Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki eräiden suojauksen purkujärjestelmien kieltämisestä

Saamiinsa asiantuntijalausuntoihin perustuen liikennevaliokunta ehdottaa, että hallituksen esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen nimike muutetaan. Hallituksen esityksen mukainen nimike "Laki tietoyhteiskunnan palvelujen suojasta" saattaisi antaa kansalaisille harhaanjohtavan kuvan lain soveltamisalan laajuudesta ja siitä, mitä tietoyhteiskunnan palveluilla tarkoitetaan. Laissa on kyse rajoitetusta toimesta, jolla suojauksen purkujärjestelmien oikeudeton käyttö eri tekomuodoissa kielletään. Tarkoituksena on suojata televerkon kautta tarjottavia kaupallisia palveluita. Liikennevaliokunnan käsityksen mukaan käsite "tietoyhteiskunnan palvelut" on tätä laajempi. Valiokunnan ehdottama lain nimike kertoo kansalaisille, mistä laissa on kysymys.

Lakivaliokunnan lausunnon perusteella valiokunta on poistanut 1. lakiehdotuksesta menettämisseuraamusta koskevan 5 §:n ja siirtänyt rangaistussäännöksen lain loppupuolelle.

Markkinavalvontaa koskevaa 4 §:ää (HE 6 §) on muutettu lakivaliokunnan lausunnon perusteella siten, että siihen on lisätty säännös Viestintäviraston yleisestä valvontatehtävästä. Lakivaliokunnan esittämän huomautuksen mukaisesti säännöksen 4 §:n sanamuotoa on yhdenmukaistettu lain 3 §:n sanamuodon kanssa luopumalla erilaisten toimintojen luettelosta ja viittaamalla 3 §:ssä olevaan yleiseen kieltosäännökseen. Lisäksi 4 §:n otsikkoa on täsmennetty vastaamaan paremmin sen sisältöä.

Lakivaliokunnan lausunnossa pyydetään liikennevaliokuntaa harkitsemaan lakiehdotuksen 3 §:ssä olevan laajan kieltosäännöksen mielekkyyttä valvontamahdollisuuksien valossa. Liikennevaliokunta toteaa, että 3 §:ssä säädetyn kiellon systemaattinen viranomaisvalvonta on epäilemättä vaikeaa. Valvonta perustuu suurelta osin siihen, että kielletystä toiminnasta kärsivät ilmoittavat kiellon rikkomisesta tai sitä koskevasta epäilystä Viestintävirastolle. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan myös Viestintävirasto valvoo kiellon alaista toimintaa mm. ilmoittelua ja Internetin keskustelupalstoja seuraamalla. Valiokunnan käsityksen mukaan olisi yhteiskuntapoliittisesti erittäin arveluttavaa jättää ko. säännöksessä mainittu toiminta kieltämättä ja kriminalisoimatta.

Markkinavalvontaa koskevan 4 §:n (HE 6 §) 3 momentin tarkastusvaltuus kotirauhan piiriin kuuluvassa paikassa on kytketty konkreettiseen rikosepäilyyn. Vastaava sääntely on samassa hallituksen esityksessä olevan 3. lakiehdotuksen laiksi telemarkkinalain muuttamisesta 39 §:ssä sekä samanaikaisesti valiokunnan käsittelyssä olevan uuden radiolain 31 §:ssä.

2. Laki rikoslain 38 luvun muuttamisesta

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tietyissä tapauksissa suojauksen purkujärjestelmän, esimerkiksi nk. älykortin valmistaminen täyttää myös väärennysrikoksen tunnusmerkistön. Turun hovioikeus on 21.6.2001 antanut neljä tuomiota, joissa on omaksuttu tällainen kanta. Tulkinnallisten erojen estämiseksi ja eri tunnusmerkistöjen yhteensovittamiseksi valiokunta ehdottaa, että säädettävään rikoslain 38 luvun 8 a §:ään lisätään toissijaisuussäännös.

Lakivaliokunnan lausunnossa on katsottu, että ehdotettu rikoslain 38 luvun 8 a §:n säännös on liian laaja tarkoitukseensa nähden ja että rikoslain rangaistussäännösten soveltamisala on syytä rajata koskemaan törkeimpiä ja moitittavimpia tekoja. Lisäksi lausunnossa kiinnitetään huomiota siihen, että säännöksen perustelut ovat puutteelliset ja osin harhaanjohtavat.

