan vastuu on ankara ja hänellä tulee
            olla pakollinen vakuutus vastuunsa kattamiseksi. Aluksen omistajan
            vastuuta täydentää kansainvälinen öljyvahinkojen
            korvausrahasto (IOPC-rahasto), johon sopimusvaltioissa sijaitsevat öljyn
            vastaanottajat suorittavat maksuja tuomansa öljymäärän
            perusteella. 
         
         Komission ehdotuksen mukaan eurooppalaisen rahaston (COPE-rahasto)
            tarkoituksena on täydentää nykyistä kansainvälistä järjestelmää. COPE-rahasto
            muodostaisi kolmannen korvauskerrostuman kansainvälisen
            järjestelmän kahden korvauskerrostuman lisäksi.
         
         Ehdotettu rahasto korvaisi jäsenmaiden aluevesillä ja
            talousvyöhykkeellä tapahtuneet öljyvahingot
            siltä osin kuin vahingot ylittävät kansainvälisen
            järjestelmän korvausrajat. Komissio esittää,
            että COPE-rahaston yläraja olisi yksi miljardi
            euroa. Ehdotuksen mukaan jäsenmaissa sijaitsevat öljyn
            vastaanottajat olisivat järjestelmän maksajia.
            Ehdotus COPE-rahastoksi siirtäisi näin ollen järjestelmästä aiheutuvaa
            maksurasitusta öljyn vastaanottajien suuntaan.
         
         COPE-rahasto aktivoituisi ehdotuksen mukaan siinä vaiheessa,
            kun on nähtävissä tai arvioitavissa,
            että kansainvälinen järjestelmä ei riitä kattamaan
            syntyneitä vahinkoja. Rahasto toimisi samojen korvausperiaatteiden
            ja sääntöjen mukaan kuin kansainvälinen
            järjestelmä. Komissio hoitaisi COPE-rahastoa.
            Komission tulisi tehdä kaikki suuremmat päätökset
            rahaston toiminnasta jäsenmaista koostuvan komitean avustamana.
         
         Komissio esittää COPE-rahaston lisäksi
            ehdotuksessaan, että jäsenvaltioiden tulisi säätää taloudellisista
            seuraamuksista henkilöille, joiden tahallisen teon tai
            laiminlyönnin taikka törkeän huolimattomuuden
            tuomioistuin on todennut vaikuttaneen öljyonnettomuuteen.
         
       
      
         Valtioneuvoston kanta
         Valtioneuvosto pitää keskeisenä,
            että vahingonkärsijät saavat tehokkaalla
            tavalla riittävän korvauksen öljyonnettomuuksista
            johtuvista vahingoista. Valtioneuvosto katsoo, että kansainvälinen öljyvahinkovastuujärjestelmä
            on
            pääasiassa pystynyt täyttämään
            tämän tehtävän.
         
         Valtioneuvosto pitää komission ehdotusta lisärahaston
            perustamisesta eräänä mahdollisuutena
            korvausjärjestelmän kehittämiseksi. Valtioneuvosto
            katsoo kuitenkin, että ensisijaisesti tulisi keskittyä työhön
            lisärahaston perustamiseksi kansainvälisellä tasolla
            nykyisen voimassa olevan öljyvahinkovastuujärjestelmän
            puitteissa. Kansainvälinen lisärahasto laajentaisi
            myös maksuvelvollisten määrää,
            jolloin maksuvelvollisuuden suhdeluku kutakin maksajaa kohden pienenisi.
            Lisärahaston perustaminen kansainvälisen järjestelmän
            puitteissa olisi siten myös Itämeren yhä vilkastuvan öljyliikenteen
            kannalta kannatettavampi vaihtoehto kuin pelkästään
            Euroopan unionin piirissä toteutettava alueellinen ratkaisu.
         
         Valtioneuvosto katsoo, että alueellinen ratkaisu voisi
            tulla ajankohtaiseksi siinä tapauksessa, että osoittautuisi
            mahdottomaksi saada aikaan kansainvälinen lisärahasto
            tai siirtymäkauden järjestelynä, kunnes
            kansainvälinen järjestelmä on saatu toimimaan.