Perustelut
Maatalous
Valiokunta pitää tärkeänä maatalouden
ja maaseudun kilpailukyvyn ja rakennekehityksen edistämistä.
Maatalouspolitiikalla tulee tukea aktiivitilojen toiminnan kannattavuutta,
viljelijöiden nousevaa tulokehitystä ja kotimaisiin
raaka-aineisiin perustuvan elintarviketuotannon säilyttämistä nykytasolla.
Tärkeätä on kehittää perheviljelmiin
perustuvaa maataloutta siten, että tavoitteena on sen tuottavuuden
nostaminen ja kilpailukyvyn parantaminen.
Selonteossa on todettu, että maa- ja metsätalousministeriön
hallinnonalalle asetetaan 110 miljoonan euron menosäästöt
vuoteen 2015 mennessä. Tästä vähennyksestä noin
40 miljoonaa kohdistuu maatalouden tukimomenteille. Valiokunta toteaa,
että vuonna 2014 toteutetaan EU:n maatalouspolitiikan uudistus,
eivätkä uudistuksen kokonaisvaikutukset ole vielä tiedossa.
Vaikka muutokset EU-tukien kokonaisrahoituksessa ovat tämänhetkisten
arvioiden mukaan pieniä, tukijärjestelmän
viherryttäminen ehdotetulla tavalla lisää todennäköisesti
kustannuksia ainakin osalla maatiloista Suomessa. Valiokunta kiinnittä huomiota
siihen, että tältä osin ennakoitavissa
oleva kustannusten nousu koskee erityisesti niitä tiloja,
jotka ovat mittakaava- ja erikoistumishyötyjä tavoitellen
laajentaneet tuotantoa viime vuosina. Maatalousuudistuksen vaikutuksiin
on varauduttava.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maatalous
siirtyi nopeasti vuosien 2007—2008 aikaisempia paremman
kannattavuuden ja maataloustulon vuosista alhaisen tulotason ja
kannattavuuden vuosiin 2008—2011. Suunta ei ole muuttumassa
lähivuosina, ellei selvää käännettä ja
voimakasta nousua maataloustuotteiden hinnoissa tapahdu vuoden 2011
jälkeen. Viljelijöiden tulotason ylläpitäminen
on lisäksi vaikeaa tilanteessa, jossa maatalouden tuottavuutta
ja rakennetta tulee kehittää samaan aikaan, kun
tässä suhteessa kriittisten tuotantopanosten hinnat
pysyvät korkeina. Tarvitaan myönteistä kehitystä maatalouden
rakenteeseen ja maatilojen tuotto-kustannussuhteeseen sekä maataloustuotteiden hintojen
nousua kuin myös maatalouden kilpailukyvyn parantumista,
jotta tukien osuus maatalouden kokonaistuotoista voi alentua.
Valiokunta toteaa, että laajentavien tilojen haasteena
on jatkossakin se, että vieraan pääoman
lisääminen ensi vaiheessa heikentää kannattavuutta
ja vasta viiveellä parantaa sitä. Myönteisen
rakennekehityksen takaamiseksi ja tulotason kehityksen turvaamiseksi
maatalouden tukiin tarvitaan vakautta ja pitkäjänteisyyttä.
Korostaen sitä, että niin tulo- kuin rakennetuetkin
ovat tärkeitä maatalouden kehittämisen kannalta,
valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
että hallitus seuraa nuorten viljelijöiden tilojen
ja aktiivitilojen kannattavuuden kehitystä kaikilla tuotannonaloilla
ja ryhtyy tarvittaessa toimiin toimintaedellytysten turvaamiseksi.
Valiokunta kiinnittää huomiota maidontuotannon
kannattavuuden turvaamiseen ja lihantuotannon kannattavuuden parantamiseen.
Erittäin tärkeää on myös,
että maataloustuotteiden vienninedistämistämistoimia
tehostetaan.
