Yleisperustelut
Valiokunta toteaa, että uusjakotoiminnasta vastaa Maanmittauslaitos
maa- ja metsätalousministeriön ohjaamana. Suomessa
valtion tukemaa uusjakoina tehtävää tilusjärjestelytoimintaa maa-
ja metsätalouden toimintaedellytysten parantamiseksi on
harjoitettu jo 1800-luvun puolivälistä lähtien.
Pirstaleisen kiinteistörakenteen lisäksi tilusjärjestelyihin
on ollut myötävaikuttamassa väestömäärän,
talouden, elinkeinorakenteen, maankäytön, viljelytekniikan
ja verotuksen muutoksiin liittyviä tekijöitä.
Kiinteistönmuodostamislain (554/1995), jäljempänä KML, mukaisilla
uusjaoilla voidaan vähentää epätarkoituksenmukaisesta
kiinteistöjaotuksesta nykyaikaiselle maa- ja metsätalouden
harjoittamiselle aiheutuvaa haittaa tai uuden infrastruktuurin rakentamisesta
taikka suojelualueiden toteuttamisesta kiinteistöjen käytölle
aiheutuvia haittoja. Perinteiset uusjaot kohdistuvat sellaisiin maa-
ja metsätalousalueisiin, joiden kiinteistöjaotus
ja kiinteistörunko on maa- ja metsätalouden harjoittamisen
kannalta huono. Hankeuusjaoilla edistetään infrahankkeiden
ja suojelualueiden toteuttamista kiinteistörakennetta sopeuttamalla.
Voimassa oleva uusjakojen tukemisesta annettu laki (24/1981),
jäljempänä tukilaki, perustuu pitkälti
sitä ennen voimassa olleeseen maanmittaustoimitusten tukemisesta
valtion varoin annettuun lakiin (42/1960). Uusjakotoiminnalle voidaan
myöntää tukea muun muassa, jos toimitus
on tärkeä yleisen edun kannalta ja jos sen osakkaiden
yleinen taloudellinen tilanne antaa siihen aihetta. Pelto- ja metsätilusten
uusjaot rahoitetaan toteutusvaiheessa kokonaan valtion varoista.
Valtion lopulliseksi menoksi jäävä osuus
uusjaon kustannuksista on avustusluonteista valtion tukea jako-osakkaille.
Se osuus uusjakotoimituksen yhteydessä tehtyjen mukauttamistoimenpiteiden
kustannuksista, mikä ei jää valtion lopulliseksi
menoksi, on lainaa, jonka asianosaiset maksavat valtiolle takaisin.
Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu,
että Euroopan unionin maa- ja metsätalousalaa
koskevat valtiontukisäännöt ovat muuttuneet
1.7.2014 lukien. Voimassa olevaan tukilakiin perustuvat tukijärjestelmät,
hallinnollisten kustannusten tuki ja tuki uusjakojen yhteydessä tehtäville
mukauttamistoimenpiteille, on ilmoitettu maatalousalaa koskevan
ryhmäpoikkeusasetuksen (EY) n:o 1857/2006, jäljempänä aikaisempi
ryhmäpoikkeusasetus, perusteella. Aikaisemman ryhmäpoikkeusasetuksen
23 artiklan siirtymäsäännöksen
mukaan asetuksen perusteella poikkeuksen saaneita tukijärjestelmiä voidaan
jatkaa enintään kuusi kuukautta asetuksen voimassaolon
päätyttyä. Toisin sanoen kansallinen
uusjakojen tukilaki on 31.12.2014 mennessä muutettava vastaamaan
uutta ryhmäpoikkeusasetusta (EU) N:o 702/2014
ja uusi tukijärjestelmä on ilmoitettava joko uuden
ryhmäpoikkeusasetuksen perusteella tai se on notifioitava maa-
ja metsätalousalaa sekä maaseutualueiden valtiontukea
koskevien suuntaviivojen perusteella. Jos näin ei menetellä,
tukilaissa säädettyyn tukijärjestelmään
perustuva tuki muuttuu 1.1.2015 Euroopan unionin valtiontukisääntöjen
vastaiseksi tueksi. Sääntöjenvastaista
tukea koskee niin sanotun valtiontukia koskevan menettelytapa-asetuksen
(EY) N:o 659/1999 3 artiklassa säädetty
täytäntöönpanokielto.
Esityksen perusteluissa on tuotu esiin, että uusjakojen
luonne on muuttunut maatilatalouden kannattavuuteen ja tuotannon
kilpailukykyyn kohdistuvien vaatimusten johdosta siten, että uusjaot
ovat yhä enemmän maatalousyrittäjien
tarpeista lähteviä ja aikaisempaa pienialaisempia,
vaikka koskevatkin pääsääntöisesti kaikkia
toimitusalueen maanomistajia. Toimitusalueen keskikoko on myös
pienentynyt enimmillään koko kunnan kattaneista
uusjaoista noin 1 000 hehtaariin.
Esityksen perusteluihin viitaten valiokunta katsoo, että valtion
osallistuminen uusjakotoiminnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseen on
perusteltua, koska vallitseva kiinteistörakenne on seurausta
yhteiskunnan vuosisatoja jatkuneesta maanjakolainsäädännön
ohjauksesta. Lisäksi valiokunta korostaa esityksen perustelujen mukaisesti
tavoitetta ohjata valtion varojen käyttöä uusjakotoiminnassa
siten, että määrärahan turvin
toteutettavilla toimenpiteillä saavutetaan mahdollisimman
suuri lisäarvo.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä edellä esitetyin
huomautuksin ja ja jäljempänä esitettävin
muutosehdotuksin.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. lakiehdotus
2 §. Soveltamisala.
