Perustelut

Esityksen perusteluissa todetaan, että Islannin valtio on ottanut Kaupthing Bank hf:n haltuunsa ja että pankin Suomen sivuliikkeen toiminta on Rahoitustarkastuksen päätöksellä keskeytetty. Sivuliikkeessä on talletuksia noin 115 miljoonaa euroa ja talletusasiakkaita noin 10 000. Talletusten maksamiseksi on tehty ratkaisu, jossa kolme Suomessa toimivaa liikepankkia ottaa taloudellisen vastuun Kaupthing hf:n Suomessa olevan talletuskannan maksamisesta. Tätä varten perustetaan erillinen yhtiö, joka saa panttina tai kaupalla Kaupthing hf:n lainasaamisia ja muita varoja. Tarkoituksena on, että tallettajien varat suoritetaan takaisin kokonaisuudessaan.

Suomen voimassa olevan lainsäädännön mukaan talletuspankkien tallettajien turvaaminen on järjestetty luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 7 luvussa säännellyn talletussuojarahaston kautta. Lain 105 §:n mukaan talletussuojarahaston varoista korvataan tallettajan samassa talletuspankissa olevat saamiset enintään 25 000 euron määrään asti. Eduskunnalle äskettäin annetun hallituksen esityksen (HE 158/2008 vp) mukaan tämä enimmäismäärä korotettaisiin 50 000 euroon.

Korvausten enimmäismäärissä olevien erojen vuoksi valtiontakuun myöntämisvaltuutta on aihetta tarkastella perustuslain 6 §:n 1 momentin yleisen yhdenvertaisuussäännöksen kannalta. Tältä osin on jo lähtökohtaisesti syytä todeta, että vaikka niin Kaupthing-pankkia kuin edellä mainittua talletussuojaa koskevien järjestelyjen päämäärä on sinänsä sama, niiden perusteet poikkeavat olennaisella tavalla toisistaan. Talletussuojassa on kyse lakisääteisestä järjestelystä, kun taas Kaupthing-pankin tallettajien aseman turvaaminen pohjautuu kolmen liikepankin keskinäiseen yksityisoikeudelliseen järjestelyyn. Annettava valtiontakuu on hallituksen esityksen perustelujen mukaan tarkoitettu ensisijaisesti kattamaan sellaiset takaisinsaantivaatimukset tai muut vaateet, jotka tuomioistuimessa menestyessään voisivat aiheuttaa taloudellisia seuraamuksia kolmelle järjestelyyn osallistuvalle liikepankille tai niiden järjestelyä varten perustamalle erillisyhtiölle, mutta myös tallettajille. Valtiontakuu ehdotetaan myönnettäväksi tilanteessa, jossa vaara Kaupthing-pankin Suomen sivuliikkeeseen talletuksia tehneiden varojen menettämisestä ilman nyt ehdotettua järjestelyä olisi todellinen. Talletussuojaa puolestaan voidaan luonnehtia talletuspankkitoimintaan liittyväksi viimekätiseksi turvajärjestelyksi. Valtioneuvoston käsityksen mukaan talletussuoja ei ole kuitenkaan vallitsevissa olosuhteissa realisoitumassa. Tämän vuoksi talletussuojan ja Kaupthing-järjestelyn enimmäiskorvausten erot eivät perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan muodostu valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallisiksi. Valiokunta huomauttaa myös, että valtiontakuun myöntämisen ensisijaisena tarkoituksena on turvata luottamuksen säilyminen talletustoimintajärjestelmään yleensä. Tällainen rahoitusmarkkinoiden vakauden kannalta olennainen päämäärä muodostaa samalla erittäin painavan yhteiskunnallisen perusteen ehdotetulle toimelle.

Edellä mainituista syistä perustuslakivaliokunta katsoo, että ehdotetulle valtiontakuun myöntämiselle ei ole valtiosääntöistä estettä. Samalla valiokunta kiinnittää kuitenkin valtiovarainvaliokunnan huomiota siihen, että esityksen ponnen mukaan valtiontakuu koskisi myös Kaupthing Bank hf:n Suomen sivuliikkeen tallettajille aiheutuvaa vahinkoa. Tällainen yksittäisiin henkilöihin ulottuvan valtiontakuun antaminen vaikuttaa poikkeukselliselta järjestelyltä. Perustuslakivaliokunta pitää lisäksi tarpeellisena, että valtiovarainvaliokunta selventää, minkä laatuiset tappiot ja kustannukset lopulta voidaan lukea valtiontakuun ylärajaa määrittävään 115 miljoonan euron talletusmäärään. Lopuksi perustuslakivaliokunta huomauttaa pitävänsä selvänä, että valtiontakuuta tarkentavat ehdot voivat olla luonteeltaan vain valtiontakuuta tavanomaisella tavalla täsmentäviä eikä niillä voida muuttaa ehdotetun kokonaisjärjestelyn luonnetta.