Viitaten edellä esitettyyn valiokunta toteaa, että erityisesti
tilakoon kasvu edellyttää rakennetukien riittävyyttä ja
hyödyntämistä, koska muuten investointien
kannattavuus jää näillä näkymin
alhaiseksi korkeina pysyvien panoshintojen vuoksi. Rakennetukien
tarvetta voivat lisäksi jatkossa kasvattaa erilaiset ympäristö-
ja eläinten hyvinvointitavoitteet, koska niihin vaikuttavat
asiat usein määritellään maatilan
investointien yhteydessä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuonna 2011 pääosin
maa- ja porotalouden rakennetukiin myönnettävien
rakennetukiavustusten myöntömäärät
jäänevät selvästi pienemmiksi
kuin vuoden 2011 käyttösuunnitelmassa niihin varattu
94 miljoonaa euroa. Tämä johtuu ennen kaikkea
viljelijöiden investointiaktiivisuuden vähentymisestä,
koska maatalouden kannattavuustilanne on vaikea. Tilanne on jatkunut
jo pari viime vuotta. Tästä huolimatta investointien
rahoittamisessa käytettävän Maatalouden kehittämisrahaston
(Makeran) rahoitustilanteen heikkeneminen jatkuu lähivuosina,
koska Makeralle ei kerry merkittäviä tuloja, jotka
ylläpitäisivät sen tasetta, eikä siirtoja
valtion talousarviosta ole myöskään
tiedossa. Valtiontalouden kehyksiin ei sisälly lainkaan
määrärahaa talousarviosta Makeraan. Nykytasoinen
varojen käyttö Makerasta on alustavien laskelmien
mukaan mahdollista vuoteen 2014 asti, jonka jälkeen vuosina
2015 ja 2016 varoja voidaan käyttää vain
noin puolet nykyisestä. Seuraavan EU:n rahoituskauden on
tarkoitus alkaa vuonna 2014, eikä rakennetukien tukikohtaisista
määristä ja niihin saatavasta EU:n osarahoituksesta
ole vielä tietoa.
Valiokunta toteaa, että Makeran toiminta- ja taloussuunnitelmaa
vuosille 2013—2016 ollaan parhaillaan valmistelemassa.
Valiokunta katsoo, että maatalouden rakennetuen turvaaminen pitkällä aikavälillä on
Suomen maatalouselinkeinon kehittämisen keskeisimpiä haasteita.
Sen vuoksi Makeran pääoma on turvattava ja se
on säilytettävä edelleen maatalouden
rakenteen kehittämisen keskeisenä rahoitusvälineenä.
Valiokunta pitää ensisijaisena, että maataloudelle
maksettava tuki kohdentuu niin, että se edistää sekä kilpailukykyä että maataloudelle
asetettuja
eri tavoitteita. Näihin tavoitteisiin pääseminen
edellyttää vahvaa asiantuntemusta, jolla on keskeinen
asema politiikkaohjelmien ja -toimenpiteiden valmistelussa. Asetelma
on haasteellinen myös maa- ja elintarviketalouden tutkimukselle,
jonka on tuotettava integroitu kokonaisnäkemys politiikkaohjauksen
vaikutuksista eri tavoitteisiin, lähtien tilatason mahdollisuuksista
ja mukaan lukien markkinoiden kehitys. Pitkäjänteiset
tutkimusrahoitusrakenteet luovat vahvaa asiantuntijaosaamista maatalouspolitiikan,
maatalouden ja laajemmin maaseudun kehittämisen eri osa-alueille.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että tutkimustoimintaan osoitetaan riittävä rahoitus
ja että maaseudulle tarpeelliset koulutus- ja neuvontapalvelut
turvataan.
Metsätalous
Valtiontalouden kehyksissä vuosille 2012—2015
metsätalouteen osoitetut määrärahat
vähenevät viime kevään kehyspäätökseen
verrattuna noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Vähennykset
aiheutuvat lähes kokonaan hallitusohjelman mukaisista säästöistä.
Suurimmat säästöt kohdistuvat ns. KEMERA-tukeen
ja pienpuun energiatukeen.
Valiokunta toteaa, että vuonna 2011 on KEMERA-töihin
budjetoitu valtiontukea 76 miljoonaa euroa. Tämän
vuoden määrärahatarpeeksi maa- ja metsätalousministeriö on
arvioinut 90—95 miljoonaa euroa, joten kuluvana vuonna
tehtäviä töitä siirtyy rahoitettaviksi
10—15 miljoonaa euroa vuoden 2012 määrärahasta,
kun otetaan huomioon myös lisätalousarvioesitys.
Loppuvuoden 2011 määrärahatarpeeseen
vaikuttavat olennaisesti vuoden 2010 myrskytuhojen jälkeisten
metsäviljelytöiden toteutustilanne sekä vuonna
2010 korjatun energiapuun haketusmäärät.
Valtion III lisätalousarvioesityksessä 2011 ehdotetaan
momentilta 30.60.47 (Pienpuun energiatuki) siirrettäväksi
3,75 miljoonaa euroa momentille 30.60.44 (Tuki puun tuotannon kestävyyden
turvaamiseen). Koska momentin 30.60.47 määräraha
on siirtomääräraha, kyseisen momentin
määrärahaa siirtyisi käytettäväksi 9,75
miljoonaa euroa vuoden 2012 aikana. Vuonna 2012 olisi momentilla
siten yhteensä käytettävissä 17
miljoonaa euroa. Määrärahaa voidaan kuitenkin
käyttää vasta pienpuun energiatukijärjestelmän
tultua voimaan.
