Perustelut

Yleistä

YK:ssa vuonna 1966 hyväksytty taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus tuli Suomessa voimaan vuonna 1976. Yleissopimus sisältää muun muassa työhön, työoloihin, terveyteen, tyydyttävään elintasoon, koulutukseen ja kulttuuriin liittyviä määräyksiä. Sopimusosapuolet ovat sitoutuneet ryhtymään toimenpiteisiin yleissopimuksen takaamien oikeuksien asteittaiseksi toteuttamiseksi. Yleissopimuksen määräysten täytäntöönpanoa valvoo YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea, jolle sopimusvaltiot toimittavat määräaikaisraporttinsa sopimusvelvoitteiden kansallisesta täytäntöönpanosta.

Hallituksen esityksessä hyväksyttäväksi ehdotetun yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan tarkoituksena on vahvistaa yleissopimuksessa tunnustettujen ihmisoikeuksien suojaa. Pöytäkirjalla perustetaan yksilövalitusjärjestelmä, jonka nojalla henkilöillä ja henkilöryhmillä on oikeus tehdä valituksia TSS-komiteaan, jos nämä katsovat sopimusvaltion loukanneen heidän yleissopimuksella tunnustettuja oikeuksiaan.

Pöytäkirjalla luodaan myös valinnainen valtiovalitusjärjestelmä, jossa sopimusvaltio voi saattaa tutkittavaksi toisen sopimusvaltion väitetyn yleissopimuksen mukaisten velvoitteiden loukkauksen. Samoin pöytäkirjalla luodaan valinnainen tutkintamenettely, jossa TSS-komitea voi tutkia tietoja, joiden mukaan jossakin sopimusvaltiossa näyttäisi tapahtuneen vakavia tai järjestelmällisiä yleissopimuksen takaamien oikeuksien loukkauksia.

Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Eduskunta hyväksyy perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja sisältää hallituksen esityksen perusteluissa selostetuin tavoin useita lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, joiden vuoksi eduskunnan suostumus sopimukseen on tarpeen.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi pöytäkirjan 10 ja 11 artiklaa koskevan selityksen antamisen. Selityksellä Suomi tunnustaa TSS-komitean toimivallan ottaa vastaan ja käsitellä valtiovalituksia sekä toimivallan tutkia väitteitä valtion syyllistymisestä yleissopimuksen takaamien oikeuksien vakaviin ja järjestelmällisiin loukkauksiin.

Perustuslakivaliokunta on vakiintuneessa käytännössään lähtenyt siitä, että eduskunta antaa nimenomaisella päätöksellään suostumuksen sellaisten varaumien, selitysten ja julistusten antamiseen, jotka vaikuttavat Suomen kansainvälisten velvoitteiden sisältöön tai laajuuteen itse sopimuksiin verrattuna (ks. esim. PeVM 2/2008 vp, s. 3/II). Hallituksen esitykseen sisältyvä ehdotus selityksen antamisesta on valiokunnan käytännön mukainen.

Valinnaisen pöytäkirjan määräyksillä on vahva liityntä useisiin perustuslain perusoikeuksia koskeviin säännöksiin. Lisäksi 11 artiklaa koskeva selitys, jolla Suomi tunnustaa TSS-komitealle toimivallan tutkia yleissopimuksen määräysten loukkauksia, koskee perustuslain 1 §:n 1 momentissa säädettyä Suomen täysivaltaisuutta. Perustuslain täysivaltaisuussääntelyn kokonaisuuteen kuuluu myös pykälän 3 momentti, jonka mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Lähtökohtana on ollut, että sellaiset kansainväliset velvoitteet, jotka ovat tavanomaisia nykyaikaisessa kansainvälisessä yhteistoiminnassa ja jotka vain vähäisessä määrin vaikuttavat valtion täysivaltaisuuteen, eivät sellaisenaan ole ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuutta koskevien säännösten kanssa (esim. PeVL 19/2010 vp, s. 4/II).

Edellä esitetyn perusteella valiokunta katsoo, että valinnaisen pöytäkirjan määräykset eivät koske perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa ja 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimuksen hyväksymisestä ja selityksen antamisesta voidaan siten päättää äänten enemmistöllä ja ehdotus pöytäkirjan voimaansaattamislaiksi käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.