Esityksen mukaisessa pykälän 2 momentissa
ehdotetaan, ettei lakia sovelleta kiinteistönmuodostamislain
(554/1995) 67 §:n 4 momentissa tarkoitetuista
hankeuusjaoista aiheutuvien toimituskustannusten ja niiden yhteydessä suoritetuista
toimenpiteistä aiheutuvien kustannusten tukemiseen. Hankeuusjakojen avulla
poistetaan tai vähennetään maantien,
rautatien, voimajohtolinjan, lentokentän, luonnonsuojelualueen
tai muun vastaavan hankkeen toteuttamisesta kiinteistöjen
käytölle aiheutuvia haittoja tilusjärjestelyillä.
Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu,
että hankeuusjakojen ja peltotilusjärjestelyjen
suorittaminen yhtäaikaisesti on ajoittain perusteltua.
Tällöin tilusjärjestelmäkustannuksia
tulee varsinaisen hanketilusjärjestelyn hallinnointikustannusten
maksajan lisäksi myös maanomistajalle. Selvityksessä on
pidetty tärkeänä tuen ulottamista koskemaan
myös hankeuusjakoja. Valiokunta ehdottaakin 2 momentin poistamista.
8 §.Tuen taso.
Valiokunta toteaa, että voimassa olevan lain mukaan
uusjakotoimituksesta aiheutuvat kiinteistötoimitusmaksuina
velotettavat toimituskustannukset (ns. hallinnolliset kustannukset)
on voitu jättää täysimääräisesti
valtion lopulliseksi menoksi. Käytännössä uusjakojen kiinteistötoimitusmaksuista
on jätetty perimättä noin 80 prosenttia.
Nyt esityksen mukaisessa pykälän 1 momentissa
ehdotetaan, että uusjakotoimituksen kiinteistötoimitusmaksusta
voitaisiin jatkossa jättää valtion lopulliseksi
menoksi enintään 75 prosenttia.
Voimassa olevan lain mukaan uusjakojen yhteydessä suoritettavien
mukauttamistoimenpiteiden tuki on voinut olla 75 prosenttia alueellisten
toimenpiteiden osalta ja 50 prosenttia ei-alueellisissa
toimenpiteissä. Käytännössä alueellisten
toimenpiteiden suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten tuki on
ollut noin 55 prosenttia. Ei-alueellisen investointituen määrä on
ollut viime vuosina laskeva. Vuonna 2013 komissiolle ilmoitetun
ei-alueellisen investointituen kokonaismäärä oli
24 400 euroa. Esityksen mukaisessa pykälän 2 momentissa
ehdotetaan, että jatkossa uusjakotoimituksissa voitaisiin
valtion varoin tehdä mukauttamistoimenpiteinä ainoastaan
alueellisia tienrakentamis- ja kuivatustöitä,
joista aiheutuvista kustannuksista voitaisiin jättää valtion
lopulliseksi menoksi investointitukena enintään
50 prosenttia.
Valiokunta pitää uusjaon kiinteistötoimitusmaksun
tukemista perusteltuna, koska vallitseva kiinteistörakenne
tiestöineen ja kuivatusverkostoineen on ainakin osittain
seurausta aikaisemmasta lainsäädännöstä.
Kun uusjaon kiinteistötoimitusmaksu muodostuu suureksi
osaksi kiinteistörakenteen ja sitä palvelevan
rungon suunnittelusta (uusjakosuunnitelman laadinnasta), ei uusjaon
kiinteistötoimitusmaksua voida sälyttää kokonaan
asianosaisten maksettavaksi. Lisäksi valiokunta katsoo,
että tukitaksojen voimakas alentaminen vähentää yleisesti
uusjakojen kannatusta maanomistajien keskuudessa. Kiinteitä tukiprosentteja
puoltaa tuen saajien kannalta myös tuen avoimuus ja tasapuolisuus.
Se poistaa myös tarpeen säätää tuen
tasosta asetuksella.
Edellä esitetyin perustein valiokunta ehdottaa 1 ja
2 momentin muuttamista siten, että molemmista momenteista
poistetaan enintään-sana,
jolloin tukitaso vahvistetaan kaikissa hankkeissa 75 prosentiksi
hallinnollisista kustannuksista ja 50 prosentiksi investointituissa. Kun
ehdotettu pykälän 3 momentti menettää siten
merkityksensä, valiokunta ehdottaa sen poistamista.
13 §.Tuen saajan osuuden perintä.
Valiokunta toteaa, että uusjakosaatavien perintä valtiolle
tapahtuu Maanmittauslaitoksen ja Valtiokonttorin yhteistoiminnassa
siten, että Maanmittauslaitos toimittaa perintäpäätöksen
Valtiokonttorille uusjakosaatavien perimiseksi. Valiokunnalle toimitetun
selvityksen mukaan tarkoituksena on ollut, että Valtiokonttori
huolehtii myös jatkossa nyt ehdotetun lain nojalla valtiolle
syntyvien saatavien perinnästä aikaisemman lain
mukaisesti. Valiokunta ehdottaakin pykälän tarkistamista
siten, että siihen lisätään
edellä todetun mukaisesti uusi 5 momentti, jolloin esitykseen sisältyvä pykälän
5 momentti siirtyy 6 momentiksi.
22 §. Muutoksenhaku.
Valiokunnalle toimitetun selvityksen mukaan pykälän
muutoksenhakusäännös ei ole oikeusministeriön
eräiden hallintoasioiden muutoksenhakusäännösten
tarkistamista koskevan lainsäädäntöhankkeen
linjausten mukainen. Valiokunta ehdottaakin pykälän tarkistamista
siten, että tuen takaisinperintään koskevaan
päätökseen ei tule hakea oikaisua, vaan
asiassa haetaan muutosta valittamalla suoraan hallinto-oikeuteen
siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996)
säädetään.