Perustelut

Arvioinnin lähtökohta

Ehdotettu sääntely sisältää eräitä alkoholijuomien mainonnan ja markkinoinnin lisärajoituksia. Sääntelyä on siksi arvioitava perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvatun sananvapauden kannalta. Perustuslakivaliokunta on käytännössään vakiintuneesti katsonut, että sananvapauden suoja kattaa lähtökohtaisesti myös mainonnan ja markkinoinnin. Niihin voidaan kuitenkin kohdistaa pidemmälle meneviä rajoituksia kuin sananvapauden sisällöllisellä ydinalueella olisi mahdollista. Toisaalta myös mainontaa ja markkinointia koskevan sääntelyn tulee täyttää perusoikeutta rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset (ks. esim. PeVL 17/2011 vp, s. 2/II, PeVL 21/2010 vp, s. 3/II, PeVL 3/2010 vp, s. 2/I ja PeVL 54/2006 vp, s. 2/I).

Mainonnan aikarajoitukset

Mietojen alkoholijuomien televisiomainonnan aikarajaa ehdotetaan pidennettäväksi tunnilla. Mainontakielto ulottuu siten kello 22:een asti nykyisen kello 21:n asemesta. Vastaava mainontakielto ehdotetaan säädettäväksi myös radiotoimintaan.

Perustuslakivaliokunta on arvioinut nykyistä mainonnan aikarajoitusta lausunnossaan PeVL 54/2006 vp. Valiokunta ei tuolloin pitänyt kieltoa perusoikeusrajoituksen hyväksyttävyysvaatimuksen tai oikeasuhtaisuusvaatimuksen kannalta ongelmallisena. Nyt ehdotetut kiellon pidentäminen ja ulottaminen televisiotoiminnan ohella myös radiotoimintaan eivät laajenna perusoikeusrajoitusta merkittävästi. Rajoituksen taustalla on samat perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät kansanterveyden edistämiseen ja lasten suojeluun liittyvät perusteet. Sääntely ei muodostu perustuslain kannalta ongelmalliseksi.

Ulkomainonnan kielto

Miedon alkoholijuoman mainonta on lakiehdotuksen 33 §:n 2 momentin 9 kohdan mukaan kielletty, jos se toteutetaan tai kohdistetaan yleisölle järjestyslaissa tarkoitetulla yleisellä paikalla. Saman pykälän 5 momentin perusteella kielto ei kuitenkaan koske muun muassa kokoontumislaissa tarkoitettua yleisötilaisuutta ja niihin pysyvästi käytettävää tilaa.

Myös ulkomainonnan kiellon yleisenä tarkoituksena on ehkäistä ja vähentää lasten ja nuorten altistumista alkoholijuomien mainonnalle ja sen myötä alkoholin haittavaikutuksille. Erityisenä perusteena ulkomainonnan kiellolle tuodaan esityksen säätämisjärjestysperusteluissa (HE 70/2013 vp, s. 22/I) esiin se, että ulkomainonta tavoittaa valikoimatta yleensä kaikki yleisillä paikoilla kulkevat kuluttajaryhmät eikä esimerkiksi vanhemmilla ole keinoja estää mainonnan näkyvyyttä lapsilleen. Kiellon taustalla on tässäkin tapauksessa hyväksyttävät ja painavat perusteet. Vaikka kielto on varsin pitkälle menevä, se ei kuitenkaan muodostu oikeasuhtaisuusvaatimuksenkaan kannalta ongelmalliseksi etenkään, kun mietojen alkoholijuomien mainontaan on edelleen käytettävissä muita vaihtoehtoisia keinoja ja kun mainonta yleiselläkin paikoilla on 5 momentin perusteella edelleen sallittua muun muassa vähittäismyynti- ja anniskelupaikoissa.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota yleisötilaisuuksia koskevaan poikkeukseen. Poikkeus ei vaikuta johdonmukaiselta, koska lasten ja nuorten tuskin voidaan katsoa altistuvan ainakaan vähäisemmässä määrin yleisötilaisuuksissa — kuten urheilutapahtumissa — tapahtuvalle mainonnalle. Esityksen perusteluissa (HE 70/2013 vp, s. 14/II) säännöstä on perusteltu alkoholisponsoroinnin taloudellisella merkityksellä urheilutoiminnassa. Vaikka tällainen perustelu onkin esityksen kansanterveyttä ja lasten suojelua koskevien tavoitteiden näkökulmasta arveluttava, ei säännös etenkään sen sananvapauden rajoittamista kaventavan luonteen vuoksi muodostu valtiosääntöisesti ongelmalliseksi.

Kuluttajien tuottama tai jakama sisältö

Mietojen alkoholijuomien mainonta on lakiehdotuksen 33 §:n 2 momentin 10 kohdan perusteella kielletty myös, jos siinä käytetään kuluttajien tuottamaa tai jakamaa sanallista tai kuvallista sisältöä.

Säännöksen taustalla on tässäkin tapauksessa samat hyväksyttävät perusteet kuin muillekin alkoholimainonnan rajoituksille. Rajoituksen tavoitteena on lisäksi sinänsä hyväksyttävällä tavalla ottaa huomioon kaupallisen viestinnän erityisesti sosiaaliseen mediaan liittyvät uudenlaiset toteuttamistavat. Sananvapauden suojan kannalta ongelmallista kuitenkin on, että säännöksen sanamuoto ei näyttäisi ainakaan täysin yksiselitteisesti sulkevan kiellon ulkopuolelle sananvapauden ydinalueelle kuuluvaa kuluttajien välistä omaehtoista viestintää, vaikka kuluttajien oikeutta lähettää tai vastaanottaa haluamaansa aineistoa ei esityksen perustelujen (HE 70/2013 vp, s. 22/II) mukaan rajoitetakaan. Ehdotus ei siten täytä sananvapauden rajoitukselta edellytettävää täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimusta, ja sitä on täsmennettävä, jotta lakiehdotus voidaan tältä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Säännöksestä on käytävä selkeämmin ja yksityiskohtaisemmin ilmi sekä mainostajan aktiivinen myötävaikuttaminen että se, minkälaista mainontaa kielto koskee. Täsmennetyn säännöksen sisältönä voisi tällöin olla esityksen perusteluja (HE 70/2013 vp, s. 15/I) vastaavasti esimerkiksi se, että kielto koskee vain sellaista mainontaa, jossa kuluttajat osallistuvat omilla teksteillään, kuvillaan tai videoillaan alkoholijuoman mainostajan verkkoyhteisön tai verkkosivuston toimintaan taikka jossa toisten kuluttajien tai mainostajan tuottamia sisältöjä on mainostajan myötävaikutuksella tarkoitus jakaa eteenpäin toisille kuluttajille.

Lopuksi

Perustuslakivaliokunta kiinnittää yleisellä tasolla huomiota siihen, että kaupallisen median riittävä rahoituspohja tukee osaltaan sananvapautta.