Lakivaliokunnan lausuntoon viitaten liikennevaliokunta toteaa, että rikoslaissa olevat kriminalisoinnit tulee varata erityisen moitittaville teoille. Suojauksen purkujärjestelmän hallussapito ei yksinään voi toteuttaa ehdotetussa säännöksessä tarkoitettuja erityisen moitittavia tekomuotoja eli tekoa, joka on tehty ansiotarkoituksessa tai siten, että se on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa. Siksi hallussapitoa tekomuotona ei ole tarpeen sisällyttää säännökseen. Jotta säännöksessä tarkoitetut erityisen moitittavuuden edellytykset voisivat toteutua, tarvitaan myös muuta toimintaa, jolla kyseisten järjestelmien käyttöä pyritään edistämään ja levittämään. Siten kaikki sellainen toiminta, jota mielekkäällä tavalla voidaan harjoittaa ansiotarkoituksessa   tai siten,   että se on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa, tulee rangaistavaksi myös rikoslakirikoksena. Täten myös riittävien pakkokeinojen, mm. kotietsinnän käyttö on mahdollista. Valiokunta huomauttaa, että hallussapidon poistaminen rikoslain piiristä ei tarkoita sitä, että suojauksen purkujärjestelmän hallussapito, joko yksityiskäytössä tai ansiotoiminnan valmistelussa, olisi sallittua. Se jää rangaistavaksi eräiden suojauksen purkujärjestelmien kieltämisestä annetun lain 6 §:n (HE 4 §) 2 momentin mukaisena rikkomuksena. Tämä mahdollistaa lain 4 §:n mukaisten tarkastusvaltuuksien käytön myös kotirauhan piiriin kuuluvassa paikassa. Lisäksi suojauksen purkujärjestelmien hallussapito saattaa joissakin tapauksissa täyttää rikoslain 33 luvun 4 §:n väärennysaineiston hallussapitoa taikka rikoslain 37 luvun 11 §:n maksuvälinepetoksen valmistelua koskevat tunnusmerkistöt. Molemmista rikoksista on säädetty vankeusrangaistuksen uhka ja ne mahdollistavat pakkokeinolain 5 luvun mukaisen kotietsinnän.

Liikennevaliokunta korostaa kuitenkin, että nyt kiellettävät ja kriminalisoitavat teot ovat osa rikollisuuden muuttuvaa kuvaa. Suojauksen purkujärjestelmien levittäminen ja käyttö on entistä yleisempää ja sitä harjoittavat yhä nuoremmat henkilöt. Monesti tekojen moitittavuutta ei mielletä. Rikkomuksena säädetystä hallussapidosta ja kotikäytöstä saatetaan helposti ajautua vakavaa vahinkoa aiheuttavan rikoslakirikoksen puolelle ilman, että tätä on varsinaisesti tarkoitettu. Tuomioistuinkäytäntö osoittaa jatkossa sen, miten sääntely on onnistunut, ja tämä saattaa aiheuttaa tarvetta arvioida uudelleen myös säännösten sisältöä.

Lakivaliokunta on pyytänyt liikennevaliokuntaa täsmentämään säännöksen perusteluita siltä osin kuin on kysymys vahingon tai haitan aiheuttamisesta. Valiokunnan käsityksen mukaan säännösehdotuksessa ja hallituksen esityksestä ilmenevissä perusteluissa rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä välittömän, eikä aina edes todellisen taloudellisen vahingon aiheutumista laittoman toiminnan seurauksena. Rangaistavuuden edellytyksenä on, että teko on tyypiltään sellainen, että siitä yleensä aiheutuu laajamittaista tai pitkäaikaista haittaa tai vahinkoa. Tätä tarkoitetaan säännöksen sanamuodolla, jonka mukaan rangaistava teko "on omiaan aiheuttamaan huomattavaa vahinkoa tai haittaa". Kyseisellä sanamuodolla viitataan abstraktiin vaarantamisrikokseen, jossa tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä vahingon tai haitan syntymistä, vaan ainoastaan sitä, että teosta yleisen elämänkokemuksen ja toiminnan erityispiirteiden perusteella arvioiden yleensä syntyy huomattavaa, ts. pitkäaikaista tai laajamittaista, vahinkoa tai haittaa. Näin ollen valiokunnan mielestä myös lyhytaikainen tai pieni vahinko voi täyttää tunnusmerkistön, jos teosta olisi voinut aiheutua huomattavaa haittaa. Toisaalta esimerkiksi pienessä tuttavapiirissä tapahtunut tv-ohjelmien luvaton katselu suojauksen purkujärjestelmää käyttäen ei välttämättä täytä rikoksen tunnusmerkistöä, koska tällaisesta toiminnasta ei tavallisesti aiheudu vakavaa vahinkoa tai haittaa, ellei se jatku erityisen pitkään. Tällainen toiminta jäisi siten sakonuhkaisena rikkomuksena rangaistavaksi.

3. Laki telemarkkinalain muuttamisesta

Lakiehdotuksesta on poistettu menettämisseuraamuksia koskeva 46 § ja muutettu Telehallintokeskuksen nimi Viestintävirastoksi. Lisäksi, kuten eräiden suojauksen purkujärjestelmien kieltämisestä annetun lain 4 §:ssä, telemarkkinalain 39 §:n otsikkoa on tarkennettu vastaamaan paremmin sen sisältöä.

4. Laki yksityisyyden suojasta televiestinnässä

Lakiehdotuksessa Telehallintokeskuksen nimi on muutettu Viestintävirastoksi.

5. Laki viestintähallinnon muuttamisesta

Hallituksen esityksen 5. lakiehdotus on valiokunnassa muutettu vastaamaan muuttunutta oikeustilaa, eräiden suojauksen purkujärjestelmien kieltämisestä annetussa laissa säädetyt tehtävät tulevat Viestintäviraston tehtäviksi toimintansa lopettaneen Telehallintokeskuksen sijasta.

6. Laki radiolain 7 §:n 2 momentin kumoamisesta

Hallituksen esitykseen sisältynyt 6. lakiehdotus on tullut tarpeettomaksi hallituksen esityksen HE 80/2001 vp vuoksi, ja se ehdotetaan hylättäväksi. Uusi radiolaki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti tässä mietinnössä käsiteltyjen lakiehdotusten kanssa.