Kun kyseiset metsätalouden määrärahat
ovat jo viime vuosien valtion talousarvioissa olleet edellä todetun
mukaisesti riittämättömiä ja
ovat sitä tänäkin vuonna, valiokunta
kiinnittää huomiota määrärahavähennysten
aiheuttamaan erittäin vaikeaan tilanteeseen. Valiokunta
painottaa sitä, että ehdotettu alhainen määrärahataso
edellyttää joko tukijärjestelmien uudelleen
arviointia kokonaan tai metsänhoidollisista tavoitteista tinkimistä.
Valtioneuvoston selonteossa valtiontalouden tarkistetuista kehyksistä vuosina 2012—2015
todetaan, että määrärahojen
niukentuessa tukijärjestelmien vaikuttavuuden ylläpito
edellyttää tuettavien töiden, tukiehtojen
ja tukitasojen tarkistamista. Valiokunta korostaa sitä,
että puuntuotanto on poikkeuksellisen pitkäjänteistä toimintaa,
jossa metsien hoitoon ja perusparannukseen tehtyjen investointien
tuoma hyöty realisoituu vasta vuosikymmenten päästä.
Vaikuttavuuden saamiseksi nuoren metsän hoidon tukea tulee
suunnata siten, että pääosa työstä suuntautuu
taimikonhoitotöihin. Kansantalouden näkökulmasta
on perusteltua edistää kestävää metsätaloutta
ja varmistaa tulevaisuuden puuntuotanto.
Valiokunta toteaa, että kestävällä metsätaloudella
hillitään myös ilmastonmuutosta ja parannetaan
mahdollisuuksia uusiutuvan energian käyttöön.
Kehysehdotuksen mukainen rahoitus onkin erittäin ongelmallinen
paitsi puuntuotannon turvaamisen osalta myös pienpuun energiakäytön
lisäämisen kannalta. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä erityistä huomiota
siihen, että energiapuun käyttöä on
kaavailtu nostettavan aiemmin Kansallinen metsäohjelma 2015:ssä (KMO)
tavoitellusta 8—10 miljoonasta kiintokuutiometrin vuotuisesta
käytöstä 15 miljoonaan kiintokuutiometriin.
Suomi on sitoutunut nostamaan uusiutuvien energialähteiden osuuden
nykyisestä 28 prosentista 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.
Lisäystavoitteesta metsähakkeen osuus on yli puolet.
Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma
(METSO-ohjelma) on kokonaisuus, jota on tähän
saakka toteutettu tasapainoisesti sekä maa- ja metsätalousministeriön
että ympäristöministeriön määrärahoilla.
Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamat toimenpiteet
kohdistuvat talousmetsiin ja ympäristöministeriön
toimenpiteet suojelualueille. Kun lähes 90 prosenttia Suomen
metsistä on talousmetsiä, talousmetsien käsittely
on keskeisessä asemassa monimuotoisuuden turvaamisessa.
Tähän saakka ohjelman rahoituksesta on maa- ja
metsätalousministeriön osuus ollut noin 40 prosenttia ja
ympäristöministeriön osuus noin 60 prosenttia.
Valiokunta toteaa, että kehyspäätöksen
seurauksena ohjelman tasapainoinen toteuttaminen vaikeutuu, koska
maa- ja metsätalousministeriön määrärahaa
supistetaan, kun taas ympäristöministeriön
METSO-rahoitusta esitetään lisättäväksi
hallitusohjelman mukaisesti. Määrärahan
supistumisen seurauksena maa- ja metsätalousministeriön
käytettävissä oleva määräraha menee
kehyskauden lopussa lähes kokonaisuudessaan vanhojen ympäristötukisopimusten
uusimiseen, eikä uusia METSO-kohteista tehtäviä sopimuksia
juurikaan voida solmia. Kokonaistavoitteiden saavuttamisen kannalta
valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
että myös maa- ja metsätalousministeriön
hallinnonalalla METSO-ohjelman toteutus turvataan.
Metsäntutkimuksen edellytyksiin kehyskaudella vaikuttaa
keskeisesti resurssien väheneminen. Metsäntutkimuksen
resurssit vähenevät maa- ja metsätalousministeriön
hallinnonalalle ja eri hallinnonaloille yhteisesti kohdistettavilla säästöillä.
Valiokunta toteaa, että resurssien leikkaaminen on erittäin
ongelmallista, koska metsäalalla tutkimustiedon tarve kasvaa
koko ajan.